tiistai 27. helmikuuta 2018

Kapellimestari Ossi Runne.

Kapellimestari, trumpetisti, äänilevytuottaja ja sovittaja sekä musiikkineuvos Yrjö Osvald ”Ossi” Runne (vuoteen 1936 asti Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri) palkittiin Muusikkojen liiton vuoden 2017 tunnustuspalkinnolla hänen mittavasta elämäntyöstään suomalaisen musiikkielämän hyväksi. Palkinto on suuruudeltaan 5 000 euroa. Muusikkojen liiton hallitus kiinnitti aivan erityisesti liiton 100-vuotisjuhlavuonna huomiota Runnen uran pituuteen, joka kattaa suurimman osan Muusikkojen liiton ja itsenäisen Suomen historiasta.


Runne talutettiin 8-vuotiaana Viipurin musiikkiopistoon ja taluttajana oli oma äiti, joka kondiittori-isän lailla harrasti myös musiikkia. Musiikkiopiston johtaja aikoi tehdä pojasta ensin laulajaa, mutta äiti sanoi, että pojasta tulee viulisti. Onni oli myöten pojan musiikkitaipaleella, sillä viulunsoitonopettajaksi sattui Onni Suhonen (s. 5.2.1903 Hamina ja k. 14.3.1987 Helsinki), tuleva Sibelius-Akatemian viulunsoiton professori. Suhonen opiskeli vuosina 1911-1916 Viipurin musiikinystäväin musiikkikoulussa ja vuosina 1918-1924 Viipurin musiikkiopistossa opettajanaan Boris Osipovitš Sirpo (s. 3.4.1893 Vladikavkaz, Venäjä ja k. 25.1.1967 Portland, Oregon, Yhdysvallat). No, talvisota tuli väliin opintoihin ja perhe joutui kotinsa menetettyään pommituksissa evakkoon Helsinkiin. Runne hakeutui ja pääsi Kaartin soittokuntaan ja koska silloin oli pulaa trumpetisteista ja hän sai heti äänen signaalitorvesta, joten kapellimestari ehdotti hänen seuraavaksi soittimekseen trumpettia.

Ossi Runne viettää eläkepäiviään kotonaan.

Lopulta Ossi Runne suuntautui puhtaasta sattumasta viihdemusiikkiin. Hänen ensimmäinen palkallinen työpaikkansa oli Helsingin Hallituskadulla toimineessa mehubaarissa, jossa erilaiset kokoonpanot soittivat soittajien ollessa sodassa. Runne pyydettiin sinne soittamaan ja siellä hän ihastui swing-musiikkiin. 1940-50-luvuilla Ossi Runne soitti trumpettia Ossi Aallon orkesterissa, Toivo Kärjen yhtyeessä, Olle Lindströmin orkesterissa, Erkki Ahon orkesterissa ja tanskalaisen Al Stefanon orkesterissa. Vuodet 1954-55 Ossi Runne johti omaa orkesteria ja vuodet 1956-57 hän oli China Varieteessa Tukholmassa.

Vuodesta 1956 lähtien Ossi Runne toimi kauppaneuvos Lindbergin Musiikki-Fazerilla sovittajana, säestäjänä ja levytyskapellimestarina. Musiikki-Fazerin vuosinaan Runne oli kaikkiaan mukana yli 4 000 levytyksessä. Musiikki-Fazerilta Ossi Runne siirtyi vuonna 1965 Yleisradion kapellimestariksi; hän aloitti ensin Radion Tanssiorkesterin johtajana, mutta siirtyi sitten TV:n puolelle. Vuosien saatossa Ossi Runne ennätti johtaa 22 kertaa Suomen euroviisuja – ensimmäisen kerran vuonna 1966 Luxemburgissa - ja ura Yleisradiossa kesti eläköitymiseen asti vuonna 1992.

Ossi Runne muistelee rikasta elämäänsä.


Ossi Runne toimi trumpetinsoiton opettajana Oulunkylän Pop & Jazz-opistossa vuosina 1972-1983. Vuosina 1986-2003 hän johti Karelia puhallinorkesteria. Myyn toimintansa ohessa hän on tehnyt mittavasti omia soololevytyksiä. Musiikkineuvoksen arvonimen Ossi Runne sai vuonna 1995.

Ossi Runne täytti viime keväänä jo 90 vuotta ja sai vielä uusittua erinomaisen terveytensä puolesta ajokorttinsa viideksi vuodeksi. Koko elämänsä ajan Runne on pitänyt itsensä fyysisesti hyvässä soittokunnossa, sillä puhallinsoittaja tarvitsee keuhkoja, palleaa ja koko kroppaa.



maanantai 26. helmikuuta 2018

Ministeri Sampo Johannes Terho.

Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Johannes Terho (s. 20.9.1977 Helsinki) muisti Muusikkojen liiton 100-vuotisjuhlakonsertissa Helsingin Musiikkitalolla 24.11.2017 tervehdyspuheellaan Musiikkojen liittoa seuraavasti:

Muusikkojen liiton synnyn taustalla ovat niin yleinen työvoiman järjestäytymisen kehitys kuin suomalaisen musiikin sosiaalihistorialliset muutokset. Eri musiikinlajien yhteiselo ei liiton alkuvuosina ollut välttämättä kovin helppoa. Maailmansotien välillä maahamme levinnyttä jazzmuusikkoja edustavaa virtausta osin vieroksuttiin. Muusikkojen työnantajina toimineet ravintoloitsijat näkivät asian luonnollisesti aivan päin vastoin. Kansainvälinen tuulahdus kiinnosti asiakkaita nuoressa tasavallassa. Nykyistä musiikkilajien kirjoa tuskin kukaan olisi tuolloin osannut ennustaa, ja tänä päivänä suomalaisten muusikoiden ammattimaisuuden aste ja osaamisen taso ovat musiikinlajista riippumatta korkealla.
2000-luvulla maassamme on väkilukuun suhteutettuna enemmän sinfoniaorkestereita kuin missään muualla – ja ne ovat tietenkin parempia kuin missään muualla. Koko maata palveleva orkesterilaitos ja kattava musiikkioppilaitosten verkosto ovat kasvattaneet laajan ammattilaisten sekä musiikin harrastajien ja musiikkiyleisön joukon. Suomalaisissa ammattiorkestereissa on lähes 1000 päätoimista vakanssia ja vuonna 2016 orkestereiden konsertit keräsivät yli miljoona kuulijaa.
Yhteiskuntamme kipuilee työelämässä käynnissä olevan murroksen kanssa. Muusikoille tässä ei ole mitään uutta. Itsensätyöllistäminen, vuokratyö ja pätkätyö ovat aina olleet osa tämän ammatin todellisuutta.
Muusikkojen liiton tärkeänä tehtävänä on ollut ajaa niin muusikkoyrittäjien kuin työsuhteessa olevien jäsentensä etuja – molempia tarvitaan elävän musiikkikulttuurin ylläpitoon. Edunvalvonnan lisäksi Muusikkojen liiton toiminnan keskeisenä päämääränä on alusta asti ollut suomalaisen musiikin aseman edistäminen. Liitto onkin profiloitunut vahvasti musiikkielämän kehittäjänä: Helsinkiin on muun muassa luotu innovatiivinen ja eri musiikkilajeja yhdistävä G Livelab -klubitila, jonka erinomaisuuden olen itsekin taannoin käynyt toteamassa. 100-vuotias ammattiliitto on tällä hetkellä suunnannut katseensa vahvasti tulevaisuuteen, ja mikäpä olisi sen hienompi ja jalompi tehtävä kuin viedä säveltaidetta kohti tulevaa.
Onnittelut 100-vuotiaalle Muusikkojen liitolle – voinemme nostaa maljan. Kippis!”
Jari Sinkkonen Pyynikkisalissa.

Toista kertaa järjestettävä Tampere Chamber Music festivaali järjestettiin Tampereella 15.-18.2.2018 ja tämän festivaalin teemana oli Rytmi-aika-ajattomuus-syklit. Tampere Chamber Music festivaalin taiteellisena johtajana toimii pianisti ja pianonsoiton yliopettaja Heini Kärkkäinen. Hän oli saanut puhuttua Tampereelle näyttävän joukon esiintyjiä ja luennoitsijoita, kuten mm. Ismo Eskelinen, Robert Cohen, Ralf Gothóni, Yuval Gotlibovich, Matti Leisola, Juan-Miguel Hernandéz, Minna Tervamäki, Satu Palo, Jari Sinkkonen, Kaari Martin, Priya Mitchell, Marzi Nyman & Ice Loving Animals, Christoffer Sundqvist, Réka Szilvay, Petri Toiviainen ja Joona Pulkkinen.

Professori Petri Toiviainen.

Festivaalin esiintymispaikkoina toimivat tällä kertaa esim. Tampere-talo, Tampereen Musiikkiakatemia (Pyynikkisali), Raatihuone, Ravintola Telakka, TAMKin pianopedagoginen laboratorio ja vuonna 1929 valmistunut Grand Hotel Tammer.

Marzi Nyman.

Yksi mielenkiintoisista esitelmöitsijöistä oli professori Petri Toiviainen. Jyväskylän yliopiston professori Petri Toiviaisen tutkimusaloja ovat musiikkitutkimus, psykologia, laskennallinen data-analyysi sekä systeeminen ja kognitiivinen neurotiede. Professori Toiviainen johtaa Suomen Akatemian Monitieteisen musiikkitutkimuksen huippuyksikköä. Professori Toiviainen tunnetaan kansainvälisesti systemaattisen musiikkitieteen tutkijana, joka erikoistuu musiikin kognitiivisten prosessien mallintamiseen ja laskennallisiin musiikkianalyysimenetelmiin. Professori Toiviaisen tutkimustietoja on sovellettu musiikkiterapiassa, musiikkikasvatuksessa sekä musiikin esittämisessä.

Harmonikkataiteilija Niko Kumpuvaara.

Professori Petri Toiviainen haluaa syventää tietämystä kehon ja aivojen roolista musiikin havaitsemisessa ja hän tutkii musiikin piirteitä, kehollisen liikkeen ja aivojen neurologisen tason korrelaatioita sekä musiikin prosessoinnin suhdetta kuulijan persoonallisuuteen. Hän tutkii myös kehollisen ja neuraalisen prosessoinnin välistä suhdetta. Professori Toiviaisen tutkimussuunnitelma ”Musiikin kognition dynamiikka” on siis monitieteellistä tutkimusta; se yhdistää perustutkimuksen, metodologisen kehittämisen ja sovellukset, kuten laitteistojen rakentamisen ja mallintamisen. Tämän tutkimuksen uskotaan lisäävän tietämystä musiikin kehollisen ja aivoprosessoinnin mekanismeista, erityisesti motorisen järjestelmän merkityksestä musiikin havaitsemisessa ja siitä nauttimisessa.

Marzi Nyman & Ice Loving Animals Telakalla.

Perjantai-iltana 16.2.2018 klo 22 esiintyi ravintola Telakalla Marzi Nyman & Ice Loving Animals tuoden mukanaan omaa kamarimusiikkiaan. Markus ”Marzi” Nymanin (s. 12.1.1979 Lohja) lisäksi tässä mielenkiintoisessa ja harvakseen esiintyvässä kokoonpanossa soittavat harmonikkataiteilija Niko Kumpuvaara (s. 1981), rumpali Jaska Lukkarinen ja vibrafonisti sekä säveltäjä-sovittaja Arttu Takalo (s. 18.9.1971 Kouvola).

Kuvassa vasemmalta Marzi Nyman, Niko Kumpuvaara, Jaska Lukkarinen ja Arttu Takalo.

Lääketieteen tohtori ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri sekä diplomihuilisti (vuonna 1975 Sveitsin Lousannen konservatoriossa) Jari Joutsi Kaleva Sinkkonen (s. 27.4.1951 Kontiolahti) luennoi lauantaina 17.2.2018 konservatorion Pyynikkisalissa klo 11.15 n. Kahden tunnin luennon muusikoiden kiintymyssuhteista. Sinkkonen valittiin Vuoden puhujaksi vuonna 2014 ja vuonna 2011 hän sai arkkiatri Risto Pelkosen palkinnon. Vuonna 2008 Sinkkonen pokkasi Kirkon tiedotuspalkinnon ja seuraavana vuonna Suomen tietokirjailijat ry:n Tietokirjailijapalkinnon. 18 vuotta hän teki työtä Pelastakaa Lapset -järjestössä ylilääkärinä. Jari Sinkkonen on kirjoittanut useita lastenkasvatusta käsitteleviä kirjoja mm. lasten kehitylsestä ja kiintymyssuhteista. Vuodelta 2015 on hänen kirjansa Nerouden lähteillä. Joka sukeltaa luovien säveltäjänerojen maailmaan heidän hyvinvointinsa näkökulmasta.

sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Rumpali Jaska Lukkarinen.

Tampereella lauantaina 24.2.2018 kokoontui jazzmusiikin ystäviä Tampere-talon pieneen saliin klo 19 kuulemaan Dalindéo-yhtyeen odotettua vierailukonserttia. Konserttiyleisöllä oli konsertin jälkeen myös tilaisuus ostaa yhtyeen äänitteitä – joko vinyylilevyinä tai cd-levyinä – ja saada ne omistuskirjoituksin tekijöiltä.

Kuvassa vasemmalta Jose Mäenpää, Pekka Lehti ja Valtteri Pöyhönen.

Dalindéon vuonna 2013 julkaistulta Kallio-levyltä kuultiin ainakin kappaleet: Pyöräily Hämeentiellä, Ilta Tokoinrannassa, Kurvi-twist, Jäähyväiset Hesarille, Musta kissa ja Pengerkadulla. Uudemmalta Slavic Souls-levyltä taas konsertissa soivat sellaiset kappaleet, kuten mm. Once Upon A Time In The North, Tell Me, Tarantella Finlandese ja tietysti Slavic Souls.



Yhtyettä johtaa ja kappaleet pääosin säveltää ja sovittaa kitaristi Valtteri Laurell Pöyhönen, trumpettia ja kosketinsoitinta soittaa Jose Mäenpää, tenorisaksofonia puhaltaa Oulusta alkujaan lähtenyt Petri Puolitaival, bassossa Pekka Lehti – josta Mikko Nurmi kirjoitti ansiokkaan kirjan vuonna 2012, Pekka Lehti, basso -, rummuissa Sony Jazz -palkinnon vuonna 2008 saanut ja Pori Jazzin vuoden 2010 vuoden taiteilija Jaska Lauri Valdemar Lukkarinen (s. 18.8.1982) sekä lyömäsoittimissa Rasmus Pailos.


Meno oli koko konsertin ajan hyväntuulista; välillä melkoista räminää, mutta balladeissa löytyi myös herkempää otetta. Puhallinsoittajille oli jätetty kiitettävästi tilaa ilmavuuden säilymiseksi. 1950-60-lukujen elokuvamusiikin vaikutteita oli kuultavissa ryyditettynä jazzotteella. Välillä taas liikuttiin vahvasti rautalankamusiikin maailmassa. Rytmit vaihtelivat tangosta swingin kautta souliin sekä coutrymusiikkiin ja funkiin. Toiseksi viimeisessä kappaleessa oli jo hyvin selviä klezmer-musiikin vaikutteita ilmassa. Kyyti oli koko ajan turvallisissa käsissä ja nautittavaa. Sellaista musiikkia kuullessa ei voi tulla huonolle tuulelle!

lauantai 24. helmikuuta 2018

Kuvassa etualalla Eero Koivistoinen.

Kansainvälisesti merkittävän ja tunnustetun uran luoneelle säveltäjä Eero Koivistoiselle on myönnetty musiikin valtionpalkinto 24.11.2017. Kulttuuriministeri Sampo Terho jakoi samassa yhteydessä myös kirjallisuuden valtionpalkinnot kustannustoimittaja Harri Haanpäälle ja suomentaja Sari karhulahdelle, monialaisen taiteen valtionpalkinnon Suomen biotaiteen seuralle, näyttämö- ja esitystaiteen valtionpalkinnon taidekollektiivi Wauhaus ry:lle, sirkustaiteen valtionpalkinnon Taiteilijayhdistys Hiljaisuus ry:lle sekä tanssitaiteen valtionpalkinnon Pirkanmaan tanssin keskuksen koordinoimalle esitys- ja harjoitustila Liikelaiturille. Valtionpalkinnot maksetaan Veikkauksen varoista ja ne ovat arvoltaan 14 000 euroa.

