Taloustieteen professori Roope Uusitalo.

Professori Roope Uusitalon johtama talouspolitiikan arviointineuvosto antoi tuoreen vuosiarvionsa keskiviikkona 23.1.2019 hallituksen toteuttamasta talouspolitiikasta. Talouspolitiikan arviointineuvosto perustettiin jo vuonna 2014 arvioimaan talouspolitiikan tavoitteiden ja keinojen riippumattomuutta. Yhtenä tavoitteena arviointineuvoston toimissa on parantaa talouspolitiikan valmistelun ja päätöksenteon laatua. Tämän lisäksi arviointineuvoston tulisi tuoda riippumaton näkökulma talouspoliittiseen keskusteluun. Talouspolitiikan arviointineuvoston puheenjohtajana toimii valtiotieteiden tohtori, Jyväskylän yliopiston taloustieteen professori Roope Uusitalo. Muut arviointineuvoston jäsenet ovat professorit Torben M. Andersen, Anneli Anttonen, Kaisa Kotakorpi ja Mikko Puhakka.

Jo aikaisemminkin talouspolitiikan arviointineuvosto on kriittisesti arvioinut hallituksen harjoittamaa sosiaali- ja terveydenhuollon suurhanketta, sotea. Sote-hanketta hallitus yrittää epätoivon vimmalla ajaa lävitse vielä tällä hallituskaudella. Talouspolitiikan arviointineuvoston tämän hetkinen kritiikki kohdistuu siihen, että nykyinen hallitus ei väitteistään huolimatta ole kyennyt esittämään uskottavia toteutuskeinoja soten tavoitteeksi asetetun kolmen miljardin euron pitkäaikaisten säästöjen saamiselle. Talouspoliittinen arviointineuvosto lausuu suoraan sote-asiasta: ”Säästötavoitteesta kiinnipitäminen voi johtaa palveluiden laadusta tinkimiseen, mikäli tuottavuus ei kasva odotetulla tavalla. Koska kustannussäästöt ovat hyvin epävarmoja, niiden käyttäminen uudistuksen tärkeänä perusteena on kyseenalaista.”

Talouspolitiikan arviointineuvoston moite hallitukselle sote-asiasta ei ole laatuaan ensimmäinen; toukokuussa 2018 professori Roope Uusitalon johtama arviointineuvosto lausui arvion valtiosihteeri Martti Hetemäen esittämistä laskelmista, laskelmista, joilla uskotellaan soten säästöt saatavan aikaiseksi. Näissä esittämissään laskelmissa valtiosihteeri Hetemäki esitti arvion säästöpotentiaalista, joka nousi 4,6 miljardiin euroon. Talouspoliittisen arviointineuvoston kiinnitti tuolloin huomiota valtiosihteeri Hetemäen muistiossa siihen, että sote-uudistuksen vaikutukset ja uudistuksen tavoitteet näyttivät sekoittuneen siinä. Sote-hanke nousee talouspoliittisen arviointineuvoston juurijulkaistussa raportissa kovimman arvostelun kohteeksi, täysin aiheesta.

Arviointineuvosto jakaa kuitenkin hallitukselle myös kiitosta; työllisyystilastot näyttävät paremmilta. Arviointineuvosto ilmaisee positiivisen yllätyksensä työllisyysasteen suhteellisen nopeasta noususta 72,5 prosenttiin jo joulukuuhun 2018 mennessä. Lisätodisteita talouspoliittinen arviointineuvosto kaipaa lisää siitä, mitkä työllisyystilastojen parantumisessa ovat johtuneet sangen myönteisestä suhdannekehityksestä ja mikä on ollut osuus poliittisilla toimenpiteillä.

Pääasiassa talouspolitiikan arviointineuvosto katsoo kuitenkin hallituksen toimenpiteiden tapahtuneen jo edellisen hallituksen aikana, ei suinkaan nykyisen. Suurimmaksi työllisyyttä lisänneeksi yksittäiseksi toimenpiteeksi arviointineuvosto nostaa vuonna 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen. Edellisen hallituksen aikana vuonna 2014 sovittiin, että tämä uudistus nosti mm. eläkeikiä. Mitä talouspolitiikan arviointineuvosto arvostaa Juha Sipilän hallituksen merkittävimmäksi työllisyystoimeksi?

Arviointineuvosto kirjaa näin: ”Hallituskaudella tehdyistä uudistuksista kilpailukykysopimuksilla on todennäköisesti ollut suurin vaikutus työllisyyteen. Sopimus vähensi työvoimakustannuksia ja siten lisäsi työvoiman kysyntää.” Kilpailukykysopimuksen yhteydessä suomalaisten palkat ovat nousseet vain hyvin maltillisesti ja meikäläisten yritysten kilpailukyky parani, koska yritysten pakollisia työnantajamaksuja pienennettiin. Hallituksen toimenpiteillä on saatu myös lisättyä työvoiman tarjontaa ja vuonna 2017 leikattiin ansiosidonnaisten työttömyyskorvausten enimmäiskestoa, kevennettiin työn verotusta sekä alennettiin varhaiskasvatusmaksuja. Työttömille asetettiin pakolliset ja toistuvat haastattelut käyttöön ja työttömien aktiivimalli tuli vuoden 2018 alusta voimaan; aktiivimallissa työttömän tulee olla aktiivinen tai muuten työttömyysetuutta leikataan. Talouspolitiikan arviointineuvosto kuitenkin lausuu: ”Valitettavasti luotettavia empiirisiä arvioita näiden uudistusten vaikutusten suuruudesta ei ole saatavilla.”

Hallitus on kehuskellut mm. työllistäneensä eri toimenpiteillään n. 100 000 työntekijää lisää. Talouspolitiikan arviointineuvosto katsoo kuitenkin hallituksen työllistämisvaikutuksen lähinnä kilpailukykysopimuksen myötä olleen korkeintaan 20 000 työpaikkaa. Valtiovarainministeriön korkeampia työllistymislukuja arviointineuvosto pitää epärealistisina. Suurimmaksi huolenaiheeksi talouspolitiikan arviointineuvoston nostaa tämän vuoden raportissaan sote-hankkeen.

Soten eteneminen eduskunnalla on kuin horjuvaa nuorallatanssia arviointineuvoston mukaan. Perustuslakivaliokunnan rooli voi olla merkittävä hankkeen etenemisessä, jos hallituksen esittämä sote kaatuu huonoon valmisteluun perustuslain kannalta. Hanke voi kaatua myös jossakin eduskunnan täysistunnon monista äänestyksistä, varsinkin kun hallituksen enemmistö on vielä ajan myötä kaventunut hankkeen vastustuksen ja puolueloikkauksien vuoksi. Empiirinen tutkimus eivätkä talousteoriat anna talouspolitiikan arviointineuvoston mielestä yksiselitteisiä vastauksia siihen, parantaako ja halventaako yksityinen terveyspalvelutuotanto laatua ja hintaa verrattuna julkisen puolen omaan palvelutuotantoon. Arviointineuvosto karsastaa hallituksen optimistista arviota siitä, että kilpailun kiristyessä tuottavuus paranisi. Hallitus ajaa hankkeeseen valinnanvapautta, jossa yksityiset palvelutuottajat pääsisivät julkisten tuottajien rinnalle tarjoamaan palveluitaan.

Sotessa on tarkoituksena, että perustettavat maakunnat maksavat sotekeskuksille kaikista asiakkaista kuukausittain kiinteän korvauksen, jota kutsutaan kapitaatiokorvaukseksi. Kuinka palveluiden tuottajille maksetaan korvaukset asiakkaiden hoidosta, siihen talouspolitiikan arviointineuvoston näkemyksestä puuttuvat vielä uskottavat mallit. Pelkona on, että jos korvaukset eivät vastaa kustannuksia, alkavat tuottajat valikoida asiakkaita ja harrastavat niin sanottua kermankuorintaa asiakkaita valitessaan. Tästä arviointineuvosto kirjaa: ”Kokemukset muista maista osoittavat, että kermankuorinnan ongelmat voivat olla merkittäviä ja pitkäaikaisia.” Talouspolitiikan arviointineuvosto kiinnitti huomiota varsinkin työterveyshuollon asemaan. Useat työssä käyvät ovat jo melko kattavasti työterveyshuollon piirissä ja tämän lisäksi monilla on vielä yksityisiä vakuutuksia sairaskulujen kattamiseksi. Silloin pelkona on, että soten kustannukset helposti kasvavat, jos nämä kaikki ihmiset listautuvat tuleviin sote-keskuksiin. Tämä olisi estettävissä, jos riittävästi huomioitaisiin se, että palveluilla on myös päällekkäisyyttä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) onkin tuoreessa tutkimuksessaan julkaissut ehdotuksenaan, että korvauskriteereihin sisällytettäisiin tieto, kuuluuko ihminen myös työterveydenhuollon piiriin. Lisäksi kriteerien piiriin täytyisi saada myös työterveydenhuollon kattavuus. Sukupuoli, sairastuvuus ja ikä tulisivat olemaan sote-korvauksien kriteereitä suunnitelmien mukaan. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on itse laskenut tarpeettomia maksuja maksettavan sote-keskuksille 50-80 miljoonaa euroa koko maassa, jos tälle epäkohdalle ei tehdä mitään. Sote-uudistuksen yhtenä päätavoitteena oli kuitenkin parantaa asiakkaiden pääsyä terveyspalveluiden ääreen.

”Mikäli markkinoille tulee uusia tuottajia riittävästi, uudistus todennäköisesti parantaa palvelujen saatavuutta jonojen lyhentyessä”, arvion talouspolitiikan arviointineuvosto, mutta samalla jatkaa omalla varoituksellaan: ”Uudistukselle asetettu tiukka säästötavoite voi vaarantaa saatavuuden parantumisen.” Tämän vuoksi talouspolitiikan arviointineuvosto suosittelee, että sotessa eteneminen tapahtuisi varovaisemmin ja enemmän asteittain. Tähän samaan asiaan on jo perustuslakivaliokunta kiinnittänyt ansaittua huomiota. Soten aikataulua onkin porrastettu alkuperäisistä suunnitelmista, mutta arviointineuvosto porrastaisi vielä lisää suunnitellusta ja laajentaisi soten valinnanvapautta yksittäinen palvelu kerrallaan.

Arvionsa lopuksi talouspolitiikan arviointineuvosto tukistaa Keskustan ja Kokoomuksen poliitikkoja syksyllä 2015 keskenään sopimasta politiikasta; puolueet sopivat tuolloin, että Keskusta saa soteen 18 maakuntaa ja Kokoomus asiakkaiden valinnanvapauden. Tämän suhmuroinnin tuloksena koko sote-hankkeesta tulee liian massiivinen ja vaikeasti hallittava uudistushanke, johon lisäksi liittyy liian paljon kokonaisuutta sotkevia hankkeita. Arviointineuvosto kirjaa moitteensa näin: ”Maakuntauudistuksen ja laajamittaisen valinnanvapauden yhtäaikainen toimeenpano on saanut alkunsa poliittisesta sopimuksesta, eikä sitä voida perustella yksinomaan terveydenhuoltosektorin kehittämisen edun näkökulmasta.”

Säveltäjämestari Pjotr Iljitš Tšaikovski.

Sellisti Robert Cohen (s. 15.6.1959 Lontoo) soitti Dmitri Šostakovitšin sellokonserton nro 1 es-molli  Tampere-talossa Tampere Filharmonian solistina perjantaina 25.1.2019. Turvoksiin asti täynnä ollut Tampere-talon suuren salin yleisö hiljentyi äimistyneen ihailun vallassa hiirenhiljaa ja keskittyneesti seuratessaan taiturimaista soittoa maailman huipulta. Urugualaissyntyinen kapellimestari Carlos Kalmar oli Yhdysvalloista saatu perjantai-illan huikean konsertin johtajaksi Tampere-taloon.

Robert Cohen on viulisti Raymond Cohenin ja pianisti Anthya Raelin poika, joka aloitti sellonsoiton jo viisivuotiaana. Kymmenvuotiaan hänen opinahjonsa oli Purcell School for Young Musicians. Cohen sellonsoiton opettajana on toiminut juutalainen William Pleeth (s. 12.1.1916 ja k. 6.4.1999). Jo 12-vuotiaana Robert Cohen soitti debyyttikonserttinsa Lontoon Royal Festival Hallissa Boccherinin konsertolla. Robert Cohen teki ensimmäisen levytyksensä Lontoon Filharmonian kanssa Elgarin sellokonsertosta vain 19-vuotiaana.

Vuonna 1975 Cohen aloitti musiikkiopinnot Guildhallin musiikki- ja draamakoulussa. Robert Cohenin opettajina ovat toimineet Mstislav ”Slava” Rostropovich (s. 27.3.1927 ja k. 27.4.2007), Jacqueline Mary du Pré (s. 26.1.1945 ja k. 19.10.1987) ja André-Nicolas Navarra (s. 13.10.1911 Biarritz ja k. 31.7.1988 Siena). Cohen hankki omistukseensa vuonna 1984 Stradivarius-sellon, Bonjourin. Cohen soittaa mielellään myös kamarimusiikkia eri kokoonpanoissa; pitkäaikainen duo hänellä on ollut yhdessä pianisti Heini Kärkkäisen kanssa. Muita yhteistyökumppaneita kamarimusiikin alalla ovat olleet Yehudi Menuhin (s. 22.4.1916 ja k. 12.3.1999), Amadeus Quartet, Menahem Pressler (s. 16.12.1923 Magdeburg), Leonidas Kavakos (s. 30.10.1967) ja puolalainen pianisti ja kapellimestari Krystian Zimerman.

Sellisti Robert Cohen.

Vuodesta 1989 Robert Cohen oli Charleston Manor Festivalin taiteellinen johtaja ja vuodesta 2011 aina tammikuuhun 2018 asti Cohen soitti Fine Arts Quartetin sellistinä. Robert Cohen asuu Lontoossa vaimonsa kanssa ja heillä on neljä poikaa. Cohen on palkittu esim. Gregor Piatigorsky-palkinnolla (Tanglewood 1978), Nuori konserttitaiteilija-palkinnolla (New York 1978), Unescon kansainvälisen kilpailun voittajana (Tšekkoslovakia 1981) ja Robert Helpmann-palkinnolla (Australia 2005). Kuninkaallisen musiikkiakatemian kunniajäsen hän on ollut vuodesta 2009 ja vuodesta 2010 lähtien hän on ollut Kuninkaallisen musiikkiakatemian professori. Robert Cohen on tunnettu kansainvälisistä mestarikursseistaan sekä musiikkiluennoistaan.

Perjantai-illan Tampere Filharmonian kausisarjan konsertin musiikki oli täysin puhdasveristä venäläistä musiikkia. Konsertin alkusoittona toimi Modest Musorgskin (1839-1881) alkusoitto oopperasta Hovanštšina, Aamunkoitto Moskova-joella, jonka orkesteriversiosta vastasi Nikolai Rimski-Korsakov. Ennen venäläiskonsertin väliaikaa soitettiin konserttona Dmitri Šostakovitšin Sellokonsertto nro 1 es-molli op. 107, joka kantaesitti Leningradin filharmonikkojen kanssa 32-vuotias Mstislav Rostropovitš – oman aikansa suurimpia sellistejä, jolle säveltäjä myös omisti tämän konserttonsa.

Nelivuotiaan pianotunnit aloittanut säveltäjämestari Pjotr Iljitš Tšaikovski (s. 25.4.1840 Votkinsk ja k. 25.10.1893 Pietari) sai kesällä 1885 neljännen sinfoniansa jälkeen täysin suotta hämmästyttävän harvoin nykyään esitettävän Manfred-sinfonian h-molli op. 58. Teos on kuitenkin täysiverinen sinfonia ja aivan valtavan upea vielä kaiken lisäksi! Tämä ainakin tunnin kestänyt teos toimi konsertin päänumerona. Vähällä oli, ettemme menettäneet oikeusopille Pjotria, sillä hän ennätti ensin valmistua vuonna 1859 Pietarin lainopillisesta koulusta lakia luettuaan. Kaksi vuotta hän ennätti myös työskennellä virassa oikeusministeriössä ennen kuin ryhtyi musiikkiopiskelijaksi  Pietarin konservatoriossa vuosina 1861-1865. Opettajana Tšaikovskilla oli Pietarissa mm. Anton Rubinstein (s. 16.11.1829 ja k. 8.11.1894), joka perusti Pietarin konservatorion.

Kapellimestari Carlos Kalmar.

Perjantaisen venäläiskonsertin kapellimestarina johti Tampere Filharmoniaa Carlos Kalmar (s. 26.2.1958 Montevideo), joka on aiemminkin vieraillut orkesterimme johtajana Tampereella. Carlos Kalmar aloitti viulusoiton opintonsa jo kuusivuotiaana. Itävaltalaisista vanhemmista polveutuva Carlos palasi luontevasti Itävaltaan Wienin musiikkiakatemiaan opiskelemaan orkesterin johtamista. Wienissä hänen opettajanaan toimi mm. Karl Österreicher. Kalmar voitti ensimmäisen palkinnon Wienissä järjestetyssä Hans Swarowsky Conducting –kilpailussa vuonna 1984.

Kapellimestari Carlos Kalmar on toiminut taiteellisena johtajana Hamburin Sinfonikkojen (1987-1991), Stuttgartin Filharmonikkojen ja Anhaltischesin teatterissa Dessaussa. Vuosina 2000-2003 Kalmar toimi Wienin Tonkünstlerorchesterin kapellimestarina. Vuodesta 2000 lähtien Carlon Kalmar on vetänyt Grand Park Music Festivalia – kesällä kymmenen viikkoa kestävä festivaali – Chicagossa, leveiden hartioiden ja kovien tuulten kaupungissa. Nykyisessä kotikaupungissaan Portlandin Oregonissa Carlos Kalmar toimiin Oregonin Sinfoniaorkesterin taiteellisena johtajana vuodesta 2000 lähtien. Tämä orkesteri perustettiin nimellä Portland Symphony vuonna 1896 ja orkesteri on Yhdysvaltojen kuudenneksi vanhin orkesteri sekä Länsi-Yhdysvaltojen vanhin orkesteri. Orkesterin kotipaikkana toimii vuonna 1928 avattu Arlene Schnitzer Concert Hall, jossa on istumapaikat 2776 hengelle.

Manner-Suomen vanhin harmaakirkko ja kansallispyhättömme, Turun tuomiokirkko seisoo kummulla, Unikankareen kummulla, aivan Turun kaupungin sydämessä. Unikankareen kumpu tunnetaan jo esihistorialliselta ajalta myös hautapaikkana; tällä samalla kummulla seisoi jo 1100-luvulla Turun ensimmäinen seurakuntakirkko. Tämän kirkon vanhin runkohuone – nykyinen kirkon läntinen osa – länsitornin ja saarnastuolin välinen alue rakennettiin harmaasta kivestä noin vuosina 1230–1260. Tuomiokirkon lattian alla lepää noin 5 000 ihmisen jäännökset; lähes kaikki 1500 -1700-luvuilla haudatut vainajat on aikoinaan kirjattu ylös; voisi kuvitella, että paikka kiinnostaa siten ainakin sukututkijoita. Tuomiokirkossa on n. 90 muurattua hautakammiota ja lukematon määrä multahautapaikkoja. Hautaaminen tuomiokirkkoon lopetettiin vuonna 1784.

Kirkkosaliin pystytettiin vuosina 1260–1290 kymmenen nelikulmaista pylvästä ja samalla kirkon puinen sisäkatto vaihdettiin holvistoon; tuomiokirkko sai myös suuremman sakaristo, kaksi asehuonetta ja ensimmäisen kuorinsa. Kirkkoon rakennettiin harmaakivestä länsitorni ja kirkon järeät kiviseinät vuorattiin sisältä ja ulkoa tiilikatteella. Nyt tämä uusittu kirkko vihittiin käyttöönsä ilmeisesti 17.6.1290 Turussa. Tuomiokirkkona se on tunnettu vuodesta 1300 lähtien. Melko pian eli vuonna 1318 venäläinen sotajoukko teki Turussa pahaa jälkeä polttamalla osan kaupungista ja tuomiokirkosta; tuomiokirkon kalleuksia lähti sotajoukon mukana Novgorodiin.

Ruotsin Uppsalan hiippakunnasta, Bälingen pitäjästä kotoisin olleen Suomen keskiajan mahtavimpiin lukeutuneen piispa Hemmingin aikana vuosina 1338–1366 tuomiokirkko rakennettiin uudelleen. Piispa perusti tuomiorovastin viran Turkuun vuonna 1340, samoin koulun, sairaalan ja omilla kirjalahjoituksillaan tuomiokirkon kirjaston. Tuolloin kirkon itäpäätyyn lisättiin koko kirkkosalin kattava uusi pääkuori. Tässä samassa yhteydessä kirkon länsitornia korotettiin ja tornin uusi osa sai tiilimuurauksen. Vuosina 1370–1420 rakennettiin tuomiokirkkoon sivukappeleita, jolloin itse kirkkosali kävi sen vuoksi kovin hämäräksi. Tämän vuoksi kirkon keskilaivaa täytyi korottaa, jotta valoa saatiin korotuksen aukoista kappelien ylle.

Piispa Konrad Bitzin aikana 1400-luvun loppupuolella tuomiokirkko näytti basilikalta; tuolloin olivat valmistuneet kahdeksankulmainen Kaikkien pyhien kappeli ja nykyinen kirkon kuoriosa (1472). Tuomiorovasti Maunu Särkilahti – toimi Turun tuomiorovastina vuosina 1465-1489 ja Turun piispana vuosina 1489-1500 - teetti Kaikkien pyhien kappelin. Piispana hän julkisti hiippakunnalleen uuden säännön vuonna 1492, jossa mm. määrättiin, että kirkossa piti lukea rukouksia myös suomen kielellä. Rakennustyötä valvoi muurarimestari Henrik, joka työstään sai palkkion vuonna 1471. Suomalainen muurari Kemiöstä, Petrus Murator, suoritti tuomiokirkon keskilaivan korottamisen 44,5 metriin ja muurasi tähtiholvit valmiiksi. Murator nosti työstään palkkion vuonna 1466.

1640-luvulla Kaikkein pyhien kappeli yhdistettiin tuomiokirkon keskiaikaiseen kuoriin ja niistä tuli alttarikuori. Keskiajan lopulla kirkko sai vielä kolme kappelia; länsitornin sivuille kaksi kappaletta ja pääkuorin eteläsivulle kolmas kappeli. Keskiajalla näissä yli 40 kappelissa ja sivualttareilla palveltiin alkujaan pyhimyksiä ja vasta uskonpuhdistuksen myötä niiden merkitys väheni ja näistä kappeleista tuli lopulta tunnettujen sukujen hautakappeleita. Näitä sukuja olivat mm. Tottin, Stålhandsken, Munckin (Kilkin), Tavastin ja Gezeliusten suvut. Vielä 1650-luvulla kirkkoon rakennettiin vielä Kankaisten kappeli, joka toimi Hornien ja Kurkien sukujen hautakappelina. Tässä kappelissa sijaitsee Kaarina Maununtyttären sarkofagi. Erik XIV kuoltua vuonna 1577 Kaarina Maununtytär – alkujaan varaton ruotsinmaalainen nihdintytär – eli 35 vuotta Liuksialan kartanossa Kangasalla, kunnes haudattiin 21.3.1613 Turun tuomiokirkkoon. Vuonna 1867 Kaarinan arkku siirrettiin kappelin sarkofagiin, jonka suunnitteli arkkitehti Theodor Decker. Taiteilija Wladimir Swertschkoff teki kappelin maalaukset. Kappelin lattian alla lepäävät Turun hovioikeuden presidentin, valtioneuvos Jöns Kurckin (k. 1652) sekä Evert Kustaanpoika Hornin (k. 1687) maalliset jäännökset.

Monet tunnetut keskiajan kirkkomiehet saivat myös hautapaikan tuomiokirkon lattian alta. Tuomiokirkkoa koeteltiin myös monella tulipalolla, viimeksi Turun palolla vuonna 1827, ja siksi kirkon kalleudet ovat valtaosin myös tuhoutuneet tulipaloissa. Kirkko on muuttunut myös palon myötä; nykyinen tornihuippu kelloista ylöspäin valmistui vuonna 1829 arkkitehti Carl Ludvig Engelin suunnitelman mukaisesti. Tuomiokirkon nykyiset mitat ovat: pituus 89 metriä, leveys 38 metriä ja korkeus 44,5 metriä. Sisällä tornihallista oikealla on ensimmäisenä Pyhän Ursulan eli 11 000 neitsyen kappeli – kappeli rakennettiin 1450-luvulla Olavi Maununpojan ollessa piispana – ja entinen kirjasto sekä tuomiokapitulin kokoushuone, joka nykyään toimii yleisötilana. Seuraavaksi tulee Kristukseen uskoneille vainajille omistettu Sielujen kappeli, josta sittemmin tuli Stålhandsken hautakappeli. Kappelista tuli suomalaisen ratsuväen päällikön, hakkapeliittakenraali Torsten Stålhandsken (k. 1644) ja hänen puolisonsa Kristiina Hornin marmorinen, barokkikoristeltu hautamonumentti. Ruumisarkun pronssiseppeleessä lukee latinankielinen teksti: ”Eihän sitäkään, joka taistelee, seppelöidä, ellei hän taistele sääntöjen mukaisesti” (suom. 2 Tim. 2: 5). Stettinissä valmistettu tina-arkku oli ensin lattian alla hautaholvissa, kunnes 1800-luvun lopulla restauroinnin yhteydessä sijoitettiin tähän kappeliin.

Tätä seuraa 1200-luvulta peräisin oleva asehuone, ns. Brahen sisäänkäytävä ja Pormestarinkuori (rakennettu n. 1400), - entinen Pyhän Paavalin ja Pyhän Pietarin kappeli – jonka toisessa päässä sijaitsee toinen 1200-luvun asehuone. Tässä kappelissa on piispa Konrad Bitzin hauta ja hautakivi, jossa lukee: ”Kunnioitettavan isän herra Conradin, Turun piispan hauta, kuoli 1489 maaliskuun 13. päivänä”. Toisen asehuoneen jälkeen seuraa Tigerstedtien ja Wallensjiernojen kappeli, joka oli keskiaikaisen kuoritornin pohjaosa. Turun hovioikeuden asessori Olof Wallenstjerna rakennutti kappelin vuonna 1677 sukunsa hautakammioksi. Esihuoneen seinällä on monia keskiaikaisia maalauksia ja latinankielinen teksti: ”Sinä, joka sisään astut, muista, miksi olet syntynyt ihmiseksi.” Järjestyksessä seuraavaksi tulee Ristikuori, keskiaikainen Pyhän ristin alttari sekä Pyhän Laurentiuksen kappeli, joka on muutettu uudella ajalla Tottien hautakappeliksi. Åke Tottin (k 1640) ja hänen puolisonsa hautamonumentin – vuodelta 1678 - tekijä on Peter Schultz. Ristikuori jakautui alun alkuaan kahteen osaan kirkon vanhimpaan osaan, piispa Johannes III Westfalin aikana 1370-1385 rakennettuun Pyhän Katariinan ja piispa Bero II Balkin aikana 1390 rakennettuun Pyhän Bartolemeuksen kappeleihin. Pyhän Bartolemeuksen kappelin ulkoseinässä on koristeltu pyöröikkuna ja sen holvit ovat saaneet 1480-luvulla maalauksiksi evankelistojen vertauskuvia ja neljä naispyhimystä.

Tuomiokirkon pääkuori eli Kaikkien pyhien kappeli on saanut vasta vuosina 1850-1854 saanut maalauksensa, jotka maalasi turkulainen Robert Wilhelm Ekman (s. 13.8.1808 Uusikaupunki ja k. 19.2.1873 Turku), huomattava suomalaisen romanttisen muotokuvamaalauksen ja varhaisen kansallisromantiikan taidemaalari ja Turun piirustuskoulun johtajaopettaja vuosina 1846-1873. Ekmanin ensimmäinen opettaja oli Gustaf Wilhelm Finnberg. Vuodesta 1824 Ekman opiskeli Tukholman kuninkaallisessa taideakatemiassa valmistuen sieltä vuonna 1836. Hänen tuomiokirkon maalauksissa piispa Henrik kastaa suomalaisia kristinuskoon ja Mikael Agricola luovuttaa raamatunkäännöstään kuningas Kustaa Vaasalle. Vapahtajan elämää kuvaava kuvasarja kaunistaa kuorin kuutta kaarisyvennystä; näiden edessä olivat aikoinaan eri pyhimyksille omistetut alttarit. Alttaritaulun maalasi hovi-intendentti Fredrik Westin vuosina 1829-1833, taulun kehykset suunnitteli arkkitehti C. Blom ja valmisti – kuten tuomiokirkon saarnastuolinkin – kuvanveistäjä C. Wennerström.

Varhaisimmasta, nykyisen kirkkosalin alla sijaitsevassa kuorissa lepäävät piispat Maunu I (k. 1308), Ragvald II (k. 1321) ja Pentti (k. 1338). 1338-1366 rakennetusta uudemmasta kuorista ja sen kahdeksankulmaisten pilarien katveesta löytyy piispojen Hemming (k. 1366), Henrik II Hartmanninpoika (k. 1337), Johannes II Pietarinpoika (k. 1379), Bero II Balk (k. 1412), Eerik Sorolaisen (k. 1625), Isac Rothoviuksen (k. 1652) ja Eskil Petraeuksen (k. 1657) haudat. Alttarikuorin teettäjän piispa Särkilahden (k. 1500) ja linnapäällikkö Knut Possen (k. 1500) haudat sijaitsevat myös täällä.

Toisen keskiaikaisen kuoritornin pohjaosassa sijaitsee Pyhän Yrjänän eli Gezeliuksen kappeli. Tämän holvin suojissa lepäävät piispa Johannes Gezelius vanhempi (k. 1690) ja tämän poika, piispa Johannes Gezelius nuorempi (k. 1718) sekä hänen poikansa, Porvoon piispa Johannes Gezelius (k. 1733). Gezeliuksen kappelissa on myös piispa Hemmingin vuonna 1514 valmistunut koristeellinen pyhimysarkku, jonka sisältämässä kullatussa lippaassa säilytettiin saattueissa kannettua osaa pyhimyksen luustoa. Arkkua pidetään tuomiokirkon arvokkaimpana keskiaikaisena muistoesineenä.

Tuomiokirkon sakaristo on kolmen eri laajennuksen tulosta. Sakariston lattiasta löytyy merkinnät vanhempien perusmuurien sekä vanhan keskuspilarin paikoista. Sakariston vanhin osa sijaitsee liki ovea. Vanhin osa sakaristoa on 1200-luvun alusta peräisin olevasta Neitsyt Marialle pyhitetystä puisesta seurakuntakirkosta, sen kivistä sakaristoa. Sakariston länsiseinällä on seitsemän keskiaikaista komeroa; vasemmanpuoleinen komero on vesiallas (piscina), ja kirkkosalin puolella, oven suussa on Pyhän Henrikin ja Pyhän Eerikin alttarikomero.

Sakariston kupeessa sijaitsee Pyhän Ruumiin eli Tavastien kappeli, jonka piispa Maunu II Tavast (k. 1452) rakennutti vuonna 1425 kiitokseksi tekemästään pyhiinvaellusmatkasta Palestiinaan. Kappeliin on haudattu myös piispat Olavi Maununpoika (1460), Martti Skytte (1550) ja Herman Witte (1728) sekä ritari Olavi Niilonpoika Tavast (1460-luvulla). Hautamonumentit sinne on pystytetty sotamarsalkka Evert Hornille (k. 1615) ja hänen puolisolleen Margareta Finckelle (k. 1647) sekä skotlantilaiselle soturille, Samuel Cockburnille (k. 1621). Tavastin kappelia reunustaa rautainen aitaus koristeineen ja teksteineen ja se on yksi kirkon aarteista.

Tuomiokirkon pohjoissivulla on vielä kaksi muuta kappelia; sisäänkäyntikappelin toisella puolella on alkujaan 1420-luvulla kastekappelina toiminut Pyhän Johanneksen eli Kijkin kappeli ja länsitornin pohjoissivulla sijaitseva Tarkka-ampujakappeli, joka on toiminut myös sotilaskirkkona. Pyhän Johanneksen kappelissa on arvokkaita seinä- ja holvimaalauksia sekä keskiaikaisia veistoksia. Kappelin sukuhaudan perusti 1700-luvulla vuorineuvos Jakob Johan Kijk.

Tuomiokirkon parvella sijaitsee tuomiokirkkomuseo, johon on koottu arvokkaita puuveistoksia, kirkollisia astioita sekä kirkkotekstiilejä. Kokoelmissa on mm. 1480-luvulla kirkolle lahjoitettu Ejbyn kalkki; tanskalainen Otto Rud ryösti vuonna 1509 Kaikkien Pyhien kappelista sen ja lahjoitti sen edelleen Ejbyn kirkkoon Sällannin saarella. Vuonna 1925 Ejbyn kalkki palautettiin takaisin Turkuun tanskalaisten lahjoituksena. Keskiaikaista kirjontatyötä tuomiokirkkomuseossa edustaa mm. Bursa, kalkkiliinallinen ja öylättilautasen säilytysrasia, joka on valmistettu helmiompelija Albertus Pictorin työhuoneessa Tukholmassa 1490-luvulla. Turun tuomiokirkossa on nykyään kolmet urut. Kuoriurut ovat vuodelta 1973 sekä 81 äänikertaiset pääurut ja Tarkka-ampujankappelin urut vuodelta 1980. 

  

Bedřich Smetana.

Bedřich Smetana oli tšekkiläinen säveltäjä, joka syntyi 2.3.1824 Itä-Böömissä (Litomyšl). Jo lapsena hän aloitti musiikinopiskelunsa viululla ja pianolla. Perheenjäsentensä kanssa he muodostivat mm. jousikvartetin musiikkituokioita varten. Ensimmäisen julkisen esiintymisensä Bedřich teki viululla viisivuotiaana ja pianolla vain vuotta myöhemmin. Ensimmäiset sävellyksensä häneltä syntyivät kahdeksanvuotiaana. Josef Proksch toimi Bedřich Smetanan musiikkiopettajana pianonsoitossa ja musiikinteoriassa Prahassa ja Josefin ohjauksesta Smetana päätyi myös Franz Lisztin oppilaaksi. Pianisti Katherina Otilie Kolářová (s. 5.3.1827 Klatovy) – Smetanan tuleva puoliso – esitteli Smetanan Josef Prokschille.

Pianisti Katherina Otilie Kolářová.

Prahassa Bedřich Smetana toimi opiskellessaan myös kreivi Thunen perheessä musiikinopettajana. Opiskeluaikoinaan Bedřich Smetana tutustui myös Robert Schumanniin ja Hector Berlioziin. Heti musiikkiopintojensa jälkeen Bedřich Smetana lähti ensimmäiselle konserttikiertueelleen, joka valitettavasti osottautui taloudelliseksi katastrofiksi. Vuonna 1849 Smetana perusti Franz Lisztin tukemana pianoinstituutin Prahassa. Sangen pian tämä pianoinstituutti alkoi menestyä ja saada arvostusta Prahassa ja Bedřich Smetana tuli varsinkin oivilla Chopin-tulkinnoillaan myös hyvin tunnetuksi pianistiksi.

Säveltäjä Smetanan patsas säveltäjän syntymäkaupungissa.

Smetanalla oli myös vastoinkäymisiä elämässään, mm. vuonna 1855 hänen ensimmäisen tyttären, Bedřiskan, kuolema. Seuraavana vuonna eli 1856 Bedřich Smetana hyväksyi kutsun saapua Göteborgiin, jossa hän toimi Harmonisen seuran kapellimestarina, opettajana ja pianistina; omalla toiminnallaan hän oli keskeisesti vaikuttamassa Göteborgin kaupungin musiikkielämän tason nousuun. Smetana toi Göteborgissa musiikkiväen tietoisuuteen laajalti esim. Lisztin, Mozartin, Mendelssohnin, Schumannin, Gaden ja Wagnerin säveltämää laajaa kuoro- ja orkesterimusiikkia. Göteborgissa Bedřich Smetana sävelsi mm. Franz Lisztin innoittamat sinfoniset runoelmat Richard III (1858 Shakespearen testiin), Wallensteins Lager (1859 Schillerin tekstiin) sekä Hakon Jarl (1861 Oehlensschlägerin tekstiin). Mielellään hän esitteli sävellyksissään kaupunkilaisille tuohon aikaan uutta tšekkiläistä polkkaa eli paikallista seuratanssia, johon hän pääsi ujuttamaan tšekkiläistä melodiikkaa. Vuonna 1857 Smetanan ensimmäinen vaimo Katherina Kolářová sairastui ja halusi palata takaisin kotimaahansa, mutta valitettavasti kuoli tällä matkallaan kotiin Dresdenissä 19.4.1859. Vuonna 1860 Bedřich Smetana meni avioon Bettina Fernandin kanssa.

Bedřich Smetana palasi Böömin itsenäisyyspyrkimysten aikoihin vuonna 1861 takaisin Prahaan, jossa otti johtaakseen kuoroyhdistys Hlakolin sekä kirjoitti musiikkikriitikkona ja perusti jälleen täysin uuden musiikkikoulun vuosiksi 1863-1866. Innolla hän oli mukana ajamassa tšekkiläisen oopperanäyttämön perustamista Prahaan, joka sitten perustettiinkin vuonna 1862. Tätä hanketta varten Bedřich Smetana sävelsi ensimmäisen oopperansa Brandenburgilaiset Böömissä vuonna 1863, joka tuli kantaesitykseen vuonna 1866. Kun saksalaiset taas ottivat Prahan vuonna 1866 haltuunsa, tästä oopperasta muodostui ajankohtainen ja varsin vallankumouksellinen teos. Teos olikin Böömin miehityksen aikoihin vuosina 1939-1945 jopa esityskiellossa. Oopperaansa Myyty morsian – jonka ensiesitys oli Prahassa vuonna 1866 – Smetana sai loihdittua iloista tšekkiläistä kansanmusiikkia. Tämä ooppera oli Smetanalle varsinainen läpimurtoteos ja nyt säveltäjä nimitettiin myös Prahan oopperan ensimmäiseksi kapellimestariksi.

Vuonna 1868 Bedřich Smetanan seuraava ooppera, Dalibor, sai aikaan voimakkaita vastalauseita, sillä teos muistutti liikaa Wagnerin Lohengrinia. Vuodelta 1871 ooppera Libuše – teoksen Smetana oli säveltänyt Frans Josefin kruunajaisiin – ei lopulta menestynyt sekään, ja Frans Josefistakaan ei koskaan tullut Böömin kuningasta. Ooppera Kaksi leskeä vuodelta 1874 – ensiesitys Prahassa – floppasi sekin pahasti. Koettelemukset oopperamaailmassa söivät Bedřich Smetanan voimia väkevästi ja samaan aikaan hänen syfiliksen vuoksi pahasti heikentynyt kuulonsa pakotti hänet lopulta vuonna 1874 luopumaan oopperan kapellimestarin toimestaan. Näihin samoihin aikoihin ajoittuu Smetanan varmasti kuuluisin orkesteriteos, Isänmaani, joka kattaa kuusi sinfonista runoelmaa; joukossa ehkä kuuluisin teoksen toinen osa, Vltava eli Moldau. Tuolta ajalta on peräisin myös Smetanan omaelämäkerrallinen jousikvartetto e-molli, Elämästäni (Z mého života).

Oopperamusiikki sai Smetanan tuotannossa vielä jatkoa oopperoilla Suutelo (Hubička Praha 1876 ja konserttiesityksenä Helsingissä 1951) ja Salaisuus (Tajemstvi, Praha 1878), jotka yleisönkin keskuudessa otettiin riemulla vastaan. Vuonna 1881 Uuden Prahan kansallisteatterin avajaisissa nyt Libuše-ooppera sai jo vihdoinkin menestyneen vastaanoton. Bedřich Smetana oli tässä vaiheessa jo lyöty mies; hänen viimeinen teosluonnos jäi pahasti kesken vuonna 1884, kun hänet siirrettiin mielisairaalaan. Säveltäjä Bedřich Smetana kuoli mielisairaalassa Prahassa 12.5.1884 ja samana vuonna (1884) Prahaan perustettiin Smetana-seura ja yhdistys – Smetanan ystävät – joka mm. julkaisi säveltäjä Smetanan postuumit teokset.

Prahan Smetana-museo toimii tässä rakennuksessa.

Muusikkoja ja säveltaiteilijana Bedřich Smetana katsotaan kuuluvaksi Lisztin ja Wagnerin koulukuntaan; tähän viittaa ainakin hänen käyttämänsä värikäs harmonia ja oivallinen orkesterinkäsittelyn taito. Smetannalle oli tyypillistä myös melodioiden runsaslukuisuus ja tuoreus sekä täysin poikkeuksellinen kyky säveltää musiikkiaan aidosti ja luovasti kansanmusiikin henkeen liittyen. Bedřich Smetanaa pidetäänkin nykyään tšekkiläisenä kansallissäveltäjänä. Vuonna 1861 perustettiin Ruotsin Göteborgiin Bedřich Smetana-museo vaalimaan hänen muistoaan. Prahan keskustassa on toiminut myös vuodesta 1936 lähtien vanhassa renessassityylisessä rakennuksessa Bedřich Smetanan elämää ja työtä esittelevä museo.

EU-tuomioistuimelta on nyt saatu Suomen korkeimman hallinto-oikeuden nimenomaisesta pyynnöstä hyvin mielenkiintoinen ennakkoratkaisu asiassa, joka käsitteli vammaisen henkilön tilapäistä opiskelua toisessa EU-maassa ja vammaispalvelulain mukaista henkilökohtaista avun saantia tämän tilapäisen ulkomailla oleskelun aikana. Suomessa pysyvästi asuva vaikeavammainen halusi tuekseen henkilökohtaisen avustajan opiskellakseen Viron pääkaupungissa, Tallinnassa. Vakituinen kotikunta em. vaikeavammaisella henkilöllä oli siis Suomessa ja opiskelun vuoksi hänen oli tarkoitus oleskella kolme tai neljä päivää viikossa Tallinnassa. Vaikeavammaisen henkilön tekemä hakemus henkilökohtaisesta avusta opiskelunsa vuoksi kotikuntansa vammaispalvelussa kuitenkin evättiin; samoin hylkäsi asiasta tehdyn valituksen myös hallinto-oikeus. Seuraavaksi em. asian sai käsiteltäväkseen korkein hallinto-oikeus; tässä vaiheessa korkein hallinto-oikeus siirsi vastuunsa omilta hartioiltaa ja päätti hakea viran puolesta asiassa EU-tuomioistuimelta ennakkoratkaisun.

EU-tuomioistuin päätyi ennakkoratkaisussaan lopputulemaan, ettei kunnan vammaispalvelu saa evätä ulkomailla opiskelun vuoksi henkilökohtaista apua tilapäisesti opiskelun vuoksi toisessa EU-maassa. EU-tuomioistuimen päätös perustuu suoraan EU-kansalaisen täysin vapaaseen liikkuvuuteen EU-maiden sisämarkkinoilla. Käsittelyssään EU-tuomioistuin otti huomioon erityisesti mm. erilaiset EU-säännökset, jotka määrittävät sosiaalihuoltoa, sosiaaliturvaa, EU-kansalaisten oikeutta liikkua unionin alueella vapaasti sekä kansalaisten oleskelua toisessa jäsenvaltiossa. EU-tuomioistuin teki myös tarkastelun Suomen kansallisen vammaispalvelulain ja sosiaalihuoltolainsäädännön suhteesta sosiaaliturvaan sekä vammaisten oikeuksia käsittelevään YK:n yleissopimukseen ja varsinkin tämän yleissopimuksen 19 artiklaan.

EU-tuomioistuimen päätöksessä nostettiin erityisesti esille em. tapauksen erityisosatekijät, tavoitteet sekä myötämisedellytykset. Asian kannalta kovin merkityksellistä näytti olevan, että henkilökohtaisen avun myöntäminen riippuu täysin yksilöllisestä tarveharkinnasta, eikä henkilökohtaisen avun voida katsoa parantavan avustettavan henkilön terveydentilaa. Henkilökohtaisen avustajan myöntämisellä siis edistetään vaikeavammaisen henkilön kykyjä toimia ja elää toisten joukossa mahdollisimman normaalisti yhdenvertaisena yhteiskunnan jäsenenä sekä poistaa ja ennalta ehkäistä vammaisuudesta johtuvia vaivoja, esteitä ja haittoja. Henkilökohtaisen avustajan myöntämisellä on juuri tarkoitus auttaa vaikeavammaisen henkilön omia henkilökohtaisia valintoja päivittäisissä toiminnoissaan, kuten esim. työssä, opiskelussa, harrastuksissa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa. EU-tuomioistuin tähdensi vielä erityisesti, että henkilökohtaisen avun ulkopuolelle jää lain mukaan sellaiset avun tarpeet, jotka edellyttävät varsinaista hoivaa, hoitoa ja valvontaa.

EU-tuomioistuimen päätöksessä henkilökohtainen apu rinnastettiin etuuteen, joka korvaa vaikeavammaiselle henkilölle päivittäisestä toiminnasta aiheutuvia kustannuksia. Vaikeavammainen avun hakijan ei katsottu olleen taloudellisesti aktiivinen toimija, ja toisaalta korkeakouluopintojen suoritus edellytti henkilökohtaisen avun saantia. Asia ei EU-tuomioistuimen mukaan siis kuulu sairausetuuden käsitteen alle, vaan se jää kyseisen asetuksen soveltamisalan ulottumattomiin. EU-tuomioistui katsoi näin oikeudelliseksi peruslähtökohdaksi jokaisella Euroopan unionin kansalaisella olevan jäsenvaltioiden alueella oleskelua ja liikkumista koskeva täysi vapaus ilman rajoituksia. EU-tuomioistuin tulkitsi SEUT 20 ja SEUT 21 artiklat esteeksi sille, että vaikeavammaisen henkilön kotikunta ei voisi kieltää henkilökohtaisen avun myöntämistä vaikeavammaiselle henkilölle tämän suorittaessaan korkeakouluopintojaan EU-alueen toisessa jäsenvaltiossa tilapäisesti.

EU-tuomioistuin palautti asian uudelleen Suomeen korkeimman hallinto-oikeuden käsittelyyn ja lopulliseen käsittelyyn siellä. Tärkeää on huomioida, että EU-tuomioistuimen ennakkopäätös sitoo Suomen korkeimman hallinto-oikeuden noudattamaan em. EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisua. Sosiaali- ja terveysministeriön tehtävä on arvoida tämän ennakkotapauksen mahdolliset vaikutukset henkilökohtaisen avun myöntämiseen vastaavissa tapauksissa tulevaisuudessa.

Edellä kuvattu on hyvä esimerkki meidän yhteiskuntamme päätöksentekijöiden suhtautumisesta vammaisiin henkilöihin. Suomi on ollut EU:n jäsenvaltio vuodesta 1995 lähtien – siis yli kaksikymmentä vuotta. Vasta nyt on saatu vammaisille ”tasapuolisesti” yhdenvertainen oikeus opiskella vapaasti liikkuen jäsenmaiden alueella. Vastaavanlainen viive oli havaittavissa mm. yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saamisen kanssa vammaisille aikanaan.