Frans Oskar Merikanto (2. osa)
Frans Oskar Merikanto.
Urkuri Lauri Hämäläisen ammattitaidosta saa hyvän kuvan siitä, että hän oli suorittanut kiitettävin arvosanoin Tukholman musiikkiakatemiassa loppututkinnon seuraavissa aineissa: sointu- ja sävellysoppi, instrumentointi, partituurinluku, urkumusiikki, viulunsoitto, laulu, urkujen viritys- ja hoito-oppi, pianon viritys, orkesterin johtaminen ja puupuhallinmusiikki. Frans Oskar Merikannolta ei ole jäänyt hänen itsensä todistamaa lausuntoa talteen opettajastansa, Lauri Hämäläisestä. Hänen opiskelutoverinsa, Ulrik Järvinen, on kuitenkin lausunut omana todistuksenaan Hämäläisen opetuksesta Armi Klemetille tämän tehdessä isästään elämäkertaa seuraavasti:
”Hän oli perin hyvä opettaja, ei hän hermostunut, istui oppilaan vieressä tavallisesti kiittimet ristissä. Sillä oli lihavat nyrkit, norjat sormet. Piti oppilaan hyvällä mielellä. Kun läksy meni hyvin, hän hymyili ilomielin. Harvoin hän suuttui. Kerran kuulin hänen jollekin oppilaalle lausuvan: ’Se meni helvetin huonosti!’ Minä olin tuon vainajan lempipoikia aikanaan. Hän lausui monta kertaa O. Merikannosta: sinusta tulee suuri mies, niinkuin tulikin.”
Armi Klemetti puolestaan kertoi miltä Frans Oskar näyttäytyi lapsen silmin heidän kotioloissaan: ”Oskar Merikanto tuli isän oppilaaksi jo koulupoikana. Hän kävi Suomalaista Alkeisopistoa, ja oli hyvin etevä, varsinkin ainekirjoituksessa. Koulunkäynti ei kuitenkaan huvittanut Merikantoa, häntä kiinnosti enemmän musiikki. Hän erosi kuudennelta luokalta ja päätti antautua kokonaan musiikkimiehen uralle. Isä piti häntä parhaana oppilaanaan. Äiti kertoi, että Merikanto oli melkein aina meillä. Ja tervetullut tämä iloinen ja hyväntuulinen poika olikin. Oli tavallista, että isä toi hänet mukanaan kotiimme päivällisille, kun he yhdessä tulivat kirkosta urkutunnilta. Merikanto oli vasta seitsemäntoistavuotias, kun minä synnyin, mutta siitä huolimatta hänestä tehtiin minun kummini. Siksi minusta tulikin oikein hänen lemmikkinsä. Hän kiikutteli minua polvellaan ja pyysi laulamaan ’Kiikuria’.
Tuo tunnettu hupailu ’Saharan erämaa’, jonka Merikanto siihen aikaan teki minua hauskuuttaakseen, taisi olla aivan hänen ensimmäisiä sävellyksiään. Samoin hän soitti meille aina kohta säveltämänsä yksinlaulut. Tempot jäivät jo pikkutyttönä mieleeni. ’Paitaressu’ meni silloin kyllä nopeammin kuin esimerkiksi nyt.” Merikanto sai olla Hämäläisen perheen mukana kuin omana poikana myös kesäisin ja voitti silloinkin iloisuudellaan kaikki puolelleen: ”Merikanto oli useimmiten mukana Rautalammilla. Eräillä Laurinpäivillä hän oli koirankujeita täynnä, pisteli poskeensa emäntien laittamat piparkakut sitä mukaan kuin nämä saivat ne uunista ulos. Eikä hänelle kuitenkaan kukaan voinut suuttua, räiskyvän iloiselle vekkulille ja kaikkien hauskuttajalle.”
Tuohon aikaan Helsingissä käytiin kiivasta kielitaistelua. Kaksikielisestä normaalilyseosta lakkautettiin suomenkielinen osasto väittämällä sitä tarpeettomaksi ja se siirrettiin Hämeenlinnaan. Suomalaisen kulttuurin kehityksestä vilpittömästi kiinnostuneet henkilöt perustivat Suomalaisen alkeisopiston. Frans Oskar siirtyi myös alkeisopiston oppilaaksi. Merkittävä osa opiston oppilaista tuli hyvin vaatimattomista oloista, säätyläisperheiden lapset olivat selvästi opistossa harvinaisia.
Nuori Frans Oskar osoitti alkeisopistossa musiikin lisäksi huomiota tasaisella lahjakkuudellaan. Hänet arvioitiin alaluokilla useiden kymppien saajien joukkoon, samassa joukossa menestyneitä olivat mm. tulevat kirjailija Arvid Järnefelt (s. 16.11.1861 Pulkkala ja k. 27.12.1932 Helsinki) sekä kielitieteilijä, kansanrunouden tutkija ja professori Kaarle Leopold (s. 10.5.1863 Helsinki ja k. 19.7.1933 Sammatti) ja säveltäjä, kirkkomuusikko sekä musiikkitieteilijä Ilmari Henrik Reinhold Krohn (s. 8.11.1867 Helsinki ja k. 25.4.1960 Helsinki). Frans Oskarin kohdalla ainakin todistuksen numerot alkoivat heiketä hänen tullessa murrosikään. Voimme kuitenkin hyvällä syyllä täysin olettaa Frans Oskarin pystyneen suoriutumaan ylioppilastutkinnosta ja lukemaan itsensä vaikka maisteriksi, jos hän ei olisi heittänyt koulunkäyntiään kesken. Frans Oskar kertoi joskus myöhemmin isältään saamasta elämänneuvosta: ”Tee huolellisesti työsi ja muista, ettei kukaan kysy, miten paljon aikaa sinulta on mennyt jonkun työn suorittamiseen, vaan arvioidaan ainoastaan, miten hyvin olet sen tehnyt.”
Frans Oskar Merikannon ensirakkaus oli häntä vuotta nuorempi Sally Johanna Enroth (s. 26.8.1869 Helsinki ja k. 22.1.1953 Helsinki), joka kävi Toista Suomalaista Tyttökoulua Yrjönkadulla. Sally opiskeli samoin pianonsoittoa Helsingin musiikkiopistossa. Häntä kuvailtiin ulkoisesti siroksi, mutta hauskan näköiseksi; hänellä oli itämaisen vinot ruskeat silmät sekä paksut kastanjanväriset hiukset. Frans Oskar oppi tuntemaan Sallyn Hämäläisten perheen mukana kesänvietossa Rautalammilla, missä Sally Enroth työskenteli perheen lasten kesäopettajana. Nuorten seurustelua kutsuttiin tuohon aikaan salakihloissa olemiseksi. Sen seurauksena Frans Oskar innostui Kesäillan valssin luomiseen; valssin ensimmäinen nimi oli tuolloin Gran Valse, mutta sävellyksen alkuperäisnuotin Frans Oskar lahjoitti Sallylle.
Ajan kuluessa ensi-ihastus kuitenkin väljähtyi ja siihen saattoi ainakin yhtenä syynä olla Frans Oskarin havainto Sallyn musikaalisten lahjojen vaatimattomuudesta. Kerran Sally oli yrittänyt laulaa Frans Oskarin säestyksellä jotakin Merikannon sävellystä. Frans Oskar antoi suorituksesta välittömästi palautetta: ”Sinähän laulat niin kuin sinulla olisi kuuma peruna suussa!” Pian Frans Oskar pääsi Saksan Leipzigiin musiikkiopintojaan jatkamaan ja sillä aikaa Sally Enroth löysi toisen miehen kihlatukseen. Tämä mies oli pikaluistelija ja urheilukauppias Karl Theodor Baltscheffwsky (s. 15.3.1865 Valkeasaari ja k. 29.1.1959 Helsinki), jonka vuoksi Sally kirjoitti erokirjeen Frans Oskarille Leipzigiin. Myöhemmin Frans Oskar toki löysi Liisa Häyrysen, josta muodostui hänen liikuttavan huolehtivainen sekä ylen rakastava aviopuolisonsa. Theodor ja Sally menivät aikoinaan naimisiin – he olivat naimisissa vuosina 1890-1953 - ja heille syntyi yhdeksän lasta. Heidän lapsistaan tunnetuin lienee oopperalaulaja Sigrid Carla Koreneff (o.s. Baltscheffwsky, s. 15.9.1893 ja k. 20.10.1935 Helsinki).
Lauri Hämäläisen arvion mukaan Frans Oskar oli edistynyt musiikkiopinnoissaan niin pitkälle, että hänen vanha taffelipiano jäi auttamatta täysin riittämättömäksi musiikkiharjoituksiin. Taffelpianot olivat suosiona huipulla 1700- ja 1800-luvuilla kotisoittimina; soittimen kielet ovat flyygelin tavoin vaakatasossa, mutta sijoitettuna viistosti suorakulmaiseen runkoon koskettimiston suuntaisesti. Lauri Hämäläinen innostui jälleen polkaisemaan käyntiin pianokeräyksen, jonka tuloksena Frans Oskar sai jouluaattona vuonna 1883 lahjaksi pianon. Frans Oskar Merikanto ilmoitti Nya Pressenissä uudenvuodenpäivänä 1884 pienen ilmoituksen muiden uutisten joukossa: ”Kiitoksen ilmaus. Nuorukainen Oskar Merikanto on pyytänyt saada tällä tavoin esittää sydämelliset kiitoksensa niille tuntemattomille hyväntekijöille, jotka ovat lahjoittaneet hänelle joululahjaksi uuden pianon sekä nuotteja.”
Frans Oskar Merikannon äiti sairastui ja kuoli toukokuussa 1885. Ainoa kirjallinen todistus, joka äidistä jäi jäljelle – perunkirjoitus – paljastaa kodin suunnattoman köyhyyden. Jäljellä olivat yksinkertaisia huonekaluja ja vaatteita sekä kaksi kultasormusta, kaksi kultaista korvakorua, kuusi hopeista teelusikkaa ja kaksi ruokalusikkaa, hopeinen ankkurikello, kolme kastrullia, kaksi kahvipannua ja yksi kirves. Frans Ferdinandin perunkirjotuksessa kuusi vuotta myöhemmin ei jäänyt jäljelle kuin kaksi kultasormusta; hautauskustannusten jälkeen saldo oli hyvän matkaa miinuksella.
Isä suistui raiteiltaan äidin kuoleman jälkeen ja hän alkoi alkoholin käyttäjäksi. Hän sai myös työnantajalta nuhteita, varoituksia ja sakkoja ylikonduktöörin virassaan. Lopulta hän sai itse anoa eroaan valtion rautateiltä. Uusi työpaikka löytyi hänelle vastaperustetun Kansallis-Osake-Pankin vahtimestarina, mutta päihteiden vaikutuksen alaisena esiintyminen sielläkin toi hänelle pankistakin potkut. Paljoa ei lohduttanut edes uusi avioliitto, jonka Frans Ferdinand solmi puoli vuotta leskenä oltuaan kymmenen vuotta nuoremman Johanna Holmbergin (s. 20.2.1855 Helsinki ja k. 25.10.1942 Helsinki) kanssa. Tästä avioliitosta syntyi kolme lasta, joista kaksi lasta kuitenkin kuoli hyvin nuorena. Pisimpään lapsista eli tytär, Ilmi Eine Merikanto (s. 14.10.1886 Helsinki ja k. 19.1.1955 Helsinki).
Frans-isän toinen avioliittokaan ei ollut auvoista aikaa Frans Oskarillekaan. Yrjö Suomalaisen todistuksen mukaan uusi äitipuoli oli ilkeä ihminen. Onneksi pojalla oli kuitenkin toinen koti Lauri Hämäläisen perheen luona. Lopuksi Frans Oskar asui vielä erään leskirouva Forsellin luona ja koulumenestys näiden tapahtumien vuoksi luonnollisesti heikkeni.
Edelleen Frans Oskar Merikanto opiskeli tarmokkaasi musiikkia urkuri Lauri Hämäläisen johdolla. Hämäläinen opetti Merikannolle urkujen- ja pianonsoittoa sekä viulunsoittoa, musiikin teoriaa ja sävellystä samoin. Vähitellen Frans Oskar Merikanto alkoi maksaa saamastaan opetuksesta mm. auttamalla opettajaansa tämän viranhoidossa, mutta myös kesäsijaisena sekä jakamalla myös talvella tämän kirkon soittovuorot.