lauantai 27. syyskuuta 2025

Pekka Kuusisto 

Viulisti Pekka Taneli Kuusisto (s. 7.10.1976 Espoo) toimii myös nykyään kapellimestarina. Pekka Kuusisto aloitti viulunsoiton jo kolmivuotiaana Itä-Helsingin musiikkiopistossa Géza Szilvayn ohjauksessa. Vielä myöhemmin Pekka Kuusisto opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja Indianan yliopistossa Yhdysvalloissa. Pekka Kuusiston viulunsoiton opettajina ovat toimineet mm. Tuomas Jaakko Haapanen (s. 29.12.1924 Helsinki ja k. 8.1.2024), Miriam Fried (s. 9.9.1946 Romania) ja Miriam Friedin aviopuoliso, Paul Biss (s. 28.9.1944 DeKalb, Illinois).

Pekka Kuusisto.

Pekka Kuusisto sijoittui vuonna 1992 Carl Nielsen -kilpailussa kolmannelle sijalle. Vuonna 1995 Kuusisto voitti 19-vuotiaana ensimmäisenä suomalaisena kansainvälisen Sibelius -viulukilpailun ja hän sai erikoispalkinnon Sibeliuksen viulukonserton parhaasta esityksestä. Vielä samana vuonna Pekka Kuusisto voitti myös Kuopion viulukilpailun. Muusikko Pekka Kuusisto on esiintynyt lukuisten orkesterien solistina ja Kuusisto on toiminut samalla myös orkestereita kapellimestarina. Muusikko Pekka Kuusisto työskentelee säännöllisesti esimerkiksi Virtuoso di Kuhmon sekä Australian, Lontoon ja Skotlannin kamariorkestereiden kanssa. Kuusisto on soittanut samoin kansanmusiikkia eri yhtyeissä. Hän muodostaa harmonikkataiteilija ja säveltäjä Johanna Juholan (s. 26.1.1978) kanssa KRAFT -yhtyeen sekä Pekka Kuusisto johtaa kokoonpanoa The Luomu Players.


Pekka Kuusistolle ominaista on genrerajojen ylittäminen. Kuusisto on tehnyt yhteistyötä esimerkiksi Trio Töykeiden, lauluyhtye Rajattoman ja Don Johnson Big Bandin kanssa. Vuonna 2011 Pekka Kuusisto vieraili metalliyhtye Mokoman Varjopuoli -albumilla, jolla hän soittaa viulua, Fender Rhodes -sähköpianoa sekä harmonia.

Ilkka Kuusisto.

Samoin Pekka Kuusiston vanhempi veli, säveltäjä, kapellimestari ja musiikin maisteri Jaakko Ilkka Kuusisto (s. 17.1.1974 Helsinki ja k. 23.2.2022 Oulu), oli samoin viulisti. Kuusiston veljekset toimivat yhdessä vuonna 1997 perustetun Tuusulanjärven kamarimusiikin (nykyinen Meidän Festivaali) taiteellisina johtajina vuosina 1999-2006, minkä jälkeen Pekka Kuusisto jatkui tapahtuman taiteellista yksin. Kuusiston veljesten isä oli säveltäjä ja professori Ilkka Taneli Kuusisto (s. 26.4.1933 Helsinki ja k. 20.2.2025 Helsinki) – puoliso Maisa Kuusisto - ja isoisä säveltäjä, pianisti, urkuri ja kuoronjohtaja Taneli Kuusisto (s. 19.6.1905 Helsinki ja k. 30.3.1988 Helsinki). Lotta Kuusisto (s. 6.6.1966 Helsinki) on Pekka ja Jaakko Kuusiston sisarpuoli, tytär Ilkka Kuusiston ensimmäisestä avioliitosta. Lotta Kuusisto on avioliitossa pianisti Iiro Rantalan (s. 19.1.1970 Helsinki) kanssa. Lottalla ja Iirolla on kaksi poikaa, Topi (s. 1995) ja Bruno (s. 2001), ja perhe asustaa 156 neliömetrin asunnossa Lallukan taiteilijakodissa Helsingissä.

Taneli Kuusisto.

Muusikko Pekka Kuusisto toimii tällä hetkellä mm. kapellimestarina Helsingin kaupunginorkesterin päävierailijana ja toisena taiteellisena johtajana, mutta myös Pekka Kuusisto johtaa Göteborgin sinfoniaorkesteria päävierailijana Ruotsissa. Pekka Kuusisto johtaa vierailevana kapellimestarina myös Chicagon sinfoniaorkesteria, Oslon filharmonikkoja, Baselin sinfoniaorkesteria sekä Skotlannin kamariorkesteria. Pekka Kuusisto on esiintynyt samoin Uuden-Seelannin ja Tasmanian sinfoniaorkestereiden kanssa sekä Taipein sinfoniaorkesterin kanssa. Pekka Kuusisto on maailman arvostetuimman taidemusiikin agentuuritoimiston, HarrisonParrottin, artistilistoilla. Toimiston perustivat Jasper Parrott (s. 8.9.1944 Tukholma) ja Terry Harrison (s. 1937 ja k. 24.1.2017) vuonna 1969. 

Jasper Parrot.

Huhtikuussa 2028 muusikko Pekka Kuusisto aloittaa vuonna 1965 perustetun Tokyo Metropolitan Symphony Orchestran ylikapellimestarin paikalla Japanissa työskentelyn. Ylikapellimestarin sopimuskausi on aluksi kolmevuotinen. Tämän orkesterin ensimmäisenä kapellimestarina vuosina 1965-1967 toimi saksalainen Heinz Hofmann (1917-1967). Kuusisto on jo ennen tätä toiminut kahden vuoden ajan tämän saman orkesterin residenssitaiteilijana, kapellimestarina sekä viulistina. Tätä nykyä Pekka Kuusisto työskentelee – jo elokuusta 2021 lähtien - myös vuonna 1977 perustetun Norjalaisen kamariorkesterin päävierailijana Helsingin ja Göteborgin ohella. Norjalaisen kamariorkesterin kotisali on Oslon yliopiston päärakennuksessa.

keskiviikko 17. syyskuuta 2025

Tampereen Kirjafestarin ohjelma on julkaistu

Viime vuonna Tampereen Kirjafestareilla kävi alle 10 000 kirjojen ystävää.

Tampere-talon Ariassa julkaistiin keskiviikkona 17.9.2025 kello 14.00 Tampereen Kirjafestareiden ohjelma. Aamulehden toimittaja Markus Määttänen haastatteli ensin Tampereen Kirjafestareiden ohjelmapäällikkö Milla Palovaaraa. Tampereen Kirjafestarit järjestetään Tampere-talossa 29.-30.11.2025. Tampereen Kirjafestareiden yhteydessä ovat näytteillä myös äänilevyt sekä antikvaariset kirjat ensimmäistä kertaa yhtäaikaa saman katon alla. Kirjafestareilla on tällä kertaa mukana noin 150 kirjailijaa. Ohjelmapäällikkö Milla Palovaara julkaisi tilaisuuden yhteydessä omasta mielestään suuren yllätyksen, että Suomen nuorin ex-pääministeri Sanna Mirella Marin (s. 16.11.1985) tulee vierailulle sunnuntaina 30.11.2025 Tampereen Kirjafestareille ja häntä haastattelee Tampereen pormestari Ilmari Nurminen (s. 1991) 4. marraskuuta ilmestyvästä muistelmakirjasta, Toivo on tekoja. Onneksi tämä on ainoa kotimainen kirjamessutapahtuma, jossa Sanna Marin syksyn aikana vierailee kirjansa tiimoilta.

Toimittaja Markus Määttänen ja ohjelmapäällikkö Milla Palovaara.

Seuraavat haastateltavat toimittaja Markus Määttäsellä olivat Juha Valli (Tampereen Antikvaariset Kirjafestarit) sekä Juha-Matti Helenius (Tampereen Levyfestarit). Juha-Matti Helenius on järjestänyt jo levyfestareita mm. Turun ja Helsingin Kirjamessujen yhteydessä. Tänä vuonna on ensimmäinen kerta, kun hän järjestää levymyyntiä Tampereen Kirjafestareiden yhteyteen. Tampere-talon alakerran Sopraano -sali toimii festareiden aikana levymyynnille pyhitettynä. Levyfestareilla on myynnissä sekä keräily- ja uutuuslevyjä. Lauantaina Levyfestareilla esiintyy The Clifters -yhtyeestä tunnettu Jiri-Juhani Nikkinen (s. 10.11.1965 Helsinki). Muusikko-kirjailija Samuli Laiho (s. 1969 Tampere) toimii sunnuntaina Levyfestareiden juontajana. Tampereen Kirjafestareilla nyt ensimmäistä kertaa järjestettävät Antikvaariset Kirjafestarit valtaavat Tampere-talon toisen kerroksen Puistolämpiö-tilan ja käytävätilat. Sarjakuviakin on tarjolla Tampere-talon maksuttomalla Aulaklubilla lauantai-iltapäivällä. Paikalla ovat ainakin Asko Alanen, Riina Tanskanen, Sauli Santikko ja Petri Aarnio. Juontajina paikalla ovat Mirella Mäkilä ja Laura Suomela. Aulaklubilla esitetään samoin runoutta ja lausuntaa.

Juha-Matti Helenius ja Juha Valli Markus Määttäsen haastattelussa.

Kolmannessa haastattelussa toimittaja Markus Määttänen sai haastateltavakseen kirjailijat Anni Kytyömäen ja Matti Kuuselan. Kytömäki ja Kuusela ovat yhdessä kirjoittaneet ajankohtaisen näytelmän aikamme suuresta ajattelijasta, luonnonsuojelijasta sekä toisinajattelijasta, Kaarlo Pentti Linkolasta (s. 7.12.1932 Helsinki ja k. 5.4.2020 Valkeakoski), nimellä, Vain lintuja rakastanut. Näytelmästä on valmistunut Valkeakosken kaupunginteatterille musiikkinäytelmä, johon musiikkia ovat tehneet Harri Salminen ja Markku Lepistö. Musiikkinäytelmä saa Valkeakoskella ensi-iltansa 18.10.2025. Matti Kuusela ja Anni Kytömäki tunsivat Pentti Linkolan henkilökohtaisesti ja näytelmässä he tuovat esiin melko yllättäviä puolia miehestä, jonka mieli lähestulkoon murtui metsähakkuiden vuoksi. Kirjoittajat eivät epäile laittaa Pentti Linkolaa mielisairaalaan, huutamaan ja manaamaan hevostaan Vanajaveden jäällä, pilkkaamaan Suomen naisia, ostamaan ovelasti obligaatioita tai laittaa häntä laulamaan virsiä Sääksmäen kirkkoherran kanssa. Näytelmässä Pentti Linkolan naiset, Aliisa, Sirkka, Anneli sekä Hilkka-äiti nousevat Valkeakoskella näyttämölle. Näytelmän katsoja saa itse päättää, ketä tai mitä Pentti Linkola lopulta eniten rakasti. Linnut ovat kuitenkin pääosissa – tärkeimpinä varsinkin kalasääski ja kuhankeittäjä. Ne seuraavat Pentti Linkolaa lapsuudesta kuolemaan saakka, ehkä sen jälkeenkin.

Matti Kuuselaa ja Anni Kytömäkeä haastattelee toimittaja Markus Määttänen.

Sunnuntaina 30.11.2025 julkaistaan samoin Aamulehden Tulenkantaja -palkinto Aamulehti -salissa (Tampere-talon pienessä salissa). Tulenkantajapalkinnon suuruus on 5 000 euroa. Palkinto myönnetään edellisenä vuonna ilmestyneelle suomalaiselle kirjalle, jolla raati arvioi olevan mahdollisuuksia menestyä myös käännöksenä Euroopassa. Vuonna 2024 Tulenkantaja -palkinnon voitti Helena Immonen (s. 7.6.1986 Haapajärvi) sotatrillerillä, Operaatio Tulikettu. Immosen esikoisromaani, Operaatio Punainen kettu, sai Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari -palkinnon vuonna 2021. Samassa Tampere-talon pienessä salissa pääset tutustumaan myös samalla viikolla valittuihin Finlandia -palkinnon voittajiin lauantaina 29.11.2025.

Tampereen Kirjafestarin kirjamyyntiä.

Tampereen Kirjafestareilla nähdään muun muassa sellaisia kirjailijoita, kuten Juha Itkonen, Anna-Leena Härkönen, Katja Kallio, Emmi Itäranta, Juha Hurme ja Marjo Niemi. Tietokirjailijoita festareilla edustavat mm. Satu Hassi, Sophia Jansson, Maarit Tastula sekä Wille Riekkinen. Tampere-talon Dueton tiloissa kokoontuvat jännityksen ja dekkareiden ystävät, joita edustavat esimerkiksi Päivi Alasalmi, Arttu Tuominen, Leena Lehtolainen, Elina Backman ja Matti Remes.

maanantai 15. syyskuuta 2025

Nuorisosäätiö (11. osa) 

Perttu Nousiaisen johtama Maaseudun Raittius- ja sivistyssäätiö hyötyi osakekaupoista 200 000 euroa. TA -Yhtymän Osakekaupoissa Nuorisosäätiö sai kylmää kyytiä; säätiö joutui maksumieheksi koko kuviossa ja se sai sijoitukselleen vieläpä huonon tuoton. TA -Yhtymän osakkeiden tuotto oli limitoitu 4,5 prosenttiin, mutta todellisuudessa Nuorisosäätiölle osakkeet ovat tuottaneet 2,5 prosentin tuoton. Näiden osakkeiden myyntiä myös valvoo ja rajoittaa ARA. Keskustapuolueen kuppaus Nuorisosäätiöstä ei valitettavasti myöskään jäänyt tähän.

Matti Vanhanen.

Varsin erikoisin järjestelyin uudelle TA -Yhtymälle oli yllättäen saatu tuoreita omistajatahoja. Uusina omistajina olivat Nuorisosäätiön lisäksi mm. Korsimo-säätiö, Asuntotuotannon kehittämissäätiö, Hyvän vanhenemisen tukisäätiö, Keskitien tukisäätiö ja Vitalia tukisäätiö. Tarveasunnot Oy oli kuitenkin todellisuudessa koko toiminnan takana sen todellisena omistajana.

Jorma Heikkinen.

Presidentinvaalien alla vuonna 2006 Nuorisosäätiöllä oli hyvin merkittävä osa Keskustapuolueen koneistossa, kun presidenttiehdokas Matti Vanhasen presidentinvaalikampanjaan tarvittiin rahoitusta. Keskusrikospoliisi löysi Matti Vanhasen korruptioepäilyä tutkittaessa maaliskuussa 2005 lähetetyn sähköpostin, jolla Nuorisosäätiön edustaja kutsuttiin eduskunnassa pidettyyn kokoukseen aiheena ”asiantuntijaryhmätilaisuus/Matti Vanhanen”. Poliisikuulustelussa KRP:n kuulustelija tivasi Nuorisosäätiön asiamies Jorma Heikkiseltä, mistä asiasta tässä kokouksessa oli kyse. Asiamies Jorma Heikkinen kertoi kuulustelijalle tilaisuudessa puhutun rakennusalan asioista ja paikalla eduskunnassa oli 50 – 100 osallistujaa. Paikalla oli mm. ARA:n ylin johto, valtion virkamiehiä, rakennusliikkeiden edustajia sekä kansanedustajia, mutta presidenttiehdokas Matti Vanhanen toimi tilaisuuden auvoisana isäntänä.


Nuorisosäätiön sähköpostiin saapui syyskuussa 2005 kutsu Keskustapuolueen asuntopoliittisen työryhmän kokoukseen. Antti Kaikkonen toimi tuolloin työryhmän puheenjohtajana ja Ari Maskonen ryhmän sihteerinä. Maskonen toimi samoin Keskustan Uudenmaan piirin toiminnanjohtajana, joka sittemmin 2010-luvulla istui myös Nuorisosäätiön hallituksessa. Poliittinen sihteeri Kari Jääskeläinen Keskustan eduskuntaryhmän vastuuhenkilönä lähetti kutsut osallistujille. Kari Jääskeläinen tuli myöhemmin tunnetuksi siitä, että hän johdatti Keskustapuolueen valtiovarainministeri Katri Briitta Ilona Kulmunin (s. 4.9.1987 Tornio) poliittiseen miinaan, jonka vuoksi Kulmuni erosi ministerin tehtävistä kesäkuussa 2020.

Katri Kulmuni.
Kari Jääskeläinen.

Keskustan asuntopoliittisen työryhmän kokous pidettiin 11.10.2005 keskustalaisen asuntoministeri Hannes Mannisen järjestämissä tiloissa ministeriössä. Hannes Mannisen kokouksen avauksen jälkeen saivat esitelmävuorot ARA:n ylijohtaja sekä työryhmän varapuheenjohtaja Teuvo Ijäs, mutta myös ministeri Mannisen erityisavustaja ja Nuorisosäätiön hallituksen jäsen Timo Reina. Tilaisuudessa olivat paikalla samoin ARA:n kakkosmies sekä Teuvo Ijäksen seuraaja Hannu Rossilahti, Kuntaliiton toimitusjohtaja Timo Kietäväinen, useita kunnanjohtajia, Aulis Raappala TA -asuntojen toimitusjohtajana sekä Nuorisosäätiön asiamies Jorma Heikkinen. Kokouksen esityslistalla oli mystinen asia, ”Presidentinvaalit 2006, Toimeksianto”.

Timo Kietäväinen.

Sihteeri Ari Maskosen pöytäkirja ei avaa tätä aihetta yhtään enempää, sillä koko pöytäkirjaa ei löydy tai sitä ei haluta esittää. Keskustapuolueen sisäpiiristä muuan kommentoija kertoi kuitenkin asiasta: tämä toimeksianto tarkoitti varainhankintaa rakennusliikkeiltä Matti Vanhasen presidentinvaalikampanjalle. Asiat lähtivät kokouksen jälkeen nopeasti etenemään. Tämä selvisi Nuorisosäätiön arkistosta löytyneestä kansainvälinen Suomi ry:n asiakirjakansiosta, jonka tiliotteista löytyi rakennusliikkeiden johtajien lahjoituksia NCC:stä aina Tarveasuntoihin saakka. Matti Vanhasen presidenttikampanjan hintalappu oli 2,4 miljoonaa euroa (3,2 milj. euroa v. 2022), josta vaalirahayhdistyksen osuus oli 280 000 euroa. Virallisesti kampanjasta ilmoitettiin, ettei lahjoituksia ollut lainkaan yli 3 400 euron lahjoitussummia. Mutta todellisuudessa vaalirahailmoitusta säädettiin jälkikäteen ja suurimmat lahjoittajat päätettiin jättää ilmoittamatta.

Mikko Alkio.

Nuorisosäätiön maksamasta vaalituesta oli lopulta tietoa myös Keskustapuolueen ulkopuolella ja kiinnostuneita rahoittajia tuntui asiassa muitakin riittävän. Vaalirahaa oli niin hövelisti tulollaan, että Keskustan eduskuntaryhmän poliittinen sihteeri Kari Jääskeläinen laitettiin ilmoittamaan vuoden 2007 eduskuntavaalien alla Nuorisosäätiön asiamies Jorma Heikkiselle näin: ”Jorma, nyt olisi tarjolla tilaisuus tukea pääministerin talouspoliittista neuvonantajaa Alkion Mikkoa. Ohessa Mikon 15.3. järjestämän politiikkaseminaarin ohjelma. Lipun hintaa ei ole asetettu tarkasti. Hinta on min. 500 euroa ja 1 000 euroakin saa maksaa. Osa maksaa hieman enemmänkin.” Viestin lopussa on vielä kysymys Jorma Heikkiselle: ”Onko sinulla suhteita Rakennusteollisuuteen tai muihin suuriin rakennusliikkeisiin, YIT, Skanska, yms? Voisitko hieman auttaa meitä?”

Antti Kaikkonen.

Asiamies Jorma Heikkinen kysyi sähköpostin kautta esimieheltään Antti Kaikkoselta asiaa: ”Mikko, jonka hyvin tunnemme, ei ole missään yhteydessä Säätiöön. Kysymys… Mitä tehdään?” Tähän tiedusteluus Antti Kaikkonen vastasi: ”Meillä on se hallituksen linjaus, jonka mukaan kai on johdonmukaisesti toimittava (eli tuki Vanhaselle ja Kaikkoselle).” Jorma Heikkinen ilmoitti siksi säätiön kannan Kari Jääskeläiselle: ”Sorry. t. Jorma h.” Mikko Alkiolle asia oli kiusallinen, sillä hän oli toiminut Antti Kaikkosen vaalirahayhdistyksen tilintarkastajana jokaisessa eduskuntavaalissa. Antti Kaikkonen palasi vielä myöhemmin illalla tähän asiaan sähköpostilla: ”Joo, tämä on säätiön hallituksessa päätetty linja. Lisäksi joihinkin puolueen seminaareihin on osallistuttu. Ei tätä oikein muuten voi rajata, kysyjiä on ollut kyllä useampiakin. Sorry.”


Oikeustieteiden kandidaatti Jorma Heikkinen tuli palkatuksi Nuorisosäätiön asiamieheksi Vakuutusyhtiöiden keskusliitosta. Tässä yhteydessä Nuorisosäätiö sai vielä Heikkisen laajat yhteiskuntasuhteet kaupantekiäisinä. Niillä oli paljon käyttöä säätiössä, sillä Jorma Heikkinen oli intohimoinen kivitalojen rakennuttaja. Jorma Heikkiselle oli äärimmäisen tärkeää, että asiat sujuivat pankkien, rakennusliikkeiden sekä ARA:n ja RAY:n kanssa mutkattomasti. Hinta ei silloin ollut suinkaan kaikkein tärkein asian neuvotteluissa, vaan asioiden sujuminen luonnikkaasti eteenpäin. Poliitikkojen tehtävänä olisi ollut kiinnostua siitä, kuinka veronmaksajien rahoja käytetään, mutta käytännössä poliitikkoja kiinnostaa vain mm. kokouspalkkiot, vaalirahat ja tarjottavat.


Pääkaupunkiseudulla oli äärimmäisen tärkeää löytää sopivat tontit rakennushankkeita varten. Nuorisosäätiö halusi 2000-luvulle tultaessa vähentää selvästi rakentamista Orimattilaan ja Nurmijärvelle. Tärkeämpää oli keskittyä oli keskittyä pääkaupunkiseudun hyvien liikenneyhteyksien ääressä sijaitseviin asuinkohteisiin. Kilpailu kerrostalotonteista pääkauounkiseudulla kävi kovaksi. Nuorisosäätiö kuitenkin pärjäsi tässä kilpailussa sangen hyvin. Merkittävä syy tähän lienee ollut se, että Nuorisosäätiön oma mies istui myös tonttijaon kannalta merkittävällä tuolilla.


Helsingin kiinteistölautakunnan puheenjohtajan paikalla istui 22 vuoden ajan vuoteen 2008 saakka kokoomuslainen rakennusmestari sekä kunnallispoliitikko Kai Hagelberg. Samalla Hagelberg toimi Helsingin Kokoomuksen puheenkohtajana vuosina 2001-2005 sekä puolueensa puoluehallituksessa. Kai Hagelberg oli todella poikkeuksellinen jäsen vahvasti keskustalaisen Nuorisosäätiön hallituksessa, jossa hän istui vuodesta 1998 lähtien ja hän oli vuosina 2003-2006 Nuorisoasuntojen Isännöinti Oy:n johdossa. Kai Hagelberg vei eteenpäin samanaikaisesti koko ajan omaa KH-Consult Oy -nimistä rakennusalan yritystä; tämän rakennusyrityksen kaikkein tärkein asiakas oli tietenkin Nuorisosäätiö.


ARA:n ja Nuorisosäätiön pöytäkirjojen mukaan on helppo havaita yhteys siitä, että missä tahansa Nuorisosäätiöllä oli rakennuskohde, siellä Kai Hagelbergin rakennusyritys varmasti valvoi, konsultoi, laskutti, neuvotteli sekä pelasi golfia. Myöhemmin vielä Nuorisosäätiö halusi muistaa Hagelbergiä hankkimalla tälle vielä kunnallisneuvoksen arvonimen. Heinäkuussa 2015 Helsingin Sanomat julkaisi Hagelbergin 80-vuotishaastattelussa seuraavaa: ”Hagelberg oli kiinteistölautakunnan vetäjä, joka vaikutti vuosikymmenet siihen, kuka rakensi Helsinkiin ja mitä.”

Kari Hagfors.

Helsingin kaupungin omistama vuokratalojen rakennuttaja, Asuntotuotantotoimisto (ATT) kummasteli muiden ohella sitä, kuinka Nuorisosäätiö jatkuvasti nappasi kilpailtuja kaupungin vuokratontteja kaikkein parhaimmilta paikoilta. Kai Hagelberg oli sen verran varovainen, että Nuorisosäätiölle tehtäessä suotuisia päätöksiä hän hankki puheenjohtajaksi varamiehen, joka oli Kari Juhani Hagfors (s. 14.1.1944); Nuorisosäätiö vähemmän yllättävästi samoin tuki valtiotieteiden maisteri Kari Hagforsin kunnianhimoisia poliittisia pyrkimyksiä rahallisesti.

sunnuntai 14. syyskuuta 2025

Petteri Järvinen 

Espoon työhuoneensa osoitteesta Tekniikantie 12:n tutusta miljööstä suomalaisille sangen tutuksi vuosikymmenien aikana käynyt tietokirjailija ja tietotekniikka-asiantuntija, -kouluttaja sekä konsultti, Petteri Jukka Järvinen (s. 9.2.1962 Tampere) nousi virkeänä perjantaiaamun 12.9.2025 ensimmäisenä luennoitsijana Sokos Hotelli Tornin Tampereen lavalle puhumaan tekoälystä. Petteri Järvisen luennon aihe oli: Tekoäly ilman hypeä, tietoturva ilman pelkoa. Aina tullessaan Tampereelle – vanhaan kotikaupunkiinsa – Petteri Järvinen tekee nostalgisen ajokierroksen Pispalan harjulla silmäillen lapsuutensa maisemia Pispalassa. Ennen pääkaupunkiseudulle siirtymistään Petteri Järvisellä oli Tampereen keskustassa osoitteessa Hallituskatu 7 liiketilassa oma yritys. Petteri Järvinen tutustui itse tietokoneisiin sekä ohjelmointiin varsinkin Apple II:n avulla lukioikäisenä käydessään lukiota Tampereen lyseossa Pyynikintorilla. Paikkakuntalaiset tuntevat koulun paremmin nimellä ”Rellu”. Järvinen valmistuikin Tampereen Hervannan teknillisestä korkeakoulusta (TTKK) sittemmin diplomi-insinööriksi.

Petteri Järvinen.

Petteri Järvisen kuukausittaiset kolumnit ilmestyivät vuonna 1981 ilmestymisen aloittaneessa Tietokone -lehdessä ja sen seuraajassa Tivissä vuodesta 1984 lähtien. Tietokone -lehden numerossa 11/1987 oli jo laaja artikkeli, Tekoäly – teoriasta käytäntöön, joten voidaan todella kysyä hyvällä syyllä, että tuliko tämä tekoäly meille nyt niin kovin nopeasti jokapäiväiseen käyttöömme. Lisäksi Petteri Järvinen on kirjoittanut kolumneja ja testejä vuonna 1979 Tecnopressin perustamaan Prosessori – ja Mikrobitti -lehtiin (perustettu vuonna 1984), sekä vuosina 2003-2009 Talouselämä -lehteen. Petteri Järvinen on omalla työurallaan käynyt pitämässä reilusti yli 2 000 esitystä, puhetta ja koulutusta sekä hän on kirjoittanut yli 1 300 artikkelia sanoma- ja aikakausilehtiin vuodesta 1986 lähtien. Järvinen on toiminut asiantuntijana lukemattomissa radio- ja televisio-ohjelmissa sekä hän on kirjoittanut  kolmekymmentäkuusi kirjaa vuosien varrella.


Petteri Järvinen on työskennellyt Topdatassa, Davassa, Nokia Datalla, R. Linturi Oy:llä sekä Saunalahti/Jippii Groupissa. Järvisen oma koulutus- ja konsultointiyritys, Petteri Järvinen Oy, hänellä on ollut vuodesta 1992, sekä yhteisyritys Rissa & Järvinen Oy vuosina 1995-1998 Mika Rissan kanssa.


Maailmalla on jo tuotettu kirjallisuutta ChatGPT:stä eli tekoälystä vaikka kuinka paljon. Ainuttakaan kirjaa ei liene vielä kirjoitettu ihmisen näkökulmasta lähtien. Petteri Järvisen kirja, Tekoäly ja minä (Tammi 2023, ISBN 978-952-04-5757-0) avaa näkökulmaa siihen, mitä generatiivinen tekoäly on – mutta aivan erityisesti siihen, mitä tekoäly ei ole. Tekoäly ei voi korvata ihmistä, sillä tekoäly on kuitenkin pohjimmiltaan vain matematiikkaa.


Nykyään tunnettu generatiivinen tekoäly on varsinaisesti vain koneoppimista. Kone opetetaan tekemään asioita, jotka saavat aikaan ensin illuusion niiden inhimillisyydestä. Generatiivinen tekoäly oppii helposti kääntämään kieltä, se voidaan opettaa ymmärtämään ihmisen puhetta sekä tunnistamaan monenlaisia kuvia ja jopa pelaamaan kanssasi shakkia. Voit helposti tuottaa generatiivisella tekoälyllä laadukkaan näköisiä kuvia ja saada tekoälyn muotoilemaan sinulle ainakin näennäisen älykkään vastauksen suomenkielellä esittämiisi kysymyksiin. Siitä huolimatta generatiivista tekoäly ei voida kutsua älykkääksi. Ihmisen työllä ja osaamisella on aina oleva paikkansa, kunhan pidämme itse huolen uuden oppimisesta ja kehitämme omia, ihmiselle tyypillisiä vahvuuksiamme.


Generatiivinen tekoäly ei voi mitenkään haastaa ihmisen älyä. Tekoäly voi kyllä parhaimmillaan koetella ihmisen oppimiskykyjä. Ihmisten täytyy tekniikan kehittyessä varautua opiskelemaan kaiken aikaan aivan uusia tapoja ja taitoja menestyäkseen kiireisessä maailmassa. Urautuminen vanhoihin ja vakiintuneisiin kaavoihin sekä jäykistyminen paikoilleen on osoittautunut vaaralliseksi. Teoksessa käytetään esimerkkinä Albert Einsteinia, jota pidettiin nuorempana nerona, mutta vanhemmiten hän jäykistyi omiin näkemyksiinsä tiukasti eikä hän suostunut hyväksymään uutta kvanttimekaniikkaa.


Petteri Järvinen on istunut Jippii Groupin hallituksessa ja hän kuului muun johtoon kuuluvan henkilöstön kanssa keväällä 2007 syytettynä Jippiin talousrikoksista, joista syyttäjä vaati ehdotonta vankeustuomiota. Käräjäoikeus vapautti vuonna 2007 internetyhtiön ex-johtajat kaikista syytteistä. 28.5.2009 Helsingin hovioikeus tuomitsi Petteri Järvisen 120 päiväsakkoon (noin 10 000 euroa) tiedottamisrikoksesta. Lisäksi Petteri Järvinen kertoi joutuneensa maksamaan noin 150 000 euroa oikeudenkäyntikuluja. Korkeimman oikeuden päätöksen myötä tuomio kuitenkin kumottiin joulukuussa 2012.


Petteri Järvinen oli Kokoomuksen ehdokkaana vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Uudellamaalla. Järvinen sai 2011 eduskuntavaaleissa 2 430 ääntä, mutta hän ei tullut kuitenkaan valituksi. Petteri Järvinen on kritisoinut Wikipediaa. Järvinen arvioi vuonna 2007, että Wikipediaa tehdään kirjoittajien eikä lukijoiden ehdoilla, toisin kuin asia on perinteisen tietosanakirjan kanssa. Petteri Järvinen on esittänyt kritiikkiä myös Suomen digi-TV projektia kohtaan.


Petteri Järviselle on myönnetty seuraavat tunnustukset: Valtion tiedonjulkistamispalkinto (1988), Vuoden ATK-vaikuttaja (Tietotekniikan liitto, 1989), Lauri Jäntin palkinto, kunniamaininta teoksista mikrotietokoneajalta (1989), Tietotekniikan popularisoija (SEFEK, 1996), Suomen tietokirjailijat ry:n tunnustuspalkinto (1999) ja Vuoden edistäminen (Tietotekniikan kehittämiskeskus ry, 2000).

Sokos Hotelli Torni Tampere.

Perjantain 12.9.2025 tietotekniikkatilaisuus Tampereen Sokos Hotelli Tornissa järjestäjä oli Lounea. Tilaisuutta markkinoitiin nimellä, Lounea ICT Verkosto 2025. Tilaisuuden tervetuliaissanat lausui toimitusjohtaja Petri Syväjärvi Louneasta. Microsoftilta puheenvuoron käytti Vesku Paananen aiheesta: Millainen on tekoälyä hyödyntävä "Frontier Firm". Lounean oman tietoiskun käytti Jutta Valkeinen aiheenaan: Kestävyys osana kilpailukykyä. Tauon jälkeen ääneen pääsi Check Pointilta Viivi Tynjälä aiheesta: Älä anna kyberuhan katkaista toimintaasi. WithSecuren puheenvuoron käytti Jarno Niemelä teemasta: Kyberuhat 2025, päivitys 2025 alun uhkatilanteesta. Tilaisuuden viimeinen puhuja oli emeritusprofessori Esko Valtaoja, jonka aiheena oli: Tieto, teknologia ja tulevaisuus. Lounean tarina alkoi jo vuonna 1887 paikallisesta puhelinyhtiöstä, josta yhtiö siirtyi paikallisten puhelinkeskuksien rakentamiseen sekä automaation kautta digitalisoituun teknologiaan ja kaapelitelevision aikakauteen. Nykyään Lounea on kasvava suomalainen valokuituoperaattori, joka teknologian kehittyessä jatkuvasti parantaa sekä uudistaa liiketoimintaansa.

Esko Valtaoja.

Vuosikymmenten ajan painettu puhelinluettelo oli Suomen tärkein ja varmasti käytetyinkin henkilötietojen hakemisto. Helsingissä julkaistiin Suomen ensimmäinen paperille painettu puhelinluettelo vuonna 1882. Paperille painettujen puhelinluetteloiden aika päättyi maassamme Jyväskylässä, kun vuonna 2017 viimeinen paperille painettu puhelinluettelo julkaistiin siellä. Suomessa painettujen puhelinluettelojen aika oli kestoltaan 135 vuotta. Entä muistatteko minkälaista tietoa painetuista puhelinluetteloista sitten löytyi? Henkilöiden yhteystietojen lisäksi puhelinluetteloissa oli karttasivut sekä mm. suojautumisohjeita yleisiä vaaratilanteita varten. Puhelinluettelot sisälsivät samoin keltaiset sivut omana osana, josta yritykset saattoivat ostaa itselleen ilmoitustilaa. Asiakkaiden oli niistä helppo löytää etsimänsä palvelu.

lauantai 13. syyskuuta 2025

Nuorisosäätiö (10. osa) 

Vähätiiton perhe ei suostunut luovuttamaan yleishyösyllistä osaa yrityksestä omista käsistään. Asia järjestettiin paperilla siten, että vain muodollisesti perheen omistusosuus TA-Yhtymässä laskisi alle määräysten, mutta heidän todellinen valtansa yhtiössä säilyisi edelleen. Käytännössä tämä asia hoidettiin siten, että uusiksi TA-Yhtymän omistajiksi perustettiin pieniä keskustalaisia säätiöitä, joiden johdossa istui Keskustapuolueen luottohenkilöitä. Tämän lisäksi TA-Yhtymän osakkeita velvoitettiin ostamaan jo olemassa olevat Keskustapuolueen luottotoimijat, kuten Nuorisosäätiö ja vaikka pöytälaatikkoyhdistys Maaseudun Raittius- ja sivistystyö ry. Nuorisoasuntojen Isännöinti Oy:n hallituksessa Matti Vanhanen, Antti Kaikkonen ja Kaj Hagelberg tekivät elokuun alussa 2000 Ravintola Krapihovissa Tuusulassa päätöksen, että Nuorisosäätiökonsernista tuli TA-Yhtymän osaomistaja 50 000 markalla (12 100 euroa v. 2022).

Matti Vanhanen.
Antti Kaikkonen.

Jo seuraavassa kokouksessa Viking Linen M/S Mariellalla asiamies Jorma Heikkinen kertoi hallitukselle, etteivät suunnatussa osakeannissa kaikki tarjouksen saaneet tahot käyttäneet merkintäosuuttaan. Siksi Nuorisosäätiöltä odotettiin 200 000 markan (48 400 euroa) lisämerkintää. Hallitus alkoikin heti valmistella uutta hankintaa. Vuonna 2006 Nuorisosäätiölle ostettiin 4 000 TA-Yhtymän osaketta ja vielä seuraavanakin vuonna samanlainen satsi osakkeita. Edelleen vain TA-Yhtymän osakkeiden osto jatkui ja vuonna 2012 Nuorisoasuntojen Isännöinti Oy osti 180 000 eurolla (209 000 euroa) osakkeita.


Samoin Nuorisosäätiön kiinteistöjen vuokrataloyhtiöt hankkivat omistukseensa epälikvidejä TA-Yhtymän osakkeita. Muun muassa Kiinteistöosakeyhtiö Saratalot osti vuonna 2012 yhteensä 24 000 TA-Yhtymän osaketta hintaan 195 000 euroa. Asia nousi julkisuuteen uuden tilintarkastajan lausunnosta, jossa selvästi ilmoitettiin, että osakkeiden omistus oli ”vastoin yhtiöjärjestystä sekä korkotuetun asumisen säännöksiä”. Tilanteesta hyötyivät vain Vähätiittojen suku ja huone.

Jarmo Korhonen.

Jarmo Korhonen kirjoitti kirjassaan mm. näin: ”Helsingin raastuvanoikeudessa 15.5.1984 kävi ilmi, että keskustapuolueen entinen talouspäällikkö Eero Rantakokko (Vähätiiton seuraaja) oli ihmetellyt poliisikuulustelujen tauolla rikostarkastaja Kauko Laakkoselle rahantuloa puolueen kassaan. Rantakokon mielestä rahaa oli vain tulla tupsahtanut. Rantakokon mukaan hänelle luvattiin kertoa myöhemmin, mistä raha oikein tuli puolueelle. Hänen mukaansa rahan alkuperän tiesi vain pieni puoluejohdon piiri.” Hovioikeus määräsi vuonna 1986 Keskustapuolueen maksamaan valtiolle Noppa-tukiaan 737 000 markkaa. Reijo Vähätiitto vapautettiin silloin syytteistä. Lokakuussa 1987 Keskustapuolueen työvaliokunta päätti maksaa Reijo Vähätiiton 48 516 markan Noppa-oikeudenkäyntikustannukset. Jarmo Korhonen kertoo kirjassaan, että samoin tapahtui myöhemmin Tarveasuntojen oikeuskäsittelyssä. Aiheettomasta pidätyksestä ja vangitsemisesta valtio tuomittiin vuonna 1993 maksamaan 300 000 markan korvaukset. OMP -rakennusliikkeen vaalirahatapauksessa Reijo Vähätiitto tuomittiin avunannosta törkeään veropetokseen. ”Vähätiiton vaatimuksesta ei käyty mitään keskustelua, vaan rahat maksettiin välittömästi Vähätiiton tilille ja näin varmistettiin se, että Vähätiitolla ei ollut enää mitään tarvetta sen tarkemmin muistella menneitä. Asia haudattiin niin syvälle kuin vain voimavarat riittivät”, Jarmo Korhonen kirjoittaa Väyrysen valtakunta -kirjassaan.

Aki Haaro.

Vuonna 2011 tehtiin merkittävin säätiövarojen järjesteli TA -Yhtymän osakkeisiin. Tämä järjestely paljastui kuitenkin vasta seitsemän vuoden jälkeen, jolloin poliisi alkoi tutkia osakekauppoja törkeänä petoksena. Keskustapuolueen varoja oli 2000-luvun alkupuolella mennyt runsaasti mm. vaaleihin, vaikka puolueen rahoittajina esiintyivät esikerkiksi KMS- ja Nova Group. Menestyvä Suomi oli Keskustapuolueen oma varainhankintayhdistys, joka perustettiin tammikuussa 2007 ja lopetettiin heinäkuussa 2008. Yhdistyksen puheenjohtaja oli Keskustan yhteyspäällikkö Lasse Kontiola ja varapuheenjohtajana puoluesihteeri Jorma Korhonen sekä sihteerinä hallintopäällikkö Aki Haaro. Menestyvä Suomi ry keräsi varoja myymällä tauluja sekä korkeatasoisia talousseminaareja noin 535 000 euron edestä. Vuonna 2009 Nova Groupin ja Nova Kiinteistökehityksen konkurssipesät taas hakivat Keskustapuolueelta 175 000 euroa maksettuja vaalirahoja. Puolueelle lisää murhetta aiheutti puoluelehti Suomenmaa tytärlehtineen ja Helsingin puoluetoimiston investointi Apollonkadulla.



Huhtikuussa 2011 Nordea alkoi kysellä myöntämiensä lainojen vakuutena olevien panttausten perään. Siitä käynnistyi puolueen säätiökentässä melkoinen sekaannus. Täytyi nopeasti saada jostakin varoja. Tiedossa puolueessa oli toki, että Nuorisosäätiöllä niitä varoja olisi. Paavo Väyrynen oli Maaseudun Säätiössä puheenjohtajana ja säätiön asiamies oli Aki Haaro, joka oli samalla myös Nuorisosäätiön asiamies. Aki Haaro joutui käytännössä tekemään useita osake- ja rahasiirtoja. Aluksi Maaseudun Säätiö – säätiön asiamies oli Perttu Lauri Nousiainen (s. 20.12.1978) ja säätiön hallituksessa istuivat mm. Aki Haaro sekä Antti Kurvinen - osti lasten ja nuorien etuja ajavalta keskustalaiselta Siniristisäätiöltä 144 neliömetrin toimistohuoneiston Keskustapuolueen puoluetoimiston talosta Apollonkadulta Helsingistä. Toimistohuoneiston hinta oli 345 000 euroa.

Paavo Väyrynen.

Paavo Väyrysen johtama Maaseudun Säätiö omisti jo TA -Yhtymän osakkeita ja Aki Haaron tehtäväksi tuli löytää niille ostaja. Osakkeiden ostajaksi ilmestyi nopeasti vuonna 2010 perustettu Maaseudun Raittius- ja Sivistystyö ry, jonka puheenjohtaja oli Perttu Nousiainen. Jääviys ei ollut mikään ongelma, vaikka Aki Haaro toimi samaan aikaan Maaseudun Raittius- ja Sivistys ry:n tilintarkastajana ja Haaron sisko oli saman yhdistyksen varapuheenjohtaja.

Seppo Kääriäinen.
Juha Korkeaoja.

Myöhemmin verottajan selvityksestä havaittiin, että Maaseudun Raittius- ja Sivistys ry:llä ei ollut mitään varoja ja kuitenkin varaton pöytälaatikkoyhdistys teki vajaan 300 000 euron kaupat. Keskustapuolueen keskeiset vaikuttajat – Paavo Väyrynen, Eero Lankia, Jarmo Korhonen, Seppo Kääriäinen, Juha Korkeaoja, Eero Pura, Sanna Tähkämaa, Matias Ollila ja Timo Laaninen – luultavasti luottivat tai olivat luottavinaan Perttu Nousiaisen johtamaan varattomaan yhdistykseen, kun rohkenivat myydä osakkeet velaksi. Kauppakirjaan kirjattiin, että hinta TA -Yhtymän osakkeista oli maksettava kokonaisuudessaan saman vuoden loppuun mennessä.

Eero Pura.
Sanna Tähkämaa.

Mistä tyystin varaton Maaseudun Raittius- ja Sivistys ry saisi varat osakekauppaansa? Vajaan vuoden kuluttua Perttu Nousiaisen johtama Maaseudun Raittius- ja Sivistys ry myi ostamansa osakkeet edelleen eteenpäin varakkaalle Nuorisosäätiölle. Nuorisosäätiön asiamies Aki Haaro teki osakekaupat myyjätahon Perttu Nousiaisen kanssa, joka nyt tuli Nuorisosäätiön hallituksen jäseneksi ja hän myös valittiin pian Nuorisosäätiön puheenjohtajaksi. Nuorisosäätiö maksoi nyt näistä osakkeista jo 500 000 euroa. Kun yritysmaailmassa myydään eteenpäin jo tavaraa, jota ei omisteta, pörssimaailmassa sitä kutsutaan lyhyeksi myynniksi.


Erikoiset osakejärjestelyt nousivat tarkastelun alle vasta silloin, kun Nuorisosäätiö sai uuden, Keskustapuolueesta vapaan johdon eli Aki Haaron ja Perttu Nousiaisen kauden jälkeen. Nuorisosäätiä teki tuolloin poliisille rikosilmoituksen säätiön rahojen tärvelemisestä ylihintaiseen osakekauppaan. Samoin Maaseudun Säätiö laati tutkintapyynnön poliisille siitä, että Perttu Nousiaisen johtama Maaseudun Raittius- ja Sivistys ry olisi huijannut Maaseudun Säätiötä maksamalla TA -Yhtymän osakkeista tälle selvää alihintaa, koska osakkeiden arvo oli noussut vuodessa 300 000 eurosta 500 000 euroon.


Poliisi tutkikin asiaa rikosnimikkeellä törkeä petos, mutta se päätyi vuoden 2020 alussa lopulta siihen, että asiassa ”kyse on siviilioikeudellisesta riita-asiasta, jossa asianomistajatahoilla on lisäksi keskenään ristiriitaisia näkemyksiä ja vaatimuksia kilpailevilla perusteilla ja näytöillä”. Kaikki mahdollisetkin rikokset luottamusaseman väärinkäytöstä olivat poliisin mukaan joka tapauksessa vanhentuneet. Poliisi lopetti siksi asian tutkinnan eikä asiaa viety eteenpäin yleiselle syyttäjälle. Siten Aki Haaro ja Perttu Nousiainen välttyivät rikosoikeudellisista seuraamuksista.


Jos järjestely tuntui sekavalta, sitä sen oli tarkoitus ollakin sitä. Aluksi TA -Yhtymän osakkeiden arvo ei ollut kovinkaan häävi. ARA ja TA -Yhtymä itse arvioivat vuonna 2019, että Maaseudun Säätiön TA -Yhtymän osakkeiden arvo olisi ollut vain puolet siitä hinnasta, minkä säätiö sai Perttu Nousiaisen johtaman Maaseudun Raittius- ja Sivistys ry:ltä ja kolmasosa Nuorisosäätiön maksamasta lopullisesta hinnasta. Siten Paavo Väyrysen ja hänen kumppaneiden Maaseudun Säätiö peri osakkeista ylihintaa ja toimitti Keskustan kassaan 150 000 euroa (180 000 euroa v. 2022) Nuorisosäätiön varoja. Toimistotilat myynyt Siniristisäätiö käytti saamansa 345 000 euroa maksamalla äänenkannattajansa Suomenmaan – nimi oli jo muuttunut Joutsen Mediaksi - tappioita.

torstai 11. syyskuuta 2025

Nuorisosäätiö (9. osa) 


Keskustapuolueen puoluetoimisto sijaitsi vuosikymmenien ajan Helsingin Punavuoressa osoitteessa Pursimiehenkatu 15. Puoluetoimiston sauna oli mm. kuuluisa paikkana, jossa järjesteltiin Suomen sisä- ja ulkopolitiikan asioita kuumissa löylyissä. Keskusta puoluetoimiston tilat kävivät kuitenkin 1990-luvulle tultaessa vanhanaikaisiksi sekä liian ahtaiksi. Valtiotieteiden maisteri Esko Tapani Ahon (s. 20.5.1954 Veteli) johtaessa Keskustapuoluetta puolueelle yritettiin rakennuttaa Itä-Pasilaan toimitaloa, mutta tuloksena oli tontilla pelkkä monttu. Seuraavaksi puoluetoimistoa alettiin suunnitella Helsingin Apollonkadulle Töölöön. Vaikeuksia oli kuitenkin löytää vanhalle puoluetoimistolle hyvällä hinnalla uutta omistajaa.

Esko Aho.

Vuosina 1991-1995 Esko Aho toimi Suomen pääministerina ja kansanedustajana hän oli vuodet 1983-2003 sekä Keskusta puheenjohtajana vuosina 1990-2002. Aho tuli jo 17-vuotiaana keskustanuorten Keski-Pohjanmaan piirin puheenjohtajaksi. Kolme vuotta myöhemmin Aho valittiin Nuoren keskustan liiton puheenjohtajaksi. Jäätyään politiikasta Esko Aho toimi vuodesta 2003 Sitran yliasiamiehenä ja vuodesta 2009 Nokian yhteiskuntasuhteista vastaavana johtajana ja johtokunnan jäsenenä. Toukokuussa 2012 Esko Aho ilmoitti jättävänsä johtokunnan ja hän siirtyi Harvardin yliopiston Kennedy Schooliin. Sen jälkeen Aho työskenteli East Officen johtajana ja Venäjällä eri tehtävissä, kuten Sberbankin hallituksen jäsenenä. Esko Aho aloitti vuonna 2022 hallituksen puheenjohtajana suomalaisten yritysten perustamassa China Office -yhtiössä, jonka tarkoitus on parantaa niiden liiketoimintamahdollisuuksia Kiinassa.


Tässä kohtaa keskustalaiset halusivat hyödyntää Nuorisosäätiötään apuna. Tarkoitus oli muuttaa Pursimiehenkatu 15:n puoluetoimisto Nuorisosäätiön nuorisoasunnoiksi. Nuorisosäätiön pöytäkirjoista tästä suunnitelmasta löytyy ensimmäinen merkintä elokuulta 1997. Muutossuunnitelma tilattiin Arkkitehtitoimisto Hänniseltä. Suunnitelman mukaan Pursimiehenkadulle tulisi 1 300 neliömetriä asuintiloja kaikkiaan 31 nuorisoasunnolle. Säätiön asiamies Jorma Heikkinen kävi samoin paikan päällä Pursimiehenkadulla tutustumassa talon tiloihin, mutta hän totesi, että talon tarjoamat tilat ovat liian pienet Nuorisosäätiön käyttöön.

Eero Lankia.

Nuorisosäätiön hallitus päätyi lokakuussa 1997 Polar-Rakennus Oy:n laskelmiin perustuen hylätä 14 miljoonaa markkaa maksavan rakennusurakan puoluetoimiston muuttamisesta nuorisoasunnoiksi. Keskustapuolueen puoluesihteeri, agrologi Eero Uolevi Lankia (s. 8.12.1951 Joutsa), ei halunnut luovuttaa ja hän etsi edelleen Nuorisosäätiölle yhteistyökumppaniksi sopivaa rakennusliikettä. Tässä yhteydessä käydyissä neuvotteluissa eräältä rakennusyritykseltä vaadittiin pimeästi maksettua kynnysrahaa Keskustapuolueelle 200 000 markkaa.



Vuoden kuluttua Nuorisosäätiölle esiteltiin jälleen rakennushanke, jossa rakennusliike Skanska rakentaisi nuorisoasunnot kahdeksalla miljoonalla markalla sekä talon alakertaan Skanskalle liiketilat. Järjestely sisälsi myös uuden puoluetoimiston rakentamisen Apollonkadulle Keskustapuolueelle. Seuraavan vuoden tammikuussa rakennushanketta koetettiin edistää vielä voimakkaasti, mutta sitten tapahtui jotakin. Riita syntyi rahasta Skanskan kanssa. Näin Nuorisosäätiö pääsi hankkeesta lopulta eroon.


Keskustapuolueen entinen talouspäällikkö Reijo Vähätiitto (1931-2011) ideoi Keskustapuolueen asuntopoliittisen työryhmän kanssa jo 1960-luvun lopussa hankkeen, jolla vaikutettaisiin Suomen asuntopolitiikkaan aktiivisesti. Nuorisosäätiön hallituksessa aikaisemmin ollut Reijo Vähätiitto perusti Terveasunnot Oy:n vuonna 1970, jolla keskustalaiset tekisivät sosiaalista asuntotuotantoa samalla töntyen kokoomuslaisten SATO:n ja demarien VVO:n tonteille. Idean mukaan hanketta tuki ja rahaa valtiolta järjestelisi Asuntohallituksen rahoitusjohtaja Kalevi Sassi. Reijo Vähätiitto järjesteli yhtiönsä omistuksen siten, että hänen perheensä omisti yhtiöstä pääosan. Muina yhtiön osakkaina olivat Keskustapuolueen Maaseudun Säätiö sekä Maaseudun Yhteisvaliokunnan Säätiö, joiden tosiasiallisena vallankäyttäjänö ja asiamiehena Reijo Vähätiitto myös toimi. Vuosituhannen vaihtuessa Tarveasunnot Oy:llä oli vajaat 3 000 vuokra-asuntoa.

Jarmo Korhonen.
Arvo Pentti.

Keskustapuolueen entinen puoluesihteeri vuosina 2006-2010, Jarmo Korhonen (s. 1965 Joensuu), kirjoitti kirjassaan, Väyrysen valtakunta (Tammi), puoluerahoituksen värikkäästä historiasta. Kirjassa kerrotaan kuinka keskustalainen poliitikko Arvo Veikko Pentti (s. 13.2.1915 Hämeenkyrö ja k. 1.2.1986 Hämeenkyrö) vieraili Moskovassa elokuussa 1972 ja huhtikuussa 1973 KGB olisi antanut hänelle 150 000 markkaa. Jarmo Korhonen ilmoitti tarkistaneensa 8.11.2014 Maaseudun Yhteisvaliokunnan säätiön kuiteista, kuinka suojelupoliisin päällikkö Arvo Pentin elokuun 1972 Moskovan matkan jälkeen säätiön tileille talletettiin ”pimeää rahaa” 2.10.1972 yhteensä 19 300 markkaa, 13.10.1972 yhteensä 2 000 markkaa, 18.10.1972 yhteensä 10 000 markkaa, 1.11.1972 yhteensä 25 000 markkaa, 9.4.1973 yhteensä 15 000 markkaa, 16.8.1973 yhteensä 30 000 markkaa, 27.12.1973 yhteensä 8 000 markkaa ja 31.12.1973 yhteensä 30 000 markkaa. Yhteensä pimeitä tukia ilmestyi Maaseudun Yhteisvaliokunnan säätiön tileille 15 kuukauden aikana 139 300 markkaa.



Maaseudun Yhteisvaliokunnan säätiö perustettiin presidentinvaalivuonna 1956 tukemaan keskustalaista K-linjaa ja Urho Kaleva Kekkosen valintaa presidentiksi. Lasse Lehtisen mukaan Juho Kusti Paasikivi (vuoteen 1887 Johan Gustaf Hellstén, s. 27.11.1870 Koski Hl ja k. 14.12.1956 Helsinki) oli Suomen seitsemäs presidentti, jonka kanssa neuvostoliittolaiset saattoivat asioida. Urho Kekkonen oli jo 1940-luvulla Moskovan tiedustelumiesten erityisessä suosiossa. Kekkosta tarkkailleet toimihenkilöt saattoivat kertoa Moskovassa, että Urho Kekkonen on hyvin ”viisas, ovela ja järkevä poliitikko”. Maaseudun Yhteisvaliokunnan säätiön perustajajäseniä olivat vuonna 1956 vuorineuvos Eino Kivivuori, ministerit Kauno Kleemola ja Ahti Karjalainen, kunnallisneuvos Kalle Joukainen ja kanslianeuvos Arvo Korsimo. Arvo Pentti tuli säätiön hallitukseen vuonna 1964 ja Matti Kekkonen vuonna 1965. Myöhemmin säätiön hallituksessa olivat mm. Mikko Immonen, Matti Roukola ja Eino Uusitalo.


Professori Kari Hokkasen väitöskirjan mukaan Urho Kekkonen sai Yhteisvaliokunnan säätiölle rahaa Wärtsilältä palkkiona Neuvostoliiton tilaamista jäänmurtajista. Keskustapuolueen puoluesihteeri Arvo Korsimon kuoltua vuonna 1969 säätiön hoito siirtyi hänen vävylleen, Keskustapuolueen talouspäällikkö, ekonomi Reijo Vähätiitolle. Rakennusliike Nopan poliisitutkinnan yhteydessä valtion tarkastusvirasto tutki Maaseudun Yhteisvaliokunnan säätiön tilit vuosilta 1972-1980, mutta Korhosen mukaan ”tutkimuksissa ei saatu selville, mistä säätiö oli vuosina 1971-1973 saanut tileilleen 219 300 markkaa.” 1970- ja 1980-luvuilla useat Keskustapuolueen johtohenkilöt olivat osallisina pitkissä ja raskaissa poliisitutkinnoissa ja oikeudenkäynneissä, joissa selvitettiin rakennusliikkeiden ja puolueiden rahoitusyhteyksiä.

Liisa Hyssälä.
Jukka Viheriälä.

Tarveasunnot -yhtiö sai 1980-luvulla yleishyödyllisyyden statuksen ja ajautui kohu-uutisiin epäilyistä Asuntohallituksen varojen väärinkäytöstä. Sittemmin selvisi vielä, että Tarveasunnot Oy oli rahoittanut kymmenkuntaa Keskustapuolueen kansanedustajan vaalirahoitusta. Tukea olivat saaneet mm. Liisa Marja Hyssälä (o.s. Liimatta, s. 18.12.1948 Ii), Jukka Pekka Viheriälä (s. 1.12.1945 Vimpeli), Pauli Johannes Saapunki (s. 2.4.1945 Oulu) ja Paavo Matti Väyrynen (s. 2.9.1946 Kemin maalaiskunta). Samalla paljastui, että Vähätiittojen perhe rikastui valtion sosiaaliseen asuntotuotantoon osoitetuilla rahoilla.

Pauli Saapunki.
Paavo Väyrynen.


Paavo Tapio Lipposen (s. 23.4.1941 Turtola) toisen hallituksen asuntoministeri Sini Maaria Suvi-Anne Siimes (s. 1.6.1963 Helsinki) vaati paljastuksen jälkeen, ettei yksi perhe voi olla yleishyödyllisen, tuhansia vuokra-asuntoja omistavan yhtiön enemmistöomistaja. Samoihin aikoihin alkoi lainsäädännön laadinta ylisuurten osinkojen rajoittamiseksi sosiaalisessa asuntotuotannossa. Keskustapuolueen virkamiesten johtama ARA velvoitettiin sulkemaan valtion rahoitus sekä vaatimaan perheen omistusosuuden laskemista yrityksessä 40 prosenttiin. Näin pakotettuna perhe taipui omistaja järjestelyihin, mutta ainoastaan sen verran kuin oli aivan välttämätöntä. Omistusolosuhteisiin kehitettiin sellainen järjestelmä, että perheen omistus kuitenkin saatiin turvattua ja asuntoministeri hallituksessa rauhoittumaan.

Suvi-Anne Siimes.

Tarveasunnot Oy jaettiin kahteen osaan. Toiseen osaan – Tarveasunnot Oy – jäi perheen suoraan omistukseen rajoituksista vapaat ns. kovan rahan vuokra-asunnot. Toinen puoli hoiti valtion varoin rakennettavaa aravavuokra-asuntojen tuotantoa; tämä yleishyödyllinen aravavuokra-asuntojen tuottaja yhtiö nimettiin TA-Yhtymäksi. TA-Yhtymän rakennuttamia vuokra-asuntoja ei voinut vuosikymmeniin myydä eteenpäin. TA-Yhtymästä tuli roskapankkiin verrattava yritys, johon kaadettiin valtion rahoittamat vuokra- ja osaomistusasunnot velkoineen ja rasitteineen. Yleishyödyllisenä yrityksenä se jatkoi edelleen aravarakentamista valtion varoin.

keskiviikko 10. syyskuuta 2025

Nuorisosäätiö (8. osa) 

Puheenjohtaja Matti Vanhanen.
Esko Aho.

Matti Vanhasen puheenjohtajakaudella Nuorisosäätiö ei lahjonut sidosryhmiään alkoholilla, vaan säätiö jakoi lahjaksi mm. kirjoja. Vuonna 1999 Vanhasen kehotuksesta hankittiin Nuorisosäätiölle Esko Ahon kirjoittamia kirjoja, sillä Esko Aho oli Suomen Keskustapuolueen presidenttiehdokkaana. Saman vuoden alussa Nuorisosäätiölle ostettii 10 000 markalla (2 500 euroa v. 2022) kirjallisuutta Uudenmaan Suunta ry -nimiseltä yhdistykseltä. Uudistajat -kirjasen kirjoittajia olivat Tanja Karpela ja Matti Vanhanen. Poliisikuulusteluissa Matti Vanhanen ei muistanut tarkasti, kenen tukiyhdistykseltä kirjaset ostettiin. Näin Vanhanen asiasta lausui: ”Todennäköisesti kirjat on hankittu lahjoiksi yhteistyökumppaneille. Muistikuvia minulla ei asiasta tämän tarkemmin ole.”

Asiamies Jorma Heikkinen.

Matti Vanhasen kirjoittama kirja, Vaikeita valintoja, ilmestyi vuonna 2002. Kirjan myynnillä kerättiin tukiyhdistykselle varoja Matti Vanhasen vaalityöhön. Vanhanen ilmoitti, että Nuorisosäätiön asiamies Jorma Heikkinen oli Vanhasen pyytämättä hankkinut kirjoja yllättäen Nuorisosäätiölle. Matti Vanhanen todisti, ettei kumpikaan kirja tuottanut tukiyhdistykselle eikä kirjoittajalleen voittoa.

Erityisavustaja Timo Laaninen.

Vuoden 2006 presidentinvaaleja varten julkaistiin teos, Se on ihan Matti, jonka kirjoittajaksi mainittiin pääministeri Matti Vanhasen erityisavustaja Timo Laaninen. Kirja oli vaalikirja, jossa käytiin Matti Vanhasen henkilöhistoria läpi lapsuudesta nykypäivään saakka. Kirjan kustasi Maahenki Oy, joka kauppasi kirjan kuudella eurolla/kpl Matti Vanhasen vaaliyhdistykselle, Kansainvälinen Suomi ry:lle. Vaaliyhdistys myi kirjaa 30 eurolla/kpl eteenpäin. Esimerkiksi Keskustapuolueen eduskuntaryhmä osti näitä kirjoja 700 kappaletta itselleen. Ennen juhannusta 2005 Nuorisosäätiö lunasti myös näitä kirjoja 1 500 eurolla.



Matti Vanhanen ei itse tunnustanut toimineensa kirjakauppiaana ja vaalirahoituksestaan hän oli autuaan tietämätön. Hän ilmoitti ettei ollut enää Nuorisosäätiössä tuolloin, eikä hän myöskään millään tavalla osallistunut kirjojen hankintaan tai myyntiin. Tähän asiaan jouduttiin kuitenkin reilun kolmen vuoden jälkeen palaamaan poliisikuulusteluissa.


Nuorisosäätiön hallussa oli melkoinen kirjakasa presidentinvaalien jälkeen. Säätiö oli hankkinut Matti Vanhasen kirjoja suuren määrän; pikkujouluissa esimerkiksi kirjoja jaettiin jokaiselle juhlijalle lahjaksi lähtiessä. Matti Vanhanen muistaa kirjansa syntyhistorian omalla tavallaan: ”Kirjoja hankittiin aina sieltä, mistä kyseistä kirjaa saattoi ostaa. Se on ihan Matti -kirjasta haluan todeta, että annoin sen tekemiseen materiaalia ja haastatteluita, mutta mitään palkkiota tai muutakaan hyötyä en ole koskaan siitä itselleni saanut. Kyse on muiden kustamasta juhlakirjasta.”



Kirjasta on olemassa myös toisenlainen tarina, jonka kertoi syksyllä 2021 Matti Vanhasen pitkäaikainen erityisavustaja, pappina työskentelevä Timo Laaninen. Timo Laaninen muistaa Matti Vanhasen kirjan synnyn puolestaan näin: ”Vaikka teksti meni kokonaan minun nimiini, Vanhanen kirjoitti itse siitä suuren osan. Minun tarvitsi vain stilisoida tekstiä.” Timo Laanisen tekemä ”stilisointi” oli sen verran perusteellista, että hän joutui kirjan vuoksi matkustamaan melko paljon. Useista matkoista Helsingistä Kuusamon Rukalle, Poriin ja perheen kanssa Sotkamon Katinkultaan tuli yhteensä 3 000 kilometriä omalla autolla ajettuja kilometrejä. Timo Laaninen veloitti Keskustapuolueelta kilometrikorvauksia, majoituskuluja ja 14 päivän päivärahoja yhteensä 5 000 euroa.


Matti Vanhasen viittaus muiden kustantamaan kirjaansa on myös hyvin mielenkiintoinen ilmaisu. Kirjan kustantaja oli Maahenki -kustantamo, jonka omisti Keskustapuolueen Maaseudun sivistysliitto, valistuskirjallisuutta kustantava kirjakustantamo. Matti Vanhanen toimi yhtä aikaa puheenjohtajana sekä Maahengen omistavassa Maaseudun sivistysliitossa että Nuorisosäätiössä. Hyvin pian hän lisäksi johti vielä koko keskustalaista kansanliikettä. Aivan kovin kaukaa ei siis Matti Vanhanenkaan voinut kirjansa kustantamista seurata.


RAY:n tarkastuksissa nämä Matti Vanhasen kirjat tulivat esille vasta vuosien päästä. Kohu nousi asiasta vasta vuoden 2009 loppupuolella. Kristian Seemer ja Perttu Rintamäki RAY:n avustusosastolta alkoivat tutkia tuolloin asiaa tarkemmin. Hyvin pian heille selvisi, että Nuorisosäätiölle oli maksettu jo useiden vuosien ajan avustuksia, joita oli käytetty täysin väärin alkuperäiseen käyttötarkoitukseen verrattuna. Pelkästään vuonna 2005 RAY oli maksanut yli 90 000 euroa (122 000 euroa v. 2022) Nuorisosäätiölle käyttöön varoja, jotka säätiö käytti vääriin tarkoituksiin.


1990-luvun lopussa Arkkitehtitoimisto Laine & Larkas esitti Nuorisosäätiölle, että säätiö tukisi rakallisesti arkkitehtitoimiston palveluksessa ollutta arkkitehtiopiskelijaa tämän diplomityössä. Nuorisosäätiö käytti pääasiassa tämän arkkitehtitoimiston suunnittelupalveluita rakennuskohteissaan. Tammikuun 1999 laivaristeilyn alkupuolella tämä arkkitehtiopiskelija sai näyttää kyntensä esitelmöimällä Nuorisosäätiön hallitukselle nuorisoasuntojen suunnittelun erityiskysymyksistä. Presentaatio sai säätiön hallituksen ilmeisesti hyvin vakuuttuneeksi, sillä Nuorisosäätiön hallitus myönsi arkkitehtiopiskelijalle diplomityön aloittamiseksi ja varmistamiseksi 10 000 markan apurahan.

Antti Kaikkonen.

Kolmisen vuotta myöhemmin valmistui Nuorisosäätiön hallituksen tilaama tutkimus, jossa aiheena oli kartoittaa säätiön asukkaiden poismuuton syitä sekä Nuorisosäätiön asuntojen kehitysmahdollisuuksia. Tutkimusta teki Nuorisosäätiölle puolentoista kuukauden ajan valtiotieteiden ylioppilas Antti Kaikkonen. Kaikkosen selvityksen mukaan suurin yksittäinen poismuuton syy oli työ- ja opiskelupaikan saanti jostain muualta. Antti Kaikkosen mukaan oli syytä huomata, että 43 prosenttia vuokra-asunnoista poistuneista ei kertonut poistumisensa todellista syytä. Myöhemmin tämä tutkimus on Nuorisosäätiöstä hukkunut, eikä sitä enää löydy säätiön arkistosta. Tutkimuksen hinnastakaan ei löydy dokumenttia.


Matti Vanhasen mukana 1990-luvun lopussa Nuorisosäätiön kiinteistöosakeyhtiöiden hallituksiin uinut Tanja Karpela tarvitsi tuolloin myös työharjoittelupaikkaa, joka säätiöstä järjestyikin. Karpela tarvitsi myös aiheen opinnäytetyöhönsä Diakonia-ammattikorkeakoulua varten. Nuorisosäätiössä muotoiltiin sopimus, jonka mukaan Tanja Karpelan harjoittelu oli itsenäistä työtä ilman palkkaa ja harjoittelu alkoi 1.10.1999.

Tanja Karpela.

Tanja Karpelan opinnäytetyön aiheeksi tuli aluksi tutkimus Nuorisosäätiön vuokralaisjakaumasta. Opinnäytetyön ohjaajaksi sekä yhteyshenkilöksi määriteltiin säätiön asiamies Jorma Heikkinen. Heikkisen tehtävä oli auttaa Tanja Karpelaa aiheen jäsentelyssä sekä faktamateriaalin keräämisessä. Kuitenkin opiskelija Tanja Karpela otti Jorma Heikkiseen yhteyttä vasta silloin, kun opinnäytetyö oli jo valmis. Karpela kutsui Jorma Heikkisen koulun päättäjäistilaisuuteen. Jorma Heikkisen ei tarvinnut sinnekään mennä itse, koska Nuorisosäätiön puheenjohtaja Matti Vanhanen ilmoitti hänelle menevänsä koulun tilaisuuteen.


Tanja Karpelan lopullisessa opinnäytetyössä ei Nuorisosäätiöstä tai sen nuorisoasumisesta ole mitään. Työn lähdeluettelossa mainitaan kyllä Tanja Karpelan ja Matti Vanhasen vuonna 1999 ilmestynyt kirjanen, Uudistajat. Opinnäytetyön aiheen Tanja Karpela oli muuttanut alkuperäisestä aiheesta ja uusi nimi työlle oli: ”Vanhempien ajankäyttö ja vanhemmuuden tukiverkot kasvatuksen näkökulmasta”. Opinnäytetyöllään Tanja Karpela sai sosionomin ammattinimikkeen.


Toistakymmentä vuotta tämän tapahtuman jälkeen Nuorisosäätiön hallitus halusi jälleen asumisen uusista trendeistä tutkittua tietoa. Tällä kertaa säätiön mielenkiinto kohdistui asuinrakentamisen viimeisimpään innovaatioon, konttiasumiseen. Nuorisosäätiön hallitus tilasi konsulttityönä tutkimuksen, joka selvittäisi eri mahdollisuuksia asuttaa nuoria ihmisiä moduuli- tai konttiasuntoihin Kyläsaaren tontille Helsingissä.

Jari Sarasvuo.

Konsultteja käytettiin Nuorisosäätiön henkilökunnan kouluttamiseen ajoittain. Tällainen konsulteilta tilattu koulutus oli mm. hyvin tunnetun Jari Kimmo Johannes Sarasvuon (ent. Heinonen, s. 12.6.1965 Turku) Trainer’s House -yhtiöltä tilattu ohjelma. Sillä ensin koulutettiin Nuorisosäätiön hallitusta aivan erikseen ja vielä erikseen myös säätiön henkilökuntaa kehittämään ”sosiaalisen nuorisotyön strategiaa”. Nuorisosäätiön puheenkohtaja Antti Kaikkonen kertoi 1.3.2010 KRP:n kuulusteluissa poliisille mm. seuraavasti: ”Säätiön toimintaa kehitettiin myös strategiaprosessilla, ja tähän hankittiin myös ulkopuolelta sytykkeitä ja asiantuntemusta.”


Syksyllä 2011 yritysjohdon konsultointiin erikoisesti panostava BDO -yhtiö tarjoutui selvittää ja kuvata Nuorisosäätiön tulevien vuosien strategiaa ”SCORE -menetelmään tukeutuen”. Säätiössä uskottiin ostetun ja maksetun konsulttipalvelun hyödyn määrittyvän yleensä varsinkin palvelun hinnan kautta; halvalla hinnalla saa hyödytöntä palvelua ja kalliilla hinnalla taas ostetaan laadukasta sekä hyödyllistä palvelua Nuorisosäätiölle. Tässä tapauksessa koulutuksen hinta oli 900 euroa/päivä, kaikkiaan yhteensä 18 900 (22 500 euroa v. 2022).