maanantai 30. huhtikuuta 2018

Veli Kujala ja UMO Tampereen Pakkahuoneella.

Tampere Biennalea vietettiin 11.-15.4.2018 teemalla Vapaat radikaalit. Teema viittaa taiteen välttämättömyyteen henkisenä voimavarana sekä siihen autonomisuuteen, joka taiteen tekemisessä pitää olla. Tampere Biennalen taiteellisena johtajana toimii Sami Klemola. Tampere Filharmonian konsertissa perjantaina 13.4.2018 kantaesitettiin Kimmo Kuokkalan uusi teos Industrialis, joka säveltäjän mukaan tutkii liikettä ja herkkyyttä hempeällä tavalla. Festivaalin omia tilauksia ovat Max Savikankaan ääni-installaatio Lintukoto sekä Veli Kujalan virtuoositeos, jonka kantaesitti ÄÄNI-kollektiivin.

Heikki Sarmannon ja Esko Linnavallin johdolla vuonna 1975 perustettu Uuden Musiikin Orkesteri (UMO) saapui Helsingistä konsertoimaan Tampereen Pakkahuoneelle lauantaina 14.4.2018 klo 16. UMO toi Tampere Biennaleen solisteineen kolme viime vuonna kantaesittämäänsä konserttoa, joissa kaikissa pääsi pääosaan harvemmin big bandissä kuultu soolosoitin. Kapellimestarina Pakkahuoneen konsertissa toimi pianisti ja säveltäjä Kirmo Lintinen.

Jarmo Julkunen ja UMO taituroivat Sami Klemolan tilaussävellyksessä.

Ensimmäisenä konsertissa esiteltiin säveltäjä ja harmonikkataiteilija Veli Kujalan (s. 10.5.1976 Alahärmä) teos Thum Bop, jonka hän on säveltänyt harmonikalle ja big bandille. Kahdeksanvuotiaana harmonikansoiton aloittanut Kujala opiskeli alkuun Alahärmän musiikkikoulussa, Lapuan musiikkiopistossa sekä Oulun konservatoriossa, ennen kuin siirtyi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan vuonna 1996 Matti Rantasen ja Marjut Tynkkysen ohjauksessa. Sävellystä hän opiskellut Harri Wessmanin ja Tapio Nevanlinnan johdolla. Kujalan tohtorinväitös valmistui syksyllä 2010. Kujala itse kertoo teoksensa saaneen inspiraation Douglas Adamsin scifi-parodiasta Linnunradan käsikirja liftareille. Teos sisältää esikuvaansa myötäellen kaikenlaista mitä kuvitella saattaa ja paljon myös sellaista, jota ei kannata edes ajatella.

Seuraavana UMO esitti Pakkahuoneen konsertissaan Sami Klemolan (s. 7.12.1973) tilaustyön Crazy Legs Saloon, jossa Jarmo Julkusen banjo pääsi statistin roolista konsertin keskipisteeseen. Yleisön iloksi banjorytmejä ryyditettiin elektronisilla efekteillä ja absurdi rytmiikka kohtasi täysin omassa maailmassaan elävän äänimaailman. Sami Klemola opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa vuosina 1999-2007 Erkki Jokisen ohjauksessa ja valmistui musiikin maisteriksi. Klemolan instrumentti on kitara. Vuosina 2002-2003 Klemola opiskeli myös Amsterdamin konservatoriossa Daan Manneke opettajanaan. Pariisin IRCAMissa hän kesällä 2005 tutustui elektroniseen musiikkiin.

Kari Ikonen ja UMO esittävät Antti Auvisen tilausteosta Pakkahuoneella.

Viimeisenä UMOn konsertissa kuultiin säveltäjä ja Suomen Säveltäjät ry:n puheenjohtaja Antti Auvisen teos Twelve Fn Kies, joka on sävelletty big bandille ja Moog-syntetisaattorille. Teoksen solistina soitti Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinnon vuonna 2013 saanut pianisti ja säveltäjä Kari Ikonen (s. 1973) analogista syntetisaattoria. Sävelteos operoi tilan merkityksellä paitsi esityspaikkojensa kautta, myös jättämällä tilaa solistille ja orkesterille eli teos muotoutuu aina esitystilanteessa paikan päällä lopullisesti. Tampere Biennale järjestetään seuraavan kerran keväällä 2020 Tampereella.

keskiviikko 18. huhtikuuta 2018



Tampere Filharmonian syksyn 2018 ja kevään 2019 konserttiohjelmat julkaistiin maanantaina 16.4.2018 Tampere-talon Maestrossa klo 17. Tulevien syys- ja kevätkausien ohjelmat esitteli Tampere Filharmonian intendentti Helena Hiilivirta. Kausisarjan ohjelmien kanssa tehdään pitkäjänteistä työtä; keskimäärin ohjelmien valmistelun aikajänne on kolme vuotta. Tilaisuus alkoi kuitenkin orkesterin käyrätorvikvintetin esittämällä Edvard Griegin kappaleella Viimeinen kevät, joka oli omistettu pian eläköitymisen vuoksi orkesterin jättävälle intendentti Helena Hiilivirralle.

Ylikapellimestari Hannu Linnun kaudella vuonna 2012 Tampere Filharmoniaa kävi kuulemassa 55 784 henkeä. Vuonna 2013 – Santtu-Matias Rouvali aloitti ylikapellimestarina syksyllä 2013 – konserttikävijöitä oli jo 69 301. Vuotta myöhemmin (2014) konserttielämyksistä nautti 74 880 kuulijaa ja vuonna 2015 kävijämäärä oli 91 152. Filharmonian omissa konserteissa kävi vuonna 2016 95 305 kuulijaa, mutta jos mukaan lasketaan kaksi Eppu Normaali -yhtyeen yhteistyökonserttia Tampereella ja Espoossa, saadaan kävijämääräksi 134 305. Viimeisin tilasto on vuodelta 2017 ja sen mukaan Tampere Filharmonia saavutti jo lähes satatuhatta tyytyväistä kuulijaa (99 814). Tästä kävijämäärästä noin 20 000 oli koululaisvieraita viime vuonna. Kausikorttilaisia on hieman alle tuhat henkeä. Kiertuekuulijoita oli 7 235 viime vuonna ja kamarikonserttikävijöitä 2 564 kuulijaa. Teokset tutuiksi -konserttiesittelyjä kävi seuraamassa 4 327 henkilöä. Tampere-talon ison salin täyttöaste Tampere Filharmonian konserteissa oli vuonna 2015 85 % ja vuosina 2016 sekä 2017 molempina 95 %.

Tampere Filharmonian kenraaliharjoituksia seurasi vuonna 2015 keskimäärin 167 henkilöä. Vuonna 2016 harjoitusten seuraajia oli jo 280 henkeä keskimäärin ja vuonna 2017 nousi keskimääräinen harjoitusten seuraajien määrä 371 henkilöön. Tulevalla kaudella orkesterin ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali johtaa sekä Tampereella että Göteborgissa kummassakin kahdeksan konserttia. Göteborgin orkesterin kausiohjelma julkaistiin jo viikkoa aiemmin kuin Tampere Filharmonian ohjelma. Rouvali näyttäisi kuitenkin jatkavan venäläisen musiikin esilletuontia myös tulevalla kaudella molemmissa orkestereissa. Kummankin orkesterin ylikapellimestarin ohjelmista kohtaa kolme samaa teosta; Shostakovishin 15. Sinfonia, Orffin Carmina Burana ja Griegin Pianokonsertto.



Tampere Filharmonian konserteista uusitaan syyskaudella avauskonsertti 29. ja 30.8.2018 ja marraskuussa Carmina Burana (9.11.2018). Kevätkaudella 2019 uusinnan saa Hatshaturjan-konsertti 25. ja 26.4.2019. Itsenäisyyspäivän konsertti – joka myös uusitaan 7.12.2018 – sisältää pienen yllätyksen; konsertin johtaa Ranskan radion filharmonista orkesteria johtava Mikko Franck ja solistiksi saapuu sopraano Karita Mattila.

Perjantaina 10.8.2018 klo 17.30 – 18.30 soittaa Tampere Filharmonian lämmittelybändinä Sorsapuiston puistokonsertissa The Dumb Stuff Band funck- ja soul-klassikoita. Yhtyeen solisteina laulavat Leni Välimäki ja Juha Junttu. Samana ilta klo 19 aloittaa samalla lavalla Tampere Filharmonia puistokonserttinsa, jonka ohjelmassa on mm. Tšaikovskin Romeo ja Julia -alkusoitto, Musorgskin Yö autiolla vuorella sekä kappaleita Bernsteinin musikaalista West Side Story.

Varsinaisessa syyskauden kausisarjan avauskonsertissa 29.8. ja 30.8.2018 ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali johtaa orkesteria ja ohjelmassa ovat Mihail Glinkan (1804-1857) Alkusoitto oopperasta Ruslan ja Ljudmila, Ludwig van Beethovenin (1770-1827) Pianokonsertto nro 4 sekä Beethovenin Sinfonia nro 8. Torstaina 6.9.2018 orkesteria saapuu johtamaan Michael Francis ja huilusolistina on Adam Walker. Ohjelmassa ovat Anton Webernin (1883-1945) Passacaglia op. 1, Alban Bergin (1885-1935) Kolme orkesterikappaletta, Carl Nielsenin (1865-1931) Huilukonsertto sekä Sergei Rahmaninovin (1873-1943) Sinfonia nro 3.

Perjantaina 14.9.2018 saapuu Tampere Filharmoniaa johtamaan viidettä kertaa kapellimestari Eliahu Inbal ja sopraanosolistiksi saapuu Rachel Harnisch. Ohjelmassa tuolloin on Gustav Mahlerin (1860-1911) Wunderhorn-Lieder sekä Anton Brucknerin (1824-1896) Sinfonia nro 6. Syyskuussa ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali sai kalenteriinsa mahtumaan vielä perjantain 21.9.2018, jolloin viulusolistiksi tulee Valeriy Sokolov. Ohjelmana konsertissa ovat Johannes Brahmsin (1833-1897) Viulukonsertto ja Aleksandr Borodinin (1833-1887) Sinfonia nro 2. Kapellimestari Antoni Wit saapuu johtamaan Filharmoniaa perjantaina 28.9.2018 ja hän tuo mukanaan Peter Jablonskin pianosolistiksi. Konsertissa kuullaan Modest Musorgskin (1839-1881) Yö autiolla vuorella, Ernö Dohnányin (1877-1960) Variations on a Nursery Tune sekä Witold Lutoslawskin (1913-1994) Konsertto orkesterille.

Tampere Filharmonian pian eläkkeelle jäävälle intendentille Helena Hiilivirralle nostettiin maljoja Tampere-talossa maanantaina 16.4.2018.

Lokakuussa kausisarjan konsertit jatkuvat perjantaina 5.10.2018, kun kapellimestariksi saapuu Marc Soustrot ja sellosolistiksi Camille Thomas. Konsertin ohjelmaan kuuluvat teokset: Hector Berliozin (1803-1869) Alkusoitto oopperasta Benvenuto Cellini, Èdouard Lalon (1823-1892) Sellokonsertto, Maurice Ravelin (1875-1937) Espanjalainen rapsodia sekä Claude Debussyn (1862-1918) Iberia. Perjantaina 12.10.2018 jatketaan sarjaa kapellimestari Vassily Sinaiskyn johdolla ja viulusolistina on Réka Szilvay. Ohjelmassa tarjoillaan Jean Sibeliuksen (1865-1957) Tuonelan joutsen, Sibeliuksen Viulukonsertto sekä Sergei Rahmaninovin (1873-1943) Sinfoniset tanssit. Kausisarjan lokakuun viimeinen konsertti osuu perjantaille 26.10.2018, silloin orkesteria johtaa kapellimestari Eduardo Strausser ja viulusolistiksi jälleen saapuu Vadim Gluzman. Ohjelma on koostettu kahdesta teoksesta; Ludwig van Beethovenin (1770-1827) Viulukonsertosta ja Anton Brucknerin (1824-1896) Sinfoniasta nro 3.

Kapellimestari Leo McFall on vuorossa perjantaina 23.11.2018 Filharmonian edessä ja pianosolistiksi saapuu Nicholas Angelich. Konsertin ohjelman kuuluvat teokset: Johannes Brahms (1833-1897) Pianokonsertto nro 2 sekä Pjotr Tšaikovskin (1840-1893) Sinfonia nro 5. Santtu-Matias Rouvali johtaa konsertin perjantaina 30.11.2018 ja kausisarjan konsertin pianosolistiksi tulee Bezhod Abduraimov. Ohjelma koostuu teoksista: Wilhelm Stenhammar (1871-1927) Interludi sinfonisesta kantaatista The Song, Theo Verbey (1959) After the Great War (TF:n tilausteos), Edvard Grieg (1843-1907) Pianokonsertto sekä Aleksandr Skrjabin (1872-1915) Ekstaasin runoelma. Syksyn 2018 kausisarjan päättää perjantain 14.12.2018 konsertti, johon kapellimestariksi on kiinnitetty Klaus Mäkelä ja viulusolistiksi lupautunut Elinä Vähälä. Ohjelmana soivat Erkki Melartinin (1875-1937) Sinfonia nro 5 ”Sinfonia brevis”, Erich Korngold (1897-1957) Viulukonsertto, Leevi Madetojan (1887-1947) Elegia sekä Igor Stravinskyn (1882-1971) Petruška.

Kausisarjan ulkopuolella Tampere Filharmonia soittaa lisäksi viisi eri konsertti, joista kolme uusitaan. Ensimmäinen uusittava konsertti on aloituskonsertti 29.8.2018, joka uusitaan kausisarjassa 30.8.2018. Tiistaina 30.10.2018 kapellimestari Mikk Murdvee saapuu johtamaan Tampere Filharmonian koko perheen konserttia, jossa lisäksi esiintyy lastenmusiikkiorkesteri Ammuu. Uusittavia konsertteja ovat vielä perjantaina ja lauantaina 9.11. ja 10.11.2018 konsertit, jotka johtaa ylikapellimestari Santtu-Matias Rouvali. Muina esiintyjinä nähdään ja kuullaan sopraano Tuuli Takalaa, baritoni Jaakko Kortekangasta sekä Tampereen Filharmonista Kuoroa, kun ohjelmassa ovat Richard Straussin (1864-1949) Lauluja sekä Carl Orffin (1895-1982) Carmina Burana. Perjantaina 16.11.2018 saapuu Pietarin baletti esittämään Tampereelle Pjotr Tšaikovskin Pähkinänsärkijää. Orkesterina esityksessä on Tampere Filharmonia ja esitykset uusitaan myös la 17.11. klo 13 ja 18 sekä su 18.11.2018 klo 13. Esitykset johtaa kapellimestari Vadim Nikitin.

Itsenäisyyspäivän konsertti torstaina 6.12.2018 uusitaan myös perjantaina 7.12.2018. Vihdoin saamme Tampereelle kapellimestari Mikko Franckin johtamaan ja solistiksi saapuu sopraano Karita Mattila. Konsertin ohjelmana ovat Einojuhani Rautavaaran (1928-2016) Angels and Visitations, Jean Sibeliuksen (1865-1957) Luonnotar, Heino Kasken (1885-1957) Preludi, Leevi Madetojan (1887-1947) Lintu sininen ja Luulit mä katselin sua, Sibeliuksen Nocturne sarjasta Kuningas Kristian II, Lastu lainehilla, Var det en dröm ja Finlandia. Kauden 2018 päättää vielä Tampere Filharmonia joulukonsertti keskiviikkona 19.12.2018. Tämä Engelbert Humperdinckin (1854-1921) satukonsertin Hannu ja Kerttu johtaa kapellimestari Jonas Rannila ja solisteina laulavat marjukka Tepponen (Kerttu), Essi Luttinen (Hannu), Päivi Nisula (äiti/noita) ja Juha Kotilainen (isä). Konsertissa avustaa myös Tampereen Oopperan lapsikuoro.

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Helen Adams Keller.

Helen Adams Keller (s. 27.6.1880 Tuscumbia, Alabama ja k. 1.6.1968 Westport, Connecticut), kuurosokea kirjailija, luennoitsija ja aktivisti on sanonut: ”Kauneimmat ja ihanimmat asiat tässä maailmassa, niitä ei voi nähdä eikä edes kuulla, vaan ne on tunnettava sydämellä.Oletko koskaan muuttunut tai kokenut henkistä kasvua aikana, jolloin tuntuu, että kaikki on hyvin? On hyväksyttävä, että muutos harvoi tulee ilman vaikeuksia tai haasteita. Kun tämän ymmärtää, oppii iloitsemaan huonoistakin ajoista. Näin opimmme olemaan kiitollisia ja myös kiittämään asioista, joita aikaisemmin pidimme itsestään selvyyksinä. Joskus epämiellyttävät tilanteen tai ärsyttävät ihmiset on tuotu tiellemme vain, jotta löytäisimme oikean suunnan elämällemme. Muista; ei ole olemassa sattumaa.”


Kapteeni Arthur H. Kellerille ja Kate Adams Kellerille syntyi täysin terve tyttö 27.6.1880 Ivy Greenin talossa Tuscumbiassa, Alabamassa. Mutta 19 kuukauden ikäisenä tyttö, Helen sairastui ilmeisesti aivokuumeeseen; tauti ei ollut pitkä, mutta tuhosi tytön näkökyvyn, kuulon ja orastavan puhekyvyn. Perheen kanssa hän pystyi kommunikoimaan omalla viittomakielellään; seitsemänvuotiaana hänellä oli jo käytössää yli 60 viittomaa, mutta jos hän ei tullut ymmärretyksi, hän saattoi turhautua ja saada raivokohtauksia.

Helen Keller 7 vuotiaana tyttönä.

Helen Kellerin äiti, Kate Keller tutustui ensimmäiseen tunnettuun kuurosokeaan Yhdysvalloissa, Laura Dewey Lynn Bridgmaniin (s. 21.12.1829 ja k. 24.5.1889), joka vammastaan huolimatta oli saanut kunnollisen koulutuksen. Laura oli 2-vuotiaana sairastunut tulirokkoon, joka tuhosi hänen näkökyvyn ja kuulon sekä tilapäisesti haju- ja makuaistit. Lauran kaksi isosiskoa menehtyivät samaan sairauteen. Jo lapsena Laura oppi kosketuksen avulla ompelemaan ja kutomaan. Suositusten avulla Laura pääsi lokakuussa 1837 Perkins Institution for the Blind -erityiskouluun, jossa vieraili kirjailija Charles Dickens vuonna 1842.

Kate Keller otti vuonna 1886 yhteyttä Charles Dickensin American Notesin kautta Baltimoressa erikoislääkäriin matkustamalla häntä tapaamaan. Tämä lääkäri lähetti Kate Kellerin Alexander Graham Bellin (s. 3.3.1847 Edinburg, Iso-Britannia ja k. 2.8.1922 Nova Scotia, Kanada) pakeille; Bell oli vuonna 1876 saanut patentin puhelimen keksimisestä, vaikka puhelimen oli jo keksinyt italialainen Antonion Santi Giuseppe Meucci (s. 13.4.1808 ja k. 18.10.1889) jo yli parikymmentä vuotta aiemmin. Meucci rakensi ensimmäisen puhelimensa vuonna 1854 pitääkseen yhteyttä alakerran verstaalta liikuntakyvyttömään vaimoonsa. Taloudellisen tilanteen vuoksi Meuccilla ei ollut varaa hankkia uudelle keksinnölleen patenttia, joten hän myi sen oikeudet muille tahoille. Skotlantilainen keksijä ja tiedemies Alexander Graham Bell oli syntynyt Edinburgissa ja hänen isänsä oli puhefysiologian tutkija ja kuurojen puheopetukseen erikoistunut Alexander Melville Bell (1819-1905). Alexander Bellin äiti ja vaimo olivat kuuroja ja hänen kaksi veljeään kuolivat tuberkuloosiin. Alexander Graham Bell teki menestyksellistä työtä National Geographic Sosietyn sekä kuurojen lasten hyväksi.

Alexander Graham Bell.
Antonion Meucci.

Bellin kehotuksesta Kate Keller otti yhteyttä Perkinsin sokeain kouluun Massachusettssiin. Koulu lähetti opettaja Anne Mansfield Sullivanin (s. 14.4.1866 ja k. 20.10.1936 New York) Helen Kellerin tukihenkilöksi. Sullivan sairastui lapsena trakoomaan ja menetti näkönsä mutta useiden leikkauksien tuloksena sai näkökykynsä osittain takaisin. Anne Sullivan oli vuodesta 1905 naimisissa Harvardin yliopiston professori John A. Macyn kanssa. Anne Sullivan ja pieni Helen Keller tapasivat ensimmäistä kertaa 3.3.1887. Helen Keller kirjoitti omassa elämänkerrassaan, Elämäni tarina, Anne Sullivanin aivan keskeisestä merkityksestä Kellerin elämään lapsena ja nuorena. Heidän yhteistyö kesti 49 vuoden ajan.

Vasemmalla kuvassa Helen Keller ja oikealla Anne Sullivan.

Anne Sullivan sai vaadittua Helen Kellerin isältä luvan saada eristää Helen Keller muusta perheestä pieneen rakennukseen puutarhassa, jossa hän ensiksi muutti Helenin käyttäytymistä. Läpimurto kielenoppimisessa tapahtui Helenin ymmärtäessä opettajansa tekemää kuviota hänen toiselle kädelle samalla, kun pumppasi vettä toisella kädellä; hän oivalsi tämän merkitsevän vettä. 10-vuotiaana Helen Keller sai tietää kuurosokeasta norjalaisesta Ragnhild Tollefsen Kåtasta (s. 23.5.1873 j k. 12.2.1947), joka kolme ja puoli vuotiaana menetti näkö-, kuulo-, haju- ja makuaistinsa tulirokon seurauksena. Halvard Bergh kirjoitti vuonna 1887 Kåtasta tarinan sanomalehteen ja tämä tarinan luki lehdestä kuuro Lars A. Havstad. Kåta pääsi opiskelemaan Havstadin langon Elias Hofgaardin johtamaan kuurojen-instituuttiin; valtio maksoi opetuksesta koituneet kustannukset. Täällä kuurojen-instituutissa Kåta oppi mm. pistekirjoituksen ja Hofgaard opetti Kåtaa puhumaan ensin opettamalla häntä ääntämään kirjaimia ja sitten tavuja sekä lopulta monitavuisia sanoja. Kesällä 1889 Kåta pystyi jo sanomaan yksinkertaisia lauseita. Kåta oppi puhumaan koskemalla kädellään puhuvan ihmisen suuhun ja tuntemalla puhujan huulten liikkeet. Helen Keller halusi oppia puhumaan samalla tavoin, mutta hän ei ollut lopulta yhtä onnekas. Helen Kellerin opettajat tekivät monia virheitä ja harjoitukset tuntuivat kovin rasittavilta. Helen Kellerin puhe jäi hyvin epäselväksi ja vain läheiset ystävät ymmärsivät hänen puhettaan. Muuten Helen Keller oli kielellisesti hyvin lahjakas; hän oppi pistekirjoituksella englannin lisäksi myös espanjaa, ranskaa, saksaa, kreikkaa sekä latinaa.
Parkinsin sokeiden koulussa Helen Keller alkoi opiskella vuonna 1888 ja vuonna 1894 Helen Keller ja Anne Sullivan muuttivat New Yorkiin jatkamaan opintoja Wright-Humasonin kuurojenkoulussa. Massachusettsiin he palasivat vuonna 1898 ja Helen aloitti opiskelun Cambridge school for youg ladies -opistossa ennen kuin pääsi Radcliffe Collegeen vuonna 1900. Vuonna 1904 Helen Keller valmistui 24 vuoden ikäisenä humanististen tieteiden kandidaatiksi ensimmäisenä yliopiston suorittaneena kuurosokeana.

Valmistumisensa jälkeen Helen Keller aloitti elämäntyönsä kuurojen ja sokeiden auttajana; hän piti aktiivisesti yhteyttä lainsäätäjiin ja kiersi maailmalla luennoimassa sekä kirjoitti monia teoksia ja artikkeleita. Ensimmäinen Yhdysvaltojen presidentti – maan 22. ja 24. presidentti -, jonka Helen Keller aktivistina tapasi, oli demokraattien Stephen Grover Cleveland (s. 18.3.1837 Caldwell, New Jersey ja k. 24.6.1908 Princeton, New Jersey). Cleveland oli presbyteeripappi Richard Falleyn ja Anne Neal Clevelandin kahdeksasta lapsesta viides, joka joutui isän kuoltua ansaitsemaan rahaa perheelleen. Hän ei päässyt opiskelemaan collegeen ja työskenteli opettajana sokeille tarkoitetussa koulussa New Yorkissa sekä asianajotoimiston apulaisena Buffalossa. Useiden vuosien kokemuksella aianajotoimistosta Claveland sai luvan lakimiehen ammatinharjoittamiseen New Yorkin osavaltiossa vuonna 1859 ja kolme vuotta tämän jälkeen hän perusti oman lakitoimiston.
Presidentti Stephen Grover Cleveland.

Politiikkaan Cleveland tuli kahden vuoden kaudella Erien piirikunnan seriffinä vuonna 1871. Vuonna 1881 hän pyrki ja pääsi Buffalon pormestariksi ja vuonna 1883 hänestä tuli New Yorkin pormestari. Cleveland käytti useasti veto-oikeuttaan vastustaessaan eri hankkeita ja hänet tiedettiin korruption vastustajaksi. Vuonna 1884 hän voittidemokraattien esivaalit ja pääsi puolueen presidenttiehdokkaaksi James G. Blainea vastaan. Kumpikin presidenttiehdokas ryvettyi vaalitaiston aikana erilaisissa skandaaleissa; Blainea syytettiin useista finanssisotkuista ja Claveland joutui tunnustamaan maksavansa elatusapua naiselle, joka väitti Clevelandin olevan lapsensa isä. Presidentti Clavelandin yhteiskunnalliset mielipiteet olivat usein ristiriitaisia; hän vastusti kiinalaisten maahanmuuttajien syrjintää lännessä, mutta kannatti intiaanien sulauttamista valkoisten kulttuuriin. Hän vastusti myös mustien ja valkoisten yhdenvertaisuutta sekä naisten äänioikeutta. Isänsä tavoin presbyteeri Claveland meni vuonna 1886 naimisiin 27 vuotta itseään nuoremman Frances Folsomin kanssa ja vihkitilaisuus pidettiin Valkoisessa talossa. Pariskunnalle syntyi viisi lasta.

Helen Keller tapasi Clevelandin jälkeen kaikki Yhdysvaltojen presidentit aina Lyndon Baines Johnsoniin (s. 27.8.1908 Stonewall, Texas ja k. 22.1.1973 Stonewall, Texas) saakka (Yhdysvaltojen 36. presidentti). Johnson oli lähtöjään köyhästä, neljän lapsen maanviljelijäperheestä. Hän kävi kansakoulun ja valmistui Johnson City Hihg Schoolista vuonna 1924. Hän toimi kengänkiillottajana, maatalous- ja betonityöläisenä, hissinkuljettajana, autonpesijänä ja talonmiehenä kunnes jatkoi opiskelua Lounais-Texasin opettajanopistossa valmistuen opettajaksi vuonna 1927. Lyndon Johnson toimi valmistuttuaan opettajana Houston High Schoolissa, mutta alkoi pian poliitikoksi, kun hänet valittiin kongressiedustajainsihteeriksi vuonna 1931.
Presidentti Lyndon Johnson.

Vuonna 1937 Johnson valittiin kongressiin Texasin edustajana Austinista. Toisen maailmansodan aikana hän palveli komentajana Yhdysvaltojen laivastossa ja sai sotilaallisista ansioistaan Hopeatähden, Aasia-Tyynenmeren taistelujen mitalin ja toisen maailmansodan II Viktorian mitalin. Senaattiin Lyndon Johnson valittiin vuonna 1949 ja demokraattisten senaatinedustajien johtajaksi vuonna 1953. Vuonna 1960 presidentti John F. Kennedy nimitti Johnsonin varapresidentiksi. Yhdysvaltojen presidentiksi hän nousi presidentti John F. Kennedyn murhan jälkeen 23.11.1963. Toukokuussa 1964 Johnsonin puhe suuresta yhteiskunnasta ennakoi kansalaisoikeuksien laajentamista mustalle väestölle. Lyndon Johnson jatkoi presidentti John F. Kennedyn aloittamia uudistuksia ja sai kongressin taivutettua näihin uudistuksiin. Lyndon Johnson sai suuren vaalivoiton presidentinvaaleissa syksyllä 1964. 2.7.1964 presidentti Johnson allekirjoitti kansalaisoikeuslain, joka kielsi rotuerottelun hotelleissa, ravintoloissa ja julkisissa tiloissa. Lain mukaan liittohallituksen oikeusministerillä oli mahdollisuus puuttua rotusyrjintään. Laki kielsi mm. työnantajia ja ammattiliittoja harjoittamasta rotuerottelua ja lain toteutumista valvoi komissio. Vuonna 1965 astui voimaan myös sairausvakuutuslaki (Medicare) ja yliopistokoulutukselle ohjattiin anteliaammin määrärahoja. Presidentti Johnson allekirjoitti 6.8.1965 äänioikeuslain. Keväällä 1968 presidentti Johnson ilmoitti luopuvansa ehdokkuudestaan presidentinvaaleissa ja viran jälkeen hän asettui asumaan ranchilleen Johnson Cityyn, Texasiin vuonna 1969 sekä julkaisi muistelmansa Etuasemissa (Vantage Point) vuonna 1971. 22.1.1973 Johnson kuoli kotonaan 64-vuotiaana sydänkohtaukseen.
Helen Keller teki merkittävää työtä sokeiden, kuurojen ja muiden syrjittyjen aseman parantamiseksi. Keller esitti vetoomuksen 30.6.1925 Lions Clubs Internationalin (LCI) kansainvälisessä kokouksessa Ohion Cedar Pointissa Yhdysvalloissa ja tämän johdosta Lionclubien Sight First-näönsuojeluohjelmat saivat alkunsa. Toukokuussa 1957 Helen Keller vieraili myös Suomessa. Kellerin elämästä on tehty useita elokuvia: Deliverance (mykkäelokuva vuodelta 1919), Ihmeidentekijä 1962, Helen Keller and Her Teacher 1970 ja Helen Keller: The Miracle Continues 1984. Hänen teoksiaan ovat vastaavasti: The Story of My Life 1903, Light in My Darkness 1927 ja Elämäni tarina 1957.




tiistai 10. huhtikuuta 2018



Keskiviikkona 18.4.2018 klo 19 on tarjolla Tampere-talon suuressa salissa mielenkiintoista ohjelmaa, kun Scott Bradlee’s Postmodern Jukebox vierailee jälleen Tampereella. Edellisen kerran yhtyeen show esitettiin maaliskuussa 2017 samassa paikassa sekä Helsingissä. Tämä esiintyminen Tampereella on osana laajamittaista Euroopan kiertuetta. Seuraavana päivänä, 19.4.2018 ryhmä esiintyy Helsingissä.



Esiintyjäryhmän perusti sovittaja ja pianisti Scott Bradlee, joka vuonna 2009 laittoi ryhmän esityksestä videon You Tubeen. Nykyään ryhmän videoita katselee säännöllisesti 850 miljoonaa katsojaa You Tuben kautta. Ryhmä esittää moderneja pop- ja rockhittejä 1920-70-lukujen tyylikkäiksi retroversioiksi sovitetuiksi uusiksi versioiksi. Tunnelmat sovituksissa vaihtelevat 1920-luvun hämyisestä yökerhotunnelmasta Motown-soundiseen retrofiilikseen. Ryhmän jäsenet myös pukeutuvat tyylinmukaisiin asusteisiin. Scott Bradlee johtaa tätä yhdysvaltalaista esiintyjäkollektiivia, jonka riveissä tällä hetkellä on jo yli 70 vaihtuvaa jäsentä.




Scott Bradlee syntyi 19.9.1981 New Yorkin Long Islandilla ja varttui New Jerseyssä (Pattenburg). Hän opiskeli pianonsoittoa, mutta ei ollut kovin innostunut siitä ennen kuin 12-vuotiaana, jolloin hän kuuli ensi kerran George Gershwinin Rapsody in Blue -teoksen ja rakastui välittömästi jazziin. Scott Bradlee kävi koulunsa North Hunterdon High Schoolissa ja opiskeli myöhemmin vielä Hartfordin yliopistossa. Vuonna 2006 Scott Bradlee muutti New Yorkiin ja elätti itsensä siellä hääsoitoilla ja soittamalla jazzklubeilla. Kuuluisa hänestä tuli jazzkuvioissa New Yorkissa Sleep No More -esityksen myötä.



Scott Bradlee oivalsi laittaa vuonna 2009 ensimmäisen videon ryhmänsä musisoinnista You Tubeen ja siitä lähti liikkeelle valtava suosio. Nykyään hänen olohuoneessaan Länsi-Hollywoodissa kuvataan viikottain uusi video, joka julkaistaan You Tubessa. Hänen tuoreimpiin hittisovituksiin kuuluvat mm. The Great Gatsby -tyylinen Adelen ”Chasing Pavements”, Rat Packin tyyliin tehty Bruno Marsin ”That’s What I Like” sekä James Bond -henkinen Taylor Swiftin ”Look What You Made Me Do”. Scott Bradleen aika menee nykyisin pitkälti uusien videoiden tuottamiseen Los Angelesissa ja matkustamisessa ympäri maailmaa manageroimassa kiertueitaan.