tag:blogger.com,1999:blog-66498930866817465522024-03-19T01:48:42.691-07:00AvainsijoitusAvainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.comBlogger780125tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-78505274992314562712024-03-16T00:32:00.000-07:002024-03-16T00:59:06.634-07:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Markku Johansson (13. osa)</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEitor22EuuPXvbWuNdRSaRHzfQpfm3sG1Vuc0dqd702VAO5VetuBqUeljVGweIV74JFPC2BWKonUTlgKRIimU6_bxrsFK8GrrWL1IHaD5s4Yp0ySWEJXnbhuxu9nB556BafX0Porj8mxIuyMenb2puWciQ2JWNvg2mT3GusYRgV5-bWaHXbBMVU_EEh" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="224" data-original-width="300" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEitor22EuuPXvbWuNdRSaRHzfQpfm3sG1Vuc0dqd702VAO5VetuBqUeljVGweIV74JFPC2BWKonUTlgKRIimU6_bxrsFK8GrrWL1IHaD5s4Yp0ySWEJXnbhuxu9nB556BafX0Porj8mxIuyMenb2puWciQ2JWNvg2mT3GusYRgV5-bWaHXbBMVU_EEh" width="320" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: x-small;">Muusikko Markku Johansson.</span></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Huhtikuun
lopussa vuonna 1956 John Steffensenin orkesteri matkusti junalla
ensin Tukholmaan ja sieltä Skeppsbrolla Bore-höyrylaivalla Turkuun,
josta matka jatkui lumipyryssä junalla Tampereelle. Orkesteri soitti
kaksi viikkoa Teatteriravintolassa ja siellä Jörgen Petersen tapasi
eräänä iltana tulevan vaimonsa, Soile, ensikerran. Soilella oli
boutique-tyyppinen jalkineliike Tampereella. Vappuna 1956 Jörgen
Petersen tutustui nuoreen Rauno Väinämö Lehtiseen (s. 7.4.1932
Tampere ja k. 1.5.2006 Helsinki), joka tuli kuuntelemaan
Teatteriravintolaan tanskalaisorkesteria. Kostean tutustumisillan
aikana kaveruksilla ei vielä ollut yhteistä kieltä ja puhuminen
hoidettiin osin käsin. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjQwJJuyx2D9ivjp_rrFnvH4eV2w8pcLb8FgIkbq_P6s4Cx-WvCm6qAxbPQLeBD4aRKeMp9Td6Wk47YRzDp9qEJvkjVOmXNWiGs_40ecCq_P_fQXM7uay1j_nL0tesDg5BEI7sioRSWoh9PkBlhKWy1siHhN3YPNkMuQW0d3GhaW_JkUX5Xk-mLOhGo" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="712" data-original-width="468" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjQwJJuyx2D9ivjp_rrFnvH4eV2w8pcLb8FgIkbq_P6s4Cx-WvCm6qAxbPQLeBD4aRKeMp9Td6Wk47YRzDp9qEJvkjVOmXNWiGs_40ecCq_P_fQXM7uay1j_nL0tesDg5BEI7sioRSWoh9PkBlhKWy1siHhN3YPNkMuQW0d3GhaW_JkUX5Xk-mLOhGo" width="158" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Jörgen Petersen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Seuraavan
kerran tullessaan soittamaan Teatteriravintolaan Tampereelle
tammi-helmikuussa 1957 Jörgen Petersen poikkesi Tammerkoskes
toiselle puolelle Westerlundin musiikkiliikkeeseen Koskikadulla
kyselemään soittajaa orkesteriinsa. Westerlundin musiikkiliikkeessä
hän tapasi jälleen Rauno Lehtisen, joka oli tuolloin myyjänä
liikkeessä. Nyt Rauno Lehtinen oli jo opetellut kieltäkin
sanakirjan avulla ja Rauno tarjosi itseään Jörgenin yhtyeeseen
viulistiksi sekä saksofonistiksi. Seuraavana aamuna klo 10
Teatteriravintolan koesoitossa Rauno Lehtinen tuli hyväksytyksi
Jörgenin yhtyeeseen soittajaksi ja Jörgen maksoi Raunolle
tavallista parempaa palkkaakin kuultuaan Raunon soittoa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEivt8xTIGbqGrhHU_oqWLOVjtoAyxIS_YcdEamnzVaWESc7OMZRncMp9rj0Q7VB2K8NjbCTctN_7bjhZK5xr0KR3CtMo5W6KdPW6cSi-NJFJs9s2J6V-lEo9Qh-ccnD8qCc7yNkcx4iDRzdADRdSddPgQsTFPwtpCCO3oZEtT5uDsiEz35XGM395vPX" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="322" data-original-width="468" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEivt8xTIGbqGrhHU_oqWLOVjtoAyxIS_YcdEamnzVaWESc7OMZRncMp9rj0Q7VB2K8NjbCTctN_7bjhZK5xr0KR3CtMo5W6KdPW6cSi-NJFJs9s2J6V-lEo9Qh-ccnD8qCc7yNkcx4iDRzdADRdSddPgQsTFPwtpCCO3oZEtT5uDsiEz35XGM395vPX" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Rauno Lehtinen toimi 10 vuotta MTV:n kapellimestarina ja sävelsi sinä aikana 6 000 kappaletta.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Soile
ja Jörgen Petersen jäivät Suomeen asumaan. Jörgen Petersen
työskenteli vuosina 1958-1983 PSO:ssa levytuottajana, sovittajana ja
levytyspäällikkönä. Hän toimi myös pitkään Radion
tanssiorkesterissa, Ronnie Kranckin (s. 13.5.1931 Helsinki ja k.
1.1.2014 Porvoo) yhtyeessä sekä UMO:ssa. Vuonna 1961 Jörgen
Petersen julkaisi albumin The Boulevard Of Broken Dreams (Särkyneen
toiveen katu), joka menestyi Yhdysvaltoja myöten. Jörgen Petersen
sovitti vuonna 1964 Katri Helenan läpimurtolaulun ”Puhelinlangat
laulaa”, jonka sävelsi Pentti Viherluoto. Jörgen teli
laulajattaren kanssa myös paljon muutakin yhteistyötä
1960-luvulla. Suomessa kaupallisesti menestyneimmät levynsä Jörgen
Petersen julkaisi 1980-luvulla, jolloin hänen albuminsa Kultainen
trumpetti I (1981) ja Kultainen trumpetti II (1982) myivät molemmat
kultalevyn oikeuttavan määrän.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiKoTPAX8amKOwOsEU4CZKuVYwgh4vYAlujtTgXw6X3l_Fjk8wC4cAq_Xl-2pm3WGHrUAVYo9KoiUPPWUxG_A8Cl745VgYxKmM2UIhdmMm6iOet-RUFjIoNsiP_C3MJbJUynBjViHSt1ZQ3InOJ0tQhinYlyFlrOa4Zc9qNExS_nwuAdIskT09ERgQf" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="180" data-original-width="240" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiKoTPAX8amKOwOsEU4CZKuVYwgh4vYAlujtTgXw6X3l_Fjk8wC4cAq_Xl-2pm3WGHrUAVYo9KoiUPPWUxG_A8Cl745VgYxKmM2UIhdmMm6iOet-RUFjIoNsiP_C3MJbJUynBjViHSt1ZQ3InOJ0tQhinYlyFlrOa4Zc9qNExS_nwuAdIskT09ERgQf" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Jörgen Petersenin hauta Vantaan Honkanummen hautausmaalla.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Jörgen
Petersen joutui lopettamaan trumpetinsoittamisen sairastuttuaan
äkillisesti vuonna 1987. Hänelle myönnettiin valtion
taiteilijaeläke seuraavana vuonna. Vuonna 2007 hän sai suomalaisen
Classic Jazz ry:n Louis Armstrong -palkinnon. Jörgen Petersen on
haudattu Vantaalle Honkanummen hautausmaalle. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Markku
Johansson oppi tuntemaan esikuvansa Jörgen Petersenin
henkilökohtaisesti alettuaan studiosoitot ja varsinkin UMO:n aikana,
jolloin molemmat soittivat trumpettia orkesterin trumpettisektiossa.
Markku oppi musiikilliselta esikuvaltaan, että trumpetinsoittajan
pitäisi olla luonteeltaan sosiaalinen ja hyvin ulospäinsuuntautunut,
kuten oli Jörgen, hyvin vilkas ja elohopean kaltainen liikkuja.
Trumpetinsoittajan tulee rakastaa parrasvaloissa olemista ja hänellä
pitäisi olla vahva esiintymisvietti. Markku Johansson löysi lopulta
oman tyylinsä soittaa, kun hän alkoi soittaa flyygelitorvea ja
huomasi sen istuvan hänen muusikkuuteensa hyvin; tämän
instrumentin kanssa hän saattoi olla rauhassa hiljaisempi,
rauhallisempi ja enemmän sisäänpäin kääntyneempi.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhvAoYpGcwWwLtUeuQqnoPqmfkA4JcZPGmzaA4yXA6uIzXcMMyZG-t-ylIc_whDvTEPKYzDtQpTEo0l7MwX4tSUGMUh3S2LnYLv7PCRsA8Zdtf_wr0oDbRw9fJn0Xb71B36VV0xZHozaxZXvoTgLhQFRFXRH_rkps3Gv8EhX_BMqtNDdUlpGCgACzZG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="288" data-original-width="220" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhvAoYpGcwWwLtUeuQqnoPqmfkA4JcZPGmzaA4yXA6uIzXcMMyZG-t-ylIc_whDvTEPKYzDtQpTEo0l7MwX4tSUGMUh3S2LnYLv7PCRsA8Zdtf_wr0oDbRw9fJn0Xb71B36VV0xZHozaxZXvoTgLhQFRFXRH_rkps3Gv8EhX_BMqtNDdUlpGCgACzZG" width="183" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Clifford Brown.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Jazztrumpetisti
ja säveltäjä Clifford Benjamin Brown (s. 30.10.1930 ja k.
26.6.1956) kuoli vain 25-vuotiaana auto-onnettomuudessa. Hänen
sävellyksistään mm. Sandu, Joy Spring ja Daahoud ovat tänään
musiikiystäville tuttuja jazzstandardeja. Brownin isä kokosi jo
nuorista pojistaan laulukvartetin ja 10-vuotiaana Clifford aloitti
trumpetinsoiton koulussa. Kolmetoistavuotiaana hän sai oman
trumpetin isältään, joka myös antoi hänelle trumpettitunteja.
Lukioaikana häntä opetti Robert Boysie Lowery. Hetken aikaa Brown
opiskeli matematiikkaa Delawere State Universityssä kunnes siirtyi
Maryland State Collegeen. Brown soitti 14-henkisessä
jazzkokoonpanossa, Maryland State Bandissa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4GzTTkvPmKOMqEaXI00QkiXQdRr4vKJU-bsPgVqZUbFCPmdbkZQlHa4D-kFqpyOvWPxtEKlJXN1A45ecftQBADVn6qdo2YPpKxQPFLApCVf1nBix3x_ZnOlbBb0nA9XrTpwE453OXzy_KNugz-xzDJc32CR2TpaDyBKQPEiDxtwawlBWvxJfMgnbk" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1545" data-original-width="2000" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4GzTTkvPmKOMqEaXI00QkiXQdRr4vKJU-bsPgVqZUbFCPmdbkZQlHa4D-kFqpyOvWPxtEKlJXN1A45ecftQBADVn6qdo2YPpKxQPFLApCVf1nBix3x_ZnOlbBb0nA9XrTpwE453OXzy_KNugz-xzDJc32CR2TpaDyBKQPEiDxtwawlBWvxJfMgnbk" width="311" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Dizzy Gillespie.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Sekä
jazztrumpetisti John Birks ”Dizzy” Gillespie (s. 21.10.1917 ja k.
6.1.1993) että kollega Theodore ”Fats” Navarro (s. 24.9.1923 ja
k. 6.7.1950) rohkaisivat esikuvina Brownia jatkamaan hänen
loukkaannuttuaan auto-onnettomuudessa vuonna 1950. Clifford Brown
työskenteli jazzrumpali Art Blakeyn (s. 11.10.1919 ja k.16.10.1990),
pianisti Tadd’ley Ewing Peake Dameronin (s. 21.2.1917 ja k.
8.3.1965), vibrafonisti Lionel Leo Hamptonin (s. 20.4.1908 ja k.
31.8.2002) ja pasunisti James Louis Johnsonin kanssa ennen kuin
perusti yhtyeen rumpali Maxwell Lemuel Roachin (s. 8.1.1924 (s.
22.1.1924 ja k. 4.2.2001) k. 16.8.2007) kanssa. Toukokuussa 1952
Clifford Brown soitti viikon ajan Charlie Parkerin (s. 29.8.1920 ja
k. 12.3.1955) kanssa New Jerseyn Club Harlemissa. </span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjplKmNbBJ2PR51dTSHBlCrzwL39NPbHx8yQhn8tKE7d0HzkcOj3vl5yMFMw2TDdIpmk8ffRpJ2gAIU0by1JsO_YjLt5I7vAofnYphmSYIgq3Yk44b6iX4V4AZqKHnm0j3OSiHjRgaxXS39N42AACfMECiewOT_CPLxdoKejgxl6BGE1oUOLhePg-8j" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3360" data-original-width="2656" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjplKmNbBJ2PR51dTSHBlCrzwL39NPbHx8yQhn8tKE7d0HzkcOj3vl5yMFMw2TDdIpmk8ffRpJ2gAIU0by1JsO_YjLt5I7vAofnYphmSYIgq3Yk44b6iX4V4AZqKHnm0j3OSiHjRgaxXS39N42AACfMECiewOT_CPLxdoKejgxl6BGE1oUOLhePg-8j" width="190" /></a></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Louis Armstrong.</span></div><span><br /></span></span><p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Markku
Johanssonille Clifford Brown oli yksi suurimpia musiikillisia
esikuvia, jonka soittoa Markku on kuunnellut päivittäin muutaman
vuoden ajan. Markku kuunteli ja kopioi Brownin levyiltä asioita,
joita sitten itse toteutti matkien trumpetilla. Samoin trumpetistit
Louis Daniel Armstrong (s. 4.8.1901 New Orleans ja k. 6.7.1971 New
York) sekä trumpetisti että flyygelitorven soittaja Clark Virgil
Terry (s. 14.12.1920 ja k. 21.2.2015) ja Freddie Dewayne Hubbard (s.
7.4.1938 ja k. 29.12.2008) ovat kuuluneet Markku Johanssonin
vahvoihin esikuviin aikojen saatossa. Markku hankki vuosien 1971 ja
1972 vaihteessa omistukseensa Freddien Hubbardin albumin, jossa oli
kitaralla, kontrabassolla ja flyygelitorvella soitettu balladi Here’s
That Rainy Day. Markku kiinnostui kappaleesta kovin ja kuunteli
kappaletta monta kertaa sekä kirjoitti kappaleen soolo-osuuden
nuotti nuotilta itselleen talteen. Tämä kappale oli Markku
Johanssonille sysäys flyygelitorven soiton aloittamiselle.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhpgTZDOAbRBE8C97RSM4MWwh8QygxPlzQ4vTlRJoUjD4mmlggsdtLLdhuo4PeAelr8Jsl5gq15QmD7jWLXL_DZHkc-iIwq7uNeU37rhf1ScBWT3jv8tT3QX1No8aimLYFnF7reyFBynLY22WhWv_ZpsJRnzBx7dFKdV-CyCzkZy7F3recyP_fHMOm3" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="720" data-original-width="1280" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhpgTZDOAbRBE8C97RSM4MWwh8QygxPlzQ4vTlRJoUjD4mmlggsdtLLdhuo4PeAelr8Jsl5gq15QmD7jWLXL_DZHkc-iIwq7uNeU37rhf1ScBWT3jv8tT3QX1No8aimLYFnF7reyFBynLY22WhWv_ZpsJRnzBx7dFKdV-CyCzkZy7F3recyP_fHMOm3" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Freddie Hubbard.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Ilman,
että Markku Johansson sai mitään ohjausta, hän itsenäisesti
kehitti itselleen soveltuvan tekniikan flyygelitorven soittamiseen.
Flyygelitorvella on sama ääniala kuin trumpetilla, mutta sen
ylärekisteriä on vaikeampi hallita. Tuohon aikaan 1970-luvun alussa
Suomessa vain ei ollut flyygelitorven soittajia, vaikka soitin oli
ollut 1950-luvulla varsinkin tanssimusiikin soittajien joukossa
sangen suosittu instrumentti. Nykyään onneksi monet trumpetistit
ovat jälleen ottaneet trumpetin oheen flyygelitorven
sivusoittimeksi. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhwW04kfJJCdo8FsbZrJb1iPZ5cYPDeG-dKgj6jeW7j3RVdpmY15g8JK6t_amUim-rtovwCURVw1qbga11xCYpb6OUkPTOQ5MrHVLXRvESQL1xX-q1VZz1hpyoyRrK5qLMPiZ84iwNG5SvzWvOR7WSqN7MAnGrQcZKAN1afDfZCw6qVtSKLdz42IZ04" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="203" data-original-width="375" height="173" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhwW04kfJJCdo8FsbZrJb1iPZ5cYPDeG-dKgj6jeW7j3RVdpmY15g8JK6t_amUim-rtovwCURVw1qbga11xCYpb6OUkPTOQ5MrHVLXRvESQL1xX-q1VZz1hpyoyRrK5qLMPiZ84iwNG5SvzWvOR7WSqN7MAnGrQcZKAN1afDfZCw6qVtSKLdz42IZ04" width="320" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Vuonna
1982 Markku Johansson teki Fazerin levy-yhtiölle oman soololevyn,
Funny Tricks But Beautiful. Albumilla Markku soittaa fuusiojazzia
amerikkalaisen flyygelitorvensoittaja Chuck Mangionen sävellysten
tyyliin. Levyn sävellykset ovat kahta kappaletta lukuun ottamatta
Markku Johanssonin sävellyksiä. Levyllä ovat myös Charlie
Parkerin Moose the Mooche ja Jimmy Van Heusenin But Beautiful
kappaleet. Viimeksi mainittu kappale myös päättää levyn ja sillä
raidalla Markku myös käyttää neliäänistä kuoroa, jonka
lauluosuudet lauloivat Pepe Willberg ja Pave Maijanen. Kappale
muistuttaakin tietyssä mielessä paljon Pepe Willberg &
Paradisen äänimaailmaa. Levyllä soittavat muusikot: Heikki
Virtanen (basso), Tapani Ikonen ja Reino Laine (rummut,
lyömäsoittimet), Markku Johansson (trumpetti, flyygelitorvi),
Juhani Aaltonen (huilu, saksofoni), Juha Björninen (kitara) ja Olli
Ahvenlahti (piano, syntetisaattorit). Kahteen levyn kappaleeseen
englanninkieliset sanat on kirjoittanut Jim Pembroke.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhNgKIl9vEunLOsV-lb0LjkHVsOAHmD9RofiAn0F7RFWt3xoGPW_ihwEwFuNpaJplcnzGQrZrrOmhdsi0X3rF-sxc8huz7rL-m0NNnLOTPKLPd1af_QAt1QxPAE3krdsDeQJUrBxCx4lMzACNmJecKzh8s5fzV3jvKcxKKzTQE2Te0Au8M_cqm_OBez" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="300" data-original-width="300" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhNgKIl9vEunLOsV-lb0LjkHVsOAHmD9RofiAn0F7RFWt3xoGPW_ihwEwFuNpaJplcnzGQrZrrOmhdsi0X3rF-sxc8huz7rL-m0NNnLOTPKLPd1af_QAt1QxPAE3krdsDeQJUrBxCx4lMzACNmJecKzh8s5fzV3jvKcxKKzTQE2Te0Au8M_cqm_OBez" width="240" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Markku
Johanssonin seuraava sooloalbumi, Blue Echoes, ilmestyi vuonna 1986.
Albumin kaikki sävellykset ovat Markku Johanssonin. Fazerin
kustannuspäällikkö, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari
Raimo Henriksson (s. 9.3.1938 Helsinki ja k. 10.10.2021 Vantaa)
matkusti levyn kanssa Midemin musiikkimessuille markkinoimaan Fazerin
tuottamaa uutta musiikkia. Musiikkimessuilla Markun levy herätti
heti mielenkiintoa poikkeavalla linjallaan – valtaosa tarjotusta
materiaalista oli kuitenkin rock-levyjä – ammattilaisten
keskuudessa. Henriksson ei poistunut ennen messuilta ennen kuin hän
sai tehtyä sopimuksen Lontoossa toimivan levy-yhtiön kanssa; yhtiö
myi levyn ääninauhat yritykselle, joka koosti moniin maihin niistä
äänilevykonsertteja. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhp0G2b2v7BxEMC_ZI__UOWaL1y9w5spl_kNJ2KzQtZnTbk2E5jpFSon7BGcek4wQF2t8iMr3HvFGhVq6E2Mu5V7B1QxXM4_Y6Kv_Axzn48kla3pEz1QFih_XyEMykxHfciSYqdT-AoIE4U3sHUe41Bj5WRbb5bxEKFoZUM-fX_2yIKnApZX0ACbMz-" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="180" data-original-width="134" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhp0G2b2v7BxEMC_ZI__UOWaL1y9w5spl_kNJ2KzQtZnTbk2E5jpFSon7BGcek4wQF2t8iMr3HvFGhVq6E2Mu5V7B1QxXM4_Y6Kv_Axzn48kla3pEz1QFih_XyEMykxHfciSYqdT-AoIE4U3sHUe41Bj5WRbb5bxEKFoZUM-fX_2yIKnApZX0ACbMz-" width="179" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Raimo Henriksson.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Teoston
tilityksiä alkoi Markulle kerääntyä vuoden tai kahden jälkeen
Meksikosta, Kanadasta, Australiasta, Yhdysvalloista ja useista
Euroopan maista näistä radioiden soittamista äänilevykonserteista.
Blue Echoes-levyn tuotti Timo Lindström ja äänitti Tom Vuori
Takomo Studiolla. Albumilla soittivat: Markku Johansson (trumpetti,
flyygelitorvi ja sähkötrumpetti), Peter Lerche (akustiset- ja
sähkökitarat), Olli Ahvenlahti (piano ja sähköpiano), Kari
Litmanen (syntetisaattorit), Heikki Virtanen (basso), Jari-Pekka
Karvonen (rummut ja lyömäsoittimet), Pertti Päivinen
(tenorisaksofoni) ja Juhani Aaltonen (huilu, altto- ja bassohuilut). </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwz18B1Yq1ICgo1SuTPTzJsvVtKmlRQOeLQPLJSq49NUc6-cdXV5Ff8gzDyj5fVTXDfXCwzRj54CkyzIl9rn-GwQblId5FT5jhenB8jfOfwrRfJvcseLKkxYKyX653mKGBURw1fovK_yJ-WEowuIrj9oDu6un5sen5EDS0--q6FW0e9zYwe92OYJ2N" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="500" data-original-width="500" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwz18B1Yq1ICgo1SuTPTzJsvVtKmlRQOeLQPLJSq49NUc6-cdXV5Ff8gzDyj5fVTXDfXCwzRj54CkyzIl9rn-GwQblId5FT5jhenB8jfOfwrRfJvcseLKkxYKyX653mKGBURw1fovK_yJ-WEowuIrj9oDu6un5sen5EDS0--q6FW0e9zYwe92OYJ2N" width="240" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Markku Johanssonin soololevy, Blue Echoes.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Blue
Echoes-albumi oli ainoastaan Suomessa myynnissä, mutta sen myynti
oli kotimaassa hyvin vaatimatonta luokkaa – vain noin tuhat
kappaletta. Kun ulkomailta alkoi tilityksiä tulla säveltäjälle ja
kaustantajalle, oli ihmetyksen paikka melko suuri. Levy olisi
selvästikin menestynyt ulkomaillakin, mutta jostakin syystä Fazer
ei halunnut satsata levyn vientiin ulkomaille. Levy-yhtiöllä ei
myöskään ollut ymmärrystä panostaa uuden, samantyylisen albumin
tekemiseen vientimarkkinoita silmällä pitäen. Levy-yhtiössä
tuijotettiin vain yksipuolisesti kotimaan myyntilukemiin. </span></span>
</p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-50151819208527566882024-03-14T17:35:00.000-07:002024-03-14T23:57:55.748-07:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Muusikko Heikki Pohto</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Seinäjoelta
kotoisin oleva huiluja, saksofoneja ja klarinettia soittava muusikko,
Heikki Pohto (s. lokakuu 1970), myös laulaa ja soittaa
lyömäsoittimia. Perheessä vanhemmat eivät soittaneet mitään
instrumentteja, mutta molemmat isoveljet, Arto ja Harri, soittivat
pianoa sekä kuuntelivat paljon musiikkia äänilevyiltä. Myös
perheen äiti kuunteli mielellään musiikkia. Perheessä kuunneltiin
radiosta monipuolisesti klassista, pelimannimusiikkia,
populaarimusiikkia ja jazzmusiikkia. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhSM-BupYS4LPHPfxbOFAcvSzbNuPbQcEa0cAY4ltR7nvFHqeHEwwMgo8HFqi7_X4NOebpNUqGPNBswXABk2vFyrouAut5r0pQPQghStSyLXd_nTcVTAEHMzwU7ifi8aGuo7_BMMF8nWv7nIcZEa9LdBAcGPPKu9G0Fx8tLaxfWd8GpJvWeu8JCeQJM" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3402" data-original-width="2576" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhSM-BupYS4LPHPfxbOFAcvSzbNuPbQcEa0cAY4ltR7nvFHqeHEwwMgo8HFqi7_X4NOebpNUqGPNBswXABk2vFyrouAut5r0pQPQghStSyLXd_nTcVTAEHMzwU7ifi8aGuo7_BMMF8nWv7nIcZEa9LdBAcGPPKu9G0Fx8tLaxfWd8GpJvWeu8JCeQJM" width="182" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Multi-instrumentalisti Heikki Pohto.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Heikki
Pohto aloitti pianotunnit seitsemänvuotiaana. Pianonsoiton opettaja
huomasi varsin pian, ettei Heikki halunnut opetella nuottienlukua,
vaan halusi soittaa pianoa korvanvaraisesti. Vasta koulun
musiikkiluokalla ja sittemmin musiikkiopistossa tuli nuottienluku
ajankohtaiseksi kunnolla. Musiikkiluokalle oli seurakunta
lahjoittanut puhallinsoittimia, jotka musiikinopettaja Seppo Horttana
jakeli oppilaille pituuden perusteella. Varreltaa lyhyemmät
soittajat saivat soittimikseen huilun, oboen ja klarinetin. Heikin
serkku oli soittanut klarinettia ja Wolfgang Amadeus Mozartin
klarinettikonsertto oli Heikille jo vanhastaan tuttu radiosta, joten
Heikki valitsi siten klarinetin soittimekseen. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Heikin
opettajaksi musiikkiopistossa tuli ensin Risto Kaisla ja myöhemmin
Berhard Nylund (s. 23.6.1954 Pietarsaari ja k. 28.6.2015), joka jäi
opetustoimestaan eläkkeelle syksyllä 2012. Nylund ajatteli
soittamista oman äänen ja ilmaisun näkökulmasta, jolloin
soittimen täytyi toimia sielun jatkeena. Alkuun Heikki olikin
innostunut soittamisesta, mutta sitten tulikin murrosikä ja
klarinetti alkoi unohtua vähemmälle. Heikin oma äiti yritti vielä
houkutella poikaansa jatkamaan klarinetinsoittoa. Mutta
pohjalaispojalle painijoiden ja pesäpalloilijoiden keskellä
kasvaneena ei klarinetti juuri silloin käynyt pirtaan.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjO3e2gR6AwO7CXIHMjngPXmlSkwKlEqQmD3yxrFT60T2BeqtanVyP4oY99cEYCti5OTd3FYsg-O3RQtqKt7kxlsYhOnXnZZblWAZh5HNLbLKHHnd4tRqtwHIWF0uM0bm6fxQ63aJg30JzKAk7FpJtwNJNNP1NItGLYZjVzkHkd-GyQWD1psXFZwEzr" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2350" data-original-width="3311" height="227" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjO3e2gR6AwO7CXIHMjngPXmlSkwKlEqQmD3yxrFT60T2BeqtanVyP4oY99cEYCti5OTd3FYsg-O3RQtqKt7kxlsYhOnXnZZblWAZh5HNLbLKHHnd4tRqtwHIWF0uM0bm6fxQ63aJg30JzKAk7FpJtwNJNNP1NItGLYZjVzkHkd-GyQWD1psXFZwEzr" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Heikki Pohto soittaa myös Dallapé-orkesterissa.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Heikki
Pohto toivoi itselleen rumpuja, mutta isä ei toivomukseen kotirauhan
vuoksi suostunut. Siksi Heikki osti kesätienisteillään
syntetisaattorin; Heikki soitti paikallisessa gospelyhtyeessä sillä
muutaman vuoden ajan. Lopulta Heikki kokeili oman veljensä
saksofonia 17-vuotiaana. Saksofoni muistutti klarinettia, mutta se
oli helpompi soittaa, koska ilma meni siihen vaivattomammin. Pian
Heikki sai omaksi soittimekseen Eino Pykälämäen Selmerin
vuosimallia 1968.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhb17IHPBn6Z422zf9aVQkyRPRvLsIoRxP-hulrWNq2xVC1KtNdojueA4Sycwwo5wUstEsAPIsJmWHHAxUmD3FQzU8Ktb-MFVg2wNwtF9OAXXwRQcIuonZIFzfpll6AraeiKjLxjAKuhxrYjz_PfvzeRLJAZNPNOTsUZv8Yd3KDVwz1qfVWROv6K5tv" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2376" data-original-width="3132" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhb17IHPBn6Z422zf9aVQkyRPRvLsIoRxP-hulrWNq2xVC1KtNdojueA4Sycwwo5wUstEsAPIsJmWHHAxUmD3FQzU8Ktb-MFVg2wNwtF9OAXXwRQcIuonZIFzfpll6AraeiKjLxjAKuhxrYjz_PfvzeRLJAZNPNOTsUZv8Yd3KDVwz1qfVWROv6K5tv" width="316" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Dallapé-orkesterin rumpalina Harri Ala-Kojola.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Heikki
Pohto oli pian Jazzzappa-nimisessä yhtyeessä, jossa soittivat hänen
lisäkseen rumpuja Harri Ala-Kojola (s. 2.11.1964), kitaraa Jere
Ristimäki ja bassossa vuorottelivat Petri Välimäki sekä Timo
Tolonen. He osallistuivät bändillä Jazzliiton kisaan vuonna 1988
ja tulivat kilpailussa toiseksi. Sillä kertaa kilpailun voitti
Paradox Kotkasta. Petri Välimäen mittava levykokoelma tuli Heikki
Pohdolle tutuksi ja levyt myös vaikuttivat Heikin musiikkimaun
muuttumiseen. Hän kuunteli paljon esimerkiksi fuusiota, kuten Lee
Ritenouria ja Allan Holdsworthia. Samoin hän tutustui sellaisiin
ilmiöihin kuin Steps Aheadiin, Brecker Brothersiin, Tom Scottiin,
David Sandborniin ja Charlie Parkeriin.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhSDmsHaapQqvi4EcbdpUMxiV87tmpBeXdvji5XdwXF26rrjPauSHAOwOqF9yOkwCGWzvGbxTCPNFgREiuaglgSALQ_uCxR_3UIVaeWV_d88oFQ-3AT-JbZgIZDmDIXtjIANToXqcEnuBsmNy0ZiPXZJIqaouAgIY4BI70mzC5gHUsI2BWd6nBgjJ8g" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1287" data-original-width="1736" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhSDmsHaapQqvi4EcbdpUMxiV87tmpBeXdvji5XdwXF26rrjPauSHAOwOqF9yOkwCGWzvGbxTCPNFgREiuaglgSALQ_uCxR_3UIVaeWV_d88oFQ-3AT-JbZgIZDmDIXtjIANToXqcEnuBsmNy0ZiPXZJIqaouAgIY4BI70mzC5gHUsI2BWd6nBgjJ8g" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Anita Hirvonen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Heikki
Pohdon pitkäaikaisin ystävä, Timo Tolonen, oli läpäissyt
Oulunkylän Pop & Jazzopiston pääsykokeet ja houkutteli myös
Heikin opistoon. Heikin äiti rohkaisi poikaansa suuntautumaan sinne,
minne lahjakkuus näytti vievän. Heikki Pohti aloitti Ogelissa
opintonsa vuonna 1991. Nopeasti taitava soittaja huomattiin ja sana
levisi; Heikki löysi itsensä ensimmäisestä ammattibändistä,
joka sattui olemaan Anita Hirvosen (s. 7.2.1946 Äänekoski) La Strada. Heikki Pohto soitti
yhtyeessä vuosina 1992-1995. Bändillä oli keikkoja paljon ja
muusikot olivat mukavia. Työtä tehtiin iltaisin ja öisin. Ajan
myötä Heikki ajatteli keikkailun muodostuvan henkisesti sekä
fyysisesti raskaaksi, varsinkin kuin Helsingistä keikkamatkat
tuntuivat aina pitkiltä. Yhtyeellä saattoi olla 25-27 keikkaa
kuukaudessa. Paljoa muuhun ei jäänyt elämässä enää aikaa.
Lopulta Heikki Pohto väsyi jatkuvaan kiertämiseen ja keikkailuun;
hän teki päätöksen ja päätti lopettaa bändissä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg1o-tHIRXzam27Qk6GmBi1Kp9ObFQAzaUwfEaAfC5EPw5b65Ed-eUtTYl7oru9C7Yy3zYTdbm-X8s9vVHARLVG1W1ETiTnSyRrO40cAvaZzQ4IQAOwSeXw1coFlPrLkq2ONUfHdFQ8Kl5_3f4cIddVqzxmKTuMFMlwPf6d4zCTymOJDKjUwnf1ckYH" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="701" data-original-width="468" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg1o-tHIRXzam27Qk6GmBi1Kp9ObFQAzaUwfEaAfC5EPw5b65Ed-eUtTYl7oru9C7Yy3zYTdbm-X8s9vVHARLVG1W1ETiTnSyRrO40cAvaZzQ4IQAOwSeXw1coFlPrLkq2ONUfHdFQ8Kl5_3f4cIddVqzxmKTuMFMlwPf6d4zCTymOJDKjUwnf1ckYH" width="160" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Pentti Lahti.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Oulunkylän
Pop- ja Jazzopistossa Heikkiä ohjasi Pentti Lahti (s. 5.8.1945),
joka oli Heikille aina ollut suuri esikuva taiteilijana. Pentti
Lahden soundi, estetiikka ja syvyys tekivät Heikki Pohtoon suuren
vaikutuksen. Pentti Lahti myös kannusti Heikki Pohtoa ottamaan
huilun lisäksi soitinvalikoimaansa. Pentin mielestä huilusta olisi
hyötyä selvästi töidenkin kannalta sekä muusikkona kehittymisen
kannalta. Nykyään Heikki Pohto on hyvin kiitollinen Pentti
Lahdelle, että hän sai hänet puhuttua myös huilistiksi; huilu
hänen mielestään rikastuttaa musiikillista ajattelua suuresti,
koska sen edustama sielunmaisema on niin erilainen verrattuna
klarinettiin ja saksofoniin.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhZ-N1brkG_ri-S6BgvUCgAsuXEPNWzCpIwNpAa9mo8SRi0nyIH4dodXzOXnuL-fOnq8n7q0WUK4-xHFhUlqSk8BobEIuvk_HB1n-8V8w7savsZ1QbmX1S1y_Qz_CVroUaSe_71stUoiF-Ot2YE8ECEoPhGYEzdrpocbhk73s6sgHApBW-moHEOoc3-" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="667" data-original-width="1000" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhZ-N1brkG_ri-S6BgvUCgAsuXEPNWzCpIwNpAa9mo8SRi0nyIH4dodXzOXnuL-fOnq8n7q0WUK4-xHFhUlqSk8BobEIuvk_HB1n-8V8w7savsZ1QbmX1S1y_Qz_CVroUaSe_71stUoiF-Ot2YE8ECEoPhGYEzdrpocbhk73s6sgHApBW-moHEOoc3-" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Olli Peuhu ja Tessa Virta.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Anita
Hirvosen yhtyeen jälkeen Heikki Pohto liittyi pianisti Tessa Virran (s. 29.1.1967 Jyväskylä) ja basisti Olli Peuhun perustamaan Kumina-yhtyeeseen. Tämä yhtye
soitti paljon firmojen tilaisuuksissa ja häissä, ja keikkoja oli
kuitenkin sen verran, että niillä tuli taloudellisestikin toimeen.
Yhtyeellä saattoi olla jopa 4-5 settiä soittoa illassa, jonka
vuoksi se kehitti myös rutiinia ja ohjelmistoa myös karttui. Pohto
joutui myös harjoittelemaan, joka kehitti hänen omaa
musikaalisuuttaan kovasti.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Oulunkylässä
Heikki Pohto opetteli erilaisia saksofoneja, viimeisenä
baritonisaksofonin, joka tuli hänelle tutuksi vuonna 1997;
kapellimestari Jari Jouko Juhani Puhakka (s. 16.6.1965) kutsui Heikin
soittamaan UIT-orkesteriin. UIT:ssa vierähtikin sitten kaikkiaan 11
kesää. Heikki Pohto ei ollut saanut kovin järjestelmällistä
ohjausta soittotekniikkaansa ja siksi hän joutui myöhemmin
korjaamaan teknisiä asioita. Heikki Pohdon kaveri, Sami Ihajoki,
kävi tunneilla trumpetisti, kapellimestari, säveltäjä, sovittaja
ja opettaja Olavi August Koskelalla (s. 28.3.1912 Seinäjoki ja k.
26.4.2001 Helsinki), jolla oli tiukka metodi soittamisessa. Koskela
varoitti heti tunnilla Pohtoa, että täällä ei vain kokeilla, vaan
tehdään tosissaan töitä. Olavi Koskela antoi Heikki Pohdolle
kaksi mahdollisuutta: voi heti lähteä ovesta ulos tai sitten hän
sitoutuisi Koskelan opetusmetodiin ja alkoi tehdä töitä tosissaan.
Koskelan arvion mukaan Heikki Pohto huudatti torvea turhaan ja soitti
siten epätaloudellisesti. Heikki lupasi sitoutua opetukseen ja
Koskela otti oppimisesta täyden vastuun. Olavi Koskela oli Suomen
Trumpettikillan ensimmäinen kunniajäsen, joka soitti Radion
sinfoniaorkesterissa ja Radion Viihdeorkesterissa vuosina 1952-1972.
Hän oli myös aikoinaan Dallapé-orkesterin soolotrumpetisti.
Muusikon uransa Koskela oli aloittanut Vaasan
varuskuntasoittokunnassa. Hän oli kokenut myös Nokian Kumitehtaan
orkesterin sekä sota-aikana viihdytysjoukot.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Olavi
Koskela teki Heikki Pohdon kanssa työtä hengityksen, ilman
suuntaamisen, kehon käytön, kielen asennon ja toiminnan sekä
soitto-otteen kanssa kovasti. Heikki kävi viikottain Koskelan
tunneilla neljän vuoden ajan; soittotunneilla sotettiin etupäässä
intervalli- ja legatoharjoituksia sekä kielitysharjoituksia eli
artikuloimista. Olavi Koskela ei vanhan koulukunnan edustajana
hyväksynyt mitään selityksiä, vain torvi sai selittää. Vaikka
opetusmetodi oli hyvin tiukkaa, se sopi kuitenkin heikki Pohdolle
todella hyvin ja tuloksia alkoi hiljalleen syntyä. Olavi Koskela
piti viimeisen tuntinsa Heikki Pohdolle kaksi viikkoa ennen
kuolemaansa, 86-vuotiaana, vaikka kärsi sietämättömistä
hermokivuista jaloissaan. Heikki Pohto koki oppineensa Olavi
Koskelalta hyvin paljon myös elämästä. Nöyrä täytyi olla
asioiden edessä ja työt tuli tehdä kunnolla. Soittaja ei ole
koskaan valmis, mutta mahdolliset puutteet eivät saa viedä soitosta
iloa tai energiaa pois, sillä niiden pitäisi päinvastoin motivoida
kehittymään muusikkona.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: center;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Vuoden
1989 Tangokuningatar Arja Sinikka Koriseva-Karmalan (s. 21.4.1965
Toivakka) Fortuna-orkesterin kapellimestari Veijo Laine pyysi Heikki
Pohdon soittamaan A-Studion pikkujouluglögeille. Jari Puhakka
bongasi Heikki pohdon soiton televisiossa ja soittaessaa kiitoksensa
Pohdolle Puhakka pyysi Pohtoa soittamaan Telvis-gaalaan
orkesteriinsa. Tästäkin koetinkivestä Heikki suoriutui
mallikkaasti studiomuusikoiden keralla ja Puhakka tarjosi nyt
Puhdolle paikkaa Bumtsibum-ohjelman vakio-orkesteriin, jossa
tarvittiin monipuolista ja osaavaa soittajaa. Ohjelman
vakiopianisteina olivat Seppo Johan Hovi (s. 29.11.1946 Helsinki) ja
Esa Antero Nieminen (s. 20.4.1952 Tampere). Ohjelmaa tehtiin kymmenen
vuoden aikana lähes 250 jaksoa alkaen vuonna 1997. Ohjelmaa tehtiin
6-8 ohjelmaa peräkkäin parin ohjelman päivävauhdilla; sen jälkeen
saattoi olla monta viikkoa vapaata. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgqDUGzNU4-RU3WnJwLpeJculOb-6rxILRGafp4Eb3LCLRyJWVBDSwnGLuUfZvSVazKkAIRho5TiTOiZulS5Y2APWMPcXb3Hz00j1SOkhW3WvbSHl2d3oC-SeVL50TePTpF8RIoi-VocQn7rXittkGZtzqiaSM-c0Gqkp3YO5-v_KxFtKOxeu3Gk9aF" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2000" data-original-width="1330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgqDUGzNU4-RU3WnJwLpeJculOb-6rxILRGafp4Eb3LCLRyJWVBDSwnGLuUfZvSVazKkAIRho5TiTOiZulS5Y2APWMPcXb3Hz00j1SOkhW3WvbSHl2d3oC-SeVL50TePTpF8RIoi-VocQn7rXittkGZtzqiaSM-c0Gqkp3YO5-v_KxFtKOxeu3Gk9aF" width="160" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Chick Corea.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Heikki
Pohto arvostaa nykyään maailman huippumuusikoissa sitä, että he
tukevat ja ruokkivat toisia muusikoita musiikissa. Chick Corea oli
hyvä esimerkki muusikoista, joka reagoi salamannopeasti ja auttoi
muita muusikoita vaikkapa aivan pienillä ideoilla. Heikki Pohto
kunnioittaa esimerkiksi sellaisia saksofonisteja, kuten Jan Garbarek,
Jukka Perko, Joonatan Rautio, Pentti Lahti, Pertti ”Pepa”
Päivinen, Pekka Pöyry, Paul Desmond, David Sanborn ja Michael
Brecker. Edelleen Heikki Pohto kuuntelee kaikenlaista musiikkia,
välillä jopa ambienttista äänimaailmaa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjIqaTyAibksaxCKEwsWf1EtPhqBVFKWZouslcTGS5J7OS7kw84tllerAG1BLZmf9WEGSfKZRf3BR5oq_r2e3Rn8fLC-j-EqsU3mTquZj8x2G_1BlroQp_H8uRfdHMntvPDl-QQOFf4x3td16-8-U9SY8MPVcGoqy9cQ4oS7CW5mVjZhdZGG9BUG-Wv" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3648" data-original-width="2736" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjIqaTyAibksaxCKEwsWf1EtPhqBVFKWZouslcTGS5J7OS7kw84tllerAG1BLZmf9WEGSfKZRf3BR5oq_r2e3Rn8fLC-j-EqsU3mTquZj8x2G_1BlroQp_H8uRfdHMntvPDl-QQOFf4x3td16-8-U9SY8MPVcGoqy9cQ4oS7CW5mVjZhdZGG9BUG-Wv" width="180" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Trumpetisti Tero Lindberg.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Kun
Heikki Pohto täytti 50 vuotta ystävät ja kuusikkokollegat
keräsivät rahapotin, jonka Heikin ystävä Timo Tolonen vaimoineen
ojensi syntymäpäivänä Heikille ruokailun lomassa. Heikki Pohto ei
aluksi edes ymmärtänyt, mistä kirjekuoressa lukeneesta Heikki
pohto Super Ensemblestä oli kyse. Asia aukesi vasta Heikille, kun
videopuhelussa trumpetisti Tero Lindberg avasi asian hänelle. Tero
ja Timo lupautuivat tuottamaan Heikille levyn, jossa kaikkiaan lähes
50 muusikkoa vieraili soittamassa. Soittajia oli levylle tulossa
soittamaan enemmän, kun pystyttiin vastaan ottamaan.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZvavDedMwUBbPaJF-z8_cLYCdRCiS78_ECbSVGkDVbpkxdGPn4HIkDUV69dLZrFnKZFUHL8AY3To2IPx1hoOzQc09NF1V2G_BdT3X3knEgZL9hjCl6bO8TfRxVG6IApojiWLZMnmZhFFYqj3SGpuwoAKQ-6Dpxz3_H0Uoz84w-L_hFrvXMCFCetK2" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="406" data-original-width="420" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZvavDedMwUBbPaJF-z8_cLYCdRCiS78_ECbSVGkDVbpkxdGPn4HIkDUV69dLZrFnKZFUHL8AY3To2IPx1hoOzQc09NF1V2G_BdT3X3knEgZL9hjCl6bO8TfRxVG6IApojiWLZMnmZhFFYqj3SGpuwoAKQ-6Dpxz3_H0Uoz84w-L_hFrvXMCFCetK2" width="248" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Martin Fröst.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Vuoteen
2019 mennessä Heikki Pohto on soittanut muusikkona 703 julkaistulla
äänilevyllä ja hänellä on soitettuja raitoja Gramexin tilaston
mukaan 1342 ääniraitaa siihen mennessä. Heikki Pohto on UIT:n
lisäksi toiminut teatterimuusikkona myös Helsingin
kaupunginteatterissa. Iän myötä Heikki Pohto on alkanut arvostaa
yhä enemmän akustisesti soitettua ja nyansseilla höystettyä
hiljaistakin musiikkia ja pienempiä kokoonpanoja. Pohto on tehnyt
pitkään yhteistyötä klassisen kitaristin, Markku ”Make”
Perttilän kanssa, joka myös laulaa ja säveltää kappaleita sekä
toimii tuottajana. Klarinetin soittajista Heikki Pohto arvostaa
korkealle monipuolista ruotsalaista klarinetistia ja kapellimestaria,
Martin Fröstiä (s. 14.12.1970). </span></span>
</p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-55805554498304613062024-03-14T07:02:00.000-07:002024-03-14T07:02:26.764-07:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Markku Johansson (12. osa)</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiV4poPRuN9OAiipNYMy0iICBdKWPnTvrCnUZF3NadTheJ_IZTtyKY9s4VcjzVdwnW0vCelvVKLdd5X_-_edYh4i3bk7OTU5f6WBgEBXTW7eQA2awr2VnBLvncM1ko6KArfo5FUVIHq386xJsEywFOetKO3O2Kjlb2ZMivmpq9x1m7EmQxM4PJ_-VS-" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1495" data-original-width="1484" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiV4poPRuN9OAiipNYMy0iICBdKWPnTvrCnUZF3NadTheJ_IZTtyKY9s4VcjzVdwnW0vCelvVKLdd5X_-_edYh4i3bk7OTU5f6WBgEBXTW7eQA2awr2VnBLvncM1ko6KArfo5FUVIHq386xJsEywFOetKO3O2Kjlb2ZMivmpq9x1m7EmQxM4PJ_-VS-" width="238" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-size: x-small;">Simo Salminen ja Markku Johansson New Yorkissa.</span></span></span></div><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Markku
Johansson opiskeli New Yorkissa noin puolisen vuotta, mutta
trumpetisti Simo Salminen jäi Yhdysvaltoihin useiksi vuosiksi
opiskelemaan ja soittamaan keikkoja eri kokoonpanoissa. Vielä
seitsemänkymmentäluvulla Yhdysvaltoihin matkustavalta vaadittiin
henkilökohtainen suositus viisumin saamiseksi, joten Lew Soloff
kirjoitti molemmille oppilailleen todistukset siitä, että nämä
olivat tulossa New Yorkiin hänen oppilaikseen. Määrällisesti
enemmän Markku sai ohjausta hyvin empaattiselta soitonopettajalta,
Carmine Carusolta, joka hyvin huolellisesti perehtyi oppilaansa
ongelmiin. Caruson soittotunneilla käytettiin paljon hänen itsensä
kehittämiä soittoharjoituksia, jotka jo kolmen kuukauden
harjoittelun jälkeen paransivat soittamisen kestävyyttä sekä
avarsivat rekisteriä laajemmaksi. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjp2dPYCSJHB7KE8lYuQHOoBLXPz0lPCWPepVHfnkUQK7FnWnGKKJW5HTP1Bci9ld14LwOru7ebPWHRT_9fHooHr75pJ0uYjBD-WHWYQ5sG1c6qy4apAZ9OnkeubaKgE-TXpNKnF98z0Qd5F7vTa4JrmeDYoJCefeGn7m0lyr9hjsulM6r1xnbBCZG3" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="149" data-original-width="144" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjp2dPYCSJHB7KE8lYuQHOoBLXPz0lPCWPepVHfnkUQK7FnWnGKKJW5HTP1Bci9ld14LwOru7ebPWHRT_9fHooHr75pJ0uYjBD-WHWYQ5sG1c6qy4apAZ9OnkeubaKgE-TXpNKnF98z0Qd5F7vTa4JrmeDYoJCefeGn7m0lyr9hjsulM6r1xnbBCZG3" width="232" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Carmine Caruso.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Sekä
Markku Johansson että Simo Salminen soittivat jazztrumpetisti,
säveltäjä ja bändinjohtaja Thaddeus ”Thad” Joseph Jonesin
(s. 28.3.1923 ja k. 20.8.1986) johtamassa William Paterson Collegen
Big Bandissa. Yhdysvalloissa Markku Johansson oppi ymmärtämään ja
arvostamaan kuuluisien opettajien suhtautumista moderniin big bandien
johtamiseen ja siihen liittyviin asioihin. Thad Jones syntyi
Pontiacissa Michiganissa Henry ja Olivia Johnesin kymmenhenkiseen
musiikkiperheeseen. Hänen vanhempi veli oli pianisti Henry ”Hank”
Jones Jr. (s. 31.7.1918 ja k. 16.5.2010) ja nuorempi veli rumpali
Elvin Ray Jones (s. 9.9.1927 ja k. 18.5.2004). Itseoppinut muusikko
Thad Jones aloitti ammattimaisen esiintymisensä jo 16-vuotiaana. Hän
palveli Yhdysvaltain armeijan yhtyeissä toisen maailmansodan aikana.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhb9UpTxxyN0L2KRwzff-_koUT2ScvI8-W0uTZOQD9XlNDJom7TToWbn__Z5P5V-RK0Xp14GCtfhkjL0QOSg3AZ-l-I4_8ouqQSV4xuWo_AR-TZ7V3wKyAj_R5quDKB7JrWh93VOFwrup6TPtGXKY7ACnyLTwg_hRVN4s70iPb-srhe_FDi2L2VOlH0" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="180" data-original-width="262" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhb9UpTxxyN0L2KRwzff-_koUT2ScvI8-W0uTZOQD9XlNDJom7TToWbn__Z5P5V-RK0Xp14GCtfhkjL0QOSg3AZ-l-I4_8ouqQSV4xuWo_AR-TZ7V3wKyAj_R5quDKB7JrWh93VOFwrup6TPtGXKY7ACnyLTwg_hRVN4s70iPb-srhe_FDi2L2VOlH0" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Thad Jones.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Vuonna
1954 Jones liittyi Count Basien orkesteriin. Jones esiintyi solistina
mm. sellaisilla kappaleilla, kuten April in Paris, Shiny Stockings ja
Corner Pocket. Hän teki myös Basien orkesterille lähes kaksi
tusinaa legendaarista sovitusta ja sävellystä, kuten mm. The
Deacon, HRH, Counter Block ja Speaking of Sounds. Ainoa Basien ja
Duke Ellingtonin orkesterin yhteisäänityksenä tehty balladi, To
You, oli myös Jonesin kynästä. Dance Along With Basie sisälsi
lähes albumillisen Jonesin tekemiä sovituksia. Vuonna 1959 Jones
soitti kornettia Thelonius Monkin 5 by Monk by 5 -albumilla.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhoqYKJ3_q9zDE6roU0iUxkLLQ5FTDhFrok4LMdodw5lsbXyjRmhSJwR7H6tt0UVUxdeLHdpcLj_7WABOzXhHtB08g9ytl-jOB819sbFJQzntCos5xVdxp8toi62zsN5TyvaAEGJHfo-c-7iEnTGt5_NZ8b7kttJ8bhElRQNC6Pq64hSpiE03ZWwPJ4" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="180" data-original-width="262" height="220" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhoqYKJ3_q9zDE6roU0iUxkLLQ5FTDhFrok4LMdodw5lsbXyjRmhSJwR7H6tt0UVUxdeLHdpcLj_7WABOzXhHtB08g9ytl-jOB819sbFJQzntCos5xVdxp8toi62zsN5TyvaAEGJHfo-c-7iEnTGt5_NZ8b7kttJ8bhElRQNC6Pq64hSpiE03ZWwPJ4" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Count Basie (s. 21.8.1904 ja k. 26.4.1984).</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Thad
Jones muutti äkkiä tammikuussa 1979 Kööpenhaminaan asumaan. Hän
aloitti siellä Tanskan Radion Big Bandin johtajana ja meni
avioliittoon tanskalaisen Lisin kanssa. Jones kehitti Tanskan Radion
Big Bandin yhdeksi maailman parhaista big bandeistä. Hän sävelsi
bändille musiikkia ja opetti jazzia Tanskan kuninkaallisessa
konservatoriossa Kööpenhaminassa. Heinäkuussa 1979 Jones perusti
uuden big bandin, Eclipsen, jonka kanssa hän teki live-albumin,
Eclipse. Helmikuussa 1985 Jones palasi Yhdysvaltoihin johtamaan Count
Basien orkesteria johtajan kuoltua. Hän joutui kuitenkin eroamaan
johtajan tehtävistä sairastuttuaan vakavasti. Hän palasi kotiinsa
Kööpenhaminaan elämänsä viimeisiksi kuukausiksi ja kuoli syöpään
20.8.1986 vain 63-vuotiaana Herlevin sairaalassa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Opiskelujen,
harjoitusten ja esiintymisien lisäksi Markku Johansson hyödynsi
Yhdysvalloissa oloaan käymällä lukemattomissa konserteissa sekä
jazzklubeilla kuuntelemassa erinomaisia paikallisia muusikoita.
1970-luvulla New Yorkin jazzklubeilla oli aivan valtavasti tarjolla
erinomaista jazzmusiikkia päivittäin. Kaupungin jazzklubit olivat
suhteellisen edullisia paikkoja kuunnella laadukasta jazzia, jota
soittivat maailmanluokan huippumuusikot säännöllisesti. Palattuaan
Yhdysvalloista Markku Johansson keskittyi erityisesti vuosiksi
varsinkin jazzmusiikin soittamiseen. Amerikan Yhdysvalloista
palattuaan Markku Johansson keskittyi kotimaassa useamman vuoden ajan
vain jazzmusiikin soittamiseen. Markku soitti tuolloin solistina
UMO:n konserteissa sekä erilaisissa pienemmissä jazzkokoonpanoissa,
joista varmasti tunnetuin oli Ahvenlahti-Johansson Quintet.
Säveltäjä, pianisti, sovittaja ja kapellimestari Olli Antero
Ahvenlahti (s. 6.8.1949 Helsinki) toimi 1990-luvulla Yleisradiossa
viimeisenä kapellimestarina. Hän on soittanyt myös paljon UMO Jazz
Orchestran mukana ja vapaaksi taiteilijaksi hän jäi vuonna 2008.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCXSavffbBkLfGMtOVkh4EnZECLqrzi-qdzE6-D5oNLMxYEh1zXr3lCbsb_VnVJcMbVlDRX0tXZ_qhGWYXa68zb3t8rLst3muWhueerZhmWdvUnPcbXEG2qnvl6n_37TiwpzqbVybS4_7gfG8LJkhQKhhGC5IJcc_7FZcpfrr8OOfGjvqsD7E10The" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3608" data-original-width="3008" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhCXSavffbBkLfGMtOVkh4EnZECLqrzi-qdzE6-D5oNLMxYEh1zXr3lCbsb_VnVJcMbVlDRX0tXZ_qhGWYXa68zb3t8rLst3muWhueerZhmWdvUnPcbXEG2qnvl6n_37TiwpzqbVybS4_7gfG8LJkhQKhhGC5IJcc_7FZcpfrr8OOfGjvqsD7E10The" width="200" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Olli Ahvenlahti.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Ruoholahdenkatu
4:ään Helsingissä avattiin 5.10.1977 jazzravintola Groovy, jossa
ensimmäisen kuukauden yhtyeenä soitti Markku Johanssonin kvintetti.
Kvintetissä soittivat Markun lisäksi Pekka Pöyry, Esko Linnavalli,
Ilkka Hanski ja Esko Rosnell. Rumpali ja ohjaaja/käsikirjoittaja
Risto Vanari (s. 22.3.1931 Helsinki ja k. 2.7.1986) oli saanut
Kantaravintolat Oy:n markkinointipäällikö Juha Lehdon taivuteltua
jazzravintolahankkeen taakse. Malli Groovylle oli haettu Tukholman
Stampenilta. Jazzravintolan kahdeksan vuoden historiaan mahtui sekä
ala- että ylämäkeä. Alkuhuuman jälkeen toiminta jo hiipui ja
yleisöä katosi; Suomen pieni ja kapea jazzmuusikoiden joukko oli
nopeasti kierrätetty ravintolassa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Markku
Johansson esiintyi monina kesinä mm. Porin Jazzvestivaaleilla.
Vuonna 1970 ilmestyi Markun ensimmäinen soololevy, levy-yhtiö
Fazerille tehty Sympatiaa, jossa trumpetinsoitto nauhoitettiin
valmiiden taustanauhoitusten päälle. Taustanauhoitukset oli
aikanaan tehty laulajia varten ja niiden sävellajit soveltuivat
erinomaisen huonosti juuri trumpetinsoittoon. Ammattimuusikkona
Markku ei antanut sen pahemmin häiritä itseään, vaan oli iloinen
kun sai kuitenkin mahdollisuuden soittaa solooalbumin. Markku oli jo
nuoresta lähtien ihaillut tanskalaisen Jörgen Petersenin (s.
2.12.1931 Randers, Tanska ja k. 13.2.2009 Helsinki) trumpetinsoittoa
ja jäljitellyt Jörgenin soittotyyliä samoin. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Jörgen
Petersen syntyi kauppias Wilhelm Petersenin ja Johanna Fredrikke
Augusta Besser Petersenin perheeseen nuorimpana viidestä lapsesta.
Musikaalisuus hänelle tuli varmasti äidin puolelta, sillä äidin
isä Wolf Besser oli kuuluisa viulisti Tanskassa. Äiti lauloi ja
soitti pianoa sekä johdatti lapsensa musiikin äärelle. Äiti oli
sosiaalinen seuraihminen ja isä taas oli vakaa ja jäyhä
luonteeltaan. Kotitalossa oli paljon palvelusväkeä; talon
alakerrassa sijaitsi kauppa ja asunto oli ylemmissä kerroksissa.
Isoveli Willy oli viulisti ja kapellimestari, joka oivalsi jo varhain
nuoren Jörgenin lahjakkuuden ja ohjasi tätä vaativasti
musiikkiuralle.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwutDQAyPBKJF8VrgG11MuTh-0xoC36OIdssRJxkaU_HGs9wE0qaZTmN2OJB2QKJnsp6zjl_-4wNXHN9I3k5Swkl1l10XyhEL5hcA54KWcNJQR4SXCc4cbbOe-DpBV857ctlhvSn3JXwFZyxIeO6xYy4T4SUXMn0BWWUsUMa4dC0yHYXaDbex-v01T" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="313" data-original-width="555" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwutDQAyPBKJF8VrgG11MuTh-0xoC36OIdssRJxkaU_HGs9wE0qaZTmN2OJB2QKJnsp6zjl_-4wNXHN9I3k5Swkl1l10XyhEL5hcA54KWcNJQR4SXCc4cbbOe-DpBV857ctlhvSn3JXwFZyxIeO6xYy4T4SUXMn0BWWUsUMa4dC0yHYXaDbex-v01T" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Jörgen Petersen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Jörgen
Petersenin ensimmäinen soitin oli viulu, mutta Willy-veli vaihtoi
yhdeksän vuotiaan pojan soittimen trumpetiksi, jota opetti myös
sama opettaja, kuin viuluakin. Trumpetinsoitto tuli vähitellen
Jörgenille aina vain kiinnostavammaksi ja vei enemmän soittoaikaa.
13-14-vuotiaana hänen soitonopettajansa vaihtui Nils Pederseniin,
joka oli hyvin vaativa opettaja. Pedersen – opettaja ei hymyillyt
eikä nauranut – vaati Jörgeniltä lahjakkuudesta huolimatta
kovasti töitä, jos tämä halusi musiikkiakatemiaan, muusikkojen
liittoon ja ammattimuusikoksi. 14-vuotiaana Jörgen esiintyi
sinfoniaorkesterin solistina Trumpet kvaget-teoksessa ja
kapellimestarina oli Finn Albertsen. Vuonna 1947 Jörgen pääsi
15-vuotiaana Århusin musiikkiakatemiaan, jonka hän suoritti
neljässä vuodessa saaden vuonna 1951 trumpetinsoiton diplomin.
Nuoruuden rakas harrastus oli hänellä myös jalkapallo.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Jörgen
Petersen kiinnostui jazz- ja viihdemusiikista jo hyvin varhain.
Kotona kuunneltiin hyvää musiikkia monipuolisesti; Jörgen alkoi
tarkkailla soitinnusta ja instrumenttien värejä. Hän näki
musiikin kuvina ja näkyminä. 14-vuotiaasta lähtien Jörgen kävi
keikoilla isoveljensä Willyn orkesterin kanssa. Jörgen kuunteli
levyiltä paljon mm. Stan Kentonin sovituksia ja kopioi tämän
soinnutuksia. Duke Ellingtonin vierailu vuonna 1950 Århusissa oli
Jörgenille suuri kohokohta elämässä. 16-17-vuotiaana hän oli
niin jazzmusiikin lumoissa, että päätti isompana muuttaa
Yhdysvaltoihin ja luoda komean uran siellä solistina.
Trumpetisteista myös Harry James kuului niihin, joita Jörgen
kuunteli paljon ja opetteli matkimalla hänen soittoaan.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Varsinaisen
läpimurtonsa soittajana ja sovittajana Jörgen Petersen teki
tammikuussa 1955 Odensen Soldaterstafett-kiertueella, joka myös
radioitiin ympäri maata. Jörgen soitti oman sovituksensa Cole
Albert Porterin (s. 9.6.1891 Peru, Indiana ja k. 15.10.1964 Santa
Monica, Kalifornia) kappaleesta Night and Day. Kapteeni Bahnsen keksi
Jörgenille konserttiin taiteilijanimeksi Lill-Jörgenin, jolla
nimellä hänet tunnettiin lopun elämän. Jörgen laati asunnollaan
kaksi viikkoa sovitusta Ivan Lethin poikkeuksellisen suurelle
radio-orkesterille, johon big bandin lisäksi kuului viihdeorkesteri
jousineen ja lauluyhtyeineen. Hän latasi sovitukseen dramatiikkaa ja
itselleen kappaleen alkuun ja loppuun näyttävät trumpettisoolot.
Seuraavana aamuna lehdet kirjoittivat hänestä ja hän sai
puhelimessa tarjouksen kahden kappaleen solistikeikasta seuraavaksi
lauantaiksi. Jörgen pyysi normaalin liiton korvauksen, mutta summan
perään kirjoitettiin vielä nolla. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Muutamaa
viikkoa myöhemmin Jörgen soitti Odensen Brochmann-hotellissa
kööpenhaminalaisen John Steffensenin orkesterissa kahden viikon
ajan trumpetistin tuuraajana. Pesti meni hyvin ja Steffensen toivotti
nuorukaisen tervetulleeksi Kööpenhaminaan heti kun sopimus
varuskuntasoittokunnan kanssa päättyisi. Jörgen oli Odensessa
perustanut oman 13-miehisen ammattilaisista kootun big bandin, jolla
kierteli vielä kevään ajan. Kesällä hän soitteli kvintetillä
odensen hotelli Ambassadorissa vuorotellen Bill Colemanin orkesterin
kanssa. </span></span>
</p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-49812573449568894932024-03-12T12:05:00.000-07:002024-03-14T07:06:55.236-07:00<p><span style="font-size: large;"><b>Markku Johansson (11. osa)</b></span> </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Jazztrumpetisti
Simo Juhani Salminen (s. 16.12.1956 Helsinki ja k. 3.3.2014 Helsinki)
sai kutsun tulla soittamaan trumpettia Pepe & Paradise-yhtyeen
kokoonpanoon Markku Johanssonin lopetettua yhtyeessä soittamisen.
Simo oli lopettanut koulunkäyntinsä keskikouluun, eikä jatkanut
enää opintojaan lukion puolella. Aikaisemmin vuonna 1973 Simo oli
soittanut vanhimman veljensä, Teemu Salmisen, kanssa Maarit Äijön
Afrikan Tähti-bändissä. Nuori Simo soitti Paradisessa puolitoista
vuotta. Simo Salminen piti Pepe Willberistä ja kaikista bändin
muistakin soittajista, mutta aivan erityisesti hän mieltyi Pave
Maijaseen, jota Simo piti bändin todellisena johtohahmona. Bändissä
soittaminen oli nuorelle miehelle hieno kokemus, mutta ajan myötä
jatkuva kiertäminen oli raskasta soittajalle; itse harjoittelulle ja
kehittymiselle ei tahtonut jäädä tarpeeksi aikaa. Tämän asian
vuoksi Simo jätti Pepe & Paradise-yhtyeen melko pian.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgW5Eh1DLomOkQxlYbrwMecY3cVEHH5nLNx209suz-RujZLTRD3hQaOoeuV5wSZl1y5CCBKmNHkDJN9pBn0wIaWgwDWaAkkfUz4Ipp41ec5HSrgmb_1vyDgYq-2O09yOv1CGgA7viRBGhDPxRbBemioKCpvvNeLvOvEVlWBjlyZW9M4Gsm2KFSWhJjg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="300" data-original-width="231" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgW5Eh1DLomOkQxlYbrwMecY3cVEHH5nLNx209suz-RujZLTRD3hQaOoeuV5wSZl1y5CCBKmNHkDJN9pBn0wIaWgwDWaAkkfUz4Ipp41ec5HSrgmb_1vyDgYq-2O09yOv1CGgA7viRBGhDPxRbBemioKCpvvNeLvOvEVlWBjlyZW9M4Gsm2KFSWhJjg" width="185" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Simo Juhani Salminen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Radion
Tanssiorkesterin lakkauttamisen jälkeen vuonna 1975 jazzmuusikot
etsivät hyvää big bandia, joka esittäisi uutta suomalaista ja
ulkomaista musiikkia. Vilä samana vuonna äänitettiin albumi New
Music Orchestra: Our Latin Friends, joka sitten julkaistiin vuonna
1976. Pianisti ja säveltäjä Heikki Veli Uolevi Sarmannon (s.
22.6.1939 Helsinki) kokoama orkesteri, Finnish Jazz Workshop,
esiintyi suomalaisen musiikin päivillä Lontoossa syksyllä 1975.
Tässä orkesterissa soittivat tuon ajan parhaat suomalaiset
jazzmuusikot. Sarmanto opiskeli Sibelius-Akatemiassa pianonsoittoa
Martti Lauri Paavolan (s. 20.7.1898 Janakkala ja k. 26.3.1990
Helsinki) ja musiikin teoriaa Joonas Kokkosen (s. 13.11.1921 Iisalmi
ja k. 2.10.1996 Järvenpää) johdolla; myöhemmin hän opiskeli
vielä Berkleen musiikkikoulussa Bostonissa. Heikki Sarmanto on hyvin
tuottelias ja musiikin raja-aitoja rikkova säveltäjä ja pianisti.
Muutama kuukautta myöhemmin – joulukuussa 1975 - Heikki Sarmannon
vetämän kokoonpanon pohjalle päätettiin rakentaa Uuden Musiikin
orkesteri UMO. UMO-nimen keksi ehdottaa Markku Johansson. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4FUwYbWcSjgA5N7e9NgxuUEuS4UWWfMy-OHjQ99-4AC8h_8fSp1vn3DY-xfk6cTmr_RDUG0g8JrLkfDnHj3GHHGWbOAK7iwkiCLAelPKi6Wpzft3ew1wYWlrHZjS5m9sRWHRmHgQCvujmkRzVmwwmxJIYHNXUq7LLri57hjQEczhXpM9bBNMqjeog" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3840" data-original-width="4479" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4FUwYbWcSjgA5N7e9NgxuUEuS4UWWfMy-OHjQ99-4AC8h_8fSp1vn3DY-xfk6cTmr_RDUG0g8JrLkfDnHj3GHHGWbOAK7iwkiCLAelPKi6Wpzft3ew1wYWlrHZjS5m9sRWHRmHgQCvujmkRzVmwwmxJIYHNXUq7LLri57hjQEczhXpM9bBNMqjeog" width="280" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Heikki Sarmanto.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Simo
Salminen pääsi UMO:n soittamaan keväällä 1976. Syksyllä 1976
Simo Salminen ja Markku Johansson lähtivät New Yorkiin opiskelemaan
jazzmusiikkia. Simo Salmisella oli aivan selvä tahtotila tulla
päteväksi lead-trumpetistiksi, joka vähemmän soittaisi
improvisoituja sooloja. Simo viipyikin Yhdysvalloissa useamman
vuoden, mutta Markku Johansson vain vähemmän aikaa. Simo kävi
soittotunneilla trumpetisti ja säveltäjä Lew Michael Soloffin (s.
20.2.1944 New York ja k. 8.3.2015 New York) luona, kuten Markkukin.
Lew Soloff oli hyvin monipuolinen ja taitava muusikko.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgwktuz7YRp495IFmmyognfAOPY4jk6NBFWD9ClrRt7JqKGzpSwci8P-JZHRU25teieBpq-iZFsd_cIZz3oqVaI406wdXRaJlFmNMdJxYN1Amx9lwsZhlIyQHYwYJ-m6m0G1jsefbZOdOsXbaC5iUYB11pWxKgotZq7-r646QQ11W_VQJPIMqRghNvR" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="180" data-original-width="180" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgwktuz7YRp495IFmmyognfAOPY4jk6NBFWD9ClrRt7JqKGzpSwci8P-JZHRU25teieBpq-iZFsd_cIZz3oqVaI406wdXRaJlFmNMdJxYN1Amx9lwsZhlIyQHYwYJ-m6m0G1jsefbZOdOsXbaC5iUYB11pWxKgotZq7-r646QQ11W_VQJPIMqRghNvR" width="240" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Trumpetistit Simo Salminen ja Markku Johansson New Yorkissa.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Lew
Soloff opiskeli mm. Eastman School of Musicissa ja Julliardissa; hän
omasi erittäin hienon soittotekniikan sekä laajan musiikin eri
alojen yleistuntemuksen. Lew Soloff soitti erittäin korkealla
tasolla sekä klassista että jazzmusiikkia. Hänellä oli samoin
hyvin harvinainen kyky ja taito: vaikka hän soitti leadia
trumpetilla konsertissa kovaa ja korkealta, hän pystyi ja usein
soittikin samassa konsertissa myös hyvin laadukkaita improvisoituja
soolo-osuuksia solistina</span><span style="font-size: x-small;">. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6JWeJT-HP3LBxpA2aRaLIaMK4FZ4cAozoPaRFFm49J-PZfKjuIz-Zp-c0jZ6Lqs8efNX9YkN23LEArWZ74uYtQr-ZOglGAGBboA2BJNtIO9xHOCNZFbelm68ZMtKmAsnG43Oe4JJm7BgJ9Yw3wXpIUIKotVmn6J3wfZq7oOGUtIeT1opy4rg5zYUR" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="387" data-original-width="620" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi6JWeJT-HP3LBxpA2aRaLIaMK4FZ4cAozoPaRFFm49J-PZfKjuIz-Zp-c0jZ6Lqs8efNX9YkN23LEArWZ74uYtQr-ZOglGAGBboA2BJNtIO9xHOCNZFbelm68ZMtKmAsnG43Oe4JJm7BgJ9Yw3wXpIUIKotVmn6J3wfZq7oOGUtIeT1opy4rg5zYUR" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Lew Michael Soloff.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Lew
Soloffista tuli monipuolisuutensa ja laaja-alaisuutensa vuoksi hyvin
kysytty muusikko studioissa. Tästä syystä hänen soittoaan on
mahdollista kuulla monien eri tyylisten artistien levyillä sekä
elokuvamusiikin nauhoituksissa ja TV-mainoksissa. Soloffin soittoa
voi kuulla mm. Frank Sinatran, Aretha Franklin, Marianne Faithfulin,
Simon & Garfunkelin, Chaka Khanin ja Sinead O’Connorin
albumeilla. Lew Soloff soitti Blood Sweat & Tears-yhtyeessä
Randy Breckerin jälkeen. Soloff soitti trumpettia pitkällä
musiikkiurallaan myös Gil Evansin orkesterissa, Carla Bley Big
Bandissa, Mingus Big Bandissa, Manhattan Jazz Quintetissa ja vieraili
ympäri maailmaa orkestereiden solistina.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Lew
Soloffin asunto New Yorkissa on täytynyt tehdä lähtemättömän
vaikutuksen Simoon ja Markkuun vuonna 1976. Simo kirjoitti
kirjeessään Suomeen 29.10.1976 näin: ”Joo, Lew Soloffin kämppä
on soittajan unelma. Se on 52nd Streetillä. Yläkerrassa on yksi
huone, jossa on sohvaa, pöytää, puhelinta, mankkaa ym. Toinen
huone ylhäällä on sen makuuhuone, jossa on iso mankka, TV,
Video-TV ja kauhea määrä videokasetteja ym. Alakerrassa
kylpyhuone, keittiö. Sitten on iso huone, jossa on flyygeli,
valokuvauskamat, heijastinkoneet, 20 trumpettia (ihan totta!), joita
se käyttää tilanteen mukaan, levysoitin ja 2 kaiutinkaappia,
joiden mitat ovat n. 1 m leveät ja 150 cm korkeat. Se pisti
Coltranen levyn uskomattoman lujalle ja rupes jammaamaan. Kauheasti
levyjä, paljon klassista ja musiikkikirjallisuutta. Jon Faddiksella
on kanssa makee kämppä, vähän pienempi. Täynnä Dizzyn, Soloffin
ja Jonin kuvia ja kaikki Dizzyn levyt. Huh, huh!”</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Vähän
myöhemmin kirjeessään Simo kirjoittaa näillä sanoilla: ”Joo,
on tullut tutustuttua tosi koviin studiosoittajiin. Trumpetisteja:
Alan Rubin, Rundy Brecker, John Gatchell, pasunisti Dave Taylor,
tenoristi George Young. Soloff (on muuten tosi kiva kundi) hoiti
meidät yllättäen sellaisen legendaarisen trumpettimaikan tunnille
kun Carmine Caruso. Se on 72-vuotias, mielettömän kiva ukko, joka
on kovin ansatsi-spesialisti. Kaikki kovat vaskisoittajat ovat olleet
sen ja ovat silloin tällöin vieläkin sen oppilaita. Faddis,
Soloff, Al Porcino Marvin Stamm, Sam Burtis ja muuten: Lee Konitz
myös. Caruso ei ota kuin 15$/tunti. Sanoi, että ei enää tarvitse
rahaa muuta kuin elämiseen, ei autoja ym. Tosi mukava pappa.”</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Marraskuun
ensimmäinen päivä Markku Johanssonin perhe ja Simo Salminen
muuttivat New Jerseyn New Yorkiin. Kirjeessään New Yorkista
20.11.1976 Simo Salminen kirjoittaa Teemu-veljelleen: ”Soloff ja
Faddis tulivat rundilta takaisin. Soloffia en ole vielä saanut
kiinni. Faddikseen törmäsin musakaupassa. Lupasi soittaa ja mennään
ehkä kuuntelemaan jotakin.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Se
Carmine Caruso on legenda jo eläessään. Sen harjoitusmetodi on
sopiva kaikille puhallininstrumenteille. Tarkoitus on saada kaikki
puhaltamiseen tarkoitetut lihakset kestämään ja toimimaan
ajallaan, eli ”Tiimimgista” on paljon kyse. Sen oppilaita on muun
muassa Lee Konitz. Sille tulee oppilaita ympäri maailman Etiopiasta,
Intiasta, Ranskasta, Japanista ym. 72-vuotias loistava pappa.
Taidankin lähettää sulle kohta sen kirjan jos löydän. Se kertoo
kaikkia kivoja juttuja, ja tunneilla on oikein mukava atmosfääri.”</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Simo
Salminen vuodattaa kirjeessään New Yorkista 11.12.1976 seuraavasti:
”Nyt on tosi hyvä fiilis kun alkoi noi Soloffin tunnit pari
viikkoa sitten. Ei mulla ole koskaan ollut näin kovaa halua ja
fiilistä tehdä tosiaan perusteellista työtä. Nyt on tilanne tosi
hyvä, juuri sitä mitä tulin täältä hakemaan. Opettajat, jotka
tietävät kaikki asiat mitä soittamiseen tulee, ovat mukavia,
sanovat heti jos soittaa väärin. Ei onnistu bluffaus, enkä sitä
haluakaan.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Ennen
kaikkea toi Soloffin Luu on tuonut väriä päiväohjelmaan. Kaksi
viikkoa sitten se tsekkas mitä mä osaan. Se pisti mut soittamaan
erilaisia juttuja. Sanoi että soittoni on parantunut siitä viime
tunnista ennen kuin hän lähti Gil Evansin kanssa Eurooppaan. Ja
että hyvä tulee.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Olimme
silloin siellä Edward Treutelilla, jolla Lew on opiskellut 20
vuotta. Treutel on tosi hyvä klassisen torven opettaja. Sillä on
Caruson systeemeihin verrattuna toisenlaiset jutut. Treutelille ei
saa kertoa, että olemme Caruson oppilaita. Treutelin harjoitukset
auttavat saamaan soundia avoimemmaksi ja kiinteäksi ja ”intervallit
mahdollisimman pieneksi”, jolloin isotkin hypyt tulevat helposti.
Parasta tässä opettajahommassa on se, että Soloff on opiskellut
näillä molemmilla papoilla. Lew on osannut yhdistää nämä
systeemit ja lisännyt omansa, eli tulos on Lew Soloff = loistava!</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Lew
teki sen mitä olen kauan odottanut: antoi minulle kovan
päiväohjelman, johon kuuluvat kaikki asiat. Ensin ovat Soloffin
omat lämmitysharjoitukset, mutta vain yksi sellainen, n. 25-40 min.
Sitten tauko. Lew korostaa ennen kaikkea taukoja, ettei vaan soita
liian pitkään yhteen menoon. Sitten tulee sitä Treutelin stuffia,
johon kuuluu hengitysharjoituksia, palleaharjoituksia ja soundin
kuuntelua. Tauko. Sitten Caruso stuffia. Tauko. Sitten ”Music You
like”, eli ihan mitä vaan, biisejä, lead-stuffia ym. ainakin 45
min. Tauko. Caruso stuff. Tauko. Sitten harjoituksia tosi pahasta
sormiharjoituskoulusta ”Clake’s Technical Studies”, ainakin 45
min. Niistä sormista se sano kanssa hyviä neuvoja miten
harjoitella. Lisää Carusoa. Tauko. Tämän jälkeen mitä haluaa.
Hyvä olisi jos voisi soittaa levyjen päälle (tai jazzradion heh,
heh). Joten tossa sitä on prokkista päiväksi!”</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Simo
jatkaa vielä: ”Lew on uskomaton tyyppi, kova pilailija ja
huumorimiehiä. Se soittaa tällä hetkellä ”Alvin Ailey Dance
Theatressa”, jossa on täysi big band. Olin yksissä harjoituksissa
ja samana iltana katsomassa näytöstä. Musa oli Ellingtonin. Menen
huomenna taas Lewlle jatkamaan tuntia. Nyt me käydään siellä
Paterson Collegen (arvaa onko iso?) bändissä soittamassa tiistaisin
ja torstaisin. Sinne on vaikeat yhteydet. Thad Jones hakee ja tuo
meidät George Washington Bridgeltä, joka erottaa New Yorkin ja New
Jerseyn. Me ei pyydetty sitä, ehdotti itse.” </span></span>
</p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-24206364682693105802024-03-11T12:52:00.000-07:002024-03-11T13:16:22.070-07:00<p><span style="font-size: large;"><b>Sami Hurmerinta</b></span> </p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Sami
Hurmerinta sai omilta vanhemmiltaan venäläisen kitaran
kahdeksanvuotissyntymäpäivälahjaksi. Siitä lähtien Samille oli
täysin selvää, että hänestä täytyy tulla muusikko, hän
suorastaan halusi tehdä musiikkia. Sami alkoi 11-vuotiaana käydä
koulunsa kitarakerhossa soittamassa. Hän oppi kitaransoiton alkeet
hyvin nopeasti ja pystyi soittamaan kitaransoiton opettajan mukana
vaivattomasti eri kappaleita. Venäläinen kitara vain ei tahtonut
pysyä vireessä ja opettaja esitti toiveen, että vanhemmat
ostaisivat Samille parempilaatuisen kitaran. Tämä toive toteutui ja
Sami sai soitettavakseen uuden kitaran. Välittömästi kun Sami
pystyi soittamaan kitaraa, hän halusi myös säveltää omaa
musiikkiaan. Sovituksia hän alkoi miettiä myös taitojen
karttuessa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhdJpGhabkdpkmBj8FkuesKQUFV7nBi4J4wWNcGBZ9slUWqhs-ZHXtiAuHyjKu6jOE06sbtDuxGOK2cZK1uJdUOumPL37xS2EegrrK0Ioz31PszuNs3_y8TkPI61dUBfee8JEMJpYcAJFo8Cs7JzHYxPTlpqRHSLmTISyRh9YLOjTfpK8xGZkOypgoJ" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2528" data-original-width="3440" height="235" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhdJpGhabkdpkmBj8FkuesKQUFV7nBi4J4wWNcGBZ9slUWqhs-ZHXtiAuHyjKu6jOE06sbtDuxGOK2cZK1uJdUOumPL37xS2EegrrK0Ioz31PszuNs3_y8TkPI61dUBfee8JEMJpYcAJFo8Cs7JzHYxPTlpqRHSLmTISyRh9YLOjTfpK8xGZkOypgoJ" width="320" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Sami
Hurmerinta tallensi aluksi sävellyksiään nauhureille, vaikka
hänellä ei ollut käytössään moniraitanauhureita. Ensin Sami
lainasi koulukaveriltaan kaiuttimella varustetun kasettinauhurin. Hän
teki musiikkia päällekkäisäänityksellä; kelanauhurille hän
äänitti ensin kitarakompin, toisen kitaran hän nauhoitti
kelanauhurin kompin toistuessa kasettinauhurille. Näin nauhoituksia
lisäämällä hän teki vielä tallenteen laulusta sekä soitti
ämpärirummuilla rummut mukaan tallenteeseen. Ämpäriin oli
pingoitettu musiikkiliikkeestä ostettu siannahkakalvo, joka oli
kasteltu.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>15-vuotiaana
Sami pääsi mukaan ensimmäiseen bändiin, jossa kyllä soiteltiin
paljon, mutta keikkoja ei vielä ollut tarjolla paljoa.
Resuset-nimiseen bändiin Sami pääsi soittamaan 16-vuotiaana.
Bändissä oli hänen pari kaveriaan soittamassa ja heillä oli
Linnanmäen Rondossa viikon keikat, joissa illan soittosetit olivat
kolme kertaa 45 minuutin pituisia. Sami meni bändille esittäytymään
ja pääsi mukaan soittamaan omilla biiseillään. Keikkoja oli
Linnanmäellä kuutena iltana ja näistä keikoista jo maksettiinkin.
Tämä tapahtui kesällä 1971.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif">Resuset
-bändissä oli hieman vanhempi laulaja, jonka autolla ja
peräkärryllä sekä PA-laitteilla keikoilla kuljettiin. Keikkoja
oli Helsingissä mm. Vanhalla ylioppilastalolla ja jopa jonkin verran
eri puolilla Suomea. Riihimäellä bändi pääsi Wigwamin
lämmittelybändiksikin. Laulajan lähdettyä armeijaan syksyllä
tyrehtyi tämä bändiviritelmä. Sami sai keskikoulun suoritettua ja
sen jälkeen hän pyrki ja myös pääsi konservatorioon opiskelemaan
kitaraa, pianoa ja musiikinteoriaa.</span><span> </span><span face="Arial, sans-serif">Hän
sävelsi ahkerasti kappaleita sekä harjoitteli kitaransoittoa,
klassista kitaransoittoa konservatoriossa ja sähkökitaraa
konservatorion ulkopuolella.</span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Konservatorion
klassisenkitarasoitto paransi sangen merkittävästi Sami Hurmerinnan
soittotekniikkaa. Hän myös piti konservatoriovuosiaan hyvin
hyödyllisenä muusikonuraansa ajatellen. Samoin hän arvosti
konservatorion hyviä opettajia, mm. Ilmari Hytöstä, joka oli
pedantti, mutta samalla mukava lehtori. Ilmari Hytönen jopa ymmärsi
jotakin kevyestä musiikista, mutta oli myös hyvin tarkka
tulkinnasta, varsinkin klassisten kitarateosten suhteen. Sami on
myöhemmin pystynyt hyödyntämään kitaransoitossaan klassisen
kitarasoiton tekniikkaa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Sami
Hurmerinta opiskeli konservatoriossa neljä vuotta; hän opiskeli
opistossa myös teorioita ja säveltapailua sekä suoritti
kitarakursseja, joita kutsuttiin tutkinnoiksi jo tuolloin. Tutkinnot
hän suoritti hyvin arvosanoin. Tutkinnot suoritettiin arvovaltaisen
raadin edessä, jossa istui yleensä viisi opettajaa. Varsinkin
klassinen kitara on varsin herkkä soitin, jossa pienetkin tekniset
virheet kuuluvat selvästi.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Juhannuksena
1972 Samin neljä vuotta vanhempi veli kuoli yllättäen. Tapaus oli
tietysti järkyttävä. Sami purki suruaan ja tuskaansa soittamiseen
ja musiikkiin. Sami eristäytyi vain opiskelemaan musiikkia,
harjoittelemaan sekä kappaleiden säveltämiseen. Hänet pyydettiin
kesällä 1972 mukaan yhtyeeseen, jossa soitti pari vanhempaa kaveria
mukana. Tämä orkesteri harjoitteli Haukilahden Stella Mariksessa,
joka oli nuorison suosima paikka Haukilahden rannassa. Bändi teki
muutamia keikkoja, mutta yhtyeen rumpali lähti armeijaan ja
kokoonpanoa täytyi muuttaa. Uusi miehitys alkoi soittaa nimikkeellä
Taivaanvuohi. Pertti ”Pepa” Päivinen (s. 2.6.1955) tuli bändiin
soittamaan saksofonia ja huilua tässä yhteydessä; Päivinen
tuurasi aina välillä soittajana Pentti Lahtea (s. 5.8.1945).</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhSph1HhqFldQ_J4Y_5hBtR7Ow5vJu93vuv_h2DDAkeiIIwjPDX4bc_l3gE0OOCAs7FHVUPFOI8v0E2xQVIP08iNJd5uurqsZFBu3J6POgL-lisMqIqPU_RwYBTMphLCNKPO18gOW_6me0z2IzfP4p0Ryr3etsGT3-4UYvXeUggR9caE_N0JRkJLxq4" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="377" data-original-width="251" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhSph1HhqFldQ_J4Y_5hBtR7Ow5vJu93vuv_h2DDAkeiIIwjPDX4bc_l3gE0OOCAs7FHVUPFOI8v0E2xQVIP08iNJd5uurqsZFBu3J6POgL-lisMqIqPU_RwYBTMphLCNKPO18gOW_6me0z2IzfP4p0Ryr3etsGT3-4UYvXeUggR9caE_N0JRkJLxq4" width="160" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Pentti Lahti.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Pepa
Päivisen pääsoitin on baritonisaksofoni, mutta hän hallitsee
suvereenisti myös basso-, tenori- ja sopraanofonit sekä klarinetin,
bassoklarinetin sekä erilaisia huiluja. Hän aloitti huilunsoitolla
Vantaan musiikkiopistossa 12-vuotiaana opettajanaan Seppo ”Paroni”
Paakkunainen. Saksofoninsoitto alkoi Viipurin Työväen soittajissa
14-vuotiaana. Varhaisia musiikkivaikuttajia Päiviselle olivat
rockyhtyeet Soulset, Tasavallan Presidentti ja ulkomaisista yhtyeistä
Colosseum ja Blood, Sweat & Tears. Pepa Päivinen innostui
jazzista 16-17-vuotiaana. Hän alkoi opiskella vuonna 1974 Oulunkylän
pop- ja jazzopistossa saksofoninsoittoa opettajanaan Juhani Anteri
”Junnu” Aaltonen (s. 12.12.1935 Kouvola) ja sovitustekniikkaa
opettajanaan Harry Kaj Olof Backlund (s. 24.2.1945 Helsinki ja k.
25.12.2013 Helsinki). </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhrJfh5vutK2I_i5PsSRO9YKyDPy8Ke_XuVaWFwkyWuhQgBU7BoXHTPowBy2OR8vY7Pl-HrkwKmO9fWJVj2-hBZmyoYIiia9ojfiN4A1YE2oSCII-S110PxZgaazvpDMP4rsXJlUjz4GhSENLA-Ztw_n6go-C6J7m-REe187o1MtwoLUn-wbwTDmjF_" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1462" data-original-width="2200" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhrJfh5vutK2I_i5PsSRO9YKyDPy8Ke_XuVaWFwkyWuhQgBU7BoXHTPowBy2OR8vY7Pl-HrkwKmO9fWJVj2-hBZmyoYIiia9ojfiN4A1YE2oSCII-S110PxZgaazvpDMP4rsXJlUjz4GhSENLA-Ztw_n6go-C6J7m-REe187o1MtwoLUn-wbwTDmjF_" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Pertti "Pepa" Päivinen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Päivinen
aloitti ammattisoittajan uransa 1970-luvun alussa ja liittyi Sami
Hurmerinnan Taivaanvuoheen. Hän soitti keikoilla laulajien Aarne
Tapani Kansan (s. 9.3.1949 Hamina) ja Arto Arvo Juhani Sotavallan (s.
7.1.1950 Helsinki ja k. 6.3.1990 Helsinki) yhtyeissä. Päivinen
kiersi Eurooppaa vuosikymmenen lopulla kitaristi ja säveltäjä
Jukka Jorma Tolonen (s. 16.4.1952 Helsinki) Bandin (JTB) joukossa.
Päivinen tutustui 1980-luvulla jazzrumpali Edward Vesalaan (s.
15.2.1945 Mäntyharju ja k. 4.12.1999 Yläne), jonka kokoonpanon
Sound & Fury soitantaan hän otti osaa vuodesta 1984 lähtien.
Pepa Päivinen soitti myös monilla Vesalan levyillä. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEieJXcct92lX0txL62SRmPsvz_5UMwfAC-n-YAIwe0xhC7AaGlUBoLNzuvrghubSUAkeR5FFVQtNRzYebeDWBlIWC7usHfBEvv1eH3C7-aaBDYcpgXb3E7yzo0uS3ZoRJqXJZcI7HqsZBZye-_uV1XkZPStr53l2AxiWi4c4dkyIbWBjqKVZ4dI-Chl" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="900" data-original-width="1600" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEieJXcct92lX0txL62SRmPsvz_5UMwfAC-n-YAIwe0xhC7AaGlUBoLNzuvrghubSUAkeR5FFVQtNRzYebeDWBlIWC7usHfBEvv1eH3C7-aaBDYcpgXb3E7yzo0uS3ZoRJqXJZcI7HqsZBZye-_uV1XkZPStr53l2AxiWi4c4dkyIbWBjqKVZ4dI-Chl" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Anthony Braxton.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Pepa
Päivinen soittaa vuonna 1975 perustetussa UMO:ssa sekä
Saxperiment-saksofonikvartetissa ja hän osallistui yhdysvaltalaisen
saksofonisti Anthony Braxtonin (s. 4.7.1945 Chicago) Ensamble
Braxtonian kiertuekokoonpanoon. Vuonna 1997 ilmestyi Päivisen
ensimmäinen sooloalbumi, Saxigon, Edward Vesalan tukemana. Albumilla
soittivat Päivisen lisäksi Vesala, kosketinsoittaja Iro Helena
Maaria Haarla-Krokfors (s. 7.11.1956 Tampere) ja kitaristi Jouko
Tapani ”Jimi” Sumen (s. 1959). Seuraavat albumit ilmestyivät
Pepa Päivinen Trion nimellä (Umpsukkelis vuonna 1999 ja Fun Faraway
vuonna 2002). Triossa soittivat kahdella ensimmäisellä levyllä
Hannu Rantanen (basso) ja Mikko Hassinen (rummut). Myöhemmin
Rantasen korvasi Ville Huolman ja vuonna 2005 yhtyeeseen, jonka nimi
vaihtui Pepa Päivinen Quartet, liittyi kitaristi Timo Kämäräinen
(s. 29.4.1979 Sonkajärvi). Iro Haarlan kanssa Pertti Päivinen on
julkaissut duolevyn, Yarra Yarra vuonna 2001. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjQtaCUgH9RBlMQ68X3SP_ZqDK7DXcUwjx9ivx7KXMkT1MLqTNWaLSMUe7b9DPjWFcp_nHq37lknqG0oy_aSIeyZ1t5EyWluD8lhFvv1zyZAYwOnqnq5EkMRYeeQc0U6kpmXxEYEL56zT070C9VU8l99iFnHRpOCimhJoPky4Qzc88O_sXGCYoBuqYy" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="639" data-original-width="960" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjQtaCUgH9RBlMQ68X3SP_ZqDK7DXcUwjx9ivx7KXMkT1MLqTNWaLSMUe7b9DPjWFcp_nHq37lknqG0oy_aSIeyZ1t5EyWluD8lhFvv1zyZAYwOnqnq5EkMRYeeQc0U6kpmXxEYEL56zT070C9VU8l99iFnHRpOCimhJoPky4Qzc88O_sXGCYoBuqYy" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Ira Haarla.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Sami
Hurmerinta teki Taivaanvuohelle paljon kappaleita, mutta myös
covereita bändi soitti. Yhtye kävi monissa Helsingin nuorisotilojen
bändi-illoissa soittamassa; keikkoja oli jopa Vanhalla
ylioppilastalolla ja N-klubilla eli Natsalla. Levyn tekoon
Taivaanvuohi ei kuitenkaan päässyt. Yhtyeen aktiiviaika osui
vuoteen 1973. Taivaanvuohi teki suoran lähetyksen Liisankadun
Popstudiolta joulukuussa 1973. Popstudiossa kävivät soittamassa mm.
Tasavallan Presidentti ja Wigwam. Kerran kuukaudessa tuli radiosta
suorana tämä vajaan tunnin mittainen ohjelma. Taivaanvuohi-bändille
studiotyöskentely oli jännä paikka, sillä siellä oli vielä
yleisöäkin paikalla. Samassa pakassa tehtiin YLElle
livenauhoituksia ja kantanauhaäänityksiä. Nauhoitukset
tallennettiin käytettäviksi Yleisradion äänitekantaan.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhTSUt-3O5T-_W2LQ_Bo7-s7xhBbyiI_nr1Dm3ttHOWAsPUdyUTZfy6uzvrqunHgE6wj7gxkkeWuBAf7N8cptKjlFKfZ6V4YEzqBu_qTAy9JzQYVtiRemhP8_4DR1E0j-s9H_M13DnrQP_OAtg6IcJDWD7PPltIsQ-0Lz4_pkLtsCHLrvGYERragBX3" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1349" data-original-width="1440" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhTSUt-3O5T-_W2LQ_Bo7-s7xhBbyiI_nr1Dm3ttHOWAsPUdyUTZfy6uzvrqunHgE6wj7gxkkeWuBAf7N8cptKjlFKfZ6V4YEzqBu_qTAy9JzQYVtiRemhP8_4DR1E0j-s9H_M13DnrQP_OAtg6IcJDWD7PPltIsQ-0Lz4_pkLtsCHLrvGYERragBX3" width="256" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Dave "Isokynä" Lindholm.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Vuonna
1973 Taivaanvuohen Laajasalon keikka tallennettiin Yleisradiolle.
Samalla keikalla olivat mukana Dave Isokynä Lindholm (oik. Ralf
Henrik Lindholm, s. 31.3.1952 Helsinki), Jukka Haurun bändi ja
joitakin muita esiintyjiä. Taivaanvuohi soitti Wigwamin kanssa
muutamia keikkoja yhdessä. Taivaanvuohen jäsenet olivat nuoria,
ahkeria, innokkaita ja kunnianhimoisia, jotka harjoittelivat
soittoaan todella paljon. Sami Hurmerinta muistaa säveltäneensä
tälle kokoonpanolle itse erään seitsemänosaisen progressiivisen
teoksen. Bändi nauhoitti mielellään omaa soittoa nauhoille ja he
myös myivät keikkansa täysin itse. Taivaanvuohen musiikki ei ollut
välttämättä kovin helppotajuista musiikkia, eikä se todellakaan
sopinut soitettavaksi mihinkään tanssilavalle. Kevään 1974 aikana
yhtyeen erilaiset vaikeudet alkoivat kasautua ylipääsemättömiksi.
</span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj3iB0PJ6YwpwuqNYHGtYL1umtqrMP1qlm8oqcVHvbK_IOVKKjjSgTSle8hCop2UfObs-i4ScXgOEWIdcg58pXqHqR0Lj2gziYp_ArqL90ecDGiskaGPSo84QkNCGBF60jeLB__RuIhNsMh3-wGE5UAJCDJIgEmp-RD6wJxRLLvSapaNm2RW2Dzzh1R" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="312" data-original-width="468" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj3iB0PJ6YwpwuqNYHGtYL1umtqrMP1qlm8oqcVHvbK_IOVKKjjSgTSle8hCop2UfObs-i4ScXgOEWIdcg58pXqHqR0Lj2gziYp_ArqL90ecDGiskaGPSo84QkNCGBF60jeLB__RuIhNsMh3-wGE5UAJCDJIgEmp-RD6wJxRLLvSapaNm2RW2Dzzh1R" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Wigwam.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Taivaanvuohi
oli jo kolunnut kaikki mahdolliset pääkaupunkiseudun soittopaikat
lävitse ja uusia soittomahdollisuuksia ei paljoa ollut näköpiirissä.
Oli jopa suunniteltu äänilevyn tekemistä Love Recordsille, mutta
sekin hanke oli ajautunut karille tilanteen muuttuessa. Yhtyeenä
Taivaanvuohi alkoi kuivua paikoilleen. Sami Hurmerinnalla oli vielä
konservatoriolla keskeneräisiä tutkintoja tekemättä. Lopulta
Taivaanvuohi yhtyeenä laitettiin telakalle odottelemaan parempia
aikoja kevättalvella 1974. Bändin basisti, Uppe Siitonen, pääsi
soittamaan yllättäen Maarit Äijön yhtyeeseen. Eikä mennyt kovin
monta kuukautta siihenkään, kun Sami Hurmerinta huomasi soittavansa
Maaritin yhtyeessä kitaroita.</span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-81688012899075598522024-03-10T04:02:00.000-07:002024-03-11T22:45:20.368-07:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Garden Lodge ja Queen</b></span></p><p><span style="font-size: large;"><b></b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiTZfgG3sdZBsNJnIDkt3Tz7w3ImONWLHoPwNsylUc487zIG5rbnRSclUI0B0ByZHpAmbWRHyM9dVJjj6QEwmaixCYFCyLgG9YW9yzEd6TdUoDz8XzTWmmfFpdkWbESKJHBHYcI23h33bfIK8qjnouPAyUHPPEPB0f4AhiBAt5T0rvL_eJwx8GwRZ5h" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1220" data-original-width="963" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiTZfgG3sdZBsNJnIDkt3Tz7w3ImONWLHoPwNsylUc487zIG5rbnRSclUI0B0ByZHpAmbWRHyM9dVJjj6QEwmaixCYFCyLgG9YW9yzEd6TdUoDz8XzTWmmfFpdkWbESKJHBHYcI23h33bfIK8qjnouPAyUHPPEPB0f4AhiBAt5T0rvL_eJwx8GwRZ5h" width="189" /></a></b></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><br /></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><b><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhu_-23wJrbS8cgzdBEOJLGhuho2zfQ-9LXSvqfsgjnnLOtZunWz8dCMaFqhn-RSZ6yBN1TxUQOPACXmaTY3uzzyps-46JIs9tP-1LioCUei4u7bXoBQv-Hvd-Jau4dEWXI55uCkAZQsN2O16dDPZ4EJ9YwnZ-kQpLxplNOK0-c0cBBc5q2aj4hRVoB" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="690" data-original-width="920" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhu_-23wJrbS8cgzdBEOJLGhuho2zfQ-9LXSvqfsgjnnLOtZunWz8dCMaFqhn-RSZ6yBN1TxUQOPACXmaTY3uzzyps-46JIs9tP-1LioCUei4u7bXoBQv-Hvd-Jau4dEWXI55uCkAZQsN2O16dDPZ4EJ9YwnZ-kQpLxplNOK0-c0cBBc5q2aj4hRVoB" width="320" /></a></b></span></div><span><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Garden Lodge.</span></div><div class="separator" style="clear: both; font-size: x-large; font-weight: bold; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgjbLe62RJSKMIiWVxsz1V2CpsMvhzU40Zb0jGO1OJXMaPBSPYFvV_8qFXzW9-v11tPDs3q1JSzOuInsksgwlmSYwnnSrAkqe6wEuT1j3UlCgxatQY9fUMg8XvFg0jcH8F50HzQbMIvuy1Ua83Dh8Ji_xohGhUE_Hgg2gW1mj38xmqKxPNuXJKRZSBM" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgjbLe62RJSKMIiWVxsz1V2CpsMvhzU40Zb0jGO1OJXMaPBSPYFvV_8qFXzW9-v11tPDs3q1JSzOuInsksgwlmSYwnnSrAkqe6wEuT1j3UlCgxatQY9fUMg8XvFg0jcH8F50HzQbMIvuy1Ua83Dh8Ji_xohGhUE_Hgg2gW1mj38xmqKxPNuXJKRZSBM" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; font-size: x-large; font-weight: bold; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNZDox0zHk3hfiVAGqsvgSEgGJ7s6BM3kNJYuiQNYHVbMHuCt2Hv79gNxyT2dyBmRT476XL5jwXCVbh-OpqiVL5LyMIJBxP_0kjZ0sQJR99ydyYk5LSx3EvLEzrulqPWi_mTVvNiV4XMTvxqbXTzi-UdoMKSgi_aFDQszd0oMEPgq1HbBoGQQaDVDn" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="344" data-original-width="450" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNZDox0zHk3hfiVAGqsvgSEgGJ7s6BM3kNJYuiQNYHVbMHuCt2Hv79gNxyT2dyBmRT476XL5jwXCVbh-OpqiVL5LyMIJBxP_0kjZ0sQJR99ydyYk5LSx3EvLEzrulqPWi_mTVvNiV4XMTvxqbXTzi-UdoMKSgi_aFDQszd0oMEPgq1HbBoGQQaDVDn" width="314" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Mary Austin Garden Lodgessa.</span></div><br /><br /></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Freddie
Mercury (alk. Farrokh Bulsara, s. 5.9.1946 Sansibar ja k. 24.11.1991
Lontoo) osti Länsi-Lontoon Logas Plasesta, Kensington W8:ssa
sijaitsevan Garden Lodge-nimisen kiinteistön vuonna 1978
kiinteistössä ensimmäisen kerran käytyään ja ihastuttuaan
siihen. Hän maksoi tuolloin tulevasta asunnostaan noin 300 000
puntaa. Talo on kaksikerroksinen ja siinä on kahdeksan makuuhuonetta
ja koristeltu studiosiipi, jossa on suuri erkkeri-ikkuna. Freddien
Mercury suunnitteli yhdessä sisustussuunnittelija Robin Moore Eden
kanssa talosta täysin itselleen mieleisen kodin. Taloa ympäröi
laaja puutarha ja kiinteistö on suojattu noin 2,4 metriä korkealla
kivimuurilla.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiJftNa01nJcYIUu6ZzzvBe0mja3j7Bb_GAUwJdBMDMOxRjiaHcPZBxXpEZ1LIRszqtzAx7yVAGkkC8rEKu0vHPP-lerwFKTjcAcu-LjE2iysMDIpVdl9mG-Qjtts9retJ-6K_dexE64P0v_krZ3f3SV5VE8iD-C-nZpNombPtYOT17Jou6G8m_dB5R" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiJftNa01nJcYIUu6ZzzvBe0mja3j7Bb_GAUwJdBMDMOxRjiaHcPZBxXpEZ1LIRszqtzAx7yVAGkkC8rEKu0vHPP-lerwFKTjcAcu-LjE2iysMDIpVdl9mG-Qjtts9retJ-6K_dexE64P0v_krZ3f3SV5VE8iD-C-nZpNombPtYOT17Jou6G8m_dB5R" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiFq80ItC4Fa-z_adEcBu1ma1paSq-FEj19L7orHzmyC1ZL4daPolgWm9eAZ5YZfT9fiXs19HMIEzbEPgQF94-XsjSud72-MpY8OBGlS2SRrSuIsO-COOzPnxw0oMMcT-yMy4LlH4n2knPI99FIaiHdKdCmHPlbgRsZNFc9_w3dUTHTIA6FG8X8ix_I" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="648" data-original-width="920" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiFq80ItC4Fa-z_adEcBu1ma1paSq-FEj19L7orHzmyC1ZL4daPolgWm9eAZ5YZfT9fiXs19HMIEzbEPgQF94-XsjSud72-MpY8OBGlS2SRrSuIsO-COOzPnxw0oMMcT-yMy4LlH4n2knPI99FIaiHdKdCmHPlbgRsZNFc9_w3dUTHTIA6FG8X8ix_I" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiV9cQy4i5YqkWijpjCVqDW45ESI8r0mhkG-xBw0VnyrkZ5KL7aSruouuFy0zbCLSRcpzZEa3xwiEaR1K-zzaqCDJzufp6-8X_oSu7OFEFZ-Dkg86lB1zAawh56x6CuvtpW0SqioTZYEqXfpQGJ19YyLdv2xkpcz57dRF2QH1NpyQcoli__BWKhqB3X" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1220" data-original-width="976" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiV9cQy4i5YqkWijpjCVqDW45ESI8r0mhkG-xBw0VnyrkZ5KL7aSruouuFy0zbCLSRcpzZEa3xwiEaR1K-zzaqCDJzufp6-8X_oSu7OFEFZ-Dkg86lB1zAawh56x6CuvtpW0SqioTZYEqXfpQGJ19YyLdv2xkpcz57dRF2QH1NpyQcoli__BWKhqB3X" width="192" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Vuonna
1907 talo valmistui uusgeorgialaisseen tyyliin ja talon suunnitteli
arkkitehti Ernest William Marshall. Talo suunniteltiin taidemaalari
Cecil William Realle (1860-1935) ja hänen vaimolleen, Constancelle.
Constance asui talossa vuoteen 1938 saakka. Sen jälkeen talossa on
asunnut useita tunnettuja henkilöitä. Kuoltuaan Mercury jätti
kiinteistön vuonna 1991 naisystävälleen, Mary Austinille,
perinnöksi. Mercury asuin Austinin kanssa useita vuosia West
Kensingtonissa 1970-luvun alussa. Nyt Mary Austin on laittanut
kiinteistön myyntiin huutokaupalla. Kiinteistö halutaan myydä noin
35 miljoonan euron hintaan. Viime vuonna huutokaupalla myytiin Freddie Mercuryn omaisuutta; mm. hänen Yamaha-flyygeli myytiin 2 miljoonalla dollarilla.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhRe_eWSbXTRKB910dBfYr6cntog9KCxt0QveHHZWUVVRKm8r3A5QUlDlJseyQDgrFUy8d-r5X8djGNYiQQ_7s-mpgXI8_qki_T_smBeYwWN_7muo7XVAPgKMN-7B8nwFpmr7aGuUNagS6qTA5_jm4TBQ0ApUslcBAAyznT8kpbJM5P2lqb4No7LFhz" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhRe_eWSbXTRKB910dBfYr6cntog9KCxt0QveHHZWUVVRKm8r3A5QUlDlJseyQDgrFUy8d-r5X8djGNYiQQ_7s-mpgXI8_qki_T_smBeYwWN_7muo7XVAPgKMN-7B8nwFpmr7aGuUNagS6qTA5_jm4TBQ0ApUslcBAAyznT8kpbJM5P2lqb4No7LFhz" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjQVASZt3GCQb1_pUKykh44wQTWPEigYV3KnMSk_K6Z66OUBdQq5ORI2JVCKL78WOqYs9jJ2vcXuquroSdSfXBeB0zVaYZNm6XC6YHfdh5HZdQ3-okItI5du5mwxybuvvn1lEI8qjmbLCoEBNBlm3ALBtEcCS5Jedr4cWep1Z-h63X92t505V_v9P3j" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="4030" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjQVASZt3GCQb1_pUKykh44wQTWPEigYV3KnMSk_K6Z66OUBdQq5ORI2JVCKL78WOqYs9jJ2vcXuquroSdSfXBeB0zVaYZNm6XC6YHfdh5HZdQ3-okItI5du5mwxybuvvn1lEI8qjmbLCoEBNBlm3ALBtEcCS5Jedr4cWep1Z-h63X92t505V_v9P3j" width="172" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgbQVuVsnSfTrxkxcfy9xkFnMrDNsuoWjzVCPURDUzSdMVnItWmnRe11o07g-x44Miz1JWyrnGkhCnqAsZXcExT7Ni32icHDNQt-sMgSTqWozWC7q-FoyVCu0AGaTuuyugFNWxv_Z8tN-os66pHT0Le1aLm3DSzwrUmsG0pBWAUwB76Bfe-ueDxJ1iM" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgbQVuVsnSfTrxkxcfy9xkFnMrDNsuoWjzVCPURDUzSdMVnItWmnRe11o07g-x44Miz1JWyrnGkhCnqAsZXcExT7Ni32icHDNQt-sMgSTqWozWC7q-FoyVCu0AGaTuuyugFNWxv_Z8tN-os66pHT0Le1aLm3DSzwrUmsG0pBWAUwB76Bfe-ueDxJ1iM" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgFJNy5HnjRHQiywojM4pqOUE62vZrobI-wgA-WGQsXCp9leh3KWhIJLKvEfkTR9i4435nZ6T1Mfxh6LE4Fa4tWiGPP9fQMQ_SLH19FtiJ1dXDlbBH74aG2Z--S78UJp_tsD-kWfpXVvMPjiIYbo8vfnaIzki8kzIq2wGqq3ZMOwJcqB5diJS_HF98p" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgFJNy5HnjRHQiywojM4pqOUE62vZrobI-wgA-WGQsXCp9leh3KWhIJLKvEfkTR9i4435nZ6T1Mfxh6LE4Fa4tWiGPP9fQMQ_SLH19FtiJ1dXDlbBH74aG2Z--S78UJp_tsD-kWfpXVvMPjiIYbo8vfnaIzki8kzIq2wGqq3ZMOwJcqB5diJS_HF98p" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjpf1EyrS2sRk0i79Y0UbIvD-gmuDvNy2zz0oXp2EhV1kLYkISbFSpfqfvOBtRlDCaP3vKxmd90OqhLnCg1vASxq9v0SdkQwoB2G6qBuiJvUzlYCoP1DJi7DYBUQG8NY3rUWnLkmR5VMLkEaqzYIwDQGlFQ9t6ka--Pn0wjYX28Oa-ib2VzZPDWJ3I6" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjpf1EyrS2sRk0i79Y0UbIvD-gmuDvNy2zz0oXp2EhV1kLYkISbFSpfqfvOBtRlDCaP3vKxmd90OqhLnCg1vASxq9v0SdkQwoB2G6qBuiJvUzlYCoP1DJi7DYBUQG8NY3rUWnLkmR5VMLkEaqzYIwDQGlFQ9t6ka--Pn0wjYX28Oa-ib2VzZPDWJ3I6" width="192" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Mercury
syntyi Stone Townissa, Sansibarin vanhimmassa osassa, joka tunnetaan
myös nimellä Mji Mkongwe. Stone Town sijaitsee Ungujan saaren
länsirannikolla. Sansibarin saari oli sulttaanikunnan entinen
pääkaupunki sekä mauste- ja orjakaupan kukoistava keskus
1800-luvulla Imtian valtameren rannalla. Mercuryn vanhemmat olivat
Bomi Bulsara (1908-2003) ja Jer Bulsara (1922-2016). Perheeseen
kuului vielä tytär, Kashmira (s. 1952). </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjzB1YW_4wAXwo0a5Wir7Mr7voQ3B8xz_15HpJkAzkylp7dANIuSPH2iUX3EeG85CKgHGYRXNsAShc1b-HgM-iYxe4eTVstlCzrFRgQky6euwLFeEjDKHl7NIvWjrIHVq3qi7jV90bjQBG2DK0J-nUvpFSXlkopJCOcaqK604a9ncFfNJ6WrVJ7RGZp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1931" data-original-width="2880" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjzB1YW_4wAXwo0a5Wir7Mr7voQ3B8xz_15HpJkAzkylp7dANIuSPH2iUX3EeG85CKgHGYRXNsAShc1b-HgM-iYxe4eTVstlCzrFRgQky6euwLFeEjDKHl7NIvWjrIHVq3qi7jV90bjQBG2DK0J-nUvpFSXlkopJCOcaqK604a9ncFfNJ6WrVJ7RGZp" width="320" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgzFRIIxwT5JIJ5QdXQOFKmooQbgIICnlPV9x5vbf-7KYOlbC3NsP6mJpuuDjV0gpOa4qa4ykM1VFoyKIDqVbYYvOPIfpnQiTMFFYmDXN0iRoIsQ_2g31ZfM6uF5yAPQFMXgxFzGWeIfPM2uFiIY4_Mb3ORelv5UrQxTWkM07DXpPHSHSHLwi4UjO23" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgzFRIIxwT5JIJ5QdXQOFKmooQbgIICnlPV9x5vbf-7KYOlbC3NsP6mJpuuDjV0gpOa4qa4ykM1VFoyKIDqVbYYvOPIfpnQiTMFFYmDXN0iRoIsQ_2g31ZfM6uF5yAPQFMXgxFzGWeIfPM2uFiIY4_Mb3ORelv5UrQxTWkM07DXpPHSHSHLwi4UjO23" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjzWbWIaLQCFhHVYg_BxpDvtLymw5tcEW-n7R8PAUj2HYslp7J2G88yZ5VkMfUw0EgA8QNVDIY1DSP-VBcr9CMO66YWu1lee7PWnapn61MfTXOiI26xMDjOvpuhwyh6JvCaQ_7bOaFWo1Dd8oUy6sMXQia4vuWR7GDfR2IsE0Nee5GqoLSYQyxpPget" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjzWbWIaLQCFhHVYg_BxpDvtLymw5tcEW-n7R8PAUj2HYslp7J2G88yZ5VkMfUw0EgA8QNVDIY1DSP-VBcr9CMO66YWu1lee7PWnapn61MfTXOiI26xMDjOvpuhwyh6JvCaQ_7bOaFWo1Dd8oUy6sMXQia4vuWR7GDfR2IsE0Nee5GqoLSYQyxpPget" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg8DtNNwLURsLbNbTzg3gYeaJYd2jfJUkpwT2TN2y_I9NYsxTcyC4hVjmaiC2BWJa5CKz6QFbczBAWza-YmT4mEejBwqOM2yIiRWTqM2JW6M9M2paJsHtE7OE3UUIkWdPIkJykhwvqleHVO7qAfCITcz0HEvof_6x-o1oW_0Mm1IudCG5TG2ctLU2n0" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg8DtNNwLURsLbNbTzg3gYeaJYd2jfJUkpwT2TN2y_I9NYsxTcyC4hVjmaiC2BWJa5CKz6QFbczBAWza-YmT4mEejBwqOM2yIiRWTqM2JW6M9M2paJsHtE7OE3UUIkWdPIkJykhwvqleHVO7qAfCITcz0HEvof_6x-o1oW_0Mm1IudCG5TG2ctLU2n0" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjHPK4OLDTwhZE2JksQZs6MCMBE7lErXMo-YqKkQijxue6nbQ2ARYYuAyXOyZBuG3UhosRT0H_VDHIzP330MYWGpir0Qq6DG5JdVs0Ri2TwQ2iugU0PkDZnEfA1vcke33YB7x4qAGCX_1kfEwEObeNcTX1LEJhkfbwj1ALD7UPLtpf_phbmiv4W1lPi" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjHPK4OLDTwhZE2JksQZs6MCMBE7lErXMo-YqKkQijxue6nbQ2ARYYuAyXOyZBuG3UhosRT0H_VDHIzP330MYWGpir0Qq6DG5JdVs0Ri2TwQ2iugU0PkDZnEfA1vcke33YB7x4qAGCX_1kfEwEObeNcTX1LEJhkfbwj1ALD7UPLtpf_phbmiv4W1lPi" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhPDetaU9oWXTsQ_0Z1SKRyhdmifoSN5t57FODjiUdX_Ksceea9dCeI2N6t_cVdob3Kegdei9HRr09SxO2YbHS6kd2dSa2ahbo46WCLvxqjQRtqiNBTa5P4gfEQTmuUAUrZlrz_T3T0dAlv6cjKMcR1ItATWpNEAwjo3ToXkOZRg1uillbnIni_sAru" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhPDetaU9oWXTsQ_0Z1SKRyhdmifoSN5t57FODjiUdX_Ksceea9dCeI2N6t_cVdob3Kegdei9HRr09SxO2YbHS6kd2dSa2ahbo46WCLvxqjQRtqiNBTa5P4gfEQTmuUAUrZlrz_T3T0dAlv6cjKMcR1ItATWpNEAwjo3ToXkOZRg1uillbnIni_sAru" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh94LU0JFEOPPT33sdYIMy9xNG029x3VH51RdGUJKse1QAWDSavhxIBLYZk1oa7Ubj4YkfpNqmM1yXXNCjb391UZ4lSx6bVKiiwsd3voY6-Q8QFOPL2yWCSDNxDE3SiV_D5CN18GxlkUp2_P1-iKJrg95wdX2xuQu8pvNjuAMx7yRVGC8862tDOq2dF" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh94LU0JFEOPPT33sdYIMy9xNG029x3VH51RdGUJKse1QAWDSavhxIBLYZk1oa7Ubj4YkfpNqmM1yXXNCjb391UZ4lSx6bVKiiwsd3voY6-Q8QFOPL2yWCSDNxDE3SiV_D5CN18GxlkUp2_P1-iKJrg95wdX2xuQu8pvNjuAMx7yRVGC8862tDOq2dF" width="192" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Freddie
Mercury vietti suurimman osan lapuuttaan Intiassa, missä hän
aloitti pianonsoiton opiskelunsa jo 7-vuotiaana asuessaan
sukulaistensa luona. Kahdeksanvuotiaana Freddie Mercury vuonna 1954
lähetettiin opisklemaan St. Peter’s Schoolin poikien
sisäoppilaitokseen Panchganiin, Bombayn lähelle. 12-vuotiaana
Mercury perusti ensimmäisen kouluyhtyeensä, Hecticsin, joka soitti
Little Richardin ja Cliff Richardin musiikkia. Mercuryn pystyi
radiosta kappaleita kuunneltuaan soittamaan niitä perässä
pianolla. Jo kouluaikanaan hän alkoi kutsua itseään
Freddie-nimellä. Helmikuussa 1963 hän muutti takaisin Sansibariin
vanhempiensa luokse.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjYyc3uNUbOeWquv9o4Hs6uvD2yZNdhQgISH2OZBH3X59aD7qFDXGVPj7HTPvsZKIilqwuKX8kIpV3X1jrjhm2OwAS4xHWzKm3_6zDhzRN4c0oobrpJjm8XW4wnqBNVvhNY8Y_RiawaGZv-aglhhEty9eK6-JoH370vjMVOQp7QZPxTaQUMCeDaiEZb" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="453" data-original-width="255" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjYyc3uNUbOeWquv9o4Hs6uvD2yZNdhQgISH2OZBH3X59aD7qFDXGVPj7HTPvsZKIilqwuKX8kIpV3X1jrjhm2OwAS4xHWzKm3_6zDhzRN4c0oobrpJjm8XW4wnqBNVvhNY8Y_RiawaGZv-aglhhEty9eK6-JoH370vjMVOQp7QZPxTaQUMCeDaiEZb" width="135" /></a></div><div style="text-align: center;"><span face="sans-serif" style="color: #202122; font-size: 12.376px; text-align: left; vertical-align: inherit;">12 Stafford Terrace Kensingtonissa </span><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Kensington" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: none; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #3366cc; font-family: sans-serif; font-size: 12.376px; overflow-wrap: break-word; text-align: left; text-decoration-line: none;" title="Kensington">,</a><span face="sans-serif" style="color: #202122; font-size: 12.376px; text-align: left; vertical-align: inherit;"> Lontoossa, Mercuryn entinen koti.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgidHd4A8Tw601UnTGZfC2TmpmjtQ20bvsepCANYmHTtux-QkLPbzPYOmE1AS_dXg6HRfIYAkagEYZklx0v3hZM1DZSkGYivM4wSbKvPp2jjWvfKwWhjUuweNQwYAe3IiDGSSE3aBk0RVbPQMS62zysyJ_pIYUaBlCDEgxma2y6yG_w7AZGzx_UoM5n" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="381" data-original-width="255" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgidHd4A8Tw601UnTGZfC2TmpmjtQ20bvsepCANYmHTtux-QkLPbzPYOmE1AS_dXg6HRfIYAkagEYZklx0v3hZM1DZSkGYivM4wSbKvPp2jjWvfKwWhjUuweNQwYAe3IiDGSSE3aBk0RVbPQMS62zysyJ_pIYUaBlCDEgxma2y6yG_w7AZGzx_UoM5n" width="161" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Freddie Mercuryn syntymäkotitalo Sansibarissa.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjyprcKo9sIWpTUvX0He4o08PJO0ESB_skkYzdpEvhWg1C8wGHZnalbTME8nQEsZUh_VNWiYftRqK9AUlSeLKlg5zPUMVBcfeeYYRLrD4_DsUfYYk2OHSjenvxyWRzaBLi58tkJ0uN61dNk8_OGGJaeo4EEkVY32cC4pOMJI5gU1jTY2EcfE37MP_lk" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjyprcKo9sIWpTUvX0He4o08PJO0ESB_skkYzdpEvhWg1C8wGHZnalbTME8nQEsZUh_VNWiYftRqK9AUlSeLKlg5zPUMVBcfeeYYRLrD4_DsUfYYk2OHSjenvxyWRzaBLi58tkJ0uN61dNk8_OGGJaeo4EEkVY32cC4pOMJI5gU1jTY2EcfE37MP_lk" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhWBiSW6V_3luxiR9oa9RjZNoaFE8XAdGTVwM9HGxMO8qMTJYytU_GGze9lukbtC7zsP0ccVei6N18EKAPQduc11boLbWaNaPD43APkPrhXvynyP-GUMb0pdAB2A3H1hDIynBSIgv-I1DsY_KDhtK0cyDVeIXBA3WquluF21gru6NDmZpbBV4lM-Jhs" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhWBiSW6V_3luxiR9oa9RjZNoaFE8XAdGTVwM9HGxMO8qMTJYytU_GGze9lukbtC7zsP0ccVei6N18EKAPQduc11boLbWaNaPD43APkPrhXvynyP-GUMb0pdAB2A3H1hDIynBSIgv-I1DsY_KDhtK0cyDVeIXBA3WquluF21gru6NDmZpbBV4lM-Jhs" width="192" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDtjO3iAVMhFEPbLaut7OJjJdqWm8fx9-3WQvrl_fAy6uCOsdQubMhAuAPdMSurF7J3PoLhrbVpBo2ftibJHBCLM0F_UehrDdpChr382inwRicluBKmH2YtfpOCribSsqHCjQQtf_X7d09MOPqi2CGR5CZuYNHsjP33qWRMUM3ZocDwmX0MJxiQ7Fh" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3600" data-original-width="2880" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDtjO3iAVMhFEPbLaut7OJjJdqWm8fx9-3WQvrl_fAy6uCOsdQubMhAuAPdMSurF7J3PoLhrbVpBo2ftibJHBCLM0F_UehrDdpChr382inwRicluBKmH2YtfpOCribSsqHCjQQtf_X7d09MOPqi2CGR5CZuYNHsjP33qWRMUM3ZocDwmX0MJxiQ7Fh" width="192" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Freddie
Mercury ja hänen perheensä muuttivat keväällä 1964 Englantiin
pakoon Sansibaarin vallankumouksen väkivaltaa, jossa tuhannet arabit
ja intialaiset saivat surmansa. Perhe muutti asumaan hetkeksi
osoitteeseen 19 Hamilton Close, Feltham, Middlesex; se oli noi 13
mailia (21 km) länteen Lontoon keskustasta. Hetken perhe asui myös
osoitteessa 122 Hamilton Road ennen kuin asettuivat asumaan pieneen
taloon osoitteessa 22 Gladstone Avenue lokakuun lopussa. Alkuun
Freddie Mercury opiskeli taidetta Isleworth Polytechnicsin
yliopistossa Länsi-Lontoossa. Hän jatkoi opiskellen graafista
taidetta ja suunnittelua Ealing Art Collegessa, josta hän valmistui
vuonna 1969. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiIB7PN2nvi3VjjFoA1wxirfzhCayaXAqL_48dvMz0xsK5tWOJRGT1s_j66SpRUxm6sGZEuVvUnOFUYcBCycYiiJTBw_NIVgKFffmaebbrCgjK5R-NJDiUOpBXF5KUSn8AR1AaEw3Fkp1Q4ZtCoS6-4lFfgoYwKqLcp29mkR8o9wzwQrf32LpZIrZCf" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="961" data-original-width="627" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiIB7PN2nvi3VjjFoA1wxirfzhCayaXAqL_48dvMz0xsK5tWOJRGT1s_j66SpRUxm6sGZEuVvUnOFUYcBCycYiiJTBw_NIVgKFffmaebbrCgjK5R-NJDiUOpBXF5KUSn8AR1AaEw3Fkp1Q4ZtCoS6-4lFfgoYwKqLcp29mkR8o9wzwQrf32LpZIrZCf" width="157" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Freddien Mercury.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEinSbnQeywUPb1p0U6lx0FMSTmrBRRbim-eJFohpdMsEvt2SS_6yLYaZkiP7Hc6hTQbcPh3Yu_KrC2kgVYREZPqf1M8-8Xihr1ktxy0NpHHrM64J2a3h6stSN2mOvbeFvp8dpvLvlGXGIqaQ2wrhA8LU_09In69dupaqr_GTZQ6M8UEheWo-J-ePIPy" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="739" data-original-width="984" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEinSbnQeywUPb1p0U6lx0FMSTmrBRRbim-eJFohpdMsEvt2SS_6yLYaZkiP7Hc6hTQbcPh3Yu_KrC2kgVYREZPqf1M8-8Xihr1ktxy0NpHHrM64J2a3h6stSN2mOvbeFvp8dpvLvlGXGIqaQ2wrhA8LU_09In69dupaqr_GTZQ6M8UEheWo-J-ePIPy" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Queen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Koulujen
jälkeen Freddie Mercury kokeili musiikkia eri yhtyeiden kanssa ja
myi käytettyjä vaatteita Kensington Marketilla Lontoossa rumpali ja
tuottaja Roger Taylorin kanssa. Freddie työskenteli samoin
matkatavaroiden käsittelijänä Heathrow’n lentokentällä, vuonna
1929 perustetulla nykyään suurimmalla Lontoon kuudesta
lentokentästä. Huhtikuussa 1970 Freddie Mercury liittyi kitaristi
Brian Harold Mayn (s. 19.7.1947) ja rumpali Roger Meddows Taylorin
(s. 26.7.1949) Smile -yhtyeeseen, johon otettiin vielä basistiksi
John Richard Deacon vuonna 1971 (s. 19.8.1951). Freddie Mercury keksi
bändin nimeksi Queen. </span></span>
</p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-3554466830985215542024-03-08T10:46:00.000-08:002024-03-10T04:06:53.317-07:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Matti-Juhani "Masa" Orpanan 30-vuotistaiteilijajuhla</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Matti-Juhani
”Masa” Orpana (s. 1973 Kangasala) vietti
30-vuotistaiteilijajuhlaansa G Livelabissa Tampereella torstaina
7.3.2024 klo 19-21.30. Masan – tämän multi-instrumentalistin –
soittimia ovat mm. erilaiset saksofonit, huilu, kitara ja klarinetti.
Eniten hän soittaa kuitenkin tenorisaksofonia. Konsertin ensimmäisen
jakson soitti kokoonpano Jazzmuseo, jossa Orpanan lisäksi soittavat
Arto Piispanen (s. 1958 Tervola, piano), Ville Rauhala (s. 1976,
basso) ja Lauri Hannu (s. 25.5.1967 Sahalahti, kitara). Tämä
jazzkokoonpano on soittanut paljon keikkoja mm. Pyynikinlinnassa
Tampereella, joka tunnetaan kenkätehtailija Emil Aaltosen (s. 29.8.1869 Metsäkansa ja k. 16.12.1949 Tampere) kotimuseona nykyään. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgrXdhZvdRiaEy-myvI4Zp3ojnVsh_sNnIXDsZVzuOzANA24Ovs05UkizaaWE2vGD4ESqhsbe81Iw9hmDvm3ebOSrx1mWTol3TXZhFtXHoHtwuA3M8ZsayfyYsdfqX0uSjf7ip7MwjaxpSQKtfzDZ0KnoTBxZg2q3iTpwCHhTdLfyw3ow5NnPJUrTIi" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="4000" data-original-width="1792" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgrXdhZvdRiaEy-myvI4Zp3ojnVsh_sNnIXDsZVzuOzANA24Ovs05UkizaaWE2vGD4ESqhsbe81Iw9hmDvm3ebOSrx1mWTol3TXZhFtXHoHtwuA3M8ZsayfyYsdfqX0uSjf7ip7MwjaxpSQKtfzDZ0KnoTBxZg2q3iTpwCHhTdLfyw3ow5NnPJUrTIi" width="108" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Masa Orpana.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Konsertin
jälkipuoliskolla soitti Masa Orpana Honk-yhtye, jota Orpana johtaa
ja myös säveltää paljon yhtyeelle musiikkia. Tässä
kokoonpanossa sairastapauksen vuoksi – yksi foni puuttui –
soittivat Orpanan lisäksi Jani Auvinen (rummut), Ville Vallila
(basso), Aino Heikkonen (saksofoni) ja Jonni Seppälä (kitara ja
laulu). Yhtyeen hiljan (26.1.2024) edesmenneelle rumpalille,
Jussipekka ”Juppo” Paavolalle omistettiin konsertissa myös yksi
kappale.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhVXXVLLh2ehwxoy9zYYTwJ_2Hy61xxxJOb4Lz0cbSAMlyaJuZAwKJhvPy_ThB_rdm_oocA5obNqkTKjLj1oRnTpxiXyeCNL_WW6BHwFmeEI7SO6KJjGmx9XzkjTGHqrzta2-AnCRdXs2nO5LjV1PHOZhHK70WBG9Sz5POec7lRxAXDGg1KmLLDdWH1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3876" data-original-width="3008" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhVXXVLLh2ehwxoy9zYYTwJ_2Hy61xxxJOb4Lz0cbSAMlyaJuZAwKJhvPy_ThB_rdm_oocA5obNqkTKjLj1oRnTpxiXyeCNL_WW6BHwFmeEI7SO6KJjGmx9XzkjTGHqrzta2-AnCRdXs2nO5LjV1PHOZhHK70WBG9Sz5POec7lRxAXDGg1KmLLDdWH1" width="186" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Masa Orpana ja Aino Heikkonen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Masa
Orpana on julkaissut omalla nimellään kolme albumillista musiikkia:
Alba Recordsin julkaisemat Honky Tonk Man (2005), Brothers (2008)
sekä Travelin’ Home (2014). Sen lisäksi Orpana on vieraillut
lukuisilla äänilevyillä jazz-, blues- ja rockyhtyeiden jäsenenä
sekä vierailevana muusikkona monien pop-, rock- ja rhythm and blues
-artistien levyillä soittamassa. Vuonna 2006 Masa Orpana alkoi
soittaa Anssi Matti Tikanmäen (s. 18.3.1955 Haapajärvi)
orkesterissa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZHkpzoKJoXeYGzw2lLg0rt0AQjQTpQkkAbP6Athejsrpnt8B0ckO6oGOTDCBzivtjSZ5N6CZnpkecFIE3T_WbKeNa1n4iTyO9Qq7OLquwNfEk4ySJKLK_v4-FteCDEm-44bA-R3kugQrVt9ZBwePYCFaJKCPJNBdJvOWnyp_z2GEfEK1N1hUG3jlu" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="958" data-original-width="1440" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiZHkpzoKJoXeYGzw2lLg0rt0AQjQTpQkkAbP6Athejsrpnt8B0ckO6oGOTDCBzivtjSZ5N6CZnpkecFIE3T_WbKeNa1n4iTyO9Qq7OLquwNfEk4ySJKLK_v4-FteCDEm-44bA-R3kugQrVt9ZBwePYCFaJKCPJNBdJvOWnyp_z2GEfEK1N1hUG3jlu" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Anssi Tikanmäki.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Masa
Orpana on toiminut samoin rhythm and blues -yhtye Honky Tonk Menin
keulakuvana laulaja-kitaristi-harpisti Ismo Haaviston (s. 21.5.1973)
rinnalla. Orpana työskentelee myös teatterimuusikkona teattereissa.
Soittajan työn ohella Masa Orpana on toiminut monipuolisesti
saksofoninsoiton ja rytmimusiikin opettajana. Anssi Tikanmäen
Orkesterin ja Honkin lisäksi Masa Orpana on soittanut lukuisissa
muissa yhtyeissä, kuten mm. Groovy Eyes, One O’Clock Hump ja
Jazzgangsters. Orpana on ollut mukana perustamassa jazzyhtyeitä
Rakka, Olmarin Unioni sekä Jazzmuseo. Näiden yhtyeiden kanssa Masa
Orpana on levyttänyt ja esiintynyt blues- ja jazzfestivaaleilla sekä
-klubeilla Suomen lisäksi myös muissa Pohjoismaissa, ympäri
Eurooppaa ja Pohjois-Amerikassa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjglyIbMEf6iWXSdqfYBr2yT47sTl2fEXscOi7-42Blsv9A0o7WsuhS-X6zbw46g1zMV4jKZ0iYaI4WasWjFOW70iT6aFT29ximN9nVsf4JoS7pBOfhzJxJF14sVHDhTdjQdsJHspueR8S_GhETJ20SMlSR4tULneIKDF68jugC_0fSwYBcKIsqqK4D" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3851" data-original-width="1792" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjglyIbMEf6iWXSdqfYBr2yT47sTl2fEXscOi7-42Blsv9A0o7WsuhS-X6zbw46g1zMV4jKZ0iYaI4WasWjFOW70iT6aFT29ximN9nVsf4JoS7pBOfhzJxJF14sVHDhTdjQdsJHspueR8S_GhETJ20SMlSR4tULneIKDF68jugC_0fSwYBcKIsqqK4D" width="112" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Basisti Ville Rauhala.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Pirkanmaan
Blues-yhdistys Blues Lovers ry:n vuosittain jaettava blues &
roots-musiikin erityispalkinto, Jemma-palkinto (käsin tehty
taidepalkinto), myönnettiin vuonna 2021 Masa Orpanalle
laaja-alaisesta blues & roots -juurimusiikin esilletuomisesta
musiikissaan, muusikontaidoistaan, opetustyöstään ja monesta
muusta aiheeseen liittyvästä toiminnasta.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhKD47w9P0VGE8aFO8u3y-lA1t03KQiZcXnld7LGitZOspYbXvWuU8mLLBuxZDQxVHOOi2I3sSHm9-hagqTaQ929BlrmeSTKgB-5m0YG04zSEJekO6-S-VcJKI_8GNvwna3su6ct39I6EdiTTsEk7LCYR8ufoh-iqLtlpaTqO52ga3RRuESiag4z4Kc" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3613" data-original-width="3008" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhKD47w9P0VGE8aFO8u3y-lA1t03KQiZcXnld7LGitZOspYbXvWuU8mLLBuxZDQxVHOOi2I3sSHm9-hagqTaQ929BlrmeSTKgB-5m0YG04zSEJekO6-S-VcJKI_8GNvwna3su6ct39I6EdiTTsEk7LCYR8ufoh-iqLtlpaTqO52ga3RRuESiag4z4Kc" width="200" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Jonni Seppälä.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Masa
Orpana Honk -yhtyeestä esittelen lyhyesti bändin uusimman jäsenen,
rumpali Jani Auvisen. Jani Auvinen on lähtöisin Mikkelistä.
Ensimmäinen kosketus lyömäsoittimiin tapahtui hänen ollessa
4-vuotias häissä, jossa hän pääsi kokeilemaan soittotauolla
olleen bändin rumpuja. Pian tämän jälkeen Jani Auvinen saikin
omat rummut kotiin. Yläasteella koulussa Auvinen perusti jo oman
bändin, jolla soitettiin lähinnä progressiivista musiikkia.
Esikuvina tuohon aikaan oli mm. suomalainen Kingston Wall.
Yläasteella Jani Auvinen aloitti myös kitaransoiton.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhc0Kd17cHGzeX9ShdbLVxN3e6T2ojP8wzBXA1ObinJW4y1MvhsR4cboPzug1VisT49CEAxXPtr2dq8LEkVW6rwhHWNPFqIrKvggS16QGYiykDK_jFzgPf3RvTe7APElXoHiuzxrS34thXPY8B2wa7dtbWm8Z41cIGbFNxCV3_6V7FEebmMJROz4uti" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="450" data-original-width="300" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhc0Kd17cHGzeX9ShdbLVxN3e6T2ojP8wzBXA1ObinJW4y1MvhsR4cboPzug1VisT49CEAxXPtr2dq8LEkVW6rwhHWNPFqIrKvggS16QGYiykDK_jFzgPf3RvTe7APElXoHiuzxrS34thXPY8B2wa7dtbWm8Z41cIGbFNxCV3_6V7FEebmMJROz4uti" width="160" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Sami Kuoppamäki.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Lukioaikana
Janista kasvoi ahkera Mikkelin kirjaston kuluttaja; hän kuunteli
ahkerasti levyiltä musiikkia. Lukioaikana Jani Auvinen aloitti
opiskelun Mikkelin musiikkiopistossa, jossa sivusoittimeksi tuli
piano. Opiston opetus perustui klassiseen perinteeseen ja opettajina
toimivat sotilassoittukunnista tulleet muusikot. Myös marimbansoitto
kuului opetukseen Mikkelissä. Lukion kirjoitusten jälkeen Jani kävi
armeijan vuonna 1996 ja teki sen jälkeen tanssikeikkoja; hän soitti
mm. Rantakylän Big Bandissä jazzia. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUArN7aSkHFUSjeLatnBreIr40mEm882pm-SeCjn_yrmVGzWYUR_49zyOsgBRDURpuNY8VWm6yXog_gUTleanEYSYmQMvbugpZjrp0hGzMl_IOv6mqipnzDgSTD5L_r6x6lJVey6gDhqXHKxGXtPFFZ4laXFmBa8oot7uc8dy6yYomYyJj4Kx_IP0m" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1232" data-original-width="1044" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUArN7aSkHFUSjeLatnBreIr40mEm882pm-SeCjn_yrmVGzWYUR_49zyOsgBRDURpuNY8VWm6yXog_gUTleanEYSYmQMvbugpZjrp0hGzMl_IOv6mqipnzDgSTD5L_r6x6lJVey6gDhqXHKxGXtPFFZ4laXFmBa8oot7uc8dy6yYomYyJj4Kx_IP0m" width="203" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Pianisti Arto Piispanen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Mikkelistä
Jani Auvinen muutti Savonlinnaan puolenvuoden ajaksi tanssikeikoilla
tutuksi tulleiden muusikoiden perässä. Savonlinnassa Auvinen
harjoitteli ahkerasti rumpujensoittoa. Savonlinnasta Jani muistaa
ainakin Matti Lötjösen, joka sittemmin muutti myös Tampereelle
musiikkitöiden perässä. Jani Auvinen otti joitakin yksityisiä
soittotunteja rumpali Sami Sakari Kuoppamäeltä (s. 1971). Hän
osallistui myös Otavan musiikkileirille, jossa rummunsoittoa
opettivat rumpalit Kari Ilmari Miri Miettinen (s. 22.8.1960) ja Okko
Laru (s. 15.12.1969). </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Savonlinnasta
Jani Auvinen muutti vuodeksi Joensuuhun, jossa hän opiskeli Joensuun
konservatoriossa pop- ja jazzmusiikkia Tomi Juhani Salesvuon (s.
10.11.1972 Lappeenranta) ohjauksessa. Salesvuo valmistui
Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolta vuonna 2002. Salesvuo on
opiskellut myös Yhdysvalloissa ja Saksassa. Tomi on kotoisin
musikaalisesta perheestä; muusikkoisän kautta Tomi innostui
musiikkiin konserteissa. Hän kävi myös koulua musiikkiluokalla.
Jazz- ja rytmimusiikki sytytti, kun Tomi pääsi mukaan kotikaupungin
Big Band -orkesteriin teini-iässä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhHDL4dVuIlB6ZcG9usr8c6sA9fsyO6brMs1HiyJkcaWGZ4QiYz3Rxj9kuFbzVCJFGggEM7mPa5gQ_zBSRP2cYwzrEbL0JTLS8JRIrVh-fDjV61oqu7HALeoY7BfSzL9yzYsaNQAu_klk2G1T_ZW6xHrZ4tbym7Re3dORirkylQA1UGf7fyT0daCdNM" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3540" data-original-width="3008" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhHDL4dVuIlB6ZcG9usr8c6sA9fsyO6brMs1HiyJkcaWGZ4QiYz3Rxj9kuFbzVCJFGggEM7mPa5gQ_zBSRP2cYwzrEbL0JTLS8JRIrVh-fDjV61oqu7HALeoY7BfSzL9yzYsaNQAu_klk2G1T_ZW6xHrZ4tbym7Re3dORirkylQA1UGf7fyT0daCdNM" width="204" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Lauri Hannu.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Ennen
Tampereen seudulle asettumistaan Jani Auvinen poikkesi vuonna 1998
hetkeksi myös Helsinkiin, jossa hän opiskeli Pop- ja Jazzopistossa
Arabianrannassa. Samaan aikaan opistossa olivat mm. Kalle Torniainen
(s. 5.3.1978) ja Mikko Kaakkuriniemi (s. 1975), joka on soittanut mm.
Mikko Kuustosen, Tuomo Prättälän, Quintessencen, Sami Saaren,
Lauri Porran, Ari Koivusen, Acornin, Maarit Hurmerinnan ja Darkness
Is My Canvasin levyillä. Helsingin aikanaan Jani Auvinen soitteli
monissa kokoonpanoissa ja teki freelancerinä tuurauskeikkoja paljon.
Hän soitti kantria mm. Freud, Marx, Engels & Jungin kanssa,
Anssi Kelan orkesterissa ja Emmin bändissä, jolloin keikkoja alkoi
olla Janilla myös ulkomailla Euroopan festivaaleilla.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiG1gjazU-EtLzi8zLFfmNdqisPP1hjTVZpfB9z2bqbex_EgcJLYtaryZijPBIQtQCRZ64_EJ89wBuSnf3Ib1F6FzS02eSm2N3DmhUqk4zRdWskVquR9XvNX-SW01MNlFPSrUigMpYjT2wJzVPgpK0wF_7oJgCjzRzbIzcL-ZpB1Q0ZqKQe5helQfIN" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3679" data-original-width="1792" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiG1gjazU-EtLzi8zLFfmNdqisPP1hjTVZpfB9z2bqbex_EgcJLYtaryZijPBIQtQCRZ64_EJ89wBuSnf3Ib1F6FzS02eSm2N3DmhUqk4zRdWskVquR9XvNX-SW01MNlFPSrUigMpYjT2wJzVPgpK0wF_7oJgCjzRzbIzcL-ZpB1Q0ZqKQe5helQfIN" width="117" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Rumpali Jani Auvinen tutkii mihin hävisi Masa Orpana torvineen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tampereen
musiikkielämä alkoi hiljalleen tulla tutuksi vuodesta 2000 lähtien
Jani Auviselle. Vuonna 2002 hän aloitti soittaa Heikki Silvennoisen
SF-Blues kokoonpanon kanssa. Vuonna 2003 Jani Auvinen muutti vanhaan
rintamamiestaloon Kangasalle Heikki Silvennoisen tyttären, Hannan,
kanssa. Auvinen ei pidä itseään rock-rumpalina, vaan pikemminkin
muusikkona. Tampereella hän on soittanut paljon mm. musikaaleissa
Tamperee Teatterin orkesterimontussa. Hän soitti jonkin aikaa myös
Pekko Käppi & KHHL:n kanssa ja Tapio Ylisen johtamassa Fifth
Season-kokoonpanossa. Kokoonpanossa Auvisen lisäksi soittavat Tapio
Ylinen (laulu, kitarat), Mikko Löytty (basso) ja Arto Piispanen
(sähköpiano ja urut). Vuodesta 2013 Jani Auvinen on soittanut
rumpuja vakituisempaan Uniklubissa. Hän on ollut soittamassa mukana
Uniklubin kolmella viimeisimmällä levyllä. Nyt viimeisimpänä on
tullut kiinnitys tähän Masa Orpanan johtamaan Honk-yhtyeeseen.</span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-29466887521652829322024-03-07T19:07:00.000-08:002024-03-07T19:07:48.710-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Paavalinkirkko Helsingissä</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Helsingin
Vallilassa sijaitsee Helsingin seurakuntayhtymään kuuluva Paavalin
seurakunnan kirkko, Paavalinkirkko (ruots. Paulus kyrka).
Paavalinkirkko valmistui vuonna 1930 ja kirkon suunnitteli arkkitehti
Bertel Karl Liljequist (s. 1.7.1885 Vaasa ja k. 17.6.1954), tunnettu
paremmin lähinnä kirkkojen suunnittelijana. Hänen suunnittelemiaan
kirkkoja löytyy mm. Rovaniemeltä (1950), Outokummusta (1955),
Degerbyn Inkoossa (1931-1932), Kemijärveltä (1949.1950),
Kiuruvedeltä (1940), Kuusamosta (1951), Säynätsalosta (1926),
Valkealasta (1926), Kuusankoskelta (1929) ja Ähtäristä
(1935-1937). Bertel Liljequist suunnitteli samoin monia merkittäviä
teollisuuskohteita, asuin- ja kerrostaloja, pankkeja,
elokuvateattereita, kouluja ja seurakuntataloja sekä kokonaisia
asuinalueita. Hän oli opiskeluaikanaan kiinnostunut antiikin ja
keskiajan arkkitehtuurista ja useissa hänen töissään näkyykin
vaikutteita klassismista.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjh-l0rBy3Rhsb0B-aVrUKiczzJbkqwgZM38n-u6G5M8RXyxG31AYyLh_Zr6jmFTBJTUkTG_L71SFMZztU6iCLTDt2Y0GSQDh2sJOu0ZGuP13hNc3gdG2460wcVU56e--OiKeZQ0Xp8maCGZz9DUvOda00rMlfqcJamuUkCeQOkiR6YqQJb38xay6Cu" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="358" data-original-width="550" height="208" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjh-l0rBy3Rhsb0B-aVrUKiczzJbkqwgZM38n-u6G5M8RXyxG31AYyLh_Zr6jmFTBJTUkTG_L71SFMZztU6iCLTDt2Y0GSQDh2sJOu0ZGuP13hNc3gdG2460wcVU56e--OiKeZQ0Xp8maCGZz9DUvOda00rMlfqcJamuUkCeQOkiR6YqQJb38xay6Cu" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Helsingin Paavalinkirkko.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Sörnäisten
seurakunta jaettiin vuonna 1941 Kallion ja Paavalin seurakuntiin.
Paavalinkirkon suunnittelua varten julistettiin
arkkitehtuurikilpailu, johon saapui kaikkiaan 51 eri ehdotusta.
Paavalinkirkko valmistui vuonna 1930 ja kirkon vihki käyttöön
1.3.1931 </span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Helsingin
yliopiston professori, Porvoon ja Tampereen </span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>piispa
Jaakko Gummerus </span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>(s.
13.10.1870 Sääminki ja k. 24.11.1933 Tampere)</span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>.
</span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Paavalinkirkko
on muodoltaan pitkäkirkko ja kirkon rakennusmateriaalina on käytetty
punatiiltä. Paavalinkirkkoa on toisinaan kutsuttu Helsingin
kauneimmaksi kirkoksi. Paavalinkirkko on nimetty apostoli Paavalin
(n</span></span></span><span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">oin
</span></span></span></span></span></span></span><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/3"><span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><span style="background: #ffffff;">3</span></span></span></span></span></span></span></span></span></a><span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;">–</span></span></span></span></span><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/64"><span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><span style="background: #ffffff;">64</span></span></span></span></span></span></span></span></span></a><span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
</span></span></span></span></span></span></span><span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><span style="background: #ffffff;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Latina">lat.</a>
</span></span></span></span></span></span></span></span></span><span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span lang="la-VA"><i><span style="font-weight: normal;">Paulus</span></i></span></span></span></span></span></span><span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
</span></span></span></span></span></span></span><span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="text-decoration: none;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;"><span style="background: #ffffff;"><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikan_kieli">kreik.</a>
</span></span></span></span></span></span></span></span></span><span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span lang="el-GR"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Παύλος</span></span></span></span></span></span></span></span><span style="font-variant: normal;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">,
</span></span></span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><i><span style="font-weight: normal;">Pávlos</span></i></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><i><span style="font-weight: normal;">)
</span></i></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">mukaan
ja Paavali on maalattu kirkon pääsisäänkäynnin yläpuolelle.
</span></span></span></span></span></span><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Kirkkosalissa
on 800 istumapaikkaa. Paavalinkirkon siipirakennuksessa on kaksi
suurta seurakuntasalia, joista Yläsaliin mahtuu 80-100 henkilöä ja
Alasaliin 100-120 henkilöä. </span></span></span></span></span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjvQ44ucHk4aDFSybmTzQP9iEnA3uxdZ0MxuIowjoe4NG1Vs_9Pq01ovI01iY51wNkmszIODRR-CR-I8O4Pnz5PFhgzHDAwE8r8sxFPiBqw9YzP4gLV_WYOW6EJw1PriYLq0sjcml8-K79VanxhFqQ344Evy3APi3xdZ97LbZAPLj-Z0IMi7did6x-P" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="120" data-original-width="89" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjvQ44ucHk4aDFSybmTzQP9iEnA3uxdZ0MxuIowjoe4NG1Vs_9Pq01ovI01iY51wNkmszIODRR-CR-I8O4Pnz5PFhgzHDAwE8r8sxFPiBqw9YzP4gLV_WYOW6EJw1PriYLq0sjcml8-K79VanxhFqQ344Evy3APi3xdZ97LbZAPLj-Z0IMi7did6x-P" width="178" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Piispa Jaakko Gummerus.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="letter-spacing: normal;"><span style="font-style: normal;"><span style="font-weight: normal;">Punatiilisen
Paavalinkirkon pääsisäänkäynnin yläpuolella on kirkon
nimikkopyhä apostoli Paavali kädessään perimätiedon mukaiseen
kuolintapaansa viittaava miekka. Ulko-oven kahvassa ovat uskoa,
toivoa ja rakkautta kuvastavat risti, ankkuri ja palava sydän.
Talvisodan aikaisissa pommituksissa Paavalinkirkko vaurioitui jonkin
verran.</span></span></span></span></span><span style="font-style: normal;">
</span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">Sodan
jälkiä näkyy yhäti vielä yhdessä seinässä ja pääoven
pylväissä. </span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">Vuosina
2002.2003 Paavalinkirkko peruskorjattiin arkkitehtitoimisto Slotte &
Schützin suunnitelmien mukaan. Korjauksessa kirkon ulkoasua
palautettiin alkuperäiseen asuun ja sen koko äänijärjestelmä
uusittiin.</span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgwMNKTbpHhBRIH3tQdLJBPWwVNlTP3cL23TXjndst75Vs1YgXFPBdTVAtoUiOpGLbzbPJwzQupD5M9s0xYqg8KS8hWAUd8ASsSt3c9aZgoiH5FDW3aDeh2tzyhCwFCN_wZf66B21WumxNETGFx-Mt8AgxjUzTkJt3WmL6wMU35QyTG0wr8YfejFkCN" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="313" data-original-width="470" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgwMNKTbpHhBRIH3tQdLJBPWwVNlTP3cL23TXjndst75Vs1YgXFPBdTVAtoUiOpGLbzbPJwzQupD5M9s0xYqg8KS8hWAUd8ASsSt3c9aZgoiH5FDW3aDeh2tzyhCwFCN_wZf66B21WumxNETGFx-Mt8AgxjUzTkJt3WmL6wMU35QyTG0wr8YfejFkCN" width="320" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">U</span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">rkulehterillä
on lause psalmista 100: ”Käykää hänen portteihinsa kiittäen.”
Pyhiinvaeltajan tunnusmerkki, uskon salaisuuden vertauskuva simpukka
ja Jumalan valtakuntaa kallisarvoisena aarteenaan kuvaava helmi
toistuvat sivupilareiden lampuissa ja alttarikaiteen kuvioinnissa.
Uuden alttarin kansi on ikivanhaa kalkkikiveä, jossa näkyy siellä
täällä fossiileja. </span></span></span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">Paavalinkirkon
alkuperäiset, Kangasalan urkutehtaan rakentamat urut valmistuivat
vuonna 1931. Sama tehdas uudisti urut 1950-luvun tyylisuunnan
mukaisiksi vuonna 1957. Vuonna 1951 toimintansa aloittanut
Urkurakentamo Veikko Virtanen (s. 14.6.1928 Helsinki) rakensi urut
vuonna 2005 uudelleen. </span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">Urkupillistöt
oli alkujaan sijoitettu kahteen erilliseen kaappiin lehterin oikeaan
ja vasempaan reunaan, niin että parven keskellä oleva ikkuna jäi
näkyviin. Nyttemmin sijoitus on erilainen; kunnostuksessa ne
otettiin ulos kaapeista ja keskellä on uusi pillikenttä.
Paavalinkirkon uruissa on 48 äänikertaa ja neljä siirtoa sekä
kolme sormiota. Niiden nykyisen fasadin on muotoillut ruotsalainen
arkkitehti Ulf Oldaeus ja urkujen kaikki kolme vaihetta ovat nykyään
näkyvissä.</span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">Paavalinkirkon
kuoriurut on rakentanut Urkurakentamo Martti Porthan vuonna 2005.
Niissä on 12 äänikertaa, yksi sormio ja liitejalkio. Urut
edustavat pohjoisitalialaista urkutyyppiä. Kirkossa järjestetään
vuosittain uuden urkumusiikin festivaali, Organo Novo.</span></span></span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjwEanOhnZihDtpts4ctbGhhwYn5xNoS0crmQF_7QWOqcw2ggroANOnSIGHpOIWoAUNT5CXJMgMhCarnYeTBnphDNyQmUE7JAAJDotMiWDTx9gy1DeZr5VaaFy2wuhZtAmbay29hsWTo8gdvYQfvt17fpvbI7mY7H_H-bw-JeGH0u9KYrZD36HQ0qSg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="180" data-original-width="295" height="195" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjwEanOhnZihDtpts4ctbGhhwYn5xNoS0crmQF_7QWOqcw2ggroANOnSIGHpOIWoAUNT5CXJMgMhCarnYeTBnphDNyQmUE7JAAJDotMiWDTx9gy1DeZr5VaaFy2wuhZtAmbay29hsWTo8gdvYQfvt17fpvbI7mY7H_H-bw-JeGH0u9KYrZD36HQ0qSg" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuvataiteilija Antti Emil Salmenlinna.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">Simpukka
ja helmi ovat Paavalinkirkon keskeisiä teemoja. Talvisodassa osin
tuhoutuneet kirkon lasimaalaukset</span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">
</span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">on
maalannut kuvataiteilija ja sisustusarkkitehti Antti Emil Salmenlinna
(ent. Sallmén, s. 28.3.1897 Koski Hl </span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">j</span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">a
k. 8.5.1968), joka suunnitteli myös kuntien vaakunoita. Kirkon
holvit, kupolit ja Jumalan karitsan on maalannut taidemaalari Frans
Ilmari Manninen (s. 3.5.1886 ja k. 20.11.1946), joka oli sisällisodan
aikana punaisten puolella, Kansanvaltuuskunnan sisäasiainosaston
erityisjaoston päällikkönä. </span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">Kuvanveistäjä
Elias Ilkka (s. 25.6.1889 Jalasjärvi ja k. 14.1.1968 Sääksmäki)
on tehnyt alttarin yläpuolella olevan puisen krusifiksin (lat.
crucifixum). Saarnastuolissa on Johan Gunnar Finnen (s. 4.4.1886
Hollola ja k. 17.9.1952 Helsinki) reliefit neljästä evankelistasta.
Finnen tunnetuimpana teoksena yleisesti pidetään Helsingissä
sijaitsevaa Zachris Topeliuksen muistomerkkiä, Taru ja totuus.
Saarnastuolin katossa on kristillinen vertauskuva pelikaani.
Paavalinkirkon alkuperäiset art deco -tyyliset ehtoollisvälineet on
suunnitellut </span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">koristetaiteilija
ja taidemaalari Carl August </span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">Henry
Ericsson (</span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">s.
6.2.1898 Mikkeli ja k. 16.10.1933 Porvoo).</span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span style="font-size: x-small;"><span style="font-style: normal;">
</span></span></span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj61k37xmUSto4jZ2PuOOxT7bWrau80U3Pb1wmXyHXFBENZYQOLYw6BeO9ujyeq8M74COhq_0i3Zt1k8tgro9O-mtnwFzGmfwrFqRWwJoxt21gILnNcoVBTdi-UKlCbA91nm3TD8fUv9xIMiOiiQwrYeV3DyTUQQIJ6yumVKlATeiNZVDp4NtqHyASQ" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="387" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj61k37xmUSto4jZ2PuOOxT7bWrau80U3Pb1wmXyHXFBENZYQOLYw6BeO9ujyeq8M74COhq_0i3Zt1k8tgro9O-mtnwFzGmfwrFqRWwJoxt21gILnNcoVBTdi-UKlCbA91nm3TD8fUv9xIMiOiiQwrYeV3DyTUQQIJ6yumVKlATeiNZVDp4NtqHyASQ" width="233" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Johan Gunnar Finne.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">A</span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">iemmat
kirkkotekstiilit olivat tekstiilitaiteilija Greta Skogster-Lehtisen
(s. 22.2.1900 Hämeenlinna ja k. 11.2.1994 Tampere) suunnittelemat.
Hän on suunnitellut mm. vuonna 1931 valmistuneeseen Eduskuntataloon
sisustusta, kuten kuten huonekalujen verhoilukankaita ja suuria
mattoja. Paavalinkirkon korjaustöiden jälkeen käyttöön otetut
kirkkotekstiilit on suunnitellut tekstiilitaiteilija Helena Vaara (s.
18.7.1963 Koski Hl), </span></span></span><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-style: normal;">joka
on suunnittelussaan käyttänyt hyväksi kirkon vanhaa simpukka- ja
helmisymboliikkaa. </span></span></span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span></span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; font-size: 11pt; font-style: normal; text-align: center;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggmEQR3PO7eUh-fyWOAs76nLOJU_lT3Xqvmu9f8FMVpEQRW-o-oQA1SM1n741Ko6bBXCnBlB3QNlWiCT78KctPi4-f2VC13jCJF3zjm0EZhegTBRTZrQpS2hsRyRWSzhiE4JCi6AVGpSiIJfHcwTYB6slm0IpvIk2WRfQOYF6Km2xL1ofQ0WObbrcp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="474" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggmEQR3PO7eUh-fyWOAs76nLOJU_lT3Xqvmu9f8FMVpEQRW-o-oQA1SM1n741Ko6bBXCnBlB3QNlWiCT78KctPi4-f2VC13jCJF3zjm0EZhegTBRTZrQpS2hsRyRWSzhiE4JCi6AVGpSiIJfHcwTYB6slm0IpvIk2WRfQOYF6Km2xL1ofQ0WObbrcp" width="190" /></a></span></span></span></div><div style="text-align: center;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-size: x-small;">Greta Skogster-Lehtinen.</span></span></span></span></div><div style="text-align: center;"><span style="color: black;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><br /></span></span></span></div><p></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-59958900874086984242024-03-07T03:47:00.000-08:002024-03-07T03:47:32.844-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Kuinka ooppera saapui Tampereelle? (4. osa)</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
”<span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Oopperayhdistyksen
perustaminen niissä olosuhteissa oli sellainen uhkayritys, että
minä en olisi uskaltanut siihen ryhtyä. Onneksi oli uskaltajia,
joiden innostus tarttui muihinkin.” Nämä sanat lausui suomalainen
mezzosopraanolaulajatar Antonietta Toini (oik. Toini Inkeri Nikander
o.s. Putkonen, s. 5.11.1901 Rauma ja k. 3.7.1990 Tampere).
Perustamisvaiheessa Antonietta Toini ei arvannut liittyä vielä
oopperayhdistykseen Tampereella; hän ei saattanut uskoa, että
Tampereen suhteellisen vaatimattomissa olosuhteissa kyettäisiin
luomaan kelvollista oopperaa. Nämä sanat hän lausui haastattelussa
hieman ironisesti 40 vuotta myöhemmin.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiBlG6fT2HBdvtFuQSgImXs7w417v5N3GmFNZ7a411Q9SNm9pqOpfEe0DthQfEtXjt62WpvzoZw9tIptWDgZojTK1fEJ_hIAKOhBRFB5oLwCXbRRC_hSgBH8HpEPe8y_IyrOxyzBh1xjuA-EF6CO38b5_kL6vlmYs-ctKJChBpiG3i74gvE1vWXpVCU" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="312" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiBlG6fT2HBdvtFuQSgImXs7w417v5N3GmFNZ7a411Q9SNm9pqOpfEe0DthQfEtXjt62WpvzoZw9tIptWDgZojTK1fEJ_hIAKOhBRFB5oLwCXbRRC_hSgBH8HpEPe8y_IyrOxyzBh1xjuA-EF6CO38b5_kL6vlmYs-ctKJChBpiG3i74gvE1vWXpVCU" width="288" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Toini Inkeri Nikander.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Antonietta
Toini oli ensimmäinen suomalainen sopraano, joka lauloi Milanon La
Scalassa, Italiassa. Antonietta Toini oli kiinnitettynä La Scalaan
vuosina 1929 ja 1934 sekä Frankfurt-am-Mainin oopperaan vuosina
1935-1936. Tämän lisäksi hän vieraili Etelä- ja Keski-Euroopan
sekä Skandinavian oopperataloissa laulamassa. Antonietta Toini asui
Tampereella. Hän lahjoitti ennen kuolemaansa vuonna 1990 Turun
taidemuseolle 79 suomalaisten taiteilijoiden maalaamaa taulua.
Antonietta Toini oli Tampereen Oopperayhdistyksen puheenjohtaja
vuodesta 1954 ja hän opetti myös laulua. Hän sai Pro Finlandia
-mitalin vuonna 1960. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Tampereen
Oopperayhdistys lähti taloudellisesti liikkeelle täysin puhtaalta
pöydältä – rahoja yhdistyksellä ei ollut lainkaan. Aivan
ensimmäisiin yhdistyksen kuluihin täytyi antaa henkilökohtaisia
takauksia, joilla pankista saatiin 20 000 markan vekseli. Sillä
rahasummalla ei vielä läheskään pystytty uutta oopperaa
tuottamaan. Yhdistyksen sihteeri laittoi paikallisiin Aamulehteen
sekä Kansan Lehteen uutisilmoitukset oopperayhdistyksen
perustamisesta. Kaupungille tiedotettiin sanaa kierrättämällä,
että oopperayhdistykseen voi ja kannattaa liittyä jäseneksi, joko
puhelimella soittamalla yhdistyksen puheenjohtajalle tai sihteerille,
mutta liittymisen pystyi tehdä myös henkilökohtaisesti Fazerin
Musiikkikaupassa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Piiritarkastaja
Erik Stenbäck kertoi Aamulehden uutisille mm. näin: ”Yhdistys
ottaa mielellään vastaan avustuksia muodossa tai toisessa
toimintansa tukemiseksi”. Oopperayhdistys otti tukien saamiseksi
yhteyttä 50 eri yritykseen ja lahjoituksia näistä saatiin kolmelta
yritykseltä yhdistykselle. Tämän lisäksi maksullisia ilmoituksia
ensimmäisiin ohjelmalehtisiin saatiin 80 yritykseltä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Oopperayhdistyksen
perustavassa kokouksessa yhdistyksen sääntöjen tekeminen uskottiin
piiritarkastaja Erik Stenbäckille ja insinööri Seppo Silvanille.
Seppo Silvan ei ollut millään tavalla mukana Lentokonetehtaan
oopperatuotannoissa, mutta Silvan oli kyllä käynyt katsomassa
molemmat Lentokonetehtaan tuottamat oopperat, Marthan ja Carmenin.
Hän siis harrasti mielellään oopperaa. Turkulaisena Silvan oli
koulu- ja opiskeluvuosinaan ottanut yksinlaulussa sekä
pianonsoitossa yksityistunteja. Hän oli myös laulanut useassa
kuorossa Turussa ollessaan. Turun yliopiston alakertakahvilassa Seppo
Silvan oli kuunnellut soitinyhtyeen soittoa mm. oopperamusiikista
kirjoitettuja sovituksia. Suomalaisen Oopperan vieraillessa Turussa
Seppo Silvan oli aina istunut katsomossa oopperan ystävänä. Samoin
oli asian myös Turun kaupunginteatterin oopperaesityksissä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Seppo
Silvanilla oli läheinen yhteys myös teatteriin, sillä hänen
aviopuolisonsa, Liisa, oli näyttelijä, ohjaaja ja teatterinjohtaja
Kaarlo Iivari Aarnin (s. 22.8.1888 Tampere ja k. 25.8.1954) tytär.
Kaarlo Aarnin vanhemmat olivat koneenhoitaja Kaarle Aarni ja Ida
Henrika Lindroos sekä aviopuoliso vuodesta 1918 näyttelijä Elsa
Gustafva Aarni (o.s. Vanamo, s. 19.11.1890 Tampere ja k. 22.10.1969).
Kaarlo Aarni oli Tampereen Työväen Teatterin näyttelijä vuosina
1907-1910, kiertuenäyttelijä vuosina 1910-1916, Uuden teatterin
näyttelijä vuosina 1916-1917, Tampereen Teatterin näyttelijä ja
apulaisohjaaja vuosina 1918-1925, Kansan näyttämön näyttelijä ja
johtajan apulainen vuosina 1925-1927, omalla kiertueella vuosina
1926-1927, Kotkan näyttämön näyttelijä ja johtaja vuosina
1929-1940, Tampereen Teatterin johtaja vuosina 1940-1942, jonka
jälkeen hän toimi samassa talossa apulaisjohtajana, ohjaajana ja
näyttelijänä vuoteen 1944 saakka. Aarni toimi Rauman
kaupunginteatterissa vuosina 1948-1949 ja Mikkelin teatterissa
vuosina 1949-1950. Aarni ohjasi Tampereella näytelmiä, joista
merkittävimpiä oli norjalaisen näytelmäkirjailija ja runoilija
Henrik Johan Ibsenin (s. 20.3.1828 Skien ja k. 23.5.1906 Kristian)
näytelmä, Villisorsa. Kaarlo Aarni ohjasi jo vuonna 1921 Tampereen
Teatterille englantilaisen runoilijan ja näytelmäkirjailijan
William Shakespearen (kastettu 26.4.1564 Stratford-upon-Avon,
Warwickshire ja k. 3.5.1616 Stratford-upon-Avon, Warwickshire)
näytelmän Kuten haluatte. Kaarlo Aarni palkittiin Pro Finlandia
-mitalilla vuonna 1948.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Erik
Stenbäckin ja Seppo Silvanin laatimat Tampereen Oopperayhdistys ry:n
säännöt hyväksyttiin yhdistyksen seuraavassa kokouksessa
27.12.1946. Samassa yhdistyksen kokouksessa valittiin yhdistyksen
johtokunta sekä yhdistyksen säännöissä mainittu taidelautakunta.
Tampereen Opperayhdistys ry:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi
valittiin piiritarkastaja Erik Stenbäck. Johtokunnan muut jäsenet
olivat yli-insinööri Reino Rissanen, laulajatar, rouva Vappu Saliba
Ruuskanen (o.s. Rosvall, 1897-1988), konsuli Rosa Aleksandra Salmelin
(o.s. Lemberg, s. 18.9.1890 Lempäälä ja k. 20.2.1963 Helsinki),
insinööri Seppo Silvan ja toimittaja Jussi Suvanto. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjOitLdpUZbMBYR4pV3yTsXlJzL4cSjWfdY0Xu4k2xe0g5wA5datjbZaN0sCLkZebZSaRBI6O4rBFFqms7EhWysmTYMIYkloDVowqisnm9Oiuo2rOU4uRDy5efiokepv7ysJAs-uDGmhpG6KQfttvqb1KsV-h6mUj-4g5hiiibEKxJ5xaTbGJSKF72k" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="614" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjOitLdpUZbMBYR4pV3yTsXlJzL4cSjWfdY0Xu4k2xe0g5wA5datjbZaN0sCLkZebZSaRBI6O4rBFFqms7EhWysmTYMIYkloDVowqisnm9Oiuo2rOU4uRDy5efiokepv7ysJAs-uDGmhpG6KQfttvqb1KsV-h6mUj-4g5hiiibEKxJ5xaTbGJSKF72k" width="147" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kaarle Petter Ruuskanen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Laulajatar
Vappu Ruuskanen oli naimisissa kauppaneuvos Lauri Pietari Ruuskasen
(s. 9.1.1893 Tampere ja k. 24.3.1974 Tampere) kanssa. Lauri Ruuskanen
teki vaatetusalan tukkukauppaa ja pukujen valmistusta isänsä
perustamassa K. P. Ruuskanen Oy:ssä toimitusjohtajana vuodesta 1916
lähtien. Lauri Ruuskasen vanhemmat olivat Kaarle Petter Ruuskanen
(1848-1909) ja kansakoulunopettaja Tekla Johanna Bange (1858-1897).
Lauri Ruuskanen perusti yrityksen yhteyteen vuonna 1940 miesten
pukuja valmistaneen pukutehtaan. Lauri ja Vappu Ruuskasella oli
poika, Lauri-Juhani Ruuskanen (1932-1970), joka toimi ohjaajana
Kansallisoopperassa ja esiintyi sivuosissa elokuvissa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggwb_z-z9IjNyBVAMyvMon4ZMEGEcl9ju5dJMz0ZveBXIt6cVfVPBZ8umJRCD9-VxYNzWAZimjFHaBA_6oGA8ltsf-fnh7jK_9rwxIj04NcNfAlVMzW5KbH8SOtc4RbbBiMtYq96TOk_UfsTUPp6cRcIePrKcCzMsr6r_SRfYfBalLTi7qy63Eq89o" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="546" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEggwb_z-z9IjNyBVAMyvMon4ZMEGEcl9ju5dJMz0ZveBXIt6cVfVPBZ8umJRCD9-VxYNzWAZimjFHaBA_6oGA8ltsf-fnh7jK_9rwxIj04NcNfAlVMzW5KbH8SOtc4RbbBiMtYq96TOk_UfsTUPp6cRcIePrKcCzMsr6r_SRfYfBalLTi7qy63Eq89o" width="165" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Teollisuusneuvos Rosa Salmelin.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Rosa
Salmelinin vanhemmat olivat talonomistaja Kaarlo Lemberg ja Henrika
Erkkilä. Salmelin oli Tehtaitten kangaskaupan johtaja vuosina
1915-1919, kotimaan tuonti- ja vientiliikkeen omistajana
Amsterdamissa vuosina 1919-1921. Rosa Salmelin oli avioliitossa
vuosia 1912-1930 tehtailija, konsuli Sulo Toivo Valdemar Salmelinin
(1883-1930) kanssa, joka osti Pyynikin juomatehtaan vuonna 1922 ja
laajensi tehtaan toimintaa. Heidän poikansa Simo Erik Valdemar Salmelin
(s. 4.2.1913 Tampere ja k. 8.6.1973 Tampere) oli Oy Pyynikin toimitusjohtajana vuodesta 1939 alkaen.
Toinen poika, Juhani Salmelin (1927-1992) johti Pyynikin panimoa
vuoteen 1985 saakka, jolloin panimo myytiin Sinebrychoffille ja
toiminta siirrettiin Keravan panimolle. Miehensä kuoltua Rosa
Salmelin toimi Oy Pyynikin ja Porin Oluttehdas Oy:n toimitusjohtajana
vuosina 1930-1934, Oy Kaakinmaan toimitusjohtajana vuodesta 1936 sekä
Riihimäen Panomo Oy:n – myöhemmin Olut Oy) – ja Oy Ispoisten
toimitusjohtajana vuodesta 1938. Rosa Salmelin oli Pyynikki-yhtymän
tehtaiden pääjohtaja vuodesta 1934 lähtien. Salmelinista tuli
Viron kunniakonsuli vuonna 1933 ja hän sai teollisuusneuvoksen
arvonimen vuonna 1950. Salmelin omisti Kuljun kartanon – alikujaan
Wilhemsbergin rälssisäteri - ja Lopen kartanon Lempäälässä,
Isposten kartanon Turun Katariinanlaaksossa ja Pohtolan tilan
Ylöjärvellä. Pohtolan tilan maat Salmelinin perikunta myi
myöhemmin kerrostalotonteiksi. Rosa Salmelin harrasti mielellään
taideteosten keräilyä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg9HSOrOWl-zZBtFauG9AxZNdpODNP8mhtFxocE4v_LfJerVRbBDQErolT4GW_70l8_qHKzu1QeQa9AMBNcKqesIrk_bK4HEavlRyC7DrnU7OhFh_dVuKYIeCKZLzbpuoDVG8kXZkU6ZfGIk1ih1weycXFH3SZopgG43j-tZjm-YvCMcnpj6y3wqQhd" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="180" data-original-width="135" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg9HSOrOWl-zZBtFauG9AxZNdpODNP8mhtFxocE4v_LfJerVRbBDQErolT4GW_70l8_qHKzu1QeQa9AMBNcKqesIrk_bK4HEavlRyC7DrnU7OhFh_dVuKYIeCKZLzbpuoDVG8kXZkU6ZfGIk1ih1weycXFH3SZopgG43j-tZjm-YvCMcnpj6y3wqQhd" width="180" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Sulo Toivo Valdemar Salmelin.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Tampereen
Oopperayhdistyksen taidelautakunnan tehtäviin kuului ohjelmiston
suunnittelu, laulajien hankinta tuotantoihin ja esitysten valmistelu;
taidelautakunta oli jonkinlainen yhdistyksen johtokunnan
työvaliokunta. Taidelautakuntaan valittiin yhdistyksen kokouksessa
toimittaja Jussi Suvanto, rakennusargeologi Reino Palmroth,
taiteilija Kalle Lehtomäki, rouva Vappu Ruuskanen, laulajatar Inkeri
Stenbäck sekä alkuun koko oopperahankkeeseen epäluuloisasti
suhtautunut laulajatar Antonietta Toini-Nikander. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhnI-HzgD81pXwfQHZ-IFQqOs1U1AtbQHkD4HfPmEDKEGjKnMEm_3PxmFEMM8uJve7jCK71yZdz6-TWYp3TZ0UQv7alJMlxsaI28-55GrMUIrykpgS8HiTLhKofqHJYqGtCj5zz8X22CySZUSNmymaqYvLyx3upBwUVKhjtXndlXqjcmzlQWK_yywPt" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2144" data-original-width="3434" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhnI-HzgD81pXwfQHZ-IFQqOs1U1AtbQHkD4HfPmEDKEGjKnMEm_3PxmFEMM8uJve7jCK71yZdz6-TWYp3TZ0UQv7alJMlxsaI28-55GrMUIrykpgS8HiTLhKofqHJYqGtCj5zz8X22CySZUSNmymaqYvLyx3upBwUVKhjtXndlXqjcmzlQWK_yywPt" width="320" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Kapellimestari
Eero Henrik Miettinen asetettiin hoitamaan yhdistyksen käytännön
toimia toiminnanjohtajana. Tampereen kaupunginorkesteri haluttiin
saada aivan alusta lähtien mukaan oopperatyöhön. Alkuperäinen
tarkoitus oli tuottaa sekä syksyin että keväisin yleisölle valmis
oopperaesitys nautittavaksi. Oopperatoiminnan rahoittamiseksi
yhdistyi anoi heti Tampereen kaupungilta sekä Suomen valtiolta
avustuksia, mutta kummatkin epäsivät avustukset. Kaupunki sekä
valtio halusivat ainakin ensin nähdä, miten yhdistyksen toiminta
lähtisi käytiin käytännössä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjigkX9P9ZV9DguQJB_w7jGbsJFtrik6ekJfpGs2BxM8Jt2YSf6dtiij9zvvAXBVULbBti2x4O3yzSxEbiRJLkBZMihb4X0T_dunQYXiRfWJuR3kk7HgkHkJ_ANMUSShixhJg-t6EBa9n525-ajKWTjQz6vHLgAzJw2t27s-CTU6LhLrbOKBySKFj_d" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1021" data-original-width="1536" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjigkX9P9ZV9DguQJB_w7jGbsJFtrik6ekJfpGs2BxM8Jt2YSf6dtiij9zvvAXBVULbBti2x4O3yzSxEbiRJLkBZMihb4X0T_dunQYXiRfWJuR3kk7HgkHkJ_ANMUSShixhJg-t6EBa9n525-ajKWTjQz6vHLgAzJw2t27s-CTU6LhLrbOKBySKFj_d" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Jaakko Ryhänen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Vuonna
1997 Tampereen Ooppera ry, Tampere-talo Oy ja Tampereen kaupunki
perustivat yhdessä Tampereen Oopperatoimintasäätiön tuottamaan
oopperateoksia, jotka toteutetaan yhteistyössä Tampere-talon kanssa
Pohjoismaiden suurimmassa kongressi- ja konserttitalossa Tampereella.
Tampereen Oopperatoimintasäätiön tehtävä on korkeatasoisen
oopperataiteen esittämisen, kehittämisen ja ylläpitämisen
turvaaminen. Tampereella oopperatoiminta on jo saavuttanut huomiota
niin valtakunnallisesti kuin kansainvälisestikin. Säätiön
hallitukseen kuuluvat: Kristiina Michelsson (Tampere-talo Oy,
puheenjohtaja), Pekka Suojanen (Tampereen Ooppera ry,
varapuheenjohtaja), Reino Turunen (Tampereen Ooppera ry), Jaakko
Ryhänen (Tampereen kaupunki), Ari Rasilainen (Tampereen kaupunki),
Jukka Gustafsson (Tampere-talo Oy) ja Suvi Leinonen (säätiön
asiamies, vastaava tuottaja, Tampere-talo Oy).</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEglHDH_IUMRAJzGT1zMOP6z7hDW2wEVKWEWVgZ4RFlKXulbYJU6wSTqFLA_RbI3A8WTzGFhIL_5rJL6MvwlWaqGhHiLTCcecOnZlSHUyj7G5lYFQAvjDOuk1Pn9q3nsQQ56c40A-mva7vfuLD3Ssiq6rjrnJz9tWNC5iKR56DiANWzbbP8x5c6Zsyf_" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="609" data-original-width="400" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEglHDH_IUMRAJzGT1zMOP6z7hDW2wEVKWEWVgZ4RFlKXulbYJU6wSTqFLA_RbI3A8WTzGFhIL_5rJL6MvwlWaqGhHiLTCcecOnZlSHUyj7G5lYFQAvjDOuk1Pn9q3nsQQ56c40A-mva7vfuLD3Ssiq6rjrnJz9tWNC5iKR56DiANWzbbP8x5c6Zsyf_" width="158" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-size: x-small;">Suvi Leinonen.</span></span></span></div><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><br /></span></span><p></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-48725484500422589332024-03-05T23:11:00.000-08:002024-03-05T23:11:09.056-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Kuinka ooppera saapui Tampereelle? (3. osa)</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Valtion
Lentokonetehtaan toinen oopperaprojekti oli keväällä 1946
esitykseen tullut ranskalaisen säveltäjän Alexandre César Léopold
(Georges) Bizet’n (s. 25.10.1838 Pariisi ja k. 3.6.1875 Bougival)
tunnetuin ooppera, Carmen, joka valmistui vuonna 1875. Oopperaa
harjoiteltiin kapellimestari Eero Henrik Miettisen johdolla ja
oopperan ohjauksesta vastasi Wäinö Sola. Helvi Valkonen-Miettinen
kiinnitettiin Carmenin osaan ja Nils von Schantz Escamillon osaan.
Tampereen ulkopuolelta tuli esitykseen ainoastaan tenori Jorma
Huttunen laulamaan Don Josén osaa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnk339gNwV1acsJ1VMvkBDfF6IqmbMJ5pXpibswVByi40u0odw5XakHzgX3AlUVzj0fiKJDx946oMgkpfTSZesGPph_hNlUpiEqdHSRZwK9VirlGqgqwjLLgRxO-MdL5pg0d2i-S_uYEQEmYeo0l008sktU6PeyDGbCC_1ZcIfdPrBYMibc60BR_XR" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnk339gNwV1acsJ1VMvkBDfF6IqmbMJ5pXpibswVByi40u0odw5XakHzgX3AlUVzj0fiKJDx946oMgkpfTSZesGPph_hNlUpiEqdHSRZwK9VirlGqgqwjLLgRxO-MdL5pg0d2i-S_uYEQEmYeo0l008sktU6PeyDGbCC_1ZcIfdPrBYMibc60BR_XR" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Jorma Huttunen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Jorma
Huttusen vanhemmat olivat kanttoriurkuri Matti Huttunen ja Anna
Loviisa Piippo ja hänen aviopuolisonsa oli vuodesta 1936 lähtien
Sylva Margaretha Granroth. Italialainen Manlio Marcantoni oli Jorma
Huttusen laulunopettaja noin 15 vuoden ajan. Suomalaistenori Vilho
Kekkonen (s. 21.2.1909 Karttula ja k. 20.10.2014 Jyväskylä) kävi
myös Manlio Marcantinin laulukursseilla. Vuosina 1936-1945 ja
1949-1964 Jorma Huttunen oli kiinnitetty Suomen Kansallisoopperaan.
Huttunen esiintyi vierailijana mm. Berliinin valtionoopperassa,
Tukholman kuninkaallisessa oopperassa ja muissa Pohjoismaissa sekä
Italian ja Neuvostoliiton oopperataloissa. Paitsi oopperatenorina,
Jorma Huttunen tunnettiin myös lied- ja oratoriolaulajana ja hän
konsertoi monissa Euroopan maissa. Jorma Huttunen toimi samoin
lauluopetuksen lehtorina Sibelius-Akatemiassa vuosina 1961-1974.
Jorma Huttunen palkittiin Pro Finlandia -mitalilla vuonna 1953. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjlcdl7KOl1yqeo3sp7fNgZ2-CDfUbzAdkmPoEYhHye-Hn2ConrxqqB_k7xpWSYSu8CdH5Q-IXXrn3N30_OIV2MH_Cw__8ptAr3T3Iu16ZRH5uvIUcCszlcbKAy9G-yYMQJe-psGFXwyb0GoBt_LVsH7RLt4ohiH4CNnjB5VNQV5_9wB3JoduC2sKT7" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="516" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjlcdl7KOl1yqeo3sp7fNgZ2-CDfUbzAdkmPoEYhHye-Hn2ConrxqqB_k7xpWSYSu8CdH5Q-IXXrn3N30_OIV2MH_Cw__8ptAr3T3Iu16ZRH5uvIUcCszlcbKAy9G-yYMQJe-psGFXwyb0GoBt_LVsH7RLt4ohiH4CNnjB5VNQV5_9wB3JoduC2sKT7" width="174" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Einari Marvia.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Oopperan
puvustaja joutui vaikeaan tilanteeseen ja hänen täytyi käyttää
tavallista enemmän mielikuvitusta; sodan jälkeen kankaiden saanti
oli kortilla ja sitä yleensä sai vain ”tiskin alta”. Oopperan
puvustus tehtiin Carmeniin vanhoista pöytäliinoista,
kreippipapereista ja tupsullisista uuninpeltinaruista. Oopperan
ensi-ilta oli kuitenkin aivan loppuunmyyty ja samoin oli laita myös
seuraavissa esityksissä. Oopperaesitys Tampereella herätti
kiinnostusta ja huomiota jopa Helsingissä saakka. Uuden Suomen
musiikkikriitikko, säveltäjä sekä Musiikki-Fazerin
kuntannuspäällikkö vuosina 1946-1980 Kurt Einari Marvia (vuoteen
1935 Möller, s. 21.11.1915 Tuusniemi ja k. 16.6.1997 Helsinki)
näkemästään oopperasta arviona mm. näin: ”Saatiin nähdä
jotakin sellaista, minkä vain suuri innostus ja uhrautuvaisuus voi
tehdä mahdolliseksi, ja tämä hehkuva antaumus sai jokaisen
myötävaikuttajan sananmukaisesti ylittämään itsensä ja
taitonsa.” Aamulehti kirjoitti jo tamperelaisesta
oopperatraditiosta.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Kapellimestari
Miettisen mukaan Carmenin myötä valtasi oopperainnostus koko suuren
avustajajoukon pienimmästä juoksupojasta professoriin saakka.
Bizet’n Carmenia esitettiin Tampereella viisi esityskertaa syksyllä
1945. Uudessa Suomessa Einari Marvia jatkoi kirjoitustaan: ”Mutta
toivotaan, että tuo tyhjiö täytetään taas aikanaan – uudella
oopperalla! Moni perinne ei varmaan olekaan alkanut onnellisemmissa
merkeissä kuin Tampereen ooppera!” Härmälän Lentokonetehtaan
talkoolaisten Marthasta ja Carmenista alkoi tamperelainen
oopperaperinne, joka sen jälkeenkään ei ole yhtenäkään vuonna
ollut katkolla. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Vuonna
1946 Tampereella oli 30-40 toimivaa erilaista kuoroa. Glory Leppänen
johti Tampereen Teatteria ja Eino Salmelainen Tampereen Työväen
Teatteria. Teatterit olivat niin suosittuja sodan jälkeen, että
Tampereen Työväen Teatteri oli ehtinyt anoa kaupungilta tonttia
uutta teatteritaloa varten. Kapellimestari Eero Kosonen (s. 12.1.1906
Tampere ja k. 4.11.2002 Tampere) johti Suomen toiseksi suurinta
sinfoniaorkesteria, Tampereen Orkesteria, jonka konsertit pidettiin
kaupungintalon eli nykyisen raatihuoneen salissa. Orkesterin piti
yllä täysin yksityinen yhdistys, mutta seuraavana vuonna (1947)
Tampereen kaupunki otti hoitaakseen orkesterin asiat. Orkestereita
oli myös tehtaissa ja partiolaisliikkeellä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEguVS9WpGPW-9iDZavj5vUzaKghtv58x80_adpIh3HVNeINCFIOpSaO0UHCNIoM7Inoe4D-PUeV8QHqGK-0gLGWf3LEMM7EzojE4JdvAgOv9XjBxwW0THINy26Lt8JxS_xkk3sDrrutZD8_ZNfjKXslBK0fSO6QoR_RM9QP49YE0DnQh_AeA1STTy9U" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1302" data-original-width="1000" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEguVS9WpGPW-9iDZavj5vUzaKghtv58x80_adpIh3HVNeINCFIOpSaO0UHCNIoM7Inoe4D-PUeV8QHqGK-0gLGWf3LEMM7EzojE4JdvAgOv9XjBxwW0THINy26Lt8JxS_xkk3sDrrutZD8_ZNfjKXslBK0fSO6QoR_RM9QP49YE0DnQh_AeA1STTy9U" width="184" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kapellimestari Eero Kosonen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Eero
Kososen isä oli toimittaja Vihtori Kosonen. Eero Kosonen opiskeli
Helsingin konservatoriolla (nyk. Sibelius-Akatemia) pianonsoittoa ja
musiikin teoriaa opettajinaa Erkki Melartin, Selim Palmgren ja Leo
Funtek. Kosonen toimi kapellimestarina ensin Helsingin Ruotsalaisessa
teatterissa ja Helsingin Teatteriorkesterissa. Kosonen aloitti vuonna
1926 Rauman Soitannollisen Seuran Orkesterin orkesterinjohtajana
toimimisen. 26-vuotiaana hänet kutsuttiin Tampereen
orkesteriyhdistyksen hallinnoimaan Tamperee Orkesterin johtajaksi
vuonna 1932. Tampereen Orkesteri perustettiin virallisesti vuonna
1930. Eero Kosonen johti orkesteria 37 vuoden ajan, aina vuoteen 1969
saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Vuosina
1932-1937 Kosonen oli kapellimestarina myös Tampereen Teatterissa,
jonne Kososen aviopuoliso, Helmi Carén, oli kiinnitetty
operettiprimadonnaksi. Kosonen opetti vuosina 1933-1946 Tampereen
musiikkiopistossa teoria-aineita ja pianonsoittoa. Vuonna 1946
perustetun Tampereen Kamarimusiikkiseuran orkesteri aloitti
toimintansa vuonna 1953 kapellimestari Eero Kososen johdolla. Kosonen
johti samoin Tampereen Oopperan esityksiä vuosina 1952-1972. Eero
Kososen sävellystuotantoon kuuluu mm. näyttämömusiikkia ja
pianokonsertto. Eero Kosonen sai Pro Finlandia -mitalin vuonna 1954
ja professorin arvonimen vuonna 1969. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Lentokonetehtaan
oopperaesityksiä tuotettiin Tampereella kaksi, Martha ja Carmen, ja
kolmanteen esitykseen tehtaan voimat loppuivat. Lentokonetehtaan
täytyi keskittyä omaan varsinaiseen toimintaansa.
Oopperatoiminnasta innostuksensa saaneet pariskunnat – Eero Henrik
Miettinen ja Helvi Valkonen-Miettinen sekä Erik ja Inkeri Stenbäck
– kutsuivat oopperan perustamista varten kolmekymmentä yhteistä
tuttavaansa koolle kokoukseen. Tämä ensimmäinen kokous pidettiin
29.11.1946, mutta kokouspaikalle saapui ainoastaa seitsemän
henkilöä: kapellimestari Miettinen, laulajatar Helvi
Valkonen-Miettinen, luutnantti Uki Happonen, rouva Jokinen,
rakennusargeologi Reino Palmroth, prokuristi Nils von Schantz ja
laulajatar Inkeri Stenbäck. Everstiluutnantti Erik Stenbäckille oli
tullut jokin este, joten paikallaolijat katsoivat parhaaksi järjestää
uuden kokouksen oopperan perustamista varten.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Paikallisessa
Aamulehdessä julkaistiin kutsu ja ilmoitus, jossa Tampereen
oopperaharrastajia houkuteltiin kokoukseen 8.12.1946 – suomalaisen
musiikin päivänä - hiljan avattuun ravintola Hämeensiltaan.
Kokoukseen Hämeensiltaan saapui 27 henkilöä, joista enin osa oli
Lentokonetehtaan väkeä. Kokouksen puheenjohtajana toimi
Lentokonetehtaan toimitusjohtaja Reino Rissanen. Kokoukseen oli
asiantuntijaksi ooppera-asioissa kutsuttu Wäinö Sola. Kokouksessa
Sola kertoikin monista virheistä, jotka liittyivät mm. Suomalaisen
Oopperan perustamiseen ja sitä edeltäneisiin teatterinjohtaja
Kaarlo Juhana Bergbomin (s. 2.10.1843 Viipuri ja k. 17.1.1906
Helsinki) aikoihin. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgAHNKtu23k6OkMjH4f66Lbl64qzt-Vt2OP3O0qC1qhgnUktSoA3FZa_DaxU1tPF-pFtk_135gwD27SSRCuCKU5XYPjEBn8WyULSJsiWgt4dZ6jYbbnjfrQgkRNyDcXPLkeCRrpDICpSouF76kI7dGb-nO2IZmFBBj70ArnCQlVUtXbIJ3QFPmM3R55" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="351" data-original-width="288" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgAHNKtu23k6OkMjH4f66Lbl64qzt-Vt2OP3O0qC1qhgnUktSoA3FZa_DaxU1tPF-pFtk_135gwD27SSRCuCKU5XYPjEBn8WyULSJsiWgt4dZ6jYbbnjfrQgkRNyDcXPLkeCRrpDICpSouF76kI7dGb-nO2IZmFBBj70ArnCQlVUtXbIJ3QFPmM3R55" width="197" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kaarlo Juhana Bergbom.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Vuonna
1873 Bergbom oli aloittanut oopperaesitykset Suomalaisessa
Teatterissa, mutta esitykset lopetettiin kuusi vuotta myöhemmin.
Aino Ackté ja Edvard Fazer perustivat vuonna 1911 Kotimaisen
Oopperan, josta tuli viisi vuotta myöhemmin Suomalainen Ooppera.
Ooppera sai toimitilat Helsingistä Bulevardin varrelta vuonna 1918
venäläisestä varuskuntateatterista, Aleksanterin teatterista.
Kotimaisen Oopperan ensimmäinen esitys oli Pajatso syksyllä 1911.
Sola myös varoitti tamperelaisia, että talouspuolen vakiintuminen
edes jollakin lailla tulee kestämään; Helsingissäkin päästiin
edes jotenkin siedettävään tilaan vasta vuonna 1926, kun ooppera
sai tuekseen arpajaisvaroja. Erityisen voimakkaasti Wäinö Sola
korosti, että kaupungin taidelaitokset ja teatterit olisi saatava
mukaan oopperahankkeeseen. Tarkkana miehenä Sola huomasi, että
oopperan perustamiskokouksessa ei ollut paikalla teattereiden
edustajia. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi1Lp1g2cKob-L0WF4SSzNhlTFHBH9ICmEt9Alycze9D10qWCTLpHLZYowpvIg-w2kGtX13H7_vnLiqJYqMdL_p56K0Lmbyjcf_q32HF-d8h9vk9_b_pPZ8qqlFXEWAR3CVQmSMYBQejm0WY0TWpOjmyARHKxxBcNfrlS8YGlLxB7VbZIRswYuyVQIn" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="597" data-original-width="945" height="202" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi1Lp1g2cKob-L0WF4SSzNhlTFHBH9ICmEt9Alycze9D10qWCTLpHLZYowpvIg-w2kGtX13H7_vnLiqJYqMdL_p56K0Lmbyjcf_q32HF-d8h9vk9_b_pPZ8qqlFXEWAR3CVQmSMYBQejm0WY0TWpOjmyARHKxxBcNfrlS8YGlLxB7VbZIRswYuyVQIn" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Pajatso vuonna 1911 Kotimaisessa Oopperassa.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtlUultncz5-VeJZdnNeW61-9HlgwuwdPP5DbnBCS7Lo3-DOORtcWlpzJpGNDFn5_j3BuBtmiVcUhYG0M0pNfOVdrmupfCQgpxjqKBIp2CnOfNEYFq2mkyAd-S-IJp-DaYIJGu6fzuBQ5h-iyU7gebmb5LrX8XXl3QAk26djsqvxR3K0z-CEa8tKR6" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhtlUultncz5-VeJZdnNeW61-9HlgwuwdPP5DbnBCS7Lo3-DOORtcWlpzJpGNDFn5_j3BuBtmiVcUhYG0M0pNfOVdrmupfCQgpxjqKBIp2CnOfNEYFq2mkyAd-S-IJp-DaYIJGu6fzuBQ5h-iyU7gebmb5LrX8XXl3QAk26djsqvxR3K0z-CEa8tKR6" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Aleksanterin teatteri Helsingissä.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Laulajatar
Inkeri Stenbäck kertoi kokoukselle, että teattereiden kanssa oli
Tampereella pidetty yhteyksiä yllä ja myös kannatusta heiltä
luvattu. Kapellimestari Miettinen puolestaan kertoi näkemyksenään,
että tamperelaisin voimin oli mahdollista esittää yksi tai kaksi
oopperaa vuosittain hyvin pienin kustannuksin. Laulajatar Helvi
Valkonen-Miettinen valisti kokousväkeä tiedolla, että Tampereella
oli tarkoitus aloittaa oopperatoiminta ilman palkkoja. Inkeri
Stenbäck vielä tämän jälkeen esitti vetoomuksen paikalla
oleville solisteille ja kuorolaisille. Kokouksessa ei esitetty
vastaääni, joten kokouksen puheenjohtaja tulkitsi oopperan
Tampereelle perustetuksi.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Wäinö
Sola vielä ohjeisti innokkaita perustajia: ”Pitäkää toiminta
vapaaehtoisuuden pohjalla!” Samalla Sola kuitenkin neuvoi
muotoilemaan yhdistyksen säännöt sellaisiksi, että toiminta
oopperassa voi myöhemmin alkaa vakituisemmin. Perustamiskokous
valitsi oopperan toimintaa käynnistämään toimikunnan, johon
kuuluivat kapellimestari Miettinen, ekonomi O. Karasjärvi,
piiritarkastaja Erik Stenbäck, rouva Maija Jokinen, insinööri
Seppo Silvan, toimittaja Jussi Suvanto, maisteri Reino Palmroth ja
prokuristi Nils von Schantz. Solan ehdotuksesta kokousväki lähetti
samana päivänä 81 vuotta täyttäneelle Johan Christian Julius
Sibeliukselle (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää)
onnittelusähkeen näillä sanoilla: ”Tampereella tänään Teidän
syntymäpäivänänne perustetun Oopperayhdistyksen perustajajäsenet
lähettävät kunnioittavan onnittelunsa.”</span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-30938568202806253722024-03-04T23:32:00.000-08:002024-03-04T23:48:38.629-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Kuinka ooppera saapui Tampereelle? (2. osa)</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Jatkosota
päättyi virallisesti 4.9.1944 solmittuun jatkosodan
aseleposopimukseen, jonka ehtojen mukaan Suomi oli velvollinen
karkottamaan saksalaiset, nuo veikeät Lapin kaskeajat Suomesta.
Suurin osa suomalaisista miehistä vapautui asepalveluksesta, mutta
osa miehistä lähti Lappiin sotimaan saksalaisia vastaan. Lapissa
sodittiin 15.9.1944 – 27.4.1945, mutta kumpikaan sodan osapuoli ei
antanut toiselleen sodanjulistusta. Suomessa pääministeri Juho
Kusti Paasikiven (vuoteen 1887 Johan Gustaf Hellstén, s. 27.11.1870
Koski Hl ja k. 14.12.1956 Helsinki) hallitus totesi maaliskuussa 1945
Suomessa vallinneen sotatilan 15.9.1944 lähtien ja vasta vuonna 1954
Sakari Severi Tuomiojan (s. 29.8.1911 Tampere ja k. 9.9.1964
Helsinki) hallitus ilmoitti, että sotatila on päättynyt.
Pohjois-Suomessa oli Saksan 20. vuoristoarmeijan joukkoja kaikkiaan
noin 213 000 miestä. Saksalaisia sotajoukkoja komensi
kenraalieversti Lothar Renduli<span face="Arial, sans-serif">ć</span>
(s. 23.10.1887 Wiener Neustadt, Itävalta-Unkari ja k. 18.1.1971
Eferding). </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Rauhanehtojen
seurauksena asevelikerhojen toiminta täytyi lopettaa; Valtion
Lentokonetehtaan asevelikerhon rahavarat siirrettiin joutuin vasta
perustetulle Lentokonetehtaan leski- ja orpokotiyhdistykselle. Tämä
uusi yhdistys keräsi nimensä mukaisesti rahavaroja samaan
tarkoitukseen kuin asevelikerho oli kerännyt, sotaleskien ja
sotaorpojen auttamiseksi. Yhdistys järjesti ”lentäviä iltoja”,
joissa varsinkin musiikkiohjelmilla viihdytettiin ihmisiä ja samaan
aikaan koottiin varoja sosiaaliseen työhön. Näissä yhdistyksen
tilaisuuksissa oli isossa roolissa Valtion Lentokonetehtaan orkesteri
ja kuoro. Tilaisuuksissa vieraili samoin Suomalaisen Oopperan
taiteilijoita, jotka muistettiin jo sotaa edeltävältä ajalta.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Jatkosodan
jälkeen Valtion Lentokonetehtaan toiminta suuntautui täysin uusille
urille. Tehtaasta tuli yksi uuden Valtion metallitehtaiden (Valmet)
toimintaryhmä syyskuussa 1945. Suomen Ilmavoimat peruivat 75
prosenttia tilauksistaan eli tärkein asiakas lähes poisti
asiakkuutensa. Sotakorvaustyöt vaativat uuden tuotantorakenteen
tehtaalla. Erääksi myöhäissyksyn illaksi kapellimestari Eero
Henrik Miettinen ja Helvi Valkonen-Miettinen kutsuivat Inkeri ja Erik
Stenbäckit saunomaan kotiinsa. Eero Henrik Miettinen esitti sinä
iltana, että he alkaisivat hankkia yhdessä Tampereelle
oopperaesitystä. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEheEvV8n02ipvgAuBhcqoLl92CLT4HUaSzPusrpxD-N0UZC8gCUQ_xDDeUJvFn1J-1LvbZjhSq5zXg0OJPoKDa2oSX0kIWzhJSXmA9YG4c_uTwCyQw1S0a43AmEGR0CxW2Bdbj1xlRos0Ca7xnaSy0m6V6ieVMRQ1IiVtlTuqY_DHjI0y2GxIQPY2vP" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="409" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEheEvV8n02ipvgAuBhcqoLl92CLT4HUaSzPusrpxD-N0UZC8gCUQ_xDDeUJvFn1J-1LvbZjhSq5zXg0OJPoKDa2oSX0kIWzhJSXmA9YG4c_uTwCyQw1S0a43AmEGR0CxW2Bdbj1xlRos0Ca7xnaSy0m6V6ieVMRQ1IiVtlTuqY_DHjI0y2GxIQPY2vP" width="194" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Säveltäjä Friedrich Adolf Ferdinand von Flotow.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Miettisten
pariskunnan mukana saapui Tampereelle matkalaukku. He olivat
matkalaukun jo Viipurista lähtiessään pakanneet mukaansa, mutta
tätä matkalaukkua ei ollut Kemissä edes avattu. Matkalaukku
sisälsi mm. saksalaisen säveltäjä Friedrich Adolf Ferdinand von
Flotowin (s. 27.4.1812 ja k. 24.1.1883) Martha-oopperan nuotit ja
libretton. Martha oli säveltäjänsä suosituin ooppera ja
Martha-oopperan ensi-ilta oli Wienissä Theatre am Kärntnertorissa
25.11.1847. Viipurin musiikkiopiston johtaja Boris Sirpo oli
Miettisten kanssa suunnitellut Martha-oopperan esittämistä Viipurin
musiikkiopistossa. Talvisota tuli kuitenkin väliin ja muutti kaikki
suunnitelmat. Nyt oli avautunut täysi uusi mahdollisuus tuoda
ooppera esille jälleen. Hankkeeseen oli jo kaksi naissolistia
valmiina: Inkeri Stenbäck ja Helvi Valkonen-Miettinen. Valtion
Lentokonetehtaalla oli myös mieskuoro ja orkesteri perustettuna,
joten vain naiskuoro täytyisi vielä perustaa tehtaalle.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4sxKdJstWuThiFLaFaN5wMt0YaFmwURSk6f_rNcCD2kRE9AwJ73dlH7n1mKHG5hFHUL2-NdMLlS4IWI9rB5c5bHwbWeSPIhefLFMPIyiTGQU0LM8VfiNJiWNzqAIJW6UcJyuXsjEaxbBfwccYjYqlacpolFNjx9xrWhjxapJv_06CyJNLiLs3FYx7" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="486" data-original-width="349" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4sxKdJstWuThiFLaFaN5wMt0YaFmwURSk6f_rNcCD2kRE9AwJ73dlH7n1mKHG5hFHUL2-NdMLlS4IWI9rB5c5bHwbWeSPIhefLFMPIyiTGQU0LM8VfiNJiWNzqAIJW6UcJyuXsjEaxbBfwccYjYqlacpolFNjx9xrWhjxapJv_06CyJNLiLs3FYx7" width="172" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Viipurin musiikkiopiston johtaja, viulisti Boris Sirpo.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Jotta
oopperahanke edistyisi, täytyisi sille hankkia tietysti Valtion
Lentokonetehtaan lupa. Eero Henrik Miettinen kutsui vuonna 1929
valmistuneeseen hotelli Tammerin ranskalaiseen kabinettiin koko
Valtion Lentokonetehtaan johtajiston; toimitusjohtaja Reino Rissasen
sekä diplomi-insinöörit Veijo Hietalan, Kullervo Toivosen, Harri
Hietarinnan ja Martti Vainion. Miettinen esitti tehtaan johtajille,
että Flotowin Martha-oopperalla kerättäisiin varoja leski- ja
orpokassaan. Hankkeen tarkoitus todettiin hyväksi ja Miettinen sai
mahdollisuuden yrittää viedä hanketta eteenpäin. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Kapellimestari
Miettinen alkoi heti valmistella oopperan nuotteja esityskuntoon.
Sotien jälkeen Suomessa oli aivan kaikesta puutetta. Miettinen oli
siviiliammatiltaan tehtaan huoltokonttorin sosiaalivirkailija ja
työtehtävinään jakoi mm. polkupyöränrenkaita polkupyörillä
töihin tuleville työntekijöille, jos niitä oli vain saatavilla.
Tampereen asukasluku oli 80 000 asukasta vuonna 1944.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Valtion
Lentokonetehtaan orkesteri ja kuorot alkoivat harjoitella ahkerasti
Martha-oopperaa. Inkeri Stenbäck sai oopperan kamarineidon roolin ja
altto Helvi Valkonen-Miettinen oli Marthan nimiosassa. Kapellimestari
Miettinen käytti henkilökohtaisia yhteyksiään saadakseen
miespääosiin Kansallisoopperan kokeneen ensitenorin Jorma Tapio
Huttusen (s. 16.9.1907 Helsinki ja k. 4.11.1979 Helsinki) sekä
kattavan uran kotimaassa ja ulkomailla tehneen basson Yrjö Ikosen
(s. 18.5.1902 Turku ja k. 24.11.1981 Helsinki). Oopperan ohjaajaksi
Tampereelle lupautui itse Jalo Wäinö Sola (vuoteen 1906 Sundberg,
s. 8.1.1883 Helsinki ja k. 12.10.1961 Helsinki), tenorilaulaja,
Suomalaisen oopperan perustaja sekä ohjaaja. Sola lauloi oopperassa
vuosina 1911-1949 yli 100 roolia, ohjasi 65 oopperaa ja suomensi 25
librettoa. Hän lauloi lähes sata levyllistä ja antoi yli 1 000
konserttia; konsertteja hän piti myös Euroopassa sekä
Yhdysvalloissa. Hän on suomentanut monia lauluja ja professorin
arvonimen hän sai vuonna 1944. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhTWK0RnmocaWZtSLVvNiDZey0zur5SM617O8xrBwRNd9UmZZ-wSAmLApJaiqwDhVSMdRC5v1hdw316WapRPikCQ4TMdq5f9hShc9-4lx8VkXP6fm2kfHRdNQZD5cZgRyrAOCnk1W-_a0rcRkmdboygyDjdi1TeT0aFitRWMFqT4JtkxeuYRSI_EIvu" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="507" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhTWK0RnmocaWZtSLVvNiDZey0zur5SM617O8xrBwRNd9UmZZ-wSAmLApJaiqwDhVSMdRC5v1hdw316WapRPikCQ4TMdq5f9hShc9-4lx8VkXP6fm2kfHRdNQZD5cZgRyrAOCnk1W-_a0rcRkmdboygyDjdi1TeT0aFitRWMFqT4JtkxeuYRSI_EIvu" width="178" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Wäinö Sola.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Solan
perheessä sekä vanhemmat että lapset harrastivat laulamista. Sola
ei kuitenkaan taloustilanteen vuoksi pystynyt opiskelemaan musiikkia,
mutta hän harrasti musiikkia innokkaasti. 15-vuotiaana Sola liittyi
rauttiusseuraan ja seuran kuoroon sekä seuran järjestämiin
näytelmiin. Häntä haluttiin pian myös useaan muuhun kuoroon,
joissa hän myös lauloikin samaan aikaan. Sola siirtyi vuonna 1901
Sörnäisten Työväen Näyttämölle ja sieltä Viipurin
Suomalaiseen Maaseututeatteriin vuosiksi 1904-1909. Viipurissa hän
tapasi tulevan vaimonsa, näyttelijä Elli Malmin (oik. Elisabeth
Sola, s. 17.9.1881 Jyväskylä ja k. 4.3.1960) ja aloitti vuonna 1908
vakavat lauluopinnot. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj0QYIeo1UF6FxoGZmsKMfHTEaRucc9EhTaPWlvgSS2i34pDm8qpbt_6gR_nPkrB3fTiLRLKgu-Zr_RwAEXPCu1v23oiueA0F-ZJwyFtlYD_C72NDu0oK8F3HrTghsln1LRtzodu9pWQM_VYgEJhbHgc-01PYh02U7Dder6stLP1Zd2HARyObMoLWDm" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="589" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj0QYIeo1UF6FxoGZmsKMfHTEaRucc9EhTaPWlvgSS2i34pDm8qpbt_6gR_nPkrB3fTiLRLKgu-Zr_RwAEXPCu1v23oiueA0F-ZJwyFtlYD_C72NDu0oK8F3HrTghsln1LRtzodu9pWQM_VYgEJhbHgc-01PYh02U7Dder6stLP1Zd2HARyObMoLWDm" width="153" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Oskar Merikanto.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Samana
vuonna Sola oli mukana Frans Oskar Merikannon (vuoteen 1882 Mattsson,
s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti) Pohjan neiti -oopperan
ensiesityksessä, joka oli samalla ensimmäinen alkujaan
suomenkieliseen librettoon sävelletty oopperaesitys. Sola opiskeli
vuosina 1909-1913 ulkomailla laulua. Vuonna 1911 Sola perusti
Kotimaisen oopperan pianisti ja impressaari Edvard Alexander Fazerin
(s. 29.7.1861 Helsinki ja k. 26.6.1943 Helsinki), Aino Actén ja
Oskar Merikannon kanssa. Sola toimi vuosina 1923-1949 Helsingin
konservatorion (nyk. Sibelius-Akatemian) plastiikka- ja
oopperaluokalla opettajana. Vuodesta 1956 hän oli mukana
Kansallisoopperan hallintoneuvostossa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj-LZUVGmTHBKvWfJr4H1DNG8bIJP3bdu0mBjnHTQZo-uNYE6baH73ZOYFsvYDoeMYGR657KeIK2eExN0GCzuPcFnLmrhIv0bWhSy8GQDVbc57duNgbQaJMGnRf8iri1Ww2mWQTbKGeXm20gIg_8u5s-OJ1N04HDnBj-6R4-511uJMLQ-BCLrdHtkYf" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="515" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj-LZUVGmTHBKvWfJr4H1DNG8bIJP3bdu0mBjnHTQZo-uNYE6baH73ZOYFsvYDoeMYGR657KeIK2eExN0GCzuPcFnLmrhIv0bWhSy8GQDVbc57duNgbQaJMGnRf8iri1Ww2mWQTbKGeXm20gIg_8u5s-OJ1N04HDnBj-6R4-511uJMLQ-BCLrdHtkYf" width="175" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Yrjö Ikonen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Laulaja
Yrjö Ikonen valmistui ensin voimistelunopettajaksi toimien Helsingin
eri koulussa vuosina 1928-1943. Ikonen opiskeli laulua Väinö
Lehtisen johdolla ja jatkoi opintojaan Keski-Euroopassa ja Italiassa.
Hän piti ensikonserttinsa vuonna 1930 ja sai kiinnityksen
Suomalaiseen Oopperaan vuonna 1934, jossa esiintyi vuoteen 1961
saakka. Hän esiintyi yli sadassa oopperassa ja operetissa. Ikonen
teki myös konserttimatkoja Skandinavian maihin ja Neuvostoliittoon. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tampereella
ooppera Marthan ensi-ilta oli jo toukokuussa 1945. Oopperan kahden
ensimmäisen esityskerran jälkeen oopperayleisö janosi vielä lisää
tätä oopperaa, ja niin järjestettiin vielä kolmaskin näytäntö
täydelle katsomolle. Oopperaesityksestä ei kenellekään maksettu
palkkoja. Kaikki oopperan lipputulot tilitettiin lyhentämättömänä
suoraan Valtion Lentokonetehtaan sotaorpo- ja sotaleskikassaan.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Valtion
Lentokonetehtaan orkesterissa soitti vain harrastajamuusikoita, jotka
olivat omana opiskeluaikanaan soittaneet polyteknikkojen ja
osakuntien orkestereissa. Orkesterissa soittivat mm. isännöitsijä
Ilmari Pylkkänen, hävittäjäkoneiden suunnittelija Martti Vainio
sekä myöhemmin ydinfyysikkona ja Suomen Akatemian jäsenenä
tunnettu Erkki Laurila. Laurila soitti huilua opiskeluaikanaan
Hämäläisen Osakunnan orkesterissa. Hänen soittimensa oli niin
kelvoton, että kapellimestari ja säveltäjä Heikki Johannes
Aaltoila (vuoteen 1934 Aalto, s. 11.12.1905 Hausjärvi ja k.
11.1.1992 Helsinki) antoi Laurilan käteen orkesterin omistaman
oboen. Näin Laurilasta tehtiin oboisti. Hän jätti kuitenkin oboen
Helsinkiin ja Tampereella hän soitti jälleen huilua. Martha
-ooppera jäi Laurilan ainoa esiintyminen oopperassa ja syksyllä
1945 hän siirtyi Teknillisen Korkeakoulun professoriksi. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDgQytJzDVnsA094E_N3jD896-4sLYKE4rArdF1oxJKgtxu0Q9mSXplr_t5AO9XpcBC7LmiDc7Ru_a0S8Tlceui60huQaZpJzxpeCmQ3yOkfrADaSG8EZqp1g34HZDoiWmT8Ys9WfD0afZsR1HNdBhcAMJ0UElUmgP7zmpDhyosHz0hzgsbeHUXZUT" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="247" data-original-width="375" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDgQytJzDVnsA094E_N3jD896-4sLYKE4rArdF1oxJKgtxu0Q9mSXplr_t5AO9XpcBC7LmiDc7Ru_a0S8Tlceui60huQaZpJzxpeCmQ3yOkfrADaSG8EZqp1g34HZDoiWmT8Ys9WfD0afZsR1HNdBhcAMJ0UElUmgP7zmpDhyosHz0hzgsbeHUXZUT" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kapellimestari ja säveltäjä Heikki Aaltoila.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Heikki
Aaltoila toimi 40 vuotta (1934-1973) Suomen Kansallisteatterin
kapellimestarina ja säveltäjänä. Hän sävelsi musiikin 150
näytelmään ja 75 elokuvaan. Aaltoila opiskeli Helsingin
konservatoriossa vuosina 1928-1934 ja Helsingin yliopistossa. Hän
toimi Yleisradion äänilevyosastolla vuonna 1939 sekä
musiikkiarvostelijana mm. Uudessa Suomessa vuosina 1943-1986.
Aaltoila teki Suomen Filmiteollisuus-yhtiön ”hovisäveltäjänä”
paljon yhteistyötä ohjaaja Edvin Armas Laineen (vuoteen 1906
Bovellán, s. 13.7.1905 Iisalmi ja k. 18.11.1989 Helsinki) kanssa.
Aaltoilan tunnetuin kappale on Akselin ja Elinan häävalssi
elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968). Aaltoila sai Pro
Finlandia -mitalin vuonna 1968 ja Ida Aalberg -mitalin vuonna 1977.</span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-61775166462354123572024-03-04T03:25:00.000-08:002024-03-04T07:54:14.769-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Kuinka ooppera saapui Tampereelle?</b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4zZpkgZXF8zhdcsEQAwWRYlage19xwOQjVg9QGKqx5EXY8_uR-TBVkCbTKFWaDd4ZtShhE_nxdmnMgdJ8pRnHQpjcwm37Ez3hz_vC9X-hVBePOUhTNuYcXC6HPdi6B_Ox93MrQSTDLCpg_ehzdNZU7nnQSuvf9pZaORru1OHLk_iw3dz2Ih8ndWFk" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="842" data-original-width="1272" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj4zZpkgZXF8zhdcsEQAwWRYlage19xwOQjVg9QGKqx5EXY8_uR-TBVkCbTKFWaDd4ZtShhE_nxdmnMgdJ8pRnHQpjcwm37Ez3hz_vC9X-hVBePOUhTNuYcXC6HPdi6B_Ox93MrQSTDLCpg_ehzdNZU7nnQSuvf9pZaORru1OHLk_iw3dz2Ih8ndWFk" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Lavahiihto alkoi heti sodan päätyttyä.</span></div><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Suomessa
oli sotiemme aikana vuosina 1939-1944 voimassa tanssikielto, joka
lopulta lievennettynä tanssikieltona oli voimassa vielä vuoteen
1948 saakka. Suomi oli toisaalta ainut toiseen maailmansotaan
osallistuneista maista, joka laittoi voimaan tanssikiellon sotien
aikana. Tätä tanssikieltoa on sovellettu myös ns. koronapandemian
aikana Suomessa vuonna 2021. Eduskunta kielsi julkisten huvien
toimeenpanon asetuksellaan 4.12.1939. Talvisodan sytyttyä
tanssikielto tuli voimaan 7.12.1939, sillä tanssien järjestäminen
oli Suomessa sopimatonta samaan aikaan kun rintamalla kaatui miehiä
sodassa. Vuonna 1940 välirauhan aikana tanssikielto kumottiin osin
siten, että tanssi oli luvallista yhden tunnin ajan muun ohjelman
ohessa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnAdlZUgbi6uQ18qwPk_CoEpHhc4WCWy_6L0w20QFzayMpRdZNATnnspsvQ_HVTHGhwSW_X4kAvURKF9LJqYzT-DKiRuqKtxmeMXcIEGGMimsIOckIQaFWTH3bnJaPruE3_RTkiWRANE3QkhH0agkcTMKsIgMfrwKWl_Tdt8VjM4CBgDuCDwfYLjbe" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="550" data-original-width="978" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjnAdlZUgbi6uQ18qwPk_CoEpHhc4WCWy_6L0w20QFzayMpRdZNATnnspsvQ_HVTHGhwSW_X4kAvURKF9LJqYzT-DKiRuqKtxmeMXcIEGGMimsIOckIQaFWTH3bnJaPruE3_RTkiWRANE3QkhH0agkcTMKsIgMfrwKWl_Tdt8VjM4CBgDuCDwfYLjbe" width="320" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Kokonaan
tanssikielto kumottiin 26.6.1940, mutta 28.6.1941 tanssikielto astui
jälleen voimaan jatkosodan alettua. Nyt tanssikielto oli voimassa
aina syksyyn 1944 asti. Lokakuun alussa vuonna 1944 tanssikieltoa
lievennettiin jälleen niin, että muun ohjelman päätteeksi
sallittiin yksi tunti tanssia. 30.12.1944 suurin osa
tanssikieltorajoituksista kumottiin, vain ravintoloissa tanssiminen
oli vielä kiellettyä. Loputkin sodan aiheuttamista tanssakielloista
poistuivat 9.9.1948. Tanssikiellon aikana tanssiminen oli sallittua
ainoastaan häiden aikana, jolloin hääparin sallittiin tanssia
yhden valssin ajan muiden häävieraiden katsellessa suoritusta. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhzG1gdRKwbnRAjwsONeSEjVs9ve2oM01x49FsbIBhXgT-fmFyxKlMsJL-pYnU04ExtrjHmt1jZy8FePtW6tyaKQ-epKN3S64319SIXtKLpOCOUBU0VBmKUkx8_TerHxFJ6yvfMiSSdf8RekNi4Hc0fiQC0GLEYevoDay2dv4ggl6w67s1dPp5Twp8O" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="850" data-original-width="1272" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhzG1gdRKwbnRAjwsONeSEjVs9ve2oM01x49FsbIBhXgT-fmFyxKlMsJL-pYnU04ExtrjHmt1jZy8FePtW6tyaKQ-epKN3S64319SIXtKLpOCOUBU0VBmKUkx8_TerHxFJ6yvfMiSSdf8RekNi4Hc0fiQC0GLEYevoDay2dv4ggl6w67s1dPp5Twp8O" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Tytöt odottelevat tanssivuoroaan.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tanssikieltoa
kuitenkin yritettiin kiertää mm. pitämällä tansseja, jotka oli
nimetty tanssikursseiksi. Samoin tanssikieltoa koetettiin kiertää
järjestämällä ns. nurkkatansseja yksityisasunnoissa tai ladoissa
ja muissa tanssiin soveltuvissa paikoissa. Virkavalta teki näihin
nurkkatansseihin ratsioita. Tanssikiellon rikkojat saivat sakkoja –
tanssikiellon rikkoja haastettiin käräjäoikeuteen, jossa sakko
määrättiin - ja nurkkatanssien järjestäjille saatettiin antaa
vankeusrangaistuksiakin. Tanssien järjestämistä yritettiin estää
myös sangen erikoisilla tavoilla; tanssilavoja saatettiin ympäröidä
piikkilangoilla tai tanssilavojen lattioita rikottiin tanssimisen
estämiseksi. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhaH_TLvVpSte60efT8JjItQ4NfEL18kYFMjrMvPrGBSNdBg5NWIn1ra1O3LXDqjujfPP6HpAX5mE2vCC8YHlDjKnWbaPLbwEAo793MakesdwGJMCLOT-gsyjStudEGdMLx_lwT2TQgXMSx1WT1QT9jYXDOjaaZPJtvjoGvUtZ5rFHLt-6ZBmfGoyUK" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="350" data-original-width="250" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhaH_TLvVpSte60efT8JjItQ4NfEL18kYFMjrMvPrGBSNdBg5NWIn1ra1O3LXDqjujfPP6HpAX5mE2vCC8YHlDjKnWbaPLbwEAo793MakesdwGJMCLOT-gsyjStudEGdMLx_lwT2TQgXMSx1WT1QT9jYXDOjaaZPJtvjoGvUtZ5rFHLt-6ZBmfGoyUK" width="171" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Ankeiden
sotavuosien jälkeen suomalaiset ryhtyivät sankoin joukoin
tanssikiellon murtumisen jälkeen tanssimaan innokkaasti. Tansseja
järjestettiin ahkerasti vähän joka paikassa. Elokuvateattereissa
näytettiin Teuvo Tulion ohjaamaa elokuvaa vuodelta 1938, Laulu
tulipunaisesta kukasta (Sången om den eldröda blomman), ja muita
lähinnä amerikkalaisia elokuvia. Laulu tulipunaisesta kukasta
perustuu Johannes Linnakosken (oik. Vihtori Johan Peltonen, s.
18.10.1869 Askola ja k. 10.8.1913 Helsinki) samannimiseen romaaniin,
joka julkaistiin jo vuonna 1905. Myös teattereissa alkoi ohjelmiston
uudistustyö. Syksyllä 1944 Tampereen Työväen Teatterin
ohjelmistoon tuli ensi-iltaan näytelmä Yhdeksästä kuuteen, jossa
naisnäyttelijät olivat teatterin lavalla alusvaatteisillaan. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiR1uuK5nEOAVeu04sVbAq4bvLBkRKC74gc8BPTrgKxTWxNEi_Xhg75qCMRJGa31PKdwOcJ1pvqAIqCUEXOlolvgBXvgQibwFv73HqstibiZ7B6bGIt6hvY7wCSheU_ziXJq1zx7v67sqE-uIsp2WIpcS9AH0S02seK2OQ33Sno8mM9Ku71cA6DuD6U" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="540" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiR1uuK5nEOAVeu04sVbAq4bvLBkRKC74gc8BPTrgKxTWxNEi_Xhg75qCMRJGa31PKdwOcJ1pvqAIqCUEXOlolvgBXvgQibwFv73HqstibiZ7B6bGIt6hvY7wCSheU_ziXJq1zx7v67sqE-uIsp2WIpcS9AH0S02seK2OQ33Sno8mM9Ku71cA6DuD6U" width="167" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Eino Salmelainen.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiQkjz7O6yEtMnWmK4nT_9yabRsglz8rqp-LTOcMiO0Vno10c5-PjQYBOwCS7stNrvnfR6apNsg5GVXqN0ugkrXAdXEBBiZTbPIHSxcWcwPquI9Gdbs-68WKkWG7Wot9xEmD8K6u3dl6hRWRthLrEUOGaDrGUV9rIy4KjmnxkISoFr2azfpfz2VjAg1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="561" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiQkjz7O6yEtMnWmK4nT_9yabRsglz8rqp-LTOcMiO0Vno10c5-PjQYBOwCS7stNrvnfR6apNsg5GVXqN0ugkrXAdXEBBiZTbPIHSxcWcwPquI9Gdbs-68WKkWG7Wot9xEmD8K6u3dl6hRWRthLrEUOGaDrGUV9rIy4KjmnxkISoFr2azfpfz2VjAg1" width="160" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kirjailija Ilmari Turja.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tampereen
Työväen Teatterin johtaja (1943-1966) ja ohjaaja Eino Johannes
Salmelainen (s. 30.3.1893 Ikaalinen ja k. 16.4.1975 Tampere) ohjasi
Tampereen Työväen Teatteriin toimittaja ja kirjailija Kaarlo
Ilmari Turjan (s. 28.10.1901 Isokyrö ja k. 6.1.1998 Helsinki) uuden
– vuonna 1944 valmistuneen - näytelmän, Särkelä itte.
Näytelmästä ohjasi Orvo Kullervo Saarikivi (vuoteen 1905 Gröhn,
s. 22.4.1905 Sortavala ja k. 25.8.1970 Helsinki) myös elokuvan
vuonna 1947. Turjan näytelmä ei ollut kelvannut Tampereen Teatterin
johtajalle ja taiteilija Aino Acktén (s. 24.4.1876 Helsinki ja k.
8.8.1944 Vihti) tyttärelle, Glory Leppäselle (o.s. Renvall, s.
28.11.1901 Pariisi ja k. 26.10.1979 Helsinki). Salmelaisen ohjaama
näytelmä oli erittäin suosittu Tampereen Työväen Teatterissa ja
teatterin sali oli täynnä illasta toiseen. Glory Leppänen
Tampereen Teatterissa yritti paikata tekemäänsä virhettä tuomalla
teatteriinsa kaksi näytelmää; t<span face="Arial, sans-serif">š</span>ekkiläisen
komedian Kameeli neulansilmän läpi ja unkarilaisen
jännitysnäytelmän, Nainen valehtelee. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGLv2vKbGr3wx75xFyLpM51sQkrK-mDjI3JRT_PdazTV4d8N6I75H_NwvR3_SM5u_DCjyFAsZqoBxRZH_XLfZTyUVtoBTWdp1VsNyWHmUbf49DT7D87Lrc0rbVO1dZNShYzxQ0th-d0w1y7GuQKyzOUObKjcElZuxhAMr2GtOiGC8HJ_ItICRvvBU5" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="326" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGLv2vKbGr3wx75xFyLpM51sQkrK-mDjI3JRT_PdazTV4d8N6I75H_NwvR3_SM5u_DCjyFAsZqoBxRZH_XLfZTyUVtoBTWdp1VsNyWHmUbf49DT7D87Lrc0rbVO1dZNShYzxQ0th-d0w1y7GuQKyzOUObKjcElZuxhAMr2GtOiGC8HJ_ItICRvvBU5" width="276" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Tampereen Teatterin johtaja Glory Leppänen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Operetit
ja musiikkinäytelmät olivat Tampereella hyvin suosittuja tuolloin.
Tampereen Työväen Teatterissa esitettiin täysille katsomoille
myös määriläissyntyisen säveltäjän Leo Fallin (1873-1925)
kevyttä haaremioperettia, Stambulin ruusu, ja Tampereen Teatterissa
vastaavasti musiikkihulluttelua, Kuninkaan sateenvarjo. Sama meno
jatkui myös vuonna 1945. Tampereen Työväen Teatteriin tuli
esitykseen itävaltalais-unkarilaisen säveltäjä Franz Lehárin (s.
30.4.1870 ja k. 24.10.1948) operetti Iloinen leski (Die lustige
Witwe) sekä Brandon Thomasin Charleyn täti. Tampereen Teatterin
vastaveto oli Mika Waltarin Gabriel, tule takaisin sekä Nedbalin
Puolalaista verta. Vakavan teatteriohjelmiston näyttäminen jatkossa
perustui siihen, että viihdepuoli korjasi teattereiden talouden
jälleen kuntoon. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg7fopWg9CH1nN4r9eIDuy9o5XdVVekgCHkZ_16IM5m8X1YBSBQbMCcP8x3fKAYL_jTpwG_w-lKWts4bW_Zc-csb-x39fa5NUcTidtPkSH7wdgbs5gsyJDbzwCOj0owxWsWc3EXC4L2xY-j-ZC7kFR2HPFXXqLEJWd-Ie0jJpqhBua7O8USSVGWSOK_" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="468" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg7fopWg9CH1nN4r9eIDuy9o5XdVVekgCHkZ_16IM5m8X1YBSBQbMCcP8x3fKAYL_jTpwG_w-lKWts4bW_Zc-csb-x39fa5NUcTidtPkSH7wdgbs5gsyJDbzwCOj0owxWsWc3EXC4L2xY-j-ZC7kFR2HPFXXqLEJWd-Ie0jJpqhBua7O8USSVGWSOK_" width="169" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Säveltäjä Franz Léhar.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Sotavuodet
olivat luoneet Tampereella otolliset olosuhteet oopperatoiminnan
syntymiselle kaupunkiin. Vuonna 1921 perustettu Valtion
Lentokonetehdas oli vuonna 1936 siirtynyt Tampereen Härmälään
Suomenlinnasta ja Santahaminasta. Carl Gustaf Emil Mannerheim (s.
4.6.1867 Askainen ja k. 27.1.1951 Lausanne, Sveitsi) vastusti
lentokonetehtaan siirtoa Tampereelle, koska teollisuuskaupunkina
Tampere mahdollisesti joutuisi sodan aikana pommitusten kohteeksi.
Mannerheim ajoi lentokonetehtaan sijaintipaikaksi Vaasan kaupunkia.
Lentokonetehdas tarvitsi tuekseen myös lentokenttää ja
sellainenkin löytyi Tampereen Härmälästä. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgcHYzfPOpts2o9yOSuOUdZoJjxmcA2qAg3s0jtzARFXdb4roJ6A7tPNU8uvefFrNbdh4QK4xLnFM-ka9rG2es6pjfP9p0nxaGjkVtBb_bN7xwl9CHFcCFaCJX5iHrzUh3KtECOXFkBAKrstsemHCyEJ-qsKC8WDj6QqIIWbkuFblbOWWTLyugo4HHq" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="383" data-original-width="383" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgcHYzfPOpts2o9yOSuOUdZoJjxmcA2qAg3s0jtzARFXdb4roJ6A7tPNU8uvefFrNbdh4QK4xLnFM-ka9rG2es6pjfP9p0nxaGjkVtBb_bN7xwl9CHFcCFaCJX5iHrzUh3KtECOXFkBAKrstsemHCyEJ-qsKC8WDj6QqIIWbkuFblbOWWTLyugo4HHq" width="240" /></a></div><br /><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Valtion Lentokonetehtaan logo.</span></div>
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUb-RbZOy-nG6bHLgSLDmzGVDNKF3QWsfGMEHr2XKml4ZxB2tjlfudFfg-znGokZEup-OP6LD-ZxGwrTdmkQ7NkNtjP01uehgpRFSsYlasS7qx-_bk4_Q3sBEGPXNrp1dHih9wGBuTVNGAZEy2UTsPoqrTzo-3le90OpAP6ceayUbXsA22b1z9niCW" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="250" data-original-width="375" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUb-RbZOy-nG6bHLgSLDmzGVDNKF3QWsfGMEHr2XKml4ZxB2tjlfudFfg-znGokZEup-OP6LD-ZxGwrTdmkQ7NkNtjP01uehgpRFSsYlasS7qx-_bk4_Q3sBEGPXNrp1dHih9wGBuTVNGAZEy2UTsPoqrTzo-3le90OpAP6ceayUbXsA22b1z9niCW" width="320" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: x-small;">Valtion Lentokonetehtaan rakennuksia Tampereen Härmälässä.</span></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Härmässä
lentokonetehtaalla valmistettiin yötä päivää lentokoneita;
tehtaan työntekijämäärä kasvoi tasaisesti. Vuonna 1936 tehtaalla
työskenteli 665 työntekijää ja jo vuonna 1941 tehtaan
työntekijämäärä oli 1 697. Lentokonetehtaalle valmistui vuonna
1939 Suomen ensimmäinen tuulitunneli. Tehtaalla valmistettiin sekä
Suomessa suunniteltuja lentokoneita että ulkomaisia malleja
lisenssillä. Toisen maailmansodan aikana Härmälän tehtaalla
koottiin englantilaisia Bristol Blenheim-pommikoneita ja huollettiin
mm. saksalaisia Ju 88 -pommikoneita. Tehdastöiden vastapainoksi
tarvittiin myös harrastustoimintaa työntekijöille. Sellaista
toimintaa oli mm. urheilu-, shakki-, näytäntö- ja
musiikkiharrastus. Tehtaan oma asevelikerho suunnitteli
harrastustoiminnan.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiWNfpYUWHAZakdua2ynNA8jNSqRWli708Ugpeb23jDuozFaBKmNXeBhYkiVss6goYZMDK_PCDFPToP7fjA2kDPKucnlxtb4zO20oxrn-YJmVbbK0KS-egoJEeVvV-OJ86goT7b9EzC_yQ2wgdi_CndN7YdMz5Q1aCPQwo9ilF-pQ-oPFm_4-sVwR4d" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="674" data-original-width="1198" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiWNfpYUWHAZakdua2ynNA8jNSqRWli708Ugpeb23jDuozFaBKmNXeBhYkiVss6goYZMDK_PCDFPToP7fjA2kDPKucnlxtb4zO20oxrn-YJmVbbK0KS-egoJEeVvV-OJ86goT7b9EzC_yQ2wgdi_CndN7YdMz5Q1aCPQwo9ilF-pQ-oPFm_4-sVwR4d" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Härmälän lentokenttä.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Yli
kahdentuhannen työntekijän lentokonetehtaassa musiikkiharrastus oli
vailla johtajaa Härmälässä. Valtion Lentokonetehtaan
toimitusjohtaja insinöörieversti Reino Taavi Rissanen (. 13.7.1899
Juantehdas ja k. 15.6.1967 Helsinki) – hänet ylennettiin vuonna
1954 insinöörikenraalimajuriksi – paikkasi puutteen vuonna 1943
kutsumalla vanhan ystävänsä, Kemin kaupungin musiikinjohtajan ja
puolikunnallisen kaupunginorkesterin kapellimestari Eero Henrik
Miettisen (s. 8.10.1900 Viipuri ja k. 16.2.1986 Tampere) tehtävään.
Talvisodan sytyttyä Miettiset olivat muuttaneet evakkoon Kemiin.
Kanttori-urkuri, kapellimestari, kuoronjohtaja sekä pianonsoiton
opettaja Miettinen suoritti kanttori-urkurin tutkinnon vuonna 1925
Viipurin kirkkomusiikkiopistossa. Miettinen opiskeli sitten kaksi
vuotta Leipzigin konservatoriossa opettajanaan saksalainen urkuri,
kapellimestari, säveltäjä ja pedagogi Günter Werner Hans Ramin
(s. 15.10.1898 ja k. 27.2.1956). Vuosina 1928-1972 Miettinen toimi
Kurkijoella, Kemissä ja Tampereella. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiQ0gfhp63gtCHZIW2yPGOVt_0OqVaWb93j47k-clyZY40KUWYrg1CmFA4VVXQ1BSMUVy-6NSmCtkfm-GmBLzcu2QIob6RN5I4fzOfZzd2HafeQKfv-1kXBd19o4en6yCBouLNuLzjWBPJE7sPoBpVBMLkg7lvoeKn9uVTAX_sxvJX2dxjYj0iwOCJD" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="389" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiQ0gfhp63gtCHZIW2yPGOVt_0OqVaWb93j47k-clyZY40KUWYrg1CmFA4VVXQ1BSMUVy-6NSmCtkfm-GmBLzcu2QIob6RN5I4fzOfZzd2HafeQKfv-1kXBd19o4en6yCBouLNuLzjWBPJE7sPoBpVBMLkg7lvoeKn9uVTAX_sxvJX2dxjYj0iwOCJD" width="204" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Urkuri ja kapellimestari Günter Werner Hans Ramin.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Miettisen
aviopuoliso oli laulajatar Helvi Ester Valkonen-Miettinen (s.
4.1.1904 Talikkala, Viipuri ja k. 12.10.1984), joka myös oli
opiskellut musiikkia Viipurin musiikkiopistossa opiston johtajan,
Boris Sirpon (aik. Sirob, alk. Wolfson, s. 3.4.1893 Vladikavkaz,
Venäjä ja k. 25.1.1967 Portland, Oregon, Yhdysvallat) oppilaana.
Helvi Valkonen-Miettinen antoi ensikonserttina yhdessä miehensä
kanssa 3.3.1928 Viipurissa. Tämän jälkeen he yhdessä konsertoivat
kymmeniä kertoja yhdessä, mm. Helsingissä vuonna 1933. Helvi
Valkonen-Miettinen lauloi Sortavalan harrastajaoopperassa kamarineito
Nancyn osan Flotowin Marthan esityksessä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUAlu2yOUCC4GQF0eaIDl3NzfVQXlXIfF1qe7B8yU3-aM7A7rBXudzh6uP4yy7WFj6TC7AJEqqaAFtRq_w9i_af3whHHsnhml4T2TuwXgolHol4O4k5WvxvPO34TADDBZ7mmZugM8AsFU22XpQ3LdhBi8VfY8uG0twW6CmAMpHPPBOTderWEuxSB7-" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="194" data-original-width="200" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgUAlu2yOUCC4GQF0eaIDl3NzfVQXlXIfF1qe7B8yU3-aM7A7rBXudzh6uP4yy7WFj6TC7AJEqqaAFtRq_w9i_af3whHHsnhml4T2TuwXgolHol4O4k5WvxvPO34TADDBZ7mmZugM8AsFU22XpQ3LdhBi8VfY8uG0twW6CmAMpHPPBOTderWEuxSB7-" width="247" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Laulajatar Helvi Ester Valkonen-Miettinen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Miettisten
pariskunnan muutettua Tampereelle alkoi Tampereen musiikkielämässäkin
tapahtua heti uusia asioita. Lentokonetehtaalla oli jo aikaisemmin
toiminut kymmenmiehinen kamariorkesteri ja Miettinen hankki nyt tähän
orkesteriin parikymmentä soittajaa lisää. Samoin hän perusti
mieskuoron. Valtion Lentokonetehtaan toimitusjohtaja Reino Rissanen
tuki työntekijöiden musiikkiharrastusta myös taloudellisesti;
tehtaan varoin hankittiin orkesterin tarvitsemia soittimia. Soittajat
saivat jopa palkkaa, parikymmentä markkaa jokaiselta
harjoituskerralta.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEih3PiFJN1xVADngl-cHBVAHUEaN_bQdu0b0I4E_8yyO-2MoUd9J2LYwQzX7kF1bRxT8WJENIPwXxSt7EA2yeVJpyt4BtsrMZgFlG44uuG0mvM1MjoMONWy2rFvAQvUkgGPXP04dT4T5k4lQ9QqUPRS2V7Ze30x_ugQ6cTeDIoDFaazWl-kChNUaOlh" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1735" data-original-width="1182" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEih3PiFJN1xVADngl-cHBVAHUEaN_bQdu0b0I4E_8yyO-2MoUd9J2LYwQzX7kF1bRxT8WJENIPwXxSt7EA2yeVJpyt4BtsrMZgFlG44uuG0mvM1MjoMONWy2rFvAQvUkgGPXP04dT4T5k4lQ9QqUPRS2V7Ze30x_ugQ6cTeDIoDFaazWl-kChNUaOlh" width="164" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Everstiluutnantti Erik Stenbäck ja yli-insinööri Reino Rissanen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Lentokonetehtaan
läheisyydessä sijaitsi Ilmavoimien varikko, jonka päälliköksi
komennettiin everstiluutnantti Erik Stenbäck. Aikaisemmin
Sortavalasta kotoisin oleva merilentolaivueen päällikkö oli
avioliitossa Helsingissä laulua opiskelleen Inkeri Stenbäckin
kanssa. Miettiset ja Stenbäckit olivat tuttuja jo Sortavalan ajoilta
lähtien. 1930-luvun alussa Sortavalassa esitettiin kaksi oopperaa:
Bizetin Carmen ja Verdin Aida. Sortavalassa vaikutti useita laulua
harrastaneita henkilöitä, kuten mm. Albert Olavi Nyberg (s.
28.7.1901 Sortavala ja k. 3.7.1962 Helsinki), Inkeri Stenbäck, Greta
Agnes Olivia Durchman (s. 25.11.1889 Helsinki ja k. 1.4.1981
Helsinki) ja Alfons Aleksander Almi (vuoteen 1934 Alm, s. 20.8.1904
Helsinki ja k. 22.2.1991 Helsinki), joka toimi Sortavalan meijerin
isännöitsijänä. Bizet’n ooppera Carmen esitettiin vuonna 1931
ja Giuseppe Verdin ooppera Aida vuonna 1933.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiV52lPSvffsMFdR65qySHS0IwN-IjDt3G940TGbPJ_KLMbdvzXwE5e7JH_RSPVIbsCjQz4M69sjnNPBYvQ5rXaZ3oVWS64UQFjresT6rV9fjnRvQjeTLBAnjcv0hvEnYX6KLCTbr9ryOrndcWU5MPvLmOOrWyavs5BR_Bcvsh-xocag1igUvFwWBq6" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="205" data-original-width="320" height="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiV52lPSvffsMFdR65qySHS0IwN-IjDt3G940TGbPJ_KLMbdvzXwE5e7JH_RSPVIbsCjQz4M69sjnNPBYvQ5rXaZ3oVWS64UQFjresT6rV9fjnRvQjeTLBAnjcv0hvEnYX6KLCTbr9ryOrndcWU5MPvLmOOrWyavs5BR_Bcvsh-xocag1igUvFwWBq6" width="320" /></a></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><div style="text-align: center;"><span style="font-size: small;">Aidan ensimmäisestä kohtauksesta kuva Sortavalassa vuonna 1933.</span></div><span style="font-size: x-small;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgGfZXdMD5WFgc_-LKYl2pkKnFCKfJo4hS9qhotqOsHjZTisT8Sb_gEsmPNUmws_0StHHwo6HR-g2k69SNiAgXsaW5tpNrwhtyWOTl7rj1pARPd-jRyBxGMMJg4qOJdtYjgWctDJza2p-iVHVpO87YL-0iHkHscCNZfiY8rsLR8fLYEkdkfeFyLJwh6" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="198" data-original-width="320" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgGfZXdMD5WFgc_-LKYl2pkKnFCKfJo4hS9qhotqOsHjZTisT8Sb_gEsmPNUmws_0StHHwo6HR-g2k69SNiAgXsaW5tpNrwhtyWOTl7rj1pARPd-jRyBxGMMJg4qOJdtYjgWctDJza2p-iVHVpO87YL-0iHkHscCNZfiY8rsLR8fLYEkdkfeFyLJwh6" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;">Aidan loppukohtauksessa Inkeri Stenbäck ja Alfons Alm.</div><br /></span></span><p></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-19020293650202770882024-03-03T15:12:00.000-08:002024-03-03T15:15:24.855-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Petri ja Pétur Sakari</b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiYeeycK0JqeuzkG4Ze4Ma53ticmCKIpkWosbbgRh5tPZURblG77qUnLG8PQe6o3rqWOa2n6IW1A0yM3ljuWTnwUT6Es1M7_TOzCKb_pdcUA5HoFrw0ugtpUtW9OlKraOUDtjndcp7TDTuMmdEi-Q8nhVvtmIRTBZDUKm3Es0S075DIHHOz7UrzxZA0" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1024" data-original-width="836" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiYeeycK0JqeuzkG4Ze4Ma53ticmCKIpkWosbbgRh5tPZURblG77qUnLG8PQe6o3rqWOa2n6IW1A0yM3ljuWTnwUT6Es1M7_TOzCKb_pdcUA5HoFrw0ugtpUtW9OlKraOUDtjndcp7TDTuMmdEi-Q8nhVvtmIRTBZDUKm3Es0S075DIHHOz7UrzxZA0" width="196" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kapellimestari ja viulisti Petri Sakari.</span></div><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Viulisti
ja kapellimestari Petri Kullervo Sakari (s. 25.11.1958 Helsinki)
opiskeli musiikkia Tampereen konservatoriossa vuosina 1970-1986.
Vuosina 1979-1986 Sakari opiskeli musiikkia Sibelius-Akatemiassa ja
Yhdysvalloissa Aspenin musiikkikoulussa vuosina 1979-1980
opettajanaan kapellimestari Murry Sidlin (s. 1940 Baltimore,
Yhdysvallat). Sidlin opiskeli Peabody Institutessa ja suoritti
maisteritutkinnon vuonna 1968. Petri Sakari suoritti
kapellimestaritutkinnon Sibelius-Akatemiassa kapellimestari Jorma
Juhani Panulan (s. 10.8.1930) kapellimestariluokalla vuonna 1981 ja
viuludiplomin vuonna 1986. Jatko-opintoja Petri Sakari suoritti
mestarikursseilla Italian Sienassa, jossa häntä opetti
kapellimestari Franco Ferrara (s. 4.7.1911 Palermo ja k. 7.9.1985
Firenze), ja Sveitsin Luzernissa opettajanaan t<span face="Arial, sans-serif">š</span>ekkiläinen
kapellimestari Rafael Jeron<span face="Arial, sans-serif">ý</span>m
Kubelik (s. 29.6.1914 ja k. 11.8.1996).</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiqMD6vn7LRYmDJH_IyFsShZnI3EC4cotBLI9G7jF3loH27G5D7fhoaJS6KlGjBStI4mP2rhXKE4iBEy0PqN5sGcyVZIcuY2UFpq6Ezq2dCdYef-lurX7P1GcrPLgAz8PQ4XiegO3d_YogElMmDiOdWRZkO5v6TUyDNcSm2cjS6H65RQjbmjY-6sghn" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="700" data-original-width="626" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiqMD6vn7LRYmDJH_IyFsShZnI3EC4cotBLI9G7jF3loH27G5D7fhoaJS6KlGjBStI4mP2rhXKE4iBEy0PqN5sGcyVZIcuY2UFpq6Ezq2dCdYef-lurX7P1GcrPLgAz8PQ4XiegO3d_YogElMmDiOdWRZkO5v6TUyDNcSm2cjS6H65RQjbmjY-6sghn" width="215" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Kapellimestariuransa
Petri Sakari aloitti Ylioppilaskunnan Soittajissa, jota hän johti
vuosina 1979-1985 sekä Vaasan kaupunginorkesterissa, jonka johdossa
hän toimi vuosina 1983-1984. Islannin sinfoniaorkesterin
ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana Petri Sakari toimi
Reykjavikissa vuosina 1988-1992 ja vuosina 1996-1998 ja saman
orkesterin päävierailijana vuosina 1993-1996. Vuosina 1993-1999
Sakari oli Lohjan kaupunginorkesterin kapellimestarina, Ruotsalaisen
kamariorkesterin päävierailijana vuosina 1995-1997 ja Gävlen
sinfoniaorkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana
vuosina 2000-2004. Pori Sinfoniettan taiteellisena koordinaattorina
Petri Sakari toimi vuosina 2005-2006. Turun filharmonisen orkesterin
vierailijana ja taiteellisena neuvonantajana Sakari toimi vuonna 2006
ja orkesterin ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana hän
aloitti tammikuussa 2007. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Kapellimestari
Petri Sakari on johtanut lukuisia sinfoniaorkestereita Euroopassa,
Singaporessa, Yhdysvalloissa, Meksikossa ja Brasiliassa.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa Sakari on johtanut mm. BBC:n Walesin
kansallisorkesteria ja Bournemouthin sinfoniaorkesteria. Saksassa
Petri Sakari on toiminut Stuttgartin ja Saarbrücken radion
sinfoniaorkestereiden sekä Itävallassa Wienin radion
sinfoniaorkesterin kapellimestarina. Sakari on samoin työskennellyt
useiden nuoriso-orkestereiden kanssa sekä Suomessa että ulkomailla.
Elokuussa 2018 Petri Sakari aloitti Helsingin Konservatorion Helsinki
Concordia-orkesterin kapellimestarina työskentelyn. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj2JrmC0x5xx-UbOWhb-XzWXZut8pz_sqYBkuKzzoPEcYtNpQlSMTy8Ii9K1dr-FAFChwlRKebS-MKCs9lKLAaEkc3N943NHVDKuY_tJ0OVRAMCmK36ye__s4cPJOeZB35ikoUkIBsfjiS16qx-lQcaLwpp2REqVEwPsYzDM1NgwO-DT9MyxossuGHJ" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="480" data-original-width="640" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj2JrmC0x5xx-UbOWhb-XzWXZut8pz_sqYBkuKzzoPEcYtNpQlSMTy8Ii9K1dr-FAFChwlRKebS-MKCs9lKLAaEkc3N943NHVDKuY_tJ0OVRAMCmK36ye__s4cPJOeZB35ikoUkIBsfjiS16qx-lQcaLwpp2REqVEwPsYzDM1NgwO-DT9MyxossuGHJ" width="320" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Ooppera-
ja balettiesityksiä kapellimestari Petri Sakari on johtanut mm.
Suomen Kansallisoopperassa, Tukholman kuninkaallisessa oopperassa
sekä Göteborgin ja Islannin oopperassa Reykjavikissa. Petri Sakari
on levyttänyt kaikki Leevi Antti Madetojan (s. 17.2.1887 Oulu ja k.
6.10.1947 Helsinki) ja Johan Christian Julius Sibeliuksen (s.
8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) sinfoniat sekä
ruotsalaisten Hugo Emil Alfvénin (s. 1.5.1872 Tukholma ja k.
8.5.1960 Falun), Franz Adolf Berwaldin (s. 23.7.1796 Tukholma ja k.
3.4.1868 Tukholma), norjalaisen Edvard Hagerup Griegin (s. 15.6.1843
Bergen ja k. 4.9.1907 Bergen), Uuno Kalervo Klamin (s. 20.9.1900
Virolahti ja k. 29.5.1961 Virolahti) ja islantilaisen Jòn Leifsin
musiikkia (s. 1.5.1899 ja k. 30.7.1968).</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDleCuY-Aqf5sZYYYtlQsY9l33SN8vo6Gu7t8_I83Oq91hEEqa8bvqX8QLel1cE4vb-BDtj9maOPBSA7Zov7KIF4EN_WzCLLecf1y7ne78-1ocQqCbHJISwdwb_pI_dvDIMx6_0DAOPrA5_bTiFm1qqhW-pQauyT5puiAvPEdBgRskNkTgY9IkKfmC" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3282" data-original-width="2265" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDleCuY-Aqf5sZYYYtlQsY9l33SN8vo6Gu7t8_I83Oq91hEEqa8bvqX8QLel1cE4vb-BDtj9maOPBSA7Zov7KIF4EN_WzCLLecf1y7ne78-1ocQqCbHJISwdwb_pI_dvDIMx6_0DAOPrA5_bTiFm1qqhW-pQauyT5puiAvPEdBgRskNkTgY9IkKfmC" width="166" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Urkuri Pétur Sakari.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Kapellimestari
Petri Sakarin poika on urkutaiteilija Pètur Sakari (s. 10.2.1992).
Pètur Sakari vietti useita lapsuusvuosiaan Islannissa, jossa hänen
isänsä toimi kansallisorkesterin kapellimestarina. Vuonna 2010
Pètur Sakari julkaisi debyyttialbuminsa (Première), kun hän oli
18-vuotias. Toisen urkualbuminsa – julkaistu vuonna 2014 – myötä
Pètur Sakari on noussut yhdeksi lupaavimmista suomalaisista
urkutaiteilijoista. Toinen albumi sisälsi ranskalaista romantiikan
ajan musiikkia säveltäjiltä, kuten Vierne, Franck ja Duruflè.
Pètur Sakari valmistui ylioppilaaksi Ressun lukiosta vuonna 2013 ja
hän on opiskellut musiikkia mm. Pariisissa ja Sibelius-Akatemiassa.
Pètur Sakari on toiminut Organum-seuran puheenjohtajana vuosina
2019-2022. Organum-seuran perustajajäsen ja ensimmäinen
puheenjohtaja vuosina 1965-1969 oli urkutaiteilija ja urkujensoiton
professori Gustaf Edvard Enzio Forsblom (s. 14.3.1920 Lohja ja k.
10.2.1996 Vantaa).</span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-40584292245956464952024-03-01T15:26:00.000-08:002024-03-02T01:07:40.895-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Maarit ja Sami Hurmerinta</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgjKEX7i7CHIlExZ3XBnNZtbxjcegTIBPXEr0JNNFdplCGY8UcDEIl6Z9tiVAVmFSZw-pmWo65cHBGM0_tLO6koA5aGOrQF-WSgjrfyqYWK07lLES0lnxbJRFRH79K82_yz3DR-G4QgQdjGxHZ04XyBtg3jxEjxNiDNrevlj_nTpdQa0oObUefv5az0" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2116" data-original-width="4000" height="169" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgjKEX7i7CHIlExZ3XBnNZtbxjcegTIBPXEr0JNNFdplCGY8UcDEIl6Z9tiVAVmFSZw-pmWo65cHBGM0_tLO6koA5aGOrQF-WSgjrfyqYWK07lLES0lnxbJRFRH79K82_yz3DR-G4QgQdjGxHZ04XyBtg3jxEjxNiDNrevlj_nTpdQa0oObUefv5az0" width="320" /></a></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Hurmerinnan pariskunta.</span></div><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Maarit
ja kitaristi sekä säveltäjä Sami Hurmerinta (s. 11.5.1955
Helsinki) tapasivat ensimmäisen kerran toisensa Helsingin
Kulttuuritalolla 1.6.1974. Sami Hurmerinta oli perustanut jo oman
yhtyeensä, Taivaanvuohi, vuonna 1972. Samilta ilmestyi huhtikuussa
1978 Love Recordsin tuottama sooloalbumi, Sami Hurmerinta. Sillä
albumilla vierailivat Pave Maijanen, Pepe Willberg, Kari Kuusamo ja
Upi Sorvali. Vuonna 1985 Sami Hurmerinta julkaisi vielä sooloalbumin
ja singlen, joilla hän käytti taiteilijanimeä Sam Haze. Sami
Hurmerinta sai vuonna 1994 Vantaan kulttuuripalkinnon yhdessä Maarit
Hurmerinnan kanssa. Sami Hurmerinnalle myönnettiin taiteilijaeläke
vuoden 2022 alusta alkaen.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEglPaEH3yqfxKBGZoirNkf1qQuNrNlLagJB3Mil-YOKlWoiHkesXNbpxMp0bA8z9utLjBAb1Mz2xHNiBIohZKxluYJHjDLLTvS_kWMYQ3a1JVaviwo71VRv4qO1ua94JHe-_m0WHe8ILYqv75fYKY94WV-eqZhstvtv8oXBZAdbdjrhCzo7Y3wHPZTr" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2936" data-original-width="1460" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEglPaEH3yqfxKBGZoirNkf1qQuNrNlLagJB3Mil-YOKlWoiHkesXNbpxMp0bA8z9utLjBAb1Mz2xHNiBIohZKxluYJHjDLLTvS_kWMYQ3a1JVaviwo71VRv4qO1ua94JHe-_m0WHe8ILYqv75fYKY94WV-eqZhstvtv8oXBZAdbdjrhCzo7Y3wHPZTr" width="119" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Sami Hurmerinta.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Sami
Hurmerinnan isä on taidemaalari ja pilapiirtäjä sekä professori,
Eino Olavi Hurmerinta (s. 27.2.1928 Koski Tl ja k. 24.5.2015
Helsinki). Lehtipiirrostöidensä ohessa Hurmerinta teki maisemia,
muotokuvia ja grafiikkaa; myöhemmin hän siirtyi naivisminsävyiseen
maalaamiseen. Hän opiskeli vuosina 1945-1946 Turun piirustuskoulussa
ja Suomen Taideakatemian koulussa vuosina 1946-1949. Hurmerinta teki
useita opintomatkoja Pariisiin vuosien 1949 ja 1973 välillä ja sai
opetusta mm. kuuluisassa Académie de la Grande Chaumiéressa.
Vuodesta 1945 lähtien Hurmerinta osallistui kymmeniin näyttelyihin
Suomessa ja ulkomailla.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj5rigE5nq7cKQMVDfewv-eYmygse_h605wj4Eu99ZUvSRlfrJhEaHg392yBYOShnqUfBwVV3PaZkJJhnfIjg80y_8M84TDReYKBhXyVRkem77X1qpVGjBzl3QWMXaXGKhg3wWtERY8_57QhMH8bRqh7EO0jw3TEBfD22wG5Jcepdzduda5TfmeY0oV" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="304" data-original-width="220" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj5rigE5nq7cKQMVDfewv-eYmygse_h605wj4Eu99ZUvSRlfrJhEaHg392yBYOShnqUfBwVV3PaZkJJhnfIjg80y_8M84TDReYKBhXyVRkem77X1qpVGjBzl3QWMXaXGKhg3wWtERY8_57QhMH8bRqh7EO0jw3TEBfD22wG5Jcepdzduda5TfmeY0oV" width="174" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Eino Olavi Hurmerinta.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Hurmerinta
maalasi kaikkiaan noin parisataa muotokuvaa, mm. arkkipiispa Jukka
Paarmasta vuonna 2005. Hän teki kirjankansia, kuvituksia ja noin 50
exlibristä sekä erilaisia kuvitustöitä TES-TV:lle ja MTV:lle.
Opiskeluaikoinaan Hurmerinta pääsi Ylioppilaslehden kuvittajaksi.
Hänen seuraava työnsä oli Uuden Suomen Viikkoliitteessä Henrik
Ensio Ezechiel Rislakin (vuoteen 1934 Svanberg, s. 14.2.1896
Hausjärvi ja k. 30.1.1977 Helsinki) alaisuudessa. Sieltä
päätoimittaja Lauri Emil Aho (vuoteen 1906 Finèr, s. 18.7.1901
Pyhäjärvi ja k. 31.12.1985 Helsinki) otti Hurmerinnan Uuden Suomen
poliittiseksi pilapiirtäjäksi. Uutta Suomea Hurmerinta palveli
kaikkiaan yli neljännesvuosisadan ajan, vuodesta 1950 vuoteen 1976.
Yhteishyvään Hurmerinta piirsi vuosina 1953-1960, Katso-lehteen
vuosina 1960-1984. Apu-lehdessä hän esiintyi nimimerkillä
Eino-Olli. Tuotteliaimmillaan hän teki piiroksia jopa 24 eri
lehdelle.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Hurmerinta
käytti piirtämissään postikorteissa signeerausta OH. Vanhin
Hurmerinnan piirtämistä postikorteista on Joka Poika-lehteen
piirretty postikortti, jonka hän teki 12-vuotiaana. Hänen tekemiään
mainos- ja liikekortteja on parikymmentä. Vuonna 2006 Olavi
Hurmerinta lahjoitti alkuperäispiirustuksia, maalauksia, grafiikkaa
ja taidekirjoja Kosken kunnalle. Hurmerinta on haudattu Kappelin
hautausmaalle Espooseen. Maarit oppi lapsena lukemaan Olavi
Hurmerinnan piirustuksien teksteistä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgDdZpKWS8Dwu7RANz6XU9pfmn1rajAzjGFe7vVg0NYWeGj3miZpGRoilV44omZRntRPGUgybowid7jqmdLCRecZhSkjICKgz453tB4DFknhYtX7e-XMu7jrIw1m2VL-s4PJxzv35NtJ1kzvqHvc5vx-Ww4w2Rn60YRvTkqPyXRpLSq39oP3gciknyr" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="600" data-original-width="800" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgDdZpKWS8Dwu7RANz6XU9pfmn1rajAzjGFe7vVg0NYWeGj3miZpGRoilV44omZRntRPGUgybowid7jqmdLCRecZhSkjICKgz453tB4DFknhYtX7e-XMu7jrIw1m2VL-s4PJxzv35NtJ1kzvqHvc5vx-Ww4w2Rn60YRvTkqPyXRpLSq39oP3gciknyr" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kitaristi Janne Louhivuori.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Kitaristi
Janne Verneri Louhivuori (s. 8.5.1954) soitti vuonna 1974 Maaritin
Afrikan Tähti yhtyeessä. Maarit ilmoitti puhelimessa Janne
Louhivuorelle vaihtaneensa Afrikan Tähden kitaristin Janne
Louhivuoresta Sami Hurmerintaan. Sami oli jo kahden viikon kuluttua
Maaritin ja Samin tapaamisesta Maaritin bändissä kitaristina.
14.7.1974 lähtien alkoi Maaritin ja Samin välillä tiivis
seurustelusuhde ja kolmen kuukauden päästä Maarit huomasi olevansa
raskaana. Sami ei ollut käynyt rippikoulua ja Maarit oli katolinen.
Siksi heidät vihittiin avioliittoon 14.12.1974 Pyhän Henrikin
katedraalissa Kaivopuistossa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjz7yJi-GKqJYCwkLIQfU_By0rz7sb_F2J6ql4-p0AklvjBHeuJ4GbDxWa_EUEU0A7ktEbNuyeBQh49hup8BIn545Jk9H1-eKNFsMI3q0c5rUsKlECwLlxSa2s5GXsbCZIVea6jHYzlWbnAoD5jfreT1TgSlM3ATRoMuEMmAftm1SuvRBGGiyGfZBik" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1697" data-original-width="1089" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjz7yJi-GKqJYCwkLIQfU_By0rz7sb_F2J6ql4-p0AklvjBHeuJ4GbDxWa_EUEU0A7ktEbNuyeBQh49hup8BIn545Jk9H1-eKNFsMI3q0c5rUsKlECwLlxSa2s5GXsbCZIVea6jHYzlWbnAoD5jfreT1TgSlM3ATRoMuEMmAftm1SuvRBGGiyGfZBik" width="154" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Maarit ja Sami vihittiin 14.12.1974 Pyhän Henrikin katedraalissa Helsingin Kaivopuistossa.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Maaritin
bändin keikkakokoonpano muovautui syksyn 1974 mittaan seuraavaksi:
Upi Sorvali oli rummuissa, Sami Hurmerinta kitarassa, Esa Kotilainen
kosketinsoittimissa, Sakari Kukko puhaltimissa ja Uppe Siitonen
bassossa. Vierailijan kävi myös Juhani Aaltonen huiluilla. Maarit
opiskeli tuolloin musiikkia konservatoriolla ja uusia kappaleita
sävellettiin lisää tulevalle uudelle levylle. Uutta levyä tehtiin
loppuvuodesta ja alkutalvesta. Maaritin toinen albumi, Viis’
pientä, julkaistiin keväällä 1975. Maariti ja Sami Hurmerinnan
ensimmäinen lapsi, Samuli, syntyi 8.7.1975. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tätä
Maaritin toista albumia tehtäessä Maarit ja Sami tutustuivat
studiossa Juice Leskiseen ja Mikko Alataloon. Juice kirjoittikin jo
tälle levylle mm. käännöskappaleen suomenkieliset sanat Stevie
Wonderin lauluun, Do Yourself a Favor (Hoida itses kuntoon”. Sami
sävelsi levylle pari kappaletta. Levyltä löytyy myös ensimmäinen
Maaritin (sanat) ja Samin (sävellys) yhdessä tekemä kappale, Uudet
tuulet. Maaritin ollessa raskaana eivät Hurmerinnat päässeet
tuolloin yhteisille keikoille. Sami teki jonkin verran studiotöitä
ja perheen taloustilanne oli melko tiukka. Hurmerinnat asuiva tuohon
aikaan Vantaan Hiekkaharjussa kerrostalokaksiossa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Vuosina
1975-1980 Maarit Hurmerinta lauloi studioissa levytyksissä
kuorotaustoja, Gramexin mukaan jopa 4 500 raitaa. Hyvin pian
muodostui studioiden käyttämä ammattilaiskuoro, jota käytettiin
lähes poikkeuksetta levytysten äänityksissä. Tähän kuoroon
kuuluivat Maaritin lisäksi Irina Milan, Pave Maijanen, Pepe
Willberg, Irma Tapio, Martti Metsäketo, Kalle Fält ja toisinaan
Vesa Enne. Myöhemmin joukkoon tuli vielä Marjo-Riitta Kervinen,
joka opetti laulua Metropoliassa, Arabiassa. Hurmerinnan perheelle
nämä Maaritin taustalaulajan työt toivat paljon toivottua
lisätuloa. Maaritin ollessa töissä oli Samilla hyvin aikaa hoitaa
Samulia kotona. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Eräs
Maarit ja Sami Hurmerinnan bändiprojekti oli vuonna 1976 perustettu
Hurmerinta-Sorvali Big Band. Upi Sorvali ja Sami Hurmerinta tekivät
kokoonpanon sovitukset, jotka olivat muusikoille innostavia ja
haastavia soittaa. Maaritin ja Samin lisäksi big bandissä olivat
mukana Frank Robson, Esko Heikkinen (s. 1953) trumpetissa, Tom Bildo
(s. 1.10.1955) pasuunassa, Pentti Lahti (s. 5.8.1945) ja Pertti
”Pepa” Päivinen (s. 2.6.1955) foneissa sekä Upi Sorvali ja
Roope Koistinen rummuissa, bassossa Harri Merilahti (s. 1953 ja k.
22.10.2009) ja Kari Mikko Kuusamo (s. 21.2.1951 Vaasa ja k. 10.3.2020
Vaasa) koskettimissa. Valitettavasti tämä big band ei levyttänyt
koskaan, mutta keikkoja bändi teki jonkin verran, mm.
Kaivopuistossa. Hurmerinta-Sorvali Big Band teki mm. TV:n
Iltatähti-ohjelmaan neljän kappaleen live-esityksen, jossa oli
mukana Sami Hurmerinnan sävellys, Ballad for My Love. Tällä
sävelmällä – joka löytyy myös Samin ensimmäiseltä
soololevyltä - Maarit myöhemmin voitti OIRT:n festivaaleilla
Sofiassa, Bulgariassa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Love
Records Oy alkoi jo vuonna 1978 näyttäytyä konkurssikypsältä
yhtiöltä; syyt löytyivät selvästi liian laveasta ja kohtuuttoman
nopeasta julkaisupolitiikasta. Samaan aikaan yhtiölle vieraat
musiikkigenret alkoivat jakaa markkinoita eri leireihin. Samaan
aikaan Hurmerintojen taloustilanne oli myös melko kireää, koska
Maarit oli jäänyt kotiin hoitamaan poikaansa. Finnlevyn
toimitusjohtajana oli aloittanut juuri Hannu Ström, kun hän oli
saanut vuoden alussa kotimaisen tuotannon johtajaksi - paikka oli
aikaisemmin kuulunut Toivo Kärjelle - yhtiöön säveltäjä Kim
Olavi Kuusen (s. 28.12.1947 Helsinki). Finnlevyä käytännössä
omisti kauppaneuvos Roger Gustaf Lindberg (s. 20.9.1915 Helsinki ja
k. 14.11.2003 Helsinki). </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjJfG6lkOxPZOYKVIrghbdzYcq1Hh7kweI5isJFRcUQAQmoSUdHgt4m-KoJQyaXotfrILU_VdO2KMlsoL3xEHXk7lCxYx9CkWuGYb4bXt1RNwOrJ4Q-hFfIUV6c_cL9H4Wop1GuttjnvAL8rCwI_XrJ46w_uVXB4qltd3MIg9KnsY45jWuZsjWibj51" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="201" data-original-width="300" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjJfG6lkOxPZOYKVIrghbdzYcq1Hh7kweI5isJFRcUQAQmoSUdHgt4m-KoJQyaXotfrILU_VdO2KMlsoL3xEHXk7lCxYx9CkWuGYb4bXt1RNwOrJ4Q-hFfIUV6c_cL9H4Wop1GuttjnvAL8rCwI_XrJ46w_uVXB4qltd3MIg9KnsY45jWuZsjWibj51" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kauppaneuvos Roger Lindberg.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Kim
Kuusi tuli Hurmerintojen kotiin houkuttelemaan Maarittia ja Samia
Finnlevylle taiteilijoiksi. Samaan aikaan myös Mosse Vikstedtin
yhtiö, RCA, esitteli houkuttelevan tarjouksen Hurmerinnoille. Maarit
ja Sami tulivat hyvin toimeen Kim Kuusen kanssa. Hurmerinnat
valitsivat levy-yhtiökseen tällä kohtaan Finnlevyn, vaikka se
edusti täysin vastakkaista tapaa tehdä levyjä kuin Love Records
epäkaupallisena ja kunnianhimoisena toimijana. Vuonna 1978
Finnlevylle perustettiin levymerkki Dig It, josta Pekka Nissilä
kirjoitti näin: ”Finnlevylle vuonna 1978 perustettu levymerkki Dig
It liittyy osaltaan siihen aikakauden tilanteeseen, missä erittäin
vankan kotimaisen musiikin tuotannon luonut Love Records -yhtiö oli
ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin, minkä myötä yhtäältä oli
oletettavissa tietynlainen tyhjiö Loven tuotannon mahdollisesti
loppuessa, ja toisaalta sen artistirosteri olisi etsimässä
itselleen uutta julkaisijayhtiötä.”</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg9lxoIyCJW2ltW71DTxa1cGj2ITFifW9dLGwpoIXShltQiRkvWpfBjaI3QcKRUD_na_QisKT3-mmfWyasEbc7TbNxfQVZpEWjO2wed9Ia7XICg30DeFRfejwch6OnYLbgBjGcHGKv1P93R3RGrN2qIs1Yx6rYW6wHv-5jxjoTMNdjeOjLpwaX4wHMy" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="394" data-original-width="650" height="194" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg9lxoIyCJW2ltW71DTxa1cGj2ITFifW9dLGwpoIXShltQiRkvWpfBjaI3QcKRUD_na_QisKT3-mmfWyasEbc7TbNxfQVZpEWjO2wed9Ia7XICg30DeFRfejwch6OnYLbgBjGcHGKv1P93R3RGrN2qIs1Yx6rYW6wHv-5jxjoTMNdjeOjLpwaX4wHMy" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kim Kuusi.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjSFU5Oz-KU8sZ_NZi35k4K29-iRKK25VKmxNnHJLdJsmnqO0Z1OnirSYnFdWiJWNHZIv6cLA-jbydL8Vs8BFRgtUMU6pwhThht15VfMPBL9TXX11oP2J549G9BDyqSrts8ng1UUgHOepMuYIPMG22Hszj-94Azfuw8k85LBdycbd1PKKewHKhw_9z-" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="400" data-original-width="398" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjSFU5Oz-KU8sZ_NZi35k4K29-iRKK25VKmxNnHJLdJsmnqO0Z1OnirSYnFdWiJWNHZIv6cLA-jbydL8Vs8BFRgtUMU6pwhThht15VfMPBL9TXX11oP2J549G9BDyqSrts8ng1UUgHOepMuYIPMG22Hszj-94Azfuw8k85LBdycbd1PKKewHKhw_9z-" width="239" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Siivet saan oli Maaritin kolmas albumi.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Maarit
Hurmerinta sainattiin Dig It -levymerkin artistiksi. Maaritin kolmas
albumi, Siivet saan, oli myös levymerkin kolmas julkaisu, mutta
samalla albumista tuli myös suurmenestys. Kim Kuusen ja Sami
Hurmerinnan tuottama albumi sisälsi kymmenen kappaletta; puolet
albumin raidoista on käännöskappaleita ja toinen puoli on Samin
ja/tai Maaritin omia sävellyksiä. Kim Kuusi sovitti yhden
kappaleen, Yhteen kuulutaan, albumille. Kim ja Sami yhdessä
sovittivat kappaleen Helmet kyynelten. Albumin sovituksista pääosin
vastasi Sami Hurmerinta, joka myös johti orkesteria ja soitti
kitarat levylle. Harri Merilahti soitti bassoa, Kari Kuusamo
koskettimia, Roope Koistinen rumpuja ja lyömäsoittimia, Pentti
Lahti alttosaksafonia ja huiluja sekä lisäksi mukana oli Jorma
Ylösen jousisto. Taustalaulukuorossa olivat mukana Pepe Willberg,
Pave Maijanen, Kalle Fält, Vesa Enne ja Osmo Väinö Kalervo "Kassu" Halonen (s. 24.1.1953 Säräisniemi).</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGrDugJ4djZnqXEbGAJhuvAY8xBzOYu4xIafna2_OWeax12UCQC0D4R10eWcchHnDNGYAYlqJyQWjqU23hvsmPk4lqWmaO71iWjRmgtsDv-qlTzCDFlvG2Lde8mNbFQ0XUUWgHePxwX6NQF9gDqxSD1rUcBn4vqmVZ_4iIBpkFUuDZXQCsvZ3W2EDY" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="323" data-original-width="468" height="221" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhGrDugJ4djZnqXEbGAJhuvAY8xBzOYu4xIafna2_OWeax12UCQC0D4R10eWcchHnDNGYAYlqJyQWjqU23hvsmPk4lqWmaO71iWjRmgtsDv-qlTzCDFlvG2Lde8mNbFQ0XUUWgHePxwX6NQF9gDqxSD1rUcBn4vqmVZ_4iIBpkFUuDZXQCsvZ3W2EDY" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kaisu Liuhala.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Enin
osa Siivet saan -albumin sanoituksista on musiikkituottaja ja
sanoittaja Kaisu Kerttu Sofia Liuhalan (o.s. Knuutila, s. 17.4.1949
Eura ja k. 2.6.2020 Tampere) tekemiä. Merkittävä sanoittaja oli
myös Mikko Tapio Alatalo (s. 1.5.1951 Kuivaniemi), joka sanoitti Samin säveltämän levyn
avausraidan, Jäätelökesän. Mikko Alatalo kirjoitti sanoituksia
Maaritin laulettavaksi vuosina 1978-1983.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhzREsOuwVjrClmPvWg1gsAYjGb3SPdNDj5O527yzQtf0byuoVwrxInsta537w_rI1OTBasy0OI686zDziHDINFdg8gDU0p4ybsxG3XOYt_Khvvm58AlLntjtfX71eB_IvPB5Q_y3GmF9aqkN2gjpzr5rHdsgEvu1kpr8za8JFBhKo1MJqtiwY5HFXN" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3264" data-original-width="2423" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhzREsOuwVjrClmPvWg1gsAYjGb3SPdNDj5O527yzQtf0byuoVwrxInsta537w_rI1OTBasy0OI686zDziHDINFdg8gDU0p4ybsxG3XOYt_Khvvm58AlLntjtfX71eB_IvPB5Q_y3GmF9aqkN2gjpzr5rHdsgEvu1kpr8za8JFBhKo1MJqtiwY5HFXN" width="178" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: x-small;">Mikko Alatalo Väinö Linna-aukiolla.</span></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span><br /></span></span><p></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-20136682840379963262024-03-01T04:22:00.000-08:002024-03-01T04:24:43.016-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Verdin La Traviata Tampereen Oopperassa maaliskuussa 2024</b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI1wkq9301Q-eyn2o4t8MV3Tw7g53hgi6o40XLz_Wi_UxJHdrmaUhXoEgPxFACnkEmgQTZWLYuYk545uLt8HEFF0W7Jv538Ib2Y68r4LTAb4NnloEBBgKrZJ9F9j1YBH-ioNlq6xZ17svTUYwxiNiv8l1KamKxFgb9EN4Aa6eSV0mCA8qwr6f3IiDN/s1376/Libretisti%20Arrigo%20Boito%20ja%20Giuseppe%20Verdi.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1376" data-original-width="843" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgI1wkq9301Q-eyn2o4t8MV3Tw7g53hgi6o40XLz_Wi_UxJHdrmaUhXoEgPxFACnkEmgQTZWLYuYk545uLt8HEFF0W7Jv538Ib2Y68r4LTAb4NnloEBBgKrZJ9F9j1YBH-ioNlq6xZ17svTUYwxiNiv8l1KamKxFgb9EN4Aa6eSV0mCA8qwr6f3IiDN/s320/Libretisti%20Arrigo%20Boito%20ja%20Giuseppe%20Verdi.jpg" width="196" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Libretisti Arrigo Boito ja Giuseppe Verdi.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Tampereen
Ooppera esittää maaliskuussa 2024 Tampere-talon suuressa salissa
italialaisen säveltäjä Giuseppe Verdin La Traviata oopperaa. Tässä
lyhyt esittely Tampereen Oopperan La Traviata-esityksen
kapellimestarista, Giancarlo Andrettasta ja Alfredo osaa esittävästä
tenorista, Paolo Fanalesta.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgwgDdNcgKoJPucNaE29iM1Cl-nq4F-kaYEiQte-BbH0NcYf7m1lA-HYDnsaouEWpYpEYHNYgNSEAe1_q-teIc7Rzug3ciYrX7cfva3Xb3I6VZ3nug0N1nsYbgLMKVmQo3L1BSXNtD7LoJsWm8aaWPaX_uh0maU2pux2ouwo1_pjEQSbeN7NKS-_FQi" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3224" data-original-width="1460" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgwgDdNcgKoJPucNaE29iM1Cl-nq4F-kaYEiQte-BbH0NcYf7m1lA-HYDnsaouEWpYpEYHNYgNSEAe1_q-teIc7Rzug3ciYrX7cfva3Xb3I6VZ3nug0N1nsYbgLMKVmQo3L1BSXNtD7LoJsWm8aaWPaX_uh0maU2pux2ouwo1_pjEQSbeN7NKS-_FQi" width="109" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kapellimestari Giancarlo Andretta.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Italialainen
kapellimestari ja säveltäjä Giancarlo Andretta (s. 1962 Bassano
del Grappa) opiskeli musiikin saloja Venetsiassa, Castelfranco
Venetossa ja Wienin musiikkiyliopistossa, josta hän valmistui
erinomaisin arvosanoin O. Suitnerin johdolla. Wienistä hän
valmistui myös korrepetiittoriksi H. Goertzin johdolla. Italiassa
Andretta opiskeli ja valmistui vielä pianon- ja urkujensoittoa ja
sävellystä B. Pasutin ohjauksessa. Vuonna 1989 hän voitti
Itävallan yliopisto- ja tutkimusministeriön ”Wuerdigung Preis
1989” ja Richard Wagner-instituutin Beureuth-Wienin ”Richard
Wagner Preis 1989”-palkinnon. Giancarlo Andretta aloitti
musiikkiuransa korrepetiittorina Wienin oopperatalossa, jossa hän
toimi vuosina 1988-1993. Samaan aikaan hän toimi Wienin
filharmonikoissa cembalistina ja pianistina. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Hänen
ensimmäinen työpaikkansa kapellimestarina löytyi Wiener
Staatoperasta. Vuonna 1990 hän aloitti työskentelyn Wienin radion
sinfoniaorkesterin (RSO) kapellimestari Pinchas Steinbergin (s.
13.12.1945 Palestiina) assistenttina. Samoihin aikoihin hän sai myös
pianonsoiton professuurin Wienin musiikkiyliopistosta. Vuosina
1994-1997 Andretta oli Grazin oopperan intendentin konsulttu ja
vieraileva kapellimestari. Vuosina 2000-2001 hän toimi Orchestra
Filharmonia Venetan ja Orchestra del Teatro Olimpico di Vicenzan
ylikapellimestarina ja taiteellisena johtajana. Giancarlo Andretta
oli myös Århusin sinfoniaorkesterin ylikapellimestari Tanskassa
vuosina 2003-2008.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tanskan
kuninkaallisen oopperatalon kapellimestarina hän toimi
Kööpenhaminassa vuosina 2001-2010. Sen jälkeen Giancarlo Andretta
oli ylikapellimestarina sekä konsulttina Göteborgin oopperatalossa
vuosina 2010-2013. Vuodesta 2015 vuoteen 2020 hän johti Granadan
sinfoniaorkesteria päävierailijakapellimestarina. Giancarlo
Andretta nimitettiin 8.6.2021 Tukholman kuninkaallisen
musiikkiakatemian jäseneksi. Vuosina 2005-2010 Andretta oli Tanskan
kuninkaallisen musiikkiakatemian orkesterinjohdon professori
Kööpenhaminassa. Tämän lisäksi Giancarlo Andretta pitänyt
mestarikursseja Wienin musiikkiyliopistolla, Zürichin yliopistolla,
Göteborgin musiikkiyliopistolla, Antwerpenin musiikkiyliopistolla,
Wiener Staatoperin oopperastudiolla, Kööpenhaminan
oopperastudiolla, Oslon ooppera-akatemiassa sekä Milanon, Bolognan
ja Padovan konservatorioissa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Giancarlo
Andretta on kutsuttu moniin oopperataloihin Euroopassa sekä useisiin
arvostettuihin konserttisaleihin, festivaaleille ja
sinfoniaorkestereiden kiertueille johtamaan, kuten esimerkiksi:
Musikverein ja Konzerthaus Wienissä, Concertgebouw Amsterdamissa,
Berliinin, Zürichin, Kööpenhaminan, Tukholman oopperatalot,
Wienin, Münchenin, Amsterdamin, Oslon radion sinfoniaorkestereiden
sekä filharmonisten orkestereiden, kuten Antwerpen, Helsinki,
Tampere, Dublin, Ateena, Budabest, Praha, Lissabon, Bilbao, Rooma,
Venetsia, Napoli, Ravenna ja Parma.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjEBgqpUk5-J_JG8xIsxoJqjXasaxTXZB0MP7naS-40zxb9aDL25Q0hCKIE3TZTFkKF3jFZpX5N-t_Iq02xqTvo-K9V4ernQUA-lZ8qGggiLJbaG_zavLrzmq15QXA2KYUET0lrLvfj8UA7MUVDsMAY_klTMg-Xpk3RWBLsm1EblkvovEWbxfL0GBQd" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3647" data-original-width="1792" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjEBgqpUk5-J_JG8xIsxoJqjXasaxTXZB0MP7naS-40zxb9aDL25Q0hCKIE3TZTFkKF3jFZpX5N-t_Iq02xqTvo-K9V4ernQUA-lZ8qGggiLJbaG_zavLrzmq15QXA2KYUET0lrLvfj8UA7MUVDsMAY_klTMg-Xpk3RWBLsm1EblkvovEWbxfL0GBQd" width="118" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Tenori Paolo Fanale.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tenorilaulaja
Paolo Fanale syntyi Palermossa ja debytoi Padovassa laulaen Don
Ottavion roolin oopperassa Don Giovanni. Varsin nopeasti hänet
kutsuttiin esiintymään monille suurille kansainvälisille
oopperataloille, kuten Milanon La Scala, New Yorkin Metropolitan
Ooppera, Thé<span face="Arial, sans-serif">â</span>tre du Ch<span face="Arial, sans-serif">â</span>telet
ja Thé<span face="Arial, sans-serif">â</span>tre des Champs-Élysées
Pariisissa, Baierin valtionooppera Münchenissä, Salzburgin
festivaali, Hollannin kansallisooppera Amsterdamissa, Berliinin
valtionooppera ja Deutsche Oper, Barcelonan Grand Teatre del Liceu ja
Theatre an der Wien.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjTBvCORRFADpTY31WM9MNXXx7nykKmumyuoEcC1qWG26RQ4_HHRuktGYA4Hf6d5SKH_poeiWA0F7dfONfPc3ObdN9a5LEx5_sA2s1hpJCg0HRqPU5Fs0gNF1adfo64S8RsPTM8LKchLKuekiRsaIwoKWnf4ljSPNZe12CRdltcursegclS51rvmRZp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1792" data-original-width="4000" height="143" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjTBvCORRFADpTY31WM9MNXXx7nykKmumyuoEcC1qWG26RQ4_HHRuktGYA4Hf6d5SKH_poeiWA0F7dfONfPc3ObdN9a5LEx5_sA2s1hpJCg0HRqPU5Fs0gNF1adfo64S8RsPTM8LKchLKuekiRsaIwoKWnf4ljSPNZe12CRdltcursegclS51rvmRZp" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Giancarlo Andretta ja Paolo Fanale Tampere-talo Duettossa.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Pariisissa
hän teki debyyttinsä Pariisin oopperassa vuonna 2013 Falstaffissa
(Fenton). Viime aikoina hän debytoinut myös Lontoon
kuninkaallisessa oopperatalossa (Rinuccio Gianni Schicchissä),
Wienin valtionoopperassa (Fenton) ja Rooman oopperassa (Leicester
Maria Stuardassa). Paolo Fanale lauloi samoin Die Zauberflötessä
Soirées Lyriques-festivaaleilla Sanxayssa. Hänen muita esityksiään
ovat konserttiversio Lucia di Lammermoorista Thé<span face="Arial, sans-serif">â</span>tre
des Champs-Élysées’ssä, Cosi fan tutte Baierin
valtionoopperassa, La Favorite (konsertissa) Marseillen oopperassa,
Don Giovanni Berliinin valtionooppperassa ja Rossinin Stabat Mater
Accademia Nazionale di Santa Cecilia de Romessa. Vuonna 2015 hän
lauloi Pelléasin Maggion Musicale Fiorentinossa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Paolo
Fanale on laulanut useiden kapellimestareiden johdolla, kuten
esimerkiksi Claudio Abbado, Rafael Frühbeck de Burgos, Daniele
Gatti, James Levine, Kurt Masur, Zubin Mehta, Daniel Oren, Antonio
Pappano, Michele mariotti, Diego Fasolis ja Jordi Savall.</span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-62708937860852404202024-02-27T05:51:00.000-08:002024-02-27T06:28:24.501-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Maarit Hurmerinta (o.s. Äijö)</b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjrmMrY3arKZwy2TTZYrAast_fkfg7brT2lwNpLrlNLrnkUKrELCVOjGX1y9DrXpZIW27WKcKo_k2QJUE_2QTq1LJRaY7BeSqXe2LUmMLPXqLuDXcuUsWRGq9rqzV32l5MA7iKoN0I3FiCY1AIaN3CylEP4BxJ5cUNhHAOWTNrq-nRCBNwHpGsZcKd1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="2960" data-original-width="1460" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjrmMrY3arKZwy2TTZYrAast_fkfg7brT2lwNpLrlNLrnkUKrELCVOjGX1y9DrXpZIW27WKcKo_k2QJUE_2QTq1LJRaY7BeSqXe2LUmMLPXqLuDXcuUsWRGq9rqzV32l5MA7iKoN0I3FiCY1AIaN3CylEP4BxJ5cUNhHAOWTNrq-nRCBNwHpGsZcKd1" width="118" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Maarit Tampereen Viikinsaaressa.</span></div><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Maarit
Äijö hakeutui kotikulmillaan muusikkokavereiden seuraan
bändiharjoituksiin mukaan aluksi kuuntelemaan ja sitten myös
laulamaan. Harakiri-bändi treenasi tikkurilaisessa autotallissa;
eräänä kauniina kesäsunnuntaina harjoituksiin löysi tiensä
pianisti Curre Boucht, joka ihastui Maaritin laulusta niin paljon,
että liittyi bändiin soittamaan. Curre oli vakuuttunut Maaritin
laulusta, että halusi tehdä siitä demonauhoituksen, jonka hän
sittemmin toimitti levy-yhtiöön Atte Blomille perjantaina
kuunneltavaksi. Atte Blom kuunteli demonauhan ja vaikuttui heti
Maaritin suorituksesta; hän pyysi heti maanantaina Currea tuomaan
Maaritin levy-yhtiö Lova Recordsiin Pitäjänmäelle. Yhtiön
kuuluisan logon suunnitteli vuonna 1970 graafikko-kirjailija Harri
Manner. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjr5xGf2GTUM_pN9zI1i9tN22urqxoEF003jSk_RhiXaT9uXvrfHjdTsuLetK5JuZvc6tqwYBkeO1z_mgVRUyVlX40SPFtfskQoIqUbItJK1HyMzdWgji1wh6AFFRjJPBKhgTpBGosybX0ANhIefP5ipJsyKiGIuAYwwbTciykyFhdJQ25nBjpJu6A2" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1593" data-original-width="970" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjr5xGf2GTUM_pN9zI1i9tN22urqxoEF003jSk_RhiXaT9uXvrfHjdTsuLetK5JuZvc6tqwYBkeO1z_mgVRUyVlX40SPFtfskQoIqUbItJK1HyMzdWgji1wh6AFFRjJPBKhgTpBGosybX0ANhIefP5ipJsyKiGIuAYwwbTciykyFhdJQ25nBjpJu6A2" width="146" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Atte Blom.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Levy-yhtiö
Love Records Oy:n perustivat vuoden 1966 lokakuussa toimittaja Artto
Anders ”Atte” Blom (s. 12.6.1943 Helsinki), säveltäjä,
sovittaja ja tuottaja Henrik Otto Donner (s. 16.11.1939 Tampere ja k.
26.6.2013 Pietarsaari) ja rumpali Kurt Christian ”Chrisse”
Schwindt (s. 14.3.1940 Helsinki ja k. 12.10.1992 Helsinki).
Perustajat kokoontuivat tuolloin Kivelän sairaalan tupakkahuoneena
toimineessa wc:ssä, koska Atte Blom oli tuolloin sairaalassa
hoidettavana. Love Records oli Suomen tärkein vaihtoehtoisen ja
kaupallisesti marginaalisen musiikin tarjoaja 1970-luvulla.
Levy-yhtiö teki konkurssin vuonna 1979. Levy-yhtiön ensimmäinen
julkaisu oli säveltäjä Kaj Oskar Chydeniuksen (s. 16.10.1939
Kuusankoski) albumi, Lauluja, vuonna 1966. Love Records ennätti
julkaista 384 LP-levyä musiikkia. Sen tunnetuimpia levyttäviä
artisteja olivat mm. Juice Leskinen, Hurriganes, Kaseva, Hector, Dave
Lindholm, Pelle Miljoona, Pekka Pohjola, Royals, Leevi and the
Leavings, Pekka Streng, Tasavallan Presidentti, Wigwam, Maarit
Hurmerinta, Mikko Alatalo, Pepe & Paradise, M. A. Numminen,
Pihasoittajat, Kari Peitsamo, Rauli ”Badding” Somerjoki, Agit
Prop, KOM-teatteri, Kristiina Halkola, Kaisa Korhonen, Aulikki
Oksanen ja Arja Saijonmaa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj2t1e6H5XQ5wYU2zngCJgLgM7JlmDipkRQtS8VS8oGUSBwLxI6aI-NLcr8POmm0lpj6oOCupcDsqtQxGN6upUmnUNxUUZEUpsyGY2ffG7eVP3-16yQ-bf8uiB1Kr5nWtRlhwkcAMzfvJUx0iKXJX2B-UjbwXmQ-pdP2QBqfOSUx-FAo8D1DvNXfD8y" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="483" data-original-width="483" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj2t1e6H5XQ5wYU2zngCJgLgM7JlmDipkRQtS8VS8oGUSBwLxI6aI-NLcr8POmm0lpj6oOCupcDsqtQxGN6upUmnUNxUUZEUpsyGY2ffG7eVP3-16yQ-bf8uiB1Kr5nWtRlhwkcAMzfvJUx0iKXJX2B-UjbwXmQ-pdP2QBqfOSUx-FAo8D1DvNXfD8y" width="240" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Kurt Christian ”Chrisse” Schwindt.</span></span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Samassa
osoitteessa, Arinatie 8:ssa Pitäjänmäellä, missä levy-yhtiö
Love Records Oy toimi oli myös legendaariset Finnvoxin studiot;
näissä studioissa on tehty vuosien saatossa paljon tunnettua
musiikkia Suomessa. Maaritin ensikäynnin aikana Finnvoxin isossa
B-studiossa äänitti Wigwam levyään ja Maarit sai seurata
idoleittensa työskentelyä samalla kertaa. Käynnin aikana Atte Blom
teki Maaritille selväksi, että Love Records Oy haluaa tehdä
Maaritille pikäsoittolevyn, jonka Atte Blom ja Otto Donner
tuottaisivat. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiUYJe9XTCh9Pm-jy7I9zBDUEjhyZI-8B70KfIMlOnpRfNBTNIeRzQ6K8DIJoQgOw9IPSUdGGJs-_22qvsWYiqX66hjTwb7mXQrw03Wy15fRb-U7rrsFpWdIQN_EhNNmU_6KQdwTqsBRm_QbgcxuskDqQdxJqhrNKyGm3jVargult07ZH4fRNsAdApx" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3543" data-original-width="2531" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiUYJe9XTCh9Pm-jy7I9zBDUEjhyZI-8B70KfIMlOnpRfNBTNIeRzQ6K8DIJoQgOw9IPSUdGGJs-_22qvsWYiqX66hjTwb7mXQrw03Wy15fRb-U7rrsFpWdIQN_EhNNmU_6KQdwTqsBRm_QbgcxuskDqQdxJqhrNKyGm3jVargult07ZH4fRNsAdApx" width="171" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Henrik Otto Donner.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">”<span face="Arial, sans-serif"><span>Levy-yhtiö
ei ole mikään sukkatehdas. Lopputulos ei ole se levy tai kasetti,
vaan se henkinen omaisuus, mikä siellä urissa on.” Näin lausui
muinoin Henrik Otto Donner, suomalainen muusikko, musiikkivaikuttaja,
säveltäjä, sovittaja ja Teoston pitkäaikainen puheenjohtaja
(1994-2006). Hän yhdisti musiikkiprojekteissaan pop- ja
rock-musiikkia, jazzia, uutta taidemusiikkia, elektronista musiikkia
sekä iskelmää. Donner aloitti uransa vuonna 1958 Ossi Aallon
orkesterin jazztrumpetististina Tampereella. Samanaikaisesti hän
aloitti sävellysopinnot Sibelius-Akatemiassa Joonas Kokkosen (s.
13.11.1921 Iisalmi ja k. 2.10.1996 Järvenpää) ja Nils-Erik
Fougstedtin (s. 24.5.1910 Raisio ja k. 12.4.1961 Helsinki)
ohjauksessa. Donner jatkoi tämän jälkeen opintojaan säveltäjä
György Ligetin opissa Wienissä ja Siemensin elektronisen musiikin
studiossa Münchenissä. Donner toimi Love Records Oy:n
toimitusjohtajana vuosina 1966-1969.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwo4d7ORT5QBdRRMXquOrxXYhnJMReni_zBKBqaCBba-3lV0BhwxBd0IKla_MzmAoH0RDwW7zBVm1WhaV4L8Pe5fN1VnZ5IXqfPYjFdvDxRsi-wZaIdZRlS3DAlCgVtxciZMw7b65iJ8X2SMJZ3oC-8FLHtV7NA7tA0NQKAtA1qBd3R6EdZWAQEIgo" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="417" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiwo4d7ORT5QBdRRMXquOrxXYhnJMReni_zBKBqaCBba-3lV0BhwxBd0IKla_MzmAoH0RDwW7zBVm1WhaV4L8Pe5fN1VnZ5IXqfPYjFdvDxRsi-wZaIdZRlS3DAlCgVtxciZMw7b65iJ8X2SMJZ3oC-8FLHtV7NA7tA0NQKAtA1qBd3R6EdZWAQEIgo" width="216" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Ossi Aallon sekstetti.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Henrik
Otto Donner oli kaksi kertaa naimisissa. Ensimmäinen aviopuoliso oli
vuosina 1962-1975 kuvanveistäjä Christina Margaretha Schulman ja
toinen puoliso oli vuodesta 1975 lähtien Irina Martina (o.s. Lillas
ent. Winquist). Henrik Otto Donnerilla on kaikkiaan viisi lasta.
Donnerin oli tarkoitus aloittaa purjehduskausi Alholman satamasta,
Pietarsaaresta ja purjehtia Hankoon. Hänet löydettiin kuolleena
oman veneensä vierestä Pietarsaaresta kesäkuussa 2013. Henrik Otto
Donnerin sävellystuotanto on laaja; siihen sisältyy mm.
toistatuhatta laulua sekä jazz-sävellyksiä, kuorokappaleita,
elokuvamusiikkia ja näyttämömusiikkia. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Maarit
otti pianotunteja venäläiseltä neiti-ihmiseltä. Opettajalla oli
pitkä ja paksu lyijykynä, jolla hän napautti soittajan sormia, jos
asiat eivät soitossa menneet hyvin. Maarit kuitenkin pärjäsi
opettajansa kanssa soittotunneilla, mutta kylällä oli useita muita
lapsia, jotka jättivät ankaran ja vaativan opettajan vuoksi
soittotunnit tai vaihtoivat toiseen instrumenttiin. Maaritin
soittotunnit loppuivat lähinnä perheen sisäisten katastrofien
vuoksi.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Ilkka
Johannes Lipsasen (Danny, s. 24.9.1942 Pori) D-Tuotanto oli myös
hyvin kiinnostunut Maaritista artistina, mutta Maarit kieltäytyi
yhteistyöstä, sillä hän halusi tehdä vain omaehtoista musiikkia.
Danny ei tästä tietysti pitänyt vaan suutahti asian vuoksi.
Tapaamisessa D-Tuotannossa Maarit hoiti asian siten, että hän pyysi
niin kovan palkkion, että sitä pidettiin pöyristyttävänä.
Maarit ei hetkeäkään halunnut mennä D-Tuotantoon mukaan, koska
hän halusi vaikuttaa omaan uraansa ja musiikkiinsa musiikkiurallaan.
Maaritin ensimmäinen single tuli ulos heinä-elokuussa 1972; levyn
A-puolella oli Maaritin oma sanoitus, Aamun tulo, jonka sävellyksen
oli tehnyt James Francis ”Jim” Pembroke (s. 27.1.1946 Lontoo ja
k. 8.10.2021 Kansas City, Missouri, Yhdysvallat). Singlen B-puolella
oli laulu Nyt olen tullut maailmaan, joka on käännösversio Carole
Kingin (s. 9.2.1942) Home again-kappaleesta. Mainos-TV markkinoin
30.12.1972 näyttävästi Maaritin ensilevyä Vuoden 1972 parhaat
äänilevyt-ohjelmassa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhpFTP8vUC38f1z_TSuM8MVlyw7VRMl-vC_zjbxG9vFyX75gfagWgk6rJ4-_4LT_O1wu64HKo4ggkqj-dWYYJ2ehT0NY5yJvs4QcCygTiGl3Eg21NpqGjFkJAFnsaNydKvIHuU4Qh_9-2TJynfeFms96gb437VIu40E2ddnCXWm2Z0-C_5b8Nxwld03" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="300" data-original-width="231" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhpFTP8vUC38f1z_TSuM8MVlyw7VRMl-vC_zjbxG9vFyX75gfagWgk6rJ4-_4LT_O1wu64HKo4ggkqj-dWYYJ2ehT0NY5yJvs4QcCygTiGl3Eg21NpqGjFkJAFnsaNydKvIHuU4Qh_9-2TJynfeFms96gb437VIu40E2ddnCXWm2Z0-C_5b8Nxwld03" width="185" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Simo Salminen.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNtdNmyCellLvcL1YwyyBwTri2gJ64lxEkmq-8nuZXTKVLb_hnE8Ihl6gwcuBX5V8uU7FMA-AQ_9XBBEFrM57B3-fHNkUud3--PuLUnK-sahTaKA56B7M10VrQP5eNayr7i-gcUA6fhvsmrNBXMn2yysoRcOJnT3NaWO6lw1OkZOoNpfFYFLW7dPug" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="695" data-original-width="600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNtdNmyCellLvcL1YwyyBwTri2gJ64lxEkmq-8nuZXTKVLb_hnE8Ihl6gwcuBX5V8uU7FMA-AQ_9XBBEFrM57B3-fHNkUud3--PuLUnK-sahTaKA56B7M10VrQP5eNayr7i-gcUA6fhvsmrNBXMn2yysoRcOJnT3NaWO6lw1OkZOoNpfFYFLW7dPug" width="207" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Urpo "Upi" Sorvali.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Maarit
lopetti samana syksynä päivätyönsä Tampereen Jalkineessa ja Atte
Blom otti Maaritin toimistotöihin Love Recordsiin. Tätä
toimistotyötä Maarit teki vuoden ajan levy-yhtiössä.
Muusikkoystäviensä kanssa Maarit kasasi yhdessä bändin, jonka
nimeksi tuli Afrikan Tähti. Bändissä soittivat Urpo ”Upi”
Sorvali rumpuja, Simo Salminen trumpettia, Pekka Pöyry saksofoneja,
Pelle Näätänen saksofoneja, Erkki Pekkilä kitaraa ja Ilkka Hanski
bassoa. Bändi treenasi hienon ohjelmiston, joka koostui etupäässä
soulmusiikista. Upi Sorvalikin kirjoitti bändille paljon kappaleita.
Keikkapaikoilla palaute oli alkuun paljon sellaista, että bändille
sanottiin: ”Soittakaa oikein kunnon musiikkia!” ja ”Tuollaista
musiikkia ei voi kukaan kuunnella, eikä kukaan voi sitä tanssia!”</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Helmikuussa
1973 Maarit osallistui Suomen Euroviisukarsintoihin esittämällä
kaksi kappaletta, Ampukaa pianisti ja Life Is a Jigsaw
Finlandia-talossa. Jälkimmäisen kappaleen säveltäjä oli Seppo
Toivo Juhani ”Paroni” Paakkunainen (s. 24.10.1943 Tuusula) ja
sanoituksen teki Jim Pembroke. Jazzmuusikko ja säveltäjä Eero
Uolevi Koivistoinen (s. 13.1.1946 Helsinki) taas sävelsi kappaleen
Ampukaa pianisti ja sen sanoituksesta vastasi kirjailija, runoilija
ja kääntäjä Jarkko Aarre Juhani Laine (s. 17.3.1947 Turku ja k.
19.8.2006 Turku). Tämä tilaisuus haluttiin hyödyntää myös
levy-yhtiössä; Love Records Oy julkaisi Maaritin laulamista
molemmista kappaleista singlet. Ensimmäisellä singlellä A-puolella
oli Life Is a Jigsaw ja B-puolella Irina Milanin laulama Song For a
Dove. Toisella singlellä A-puolella oli kappale Niin se käy ja
B-puolella Ampukaa pianisti.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Syksyllä
1973 Atte Blom ja Henrik Otto Donner alkoivat tehdä Maaritille
ensimmäistä albumia yhdessä Maaritin kanssa. Donnerin mukaan
meillä oli Suomessa kokonainen kaarti nuoria, aspiroivia rock- ja
popmuusikkoja, joista osa sai nimeä hieman myöhemmin. 1960-luvun
keskivaiheilta asti elettiin listailmapiirissä. Noin 30 muusikkoa
koko Suomessa tekivät kaikki levyjen studiosoitot. Love Recordsin
ajatus poikkesi tästä; Donnerin käsityksen mukaan Suomessa oli
niin paljon nuoria hyviä muusikoita, että näitä käyttämällä
levytyksissä haluttiin murtaa vanhojen soittajien rinki
studiomuusikkoina. Näin myös ajan mittaa kävikin. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjW1zG5IyvkzdKytJx8aOhInKMlqKeShz8QJIQtmltWoZmrhFyyk0jjaw-RVmcCJzigxHOcDHgSEwY8P5_zpomZIN-mkLlXn3FozzhyTrQkSN2p_mVfqbF4ACwG2ghaYvDOxvhteovUBP8pXqFAFGvHpXFOVHtIHE-7AW6AfQAGIUY_fQODz9JocHyj" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="589" data-original-width="600" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjW1zG5IyvkzdKytJx8aOhInKMlqKeShz8QJIQtmltWoZmrhFyyk0jjaw-RVmcCJzigxHOcDHgSEwY8P5_zpomZIN-mkLlXn3FozzhyTrQkSN2p_mVfqbF4ACwG2ghaYvDOxvhteovUBP8pXqFAFGvHpXFOVHtIHE-7AW6AfQAGIUY_fQODz9JocHyj" width="244" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>1960-luvulla
ja varsinkin 1970-luvulla tehtiin Suomessa valtavasti
käännöskappaleita artisteille. Maaritin ensimmäisen albumin
materiaalista oli 50 prosenttia kuitenkin kotimaisten tekijöiden
tekemiä kappaleita. Ensimmäiselle albumilleen Maarit valitsi Atte
Blomin ja Henrik Otto Donnerin kanssa mm. kappaleet
suosikkilaulajiensa ohjelmistosta; Carole Kingiltä ja Stevie
Wonderilta. Kingin ohjelmistosta kappaleen Child of Mine ja Wonderin
kappaleen You Are the Sunshine of My Life. Suomenkieliset sanat
näihin kappaleisiin teki Heikki Veikko ”Hector” Harma (s.
20.4.1947 Helsinki) ja lauluista tuli: Lainaa vain ja Sua ehkä
liikaa pomputin. Kappaleet ovat yhä edelleen Maaritin
keikkaohjelmistossa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Henrik
Otto Donnerin rooli Maaritin levytyksissä oli lähinnä
laulattaminen. Uusilla laulajilla usein esiintyy ilmiötä, että he
eivät aina ymmärrä laulun sanoja. Samana päivänä, kun kappaleen
Lainaa vain lauluosuutta tehtiin oli Maaritille syntynyt juuri
pikkusisko. Donner piti Maaritin tulkintaa Lainaa vain kappaleessa
yhtenä Maaritin uran huippukohdista. Heikki Harma teki Maaritin
ensimmäiselle albumille muitakin sanoituksia, kuten Kingin
kappaleeseen Going Back (Ei eiliseen) sekä Jim Pembroken
sävellyksiin Suonsilmä (Sweet Maria) ja Uutisten jälkeen (Resigned
to Surrender).</span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-61155526790872316612024-02-25T05:25:00.000-08:002024-02-25T05:44:57.156-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Maarit Hurmerinta</b></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqsPJAwLNL6iLFUC3RkEAFJFtrRp53m9L1GFlP8Y5DjBDlrDFRys2pvDehuIl22mtHez0A9HuBQznq3ZvYpf6wxjiBAUnQYwktH3jb5Ct-_D2XqjORaGkKYWNbqmaKewVy1ItOLapnAguE8O633C97BSqET1EZCAP6QxkNl0fm9tanr3FCwX70qr80/s3968/Maarit.jpg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="3968" data-original-width="2976" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjqsPJAwLNL6iLFUC3RkEAFJFtrRp53m9L1GFlP8Y5DjBDlrDFRys2pvDehuIl22mtHez0A9HuBQznq3ZvYpf6wxjiBAUnQYwktH3jb5Ct-_D2XqjORaGkKYWNbqmaKewVy1ItOLapnAguE8O633C97BSqET1EZCAP6QxkNl0fm9tanr3FCwX70qr80/s320/Maarit.jpg" width="240" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Maarit Hurmerinta Tampereen Pyhäjärvellä.</span></div><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Maarit
Helena Hurmerinta (o.s. Äijö, s. 10.11.1953 Helsinki) on laulaja,
muusikko ja säveltäjä, joka asuu Vantaan Hiekkaharjussa. Maaritin
isoisä oli Italian Trinitapolissa 8.11.1887 syntynyt arvostettu
huilutaiteilija, säveltäjä ja pedagogi, Michele Orlando (kuollut
vuonna 1957). Trinitapoli sijaitsee Kaakkois-Italiassa ja kaupungin
kukoistuskausi osui 1000-1300-luvuille. Orlando opiskeli musiikkia
kotikaupungissaan, jossa häntä opetti professori Antonio Tonti.
Vuodesta 1905 lähtien Michele Orlando soitti huilistina
italialaisissa orkestereissa. Hän esiintyi mm. maailmankuulun,
ilmiömäisen lahjakkaaksi ja diktatoriseksi kuvaillun italialaisen
sellistin ja orkesterinjohtajan, Arturo Toscaninin (s. 25.3.1867
Parma, Italia ja k. 16.1.1957 New York) kiertueella vuonna 1919. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEixHmnO2ITbgPYs0DlhU_L9uag3GEDOyvHTt_pODgP3aNZdyO1tlZOtJMDHz8NHzlu2EvBfHVuF4K7pxhX6xSSahAMMkfx5FMvHNeUKXINrOkqPrqGh85y5EaF0Hu3_xlqNzWf7TcCyFHUSTQrQINAZdBCJIAQKTQNlgi9QrF9UikOqoJm-b3WnWXfw" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="406" data-original-width="320" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEixHmnO2ITbgPYs0DlhU_L9uag3GEDOyvHTt_pODgP3aNZdyO1tlZOtJMDHz8NHzlu2EvBfHVuF4K7pxhX6xSSahAMMkfx5FMvHNeUKXINrOkqPrqGh85y5EaF0Hu3_xlqNzWf7TcCyFHUSTQrQINAZdBCJIAQKTQNlgi9QrF9UikOqoJm-b3WnWXfw" width="189" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kapellimestari Arturo Toscanini.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjt--5OSL1cM5Qp6ZZKEW3RLTxNxQmKBfx36JWCvDLA3tx6-pRdMxxLg8irdsnRek4PUAjoGavyZ70CbaR6KCATkRfe0twBsWHzkYxyTaBBagu-G-NC1FX_KjPjjZCWC8Qfq_mVmYxgAvFnhZhHJLryBvdYwcqV1LEThoiNJFr0HtnKwYfjiRl68HN_" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="300" data-original-width="300" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjt--5OSL1cM5Qp6ZZKEW3RLTxNxQmKBfx36JWCvDLA3tx6-pRdMxxLg8irdsnRek4PUAjoGavyZ70CbaR6KCATkRfe0twBsWHzkYxyTaBBagu-G-NC1FX_KjPjjZCWC8Qfq_mVmYxgAvFnhZhHJLryBvdYwcqV1LEThoiNJFr0HtnKwYfjiRl68HN_" width="240" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kuvassa edessä/keskellä Michele Orlando huilunsa kanssa.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Michele
Orlando esiintyi orkesterikonserttien huilusolistina mm.
synnyinkaupungissaan Trinitapolissa, Malmössä ja Helsingissä.
Vakituisemmin hän soitti Rooman ja Pariisin kaupunginorkestereissa.
Samaan aikaan Orlandon kanssa Pariisin kaupunginorkesterissa soitti
myös italialaisen laulajan, tanssijan ja näyttelijän Catarina
Valenten (s. 14.1.1931 Pariisi) isä. Michele Orlando kohtasi Suomen
kiertueella vuonna 1914 kauniin Dagmar Brusinin. He rakastuivat ja
menivät naimisiin; siten Michele Orlando jäi loppuelämäkseen
Suomeen asumaan. Dagmar oli kotoisin Kaivopuiston Ehrensvärdintieltä,
mutta Michele Orlandon tavattuaan nuoripari muutti asumaan Rekolaan.
Michele Orlando rakensi vielä itsekin Rekolaan omakotitalon, kun
tuli sota.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjs7db0j21pbR9WbKMPnUhhfjLVrTu6-_DwO9A1kVRspJrjAlNmmQt560fpP3QHkeP1U4cfCuXGtCvZ2MiFkz37n6kaf1le6eajfem1m9Bilcugf2unqQ5DCYFDMRcWNA1MyxuOkkeDk8dcY68F_P-mEu3WGWF_nfWZrzJ_L62aCvKA1XcWmp6JIGkx" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="640" data-original-width="640" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjs7db0j21pbR9WbKMPnUhhfjLVrTu6-_DwO9A1kVRspJrjAlNmmQt560fpP3QHkeP1U4cfCuXGtCvZ2MiFkz37n6kaf1le6eajfem1m9Bilcugf2unqQ5DCYFDMRcWNA1MyxuOkkeDk8dcY68F_P-mEu3WGWF_nfWZrzJ_L62aCvKA1XcWmp6JIGkx" width="240" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Catarina Valente.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Maarit
Hurmerinnan mukaan hän muistaa Dagmar-mummonsa ja Mikko-vaarinsa
(Michele) hauskana parina; mummo oli pitkä ja komea nainen, mutta
vaari oli lyhytkasvuinen ja hyvin energinen italialainen. Michele
Orlando toimi vuodesta 1915 aina eläkeikäänsä vuonna 1951 saakka
Helsingin kaupunginorkesterin huilujen äänenjohtajana ja
ensimmäisenä soolohuilistina. Samoin Michele Orlando opetti
huilunsoittoa vuodesta 1916 alkaen Helsingin musiikkiopistossa, jonka
nimi vaihtui vuonna 1939 Sibelius-Akatemiaksi. Huilunsoiton opetuksen
ohella Orlando esiintyi mielellään myös kamarimuusikkona, hän
sävelsi kaikkiaan viisi sinfoniaa, sarjan huilukonserttoja sekä
kamarimusiikkia. Michele Orlandon sävellyskäsikirjoituset
säilöttiin Helsingin kaupunginarkistoon yliopiston kirjaston (nyk.
Kansallisarkiston) ja Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksen vuonna
1998 käynnistämän suomalaisten säveltäjien
sävellyskäsikirjoitusten ja henkilöarkistoaineiston kartoitus- ja
keruuprojekti Lyyran yhteydessä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh62FfluuB58-gP2AKUWISmLyuJknmJRzGrqUMhKbkDic9qO11K0HrJGUz8DjRHmE7rbpIpSC1ihxH6ENFD0XOh7wJGj6Jr4Dnw9LbrR3m1na1h3_EXfasIz_dDTDSQ2PCUq7zCdFQQfbogyQcqC00EUTxIdimwQxEOjAnZpKC7KzNg4ZnrLtywfBKx" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1080" data-original-width="1920" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh62FfluuB58-gP2AKUWISmLyuJknmJRzGrqUMhKbkDic9qO11K0HrJGUz8DjRHmE7rbpIpSC1ihxH6ENFD0XOh7wJGj6Jr4Dnw9LbrR3m1na1h3_EXfasIz_dDTDSQ2PCUq7zCdFQQfbogyQcqC00EUTxIdimwQxEOjAnZpKC7KzNg4ZnrLtywfBKx" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Helsingin kaupunginorkesteri.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgeza-JKPDusryByVtKNdrP1fHwYmtbKsD912x1E6KJTfcVDfvfT_3kesciuVJEP2qVDoAVBXW6ph1TTkfbeD6VdVdHsO_W_dUtF4be1V0jMd5mYS0BRWfHhDN2PBlJM-fJ_JyQ8N-GOAspaRPVEkZPfNd17jf502QRiIpkD3SQD6j_JkfTBjHovZ0z" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="360" data-original-width="480" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgeza-JKPDusryByVtKNdrP1fHwYmtbKsD912x1E6KJTfcVDfvfT_3kesciuVJEP2qVDoAVBXW6ph1TTkfbeD6VdVdHsO_W_dUtF4be1V0jMd5mYS0BRWfHhDN2PBlJM-fJ_JyQ8N-GOAspaRPVEkZPfNd17jf502QRiIpkD3SQD6j_JkfTBjHovZ0z" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Helsingin kaupunginorkesteri 31.5.1928.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Musiikkikirjailija
ja -kriitikko Mikko Helistön kirjassa klarinetisti Kusti Aerilan
elämänkertakirjassa (Aerila – Kajanuksen klarinetisti) kirjoittaa
kirjailija näin: ”20-luvulla tapahtui sekin ihme, että muutamat
puhaltajat pääsivät sinfoniakonserttien solisteiksi, ensimmäisenä
huilisti Michele Orlando.” Professori Erik Tawaststjerna kirjoittaa
samoin Michele Orlandosta seuraavasti: ”Sibeliuksen ohjelma oli
täyteen merkitty, kuten yleensä. - - Hän jatkoi samaan tyyliin
aina lauantaihin saakka, jolloin piti ensimmäisen konserttinsa
täysilukuiselle yleisölle. Ohjelmassa oli kevätlaulu,
Belzazar-sarja, jonka Nocturne-soolon soitti Helsingin
kaupunginorkesterin erinomainen huilisti Michele Orlando, sekä
toinen sinfonia. Sama ohjelma esitettiin sunnuntaina orkesterin
matineassa.”</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEieaf2jfSBfE9fIXJdE864c2-loQR3ARpwOSmE4AXMBSy-CPcueOZ7BdaVF3EhoVbvakH28-9YFEuXvyQANMK5xlBWtODm8R4itilFPxZzzXTaBnVev58jNKYdSfPxYU7QS2t_y3Je9_TruN5rxkGpB_FLAK3qc5zBoFXWBDgF8noKQC5jUBLibwaEn" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1711" data-original-width="1535" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEieaf2jfSBfE9fIXJdE864c2-loQR3ARpwOSmE4AXMBSy-CPcueOZ7BdaVF3EhoVbvakH28-9YFEuXvyQANMK5xlBWtODm8R4itilFPxZzzXTaBnVev58jNKYdSfPxYU7QS2t_y3Je9_TruN5rxkGpB_FLAK3qc5zBoFXWBDgF8noKQC5jUBLibwaEn" width="215" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Maarit Äijö.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Maarit
on kertonut, että hän alkoi laulaa melodioita jo ennen kuin oppi
puhumaan ja hänen mukaansa naapuristossa häntä pidettiin
varmaankin vähän kummallisena nähtävyytenä. Michele Orlando
havaitsi Maaritin valtavan musikaalisuuden jo tämän ollessa vasta
parivuotias. Maarit oli ainoa ihminen Orlandojen omakotitalossa
Vantaan Rekolassa, joka sai kuunnella vaarinsa vieressä talon
yläkerrassa, kun tämä harjoitteli huilunsoittoa. Mummonsa kanssa
Maarit kuunteli myös suorana lähetyksenä vaarinsa soittoa
Helsingin kaupunginorkesterissa putkiradiosta Rekolassa. Maarit sai
soittaa myös vaarinsa pianolla jo varhain. Michele Orlando vannotti
omaisia kuolinvuoteella, että hänen pianonsa täytyy jättää
Maaritin käyttöön. Vaarin piano jäikin Maaritin opiskelukäyttöön
vaarin kuoleman jälkeen hänen ollessa kuuden ikäinen. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgY5MqlpINh2UFW_qw7AhgWhebo2kIwyPJuHMJg5wed2IQvTp9fd2vDU_aMJETOk4dDkJzq7tjT4s_xkkoMAe9DYgay7YzG6TMQZ_rN9WNklSECUCe0VlT-H9Gk45iQcLVVHNiMMqF_e7l0A3QRMzZvYr1othV9_VMJWNi6dffck--ZA14qiHb_DjTm" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="415" data-original-width="560" height="237" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgY5MqlpINh2UFW_qw7AhgWhebo2kIwyPJuHMJg5wed2IQvTp9fd2vDU_aMJETOk4dDkJzq7tjT4s_xkkoMAe9DYgay7YzG6TMQZ_rN9WNklSECUCe0VlT-H9Gk45iQcLVVHNiMMqF_e7l0A3QRMzZvYr1othV9_VMJWNi6dffck--ZA14qiHb_DjTm" width="320" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Michele
ja Dagmar Orlandon tytär, Conchetta, oli Maarit Hurmerinnan äiti.
Conchettan lisäksi Orlandoilla oli myös kaksi muuta tytärtä,
Lucrezia – hän työskenteli toimistotehtävissä Helsingin
Puhelinyhdistyksessä - ja Dolly. Maaritilla on myös kaksi sisarta,
Jaana, joka työskenteli sihteerinä ja lentoemäntänä toiminut
Noora. Perheen isä, Rainer, oli ammatiltaan hitsaaja, joka teki
monenlaisia hanttihommia, kuten esimerkiksi putkitöitä. Hänen
rakas harrastus oli autojen parissa puuhastelu. Conchetta oli
nuorempana töissä hetken aikaa Akateemisessa Kirjakaupassa ja
Stockmannilla hissityttönä, sillä hän taisi ruotsinkielen. Muuten
Conchetta oli kotirouva, joka ei varsinaisesti tehnyt elämänsä
aikana juuri muuta. Vuonna 2005 kuollut Conchetta-äiti oli isältään
perinyt vahvan musikaalisuuden. Hänen luonteensa oli myös
huomattavan kaksijakoinen; parhaimmillaan hän oli maailman ihanin ja
huonoimmillaan maailman kauhein ihminen. Valloittava, hurmaava,
todella vilkas sekä nuorena todella kaunis, pellavasilmäinen ja
käkkärähiuksinen nainen.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Maarit
muistaa oman kouluaikansa onnellisena aikana, vaikka hän sai kärsiä
koko nuoruutensa omien vanhempiensa alkoholismista. Rainer-isä lähti
Maaritin ollessa 14-vuotias merille ja hän pyysi Maarittia pitämään
äidistä huolta. Maaritin oli huolehdittava myös pikkusiskostaan,
Jaanasta. Vaikeiden kotiolojen vuoksi Maarit muutti jo varhain
asumaan isänsä vanhempien luokse. Kerran kotona käydessään
Maarit löysi äitinsä melko sekavassa tilassa; äiti oli ottanut 30
Valium-taplettia ja juonut pullollisen Koskenkorvaa. Maarit soitti
ystävälleen, jolla oli ajokortti, ja he veivät yhdessä äidin
lääkäriin. Vasta kun lääkäri ymmärsi, että Maarit joutui
14-vuotiaana huolehtimaan oman äitinsä hengissä pysymisestä, hän
kirjoitti lähetteen Kellokosken suljetulle osastolle. Vaikka tämä
tapaus pelasti sillä kertaa äidin hengen ja hän pysyikin hyvän
aikaa raittiina, äiti muisti tämän tapauksen ja vihasi lopun
elämäänsä tämän tapauksen vuoksi omaa tytärtään. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Maaritin
isän, Rainerin, vanhemmat Huugo ja Helena Äijö olivat karjalaisia;
he olivat juuri saaneet Karjalaan valmiiksi uuden kotitalon Laatokan
rannalle, kun sodan vuoksi täytyi lähteä evakkoon Karjalasta.
Sotilaat saapuivat eräänä päivänä Äijöjen taloon, samaan
aikaan kun perhe oli valmistelemassa Helenan äidin hautajaisia.
Valmistelut olivat jo niin pitkällä, että hautajaisiin oli
paistettu jo yli kolmesataa karjalanpiirakkaa. Sotilaat vaativat
kuitenkin perheen poistumista kotoaan ripeästi. Helena Äijön äidin
ruumis jäi kiireessä saunaan ja sotilaat tuhosivat kaiken
arvokkaan. Äijöt ehtivät juuri ja juuri poislähtevään junaan
kahden lapsensa kanssa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Äijön
perheen evakkomatka kulki talosta taloon Pohjanmaalla, jonne heidät
oli ensin siirretty. Rainer-isä kertoi myöhemmin nöyryyttävistä
kokemuksista, kun kukaan ei halunnut perhettä kotiinsa majoittaa.
Äijöt olivat käyneet Karjalassa kiertokoulua, jossa olivat
oppineet mm. lukemaan. 1950-luvulla Äijön perhe asettui asumaan
Vantaan Hiekkaharjulle. Molemmat vanhemmat olivat jonkun aikaan
tehtaassa töissä saadakseen pääomaa kerättyä. He halusivat
elämän, jossa olisivat omavaraisia. Äijöt perustivat
Hiekkaharjulle elintarvikekioskin. Perhe oli ahkera toimissaan ja
elintarvikekioskikin oli kiinni vain yhtenä päivänä vuodessa,
joulupäivänä. Äijöjen ensimmäinen omakotitalo Vantaalla oli
Hiekkaharjun aseman vieressä. Sen jälkeen he ostivat lääkäri
Katilan 1940-luvun alussa rakennuttaman puisen omakotitalon
Huvilatieltä, Hiekkaharjusta. Perhe asui talon alakertaa ja yläkerta
oli vuokralaisten käytössä. Talon pihassa oli saunarakennus ja
kotitalon takana oli raakalaudasta rakennettu leikkimökki.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Maarit
oli myös välillä isovanhempiaan auttamassa elintarvikekioskilla;
ensimmäisen kerran hän on oman muistinsa mukaan ollut kioskilla
auttamassa jo kahdeksan vuoden ikäisenä. Maarit myös muutti
asumaan isänsä vanhempien taloon teini-ikäisenä. Täällä hän
sai rauhassa keskittyä omiin musiikkiharrasteisiin muiden
häiritsemättä. Isovanhempiensa talossa Hiekkaharjulla Maarit
kuunteli paljon levyiltä musiikkia ja kirjoitti myös tässä
talossa ensimmäiset sanoituksensa. 12-vuotiaana Maarit hoiti
puolivuotiasta vauvaa, joka oli Jaakko Kaplin, Metsä-Serlan
johtajia. Usein nuoruutensa kesät Maarit hankkii rahaa hoitamalla
lapsia. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Huonolla
palkalla Maarit työskenteli vuonna 1972 tsupparina Tampereen
Jalkineessa, joka oli perustanut myymälän Tikkurilaan, Vantaan
kauppalaan. Hän sai silloin pian kuulla joltakin kaveriltaan, että
Airamin lampputehtaalla saisi ainakin kolme kertaa suurempaa palkkaa.
Maarit käveli lampputehtaalle ja pyysi päästä johtajan puheille.
Ilmoitettuaan halunsa tulla tehtaalle töihin Maarit sai vastauksen
johtaja Puumalaiselta: ”Kuule, tämä on niin kamala työpaikka,
että noin nuorta ja nättiä tyttöä en voi ottaa tänne.” Maarit
ei antanut periksi, vaan ilmoitti olevansa ahkera ja työtä
pelkäämätön. Lopulta hän sai työpaikan lampputehtaalta. Mutta
johtaja Puumalasen sanat pitivät paikkansa ja työsuhde kesti vain
parisen kuukautta, vaikka palkka olikin kolminkertainen edelliseen
työpaikkaan verrattuna.</span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-37103815243659677852024-02-23T12:47:00.000-08:002024-02-23T13:30:53.990-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Professori Arthur af Forselles ja Majvik (2. osa)</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNm6mVco_eEn-ptA_Whyl_XiiGus7kg8BvnJqeTDAuXbE19qpeLfIlpa80OAwseVKMjwsM8S-DRW1lnwJyi_V2-WjQSEksCkrQ18M7z7g-zqJfQvulpmbyISgiZJcQBQkk9lnxYsqdLJG7biGU4YxuYWRgkbgwYVTW1q9eL9SFB10l8wigIQ4S_qOD" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="285" data-original-width="150" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgNm6mVco_eEn-ptA_Whyl_XiiGus7kg8BvnJqeTDAuXbE19qpeLfIlpa80OAwseVKMjwsM8S-DRW1lnwJyi_V2-WjQSEksCkrQ18M7z7g-zqJfQvulpmbyISgiZJcQBQkk9lnxYsqdLJG7biGU4YxuYWRgkbgwYVTW1q9eL9SFB10l8wigIQ4S_qOD" width="126" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><span style="font-size: x-small;">Professori Arthur af Forselles.</span></span></span></div><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Professori
Arthut af Forselles oli hyvin kiinnostunut tekniikasta. Siksi hän
suunnitteli Majvikin huvilaansa vesijohdot ja asennutti puhelimen
jopa uimahuoneeseen ja autotalliin. Af Forselles oli kirurgina
erittäin kätevä käsistään. Erään kerran professori poisti
langan ja hiilihangon avulla irronneen pultin auton pakoputkesta, kun
autonasentaja ei saanut kolisevaa pulttia pois millään. ”Tämähän
käy samalla tavoin kuin nielurisojen poisto”, kerrotaan professori
Arthut af Forsellesin sanoneen.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgP2phKEo5cDE8A7xtTnFQuYsZFNyPW7zTjxFiB3ftMTvpoV3tNYKBNr4iANRJtygR5HWoZj69qCKAcJKaXPPzUmRhp1P-4SaSOY99Vs2lAx2maurK0QWk9utlI3EuKt2b4kHva6stTxN69geI9W-lpMVH48rWBPCJUtb0j-XHVf8mgJdM4deFZ3uqo" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="649" data-original-width="960" height="216" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgP2phKEo5cDE8A7xtTnFQuYsZFNyPW7zTjxFiB3ftMTvpoV3tNYKBNr4iANRJtygR5HWoZj69qCKAcJKaXPPzUmRhp1P-4SaSOY99Vs2lAx2maurK0QWk9utlI3EuKt2b4kHva6stTxN69geI9W-lpMVH48rWBPCJUtb0j-XHVf8mgJdM4deFZ3uqo" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Majvikin linnahuvila Kirkkonummella.</span></div><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Majvikin
huvilan rannassa tontin alarinteessä oli navetta, sikala, talli,
vahtikoppi sekä uimahuone. Omalle Anna-Maria tyttärelleen
professori af Forselles rakennutti tenniskentän tuulilta suojattuun
kallionkoloon päärakennuksen pohjoispuolelle. Helsingistä
kuljettiin Majvikiin tuohon aikaan junalla tai Adlercreutz-nimisellä
laivalla. Arvovieraiden vuoksi juna toisinaan pysäytettiin
rantaradalla aivan Majvikin linnahuvilan kohdalla. Majvikin
korkea-arvoisia professorin vieraita olivat mm. valtiomiehet Carl
Gustaf Emil Mannerheim (s. 4.6.1867 Asikainen ja k. 27.1.1951
Lausanne, Sveitsi), Per Evind Svinhufvud (s. 15.12.1861 Sääksmäki
ja k. 29.2.1944 Luukäki), Kyösti Kallio (alk. Gustaf Kalliokangas,
s. 10.4.1873 Ylivieska ja k. 19.12.1940 Helsinki) ja Väinö Alfred
Tanner (vuoteen 1895 Thomasson, s. 12.3.1881 Helsinki ja k. 19.
4.1966 Helsinki). Väinö Tanner poltti kalliita sikareita, jonka
vuoksi professori Arthur af Forselles sai aiheen huomauttaa, että
vasemmisto polttaa hyviä ja porvari huonoja sikareita. Majvikissa
pelattiin skruuvia hyvin valitussa seurassa.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhF9vri8wZNmpr7X2iUUIy2Tg4AszA-MZXDGSyUAq1s8sMxo24XicBjJfZTX4TB9e7eJrwYgGtgQy7e-UgyvzzCCCHXNXmeVaR2-4y36ivtV3YoFqvBIblVzrinfy1Za086_i9TfFF_0ThlPuz-XvdbMw44w9h1-yKqYfbRE2_tk_D6pNss0CqHkG9q" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="180" data-original-width="134" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhF9vri8wZNmpr7X2iUUIy2Tg4AszA-MZXDGSyUAq1s8sMxo24XicBjJfZTX4TB9e7eJrwYgGtgQy7e-UgyvzzCCCHXNXmeVaR2-4y36ivtV3YoFqvBIblVzrinfy1Za086_i9TfFF_0ThlPuz-XvdbMw44w9h1-yKqYfbRE2_tk_D6pNss0CqHkG9q" width="179" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Väinö Tanner.</span></div><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Professori
Arthut af Forselles osti huvilalleen Majvikiin vuosien kuluessa lisää
maata, jota paikkakunnan isännät kävivät hänelle rahapulassaan
tarjoamassa. Majvikin huvilalinna siirtyi vuonna 1837 professori
Arthur af Forsellesin tyttärelle, Anne-Marielle ja tämän
aviomiehelle, Jarl Albert Oskar Weckmanille (s. 25.9.1898 Uleåborg
ja k. 23.7.1982 Helsinki). Anne-Mariella ja Jan Albert Oskarilla oli
yksi tytär, Marianne Emelie Weckman (s. 29.3.1925 ja k. 14.1.2019
Danderyd, Ruotsi). Professoi Arthur af Forsellesin perhe sekä
Weckmanin perhe joutuivat luopumaan tyhjennetystä Majvikin
huvilasta. Majvik on Prkkalan alueella, joka Moskovan rauhassa vuonna
1944 vuokrattiin 50 vuoden ajaksi Neuvostoliitolle. Porkkalan
vuokra-alueen raja kulki pitkin Espoonlahtea ja nykyisen kehätien ja
rantaradan yhtymäkohdasta Humaljärvelle. Rajalinja näkyy vielä
metsässä Luoman seisakkeen läheisyydessä. Professori Arthur af
Forselles kiinnitti lähtiessään Majvikista huvilan ulko-oveen
kuvateoksesta repäistyn sivun, jossa runoilija, opettaja ja
toimittaja Johan Ludvig Runebergin (s. 5.2.1804 Pietarsaari ja k.
6.5.1877 Porvoo) kuvaama Savon ja Karjalan läänin maaherra Olof
Wibelius toteaa käsi lakikirjan päällä: ”Laki ennen mua
syntynyt myös jälkeheni jää.”</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg29CG5F58TT-wspIslYFa7tKMJn6SdpK2CHXcbObsB_ZfFmogHYMj_igsd7m9_xZi3qczEB2K_DXxneMwVPPDdx9DMMocPofIa0j1dlPDQF8Gpe0bkbyDq0AiSNAbzrF2jWqMMK7TVMBn_6GmFSdVDTsHBgSFZYrNrz9Am2jdlww2qST9-_DlJqXon" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="492" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg29CG5F58TT-wspIslYFa7tKMJn6SdpK2CHXcbObsB_ZfFmogHYMj_igsd7m9_xZi3qczEB2K_DXxneMwVPPDdx9DMMocPofIa0j1dlPDQF8Gpe0bkbyDq0AiSNAbzrF2jWqMMK7TVMBn_6GmFSdVDTsHBgSFZYrNrz9Am2jdlww2qST9-_DlJqXon" width="183" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><span style="background-color: #f8f9fa; color: #202122; font-family: sans-serif; text-align: left;">Olof Wibelius (oik.) kohtaa kreivi Friedrich</span><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Wilhelm_von_Buxhoevden" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: none; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #0645ad; font-family: sans-serif; overflow-wrap: break-word; text-align: left; text-decoration-line: none;" title="Friedrich Wilhelm von Buxhoevden"> </a><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Friedrich_Wilhelm_von_Buxhoevden" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: none; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; font-family: sans-serif; overflow-wrap: break-word; text-align: left; text-decoration-line: none;" title="Friedrich Wilhelm von Buxhoevden"><span style="color: #0645ad;">Wilhelm von Buxhoevdeni</span></a><span style="background-color: #f8f9fa; color: #202122; font-family: sans-serif; text-align: left;">. Albert</span><a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Albert_Edelfelt" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: none; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; color: #0645ad; font-family: sans-serif; overflow-wrap: break-word; text-align: left; text-decoration-line: none;" title="Albert Edelfelt"> </a>Edelfeltin<span style="background-color: #f8f9fa; color: #202122; font-family: sans-serif; text-align: left;"> maalaus vuodelta 1899.</span></span></div><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Venäläisten
vuokra-aikana Majvikissa sijaitsi Porkkala sotilastukikohdan
viimeisen komentajan, kenraali Sergei Ivanovit<span style="font-family: Arial, sans-serif;">š</span>
Kabanovin (s. 31.3.1901 Pietari ja k 30.6.1973 Leningrad), joukkojen
tiedusteluesikunta vuosina 1951-1956. Majvik on Kirkkonummen
korkeimpia maastokohtia – 43 metriä merenpinnan yläpuolella –
ja vuoksi Majvikin huvilan päärakennukseen neuvostoliittolaiset
sijoittivat tutka- ja radioaseman. Majvikin huvilan rinteessä oli
tähystysaukko ja Espoonlahdelle sekä lähistön puihin oli
kiinnitetty antenneja. Tiedusteluesikunnan päällikkö piti
asuinpaikkanaan ”Lilla villaa” ja Majvikin alueella vallitsi
vuokra-aikana kova komento; marssilaulut kaikuivat Espoonlahden
toiselle puolelle usein. Neuvostoliitto päätti luopua Porkkalan
sotilastukikohdasta Kirkkonummella. Kenraaliluutnantti Sergei Kabanov
luovutti Porkkalan suomalaisille 26.1.1956 takaisin. Sergei Kabanov
vetäytyi palveluksesta huhtikuussa 1956. </span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjcL2dmonSRmMTz0PlK1Y5S_lWNOi58mNjPYE7d_5Hdpt-gbdN8JVuwW4km5TW6gAaNlopbDMvw-_ZoJUkSHA5IFQf8oEIJxk95Z_qvsUHGZW5I3JKH55UW02cJCBkyaC2zkE1tXze_JyYBJz56LTIdFdiGpKJ5lPpV3nfgL6xhKYKQcHC0ngKW9oGR" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="469" data-original-width="400" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjcL2dmonSRmMTz0PlK1Y5S_lWNOi58mNjPYE7d_5Hdpt-gbdN8JVuwW4km5TW6gAaNlopbDMvw-_ZoJUkSHA5IFQf8oEIJxk95Z_qvsUHGZW5I3JKH55UW02cJCBkyaC2zkE1tXze_JyYBJz56LTIdFdiGpKJ5lPpV3nfgL6xhKYKQcHC0ngKW9oGR" width="205" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Majvik oli Porkkalan alueen vuokra-aikana osa Neuvostoliiton sotilastukikohtaa vuosina 1944-1956.</span></div><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Majvikin
linnahuvilan päärakennuksen edessä, nykyisen aurinkokellon
paikalla, oli neuvostoliittolaisten sotilaiden jättämä pieni
patsas, joka muistutti alassuin käännettyä kukkaruukkua. Sen
ympärille oli pikkukivistä sommiteltu punainen tähti. Weckmanit
nimittivät patsaan ”Stalinin hatuksi”. Neuvostoliiton
palautettua vuonna 1956 Porkkalan takaisin Suomelle, Weckmanit
muuttivat takaisin asumaan Majvikiin. Professori Arthur af Forselles
oli tuolloin kuitenkin jo ennättänyt kuolla vuonna 1953.
Vuokralaisten jäljiltä Majvikin linnahuvila oli todella huonossa
kunnossa; mm. huvilan kaakeliuunit oli kahta lukuunottamatta poltettu
piloille. Weckmanin perhe kuitenkin kunnostutti rakennuksen jälleen
asuttavaan kuntoon.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>1950-luvun
lopulta lähtien Teknisten Liitossa oli puhuttu kurssikeskuksen
hankinnasta liitolle. Liiton edustajat olivat kesäkuussa 1974
katsastamassa puheenjohtajansa Matti Huuskosen (s. 1.12.1931
Käkisalmi ja k. 18.12.2006 Tampere) johdolla eräitä myytäviä
maa-alueita Karjalohjalla. Illansuussa liiton edustajat poikkesivat
paluumatkalla Majvikin linnahuvilalla, kun he olivat saaneet vinkin
arkkitehti Aarno Jaakko Juhani Välkepinnalta (1940-2012), että
Majvik saattaisi olla myytävänä.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgyOkd-Kwh4RUpGC0JEp2gtdaKyN_KXUKf1Uev7wV0axnocgqTH-EXiRg6vTMGHyGXUIJmT4pa8qnP9b73Zko_rRMCpoZR2b-JtemlnkY2grWBgqpjSu89kaTjfx9xulBa1v7swoXAcGAqYSBpZHGw4yO9cy31kxSK5IRey98KZufsyw6fAXU-EHL12" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="683" data-original-width="1024" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgyOkd-Kwh4RUpGC0JEp2gtdaKyN_KXUKf1Uev7wV0axnocgqTH-EXiRg6vTMGHyGXUIJmT4pa8qnP9b73Zko_rRMCpoZR2b-JtemlnkY2grWBgqpjSu89kaTjfx9xulBa1v7swoXAcGAqYSBpZHGw4yO9cy31kxSK5IRey98KZufsyw6fAXU-EHL12" width="320" /></a></div><br /><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Monivaiheisen
kaupankäynnin jälkeen Weckmanit hyväksyivät Teknisten Liiton
Majvikin huvilan ostajaksi. Weckmanit toivoivat, että Majvikin alue
säilyisi kokonaisena ja ”nuorten ihmisten aktiivisessa käytössä”.
Majvikin 15 hehtaarin tila siirtyi syyskuussa 1974 Teknisten Liiton
omistukseen. Kahden miljoonan markan kauppahinnasta sovittiin
maksettavaksi heti puoli miljoonaa markkaa ja loput muutaman
kuukauden kuluttua, sillä Weckmanit halusivat vielä ottaa perunat
omasta maastaan. </span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Majvikin
tilalla ja rakennuksissa aloitettiin laajat kunnostustyöt; huvilan
päärakennus peruskorjattiin ja entiseen ”Lilla Villaniin” eli
Pehtooriin tehtiin luokkatila. Koulutustoiminta Teknisellä Liitolla
alkoi tässä rakennuksessa yhdysmieskurssilla huhtikuussa 1975.
Henkilökuntaa ja liiton oppilaita varten pystytettiin Majvikin
rantaan väliaikainen puurakenteinen rivitalo. Tilan tiet
kunnostettiin, metsää hakattiin ja pidettiin raivaustalkoita.
Puistoon rakennettiin kuntorata ja vanha Arthur af Forsellesin
tyttärelleen rakennuttama tenniskenttä laitettiin kuntoon. Uusi
luokkarakennus valmistui vuonna 1977. Rakennuksen luokkahuone
ristittiin Arthur af Forsellesin kunniaksi Artturiksi ja alakerran
vapaa-ajan tila nimettiin Jarl Weckmanin mukaan tuttavallisesti
Jalluksi. </span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiHiIWQJPtjmIpegNAaioMEuhFyDfKCBpC1EE4T1qiGNPuGwIkC3gv-rGHt0jYV3RCyRnDuXUNUyyi1IArIbNHPZXkwd1khRA8au-D7p2w0pkm6pPfhjYxK1lxnEcodDrnb53j3Cn7L1HBKzo0-a_wbla-daGGkUwH30wL6VKLMkD1ep1qkCarqGkHj" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="673" data-original-width="1000" height="215" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiHiIWQJPtjmIpegNAaioMEuhFyDfKCBpC1EE4T1qiGNPuGwIkC3gv-rGHt0jYV3RCyRnDuXUNUyyi1IArIbNHPZXkwd1khRA8au-D7p2w0pkm6pPfhjYxK1lxnEcodDrnb53j3Cn7L1HBKzo0-a_wbla-daGGkUwH30wL6VKLMkD1ep1qkCarqGkHj" width="320" /></a></div><br /><br />
<p></p><p><span>
</span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Arial, sans-serif;"><span>Majvikin
rannasta Teknisten Liitto osti lisämaaksi Majbystrand-tilan, jolle
liitto rakennutti kolme rakennusta; luokkatila nimettiin Emmaksi af
Forsellesin vaimon, Emma Kolsterin kunniaksi, majoitusrakennuksen
nimi ”Ragni” viittasi puolestaan af Forsellesien hyvään
tuttavaan ja talonmiehen asunto sai nimekseen ”Marin” Anna-Marie
Weckmanin mukaan. Uusi päärakennus, kokous- ja kongressihotelli
Majvik, valmistui syksyllä 1990 Majvikiin.</span><span style="font-size: 11pt;"> </span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: x-small;"><br /></span></span><br />Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-31567677546047821822024-02-23T08:25:00.000-08:002024-02-23T08:54:05.676-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Professori Arthur af Forselles ja Majvik</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; font-size: 11pt; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjsqOz31P_Q3Kd9wbbUfrZp1nECxzzIIG4K9xAN_n2sZ9gIaP-0nt4AiuW7iErUC1gGo_FzvbBpdneGxADkxfFt-EIHlgecJ_8V4R5kcscmhf-Id5npe8MLYEtmtyKFeJPSjuXzr4_Md0h9-gBdsNDCShk5fe9aGC7GicrpbfZvkA_WKfhVMigTb76U" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="150" data-original-width="112" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjsqOz31P_Q3Kd9wbbUfrZp1nECxzzIIG4K9xAN_n2sZ9gIaP-0nt4AiuW7iErUC1gGo_FzvbBpdneGxADkxfFt-EIHlgecJ_8V4R5kcscmhf-Id5npe8MLYEtmtyKFeJPSjuXzr4_Md0h9-gBdsNDCShk5fe9aGC7GicrpbfZvkA_WKfhVMigTb76U" width="179" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: x-small;">Professori Arthur af Forselles.</span></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Lääketieteen
ja kirurgian tohtori, Helsingin yliopiston ensimmäinen korva-, nenä-
ja kurkkutautien professori, korvaklinikan perustaja, maapäivämies
sekä RKP:n kansanedustaja Artur Edvard af Forselles (s. 11.2.1864 ja
k. 27.7.1953 Kannus) syntyi Lammilla. Hänen vanhempansa olivat
everstiluutnantti, metsähallituksen ylijohtaja, todellinen
valtioneuvos Jakob Henrik Alexander af Forselles (s. 26.1.1820
Elimäki ja k. 4.7.1896 Helsinki) ja hänen aviopuolisonsa vuodesta
1857 Emilie Sofie Jacquette Waenerberg. Professori Arthur af
Forsellesin sisar oli kuvanveistäjä Sigrid Maria Rosina af
Forselles (s. 4.5.1860 Lammi ja k. 16.1.1935 Firenze, Italia). Arthur
af Forsellesin aviopuoliso oli vuodesta 1892 lähtien Emma Adéle
Kolster (s. 14.6.1869 Helsinki ja k. 26.11.1923 Helsinki). Arthur ja
Emma af Forsellesin lapsia olivat Anne-Marie Weckman (s. 24.6.1903
Helsinki ja k. 23.10.1992 Helsinki) ja Artur Fredrik Rudolf
Alexander af Forselles (s. 1.11.1893 ja k. 11.6.1906). </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjhBJJdm2pRG7Epo4fMIvClRQBO6Hr96isslIvzGfpIKrgjVKXgRRhb9AnAytpadlZBRZ9qoUGdBgpdlN28gd9ygmBSbQc_RMhgcy-YgB9KIcqMt5G1R8ZqP8L2fuiaXji6DMN_Zij_SikZlpUXaChHr7i71WRmMn5M7OsqxNaTsniTSKul0Bf8UCL2" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="519" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjhBJJdm2pRG7Epo4fMIvClRQBO6Hr96isslIvzGfpIKrgjVKXgRRhb9AnAytpadlZBRZ9qoUGdBgpdlN28gd9ygmBSbQc_RMhgcy-YgB9KIcqMt5G1R8ZqP8L2fuiaXji6DMN_Zij_SikZlpUXaChHr7i71WRmMn5M7OsqxNaTsniTSKul0Bf8UCL2" width="173" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Kuvanveistäjä Sigrid Maria Rosina af Forselles.</span></span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Vuonna
1883 ylioppilaaksi tultuaan Arthur af Forselles valmistui vuonna 1886
filosofian maisteriksi, lääketieteen kandidaatiksi vuonna 1888
sekä lääketieteen lisensiaatiksi vuonna 1891. Vuonna 1894 hän
väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi. Hän teki lukuisia
ulkomaisia opinto- ja tutkimusmatkoja Saksaan, Itävaltaan, Ranskaan,
Italiaan ja Sveitsiin. Vuonna 1888 valmistuneen Helsingin kirurgisen
sairaalan (Kirurgen) apulaislääkärinä Arthur af Forselles toimi
vuosina 1892-1895 ja dosenttina vuodesta 1896 lähtien. Vuosina
1907-1929 Arthur af Forselles toimi Helsingin yliopiston korva-,
nenä- ja kurkkutautiopin ylimääräisenä professorina. Vuonna 1929
hän erosi täysinpalvelleena virastaan. Hänen organisatorinen
panostuksensa varsinkin uuden oppiaineen alkuaikana oli hyvin
merkittävä. Af Forselles oli aatelissäädyssä sukunsa edustaja
valtiopäivillä vuosina 1897, 1899 ja 1905-1906. Suomen eduskuntaan
hänet valittiin kolmen vuoden ajaksi vuoden 1919 vaaleissa RKP:n
kansanedustajana. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Arthur
af Forselles oli samoin Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuosina
1899-1913 ja 1915-1918. Vuonna 1862 perustetun Suomen Yhdyspankin
hallintoneuvoston jäsenenä Arthur af Forselles oli vuosina
1913-1917 ja sen jälkeen Pohjoismaiden Yhdyspankin hallintoneuvoston
jäsenenä ja puheenjohtajana. Af Forselles toimi myös
Vakuutusosakeyhtiö Auton hallituksen puheenjohtajana, Suomen Pankin
valtuuskunnan jäsenenä vuosina 1923-1929 sekä Automobiiliklubin
puheenjohtajana vuodesta 1920 lähtien. Arthur af Forselles on
julkaissut ainakin seuraavia teoksia: Om vår valutas framtid 1921,
Kring prisfallet 1930, Om prisfallets föregångare 1931 sekä
lukemattomia teoksia korva-, nenä- ja kurkkutaudeista.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjvK9UXJlRbqUzikaPdWz5PA1XqrOFa7KJysQlpMBuJ5A3ihh9CjUZSEgDGwzFrULXSeJMb_yI1x7OQS1K-9JAX5QLqFFzU4T7-aJnxRUW6rZ3zrfBE8wlleo4w2yV4jliz8b25GK8_neem75Og0ISi5dbPgtRGNpEtSd0NwZRzZoeVO6HAZVOCttNW" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1003" data-original-width="1500" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjvK9UXJlRbqUzikaPdWz5PA1XqrOFa7KJysQlpMBuJ5A3ihh9CjUZSEgDGwzFrULXSeJMb_yI1x7OQS1K-9JAX5QLqFFzU4T7-aJnxRUW6rZ3zrfBE8wlleo4w2yV4jliz8b25GK8_neem75Og0ISi5dbPgtRGNpEtSd0NwZRzZoeVO6HAZVOCttNW" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Majvikin huvilalinna.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Professori
Arthur af Forselles hankki omistukseensa kesänviettopaikaksi
1800-luvun lopulla Majvikin alueen Kirkkonummen Masalasta omalle
perheelleen. Hänelle oli tarjottu ostettavaksi kesäpaikkaa
Helsingin itäpuolella olevasta Kulosaaresta, mutta professori piti
Kulosaaren paikkaa liian suurena alueena tuolloin kaksilapsiselle
perheellensä. Majvikin kesäpaikan ensimmäinen rakennus oli ”Lilla
villan”, punainen mökki, joka sijaitsi nykyisen päärakennuksen
paikalla; täällä mökissä af Forsellesin perhe vietti kesänsä
silloin kuin jugendlinnaa rakennettiin Majvikiin. Punaisessa
puumökissä Atrhut af Forselles kirjoitti myös väitöskirjansa.
Myöhemmin Lilla villan jäi huvilanvartijan asunnoksi. Talvisodan
aikana 1939-1940 mökki toimi pommisuojana. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhlNQoQFNXxIRT62J4m3fIIovlkEHMt4OvLSsR2xOz7dlK96wn4PXTtVROGRG-kok0kwk6spKgSJQWOYdk35kxsLxcEKpbgPjeMBwjCWrAa-lfl9qFdryKTO-k2sXZQf5fZhaUPouEn_ATgRq2Le7LOiFMG_pxgy3_5nb1d-LaRI9U-8h628ninhnCq" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="525" data-original-width="700" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhlNQoQFNXxIRT62J4m3fIIovlkEHMt4OvLSsR2xOz7dlK96wn4PXTtVROGRG-kok0kwk6spKgSJQWOYdk35kxsLxcEKpbgPjeMBwjCWrAa-lfl9qFdryKTO-k2sXZQf5fZhaUPouEn_ATgRq2Le7LOiFMG_pxgy3_5nb1d-LaRI9U-8h628ninhnCq" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Majvikin huvilan päärakennuksen interiööri.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Historiallisesti
arvokkaan linnarakennuksen suunnittelijasta ei ole olemassa täysin
varmaa tietoa, mutta arkkitehtina on mahdollisesti toiminut
arkkitehti Armas Eliel Lindgren (s. 28.11.1974 Hämeenlinna ja k.
3.10.1929 Kööpenhamina). Armas Lindgren toimi yhdessä asunto- ja
ateljeetalo Hvitträskissä Kirkkonummella arkkitehtiystäviensä
Herman Ernst Henrik Geselliuksen (s. 16.1.1874 Helsinki ja k.
24.3.1916 Hvitträsk, Kirkkonummi) ja Gottlieb Eliel Saarisen (s.
20.8.1873 Rantasalmi ja k. 1.7.1950 Bloomfield Hills, Michigan,
Yhdysvallat) kanssa. Hvitträsk valmistui vuonna 1902 ja se sijaitsee
vain muutaman kilometrin päässä Majvikista Kirkkonummella.
Arkkitehti Armas Lindgren piti omaa arkkitehtitoimistoaan vuosina
1905-1929. Hänen kiinnostuksensa suuntautui erityisesti mm.
rakennussuojeluun ja hän otti voimakkaasti kantaa esimerkiksi Vanhan
Rauman säilyttämisen puolesta. Armas Lindgrenistä tuli vuonna 1902
Taideteollisuuskoulun ensimmäinen taiteellinen johtaja. Arkkitehti Hugo Alvar Henrik Aalto (s. </span></span>3.2.1898 Kuortane ja k. 11.5.1976 Helsinki) opiskeli Armas Lindgrenin suojeluksessa vuodesta 1916 ja työskenteli
myös Lindgrenin arkkitehtitoimistossa.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgmhtMsXsVjnsazMmfeKfr-Vuxn9G_6neFtqZiVaRTOxnUIebYZO7feogAfUO2CFh0u9FSCMsV9KMMomdnzU0VpQEv0Y4gFNns1RK9EIvhuYevCu8BuPNRu4OO4ZnmeA1aymV6XOgcwBC6tixzd-n4LSLolobTEn8oiEjKVoYToBgpr7AvXjp656drr" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="350" data-original-width="222" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgmhtMsXsVjnsazMmfeKfr-Vuxn9G_6neFtqZiVaRTOxnUIebYZO7feogAfUO2CFh0u9FSCMsV9KMMomdnzU0VpQEv0Y4gFNns1RK9EIvhuYevCu8BuPNRu4OO4ZnmeA1aymV6XOgcwBC6tixzd-n4LSLolobTEn8oiEjKVoYToBgpr7AvXjp656drr" width="152" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Arkkitehti Armas Lindgren.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Majvikissa
ja Hvitträskissa on samoja jugend-tyylille ominaisia koristeluja ja
ratkaisuja, kuten kooltaan epäsäännölliset ikkunat, kaarevat
ikkunoiden yläosat, holvit, runsaasti koristellut pilarit sekä
kasvi- ja eläinaiheiset reunuskoristeet seinissä. Rakennusten
yhtäläisyyksien vuoksi Armas Lindgrenin arvellaan suunnitelleen
myös Majvikin linnarakennuksen. Jugendlinna on sr-suojeltu sen
kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi. Majvikin linna on oletettavasti
rakennettu vuosina 1906-1908. Majvikin linna on rakennettu tontille,
jonka koko on 21900 neliömetriä. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Majvikin
linnan perustus on tehty graniittijärkäleistä ja talon seinät
ovat tiilestä sekä puusta. Linnan torni on muurattu tiilestä.
Tiilet tuotiin laivalla Espoonlahden toisella puolella sijainneesta
Bastvikin tiilitehtaalta. Bastvik (Saunalahti) on ollut paitsi Muulon
kyläosa ja tilan nimi, myös ilmeisesti alun perin ennen kaikkea
lähden nimi. Tilannimenä se mainitaan ensimmäisen kerran vuonna
1758 muodossa Bastwik ja tila on edelleen olemassa. Espoonlahteen
alkoi syntyä uusia teollisuusyrityksiä, koska Helsingissä alkoi
1860-luvulla voimakas rakentamisen ajanjakso. Espoonlahdesta oli
Helsiinkiin samoin hyvä yhteys vesiteitse. Alueesta tulikin Espoon
merkittävin teollisuusalue 1800-luvulla. Stenvikin tiilitehdas
(Stensvik) valmistui vuonna 1861 ja siellä työskenteli 98
työntekijää vuosisadan vaihteessa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjgCpSmGEcb2qKzBcLcGHROO5NKEtssIOgK2-NKlOtI030W-aV6d217t_CErr4BRBaQDiKUhF2pqwgCMW328EdD2zIU__ZYsjqu1HWkYW98KWx98Ob4uixvbGhsa3Dhqg-PkH9dNVY8esf6S3iIlfAKXq7x2TXg41bYZCYP1UrGhlWpni-sEQc5uoOZ" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="247" data-original-width="375" height="211" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjgCpSmGEcb2qKzBcLcGHROO5NKEtssIOgK2-NKlOtI030W-aV6d217t_CErr4BRBaQDiKUhF2pqwgCMW328EdD2zIU__ZYsjqu1HWkYW98KWx98Ob4uixvbGhsa3Dhqg-PkH9dNVY8esf6S3iIlfAKXq7x2TXg41bYZCYP1UrGhlWpni-sEQc5uoOZ" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Nikolajeffin autokauppa oli Hankkian talossa Helsingissä.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhW8_Wq232AmtA4ZFluMtsDP3_41aaZqwpbfyitGdZFzjtszdxlFWTubgiAfXFWf1dhQzZ6u6sQVyZn8trUI4QLECS_JY0Cw1bkcnlfIhrWkY6QAJwFnHDKk1tkzB1PaxqWFhW0G0YUBCKybCeSzOV2BdJ919aXzNj-SEEz91OXZZ57roDolC8k5ROD" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="563" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhW8_Wq232AmtA4ZFluMtsDP3_41aaZqwpbfyitGdZFzjtszdxlFWTubgiAfXFWf1dhQzZ6u6sQVyZn8trUI4QLECS_JY0Cw1bkcnlfIhrWkY6QAJwFnHDKk1tkzB1PaxqWFhW0G0YUBCKybCeSzOV2BdJ919aXzNj-SEEz91OXZZ57roDolC8k5ROD" width="160" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><span style="text-align: left;">Sergei Nikolajeti</span><span face="Arial, sans-serif" style="text-align: left;">š</span><span style="text-align: left;"> Nikolajeff junior tyttärensä Margaretan kanssa.</span></span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Majvikin
huvilalinnan paikaksi suunniteltiin aluksi paikkaa alempana
rinteessä, tulotien varressa isojen kivien luona sijaitsevaa
aluetta. Lopulta päädyttiin kuitenkin linnan nykyiseen paikkaan,
kallioiselle mäelle sen korkeimpaan kohtaan, jota kutsutaan
Bergaksi. Professori Arthur af Forsalles matkusteli hyvin paljon
Euroopassa. Hän ajoi Sergei Nikolajeti<span face="Arial, sans-serif">š</span>
Nikolajeff juniorilta (s. 6.5.1878 Helsinki ja k. 30.6.1920 Aix les
Bains, Ranska) ostetulla saksalaisella Opel-autollaan Alppien yli
Italiaan. Nikolajeff oli venäläistä sukujuurta – kauppiassuku
muutti Suomeen 1820-luvulla - edustanut suomalainen kauppias, joka
perusti ensimmäisen merkittävän autoliikkeen Suomeen vuonna 1905.
Sergei Nikolajeff harrasti nuorena valokuvausta ja pyöräilyä.
Koulun käytyään hän toimi myyjänä aluksi vuonna 1862
perustetulla kauppahuone Heinrich Georg Franz Stockmannilla (s.
14.1.1825 Ritzerau, Preussi ja k. 6.1.1906 Bad Kreuznach, Saksan
keisarikunta).</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhySqOKANTSWqyI4AlR7v003DXC5PvO63VqIm71Ny50UkDOzzRijmV4lAasdv7JSS6JMOECc9CWXGuTfllSlMES4671gG5i0Hjp00jTiV-FKAtHtD7E0fZ_rZlMD_FBG8Kx0yZYu8OA-kQmuNMrmVdEh3Gg5LsDtKGdfg4BBaJJ_h9hXcuv-4s7gv29" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="142" data-original-width="220" height="207" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhySqOKANTSWqyI4AlR7v003DXC5PvO63VqIm71Ny50UkDOzzRijmV4lAasdv7JSS6JMOECc9CWXGuTfllSlMES4671gG5i0Hjp00jTiV-FKAtHtD7E0fZ_rZlMD_FBG8Kx0yZYu8OA-kQmuNMrmVdEh3Gg5LsDtKGdfg4BBaJJ_h9hXcuv-4s7gv29" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Professori Arthut af Forselles oman autonsa kyydissä.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Lukuisilta
matkoiltaan professori Arthur af Forselles toi mukanaan tullessaan
erilaisia esineitä Majvikiin. Päärakennuksen nykyiset esineet ovat
pääosin peräisin Arthur af Forsellesien ajoilta tai Weckmanin
suvulta. Esineitten joukossa on mm. 1700-luvulta oleva peili ja
yläkerrassa sijaitseva virolainen matka-arkku. Majvikin arvokkaaseen
esineistöön kuuluvat myös ruokasalin barokkikalusto ja yli
sataosainen Rosenthal-astiasto. Af Forsellesien perheen ja Weckmanien
aikana Majvikia käytettiin ainoastaan kesäaikaan ja varkaat siksi
vierailivat talviaikaan talossa usein. Varkaiden varalta professori
af Forselles rakensi kätevänä miehenä itse taloonsa erilaisia
hälytyslaitteita sekä monia salalokeroita, joihin talonväen
poissaolon ajaksi kätkettiin arvokkaimmat esineet. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Erääseen
tällaiseen salalokeroon kätketyt esineet, joiden joukossa oli mm.
Majvikin linnahuvilan piirustukset, säilyivät uskomattomasti
vuosina 1944-1956. Piirustuksista ei valitettavasti löydy
rakennuksen suunnittelijan nimeä. Tuolloin Porkkalan alue oli
vuokrattu Neuvostoliitolle tukikohdaksi ja alueen kunto pääsi tuona
aikana pahasti rapistumaan. Poistumiskiireessään Weckmanien
taloudenhoitaja työnsi puukenkänsä salalokeroon, jotka hän
ilokseen löysi jälleen huvilalle palatessaan. Tästä hän sai
aiheen muistella vanhaa sanontaa: ”Minne jätät kenkäsi, sinne
palaat myöhemmin.”</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgtmMi9RLJ-xqR5KzsI2D8LiPkx14p1eeip8PtH9UmFQ7XyOsZXmPYQ_8Y7QPJ3wrv9w0C3jBRecOL5iakJrAmivZ-88M8ROoYgxpG2gSG5dYRTFNsLQXtxyJyBCUWGif02kCM8h1SeIyi2z5h9MMYqgQKFTU2zTztzDV3d5uYdrarRzsgRgy6snW2k" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="285" data-original-width="150" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgtmMi9RLJ-xqR5KzsI2D8LiPkx14p1eeip8PtH9UmFQ7XyOsZXmPYQ_8Y7QPJ3wrv9w0C3jBRecOL5iakJrAmivZ-88M8ROoYgxpG2gSG5dYRTFNsLQXtxyJyBCUWGif02kCM8h1SeIyi2z5h9MMYqgQKFTU2zTztzDV3d5uYdrarRzsgRgy6snW2k" width="126" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Professori Arthur af Forselles oli tukevasti automiehiä.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Arthur
ja Emma af Forselles istuttivat Majvikiin harvinaisia puita, pensaita
ja muita kasveja päärakennuksen ympäristöön ja muuallekin
alkujaan kahdeksan hehtaarin laajuiselle tontilleen. Majvikin
alueella kasvaa mm. douglas-mänty, pihtakuusia, kastanjapuita,
käärmekuusi ja riippasaarni. Kasveja tuotiin tontille mm.
Suomenlinnasta, jonka varuskunnan komentaja, amiraali Studentsky, oli
professori Arthur af Forsellesin potilas. Emma af Forselles oli
polyteknisen instituutin professorin, Rudolf Kolsterin (s. 13.3.1837 Hamburg, Saksa ja k. 28.10.1901 Helsinki) ja Emma Angelica Kolsterin
(s. Noin 1809 ja k. 1900) tytär. Emma harrasti mielellään
puutarhanhoitoa ja hän ajatti huvilan mäen päälle
hevoskuormittain multaa ja suomutaa kasvualustaksi puutarhalleen.
Maata tuotiin Masalan aseman takana olevalta alueelta, jonka
professori Arthur af Forselles osti vain tätä tarkoitusta varten.</span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-82727146281007088882024-02-20T03:31:00.000-08:002024-02-20T03:46:19.968-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Giuseppe Verdin Rigoletto</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; font-size: 11pt; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi97pF5zKKieKcb1X3SusZFtUyOMSSdYWGfUDgomMEixUjhAcXIRxT9J6CmeengizePbGV2XKx9tcASH39vZ26kyQoUuAaXcUBGwH6MXJGqEE0ZXLfY-Uww90DIQNvLkFGLlkJZMN8HRvuaFDNyPE8m-xPjG4Iayc4OlGquUdP2xsAJ6BAuqclH74Qt" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="276" data-original-width="315" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi97pF5zKKieKcb1X3SusZFtUyOMSSdYWGfUDgomMEixUjhAcXIRxT9J6CmeengizePbGV2XKx9tcASH39vZ26kyQoUuAaXcUBGwH6MXJGqEE0ZXLfY-Uww90DIQNvLkFGLlkJZMN8HRvuaFDNyPE8m-xPjG4Iayc4OlGquUdP2xsAJ6BAuqclH74Qt" width="274" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: x-small;">Säveltäjä Giuseppe Verdi.</span></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Tampereen
Oopperassa syksyn 1957 teos oli Giuseppe Verdin Rigoletto. Oopperan
johti Tampereella Kansallisoopperan silloinen kuorokapellimestari,
wieniläinen Peter Lacovich (s. 2.4.1927 ja k. 3.12.2013 Wien).
