Koneteknikko ja kveekari James Finlayson (4. osa)
Johan Wahlheim oli hallituskonseljin talousosaston protokollasihteerinä vuosina 1809-1812 ja valtiovaraintoimikunnan apulaisesittelijäsihteerinä vuodet 1812-1822. Hän oli samalla myös Ala-Sääksmäen tuomiokunnan tuomarina vuodet 1817-1842. Johan Wahlheim oli Suomen senaatin talousosaston jäsenenä vuosina 1822-1840 toimien kirkollistoimikunnan päällikkönä vuodet 1822-1831 ja 1833-1840 sekä kansliatoimikunnan päällikkönä vuodet 1831-1833. Johan Wahlheim sai esittelijäsihteerin arvon vuonna 1814, valtioneuvoksen arvon vuonna 1830 ja todellisen valtioneuvoksen arvon 1837.
Senaatin istunnossa tammikuussa 1820 puhetta johti itse kenraalikuvernööri Fabian Steinheil, joka puolsi lämpimästi James Finlaysonin anomaa hanketta. Steinheilkään ei voinut lopulta mitään sille, että James Finlaysonin pyytämä tontti ei ollut helposti lahjoitettavissa. Näin asiasta pyydettiin lausunto Turun ja Porin läänin maaherralta, ja lausunnosta ilmeni, että kruunu ei omistanut Tampereen kaupungin alueella maata. Senaatin 1.3.1820 hyväksymässä selvityksessä keisarille tyytyi senaatti toteamaan, että kunhan James Finlayson on Tampereen kaupungin asukas, on hänellä muiden kaupunkilaisten lailla oikeus kaupungin rakentamattomiin koskenrantoihin.
Kaikkia muita James Finlaysonin pyytämiä asioita senaatin olikin huomattavasti helpompi täyttää. Kuitenkin senaatti pohti tullivapautta sen vuoksi, että James Finlaysonin pyyntö oli kirjattu epämääräisesti ja se oli lisäksi rajoittamaton. Tehtaan koneiden ja laitteiden osalta asia oli selkeämpi, mutta yleensä tehtaat jalostavat maan omista raaka-aineista tuotteita ja kun kiellettyjen tavaroiden tuontia ei ollut tässäkään tapauksessa tarkoitus sallia, senaatti puolsi tullivapautta ainoastaan puuvillalle ja sillekin vain kymmenen vuoden ajaksi. Lopullisessa keisarin päätöksessä James Finlayson sai tuoda tuoda tullivapaasti maahan ”sellaisia koneita, pyöriä, puristimia, työkaluja sekä tiettyjä puulajeja ja aineksia ynnä muuta, mitä tarvitaan itse laitosten rakentamiseksi ja varsinaiseen käyttöön sekä tehdastyön toimittamiseksi ja keventämiseksi” ehdolla, että hän ilmoittaa niistä aina etukäteen asianomaisiin tullikamareihin. Hän sai myös oikeuden kymmenen vuoden ajan tuoda tullivapaasti puuvillaa määrän, jonka hän pystyi joka vuosi osoittaa käytetyn hänen tehtaassaan kehrätyksi tai muokatuksi. Siten James Finlaysonille myönnetty tullivapaus oli melko laaja, mutta myös melko täsmällisesti määritelty.
Senaatti esitti samoin keisarille, että James Finlaysonin tehtaassa valmistettuja ja tehtaan leimalla varustettuja valmisteita saisi myydä kaikkialla maassa vapaasti niin, että kussakin paikassa suoritettaisiin vain avoimen kauppapuodin pitämisestä kaupungin kassaan tuleva maksu. Samaan ajatukseen päätyi myös keisari, joten kauppavapaus edellytti ainastaan Finlaysonin tehtaan leimaa tavaroissa. James Finlayson sai samalla oikeuden senaatilta Viljakkalan Haverin kaivoksilta louhittuun rautamalmiin. James Finlayson ei kuitenkaan koskaan todellisuudessa käyttänyt Haverin malmia.
10.5.1820 senaatin päätöksellä James Finlaysonille myönnettiin yritykselle perustamislupa sekä lisäksi korotonta valtionlainaa 20 vuoden ajaksi tehtaan rakentamiseen, täysin ilmaisen maa-alueen Tammerkosken partaalta ja merkittävät tulliedut; Finlayson sai 10 vuoden ajan rajoituksetta tuoda koneita ja niiden osia ulkomailta sekä ilman tullia puuvillaa tehtaan tarpeisiin. James Finlaysonin saama lainasumma määriteltiin banco-assignaatteina ja sen arvo vastasi ajan verohintojen mukaan noin 2 300 ruistynnyriä tai lähes 40 000 kiloa voita. Muutama vuosi myöhemmin rakennettu Tampereen kaupungin kirkko Kauppatorin laidassa tuli maksamaan noin 40 prosenttia James Finlaysonin lainan reaaliarvosta. Mikäli lainaa ei maksettaisi takaisin 20 vuoden kuluttua tai kruunu myönnä lisää maksuaikaa lainalle, voisi kruunu periä osuutensa myymällä laitokset. Tämä kyseisen seikan vuoksi laina oli myönnettävä kiinnelainana.
Avoin maakysymys hoidettiin seuraavasti: Kruunu ei omistanut Tampereella sellaista maata kosken rannalta, jonka se olisi voinut lahjoittaa James Finlaysonille. Siksi keisari Aleksanteri I antoi kenraalikuvernööri Fabian Steinheilille määräyksen huolehtia siitä, että kruunu lunastaisi Tampereen kaupungista kosken rannalta jonkin sopivan tonttimaan, joka sitten luovutettaisiin ja lahjoitettaisiin James Finlaysonille täydellä omistusoikeudella. Kauppias Gustaf Lundahl haki ystävälleen James Finlaysonille porvaruusoikeutta 29.4.1820 eli pian sen jälkeen, kun Finlayson sai 10.5.1820 senaatilta privilegiokirjan. Kaupunginoikeus myönsi porvarioikeudet James Finlaysonille vielä samana päivänä ja samalla kaupunginoikeus vapautti hänet kveekariuden vuoksi tekemästä porvarivalaa. Näin James Finlaysonista tuli täysivaltainen Tampereen kaupungin asukas ja porvari. Samoin hän sai harjoittaa elinkeinoaan kaupungissa sekä hänellä oli oikeus saada tontti kaupungista.
Gustaf Lundahl oli kauppias ja kauppaneuvos, jonka vanhemmat olivat Ruotsin Smålandista Tampereelle muuttanut kauppias Birger Lundahl ja hänen vaimonsa Anna Katarina Ahlberg. Käytyään koulut Gustaf Lundahl aloitti kauppiasuransa isänsä palveluksessa ja vuonna 1809 Gustaf Lundahl peri isänsä Kauppakatu 10:ssä sijainneen kauppaliikkeen Tampereella. Gustaf Lundahl lukeutui Tampereen merkittävimpiin kauppiaisiin ja hänen liikkeensä oli laajimmillaan 1830-luvulla. Kauppaliikkeen lisäksi Gustaf Lundahlilla oli tiilitehdas Nalkalassa ja hän omisti Messukylässä sijainneet Haiharan ja Ylisen tilat. Gustaf Lundahl kuului Tampereen kaupunginvanhempiin vuosina 1819-1843. Hän sai kauppaneuvoksen arvon vuonna 1826 ja Pyhän Stanislauksen ritarikunnan IIII luokan merkin vuonna 1835.
Venäjän keisari Aleksanteri I asui Gustaf Lundahlin luona vieraillessaan syksyllä 1819 Tampereella ja Lundahl toimi keisarin oppaana tämän tutustuessa Tammerkoskeen. Runoilija, fyysikko ja meteorologi Johan Jakob Nervander (s. 23.2.1805 Uusikaupunki ja k. 15.3.1848 Helsinki) toimi Gustaf Lundahlin perheessä kotiopettajana. Johan Jakob Nervander oli yhtenä perustajajäsenenä monissa eri seuroissa, kuten Societas pro Fauna et Flora Fennica, Lauantaiseura, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ja Suomen Tiedeseura. Runoilija, opettaja, toimittaja ja pappi Johan Ludvig Runeberg (s. 5.2.1804 Pietarsaari ja k. 6.5.1877 Porvoo) vieraili Lundahlien luona useita kertoja. Kauppias Gustaf Lundahl aloitti ensimmäisenä suomenkielisten kirjojen myynnin Tampereella ja hän jakoi jopa ilmaiseksi ystävänsä kirjailija ja valistusmies Jaakko Juteinin (Jacob Judén, s. 14.7.1781 Hattula ja k. 20.6.1855 Viipuri) kirjoja yleisölle.
Keisari Aleksanteri I:n mainittiin nauttineen Tampereen vierailunsa aikana vuonna 1819 kahvia Gustaf Lundahlin talon pihassa sijainneessa empiretyylisessä paviljongissa. Puutarhakatu 17:ssä Tampereen Vapaaseurakunnan omistamalla tontilla sijainnut paviljonki siirrettiin syyskuussa 1939 uudisrakennuksen tieltä Nokialle varatuomari Brandt Ossian Procopén (s. 25.10.1871 Turku ja k. 23.12.1942 Nokia) omistaman Viikin kartanon puutarhaan. Siirron yhteydessä paviljongin lahonnut lattiaosa jouduttiin uusimaan. Hämeen Museoseura esitti Tampereen kaupungille, että paviljonki olisi siirretty Näsinpuistoon paikalle, josta Aleksanteri I tarkasteli Tammerkosken kuohuja, mutta esitys tuli hylätyksi. Gustaf Lundahl oli avioliitossa vuodesta 1809 lähtien Anna Charlotta Rungin kanssa. Heidän lapsiaan olivat: Lauantaiseuran runoilija Augusta Charlotta Lundahl-Wallenius (s. 21.9.1811 Tampere ja k. 14.6.1892 Tampere), Helsingin yliopiston tähtitieteen professori Gustaf Lundahl (s. 5.1.1814 Tampere ja k. 28.12.1844 Helsinki) ja lääkäri sekä luonnontutkija Karl Lundahl (s. 29.6.1818 Tampere ja k. 17.5.1855 Tampere). Gustaf Lundahl haudattiin Tampereen vanhalle hautausmaalle, joka nykyisin tunnetaan Pyynikin kirkkopuistona.
Tonttikatselmuksessa kauppias Gustaf Lundahl toimi James Finlaysonin asiamiehenä ja tulkkina. Lundahl oli jo väliviikkojen aikana ostanut omiin nimiinsä 180 Ruotsin riksillä kaupunginpalvelija Liflanderin tontin 124 Itäisen pitkänkadun päästä sekä Johan Björkqvistin vävyltä, puuseppä Matti Haggrenilta aikaisemmin Johan Björkqvistin tonttiin 89 kuuluneen, mutta Haggrenin mukaan tontin 23 yhteyteen siirtyneen plantaasin polttimoalueen länsipuolelta 400 riksillä. Gustaf Lundahl tarjosi ostohinnasta nämä tontit kruunulle ja hän sai myöhemmin vielä samana suvena palkkiokseen tästä mitalin, jossa oli keisarin rintakuva. Tampereen kaupunki tarjoutui myymään kruunulle Tammerkosken rannasta kahta tonttia (myöh. 127 ja 128) vastaavan alueen 300 seteliruplan hinnalla sekä luovuttamaan muun vapaan maan aina Mältinlahteen asti ilmaiseksi James Finlaysonille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti