Kenneth Hensley soittimensa ääressä.
Kenneth
William David Hensley syntyi 24.8.1945 Plumsteadissa ja perheeseen
vanhempien lisäksi kuului kaksi muuta hänen veljeään ja sisar.
Perhe asettui asumaan Hertfordshireen (Stevenage) ja Kenneth aloitti
kitaralla musiikkiin tutustumisen 11-vuotiaana. 19-vuotiaana hän
antautui ammattimuusikon elämään ja se viitekyhys, mistä hänet
ehkä parhaiten vieläkin muistetaan, on Lontoossa vuonna 1969
perustettu brittiyhtye Uriah Heep. Bändin nimi lainattiin Charles
Dickensin romaanin David Copperfieldin henkilöhahmolta. Ken Hensley
liittyi bändiin vuonna 1970, mutta ei osallistunut bändin ensilevyn
Very `eavy… very ’umblen kappaleiden sävellyksiin tekijänä,
ainoastaan soittajana.
Kitaristi
Michael Frederick ”Mick” Box (s. 9.6.1947 Lontoo) perusti Uriah
Heep -bändin yhdessä laulaja David Byronin ( alkujaan David Garrick
s. 29.1.1947 Epping ja k. 28.2.1985 Reading) kanssa. Mick Box oli jo
vuonna 1965 Essexissä perustanut The Stalkers -yhtyeen, johon David
Byronkin liittyi. Ennen Uriah Heepiä he ennättivät perustaa
yhdessä vielä vuonna 1967 Spicen, jonka jazzvaikutteista
rockmusiikkia on kuultavissa tallennettuna kokoelmalevyllä The
Landsdowne Tapes. Ken Hensley taas oli aikaisemmin kunnostautunut
sellaisissa yhtyeissä, kuten The Gods ja Toe Fat.
Alkuvuodesta
1971 ilmestyi Uriah Heepin toinen studiolevy, Salisbury, ja tällä
levyllä Ken Hensley oli jo näyttävästi mukana tekemässä
musiikkia. Levyn 17-minuuttisella nimikappaleella käytettiin
26-henkistä orkesteria ja levyn ehkä tunnetuin kappale oli ”Lady
in Black”. Albumin valmistuttua Uriah Heep teki ensimmäisen
Yhdysvaltain kiertueensa soittaen jo kymmenille tuhansille ihmisille
kerrallaan. Alku Yhdysvalloissa oli ollut bändille vaikeaa, sillä
Rolling Stone-lehden musiikkiarvostelu oli teilannut yhtyeen
debyyttialbumin.
Yhtyeen
kolmas levy, Look at Yourself, ilmestyi myyntiin kesällä 1971 ja
sinetöi yhtyeen maineen lopullisesti. Ken Hensleyn sävellys ”July
Morning” on piirtynyt asiaa harrastaneiden mieliin toistakymmentä
minuuttia kestävänä, eeppisenä lauluna. Yhtye muistetaan
varsinkin Ken Hensleyn Hammond-uruista, David Byronin
falsettilaulusta ja Mick Boxin wah wah-kitaroista. Yhtye oli levyn
julkaisun jälkeen vielä kotimaataan suositumpi manner-Euroopassa.
Rumpali Lee Kerslake (s. 16.4.1947) liittyi Uriah Heepiin
marraskuussa 1971. Yhtyeen kokoonpanoista miehitystä David Byron,
Mick Box, Ken Hensley, Garu Thain ja Lee Kerslake on pidetty juuri
sinä aitona ja oikeana kokoonpanona.
Kuvassa vasemmalta Lee Kerslake, David Byron, Gary Thain. Ken Hensley ja Mick Box.
Demons
and Wizards -levy yhtyeeltä räjäytti todella pankin, kun se
ilmestyi vuonna 1972; levystä tuli joka puolella maailmaa
myyntimenestys ja yhtyeen maine kasvoi suureksi eri puolilla
maailmaa. Tämä levy näytti olleen myös arvostelijoiden mieleen,
koska se sai runsaasti myönteistä palautetta. Tältä levyltä
asian harrastajat muistanevat ainakin laulun ”Easy Livin”.
Pitkään odottamansa näyttävän läpimurron yhtye teki nyt
varsinkin Yhdysvalloissa. Taiteilija Roger Dean kuvitti yhtyeen
fantasiapohjaisen levykannen. Saman vuoden kesällä Uriah Heep
vieraili ensikertaa Suomessa Ruisrockin pääesiintyjänä.
Loppuvuodessa
1972 ilmestyi markkinoille vielä yhtyeen levy The Magician’s
Birthday, joka sanojen mukaan liikkuu mystiikan ja fantasian
maailmassa. Levy oli jälleen valtava myyntimenestys oikeastaan joka
puolella maailmaa ja levykannen suunnitteli jälleen taiteilija Roger
Dean.
Vuosi
1973 toi mukanaan Uriah Heepin kaksikin albumillista; ensi
tuplalive-LP Uriah Heep Live ja myöhemmin syksyllä taas
studioalbumi Sweet Freedom. Verotussyistä yhtye äänitti
jälkimmäisen levynsä ulkomailla, Ranskan Chateau d’Herouvillessä.
Ranskassa alkoivat ilmetä myös monet vaikeudet, jotka sitten
aikanaan olivat hajoittamassa tätä yhtyeen kuuluisinta kokoonpanoa.
Tältä levyltä ehkä suurin hitti oli ”Stealin”, joka
singlenäkin pärjäsi hyvin Yhdysvaltojen listalla.
Jo
talvella 1974 äänitettiin Uriah Heepin seuraava levy, Wonderworld,
Saksan Münchenissä Giorgio Moroderin Musicland studiolla.
Melko pian
Uriah Heepin levytyksen jälkeen samaan studioon ilmestyivät
levyttämään myös Deep Purple (Stormbringer 1974) ja Led Zeppelin
(Presence 1976). Levyä seurannut maailmankiertue käynnistyi tällä
kertaa Helsingistä. Ken Hensley teki tälle levylle lauluja mm. uni-
ja valvetiloista, mutta
levyä tehtäessä ilmeni suunnattomia ongelmia yhtyeen jäsenten
välillä; ongelmia aiheuttivat lähinnä alkoholi ja huumausaineet.
Suurin kärsijä lienee ollut yhtyeen basisti Gary Thain, joka jo
tuolloin kärsi hyvin vaihtelevasta terveydestään. Valmistuttuaan
albumi myi kuitenkin edelleen hyvin, mutta Gary Thain erotettiin
bändistä vuonna 1975 ja hän kuolikin saman vuoden joulukuussa
heroiinin yliannostukseen vain 27-vuotiaana.
Uria Heepin legendaarisin kokoonpano.
Yhtyeen
suosio jatkoi kasvuaan ja vuonna 1975 ilmestyi levy, Return to
Fantasy. Tällä albumilla bassoa soitti John Wetton (s. 12.6.1949 ja
k. 31.1.2017), joka oli aiemmin toiminut mm. King Crimson -yhtyeen
laulajana ja basistina. Yhtye
teki tämän levyn kotimaassaan ja Britanniassa yhtye nautti olostaan
suosion aallon harjalla. Yhtye menestyi Euroopassa ja muuallakin
maailmassa, mutta Yhdysvalloissa suosio ei enää kasvanut. Vuonna
1976 yhtye julkaisi lähinnä itse tuottamansa levyn, Hihg and
Mighty, joka poikkesi aiemmasta tyylistä. Nyt alkoivat bändin
erimielisyydet olla jo sitä luokkaa, että laulusolisti David Byron
sai jättää paikkansa, kun hänet erotettiin mm. lisääntyneen
alkoholin käytön vuoksi. Byronin
mukana yhtyeestä lähti samalla myös basisti John Wetton.
Muutoksen tuulet muuttivat
myös bändiä olennaisesti, poistamatta erimielisyyksiä. Uudeksi
laulusolistiksi tuli John Lawton (s. 11.6.1946 Halifax, Britannia) ja
bassoon tarttui Trevor Bolder (s. 9.6.1950 Kingston upon Hull ja k.
21.5.2013).
Yhtyeen
edellisen levyn aiheuttaman flopin korjasi vuonna 1977 tehty
studiolevy Firefly. Sitä seurasivat vielä samana vuonna albumi
Innocent Victim ja vuonna 1978 tehty levy Fallen Angel. Yhtyeen
musiikki muuttui koko ajan yhä kaupallisempaan suuntaan. Tuolloin
edettiin aikoja, jolloin disco- ja punkmusiikki valtasivat maailmaa.
Vuoden 1978 suurin hitti yhtyeeltä oli ”Free Me”. Jälleen
erimielisyydet riivasivat yhtyettä ja nyt lähteä sai laulusolisti
John Lawton, itsensä
erotti myös rumpali Lee Kerslake. Kerslake oli muutaman vuoden
mukana Ozzy Osbournen soolouran maailmanmaineeseen nostaneella
soololevyllä ja kiertueella.
Nyt
Uriah Heepiin nousi laulajaksi John Anthony David Sloman (s.
26.4.1957) ja rumpaliksi Chris Slade (s. 30.10.1946 Pontypridd,
Wales). Vuosi 1980 toi mukanaan uuden albumin, Conquest. Levy
menestyi taas melko hyvin ja yhtye lähti levynjulkaisukiertueelle,
mutta kesken kiertuetta Ken Hensley jätti yhtyeen tuskastuneena
John Slomanin lauluun. Tämä oli kova isku bändille, vaikka kiertue
saatiinkiin jollakin tavoi hoidettua loppuun asti. Yhtye ei koskaan
virallisesti lopettanut toimintaansa, ja pienen suvannon jälkeen
Mick Box kokosi bändin uudestaan vuonna 1982. Yhtye on vielä
voimissaan tänäkin päivänä, mutta alkuperäisistä jäsenistä
vain Mick Box on enää mukana.
Vielä
Uriah Heepissä ollessaan Ken Hensley julkaisi pari soololevyä;
Proud Words on a Dusty Shelf (1973) ja Eager to Please (1975) sekä
heti eronsa jälkeen kolmannen albuminsa, Free Spirit (1980).
Varsinkin kaksi ensimmäistä olivat onnistuneita, mutta levy-yhtiö
ei halunnut markkinoida soolomateriaalia niin voimakkaasti, kun
samaan aikaan menestynytty Uriah Heepiä. Ken Hensley muutti
Yhdysvaltoihin vuonna 1981 ja liittyi Blackfoot-yhtyeeseen. Hensleyn
soittoa on kuultavissa ainakin yhtyeen levyillä Siogo (1983) ja
Vertical Smiles (1984). Kuultuaan alkuvuodesta 1985 David Byronin
kuolemasta Ken Hensley vetäytyi levyttävän muusikon töistä ja
keskittyi musiikki-instrumenttien markkinointiin St. Louisissa.
Hensley viettää nykyään aikaansa Espanjassa.
Hensleyn
tuotannosta julkaistiin 1990-luvun alkupuoliskolla kokoelmalevyjä ja
vuonna 1994 Hensley julkaisi albumin ennen julkaisemattomista
studiomateriaaleistaan, From Time to Time. Vuosi
1999 palautti Ken Hensleyn jälleen studioon ja nyt syntyi levy, A
Glimpse Of Glory, osittain kristillisen Visible Faith-yhtyeen kanssa.
2000-luvun alussa Ken Hensley aloitti uudelleen keikkailun ja uusia
levyjäkin syntyi jälleen; Running Blind (2002), The Last Dance
(2004) sekä Blood on tje Highway (2007). Uudelleenäänitettyjä
Uriah Heep-lauluja sisältäneen levyn, The Wizard’s Diaryn, Ken
Hensley teki osittain Venäjällä vuonna 2004. Vuonna 2005 oli
vuorossa uudelleenäänitetyt omat soolokappaleet albumilla Cold
Autumn Sunday. Neljän
livealbumin verran Ken Hensley on tehnyt yhteistyötä entisten Uriah
Heep-jäsenten kanssa, kuten John Wetton, John Lawton ja basisti Paul
Newtonin kanssa. Vuonna 2006 Ken Hensley julkaisi urastaan kirjan,
When Too Many Dreams Come True. Hän ei kirjassa näe mitään
tarvetta herättää henkiin uudelleen Uriah Heep-yhtyettä.
Muusikkouransa aikana Ken Hensley on esiintynyt useita kertoja
Suomessa, mm. Ruisrockissa. Vuonna 2007 hänet nähtiin Joensuun
Ilovaarirockissa esittelemässä silloin tuoretta Blood on the
Highway-levyään. Nykyään Ken Hensley asuu Espanjassa vaimonsa
Monican kanssa ja tekee musiikkia siellä.