Mestareiden matkassa Muroleessa 26.6.2025
Torstaina 26.6.2025 kello 19 Musiikkia! Ruovesi -kamarimusiikkifestivaalin konsertissa muusikot soittivat Muroleen kauniissa kirkossa uskomattoman hienon konsertin teemalla: Mestareiden matkassa. Konsertissa musisoivat seuraavat taiteilijat: Anna Aminoff (huilu), Matteo Mastromarino (klarinetti), Otto Antikainen (viulu), Leena Jaakkola (viulu), Petteri Iivonen (viulu), Rebecca Roozeman (viulu), Eriikka Nylund (alttoviulu), Aida Hadzajlic (alttoviulu), Beata Antikainen (sello) ja Samuli Peltonen (sello). Konsertin ohjelmassa yleisölle tarjoiltiin teokset: Johan Sebastian Bachin Viulupartita nro 2 d-molli BWV 1004 (1717-1720), Franz Schubertin Quartettsatz c-molli D 703 (1820), Max Bruchin Jousikvartetto nro 2 Es-duuri (1920) ja Antonin Dvorákin Kamarisinfonia (Jousikvartetto nro 12 op. 96 ”Amerikkalainen” (1893), sov. Luukas Hiltunen huilulle, klarinetille ja jousikvintetille.
Tänä kesänä Musiikkia! Ruovesi -kamarimusiikkifestivaali järjestetään Ruovedellä jo yhdeksännentoista kerran. Kamarimusiikkifestivaali alkoi vuonna 2006 kahdella konsertilla ja kesäisin festivaali tarjoaa konserttisarjan, jossa soittavat ja laulavat sekä koti- että ulkomaiset eturivin muusikot. Kamarimusiikkifestivaali hyödyntää Ruoveden ainutlaatuista sekä luonnonläheistä kesäympäristöä viemällä kamarimusiikkia samoin tavallisuudesta poikkeaviin ympäristöihin. Kamarimusiikkitapahtuman taiteellisena johtajana toimii huilutaiteilija Anna Aminoff (s. 1963).
Anna Aminoff opiskeli Sibelius-Akatemiassa alkuun Liisa Ruohon ja Ilpo Mansneruksen ohjauksessa. Aminoff suoritti loppututkintonsa erinomaisin arvosanoin Mikael Helasvuon johdolla. Vuonna 1995 Anna Aminoff soitti ensikonsertin Sibelius-Akatemian konserttisarjassa. Anna Aminoff toimi vuosina 1992-1995 äänenjohtajana Lohjan kaupunginorkesterissa sekä Lohjan puhallinkvintetissä. Vielä myöhemmin Anna Aminoff toimi freelance-muusikkona Helsingissä soittaen Helsingin kaupunginorkesterissa, Radion sinfoniaorkesterissa, Kansallisoopperan orkesterissa, Sinfonia Lahdessa sekä Tapiola Sinfoniettassa. Aminoff on esiintynyt solistina mm. Virtuosi di Kuhmo -kamariorkesterin, Suomalais-virolaisen kamariorkesterin ja Lohjan kaupunginorkesterin kanssa. Anna Aminoff on soittanut Suomen Yleisradiolle monia radiokantanauhoituksia, joista suurin osa on ranskalaista musiikkia. Anna Aminoff on opettanut huilunsoittoa Sibelius-Akatemiassa, Helsingin konservatoriossa ja ammattikorkeakoulussa sekä kansainvälisellä Crusell-puupuhallinfestivaalilla. Anna Aminoffin instrumentti on modernisoitu ranskalainen Lebret-huilu 1890-luvulta.
Muroleen kirkko sijaitseen Ruoveden Muroleen kylässä, Ruoveden eteläosassa. Kylässä sijaitsee myös Muroleen kanava ja nykyisin kylätalona toimiva koulu. Muroleen kirkon suunnitteli arkkitehti Lauri Ernst Autero (s. 11.4.1885 Tampere ja k. 15.9.1939 Tampere). Lauri Autero pääsi ylioppilaaksi Tampereen reaalilyseosta vuonna 1906 ja hän opiskeli Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolla vuosina 1906-1912. Arkkitehti Lauri Autero työskenteli eri arkkitehtitoimistoissa ja oli samoin toisena osakkaana arkkitehtitoimisto Eränen & Auterossa arkkitehti Arvo Emil Eräsen (s. 24.10.1886 Kangasala ja k. 9.8.1940) kanssa. Viimeksi Lauri Autero työskenteli tamperelaisen arkkitehti Jaakko Tähtisen (s. 8.1.1904 Tampere ja k. 15.3.1970) toimistossa ja toimi samoin opettajana Yleisessä ammattilaiskoulussa. Lauri Autero kuului mieskuoro Laulajiin kuoron alkuvaiheista lähtien ja hän oli Tampereen Aleksanterin kirkkokuoron johtokunnan jäsen. Suomen sisällissotaan Autero osallistui Uudenmaan Rakuunarykmentissä.
Muroleen päätytornillinen puinen pitkäkirkko rakennettiin vuosina 1928-1932. Kirkko edustaa 1920-luvun kustavilaisesta perinteestä lähtevää klassismia. Kirkkosali on pohjakaavaltaan yksilaivainen sekä hahmoltaan tapulikirkko. Kirkon toisen pitkän sivun alttaripäädyn kulmasta ulkonee sakasti. Runkohuoneessa on alttaripäädystä aumattu katto ja sisäseinät ovat hirsipinnalta sekä sisäkatto laelta pyöristetty. Muroleen kirkon kolminivelinen päätytorni on muodoltaan perinteisen kellotapulin tyyppinen, ja tornin kello on vuodelta 1933. Kirkon pinta-ala on 270 neliömetriä ja kirkossa on istumapaikkoja noin 350 hengelle. Kirkon ulkomaalaus uusittiin vuonna 1979. Muroleen kirkon alttaritaulu, Jeesus Getsemanessa, maalasi kuvataiteilija ja graafikko Lennart Rafael Segerstråle (s. 17.6.1892 Helsingin maalaiskunta ja k. 11.4.1975 Kauniainen) vuonna 1951.
Musiikin mestareiden mestari, Johann Sebastian Bachin Viulupartita nro 2 d-molli BWV 1004 (1717-1720) esitti kamarikonsertin aluksi varmoin ottein ja henkeäsalpaavasti viulisti Petteri Iivonen (s. 14.8.1987 Helsinki). Tämä hieno muusikko voitti Kuopion viulukilpailun vuonna 2005 sekä sijoittui toiselle sijalle 10. Sibelius-viulukilpailussa vuonna 2010. Petteri Iivonen on opiskellut Sibelius-Akatemiassa, University of Southern Californiassa sekä Tel Avivin yliopistossa opettajinaan mm. Tuomas Jaakko Haapanen (s. 29.12.1924 Helsinki ja k. 8.1.2024) ja israelilainen Hagai Shaham (s. 8.7.1956). Petteri Iivonen soitti konserttimestarina vuodesta 2017 Suomen Kansallisoopperassa ja vuonna 2019 hän siirtyi Pariisin oopperan konserttinestariksi. Iivosen soitin on Carlo Bergonzi vuodelta 1732. Petteri Iivonen soitti Viulupartitan keskittyneesti ilman nuotteja, erittäin varmoin ottein. Nyanssit olivat hienoja ja artikulaatio erittäin selkeää. Suuri nautinto oli kuunnella tätä pelimannia oman lahjakkuutensa äärellä.
Johann Sebastian Bachin (s. 31.3.1685 Eisenach ja k. 28.7.1750 Leipzig) Viulupartita nro 2 on osa kuuden teoksen sarjaa, jossa on sooloviululle sävellettyjä sonaatteja ja sarjoja. Teos on sävelletty vuosien 1717-1720 välillä. Teoksen osat ovat: I. Allemande, II. Corrente, III. Sarabande, IV. Goga ja V. Ciaccona. Teoksen neljä ensimmäistä osaa saivat nimensä aikansa tanssityylien mukaan. Teoksen viimeisen osan uskotaan Bachin omistaneen omalle vaimolleen, Maria Bachille, joka kuoli Bachin matkan aikana vuonna 1720. Vasta vuonna 1802 tämä teossarja julkaistiin, mutta vielä silloin se ei herättänyt suurempaa huomiota. Kun Johannes Brahmsin luottoviulisti, unkarilaissyntyinen Joseph Joachim (s. 28.6.1831 ja k. 15.8.1907) otti teoksen ohjelmistoonsa, alkoi vasta teoksen menestystarina. Teon on ehdottomasti virtuoosimaisen tekniikan vaativa mestariteos ja sitä pidetään yleisesti eräänä sooloviulukirjallisuuden huipputeoksena. Viulisti Yehudi Menuhin (s. 22.4.1916 ja k. 12.3.1999) ylisti etenkin Chaconea suurimmaksi sooloviululle koskaan kirjoitetuksi teokseksi. Johannes Brahms taas kirjoitti teoksesta pianisti Clara Schumannille kirjeessään, että jos hän olisi pystynyt luomaan tällaisen mestariteoksen hän olisi jännityksestä tullut hulluksi. Johann Sebastian Bachin sävellysten määrä – yli tuhat teosta – ja laadullinen taso on täysin ylittämätön maailmassa säveltaiteen joukossa.
Joulukuussa 1820 varhaisromantiikan ajan säveltäjä Franz Peter Schubert (s. 31.1.1797 Himmelpfortgrund, Itävalta ja k. 19.11.1828 Wien) sävelsi Quartettsatz c-mollin Nro 12, D 703. Keskeneräiseksi jäänyt sonaattimuotoinen teos kestää noin reilun yhdeksän minuuttia. Teoksessa on vain yksi osa, Allegro assai. Andante osasta Schubert sävelsi vain ensimmäiset 41 tahtia ennen kuin jätti teoksen. Teos oli suunniteltu ensimmäiseksi osaksi jousikvartettoa, joka ei koskaan sitten valmistunut täysin valmiiksi. Teosta pidetään säveltäjänsä kypsän tuotantovaiheen varhaisena tuotteena. Franz Schubertin kuoleman jälkeen käsikirjoituspartituuri päätyi lopulta säveltäjä Johannes Brahmsin omistukseen. Quartettsatz sai postuumina ensi-iltansa 1.3.1867 Wienissä. Franz Schubertin sävelsi yli 600 liediä ja seitsemän sinfoniaa sekä laajan teosmäärän piano- ja kamarimusiikkia. Varhaiskypsä Schubert sai musiikin alkeisopetuksen kotoaan sekä viuluun että pianoon. Hänen varsinainen ensimmäinen musiikinopettajansa oli urkuri ja kapellimestari Michael Holzer, joka on kertonut heidän tunneillaan paljon keskutellun musiikista ja kun Holzer alkoi jotakin opettaa, Schubert joko osasi sen jo tai oppi sen välittömästi. Kamarikonsertissa tämän tiukasti otteessaan pitävän hienon teoksen esittivät Leena Jaakkola (viulu), Otto Antikainen ( II viulu), Eriikka Nylund (alttoviulu) ja Samuli Peltonen (sello).
Kamarikonsertin väliajan jälkeen yleisön istuuduttua taas paikoilleen oli vuorossa romantiikan ajan säveltäjä, viulisti, kapellimestari ja opettaja Max Christian Friedrich Bruchin (s. 6.1.1838 Köln ja k. 20.10.1920 Berliini) Jousikvintetto nro 2 Es-duuri. Tällä kertaa soittovuoron saivat Petteri Iivonen (viulu), Rebecca Roozeman (viulu), Eriika Nylund (alttoviulu) ja Aida Hadzajlic (alttoviulu) sekä Beata Antikainen (sello). Bruchin säveltämiä teoksia on yli 200, joista tunnetuin lienee hänen ensimmäinen viulukonserttonsa; viulukonsertto on omistettu viulisti Joseph Joachimille. Viulukonserttojen lisäksi Bruch sävelsi mm. sinfonioita, kuoromusiikkia, liedejä sekä kamarimusiikkia. Elämänsä ehtoopuolella Max Bruch sävelsi mm. merkittäviä kamarimusiikkiteoksia, joihin myös Jousikvintetto nro 2 lukeutuu. Säveltäjänsä kuoleman jälkeen teos katosi ja oli vuosikymmeniä kadoksissa, kunnes löytyi vuonna 2006 ja teoksen ensiesitys yleisölle tapahtui vuonna 2008 Lontoossa.
Tšekkiläinen säveltäjä Antonin Leopold Dvořákin (s. 8.9.1841 Nelahozeves, Bööm ja k. 1.5.1904 Praha) Kamarisinfonia F-duuri – alunperin Jousikvartetto nro 12 op. 96 ”Amerikkalainen” (1893) - sai kamarikonsertin viimeisenä teoksena esitysvuoronsa. Teoksen on sovittanut huilulle, klarinetille, kolmelle viululle, alttoviululle ja sellolle Joensuussa syntynyt säveltäjä Luukas Hiltunen (s. 9.12.1996). Teoksen tilasi Kuopion kaupunginorkesteri Hiltuselta maaliskuussa 2024 esitettäväksi kesäkuussa 2024 lastennäytelmän taustamusiikiksi. Dvořák syntyi Prahan lähellä vähävaraisen majatalonomistajan poikana. Ensimmäisen sinfoniansa hän kirjoitti jo 24-vuotiaana. Antonin Dvořák tienasi toimeentulonsa alttoviulistina Prahan kansallisteatterin orkesterissa vuodesta 1862 lähtien. Samaan aikaan hän sävelsi sinfonioita, operetteja ja kamarimusiikkia, mutta nämää teokset eivät vielä tuolloin herättäneet huomiota. Isänmaallinen kantaatti Hymnus nosti säveltäjänsä vasta suurempaan tietoisuuteen ja Dvořák sai suojelijakseen säveltäjämestari Johannes Brahmsin.
Antonion Dvořák tuli tunnetuksi myös muualla Euroopassa sekä runsaamman tuotantonsa että konserttimatkojensa ansiosta. Vuosina 1892-1895 Antonion Dvořák toimi New Yorkin National Conservatoryn johtajana. Yhdysvalloissa ollessaan hän kirjoitti kuuluisimmat teoksensa. Vuonna 1901 Dvořák aloitti Prahan konservatorion johtajana. Tämän Jousikvartettonsa Dvořák sävelsi lomakautensa aikana kesällä 1893 Spillvillen kaupungissa, Iowan osavaltiossa, pian Uuden maailman sinfonian nro 9 e-molli Op. 95 valmistumisen 24.5.1893 jälkeen, ennen sinfonian maailmankantaesitystä 16.12.1893 New Yorkin Carnegie Hallissa. Säveltäjä Antonin Dvořák luonnosteli uuden kvartettinsa kolmessa päivässä ja kirjoitti teoksen partituurin kolmessatoista päivässä. Hän vielä lisäsi teoksen loppuun merkinnän: ”Luojan kiitos, olen tyytyväinen. Se sujui nopeasti.”
Luukas Hiltusen uuden sovituksen valmistuminen vuonna 2024 kesti vain reilu kuukauden ajan ja Hiltusen mukaan teos eteni ja valmistui hämmästyttävän kivuttomasti ja vaivattomasti. Kun kvaterro toteutettiin rikastetulla ja laaja-alaisemmalla sointivärillä, teos tuli soinnillisesti lähemmäksi Uuden maailman sinfoniaa, mikä omalla kiehtovalla tavallaan korostaa näiden kahden lähekkäin sävellettyjen hienojen teosten yhtäläisyyksiä. Luukas Hiltunen päätyi ensimmäisen osan sivuteemassa orkestroimaan sen klarinetille; se on rytmismelodiselta tunnelmaltaan hyvin samankaltainen Uuden maailman sinfonian ensimmäisen osan sivuteeman kanssa.
Jotta uusi sovitus eroaisi alkuperäisestä Antonin Dvořákin teoksesta, Luukas Hiltunen otsikoi teoksen osat näin: Preludi, Nokturno, Scherzo ja Trio sekä Finaali. Koska lopputuloksena oli kokonaisuus, joka on värikylläisyydessään alkuperäistä teosta vaikuttavampi kokemus, Luukas Hiltunen ihmettelee miksi säveltäjä Antonin Dvořák ei itse sommitellut teoksesta versiota laajennetulle soitinkokoonpanolle. Tämän erinomaisen teoksen mieleenpainuvasta tulkinnasta vastasivat Otti Antikainen (viulu), Rebecca Roozeman (viulu), Leena Jaakkola (viulu), Beata Antikainen (sello), Matteo Mastromarino (klarinetti) ja Anna Aminoff (huilu).
Luukas Hiltunen aloitti musiikin opiskelunsa Pohjois-Kymen musiikkiopistossa ja hän valmistui ammattimuusikoksi keväällä 2018 Lahden konservatoriosta. Lahden Ristinkirkossa järjestettiin 23.3.2018 hänen näyttökonserttinsa, Violin Meets Viola. Tampereen ammattikorkeakoulussa Luukas Hiltunen aloitti 19.8.2019 musiikkipedagogin pätevyyteen johtavat opintonsa. Luukas Hiltunen esiintyi 8.3.2018 Sinfonia Lahden nuorten solistien konsertissa Sibeliustalossa viulusolistina soittaen Max Bruchin Viulukonsertosta nro 1 g-molli ensimmäisen osan. Samana vuonna 8. syyskuuta Sinfonia Lahti kantaesitti kansainvälisellä Sibelius-festivaalilla ylimääräisenä ohjelmanumerona kapellimestari Dima Slobodenioukin johtaessa Hiltusen transkription sinfoniaorkesterille Johan Christian Julius Sibeliuksen (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) urkuteoksesta Intrada, Op. 111a. Sointuva sovitus keräsi innostuneen vastaanoton paikalla olleen Sibelius Onen (Kansainvälisen Sibelius-säätiön) puheenjohtaja Andrew Barnettin arvioimana.
Tanskalainen musiikkikustantamo Edition Wilhelm Hansen kustansi keväällä 2019 Luukas Hiltusen tekemän sovituksen jousikvartetille säveltäjä Sibeliuksen tekemästä alun perin viululle ja pianolle säveltämästä Scéne d’Amour -teoksesta. Sovitus on myöhemmin soinut mm. 1.5.2021 Rovaniemellä Kulttuuritalo Korondissa Lapin kamariorkesterin vappukonsertissa, 26.7.2021 Järvenpään Ainolassa Meidän Festivaalilla Kamus-kvartetin tulkitsemana sekä 4.9.2022 Sibeliuksen syntymäkodissa Hämeenlinnassa Utu-kvartetin tulkitsemana. Keväällä 2021 Hiltunen sovitti Armas Järnefeltin Miranda-näyttämömusiikin orkesterisarjaksi kustantaja Fennica Gehrmanin tilauksesta. 20.3.2019 Luukas Hiltunen johti Ristinkirkossa meditatiivisen, sopraanolle ja kamariorkesterille säveltämänsä Do not let your hearts be troubled -teoksen kantaesityksen, solistina esityksessä oli sopraano Janina Mäyrä.
Luukas Hiltunen solmi maaliskuussa 2021 kustannussopimuksen wieniläisen musiikkikustantamo Universal Editionin kanssa. Luukas Hiltusen sävellystuotannosta kustantamon katalogissa ovat mm. 26.6.2020 valmistunut kolmiosainen ja kestoltaan 30-minuuttinen uusromanttinen Sinfonia nro 1 suurelle orkesterille, 30.1.2021 valmistunut kolmiosainen, tyyliltään uusklassinen ja kestoltaan 15-minuuttinen Sarja huilulle ja sellolle, 7.5.2022 valmistunut William Shakespearen Romeo ja Julia -tragedian inspiroima, laajuudeltaan neliosainen ja kestoltaan 40-minuuttinen uusromanttinen Jousikvartetto nro 1, lisänimeltään Kertomus kahdesta rakastavaisesta, sekä 27.6.2019 valmistunut 15-minuuttinen Conversion -konserttifantasia pianolle, joka musiikillisesti kuvailee Apostolien teoissa esiintyvän apostoli Paavalin kääntymyskertomuksen Damaskoksen tiellä. Sinfonia sai ensiesityksen 18.4.2022 Järvenpää-talon Sibelius-salissa Sinfoniaorkesteri Vivon ja kapellimestari Erkki Lasonpalon toimesta. Sinfonian sävellysprosessi kesti lähes 18 kuukautta ja teoksen partituuri käsitti 72 sivua.
Luukas Hiltusen Jousikvartetto nro 1 kantaesitettiin hänen Con Amore -säveltäjäkonsertissaan 25.11.2022 klo 17 Haiharan kartanossa Tampereella vuonna 2021 järjestäytyneen pirkanmaalaisen Jousikvartetti ILMEen soittamana. Samassa yhteydessä sai ensiesityksensä samoin Sarja huilulle ja sellolle, artisteina huilisti Lotta Rissanen ja sellisti Taina Raittila. Omien sanojensa mukaan Hiltunen on omistanut teoksen isoisänsä muistolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti