Oppiiko ihminen koskaan mitään historiasta? Nauru on ainakin herkässä kun seuraa, kuinka ihminen hoitaa yhteisiä asioita ja perustelee päätöksiään. Ihmisten tekemissä päätöksissä on aina mukana inhimilliset tekijät ja tunteet; sama ihminen voi olla hyvin tarkka jossakin asiassa ja sitten taas toisessa asiassa hän osoittautuu täysin holtittomaksi. Ihmisrodulle ei ole tyypillistä rationaalinen toiminta ja todistuksia saat siitä joka päivä vain katselemalla ympärillesi, kuinka ihminen toimii ja hoitaa asioita. Poliitikot saattavat perustella jonkin säästön täysin välttämättömäksi, ja sitten taas jossakin toisessa asiassa he voivat hukata yhteisiä varojamme täysin surutta.

Järkeväksi ei voi sanoa ihmisen suhtautumista luontoon ja luonnonvaroihin. Aivan omituisen lukunsa ansaitsisi ihmisen käyttäytyminen terveyden suhteen ja hänen riippuvuutensa erilaisista nautintoaineista. Jos ihminen olisi todella järkevä olio, kohtelisiko hän luontoa kuten hän nyt tekee? Entä pistäisikö hän oman nautinnonhalunsa terveiden elämäntapojen ja ravinnon edelle? Historian kirjoitus on täynnä mitä kummallisimpia ihmisten pölhöilyjä eri aikakausilla. Surkeaksi asian tekee se, että ihminen syyllistyy usein samoihin virheisiin, eikä näyttäisi oppivan historiastaan juuri mitään.

Kautta ihmiskunnan historia on aina jossakin maailman kolkassa käyty sotia ja edelleenkin se on ihmisen tapa hoitaa asioita ja viedä tahtonsa läpi hankalissa tilanteissa. Ihminen on kehittänyt demokratian, joka on katsottu melko yleisesti sopivan parhaiten politiikkaan eli yhteisten asioiden hoitoon. Demokratiassa enemmistön ääni voittaa, mutta missään ei ole sanottu, että enemmistö osaisi tehdä viisaita ja oikeita päätöksiä. Aina suuressa joukossa ihmisiä on mukana heitä, jotka päättävät kokeilla onneaan epärehellisin keinoin. Moraali näyttäytyy eri ihmisille näköjään kovin monella tavalla.

Kovin arvaamattomiksi muuntautuvat tapahtuvat ihmisen päästessä niihin vaikuttamaan; tästä syystä esim. onnettomuuksia tulee aina sattumaan eri aloilla ja paikoissa.

Hauskaa kesäluettavaa ja osuvaa arviota ihmisten hölmöilyistä oli yhteiskuntatieteiden tohtori ja ajatuspaja e2:n johtajan, Karina Jutilan vierasartikkeli Satakunnan Kansassa torstaina 23.6.2016. Samainen artikkeli oli myös Aamulehdessä tiistaina 28.6.2016, sillä Lännen Media kierrättää artikkeleitaan kustannustehokkaasti eri medioissa. Nyt voimmekin hetkeksi rauhoittua Jutilan artikkelin äärellä, jota tähän seuraavaksi lainaan:

”Ole ajan hermolla: hölmöile!

Suomalaispariskunnat osallistuvat houkutussaarella kuvattuun tv-ohjelmaan, jossa humalassa ja selvin päin avataan sielua ja vaatteita. Kotisohvilta seurataan tosiviihdettä viikosta toiseen ja aiheeseen voi syventyä lisää verkkolehdissä ja sosiaalisessa mediassa.

Jos houkutusohjelma on tauolla, voimme katsoa ulkomaista selviytymisseikkailua, jossa kisataan voitosta kovaa kuntoa vaativissa tehtävissä. Formaattiin kuuluu, että osallistujat ovat alasti.

Kun missikisat ovat lakanneet kiinnostamasta, tilalle on otettu tosi-tv-uurastuksen seuraaminen. Henkinen ja ruumiillinen riisuminen on arkipäiväistynyt, ja harva kysyy, onko hommassa mitään järkeä sen enempää katsojan kuin ohjelmassa esiintyvän kannalta.

Viihteen lisäksi muoti on hölmöilyn kuningaslajeja. Ihmisille keksitään uusia tarpeita, lisätään turhaan kulutusta ja ylläpidetään ihmisarvoa rikkovaa halpatuotantoa.

Juuri nyt muodissa ovat liian pienet miesten puvut, joiden pukemiseen tarvitaan kai kenkälusikkaa.

Muutaman kuukauden kuluttua ne ovat taatusti ”out” ja vaatehuoneissa riittää taas kallista kierrätettävää. Toivottavasti kangas kelpaa matonkuteeksi tai edes energiajätteeksi.

Vaatemuotia suurempaa typeryyttä on kenkäbisneksessä. Moni nainen kärsii joka askeleella ja pilaa jalkansa korkokengillä, jotka eivät sovi elolliselle. Kipuitku on kauneuden hinta myös silloin, kun ulkonäköä rakennetaan kirurgin kanssa.

Ajattelemattomuus ei rajoitu vain viihteeseen ja kulutukseen. Trendikästä on ottaa harrastukset tosissaan tai kuolemanvakavasti. Liikuntaharrastus voi tarkoittaa pakonomaista tarvetta treenata enemmän kuin ihminen kestää.

Äärimmillään ruoka muuttuu polttoaineeksi, jota mitataan apteekkivaa’alla. Avuksi voidaan ottaa lääkkeet ja kielletyt aineet.

Yliyrittämistä ja ajattelun sumentumista on työelämässäkin. Halu menestyä polttaa loppuun jo kolmekymppisiä.

Hölmöilyn historia lienee yhtä pitkä kuin ihmiskunnan historia – esimerkkejä on kaikilta aloilta.

Olemme rakentaneet taloja, joissa home kasvaa ja ihminen sairastuu.

Olemme keksineet byrokratiaa, joka työllistää tuhansia ja jota kukaan ei tarvitse.

Koululaisille on opetettu numero seitsemän ilman poikkiviivaa, jotta ääniä voidaan hylätä vaaleissa ja väärinymmärryksiä riittää kynää käyttävillä aloilla.

Taitavat konsultit pystyivät myymään Postin nimen muuttamisen Itellaksi ja takaisin Postiksi, vaikka maalaisjärki sanoi, ettei kansainvälisesti toimivaa vuosisataista nimeä kannata vaihtaa.

Järjetön kauppa onnistuu, kun ostaja on tyhmä ja myyjä moraaliton.

Tietopalveluista löytyy monta esimerkkiä hankintaosaamattomuudesta ja heikosta yritysvastuusta. Viimeksi uutisoitiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen verkkopalvelun maksaneen 1,4 miljoonaa, eikä valmista saatu silläkään.

Julkisella sektorilla on pulaa palkkarahoista, mutta näihin hölmöilyihin riittää maksajia.

Harmittavin on hanke, jolla ihminen pilaa ympäristöä laajasti ja peruuttamattomasti. Talvivaara-sana kuvaa koko ilmiötä.

Hölmöily on osa politiikkaa. Ydinasemahti USA:ssa presidentiksi voi tulla Donald Trump, joka puhuu mitä sattuu. Amerikkalaisista osa uskoo häneen ja osa vain leikkii vaaleilla. Kumpikin on huolestuttavaa.

Suomessa hallituspuolueet päättivät helpottaa kansalaisten alkoholinsaantia siitä huolimatta, että puoli miljoonaa suomalaista kärsii viinariippuvuudesta. Ratkaisun kansantaloudellinen hinta voidaan laskea, inhimillinen hinta jää kotien seinien sisään.

Julkinen keskustelu paljastaa kansallisen hölmöilyn tason. Nyt olennaista on erottuminen ja jyrkät mielipiteet.

Puhe ei tunnu miltään, jos sitä ei vauhditeta kirosanoilla. Kolumni nousee luetuimpien joukkoon, kun otsikossa on sana seksi tai viittaus parisuhteen pimeimpiin puoliin.

Tasa-arvoa ajetaan twiiteillä, joissa on #naisensukuelin ja mielellään isoin kirjaimin. Ennen näitä tehokeinoja pidettiin mauttomuuksina, nyt rohkeuden osoituksena.

Moni seuraa hullutuksia sivusta ja elää kuten ennenkin. Elämää rytmittävät työ, kotiaskareet ja iltauutiset.

Osa meistä on mukana vauhdissa ilman kykyä pysähtyä. Kiihkeä elämänmeno voi lopulta kaataa kovakuntoisenkin ja apua tarvitaan.

Ei ihme, että kysyntää on terapeuteille, tämän ajan kädestä kiinni pitäjille.

Osa ei pysähdy lainkaan, vaan ryntää seuraaviin elämyksiin. Heitä kutsutaan edelläkävijöiksi.”