Lacovich opiskeli Wienin musiikkikorkeakoulussa, josta hän sitten
siirtyi harjoittajaksi Grazin oopperaan. Tämän jälkeen Peter
Lacovich suoritti kapellimestaritutkinnon ja aloitti vuonna 1949
Wiener Sängerknaben-kuoron yhtenä kuoronjohtajana. Vuosina
1954-1958 ja 1960-1962 Peter Lacovich johti Helsingin tuomiokirkon
poikakuoroa Cantores Minoresia. Suomesta Lacovich siirtyi johtajaksi
Kölniin, Wiesbadeniin ja Linziin. Vuodesta 1968 lähtien hän opetti
Wienin musiikkikorkeakoulussa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhkofLiR7lRxBw8jTugoZTSmqwJe2NK6EaTDC_vTd36ZMt1QMX13r0Cvoj9RD0WXOzgpNJTkUX17a5hcx8HN1b7zQlUygMf6K893-GK7HzJmwJzBoAEPvKGUhlUyPVUzvdAO_BrNtEZz1H2HDXZqGt1IMpp7G9b2ADzFr--nKxFWuQelB_QHYPa5xzO" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="234" data-original-width="270" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhkofLiR7lRxBw8jTugoZTSmqwJe2NK6EaTDC_vTd36ZMt1QMX13r0Cvoj9RD0WXOzgpNJTkUX17a5hcx8HN1b7zQlUygMf6K893-GK7HzJmwJzBoAEPvKGUhlUyPVUzvdAO_BrNtEZz1H2HDXZqGt1IMpp7G9b2ADzFr--nKxFWuQelB_QHYPa5xzO" width="277" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kapellimestari Peter Lacovich.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tampereen
Oopperan Rigolettoon tuli ohjaajaksi oopperalaulajatar Irja Simola
(s. 12.9.1911 Vöyri ja k. 30.7.1971 Helsinki), joka kuului Tampereen
Oopperayhdistyksen laulajiin vuosina 1949-1957. Hän oli
ensikonserttinsa antanut Helsingissä 9.51933 ja kuulunut vuosina
1935-1948 Suomalaisen oopperan solistikuntaan. Vuosina 1963-1971 hän
toimi ohjaajana Suomen Kansallisoopperassa. Vuonna 1957 Irja
Simolalla oli ohjaajakokemusta yhden Lepakko-operetin verran.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEikU3hZCfbVtxNMBEPcBKFXG-uiFXZ9YJFxJ6rDO55Y2gsrVk2mtKb6-rtxGeRueGCLCFKvlKx9IC9fFcw8gvQsJI4HJOKcWtuwm7t3kpnSNwAu1MeaIFnzV-9Qu-vM11g5lqpEZs4qqyLLaNC14l7VpVY0wo2O59MVUg-2vm-JgigpbiEMUw6bF5ut" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="540" data-original-width="351" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEikU3hZCfbVtxNMBEPcBKFXG-uiFXZ9YJFxJ6rDO55Y2gsrVk2mtKb6-rtxGeRueGCLCFKvlKx9IC9fFcw8gvQsJI4HJOKcWtuwm7t3kpnSNwAu1MeaIFnzV-9Qu-vM11g5lqpEZs4qqyLLaNC14l7VpVY0wo2O59MVUg-2vm-JgigpbiEMUw6bF5ut" width="156" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Mauno Arnold Kuusisto.</span></div><span face="Arial, sans-serif">Verdin
Rigoletton harjoituksia Tampereen Oopperassa järjestettiin yötä
myöten ensi-illan lähestyessä, sillä harjoituksia haittasivat
pahoin oopperan esiintyjien vakituiset toimet sekä käynnissä ollut
aasialainen influenssa. Rigoletton ensi-ilta oli kuitenkin marraskuun
puolivälissä Tampereen Oopperassa. Rigoletton tähtirooli oli
varattu Tampereella Finlaysonin mallipuusepälle ja lyyriselle
tenorille, Mauno Arnold Kuusistolle (s. 3.11.1917 Tampere ja k.
29.8.2010). Kriitikot jopa Helsinkiä myöten ylistivät Mauno
Kuusiston suorituksia. Kuusisto vieraili kaksi kertaa Helsingin
Kansallisoopperassa. Ensikonserttinsa hän antoi vuonna 1952
Tampereella. Oopperarooleja Kuusistolla oli vuosina 1952-1968;
Tampereen Oopperassa Mauno Kuusisto lauloi kaikkiaan 21 operetti- ja
oopperaroolia. Yleisradion kantanauhoituksien lisäksi Kuusisto on
levyttänyt mm. kappaleet Kertokaa se hänelle (Rodolfo Falvon,
1959), Romanssi (Pjotr T</span><span face="Arial, sans-serif">š</span><span face="Arial, sans-serif">aikovski,
1959), Kaunis kotimaani (1959), Kodin kynttilät (1959), Miksi?
(Warum?, 1964), Edelweiss (1966), On jossakin (1967), Vaiennut viulu
(1971), Lokki (1971) ja Elämäni on lauluni (1971).</span><p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj8STt7NYa6a7Qq6piPFcuKnnad0q4w3BmJcnPvUnAKlD2lhoppAhsPJiIqWJ1vfNKxXOts6eHvNDFF2d2EGH3Wa4W7N86ZqgOGkgy6-Za4wrbO1Dga2l_zOQe9CYBcg3raAPPHg_r2RG4CWAf8SbIHMNLdR-r9Dt6-ZuEVG0evSkypj__eizC4jMjd" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="498" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj8STt7NYa6a7Qq6piPFcuKnnad0q4w3BmJcnPvUnAKlD2lhoppAhsPJiIqWJ1vfNKxXOts6eHvNDFF2d2EGH3Wa4W7N86ZqgOGkgy6-Za4wrbO1Dga2l_zOQe9CYBcg3raAPPHg_r2RG4CWAf8SbIHMNLdR-r9Dt6-ZuEVG0evSkypj__eizC4jMjd" width="181" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Viikkosanomat.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tauno
Pylkkänen kehui Uudessa Suomessa Mauno Kuusiston äänellistä
loistoa ja kauneutta. Hän kirjoitti, että kankeus näyttämölläkin
oli helpottunut. Martti Vuorenjuuri Helsingin Sanomissa näki
Tampereen Oopperan tuottaman Verdin Rigoletton kokonaisuudessaan
musiikillisesti varmana teoksena. Erityisesti hän korosti
mallipuuseppä Mauno Kuusiston nautinnollisen pehmeää äänen
sointia. Helsingistä ei Mantovan herttualle ymmärretty kuitenkaan
jakaa stipendejä, joten keväällä 1958 Tampereen
Oopperayhdistyksen naistoimikunta jakoi Mauno Kuusistolle 50 000
markan apurahan. Kuusiston apuraha kattoi puolet koko vuoden
myönnetyistä apurahoista; toisen puolen jakoivat yhdessä Kalle
Lehtomäki ja Heikki Nurminen (s. 1921 ja k. 2002 Lempäälä).</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Vuosina
1922-1975 ilmestynyt uutiskuvalehti Viikkosanomat alkoi 1950-luvulla
Aatos Juho Michel Erkon (s. 16.9.1932 Helsinki ja k. 5.5.2012
Helsinki) aikana uudistua ja julkaista uudentyyppisiä
kuvareportaaseja yhdysvaltalaisen Life-lehden esikuvan mukaisesti.
Viikkosanomien toimittaja Kirsti Jaantila teki lehteen monen aukeaman
kuvareportaasin Tampereen Oopperan Rigolettosta. Toimittaja Kirsti
Jaantila etsi Tampereen Oopperan solistien toiset kasvot. Rigoletton
ohjaaja Irja Simola oli luovuttuaan oopperalaulajattaren urastaan
kukkakauppias. Suomalaisen Oopperan jätettyään Gilda eli Vera
Froloff oli perheenäitinä Kokkolassa. Rigoletton osaa esittävä
komeaääninen Heikki Nurminen toimi sähköasentajien esimiehenä,
ja hänen neljästä lapsestaan kolme opiskeli musiikkia.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjo-mE342ruNPToCj4AiYgsfYUfxmFS-z1hCMOkBOTVNJOQxdyu5ypuSG6GCRLIlBmf5J-lmiyvWSxOX8_0LF7dAD2yZk6UgDgH56Dzm7Te5dYx_aJO69zCs074-ewTVmTXAc5gM_s7WqYeka8sN0s_AymZXrDB0FuqJ7Vluj0Ff4vqtSw6O_o_0Kck" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="511" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjo-mE342ruNPToCj4AiYgsfYUfxmFS-z1hCMOkBOTVNJOQxdyu5ypuSG6GCRLIlBmf5J-lmiyvWSxOX8_0LF7dAD2yZk6UgDgH56Dzm7Te5dYx_aJO69zCs074-ewTVmTXAc5gM_s7WqYeka8sN0s_AymZXrDB0FuqJ7Vluj0Ff4vqtSw6O_o_0Kck" width="176" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Sulo Saarits.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Mantovan
herttuan osaa laulava Mauno Kuusisto oli Finlaysonin
mallipuusepänverstaan sorvit jätettyään vaihtanut työmaansa
hautaustoimiston hoitajaksi. Nuorena Mauno Kuusisto oli
kunnostautunut TUL:n piirimestariksi asti hiihdossa. Simo Haapaniemi
lauloi Rigolettossa kreivi Cepranon osan ja hänen siviiliammattinsa
oli Takon kartonkitehtaan painokoneensyöttäjä. Sulo Taavetti
Saarits (s. 22.2.1911 Luumäki ja k. 25.5.1990 Luumäki) jakoi Simo
Haapaniemelle ohjeita laulamiseen. Tampereen Sähkölaitoksen
konttoristi Juha Koivisto lauloi ensimmäisessä oopperaroolissaan
Tampereella Rigoletton pahasilmäisen rosvon Sparafucilen roolin.
Hoviherra Borsan rooliin oli kiinnitetty längelmäkeläinen
kansakoulunopettaja Toimi Pietikäinen, joka laulamisensa ohessa
harrasti myös keihäänheittoa. Ensimmäisessä oopperaroolissa
lauloi myös siurolainen kansakoulunopettaja Antti Hisso osansa
hoviherra Marullona. Antti Hisso otti laulutunteja mm. Jorma Huttusen
ohjauksessa ja Hisso oli juuri hiljan voittanut Tampereen Oopperan
laulukilpailun. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg-7kQY-KBQ6MKCiex2DHbYu5GQrfqr5Fl87Keq-ybAx0maBLHcSh1wjiBAYSHUWp_dYAmLEbVIynuqci6XcH2dDhzSWei6RLPc--8tQE2-B7wlNgEyU7cgj1I_cDG0gG3verEcpsnMqDVjCa6TDCqx86fBsRnTa8LI9dhBIAY2SXFtdawdrENPwUNq" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="312" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg-7kQY-KBQ6MKCiex2DHbYu5GQrfqr5Fl87Keq-ybAx0maBLHcSh1wjiBAYSHUWp_dYAmLEbVIynuqci6XcH2dDhzSWei6RLPc--8tQE2-B7wlNgEyU7cgj1I_cDG0gG3verEcpsnMqDVjCa6TDCqx86fBsRnTa8LI9dhBIAY2SXFtdawdrENPwUNq" width="288" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Mezzosopraano Antonietta Toini.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Kotirouva
Marja-Leena Aro oli Tampereen Oopperan yksi kokeneimpia solisteja.
Hänen roolinsa oli Maddalenan osa. Aron isä toimi Porissa
kuoronjohtajana sekä hänen aviomiehensä soitti viulua. Aro
opiskeli laulua mezzosopraano Antonietta Toinin (oik. Toini Inkeri
Nikander, o.s. Putkonen, s. 5.11.1901 Rauma ja k. 3.7.1990 Tampere)
johdolla. Toini oli ensimmäinen suomalainen sopraano, joka lauloi
Milanon La Skalassa vuosina 1929 ja 1934. Kreivi Monteronena lauloi
oopperassa reserviin siirtynyt yliluutnantti, vartoimisliikkeen
konttorinjohtaja Uki Happonen, joka oli Tampereen Oopperan
perustajajäseniä sekä oopperan toiminnanjohtaja. Happonen opiskeli
musiikkia jo Sortavalassa baritoni ja laulupedagogi Albert Olavi
Nyborgin (s. 28.7.1901 Sortavala ja k. 3.7.1962 Helsinki) johdolla.
Lauluopintojaa Uki Happonen jatkoi myös Tampereella Kalle Mäkisen
koulussa. Kalle Mäkinen toimi Tampereen Pyynikin seurakunnan
kanttorina sekä laulunopettajana. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjL_mvIsDgcD0mFJG2KVbnMsejhMZt9zEqpUDEAovzJ8IsImGuMzJgUPsPmY7eeVeU037OT6_-HVYSARblxWrUlXhhoGHgwqWUerOMlGKdnzevGGOPFdprKAwt1FGxbUhVMYIW_Naki68zyseolhlz5UbFTJXTcPXBFRUBjVX4rmRb4XKwmS74CqVFR" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1871" data-original-width="1603" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjL_mvIsDgcD0mFJG2KVbnMsejhMZt9zEqpUDEAovzJ8IsImGuMzJgUPsPmY7eeVeU037OT6_-HVYSARblxWrUlXhhoGHgwqWUerOMlGKdnzevGGOPFdprKAwt1FGxbUhVMYIW_Naki68zyseolhlz5UbFTJXTcPXBFRUBjVX4rmRb4XKwmS74CqVFR" width="206" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Tampereen Oopperan toiminnanjohtaja Uki Happonen ottaa vastaan Oy Pyynikkin teollisuusneuvos Rosa Aleksandra Salmelinin 100 000 markan lahjoituksen Oopperayhdistykselle täyttäessään 60 vuotta vuonna 1950. </span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Giovannan
roolin lauloi Rigolettossa Tampereella rouva Raina Savia. Raina Savia
oli aikaisemmin esittänyt mm. Mozartin Taikahuilun Yön
kuningattarta. Raina Savia oli siviiliammatiltaan laskuttaja. Helena
Kujala toimi siviilissä insinööritoimiston toimistoapulaisena ja
hän oli ensimmäistä kertaa mukana solistitehtävissä. Hänelle
lankesi heti kaksi roolia; hän oli kreivitär Ceprano sekä hän
hoiti myös hovipojan tehtävät. Kirjansitoja Tuulikki Sarri sekä
suunnitteli että harjoitutti Rigoletton tanssiosuudet. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgy1JLCR6gogR0r8dx6vW3iFctAoTqVc2lYtLs2WxEBJ67j-EKiAKWcNEVw393zbMbtA0XyM8Cp5_VVaKXT9LvaSdphsrqw6LLsVTOxDD_QdsmulvI6D78pp8gaesoEfudqxTqQkeXRkOobmm62x4NlO0ScoYLDXj7Ib2cfdxIvmtY2hT-uTOF3BH76" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="346" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgy1JLCR6gogR0r8dx6vW3iFctAoTqVc2lYtLs2WxEBJ67j-EKiAKWcNEVw393zbMbtA0XyM8Cp5_VVaKXT9LvaSdphsrqw6LLsVTOxDD_QdsmulvI6D78pp8gaesoEfudqxTqQkeXRkOobmm62x4NlO0ScoYLDXj7Ib2cfdxIvmtY2hT-uTOF3BH76" width="229" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Baritoni Tito Gobbi.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Giuseppe
Verdin Rigoletto on aina tarjonnut kolmelle pääroolin esittäjälle
paljon haasteellista ja mielekästä laulettavaa. Varsinkin
baritonilaulajille Rigoletton osa on ollut aina hyvä mittapuu.
Maailmalla kaikkien aikojen Rigoletto oli varmasti italialainen Tito
Gobbi (s. 24.10.1913 Bassano del Grappa, Italia ja k. 5.3.1984), joka
opiskeli ensin lakia Pavovan yliopistossa ennen laulajanuraansa.
Oopperadebyyttinsä Gobbi teki Count Rudolfin roolissa Vincenzo
Bellinin oopperassa vuonna 1935. Milanon La Scala-oopperassa Tito
Gabbi debytoi vuonna 1942 ja Covent Gardenissa Lontoossa vuonna 1951.
Vanhoilla päivillään Tito Gobbi opetti vielä roolin tulkintaa
Suomen kuuluisimmalle Rigolettolle, Usko Samuel Viitaselle (s.
23.2.1928 Orimattila ja k. 6.6.2005 Helsinki). Viitanen opiskeli
laulua kotimaassa mm. laulupedagogi Lea Maire Piltin (s. 2.1.1904
Rautjärvi ja k. 5.2.1982 Helsinki) johdolla sekä Italiassa. Vuosina
1959-1981 Viitanen oli kiinnitettynä Suomen Kansallisoopperaan. Usko
Viitanen julkaisi vuonna 1985 muistelmateoksensa, Laulujen lunnaat.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjfaHnUpbFsIGuHu8ye6z8wiBJXAMpJF8qOvHtqr3sViTTUvhUObB-HdYVfMIDXCLpCppZ1352V1EqIc53cLQzSE-0xhaX8ZX2i3jhYRCnH2frf2CimpHijscOyZnc1X_G7quOfEFdZchXjoYXjrN-dHwgiKYsPtG1btQtbFtAND63vj-cX6-vZESwz" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="439" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjfaHnUpbFsIGuHu8ye6z8wiBJXAMpJF8qOvHtqr3sViTTUvhUObB-HdYVfMIDXCLpCppZ1352V1EqIc53cLQzSE-0xhaX8ZX2i3jhYRCnH2frf2CimpHijscOyZnc1X_G7quOfEFdZchXjoYXjrN-dHwgiKYsPtG1btQtbFtAND63vj-cX6-vZESwz" width="180" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Baritoni Titta Ruffo.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Maailmalla
muita hyvin kuuluisia Rigolettoja ovat esittäneet mm. italialainen
Titta Ruffo (Ruffo Cafiero Titta, s. 9.6.1877 Pisa ja k. 5.7.1953
Firenze), Giuseppe De Luca (s. 25.12.1876 ja k. 26.8.1950),
yhdysvaltalainen Leonard Warren (s. 21.4.1911 ja k. 4.3.1960),
Sherrill Milnes (s. 10.1.1935 Downers Grovessa, Illinois), Renato
Bruson (s. 13.1.1936) ja Leo Nucci (s. 16.4.1942).</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhwnTVe3gnPtNAZ9BZWwj3Klqe0cUWRVDqmQWDhZHNaHgvLOHI4gef56lynCv40p0cjswq7BI1fbeJ1GzUL_Pu9JcMlX48MUCz1e7M8J2Nxlq9HhaKzUXzXoOTdQMWouyE1NKWt3G9nEWx1FvqJwr_YqlaCEYiYqFJNJTs2rAj7IBcI25buNhFoyGKK" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="551" data-original-width="1024" height="172" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhwnTVe3gnPtNAZ9BZWwj3Klqe0cUWRVDqmQWDhZHNaHgvLOHI4gef56lynCv40p0cjswq7BI1fbeJ1GzUL_Pu9JcMlX48MUCz1e7M8J2Nxlq9HhaKzUXzXoOTdQMWouyE1NKWt3G9nEWx1FvqJwr_YqlaCEYiYqFJNJTs2rAj7IBcI25buNhFoyGKK" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Lina Pagliughi.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Rigoletton
tyttären, Gildan, roolista muistetaan erityisesti mm. Lina Pagliughi
(s. 27.5.1907 ja k. 2.10.1980), Joan Sutherland (s. 7.11.1926 Sydney,
Australia ja k. 10.10.2010 Geneve, Sveitsi), Anna Moffo (s. 27.6.1932
Wayne, Pennsylvania, Yhdysvallat ja k. 9.3.2006 New York,
Yhdysvallat), Maria Callas (Maria Ánna Sofia Sesilia Kalogeropoúlou,
s. 2.12.1923 New York ja k. 16.9.1977 Pariisi) ja Renata Scotto (s.
24.2.1934 Savona ja k. 16.8.2023). </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiNAumjaBYI0xXRbEyS1y_8-jXCzgVJXgXvWT4mPWdaNW1eYNTuDbQDdwCBHJ-J1r2k-X7pEuh6KtHjhSjDdFyHzeM1JjAl13i65hVYgnTVyjJ2CgFagp9VonH8SJDEM2hy4yLhuKb1kmyvoYPO5woq-eTNVpaIqBnE3ETFbeEgqPiASRuBX0JYYYyX" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="418" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiNAumjaBYI0xXRbEyS1y_8-jXCzgVJXgXvWT4mPWdaNW1eYNTuDbQDdwCBHJ-J1r2k-X7pEuh6KtHjhSjDdFyHzeM1JjAl13i65hVYgnTVyjJ2CgFagp9VonH8SJDEM2hy4yLhuKb1kmyvoYPO5woq-eTNVpaIqBnE3ETFbeEgqPiASRuBX0JYYYyX" width="189" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Herttuan Mantuan roolissa Enrico Caruso. </span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Rigoletton
Mantuan herttuan rooli on kaikkien aikojen kuuluisimpia tenorirooleja
mieleenpainuvine aarioineen. Parhaiten maailmalla tästä roolista
varmasti muistetaan tenori Luciano Pavarotti (s. 12.10.1935 Modena,
Italia ja k. 6.9.2007 Modena, Italia), joka alkoi musiikkia opiskella
vakavasti vasta 19-vuotiaana Arrigo Polan (s. 5.7.1919 ja k.
3.11.1999) ohjauksessa. Arrigo Pola antoi köyhän perheen pojalle
laulutunteja ilmaiseksi. Arrigo Polan kouluttamia laulajia ovat myös
Giuliano Bernardi (s. 21.12.1939 Revanna ja k. 4.6.1977 Revanna),
Vincenzo La Scala (s. 26.1.1958 ja k. 15.4.2011) ja Michele Pertusi
(s. 12.1.1965 Parma). Muita kuuluisia Mantuan herttuaita maailmalla
ovat olleet tenorilaulajat Enrico Caruso (s. 25.2.1873 Napoli ja k.
2.8.1921 Napoli), Johan Jonatan ”Jussi” Björling (s. 5.2.1911
Stora Tuna, Borlänge ja k. 9.9.1960 Tukholma), Giuseppe di Stefano
(s. 24.7.1921 Catania, Sisilia ja k. 3.3.2008 Milano) ja Alfredo
Kraus Trujillo (s. 24.9.1927 Las Palmas ja k. 10.9.1999 Madrid). </span></span>
</p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-59351860848542126202024-02-18T08:02:00.000-08:002024-02-18T13:46:28.831-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Giuseppe Verdi, Villa Verdi ja Casa Verdi</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; font-size: 11pt; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjb3APTasL8ttTQ11GQF__D_LeYDcRIEMo664iSPAQkrLWEI_icv2uNvZVk-4N_P36f8c9YrkTJZ9QuCcd6BbkHOZOzhSetADGmXgXwWaCmOH_AUngtFE0qcjRwjRlo4h-BdKn7vKsMsf0nzVWmgczQZJt82gLiijTehjw0aAt6mQ56PF7_pzEJeXBo" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="281" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjb3APTasL8ttTQ11GQF__D_LeYDcRIEMo664iSPAQkrLWEI_icv2uNvZVk-4N_P36f8c9YrkTJZ9QuCcd6BbkHOZOzhSetADGmXgXwWaCmOH_AUngtFE0qcjRwjRlo4h-BdKn7vKsMsf0nzVWmgczQZJt82gLiijTehjw0aAt6mQ56PF7_pzEJeXBo" width="320" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: x-small;">Villa Verdi Sant'Agatan kylässä.</span></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: 11pt;">Giuseppe
Verdi hankki omistukseensa vuonna 1844 Sant’Agatan kylästä –
kylä sijaitsi 3,5 kilometriä pohjoiseen Busseton kaupungista –
vanhan maatilan. Tila on vain 4,5 kilometriä luoteeseen pienestä Le
Roncolen kylästä, jossa Giuseppe Verdi aikoinaan synty. Verdin
vanhemmat olivat jo omistaneet tämän talon ja viljelysmaat sen
ympäriltä. Vuonna 1848 Giuseppe Verdi alkoi teettää remonttia
talossa ja taloon samalla rakentui kaksi lisäsiipeä. Giuseppina
Strepponi ja Giuseppe Verdi muuttivat asumaan Villaan vakituisesti
vuonna 1851. Koska Giuseppe Verdin omat lapset olivat kuolleet jo
nuorina, adoptoi Verdi serkkunsa Maria Filomena Verdin tyttärekseen.
Lokakuussa 1879 Maria Filomena Verdi meni avioliittoon Alberto
Carraran (1854-1925) kanssa, jonka isä, Angiolo Carara (1825-1904)
oli Giuseppe Verdin notaari. Maria Filomena Verdin ja Alberto
Carraran avioliitosta syntyi kaksi lasta, Giuseppina (1879-1927) ja
Angiolo Carraro.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; font-size: 11pt; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiIUKv8Pv6eRbA_2AnSS5Kj101UsbsqDNMWUEXc6jqT1yUlyGKzkibeQjfKPf-TY9qsSATS5YKM5UG6He9zcYcdHeFB-mWncZkYwx6uyWVLflquW-I_vqWnIaePlWUUugHXGadNp_94rq9FUb3Uwn_fjfgQ-QFBZVwuU-N6Slpq_Ra8SstcLHJFEnOS" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1560" data-original-width="2600" height="192" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiIUKv8Pv6eRbA_2AnSS5Kj101UsbsqDNMWUEXc6jqT1yUlyGKzkibeQjfKPf-TY9qsSATS5YKM5UG6He9zcYcdHeFB-mWncZkYwx6uyWVLflquW-I_vqWnIaePlWUUugHXGadNp_94rq9FUb3Uwn_fjfgQ-QFBZVwuU-N6Slpq_Ra8SstcLHJFEnOS" width="320" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: x-small;">Giuseppe Verdi istuu talonsa puutarhassa.</span></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: 11pt;">Lopulta
Villan rakennushanke laajeni niin, että vanhan rakennuksen lisäksi
Verdi rakennutti tilalleen täysin uuden huvilan, joka valmistui
vuonna 1880. Lisäsiipien eteen rakennettiin terassit. Tilalla oli
myös kasvihuoneita sekä kappeli ja vaunuja varten tallit.
Giuseppina Strepponin ja Giuseppe Verdin aikana huvilan ympärillä
ollutta puutarhaa myös laajennettiin ja sinne istuttettiin paljon
puita. Osa vanhoista puista on vieläkin elossa ja puutarhaan
istuttettiin joitakin eksoottisia puitakin. Suurimman osan elämästään
säveltäjä Giuseppe Verdi asui tällä tilallaan; osan talvista
1862 ja 1863 Verdi vietti Venäjällä La forza del destinon
(Kohtalon voima) ensi-iltaa valmistellessa; oopperan ensi-ilta oli
Bolshoi Kamenny-teatterissa Pietarissa 10.11.1862. Joskus Verdi
talvehti myös Genovassa. Giuseppina Strepponin kuoleman jälkeen
vuonna 1897 Giuseppe Verdi vietti enää vähemmän aikaansa tällä
maatilallaan. Verdi valvoi henkilökohtaisesti kartanon hallintoa ja
johti kannattavaa maatalousyritystä itse.</span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi8Z7Gu9sbIPhfanfJxsbntRNtPbajuCvjdHv4YSJfxqNceX8zXlXmAsgTajkobeY_WFWW2yPMlmgcpUyCuTZMr1VnDmm-I-0sMl9Wj0yrwKTjM5MA2gX4Z9HUsofATXV7hZj_U4x9yE8QNC2rEHKayGMN0cuZrFLBD4RBInGy7AqjhEHW0G35n_Pin" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="341" data-original-width="435" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi8Z7Gu9sbIPhfanfJxsbntRNtPbajuCvjdHv4YSJfxqNceX8zXlXmAsgTajkobeY_WFWW2yPMlmgcpUyCuTZMr1VnDmm-I-0sMl9Wj0yrwKTjM5MA2gX4Z9HUsofATXV7hZj_U4x9yE8QNC2rEHKayGMN0cuZrFLBD4RBInGy7AqjhEHW0G35n_Pin" width="306" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><span face="sans-serif" style="color: #202122; text-align: left; vertical-align: inherit;">Villa Verdin alueella vuonna 1900:</span><br style="font-family: sans-serif; text-align: left;" /><i style="color: #202122; font-family: sans-serif; text-align: left;">seisovat</i><span face="sans-serif" style="color: #202122; text-align: left; vertical-align: inherit;"> : Teresa Stolz</span><span face="sans-serif" style="color: #202122; text-align: left; vertical-align: inherit;"> , Umberto Campanari, Giulio Ricordi</span><span face="sans-serif" style="color: #202122; text-align: left; vertical-align: inherit;"> ja Leopoldo</span><a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Leopoldo_Metlicovitz" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: none; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; font-family: sans-serif; overflow-wrap: break-word; text-align: left; text-decoration-line: none;" title="Leopoldo Metlicovitz"> </a>Metlicovitz<span face="sans-serif" style="text-align: left; vertical-align: inherit;"> .</span><br style="font-family: sans-serif; text-align: left;" /><span style="color: #202122;"><i style="font-family: sans-serif; text-align: left;">Istuvat</i><span face="sans-serif" style="text-align: left; vertical-align: inherit;"> : Maria</span><a class="new" href="https://en.wikipedia.org/w/index.php?title=Maria_Carrara_Verdi&action=edit&redlink=1" style="background-attachment: initial; background-clip: initial; background-image: none; background-origin: initial; background-position: initial; background-repeat: initial; background-size: initial; font-family: sans-serif; overflow-wrap: break-word; text-align: left; text-decoration-line: none;" title="Maria Carrara Verdi (sivua ei ole olemassa)"> </a>Carrara Verdi<span face="sans-serif" style="text-align: left; vertical-align: inherit;"> , Barberina Strepponi ( Giuseppinan</span><span face="sans-serif" style="text-align: left; vertical-align: inherit;"> sisko), Giuseppe Verdi</span><span face="sans-serif" style="text-align: left; vertical-align: inherit;"> ja Giuditta Ricordi (Giulion vaimo).</span></span></span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibEXHq28K8_oK_tDKWEla17cfC9UBZPOqT_2MNA--gUquRNHI6R4AdWuO4suLBKLLKp7hnSEXBU06EMbCtn-cY9jtdXLMRfpCU7Ua0fFrGLxAesLnZ2AzRfljRXNVfbDdaCrHVaYu1N-3zOFR00YH4drx039lo7e-RtjYWaF5QSEIV7T6281yPFkI9" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="464" data-original-width="750" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEibEXHq28K8_oK_tDKWEla17cfC9UBZPOqT_2MNA--gUquRNHI6R4AdWuO4suLBKLLKp7hnSEXBU06EMbCtn-cY9jtdXLMRfpCU7Ua0fFrGLxAesLnZ2AzRfljRXNVfbDdaCrHVaYu1N-3zOFR00YH4drx039lo7e-RtjYWaF5QSEIV7T6281yPFkI9" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Villa Verdin interiööri.</span></div><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: 11pt;">Viime
aikoihin saakka Villa Verdiä ovat omistaneet neljä sisarusta, jotka
ovat Maria Filomena Verdin – Giuseppe Verdin nuorimman serkun –
jälkeläisiä. Sisarukset ovat osittain asuneet Villa Verdissä.
Villa Verdiä on johtanut vuodesta 2010 lähtien Angiolo Carrara
Verdi ja Villa Verdi on ollut ainakin osittain museona. Vieraat ovat
voineet tutustua joihinkin talon huoneisiin, joissa kalustus,
joitakin Verdin teoksia, kirjoja, maalauksia sekä muuta tavaraa on
katsottavana. Carrara Verdin perhe on viimeisen 20 vuoden ajan
kamppaillut siitä, mitä Villa Verdin kanssa tehdään. Sisaruksilla
ei ole ollut varaa lunastaa toisiltaan itselleen osuuksia, joten he
ovat päättäneet laittaa talon myyntiin huutokaupalla. Italian
valtiolla on on kuitenkin etuosto-oikeus taloon.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjj9Gb09wPX-L15CfROPAlcekxKyx8K1hnCfliq8jw54YK-NwJ4WjgZDcqycQmKz44tGrV5yjl174W7vCDJy6qbUaCKxq3CSe5CASvVcSz_Vjn5-aNa2VLPWUDQZnEJQV9ZfM4tKgX_T-lRXL22MpAak6Y98K48GMnhED4-B3eCTONs3qNlgu5s4NZo" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="360" data-original-width="540" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjj9Gb09wPX-L15CfROPAlcekxKyx8K1hnCfliq8jw54YK-NwJ4WjgZDcqycQmKz44tGrV5yjl174W7vCDJy6qbUaCKxq3CSe5CASvVcSz_Vjn5-aNa2VLPWUDQZnEJQV9ZfM4tKgX_T-lRXL22MpAak6Y98K48GMnhED4-B3eCTONs3qNlgu5s4NZo" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Casa Verdi Milanossa.</span></div><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: 11pt;">Säveltäjä
Giuseppe Verdi perusti muusikoita varten vanhainkodin (Casa di Riposo
per Musicisti) Milanoon Michelangelo Buonarrotti-aukiolle. Verdi oli
rakennuttanut vuonna 1888 täysin varustellun sairaalan paikalliselle
väestölle lähelle hänen Villanova sull’Arda-tilaansa. Giuseppe
Verdi asettui asumaan Sant’Aagtan kylään keväällä 1851 yhdessä
Giuseppina Strepponin, hänen kumppaninsa ja toisen vaimonsa kanssa.
Vuonna 1889 Giuseppe Verdi kirjoitti milanolaiselle kustantajalleen
Giulio Ricordille (s. 19.12.1840 Milano ja k. 6.6.1912 Milano), että
hän oli ostanut suuren viljelemättömän tontin Milanosta Porta
Magentan ulkopuolelta, jonne hän aikoi rakennuttaa vanhainkodin.
Giuseppina ja Giuseppe Verdi tapasivat arkkitehtia useita kertoja
arvioidakseen talohanketta yhdessä sekä parantaakseen talon
ominaisuuksia. </span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgA6F3eO56CVU8f3b1bGlo5hhCL7nOiXf8YRG6nRTuqM0oaXMfiqf-mh0oUSc4uEQieXqlzo1wbiS4cUGtt4epTl45z-M7Ter9cqgvnJf_wSenf3Xtr-GmxgJcbqcEjX78mxsFhoFnOyRf2XGB7Gg04pSvMiSecip-a2Pc-At6GR5em75bM8HTfUUgO" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="571" data-original-width="964" height="190" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgA6F3eO56CVU8f3b1bGlo5hhCL7nOiXf8YRG6nRTuqM0oaXMfiqf-mh0oUSc4uEQieXqlzo1wbiS4cUGtt4epTl45z-M7Ter9cqgvnJf_wSenf3Xtr-GmxgJcbqcEjX78mxsFhoFnOyRf2XGB7Gg04pSvMiSecip-a2Pc-At6GR5em75bM8HTfUUgO" width="320" /></a></div><br /><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: 11pt;">Elämänsä
loppupuolella Giuseppe Verdi kirjoitti kuvanveistäjäystävälleen
Giulio Monteverdelle näin: ”Teoksistani pidän eniten talosta,
jonka rakensin Milanoon toivottamaan tervetulleiksi vanhoja
laulutaiteilijoita, joita onni ei suosinut tai joilla ei nuorena
ollut säästämisen hyvettä. Elämäni köyhät ja rakkaat
seuralaiset.” Giupeppe Verdi määräsi vuonna 1895
testamentissaan, että hänen ooppereidensa tuotoilla talo
rakennetaan. Talon rakentaminen aloitettiin vuonna 1896 ja Verdin
perustama rakennus valmistui 16.12.1899 ja rakennuksen suunnitteli
italialainen arkkitehti Camillo Boito (s. 30.10.1836 Rooma ja k.
28.6.1914 Milano). Camillo Boito oli kuuluisan muusikko ja
kirjailijan, Arrigo Boiton (s. 24.2.1842 Padova ja k. 10.6.1918),
veli ja Giuseppe Verdin hyvä ystävä. </span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEii9SFAex5WuUm7v_wT738KwqWm5h5QNZ7PtHkrG1_R2bm4j3j21Fd6jFK0fjwEZndG1v2u3wnLgKOOwszzkiw3aSp_t8FcsCcUbchM0gAjcfwttiZu5fCXyxCt-9m7jezIIzruSvwmNsEKy0LmIzpMAXO6pxpwtPD6Kmm7BMHjueUo8RnaaietP5Yb" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="400" data-original-width="622" height="206" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEii9SFAex5WuUm7v_wT738KwqWm5h5QNZ7PtHkrG1_R2bm4j3j21Fd6jFK0fjwEZndG1v2u3wnLgKOOwszzkiw3aSp_t8FcsCcUbchM0gAjcfwttiZu5fCXyxCt-9m7jezIIzruSvwmNsEKy0LmIzpMAXO6pxpwtPD6Kmm7BMHjueUo8RnaaietP5Yb" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Casa Verdi sisältä.</span></div><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: 11pt;">Camillo
Boito opiskeli rakennustaidetta ja kirjallisuutta Venetsiassa ja
Padovassa, matkusteli Toscanassa (1856) ja toimi vuosina 1860-1908
arkkitehtuurin professorina Milanon teknillisessä opistossa sekä
Museo Poldi Pezzolin johtajana. Camillo Boito oli Milanossa ja
Padovassa käytännöllisenä arkkitehtina Museo civicossa Padovassa
vuonna 1881 ja uudisti Donatellon alttarin Santossa. Camillo Boito
julkaisi merkittäviä kirjoituksia ja tutkielmia varsinkin
keskiaikaisesta ja uudemmasta arkkitehtuurista sekä novelleja.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgeu5YGXH_8sSAWJlMtboAZIynjmBEAadP9LMDvVi5g-mCFB2rFRIU-dhG_DaiLDqQLNti_4_7ZLEdlmCyDX8J2reJKRTP53HNdhcmtHqpEo4FX_e8z83PowUmo0d6kGbGJQU5_lF6MHxI-M0SxhKogiZnbpBBHQkUH9PHUCyCXYpMrtzi83o1YqX1s" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="628" data-original-width="942" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgeu5YGXH_8sSAWJlMtboAZIynjmBEAadP9LMDvVi5g-mCFB2rFRIU-dhG_DaiLDqQLNti_4_7ZLEdlmCyDX8J2reJKRTP53HNdhcmtHqpEo4FX_e8z83PowUmo0d6kGbGJQU5_lF6MHxI-M0SxhKogiZnbpBBHQkUH9PHUCyCXYpMrtzi83o1YqX1s" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Verdin vanhainkoti Milanossa.</span></div><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: 11pt;">La
casa di riposo per musicisti on tyyliltään uusgoottinen rakennus.
Talo oli aluksi kaksikerroksinen, mutta taloon lisättiin kolmas
kerros vuonna 1930. Giuseppe Verdi perusti vanhainkodin laulajille ja
muusikoille, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta. Vanhainkodin omistaa
Muusikoiden lepokoti – Giuseppe Verdin Säätiö, jolle säveltäjä
Verdi lahjoitti talon ennen kuolemaansa. Verdin Säätiön hallinto
päättää vanhainkodin asukkaiden pääsystä huomioiden asukkaiden
ikä, tarpeet ja taiteelliset ansiot. Giuseppe Verdin toiveiden
mukaisesti taloon ei sijoitettu asukkaita ennen hänen kuolemaansa,
joka tapahtui vuonna 1901. Syynä Verdin toiveeseen oli, että
kenenkään ei tulisi tuntea olevansa säveltäjälle
kiitollisuudenvelassa. Casa Verdin talon pihassa on krypta, johon
sekä Giuseppina että Giuseppe Verdi ovat haudattu.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: 11pt;">Ensimmäiset
Verdin vanhainkodin asukkaat muuttivat taloon 10.10.1902; asukkaissa
oli viisi miestä ja neljä naista. Nykyisin vanhainkodissa asustaa
noin 65 henkilöä. Casa Verdi on historiansa aikana majoittanut noin
tuhat taiteilijaa heidän elämänsä viimeisinä vuosina.
Vanhainkodin sisustuksessa on käytetty paljon Giuseppe Verdille
kuuluneita huonekaluja. Talosta löytyy esimerkiksi vuonna 1871
Verdin oopperan Aidan esityksen johdosta Egyptin hallitsijan Verdille
lahjoittamat huonekalut. Kalustuksen joukossa talossa on myös
Érard-piano, jota kapellimestari Arturo Toscanini (s. 25.3.1867
Parma, Italia ja k. 16.1.1957 New York, Yhdysvallat) käytti vuonna
1898. Verdin vanhainkodin toimintaa rahoitettiin aluksi Verdin
tekijänoikeustuloilla, jotka sille oli määrätty toukokuussa 1900.
Vuodesta 1962 vanhainkodin rahoituksesta ovat vastanneet Italian
valtio ja muut tukijat. </span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgqoSKRxBcV4XPodW_B1hmHZiSGfh-NVUGTdZMx05VN8tqMMtypdekbxIxVzmqxWGzg0lFxOGJWXw_L9vpQiignu2QYMU0FIF4Iuxgroq4Z5HPr0yjwqHEkgSMKAjonvvgq1quUdWonobuktlFw_xfo-PNhC-JO-Im9fIMmQB8BCIk_TyN8hGDvyxFS" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="223" data-original-width="375" height="190" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgqoSKRxBcV4XPodW_B1hmHZiSGfh-NVUGTdZMx05VN8tqMMtypdekbxIxVzmqxWGzg0lFxOGJWXw_L9vpQiignu2QYMU0FIF4Iuxgroq4Z5HPr0yjwqHEkgSMKAjonvvgq1quUdWonobuktlFw_xfo-PNhC-JO-Im9fIMmQB8BCIk_TyN8hGDvyxFS" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kairon kuninkaallinen oopperatalo.</span></div><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: 11pt;">Giuseppe
Verdiltä tilattiin juhlahymni 162,25 kilometriä pitkän – nykyään
193,3 km - Suezin kanavan ja Kairon kuninkaallisen oopperatalon
avajaisiin vuonna 1869. Kairon kuninkaallinen oopperatalo oli Afrikan
ensimmäinen oopperatalo, mutta se tuhoutui valitettavasti tuhoisassa
tulipalossa 28.10.1971. Verdi kieltäytyi tehtävästä, mutta
seuraavana vuonna Giuseppe Verdi innostui jälleen oopperan
säveltämisestä. Vuosina 1863-1879 Egyptiä hallinnut kediivi
Ismail (s. 31.12.1830 Kairo ja k. 2.3.1895 Istanbul) tilasi Kairon
kuninkaalisen oopperatalon juhlistamaan Suezin kanavan avajaisia.
Oopperatalo suunnittelivat italialaiset arkkitehdit Pietro Avoscani
ja Rossi. Oopperatalo suunniteltiin 850 hengelle ja talo rakennettiin
pääosin puusta. Oopperatalo sijaitsi Egyptin pääkaupungissa
Kairon Asbakin ja Ismailyyan kaupunginosien välissä. Lopulta
oopperatalon avajaisissa esitettiin Giuseppe Verdin ooppera Rigoletto
1.11.1869. </span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: 11pt;">Egyptin
kediivi Ismail pa<span face="Arial, sans-serif">šša tilasi vuonna
1870 Giuseppe Verdiltä oopperan esitettäväksi </span><span face="Arial, sans-serif">K</span><span face="Arial, sans-serif">airon
kuninkaallisessa oopperatalossa. Giuseppe Verdi pyysi palkkioksi 20
000 dollaria oopperan säveltämisestä ja sen </span><span face="Arial, sans-serif">hän
</span><span face="Arial, sans-serif">myös sai. Verdi sai oopperan
aiheeksi Aidan, jonka kediiville suositteli ranskalainen egyptologi
</span><span face="Arial, sans-serif">ja Kairon Egyptiläisen museon
perustaja, François </span><span face="Arial, sans-serif">Auguste
</span><span face="Arial, sans-serif">Ferdinand</span><span face="Arial, sans-serif">
Mariette </span><span face="Arial, sans-serif">(s. 11.2.1821 ja k.
19.1.1881). </span><span face="Arial, sans-serif">Oopperan
italiankielisen libreton kirjoitti kirjailija Antonio Ghislanzoni (s.
Marraskuu 1824 Lecco ja k 1893). </span><span face="Arial, sans-serif">Antonio
Ghislanzoni kirjoitti kaikkiaan yli 60 librettoa, joista varmasti
Aida muistetaan parhaiten. </span></span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjYCcLK1yxgFdTAHHG3h8uQZVX1uaDLijqXZeqjY4F-iltk2Ssw4Zu-WgYTfOTLlhXWIAFmQz9RGCfb0jbMP4QWY-tkqrVZEaS_W9n8rExKaOxZrUv8_Ab-iVjmjGir2bb2ptMeQaoTLxwiEPOQiwQ6NqSsV-ubthAfaWLcB78lgbkUMp3b0Vb6jvKc" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="466" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjYCcLK1yxgFdTAHHG3h8uQZVX1uaDLijqXZeqjY4F-iltk2Ssw4Zu-WgYTfOTLlhXWIAFmQz9RGCfb0jbMP4QWY-tkqrVZEaS_W9n8rExKaOxZrUv8_Ab-iVjmjGir2bb2ptMeQaoTLxwiEPOQiwQ6NqSsV-ubthAfaWLcB78lgbkUMp3b0Vb6jvKc" width="170" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Antonio Ghislanzoni.</span></span></div><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: 11pt;"><span face="Arial, sans-serif">Egyptologi
Mariette oli mukana antamassa neuvoja teosta tehtäessä. Giuseppe
Verdi kirjoitti Aidan neljässä kuukaudessa ja teos valmistui jo
marraskuun puolivälissä vuonna 1870. Preussin ja Ranskan välisen
sodan vuoksi teoksen kantaesitys lykkäytyi. Oopperan lavasteet ja
puvut valmistettiin Ranskassa ja ne joutuiva</span><span face="Arial, sans-serif">t</span><span face="Arial, sans-serif">
melko pitkään odottamaan Pariisissa Kairoon pääsyä. Verdi tutki
paljon muinaisten egyptiläisten tapoja ja soittimia teosta
säveltäessään. </span><span face="Arial, sans-serif">Giuseppe
Verdi teetti oopperansa juhlamarssiin kuusi ”aidatrumpettia”,
kolme As- ja kolme H-vireistä; nämä soittimet muistuttavat paljon
egyptiläisiä soittimia. </span></span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjmEC4u2k0blTzIbZJV5qidCm3HT70d5QWNQTbhgTGhkCCbwfsvKcCdgQAHx7pj7VCVAMx5_LrSZU4Aq3I-WjevjwUUj4a1fDXLUH7FXPydU57WRm_bTAIUBqviiidZYxCeGqb8y8ZyMujnPXbpw2dhtbO8MXM4lkxM2pJqFU2FmAxUujU2j95h-Cr2" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="180" data-original-width="98" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjmEC4u2k0blTzIbZJV5qidCm3HT70d5QWNQTbhgTGhkCCbwfsvKcCdgQAHx7pj7VCVAMx5_LrSZU4Aq3I-WjevjwUUj4a1fDXLUH7FXPydU57WRm_bTAIUBqviiidZYxCeGqb8y8ZyMujnPXbpw2dhtbO8MXM4lkxM2pJqFU2FmAxUujU2j95h-Cr2" width="131" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Sopraano Teresa Stolz.</span></div><br />
<p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: 11pt;"><span face="Arial, sans-serif">Aidan
ensi-ilta järjestettiin Kairon kuninkaallisessa oopperatalossa
24.12.1871. </span><span face="Arial, sans-serif">Italialainen
sopraano </span><span face="Arial, sans-serif">Antonietta Pozzoni
Anastasi (s. 1847 Venetsia ja k. 8.4.1917) lauloi Aidan nimiosan
oopperassa. Oopperan ensi-ilta oli sensaatio ja mm. kriitikko Filippo
Filippi mainitsi oopperan olevan Verdin oopperoista paras. </span><span face="Arial, sans-serif">Euroopassa
nelinäytöksinen Aida esitettiin ensimmäisen kerran Milanon La
Skalassa 8.2.1872 ja tämän esityksen säveltäjä Verdi johti itse.
Oopperan nimiosan lauloi silloin </span><span face="Arial, sans-serif">tšekkiläinen
sopraano </span><span face="Arial, sans-serif">Teresa Stolz </span><span face="Arial, sans-serif">(s.
2.6.1834 ja k. 23.8.1902)</span><span face="Arial, sans-serif">.
Oopperaesityksen päätyttyä säveltäjä Verdi huudettiin 32 kertaa
esille ja hänelle ojennettiin norsunluinen tahtipuikko sekä
timanttitähti, johon oli Aida-nimi kirjoitettu rubiinilla ja Verdi
muilla arvokkailla jalokivillä.</span></span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiNG2SE4rKp7kkKNEN2SRAdmHowTRIiZElU0fFvj20b6aZo7Fr1D3zZVy-01ovgE5Ivn1UlmoDhVE-uRnCTmXLcYvO0JOEAU2fSUihKUnO59CFCvgc8pnObacpuJh5NP2pLmRVBv9ZYZynY6dTnsJaUs-PbOfm9wm4nrMN4b8ozSKHxmtA4Dnsfw4SH" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="360" data-original-width="272" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiNG2SE4rKp7kkKNEN2SRAdmHowTRIiZElU0fFvj20b6aZo7Fr1D3zZVy-01ovgE5Ivn1UlmoDhVE-uRnCTmXLcYvO0JOEAU2fSUihKUnO59CFCvgc8pnObacpuJh5NP2pLmRVBv9ZYZynY6dTnsJaUs-PbOfm9wm4nrMN4b8ozSKHxmtA4Dnsfw4SH" width="181" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;"><span>Sopraano </span><span style="text-align: left;">Antonietta Pozzoni Anastasi</span>.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj0yyY3NLg6luwyM7YKHFUzvdAJjiTLGk09Zx2m1IB6DZUBAIRqEG0zn0BM0YAGBzkh6tYwoFZwqIfQ_ImZ9iV9MQDPRdnsU2NcitX5OjVU4iw74VKCQK5JR8qhp8c7tvu7giJYgj-e2ZJAv-wW6qpqd_CXoa_wKozSuztq8mTk8eLOUomF4NDxBi6A" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="280" data-original-width="375" height="239" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj0yyY3NLg6luwyM7YKHFUzvdAJjiTLGk09Zx2m1IB6DZUBAIRqEG0zn0BM0YAGBzkh6tYwoFZwqIfQ_ImZ9iV9MQDPRdnsU2NcitX5OjVU4iw74VKCQK5JR8qhp8c7tvu7giJYgj-e2ZJAv-wW6qpqd_CXoa_wKozSuztq8mTk8eLOUomF4NDxBi6A" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Teatro alla Scala Milanossa.</span></div><br /><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span face="Arial, sans-serif"><br /></span></span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-12018279048913373052024-02-16T04:21:00.000-08:002024-02-25T05:55:56.563-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Giuseppe Verdi ja La Traviata</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgRenfCMODH6KUZI2VmCfJRFp9SsojeUJdTB30I0gQMAMnNpXwCx5PSRrDiJ0-nuiT47cfTWaxN5gjycMQbMSkcsT12cdewjxH6mFLzkpxs1uCR1idGUaybkDpBQ9VIUFEZ6Tdn5lHmo5qFHpnLZEKf0J9Z1zGKOJboiG-zKNsWLo_qJUNtVsj7sdtd" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="896" data-original-width="843" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgRenfCMODH6KUZI2VmCfJRFp9SsojeUJdTB30I0gQMAMnNpXwCx5PSRrDiJ0-nuiT47cfTWaxN5gjycMQbMSkcsT12cdewjxH6mFLzkpxs1uCR1idGUaybkDpBQ9VIUFEZ6Tdn5lHmo5qFHpnLZEKf0J9Z1zGKOJboiG-zKNsWLo_qJUNtVsj7sdtd" width="226" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: x-small;">Giuseppe Verdi lukee lehteä Milanossa.</span></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>I
näytös – Lokakuu</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kurtisaani
Violetta Valéryn salongissa juhlitaan ja illan ehtoisa emäntä
keskustelee vieraitten kanssa. Ystävykset Alfredo Germont ja
varakreivi Gaston de Letoriés saapuvat yhdessä salonkiin. Violetta
saa kuulla Alfredon olevan rakastunut häneen. Violettan tuolloinen
seuralainen, paroni Douphol, on mustasukkainen Alfredolle. Alfredo
yllytetään laulamaan juomalaulu (brindisi) ”Libiamo ne’lieti
calici” (Juokaamme ilon malja); juomalaulun toisen säkeistön
laulaa Violetta. Vieraat siirtyvät viereiseen salonkiin, kurtisaani
Violetta jää paikalleen saatuaan yskänkohtauksen. Alfredo on nyt
kahden ja kertoo rakastavansa Violettaa ”Una di, felice, eterea”
(Eräänä onnen päivänä). Alfredo haluaa tavata Violettan
uudelleen ja Violetta antaa kameliankukan sanoen, että Alfredo voi
palauttaa kuihtuneen kukan. Violetta jää yksin kaikkien poistuttua.
Hän muistelee Alfredoa suuressa näytöksen päättävässä
aariassaan. Aluksi hän tuumailee ”É strano!” (Omituista).
Sitten hän kuvittelee löytäneensä suuren rakkauden ”Ah, fors’é
lui che l’anima” (Ehkä hän on se mies). Lopuksi hän on sitä
mieltä, että hänen kaltaisensa nainen ei löydä kestävää
rakkautta ”Sempre libera” (Aina vapaa).</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>II
näytös – Tammikuu</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>1.
kohtaus</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kurtisaani
Violetta ja Alfredo ovat muuttaneet yhteen ja asuvat Pariisin
ulkopuolella. Alfredo iloitsee elämästään Violettan kanssa
(”De’miei bollenti spiriti” (Hän tyynnyttää nuorekkaan
kiihkoni). Alfredo kuulee Anniinalta, että Violetta on päättänyt
myydä omaisuutensa. Alfredo lähtee Pariisiin järjestämään
raha-asiat kuntoon. Violetta on saanut kutsun ystävättärensä
Floran juhliin samana iltana. Hän ei ole aikeissa mennä sinne.
Alfredon isä Giorgio Germont on tullut keskustelemaan Violettan
kanssa. Isä Germont saa kuulla Violettan elävän omillaan.
Germontin suvun maine on vaarassa ja heidän tyttärensä ei pääse
kunniallisiin naimisiin, mikäli Violettan ja Alfredon häpeällinen
suhde jatkuu. Giorgio Germont vetoaa Violettaan )”Pura siccome un
angelo” (Puhdas kuin enkeli) suhteen lopettamiseksi. Aluksi
Violetta kieltäytyy, mutta lopulta hän taipuu ja uhraa oman
rakkautensa (”Dite alla giovine” Sanokaa puhtaalle neidolle).
Germontin lähdettyä Violetta kirjoittaa myöntävän vastauksen
Floran kutsuun. Annina lähtee viemään sitä ja hänen poistuttuaan
Violetta kirjoittaa jäähyväiset Alfredolle. Alfredo saapuu
yllättäin ja Violetta pyytää Alfredoa rakastamaan häntä niin
kuin hän on aina rakastanut Alfredoa ”Amami Alfredo” (Rakasta
minua Alfredo). Violetta poistuu ja jättää hämmästyneen Alfredon
yksin. Lähetti tuo Alfredolle Violettan jäähyväisviestin ja
Giorgio Germont saapuu lohduttamaan poikaansa ”Di Provenza il mars”
(Mikä pyyhkii mielestäsi Provencen meren ja maan?). Alfredo toteaa
Violettan menneen Floran juhliin ja lähtee perään kosto
mielessään.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>2.
kohtaus</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Floran
juhlissa esiintyvät mustalais- ja matadoritanssiryhmät. Alfredon
jälkeen saapuu Violetta käsipuolessaan paroni Douphol. Alfredo
pelaa ja voittaa. Paroni pelaa Alfredoa vastaan ja Alfredo voittaa
edelleen. Vieraat siirtyvät salonkiin. Violetta tapaa Alfredon
kahden. Hän pyytää Alfredoa poistumaan ja sopimuksen mukaan hän
sanoo rakastavansa paronia. Alfredo kutsuu raivoissaan kaikki sisään
”Or tuttu a me” (Kaikki tänne) ja heittää pelivoittonsa
Violettan jalkoihin maksuksi tämän kanssa viettämästään ajasta.
Vieraat tyrmistyvät ja Violetta pyörtyy. Loppuensemblessä Alfredon
isä on paikalla. Hän ymmärtää tilanteen ja tuokitsee poikansa
käytöksen, Alfredo sopertelee anteeksipyyntöä ja Violetta purkaa
sydänsuruaan itsekseen. Paroni Dpuphol heittää
kaksintaisteluhaasteen Alfredolle.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>III
näytös – Helmikuu</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Kurtisaani
Violetta herää makuuhuoneestaan heikkona. Tuberkuloosi on jo vienyt
kaikki voimat. Tohtori Grenvil sanoo käyntinsä jälkeen Anniinalle
Violettalla olevan enää muutamia tunteja elinaikaa jäljellä.
Violetta lukee isä Germontilta saamansa kirjeen. Kaksintaistelu
pidettiin ja paroni haavoittui. Alfredo tietää totuuden ja on
tulossa pyytämään anteeksi. Violetta tuntee kuoleman lähestyvän
”Addio del passato bei sogni ridenti” (Hyvästi menneen ajan
onnelliset haaveet). Kadulta kuuluu karnevaalihumua. Alfredo astuu
sisään ja mikään ei voi erottaa heitä enää. ”Parigi, o cara,
noi lasceremo” (Rakas, me lähdemme Pariisista). Violetta saa
kohtauksen ja Alfredo lähettää hakemaan tohtorin. Violetta tuntee
kuoleman: ”Gran Dio! Morir si giovane” (Hyvä Jumala! Miksi minun
pitää kuolla näin nuorena). Giorgio Germont, tohtori Grenvil ja
Annina saapuvat ja näkevät La Traviatan muistelevan onnensa ensi
hetkiä. Violetta kuolee Alfredon käsivarsille.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Elokuussa
1969 saksalainen dosentti Vera-Maria Deupmann saapui Tampereelle
kouluttamaan kymmenen päivän ajaksi Tampereen Oopperan laulajille
äänenmuodostusta sekä roolianalyysiä. Hänen johdollaan
tamperelaiset olivat nauttineet jo edellisenä kesänä vastaavaa
koulutusta. Syksyn esitykseksi Tampereen Oopperaan oli marraskuussa
1969 tulossa ensi-iltaan Giuseppe Verdin ooppera, La Traviata.
Saksalainen pedagogi kävi siksi kahteen otteeseen Tampereella, ensin
tammikuussa ja sitten elokuussa. Osallistujia oli hänen kurssilleen
Tampereen Oopperasta kaksitoista henkilöä ja teattereista viisi
osallistujaa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">Lahdesta
Tampereelle saapui 26-vuotias Hämeenkyrön kanttorin poika, Heikki
Johannes Siukola (s. 20.3.1943 Vimpeli), joka oli saanut opetusta
ensin omalta isältään ja sitten Sibelius Akatemiassa Matti Jalo
Veikko Tuloiselalta (s. 5.5.1931 Jyväskylä). Aluksi Siukolasta
koulutettiin matalaa baritonia; hän esiintyi vuonna 1968
Lappeenrannan laulukilpailussa matalana baritonina. Vera-Maria
Deupmann havaitsi, että Siukola onkin luontaisesti tenori eikä
baritoni ja tenorikoulutus alkoi intensiivisesti elokuussa
Tampereella 1969. Oopperan miehitys oli jo lyöty lukkoon, mutta
Alfredon osan saanut tenori ei ollut vastannut kutsuun. Heikki
Siukola kysyttiin varmuuden vuoksi harjoituksiin. Kun tenoria ei
näyttämöharjoituksiin mennessä kuulunut, sai Heikki Siukola
tenoriroolin itselleen.</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tenori
Heikki Siukola sai yksityisopetusta näyttämöliikunnasta tanssija
Ester Naparstokilta kaksi viikkoa ja kaksi kuukautta Siukolaa ohjasi
päivittäin italialainen kapellimestari ja Verdin musiikin tuntija,
Maurizio Rinaldi (s. 16.4.1937 Rooma ja k. 2.5.1995), joka oli myös
Tampereen Ooopperan La Traviatan kapellimestari. Rinaldi johti myös
vuonna 1968 Tampereen Oopperassa Toscan. Maurizio Rinaldi ylisti
eräässä haastattelussa Heikki Siukolaa näillä sanoilla:
”Siukolan äänessä on sekä lyyristä että metallista
materiaalia niin paljon, että jos hän pitää päänsä kylmänä
ja osaa vastedeskin oikein valita tehtävänsä, niin hänellä on
kaunis tulevaisuus.”</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Hufvudstadsbladetin
musiikkikriitikko Erik Wahlström kirjoitti lehdessä, että
Tampereen Oopperan La Traviaatan ensi-ilta toi äkkiä ja täysin
odottamatta tähdenlennon tenoritaivaalle. Näin hän sommitteli
kirjoituksensa: ”Ilmiön nimi on Heikki Siukola, ja syön hattuni,
jos hän ei vähitellen asetu suomalaisten tähtilaulajien kaartiin
ulkomaisilla oopperanäyttämöillä. Hänen äänensä on
baritonimaisen tumma, mutta siinä on kylliksi korkeutta, ja hän on
ruumiinrakenteeltaan pitkä ja kookas. Kuin luotu siis
sankarirooleihin.”</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tampereen
Teatterin juuri aloittanut kapellimestari, Kari Juhani Tikka (s.
13.4.1946 Siilinjärvi ja k. 17.10.2022 Helsinki), toimi Maurizio
Rinaldin harjoituspianistina sekä johti kaksi esitystä
oopperassakin. Sopraano Pirkkoliisa Tikka (o.s. Lampela, s. 19.7.1947
Helsinki) lauloi Anninan roolin La Traviatassa. Jennie von Thillotin
ohjaaja-apulaisena toimi Ilkka Bäckman (s. 1945), joka myös lauloi
tenorina Giuseppen roolin. Ilkka Bäckman työskenteli ohjaajana
Suomen kansallisteatterissa vuosina 1970-1976. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjaUYJS2pAaq0wVg7Z0RHpKQg1aYOiLtBpLvJoNSZqcgr-Zlewxprs5AjSNWDmnsAHlIhcia5aHhg2fIvLqKQqabfx4Q7ncz0X6r6AzoCmOsNZkBeuSJq9mx0WORnj03yGOBFFzpNWWhrdXeXSBkd_8ib9CJUJ-HyLF02fz825KItEVNf09ArMWoJHr" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="276" data-original-width="375" height="236" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjaUYJS2pAaq0wVg7Z0RHpKQg1aYOiLtBpLvJoNSZqcgr-Zlewxprs5AjSNWDmnsAHlIhcia5aHhg2fIvLqKQqabfx4Q7ncz0X6r6AzoCmOsNZkBeuSJq9mx0WORnj03yGOBFFzpNWWhrdXeXSBkd_8ib9CJUJ-HyLF02fz825KItEVNf09ArMWoJHr" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Pirkan neidot vuonna 1965: Maija Wikman, Pirjo Nallikari, Irma Niemi ja Pirkkoliisa Lampela (Tikka).</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Giuseppe
Verdin La Traviataa esitettiin vuonna 1969 Tampereen Oopperassa
yhdeksän kertaa. Näytännöt keräsivät yleisöä kaikkiaan 2 992
henkilöä eli keskimäärin 332 katsojaa esitystä kohden. Tampereen
Teatterin saliin saatiin jopa muutama näytäntö loppuunmyydyksi.
Vuoden 1970 talousarvioesityksessä Tampereen kaupunginhallitus
höyläsi puolet Tampereen oopperayhdistykselle merkityistä
avustuksista. Oopperayhdistyksen menot eivät silti pienentyneet,
vaikka yhdistyksen taloutta oli vahdittu tiukasti. Välttämättömiä
menoja yhdistyksellä olivat mm. teatteritilojen vuokrat sekä
korvaukset kaupunginorkesterille. Viikonloppuisin kustannussyistä
näytäntöjä ei voinut ajatellakaan, mutta teatterilla oli silloin
myös muuta käyttöä. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tampereen
oopperayhdistyksen johtokunta oli tyytymätön Tampereen
kaupunginhallituksen leikkauksiin ja johtokunta alkoi tomerasti
puolustaa heille jo aikaisemmin luvattuja avustuksia. Lopulta
neuvotteluissa saatiin se, mikä aikaisemmin oli luvattukin.
Tampereen kaupungin avustus vuodelle 1969 oli 70 000 markkaa ja
vuodelle 1970 avustusta kaupungilta saatiin 83 000 markkaa. Nuuka
valtiokin antoi inflaatiohyvitystä ja se nosti 10 000 markan
avustusta peräti 1 000 markkaa.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhMhk42h_O2juKF6vMxx8ziDcK4G31I3WFu7DyVyoRh1miIOKVD8ZkHAq_8lodKbYsGbOsNshMjE0-MxFFJzP5JUAoGK-dIfIO8iAP0Qibwkz4BaRIwO8wZpvgqH55e47hSu6Z9AL_elg9-By7MpmwwxromniuT_1O2ubdAgLrZgaAkCXG6SLzzMBol" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="3818" data-original-width="1792" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhMhk42h_O2juKF6vMxx8ziDcK4G31I3WFu7DyVyoRh1miIOKVD8ZkHAq_8lodKbYsGbOsNshMjE0-MxFFJzP5JUAoGK-dIfIO8iAP0Qibwkz4BaRIwO8wZpvgqH55e47hSu6Z9AL_elg9-By7MpmwwxromniuT_1O2ubdAgLrZgaAkCXG6SLzzMBol" width="113" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Korrepetiittori Jukka Nykänen.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tampereen
Ooppera esittää jälleen tänä keväänä Giuseppe Verdin
oopperan, La Traviata. Oopperan ohjaa Tampere-taloon Samuel Harjanne
ja Tampere Filharmonian kapellimestarina toimii italialainen
kapellimestari Giancarlo Andretta (s. 1962 Bassano del Grappa).
Andretta on johtanut Verdiä Tampereen Oopperassa aikaisemminkin:
Naamiaishuvit (Un ballo in maschera) vuonna 2022 ja Aidan vuonna
2007. Kurtisaani Violettan roolin laulaa sopraano Marjukka Tepponen.
Oopperateoksen lavastuksen tekee Peter Ahlqvist ja puvut suunnittelee
Tinja Salmi. Esityksen valaistuksen hoitaa Ville Syrjä ja
koreografina toimii Jack Johansson. Tampereen Oopperan kuoron
valmentaa jälleen kerran kuorokapellimestari Heikki Liimola ja
korrepetiittorina toimii Jukka Nykänen.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgVwPAQe36nqYDH9_qAA6ZK_ZUo37MDbkMomrAP_aWCV2IlaqX2uouyvhPsBR7dYkZ0iEhLKiWPMPD-TE8mcV4kQGwtjWDfc0SFKddmMfSwo6GWvU1k1ei6TSTV5f9Qok_SP1HYtc9xElBmdGHN5y8DR28-wBcbGtSx68XZZ03U551625SPIe7K0m9i" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="960" data-original-width="1440" height="213" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgVwPAQe36nqYDH9_qAA6ZK_ZUo37MDbkMomrAP_aWCV2IlaqX2uouyvhPsBR7dYkZ0iEhLKiWPMPD-TE8mcV4kQGwtjWDfc0SFKddmMfSwo6GWvU1k1ei6TSTV5f9Qok_SP1HYtc9xElBmdGHN5y8DR28-wBcbGtSx68XZZ03U551625SPIe7K0m9i" width="320" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: x-small;">Kuorokapellimestari Heikki Liimola.</span></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span><br /></span></span><p></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-90898695254466877312024-02-15T15:50:00.000-08:002024-02-15T23:44:05.587-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Giuseppe Verdi (3. osa)</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDjgZZ9hWpPA4E77XnlI_TP5bhwYWYyx9q5LS1IhM-XK3I9QTR88--LB__gZTP_qA4XM6Dgn--I1l7p4O2zmQdi7sqggWEcs-n6nZFilLzeaez0F2RPOrg2z3JsY3X6DVnnDNn4AxaZ8sBYJA3a0EvnvOD-d6Q1sH6mFsrk4h9YVH9vu7ietUx_Bcg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1024" data-original-width="824" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhDjgZZ9hWpPA4E77XnlI_TP5bhwYWYyx9q5LS1IhM-XK3I9QTR88--LB__gZTP_qA4XM6Dgn--I1l7p4O2zmQdi7sqggWEcs-n6nZFilLzeaez0F2RPOrg2z3JsY3X6DVnnDNn4AxaZ8sBYJA3a0EvnvOD-d6Q1sH6mFsrk4h9YVH9vu7ietUx_Bcg" width="193" /></a></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Giuseppe Verdi.</span></div><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Säveltäjä
Giuseppe Verdi kirjoitti 39-vuotiaana vuonna 1852 samanaikaisesti
kahta oopperaa. Ensimmäisenä niistä kahdesta oopperasta valmistui
espanjalaisen näytelmäkirjailija Antonio Garcia Gutiérrezin
(1812-1884) vuonna 1836 julkaistuun näytelmään El Trobador
perustunut ooppera, II Trovatore. Tämän nelinäytöksisen oopperan
libretton kirjoittivat Leone Emanuele Bardare (s. 1820 Napoli ja k.
1874 Napoli) ja Salvatore Cammarano. II Trovatore (Trubaduuri) sai
ensiesityksensä Rooman Teatro Apollossa 19.1.1853. Ensi-illasta
lähtien II Trovatore oli menestys; kolmannen näytöksen finaali ja
koko neljäs näytös esitettiin uudelleen. Trubaduuri oli
luultavasti myös ensimmäinen suomen kielellä esitetty ooppera
Suomessa; vuonna 1879 Suomalainen seura järjesti Trubaduurin
esityksen suomeksi Arkadia-teatterissa, joka sijaitsi vuosina
1861-1902 Helsingissä nykyisen Paasikiven aukion paikkeilla.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhyv4Whbtgz_ybK7BJ14C6rTCf-xiFbJyH6pOO0frXdG19jUXs712Kvj-y7nalCzotAGV1FTCtiLiQgdL9mkbZt6P7oF-lcyybJS35kD7rYLs53hJq8WBshATnUtDJMvQwpZgkvQEXAgSUZO6wguGS_Zfda40-YVR3UoIk8i-X07ueGXgjvOATyOQYY" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="295" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhyv4Whbtgz_ybK7BJ14C6rTCf-xiFbJyH6pOO0frXdG19jUXs712Kvj-y7nalCzotAGV1FTCtiLiQgdL9mkbZt6P7oF-lcyybJS35kD7rYLs53hJq8WBshATnUtDJMvQwpZgkvQEXAgSUZO6wguGS_Zfda40-YVR3UoIk8i-X07ueGXgjvOATyOQYY" width="305" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Oikealla Arkadia-teatteri Turun kasarmin vieressä Eugen Hoffersin kuvaamana 1870-luvulla.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Giuseppina
Strepponi teki laulajana melko menestyksellisen, mutta lyhyen uran.
Hän asui agenttinsa, Camillo Cirellin kanssa ja synnytti tälle
kolme lasta. Kun Giuseppina Strepponin ääni alkoi heikentyä, hän alkoi
opettajaksi Pariisissa, missä Giuseppe Verdi hänet jälleen tapasi
vuonna 1847. He rakastuivat ja muuttivat yhdessä asumaan Bussettoon.
Giuseppe Verdi sävelsi Rigoletton jälkeen uudentyyppisen oopperan.
Verdi oli tutustunut jo vuonna 1850 Trubaduurin aiheeseen. Salvatore
Cammarano lähetti huhtikuussa 1851 Giuseppe Verdille oopperan
libretosta ehdotuksen. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Säveltäjä
Giuseppe Verdi suunnitteli Trubaduuri-oopperan ensi-iltaa vuoden 1853
karnevaalien yhteyteen Venetsian La Feniceen. Salvatore Cammarano
ennätti kuolla heinäkuussa 1852, mutta hän oli saanut librettonsa
oopperaan lähes valmiiksi. Teoksen viimeisteli loppuun saakka Leone
Emanuele Bardare. Verdin Trubaduuri on juonen kannalta hyvin
erikoinen ooppera. Oopperan perustapahtumat juontavat noin
viisitoista vuotta aikaisemmin tapahtuneeseen kreivi di Lunan veljen
sieppaukseen. Tästä kertoo heti aluksi Ferrando. Tämän lisäksi
näytösten välissä tapahtuu joitakin asioita, jotka selviävät
keskusteluissa. Giuseppe Verdi halusi oopperaansa dramatiikkaa ja se
meni kerronnan edelle, siksi juonen hyppäykset olivat toissijaisia.
Jokainen oopperan näytös on kuitenkin loistava musiikillinen
kokonaisuus. Trubaduuri-oopperan jokaisella näytöksellä on oma
nimensä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Trubaduuri-oopperan
päähenkilö on dramaattinen mezzosopraano Azucena. Hänen
ympärillään oopperan kaikki tapahtumat käyvät. Hän hallitsee
kaikkia näytöksiä, erityisesti II näytöksen alkua. Kaikissa
muissa näytöksissä hän on fyysisesti läsnä paitsi ensimmäisessä
näytöksessä. Siinä Ferrando esittelee hänet. Azucenalla on kaksi
intohimoa. Hän rakastaa kasvattipoikaansa Manricoa ja hänen
toiveensa on kostaa äitinsä kuolema. Azucenan vastapainoksi
Giuseppe Verdi loi kolmiodraaman Manrico-Leonora-kreivi di Luna.
Kriitikot eivät kovasti innostuneet Trubaduuri-oopperasta, mutta
silti ooppera on Verdin suosituimpia ja esitetyimpiä oopperoita.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhFz35Ng8gGd_OPRAHB4SoDRCKs5xAK32Fw-RIABz0gkiN8EZQn-axyVgDemjQhyhxYoeOFZVMQo78KPAnNd4WHENDSztQYS7V1Y3hrECDftF71v8-rBLdX5tn7GIr9oQ9tQkG5SbzOI7hz5HwApb8rf5Yloeczg3fNnSfauGAWOOZOeclWy-tg4hS6" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1780" data-original-width="2806" height="203" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhFz35Ng8gGd_OPRAHB4SoDRCKs5xAK32Fw-RIABz0gkiN8EZQn-axyVgDemjQhyhxYoeOFZVMQo78KPAnNd4WHENDSztQYS7V1Y3hrECDftF71v8-rBLdX5tn7GIr9oQ9tQkG5SbzOI7hz5HwApb8rf5Yloeczg3fNnSfauGAWOOZOeclWy-tg4hS6" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Tampereen Oopperan Trubaduuri syksyllä 1980.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Tampereen
Oopperassa valittiin syksyn 1980 oopperaesitykseksi Giuseppe Verdin
Trubaduuri, jonka johti Tampereen kaupunginorkesterin
ylikapellimestari Paavo Taneli Rautio (s. 23.3.1924 Helsinki ja k.
28.3.2005 Tampere). Oopperan ohjasi Ossi Räikkä (s. 21.9.1935
Karinainen ja k. 22.12.2004 Phuket, Thaimaa). Solisteiksi
kiinnitettiin baritoni Jorma Niilo Kalevi Elorinne (s. 13.2.1946
Mikkelin mlk) kreivi Lunana, Ritva Alina Auvinen (s. 18.10.1932
Sortavala) Leonorana, mezzosopraano Hellä Muisto Irmeli Mäkelä (s.
18.10.1942 Kotka) Azucenana, kanttori Tauno Kalevi Koskinen (s.
16.2.1932 Kalvola ja k. 12.7.2019 Hollola) Manricona ja Hannu-Heikki
Hakulinen (Ruiz). Omaa solistikuntaa oli ainoastaan Reijo Lahtinen
(s. 14.8.1939 Kangasala) Ferrandona. Kuopion kaupunginorkesterin
pitkäaikainen kapellimestari, Lauri Siimes (s. 23.7.1933 Karstula ja
k. 28.10.2016 Tampere), oli hiljan siirtynyt Tampereen konservatorion
apulaisrehtoriksi. Hän arvosteli pitkällä kokemuksellaan
tamperelaisten oopperaesityksen Aamulehdessä; hän antoi esitykselle
kiitettävän arvosanan lähinnä loistavien solistien ansiosta.
Tampereella esitettiin Trubaduuria tuolloin kaksitoista kertaa ja
katsojia oli kaikkiaan 5 630 eli esitystä kohden keskimäärin 470.
Useampi näytäntö oli jopa loppuunmyyty Tampereella.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgMUNP8jUChj9WaRjQa-zmtg2haMh5CcyFXgNukzbDz_HXdOfNe-PBhkuEBjxR7gzXWcbT5Drsv19M3Sl4S0Oh4q64nockeF5Zh-x7fZ8nL4ynvrnjqJwGdNsSIeogc6CvqnxbjhRZmgxnArD6E3v8oTdw-SxmKn-y5x0ag4ppoyTjr_UL4xLPqFVyE" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="499" data-original-width="468" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgMUNP8jUChj9WaRjQa-zmtg2haMh5CcyFXgNukzbDz_HXdOfNe-PBhkuEBjxR7gzXWcbT5Drsv19M3Sl4S0Oh4q64nockeF5Zh-x7fZ8nL4ynvrnjqJwGdNsSIeogc6CvqnxbjhRZmgxnArD6E3v8oTdw-SxmKn-y5x0ag4ppoyTjr_UL4xLPqFVyE" width="225" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kapellimestari Lauri Siimes.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Harjoittaessaan
Trubaduuria Giuseppe Verdi kirjoitti samaan aikaan toistakin
oopperaansa, La Traviataa. Kirjaimellisesti käännettynä oopperan
nimi tarkoittaa tieltä kääntynyttä tai harhapolulle lähtevää.
Väitetään Verdin soitintaneen La Traviaatan vain kolmentoista
päivän aikana Trubaduurin harjoitusten ohessa. Kolminäytöksinen
ooppera La Traviata perustuu kirjailija Alexandre Dumas nuoremman (s.
27.7.1824 Pariisi ja k. 27.11.1895 Marly-le-Roi) vuonna 1848
julkaistuun romaaniin Kamelianainen. Kamelianainen kuvaa kirjailija
Alexandre Dumas nuoremmas omia kokemuksia 23-vuotiaana keuhkotautiin
kuolleen pariisilaisen kurtisaani Marie Alphonside Duplessisin
(1824-1847) kanssa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj5WA5HzSqF5LSxGPJ5FTO6fzQt3PxjXyxwZj_YiPlhL8g3cB4bXkbkpwmYlqdlx12yu47xiiotQ6Mj7E1JPUt_O4RCJtxluqm8oXFfnZcqq_aVywu8nrlOyL6fYftMk-ZYOwUJ25HBzo3bb-4sf0slOtIzTPrt8K2iRssybC2YHvi8tFlpCguFxgSp" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="504" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEj5WA5HzSqF5LSxGPJ5FTO6fzQt3PxjXyxwZj_YiPlhL8g3cB4bXkbkpwmYlqdlx12yu47xiiotQ6Mj7E1JPUt_O4RCJtxluqm8oXFfnZcqq_aVywu8nrlOyL6fYftMk-ZYOwUJ25HBzo3bb-4sf0slOtIzTPrt8K2iRssybC2YHvi8tFlpCguFxgSp" width="179" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Alexandre Dumas nuorempi.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Kirjassaan
kirjailijan alter ego Armand Duval koki suuren rakkauden Marquérite
Gautierin kanssa, jonka esikuvana oli Marie Duplessis. Gautier oli
kotoisin maaseudulta, josta lähti 15-vuotiaana Pariisiin. Pariisissa
hän toimi ensin midinettinä ja muotivaatteiden myyjänä. Hänen
kauneutensa ja seikkailunhalunsa veivät hänet pian aivan muihin
ympyröihin. Gautieristä tuli yksi Pariisin loisteliaimmissa oloissa
eläneistä kurtisaaneista. Hän kantoi aina kameliakimppua kädessään
tai kameliankukkaa rintapielessään. Marie Gartier oli samanikäinen
kuin nuori Dumas, kuuluisan romaanikirjailijan poika. Heidän
suhteensa kesti vajaan vuoden (1844-1845) ja suhteen aikana molemmat
olivat 20-vuotiaita. Romaanissaan Dumas kertoo suhteen loppumisen
syyn näin: ”Rakas Marquérite, en ole kyllin rikas rakastaakseni
Teitä niin kuin kernaasti haluaisin, mutten myöskään kyllin köyhä
antaakseni rakastaa itseäni niin kuin Te sen kuvittelette...”</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgKsGx1lhJwuxPJ9yIbENEpSpbVt05Tl_pCPIQPSUvYfBA45c8OD69n7T_cVx8SixBNhq8znRN986UZJ7yw1APSXXMMmG3q_bBvRTZGlluJIxyrDvCQrq44WgkPFjEKoOzPF96p5fAT896SgvUXKzbvyQLP4B9oHY8-yD3R-rXpNzJcnKgw2Ybo4qBx" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="285" data-original-width="420" height="217" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgKsGx1lhJwuxPJ9yIbENEpSpbVt05Tl_pCPIQPSUvYfBA45c8OD69n7T_cVx8SixBNhq8znRN986UZJ7yw1APSXXMMmG3q_bBvRTZGlluJIxyrDvCQrq44WgkPFjEKoOzPF96p5fAT896SgvUXKzbvyQLP4B9oHY8-yD3R-rXpNzJcnKgw2Ybo4qBx" width="320" /></a></div><br /><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Oopperan
libreton kirjoitti jälleen Francesco Maria Piave. Violetta, oopperan
päähenkilö, on tuberkuloosia sairastava kurtisaani, johon
aatelinen Germont rakastuu. La Traviaatan ensi-ilta oli 6.3.1853
Teatro La Fenicessä, Venetsiassa, ja ooppera on edelleen yksi
kaikkien aikojen esitetyimmistä oopperoista. La Traviatan ensi-ilta
Venetsiassa kuitenkin epäonnistui, vaikka kriitikot ottivat uuden
teoksen vastaan suopeammin kuin yleisö paikan päällä. Toisesta
näytöksestä lähtien oopperan ensiesitys oli katastrofi.
Kolmannessa näytöksessä yleisö nauroi huvittuneena pyylevälle ja
keuhkotautiin kuolevalle sopraanolle. Muutkaan pääosanesittäjät
eivät yltäneet omalle tasolleen. Toinen ja ehkä vielä tärkeämpi
syy oopperan epäonnistumiselle oli puvustus. Oopperayleisö ei ollut
tottunut näkemään laulajia pukeutuneena oman aikansa vaatetukseen.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjwfJe-Z0HPIZC4d6aa6DgrxT9Pq9xWoYZgKC8HdtsGLpKIntqdSST6RLmQKXhppQxZltGLEG4ntROWEerescekkJhRADShzC2CGHty42745U0a8z9MuH6HKLXeF3dND18Xi1gXOgAkh-DBSRom7Vqj7JQJAoYdxT4_8BIkEFcFjckWNBlsq0ILBexW" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="400" data-original-width="300" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjwfJe-Z0HPIZC4d6aa6DgrxT9Pq9xWoYZgKC8HdtsGLpKIntqdSST6RLmQKXhppQxZltGLEG4ntROWEerescekkJhRADShzC2CGHty42745U0a8z9MuH6HKLXeF3dND18Xi1gXOgAkh-DBSRom7Vqj7JQJAoYdxT4_8BIkEFcFjckWNBlsq0ILBexW" width="180" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Francesco Maria Piave.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Säveltäjä
Giuseppe Verdi näki kirjailija Dumasin näytelmän La Dame aux
camélias (Kamelianainen) Pariisissa talvella 1852 Thé<span face="Arial, sans-serif">â</span>tre
de la Vaudevillessa. Vasta loppuvuodesta 1852 Giuseppe Verdi valitsi
näytelmän aiheen seuraavaksi oopperakseen. Oopperan tapahtumilla on
vain hyvin vähän tekemistä kevytmielisen naisen realistisen
kuvauksen kanssa. Verdin oopperalle riittää yhteiskunnallisen
miljöön luonnostelu, ja sekin tapahtuu eräänlaisena esittelynä
oopperan alkunäytöksessä. Oopperansa sävellystyön keskellä
Verdi kykeni hyödyntämään tehokkaammin juuri niitä kohtauksia,
jotka kirjailija Dumas oli muotoillut uudestaan näyttämöversiotaan
varten. Niitä olivat ensimmäisen näytöksen illanvietto, viimeinen
näytös Violettan kuolinkohtauksineen, Violettan ja vanhan Germontin
suuri dialogikohtaus Violettan maaseutuhuvilalla sekä Floran talossa
pidetyt suuret juhlat Violettan nöyryytyksineen. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Pelkistetty
tanssimelodiikka nousee La Traviaatan musiikissa erittäin suureen
osaan. Giuseppe Verdi ilmeisesti kuvasi ajamukaisilla tanssimuodoilla
elävästi tuota aikakautta ja miljöötä sekä aikakauden Pariisin
tunnelmaa. Verdille oli hyvin tärkeätä, että hänen jokaista
teostaan koristaisi oma, yksilöllinen ja erehtymätön leima. Suurin
osa ensimmäisestä näytöksestä – illanvietto Violettan
salongissa – rakentuu tanssikappaleiden ketjusta. Muotitanssit,
kuten polkat, galoppit ja varsinkin valssit, hallitsevat kohtauksen
musiikkiantia. Ensimmäisen näytöksen Violettan suuri aaria on
perinteinen kolmijakoinen italialainen aaria. Oopperan kaksi pääteema
ovat Amami Alfredo ja Di quell’amore; kumpikin toistuu teoksessa
muutamia kertoja. Oopperan perusjännite on sopraanon, baritonin ja
tenorin jatkuvissa muuttuvissa henkilösuhteissa. Violettan ja isä
Germontin duetto on tyypillinen Verdin oopperoissa toistuva isän ja
tyttären välinen duetto. Italialaisessa oopperassa Violetta oli
kokonaan uudentyyppinen sankaritar. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>La
Traviata-oopperan tapahtumat sijoittuvat noin vuoteen 1850.
Epäonnistuneen oopperan ensi-illan jälkeen La Traviata otettiin
uudestaan esitykseen neljätoista kuukautta myöhemmin
venetsialaisessa San Benedetto-teatterissa. Tällä kertaa
näyttämökuva ja oopperan puvustus oli toteutettu Ludvig VIV:n
aikaiseksi. Säveltäjä Giuseppe Verdi teki myös muutamia muutoksia
musiikkiin.</span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-34570849326742374642024-02-13T00:30:00.000-08:002024-02-13T10:50:56.065-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Giuseppe Verdi (2. osa)</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh2eC9H706_kOZpKRei-3YJ4FMCfvv8sEcSw3Aw4qxpd2DyyZZIfP3jEyJyLTcVFWAfiLIvqtOgE4m_Opmh0f52cTNrVQtfPtiFInsz2YcnFHZlYbZvI6EkHmxVJGd4OP1nzeJ1B4OOTu-hpfcf5muWErnrL2hbBVzd8zKSnidsifCBhNFM2YfAZ_Nm" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1809" data-original-width="1280" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEh2eC9H706_kOZpKRei-3YJ4FMCfvv8sEcSw3Aw4qxpd2DyyZZIfP3jEyJyLTcVFWAfiLIvqtOgE4m_Opmh0f52cTNrVQtfPtiFInsz2YcnFHZlYbZvI6EkHmxVJGd4OP1nzeJ1B4OOTu-hpfcf5muWErnrL2hbBVzd8zKSnidsifCBhNFM2YfAZ_Nm" width="170" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: x-small;">Giuseppe Verdi.</span></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Giuseppe
Verdi varjeli yksityiselämäänsä julkisuudelta piilossa. Verdi
nousi vain 28-vuotiaana Nabucco-oopperallaan oopperamaailman
tietoisuuteen ja teki säveltäjästään sankarin. Teos lähti
Italiasta kiertämään koko oopperamaailmaa ja saavutti
vuosikymmenessä jopa sellaiset paikat, kuin Pietari ja Buenos Aires
Argentiinassa. Teos elää yhä tänä päivänä ja sitä esitetään
edelleenkin menestyksellä eri puolilla maailmaa. Seuraavien vuosien
aikana (1843-1849) Giuseppe Verdi sävelsi oman terveytensä
kustannuksellakin noin kaksi oopperaa vuodessa. Tietoisesti hän näin
toimiessaan tavoitteli taloudellista riippumattomuutta ja huolettomia
eläkepäivien viettoa Sant’Agatassa, Roncolan lähellä, jonne hän
aikoi asettua omalle tilalleen viettämään eläkepäiviä
esi-isiensä tapaan. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiAgZ2Gr6Karnhxyaaqau9QcSoXNwd7dhA_OeTbN13jOwvEe-Qz_MUlr6p0VxbhgCU4-wzm2JtpQQ2iswXjHjgYGClX4h329Ms-6z8cM9WscV59F3tmXIn5uEHY9IEfWNn3XtGhWQ5_pE0x505uToPqpBFmE0Jbzsb8u5SdV5nqd6O4BmdOt2NjRybd" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="461" data-original-width="375" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiAgZ2Gr6Karnhxyaaqau9QcSoXNwd7dhA_OeTbN13jOwvEe-Qz_MUlr6p0VxbhgCU4-wzm2JtpQQ2iswXjHjgYGClX4h329Ms-6z8cM9WscV59F3tmXIn5uEHY9IEfWNn3XtGhWQ5_pE0x505uToPqpBFmE0Jbzsb8u5SdV5nqd6O4BmdOt2NjRybd" width="195" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Termistocle Solera.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Giuseppe
Verdin seuraava julkaistu ooppera oli nelinäytöksinen I Lombardi
alla prima crociata (Lombardilaiset ensimmäisellä ristiretkellä).
Täysin tietoisen laskelmoivasti Giuseppe Verdi sai jälleen oopperan
libreton Termistocle Soleralta ja säveltä jälleen sommitteli
oopperaan näyttävän kuoro-osuuden, O Signore, dal tetto natio.
Ooppera tuli Teatro alla Scalassa ensi-iltaan 11.2.1843. Säveltä
joutui oopperan valmistumiseksi paitsi säveltämään teoksen myös
käydä neuvottelut impressaarion kanssa, usein hän joutui
editoimaan libretoa käyttökelpoisemmaksi, hänen vastuulla oli myös
laulajien valinta ja hyväksyntä rooleihin, oopperaharjoitusten
valvonta, asioida kuntantajan kanssa sekä usein hän vielä johti
varsinaisen oopperaesityksen. Toisinaan säveltäjän apua tarvittiin
myös oopperatuotannon viemisessä paikkakunnalta toiselle
paikkakunnalle.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhXfWmMa-MjNgMg_7urxYEb2UwAQjPLcw17zblhV4YD6EnYsiS72BvZD0U81nORNpaeAWgIvI5fuWyzLg_a-rEMO8LTgvjLI_ujo6Nbiq_kVylhBAvl4OC8neMiHLlrXVspjGE8R6p9nq4powmg7PdyEY8svAX5vsmnNySs0yFN7xHbB_Ea-mlTHphs" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="300" data-original-width="510" height="188" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhXfWmMa-MjNgMg_7urxYEb2UwAQjPLcw17zblhV4YD6EnYsiS72BvZD0U81nORNpaeAWgIvI5fuWyzLg_a-rEMO8LTgvjLI_ujo6Nbiq_kVylhBAvl4OC8neMiHLlrXVspjGE8R6p9nq4powmg7PdyEY8svAX5vsmnNySs0yFN7xHbB_Ea-mlTHphs" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Victor Marie Hugo.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Ranskalainen
romantiikan ajan prosaisti ja runoilija Victor Marie Hugon (s.
26.2.1802 Besan<span face="Arial, sans-serif">ç</span>on ja k.
22.5.1885 Pariisi) hänen tunnetuimmat teokset ovat Pariisin
Notre-Dame (1831) ja Kurjat (1862). Hänen isänsä oli Napoleon I:n
armeijan kenraali Joseph Léopold Sigisbert Hugo ja äiti
konservatiivinen rojalisti Sophie Fran<span face="Arial, sans-serif">ç</span>oise
Trébuchet. Hugo avioitui Adéle Foucherin kanssa vuonna 1822 ja
samana vuonna ilmestyi Hugon ensimmäinen teos, Odes et poésies
diverses. Perheeseen syntyi viisi lasta. Hugo siirtyi hiljalleen pois
klassisesta kirjallisuusperinteestä ja tämä näkyi ensimmäisenä
hänen näytelmissään. Historiallisen näytelmän, Cromwell,
esipuheessa vuonna 1827 hän vaati eroa klassisesta draamasta ja
näytelmässä Hernani vuonna 1831 hän rikkoi ajan ja paikan
klassisen yhteyden ja hylkäsi ranskalaisessa draamassa pitkään
käytetyn aleksandriinimitan.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Vuonna
1841 Victor Hugo valittiin Ranskan akatemian jäseneksi ja tämä
vahvisti hänen asemansa Ranskan merkittävimpiin kirjailijoihin
kuuluvana. Hän osallistui myös politiikkaan ja kannatti Ranskan
muuttamista tasavallaksi. Hugo vastusti mm. kuolemanrangaistusta sekä
yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta ja hän kannatti myös
painovapautta. Helmikuun vallakumouksen jälkeen vuonna 1848 hänet
valittiin Ranskan toisen tasavallan lakiasäätävän
kansalliskokouksen jäseneksi. Victor Hugo otti usein kantaa
taiteilijoiden ja kirjailijoiden tekijänoikeuksia koskeviin
kysymyksiin. Hän oli yksi Association Littéraire et Artistque
Internationale-järjestön perustajajäsenistä ja hän vaikutti
osaltaan siihen, että tekijänoikeuksista tehtiin vuonna 1886
kansainvälinen Bernin sopimus Sveitsissä. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiuU8yWc94GGSvm95XCGeynOP_7kO3NdjeiAf8NlbGITS3PBkHyIQZICS2Tq4RkCbi2MX41hGUITEfAwUxrmPvVy91gzORicp8o0jBWcY3ndwPx5nW_vFTtr9ilxm2IJaGWFlOScTG6kpXzpuFjOv_SGAMSFolbXeCQvdKlDc1klkgvFbu_49EWOrO7" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="428" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiuU8yWc94GGSvm95XCGeynOP_7kO3NdjeiAf8NlbGITS3PBkHyIQZICS2Tq4RkCbi2MX41hGUITEfAwUxrmPvVy91gzORicp8o0jBWcY3ndwPx5nW_vFTtr9ilxm2IJaGWFlOScTG6kpXzpuFjOv_SGAMSFolbXeCQvdKlDc1klkgvFbu_49EWOrO7" width="185" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Francesco Maria Piave.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Giuseppe
Verdin seuraava ooppera, nelinäytöksinen Ernani, perustui
kirjailija Victor Hugon näytelmään, Hernani. Libreton oopperaan
kirjoitti Verdin elinikäinen ystävä, Francesco Maria Piave (s.
18.5.1810 Murano ja k. 5.3.1876 Milano), joka kirjoitti libretoja
useisiin muihinkin Verdin oopperoihin. Piave kirjoitti libretoja mm.
Giovanni Pacinille (s. 17.2.1796 Catania ja k. 6.12.1867 Pescia),
Giuseppe Saverio Raffaele Mercadantelle (s. 16.9.1795 Bari ja k.
17.12.1870 Napoli), Federico Riccille (s. 22.10.1809 ja k.
10.12.1877) ja Michael William Balfelle (s. 15.5.1808 ja k.
20.10.1870). Oopperan ensi-ilta oli Venetsian La Fenice teatterissa
9.3.1944. Kirjailija Victor Hugo ei alkuun sietänyt ajatusta, että
hänen näytelmänsä alennetaan oopperaksi. Vuosia myöhemmin
tutustuttuaan Ernaniin sekä myöhemmin Hugon tekstiin sävellettyyn
Rigolettoon kirjailija Hugo perui puheensa ja kehui säveltäjä
Verdin onnistuneen hänen teostensa muuttamisessa oopperoiksi.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhLAyhCQYpi4PbRYrdfVTWw4qiFKuqZWwtShRcCG65x-P4b1L1s4bXNjK2m04nDVeNWfWJiNHHp3aohwuNZXNLxws3GKHtQm6i9sK4zQK9v_5WBtOuLj5iTvCQtbdHXIsknEIYGYf7rxB_eyCi0EK4Pe6dCunl3FoLT9_TbI7I_I6jvg1-r3vp2tS9J" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="315" data-original-width="242" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhLAyhCQYpi4PbRYrdfVTWw4qiFKuqZWwtShRcCG65x-P4b1L1s4bXNjK2m04nDVeNWfWJiNHHp3aohwuNZXNLxws3GKHtQm6i9sK4zQK9v_5WBtOuLj5iTvCQtbdHXIsknEIYGYf7rxB_eyCi0EK4Pe6dCunl3FoLT9_TbI7I_I6jvg1-r3vp2tS9J" width="184" /></a></div><div style="text-align: center;"><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Giuseppe Saverio Raffaele Mercadante.</span></span></div><br /><br /></div><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Ernani-ooppera
aloitti Giuseppe Verdin elämässä ajanjakson, jota kutsutaan
kaleeriorjuuden vuosiksi – ”Anni di galera”, kuten hän itse
aikaa kutsui. Yhdeksän vuoden kuluessa (1842-1851) Giuseppe Verdi
kirjoitti neljätoista oopperaa, joista vain harvat teokset ovat
saaneet mestariteoksen aseman. Tämän kauden merkittävimmät Verdin
säveltämät oopperat olivat ehdottomasti William Shakespearen
teksteihin perustuva Macbeth sekä Friedrich Schillerin tragediaan
Kavaluus ja rakkaus perustuva ooppera Luisa Miller. Giuseppe Verdi
hankki syyskuussa 1846 itselleen tiivistelmän Shakespearen
Macbethistä ja lähetti sen Francesco Maria Piavelle. Libretto
valmistui tammikuussa 1847 ja Verdin sekä Piaven välit kiristyivät,
sillä Verdi ei ollut librettoon tyytyväinen. Seuraava ooppera,
jonka libreton Piave kirjoitti Verdille, oli La Traviata kuusi vuotta
myöhemmin. Giuseppe Verdin Macbeth kantaesitettiin Teatro della
Pergolassa, Firenzessä 14.3.1847. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjOIiktttR5IvNlSS8aC9U6qMYyA7Oy6lPvtxe-LrAka327uC_0UMzrqCp2qhU6wCaen4l6fvaxldFb27NT8oB33aE4Dy2JSEz3PT3ZSgM45Rzis7iyRfmhP5PUBHwJZMh1rNI0lSa9fnrCKlXnhnMHpIYjM8ivsNrb0DM3UVsEgmObpf9_Vy9yAnVl" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="248" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjOIiktttR5IvNlSS8aC9U6qMYyA7Oy6lPvtxe-LrAka327uC_0UMzrqCp2qhU6wCaen4l6fvaxldFb27NT8oB33aE4Dy2JSEz3PT3ZSgM45Rzis7iyRfmhP5PUBHwJZMh1rNI0lSa9fnrCKlXnhnMHpIYjM8ivsNrb0DM3UVsEgmObpf9_Vy9yAnVl" width="319" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Teatro della Pergola, Firenze.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Giuseppe
Verdin viidestoista ooppera, Luisa Miller, on vakava ooppera
(melodramma tragico), kolminäytöksinen ooppera. Oopperan
italiankielisen libreton kirjoitti Salvatore Cammarano (s. 19.3.1801
Napoli ja k. 17.7.1852 Napoli). Cammarano kirjoitti librettoja myös
muiden säveltäjien oopperoihin, kuten Domenico Gaetano Maria
Donizettin (s. 29.11.1797 Bergamo ja k. 8.4.1848 Bergamo), Saverio
Mercadanten ja Giovanni Pacinin oopperoihin. Oopperan alkusoittoa on
verrattu mm. Carl Maria Friedrich Ernst von Weberin (s. 18.11.1786
Eutin, Holstein ja k. 5.6.1826 Lontoo) oopperaan, Taika-ampuja
(1821), alkusoittoon. Verdin oopperan tapahtumat sijoittuvat
1700-luvun alkupuolen Tiroliin.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjIxqIBdUmF5RpUvUUIXKwzUXE-BI9k0aD106WIkjmXxtfym4elT6fi5ssnEBwXim_hG6MJz_YSbS6LllSkf9b8a7WWp3uglVWC89_voT19rnuJpEutGdh8XR8G1spT-oFUFNyzzJkJI_4Cn8ykz4KPb39agKG8vsoLmYX8deW_r80PHsd0hmzFEi0W" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="447" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjIxqIBdUmF5RpUvUUIXKwzUXE-BI9k0aD106WIkjmXxtfym4elT6fi5ssnEBwXim_hG6MJz_YSbS6LllSkf9b8a7WWp3uglVWC89_voT19rnuJpEutGdh8XR8G1spT-oFUFNyzzJkJI_4Cn8ykz4KPb39agKG8vsoLmYX8deW_r80PHsd0hmzFEi0W" width="177" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Domenico Gaetano Maria Donizetti.</span></span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Oopperassa
keskeisessä roolissa on maalaistyttö, Luisa Miller, joka on
rakastunut kreivi Walterin Rudolfo-poikaan. Luisan eläkkeellä oleva
sotilasisä sekä kreivi Walter ja linnanvouti Wurm yrittävät
erottaa rakastavaiset toisistaan. Linnavouti Wurm pakottaa Luisa
Millerin kirjoittamaan tämän rakastajalle Rodolfolle kirjeen, jossa
väittää rakastavansa ainoastaa linnanvouti Wurmia. Saatuaan
viestin Rodolfo haastaa linnanvouti Wurmin kaksintaisteluun, mutta
Wurm kuitenkin kieltäytyy kaksintaistelusta. Epätoivossaan Rodolfo
myrkyttää sekä itsensä että Luisa Millerin. Kun molemmat ovat jo
juoneet myrkyn, Luisa kertoo Rodolfolle linnanvouti Wurmin
vehkeilystä. Ennen kuolemaansa Rodolfo ehtii vielä ottaa
linnanvouti Wurmin hengiltä.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Ranskalaisen
Victor Hugon luomaan näytelmään Le roi s’amuse (Kuningas
huvittelee) perustuu myös Giuseppe Verdin trilogian ensimmäinen
ooppera, Rigoletto. Trilogian kolme oopperaa kuuluvat yhä edelleen
kaikkien oopperatalojen kantaohjelmistoon. Rigolettossa Giuseppe
Verdi kehitteli eteenpäin tekniikoita, jotka hän oli kehittänyt jo
Macbethissa ja Luisa Millerissä. Ooppera ei ollut vain aarioita,
resitatiiveja, kuorokohtauksia ja meluisia finaaleita; musiikki alkoi
saada uusia muotoja. Rigoletton ja Sparafucilen keskustelevat
murhasta kuin puhuen, parlando, melodian kulkiessa orkesterissa.
Kuuluisa, vanhahtava aaria ”La donna é mobile” on täydellinen
kuvaus kyynisestä viettelijästä. Viimeisen näytöksen mahtavaa
kvartettoa, Bella figlia dell’amore, on pidetty Giuseppe Verdin
parhaana kirjoittamana ensemblenä. Rigoletto osoittautui
mestariteokseksi, joka kiersi seuraavina vuosina ympäri maailman
oopperataloja. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Giuseppe
Verdi sävelsi kolminäytöksisen Rigoletton neljässäkymmenessä
päivässä vuonna 1851. Victor Hugon näytelmän perusajatuksen
mukaan hovinarri halusi tappaa valtakunnan hallitsijan. Oopperan
libretto tuli valmiiksi lokakuussa ja joulukuussa Venetsian oopperan
La Fenicen johtaja Carlo Marzari kirjoitti Giuseppe Verdille kirjeen,
jossa hän ilmoitti, että ”moraaliton ja säädytön” La
Maledizione libretto ei läpäissyt sensuuria. Francesco Maria Piave
kirjoitti uuden version librettosta nimellä II Duca di Vendome.
Tässä libretton versiossa valtakunta vaihtui Mantovan
herttuakunnaksi, mutta juoneen jäi epäloogisuuksia. Tällä kertaa
sensuuri ja Venetsian La Fenicen johto hyväksyivät tehdyt muutokset
librettoon, mutta Giuseppe Verdi ei ollut siihen tyytyväinen. Juonen
ristiriitaisuudet korjattiin ja mm. päähenkilö Triboulet
muutettiin Rigolettoksi. Giuseppe Verdi sai samoin oman tahtonsa läpi
ja päähenkilöstä tuli kyttyräselkäinen hovinarri. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Rigoletto-oopperan
ensi-ilta oli Venetsiassa La Fenice-teatterissa 11.3.1951. Giuseppe
Verdin ”romanttisen trilogian” sarjassa Rigoletto on ensimmäinen
ooppera; yhteistä näille oopperoille on yhteiskunnan hylkimä
keskushenkilö sekä heidän musiikillinen erottuvuutensa edellisistä
oopperoista: Rigolettossa rujo kyttyräselkä hovinarri,
Trubaduurissa mustalaisnainen Azucena ja La Traviatassa kurtisaani
Violetta Valéry. Rigolettossa Giuseppe Verdi kehitti kirouksen koko
oopperan teemaksi. Se on alkusoitossa ja jokainen näytös päättyy
kiroukseen.</span></span></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-6649893086681746552.post-16317446122244714082024-02-11T03:51:00.000-08:002024-02-11T10:48:44.863-08:00<p> <span style="font-size: large;"><b>Giuseppe Verdi</b></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgHHFx09qaqqbRbErGmkuCoC7o5ao8PJS78YMtZFdyT4wJeph-yamaSaN1ZwoVUzKHuV0iTJFnc6-lbMdKizga8qYxLlD0NJ6_xUXDrpzrMiVQUMhU6EstghXa7NbyvOnTVUgUOqklvkMUv5ivq9StThmruhQNg5ls0c67dr756II04OgKpBIpCPXKh" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="1091" data-original-width="1000" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgHHFx09qaqqbRbErGmkuCoC7o5ao8PJS78YMtZFdyT4wJeph-yamaSaN1ZwoVUzKHuV0iTJFnc6-lbMdKizga8qYxLlD0NJ6_xUXDrpzrMiVQUMhU6EstghXa7NbyvOnTVUgUOqklvkMUv5ivq9StThmruhQNg5ls0c67dr756II04OgKpBIpCPXKh" width="220" /></a></span></span></div><div style="text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><span style="font-size: x-small;">Säveltäjä Giuseppe Verdi.</span></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><span><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
<span face="Arial, sans-serif"><span>Giuseppe
Fortunino Francesco Verdi (s. 10.10.1813 Le Roncole, Busseton lähellä
Parman herttuakunnassa ja k. 21.1.1901 Milano) on tunnettu
italialainen romantiikan ajan oopperasäveltäjä. Giuseppe Verdin
isä oli maatalon pitäjä ja pienen maatilan omistaja, Carlo
Giuseppe Verdi. Perhe asui Po-joen (lat. Padus) laakson pienessä 4
000 asukkaan kylässä. Giuseppe-poika osoitti jo varhain
musikaalista lahjakkuutta ja hän sai neljävuotiaasta lähtien
opetusta musiikkiin; hänelle ostettiin soittimeksi spinetti.
Yhdeksänvuotiaana Giuseppe toimi jo opettajansa tuuraajana urkurina
kylänsä kirkossa. Koulun Giuseppe kävi kylän koulussa ja meni
myöhemmin ginnasioon Bussetossa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjesgMFHBDK75ej5ik7YYqwJzCV2NCl50vRKNNYO_4aPh1Bz4Ds7onF-kJ3T8AtMJ1ujzRNUHF3WyDY8zuyUh3HN42HCChJKa3g9IHAjh6jeQ_sRP7NKnKT3bl4-hFCSjXYzE66dBbQdjwuCyjaHlDVaXFWGS4qXfL1cJIweSY8vLgBO2joFRainpjm" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="419" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjesgMFHBDK75ej5ik7YYqwJzCV2NCl50vRKNNYO_4aPh1Bz4Ds7onF-kJ3T8AtMJ1ujzRNUHF3WyDY8zuyUh3HN42HCChJKa3g9IHAjh6jeQ_sRP7NKnKT3bl4-hFCSjXYzE66dBbQdjwuCyjaHlDVaXFWGS4qXfL1cJIweSY8vLgBO2joFRainpjm" width="189" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Antonio Barezzi.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Bussetossa
jo Giuseppe Verdi sävelsi sittemmin kadonnutta musiikkia kaupungin
kirkolle sekä amatööriorkesterille. Kauppias ja fanaattinen
musiikin harrastaja, Antonio Barezzi (23.12.1787 Busseto ja k. 21.7.1867 Busseto), otti Giuseppe Verdin
suojatikseen kotiinsa vuodesta 1831 lähtien ja toimi tälle lähes
isän veroisena ihmisenä. Barezzi omisti Bussetossa ruoka- ja
liköörikaupan, hän toimi tukkumyyjänä ja omisti maata sekä
toimi pienenä liköörintuottajana. Antonio Barezzi perusti
16.8.1813 Busseton filharmonisen orkesterin, joka kokoontui hänen
talossaan; nuori Giuseppe Verdi esiintyi myös 10-vuotiaana
ensimmäistä kertaa tässä Barezzin talossa. Barezzi harrasti itse
huilun, klarinetin, käyrätorven ja ophicleidin soittoa. Vuonna 1832
Barezzi kustansi Giuseppe Verdille tämän syventävät
musiikkiopinnot. Verdin tarkoitus oli opiskella musiikkia Milanon
konservatoriossa, mutta sinne hän ei jostakin syystä päässyt
opiskelemaan. Verdi opiskeli sponsorinsa myöntämin varoin
yksityisesti musiikkia professori Vincento Lavignan ohjauksessa;
Verdi kertoi, että opiskelussa keskityttiin vuosina 1832-1835
lähinnä kaanoneitten ja fuugien tekemiseen. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Bussetossa
tuli vapaaksi urkuri tehtävät, kun Giuseppe Verdin edellinen
opettaja, Provesi kuoli; paikan sai Giuseppe Verdi. Verdi myös
sävelsi ja opetti musiikkia ahkerasti noihin aikoihin. Barezzi
järjesti Giuseppe Verdille Busseton kunnan musiikinopettajan viran
5.3.1836 lähtien. Verdi solmi avioliiton 4.5.1836 Antonio Barezzin
tyttären, Margherita Barezzin, kanssa. Avioparille syntyi kaksi
lasta. Muiden töidensä ohessa Verdi sai ensimmäisen oopperansa
(Rocestre) valmiiksi, mutta siitä ei valitettavasti ole säilynyt
varmuudella mitään. On epävarmaa, muuttuiko Rocester Obertoksi,
joka oli Giuseppe Vedrin ensimmäinen esitetty ooppera La Scalassa
Milanossa. Giuseppe Verdin opettaja Vincento Lavigna ennätti kuolla
ennen kuin Verdi ooppera sai esityksensä Milanossa. Samaan aikaan
myös Verdien vanhempi lapsi kuoli ja Verdit päättivät matkustaa
Barezzin lainarahojen avulla Milanoon. Näihin aikoihin Verdien
toinenkin lapsi kuoli.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Verdi
suri lastensa kuolemaa, mutta näinä raskaina aikoina hän aloitti
säveltää kuitenkin toista oopperaansa, Un giorno di regno (Päivä
kuninkaana). Tämä ooppera buffa (koominen ooppera) istui huonosti
Giuseppe Verdin henkiseen mielialaan. Säveltäjä keskeytti
sävellystyön sairastuttuaan. Kun Giuseppe Verdi parani
sairaudestaan, sairastui vaimo, Marherita, vakavasti. Verdi aneli
Antonio Barezzia saapumaan Milanoon ja Barezzi saapuikin kaupunkiin
vain tuntia ennen tyttärensä kuolemaa. Vaimon kuoltua Giuseppe
Verdi masentui entistä enemmän. Tässä mielentilassa hän
kuitenkin sävelsi oopperansa loppuun; samoin hän harjoitutti
oopperan ja johti sen esityksen La Scalassa vuonna 1840. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Päivä
kuninkaana-oopperan esitys oli La Scalassa katastrofi. Myöhemmin on
erheellisesti luultu, että tämän esityksen jälkeen
kaksinäytöksinen Päivä kuninkaana-ooppera olisi unohdettu
kokonaan. Vain viisi vuotta Milanon fiaskon jälkeen oopperaa
esitettiin Venetsiassa kaudella 1945/1846 ja samoin sitä esitettiin
vuonna 1859 Napolin San Carlo-teatterin ohjelmistossa. La Scalan
esityksen jälkeen Verdi oli niin masentunut, että hän ajatteli
jättää säveltämisen kokonaan. La Scalan oopperatalon johtajana
vuosina 1829-1850 toiminut, Bartolomeo Merelli (s. 19.5.1794 ja k.
10.4.1879), sai Verdin kuitenkin puhuttua ympäri jatkamaan
sävellystyötään. Bartolomeo Merelli oli sopinut Giuseppe Verdin
kanssa tilauksen kolmesta oopperasta, joista ensimmäinen oli siis
Felice Romanin librettoon vuodelta 1818 tämä katastrofiin La
Scalassa joutunut Verdin ooppera, Un giorno di regno. Giuseppe
Verdiä taivutteli Merellin lisäksi sävellystyötään jatkamaan
myös hänen appi-isänsä, Antonio Barezzi.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjZZlrh1SqHLoXoj-B1eJ1xjrGhZ7WvU8ufqadm6RWlSjvNX6CjbOGKCEc3wuaXo_geFVd0VoDsxY-dn5GMnH18xloV7oJgBVGmYJbCPQP3iptFMoSXGjig17fOVvIveto70nm97FMIusfl1U33OF0glT1IV15pMw-3Bu9YtkGE1tninK6laJzOCGfO" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="425" data-original-width="330" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjZZlrh1SqHLoXoj-B1eJ1xjrGhZ7WvU8ufqadm6RWlSjvNX6CjbOGKCEc3wuaXo_geFVd0VoDsxY-dn5GMnH18xloV7oJgBVGmYJbCPQP3iptFMoSXGjig17fOVvIveto70nm97FMIusfl1U33OF0glT1IV15pMw-3Bu9YtkGE1tninK6laJzOCGfO" width="186" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Bartolomeo Merelli.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Merelli
antoi La Scalassa Giuseppe Verdille uuden libreton luettavaksi
kotiinsa. Temistocle Solera (s. 25.12.1815 ja k. 21.4.1878) oli
säveltänyt neljä oopperaa omiin libretoihinsa, mutta nämä
oopperat eivät koskaan menestyneet. Turhautunut Giuseppe Verdi jätti
libreton kotonaan pöydälle ja libreto oli avautunut kohdasta, jossa
yöllä unta saamaton Verdi lukiessaan libretoa huomasi sanat ”Va,
pensiero, sull’ali dorate” (Lennä ajatus, kultasiivin).
Luettuaan libretoa usempaan kertaan Verdi aloittu sävellystyön,
jonka tuloksena oli nelinäytöksinen ooppera Nabucodonosor;
myöhemmin teos lyhennettiin kätevämpään muotoon, Nebucco.
Ooppera oli Giuseppe Verdin kolmas ooppera ja se sai ensi-iltansa
Milanon Teatro alla Scalassa 9.3.1842. Oopperan epäilemättä
tunnetuin kohtaus on heprealaisten kuoron laulama Va pensiero,
sull’ali dorate. Oopperasta tuli erinomaisen onnistunut teos, joka
yhä edelleen kuuluu kuuluisien oopperatalojen ja suurten
kapellimestareiden vakio-ohjelmistoon. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Giuseppe
Verdi jäi libreton kohtaan kiinni, koska se muistutti hänelle
läheistä Raamatun tekstiä. Oopperan tarina kertoo juutalaisten
vankeudesta Babyloniassa. Ooppera sijoittuu aluksi Jerusalemiin ja
myöhemmin Babyloniaan Nebukadressar II:n hallinnon aikaan vuosiin
605-562 eaa. Nebukadressar II hävitti Salomonin temppelin vuonna 586
eaa ja vei juutalaiset pakkotyöhön Babyloniaan. Oopperan
näytöksillä on samoin omat nimensä: I näytös on Jerusalem,
Salomonin temppeli, II Jumalankieltäjät, III Ennustus ja IV
Murskattu epäjumala. Nabucco-ooppera oli menestys aivan alusta
alkaen. Oopperasta muodostui Risorgimenton eli Italian kansallisen
vapautuksen symboli. Italialaiset tunnistivat heti alistetun kansan
piilomerkityksen ja ensi-iltayleisö vaati saada kuulla uudestaan
heprealaisten orjien kuoron Va pansiero. Oopperaesityksen saamat
runsaat aplodit olivat protesti Pohjois-Italian itävaltalaisille
vallanpitäjille, sillä yleensä kaikki mielenosoitukset olivat
siellä kiellettyjä. Giuseppe Verdistä ei koskaan – yllättävää
kyllä – tullut Italian virallista hymnisäveltäjää. Laulu,
josta verrattain myöhään, vasta toisen maailmansodan jälkeen,
tehtiin Italian kansallislaulu, oli niinikään Risorgimenton vuosina
syntynyt laulu. Laulun sävelsi Michelo Novero (1822-1885) vuonna
1847 nimellä Canto degli italiani.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Giuseppe
Verdin kaikista oopperoista juuri Nebuccon voima on eniten
riippuvainen erinomaisesta kuorosta. Oopperassa kuoro edustaa kansan
ääntä ja kuoron voi nähdä yhtenä roolihahmoista. Suuri merkitys
on kuoron unisonisuudella. Oopperassa on suuria rooleja baritonille
sekä dramaattiselle sopraanolle ja bassolle. Abylonian kuninkaan
Nabuccon tyttären, Abigaillen vaativan sopraanoroolin Giuseppe
Verdi loi tulevalle toiselle aviovaimolleen, Clela Maria Josepha
(Giuseppina) Strepponille (s. 8.9.1815 Lodossa ja k. 14.11.1897
Bussetossa), joka lauloi osan oopperan ensi-illassa. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjXpOphm1S1HzvmjM7F2fhw4DZkSerTKvm9h2Ekf48BlpWrm8E56sAVKM5JJgsp4J9dcoce3V6orTL3alwZImOwskS8Rw63E_mhQbd6MG8ngAcE5YVFW1_kQPV18BdXF55Z0ergUoRMJjpWL6Lv4OILA7ZEBuVCuR4SHtPueVluPVEhlhnWlkI8Ooz6" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="284" data-original-width="225" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjXpOphm1S1HzvmjM7F2fhw4DZkSerTKvm9h2Ekf48BlpWrm8E56sAVKM5JJgsp4J9dcoce3V6orTL3alwZImOwskS8Rw63E_mhQbd6MG8ngAcE5YVFW1_kQPV18BdXF55Z0ergUoRMJjpWL6Lv4OILA7ZEBuVCuR4SHtPueVluPVEhlhnWlkI8Ooz6" width="190" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Sopraano Giuseppina Strepponi.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Strepponi
oli tunnettu lombardialainen sopraano, joka opiskeli Milanon
konservatoriossa ja lauloi Itävallassa usean vuoden ajan. Hän
debytoi La Scalan oopperatalossa vuonna 1839. Hän alkoi tapailla
Giuseppe Verdiä, joka oli aikaisemmin jäänyt leskeksi hänen
ensimmäisen vaimonsa, Margherita Barezzin kuoltua. Giuseppina
Strepponi lauloi pääroolin monissa Giuseppe Verdin uran
ensimmäisissä oopperoissa. Giuseppina Strepponi ja Giuseppe Verdi
menivät lopulta naimisiin vuonna 1859 asuttuaan sitä ennen yhdessä
jo kaksitoista vuotta. Heidän välinen kirjeenvaihtonsa on näytellyt
merkittävää roolia tutkittaessa Giuseppe Vedrin elämää. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiVnaQgE4tzSJr979_WPdItfPB-7_8hOwO_HVEXF-TpYyb-BbvECTCmYKiBYJQJXQC3avW9H4gqyVqKpJGy6ajqa4RMiNloi44lYCHyGRspyBCPXdFHI_gT0VrJuZT9Erlz3EJObkxRhRzGC7uHWX1mAwQ2A9Hlr27csW-wfg2fiFNIImn3CPAMsVEt" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="219" data-original-width="330" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEiVnaQgE4tzSJr979_WPdItfPB-7_8hOwO_HVEXF-TpYyb-BbvECTCmYKiBYJQJXQC3avW9H4gqyVqKpJGy6ajqa4RMiNloi44lYCHyGRspyBCPXdFHI_gT0VrJuZT9Erlz3EJObkxRhRzGC7uHWX1mAwQ2A9Hlr27csW-wfg2fiFNIImn3CPAMsVEt" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Salonki Barezzin talossa.</span></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg9aTZBLsgvVQKWa8Wlyk4u429jvAVp6SEO7KyKu96_zpRMhewjixJS3DMmPVYbZzmpOrPyDRqCJhIQJ7cBn0_NrUBqa-5wuzsYTeNlpAkkU_P4eD4vnYz8gF_YkaeitbjeoNVHZlq_htmrBgJMdjZ2srJZnMSutI0JyveuDf_t6c0wFtrAABbd60Hs" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="549" data-original-width="976" height="180" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEg9aTZBLsgvVQKWa8Wlyk4u429jvAVp6SEO7KyKu96_zpRMhewjixJS3DMmPVYbZzmpOrPyDRqCJhIQJ7cBn0_NrUBqa-5wuzsYTeNlpAkkU_P4eD4vnYz8gF_YkaeitbjeoNVHZlq_htmrBgJMdjZ2srJZnMSutI0JyveuDf_t6c0wFtrAABbd60Hs" width="320" /></a></div><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Anton Tomaschekin valmistama fortepiano.</span></div><br />
<p></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span>Casa
Barezzi osoitteessa via Roma 119 Bussetossa Parman maakunnassa –
talosta on näkymät keskeiselle Piazza Giuseppe Verdille – kuului
1800-luvun alussa tukkukauppias Antonio Barezzille. Nykyisin talo
toimii Giuseppe Verdin muistomuseona, jonka Salongissa Giuseppe Verdi
esiintyi ensimmäistä kertaa yleisön edessä. Tässä talossa
Giuseppe Verdi tapasi myös ensimmäisen kerran tulevan vaimonsa,
Margheritan, suojelijansa tyttären. Salongin arvokkain esine lienee
Anton Tomaschekin valmistama fortepiano, jonka Antonio Barezzi
lahjoitti vuonna 1835 omalle tyttärelleen, Margheritalle.
Böömiläinen Anton Tomaschek valmisti Wienissä soittimiaan vuosina
1831-1858. Elokuussa 1858 veljekset Anton ja Christian Tomaschek
jäivät eläkkeelle ja veljenpoika Wenzel otti pianotehtaan
johtaakseen. Tällä fortepianolla Giuseppe Verdi sävelsi ainakin
oopperan, I due Foscari (1844), ja hän myös lohdutti anoppiaan
soittamalla tällä fortepianolla heprealaisten orjien kuoro-osaa
tämän elämän viime hetkillä. </span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span face="Arial, sans-serif"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhbZpWBCjd-qN8HoFg3xHu1e1RfEn6OZVrKeTDPS2KSiu8jPmEDH5frGPDD4KSY3DgeFxDQjVsLhdocUlOp52fNJY1QIhKVom4E6Ceveo9fQhlKp_IvyK454E8qMBVDsCzAZl-_u-d4miFlNSjxwUmjMuUIqv0T9wWeRiTWSHu4ftXMSkEJiSYj70UU" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img alt="" data-original-height="258" data-original-width="390" height="212" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEhbZpWBCjd-qN8HoFg3xHu1e1RfEn6OZVrKeTDPS2KSiu8jPmEDH5frGPDD4KSY3DgeFxDQjVsLhdocUlOp52fNJY1QIhKVom4E6Ceveo9fQhlKp_IvyK454E8qMBVDsCzAZl-_u-d4miFlNSjxwUmjMuUIqv0T9wWeRiTWSHu4ftXMSkEJiSYj70UU" width="320" /></a></span></span></div><span face="Arial, sans-serif"><div style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Casa Barezzi.</span></div><span><br /></span></span><p></p>Avainsijoitushttp://www.blogger.com/profile/08865803877488367526noreply@blogger.com0