Smyrnan holokausti
Kreikkalaisten kansanmurhan viimeinen vaihe tapahtui Smyrnassa (İzmir) syyskuussa 1922, kun kemalistijoukot tunkeutuivat kaupunkiin ja osallistuivat ryöstö-, raiskaus- ja verilöylyorgioihin, jotka kohdistivat hyökkäyksensä kaupungin kristittyyn väestöön, pääasiassa kreikkalaisiin ja armenialaisiin. Sen jälkeen he polttivat kaupungin maan tasalle. Termi Smyrnan holokausti viittaa Smyrnan väestön, joka oli tuolloin enemmistöltään kristittyä, joukkoteurastukseen sekä tulipaloon, joka tuhosi kaupungin täysin.
İzmirin kaupunki sijaitsee İzmirinlahden, Egeanmeren rannalla, Kızılçullujoen suistossa. Paikallinen liiketoiminta keskittyy Konakin kaupunginosaan, Karantina ja Güzelyali ovat isoja asuinalueita. Nykyisen keskustan eteläpuolella sijaitsee Kadifekale eli vanha kaupunki. Kaupungin paikalla on jälkiä asutuksesta viimeistään 2000-luvulta eaa. Smyrnan kaupungin ensimmäiset asukkaat olivat aiolialaisia – yksi antiikin Kreikan pääheimoista - siirtokuntalaisia ja myöhemmin kaupungin asuttivat joonialaiset. Kaupunki joko lakkasi olemasta tai ainakin taantui myöhemmällä arkaaisella kaudella noin 500-luvulla eaa., mutta kaupunki rakennettiin uudelleen klassisen kauden lopulla 300-luvulla eaa. Antiikin Smyrnan kaupunki kukoisti varsinkin hellenistisellä ja roomalaisella kaudella, jolloin kaupunki oli merkittävä satama- ja kauppakaupunki.
Vanhalta ajalta 1920-luvulle saakka Smyrnan kaupungin asukkaista noin puolet oli kreikkalaisia. Osa kreikkalaisista turkkilaistui, vaikka suurimmalla osalla kaupungin väestöstä oli edelleen kreikkalaisia esi-isiä. Kaupungissa oli jo tuolloin noin ¼ väestöstä turkkilaisia. Alle neljäsosa kaupungin väestöstä oli armenialaisia. Tämän lisäksi kaupungissa asui pienempi määrä juutalaisia, amerikkalaisia ja eurooppalaista alkuperää olevia ns. levanttilaisia. Egeanmeren helmenä tunnettu kaupunki oli vuosisatojen ajan kosmopoliittinen satamakaupunki sekä hyvin kukoistava kauppapaikka.
Ensimmäisen maailmansodan mentyä Sèvresin rauhansopimuksessa 10.8.1920 kaupunki ympäristöineen luovutettiin Kreikalle. Ympärysvaltojen tarkoituksena oli Osmanivaltakunnan jakaminen pienempiin osiin, sillä sitä pidettiin liian heikkona ylläpitämään rauhaa. Jo aseleposopimuksessa Turkille asetettiin tiukat rauhanehdot. Sèvresin rauhansopimuksessa Smyrnan kaupunki lähiseutuineen sekä suurin osa Itä-Traakiaa oli luovutettava Kreikalle. Lisäksi Armenia sai merkittäviä aluelaajennuksia ja itsenäisen Kurdistanin luominen esitettiin yhtenä mahdollisuutena. Istanbul ja useita muits Turkin osia oli ympärysvaltojen miehittäminä jo aseleposopimuksesta vuodesta 1918 lähtien. Kreikan saamista lisäalueista huolimatta Kreikka ei allekirjoittanut eikä ratifioinut rauhansopimusta, vaan se vaati itselleen lisää niitä Osmanivaltakunnan alueita, joissa asui kreikankielistä väestöä. Turkki ei kuitenkaan Ranskassa tehtyä rauhansopimusta hyväksynyt ja Kreikkakin hyökkäsi Smyrnasta syvemmälle Turkin sisämaahan.
Turkin armeija kenraali Mustafa Kemalin Atatürk (s. 1881 Thessaloniki ja k. 10.11.1938 Istanbul) johdolla valloitti 9.9.1922 Smyrnan ja syyllistyi kreikkalaisten ja armenialaisten vainoamiseen siellä. Turkin armeija sytytti 13.9.1922 İzmirin armenialaiskaupunginosan palamaan. Suotuisten tuulten ja bensiinillä valeltujen katujen ansiosta tulipalo levisi myös kreikkalaisten asuttamaan kaupungin keskustaan. Ainakin 100 000 ihmistä sai surmansa tässä tuhopoltossa ja sitä edeltäneessä kansanmurhassa. Satoja tuhansia ihmisiä jäi tämän vuoksi kodittomiksi ja he lähtivät pakolaisiksi Kreikkaan. Mmustafa Kemalin voitto itsenäisyyssodassa takasi Turkin itsenäisyyden ja Sèvresin rauhansopimus korvattiin Lausannen sopimuksella, jossa Turkki sai takaisin Kreikalle menettämänsä alueet Anatoliassa ja Itä-Traakiassa.
Ottomaanien valtakunnan aikana turkkilaiset kutsuivat Smyrnaa nimellä Gâvur İzmir (uskomaton Smyrna) sen suuren kristityn väestön vuoksi. Smyrnan konsulin, yhdysvaltalaisen George Hortonin (s. 11.10.1859 Waynen piirikunta, New Yyork, Yhdysvallat ja k. 5.6.1942) mukaan Smyrnassa oli tuhon aikaan vähintään 400 000 asukasta, joista 165 000 oli turkkilaisia, 150 000 kreikkalaisia ja 25 000 armenialaisia. Loput koostuivat juutalaisista, italialaisista, ranskalaisista, brittiläisistä ja muista kansallisuuksista.
Ottomaanien valtakunnan kreikkalaisten yhteisöjen fyysisen tuhon ilmapiirissä Kreikka liittyi ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1917 liittoutuneiden puolella ja saapui Smyrnaan 15. toukokuuta 1919 sopimuksen mukaisesti liittoutuneiden kanssa.
Britannian ulkoministeri Arthur James Balfour (s. 25.7.1848 Whittingehame, East Lothian, Skotlanti ja k. 19.3.1930 Woking, Surrey, Englanti) totesi 11. toukokuuta 1919 päivätyssä sähkeessä:
"Välttääkseen levottomuudet ja kristittyjen joukkomurhat Smyrnassa ja sen ympäristössä, Yhdysvaltojen 28. presidentti Thomas Woodrow Wilson (s. 28.12.1856 Staunton, Virginia, Yhdysvallat ja k. 3.2.1924 Washington, Yhdysvallat), pääministeri David Lloyd George (s. 17.1.1863 Manchester, Englanti ja k. 26.3.1945 Caernarfinshire, Wales) ja herra Georges Benjamin Eugéne Clemenceau (s. 28.9.1841 Mouilleron-en-Pereds, Vendée, Ranska ja k. 24.11.1929 Pariisi, Ranska) ovat päättäneet miehittää kaupungin ja linnoitukset liittoutuneiden joukkojen toimesta. Kreikkalaiset joukot ovat matkalla Smyrnaan ja turkkilaiset kutsutaan luovuttamaan linnoitukset maihinnousujoukolle."
Vaikka Kreikan armeijaa pidettiin Smyrnan monien kristittyjen väestöjen vapauttajana, nationalistiset turkkilaiset pitivät sitä hyökkäyksenä, ja lopulta sota johti Kreikan armeijan ja Mustafa Kemalin komennon alaisten nationalistijoukkojen välille .
Vaikka liittoutuneet alun perin tukivat Kreikkaa, se hylättiin myöhemmin, ja sen armeija eristettiin ja joutui hyökkäyksen kohteeksi. Kemalistien joukot lopulta kukistivat Kreikan armeijan, mikä sai sen vetäytymään kohti Länsi-Anatoliaa. Ilman suojaa ja kostotoimien pelossa tuhannet ottomaanien kristityt seurasivat armeijaa.
Smyrnasta 14. syyskuuta lähetetyssä tiedotteessa kuolonuhrien määräksi kirjattiin noin 1 000, ja tuntematon määrä kuolleita ja edelleen loukussa paloalueella. Lontoosta 15. syyskuuta lähetetyssä uutisessa lainattiin amerikkalaisen avustusjärjestön virkamiestä, joka sanoi kuolonuhrien määrän olleen vähintään 120 000. Yhdysvaltain Smyrnan konsuli George Horton arvioi, että tulipalossa kuoli ainakin 100 000 ihmistä. Kuolonuhrien määrä oli kuitenkin todennäköisesti huomattavasti suurempi. Vaikka liittoutuneiden sotalaivat alun perin kieltäytyivät evakuoimasta terrorin koettelemia pakolaisia säilyttääkseen puolueettomuutensa, ne lopulta pelastivat eloonjääneet pakolaiset, jotka kuljetettiin Kreikkaan. Amerikkalaisen lähteen mukaan tuolloin evakuoitiin 213 480 eri kansallisuuksia edustavaa pakolaista.
Lukuisien silminnäkijäkertomusten perusteella on kiistatonta, että turkkilaiset olivat vastuussa Smyrnassa syyskuussa 1922 tehdyistä laajoista julmuuksista. Joissakin piireissä on kuitenkin edelleen epäilystä siitä, kuka oli vastuussa kaupungin polttamiskäskyjen antamisesta ja mikä oli rooli sen tuhoamisessa.
Mehmed Nureddin Paşa (s. 1873 Bursa ja k. 18.2.1932 Istanbul), joka oli Smyrnan sotilaskomentaja kaupungin tuhoutuessa, tunnettiin fanaattisuudestaan ja julmuudestaan kreikkalaisia ja armenialaisia kohtaan. Mustafa Kemalin elämäkerran kirjoittaja Andrew James Alexander Mango (s. 14.6.1926 Istanbul, Turkki ja k. 6.7.2014 Lontoo, Englanti) toteaa, että Smyrnaan saavuttuaan Nureddin " oli päättänyt kostaa " . Turkkilaisen historioitsija Süleyman Külçen mukaan Nureddin oli vastuussa tulipalosta. Turkkilainen toimittaja ja kirjailija Falih Rifki Atay (s. 26.12.1893 Istanbul ja k. 20.3.1971 Istanbul) toteaa, että ilman Nureddinia Smyrnan tapahtumat olisivat päättyneet hyvin eri tavalla.
Smyrnan kaupungin palaessa Mustafa Kemal näki tapahtumat ja osoittaen tulta julisti, että se oli "...merkki siitä, että Turkki on puhdistettu pettureista, kristityistä ja ulkomaalaisista ja että Turkki on turkkilaisten puolella."
Hän totesi myös: "Anna sen palaa, anna sen romahtaa."