Eero Uolevi Koivistoinen (s. 13.1.1946 Helsinki) tunnetaan jazzmuusikkona ja jatkuvasti uutta tuottavana säveltäjänä sekä elävänä legendana. Eero Koivistoinen aloitti muusikonuransa 11-vuotiaana viulunsoitolla soittaen barokki- ja kamarimusiikkia. 16-vuotiaana Koivistoinen vaihtoi instrumenttinsa alttosaksofoniin. Myöhemmin Koivistoinen vaihtoi vielä alttosaksofonin tenori- ja sopraanosaksofoneihin jazzmusiikin innoittamana. 1960-luvun puolivälissä Eero Koivistoinen aloitti opiskelun Sibelius-Akatemiassa opettajinaan Eero Linnala ja säveltäjä Aulis Sallinen.


Ensiksi Eero Koivistoinen soitti triossa rumpali Edward Vesalan ja basisti Pekka Sarmannon kanssa, mutta liittyi pian vuonna 1967 Blues Sectioniin. Tämän yhtyeen samannimisellä levyllä Koivistoinen teki ensimmäisen levytyksensä. Noin vuoden Eero Koivistoinen soitti tämän jälkeen The Boys-orkesterissa. Vastaperustettu Suomen Jazzliitto palkitsi Eero Koivistoisen ensimmäisellä Yrjö-palkinnolla vuonna 1967. Vuodesta 1969 lähtien Eero Koivistoinen on ollut jäsenenä Suomen Musiikintekijät ry:ssä. Vuonna 1968 julkaistiin Koivistoinen ensimmäinen sooloalbumi, Valtakunta. Montreux’n jazzfestivaaleilla Sveitsissä Koivistoisen kvartetti voitti vuonna 1969 yhtyekilpailun ja pääsi esiintymään heti Newportin jazzfestivaaleille Yhdysvaltoihin.

Jori Huhtala soittaa bassoa.

Eero Koivistoinen muutti Yhdysvaltoihin 1970-luvun alussa ja opiskeli Berklee College of Musicissa, Bostonissa. Opettajina hänellä olivat Joe Viola ja Herb Pomeroy. Koivistoinen on itse toiminut opettajana Sibelius-Akatemiassa ja Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. Uuden Musiikin Orkesteria Koivistoinen oi perustamassa vuonna 1975 ja hän soittikin yhtyeessä aina vuoteen 1990 asti. Vuosina 1996-1998 Eero Koivistoinen toimi UMO:n taiteellisena johtajana. Eero Koivistoinen tunnetaan taitavana sovittajana ja kapellimestarina.

Alexi Tuomarila soittaa pianoa.

Euroopan yleisradiounionin sovituspalkinnon Nording-kilpailussa Jerseyssä Eero Koivistoinen voitti vuonna 1981 teoksella ”Ultima Thule”. Vuosi 1987 toi Koivistoiselle voiton Luovan Säveltaiteen Edistämissäätiön sävellyskilpailussa big bandille teoksella ”Kukonpesä”.1990-luvulla Eero Koivistoinen soitti mm. Trio X:ssä pianisti Seppo Kantosen ja vibrafonisti Severi Pyysalon kanssa sekä kvintetti Zonessa.



Eero Koivistoinen on jazzin ohella säveltänyt myös mm. Helsingin kaupunginteatterille baletin ”Äiti Maa” vuonna 1979 sekä Yleisradiolle radiokoosteen ”Suomi – maailman majakka” vuonna 1996. Koivistoisen teoksista löytyy myös Charles Baudelairen runoelman innoittama sarja ”Pahan kukka” sekä Radion sinfoniaorkesterille sarja ”Round about Monk”.