Frans Oskar Merikanto

Oskar Merikanto.

Aliupseeri Frans Ferdinand Mattsonille (s. 9.3.1845 Aittomäki, Jalasjärvi ja k. 28.9.1891 Helsinki) syntyi aviomattomana lapsena 5.8.1868 Helsinkingissä Frans Oskar Mattson (k. 17.2.1924 Oitti, Hausjärvi). Isä-Frans palveli kymmenen vuotta Kaartin kasarmissa Helsingissä, mutta viisihenkisen perheen elättäminen armeijan tuloilla kävi sen verran vaikeaksi, että hän päätti vuonna 1874 siirtyä valtion rautateiden konduktööriksi. Frans avioitui Anna Helenan (o.s. Tammelin, s. 10.9.1842 Nastola ja k. 27.5.1885 Helsinki) kanssa. Mattson- sukunimen käyttö hylättiin vuonna 1882. Frans Mattson kirjoitti kirjeessään omille sedilleen 11.2.1873 näillä sanoilla:

”Ei minulla ole mitään erinäistä kirjoittamista nyt tällä kertaa, vaan että me ollaan oltu terveenä kaikin: Minä Vaimoni ja molemmat lapseni ja myös on voitu hyvin, josta armolahjasta olemme suuressa kiitollisuuden velassa Jumalalleen, ja kaiken sen edestä jota hyvää hän on meille tehnyt, ja osottanut, jo naimisessa ja sittemmin lapsissamme, että taidamme todella sanoa eli tunnustaa itsemme oikein onnellisiksi. Meillä on ollut jo kolme lasta niin vähän yhdesolon aijalla, joista keskinen lapsi kuoli vuoden ja 25 päivän vanhana, ja kaikki ne toiset ovat olleet niin kuin sekin erittäin hyötyysiä ja eristyviä, että ei niitä tahdo kukaan outo uskoa niin nuoriksi eli sen ikäisiksi kun ne ovat: vanhin on poika 4 vuoden vanha ja nimi on Frans Oskar, ja tyttö joka kuoli oli Anna Mathilda ja nuorin on Aina Aliina ja ijältään 3 kuukauden vanha.”

Vähäisten tietojen perusteella voisi kuitenkin olettaa, että Frans Oskar syntyi sangen vaatimattomaan kotiin; vanhemmat elivät vielä tuolloin vihkimättöminä. Frans Oskarin äidistä meille on jäänyt harvinaisen nuivasti tietoa. Anna Helena Tammelin on ilmeisesti ollut niitä maaseudun ”liikaväestöä”, joka paremman elämän perässä saapui vuonna 1861 Helsinkiin onnea etsimään. Viulutaiteilija, musiikkiarvostelija ja musiikkikirjailija Yrjö Johannes Suomalaisen (s. 24.4.1893 Parikkala ja k. 28.8.1964 Helsinki) kuvailun perusteella äiti oli ”palveluksessa” ja kerrotaan hänen olleen harras uskovainen sekä hyvä laulaja. Isästä tällaisia tietoja ei ole säilynyt, joten meidän on olettaminen Frans Oskarin musikaalisuuden periytyneen äidin puolelta. Uskonnon tuputtaminen Frans Oskarin kohdalla ei välttämättä uponnut otolliseen maaperään, sillä hänestä ei aivan tavallista uskovaista ihmistä koskaan tullut; hän perehtyi enemmänkin teosofiaan.

Frans Oskar aloitti koulupolkunsa Helsingin Ylemmässä kansakoulussa, jossa lapsukaisia kasvatettiin Jumalan pelossa, kovalla kurilla sekä karttakepin säälimätöllä käytöllä. Perheeseen syntyi vielä yksi tytär lisää, Elin Maria, joka hänkin kuoli vain seitsemäntoista vuoden iän saavutettuaan. Seitsemän vuoden ikäisenä Frans Oskar sai kuulemma itselleen virsikanteleen, jolla hän korvakuulon varaisesti soitteli koraaleja sekä hengellisiä lauluja. Suunnilleen samoihin aikoihi hänelle uskottiin myös lasten viulu, josta hän hän korvan varassa muodosti melodioita. Varsinaiset ensimmäiset soittotunnit Frans Oskar sai kahdeksanvuotiaana kaartin seurakunnan urkurilta, joka opetti hänet urkuharmonin saloihin. Frans Oskarin kerrotaan jo kymmenen soittotunnin jälkeen osanneen harmonilla soittaa jo koraalikirjan kannesta kanteen. Myöhemmällä iälläänkin Oskar Merikannon oli erittäin kivutonta oppia uusia kappaleita; jos nuotteja ei jostakin kappaleesta ollut, hän pystyi kehittämään laulun säestyksen pianolla helposti ”omasta päästään”.

Säveltäjä, urkuri ja pianonvirittäjä Lauri Hämäläinen (s. 10.8.1832 Rautalampi ja k. 29.9.1888 Helsinki) täytyy tarinan tässä kohtaa esitellä lukijalle, koska hän oli erittäin suuressa roolissa Frans Oskar Merikannon musiikillisena ohjailijana tulevaisuudessa. Lauri Hämäläisen vanhemmat olivat sumialaislähtöinen seppä Johan Gabriel Hämäläinen ja Anna Pynnönen. Perheeseen sikisi kymmenen lasta. Lauri Hämäläinen opiskeli musiikkia Tukholman kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa vuosina 1860-1864, toimittuaan ennen sitä jonkin aikaa Oulun ruotuväen soittokunnassa. Musiikkiopinnot päätettyään Lauri Hämäläinen toimi Viipurissa sotilaskapellimestarina, Viaporissa urkurina ja Meissnerin teatteriorkesterin viulistina. Helsingin arkkitehti Johan Carl Ludvig Engelin (s. 3.7.1778 Berliini ja k. 14.5.1840 Helsinki) suunnitteleman ja 17.12.1826 vihityn Vanhan kirkon urkuri Lauri Hämäläinen oli vuosina 1871-1888. Lauri Hämäläinen opetti Helsingin lukkari- ja urkukoulussa urkujen soittoa vuosina 1882-1888.

Lauri Hämäläinen oli avioliitossa vuodesta 1875 lähtien Emma Fredrika Gebhard Kekonin (s. 7.3.1852 Pielisjärvi ja k. 22.6.1931 Helsinki) kanssa. Heidän tyttärensä Armi Elina (s. 12.4.1885 Helsinki ja k. 11.11.1979 Helsinki) avioitui vuonna 1908 säveltäjä, sovittaja, musiikkikriitikko, kuoronjohtaja ja kirjailija Heikki Valentin Klemetin (s. 14.2.1876 Kuortane ja k. 26.8.1953 Helsinki) kanssa. Armi Klemetti on kertonut suvustaan ja elämästään säveltäjä ja musiikkivaikuttaja Heikki Klemetin kanssa vuonna 1956 ilmestyneessä kirjassaan, Muistelen. Hämäläisten poika, Väinö Aleksander Hämäläinen (s. 15.7.1876 Helsinki ja k. 20.3.1940 Kauniainen) oli taidemaalari, graafikko ja kuvittaja. Väinö Hämäläisen poika oli jazzmuusikko, kapellimestari ja tuotantopäällikkö Olli Hämäläinen (taiteilijanimi Olli Häme, s. 19.5.1924 Helsinki ja k. 11.6.1984 Tampere). Olli Hämäläisen tytär on urkuri, orkesterinjohtaja ja cembalisti, musiikin tohtori Kati Hämäläinen (s. 10.5.1947 Helsinki).

Frans Ferdinand Mattsonin mahdollisuudet vaikuttaa ilmeisen lahjakkaan poikansa musiikilliseen kehitykseen olivat varmasti hyvin rajalliset, mutta hän sai tuohon aikaan pojalleen kaikesta huolimatta hankittua parasta mahdollista suomenkielistä musiikkiopetusta Helsingissä. Musiikinopetus 1870-luvulla Helsingissä haki vielä uomiaan, vaikka kaupunki oli jo pääkaupunki ja siellä oli mm. yliopisto. Piano-opetusta järjestivät lähinnä yksityiset opettajattaret. Frans Oskar pääsi yksityisoppilaaksi Vanhan kirkon urkurille, Lauri Hämäläiselle. Yhdeksänvuotias Frans Oskar soitti Hämäläiselle urkuharmonilla virheettömästi kaksi koraalia suoraan nuoteista. Urkuri Lauri Hämäläinen ilahtui pojan soitosta siinä määrin, että lupasi ottaa pojan oppiinsa, vieläpä täysin ilmaiseksi. Vanhan kirkon urkurin vuosipalkka oli 120 tynnyriä viljaa, mutta Lauri Hämäläinen oli hyvin ahkera opettaja ja lisäksi hän teki pianonvirityksiä. Hän sai kerättyä elinaikanaan melkoisen omaisuuden; näillä varoilla hän rakennutti viisikerroksisen kivitalon Helsinkiin osoitteeseen: Yrjönkatu 2. Hämäläinen ennätti kuolla juuri ennen talonsa valmistumista.

Karl Fredrik Kekonin (s. 1.7.1803 Kivijärvi ja k. 28.11.1862 Pielisjärvi) vaimon sisar oli mennyt naimisiin Haukiputaan kappalaisen Julius Alexander Krankin kanssa ja koska he olivat lapsettomia, he pyysivät saada kasvattilapsikseen Karl Fredrik Kekonin tyttären Emman ja tämän veljen, Kristianin, josta sittemmin myös tuli pappi. Kun Emma jäi leskeksi Lauri Hämäläisestä, hän muutti heidän uuden kerrostalon ylimpään kerrokseen asumaan ja hänen ensimmäiset vuokralaisensa olivat kapellimestari Robert Kajanus (s. 2.12.185 Helsinki ja k. 6.7.1933 Helsinki) ja tämän kolmas aviopuoliso, laulajatar Elisabeth ”Lilli” Kurikka ((s. 10.4.1865 ja k. 2.1.1928). Säveltäjä ja filosofian kandidaatti Pietari Juhani Hannikainen (s. 9.12.1854 Nurmes ja k. 13.9.1924 Helsinki) kirjoitti Säveleitä -lehteensä 17/1888 Lauri Hämäläisen muistokirjoituksessa: ”Saatuansa oppiaikanansa monta kovaa kokea aineellisen toimeentulonsa kanssa taistellessa, oli hän, itse varoihin päästyänsä, herkkä tarjoomaan apuansa semmoisille, joilla hän havaitsi olevan huomattavampaa taipumusta soitantoon. Parhaillansa on Leipzigissa opiskelemassa eräs toivorikas soitannon harjoittaja, joka saa yksinomaan häntä kiittää soitannollisista taidoistansa.” Aikalaiset tunsivat hyvin, että kirjoittajat mainitsema opiskelija oli juuri Frans Oskar Merikanto.

Täysin pyyteetöntä työtä merenkulun hyväksi ei tässä Frans Oskarin oppilaaksi valinnassa tehnyt Lauri Hämäläinenkään; sen verran kauppamiestä oli hänessäkin, että hän sai vanhan taffelipianonsa myytyä Frans Ferdinand Mattsonin perheeseen sadalla markalla. Lauri Hämäläinen järjesti Mattsonien hyväksi keräyksen, jolla pianon hankinta käytännössä rahoitettiin. Lauri ja Emma Hämäläisen kotona Yrjönkatu 1:ssä nuori Frans Oskar sai osakseen paljon sellaista, josta hän kotonaan jäi paitsi. Hänen äitipuolensa kerrotaan olleen ilkeä, mutta Emma Hämäläinen oli puolestaan miellyttävä ihminen. Frans Oskar jopa harkitsi Emman ottamista aviovaimokseen Lauri Hämäläisen kuoleman jälkeen.

Noin kuusikymmentä vuotta myöhemmin Elise ”Liisa” Merikanto (o.s. Häyrynen, s. 4.2.1869 Mikkeli ja k. 14.3.1949 Kangasala) muisteli oman miehensä lapsuutta Armi Klemetille 22.4.1945: ”Kyllä Oskar nautti ilmaista opetusta isävainajaltasi, vieläpä hän hommasi keräyksen kautta oppilaallensa pianonkin. Pyhäisin Oskar aina oli isäsi mukana kirkossa, ja sieltä tuli opettajansa kotiin päivälliselle. Vanhassa kirkossa Oskar alkoi soittaa urkuja, kun jalkansa hädin tuskin ulottuivat pedaaleihin, ja oli kesäisin isäsi apulainen samaisessa kirkossa. Kyllä isävainajasi oli Oskarille hänen henkinen isänsä, niin suurella rakkaudella Oskar aina hänestä puhui.”