Ylöjärven muinaisia taloja (2. osa)
Vuonna 1837 Matti Räikkä (s. 28.8.1784 Räikkä, Ylöjärvi ja k. 1.5.1855 Kirkonkylä, Ylöjärvi) joutui luopumaan Räikästä ja tilan osti kommissiomaanmittari Arvid Mörne (s. 31.8.1793 Marttila ja k. 28.11.1866 Ylöjärvi). Arvid syntyi maanmittarin poikana ja hänen aviopuolisonsa oli Lohtajan pastorin tytär, Serafia Wilhelmina Holmström (s. 16.4.1806 Kohtaja ja k. 27.12.1885 Ylöjärvi). Uusien omistajien tullessa Räikkään tilan päärakennus oli kaksitoista vuotta vanha. Arvid Mörne hoiti Räikän tilaa on maanmittarin toimensa ohella; käytännössä tämä tarkoitti, että rengit ja piiat hoitivat tilan karjan ja peltotyöt. Kun seurakunnan hautausmaata täytyi laajentaa, seurakunta teki Mörnen kanssa vaihtokaupat. Palaneen kirkon ympärillä oli tärveltynyt hirsiaitta, joka korvattiin nyt kivimuurilla, jonka kivet lahjoitti maanmittari Arvid Mörne. Räikässä asui huomattava määrä palkollisia. Lisäksi Räikässä asuivat rouva Mörnen veljen lapset. He olivat maanmittarin oppilas Henrik Ulrik Fallsten, lukkarin kandidaatti Fredrik Ferdinand Fallsten sekä neiti Wilhelmina Fallsten.
Räikällä asui samoin vaasalainen Carl August Londicer perheineen, Räikän entinen omistaja Matti Räikkä, Matti Räikän poika Karl Vilhelm Oskar Napoleon sekä Matti Räikän veli, Jakob. Arvid Mörne kuoli Räikässä 73-vuotiaana vuonna 1866. Hänen leskensä Wilhelmina muutti Pietilän Rauhalaan, jossa hän asui kuolemaansa asti. Rauhala sijaitsi nykyisin Loilan koulun paikalla. Mörnen perheen kymmenestä lapsesta kaikki muuttivat pois Ylöjärveltä, paitsi tytär Sofia, joka avioitui avioliittoon Kaarilan kartanon omistajan Carl Otto Thunebergin kanssa.
Everstiluutnantti ja ritari Bernhard Henrik Hartwall (s. 19.4.1811 Puumala ja k. 17.7.1871 Ylöjärvi) oli seuraavaksi Räikän omistaja. Hän oli mukana Räikän tilan hoidossa, mutta osallistui samoin kunnallispolitiikkaan, sillä hän oli yksi Ylöjärven kunnan perustajista. Everstiluutnantti Bernard Hartwall kuoli 60-vuotiaana, vain kaksi vuotta Ylöjärven kunnan perustamiskirjan allekirjoituksen jälkeen. Ylöjärven Räikän tila siirtyi lyhyeksi aikaa Kristian Liljeströmin omistukseen. Bernhard Hartwallin vaimo, Alexandra Josephina Granfelt (s. 5.12.1826 Orivesi ja k. 4.8.1877 Hämeenlinna) ja lapset saivat jäädä muutamaksi vuodeksi Räikkään asumaan, kunnes he muuttivat Hämeenlinnaan, synnyinseudulleen. Räikän tilan omisti Kristian Liljeströmin jälkeen pari vuotta majuri Joonas Palander ennen Theodor Ulrik af Forsellesia.
Ylöjärvellä vaikuttanut af Forsellesin aatelissuku oli alkujaan kotoisin Itä-Uudeltamaalta, Lapinjärveltä. Suvussa on kaksi haaraa, joista nuorempi sammui jo 1800-luvun lopulla. Myös vanhempaan haaraan kuulunut vapaaherrallinen haara on samoin sammunut. Tämän suvun kantaisänä pidetään Jordan Henrikssonia, jonka poika, vehkalahtelainen Henrik Jordaninpoika (1644-1721) asettui vuonna 1653 perustettuun Haminan kaupunkiin alkuun suutariksi ja majatalonpitäjäksi, mutta toimi sittemmin vaurastuttuaan myös raatimiehenä. Hänen jälkeläisensä ottivat sukunimekseen Forsell. Henrikin poika, Jakob Forsell, nousi Loviisan pormestariksi ja hänet aateloitiin vuonna 1767 nimellä af Forselles. Jakob af Forsellesin (s. 17.8.1696 Vehkalahti ja k. 27.8.1768 Loviisa) sukun introdusoitiin Ruotsin ritarihuoneelle vuonna 1775 aatelissukuna numero 2018 ja immatrikuloitiin Suomen ritarihuoneelle sen järjestäytymisenyhteydessä vuonna 1818 numerolla 143.
Vuonna 1767 Jakob af Forselles sai ostaa Kouvolan Elimäeltä Moision kartanon Wreden suvulta. Wreden suvulle kartano läänitettiin vuonna 1608 ja nykyinen arkkitehti Carl Ludvig Engelin piirtämä empiretyylinen päärakennus on vuodelta 1820 on majuri Fredrik af Forsellesin omistuksen ajalta. Moision kartano ennätti olla af Forselles suvun omistuksessa neljän sukupolven ajan, kunnes sotilas ja valtiopäivämies Theodor Ulrik af Forselles (s. 23.5.1827 Elimäki ja k. 28.5.1896 Ylöjärvi) ajautui vararikkoon epäonnisen sahayrittäjyyden sekä talouslaman kourissa. Moision kartano huutokaupattiin vuonna 1880. Seuraavana kuultiin uutinen, että Ylöjärven Räikän omistaja majuri Jonas Didrik Palander (s. 4.7.1819 Vehmaa ja k. 13.1.1881 Ylöjärvi) oli kuollut ja Räikkä oli myytävänä. Theodor Ulrik af Forselles osti Räikän ja perhe muutti Elimäeltä Ylöjärvelle.
Saman aikaisesti olivat myös Räikän naapuritalot Siukola ja Loila myytävänä Ylöjärvellä. Theodor Ulrik af Forselles osti myös naapuritilat itselleen, joten tilojen yhteiseksi pinta-alaksi tuli yli 600 hehtaaria. Theodor Ulrik af Forselles oli touhukas ja tuottelias maanviljelijä, joka sai tilansa erinomaiseen kuntoon. Hän kuitenkin kuoli jo vuonna 1896. Räikän tilan emäntä, everstinna Selma Sofia Alexandra Gabriella af Forselles oli itsekin lähtöisin aatelisesta perheestä. Hänen isoisänsä isoisä Gabriel Olderman Cronstedt aateloitiin Tukholmassa. Ennen avioliiton solmimista everstinna toimi Pietarissa keisarin hovissa hovineitinä.
Vuonna 1540 Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan kroonisen rahantarpeen vuoksi tehtiin Suomen talonpojista melko tarkat luettelot ensimmäisen kerran. Näiden maakirjojen mukaan Ylöjärvellä oli 20 kylää ja myöhemmin näistä kylistä osa on yhdistetty naapurikyliin ja osa liitetty Tampereeseen. Seitsemän taloa sijaitsi Ylöjärven kylässä Keijärven länsipuoleisen rannan tuntumassa. Eteläisimmät talot olivat Mikkola ja Äijälä; Mikkolan talo siirrettiin 1800-luvulla muutama sata metriä etelään Kurun ja Hämeenkyrön teiden risteyksen läheisyyteen. Mikkolan talo toimi kestikievarina. Vuonna 1834 syntynyt Antti-isäntä lähti Mäkkylästä vävyksi Mikkolaan. Antti oli verrattain aktiivinen kunnalliselämässä, hän oli mm. kunnallislautakunnan jäsen Ylöjärven itsenäistyessä vuonna 1869. Mikkolan talosta ovat lähtöisin mm. Messukylän pitkäaikainen rovasti, Josef Grönberg sekä suomalainen kielitutkija ja slaavilaisen filologian professori Jooseppi Julius Mikkola (s. 6.7.1866 Ylöjärvi ja k. 28.9.1946 Helsinki), jonka aviovaimo oli kirjailija Maila Talvio (ent. Maria Winter, s. 17.10.1871 Hartola ja k. 6.1.1951 Helsinki). Rovasti Hugo Winter (s. 3.7.1866 Hartola ja k. 23.4.1949 Saarijärvi) oli Maila Talvion isoveli ja kuuluisa maailmanmatkaaja, jonka matkapäiväkirja on julkaistu kirjana. Hugo Winterin vanhemmat olivat Hartolan kirkkoherra Adolf Magnus Winter (1828-1880) ja Julia Malvina Bonsdorff (1836-1926). Winter pääsi ylioppilaaksi vuonna 1885 Jyväskylän lyseosta ja suoritti teologisen erotutkinnon Helsingin yliopistossa vuonna 1889. Papiksi Winter vihittiin vuonna 1890.
Mikkolan talo pysyi saman suvun omistuksessa 1500-luvun puolelta aina siihen saakka, kun se siirtyi Ylöjärven kunnan omistukseen 1900-luvun puolivälissä. Nykyisen päärakennuksen rakensi Kalle Mikkola vuonna 1910. Äijälä sen sijaan jaettiin 1800-luvun alussa Nummi-Äijälään ja Ala-Äijälään. Nummi-Äijälästä tuli osa Mikkolaa. Elias Sorkka saapui Pirkkalasta vävyksi Ala-Äijälään. Elias Sorkka kuoli kuitenkin nuorena ja tila jäi hänen vanhimmalle tyttärelle ja tämän aviomiehelle, Heikki Joosefinpojalle. Sorkan nuorempi tytär, Loviisa, meni naimisiin Otto Sjöstedtin kanssa, joka omisti Siukolan ja Loilan. Vuonna 1856 Heikki Joosefinpoika kuoli ja Ala-Äijälä jouduttiin huutokauppaamaan. Kirkkoväärti Abraham Pietilä osti tämän tilan itselleen huutokaupassa. Hän myi seuraavana vuonna Ala-Äijälän tilan eteenpäin pienellä voitolla seurakunnalle.
Seurakunta sai rahat talokauppaan myymällä Harjun entisen kappalaisen puustellin, Rason. Äijälän tontti oli turhan pieni, mutta Siukolan isännän Otto Sjöstedtin kanssa tehdyssä vaihtokaupassa seurakunnan tonttimaa kasvoi ja Sjöstedt sai itselleen metsäalan. Pappila valmistui vuonna 1860 ja rakennusmestarina toimi Axel Söderman. Ylöjärven pappilan ensimmäinen asukki oli kappalainen Ernst Wilhelm Tamlander (s. 9.4.1809 Pori ja k. 14.9.1866 Ylöjärvi). Tamlanderin vanhempia olivat Akaan kirkkoherra Zacharias Tamlander ja Kristina Moliis. Ernst Tamlander opiskeli Hämeenlinnan triviaalikoulussa 3.9.1817-1819 ja hän oli Porin triviaalikoulun oppilas 21.2.1820-15.6.1826. Ylioppilaaksi hän pääsi Turussa 22.6.1826. Papiksi hänet vihittiin Turun hiippakunnassa 29.6.1833. Ylöjärven kappalaisena hän aloitti vuonna 1840 ja varapastoriksi hän siirtyi vuonna 1862.
Suomeen saapui Pohjois-Saksasta, Lübeckin läheltä, muuan Zittingin sukuhaara. Vuonna 1638 Jochum Zitting mainitaan Viipurin veroluettelossa tullimiehenä. Jochum Zittingin viidettä lapsesta kaksi poikaa jatkoi sukua ja molempien sukuhaarat elävät tänäkin päivänä eri puolella Suomea runsaslukuisina jälkeläisinä. Eräs sukuhaara saapui Inkerinmaan kautta Tottijärvelle Sorvan kylään.
David Zitting oli ratsutilallinen Sorvassa. Hänen poikansa, samoin David, osti Kilpijoen tilan Ylöjärveltä vuonna 1874. Kilpijoen myyjä oli Ferdinand Kilpijoki, josta tuli kaupan jälkeen Kangasniemen torppari ja isäntä. David Zitting kuoli vuonna 1879 ja hänen poikansa, Kustaa Zetting, myi Kilpijoen tilan langollensa, Kustaa Yli-Kerttulalle. Kustaa Zitting muutti sittemmin Viljakkalaan, josta osti aviovaimonsa, Matilda Yli-Kerttulan, kanssa Koiviston tilan. Heidän perheeseensä syntyi kolme tytärtä, joten Zitting-nimen kantajia ei löydy enää Viljakkalasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti