Reijo
”Emppa” Kalevi Lehtovirta syntyi Kotkassa 16.4.1935. Hänet
muistetaan taitavana soittajana, sovittajana sekä säveltäjänä,
joka toisinaan kätkeytyi myös salanimien Kalevi Virta ja V.
Hehtolitran taakse. Reijo Lehtovirran soittimet olivat saksofonit,
huilu ja klarinetti, jolla soittoharrastus alkoi vuonna 1949 isän
ostamalla soittimella. Kotkan musiikkiopistossa Lehtovirran
opettajana toimi vääpeli Terho Koljonen. Varsin pian Reijo
Lehtovirta alkoi soittaa myös Alpo Lehvän johtamassa Kotkan TY:n
soittokunnassa. Monien muiden kotkalaisten muusikoiden tavoin Reijo
Lehtovirta kävi koulua mm. Kotkan lyseossa.
Vuonna
1952 Reijo Lehtovirta sai englantilaisen SML-alttosaksofonin, jolla
alkoi ahkera harjoittelu. Jo samana vuonna hän pääsi Mauri
Toivosen yhtyeeseen, jossa tenorisaksofonia soitti Teuvo Siikasaari.
Lisäksi yhtyeessä soittivat Olli Miettinen ja Pentti Ahola.
Soittokeikat olivat etupäässä tuolloin kouluhippoja, joita
järjestettiin Svenska samskolanilla, Kotkan lyseolla, tyttölyseolla
sekä Kymin yhteiskoululla Karhulassa. Tammikuussa 1953 Teuvo
Siikasaaren siirtyessä Olli Miettisen yhtyeeseen, seurasi Reijo
Lehtovirta häntä pian perässä ja Miettisen yhtyeestä muodostui
sekstetti. Yhtyeessä vaikuttivat mm. Keijo Laitinen, Reijo Tani,
Nisse Nortamaa sekä Sakari Posti.
Melko
nopeasti Olli Miettinen joutui pienentämään yhtyeensä kokoonpanoa
ja Reijo palasi siten takaisin Mauri Toivosen yhtyeeseen, johon sillä
välillä oli kiinnitetty klarinettiin Heikki Kauppinen. Yhtye oli
ehtinyt saada jalansijaa jo Kymeenlaaksossa ja varsinkin
Vuoksenlaaksossa. Yhtyeen rumpalin, Reijo ”Rambo” Tanin,
hulluttelut varsinkin muistetaan jo näiltä ajoilta. Mauri Toivonen
oli ostanut Erik Lindströmin vanhan Trixon-merkkisen vibrafonin.
Toivosen yhtye soitti vuosina 1954-1955 talvikaudella peräti 32
iltaa Vuoksenniskan Seuratalolla. Lisäksi yhtyeellä oli keikkoja
mm. Lahdessa, Artjärvellä, Lappeenrannassa ja Orimattilassa. Ennen
armeijaan siirtymistä Reijo Lehtovirta kävi vuosina 1953-1955
kauppaopiston samalla luokalla yhdessä Keijo Laitisen, Teuvo
Siikasaaren ja Heikki Kauppisen kanssa. Reijo Lehtovirta soitteli
Toivosen yhtyeen kanssa ravintola Fenniassa sekä Miettisen
orkesterin vahvistuksena. Vuonna 1957 Reijo Leohtovirta siirti Pertti
Metsärinteen orkesterin miesvahvuuteen joksikin aikaa. Samoihin
aikoihin alkoivat legendaariset jamit Kotkan Fenniassa
maanantai-iltaisin.
Vuonna
1957 Reijo Lehtovirta kutsuttiin Helsinkiin Pentti Tiensuun
orkesteriin soittajaksi. Tiensuun puoliso, Annikki Tähti, toimi
orkesterin solistina tuolloin. Keikkarintamilla ehkä kaikkein
kiireisin vuosi Reijo Lehtovirralle osui vuoteen 1958, jolloin hän
soitti Olavi Virran yhtyeessä. Tuolloinen Virran yhtye oli koottu
kotkalaisista muusikoista; Reijon lisäksi yhtyeessä soittivat Olli
Miettinen (piano ja hanuri), Reijo Vakkila (basso) ja Manu Teittinen
(rummut). Olavi Virran autolla kierrettiin ahkerasti Suomea.
1950-luvun lopulla Reijo Lehtovirta teki Yleisradioon
jazznauhoituksen, jonka sattui kuulemaan pohjoismaiden ykköstenoristi
Hacke Björksten; hän tarjosi Lehtovirralle välittömästi töitä
yhtyeestään, mutta perhesyiden vuoksi Lehtovirta kieltäytyi
tarjouksesta. Linnanmäellä Mario Weberin orkesterissa – jossa
soitti bassoa myös Arthur Fuhrmann – Reijo Lehtovirta soitti
1950-luvun lopussa ja hetken aikaa orkesterin mukana Sveitsissäkin,
mutta palasi pian taas Suomeen.
Tangokausi
alkoi Reijo Lehtovirralla vuonna 1959 hanuristi Veikko Ahvenaisen
yhtyeessä; yhtye teki pari kolme kiertuetta vuosittain ja muutenkin
keikkoja oli runsaasti. Veikko Ahvenainen järjesti arki-iltaisin
ympäri Suomea iskelmälaulukilpailuja, jotka olivat tuolloin hyvin
suosittuja. Sekä Eino Grön että Reijo Taipale nousivat laulajiksi
juuri iskelmölaulukilpailuista. Ensin Reijo Taipale sai houkuteltua
Reijo Lehtivirran orkesteriinsa soittajaksi ja hieman myöhemmin
Reijo taas soitti reposaarelaisen Eino Grönin orkesterissa. Siinä
vaiheessa Reijo Lehtovirta oli jo muuttanut Helsinkiin asumaan.
Vuonna
1965 alkoi jatkuva kiertäminen keikoilla väsyttää Reijo
Lehtovirtaa ja hän opiskeli Helsinkiin Kotkasta tulleen säveltäjä
ja sovittaja Aarno Ranisen ohjauksessa sovittamisen saloja. Samoihin
aikoihin alkoi hän tehdä toisen Kotkasta tulleen muusikon,
sanoittajan ja laulajan, Juha Vainion, kanssa yhteistyötä. Juha oli
opiskellut itsensä 1960-luvun alussa kansakoulunopettajaksi ja
aluksi opetti Myllykosken kansakoulussa, mutta muutti musiikin
perässä lopulta pääkaupunkiin ja asui jo tuolloin Espoossa
perheensä kanssa. Juha Vainio tuli Toivo Kärjen palkkaamana
Musiikki Fazerille jatkamaan Reino Helismaan sanoitustyötä tämän
kuoleman jälkeen. Juha Vainion sanoituksiin Reijo Lehtovirta sävelsi
ainakin sellaiset laulut kuin Kalastaja Mattsson, Kaunissaari,
Juhlahumppa, Jysky-Saaran, Tappara on terästä ja Kun soitti
Dallapé. Vuosina 1976 ja 1979 tilasi Urpo Lahtisen omistama
Lehtimiehet Oy Isojen poikien lauluja, jotka tehtiin ensin myyntiin
kasetteina. Lehtovirta sävelsi laulut ja Vainio sanoitti. Yhteistyö
Reijo Lehtovirran ja Juha Vainion välillä jatkui yli 20 vuotta.
Vuonna 1985 esim. Reino Markkulan säveltämään ja Juha Vainion
sanoittamaan sekä Markku Johanssonin sovittamaan Pankijohtajan
vapaailtaan soitti levylle Reijo Lehtovirta ”Alfons Lyytikäisen
alttosaksofonisoolon”.
Reijo
Lehtovirta oli kysytty soittaja MTV3:ssa ja erilaisissa
studiosessioissa soittajana. Kokonaisia LP-levykokonaisuuksia
Lehtovirta sovitti ja tuotti mm. Markua Allanille ja Reijo
Taipaleelle. Tuottaja, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari
Jaakko Salo teki taustat Reijo Lehtovirran soololevyille; näitä
olivat esim. Kultainen saksofoni, Saksofoni soi ja Valoa ikkunassa
vuonna 1990. Pitkiä rupeamia Reijo Lehtovirta soitti Helsingin
Vanhassa Maestrossa Seppo Sädevuon yhtyeen kanssa ja
Kalastajatorpalla Teuvo Nummelan yhtyeessä.
Juha
Vainion kuoleman jälkeen sanoittaja Jukka Virtanen kirjoitti Juhan
lauluista kootun musiikkinäytelmän, Albatrossi ja Heiskanen. Kotkan
ravintola Kairossa musiikkinäytelmä sai ensi-iltansa vapunaattona
1992. Näytelmän orkesterina toimi Pertti Metsärinteen yhtye.
Kokoonpanossa soittivat silloin Pertti Metsärinteen lisäksi Reijo
Tani, Erkki Siikasaari sekä vuoroon Reijo Lehtovirta ja Heikki
Kauppinen – alkuun myös Mauno Hyytiä. Musiikkinäytelmästä
tuli kovin suosittu; sitä esitettiin peräti 368 kertaa, mikä on
Kotkan Kaupunginteatterin ennätys. Viimeinen musiikkinäytelmä
Albatrossi ja Heiskasen esitettiin Kotkassa vapunaattona 1995.
Reijo
Kalevi Lehtovirta kuoli 16.3.1999 ja hänen tuhkansa on laskettu
Espoon Gräsan uurnalehtoon.