Nokia Arenan taloudelliset vaikeudet 

”Nokia Arena on 15 000 katsojapaikkaa tarjoava elämysareena Tampereen sydämessä. Areenan yhteydessä toimii myös huippuluokan hotelli, monipuoliset kokous- ja tapahtumatilat sekä lukuisia ravintoloita. Tarjoamme uniikin tapahtumakokemuksen, jollaista ei saa mistään muualta.” Näin mainostaa Nokia Arena omilla sivuillaan toimintaansa. Monitoimiarenan saaminen Tampereelle on ollut pitkä projekti. Arenan suunnittelu alkoi jo vuonna 2006 ja tuolloin ajatuksena oli rakentaa arena Sorsapuistoon; vuosien kuluessa arenan tuleva paikkakin vaihtui. Tampereen Monitoimiarenan (Nokia Arena) kerättiin kokoon usean eri tahon investoinneista, joista Tampereen kaupungin osuus on noin 60 miljoonaa euroa (sisältäen 34,4 miljoonan euron investoinnin ja 26 miljoonan euron lainan). Muita Tampereen Monitoimiarenaan sijoittajia ovat LähiTapiola, OP, Ilmarinen ja SRV. Nokia Arenan taustayhtiön vuosien 2023 ja 2024 tilinpäätöstietojen perusteella Tampereen kaupunki on ollut yksi niistä tahoista, joiden taloudellisella joustoilla yhtiö on pysynyt pystyssä.

Nokia Arena.

Keväällä 2022 ovensa avanneen Nokia Arenan tulevaisuus puhuttaa kulissien takana. Huolenaiheena ovat tamperelaisarenan taustayhtiön taloudelliset näkymät. Tulevaisuus näyttää, pystyykö Kiinteistöosakeyhtiö Tampereen Monitoimiarena selviytymään massiivisesta velkataakastaan ilman Tampereen kaupungin eli paikallisten veronmaksajien apua. Ainakaan tähän saakka se ei ole pystynyt.

Kiinteistöosakeyhtiö Tampereen Monitoimiarenan vuosien 2023 ja 2024 tilinpäätöstietojen perusteella Tampereen kaupunki on ollut yksi niistä rahoittajista, joiden joustoilla yhtiö on pysynyt pystyssä. Yhtiön vuoden 2025 tilinpäätöstä ei ole vielä vahvistettu. Tampereen kaupunki ei ole pelkästään 40 prosentin osuudella Nokia Arenan suuromistaja, vaan Tampereen kaupungin pääomaa ja lainarahaa on sidottu yhtiöön tavalla, jossa tappio- tai järjestelyriski on osittain aidosti kaupungin eli lopulta Tampereen veronmaksajien kannettavana.

Seppo Ikäheimo.

Aalto -yliopiston laskentatoimen professori Seppo Ikäheimon mukaan Nokia Arena on pysynyt hengissä sillä, että omistajat ovat muuttaneet velkojaan pääomalainoiksi, jotka luetaan oman pääoman ehtoisiksi. Konvertoimisella areenayhtiön omistajat ovat hyväksyneet sen, etteivät välttämättä koskaan saa rahojaan takaisin yhtiöstä. Hän näkee, että tällaisessa ratkaisussa Tampereen kaupungilla on sangen suuri vastuu niin omistajana kuin lainoittajanakin. Professori Seppo Ikäheimo tutki Kiinteistöosakeyhtiö Tampereen Monitoimiareenan tilinpäätöstiedot ja huomasi yhtiössä paljon jääneen toistaiseksi veronmaksajien varaan.

Konvertointi on yleinen tapa pelastaa yhtiö ilman, että tarvitsee laittaa uutta rahaa yhtiöön sisään. Kirjanpidossa konvertointi tarkoittaa yleisemmin velan muuttamista yhtiön omaksi pääomaksi (velkakonversio) tai laajemmin jonkin taloudellisen erän muuttamista toiseen muotoon, kuten sijoitukseksi vapaaseen omaan pääomaan (SVOP). Arenayhtiön omistajat konvertoivat vuonna 2023 myönnettyjä lainoja SVOP-sijoituksiksi yhteensä yli 26 miljoonalla eurolla.

Esimerkiksi Tampereen kaupungin arenayhtiölle myöntämästä juniorlainasta konvertoitiin kahdeksan miljoonaa euroa sijoitetun vapaan oman pääoman rahastoon (SVOP). Lisäksi kaupungin käyttäjämuutoslainan pääoma korkoineen konvertoitiin kokonaan SVOPiin. Tampereen kaupungin antamissa perusteluissa todettiin suoraan, että tehty järjestely oli tyystin tarpeellinen kiinteistöyhtiön oman pääoman vahvistamiseksi ja aseman parantamiseksi rahoitusneuvotteluissa.

Professori Seppo Ikäheimo sanoo, että Tampereen kaupunki ei toimi enää arenayhtiössä normaalin kovan velkojan tavoin, vaan omistaja-velkojana, joka on jo kantanut yhtiön rahoitusriskiä poikkeuksellisen pitkälle. Vuonna 2023 Kiinteistöosakeyhtiö Tampereen Monitoimiarenan tulos oli yli kolme miljoonaa euroa miinuksella. Vuonna 2024 nettotappio jäi pieneksi, mutta se ei johtunut liikevaihdon läpimurrosta vaan ennen kaikkea rahoituskulujen kevenemisestä.

Arenayhtiö on professori Ikäheimon mukaan pyörittänyt operatiivista toimintaa plusmerkkisenä, mutta yhtiön vaikea rahoitusrakenne on painanut kokonaistuloksen miinukselle. Ongelmana tässä on nimenomaan raskas pääomataakka. Kiinteistöosakeyhtiöllä oli tilikauden 2024 lopussa vierasta pääomaa noin 80 miljoonaa euroa. Liikevaihto oli 16,6 miljoonaa euroa ja liikevoitto 3,35 miljoonaa euroa, mutta tilikauden tulos jäi silti 368 000 euroa tappiolle.

Professori Seppo Ikäheimon mukaan nykymenolla Kiinteistöosakeyhtiön liikevaihto on aivan liian pieni vieraaseen pääomaan nähden. Yhtiö ei näytä pystyvän tekemään tulosta siinä määrin, että se selviäisi omin avuin velkataakastaan. Siksi omistajien näkökulmasta tilanne on varsin huolestuttava, jos kierre jatkuu vielä samanlaisena eli jos liikevaihto ei jatkossa kasva selvästi; kiinteistöosakeyhtiö uhkaa olla entistä enemmän Tampereen kaupungin ja muiden omistajarahoittajien varassa.

Vuoden 2024 lopussa Tampereen kaupungin lainasaamiset KOY Tampereen Monitoimiareenalta olivat edelleen 19,6 miljoonaa euroa, ja vuoden 2024 aikana siihen pääomitettiin lisäksi korkoja noin miljoonalla eurolla. Kaupungin lainan lyhennykset olivat siis nolla euroa. Nämä faktat kertovat siitä, että Tampereen kaupunki ei ole kiinteistöosakeyhtiössä ainoastaan omistaja vaan myös edelleen merkittävä rahoittaja.

Vesa Eskoli.

Nokia Arenasta 60 prosenttia omistavan sijoittajaryhmän ytimen muodostavat Lähi-Tapiola, OP-ryhmä, Ilmarinen ja SRV. Arenayhtiön puheenjohtajana toimii Vesa Eskoli, Lähi-Tapiola Kiinteistövarainhoidon toimitusjohtaja. Analyysin mukaan Nokia Arenan taustayhtiö ei ole toistaiseksi selvinnyt vielä omin voimin. Samaan aikaan tappio- ja järjestelyriski on aidosti ollut esimerkiksi Tampereen kaupungin eli veronmaksajien kannettavana.

Vesa Eskolin mukaan KOY Tampereen Monitoimiareena osakkaat ovat alusta saakka sijoittaneet yhtiöön tasaveroisina kumppaneina – sekä omaan pääomaan että kiinteistöosakeyhtiölle annettuihin lainoihin. Kumpikin osakas konvertoi osan lainasaamisistaan oman pääoman sijoitukseksi vuonna 2023.

Areenayhtiön nykyinen kassavirta ei asiantuntijoiden mukaan riitä lainavelvoitteiden hoitamiseen riittävässä mittakaavassa. Lainojen konvertoimisesta arvellaan tulevan tapa. Vesa Eskoli näkee kuitenkin toiveekkaana, että Nokia Arenan kannattavuus on hyvällä tasolla, ja kassavirta on positiivinen. Yhtiön pääomarakenne on järjestelty omistajien kannalta tarkoituksenmukaisella ja tasapuolisella tavalla. Tulevaisuudessa on tarkoitus maksaa korkoa myös omistajien myöntämille lainoille pääomituksen sijaan.

Arenayhtiön olisi siis kasvatettava liikevaihtoaan, jotta nykyistä suuremmat tuotot olisivat realismia. Tehtävä on vaikea tilanteessa, jossa areenan vakiokäyttäjien eli kiekkoseurojen Ilveksen ja Tapparan tapahtumat syövät ison osan kalenterista. Lisäksi esimerkiksi ulkomaalaisten artistien Suomen saaminen on viime vuosina vaikeutunut oleellisesti. Viihdetapahtumat tuovat areenayhtiöille yleensä selvästi enemmän tuottoja kuin kiekkopelit. Kotimaisten artistien kohdalla Nokia Arena puolestaan joutuu käymään kovaa kilpailua Helsingissä sijaitsevan Veikkaus arenan kanssa. Tässä taistelussa Nokia Arenan uskotaan jäävän ennen pitkää hopealle.

Vesa Eskoli toteaa, että omistajien olevan tyytyväisiä lipunmyyntiimme ja tapahtumiemme määrään. Se on tosin kyllä totta, että ulkomaalaista musiikkitarjontaa saisi olla enemmän Nokia Arenalla. Nokia Arenalla viihdetapahtumien määrä on melko lailla vakiintunut. Monitoimiareena on päässyt tapahtumien kannattavuudessa tavoittelemalleen tasolle.On esitetty, ettei Nokia Arena juuri houkuttele ulkomaalaisia artisteja, koska logistiikkakustannukset ovat merkittävästi isommat kuin esimerkiksi keikkaillessa Helsingissä tai Tukholmassa, ja koska areenan katsojakapasiteetti jää alle kymmenen tuhannen. Nokia Arenan katsojakapasiteetti riippuu kuitenkin tilaisuudesta ja kapasiteetti nousee tarvittaessa reilusti yli kymmeneen tuhanteen, Eskoli kirjoittaa. Suomen sijainti on logistisesti haastava tuotannon näkökulmasta. Kustannukset sekä erityisesti aikataulut luovat nyt ja tulevaisuudessa haasteen. Nokia Arenan tulee kuroa umpeen näitä kustannuksia muulla osaamisella ja tekemisellä.

Veikkaus Arena.

Vesa Eskoli katsoo, että kun Nokia Arena tuli markkinaan tarjontansa kanssa, oli Hartwall arena jo markkinassa. Markkina on siis palautunut jälleen normaaliksi. Nokia Arenan tulee pärjätä siinä omin vahvuuksin. On myös epäilty, ettei Nokia-yhtiöt välttämättä jatkaisi enää viisivuotiskauden päätyttyä arenayhtiön nimikumppanina. Siihen Vesa Eskoli rauhoittelee, että arenayhtiön nimi- ja muut kumppanuudet ovat hyvässä hallinnassa. Sopimusasiat ovat luottamuksellisia, eikä niitä kommentoida julkisesti.

 Hillel Tokazier (17. osa)

Hillel Tokazier.

Seppo Rannikko sovitti musiikkia alkuun tv-ohjelmiin ja -mainoksiin, kuten Kaarlo ”Kalle” Uolevi Kaartisen (s. 5.9.1930 Helsinki) säveltämät vakioveikkauksen ja Loton tunnusmusiikit. 1960-luvulla Seppo Rannikko toimi samoin TV-tuottajana, käsikirjoittajana, säveltäjänä ja sovittajana muun muassa ohjelmassa Zero – Lentävä lautanen. 1960-luvun lopulta 1970-luvun alkuun Rannikko toimi sovittajana ja tuottajana levy-yhtiö EMI:n Suomen osastolla. Hän sovitti tuolloin musiikkia mm. laulaja ja Suomen ainoalle oikealle trubaduurille, Tapio Rafael Heinoselle (s. 29.12.1941 Porvoo ja k. 6.1.1985 Porvoo).

Tapio Heinonen.

Vuosina 1974-1975 Seppo Rannikko opiskeli jazzmusiikin sovittamista ja orkestrointia Berklee College of Music -oppilaitoksessa Yhdysvaltain Bostonissa. Sen jälkeen 1970-luku oli Seppo Rannikon musiikillista kulta-aikaa. Tuohon aikaan hän toimi Henry Haapalaisen Fonovox -yhtiössä muusikkona, sovittajana ja äänilevytuottajana. Hänen ensimmäinen työtehtävänsä Fonovoxilla oli hänen ja sanoittaja, sovittaja, tuottaja ja muusikko Jarmo Voitto Ilari Jylhän (s. 9.1.1951 Loppi) yhteistyönä tuottama Tapio Heinosen albumi Lämmöllä (1974). Vuonna 1976 Seppo Rannikko teki valtaosan sovituksista Reijo Taipaleen albumille Juhlakonsertti. Rannikko tuotti levyjä myös Kaarlo Kullervo ”Lutu” Linnan (s. 24.11.1911 Helsinki ja k. 19.10.1987 Helsinki) Suurelle Humppaorkesterille, viulisti ja laulaja Jari Pekka Lappalaiselle (s. 11.11.1948 Kuopio ja k. 16.6.2022 Helsinki), Reijo Viidalle (oik. Reijo Viitanen, s. 12.12.1936 Pohjaslahti) ja Martti Siiriäiselle (s. 1936 Terijoki). Vuoden 1975 Syksyn Sävel -kilpailussa Seppo Rannikko sovitti Salomonin (oik. Timo Antero Silvennoinen, s. 22.4.1949 Helsinki ja k. 19.11.1997) laulaman Unisadun, joka sijoittui kilpailussa toiseksi ja hävisi vain niukasti Erkki Ilmari Liikasen (s. 16.4.1943 Viipuri) kappaleelle Evakkoreki.

Seppo Rannikko.

Fonovox -yhtiö äänitti myös Seppo Rannikon kaksi ensimmäistä sooloalbumia, Sahara (1976) ja Disco Jungle (1977). Sahara -albumi sisälsi pääasiassa tuon ajan suosikki-iskelmiä ja ikivihreitä, mutta Disco Jungle antoi jo hieman laajemman kuvan Seppo Rannikon osaamisesta: huomattava osa albumin musiikista on hänen omia sävellyksiään latindisco -tyyliin sovitettuna. 1970- ja 1980-luvulla Seppo Rannikko ehti vielä vaikuttaa yhtyeissä Karpalo ja Pedro’s Heavy Gentlemen, jälkimmäisessä vain satunnaisena vierailijana. Fonovox -kauden jälkeen Seppo Rannikko työskenteli vielä JP Musiikissa, jonka tärkein artisti oli Jaakko Teppo. Tepon esittämän Pamelan introssa on kuultavissa Rannikon tukeva tenorisoundi.

Jarmo Jylhän mukaan Seppo Rannikko piilotteli myös tanssi- ja iskelmämusiikin sovituksiinsa nerokkaita jazzmaisia riffejä ja obligatoja ja sai siten kappaleen kuulostamaan tuoreelta ja svengaavalta. 1980-luvun puolivälissä Seppo Rannikko joutui terveyssyistä luopumaan ammattimuusikon urastaan. Rannikko sai valtion ylimääräisen taiteilijaeläkkeen toukokuussa 1987 alkaen ja hän kuoli 72-vuotiaana Tampereella 25.11.2000. Seppo Rannikko on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle Tampereella.

Pedro's Heavy Gentlemen.

Seppo Rannikko oli myös hyvin tunnettu omintakeisesta huumoristaan. Erään kerran Hillel Tokazier ei ollut täysin tyytyväinen yhteen pieneen kohtaan äänityksessä ja hän halusi paikata asian välittömästi, mutta Seppo Rannikko sanoi: ”Ei vaikuta myyntiin. Kuunnellaan seuraavan kerran Yleisradiosta.” Toisella kerralla Seppo Rannikko tervehti iloisesti studioon tullutta Hilleliä: ”Kato, Hanukka-ahon ajattelija!” Tuolloin vietettiin juuri juutalaisten hanukkajuhlaa. Turkkiin lähtiessään Seppo Rannikko lohkaisi lentoemännälle: ""Tuli vähän asiaa Vähään Aasiaan!” Kun taas oli aika keskustella palkkioiden maksamisesta, Rannikko veisteli: ”Nyt on aika luoda silmäys korvauksiin!”

Antti Hyvärinen.

Sovittaja, säveltäjä, pianisti ja kapellimestari Keijo Antti Kalevi Hyvärinen (s. 20.6.1946 Kuopio ja k. 22.5.2025 Helsinki) oli Marion Evi Rungin (s. 7.12.1945 Helsinki) hovisäestäjä, mutta myös tiukin studiokapellimestari, jonka Hillel Tokazier koskaan on tavannut soittotehtävissään. Antti Hyvärinen perusti oman yhtyeensä jo vuonna 1963, minkä jälkeen hän toimi kapellimestarina studiotöissä, viihdeorkestereissa sekä televisiossa. Hyvärinen tuotti lukemattomia sävellyksiä ja sovituksia television viihdeohjelmiin sekä ravintolaesityksiin. Levytuottajana ja sovittajana Antti Hyvärinen toimi varsinkin Tapani Kansan, Kirkan, Matin ja Tepon, Tarja Ylitalon sekä Marion Rungin taustalla.

Studiossa soittajat kutsuivatkin Antti Hyväristä tarkaksi kuopiolaiseksi piällysmieheksi. Kerran Antti Hyvärinen pyysi Hillel Tokazierin mukaan Marion Rungin laulamien juutalaisten laulujen äänitykseen. Hyvärinen vaati, että kaikki äänenkuljetukset soitetaan studiossa tarkasti nuottikuvan mukaan. Hillel Tokazierin improvisoidessa väliin jotakin omaa – kappaleeseen kuitenkin täysin sopivaa – pisti Hyvärinen soiton heti poikki ja huusi: ”Soita nuottien mukaan!” Koska Hillel Tokazier tunsi hyvin juutalaisen musiikin soittoperinteen, sai hän kuitenkin äänityksessä hieman soitettua omiaankin mukaan.

Kassu Halonen.

Hillel Tokazier tutustui samoin laulaja, huilisti, säveltäjä, sovittaja ja kosketinsoittaja Osmo Väinö Kalervo ”Kassu” Haloseen (s. 24.1.1953 Säräisniemi), jonka sävellyksiä on levytetty yli 2 000 laulua. Uransa alkupuolella Halonen soitti huilua Boråsin kaupunginorkesterissa Ruotsissa. Sieltä hän lähti Kirkan orkesteriin urkuriksi kiertueelle. Haloselle on myönnetty noin 70 kultalevyä uransa aikana. Omia soololevyjä Halonen on ehtinyt tehdä myös kuusi albumillista ja nykyään hän säveltää myös sinfoniamusiikkia.

Pekka Helin.

Kalervo Halosen studioryhmässä vakiojäseniä olivat Pekka Helin (s. 1951 Karhula), Juha Pauli Björninen (s. 16.1.1954 Karhula), Janne Louhivuori, Heikki ”Häkä” Virtanen ja Vesa Aaltonen. Kassu Halonen oli tuolloin julkaissut juuri ensimmäisen sooloalbuminsa, mutta hän oli tunnettu jo laulajana sekä sovittajana. Halonen pyysi Hillel Tokazierin mukaan omalle kiertueelleen soittamaan. Tämä avasi samalla Hillel Tokazierille oven päästä soittamaan Halosen seuraavalle soololevylle.

Juha Björninen.

Vuodesta 1979 eteenpäin alkoivat Hillel Tokazierilla suuret vaikeudet kotona perhe-elämässä vaimon kanssa, joka sitten ajan kanssa lopulta johti avioeroon. Avioelämän arki oli muuttunut vähemmän sopuisaksi ja epämiellyttäväksi, mutta Hillel Tokazier ei myöskään osannut ajatella, että pian keskusteltiin jo avioerosta. Aviopari päätti kuitenkin odottaa vuoden ennen avioeroa. Sinä aikana Hillel Tokazier otti yhä vahvemman otteen perhe-elämästä ja hän vähensi selvästi keikoilla käyntiä. Hän teki kotoa jonkin verran studiosoittoja. Vuonna 1980 Hillel Tokazier teki juutalaisen Hazamir -kuoron kanssa kymmenen päivää kestäneen Yhdysvaltojen matkan sekä Kassu Halosen kiertueen. Hillel Tokazier toivoi todella, että elämä kotona rauhoittuisi, mutta niin ei näyttänyt käyvän. Häntä lohdutti kuitenkin se, että hän sai olla enemmän lastensa kanssa ja hoitaa lapsia.

Selvää oli vuoden kuluttua kuitenkin se, että avioero oli edessä ja aviopari ei enää jatka yhteiselämää. Avioparin arvot ja elämäntavat olivat niin erilaiset ja kumpikin halusi omalta elämältään erilaisia asioita. Näin ollen yhteiselämälle ei näkynyt minkäänlaisia edellytyksiä. Avioero tapahtui vuonna 1981, jolloin avioparin lapset olivat seitsemän ja viisivuotiaat. Pari sai kuitenkin sovittua lasten tapaamis- ja kasvatusasiat molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Hillel Tokazierin sisko, Hannele, oli hänelle tuona vaikeana aikana korvaamaton apu ja turva.

Hillel Tokazierin elämässä avioero merkitsi suurta käännekohtaa elämässä. Täytyi hetkeksi ihan pysähtyä ja ajatella tilannetta uudestaan. Keikkasoittojen lopettaminen onneksi antoi tilaa tehdä jälleen omaa musiikkia, mutta yleisesti ottaen hänen muu vointinsa ei ollut kovin kaksinen. Hän sai onneksi erään tuttunsa avustuksella vuokrattua Munkkiniemestä kalustetun kaksion. Henkilökohtaisten tavaroidensa lisäksi hän muutti asuntoon vain pianonsa kanssa. Kitaristi Matti Auranen auttoi Hillel Tokazieria Lauttasaaresta muutossa.

Yksineläjän arkielämä tuntui aluksi ainakin sietämättömältä ja tuntui lähinnä siltä, kuin olisi menettänyt suunnilleen kaiken. Päällimmäisenä oli murhe ja huoli lasten voinnista. Ahdistavaa oli samoin jatkuva hiljaisuus. Edes puhelin ei enää soinut. Tuntui siltä, kun kaikki ystävätkin olisivat unohtaneet ja ottaneet etäisyyttä. Ainoat ystävät tuohon aikaan, jotka pitivät yhteyttä ja kutsuivat kyläilemään luokseen olivat vanhat luokkakaverit, Leif ja Ruth Kamtsan. Musiikki toimi kuitenkin suurena lohduttajana. Munkkiniemen asunnossa Hillel Tokazier asui kolme kuukautta, mutta sen jälkeen asunnon omistaja laittoi asunnon myyntiin. Hillel Tokazierilla oli sentään onnea, kun hän sai vakuutusyhtiöltä vuokra-asunnon Haukilahdesta, Espoosta. Vuokra-asuntoon Haukilahdessa hän asettui asumaan alkutalvesta 1982. Vuokra-asunto oli jälleen melko autio, sillä hänellä oli siellä seuranaan vain piano, sänky ja muutama keittiöjakkara.

 Hillel Tokazier (16. osa)

Hillel Tokazier.

Tapani Kansan yhtyeessä trumpettia soittanut Raimo Korhonen oli saanut työtarjouksen ammattiorkesterille, jolle luvattiin runsaasti keikkoja ja muun muassa säestystehtäviä. Raimo Korhonen esitteli idean Tapani Kansan bändin muusikoille ja koko bändi irtisanoutui Tapani Kansan säestystehtävistä. Nyt muusikot perustivat uuden bändin, jonka nimeksi tuli Night Train. Night Trainin keikat olivat suuremmaksi osaksi Helsingissä. Jälleen Hillel Tokazier pääsi soittamaan suureen ravintolayhtyeeseen. Yhtyeen keikat myi Turku Viihde. Night Trainin keikkamyyjänä kunnostautui entinen jääkiekkoilija Raimo Kuismanen, liikemies, joka nappasi myös itselleen kunnon provision myynnistään. Night Train soitti syksyllä 1980 Ravintola Arkadiassa sekä Hotelli Presidentin yökerho Pressassa Helsingissä.

                                                                                        Yökerho Pressa.

Night Train sai kiinnityksen maaliskuussa 1981 Helsingin Kaivohuoneelle, joka valmistui saksalaisen arkkitehti Johan Carl Ludvig Engelin (s. 3.7.1778 Berliini ja k. 14.5.1840 Helsinki) suunnittelemana vuonna 1838. Yhtye pääsi säestämään puolentoista kuukauden ajaksi Danny ja Armi Show’ta Kaivohuoneella. Tuolloin Danny eli Ilkka Johannes Lipsanen (s. 24.9.1942 Pori) ja Armi Anja Orvokki Aavikko (s. 1.9.1958 Helsinki ja k. 2.1.2002 Espoo) olivat hyvin suosittuja ja säveltäjä Veikko Antero Samuli (s. 29.3.1947 Tampere) sekä sanoittaja Juha Harri Vainio (s. 10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 Gryon, Sveitsi) tekivät heille kappaleen, Tahdon olla sulle hellä vuonna 1977, josta heidän suosionsa sai vauhtia. Yhtyeen luottamusmiehenä Hillel Tokazier neuvotteli sopimuksen Ilkka Lipsasen kanssa yhtyeen saamasta palkkiosta; Lipsanen oli kova liikemies ja sopimuksesta täytyi oikein todella vääntää kättä. Armi Aavikko taas oli missi eikä mikään laulaja ja hänellä oli äänen kanssa puhtausongelmia. Yleisesti tiedettiin, että Armi Aavikolla ja Ilkka Lipsasella oli myös suhde.

                                                                                        Armi & Danny.

Kesällä 1981 Night Train soitti muutaman viikon Naantalin Seurahuoneella. Naantalissa Hillel Tokazier joutui säveltämään eräälle naissolistille yön aikana laulun. Bruno Korpelalla ja Hillel Tokazierilla oli olemassa valmiit sanoittaja levytuottaja Crisse Johanssonin (oik. Christina Anneli Johansson, s. 14.3.1948 Helsinki ja k. 26.6.2025 Lahti) tekemä sanoitus, jota kaverukset päättivät käyttää hyväkseen. Puolen yön työskentelyn jälkeen kappale oli aamulla valmis ja nimi oli, Jorgos oli tip top tyyppi.

                                                                                        Crisse Johansson.

Night Trainin pisin keikkakiinnitys oli Helsingissä Sokos hotelli Presidentin yökerho Pressassa, jossa yhtye soitti house bandina parin kuukauden ajan joulukuusta 1981 lähtien. Yökerhossa yhtye joutui säestämään vierailevia ulkomaisia solisteja, joilla oli luonnollisesti täysin oma ohjelmistonsa. Bändin soitto alkoi kello kaksikymmentäyksi illalla ja aluksi yhtye soitti kaksi setillistä omaa ohjelmaansa tanssimusiikkia. Pienen tauon jälkeen oli vuorossa illan vierailevan solistin show. Show’n jälkeen oli hieman pidempi tauko, jonka jälkeen yhtye soitti tanssimusiikkia aamu kolmeen saakka. Aina väliajoilla yhtye söi takahuoneessa tarjolla ollutta välipalaa sekä joi runsaasti kahvia.

                                                                               Matti Auranen & Sonja Lumme.

Yökerhokeikan jälkeen musiikki jäi Hillel Tokazierin päähän soimaan ja palutumiseen meni jonkin aikaa. Toisinaan hän otti lasillisen punaviiniä, jotta saisi unen päästä kiinni. Yhtyeellä saattoi heti aamu yhdeksältä alkaa studioäänitys Pitäjänmäellä, jolloin soittajien täytyi olla jälleen soittokunnossa ja valmiina. Hillel Tokazier piti tuohon aikaan kunnostaan huolta lenkkeilemällä päivittäin. Yökerhossa soittamisen aikana yhtyeellä oli lupa käydä lounaalla hotellissa päivällä. Soitoista maksettiin hyvin kaikkine mahdollisinen lisineen ja jopa harjoituksistakin maksettiin erikseen. Yhtye pystyi soittamaan kaikki uudet hittisävelmät ja Bruno Korpela oli nopea kaveri nuottien kirjoittajana. Myös yhtyeeseen tullut uusi kitaristi, Matti Auranen, teki bändille sovituksia.

Rod Stewart.

Suurta muotia oli tuohon aikaan diskomusiikki. Kyllästymiseen saakka Night Train soitti muun muassa Cool and the Gangin Celebration -kappaletta. Hillel Tokazier lauloi korkealta itse Sir Roderick ”Rod” David Stewartin (s. 10.1.1945 Highgate, Lontoo, Englanti) levyttämän kappaleen Do You Think I’m Sexy sekä Diana Rossin (s. 26.3.1944 Detroit, Michigan, Yhdysvallat) laulaman Inside Out. Bändin ohjelmistossa oli Earth Wind and Firen, Commodoresin ja Lionel Ritchien tunnettuja kappaleita, mutta myös suomalaista musiikkia. Vaivaannuttavaa oli soittaa myös Lambadaa ja Macarenaa.

Hiljalleen pitkät ilta- ja yösoittoajat alkoivat puuduttaa Hillel Tokazieria ravintolamuusikkona. Bruno Korpela ja Hillel Tokazier olivat ensimmäisiä, jotka jättivät Night Train yhtyeen. Yhtyeen kireä ilmapiiri sen jälkeen, kun basisti Hannu ”Hemppa” Helkiö oli ottanut bändin johtajan roolin, joudutti myös päätöstä ravintolamuusikon työsarasta luopumisesta. Bändin jättämisen jälkeen Hemppa Helkiö ja Hillel Tokazier olivat kuitenkin hyviä kavereita.

                                                                                        Jukka Kuoppamäki.

Bruno Korpela toimi Jukka Kuoppamäen (s. 1.9.1942 Helsinki) Satsanga -yhtiön ja JP Musiikin luottosovittajana ja Korpela tarjosi paljon studiotöitä sen vuoksi Hillel Tokazierillekin. Yleensä nämä levyjen äänitykset tehtiin Pekka Nurmikallion omistamassa Microvox -studiossa. Keskimäärin kahden vuoden aikana heillä oli joka toinen viikko studiolla pohjiensoittotalkoot. Usein soittajat tulivat pari tuntiaan autossa nukuttuaan suoraan keikkamatkoiltaan studioon soittamaan taustoja. Myöhemmin Satsanga -yhtiö teki konkurssin ja soittajilta jäi soittopalkkoja saamatta yhtiöltä. Muusikkojen liiton ja palkkaturvan kautta takautuvasti palkat tulivat kuitenkin maksuun.

                                                                                        Seppo Rannikko.

Tämän jälkeen Bruno Korpela ja Hillel Tokazier siirtyivät tekemään JP Musiikin äänityksiä Erno Lindahlin studiolle Helsingin Ruoholahteen. Näinä aikoina he tutustuivat moniin upeisiin muusikoihin ja oppivat aina vain lisää asioita. Tuottaja Jarmo Jylhä JP Musiikista työllisti Bruno Korpelan kautta useita muusikoita studiotöissä. Finnvoxin studiolle Pitäjänmäkeen siirryttiin sittemmin tekemään 1960-luvun hittikappaleiden cover-vesioita. Pitäjänmäellä sovittajina toimivat Bruno Korpela, Seppo Reino Juhani Rannikko (s. 6.4.1928 Tampere ja k. 25.11.2000 Tampere) sekä Taisto Aatos Wesslin (s. 23.7.1941 Helsinki ja k. 7.7.2010). Mukana kuviossa tuottajana hääräsi Kari Olavi Kuuva (s. 20.2.1946 Tampere ja k. 21.11.2018 Riihimäki).

                                                                                            Kari Kuuva.

Seppo Rannikko muutti 1940-luvun lopulla Ruotsiin työn perässä, jossa hän työskenteli päivät tehtaalla ja iltaisin tiskasi ravintolassa astioita. Palattuaan Tampereelle hän työskenteli Tammelan teurastamolla ja hän hankki Selmer-merkkisen tenorisaksofonin ja aloitti soiton. Hänen äiti saunotti yleisessä saunassa Järvensivulla ihmisiä ja kun sauna jäi pois käytöstä alkoi Seppo harjoitella tyhjässä saunassa soittoa. Hän kuunteli paljon varhaisia bebop-levytyksiä esikuvinaan Charlie Parker ja Dizzy Gillespie. Hän otti muutamia saksofoni- ja huilutunteja eräältä Tampereen kaupunginorkesterin muusikolta.

                                                                                            Acre Kari.

Muusikon uransa Seppo Rannikko aloitti laulaja ja vetopasunisti Aarre Johannes ”Acre” Karin (s. 12.11.1929 Jyväskylän maalaiskunta ja k. 24.4.1993 Tampere) yhtyeessä 1950-luvun puolivälissä. Sitä seurasivat Yrjö Osvald ”Ossi” Runnen (vuoteen 1936 Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri ja k. 5.11.2020 Helsinki) yhtye laulusolistina Eila Pellinen (Eila Reima, s. 6.8.1938 Sulkava ja k. 10.4.1977 Espoo) ja Olli Hämeen (Olli Hämäläinen, s. 19.5.1924 Helsinki ja k. 11.6.1984 Tampere) yhtye. Olli Hämeen yhtyeessä Rannikko soitti jopa pari vuotta ”Hämiksellä”, nykyisellä Tavastia-klubilla, laulusolistina Laura Annikki ”Laila” Kinnunen (vuoteen 1971 Mišiċ, s. 8.11.1939 Helsingin maalaiskunta ja k. 26.10.2000 Heinävesi). Olli Hämeen yhtye taltioi pienellä kokoonpanolla samoin muutamia levytyksiä, joissa Seppo Rannikko oli mukana soittamassa.

                                                                                            Olli Häme.

Seppo Rannikko siirtyi 1960-luvun alussa Jaakko Salon yhtyeeseen säestämään iskelmälaulajatar Vieno Hellevi Kekkonen-Sauria (s. 6.9.1934 Karttula), joka juuri oli vaihtanut levy-yhtiötä Fazerilta Scandia Musiikille. Tuon ajan Skandia -levytyksistä on jäänyt ikivihreänä elämään Oskari Olavi ”Ola” Virran (vuoteen 1926 Ilmén, s. 27.2.1915 Sysmä ja k. 14.7.1972 Tampere) laulama käännösiskelmä, Hopeinen kuu, jossa Seppo Rannikko soittaa tenorisaksofonisoolon. Seppo Rannikon 1960-luvun jazzkokoonpanoista eräs oli vielä kitaristi Herbert Abraham ”Häkä” Katzin (s. 10.12.1926 Turku ja k. 1.12.2007 Göteborg, Ruotsi) yhtye. Downbeat -jazzkapakassa Rannikko pääsi jammailemaan maailman huippuihin kuuluvien tenorisaksofonistien John ”Johnny” Arnold Griffinin III (s. 24.4.1928 Chicago, Illinois ja k. 25.7.2008 Maprévoir, Ranska) ja Dexter Gordonin (s. 27.2.1923 ja k. 25.4.1990) kanssa. Seppo Rannikon omia artistisuosikkejaan olivat tuolloin Edward Kennedy ”Duke” Ellington (s. 29.4.1899 Washington DC, Yhdysvallat ja k. 24.5.1974 New York, Yhdysvallat), William James ”Count” Basie (s. 21.8.1904 Red Bank, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 26.4.1984 Hollywood, Florida, Yhdysvallat), Thelonius Sphere Monk (s. 10.10.1917 Rocky Mount, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat ja k. 17.2.1982 Englewood, New Jersey, Yhdysvallat), Lars Gunnar Victor Gullin (s. 4.5.1928 Sanda, Gotlanti, Ruotsi ja k. 17.5.1976 Vissefjärda), Ian Ernest Gilmore Evans (o.s. Green, s. 13.5.1912 Toronto, Ontario, Kanada ja k. 20.3.1988 Cuernavaca, Meksiko), Walter Theodore ”Sonny” Rollins (s. 7.9.1930 New York City, Yhdysvallat) ja Lester Willis Young (s. 27.8.1909 Woodville, Mississippi, Yhdysvallat ja k. 15.3.1959 New York City, Yhdysvallat).