Markku Johansson (26. osa)
Vuonna 1948 perustettiin Vantaan orkesteri, joka käytännössä oli Vantaan Viihdeorkesterin edeltäjä; Helsingin Autokoritehdas Helkon johtaja suhtautui hyvin myötämielisesti musiikkiin ja hän osti työntekijöittensä käyttöön erilaisia orkesterisoittimia, jotta nämä saattoivat harrastaa musiikin soittoa. Vantaan orkesteri soitti Wilma-tehtaan tiloissa etupäässä perinteistä taidemusiikkia. Hyvin pian Vantaan orkesteriin alkoi liittyä musiikkia harrastavia ihmisiä samoin muista paikallisista yhdistyksistä. Autotehtaan työntekijät lopulta perustivat musiikkitoiminnan vakinaistamiseksi voittoa tavoittelemattoman Vantaan Orkesteri ry:n, joka toimikin niin kauan kunnes Tikkurilan Orkesteriyhdistys ry alkoi hallinnoida orkesteria vuonna 1950. Orkesterin taiteellinen taso alkoi hiljalleen nousta ja samoin kävi myös soittajiin kohdistuvalla vaatimustasolla, joka sekin alkoi kasvaa taitojen kehittyessä. Orkesterissa alkoi nuorien musiikkialalle aikoville suunnattu koulutustoiminta jo 1970-luvun alussa. Vantaan Orkesterin amatöörisoittajat jättäytyivät vähitellen orkesterin toiminnasta pois ja heidän tilalleen orkesteriin tuli nuoria musiikinopiskelijoita.
Alkuun Vantaan Orkesterin oli hyvin vaikea saada omiin konsertteihinsa yleisöä, sillä pääkaupunkiseudulla toimi aktiivisesti jo Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri sekä Oopperaorkesteri lähinnä taidemusiikkia soittaen. Lisäksi Vantaan Orkesteri kärsi myös 1980-luvun loppupuolen murrosvaiheessa melkoisista taloudellisista vaikeuksista. Vain viihdemusiikin soittamiseen erikoistunutta orkesteria ei tuolloin enää ollut yhtään, koska satunnaisesti 1980-luvulle saakka toiminnassa ollut kapellimestari George de Godzinskyn (s. 5.7.1914 Pietari ja k. 23.5.1994 Helsinki) johtama Radion viihdeorkesteri lakkautettiin virallisesti jo vuonna 1966. Helsingin kaupunginorkesterin vuotuinen vappumatinea oli käytännössä ainut suuren orkesterin kevyttä musiikkia soittava säännöllinen konsertti, jossa soitettiin takuuvarmasti pääosin viihteellisempää ja kevyempää ohjelmaa.
Markku Johansson aloitti työskentelynsä Vantaan orkesterin taiteellisena johtajana vuonna 1988. Orkesterin hallitus alkoi suunnitella orkesterin tulevaa toimintaa, kun Vantaan orkesteri oli jo tuottanut muutaman viihdemusiikkikonsertin. Yhdistyksen hallitus päätti, että Vantaan orkesteri tuottaisi jatkossa taidemusiikista sekä kevyemmästä musiikista koostettuja konsertteja; tämän vuoksi orkesterista pyydettiin Markku Johanssonia erään viihdekonsertin kapellimestariksi. Ensimmäinen Markku Johanssonin johtama Vantaan orkesterin konsertti järjestettiin Malmin yläasteen liikuntasalissa, sillä orkesterilla ei vielä ollut tuolloin omaa salia käytettävissään. Samoihin aikoihin Markku Johansson sekä Vantaan orkesterin intendentti Eeva Ilmarila esittivät, että orkesteri alkaisi tehdä viihdekonsertteja. Markku Johansson aloitti Vantaan orkesterin johtamisen ja harjoittamisen heti viihdeohjelmistolla, kun aiemmin sovitut orkesterin konsertit oli soitettu. Markku Johansson nimitettiin heti orkesterin taiteelliseksi johtajaksi ja hän aloitti toteuttaa järjestelmällisesti omaa suunnitelmaansa orkesterin kehittämiseksi.
Vantaan orkesterin työskentelytapa oli Markku Johanssonin kauden alkaessa vielä hyvin amatöörimäistä harrastustoimintaa; orkesteri harjoitteli ainostaan kerran viikossa, vaikka orkesterin soittajia oli aluksi vaikea sitouttaa järjestelmälliseen toimintaan. Markku Johanssonin johtamissa ensimmäisissä harjoituksissa oli soittajia paikalla kaksikymmentä henkilöä. Sama toistui viikon päästä sillä erolla, että nyt soittajissa ei ollut ainuttakaan, joka oli mukana edellisen viikon harjoituksissa. Kunnes eräissä harjoituksissa oltiin tilanteessa, että mikään asia ei ottanut onnistuakseen; läsnä oli vain puolet orkesterin vahvuudesta ja siksi eri instrumenttien osuuksia ei kyetty edes harjoitella. Markku Johansson sydämistyi soittajille lausuen: ”Tätä joko tehdään tai sitten ei tehdä. Minä en ryhdy täällä iltojani pilaamaan, jos tekään ette viitsi tehdä mitään!” Soittajakunta hyväksyi Markku Johanssonin määrätietoisen linjan, koska monet soittajatkin kärsivät aikaisemmasta leväperäisestä asenteesta.
Vantaan orkesterin ensimmäisen vuoden aikana viihdeorkesterin kokoonpanoa uudistettiin ja soittajistoon valikoitiin jatkossa ainoastaan ammattimuusikoita. Kun soittajat alkoivat saada palkkaa, alkoi myös orkesterin taso nousta, sillä rahalla saatiin myös soittajat sitoutettua mukaan harjoituksiin. Vantaan orkesteri sai lisäksi toiminta-avustusta Vantaan kaupungilta ja orkesterin soittajat sitoutuivat näillä avustuksilla toteutettaviin tavoitteisiin. Toiminta alkoi saada vakiintunutta muotoa ja orkesteriin alkoi valikoitua viihdemusiikin soittamisesta nauttivaa ja osaavaa muusikkojoukkoa. Määrätietoista työtä tehtiin yhdessä taiteellisen tason parantamiseksi. Näin Vantaan orkesteri profiloitui ja löysi oman paikkansa maamme musiikkielämässä.
Kun Vantaan Orkesteri keskittyi varsinkin viihdemusiikin soittamiseen, muutettiin orkesterin nimi muotoon Vantaan Viihdeorkesteri. Taidemusiikin konsertteja orkesteri antoi Vantaan Orkesterin nimellä. Orkesteri käytti myös englantilaista nimeä Vantaa Pops. Markku Johanssonin kauden aikana Vantaan Viihdeorkesteri esitti konsertteja kerran kuukaudessa kesää lukuun ottamatta. Myös pienemmillä orkesterin salonkiorkesterikokoonpanoilla sekä jousikvartetilla järjestettiin konsertteja, joten näin laskien orkesterin kokonaiskonserttien määrä saattoi kauden aikana yltää jopa 20-30 konserttiin vuodessa.
Vuonna 1988 valmistui Vantaan Martinlaaksoon kulttuuritalo Martinus, jossa järjestetään mm. seminaareja, konsertteja, teatteriesityksiä sekä yksityistilaisuuksia. Martinuksen sali on Vantaan Viihdeorkesterin kotisali, mutta orkesteri esiintyy runsaasti myös monissa muissakin paikoissa. Martinuksen salissa on 437 istumapaikkaa ja lisäksi kuusi invalisipaikkaa. Martinuksen lämpiöön mahtuu noin 50-200 henkilöä riippuen tilaisuuden luonteesta ja kalustuksesta.
Markku Johanssonin johtamana Vantaan Viihdeorkesteri tuotti lukemattomia televisioituja konsertteja sekä monia erilaisia projekteja iskelmä- ja pop-konserteista aina tangokonsertteihin asti. Saksofonisti ja jazzmuusikko Jukka Tapani Perkon (s. 18.2.1968 Huittinen) Kaanaanmaa-levyn sovituksista Vantaan Viihdeorkesteri tuotti vuonna 2003 oman virsikonsertin. Kapellimestari Markku Johansson suunnitteli monia konserttikokonaisuuksia, jotka hän sovitti aina sävellajien myötä soveltumaan konsertin solistin äänialaan ja tyyliin istuvaksi. Markku Johanssonin mielestä orkesterin velvollisuutena oli esittää varsinkin suomalaista viihdemusiikkia.
Markku Johansson itse halusi sitoutua Vantaan Viihdeorkesterin toimintaan hyvin vahvasti, sillä silloin hän koki työskentelevänsä koko orkesterin hyväksi. Hän otti osaa suunnitteluryhmän mukana konserttikokonaisuuksien sekä orkesterin toiminnan suunnitteluun. Perinteisten kapellimestarin työtehtävien lisäksi hän kasasi orkesterin konserttien ohjelmistoja sekä suunnitteli myös Vantaan Viihdeorkesterin tulevaakin toimintaa pitemmällä tähtäyksellä eteenpäin, jotta orkesterin toiminnalla olisi jatkuvuutta ja soittajaryhmä kehittyisi taidoiltaan. Markku Johansson otti kaudellaan tehtäväkseen usein myös ohjelmiston konserttikappaleiden sovittamisen. Vuonna 1999 Markku Johansson lausui jossakin lehtihaastattelussa: ”Meidän harjoitukset pidetään iltaisin, koska monet muusikot ovat päivisin töissä seudun sinfoniaorkestereissa. Se tarjoaa kovan haasteen, täytyyhän minun esittää heille jotain mielenkiintoista, että he jaksavat olla mukana.”
Markku Johanssonilla on sangen ainutkertainen kokemus ollut itselleenkin Vantaan Viihdeorkesterin johtaminen; hänellä on sovituksia silmällä pitäen ollut hieno ”laboratorio” käytössään, jossa hän on päässyt henkilökohtaisesti testaamaan henkilökohtaisia ideoitaan heti harjoitusvaiheessa. Jos jokin idea ei toimi, sitä voi vielä korjata ja jalostaa eteenpäin. Markku Johansson on aina halunnut kunnioittaa orkesterinsa musiikillisia vahvuuksia. Vantaan Viihdeorkesterille hän ei kirjoita koskaan kolmimuunteista soitettavaa eli ns. swing-fraseerattua soittotyyliä. Hän ei koskaan halunnut Vantaan Viihdeorkesterin kuulostavan Uuden Musiikin Orkesterilta eli UMO:lta. Yksi Vantaan Viihdeorkesterin vahvuuksia Markku Johanssonin mielestä on orkesterin täyteläinen sointi, joka kehittyi vähitellen yhteissoiton mukana.
Vantaan Viihdeorkesterin konserttimestari Seppo Rautasuon mielestä Markku Johansson kirjoitti eri soittimille luontevasti ja hyvin kauniisti soivia musiikillisia linjoja, joita ammattimuusikoiden oli perin helppo myös käytännössä toteuttaa. Markku Johansson tunsi orkesterinsa niin hyvin, että hänen oli helppo tehdä Vantaan Viihdeorkesterille hyvin soivia sovituksia, jossa soittajat pääsivät näyttämään kykyjään. Seppo Rautasuona mielestä Markku Johanssonin tapa johtaa orkesteria on samoin hyvin selkeä ja hän osaa johtaa soittajia eleillään niin, että muusikot ymmärtävät johtajaansa. Seppo Rautasuo nostaa esille samoin Markku Johanssonin tärkeän roolin musiikillisten raja-aitojen kumoajana. Taidemusiikkia opiskelleella Markku Johanssonilla on myös kyky ymmärtää taidemusiikkisoittajien tapaa hahmottaa musiikkimaailmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti