Koneteknikko ja kveekari James Finlayson (7. osa)
Helmikuun lopussa 1824 Nordenskjöld sai oman lausuntonsa valmiiksi ja lähetti sen paroni Rehbinderille, joka sen esittelisi keisarille. Kurkistamme seuraavaksi hieman tuota lausuntoa: ”Finlaysonilla on jo seuraavat rakennukset ja koneet valmiina, nimittäin:
1:0 Hänelle armollisimmin annetulla paikalla kosken rannassa 76 jalkaa pitkä ja 26 jalkaa leveä hirsitalo, kahtena kerroksena ja tilavin ullakkokerroksin. Tässä talossa on Englannin kehruurakennusten tapaan maan puolella kylkirakennus, johon kuuluu eteinen ja portaat kaikkiin kerroksiin, pieni konttorihuone ja kuumailmalaitos kaikkien kerrosten lämmittämiseksi samanaikaisesti, samoin kuin kosken puoleisella sivulla erikoinen ulkoneva ratasrakennus, jonka 16 jalan läpimittainen vesipyörä antaa aina 30 hevosen voiman.
Päärakennuksen toisessa kerroksessa ovat jo valmiina ja mainitun vesipyörän liikkeelle panemina: 3 sorvikonetta keskulaisia rauta- ja puuesineitä varten, 2 pyörösahaa, läpimitaltaan toinen 12, toinen 18 tuumaa, sekä sitä paitsi pieni tasauskone karstaus- ja kehruukoneisiin tarvittavia pienempiä hammasrattaita varten. Näiden koneiden lisäksi on Finlaysonilla melkein valmiina ranskalaismallinen kertauskone sekä puuaine ja useimmat rautaosat pariin karstauskoneeseen. Valutavara niihin on saatu osaksi Englannista, osaksi Pietarin valimoista.
2:0 Jonkin matkaa tehdasrakennusta ylempänä, myös kosken rannassa, valimo, pystyhirsistä rakennettu, ja siinä 2 muurattua vetouunia messingin sulattamiseksi sulattimissa sekä pieni kupu-uuni rautaa varten. Tästä valimosta puuttuu kuitenkin vielä liehdin ja kuivausuuni sekä tarpeellinen hiilirakennus. Finlayson aikoo aivan tämän valimon viereen rakentaa pienen rakennuksen hienotaevasaraa sekä muutamia veden käyttämiä hiontakiviä varten. Kaikkea tätä, samoin kuin kupu-uunin liehdintä, tulisi käyttämään pieni vesipyörä, mihin on erinomainen tilaisuus.
3:0 Pajana käytetään lähistöltä ostettua ja Finlaysonin alueelle siirrettyä taloa, jossa myös on huone seppää varten.
4:0 Asunnoksi itselleen ja pienelle köyhien lapsien instituutille, jotka Finlayson on ottanut hoitoonsa, hän on järjestänyt T.K.M.:nne armollisimmin luovuttaman entisen polttimorakennuksen; sekä
5:0 ostanut ja alueelleen siirtänyt talon, joka on aiottu valimon päällysmiehen asunnoksi; samoin kuin
6:0 ostanut asutun tontin työmiesten asunnoiksi.
Yllämainitut jo valmiit koneet ovat rakenteeltaan niin sirot ja täydelliset, ettei sellaisia ennen ole Suomessa nähty, ja osoittavat sellaisten rakentamiseen harjaantunutta kättä. Olen kuitenkin ollut huomaavinani, että Finlaysonin ammattina Englannissa on ollut oikeastaan karstaus- ja kehruukoneiden kokoaminen lähemmin tutustumatta niihin tarvittavien rautakappaleiden valamiseen.
Toiselta puolen ei Finlayson tosin ole täyttänyt kaikkia vaatimuksia, joita hänen lupaustensa ja pyytämiensä privilegioiden johdosta olisi voinut odottaa; mutta syyt, jotka hän on ilmoittanut harhaan osuneitten toiveittensa aiheeksi, eivät kenties ole perusteettomat.”
Hyvin asiapitoisen lausuntonsa Nordenskjöld lähetti siis eteenpäin, mutta aikaa vain vierähti kummasti asian ympärillä. Vähien rahojensa kanssa tuskaili Finlayson ja kyseli toukokuussa 1824 kirjeellään asiansa edistymistä Nordenskjöldiltä. Myöhemmin Finlayson lähestyi suoraan paroni Rehbinderiä kirjeellään kysellen jälleen asian etenemistä. 18.7.1824 annettiin keisarillinen käsky lainan myöntämisestä Finlaysonille. Tosin Finlayson sai tietoonsa päätöksen vasta 27.9.1824 Tampereen kaupunginhallitukselle lähetetystä kirjelmästä. James Finlayson oli jo jonkin aikaa viettänyt aikaansa sairaana vuoteessa syvästi rahatilanteensa masentamana. Häntä loukkasi nyt syvästi menettely, jolla kaupungin edustajat tulivat tietämään hänen saamansa lainan ehdot.
Sitaatti päätöksestä: ”Hänen Keisarillinen Majesteettinsa on katsonut hyväksi Suomen yleisistä valtionvaroista myöntää manufaktuurinharjoittaja Finlaysonille uuden korottoman lainan, suuruudeltaan 36 000 bankoassignaattiruplaa, jos Finlayson suostuu seuraaviin sitoumuksiin, nimittäin:
1:0 että hänen pääelinkeinokseen tulee puuvillan ja villalangan kehruu sekä flanellien ja villaisten neulomatöiden valmistaminen;
2:0 että hän tätä tarkoitusta varten jo valmiiseen tehdastaloonsa asentaa kaksi villankehruukonetta sekä kaksi puuvillankehruukonetta niihin kuuluvine valmistus- ja kertauskoneineen, jotka kaikki laitokset hänellä pitää olla tulevaksi kesäksi täydessä käynnissä;
3:0 että valimoa ja koneiden valmistusta aluksi jatketaan ainoastaan Finlaysonin omien koneiden täydentämiseksi, mutta näiden tultua kuntoon saatetuiksi harjoitetaan myös pienempien, maassa myyntikelpoisten koneiden ja rautavalmisteiden valmistamiseksi;
4:0 että mikäli sellainen vastaisuudessa Finlaysonille uskottaisiin, hän on myös velvollinen saamiensa lainojen vähennyksenä ja jo ilmoittamiinsa hintoihin valmistamaan sellaisia pienempiä kehruukoneita, joita voi käyttää maan yleisissä työlaitoksissa, ne paikoilleen erikoisetta palkkiotta asentamaan ja käyntiin saattamaan sekä näiden koneiden johtamiseen valittuja henkilöitä tarkoitusta varten harjoittamaan ja opettamaan;
5:0 että Finlayson palkkaa valimoihin hyvin perehtyneen englantilaisen ja tällaista henkilöä pitää luonaan toimessa vähintään kaksi vuotta saattaakseen valimonsa yhtä hyvään kuntoon kuin englantilaiset ja kehittääkseen maalle taitavia työläisiä paikkakunnan köyhistä lapsista, jotka otetaan oppilaiksi tähän valimoon sekä
6:0 että Finlayson sallii jokaisen suomalaisen miehen oppiakseen vapaasti ja esteittä tarkastaa kaikkia hänen hallussaan olevia laitoksia ja tehtaita sekä saada niiden käytöstä tarpeelliset tiedot.
Tämän lainan, jolle Finlaysonin on haettava kiinnitys laitoksiinsa, on H.K.M. armossaan tahtonut myöntää Finlaysonille neljänä eri osana, kunkin kahdeksikymmeneksi vuodeksi, siten, että hän aluksi saa vain neljänneksen koko lainasummasta sekä, sitten kun on ilmoittanut ja todeksi vahvistanut sen käytön tehtaan tarpeisiin samalla tavoin etukäteen saa toisen neljänneksen ja niin edespäin, kunnes koko laina on tullut nostetuksi.”
Finlayson yritti vielä neuvotella kirjeitse sekä Nordenskjöldin että myös paroni Robert Henrik Rehbinderin (s. 15.7.1777 Paimio ja k. 8.3.1841 Pietari) kanssa lainansa ehdoista, mutta lähinnä turhaan; vain aikaa hukattiin tässäkin. Finlayson olisi halunnut koko lainasumman heti käyttöönsä. Lopulta uusi kenraalikuvernööri, kreivi Arseni Zakrevski (s. 24.9.1786 Bernikov, Venäjä ja k. 23.1.1865 Firenze, Italia) jätti 14.7.1825 kirjelmän ministerivaltiosihteerille keisarille esiteltäväksi koskien Finlaysonin uutta lainaa. Puolalaissyntyinen kreivi Zakrevski toimi Suomen kenraalikuvernöörinä vuosina 1823-1831. Kreivi piti nimitystään kenraalikuvernööriksi epäedullisena käänteenä oman virkauransa kannalta. Hän piti Suomea syrjäseutuna, jossa asui epäilyttävän epävenäläistä kansaa. Hän kutsuikin Suomea ”minun Siperiakseni”. Zakrevski puhui vain puolaa ja venäjää. Häntä ei myöskään miellyttänyt Suomen autonominen asema, sillä hänen näkemyksensä mukaan keisarin tuli olla ehdoton itsevaltias kaikkialla Venäjän valtakunnassa.
Alkuun innostumatta, mutta lopulta nopeasti sopeutuen asemaansa hän alkoi määrätietoisesti toteuttaa Suomessa omaa politiikkaansa. Hän pyrki lopullisesti katkaisemaan Suomen henkiset siteet Ruotsiin ja liittämään maan lujasti Venäjään. Suomen autonomista asemaa hän ei voinut kumota, mutta hän pyrki siihen, että Venäjän etu voittaisi silloin, kun Suomen ja Venäjän edut olivat ristiriidassa. Kun Nikolai I:stä tuli keisari Venäjällä vuonna 1825, saavutti Zakrevski nopeasti uuden keisarin luottamuksen ja hänen asemansa Suomessa vahvistui. Hallintomenettelyä muutettiin siten, että kenraalikuvernööri saattoi aiemmasta poiketen itse esitellä Suomea koskevia asioita keisarille. Zakrevski perusteli tämän muutoksen sillä, että vastaava oikeus oli kaikkien muidenkin Venäjän alueiden kenraalikuvernööreillä. Suomen senaatti koki Zakrevskin toiminnan kuitenkin oman valtansa kaventamisena.
Kenraalikuvernööri Zakrevskin aikakaudella vuosina 1826-1827 perustettiin Helsingin ortodoksinen seurakunta, jolle rakennettiin oma Pyhän Kolminaisuuden kirkko etupäässä venäläisten kauppiaiden ja upseerien lahjoitusten turvin. Vaikka ortodoksinen kirkon rakentaminen oli ohjelmassa, sitä olisi pitänyt odottaa liian kauan pelkällä valtiovallan tuella eli yli suuren luterilaisen kirkon (Nikolainkirkon, nyk. Tuomiokirkon) rakentamisen. Tuomiokirkko valmistui vasta vuonna 1852. Ortodoksit rahoittivat itse oman kirkkonsa ja kenraalikuvernööri Zakrevski tuki hanketta voimakkaasti. Kreivi Zakrevskin alkuperäinen tavoite virkaan astuttuaan oli lähentää Suomea Venäjään, mutta häntä voidaan itse asiassa pitää Suomen autonomian vakiinnuttajana. Suomen asiain komitean lakkauttaminen, valtiosihteerinviraston perustaminen ja valtiosihteerin ohjesääntö olivat autonomian kasvattamisen kannalta merkittäviä hankkeita. Niiden myötä senaatin valta kasvoi ja vuonna 1826 sille siirrettiin useita asioita päätettäväksi ilman ennakkoesittelyä itse keisarille. Zakrevski oli näiden vuoden 1826 toimenpiteiden ylin päättäjä ja koordinaattori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti