perjantai 30. marraskuuta 2018




Reijo ”Emppa” Kalevi Lehtovirta syntyi Kotkassa 16.4.1935. Hänet muistetaan taitavana soittajana, sovittajana sekä säveltäjänä, joka toisinaan kätkeytyi myös salanimien Kalevi Virta ja V. Hehtolitran taakse. Reijo Lehtovirran soittimet olivat saksofonit, huilu ja klarinetti, jolla soittoharrastus alkoi vuonna 1949 isän ostamalla soittimella. Kotkan musiikkiopistossa Lehtovirran opettajana toimi vääpeli Terho Koljonen. Varsin pian Reijo Lehtovirta alkoi soittaa myös Alpo Lehvän johtamassa Kotkan TY:n soittokunnassa. Monien muiden kotkalaisten muusikoiden tavoin Reijo Lehtovirta kävi koulua mm. Kotkan lyseossa.

Vuonna 1952 Reijo Lehtovirta sai englantilaisen SML-alttosaksofonin, jolla alkoi ahkera harjoittelu. Jo samana vuonna hän pääsi Mauri Toivosen yhtyeeseen, jossa tenorisaksofonia soitti Teuvo Siikasaari. Lisäksi yhtyeessä soittivat Olli Miettinen ja Pentti Ahola. Soittokeikat olivat etupäässä tuolloin kouluhippoja, joita järjestettiin Svenska samskolanilla, Kotkan lyseolla, tyttölyseolla sekä Kymin yhteiskoululla Karhulassa. Tammikuussa 1953 Teuvo Siikasaaren siirtyessä Olli Miettisen yhtyeeseen, seurasi Reijo Lehtovirta häntä pian perässä ja Miettisen yhtyeestä muodostui sekstetti. Yhtyeessä vaikuttivat mm. Keijo Laitinen, Reijo Tani, Nisse Nortamaa sekä Sakari Posti.

Melko nopeasti Olli Miettinen joutui pienentämään yhtyeensä kokoonpanoa ja Reijo palasi siten takaisin Mauri Toivosen yhtyeeseen, johon sillä välillä oli kiinnitetty klarinettiin Heikki Kauppinen. Yhtye oli ehtinyt saada jalansijaa jo Kymeenlaaksossa ja varsinkin Vuoksenlaaksossa. Yhtyeen rumpalin, Reijo ”Rambo” Tanin, hulluttelut varsinkin muistetaan jo näiltä ajoilta. Mauri Toivonen oli ostanut Erik Lindströmin vanhan Trixon-merkkisen vibrafonin. Toivosen yhtye soitti vuosina 1954-1955 talvikaudella peräti 32 iltaa Vuoksenniskan Seuratalolla. Lisäksi yhtyeellä oli keikkoja mm. Lahdessa, Artjärvellä, Lappeenrannassa ja Orimattilassa. Ennen armeijaan siirtymistä Reijo Lehtovirta kävi vuosina 1953-1955 kauppaopiston samalla luokalla yhdessä Keijo Laitisen, Teuvo Siikasaaren ja Heikki Kauppisen kanssa. Reijo Lehtovirta soitteli Toivosen yhtyeen kanssa ravintola Fenniassa sekä Miettisen orkesterin vahvistuksena. Vuonna 1957 Reijo Leohtovirta siirti Pertti Metsärinteen orkesterin miesvahvuuteen joksikin aikaa. Samoihin aikoihin alkoivat legendaariset jamit Kotkan Fenniassa maanantai-iltaisin.

Vuonna 1957 Reijo Lehtovirta kutsuttiin Helsinkiin Pentti Tiensuun orkesteriin soittajaksi. Tiensuun puoliso, Annikki Tähti, toimi orkesterin solistina tuolloin. Keikkarintamilla ehkä kaikkein kiireisin vuosi Reijo Lehtovirralle osui vuoteen 1958, jolloin hän soitti Olavi Virran yhtyeessä. Tuolloinen Virran yhtye oli koottu kotkalaisista muusikoista; Reijon lisäksi yhtyeessä soittivat Olli Miettinen (piano ja hanuri), Reijo Vakkila (basso) ja Manu Teittinen (rummut). Olavi Virran autolla kierrettiin ahkerasti Suomea. 1950-luvun lopulla Reijo Lehtovirta teki Yleisradioon jazznauhoituksen, jonka sattui kuulemaan pohjoismaiden ykköstenoristi Hacke Björksten; hän tarjosi Lehtovirralle välittömästi töitä yhtyeestään, mutta perhesyiden vuoksi Lehtovirta kieltäytyi tarjouksesta. Linnanmäellä Mario Weberin orkesterissa – jossa soitti bassoa myös Arthur Fuhrmann – Reijo Lehtovirta soitti 1950-luvun lopussa ja hetken aikaa orkesterin mukana Sveitsissäkin, mutta palasi pian taas Suomeen.



Tangokausi alkoi Reijo Lehtovirralla vuonna 1959 hanuristi Veikko Ahvenaisen yhtyeessä; yhtye teki pari kolme kiertuetta vuosittain ja muutenkin keikkoja oli runsaasti. Veikko Ahvenainen järjesti arki-iltaisin ympäri Suomea iskelmälaulukilpailuja, jotka olivat tuolloin hyvin suosittuja. Sekä Eino Grön että Reijo Taipale nousivat laulajiksi juuri iskelmölaulukilpailuista. Ensin Reijo Taipale sai houkuteltua Reijo Lehtivirran orkesteriinsa soittajaksi ja hieman myöhemmin Reijo taas soitti reposaarelaisen Eino Grönin orkesterissa. Siinä vaiheessa Reijo Lehtovirta oli jo muuttanut Helsinkiin asumaan.

Vuonna 1965 alkoi jatkuva kiertäminen keikoilla väsyttää Reijo Lehtovirtaa ja hän opiskeli Helsinkiin Kotkasta tulleen säveltäjä ja sovittaja Aarno Ranisen ohjauksessa sovittamisen saloja. Samoihin aikoihin alkoi hän tehdä toisen Kotkasta tulleen muusikon, sanoittajan ja laulajan, Juha Vainion, kanssa yhteistyötä. Juha oli opiskellut itsensä 1960-luvun alussa kansakoulunopettajaksi ja aluksi opetti Myllykosken kansakoulussa, mutta muutti musiikin perässä lopulta pääkaupunkiin ja asui jo tuolloin Espoossa perheensä kanssa. Juha Vainio tuli Toivo Kärjen palkkaamana Musiikki Fazerille jatkamaan Reino Helismaan sanoitustyötä tämän kuoleman jälkeen. Juha Vainion sanoituksiin Reijo Lehtovirta sävelsi ainakin sellaiset laulut kuin Kalastaja Mattsson, Kaunissaari, Juhlahumppa, Jysky-Saaran, Tappara on terästä ja Kun soitti Dallapé. Vuosina 1976 ja 1979 tilasi Urpo Lahtisen omistama Lehtimiehet Oy Isojen poikien lauluja, jotka tehtiin ensin myyntiin kasetteina. Lehtovirta sävelsi laulut ja Vainio sanoitti. Yhteistyö Reijo Lehtovirran ja Juha Vainion välillä jatkui yli 20 vuotta. Vuonna 1985 esim. Reino Markkulan säveltämään ja Juha Vainion sanoittamaan sekä Markku Johanssonin sovittamaan Pankijohtajan vapaailtaan soitti levylle Reijo Lehtovirta ”Alfons Lyytikäisen alttosaksofonisoolon”.

Reijo Lehtovirta oli kysytty soittaja MTV3:ssa ja erilaisissa studiosessioissa soittajana. Kokonaisia LP-levykokonaisuuksia Lehtovirta sovitti ja tuotti mm. Markua Allanille ja Reijo Taipaleelle. Tuottaja, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari Jaakko Salo teki taustat Reijo Lehtovirran soololevyille; näitä olivat esim. Kultainen saksofoni, Saksofoni soi ja Valoa ikkunassa vuonna 1990. Pitkiä rupeamia Reijo Lehtovirta soitti Helsingin Vanhassa Maestrossa Seppo Sädevuon yhtyeen kanssa ja Kalastajatorpalla Teuvo Nummelan yhtyeessä.

Juha Vainion kuoleman jälkeen sanoittaja Jukka Virtanen kirjoitti Juhan lauluista kootun musiikkinäytelmän, Albatrossi ja Heiskanen. Kotkan ravintola Kairossa musiikkinäytelmä sai ensi-iltansa vapunaattona 1992. Näytelmän orkesterina toimi Pertti Metsärinteen yhtye. Kokoonpanossa soittivat silloin Pertti Metsärinteen lisäksi Reijo Tani, Erkki Siikasaari sekä vuoroon Reijo Lehtovirta ja Heikki Kauppinen – alkuun myös Mauno Hyytiä. Musiikkinäytelmästä tuli kovin suosittu; sitä esitettiin peräti 368 kertaa, mikä on Kotkan Kaupunginteatterin ennätys. Viimeinen musiikkinäytelmä Albatrossi ja Heiskasen esitettiin Kotkassa vapunaattona 1995.

Reijo Kalevi Lehtovirta kuoli 16.3.1999 ja hänen tuhkansa on laskettu Espoon Gräsan uurnalehtoon.


Alan Turing 16-vuotiaana.
Jälkipolvet muistavat Alan Turingin ensimmäisten tietokoneiden kehittelijänä ja ansioistaan saksalaisten käyttämän salauskoodin (Enigma) purkamisessa viime maailmansodan aikana. On arvioitu hänen työnsä salauskoodin purkamisessa lyhentäneen toista maailmansotaa ainakin kahdella vuodella ja säästäneen noin 14 miljoonaa ihmishenkeä. Turing oli huippulahjakas matemaatikko ja loogikko, joka menehtyi oman käden kautta vain 41-vuotiaana ja hylättynä pienessä Wilmslow'n kaupungissa vuonna 1954. Miten tämän lahjakkaan miehen kohtalo ja Apple-yhtiön logo liittyvät toisiinsa? No, katsotaanpa!

Alan Mathison Turing syntyi 23.6.1912 Lontoossa – Maida Valessa - Intiassa virkamiehenä toimineen Julius Mathison Turingin ja Madras Railway-yhtiön pääinsinöörin Edward Waller Stoneyn tyttärelle, Ethel Saralle (o.s. Stoney). Alanilla oli myös vanhempi veli, John. Isä Julius ei luopunut virastaan Intiassa, joten perheen vanhemmat matkustivat ahkerasti Englannin Guildfordin ja Intian väliä jättäen molemmat poikansa ystävien luokse Englannissa. Kovin varhain jo kuitenkin huomattiin Alanilla taipumuksia, jotka viittasivat nerokkuuteen. Vanhemmat ilmoittivat kuuden vuoden ikäisen Alanin St Michael'sin päiväkouluun, jossa opettajat ja rehtori laittoivat merkille pojan orastavan lahjakkuuden. Vuonna 1926 14-vuotias Alan vaihtoi yksityiseen oppilaitokseen Dorsetissa, Sherbone Schooliin. Alan Turing menestyi hyvin kaikissa opinnoissaan ja varsinkin niissä aineissa, joissa erityisesti piti. Vuonna 1927 hän selvitti monimutkaisia ongelmia kiinnittämättä opinnoissaan lainkaan huomiota laskuopin perusteisiin. Vuonna 1928 - vain 16-vuotiaana - Alan tunsi jo Albert Einsteinin teokset ja päätteli niiden pohjalta Einsteinin teorian kyseenalaistavan Newtonin lait. 

King's College.


Alan Turing oli homoseksuaali ja hänen ensimmäinen suhteensa syntyi opiskeluaikana hieman vanhempaan opiskelijaan, Christopher Morcomiin, joka kuitenkin kuoli yllättäen naudan tuberkuloosin komplikaatioihin vuonna 1930. Tapahtuma järkytti Alanin niin kovin, että hän menetti uskonsa ja ryhtyi ateistiksi. Klassiset aineet eivät kiinnostaneet Alan Turingia niin paljon kuin tiede ja matematiikka, joten hän ei saanut opiskelupaikkaa Cambridgen Trinity Colegeen vaan King's Collegeen, toiseen vaihtoehtoonsa. Täällä hän toteutti ihailemansa tiedemies Bertrand Rusellin ohjetta; matematiikan hallitseminen oikeuttaa muidenkin tieteiden tekemisen. Häntä kiinnosti tieteen yksinkertaistaminen ja totuus, mutta hän nautti saadessaan ajatella kaikkein vaikeimpia ja perustavimpia asioita. Vuosina 1931-1934 hän opiskeli King's Collegessa ja valmistui hyvin arvosanoin. Vuotta myöhemmin hän oli jo King's Collegen jäsen keskeistä raja-arvolausetta koskevan tutkielmansa ansiosta, vain 22-vuotiaana.


Alan Turingin tutkinto ei liittynyt matemaattiseen logiikkaan, mutta häntä kiehtoi Gottfried Leibnizin kehittelemä ongelma jo 1600-luvulta; pystyykö inhimillisen järkeilyn tuottamaan pelkällä matemaattisella päättelyllä? Tämä edellyttäisi, että logiikka olisi täysin aukotonta ratkaistakseen kaikki täsmällisesti muotoiltavissa olevat ongelmat. Alan Turing oli täysin oman tiensä kulkija tutkijana eikä hän paljoa välittänyt yhteiskunnan sovinnaisista vaatimuksista. Hän käytti aikaansa vuoden päivät pohtien tätä Leibnizin esittämää ongelmaa. Turingin professori, Max Newman lausui: "On tärkeää, että hän pääsee mahdollisimman pian kosketuksiin alan johtavien asiantuntijoiden kanssa, jottei hänestä kehity parantumatonta erakkoa." Alan Turing alkoi analysoida ihmisen toimintaa hänen suorittaessaan tarkasti määriteltyä matemaattista tehtävää tai päättelyä. Hän riisui päätelmistään epäolennaisen ja pystyi kirkkaasti perustellen havaintoon, että päättelyketjua seuraavan ihmisen voisi korvata koneella. Vuonna 1936 Alan Turing kirjasi aatoksensa: "Päättelyn ohjeet ovat ihmisen mielenliikkeiden vastine." Tutkimuksissaan hän päätyi johtopäätökseen, että Leibnizin unelma jäisi myös unelmaksi; kaikki logiikan ongelmat eivät ole ratkaistavissa mekaanisesti. Hän viitoitti tutkimuksillaan tietä tietokoneiden tulemiselle; yhdellä koneella voitaisiin ratkaista tarvittavia asioita ja se olisi mahdollista ohjelmoida uudelleen. Näin syntyi teoreettinen malli tietokoneesta, jota alettiin kutsua Turingin koneeksi.  

Alan Turing asuin tässä talossa Bletchley Parkissa vuosina 1939-1940.


Samaan aikaan oli Yhdysvalloissa Alonzo Church ennättänyt julkaista samankaltaisen ratkaisumallin Leibnizin muotoilemaan haasteeseen. Äidilleen Alan Turing paljasti: "Church asuu Pricetonissa, joten olen vakaasti päättänyt mennä sinne." Valtaosat vuosista 1937 ja 1938 Alan Turing vietti Alonzo Churchin ohjauksessa Princetonin yliopistossa ja suoritti vuonna 1938 tohtorintutkinnon samassa paikassa 26-vuotiaana. Maailma oli tässä vaiheessa ajautumassa toiseen maailmansotaan ja Alan Turing palasi nyt takaisin Britanniaan. Vuonna 1939 hän opiskeli Cambridgessa vielä Ludwig Wittgensteinin luonnoilla. Teoreetikosta tuli tässä kohtaa enemmän käytännön ihminen, joka joutui myös jossakin määrin luopumaan omasta vapaudestaan. Saarivaltiossa Turing alkoi suunnitella reletekniikkaan perustuvaa Bombe-nimistä salauksenpurkulaitetta, jota britit kipeästi tarvitsivat sodankäynnissä. Saksalaisilla oli Enigma-niminen salauslaite, jonka salausviestejä Bombella pystyttiin purkamaan noin kolmessa tunnissa. Turing teki työtä osa-aikaisena syyskuusta 1938 Covemment Code and Cypher Schoolissa (GCCS) eli Britannian koodinmurtojärjestössä. Kun sota alkoi, Turing ilmoittautui 4.9.1939 GCCS:n tiloihin Bletchley Parkiin koodeja purkamaan. 

Tällä koneella purettiin saksalaisten koodeja sodan aikana.
Vuonna 1945 Alan Turing sai brittiläisen imperiumin upseerin arvonimen.



Sodan jälkeenkin Turingin työ pidettiin salaisena vuosia, mutta vuona 1945 hänelle myönnettiin brittiläisen imperiumin upseerin (OBE) arvonimi. Turing työskenteli National Physical Laboratoryssa suunnitellen Automatic Computing Engine-tietokonetta vuodet 1945-1947. Vuoden 1947 lopussa Turing palasi Cambridgeen vuodeksi. Manchesterin yliopistossa Alan Turing aloitti luennoitsijana vuonna 1948 ja seuraavana vuonna hänet nimitettiin yliopiston tietotekniikan laboratorion apulaisjohtajaksi. Vielä hän ennätti tehdä työtä matemaattisen biologian, varsinkin morfogeneesin parissa vuodesta 1952 lähtien aina kuolemaansa asti. 


Homoseksuaalisuus oli tuohon aikaan Britanniassa rikollista ja sitä pidettiin mielisairautena. Vuonna 1952 Turingin 19-vuotias kumppani Arnold Murray auttoi tuttaviaan murtautumaan Alan Turingin asuntoon. Murron vuoksi Alan Turing teki rikosilmoituksen poliisille ja poliisikuulustelussa hän tunnusti suhteensa Arnold Murrayn kanssa; tämän vuoksi he saivat syytteen törkeästä säädyttömyydestä Criminal Law Amendment Act 1885:n pykälän 11 nojalla. Lopulta Turing sai valita joko vankilatuomion tai ehdollisen tuomion välillä, mutta jälkimmäisessä vaihtoehdossa hänen olisi suostuttava hormonihoitoon. Vankilalta välttyäkseen hän valitsi estrogeenihormoni-injektiot; nämä hoidot jatkuivat vuoden verran ja aiheuttivat hänelle mm. gynekomastian eli rintojen kasvun. Samaan aikaan Alan Turingin turvallisuusluokitus poistettiin, sillä pelättiin hänen olevan alttiina vakoilun houkutuksille. 

Aplen perustaja Steven Jobs.

Alan Turing.




Tämä tarina Alan Turingista sai surullisen päätöksen, sillä Alan Turing ei enää kestänyt loputonta kiusaamista vaan päätti riistää itseltään hengen. Hän ruiskutti omenaan syanidia ja nautti tästä omenasta viimeisen ateriansa käyden sänkyynsä pitkälleen. Seuraavana päivänä (8.6.1954) hänen siivoojansa löysi hänet sängystä kuolleena. 12.6.1954 Alan Turingin ruumis tuhkattiin Wokingin krematoriossa. Kun Steven Paul Jobs (s. 24.2.1955 San Francisco ja k. 5.10.2011 Palo Alto) sai kuulla Alan Turingin tarinan, hänelle tuli heti selväksi firmansa logo sekä sen nimi. Steven Jobs perusti vuonna 1976 Apple-yhtiön yhdessä Steve Wozniakin ja Ronald Waynen kanssa Paul ja Clara Jobsin kotitalon autotallissa Los Altosissa, Kaliforniassa.

tiistai 20. marraskuuta 2018

Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen neuvoo hallitusta hakemaan notifikaation sote-lakiesitykselleen EU:sta.

Perustuslakivaliokunta kiinnitti jo hallituksen sote-esityksen käsittelyssään erityisesti tiettyihin ongelmakohtiin huomiotaan. Oikeuskansleri antoi oman linjauksen hallituksen sote-esityksen valinnanvapausmallin korjauksesta, joka hänen mielestään sopisi tehdä nk. vastinemenettelyllä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Tämän jälkeen hallitus muokkasi oman vastineensa uudeksi esitykseksi sotesta; tässä yhteydessä hallitus teki esitykseensä ainakin seuraavia muutoksia:

Valinnavapauslakien voimaan tulemista on tarkoitus myöhästyttää siten, että laki valinnanvapaudesta tulisi vasta myöhemmin voimaan. Koska perustuslakivaliokunta oli huolissaan myös ns. maakuntamallin rahoituksen riittämisestä, rakensi hallitus esitykseensä menoleikkurin sote-kustannusten vuosittaiselle kasvulle 0,9 prosenttiin. Tällä hetkellä kulut kasvavat kuitenkin 2,4 prosenttia vuodessa. Soten säästötavoitteita syövät menoleikkurin löysääminen sekä mahdollisuuden antaminen budjetin ylittämiseen. Hallituksen kaavailemalla maakuntamallilla ei kuitenkaan olisi tarkoitus antaa maakunnille verotusoikeutta, josta aiheutuisi taas maksajille – veronmaksajille – kovia kustannuksia! Hallituksen tavoittelema 3 miljardin euron sote-säästö on jo etukäteen arvioitu mm. professori Roope Uusitalon johtamassa talouspoliittisessa arviointineuvostossa täysi epärealistiseksi ja yltiöoptimistiseksi.

Hallituksen esittämä valinnanvapausmalli saattaa nostaa yllättävällä tavalla soten veronmaksajille aiheuttamia kustannuksia. Kuntien takauskeskus on omissa laskelmissaan arvioinut, että maakuntauudistus aiheuttaisi 80 – 400 miljoonaa euroa lisää rahoituskustannuksia joka vuosi, jos huonoin skenario toteutuu. Oikeusoppineet sekä korkein hallinto-oikeus ovat suositelleet tekemään sotesta oikeusvarmuuden eli notifikaation Euroopan komisiolle. Syy kustannusten nousuu on huomattavassa oikeudellisessa ongelmassa, jossa maakunnille ja niiden liikelaitoksille siirtyville lainoille ei voitaisikaan antaa valtiontakauksia suunnitellulla tavalla. Voimassa oleva kuntien takausjärjestelmä notifoitiin vuonna 2004 Euroopan komissiolle. Sen mukaan kuntien takauskeskus takaa kuntien ja kuntayhtymien rahoituksen saannin. Käytännössä takauskeskus takaa kuntien, eläkelaitos Kevan ja valtion omistaman Kuntarahoituksen varainhankintaa. Nyt suunniteltu sote- ja maakuntauudistus siirtäisi vähintään 3,5 miljardia kuntien lainoja maakuntien sekä Maakuntien tilakeskuksen vastuulle, ja näistä lainoista 1,5 miljardia olisi Kuntien tilakeskuksen vastuulla ja suurin osa lopuista rahoista tulisi Euroopan investointipankilta. Viime joulukuussa korkein hallinto-oikeus (KHO) huomautti erityisesti julkisten sote-keskusten verokohtelusta ja konkurssikelvottomuudesta. Notifiointi antaisi komissiolta varmuutta siihen, sisältyykö lainsäädäntöömme tai muihin toimiin EU:ssa kiellettyä valtiontukea. Julkisuudessa käydään lähes ainoastaan keskustelua valinnanvapausmallista ja siitä, vääristääkö sote-keskusten asema yksityisten yritysten kilpailua. Tältä valtiontakaukselta on haluttu ummistaa silmät kokonaan.

Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori

Helsingin yliopiston eurooppaoikeuden professori Juha Raition mielestä Kuntien takauskeskus ei voi taata maakuntien rahoitusta ennen kuin EU komissio on tutkinut tämän tilanteen eli onko takaus kiellettyä valtiontukea. Professori Raitio perustaa näkemyksensä moniin Euroopan tuomioistuimen ratkaisuihin. Vaarana olisi valtion takauksessa yksityiselle yritykselle tai julkisen tahon varainhankintaa varmistamatta, että tuet valuisivat kilpailua vääristävästi kolmansille osapuolille. Yksi mahdollinen kilpailua vääristävä tuki saattaisi olla Maakuntien tilakeskuksen saama valtiontuki alihintaisina kiinteistöluovutuksina.

Valtiontakauksien oikeudellinen pätevyys vaikuttaa suoraan siihen, mikä on taattavan lainan riskitasapaino. Riskitasapaino taas vaikuttaa siihen, mikä olisi rahoituksen hinta. Takauksessa on kyse sopimuksesta, jossa takaaja ottaa vastatakseen toisen velvoitteet. Jos velallinen ei pystyisi hoitamaan lainojaan velkojalle, niistä joutuisi vastuuseen takaaja. EU:n vakavaraisuusasetukseen perustuen valtion takaamille lainoille voidaan antaa pankkien taseissa nollariskipaino, jolloin pankkien ei tarvitse varata lainkaan omaa pääomaa lainaa vastaan sen riskittömyyden vuoksi. Koska pankin oma pääoma on aina kustannuserä, on suuremman riskipainon laina aina pankille pienemmän riskipainon lainaa kalliimpaa. Nollariskipainon saamiseksi täytyy lainan kuitenkin täyttää aina kaksi ehtoa; takauksen eli ns. luottosuojasopimuksen on oltava oikeudellisesti pätevä ja täytäntöönpanokelpoinen. Professori Raition sekä Kuntien takauskeskuksen käsityksen mukaan edellä mainitut ehdot eivät täyty hallituksen esityksessä, jos valtiontakausta ei voida notifioida komissiolle. Tämä johtaisi vääjäämättä siihen, että pankit joutuisivat perimään maakunnille ja niiden liikelaitoksille mahdollisesti myönnettävistä lainoista merkittävästi suurempia korkoja.

Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykänen.

Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykäsen mukaan vastuullisen pankin on otettava huomioon luoton riskipaino sekä siihen mahdollisesti liittyvä epävarmuus lainaa annettaessa, sillä riskitaspaino on aina yksi lainan hinnoitteluun vaikuttava tekijä. Vaarana on myös takauskeskuksen mahdollisesti antama kielletty valtiontuki, jos oikeusvarmuutta ei ole etekäteen hankittu EU:n notifioinnilla. Jälkikäteenkin takaus voidaan kumota. Esim. Korkein hallinto-oikeus kumosi hiljan Juankosken kaupunginvaltuuston osakeyhtiölle antaman takauksen, sillä se arvioi, että takauksessa oli todellisuudessa kyse kielletystä valtiontuesta. Juuri siksi nykyinen kuntatakausjärjestelmä notifioitiin Euroopan komissiolle vuonna 2004.

Koska vakavaraisuusasetus on aivan suoraan sovellettavaa lainsäädäntöä, on todella omituista, että lakiehdotuksen valmistelussa asia sivuutetaan ongelmasta huolimatta. Mitä tämä kertoo virkamiesten ja poliitikkojen kompetenssista? Suomen Pankin ja oikeusoppineiden mukaan suomalaiset viranomaiset eivät voi tulkita EU:n vakavaraisuussääntelyä itsekseen. Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Marja Nykäsen mukaan jos valtiontakauksen riskitasapainossa olisi jotakin epäselvää, pyynnön takauksen tulkinnasta Euroopan pankkiviranomaiselle EBA:lle voisi tehdä lainaa myöntävä liikepankki. Euroopan komissio voi notifikaation perusteella ottaa myös kantaa vakavaraisuussääntelyyn, mutta lopullisen sekä oikeudellisesti sitovan tulkinnan asiasta tekee Euroopan neuvoston tuomioistuin. Suomen Pankki tai Euroopan keskuspankki saattaisi joutua ottamaan kantaa valtiontakauksen pätevyyteen, jos joku pankki hakisi niistä vakuudellista rahoitusta, jonka vakuutena olisi valtiontakaus. Siinä tapauksessa – jos siis ilmenee, että lainan takauksessa on oikeudellista epäselvyyttä eikä vakuuskriteerit täyty – liikepankin on tarjottava lainan turvaksi jotain muuta vakuutta.

Liikepankkien mielenkiintoa rahoittaa em. lainoja vähentää ratkaisevasti se, jos maakuntien ja niiden liikelaitoksien lainojen vakuutena ei voi käyttää keskuspankkirahoitusta. Nykyinen hallitus ei halua lähettää sotea koskevaa lakiehdotustaan EU komission tutkittavaksi, koska silloin tavoiteltu ja vaalikauden tärkein lakihanke saattaisi viivästyä jälleen. Hallituksen keksimä perustelu toiminnalleen on, että uusi sote ei olisi taloudellista toimintaa. Jos siis uusi sotejärjestelmä ei olisi taloudellista toimintaa, ei valtiontukikaan olisi silloin kiellettyä, koska julkinen ja yksityinen eivät kilpailisi. Oikeustieteilijöiden tulkinnan mukaan taas hallituksen tulkinta on aivan liian yksinkertainen. Oikeampi tulkinta on; se ei ole yksin kumpaakaan, vaan se on molempia. Esim. vaativa erikoissairaanhoito julkisen sektorin suorittamana tuskin on taloudellista toimintaa, mutta kilpailtu terveydenhuollon sektori taas selvästi on taloudellista toimintaa. Tämän näkemyksen puolesta puhuu myös Korkeimman hallinto-oikeuden helmikuussa 2018 antama ratkaisu kiireettömien potilaiden siirtokuljetusten kuuluvan taloudellisen toiminnan piiriin.

Turun yliopiston eurooppaoikeuden professori Jukka Snell.

Hus (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri) ei saanut tarjota siirtokuljetuksia ulkopuolisille asiakkaille sekä Husin jäsenkunnille ottamatta huomioon EU:n valtiontukisääntöjä. Turun yliopiston eurooppaoikeuden professori Jukka Snellin mukaan on tärkeää ymmärtää, että muuttamalla nykyistä terveydenhoitojärjestelmää vielä enemmän markkinaehtoiseksi sote lähenee koko ajan taloudellista toimintaa, jolloin asiaan täytyy saada alkuvaiheessa varmistus EU:n komissiolta. Professori Jukka Snellin mukaan soteen on sisäänrakennettu monia oikeudellisesti hyvin kyseenalaisia valtiontukielementtejä.

Tapio Kullervo Lahtinen.



Kuka fyysisesti isokokoinen, Pyynikin maisemissa elämänsä ehtoopuolen asustanut ja TV2:n hallintoasioita viimeksi työelämässään hoidellut mies lymyili nimimerkkien Juhani Sälö, Ilpo Kallio, Hilma Järvi, Pirkko Mäki, Pentti Rautio sekä salanimen Kullervo takana? Hän oli Helsingissä 18.7.1922 syntynyt Tapio Kullervo Lahtinen, jotka jälkipolvet muistavat hänen kuolemattomista sanoituksista ja sävellyksistä. Tuleville lauluntekijöille hän jätti perinnöksi ohjeensa: "Tekstin poljento ei saa riidellä melodian kanssa. Tavujen on mahduttava säveliin, ja äänteitten tunnelmaa luova teho on otettava huomioon. Laulun pitää olla ennen kaikkea laulettava", hän evästi noviiseja. 


Aune Helena Eeva.


Kullervo, hiljainen, vaatimaton ja araksikin luonnehdittu mies ennätti suomalaisen musiikin tietokannan mukaan tehdä sanat 273 lauluun ja n. 70 omaa sävellystä, joihin hän sanat kovin mieluusti teetti toisilla. Esim. Aune Helena Eeva (s. 13.10.1923 Metsäpirtti ja k. 24.3.1960 Helsinki) – säveltäjä Toivo Kärki (s. 3.12.1915 Pirkkala ja k. 30.4.1992 Helsinki) järjesti sanoittaja Helena Eevalle täysipäiväisen konttorityön Helsingistä - teki sanat Kullervon sävellyksiin: Suopursu, Laulajan ystävä ja Penkillä pelimannin. Helena Eeva ennätti lyhyen elämänsä aikana sommitella yli 150 melko hyvin tunnettua iskelmäsanoitusta, joista valtaosa päätyi Toivo Kärjen sävellyksiin. Tapio Lahtinen opiskeli ensin musiikkia Helsingin yliopistossa ja konservatoriossa. Hän oli myös erittäin valpas oman nimensä suojelija, joka hyvin mielellään sanoituksensa kätki nimimerkkien taakse. Varsinkin ammattipiireissä mies toki tunnettiin, mutta hänen toivettaan myös kunnioitettiin varjelemalla varsinaisen nimen käyttöä yleisölle. 

Kauppaneuvos Roger Lindberg.

Pasunisti ja orkesterinjohtaja Klaus Salmi.


Sotavuosina Tapio Lahtinen soitti muusikkona pasunisti Klaus Salmen jazzorkesterissa ja ajautui vuonna 1946 Roger Lindbergin (s. 20.9.1915 Helsinki ja k. 14.11.2003 Helsinki) Musiikki Fazerille työhön. Musiikki Fazerilla hän toimitti Musiikkiviestiä aina vuoteen 1961 ja vuosina 1950-61 hän toimitti erittäin suosittuja Toivelauluja-vihkoja samassa talossa. Toivelauluja-vihkot perustuivat Kullervon vuonna 1949 keksimään Iskelmälukemistoon sekä pieniin tuotantokustannuksiin, jotka koostaan huolimatta toivat Fazerille merkitsevästi rahaa. Tuotantokustannuksia aiheutui ainoastaan korrehtuurin lukemisesta, lehden taitosta sekä painatuksesta. Toivelauluvihkot ilmestyivät vain tarvittaessa, eivät mitenkään säännöllisesti, joten siitäkään ei aiheutunut kustantajalle ylimääräistä vaivaa. Toivelauluvihkot painettiit Sanduddin tapettitehtaalla ja hyvinä aikoina vihkojen painos oli 25 000 – 28 000 kappaletta, melkoisesti siis. Parhaimpina aikoina uskaltauduttiin toivelauluvihkoista painaa vielä 5 000 kappaleen lisäpainos. Musiikki Fazerilla työskenteli vuosien saatossa merkittäviä sanoittajia myös muitakin; Reino Helismaa, Tuula Valkama, Helena Eeva, Juha Vainio ja Vexi Salmi. Vuonna 1966 Tapio Lahtinen siirtyi Yleisradion palvelukseen Tampereelle TV2:lle hallintoasioita hoitamaan. Samoihin aikoihin Tapio Lahtinen lopetti sanoitustyön. Tapio Lahtinen menehtyi Tampereella 24.7.1996. 


Niilo Sauvo Pellervo Puhtila.


Tapio Lahtinen oli taitava kielimies, jonka johdosta hänelle ohjautui merkittävästi juuri käännöstöiden tekoa aktiiviaikanaan. Tässä suhteessa hän muistuttaa Suomen tuotteliainta käännöstekstien työstäjää, Niilo Sauvo Pellervo Puhtilaa (s. 27.4.1928 ja k. 2.11.2014). Sauvo Puhtila teki pitkän päivätyön Yleisradion palveluksessa ja illat ja yöt olivat sävelten ja sanojen aikaa. Parhaimpana yönä häneltä kerrotaan syntyneen sanat kuuteen lauluun. Itse hän joskus kertoi laskeskelleensa sanoitustensa määrää ja kun pääsi 6 000:n kohdalle, lopetti laskemisen kesken. Puhtila työskenteli Harry Orvomaan Scandia-yhtiölle ja Orvomaa - tiukkana talousmiehenä - sai Puhtilan lopulta työskentelemään kuukausipalkkaa vastaa, koska laski näin säästävänsä kuluissa. Puhtilan käyttämiä nimimerkkejä olivat: Solja Tuuli, Veikko Vallas, Jim, Santeri, Merja, S. Puustinen, Pekka Saarto, Salla S., Tikka, Timjami, Jukka Terä, P. L. Saarinen ja Saukki. Puhtila jäi sairaseläkkeelle Yleisradion palveluksesta vuonna 1978 pahan nivelreuman vuoksi.

On siis mitä pimein keskiaika, etenkin näin iltayöstä, sillä täällä Hispanitalian pääkaupungin Tiritomban kaduilla ei ole edes kaasuvalaistusta sähköstä puhumattakaan. Ei, nyt poikkeamme hetkeksi señora Monopolon ’Tulikärpänen’-nimiseen kapakkaan, jonka ovi häämöttää aivan käteni ulottuvilla. (Ovi auki, kapakkahälinää) – Kas niin, nyt olemme Tulikärpäsessä, Tiritomban parhaassa kapakassa, jossa on täydelliset anniskeluoikeudet ja josta saa tiskin alta mitä tahansa. Täällä sisällä on lämmintä ja valoisaa. Valkoiseksi kalkittu ravintolahuone on tupaten täynnä pöytien ääressä istuvia miehiä...”

Antero Alpola.

Edellä oleva tekstinäyte on suora lainaus Reino Helismaan Yleisradion ajanvietetoimitukselle – toimitusta johti tuolloin jo Antero Alpola (s. 19.2.1917 Kaavi ja k. 11.9.2001 Kerava) – kirjoittamasta radiohupailusta. Reino Helismaa (s. 12.7.1913 ja k. 21.1.1965) oli armoitettu sanojentekijä, jonka varhaisen poismenon vuoksi jälkeenjäänyt tuotanto kattaa kuitenkin n. 5 000 laulusanoitusta, 104 radiohupailua, 32 elokuvakäsikirjoitusta, 10 revyytä ja kahdeksan näytelmää. Reino oli tavattoman nopea ja tekniikaltaan kyltymätön sanojen hioja, joka saattoi vastauksensakin keskustelukumppanille muotoilla riimein. Helismaan viimeiseksi sanoitusideaksi jäi hyvin keskeneräinen Minne tuuli kuljettaa. Helismaan kuoltua idea päätyi Juha Vainion tehtäväksi ja laulun säveltäjä Toivo Kärki laittoi laulun Katri Helenan laulettavaksi.

Aivan Helsingin keskustan Aleksanterinkatu 11:ssä, Mikon- ja Kluuvikadun välissä sijaitsi Fazerin musiikkiliike, jonka alakerrassa oli levymyymälä ja talon ylimmässä kerroksessa yrityksen konttoreita. Reino Helismaalle järjestettiin talon kolmannesta kerroksesta varsin pieni, kolmionmuotoinen työkoppi työskentelyään varten. Työtilasta oli yksi ikkuna, josta näkyi talon takapihalle. Työtilaan mahtui tuolin lisäksi työpöytä ja tärkein työväline, kirjoituskone. Helismaa oli erittäin nopea tekstintuottaja. Sanoitukset syntyivät jopa viidessätoista minuutissa, ja koskaan niihin ei häneen mukaansa saanut mennä tuntia enempää. Tyypillinen työpäivä Fazerilla alkoi jo kello kuusi; hän saapui yleensä linja-autolla kotoaan Puistolasta. Päivärytmi oli peräisin kirjapainoajoilta, sillä Reinohan oli latoja ammatiltaan. Jo seitsemään mennessä oli vähintään yksi sanoitus tehtynä. Kello seitsemän aukaisi viereinen Columbia-kahvila ovensa, jossa Reinon ystävät kokoontuivat aamukahville ja kisaamaan tietokilpailua. Pian puolenpäivän jälkeen Reino palasikin kotiin Puistolaan päivälevolle.

Reino Helismaa kirjoitti seuraavat sanat ”Lazzarella”-käännösiskelmän sävelmään vitamiineista tilaustekstinä vuonna 1958:

"On vitamiini tärkeä, kun kevät yllättää,
ja silloin saapuu väsymys, kun lähtee järven jää.
Noh – päätin olla pirteä kun pakkastiainen
ja turvasinkin siksi tehoon vitamiinien -
joopa joo!

Siis A:ta sekä B:tä söin
ja pirteyttä kihelmöin.
Söin C:tä, jotta turpos pää
ja muita alkoi hirvittää.
Kun D:hen minä pääsin, niin
jo jalkaraudat tarvittiin,
kun nukkunut en öisinkään,
vaan läksin luontoon hyppimään."

Säveltäjä Toivo Kärjen ja sanoittaja Reino Helismaan yhteistyö käytännössä alkoi heidän tavattuaan toisensa juuri Yleisradion ajanvieteosastolla; Kärjen orkesteri säesti Helismaan kirjoittamissa radiohupailuissa. Tällöin Toivo Kärki myös muisti vuonna 1943 rintamilla lukeneensa juuri ilmestyneestä runokokoelmasta Reino Helismaan kirjoittamat kaksi runoa, jotka olivat valmiutensa perusteella kiinnittäneet jo tuolloin Kärjen huomiota. Helismaa toimitti Kärjelle Äänekosken Hirvi Hotellissa kirjoittamansa sanoituksen ”Lukkarin tyttären pihalla”. Kärki kommentoi sanoitusta, ettei radio soita koskaan sellaista sanoitusta, jossa pilkataan kirkkoa. Helismaa muutti sanoituksen heti muotoon ”Suutarin tyttären pihalla”, jonka Toivo Kärki sävelsi. Tämä jenkkasävelmä oli työpari Kärki-Helismaan yhteistyön ensimmäinen tuoton ja levynä se ilmestyi marraskuussa 1948. Kohtalon ivaa vain oli, että levy – vaikka myikin hyvin – joutui lopulta Yleisradion kielletylle soittolistalle luokkatunnuksella C. Suutarin tyttären arveltiin viittaavan presidentin puolisoon Alli Paasikiveen. Lopulta arvostelu siirtyi vielä Helismaan omaan lauluääneen; Helismaa – uskollisena omalle tyylilleen – vastasi riimein näin:

"Kirveellä kai veistettiin tää naamataulu mun,
höylään, santapaperiin en luule kajotun.
Tulos on kuin metsähiis,
karu mies mä olen siis,
tytöt minun tunteistani veisaa viis.
Naamalleni nauraa hän, se rakas oma heili.
Syyn mä kyllä ymmärrän, kas onhan mulla peili.
Kirveel’ olen tehty vaan,
tyyliin huolimattomaan,
siks’ ei kuki mulle romantiikkakaan.

Mielelläni laulaisin, kun saapuu yö ja kuu.
Kuulla saan mä kuitenkin, äh kiinni pidä suu.
Niin ne väittää, sanotaan,
ääntä mahtuu maailmaan,
tuntuu kuin mun ääntäni ei mahtuiskaan.
Laulustani kuulemma ei harakatkaan nauti,
tää ei ole laulua, vaan tää on kurkkutauti.
Kirveel’ olen tehty vaan,
tyyliin huolimattomaan,
siks’ ei kuki romantiikkakaan."