Tampereen Pikkupalatsi
Tehtaanjohtaja ja kunnallisneuvos Christian Fredrik Bruun (s. 14.3.1849 Hamina ja k. 6.12.1911 Valkeakoski) on seuraavan pienen tarinani sankareita. Christian Bruunin vanhemmat olivat haminalainen kauppias, saha- ja rautateollisuuden harjoittaja sekä kauppaneuvos Johan Bruun (s. 21.9.1817 Hamina ja k. 7.9.1872 Sairilan kartano, Mikkelin maalaiskunta) ja Anna Luise Thode. Avioliiton he solmivat vuonna 1814. Bruunin suku toimi kauppiaina ja laivanvarustajina Haminassa 1700-luvun alkupuolelta saakka. Suku omisti samoin useita vesisahoja Kymijoen vesistön alueelta.
Johan Bruun sai kauppiasoikeudet Haminassa vuonna 1850, Samana vuonna hän osti omistukseensa Pieksämäellä toimineen Porsaskosken harkkohytin. Johan Bruun sai isältään ennakkoperintönä samoin sahaosuuksia mm. Anjalassa toimineesta Ummeljoen vesisahasta. Bruun toimi Haminassa rakennusurakoitsijana ja vastasi mm. Haminan kadettikoulun – perustettu vuonna 1812 - rakentamisesta. Tämän lisäksi Johan Bruun raivautti Vehkalahdella soita viljelykselle ja sai siksi Suo-Jannen lempinimen. Johan Bruun omisti laajan kirjaston, joka sisälsi klassikoiden ja 1800-luvun alun tunnettujen kirjailijoiden teoksia.
Johan Bruun investoi merkittäviä summia Porsaskosken harkkohytin uudistamiseen. Järvimalmia jalostaneen hytin yhteyteen rakennettiin valssilaitos, konepaja sekä valimo. Bruun aloitti romuraudan tuonnin Pieksämäelle raaka-aineen saannin turvaamiseksi. Uudistustyöt velkaannuttivat Bruunin pahoin minkä lisäksi Porsaskosken harkkohytin toimintaa ei myöskään saatu kannattavaksi uudistuksista huolimatta. Bruun osti vuonna 1856 Erik Johan Längmanilta tämän osuuden Ummeljoen vesisahasta sekä Keski-Suomessa sijainneesta Muuramen vesisahasta. 1860-luvulla Suomen talouteen iski taantuma usean katovuoden, rahayksikön revalvoimisen ja kiristyneen luotonannon vuoksi.
Johan Bruunin isä, Christian Bruun, kuoli tammikuussa 1864 ja pari kuukautta myöhemmin hänen kuolinpesänsä julistettiin konkurssiin. Pian myös Johan Bruunin Pietarissa asunut serkku, kauppias ja kauppaneuvos Ludvig Bruun (s. 24.8.1814 ja k. 1.11.1886 Pietari), teki vararikon. Ludvig Bruun oli osakkaana Porsaskosken hytissä ja Bruunin suvun Sippolassa omistamassa Saveron lasitehtaassa – tehdas toimi vuosina 1858-1899 -, jonka tuotanto oli viety Pietarin markkinoille. Saman vuoden syksyllä myös Johan Bruun joutui jättämään konkurssihakemuksen. Bruun pakeni ennen konkurssioikeudenkäyntiä Englantiin josta sukulaiset suostuttelivat hänet kuitenkin palaamaan Suomeen. Oikeus tuomitsi Bruunin vuonna 1867 elinikäiseen konkurssiin ja hän menetti kansalaisluottamuksensa. Bruun vietti lopun elämäänsä Mikkelin Sairilan kartanossa, jonka hänen vaimonsa sukulaiset olivat ostaneet.
Christian Fredrik Bruun opiskeli Dresdenin polyteknillisessä opistossa ja työskenteli sen jälkeen eri tehtaissa Sveitsissä ja Inkerinmaalla sekä Nottbeckin paperitehtaassa insinöörinä Annolovossa Pietarin kuvernementissa. Ennen Vaasan vuosiaan Bruun toimi insinöörinä Forssa Ab:n kutomossa ja kehräämössä vuodesta 1875 lähtien. Vuosina 1888-1897 Bruun toimi Vaasa puuvillatehtaan johtajana. Vaasan puuvillatehtaan perusti vuonna 1857 kauppaneuvos August Alexander Levón (s. 14.11.1820 Raahe ja k. 30.8.1875 Vaasa), joka perusti myös Suomen ensimmäisen höyrymyllyn, Vaasan Höyrymylly Oy:n vuonna 1849. Vaasan puuvillatehtaalla Bruun aloitti työpäivänsä kello kuudelta aamulla kuljeskelemalla ensin koko tehtaan läpi keskustellen samalla mestareiden ja työväen kanssa. Bruun halusi Vaasassa kehittää puuvillatehdasta ja hänen aikanaan uusi kutomorakennus rakennettiin ja tehdasalue sai sähkövalot vuonna 1889. Paha vahinko oli tehtaan kutomorakennuksen tulipalo, jonka jälkeen Bruun tilasi kutomoon automaattisen ja varsin kalliin sprinklerijärjestelmän.
1.7.1897 Christian Bruun aloitti Tampereella Finlayson & Co:n isännöitsijänä. Bruunin aikana Finlaysonin puuvillatehtaalle valmistui vuonna 1899 uusi Siperia -nimellä tunnettu kehräämörakennus, laajennettiin mm. Kongo -nimellä tunnettua kutomorakennusta. Puuvillatehtaalle hankittiin tehtaan voimalähteeksi suuri 2 500 hevosvoiman Sulzer-höyrykone. Bruun suunnitteli samoin Näsijärven Aitolahteen Lamminrahkan turvetehdasta. Christian Bruunin aloitteesta perustettiin yhtiö terveellisten, ajanmukaisten, mutta halpojen asuntojen rakentamiseksi Finlaysonin puuvillatehtaan työntekijöille. Bruun hankki uusia tontteja Finlaysonin omistukseen neljännestä kaupunginosasta, Buurienmaasta.
Isännöitsijä Christian Bruun rakennutti Tampereen Hämeenpuistoon Pikkupalatsin nimellä tunnetun Finlaysonin tehtaanjohtajan asuintalon. Vaasassa Bruun oli ilmeisesti tutustunut arkkitehti Fredrik Thesleffiin (s. 17.9.1859 Viipuri ja k. 12.12.1913 Helsinki), jonka hän valitsi uuden talonsa suunnittelijaksi. Fredrik Thesleffin vanhemmat olivat eversti, valtioneuvos Fredrik Wilhelm Thesleff (1824-1893) ja Olga Maria Thesleff (1830-1893). Fredrik Thesleff lukeutui monihaaraiseen Viipurin Thesleffin sukuun, sen Liimatta -haaraan. Hänen nuorempi veli oli kasvitieteilijä ja romanien kielen sekä tapojen tutkija Arthur Thesleff (s. 5.3.1871 Viipuri ja k. 17.12.1920 Tukholma). Fredrik Thesleff pääsi ylioppilaaksi vuonna 1879 Helsingin realilyseosta. Thesleff opiskeli Helsingin Polyteknillisen opiston arkkitehtikurssilla ja valmistui arkkitehdiksi vuonna 1884.
Valmistumisensa jälkeen Fredrik Thesleff teki opintomatkat Pietarissa, Italiassa ja Pariisin kaunotaiteiden akatemiassa Ecole des Beaux arts:ssa sekä Pascalin ateljeissa. Pariisissa Thesleff tutustui Louis Sparreen, joka oli hiljan muuttanut Ruotsista isänsä insinööritoimiston piirtäjäksi Pariisiin. Fredrik Thesleffillä oli Vaasassa yhteinen arkkitehtitoimisto lääninarkkitehti Waldemar Backmanssonin kanssa ja Thesleff valittiin myös Vaasan kaupunginarkkitehdiksi vuonna 1899. Arkkitehti Fredrik Thesleff toimi samoin Vaasan Industrieskolanin opettajana ja Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehtina. Thesleffin pääasiassa Viipurissa ja Vaasassa suunnittelemat rakennukset edustivat tyylillisesti uusrenessanssia ja jugendia.
Fredrik Thesleffin suunnittelemia rakennuksia ovat mm. Punaisenlähteentorin apteekkitalo (Viipuri), Konsuli E. Wolffin talo (Linnakatu 1, Viipuri), Nya svenska läroverket (Kaisaniemi, Helsinki 1886), Raatihuoneenkadun kansakoulu (Vaasa 1890), Vaasan Sähkö Oy:n keskusaseman konehalli (Vaasa 1893), Pikkupalatsi (Hämeenpuisto, Tampere 1897), Pohjolan Viinatehtaan viinanpolttajamestareiden asuintalo (Vöyrinkatu 12, Vaasa 1897, nykyisin Wasa Sånggargillen Cantare-kulttuuritalo), Pohjoisvalli 11, asuintalo (Viipuri 1897, tuhoutunut tulipalossa heinäkuussa 2014), Satamapuiston jugendtyylinen kioski (Vaasa 1900), Vaasan Sähkö Oy:n keskusaseman päärakennus (Vaasa 1903), Vaasan Osakepankin talo (Vaasa 1904), Kurtenia, jugendtyylinen viisikerroksinen asuintalo (Vaasa 1904-1905) ja Palosaaren kansakoulu (Vaasa 1905).
Isännöitsijä Christian Bruun ohjeisti palatsinsa suunnittelijaa arkkitehti Thesleffiä tämän asettamaan suunnittelun lähtökohdaksi Dresdenin Loschwitzissa osoitteessa Leonhardistraße 3 sijaitsevan Villa Thoden. Huvilan kiinteistö oli alkujaan Detlev Graf von Einsiedelin (1773-1861) omistama viinitarha. Vuonna 1819 viinitarhan omistivat muotokuvamaalari ja Dresdenin taideakatemian professori Franz Gerhard von Kügelgenin (s. 6.2.1772 Bacharach am Rhein ja k. 27.3.1820 Dresden) perhe ja hänen vaimonsa Helene Marie von Kügelgen, o.s. Zoege von Mantteufel (1774-1842). Gerhard von Kügelgenin murhan jälkeen hänen leskensä myi kiinteistön Christian Friedrich Simonille, kuninkaallisen saksilaisen hovin postimestarille, vuonna 1822. Dresden-Neustadtissa sijaitsevan Schwanen-apteekin omistaja Eduard Hofmann rakennutti vuonna 1852 uusrenessanssityylejä sisältävän huvilan. Vuodesta 1860 eteenpäin huvilan uusi omistaja oli Friedrich Edmund Thode (1820-1879), Hainsbergissä sijaitsevan Thoden paperitehtaan omistaja. Edmund Thoden kuoleman jälkeen hänen aviovaimonsa, Anna Louise (s. 11.2.1825 ja k. 1.8.1906 Dresden) omisti Villa Thoden. Christian Bruun vieraili usein opiskeluaikanaan omien sukulaistensa luona Villa Thodessa ja hän ihastui tuolloin huvilan arkkitehtuuriin.
Kolmikerroksisen Pikkupalatsin sisätilat suunnitteli kreivi Pehr Louis Sparre af Söfdeborg (alkujaan Luigi Petro, s. 3.8.1863 Gravellona, Lombardia ja k. 26.10.1964 Tukholma). Louis Sparre oli keksijä Ambjörn Sparren ja Teresita Adéle Josefa Gaetana Barbavaran poika. Sparre vietti varhaisen lapsuutensa äitinsä kanssa Gravellonassa, isän ollessa usein työmatkoilla. Kun äiti kuoli vuonna 1867, Sparre muutti isänsä luo Pariisiin ja myöhemmin isoäitinsä luo Karlskronaan. Pian hän kuitenkin muutti Tukholmaan ja aloittaessaan opinnot hän kirjautui samalla myös Ruotsin kuninkaallisen taideakatemian iltakouluun. Valmistumisen jälkeen hän muutti Pariisiin, jossa hän opiskeli Académie Julianissa vuosina 1887-1890. Siellä hän tutustui suomalaisista taiteilijoista mm. Albert Edelfeltiin, Akseli Gallen-Kallelaan, Emil Wikströmiin ja Eero Järnefeltiin. Louis Sparre debytoi Pariisin salongissa vuonna 1888.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti