Ylöjärven muinaisia taloja (3. osa)

Siukolasta ja Loilasta ei ole enää muuta muistoa jäljellä, kuin paikalliset kadunnimet. Molemmat rakennukset ovat jo aikoja sitten purettu. Loila säilyi kuitenkin saman suvun hallinnassa yli isonvihan, mutta Siukolaan saapuivat uudet omistajat vuonna 1722. Lopulta molemmat tilat yhdistyivät jälleen vuonna 1850, kun Keijärven Ollilan Otto Sjöstedt (s. 10.1.1831 Ollila, Keijärvi ja k. 18.3.1886 Ylöjärvi) hankki molemmat tilat omistukseensa. Sitä ennen molemmat tilat olivat olleet jo melko kauan vuokraviljelijöiden hallinnassa.

Suuren nälänhädän aikaan vuonna 1868 Otto Sjöstedtin Pohjanmaan Kurikassa asuva veli Henrik Sjöstedt (s. 3.4.1841 Ollila, Keijärvi ja k. 27.1.1915 Kurikka) laittoi ilmoituksen lehteen, että toimeenpantavassa huutokaupassa Loilan ja Siukolan tilat olivat kaupan. Loilan talon ja Siukolan tilan osti muutaman vuoden ajaksi Gustaf Arvid Sillman, joka kuitenkin myi molemmat tilat Räikän isännäksi siirtyneelle Theodor af Forsellekselle vuonna 1881. Loilan talo sijaitsi Ylöjärven nykyisen taksiaseman paikalla ja Siukolan talo taas siitä pienen matkaa pohjoisen suuntaan.

Räikän tilalla on sangen värikäs menneisyys. Räikästä lähti mm. kaksi poikaa aikanaan 30-vuotiseen sotaan. Kumpikaan pojista ei palannut sotareissulta. Räikän talo oli toisinaan maksukyvytön ja isonvihan aikana Räikkä oli kymmenen vuoden ajan täysin autiona. Sodan jälkeen vuonna 1722 Räikkään saapui muuan Heikki Anna-vaimonsa kanssa, joka ryhtyi isännöimään taloa. Tämän Heikin pojanpojanpoika, Matti Juhonpoika Räikkä (s. 18.9.1751 Räikkä ja k. 12.6.1816 Räikkä), rakennutti tämän nykyisen Räikän tilan päärakennuksen 1820-luvulla. Tämä uusi ja hieno päärakennus valmistui lopulta vuonna 1825.

Matti Juhonpoika Räikkä joutui vuonna 1837 luopumaan Räikän tilastaan. Nyt uudeksi omistajaksi asteli maanmittari Arvid Mörne (s. 31.8.1793 Marttila ja k. 28.11.1866 Ylöjärvi), jonka aviopuoliso oli Serafia Wilhelmina Holmström (s. 16.4.1806 Lohtaja ja k. 27.12.1885 Ylöjärvi). Arvid Mörnen kuoltua vuonna 1866 jäi runsaslapsinen perhe asumaan vielä pariksi vuodeksi Räikkään. Rouva Mörne vietti loppuelämänsä Ylöjärven kirkonkylässä; hän muutti perheineen Pietilän torppaan Rauhalaan, jossa hän kuoli vuonna 1885. Arvid Mörnen kuoleman jälkeen uudeksi omistajaksi Räikkään tuli Hämeenlinnasta everstiluutnantti Bernhard Henrik Hartwall (s. 19.4.1811 Puumala ja k. 17. 7.1871 Ylöjärvi). Bernhard Hartwallin aviopuoliso oli Alexandra Josephina Granfelt (s. 5.12.1826 Orivesi ja k. 4.8.1877 Hämeenlinna). Perheenpään kuoltua vuonna 1871 perhe muutti lopulta vuonna 1876 Hämeenlinnaan takaisin. Everstiluutnantti Bernhard Hartwall oli yki Ylöjärven kunnallislautakunnan jäsenistä vuonna 1869, kun kunta perustettiin.

Ylöjärvelle muutti vuonna 1881 Elimäen Moisiosta eversti Theodor af Forselles oman perheensä kanssa. Eversti osti Räikän lisäksi Siukolan ja Loilan talot ja hän kehitti innokkaasti tilojen maanviljelyä sekä karjanhoitoa. Kaikkiaan kolmen tilan yhteiset pinta-alat olivat yli 600 hehtaaria, josta peltoa oli noin 100 hehtaaria. Lehmiä oli 70 ja hevosia oli kymmenen. Eversti Theodor af Forsellesin kuoleman jälkeen vuonna 1896 leski ja hänen kolme naimatonta tytärtä, Räikän fröökynät, jatkoivat maanviljelystä tilanhoitajan ja muiden palkollisten avulla. Tilojen velkaantumisen vuoksi metsäkonduktööri AP Mäkikylä teki jo vuonna 1915 laskelman tilan arvosta, mutta lopulta vuonna 1932 Räikkä, Loila ja Siukola siirtyvät Ylöjärven kunnan omistukseen. Loilan tilan vanha päärakennus toimi Räikän palvelusväen asuntona.

Vuodesta 1656 lähtien Pietilän tila siirtyi aina isältä pojalle, poikkeuksena ainoastaan 1840-luku, jolloin siirtyminen tehtiin tyttären ja vävyn kautta. Abraham Mikonpoika Pietilä (s. 9.3.1818 Kuusisto, Ylöjärvi ja k. 25.8.1862 Pietilä, Ylöjärvi) oli toimelias yhteisten asioiden hoitajana. Hän toimi mm. kirkkoväärtinä, silloin kun nykyinen Ylöjärven kirkko ja pappila rakennettiin. Abraham Pietilän aviopuoliso oli Heleena Karoliina Pietiä (o.s. Paksula, s. 6.10.1827 Saarlahti, Teisko ja k. 2.8.1902 Pietilä, Ylöjärvi). Abraham Pietilä huusi Ala-Äijälän tilan huutokaupassa ja pian myi sen Ylöjärven seurakunnalle. Nuorena kuolleen Abraham Pietilän poika, Anton Pietilä (s. 13.9.1848 Ylöjärvi ja k. 13.4.1932 Ylöjärvi), oli samoin kirkkoväärti niin kuin isänsä. Antonin isäpuoli Karl Willgren (Kalle Pietilä, s. 1.3.1829 Ruovesi ja k. 18.9.1909 Pietilä) sai tehtäväkseen noutaa Turusta vuonna 1870 alttaritaulun Ylöjärven kirkkoon. Pietilän vanhassa päärakennuksessa toimi osittain Ylöjärven kansakoulu, kunnes vuonna 1883 oma koulurakennus valmistui.

Vuonna 1878 valmistui Pietilän nykyinen päärakennus, joka laajennettiin nykyiseen muotoonsa vuonna 1917. Anton Pietilän poika, Karl Abraham eli Kalle sekä pojanpoika Kalle Kustaa Pietilä olivat kumpikin yhteiskunnallisesti aktiivisia ja molemmat heistä viljelivät perunaa.

1500-luvulta saakka Suojanen säilyi kuuden sukupolven ajan samalla suvulla, kunnes Malakias Suojanen joutui luopumaan omasta tilastaan. Tilasta luopuminen saattoi liittyä käräjöintiin, jossa Malakias Suojaselle määrättiin sakot metsän hävittämisestä. Suojasen uusi isäntä oli Pirkkalassa syntynyt magasinförvaltare eli valtion jyvästönhoitaja sekä kihlakunnantuomari Fredrik Bohm. Suojanen sai uuden isännän vuonna 1875, kun David Malakias Majaniemi tuli Ikaalisista ja osti Suojasen tilan. Vuonna 1895 hän hukkui veteen. Suojasen tila joutui 1900-luvun alussa Juho Adolf Ihamuotilan omaisuudeksi ja Suojasen tila säilyi tämän suvun hallussa neljän sukupolven ajan, kunnes Ylöjärven kunta osti suurimman osan Suojasen tilasta tonttimaaksi. Suojasen tilan päärakennus on valmistunut 1800-luvun viimeisinä vuosina.

Ylöjärvellä tunnetaan näiden talojen lisäksi varsinkin kolme kuuluisaa huvilaa, joissa aikoinaan asui lähinnä yhteiskunnan virkamiehiä. Nämä kolme huvilaa, Grankulla, Rauhala ja Haga, sijaitsevat vain kilometrin säteellä toisistaan. Näistä huviloista vanhin on Grankullan huvila, jota paikallinen väki alkoi kutsua Krankkulaksi. Grankulla oli Pietilän tilan torppia, jossa asusti huittislainen vuonna 1829 syntynyt Matti Juhanpoika Grankulla perheineen. Pietilän Grankullassa asui jo 1800-luvun alussa vallesmannin vaimo Wilhelmina Selenski ja myöhemmin vielä vallesmanni Brander. Matti Grankullan aikana torppa oli hyvin vaatimaton, kunnes taloustirehtööri Henrik Grönberg muutti 1800-luvulla perheineen Mouhijärveltä Axel Södermanin vasta valmistamaan huvilaan. Axel Söderman jätti ilmeisesti ainakin osan vanhasta torpasta uuden huvilan sisälle vain jatkaen ja korjaten sitä.

Krankkulan historia on melko värikästä. Henrik Grönbergin kuoleman jälkeen huvilassa asuivat Tennbergin ja Stenhagenin perheet. Heidän jälkeensä huvilaan perustettiin valmistava tyttökoulu, jota johti neiti Hilma Lindström. Neiti Hilma Lindström vuokrasi huvilan koulun käyttöön vuonna 1879. Ylöjärven kirkkoherra Karl Alfred Sadeniuksen (s. 29.8.1830 Mouhijärvi ja k. 13.11.1914 Nurmijärvi) poika, Tampereen reaalilyseon rehtori Karl Johan Sadenius (s. 15.3.1864 Sahalahti ja k. 13.8.1919 Tampere) osti Krankkulan kesämökikseen. Sadeniuksen kesähuvilana rakennus toimi 1920-luvun alkuun. Sen jälkeen huvilassa on ollut mm. Kirkonkylän koulun veistoluokka, Säästöpankki ja Ylöjärven osuuskassa. Sijoitettiinpa Krankkulan talousrakennukseen vuonna 1946 suoja paloautoakin varten. Nykyään huvilassa toimii Ylöjärven Taitokeskus.

Kun Räikän talon isäntä, maanmittari Arvid Mörne, kuoli vuonna 1866, joutui hänen leskensä Wilhelmina Holmström lastensa kanssa läheiseen Rauhalan huvilaan. Ylöjärven ensimmäinen kansakoulu perustettiin vuonna 1883 leskirouvan huvilaan, jossa koulu toimi parin vuoden ajan. Sen jälkeen kansakoulu toimi myös parin vuoden ajan Pietilän talossa. Arvid Mörnen leski kuoli ja Rauhalan huvila myytiin siirrettäväksi. Luultavasti huvilan siirron teki rakennusmestari Axel Söderman. Rauhalan huvilan uusi paikka tuli Rotikolle, missä se on yhä tänäkin päivänä olemassa. Huvilan vanhalle tontille valmistui puolestaan uusi kansakoulu vuonna 1888 ja sitä kutsutaan jostakin syystä Loilan kouluksi.

Hagan huvila on näistä se kolmas huvila, jossa asui nimismies Gustaf Winter. Gustaf Winter muutti vuonna 1845 Siivikkalasta kirkonkylään. Nimismies Winter kuoli vain 52 vuoden iässä vuoden 1862 keväällä. Hänen aviopuolisonsa, Sofia Fock, jäi jo toisen kerran leskeksi. Sofia oli vuonna 1823 avioitunut Tukholmassa nimismies Gustaf Brolinin kanssa, joka kuitenkin kuoli 39-vuotiaana Lappi Tl:ssä. Gustaf Winterin seuraajakin, kruununnimismies Casimir Liljestrand asui perheineen Hagassa. Casimir Liljestrandin aviopuoliso oli Krankkulassa asuvan taloustirehtööri Henrik Grönbergin tytär Eleonora Gustava. Vuonna 1899 nimismiehen kuoltua Hagan huvilassa piti kauppaansa Arvid Pietilä. Pietilän kaupassa toimi apulaisena Juho Oksanen, joka myöhemmin rakensi Kuruntien toiselle puolelle oman kauppansa.