Ancel Benjamin Keys
Ancel
Benjamin Keys syntyi 26.1.1904 Colorado Springsin kaupungissa Benjamin Pious
Keysin ja Carolyn Emma Chaneyn poikana. Perhe muutti kuitenkin vuonna 1906 San
Franciscon kaupunkiin josta matka jatkui pian maanjäristyksen jälkeen samana
vuonna läheiseen Berkeleyn kaupunkiin Kaliforniassa. Ancel osoittautui jo
varhaisessa vaiheessa testien mukaan hyvin älykkääksi ja ahkeraksi pojaksi.
Koulunkäynti sai kuitenkin alkuun hetkeksi jäädä, sillä Ancel teki monenlaisia
hanttihommia ennen kuin aloitti tosissaan opiskelun Kalifornian yliopistossa
vuonna 1922. Vuoteen 1930 mennessä Ancel Keys oli väitellyt itsensä tohtoriksi
ensin biologiassa ja sitten vielä vuonna 1936 fysiologiasta Cambridgen
yliopistosta. Välillä hän työskenteli pari vuotta Kööpenhaminassa August
Kroghin ohjauksessa eläinfysiologian laboratoriossa Tanskan maalla. Mayo
Säätiössä työskennellessään vuonna 1936 Ancel Keys palkkasi lääketieteelliseksi
avustajakseen Margaret Haneyn (biokemisti), jonka kanssa hän avioitui vuonna
1939. Pari sai kolme lasta; Carrie, Henry ja Martha.
Ancel Keys
oli toiminnan mies ja ahkera puurtaja; yksityinen perhe-elämäkin oli alistettu
uran vaatimuksille. Keys osallistui johtamalla tutkimusryhmän empiiriseen
kokeeseen Andien rinteillä aiheesta, miten ihmisen keho sopeutuu erilaisissa
korkeusolosuhteissa. Korkeudet olivat useita tuhansia metrejä ja kylmissä
useamman kymmenen pakkasasteen säissä vietettiin talvella suhteellisen
pitkiäkin aikoja. Toisen maailmansodan alettua Keys sai tehtäväkseen
suunnitella armeijan joukoille hätäannokset, missä sotilaiden päivittäiset ruoka-annokset
olivat 3000 kaloria – lisäksi myös suklaata, savukkeita ja purukumia. Sodan
loppupuolella Keys toteutti käsittämättömän tutkimuksen aseistakieltäytyjillä;
36 vapaaehtoista altistui hänen tutkimuksiinsa, jossa tutkittavat joutuivat
tarkkailuun puoleksi vuodeksi nälkäkuurilla ja laihtuivat keskimäärin 25
prosenttia.
Seuraavaksi
Ancel Keys keskittyi kolesteroliin, kun hänen luokseen lähetettiin maitotilalta
veljekset, joiden vartaloissa oli patteja. Osoittautui, että nämä patit
sisälsivät kolesterolia; veren kolesteroliarvot olivat 25, joten tässä
tapauksessa kysymyksessä oli varmaankin perinnöllinen sairaus. Keys syötti
tutkittaville kuitenkin täysi rasvatonta ruokaa viikon ajan ja sai heidän veren
kolesteroliarvot tippumaan tilapäisesti. Tästäkös Ancel Keys innostui. Hän
tutki, miksi sotavuosina Pohjois-Euroopassa menehtyi sydänsairauksiin ihmisiä
vähemmän, kun ruoasta oli suuri pula. Hän tuli siihen tulokseen, että jonkin
ruoka-aineen, jota sodanaikaan ei saanut, sen täytyi aiheuttaa nämä
sydänsairaudet. Verisuonien seinämiin kerääntyy paakkuja tai plakkia, joka ajan
myötä saattaa tukkia verisuonen ja aiheuttaa sydäninfarktin. Tämä plakki taas
sisältäisi kolesterolia. Näin yhteys oli rakennettu. Nyt tarvittiin vain tieteellinen
näyttö tästä.
Alkoi ahkera
kiertäminen eri puolilla maailmaa; Ancel ja Margaret tekivät suurelle joukolle
ihmisiä kolesterolimittauksia järjestelmällisesti. Näin Keys keräsi aineistoa
tutkimukseensa ja päätteli näiden perusteella, että rikkaissa maissa ihmiset
syövät rasvaisempaa ruokaa ja saavat kolesterolinsa siksi korkeaksi sekä
lopulta sairastuvat herkemmin sydänsairauksiin. Ensimmäisen tutkimustuloksensa
hän julkaisi vuonna 1953, jossa hän osoitti kuuden maan aineiston perusteella
rasvan saannin ja sydänsairauksien yhteyden. Myöhemmin kollegat tarkistivat
tätä tukimusmateriaalia, jota oli kertynyt kaikkiaan 22 maasta, mutta Ancel
Keys oli tähän omaan tutkimukseensa kelpuuttanut tuloksia vain kuudesta maasta.
Sanomattakin lienee selvää, että juuri näissä kuudessa maassa yhteys rasvan ja
sydänsairauksien välillä oli maksimaalinen ja muista maista tätä näyttöä ei
saatu. Tämä tieteellinen vääristely katsottiin ”läpi sormien” eikä siihen
kiinnitetty juuri huomiota.
Tärkeimmän
elämäntyönsä Ancel Keys katsoo tehneensä ns. seitsemän maan tukimuksessa, joka
alkoi vuonna 1958. Siinä seurattiin kymmeniä vuosia 12 000 keski-ikäisen miehen
ruokavaliota, kolesterolia ja sairauksia Kreikassa, Italiassa, Hollannissa,
Suomessa, Jugoslaviassa, Japanissa ja Yhdysvallissa. Tutkimus ei osoittanut
kuitenkaan mitään selkeää yhteyttä rasvankäytön ja sydänsairauksien välille.
Esim. Kreikassa käytettiin paljon rasvaa, mutta sydänsairauksia oli kaikkein
vähiten juuri siellä. Nyt Keys muutti kiireesti teoriaansa; rasva ei enää
aiheuttanutkaan sydänsairauksia, vaan tietynlainen rasva – tyydyttynyt rasva.
Tästä alkoi tyydytteineiden rasvojen joutuminen pannaan ja ne julistettiin
vaarallisiksi.
Maailmalla on
ollut jatkuvasti esillä myös Keysin kolesteroliteorian kanssa kilpailevia
teorioita, joista merkittävin liittyy hiilihydraatteihin ja sokeriin. Muista
nyt erityisesti, että jos haluat syödä itsesi kylläiseksi, ei ole mitenkään
mahdollista luopua jostakin (rasvat) korvaamatta puutosta jollakin toisella
(hiilihydraatit). Rasvoista ja hiilihydraateista tulee pääosin ravintomme
energia, ei niinkään proteiineista normaalisti. Kun ihmisiä ohjattiin pois
rasvojen käytöstä, oli täysin vääjäämätöntä, että hiilihydraattien käyttöä piti
lisätä. Alkuperäiseen ihmisravintoon – siis ennen maanviljelyksen aloittamista
– eivät kuuluneet vaaleat viljat (ja niistä tehdyt jauhot) eikä sokeri. Ruokien
teollinen valmistaminen räjäytti pankin elintarviketeollisuudelle; huonommista
ja halvemmista raaka-aineista päästiin valmistamaan isolla katteella kuluttajille
tarvikkeita, joihin vielä lisättiin lisäaineita muka makua parantamaan.
Mainitsempa
tässä muutaman Keysin teorian kanssa kilpailevan vaihtoehtoisen ehdotuksen,
jotka ovat olleet myös tarjolla; päättäjille ne jostain syystä eivät käyneet,
mutta nykyään ne ovat nousseet aivan toisenlaiseen arvoon. Vuosina 1906 – 1983
elänyt lääkäri Thomas Latimer Cleave palvellessaan brittilaivaston sairaalassa
Hong Kongissa ja Maltalla kiinnitti huomionsa eri kansojen välisten sairauksien
eroihin. Erityisesti hän havaitsi paljon uusia sairauksia sen jälkeen, kun
vaaleat jauhot ja varsinkin sokeri oli otettu yleiseen käyttöön. Tärkkelyksen
ja sokerin yhteys verensokeriin ja insuliiniin oli tuohon aikaan vielä
hakusessa, mutta silti Cleave teki erittäin nokkelia päätelmiä vaillinaisin
tiedoin. Päätelmänsä hän perusti epidemiologiaan ja ihmissuvun historiaan.
Uransa loppuajan hän veti laivaston lääketieteellistä tutkimusta ja hän sai
kuitenkin tukea joukolta lääkäreitä ja tiedemiehiä. Hän piti ihmisten
alkuperäistä ravintoa luonnollisena ravintona nykyihmisille. Cleave julkisti
tutkimustuloksensa kirjassaan Saccharine Disease.
Toinenkin
sotilaslääkärinä sotapalveluksensa suorittanut vastaväittäjä löytyy. Hän oli
juutalaisperheeseen Lontoossa 8.8.1910 syntynyt John Yudkin. Perhe pakeni
Venäjältä juutalaisvainoja vuonna 1905 Lontooseen, missä perheen isä kuoli
jättäen vaimon kuuden pojan kanssa köyhiin oloihin. John suoritti
Länsi-Afrikassa sotapalveluksensa sotilaslääkärinä ja valmistui myöhemmin
Lontoon yliopistosta fysiologian professoriksi. Hänen elämäntyö oli näyttää
selkeä yhteys sokerilla sydänsairauksiin. Omat tieteelliset näyttönsä hän
paljasti kirjassaan Pure, White, and Deadly vuonna 1972. Yudkin oli täysin
vakuuttunut, että rasvan vaarallisuus oli ymmärretty väärin. John Yudkin sai
suuren ja mahtavan sokeriteollisuuden vihat päälleen ja Ancel Keys ryhtyi häntä vastaan
propagandasotaan omalla teoriallaan. Väittelytilanteet Yudkin yleensä hävisi,
sillä hän oli melko heikko puhuja.
Ancel Keysin
massiivinen painostus teoriansa puolesta tuotti vihdoin tulosta Yhdysvalloissa,
kun senaattori George McGovernin poliittinen komitea käsitteli ravitsemusasioita. Komitea
julkaisi loppuraportin tammikuussa 1977, jossa suositeltiin vähärasvaista
ravintoa. Tästä nousi kova kohu ja McGovernin komitea joutui kuulemaan lisää
asiantuntijoita. Nyt julkaistiin uusi loppuraportti, jossa vähärasvaista ruokaa
edelleen suositeltiin, pikkuisen pehmennetyin sanakääntein. Näin nämä
ravintosuositukset vähin äänin uivat Suomessa meidänkin ravitsemussuosituksiimme.
Meillä Suomessa syötetään täysin terveillekin ihmisille valtavia määriä
kolesterolilääkkeitä; statiineja syö 650 000 suomalaista ja kaikkiaan 700 000
ihmistä syö meillä kolesterolin hoitamiseksi lääkkeitä. Statiinilääkityksen ympärillä liikkuu maailmalla rahaa vuosittain n. 26 miljardia dollaria ja vähintään tuplasti dollareita "kevytravinnon" piirissä elintarviketeollisuudessa. 1990-luvun alusta
lähtien kolesterolilääkittyjen määrä on kasvanut vuosittain 15-20 %. Statiineja
myydään Suomessa yli 100 miljoonalla eurolla ja Kela korvaa niistä vuosittain
vähintään 30 miljoonaa euroa. Näin medikalisaatiosta tässä tapauksessa hyötyy
ainoastaan lääketeollisuus lääkkeiden valtavan myynnin kautta.
