Pandemiatilanteen julistuksesta
YK:n alaisuudessa toimiva ja 7.4.1948 Genevessä perustettu Maailman Terveysjärjestö WHO (lyhenne sanoista World Health Organization) hyväksyi IHR-sopimuksen (International Health Regulations) 1.6.2024 kokouksessaan. WHO ei ole edustuksellinen eikä demokraattisesti valittu toimielin. WHO ei ole myöskään valtiollinen toimija. WHO:n rooli on lähinnä olla jonkinlainen neuvoa-antava ryhmä tai ajatushautomo, jonkinlainen komitea, joka laatii jäsenilleen suosituksia. Tällä IHR-sopimuksen päivityksellä WHO haluaa nyt käyttää globaalia valtaa varsinkin silloin, kun se itse on julistanut voimaan ”vaarallisen pandemiatilanteen”.
Kansalaisia harhautetaan väittämällä, että WHO ei veisi kansallisvaltioilta tällä sopimuksella niiden omaa päätäntävaltaa. Kun tutustut huolella tähän 73-sivuiseen IHR-sopimukseen, huomaat pian, että niissä on kirjattuna suuri joukko valtavan ongelmallisia lausekkeita, joihin sopimusosapuolten täytyy kuitenkin sitoutua WHO julistaessa hätätilan voimaan. Hätätila julistaminen ei edes vaadi todellisen hätätilanteen olemassa oloa, vaan pelkkä mahdollinen vaara hätätilanteen muodostumisesta voi laukaista tämän tapahtumaketjun liikkeelle. Tällaisen hätätilan vallitessa kaikkien sopimuksessa mukana olevien valtioiden on toteutettava kaikki WHO:n määräämät toimenpiteet. IHR-sopimuksessa on mukana ikävä puoli, joka käsittelee informaation hallitsemista, sensuuria sekä manipulointia; WHO julistaa näissä ”terveysasioissa” itsensä korkeimmaksi auktoriteetiksi maailmassa ja saa sopimuksessa luvan manipuloida ihmisiä, rajoittaa informaatiota sekä harjoittaa sensuuria.
Suomessa STM (sosiaali- ja terveysministeriö) omilla sivuillaan kertoi IHR-sopimuksesta näin: ”WHO:n kansainvälinen terveyssäännöstö (International Health Regulations, IHR, 2005) on keskeisin voimassaoleva kansainvälinen sopimus ja yhteistyön perusta, joka kattaa toimia rajat ylittäviin terveysuhkiin varautumiseksi ja vastaamiseksi. IHR:n tarkoituksena on tautien kansainvälisen leviämisen ehkäisy, torjunta ja hallinta.
IHR:n perusteella sen osapuolet ovat sitoutuneet toimiin, joilla vahvistetaan maiden valmiutta ennaltaehkäistä, tunnistaa sekä torjua terveysuhkia. Osapuolten tulee myös raportoida havaituista uhkista. Suomessa IHR on saatettu voimaan lailla ja asetuksella (SopS 50 ja 51/2007).
Pandemiasopimuksen neuvotteluiden rinnalla WHO:n jäsenvaltiot neuvottelivat marraskuusta 2022 lähtien myös IHR:n muutoksista. WHO:n yleiskokous hyväksyi IHR:n muutokset kesäkuussa 2024. Yleiskokouksen hyväksymistä IHR:n muutoksista osa oli pieniä ja teknisiä, osa isompia linjauksia. Neuvottelutulos noudatti Suomen kantaa ja tavoitteita.
WHO:n pääjohtaja lähetti jäsenmaille kirjeen hyväksytyistä IHR:n muutoksista syyskuussa 2024. Jäsenmailla on tämän jälkeen kymmenen kuukautta aikaa tarkastella muutoksia ja hyväksyä ne kansallisesti. Muutokset tulevat voimaan 12 kuukauden päästä pääjohtajan ilmoituksesta niissä jäsenmaissa, jotka eivät ole ilmoittaneet irtautuvansa muutoksista. Suomessa muutokset käsittelee ensin valtioneuvosto, sitten eduskunta ja lopuksi tasavallan presidentti.”
Pandemia on määritelty tässä IHR-sopimuksessa erittäin epämääräisesti. Käytännössä sopimus tekee mahdolliseksi aina vain matalammalla kynnyksellä WHO:n julistaa kansainvälinen pandemia voimaan yleisesti. Sopimukseen liittyy hyvin olennaisesti myös sananvapauden rajoittaminen eli minkäänlaista arvostelua WHO:n toimintaa kohtaan ei näin sallittaisi. Ihmisiltä velvoitettaisiin pandemian julistuksen jälkeen rokotepassia tai terveyspassia näytöksi siitä, että heidät on rokotettu ”pandemiaa vastaan”. WHO:n hyväksymä IHR-sopimus velvoittaa jäsenmaita siirtämään sopimukseen tehdyt muutokset kansallisiin lainsäädäntöihin. WHO pääsee tällä IHR-sopimuksella säätelemään valtioiden omaa terveyspolitiikkaa. Sopimus tasoittaa tietä globaaleille rokotusohjelmille, joita ei saisi missään tapauksessa arvostella.
IHR-sopimus määrää jokaisen jäsenvaltion asettamaan oman IHR-viranomaisen, joka laittaisi pandemian aikaiset ”terveystoimet” käytäntöön jokaisessa maassa. Tämä viranomainen ei ole minkään valtion eikä hallituksen käskytettävänä, sillä IHR-viranomainen saa ohjeensa suoraan WHO:lta. IHR-sopimus lisäksi velvoittaa jäsenvaltioita osallistumaan kustannuksiin, joita esim. terveysohjelmat aiheuttavat; tämä siitäkin huolimatta, että kustannusten määrästä ei ole mitään tietoa eikä niitä ole mitenkään rajoitettu. IHR-sopimuksessa jäsenvaltiot sitoutuvat hyvin laajaan valikoimaan terveystuotteita, kuten lääkkeiden ja rokotteiden tuotantoon sekä jakeluun. Ainoastaan WHO koordinoi kuitenkin näiden lääkkeiden tuotantoa ja jakelua. Sopimuksen piiriin WHO on ottanut myös solu- ja geeniterapeuttiset tuotteet, jotka saattavat hyvin aiheuttaa vielä lisää terveysriskejä jatkossa muunneltaessa ihmisten perimää.
IHR-sopimuksen myötä ennen suosituksia antaneesta WHO:sta tulee pääasiassa määräävä viranomainen. Sopimuksen mukaan WHO:lla on immuniteetti, syytesuoja sekä vastuuvapaus toimistaan organisaationa, vaikka järjestönä se on jo rikkonutkin omia sääntöjään vastaan. Miksi joku WHO:n organisaatio haluaa itselleen immuniteetin, syytesuojan ja vastuuvapauden, jos sen on tarkoitus toimia rehellisesti ja pyyteettömästi ihmisten terveyden hyväksi? IHR-sopimus käsittää pääosin rokotteita. Rokotteita valmistava lääketeollisuus on samoin julistettu vastuusta vapaaksi kaikista mahdollisista rokotteiden haittavaikutuksista. Vastuu rokotteiden haittavaikutuksista siirtyisi jäsenvaltioille.
WHO on riippuvainen yksityisistä lahjoituksista sekä rahoituksesta. Kahdeksankymmentä prosenttia WHO:n rahoituksesta muodostuu näistä yksityisistä rahoituksista, kuten esimerkiksi lääketeollisuuden antamasta rahoituksesta. Näin lääketeollisuus saa erittäin voimakkaan vallan WHO:n ohjailuun. WHO ei julistaman Covid-19 pandemian aikanakaan pystynyt rokotteilla estämään koronataudin leviämistä eikä ihmisten sairastumisia. Ennen koronarokotteiden myyntilupien myöntämistä lääkeyhtiö Pfizer teki kliinisiä rokotetutkimuksia, joiden tulokset Pfizer halusi julistaa salaisiksi seitsemänkymmenenviiden vuoden ajaksi. Yhdysvalloissa kuitenkin tuomari määräsi, että nämä kliinisten koetulokset pitää julkistaa. Tästä kliinisistä koetuloksien materiaalista selvisi, että lääketeollisuudella oli tyystin tiedossa koronarokotteiden aiheuttamat kuolemat, monenlaiset sairaudet sekä syntyvyyden lasku.
IHR-sopimuksessa geeniterapia halutaan tuoda pandemioiden hoidoksi. Sopimuksen mukaan geeniteknologisten tuotteiden sisältö voidaan salata; jatkossa ei ole tietoa mitä geenejä manipuloidaan ja mitä siitä koituisi seuraukseksi. Kun lääketeollisuus siirtyy näihin geeniteknologisiin rokotteisiin, niin ihmisille ei myöskään kerrota, mitä aineita heihin rokotteiden muodossa kulloinkin pistetään. Sosiaalinen ihmisten kontrollointi lisääntyy YK:n tulevaisuus- ja digitalisoimissopimuksen mukaan littyen globaaliin hallintoon, jota YK kehittelee; tämän seurausta ovat mm. digitaaliset rikote- ja terveystodistukset, jotka voivat jakaa ihmisiä A ja B kansalaisiin. Kaikkien on jatkossa oltava internetissä ja kaikki tieto kerätään sekä hyödynnetään tekoälyn avulla.
Jäsenmaiden kansalaisilla ei tietenkään ole mitään mahdollisuuksia valita tai edes vaikuttaa siihen, ketä ”näkymättömiä” virkamiehia heidän terveysasioitaan jatkossa käsittelee. Siksi tämä toiminta on hyvin vaarallista esimerkiksi demokratian kannalta katsottuna. Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on esittänyt itseään tämän IHR-sopimuksen mukaiseksi IHR-viranomaiseksi. Täysin avoimena asiana on vielä se, että toimisiko STM tässä viranomaistehtävässään normaalilla virkavastuulla vai saisiko STM siinä tapauksessa myös syytesuojan ja vastuuvapauden. Joka tapauksessa tässä asiassa puututaan ihmisten perusoikeuksiin sekä perustuslakiimme niin suuressa määrin, että eduskunta ei perustuslakimme mukaan toimiessaan pysty tällaista päätöstä tehdä vain yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä.
IHR-sopimuksen valmistelua ei missään vaiheessa ole viety Suomessa perustuslakivaliokuntaan – Suomessahan ei ole edes perustuslakituomioistuinta. IHR-sopimuksen käsittelyä on valmisteltu vain sosiaali- ja terveyslautakunnassa, joka on kuullut tiettyjä asiantuntijoita mietintönsä pohjaksi. Sosiaali-ja terveyslautakunnan käsittely ei tietenkään ole julkistettua tietoutta. Lautakunta laati käsittelynsä pohjalta mietinnön eduskuntaa varten, jonka pohjalta eduskunta käsitteli asiaa ja teki 18.6.2025 päätöksen asiasta; lopulliseksi päätökseksi tuli, että Suomi hyväksyi IHR-sopimuksen muutokset ja luovutti WHO tulevien pandemioiden aikaisen päätäntävallan. Yhdysvallat ja Argentina ovat esimerkkejä maista, jotka sanoutuivat irti tästä IHR-sopimuksesta. Yhdysvallat ovat irtautumasta koko WHO:n toiminnasta, jota he ovat aikaisemmin mm. rahoittaneet merkittävästi. IHR-sopimuksen sopimuksen tarkkaa sopimusalaa ei ole millään tavalla rajattu, vaan IHR-sopimus antaa hyvin laajan valtakirjan ”terveysasioiden” pandemianaikaiseen käsittelyyn WHO:lle yli meidän kansallisen päätäntävallan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti