lauantai 30. marraskuuta 2019

Tampereen Tuurnankatua kävellessä se näyttäytyy valkoisen lauta-aidan ja isojen lehmusten ja vaahteroiden suojaamana huvilana pientaloalueella. Sen ympärillä on 1960- ja 1970-luvuilla rakennettuja kulmikkaita omakotitaloja. Myynti-ilmoituksessa tämäkin rakennus on luokiteltu omakotitaloksi. Kun taloa katsoo historian näkökulmasta, aukeaa yli puolen vuosisadan siivu Suomen ja Pirkanmaan historiaa.

Kaarilan kartanon päärakennus on rakennettu vuonna 1887, mutta kartanon historia yltää vuoteen 1540 asti. Kartanon ensimmäinen omistaja oli herra Erik vuosina 1540-1543. Tuolloin Kaarila kuului Pohjois-Pirkkalan pitäjään.

Kartanon kulta-aika osui 1700- ja 1800-luvuille. Tuolloin se oli Pirkkalan alueen suurin kartano. Vuonna 1728 kartano siirtyi Gaddin suvulle. Kruununvouti ja nimismies Jacob Gaddin pojasta Pehr Adrian Gaddista (s. 12.4.1727 Pirkkala ja k. 11.8.1797 Turku) kasvoi Suomen tärkeimpiin kuuluva tieteentekijä 1700-luvulla.

Pehr Gadd valmistui ylioppilaaksi Turussa vuonna 1742 ja sai valmiiksi pro gradun vuonna 1748. Vuodesta 1750 Gadd sai nimityksen Turun akatemian luonnonhistorian ja talousopin dosentiksi. Vuodesta 1755 Pehr Gadd hoiti sivuvirkoinaan myös Suomen salpietarikeittämöiden tarkastajan tointa sekä toimi myös Turun ja Porin läänin lääninlampurina Matthias Samstedtin jälkeen, joka oli joutunut eroamaan virastaan huonon hoidon seurauksena. Pehr Gadd nimitettiin vuonna 1758 Turun akatemian kemian, fysiikan ja talousopin professoriksi. Lisäksi hän oli kasvitieteilijä. Hänen johdollaan edistettiin erityisesti perunan, tupakan, hampun ja hedelmäpuiden kasvatusta Suomessa. Gaddilla oli koepuutarha Turun Kakolanmäessä ja toinen Kaarilan kartanon mailla. Siellä kasvoi hänen aikanaan noin kahdensadan puun hedelmätarha.

Pehr Gaddista jätti aika vuonna 1797. Hänestä muistutti pitkään kartanon pihalla kohoava todennäköisesti Gaddin itsensä istuttama, lähes 30-metrinen lehmus. Se kaadettiin vasta vuonna 2010. Silloin se oli sisältä ontto. Nykyisin Gaddin nimi tulee esiin enää Nokiantien varressa Raholassa, pusikon takana. Siellä seisoo lehvästön varjossa Tampereen toisiksi vanhin rakennus, vuonna 1785 rakennettu Gaddin kappeli. Sinne haudattiin vuoteen 1854 mennessä 28 Gaddin suvun jäsentä.

Gaddin kappelin vieressä kohoaa Tampereen kaupungin vuonna 1970 pystyttämä, Sisko Petäjän suunnittelema Gaddin obeliskimainen muistomerkki. Obeliskin laatassa tutkijan nimi on kirjoitettu muotoon Pietari Adrian Gadd. Laatassa häntä tituleerataan kasvitieteilijäksi, kemistiksi, talousoppineeksi ja päälle vielä kotiseutututkijaksi. Laatta myös kertoo, että tieteentekijä Gaddin hauta on Turussa. Kappelilla on outo tunnelma. Kappelin vierestä purettiin vuonna 1858 Harjun kappeliseurakunnan kirkko, mutta sen vieressä sijainneeseen Harjun hautausmaahan ei koskettu. Satojen vuosien ikäisien hautakivien jäänteet pilkistävät paikalla yhä nurmikosta.

Vuonna 1838 Kaarilan kartano siirtyi Thunebergien suvun omistukseen. Heidän aikanaan kartanon maihin kuului satoja hehtaareja nykyisen Raholan, Haukiluoman, Tohlopin, Ikurin, Kalkun ja Tesomajärven metsistä ja pelloista. Thunebergit viljelivät maita, tuottivat maitoa tamperelaisille ja myös hedelmiä kauppapuutarhassaan. Thunebergit jalostivat kartanossa myös hevosia ja harjoittivat ravivalmennusta.

Otto Albert Thuneberg (12.12.1865-15.4.1941) ja Fanny Elin Thuneberg, os. Selin (21.12.1867-29.1.1958). Otto Thuneberg oli senaatin ylimääräinen kopisti ja Suomen Pankin Tampereen konttorin ylimääräinen konttorikirjuri 1889, tullilaitoksen palveluksessa 1890-1891, maanviljelijä Pirkkalassa harjoittaen samalla puutarhanhoitoa 1891-1941, vt. nimismies, Suomen maanviljelys- ja teollisuuspankin Tampereen konttorin prokuristi 1898-1900, Suomen maanviljelys- ja teollisuuspankin Tampereen konttorin johtaja 1900-1901, Hämeen maanviljelyskauppa oy:n, myöh. Suomen maanviljelyskauppa oy:n johtokunnan pj 1899-1941, Saha oy Kurun Kähmän johtokunnan puheenjohtaja 1906-1914, oy Sahanterän johtokunnan puheenjohtaja 1910-1916, Suomen perunanjalostustehdas oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1910-1917, Epilän konepajan oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1911-, Akkunaverho ja paitatehdas oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1912-1923, Autokauppa oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1927-, Uusi tapettitehdas oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1927-, Rauta- ja rakennusaine oy:n johtokunnan puheenjohtaja 1927-, Paitatehdas oy Tilhin johtokunnan jäsen 1919-1923, Nokian kutomo- ja värjäys oy:n johtokunnan jäsen vuodesta 1922. Thuneberg oli säätyvaltiopäivien talonpoikaisäädyn jäsen valtiopäivillä 1904-05 ja kansanedustajana (nuorsuomal.) 4.4.1917-31.10.1917 ja (kok.) 5.9.1922-30.4.1924.

Sisällissodassa keväällä 1918 kartanon lähistöllä Epilässä käytiin raskaita taisteluita tykistöllä, konekivääreillä ja jopa Porin rataa jyräävällä panssarijunalla. Aseet paukkuivat myös kartanon pihapiirissä. On ihme, että kartanon isäntä, kunnallisneuvos Otto Thuneberg (1865-1941) selvisi hengissä sisällissodasta.

Kartanon mailla levottomuudet olivat alkaneet jo vuoden 1917 marraskuun suurlakossa. Lauantaina 17. marraskuuta Epilän lakkokomitea vangitsi kartanon kuskin Kalle Laineen ja telkesi hänet putkaan Pispalassa. Kun Otto Thuneberg lähti Pispalaan vaatimaan Lainetta vapaaksi, lakkokomitea suuttui. Sunnuntaina Kaarilan kartanoon tuli kaksisataa aseistettua sotilasta Aatto Koivusen johdolla. He piirittivät kartanon, sulkivat väen yhteen huoneeseen ja alkoivat etsiä aseita. Kartanosta löytyi puolitusinaa metsästysasetta, yksi revolveri ja kaksi ruostunutta sapelia. Sotilaat eivät vieneet aseita.

Helmikuun 5. päivänä kartanoon tuli jälleen 200 aseistettua punakaartilaista, nyt viljoja vaatimaan. Otto Thuneberg ei suostunut luovuttamaan heille mitään. Thuneberg ja hänen poikansa vangittiin ja vietiin punakaartin eikuntaan Pispalaan. Edelleenkään ei Thuneberg suostuut vaatimuksiin. Hänet kuljetettiin poikansa kanssa Tampereelle telkien taakse. Kartanolle jäänyt rouva Thuneberg ei hänkään suostunut luovuttamaan punakaartille mitään. Lopulta punaiset tyhjensivät väkisin kartanon lihoista, leivistä, ruuista ja karjasta. Ryöstö kesti kuusi tuntia.

Epilän taisteluiden raivotessa raskaimmillaan punaiset lähtivät kuljettamaan isä ja poika Thunebergiä Tampereelta takaisin kartanolle. Kaarilan muinaisen käräjäkukkulan, Liittokallion, kohdalla punaiset pysähtyivät ja kehottivat Thunebergejä sanomaan hyvästit toisilleen. Thunebergeja kohti nostettiin jo kiväärit, mutta siinä kohtaa punaisten johtomies alkoi toppuutella: ”Antaahan olla. Joutaa olla muitakin näkemässä, kun tuommoiset lahtarit kaatuu”. Näin tapahtuman kirjasi kirjoittajanimimerkki S. L. Tampereen kirjapainon vuonna 1920 julkaisemassa Punakapina Pirkkalassa 1918-teokseen.

Kartanolla Thunebergit suljettiin huoneeseen sille puolen rakennusta, jolta valkoiset ampuivat punaisia. Punaisilla oli kartanon piharakennuksessa asemassa kaksi konekivääriä. Niille oli kasattu ampuma-alustoja kartanon kirjoista ja lakanoista. Sisälle osuneiden ammusten jälkiä näkyy päärakennuksenkin kakluuneissa yhä. Kartanoonsa teljetty Otto Thuneberg sai 31. maaliskuuta sääreensä luodin.berg onnistuttiin kuitenkin viemään hoitoon Tampereelle, ja hän säilyi hengissä Tampereen valtauksesta. Heinäkuussa 1918 hän jo nilkutti sauvojen varassa Pispalan työväentalolle Pispalan suojeluskunnan juhlaan puhetta pitämään.

Seuraava käännekohta Kaarilan kartanolla tapahtui vuonna 1963. Silloin Tampereen kaupunki käytännössä pakkolunasti kartanon 450 hehtaarin kokoset maa-alueet Tampereen läntisen puolen uusiksi asuntoalueiksi. Tätä ennen kartano oli jo luovuttanut 1950-luvulla maata mm. Ansiokalliolta ja Pispalan alueelta. Päärakennus ja sen vieressä oleva pirtti vuodelta 1785 ja molempien pihapiiri jäivät yhä Thunebergien omistukseen.
Tohtori Josef Mengele.

Natsit onnistuivat Saksassa aikoinaan sekaantumaan lähes kaikkien ammattien edustajien tehtäviin. Tästä osattomiksi eivät jääneet edes lääkärit, vaikka lääkärit olivatkin Hippokrateen valalla vannoneet puolustavansa ihmishenkiä. Hitlerin Saksa toteutti täysin omaa lääketiedettä. Varsinkin keskitysleireissä toimineet lääketieteen edustajat eivät edes yrittäneet parantaa potilaita, vaan toteuttivat sitä oppia, että tehokkain tapa parantaa päänsärky oli katkaista potilaan kaula. Invalidit ja muut työkyvyiltään vajavaiset lähetettiin yleensä kaasukammioihin. Vangit, joissa havaittiin tarttuvien tautien oireita, ammuttiin välittömästi ja samoin toimittiin myös heidän kanssaan tekemisissä olleiden ihmisten kanssa. Lääkärit mm. ruiskuttivat usein suoraan myrkkyä tai ilmaa uhriensa suoniin. Kun keskitysleireille saapui junalastillinen vankeja, lääkäri oli yleensä vastaanottamassa vankeja ensimmäisenä ja erotteli mielivaltaisesti terveeltä näyttävät vangit muista. Lääkärin jaottelun mukaan terveiltä näyttävät astuivat toiselle puolelle, mikä käytännössä tarkoitti tilapäistä lykkäystä kuolemantuomiosta, ja muut astuivat toiselle puolelle, mikä taas merkitsi joutumista välittömästi esim. kaasukammion kautta krematorioon. Julmimmat lääkärit käyttivät keskitysleirejä viheliäisinä laboratorioina, joissa nämä tiedemiehet testasivat mielipuolisia ideoitaan ihmiskokeissa. Näin tehdyistä kokeista on paljon kirjoitettu ja näitä kokeita tekivät lääkäreiden lisäksi tunteettomasti mm. apteekkarit ja saksalaisten lääketehtaiden asiantuntijat. Auschwitzin keskitysleirissä oli erityinen "kokeiluosasto", jossa vankien oli alistuttava monenlaisiin kokeisiin, joita yleensä tehdään vain eläimille.

Maailmassa ei ollut mikään salaisuus, että monet näistä natsilääkäreistä harjoituttivat vielä 1960- ja 1970-luvuilla omaa praktiikkaansa esim. Itävallassa, Saksassa, Egyptissä, Afrikassa ja Etelä-Amerikassa. Varmasti pahin näistä tiedetyistä natsilääkäreistä oli tohtori Josef Mengele, entinen Auschwitzin ylilääkäri. Mengelen erikoisalaa oli - kuten hän itse sanoi - "kaksostiede" ja hän yritti keinotekoisesti saada aikaan lapsia, joilla olisi arjalaiset piirteet ja siniset silmät.



Varmasti kaikki keskitysleirivangit tiesivät tohtori Josef Mengelen nimen, vaikka nämä eivät olisi koskaan olleetkaan Auschwitzin keskitysleirillä. Josef Mengelellä oli tunnollaan tuhansittain lapsia ja aikuisia; hänen vallassaan oli päättää vuonna 1944 ketkä Auschwitzin keskitysleirin tuhansista juutalaisista tapettaisiin ja ketkä saivat vielä elää jonkin aikaa. Josef Mengele vihasi erityisesti romaneja - ehkäpä siksi, että hän näytti itse heikäläiseltä - ja Mengele määräsikin tuhansittain romaneja tapettaviksi.



Josef Mengele syntyi 16.3.1911 Günzburgin pittoreskissa 12 000 asukkaan keskiaikaisessa vanhassa kaupungissa Tonavan varrella Baijerissa ja hänellä oli kaksi nuorempaa veljeä, Karl Mengele nuorempi ja Alois Mengele. Josef Mengelen isä oli insinööri ja maatalouskonetehtailija Karl Mengele ja tämän puoliso oli Walburga Mengele. Josef Mengele varttui johtavan pikkukaupunkilaisperheen kruununprinssinä. Kaupunki tunnettiin kauniista renessanssilinnastaan, rokokookirkostaan, toristaan sekä suurimmasta liikeyrityksestään, maatalouskonetehtaasta, jonka nimi on Karl Mengele ja Pojat. Josef Mengelen isä perusti liikkeen vuosisadan vaihteen tienoilla; Mengelen suku on rikastunut tehtaan turvin ja Mengelet olivat pitkään kaupungin rikkaimpia ihmisiä. Merkittävä osa kaupungin ihmisistä sai suoraan tai epäsuoraan toimeentulonsa Mengelen liiketoiminnasta. Mengele ja Pojat sai sodan jälkeen haltuunsa puolet Buenos Airesissa sijaitsevan Fadro Farm KG S.A.:n osakekannasta. Tämä silloin uusi tehdas kokosi osista saksalaisia traktoreita. Tämä tehdas perustettiin miljoonan dollarin pääoman turvin. Vielä 1920-luvun lopulla Josef Mengele muutti Müncheniin ja alkoi opiskella filosofiaa. Hän tapasi jo nuorukaisena täällä Adolf Hitlerin natsipuolueen alkuaikoina olutkapakassa ja Josef Mengelestä tuli hyvin kiihkomielinen Führerin kannattaja. Mengelen tiedetään jo nuoruuden aikoihin kärsineen kovin ulkonäöstään; hän halusi näyttää arjalaiselta, vaikka ei näyttänyt.



Josef Mengele menestyi koulussa aina luokkansa parhaimpien joukossa ja hän oli kiinnostunut musiikista, taiteista, biologiasta, fysiikasta, eläintieteestä, luonnonfilosofiasta ja antropologiasta. Josef Mengele sai kotonaan tiukan katolisen kasvatuksen johtaen siihen, että hän teini-iässä alkoi halveksia kirkkoa ja kirkon juhlapyhiä. Nuoruudessaan Josef Mengele toimi mm. Punaisessa Ristissä ja isänmaallisessa nuorisoliikkeessä, Grossdeutscher Jugendbundissa. Huhtikuussa 1930 Josef Mengele suoritti ylioppilaskirjoitukset melko hyvin arvosanoin ja hän jatkoi opiskelua Münchenin yliopiston filosofian ja lääketieteen tiedekunnassa. Mengele opiskeli täällä ainakin antropologiaa, paleontologiaa ja lääketiedettä ja hän tuntui opinnoissaan kiinnostuneen sairauksien parantamisen sijasta enemmänkin ihmisen kulttuuriperinnöstä ja kehittymisestä. Maaliskuussa 1931 Josef Mengele liittyi entisten sotilaiden järjestöön, Stahlhelmiin, joka liitettiin Hitlerin määräyksestä vuonna 1934 puolisotilaalliseen Sturmabteilung-järjestöön eli SA:han

Münchenin yliopiston professori Theodor Molison hyväksyi vuonna 1935 Josef Mengelen väitöskirjan "Rotumorfologinen tutkimus neljän roturyhmän alaleuasta", jossa Mengelen johtopäätös oli, että eri roturyhmät oli mahdollista erottaa toisistaan tutkimalla ihmisten leukoja. Josef Mengele suoritti kesällä 1936 hyväksyttävästi Saksan valtion lääkärin lupaan oikeuttavan tutkinnon Münchenissä; nyt hän aloitti työskentelyn lääkärinä Leipzigin yliopiston lääketieteellisellä klinikalla. Leipzigissa Mengele tutustui yliopiston professorin tyttäreen, Irene Schönbeiniin, josta tulikin sitten Mengelen ensimmäinen vaimo huhtikuussa 1939.



Josef Mengele nimitettiin vuoden 1937 alussa professori Molisonin suosituksesta tutkimusapulaiseksi Kolmannen valtakunnan perinnöllisyystieteen, biologian ja rotupuhtauden laitokseen Frankfurtin yliopistoon. Täällä Josef Mengele liittyi jäseneksi genetiikan tutkijan, professori Otmar Freiherr von Verschuerin (s. 16.7.1896 ja k. 8.8.1969) tutkimustiimiin. Josef Mengelestä tuli pian professorin suosikkioppilas ja he työskentelivät yhteistyössä lopulta laatien tuomioistuimille raportteja, joiden mukaan juutalaiset tuomittiin, kun heidät oli tavattu asumasta Nürnbergin rotulakien vastaisesti arjalaisiksi määriteltyjen saksalaisten kanssa.

Josef Mengele jätti toukokuussa 1937 natsipuolueen eli Saksan kansallissosialistisen työväenpuolueen jäsenhakemuksen ja hänet hyväksyttiin puolueen jäseneksi. Josef Mengele nousi nopeasti puolueen akatemiassa hierarkiassa ja historioitsija Andreas Hillgruberin mukaan Mengele oli täysin vakuuttunut palvelevansa suurta asiaa yrittäessään toteuttaa Hitlerin tahtoa estää ihmiskunnan rappiota.



Josef Mengele ilmoittautui sotaan jo aikaisessa vaiheessa liittyen Waffen SS:ään ja palveli lääkintäupseerina Ranskassa ja Neuvostoliitossa. Mengele liittyi Schutzstaffel-organisaatioon eli SS:ään heti sen jälkeen kun oli saatu varmuus, ettei hänen suvussaan ja perheessään ollut juutalaista tai ei-arjalaista perimää. Josef Mengele liittyi myös NS Arztebund-lääkäriliittoon, sillä jäsenyys tässä liitossa oli välttämättömyys urallaan etenemään halunneelle kansallissosialistiselle lääkärille. Todistuksen lääkäritutkinnon suorittamisesta Mengele sai Frankfurtin yliopistosta huhtikuussa 1938. Saman vuoden lokakuussa Mengele aloitti kolmikuukautisen pakollisen alokaskoulutuksen natsi-Saksan armeijassa, Wehrmachtissa. Elokuussa 1940 Josef Mengele liittyi SS-joukkojen aseistettuun siipeen Waffen SS:ään Untersturmführeriksi eli vänrikiksi.



Vuosien 1940 ja 1941 vaihteesta Josef Mengele toimi miehitetyssä Puolassa Rotu- ja uudelleensijoitusvirastossa Geneologian osastolla. Puolassa hän tutki muiden SS-lääkäreiden kanssa ihmisten rodullista sopivuutta Saksan juuri valloittamille alueille. Kesäkuussa 1941 Josef Mengele joutui itse mukaan Ukrainassa käytäviin taisteluihin; näistä taisteluista hänelle myönnettiin toisen luokan rautaristi. Tammikuussa 1942 siirtyi Waffen SS.n Wiking-divisioonan lääkintäjoukkoihin, mutta hän haavoittui rintamalla ja hänet todettiin palvelukseen kelpaamattomaksi. Vuoden 1942 lopulla Mengele siirtyi takaisin Rotu- ja uudelleensijoitusvirastoon, sen esikuntaan, Berliiniin. Täällä hänet ylennettiin Hauptsturmführeriksi eli kapteeniksi.



Natsit ryhtyivät järjestelmällisesti vuoden 1942 alussa toteuttaa ns. lopullista ratkaisua eli Euroopan juutalaisten joukkotuhoa. Josef Mengele oli jo alusta lähtien hyvin perillä suunnitelmista ja hän teki kaikkensa Berliinissä työskennellessään päästäkseen SS-lääkäriksi Auschwitzin keskitys- ja tuhoamisleirille. Tällä leirillä hänellä olisi käytössä aivan valtava määrä ihmismateriaalia omia kokeita varten. Lopulta toukokuussa 1943 Josef Mengele nimitettiin Auschwitzin keskitysleirin lääkäriksi. Tähän toimeen Mengeleä tuki ja puolsi vanha kollega ja hyvä tuttava, professori von Verschuer. Kun Josef Mengele aloitti Auschwitzin keskitysleirillä, siellä toimi kaikkiaan noin 30 lääkäriä. Mengele työskenteli Auschwitzin keskitysleirin lääkärinä toukokuusta 1943 tammikuuhun 1945. Toisessa maailmansodassa saamiensa kunniamerkkien ja rautaristin turvin Josef Mengele asetti heti leirille tultuaan itsensä muita SS-lääkäreitä ylemmäksi. Hänet mainittiinkin usein leirin päällikkölääkärinä, vaikka tehtävää hoitikin varsinaisesti tohtori Eduard Wirths. Wirths nimitti Josef Mengelen vanhemmaksi lääkäriksi Auschwitzin keskitysleiriin kuuluneen Birkenaun alueen naisten leiriin. Mengelen apuna Auschwitzin keskitysleirillä työskenteli tiimi, johon kuului natsien vangitsemia lääkäreitä; heitä olivat mm. Olga Lengyel, Gisella Perl, Miklos Nyizl ja Martina Puzyna. Josef ja Irene Mengelen lapsi, poika Rolf Mengele syntyi maaliskuussa 1944. 


perjantai 29. marraskuuta 2019


Varakkaat henkilöt ovat hankkineet useita sijoitusasuntoja helsinkiläisten veronmaksajien kustantaman hitas-järjestelmän turvin.
Hitas on Helsingin kaupungin kehittämä asuntojen hinta- ja laatutason sääntelyjärjestelmä. Järjestelmän tarkoituksena on tarjota kaupunkilaisille kohtuuhintaisia omistusasuntoja. Asunnoille määritetään jo tontinluovutusvaiheessa korkein mahdollinen myyntihinta, jota asuntoa myöhemminkään myytäessä ei saa ylittää. Hitas-asuntoja on tähän vuoteen mennessä rakennettu  24170 asuntoa, kaikki Helsingissä. Suurin hitas-asuntojen rakennuttaja on Helsingin kaupungin asuntotuotantotoimisto (ATT).
Hitas-säännöstellyt asunnot ovat yleisesti ottaen jonkin verran vapaasti hinnoiteltavia asuntoja edullisempia, alueesta ja kohteen rakennusajankohdasta riippuen. Hitas-kohteet sijaitsevat aina kaupungin vuokratontilla. Kaupunki menettää rahaa vuokratessaan tai myydessään tontteja markkinahintaa halvemmalla. Tämä tuki kohdentuu yksittäisille, usein keskiluokkaisille ihmisille sen sijaan että se kohdentuisi kaupunkilaisille tasapuolisemmin. Nykyään kaikki uudet hitas-asunnot ostetaan suoraan niiden rakennuttajilta ja rakennuttaja valitsee hitas-asunnon ostajan arpomalla.
Edullisempaa omistusasumista tukemaan perustettu ja helsinkiläisten veronmaksajien kustantama Helsingin hitas-järjestelmä on kohdannut viime aikoina ankaraakin arvostelua osakseen. Helsinkiläisen kaupunginvaltuutettu Otto Meren (kok) aloitteessa esitettiin koko hitas-järjestelmän lakkauttamista kokonaan. Kokoomuksen mielestä hitas-järjestelmä on auttanut ainakin monia hyväosaisia, jopa rikkaita. Vasemmistosta taas oltiin vahvasti sitä mieltä, että hitas-säännöstely ei olisi auttanut rikkaita ja sen puolustettiin kuitenkin kaikesta huolimatta mahdollistavan keskituloisten omistusasumista.
Hitas-omistajat sisältävän Helsingin kaupungin ylläpitämän rekisterin mukaan jotkut ovat saaneet itselleen hankittua suuren määrän hitas-asuntoja. Kyseessä voi olla asuntosijoittajalle hyvä diili, kun hitas-järjestelmän ansiosta voi olla mahdollista hankkia asunto alle markkinahinnan ja vuokrata se eteenpäin markkinahintaan. 120 000 euron vuosituloilla toimitusjohtaja - hänen yhtiönsä tarjoo yritysvalmennusta - esimerkiksi omistaa rekisterin tietokannan mukaan ainakin kymmenen hitas-asuntoa.
Toiseksi suurin määrä on 62-vuotiaalla sijoittajalla, jolla on hitas-asuntoja rekisterin mukaan yhdeksän. Hän tienasi verotietojen mukaan viime vuonna lähes 300 000 euroa, josta oli pääomatuloja noin 175 000 euroa. Mies pitää hitas-asuntojaan vuokralla. Hän on sijoittanut muihinkin asuntoihin kuin hitas-järjestelmään kuuluviin. Sijoittaja kertoo lähteneensä aikanaan tyhjästä liikkeelle sijoittajana ja sijoittaneensa pitkäjännitteisesti ja järjestelmällisesti tulojaan juuri asuntoihin. Sijoittajan arvion mukaan hitas-asunnot ovat olleet hänelle tuomassa varsin kohtuullisen tuoton ja asuntojen hinnat ovat myös koko ajan nousseet pääkaupunkiseudulla merkittävästi. Siten hitas-asunnot ovat olleet hänelle hyviä sijoituksia. Hän kertoo ymmärtävänsä arvostelua, joka kohdistuu siihen, että hitas-järjestelmää käytetään asuntosijoittamiseen. Hän korostaa kuitenkin, että näin toimiessaan hän on toiminut täysin lain ja asetusten suomin vapauksin.
Kahdella henkilöllä oli omistuksessa rekisterin tietojen mukaan kuusi hitas-asuntoa. Heistä toinen on osakkaana sijoitusalalla toimivassa yhtiössä ja toinen toimii johtajana koulutusalalla. Ensin mainitun tulot olivat viime vuonna noin 180 000 euroa ja jälkimmäisen noin 110 000 euroa. Kahdella henkilöllä oli viisi hitas-asuntoa rekisteritietojen mukaan. Kummatkin ovat yrittäjiä. Toinen heistä tienasi viime vuonna yli 140 000 euroa ja toinen heistä on kirjoilla Luxemburgissa.
11 henkilöä on rekisterissä merkitty neljän tai kolmen hitas-asunnon omistajaksi. Heidän joukossaan on muun muassa yrittäjiä ja useita toimitusjohtajia. Kaksi hitas-asuntoa omistavia oli huomattavasti enemmän. Ylivoimaisesti suurin osa rekisterin runsaan 14000 hitas-asunnon omistajista omisti kuitenkin niitä vain yhden.
Helsingin kaupungin mukaan on mahdollista, etteivät kaikki hitas-omistajien rekisterin tiedot ole ajan tasalla. Uusia hitas-kohteita koskee nykyään omistamisrajoitus, jonka mukaan ostajalla tai hänen kotitaloudellaan ei saa olla muita hitas-asuntoja. Uuden hitas-asunnon ostajan on luovuttava aiemmista hitas-asunnoista uudiskohteen valmistumiseen mennessä. Vanhojen hitas-asuntojen jälleenmyynnissä ei ole samaa rajoitetta olemassa.
Kun hitas-asunnon ostaneet yksityishenkilöt sitten edelleen myyvät omistamiaan asuntoja, eivät omistusrajoitukset enää koske ja rajoita niiden myyntiä. Helsingin kaupunki myöntää alennuksen hitas-taloyhtiöden tonttivuokraan ja niiden asuntojen myyntihinnalla on aina enimmäisraja. 30 vuoden kuluttua hitas-taloyhtiön valmistumisesta se voi hakea vapautusta hitas-järjestelmästä, minkä jälkeen asunnot voi hinnoitella jälleen täysin vapaasti.
Kaupunginvaltuutettu Otto Meren (kok) aloite hitas-järjestelmän purkamiseksi ei saanut tarvittavaa kannatusta. Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu Veronika Honkasalo huomautti Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelussa, että hitas-järjestelmä on mahdollistanut kuitenkin sekoittavan asuntopolitiikan Helsingissä. Honkasalon mielestä valtaosaltaan hitas-järjestelmässä on kysymys hyvin jaalamittaisesta yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja segregaation hallinnasta. Veronika Honkasalo pitää silti tärkeänä, että hitas-järjestelmä mahdollistaa myös keskituloisille oman asunnon omistamisen.

lauantai 16. marraskuuta 2019



Wilhelm Karl Friedrich Fitzenhagen (s. 15.9.1848 ja k. 14.2.1890 Moskova) tunnettiin saksalaisena sellistinä, säveltäjänä ja opettajana. Oman lähtemättömän kädenjälkensä Fitzenhagen jätti jälkipolville peukaloidessaan säveltäjä Pjotr Tšaikovskin Rokokoo muunnelmia.

Wilhelm Fitzenhagen syntyi Seesenissä, Ala-Saksissa, Brunswickin herttuakunnassa, jossa hänen oma isänsä toimi musiikillisena johtajana. Jo varhain viiden vuoden ikäisenä Wilhelm Fitzenhagen sai opetusta pianonsoitossa, sellonsoitossa sekä viulunsoitossa. Hänen opettajanaan ja johdattelijana musiikkimaailmaan toimi Theodore Müller. Myöhemmin Brunswickin herttua vapautti Wilhelm Fitzenhagenin kaikesta asepalveluksesta. Vuodesta 1867 lähtien hänen suojelijansa tekivät mahdolliseksi Wilhelmille musiikkiopintojen jatkamisen Dresdenissä Friedrich Grützmacherin oppilaana. Vuotta myöhemmin Wilhelm Fitzenhagen aloitti muusikonuransa Dresdenin Hofkapellessa sellistinä.

Wilhelm Fitzenhagen herätti Weimarissa vuonna 1870 järjestetyillä Beethoven-festivaaleilla Franz Lisztin huomion ja Liszt houkutteli Wilhelm Fitzenhagenia toiseen orkesteriin liittymään. Tässä vaiheessa Wilhelm Fitzenhagen oli kuitenkin jo ennättänyt hyväksyä tarjouksen ryhtyä Moskovan konservatorion professoriksi. Moskovan konservatorion on perustettu vuonna 1866. Wilhelm Fitzenhagen nousi nopeasti Venäjällä merkittäväksi sellotaiteilijaksi ja opettajaksi, joka toimi ahkerasti solistina sekä antoi kamarimusiikkikonsertteja. Monet hänen konserttinsa tulivat Venäjän musikaaliyhdistyksen kautta, jonka soolosellistiksi Wilhelm Fitzenhagen nimettiin. Wilhelm Fitzenhagen toimi myös Moskovan musiikki- ja orkesteriliiton johtajana. Wilhelm Fitzenhagen ystävystyi säveltäjä Pjotr Tšaikovskin kanssa ja hän sai kantaesittää kaikki kolme säveltäjän jousikvartettoa sekä pianotrion Venäjän musiikkiseuran kvartetin jäsenenä. Wilhelm Fitzenhagen koulutti Moskovassa mittavan joukon erinomaisia sellistejä, yksi nimekkäimmistä oli Joseph Adamowski, joka vuonna 1889 muutti Amerikkaan ja ryhtyi soittamaan Bostonin juuri perustetussa Bostonin sinfoniaorkesterissa.

Säveltäjä Tšaikovski omisti Rokokoo muunnelmansa sellisti Wilhelm Fitzenhagenille, joka esitti ensikertaa teoksen 30.11.1877. Oliko virhearvio antaa solistille niin mittavat vapaudet soolo-osan modifiontiin? Solisti muutti variaatiosekvenssiä, mahdollisesti solistisen loiston vuoksi. Säveltäjän kolmas muunnelma vaihtui seitsemänteen ja kahdeksas muunnelma jäi kokonaan pois teoksesta. Tänään kuitenkin tiedämme, että juuri tämä Wilhelm Fitzenhagenin versio Tšaikovskin Rokokoo muunnelmista on se kaikkein soitetuin versio.

Vuonna 1878 säveltäjä Tšaikovskin tiedetään valittaneen omalle kustajalleen – kustantamo on perustettu vuonna 1861 -, Pjotr ​​Ivanovich Jurgensonille Wilhelm Fitzenhagenin muokkauksia. Myös sellisti Anatoliy Brandukov löysi teoksen säveltäjän vuonna 1889 järkyttyneenä tarkastelemassa pian julkaistavaa Wilhelm Fitzenhagenin versiota. Sellisti kysyi huolestuneena, mitä pitäisi asian suhteen tehdä; säveltäjä lannistuneena tokaisi: ”Anna sen olla sellaisena kuin se on!”

Säveltäjänä Wilhelm Fitzenhagen ennätti kirjoittaa yli 60 teosta sellolle, niiden joukossa on mm. neljä konserttoa, sarja sellolle ja orkesterille, jousikvartetto ja lukuisia salonkikappaleita. Jousikvartetillaan Wilhelm Fitzenhagen voitti Pietarin kamarimusiikkiliiton palkinnon. Lopulta vain harvat Wilhelm Fitzenhagenin sävellykset ovat säilyneet jälkipolvien tarkasteltaviksi.