Kolesterolilääkityksestä tutkimusten valossa hyötyy noin yksi prosentti niiden
käyttäjistä ja hekin ovat lähinnä geneettisestä kolesterolin kertymisestä
kärsiviä ihmisiä. Varovaisesti arvioiden näiden lääkkeiden käyttö aiheuttaa
meillä Suomessa seuraavia vaivoja ja sairauksia; rabdomyolyysejä n. 70 tapausta
vuodessa, haimatulehduksia n. 250, munuaissairauksia n. 700, diabetessairauksia
n. 550, maksavaurioita yms. ja yli 100 000 ihmistä kärsii jatkuvista lihas- ja
nivelkivuista. Myös suolistovaivat lisääntyvät kolesterolilääkityksen käytön
alettua ihmisillä, näin on käynyt varsinkin kolesterolitasoja alentavien
fibraattien kanssa. Pelkästään vuonna 2010 Kela myönsi yli 24 000 uudelle
diabetespotilaalle erityiskorvausoikeuden. Lääketieteen omat tilastot
näyttävät, että idiopaattiset eli itsesyntyiset, ilman selkeää syytä olevat
haimatulehdukset ovat viimeisten 12 vuoden aikana lisääntyneet Suomessa
miehillä 68 % ja naisilla 37 %. On siis korkea aika avata keskustelu
kolesterolilääkkeiden haittavaikutuksista ja jopa hengenvaarallisuudesta.
Iso-Britannian johtavia statiinitutkijoita, professori Rory Collins Oxfordin yliopistosta, myönsi vuosi sitten (Sunday Express 15.2.2015) salanneensa ja vääristelleensä tutkimustensa tuloksia ja myönsi monien brittien syövän täysin turhaan statiineja. Collins johtaa vuonna 1994 perustettua Cholesterol Treatment Trialists' (CTT) Calloborationia ja heidän tutkimuksiin statiinien puolesta on mm. Suomen Sydänliiton ylilääkäri Mikko Syvänne vedonnut monesti.
Amerikkalainen sydänlääkäri Peter H. Lansjoen tähdentää, että vastoin sangen yleistä käsitystä - jonka mukaan statiinit ehkäisisivät valtimoiden kovettumista - statinit voivat kovettaa valtimoiden seinämiä. Statiinit ovat myrkkyä sydänsolujen energiaa tuottaville mitokondrioille ja ehkäisevät solujen ja valtimoiden normaaleja toimintoja. Pahimmillaan statiinit aiheuttavat sydänlihaksen rappeumaa eli rabdymyolyysia ja estävät K2-vitamiinia suojaamasta valtimoita kalkkiutumiselta. Statiinit estävät seleeniä sisältävien entsyymien - kuten glutationiperoksidaasin (GPx) - toimintaa, joka on tärkeä antioksidantti suojaten solua hapetusstressiä vastaan. Seleeniproteiinin esto voi vaikuttaa sydämen kongestiivisen ja laajentavan (dilatoivan) vajaatoiminnan syntyyn.
Myös tohtori Harumi Okuyama ei usko, että LDL-kolesteroli olisi syynä valtimotauteihin, kuten aikaisemmin on väitetty (Okuyama 2014). Japanissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että sydäntaudit ja kuolleisuus ovat yleisempiä, mitä matalampia kokonais-, ja LDL-kolesteroli ovat (Hamazaki 2015). Toisin sanoen, kolesterolia ei pidä mennä alentamaan synteettisillä lääkkeillä.
Vasemmalla kuvassa terve sydän ja oikealla kongestiivinen vajaatoiminta, jossa sydämen pumppausvoima on heikentynyt ja vasen kammio on laajentunut.
Iso-Britannian johtavia statiinitutkijoita, professori Rory Collins Oxfordin yliopistosta, myönsi vuosi sitten (Sunday Express 15.2.2015) salanneensa ja vääristelleensä tutkimustensa tuloksia ja myönsi monien brittien syövän täysin turhaan statiineja. Collins johtaa vuonna 1994 perustettua Cholesterol Treatment Trialists' (CTT) Calloborationia ja heidän tutkimuksiin statiinien puolesta on mm. Suomen Sydänliiton ylilääkäri Mikko Syvänne vedonnut monesti.
Amerikkalainen sydänlääkäri Peter H. Lansjoen tähdentää, että vastoin sangen yleistä käsitystä - jonka mukaan statiinit ehkäisisivät valtimoiden kovettumista - statinit voivat kovettaa valtimoiden seinämiä. Statiinit ovat myrkkyä sydänsolujen energiaa tuottaville mitokondrioille ja ehkäisevät solujen ja valtimoiden normaaleja toimintoja. Pahimmillaan statiinit aiheuttavat sydänlihaksen rappeumaa eli rabdymyolyysia ja estävät K2-vitamiinia suojaamasta valtimoita kalkkiutumiselta. Statiinit estävät seleeniä sisältävien entsyymien - kuten glutationiperoksidaasin (GPx) - toimintaa, joka on tärkeä antioksidantti suojaten solua hapetusstressiä vastaan. Seleeniproteiinin esto voi vaikuttaa sydämen kongestiivisen ja laajentavan (dilatoivan) vajaatoiminnan syntyyn.
Myös tohtori Harumi Okuyama ei usko, että LDL-kolesteroli olisi syynä valtimotauteihin, kuten aikaisemmin on väitetty (Okuyama 2014). Japanissa tehdyt tutkimukset osoittavat, että sydäntaudit ja kuolleisuus ovat yleisempiä, mitä matalampia kokonais-, ja LDL-kolesteroli ovat (Hamazaki 2015). Toisin sanoen, kolesterolia ei pidä mennä alentamaan synteettisillä lääkkeillä.
Lääkkeiden valmistus on suurta liiketoimintaa ja arvioidaan lääkkeiden
markkinointiin käytettävän enemmän varoja kuin lääketehtaiden tutkimuksiin ja
tuotekehityksiin. Tiedelehti Allergy Clincial Immunology julkaisi vuonna 2009 tutkimuksen tiedelehtien
artikkelien viittausten oikeellisuudesta. Tämän artikkelin mukaan 48 %
aineistosta ja menetelmistä siteerattiin väärin sekä 28 % tuloksista sai myös
väärän tulkinnan. Juuri näin on käynyt 50-luvun alussa aloitetulle ja yli 30
vuotta kestäneelle Framinghamin kolesterolitutkimukselle. Meidän oma kotoinen
malliesimerkki oli 1970-luvulta alkanut Pohjois-Karjalan projekti, johon
kunnolla "hirttäytyi" entinen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen
johtaja, Diabetes- ja Sydänliiton hallitusten jäsen, valtion
ravitsemusneuvottelukunnan entinen puheenjohtaja ja Turun yliopiston kansleri Pekka
Puska. Projektihan valisti meitä suomalaisia, että voi on epäterveellistä ja
tukkii verisuonemme sekä listaa jatkettiin vielä kaikilla eläinrasvoja
sisältävillä ruoka-aineilla kuten rasvainen maito, lihan ihra, kerma, rasvaiset
juustot, kananmunat ja punainen liha. Voi neuvottiin välittömästi vaihtamaan
kovetettuihin, transrasvaa sisältäviin kasvirasvalevitteisiin. Paistaminen
pitäisi nykyistenkin ohjeistuksien mukaan suorittaa kasviöljyllä, esim.
rypsiöljyllä; nämä kasviöljyt vaan eivät kestä kuumentamista ja palaessaan
muodostavat erittäin haitallisia yhdisteitä terveydelle. Lopputuloksena tästä
Pohjois-Karjalan projektista oli, että maito- ja eläinrasvat eivät voi olla syy
sydäninfarkteihin! Henkisten ja taloudellisten sidonnaisuuksien luonti
lääketeollisuuden ja eri asiantuntijoiden välillä ei myöskään ole ongelmatonta;
eri asiantuntijat ja professorit ovat monien terveysjärjestöjen - kuten Sydän-
ja Diabetesliiton - puheenjohtajina ja hallitusten jäseninä, valtion
ravitsemusneuvottelukunnan jäseniä, käypä hoito-suositusten ja ruokaympyrän
suunnittelutyöryhmässä, Suomen Akatemiassa johtajina, yliopistojen kanslereina
ja opettajina. Sen lauluja laulat, kenen leipää syöt. Tärkeätä on huomata myös
erilaisia tutkimuksia luettaessa, kenen rahoittamia nämä tutkimukset ovat ja
saako tutkijat vapaasti raportoida aivan kaikista tutkimustuloksista.
Suomalainen
kemisti Paavo Kultimo Roine (s. 5.8.1914 Mäntsälä ja k. 1973) tuli
ravintokemian professoriksi Helsingin yliopistoon vuonna 1949. Hän julkaisi
alan oppikirjoja ja kehitti ensimmäisen suomalaisen ruokaympyrän
ravitsemisohjaukseen. Tämä 1950-luvulla laadittu ruokaympyrä oli alkuun jaettu
kuuteen eri lohkoon, ja se muistutti yllättävän paljon ruokavaliota, jonka
tänään tunnemme vähähiilihydraattisena ruokavaliona. Puolet hänen laatimastaan
ruokaympyrästä koostui kalasta, lihasta, kananmunista, broilerista, öljystä
sekä maitotaloustuotteista, kuten voi, juusto, maito ja kerma. Kolmasosa
ruokaympyrästä rakennettiin vihanneksista, juureksista, marjoista, hedelmistä ja
perunasta. Vain kuudesosa ruokaympyrästä jäi kokojyväjauhoille ja ruisleivälle.
Ajan mittaan näitä suosituksia - kuten nyt tunnemme - ryhdyttiin muuttamaan ja
niistä hedelmistä parhaillaan saamme nauttia jatkuvasti lisääntyvinä
sairauksina.
Maailmalta
löytyy lukuisia tutkimuksia vähähiilihydraattisen ruokavalion vaikutuksista
ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Pitkäaikaisin seurantatutkimus kesti 20
vuotta ja se tutkimustulokset julkaistiin tiedelehti The New Enland Journal Of
Medicinessä jo vuonna 2006. Tutkittavina oli 82 802 naista, joista osa käytti
vähähiilihydraattista ruokavaliota, eikä näiden naisten kohdalla pystytty
saamaan mitään näyttöä sydänsairausriskin suurentumisesta. Näyttöä kyllä syntyi
siitä, että vähähiilihydraattinen ruokavalio suojelee sydänsairauksilta.
Valistunut
lukija jo varmasti tietääkin, kuinka rasvat jakautuvat kahteen pääryhmään;
tyydyttymättömiin ja tyydyttyneisiin.
Tyydyttymättömät rasvat ovat hyvin juoksevia huoneenlämmössä
(auringonkukka-, maissi- ja oliiviöljyt) kun taas tyydyttyneet rasvat ovat
kiinteitä ja niitä löytyy eläinrasvoista (voi, laardi) ja trooppisista kasveista
(palmu- ja kookosöljyt). Rasvahapot ovat hiiliatomiketjuja, joihin kiinnittyy
vetyatomeja. Tyydyttyneet rasvahapot ovat täynnä niissä kiinni olevia
vetyatomeja, pysyen ryhdissään. Yhden tai useamman vetyatomin puuttuminen
vääristää rasvahapon joko tyydyttymättömäksi tai monityydyttymättömäksi sen
mukaan, kuinka monta vetyatomia ketjusta puuttuu. Tyydyttyneet rasvahapot
pystyvät tiivistäytymään toisiinsa siten, että rasvat ovat siis kiinteässä
muodossa huoneenlämmössä. Esim. paistaessa nämä tyydyttyneet rasvahapot taas
irtoavat juokseviksi. Monityydyttymättömien kasviöljyjen – rypsi-, maissi- ja
auringonkukkaöljy - ongelma niiden härskiintyminen nopeasti kehossamme, joka
pitemmän päälle aiheuttaa useita terveysongelmia ihmisille.
No, mitä
sitten kolesteroli on? Kolesteroli on kaikkein tunnetuin steroli, solukalvojen
rakennusmolekyyli, joita voidaan löytää niin eläin- kuin kasvisoluista. Ne ovat
rengasrakenteisia yhdisteitä, jotka sisältävät hiiltä, happea ja vetyä.
Kolesteroli ei ole rasva, vaan alkoholi ja elimistömme muodostama antioksidantti,
joka suojaa tulehduksilta ja estää härskiintymistä. Se on paitsi solukalvojen
ja hermoston elintärkeä rakennusaine niin myös soluvaurioiden korjaaja.
Esiasteena se toimii meille niin tärkeälle D-vitamiinille ja monille
hormoneille, kuten esim. testosteroinille. Se on siis yksi kehomme sisäisistä
korjausaineista, mutta sen merkitys on ymmärretty tahallisesti pitkään väärin.
Kun kolesteroliarvo nousee, ei se siis tarkoita selkeästi haittaa, vaan paljon
enemmän se kertoo kehomme tilasta, joka vaatii korjaukseen kolesterolia.
Verisuonivaurioissa maksa lisää kolestrolituotantoa ja näin kolesteroli pyrkii
korjaamaan syntyneitä vaurioita. Se ei siis ole haitallinen eikä vaurioiden
syy, vaan kertoo lähinnä kehomme epänormaalista tilanteesta. Kolesterolia toki löytyy
plakista, joka on ajan oloon kerääntynyt verisuonien seinämiin ja joka lopulta
saattaa tukkia verisuonen aiheuttaen sydäninfarktin. Mutta huomattava on, että
kolesteroli on siellä plakissa korjatakseen verisuonten seinämissä tapahtuneita
vaurioita ja kolesterolia on koko plakin koostumuksesta vain muutama hassu
prosentti. Suurin osa verisuonia tukkivasta plakista koostuu kalkista ja
fosfaatista, jotka muodostavat kovaa kalkkia. Kovaa kalkkia plakin
koostumuksesta on melkein 70 prosenttia. Tilastot näyttävät, että infarktin
kokeneista joka toisella täysin normaali tai matala kolesteroliarvo.
Sinulle on
varmaan vuosikaudet opetettu, että on hyvää ja huonoa kolesterolia.
Käypähoito-ohjeet suosittelevat kokonaiskolesterolin määrän, HDL-kolesterolin
ja LDL-kolesterolin suositeltavat määrät. Erityisesti olet varmaan pistänyt
merkille, kuinka vuosien saatossa kolesterolimäärien suositusarvot ovat koko
ajan laskeneet. Kun tutkimme veren kokonaiskolesterolia, huomaamme varsin pian
sen pitävän sisällään HDL-kolesterolia (high density lipoprotein, joka kulkeutuu
soluista maksaan), LDL-kolesterolia (low density lipoprotein, joka on maksan
soluille tuottamaa uutta kolesterolia) sekä VLDL-kolesterolia (very low density
lipoprotein, poikkeuksellisen vähäisen tiheyden maksan tuottama pieni ja kevyt
kolesteroli). LDL-kolesterolin määrä saadaan selville laskutoimituksessa, jossa
veren kokonaiskolesterolin määrästä vähennetään veren HDL- ja VLDL-kolesterolin
arvot. LDL-kolesterolilla on alayksiköitä, joita jaotellaan koon mukaan ja sen
mukaan, millaisiin solujen ärsykkeisiin ne reagoivat. Alayksiköistä sd-LDL
tiedetään erittäin herkäksi sokerille ja insuliinille ja tämä on juuri se
kolesteroli joka esiintyy valtimokovettumien yhteydessä. Yleisesti tiedetään
viljoista vehnän oleva se, joka käynnistää maksassa tämän haitallisen sd-LDL:n
muodostumisen. Mitkään tutkimustulokset eivät ole osoittaneet voin,
maitorasvojen tai tyydyttyneiden rasvojen aiheuttavan tai millään tavalla
liittyvän tähän edellä kuvattuun prosessiin, vaan aina se johtuu ruoka-aineista
jotka sisältävät sokeria, insuliinia ja vehnää. Toinen tällainen LDL:n alalaji
on haitallinen ox-LDL, jonka pitoisuus LDL-kolesterolista on suoraan
pääteltävissä. Kolesterolilääkkeinä käytettävät statiinit lisäävät juuri
ox-LDL:n määrää ja tämä aiheuttaa jatkuvan tulehdustilan verisuonissa. Myös
vähärasvainen ravinto lisää ox-LDL:n muodostumista. Normaali solurakenne ja
kehon oma korjausmekanismi kuitenkin edellyttää, että hyvä LDL-kolesteroli
saadaan käyttöömme; se on siis hyvinvointimme kannalta hyvin tarpeellista!
Terveysviranomaisten
ravintosuosituksissa kehotetaan välttämään rasvoja ja syömään runsaasti
hiilihydraatteja ja näiden neuvojen noudattaminen vääjäämättä johtaa
lisääntyneeseen sd-LDL-kolesterolin ja triglyseridien määrien nousuun sekä
hapettumiseen ja sokeristumiseen. Ihmisen on melko vaikea näitä itse seurata,
koska normaali terveydenhuoltokaan niitä ei seuraa eikä hänelle kerro. Yksi
tapa seurata ravinnon terveellisyyttä on mitata verensokerin pitoisuus 45-60 min ruokailun jälkeen - eikä vasta
kahden tunnin jälkeen, kuten usein neuvotaan tekemään. Verensokeria pitävät
myös kurissa berberiini ja etyyliesteröity eikosapentaeenihappo (E-EPA).
Japanilaiset tutkijat ovat osoittaneet E-EPA:n ehkäisevän sd-LDL-kolesterolin
ja triglyseridien muodostusta maksassa.
Vuoden 2011 keväällä näki päivänvalon tutkimus, johon osallistui 10 vuoden aikana 3630 keski-ikäistä naista ja miestä. Tutkimusryhmästä puolet eli 1815 henkilöä oli käynyt läpi sydäninfarktin ja loput olivat ns. terveitä (Brown University, Providence, RI). Tutkituille syötettiin yhtä paljon maitoa, juustoa, jogurttia ja voita, joiden piti siis sisältää oletettuja vahingollisia eli tyydyttyneitä rasvoja. Ns. terveiden ryhmästä innostuneimmat käyttivät 593 g eläinrasvoja päivässä, mutta he eivät saaneet sydäninfarkteja. Tutkijoiden mukaan ei ole näyttöä, että runsaasti eläinrasvoja sisältävä dieetti voisi aiheuttaa sydäntautia (Nutr Metab Cardiovasc Dis, 2011; doi: 10.1016/j.numecd.2011.02.003).
Yhdysvalloissa US Surgeon General's Officessa tehtiin työtä 11 vuotta (1988 - 1999), jotta pystyttäisiin todistamaan lopullisesti rasva-sydäntauti-yhteyden paikkansapitävyys. Loppuraporttia tästä työstään virasto ei koskaan julkistanut ja tutkimuksen virallinen valvoja Bill Harlan (USA:n Kansallisen Terveysinstituutin Sairauksien ennaltaehkäisyviraston varajohtaja) myönsi, että "tutkimus oli aloitettu ennakkokäsityksin, joita tieteelliset tulokset eivät tukeneet" (Science, 2001, 291:2536-45).
Vuoden 2011 keväällä näki päivänvalon tutkimus, johon osallistui 10 vuoden aikana 3630 keski-ikäistä naista ja miestä. Tutkimusryhmästä puolet eli 1815 henkilöä oli käynyt läpi sydäninfarktin ja loput olivat ns. terveitä (Brown University, Providence, RI). Tutkituille syötettiin yhtä paljon maitoa, juustoa, jogurttia ja voita, joiden piti siis sisältää oletettuja vahingollisia eli tyydyttyneitä rasvoja. Ns. terveiden ryhmästä innostuneimmat käyttivät 593 g eläinrasvoja päivässä, mutta he eivät saaneet sydäninfarkteja. Tutkijoiden mukaan ei ole näyttöä, että runsaasti eläinrasvoja sisältävä dieetti voisi aiheuttaa sydäntautia (Nutr Metab Cardiovasc Dis, 2011; doi: 10.1016/j.numecd.2011.02.003).
Yhdysvalloissa US Surgeon General's Officessa tehtiin työtä 11 vuotta (1988 - 1999), jotta pystyttäisiin todistamaan lopullisesti rasva-sydäntauti-yhteyden paikkansapitävyys. Loppuraporttia tästä työstään virasto ei koskaan julkistanut ja tutkimuksen virallinen valvoja Bill Harlan (USA:n Kansallisen Terveysinstituutin Sairauksien ennaltaehkäisyviraston varajohtaja) myönsi, että "tutkimus oli aloitettu ennakkokäsityksin, joita tieteelliset tulokset eivät tukeneet" (Science, 2001, 291:2536-45).
Käytännössä
mainio esimerkki näistä ihmisistä, jotka kantavat kehossaan mukanaan jatkuvaa
eli kroonista inflammaatiota eli tulehdustilaa, ovat diabeetikot. Insuliini on
se hormoni, joka aiheuttaa kehossa soluvaurioita ja jatkuvaa tulehdusta.
Kolesteroli tulee korjaamaan insuliinin aiheuttamia soluvaurioita verisuonten
seinämissä, mutta se ei voi olla kalkkeutumien aiheuttaja eikä selitä
verisuonitukoksia. Juuri diabeetikoille on tyypillistä valtimoiden
kovettuminen, joka ilmenee aluksi mediaskleroosina - valtimon seinämien
keskikerroksen kalkkeutumisena. Tämän kovettumisen siis todella aiheuttaa
kalkki ja aluksi valtimon sisäpinta on sileä ja valtimo pysyy vielä auki. Jos tila
jatkuu pitkään ja insuliinitaso on jatkuvasti koholla, alkaa kovettuminen
lisääntyä valtimon keskikerroksen seinämässä ja valtimo alkaa ahtautua ja
lopuksi jopa tukkeutua.
Täysin
vääränlaisella ruokavaliolla ja lääkityksellä voidaan saada aikaiseksi ihmisen
normaalien puolustus- ja korjausmekanismien sekoittuminen. Nykyisin tunnetaan jo
iso määrä kroonisia tulehdussairauksia ja sellaisia ovat esim. valtimon
kovettumatauti, syövät, diabetes ja Alzheimerin tauti. Tutkimukset osoittavat
niiden, jotka syövät normaalirasvaista ja luonnollisilla rasvoilla tehtyä
ruokaa olevan kasviksista ja vihanneksista enemmän hyötyä, kuin vähärasvaisen
ruoan syöjille. Ravinnossa pitää nimenomaan olla luonnollisia rasvoja, kuten
voita ja maitorasvoja. Rasvaliukoiset tulehdusta hillitsevät vitamiinit eivät
imeydy suolistosta, mikäli mukana ei ole juuri maito- ja eläinrasvoja.
Kovasti
mielellään ihmisten tulisi välttää monenlaisia nopeasti verensokeria
nostavia/lisääviä ruoka-aineita, kuten näkyvää ja piilotettua sokeria,
tärkkelystä, puhdistettua valkoista viljaa, sokeria sisältäviä hedelmiä ja
vastineeksi korvata näitä aineita runsaasti proteiinia ja hyvää rasvaa
sisältävillä ruoka-aineksilla, kuten liha, kala, normaalirasvaiset
maitotaloustuotteet, siemenillä ja pähkinöillä sekä vain vähän tärkkelystä
sisältävillä vihanneksilla, kuten salaateilla, tomaateilla, kurkulla ja
kaalilla. Kehoamme koettelee myös teollisuuden surutta lannoitteisiin ja
elintarvikkeisiin lisäämä fosfaatti; elintarvikkeisiin sitä lisätään, jotta
tuotteet saataisiin mahdollisimman kuohkeiksi ja täyteläisiksi. Kun kalsiumioni
joutuu fosfaatti-ionin kanssa tekemisiin, syntyy kalsiumfosfaattia eli kovaa
kalkkia.
Kehossamme
pesivä tulehdustila ei välttämättä ole mikrobien elimistöllemme aiheuttamaa
infektiota, vaan inflammaatio saattaa olla seurausta kehomme omasta reaktiosta
häiriötilaan. Elimistö pyrkii jatkuvasti tasapainotilaan ja inflammaatio on
aivan normaali fysiologinen vaste vaikkapa kudoksen vaurioituessa. Jos tulehdus
jatkuu pitkään ja voimakkaana, se alkaa muodostua haitalliseksi. Tällöin alkaa
kolmella "rintamalla" samanaikaisesti tapahtua: verisuonissa tapahtuu
muutoksia, kudosnestettä alkaa kerääntyä (näkyy turvotuksena) ja häiriöpaikalle
ilmestyy tulehdussoluja. Tutkimukset kiistatta osoittavat, että aivan
erityisesti sisäelimiä ympäröivä rasvakudos erittää tulehdustekijöitä, kuten
C-reaktiivista proteiinia (CRP), interleukiini-6:ta ja TNF-alfaa.
Solun
normaalissa energiantuotannossa ja erilaisissa stressitilanteissa syntyvät
vapaat radikaalit hyökkäävät jatkuvasti elimistöämme vastaan aiheuttaen näin
hapetusstressiä. Hapetusstressi syntyy, kun kehoa hapettavat ja sitä suojaavat
ns. antioksidatiiviset tekijät ovat epätasapainossa elimistössämme ja näin
vapaiden radikaalien määrä ylittää solupuolustuksen kyvyn korjata tapahtuvia
soluvaurioita. Vapailla radikaaleilla on atomin uloimmalla kehällä yksi tai
useampi pariton elektroni ja niitä syntyy sisäisten (krooniset sairaudet,
tulehdustilat, lihavuus, kova fyysinen rasitus tai kohonnut verensokeri) tai
ulkoisten (radioaktiivinen säteily, tupakansavu, raskasmetallit, alkoholi ja
synteettiset lääkkeet) tekijöiden seurauksena. Jos kehossamme omega-3 ja omega-6
rasvahapot ovat oikeassa tasapainotilassa, suojelevat ne tulehduksilta ja
estävät vapaiden radikaalien hyökkäyksiä tehokkaasti. Liika omega-6
rasvahappojen määrä taas johtaa jatkuvaan tulehdustilaan altistaen sitä kautta
taas meidät sairauksille. Siksi sairaiden ja kivuliaiden tulisi välttää turhaa
omega-6 rasvahappojen saantia. Runsaasti omega-6 rasvahappoja on esim.
kasvisöljyissä kuten auringonkukka- ja rypsiöljyssä.
Ruokamme
valmistustapa on myös erittäin tärkeässä osassa ajatellen hyvinvointiamme. Grillaaminen,
paistaminen ja käristäminen lisäävät ruokaamme vapaita radikaaleja.
AGE-tuotteet (Advanced Glycation Endproducts) lisäävät samoin tulehdusta
elimistössämme ja näitä tuotteita ovat mm. kolajuomat. AGE-tuotteita syntyy
myös glykaation eli sokeroitumisen vuoksi kudoksissamme ja AGE-tuotteita
sisältävät ruoat ja juomat laskevat seerumin adiponektiinipitoisuutta, joka
taas ehkäisee lihomista ja diabetesta. Adiponektiinipitoisuuta voi lisätä
benfotiamiinilla, joka on B1-vitamiinin rasvaliukoinen johdannainen.
Voita ei mikään voita!
Entä sitten
transrasvat? Olet varmasti tietoinen transrasvojen haitallisuudesta. Mutta
tiesitkö, että on luonnollisia ja keinotekoisia transrasvoja? Luonnollisia eli
terveellisiä transrasvoja on lihassa ja maitotuotteissa. Voissa oleva
luonnollinen transrasva, konjugoitu linolihappo, CLA, on terveellistä ja kehoa
kiinteyttävä rasva. Suomen ravintosuositukset eivät mitenkään erottele
luonnollisia ja keinotekoisia transrasvoja, vaikka näin tehdään muissa
Pohjoismaissa. Elimistömme ei myöskään pysty erottelemaan näitä transrasvoja
toisistaan ja sen takia mm. solukalvojen toiminta häiriintyy. Kovetetut
transrasvat ovat erityisen vaarallisia sydän- ja verenkiertoelimille. Nämä
haitalliset transrasvat saavat aikaan sokeriaineenvaihdon häiriöitä, lisäävät
diabetesta, insuliiniresistenssiä ja lihavuutta. Haitalliset transrasvat myös
kerääntyvät elimistöömme. Näitä transrasvoja saamme helposti friteeratuista
ruoista, eineksistä, valmisruoista, leivonnaisista, makeisista, hyytelöistä ja
jogurteista. Suomen elintarvikevirasto ei edes vaadi näiden haitallisten
rasvojen merkitsemistä elintarvikkeisiin, mutta Tanskassa ja Ruotsissa ne on
kokonaan kielletty ja Englannissa osa kauppaketjuista on luopunut transrasvoja
sisältävistä elintarvikkeista.
Mihin voin
terveellisyys siis perustuu? Maaperän köyhtyessä olisi tarpeellista saada mm.
seleeniä, jota voissa on luonnostaan. Kaikkiaan maitorasvassa on yli 400 erilaista
rasvahappoa. Voista saat A-vitamiinia runsaasti ja D-vitamiinia jonkin verran
sekä hyvin lesitiiniä, joka on solukalvojen ja kolesterolia kuljettavien
lipoproteiinien tärkeä rakennusaine. Voissa on voi-, lauriini- ja palmitiinihappoa.
Rasvaliukoisista vitamiineista voissa on myös K2-vitamiinia, jonka on todettu
liuottavat verisuoniimme kerääntyvää kalkkikertymää. Voi voidaan katsoa
suojaavan sydäntä ja ehkäisevän diabetesta. Voissa on omega-3 ja
omega-6-rasvahappojen lisäksi keskipitkiä rasvahappoja, jotka tutkitusti vähentävät
infektioita. Koska voi kestää hyvin kuumentamisen, se on vallan erinomainen
paistorasva eikä se sisällä mitään ihmeellisiä lisäaineita, kuten esim.
natriumglutamaattia. Tohtisitko kokeilla vanhaa reseptiä? Mummot ja vaarit
laittoivat kahviinsa kerman loppuessa voita makua antamaan.
Entäpä sitten
kaiken maailman kevytlevitteet ja margariini? Kevytlevitteiden ja margariinin valmistus
tapahtuu korkeissa lämpötiloissa ja kovassa paineessa, sen valmistuksessa
käytetään liuottimia ja raskasmetalleja. Valmistajat eivät itse kerro
valmistusprosesseista ja se jo pitäisi herättää kuluttajien mielenkiintoa!
Aivan ensiksi uutetaan öljykasvin siemeniä erilaisilla liuottimilla, kuten
heksaanilla tai bentseenillä. Heksaani syntyy raakaöljyn jalostuksen
sivutuotteena ja on vaarallinen sikiölle sekä aiheuttaa mm. hedelmättömyyttä.
Bentseeni on aromaattinen hiilivety ja tunnettu karsinogeeni, jota esiintyy
maaöljyssä ja bensiinissä. Siitä valmistetaan mm. lääkkeitä, kankaita, värejä,
muoveja, pesuaineita, räjähteitä ja synteettistä kumia. Se on hyvin myrkyllistä
ja aiheuttaa mm. leukemiaa. Seuraavaksi tämä öljyseos käsitellään
fosforihapolla, jota normaalisti käytetään ruosteenpoistoon sen metalleja
syövyttävän vaikutuksen vuoksi. Näin aikaansaatu voimakas happo neutraloidaan
runsaan emäksisellä lipeällä.
Rasvaksi tämäkin käy, mutta ei ihmisravinnoksi!
Seuraavassa
vaiheessa tämä käsittämätön massa valkaistaan ja deodoroimalla eri
kemikaaleilla yritetään poistaa epämiellyttävä haju, maku ja suurin osa
liuotinainejäämistä. Jos tällainen leviterasia jäisi vaikka pitemmäksikin aikaa
vaikka mökillä pöydälle, niin eläimetkään eivät koskisi siihen! Tässä vaiheessa
tuotteeseen jää mm. karsinogeenisiä 3-MCDP-yhdisteitä. Saksalainen
toksikologian instituutti (BfR) määrittää, että 100 g margariinia päivässä
ylittää viisinkertaisesti suurimman sallitun 3-MCDP:n päiväsaannin. Tämän
jälkeen halutaan nestemäinen seos kovettaa lisäämällä rasvamolekyyliin
vetyatomeja ja nikkeliä (näin muodostuvat haitalliset transrasvat) tai
vaihtoesteröinnillä käyttäen apuna natriummetylaattia (syövyttävä aine, jonka
pitkäaikaisia vaikutuksia ei tunneta). Jotkut saattavat tuntea tämän
kovettamisen myös hydrogenointina, jolla aiheutetaan margariinin säilyvyysajan
piteneminen ja sen homehtumattomuus. Hiljakkoin uutisoitiin Ruotsissa Andreas
Söderlundin löytäneen siivouksen yhteydessä lähes 40 vuotta vanhoja
käyttämättömiä margariinipakkauksia, jotka olivat vielä kuosissaan!
Nyt
tähän harmaaseen massaan ryhdytään lisäämään erilaisia maku- emulgointiaineita.
Koska valmistusprosessissa tuotteesta on tuhottu mm. vitamiinit, lisätään nyt
tähän mönjään mm. synteettistä E-vitamiinia. Tähän biologisesti kuolleeseen
massaan lisätään sitten kasvistanoleja ja -steroleja ja nimetään se vaikkapa
"Benecoliksi". Kasvistanolit ovat kyllä terveydelle hyödyllisiä,
mutta saamme ne paljon turvallisemmin monista muista tuotteista, kuten
kasviksista, marjoista ja käsittelemättömistä rasvoista. Syntynyttä rasvamassa
manipuloimalla käyttötarkoituksen mukaisesti, valmistetaan siitä myös
kenkälankkia ja ihovoiteita. Kun sen halutaan muistuttavan mahdollisimman
paljon voita, lisätään siihen vähintään 15 eri kemikaalia ja vettä siitä on
kuitenkin enin osa. Melkoista siviilirohkeutta vaatii näiden rasvojen
käyttäminen sisäisesti, mutta ketjujen rasvaukseen voisivat olla käypää
tavaraa?!
Ravinnon
tulisi aina olla ensiarvoinen terveytemme hoitaja, mutta se tuntuu nykyään
unohtuvan kiireisessä maailmassamme liian usein. Elintarviketeollisuus ja
lääketeollisuus ovat myös niin suurta liiketoimintaa ympärillämme, ja ne on
valjastettu valtiovallan erityissuojeluun. Aina välillä kannattaisi
kyseenalaistaa virallisia totuuksia ja nähdä itsekin vähän vaivaa asioiden
taustojen tutkimiseen. Tietoa koko aika kuitenkin tulee lisää, ongelmat ovat
vain usein tietojen tulkinnassa ja uuden tiedon asiallisessa jakamisessa. Jos
vähääkään epäilet ja emmit ristiriitaisten tietojen äärellä, voit usein
kuitenkin testata itseesi asioita ja todeta kuinka ne pelittävät omalla
kohdallasi. Suuri ongelma on tietysti myös luontainen ihmisten laiskuus; kaikki
pitäisi saada nykyään mahdollisimman valmiina. Päivittäistä näyttöä on myös
siitä, että ihminen ei ole rationaalisesti toimiva olio; vaikka sillä olisi
tietoa, miten kannattaisi toimia, ihminen voi täysin huoletta toimia miten
kuloinkin huvittaa! Onnea vaan kaikille tiedonhaluisille ja varjelusta
valintoihinne!