Hillel Tokazier (17. osa)
Seppo Rannikko sovitti musiikkia alkuun tv-ohjelmiin ja -mainoksiin, kuten Kaarlo ”Kalle” Uolevi Kaartisen (s. 5.9.1930 Helsinki) säveltämät vakioveikkauksen ja Loton tunnusmusiikit. 1960-luvulla Seppo Rannikko toimi samoin TV-tuottajana, käsikirjoittajana, säveltäjänä ja sovittajana muun muassa ohjelmassa Zero – Lentävä lautanen. 1960-luvun lopulta 1970-luvun alkuun Rannikko toimi sovittajana ja tuottajana levy-yhtiö EMI:n Suomen osastolla. Hän sovitti tuolloin musiikkia mm. laulaja ja Suomen ainoalle oikealle trubaduurille, Tapio Rafael Heinoselle (s. 29.12.1941 Porvoo ja k. 6.1.1985 Porvoo).
Vuosina 1974-1975 Seppo Rannikko opiskeli jazzmusiikin sovittamista ja orkestrointia Berklee College of Music -oppilaitoksessa Yhdysvaltain Bostonissa. Sen jälkeen 1970-luku oli Seppo Rannikon musiikillista kulta-aikaa. Tuohon aikaan hän toimi Henry Haapalaisen Fonovox -yhtiössä muusikkona, sovittajana ja äänilevytuottajana. Hänen ensimmäinen työtehtävänsä Fonovoxilla oli hänen ja sanoittaja, sovittaja, tuottaja ja muusikko Jarmo Voitto Ilari Jylhän (s. 9.1.1951 Loppi) yhteistyönä tuottama Tapio Heinosen albumi Lämmöllä (1974). Vuonna 1976 Seppo Rannikko teki valtaosan sovituksista Reijo Taipaleen albumille Juhlakonsertti. Rannikko tuotti levyjä myös Kaarlo Kullervo ”Lutu” Linnan (s. 24.11.1911 Helsinki ja k. 19.10.1987 Helsinki) Suurelle Humppaorkesterille, viulisti ja laulaja Jari Pekka Lappalaiselle (s. 11.11.1948 Kuopio ja k. 16.6.2022 Helsinki), Reijo Viidalle (oik. Reijo Viitanen, s. 12.12.1936 Pohjaslahti) ja Martti Siiriäiselle (s. 1936 Terijoki). Vuoden 1975 Syksyn Sävel -kilpailussa Seppo Rannikko sovitti Salomonin (oik. Timo Antero Silvennoinen, s. 22.4.1949 Helsinki ja k. 19.11.1997) laulaman Unisadun, joka sijoittui kilpailussa toiseksi ja hävisi vain niukasti Erkki Ilmari Liikasen (s. 16.4.1943 Viipuri) kappaleelle Evakkoreki.
Fonovox -yhtiö äänitti myös Seppo Rannikon kaksi ensimmäistä sooloalbumia, Sahara (1976) ja Disco Jungle (1977). Sahara -albumi sisälsi pääasiassa tuon ajan suosikki-iskelmiä ja ikivihreitä, mutta Disco Jungle antoi jo hieman laajemman kuvan Seppo Rannikon osaamisesta: huomattava osa albumin musiikista on hänen omia sävellyksiään latindisco -tyyliin sovitettuna. 1970- ja 1980-luvulla Seppo Rannikko ehti vielä vaikuttaa yhtyeissä Karpalo ja Pedro’s Heavy Gentlemen, jälkimmäisessä vain satunnaisena vierailijana. Fonovox -kauden jälkeen Seppo Rannikko työskenteli vielä JP Musiikissa, jonka tärkein artisti oli Jaakko Teppo. Tepon esittämän Pamelan introssa on kuultavissa Rannikon tukeva tenorisoundi.
Jarmo Jylhän mukaan Seppo Rannikko piilotteli myös tanssi- ja iskelmämusiikin sovituksiinsa nerokkaita jazzmaisia riffejä ja obligatoja ja sai siten kappaleen kuulostamaan tuoreelta ja svengaavalta. 1980-luvun puolivälissä Seppo Rannikko joutui terveyssyistä luopumaan ammattimuusikon urastaan. Rannikko sai valtion ylimääräisen taiteilijaeläkkeen toukokuussa 1987 alkaen ja hän kuoli 72-vuotiaana Tampereella 25.11.2000. Seppo Rannikko on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle Tampereella.
Seppo Rannikko oli myös hyvin tunnettu omintakeisesta huumoristaan. Erään kerran Hillel Tokazier ei ollut täysin tyytyväinen yhteen pieneen kohtaan äänityksessä ja hän halusi paikata asian välittömästi, mutta Seppo Rannikko sanoi: ”Ei vaikuta myyntiin. Kuunnellaan seuraavan kerran Yleisradiosta.” Toisella kerralla Seppo Rannikko tervehti iloisesti studioon tullutta Hilleliä: ”Kato, Hanukka-ahon ajattelija!” Tuolloin vietettiin juuri juutalaisten hanukkajuhlaa. Turkkiin lähtiessään Seppo Rannikko lohkaisi lentoemännälle: ""Tuli vähän asiaa Vähään Aasiaan!” Kun taas oli aika keskustella palkkioiden maksamisesta, Rannikko veisteli: ”Nyt on aika luoda silmäys korvauksiin!”
Sovittaja, säveltäjä, pianisti ja kapellimestari Keijo Antti Kalevi Hyvärinen (s. 20.6.1946 Kuopio ja k. 22.5.2025 Helsinki) oli Marion Evi Rungin (s. 7.12.1945 Helsinki) hovisäestäjä, mutta myös tiukin studiokapellimestari, jonka Hillel Tokazier koskaan on tavannut soittotehtävissään. Antti Hyvärinen perusti oman yhtyeensä jo vuonna 1963, minkä jälkeen hän toimi kapellimestarina studiotöissä, viihdeorkestereissa sekä televisiossa. Hyvärinen tuotti lukemattomia sävellyksiä ja sovituksia television viihdeohjelmiin sekä ravintolaesityksiin. Levytuottajana ja sovittajana Antti Hyvärinen toimi varsinkin Tapani Kansan, Kirkan, Matin ja Tepon, Tarja Ylitalon sekä Marion Rungin taustalla.
Studiossa soittajat kutsuivatkin Antti Hyväristä tarkaksi kuopiolaiseksi piällysmieheksi. Kerran Antti Hyvärinen pyysi Hillel Tokazierin mukaan Marion Rungin laulamien juutalaisten laulujen äänitykseen. Hyvärinen vaati, että kaikki äänenkuljetukset soitetaan studiossa tarkasti nuottikuvan mukaan. Hillel Tokazierin improvisoidessa väliin jotakin omaa – kappaleeseen kuitenkin täysin sopivaa – pisti Hyvärinen soiton heti poikki ja huusi: ”Soita nuottien mukaan!” Koska Hillel Tokazier tunsi hyvin juutalaisen musiikin soittoperinteen, sai hän kuitenkin äänityksessä hieman soitettua omiaankin mukaan.
Hillel Tokazier tutustui samoin laulaja, huilisti, säveltäjä, sovittaja ja kosketinsoittaja Osmo Väinö Kalervo ”Kassu” Haloseen (s. 24.1.1953 Säräisniemi), jonka sävellyksiä on levytetty yli 2 000 laulua. Uransa alkupuolella Halonen soitti huilua Boråsin kaupunginorkesterissa Ruotsissa. Sieltä hän lähti Kirkan orkesteriin urkuriksi kiertueelle. Haloselle on myönnetty noin 70 kultalevyä uransa aikana. Omia soololevyjä Halonen on ehtinyt tehdä myös kuusi albumillista ja nykyään hän säveltää myös sinfoniamusiikkia.
Kalervo Halosen studioryhmässä vakiojäseniä olivat Pekka Helin (s. 1951 Karhula), Juha Pauli Björninen (s. 16.1.1954 Karhula), Janne Louhivuori, Heikki ”Häkä” Virtanen ja Vesa Aaltonen. Kassu Halonen oli tuolloin julkaissut juuri ensimmäisen sooloalbuminsa, mutta hän oli tunnettu jo laulajana sekä sovittajana. Halonen pyysi Hillel Tokazierin mukaan omalle kiertueelleen soittamaan. Tämä avasi samalla Hillel Tokazierille oven päästä soittamaan Halosen seuraavalle soololevylle.
Vuodesta 1979 eteenpäin alkoivat Hillel Tokazierilla suuret vaikeudet kotona perhe-elämässä vaimon kanssa, joka sitten ajan kanssa lopulta johti avioeroon. Avioelämän arki oli muuttunut vähemmän sopuisaksi ja epämiellyttäväksi, mutta Hillel Tokazier ei myöskään osannut ajatella, että pian keskusteltiin jo avioerosta. Aviopari päätti kuitenkin odottaa vuoden ennen avioeroa. Sinä aikana Hillel Tokazier otti yhä vahvemman otteen perhe-elämästä ja hän vähensi selvästi keikoilla käyntiä. Hän teki kotoa jonkin verran studiosoittoja. Vuonna 1980 Hillel Tokazier teki juutalaisen Hazamir -kuoron kanssa kymmenen päivää kestäneen Yhdysvaltojen matkan sekä Kassu Halosen kiertueen. Hillel Tokazier toivoi todella, että elämä kotona rauhoittuisi, mutta niin ei näyttänyt käyvän. Häntä lohdutti kuitenkin se, että hän sai olla enemmän lastensa kanssa ja hoitaa lapsia.
Selvää oli vuoden kuluttua kuitenkin se, että avioero oli edessä ja aviopari ei enää jatka yhteiselämää. Avioparin arvot ja elämäntavat olivat niin erilaiset ja kumpikin halusi omalta elämältään erilaisia asioita. Näin ollen yhteiselämälle ei näkynyt minkäänlaisia edellytyksiä. Avioero tapahtui vuonna 1981, jolloin avioparin lapset olivat seitsemän ja viisivuotiaat. Pari sai kuitenkin sovittua lasten tapaamis- ja kasvatusasiat molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Hillel Tokazierin sisko, Hannele, oli hänelle tuona vaikeana aikana korvaamaton apu ja turva.
Hillel Tokazierin elämässä avioero merkitsi suurta käännekohtaa elämässä. Täytyi hetkeksi ihan pysähtyä ja ajatella tilannetta uudestaan. Keikkasoittojen lopettaminen onneksi antoi tilaa tehdä jälleen omaa musiikkia, mutta yleisesti ottaen hänen muu vointinsa ei ollut kovin kaksinen. Hän sai onneksi erään tuttunsa avustuksella vuokrattua Munkkiniemestä kalustetun kaksion. Henkilökohtaisten tavaroidensa lisäksi hän muutti asuntoon vain pianonsa kanssa. Kitaristi Matti Auranen auttoi Hillel Tokazieria Lauttasaaresta muutossa.
Yksineläjän arkielämä tuntui aluksi ainakin sietämättömältä ja tuntui lähinnä siltä, kuin olisi menettänyt suunnilleen kaiken. Päällimmäisenä oli murhe ja huoli lasten voinnista. Ahdistavaa oli samoin jatkuva hiljaisuus. Edes puhelin ei enää soinut. Tuntui siltä, kun kaikki ystävätkin olisivat unohtaneet ja ottaneet etäisyyttä. Ainoat ystävät tuohon aikaan, jotka pitivät yhteyttä ja kutsuivat kyläilemään luokseen olivat vanhat luokkakaverit, Leif ja Ruth Kamtsan. Musiikki toimi kuitenkin suurena lohduttajana. Munkkiniemen asunnossa Hillel Tokazier asui kolme kuukautta, mutta sen jälkeen asunnon omistaja laittoi asunnon myyntiin. Hillel Tokazierilla oli sentään onnea, kun hän sai vakuutusyhtiöltä vuokra-asunnon Haukilahdesta, Espoosta. Vuokra-asuntoon Haukilahdessa hän asettui asumaan alkutalvesta 1982. Vuokra-asunto oli jälleen melko autio, sillä hänellä oli siellä seuranaan vain piano, sänky ja muutama keittiöjakkara.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti