Nuorisosäätiö (4. osa)
Jo keväällä 1997 Nuorisosäätiö omisti sekä hallinnoi yli 700 vuokra-asuntoa ja niiden tuottamaa vakaata kassavirtaa. Helsingin Töölössä 24.4.1997 ravintola Mamma Rosan kabinetissa Nuorisosäätiön tyytyväinen hallitus piti kokoustaan. Tässä samassa ravintolassa keskustalainen Anneli Jäätteenmäki suhmuroi presidentin neuvonantaja Martti Mannisen kanssa sopimusta saadakseen käsiinsä salaisia asiakirjoja yllättäen ja pyytämättä. Säätiön hallituksen kokous alkoi kello 12.30 ja asialistalla oli melko paljon asioita: tilinpäätös, toimintakertomus, hallituksen uusien jäsenten vaali, toimintasuunnitelma ja talousarvio. Siitä huolimatta hallituksen kokous kesti vain 20 minuuttia, vaikka tästäkin ajasta suurin osa meni hallituksen kokouspalkkioiden käsittelyyn. Nuorisosäätiön hallitus päätti, että puheenjohtajalle maksetaan 1 400 markkaa kuukausipalkkaa ja jokaisesta kokouksesta kaikki hallituksen jäsenet saavat 700 markkaa kokouspalkkiota.
Seuraavaksi kokousväki piti kymmenen minuutin tauon, jonka jälkeen sama hallitus jatkoi säätiön hallituksen kokouksella, josta jäsenet saivat jälleen kokouspalkkionsa uudelleen. Kokouksen lisäksi kaikille kokoukseen osallistuneille Nuorisosäätiö tarjosi ravintola-arerian ruokineen ja juomineen. Vuosien vieriessä Nuorisosäätiöstä kasvoi konserni, jonka ydin oli yleishyödyllinen sekä verovapaa säätiö. 20 vuotta tätä Nuorisosäätiötä johti Keskustapuolueen järjestöpäällikkö Antti Mäki-Reinikka. Keskustapuolueen kansanedustaja Matti Vanhanen hoiti 12 vuoden ajan säätiön varapuheenjohtajan paikkaa, kunnes vuonna 1998 siirtyi Nuorisosäätiön puheenjohtajaksi. Nuorisosäätiön kaikkia juoksevia asioita hoiti isännöintiyhtiö, Nuorisoasuntojen Isännöinti Oy. Isännöintiyhtiön toimitusjohtaja oli Nuorisosäätiön asiamies. Kiinteistöyhtiöiden asiakkaita olivat nuoret vuokra-asukkaat.
Vähintään kerran kuukaudessa isännöintiyhtiön hallitus kokoontui, aivan kuten Nuorisosäätiönkin hallitus. Isännöintiyhtiön hallitukseen kuului samoja henkilöitä, kun Nuorisosäätiön hallitukseen (kolme henkilöä). Puheenjohtaja Matti Vanhanen ja jäsenet Jorma Heikkinen sekä Antti Mäki-Reinikka kuuluivat isännöintiyhtiön hallitukseen keväällä 1997. Heille maksettiin kokouspalkkioina kaikille 500 markkaa kokoukselta ja tämän lisäksi puheenjohtaja sai 500 markkaa kuukausipalkkaa. Matti Vanhanen sai tämän päälle 400 markkaa kokoukselta asuntososiaalisen toimikunnan kokouksista puheenjohtajana ja muille toimikunnan jäsenille maksettiin 350 markkaa kokoukselta. Asuntoasiakkaille jaettavan lehden toimikunnan kokouksista maksettiin vielä 150 markkaa. Matti Vanhanen ja hänen seuraajanaan Antti Kaikkonen olivat asiakaslehden päätoimittajia. Tultaessa vuoteen 2009 olivat markkamääräiset palkkiosummat muuttuneet euroiksi.
Keskustapoliitikot perustelivat tiukasti alkuun, että kokouspalkkiot vastasivat valtion maksamia komiteapalkkioiden tasoja. Myöhemmin perusteluksi muutettiin Helsingin kaupungin maksamat kokouspalkkioiden tasot. Tosiasiassa nämä Nuorisosäätiön maksamat kokouspalkkiot olivat kuitenkin merkittävästi suurempia, sillä säätiön maksamista kokouspalkkioista ei tarvinnut maksaa ns. puolueveroa; tämän maksun poliitiset puolueet perivät eri kunnalliin luottamustoimiin valituilta henkilöiltä.
Alkuvuodesta 1998 tuli ajankohtaiseksi valita seuraajat tekniselle isännöitsijälle ja varsinkin eläköityvälle asiamiestoimitusjohtajalle. Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtaja Antti Mäki-Reinikka, varapuheenjohtaja Matti Vanhanen sekä hallituksen jäsen Jorma Heikkinen kokoustivat asian vuoksi yhdessä. Kullekin jäsenelle maksettiin kokouspalkkiota 700 markkaa kokoukselta. Tämän kokouksen lisäksi tarvittiin vielä kaksi kokousta lisää, jotta vaikea asia ratkesi. Tehtävään tuli valittu Jorma Heikkinen. Nuorisosäätiön päättäjät kuittasivat näitä palkkioita säätiön ja isännöintiyhtiön ylijäämästä; asukkailta siis todellisuudessa perittiin ylihintaa vuokrassa, jota vielä Raha-automaattiyhdistys tuki. RAY maksoi asuntososiaalista rahaa Nuorisosäätiölle mm. vuonna 1999 kaikkiaan 400 000 markkaa, joka oli tarkoitettu erilaiseen hyvää tekevään ajankuluun ja harrasteluun asukkaille. Vuonna 2006 Ray maksoi Nuorisosäätiölle 240 000 euroa toiminta-avustusta, vaikka säätiö tuotti voittoa 245 000 euroa.
Nuorisosäätiö kävi suoraan nuorten vuokralaistensa kukkaroloilla, kun sen eri kiinteistöyhtiöihin valittiin hallitusten jäseniä. Helsingin Sörnäisissä sijaitsevan 88 asunnon kiinteistöosakeyhtiö Pääskynpesän juokseviin hoitokuluihin kirjattiin vuonna 1998 maksetuksi viisihenkisen hallituksen palkkioina 25 000 markkaa. Palkkiot otettiin Nuorisosäätiön asukkaiden maksamista vuokrista. Kiinteistöyhtiöiden hallituspaikat olivat kovin haluttuja ja paikkojakin oli melko runsaasti tarjolla. Vuonna 2002 hallituspaikkoja oli tarjolla 115 paikaa. Näistä paikoista Nuorisosäätiön, isännöintiyhtiön sekä asuntososiaalisen toimikunnan puheenjohtaja Matti Vanhanen poimi kymmenen; yhdeksän hänen hallituspaikkaansa oli maksuiltaan parhaita ja halutuimpia puheenjohtajan tontteja. Toiseksi parhaiten Nuorisosäätiössä menestyi tuolloin Antti Kaikkonen, jolla jäsenyys oli yhdeksässä taloyhtiössä, joista kuusi oli puheenjohtajuutta.
Tietyt henkilöt jopa ”kalastivat” näitä hallituspaikkoja. Varatuomari ja oikeustieteen maisteri, Suomen Keskustapuolueen jäsen Timo Reina – Reina toimi vuosina 2003-2006 keskustalaisen alue- ja kuntaministeri Hannes Mannisen (s. 20.12.1946 Kuusamo) erityisavustajana – kirjoitti talvella 2005 Nuorisosäätiön toimitusjohtajalle seuraavasti: ”Jorma, jos tarvetta on, voisin jotakin hallituspaikkoja ottaa. Mielellään ei periferiayhtiöistä, muuten ei väliä. Tilintarkastajan tehtävistä minun lienee luontevinta tässä saumassa vetäytyä.”
Silmiinpistävää on Keskustapuolueen jäsenten määrä näillä hallituspaikoilla. Muun muassa helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu, hetken aikaan kansanedustajanakin viihtynyt sairaanhoitaja ja kätilö Terhi Päivikki Peltokorpi (o.s. Lehto, s. 25.6.1975 Jämsä) kuului viiden taloyhtiön hallitukseen. Puheenjohtaja Matti Vanhasen johtamassa parissa taloyhtiön hallituksessa istui jäsenenä myös eduskuntaan nuorena lupauksena vuonna 1999 noussut missi ja poliitikko Tanja Tellervo Karpela (ent. Saarela, o.s. Salo, s. 22.8.1970 Salo). Tanja Karpela oli myös puheenjohtajana espoolaisessa Kiinteistöosakeyhtiö KOY Ullanmäentie 13:ssa. Nykyään Tanja Karpela on vetäytynyt julkisuudesta ja hän toimii koirien kouluttajana. Vuonna 2003 sekä Matti Vanhasen että Tanja Karpelan säätiötehtäviä alkoivat syödä vähitellen ministerintehtävät, mutta Matti Vanhanen hoiti pääministerinä ollessaan myös Nuorisosäätiön asioita ja kokouksia ainakin helmikuuhun 2005 saakka.
Matti Vanhasen jälkeen Nuorisosäätiön seuraava puheenjohtaja löytyi nopeasti ja yllättävän läheltä. Antti Kaikkosesta tuli seuraava Nuorisosäätiön puheenjohtaja, jolle lankesi heti kymmenen taloyhtiön puheenjohtajuus. Myös Satu Mäki-Lassila istutettiin viiden taloyhtiön hallitukseen johtamaan puhetta ja jäsenyyksiä hänellä oli 12 taloyhtiössä. Vuokrataloja kuitenkin karttui Nuorisosäätiölle jatkuvasti lisää ja pian huomattiin systeemi kestämättömäksi. Viranomaiset samoin vaativat säätiötä fuusioimaan kiinteistöosakeyhtiöitään.
Avokätisiä palkkioita puolusteltiin kokousten aiheuttamalla runsaalla työllä. Puheenjohtajan kahdenlaisia palkkioita perusteltiin erityisen vaativilla tehtävillä sekä osaamisella. Puheenjohtajan täytyi yhtäältä seurata rakennusalaa sekä sen suhdanteita, ennakoitava, varmistettava ja valmisteltava Nuorisosäätiön tulevia hankkeita sekä valvottava säätiön toimintaa. Kokoustoiminta vei myös paljon aikaa ihmisen vapaa-ajasta. Säätiön johtaminen oli kuitenkin luottamustoimia ja nämä johtajat saivat varsinaisen palkkansa viranhaltijoina ja poliitikkoina.
Nuorisosäätiön toimistossa säätiön asiamies ja henkilöstö tekivät paljon työtä kokouspaljouden rationalisoimiseksi ja normaalin arjen pyörittämiseksi. Käytännössä kokouksiin muodostui vakituinen kaava, jolla kokoukset vietiin rutiinilla lävitse. Ensin kokous avattiin, todettiin kokous lailliseksi, edellisen kokouksen pöytäkirja tarkastettiin, kuunneltiin Nuorisosäätiön asiamiehen/isännöintiyhtiön toimitusjohtajan etukäteen valmistettu esitys ajankohtaisesta tilanteesta ja kokouksen lopuksi päätettiin seuraavan kokouksen ajankohdasta.
Kokouksissa käsiteltyjen asioiden listan pituudella ei käytännössä ollut suurtakaan vaikutusta itse kokouksen todelliseen kestoon. Vaikka listalla olisi ollut kattavastikin asioita, saattoi kokouksen kesto olla vain kymmenen minuuttia. Kokous saattoi usein alkaa Nuorisoasuntojen Isännöinti Oy:n kokouksena ja kymmenen minuutin kuluttua osittain vieläpä samat henkilöt vaihtoivat kokouksen Nuorisosäätiön hallituksen kokoukseksi. Tämä luonnollisesti tarkoitti jälleen kokousjäsenille uutta kokouspalkkiota uudesta kokouksesta. Kokouspalkkioiden lisäksi saivat kokousedustajat huomattavat edut myös lounaskokouksista, jotka alkoivat olla hyvin yleisiä Nuorisosäätiön toiminnassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti