Hillel Tokazier (21. osa)

Hillel Tokazier.

Hillel Tokazier oli omalla mainossoittotyöllään Unionin mainoksissa edistämässä myös Fazerin pianotehtaan pianojen myyntiä. Unionin mainoksissa näkyi Fazerin logo, koska näin olivat yhtiöt asiasta sopineet. Hillel Tokazier hyötyi tästä mainossopimuksesta myös saamalla paljon keikkoja, joissa hän esitteli Fazerin valmistamia pianoja. Varsinkin valkoisia Fazer-pianoja myytiin niin paljon, että ne loppuivat tehtaalta loppuun. Fazer järjesti samoin pianomyyjille myyntikamppanjan, jossa parhaalle myyjälle luvattiin ulkomaanmatka palkinnoksi. Salopuro -niminen myyjä voitti tämä kilpailun, sillä hän oli oivaltanut pyytää Hillel Tokazierin nimikirjoituksen myymiensä pienojen takaseiniin.

Roger Lindberg.

Konrad Georg Fazer (s. 30.4.1864 Helsinki ja k. 7.10.1940 Helsinki) kuoli ja hänen työtään Musiikki-Fazerilla jatkoi hänen sisarenpoikansa, ekonomi Roger Gustaf Lindberg (s. 20.9.1915 Helsinki ja k. 14.11.2003 Helsinki) vuodesta 1940 eteenpäin. Helsingissä alkoi Fazerin pianotehdas valmistaa pianoja vuonna 1940 ja vuosina 1963-1989 Fazer valmisti pianoja Pornaisten Halkiassa sadan työntekijän vomalla. 1980-luvun alkupuolella tehdas valmisti noin 7 000 pianoa vuodessa. 1970-luvun alussa Fazer-pianoissa käytettiin saksalaisen Louis Rennerin laadukkaita pianokoneistoja, sittemmin Schwanderin ja BPA:n sekä 1980-luvun puolivälistä Herrburgerin koneistoja. Vuonna 1988 Fazer myi pianotehtaansa vuonna 1901 perustetulle pianotehdas Hellas-Piano Oy:lle, joka pian lopetti Fazerin pianotehtaan toiminnan.

Union vaihtoi alkuvuodesta 1988 toisen mainostoimiston asiakkaaksi. Tämä mainostoimisto ei enää ollut halukas jatkamaan yhteistyötä pianisti Hillel Tokazierin kanssa. Hiller Tokazierin sopimus Unionin kanssa oli voimassa kuitenkin vuoden 1988 loppuun saakka. Hän piti sopimuksesta tiukasti kiinni ja sai sen vuoksi hyvät korvaukset ennenaikojaan irtisanotusta yhteistyösopimuksesta. Sopimus ehti olla voimassa viiden vuoden ajan ja sinä aikana Hillel Tokazier maksoi pois asuntolainaansa ja säästi samoin varoja tulevaisuuden varalle. Verottajakin muisti vaatia osansa potista. Muusikkopiireissa ilmeni myös jonkin verran kateutta Hillel Tokazieria kohtaan tämän menestyksestä, mutta hän ei antanut asian häiritä itseään.

Mainossopimus Unionin kanssa korjasi mukavasti Hillel Tokazierin taloudellista tilannetta. Hän kuului jo tuolloin vuonna 1954 perustettuun Elokuva- ja Viihdesäveltäjät Elvis ry:n jäsenistöön, jossa hän tapasi kokeneita muusikoita ja sai heiltä hyviä neuvoja. Säveltäjä, sovittaja, trumpetisti ja laulaja Eino Johannes Virtanen (s. 10.12.1925 Helsinki ja k. 26.11.1999 Helsinki) neuvoi häntä näin: ”Älä sitten mene joka paikkaan, ettei naama kulu liikaa!” Toinen trumpetisti sekä kapellimestari Yrjö Osvald ”Ossi” Runne (vuoteen 1936 Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri ja k. 5.11.2020 Helsinki) puolestaan ohjeisti: "Muista merkitä lomaviikot allakkaasi, etteivät voimat kulu loppuun!”

Hillel Tokazierin taloustilanne oli vihdoin sillä hyvällä mallilla, että hän pystyi jo kieltäytymään sellaisista työtarjouksista, jotka eivät kiinnostaneet häntä. Hän teki edelleen melko paljon mainostöitä ja samaan aikaan hän soitti Eero ja Jussi & The Boys -yhtyeessä. Noihin aikoihin Hillel Tokazierin pianonsoittoa kuultiin myös muutamilla kitaristi Esa Pekka Pulliaisen (s. 1.1.1957 Helsinki) tuottamilla äänilevyillä. Eräs tuollainen äänite oli Tuomari Nurmion (oik. Hannu Juhani Nurmio, s. 21.11.1950 Helsinki) ja Hard Rock -yhtye Backslidersin äänilevy.

Lasse Mårtenson.

Hillel Tokazierin suuresti arvostama säveltäjä ja pianisti Lars ”Lasse” Anders Fredrik Mårtenson (s. 24.9.1934 Helsinki ja k. 14.5.2016 Espoo) rohkaisi häntä luomaan omaa solistin uraa, koska silloin hän ei ole niin paljon vastuussa muista muusikoista. Lasse Mårtensonilla oli aikanaan huonoja kokemuksia muusikoiden alkoholinkäytöstä. Samoin palkkioasioissa Hillel Tokazier saattoi luottamuksella konsultoida Lasse Mårtensonia. Lasse Mårtenson syntyi hyvin musikaalisten vanhempien perheeseen. Isä oli Sibelius-Akatemian kunnioitettu urkujensoiton professori ja Johanneksen kirkon sekä myöhemmin Mikael Agricolan kirkon urkuri vuodesta 1922, Elis Hjalmar Mårtenson (s. 8.6.1890 Inkoo ja k. 4.6.1957 Helsinki). Elis Mårtensonin opettaja oli aikanaan Frans Oskar Merikanto (vuoteen 1882 Mattson, s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti). Elis Mårtenson koulutti useita tunnettuja pianisteja ja urkureita, kuten esimerkiksi Gustaf Edvard Enzio Forsblom (s. 14.3.1920 Lohja ja k. 10.2.1996 Vantaa), Tauno Äikää (s. 9.12.1917 Kurkijoki ja k. 24.6.2008 Espoo), Heikki Tapani Valsta (vuoteen 1935 Vallenius, s. 4.10.1921 Ulvila ja k. 21.4.2010 Helsinki), Taneli Kuusisto (s. 19.6.1905 Helsinki ja k. 30.3.1988 Helsinki), Antti Juhani Koskinen (s. 13.3.1922 ja k. 6.6.1982 Helsinki) ja Uuno Kalervo Klami (s. 20.9.1900 Vironlahti ja k. 29.5.1961 Vironlahti). Lasse Mårtensonin äiti oli laulajatar Eini Maria Mårtenson (o.s. Stenfeldt, s. 6.10.1897 Sortavala ja k. 28.9.1948 Helsinki).

George de Godzinsky.

Säveltäjänä, sovittajana, pianistina ja kapellimestarina Hillel Tokazier ihaili suunnattomasti myös George de Godzinskya (s. 5.7.1914 Pietari ja k. 23.5.1994 Helsinki). Goden isä oli pietarilainen virkamies, joka kävi yrittäjänä myös puuvillakauppaa Suomessa. Franciszek de Godzinsky toimi Tampereella myös kotiopettajana Lielahden kartanon patruunan Wilhelm Fredrik von Nottbeckin (s. 6.3.1850 Tampere ja k. 10.3.1928 Helsinki) kahdelle pojalle. George de Godzinskyn äiti oli sveitsiläissyntyisen liikemiehen Maximililian Othmar Neuschellerin tytär, konserttipianisti Maria de Godzinsky. Maria de Godzinsky toimi 1920- ja 1930-luvuilla pianonsoitonopettajana Wienin konservatoriossa. Liikemies Maximililian Othmar Neuscheller vaurastui kumiteollisuudella ja hän rakennutti lomapaikakseen Suur-Merijoen kartanon Viipurin maalaiskunnan länsilaidalle, jossa oli maata kaikkiaan 1 548 hehtaaria. Arkkitehdit Herman Gesellius (1874-1916), Armas Lindgren (1874-1929) ja Eliel Saarinen (1873-1950) suunnittelivat Suur-Merijoen 900 m² kivihuvilan, joka valmistui vuonna 1904.

Suur-Merijoki.

Franciszek ja Maria de Godzinsky avioituivat vuonna 1913 ja heillä oli kaksi lasta, George ja Elisabeth. Perhe pakeni vallankumousta Suomeen Laatokan jäätä pitkin yöllä, mutta Maria-äiti halusi lähteä tekemään omaa uraa maailmalle ja näin perhe hajaantui. Franciszek de Godzinsky kokosi emigranttituttavistaan ravintolayhtyeen, joka soitti salonki- ja tanssimusiikkia. Kuusitoistavuotias George liittyi tähän orkesteriin parin vuoden ajaksi. Vuosina 1930-1937 George de Godzinsky opiskeli Helsingin konservatoriossa, jossa hänen opettajinaan olivat Selim Palmgren, Erkki Melartin ja Erik Furuhjelm. Samalla hän toimi Suomalaisen Oopperan harjoituspianistina sekä viihdemuusikkona. Vuosina 1935-1936 hän toimi maailmankuulun bassolaulajan Fjodor Šaljapinin (s. 13.2.1873 Kazan ja k. 12.4.1938 Pariisi) säestäjänä Kaukoisän kiertueella Mantšuriassa, Kiinassa ja Japanissa 57 konsertissa. Tätä kiertuetta George de Godzinsky piti ”musiikin korkeakoulunaan”.

Fjodor Šaljapin.

George de Godzinsky toimi kapellimestarina johtaen operetteja, musikaaleja, baletteja ja oopperoita muun muassa Ruotsalaisessa teatterissa, Helsingin kansannäyttämöllä, Tukholman kuninkaallisessa teatterissa ja Göteborgin Suuressa teatterissa. Hän johti Radion viihdeorkesteria koko sen toiminnan ajan vuosina 1953-1966. Levytyksissä hän johti suuria orkestereita ja sävelsi 64 kotimaiseen elokuvaan musiikin. Sotavuosina hän kiersi viihdytysjoukoissa rintamakiertueilla ja johti orkesteria Helsingin Messuhallin aseveli-illoissa. Vuosina 1936-1943 hän toimi Harmony Sistersin ja vuosina 1955-1977 Kipparikvartetin sovittajana. Hän toimi Suomen kapellimestarina Eurovision laulukilpailuissa vuodesta 1961 vuoteen 1965 johtaen maamme viisi ensimmäistä edustussävelmää sekä Suomen euroviisukarsintojen kapellimestarina vuodesta 1961 vuoteen 1966. Lahden oopperan Porgy ja Bess vuonna 1977 oli hänen viimeinen suurtuotantonsa.

George de Godzinskyn tunnetuimpia sävellyksiä ovat mm. Äänisen aallot, Katupoikien laulu, Sulle salaisuuden kertoa mä voisin, Pohjojan yö ja Sulle kauneimman lauluni laulan. George de Godzinsky sai ansioistaan Pro Finlandia -mitalin vuonna 1975, säveltaiteilijan valtionpalkinnon vuonna 1981 ja professorin arvonimen ensimmäisenä ja toistaiseksi ainoana suomalaisena kevyen musiikin edustajana vuonna 1985. Tämän lisäksi hänelle myönnettiin elämäntyön johdosta kultainen Emma-patsas vuonna 1994. Goden vanhin poika, muusikko ja äänittäjä Robert de Godzinsky, on toiminut myös musiikkiäänityksen opettajana Sibelius-Akatemiassa. George de Godzinsky on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.

George de Godzinskyn hauta Hietaniemen hautausmaalla.

Hillel Tokazierin kunnioitus mestari George de Godzinskya kohtaan on niin suurta, että hän otti erään lehden haastattelusta de Godzinskyn antaman neuvon elämänohjeekseen: ”Harjoitelkaa niin, että te viihdytte itsenne kanssa kun te harjoittelette. Kuunnelkaa musiikkia ja itseänne. Koettakaa jo nuorena löytää soitostanne hyvä laatu. Suhtautukaa kaikkiin pakollisiin kuvioihin rauhallisesti, älkääkä niillä pilatko soittamisen iloa.”

Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Juha Ahonen

Ennen nykyistä tehtäväänsä Helsingin kulttuuri ja vapaa-ajan toimialajohtajana Juha Ahonen on toiminut Tampereen kaupungin kulttuurijohtajana vuodesta 2021 lähtien. Tampereen kulttuurijohtajana toimiessaan Juha Ahonen hankki lisäosaamista opiskelemalla muun muassa johtamisen erikoisammattitutkinnon Espoon seudun koulutusyhtymä Omniassa. Aiemmin hän toimi Tampere Filharmonian intendenttinä vuosina 2019–2021 ja Tapiola Sinfoniettan intendenttinä vuosina 2016–2019. Lisäksi hän on työskennellyt Radion sinfoniaorkesterin apulaisintendenttinä vuosina 2015–2016 sekä Helsingin Musiikkitalo Oy:n tapahtumapäällikkönä vuosina 2011–2015. Tätä aiempaa työkokemusta hänellä on muun muassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa oopperakoulutuksen tuottajana sekä erilaisista rooleista Yleisradiossa, kuten toimittajana, juontajana ja tuottajana. Lisäksi hän on valmistunut laulajaksi, ensin Sibelius-Akatemiasta, sen jälkeen hän on suorittanut diplomilaulajan ylemmän korkeakoulututkinnon Kölnin vuonna 1850 perustetussa musiikkikorkeakoulussa Saksassa.

Juha Ahonen.

Juha Ahonen tuo mukanaan monipuolisen johtamiskokemuksen julkishallinnon strategisten painopisteiden jalkauttamisesta prosesseihin ja operatiiviseen työhön, sekä verkosto- ja henkilöstöjohtamisesta. Helsingin kaupungin tiedotteessa Juha Ahosen valintaa perusteltiin mm. sillä, että hänellä on työkokemuksensa vuoksi vahva ymmärrys kulttuurin ja vapaa-ajan sektorista, sekä laaja verkosto niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialajohtajan virka oli julkisesti haettavana 12.5.-29.5.2023. Virkaa täytettäessä on päättäjien täytynyt ottaa huomioon perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädetyt yleiset virkanimitysperusteet, jotka ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.

Muodollisten kelpoisuusvaatimusten lisäksi hakuilmoituksessa todettiin, että tehtävässä menestyäkseen hakijalla on oltava vahvaa aiempaa kokemusta ja näyttöä suuren organisaation strategisesta ja operatiivisesta johtamisesta. Henkilöstön johtajana hän on linjakas, kirkastaa toiminnan tavoitteet ja kykenee luomaan innostunutta ja sitouttavaa työkulttuuria. Johtamisessa tulee myös näkyä Helsingin kaupungin johtamisen kulmakivet (näkemyksellisyys, innostus, linjakkuus ja toimeenpanokyky). Valittavan henkilön tulee hahmottaa monitahoista toimintakenttää ja julkiset esiintymiset ovat hänelle luontevia. Kansainvälisessä yhteistyössä hakija tarvitsee sujuvaa englannin kielen taitoa. Hänen on oltava taitava sisäisten ja ulkoisten yhteistyöverkostojen rakentaja, jolla on kokemusta vaativasta sidosryhmäyhteistyöstä ja joka näkee tiiviin työskentelyn poliittisen johdon kanssa innostavana. Lisäksi hakuilmoituksessa todettiin, että tehtävässä onnistumisessa hakijaa auttaa ymmärrys ja kokemus kulttuurin ja vapaa-ajan sektorin tehtävistä. Tehtävässä eduksi on Helsingin kaupunkiorganisaation tuntemus ja kokemus johtamisesta julkiselta sektorilta.

Hallintosäännön 12 luvun 1 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan kansliapäällikkö päättää toimialajohtajan palkasta, palkan määräytymisperusteesta ja palkan harkinnanvaraisesta tarkistamisesta sekä näiden tehtävien vaativuusluokittelusta ja siihen perustuvasta palkasta. Kansliapäällikkö on rekrytointiprosessin yhteydessä päättänyt kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajan kokonaispalkaksi 12 400 euroa kuukaudessa. Henkilöarvioinnit suoritti Psycon Oy ajalla 19.6–21.6.2023.

Jatkoon valittuja hakijoita haastattelivat 3.8.2023 pormestari Juhana Vartiainen, pormestarin erityisavustaja Antti Leino, kansliapäällikkö Sami Sarvilinna, kasvatuksen ja koulutuksen toimialan toimialajohtaja Satu Järvenkallas ja rekrytoinnin asiantuntija Susanna Laakkonen.

Toisen haastattelun yhteydessä kaikki jatkoon valitut hakijat suoriutuivat hyvin näkemyksellisyyttä ja esiintymiskykyä kartoittavasta ennakkotehtävästä. Kaikki kolme hakijaa kutsuttiin toisen haastattelukierroksen jälkeen kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan haastatteluun 22.8.2023.

Toimialajohtajana Juha Ahonen vastaa Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan strategisesta suunnittelusta, tavoitteiden saavuttamisesta ja talouden hallinnasta. Hänellä on lisäksi vastuu organisaation henkilöstön johtamisesta ja toimintakulttuurin kehittämisestä. Juha Ahonen toimii tiiviissä yhteistyössä kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan sekä toimialan apulaispormestari Paavo Arhinmäen (s. 13.12.1976 Helsinki) kanssa ja on keskeinen jäsen kaupungin johtoryhmässä, yhdessä muiden johtajien kanssa. Hänen suorina alaisinaan toimii neljä palvelukokonaisuuden johtajaa, toimialan hallintojohtaja sekä johtava asiantuntija. Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla työskentelee noin 2 000 työntekijää. Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialajohtajan virka on seitsenvuotinen eli koskee vuosia 2024-2031. Virassa on kuuden kuukauden koeaika.

Toimialajohtajan virkaa haki määräaikana yhteensä 32 henkilöä, joiden joukossa olivat muun muassa Helsingin kaupunkitietopäällikkö Timo Cantell ja nykytaiteen museo Kiasman museojohtaja Leevi Haapala. 27 hakijaa täytti viran kelpoisuusehdot tutkinnon osalta. Haun ensimmäinen vaihe toteutettiin videohaastatteluna 31.5.-4.6.2023; videohaastatteluun kutsuttiin 11 hakijaa, joilla arvioitiin olevan täytettävänä olevan viran kannalta sopivinta kokemusta ja näyttöä suuren organisaation johtotehtävistä viran hoidossa onnistumisen kannalta. Kaikki videohaastatteluun kutsutut täyttivät viran kelpoisuusvaatimukset. Hakijoiden videohaastatteluja arvioivat kansliapäällikkö Sami Sarvilinna, kasvatuksen ja koulutuksen toimialan toimialajohtaja Satu Järvenkallas, pormestarin erityisavustaja Antti Leino, viestintäjohtaja Liisa Kivelä ja rekrytoinnin asiantuntija Susanna Laakkonen.

Ensimmäinen haastattelukierros toteutettiin 12.6.–16.6.2023 välisenä aikana; videohaastattelun pohjalta ensimmäiselle haastattelukierrokselle kutsuttiin kuusi hakijaa. Haastatteluun kutsutuilla hakijoilla arvioitiin olevan edellä mainittujen kriteerien lisäksi hakemuksen ja videovastausten kautta esiin tuotuja edellytyksiä linjakkaaseen johtamistyöhön sekä käytännön esimerkkien kautta esiin tuotua näyttöä onnistuneesta johtamisesta. Jatkoon valittujen henkilöiden näkemykset olivat monipuolisia ja kuvastivat johtamisajattelua ja johtamisen tasoa, jollaista Helsingin kaupunki johtamisen kulmakiviensä kautta johdoltaan edellyttää. Ensimmäisellä haastattelukierroksella haastattelijoina toimivat kansliapäällikkö Sami Sarvilinna, kasvatuksen ja koulutuksen toimialan toimialajohtaja Satu Järvenkallas, pormestarin erityisavustaja Antti Leino, viestintäjohtaja Liisa Kivelä ja rekrytoinnin asiantuntija Susanna Laakkonen.

Toimialajohtaja Juha Ahonen kertoo Helsingin kaupungin kuitenkin suunnittelevan Kontulan kaupunginosaan uutta yhteisö- ja kulttuuritaloa, johon voisivat muuttaa skeittihallia lukuun ottamatta niin nuorisotalon toiminnot kuin kirjastokin. Tampereella kulttuurijohtaja Juha Ahosen tontille kuuluivat taide ja kulttuuri, sekä muun muassa museot ja kirjastot. Helsingissä Ahosen vastuullaan ovat kulttuurin ja kirjastojen lisäksi liikunta ja nuorisopalvelut – ja lähemmäs 2000 työntekijää. Työtehtävä painottuu kaupunkilaisten yleiseen hyvinvointiin sekä asukkaiden saavuttamiseen ja osallistamiseen vapaa-ajan palveluiden kautta. Helsingissä se, joka konkreettisemmin vastaa kaupungin kulttuurielämästä ja -elinkeinosta, on Juha Ahosen työntekijä, kulttuurijohtaja Mari Männistö. Siinä missä Ahonen linjaa koko KuVan eli kulttuurin ja vapaa-ajan kehittämistä ja vetovoimaa, Mari Männistö miettii, mistä järjestyisi esimerkiksi työ- ja esitystiloja taiteilijoille.

Mari Männistö on työskennellyt taidegalleria Helsinki Contemporaryn operatiivisena johtajana loppuvuodesta 2014.

Unelmakseen toimialajohtaja Juha Ahonen kertoo modernien liikuntapaikkojen ja tapahtumatilojen syntymisen. Kun rajataan näkökulma pelkästään kulttuuriin, Juha Ahonen näkee Helsingin tilanteen hyvänä, tai ainakin muuta Suomea parempana. Pääkaupungilla on selvästi enemmän pelimerkkejä pitää yllä ja kehittää kulttuuripalveluita. Helsingissä kulttuurin avustusmääräraha oli vuonna 2025 noin 21 miljoonaa euroa. Se on lähes viisi miljoonaa euroa enemmän kuin edellisen valtuustokauden alussa. Juha Ahonen ei puhu kompensaatiosta, mutta myöntää, että valtion kulttuuriavustuksiin tekemät leikkaukset ovat vaikuttaneet Helsingin kaupungin budjetointiin.

Toimialajohtaja Juha Ahosen mielestä Helsingin kaupunki on toiminut tässä hyvinkin määrätietoisesti. 21 miljoonan määrärahojen lisäksi kaupunki maksaa 25,9 miljoonaa euroa kulttuurilaitosavustuksia. Kun Helsingin kaupunginteatterilta leikattiin noin 400 000 euroa pois valtionosuuksia, Helsinki lisäsi teatterille maksettavaa avustusta jokseenkin saman verran. Se ei ollut tietoista, mutta sattui osumaan kerrankin kohdilleen.

Taiteen ja kulttuurin tila-asioissa sen sijaan on Juha Ahosenkin näkökulmasta parannettavaa. Tuhansien taiteilijoiden ja kymmenien tuhansien harrastajien kaupungissa harjoitus-, esitys-, näyttely- ja työtilojen puute on jatkuvaa. Vaikka esimerkiksi vuonna 1879 valmistunut ja keisari Aleksanteri II mukaan nimetty Aleksanterin teatteri kuului Senaatti-kiinteistöille eli valtiolle, sen kaavamuutos ja myyminen kiinteistösijoitusyhtiölle hotellikäyttöön lisää kaupungin kulttuuritoimijoiden ahdinkoa entisestään.

Kaupungin strategiaan ja tavoitteisiin kuuluu Juha Ahosen mukaan tyhjillään olevien tilojen järjestäminen ainakin väliaikaisesti kulttuurikäyttöön. Ahosen haaveena olisi, että saataisiin rakennettua myös nykyistä enemmän hub-toimintaa. Että olisi jonkinlainen laajempi rakennuskompleksi jossain päin Helsinkiä, joka pystyttäisiin saamaan kokonaan luovan alan toimijoille. Kaupunki toimisi eräänlaisena ankkurina, ja sen jälkeen siihen tulisi erilaisia avustuksilla toimivia yhteisöjä ja markkinaehtoisia tekijöitä. Näiden kolmen kautta saataisiin sen verran vahva verkosto, että se lähtisi kehittymään.

Keski-Euroopassa tämänkaltaisia kulttuurikeskuksia on rakennettu etenkin alkuperäisestä käytöstä poistettuihin tehdaskomplekseihin. Esimerkkejä tästä on jo olemassa Helsingissäkin: Kaapelitehdas, Suvilahti ja Vallilan N10, esimerkiksi. Toimialajohtaja Juha Ahonen on mukana istumassa myös Kaapelitalon hallituksessa.

Kaapelitehdas on aivan käsittämätön timantti! Juha Ahonen vetää henkeään ja alkaa sitten puhua kehityskohteista, operointimalleista ja niiden kustannustehokkuudesta. Tämäntyyppisen toiminnan monistaminen muuallakin Helsingissä on se, mitä Juha Ahosen mielestä tällä hetkellä kaupungissa ehkä kaikkein kipeimmin tarvitaan. Tämä vahvistaisi Helsingin luovan alan toimijoiden verkostoa ja sitä kautta myös Helsingin vetovoimaa aika paljon. Tilatarve Helsingissä on kuitenkin jatkuva ja Juha Ahosen mukaan ”aivan älyttömän suuri”, eikä toimialajohtaja usko, että kaikkiin tarpeisiin edes kyetään koskaan täysin vastaamaan. On vain elettävä tämän riittämättömyyden kanssa.

Kaupungin tarjoamiin tiloihin liittyy myös Ruoholahdenrannassa toimivan galleria Forum Boxin epävarma tilanne. Helsinki on ilmoittanut valmistelevansa kiinteistön myyntiä. Myynti tarkoittaisi mitä todennäköisimmin, että 26 vuotta tiloissa toiminut ja ne itse kunnostanut taideosuuskunta joutuisi lähtemään tiloista. Forum Box on perustanut tilojen pelastamiseen tähtäävän adressin Helsingin kaupungin päättäjille. Juha Ahonen ei pysty tässä vaiheessa kommentoimaan asiaa tarkemmin, mutta sanoo, että neuvotteluja on käyty. Lisäksi Forum Boxin tilat kuuluvat Helsingin tsaarinaikaisessa byrokratiassa kaupunkiympäristön toimialan vastuulle, joten varsinaisen ratkaisun valmistelu kuuluu heille.

Tilakysymysten ohessa toinen viime aikoina tunteita herättänyt asia on lasten ja nuorten kulttuurikasvatus. Kulttuurikasvatuksestakin on leikattu määrärahoja, ja seuraukset näkyvät. Pidetäänkö kulttuuriin kasvattamista enää tarpeellisena? Saavatko kaikki kaupungin lapset enää mahdollisuuksia tutustua taiteeseen? Toimialajohtaja Juha Ahonen väistää kysymykset ja toteaa kasvatuspolun kuuluvan kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle. Helsingissä on aloitettu nyt sen yhteistyön kehittäminen, ja Juha Ahosen mukaan ensi vuonna on menossa eteenpäin se, minkä tyyppinen toimintamalli sinne kannattaa rakentaa ja miten se resursoidaan.

Tampereella oli jo Juha Ahosen aloittaessa työskentelynsä siellä käytössä Taidekaareksi nimetty malli, joka ulottuu viisivuotiaista yläkoulun loppuun ja on sidottu  opetussuunnitelmaan. Sen ansiosta jokainen lapsi ja nuori pääsee kaksi kertaa vuodessa johonkin kulttuuritilaisuuteen. Helsingissä tähän on vielä matkaa.

Koska Helsingissä kulttuuria ei tässä laajuudessa ole kirjattu opetussuunnitelmaan, kulttuurikäynnit perustuvat vapaaehtoisuuteen ja opettajien sekä varhaiskasvattajien aktiivisuuteen. Usein ne jäävät väliin. Vaarana on silloin, että oppilaiden kiinnostus lakkaa, ja koulujen ja taidelaitosten yhteys katkeaa.

Ahosen mukaan vaikeinta hänen työssään ja johtamisessa ylipäänsä on nopeasti muuttuva toimintaympäristö. Koronapaniikki, Venäjä, hyökkäyssota Ukrainaan, sitten teknologinen kehitys; tekoäly, digitalisaatio, tietosuojakysymykset… Kun vertaa nykyistä tilannetta perinteiseen johtamismalliin ja rakenteisiin, jotka ovat lähteneet oman tuotteen ja toimintaympäristön vahvasta tuntemuksesta, niin varsinkin se, mihin suuntaan me yhdessä menemme ja minkä tietopohjan kautta me sitä toimintaa ohjamme kyllä haastaa meidänkin toimialaa todella voimakkaasti.

Aleksanterin teatteri Bulevardilla.

Toimialajohtaja Juha Ahonen puhuu vapaan hakeutumisen palvelusta sekä asiakaskohtaamisten tilanteista asukas- ja asiakasrajapinnassa. Hän siis iloitsee henkilökuntansa ammattitaidosta ja osaamisesta ja sen todistamisesta päivittäisessä työssään.

Helsingin Bulevardin Aleksanterin teatteri on Juha Ahoselle tuttu ensi sijassa esiintyjänä. Hän ehti olla siellä mukana muutamissa oopperaproduktioissa ennen kuin jätti lupaavan uransa baritonilaulajana. Hänellä on miellyttävä ääni, jonka ansiosta hän pääsi jo opiskeluaikana Yleisradiolle kuuluttajaksi, sitä kautta ”vakavan musiikin” osastolle kesätoimittajaksi ja vähitellen tuottajaksi viestintään ja markkinointiin. Tuottajana toimiminen avasi hänelle uusia urapolkuja ja korosti Ahosessa kasvanutta tunnetta siitä, että esiintyminen ei olekaan hänen suurin intohimonsa. Tai oikeammin: ei intohimo ollenkaan. Taiteilijan identiteetti ei kehittynyt toivotulla tavalla.

Juha Ahosella siihen liittyi, ja tämä oli hänelle aika henkilökohtainenkin asia, voimakas esiintymisjännitys. Esiintymisjännitys on laulajalle todella vaikea ongelma, koska sitä on lähes mahdoton peittää yleisöltä. Se ei tullut esille, kun hän oli vaikkapa radiostudiossa, mutta koelaulutilaisuuksissa Ahosen keho petti hänet kerran toisensa jälkeen.

Musiikin parissa vietetyt vuodet – aluksi sello-oppilaana Espoon musiikkiopistossa, sitten laulun opiskelijana Sibelius-Akatemiassa ja Kölnissä – antoivat kuitenkin eväitä nykyiseenkin työhön. Ei vanhanaikainen pedagogiikka, jossa keskityttiin etsimään virheitä, vaan sen vastakohdat. Juha Ahonen oppi silloin kuuntelemisen taidon, ehkä myös muita yhteistyötaitoja ja  pitkäjänteisyyttä. Taidemusiikissa teknisen perustan rakentaminen vie hirveän pitkään, ja siinä kehittyvä tekniikka antaa mahdollisuuden lähteä ehkä vapaammin rakentamaan omaa luovaa prosessia.

Asiaan vaikutti paljon amerikkalainen harjoituspianisti, joka Kölnin musiikkikorkeakoulussa käänsi palautteen 180 astetta totutusta suunnasta eli jatkuvasta vertailusta ja virheiden osoittamisesta siihen, mikä sujuukin ja toimii. Tämä oli hirveän vahva kokemus Ahoselle. Jos ei tähtääkään aina täydelliseen suoritukseen vaan keskittyy siihen, mikä onnistuu, päästään paljon parempiin tuloksiin.

Oivallus ei kuitenkaan enää pelastanut Juha Ahosen uraa laulajana. Tunne siitä, että kaiken panostamisen jälkeen kyky ja halu ilmaista itseään taiteen kautta ei riittäisikään ammattiin asti, johti suureenn luopumisprosessiin. Pohtiessaan esiintymisjännityksen syitä Ahonen hakeutui Helsingin yliopistoon opiskelemaan käyttäytymistieteitä. Siellä hän kertoo  lopullisesti ymmärtäneensä, että hänelle on parempi auttaa muita eteenpäin kuin keskittyä itseensä. Enää Juha Ahonen ei laula edes omaksi ilokseen. Kun ei saavuta tasoa, jolla tietää kerran olleensa, motivaatiota on vaikea löytää. Solistiksi kouluttautuneelle ei yhteisöllinen musiikin tekeminenkään tuo tyydytystä.

Helsingin asukasluku ylittää pian 700 000 asukkaan rajan. Vaikka Suomen pääkaupungilla on edelleen selkeä keskusta ja siellä sijaitsee useita niin kaupungin kuin valtionkin ylläpitämiä taideorganisaatioita, kulttuuritoimintaan vaikuttaa yhä enemmän kasvavan pääkaupungin verkostomainen rakenne. Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla asioita hahmotetaankin pitkälti sitä kautta, mitä tehdään idässä, mitä tarvitaan lännessä tai pohjoisessa, ja miten palvelut kohtaavat erilaisten alueiden erilaiset asukkaat.

Tässä mielessä Helsingin verrokkikaupunkeja ovat esimerkiksi muut pohjoismaiset pääkaupungit, kuten esimerkiksi Kööpenhamina ja Tukholma. Ahonen ei missään nimessä tahdo tällä asettaa Helsinkiä muiden yläpuolelle, pikemminkin päinvastoin. On jopa pieni pelko, että koska Helsingillä on ollut mahdollisuus lisätä  kulttuurin rahoitusta valtionosuusleikkausten jälkeen, saattaa tämä osaltaan kasvattaa alueellista eriarvoisuutta Suomessa. Sitä Juha Ahonen ei soisi tietenkään tapahtuvan.

Pääkaupungin erityisasemaa korostaa paitsi valtiollisten kulttuurilaitosten keskittymä, myös vapaan kentän toimijat, joita kaupunki myös haluaa tukea. Tämän kerroksellisuuden ansiosta toimialajohtaja Juha Ahonen näkeekin luovien alojen toiminnan Helsingissä huomattavasti laajempana ja monipuolisempana kuin muissa Suomen kaupungeissa. Niiden potentiaalia vain ei hänen mukaansa juuri nyt ymmärretä esimerkiksi valtionhallinnossa.

Vapaa-ajan palveluista tulee myös eniten kuntalaispalautetta. Palaute on hyvää kuntalaisten vapaa-ajan palveluista suurimmaksi osaksi Juha Ahosen mukaan. Asukkaat ovat melko tyytyväisiä liikuntapalveluihin, kirjastoihin ja kulttuuritarjontaan. Nuorisotoiminnasta palautetta ei ymmärrettävästi tule yhtä paljon – mutta kun katselee ympärilleen Kontulassa sijaitsevassa Luupissa, johtopäätös on aivan selvä. Skeittihalli on lähes täynnä nuorisoa, pajoissa vallitsee rauhallinen ja keskittynyt ilmapiiri, nuorisotalolla tanssitaan ja vähän riehutaankin.

 

Hyvinvointi­alueen päättäjät kiistävät lobbauksen Pirkanmaalla: johtajien sukulaisuudesta ei ollut päättäjillä tietoa

Pirkanmaan hyvinvointialueen tarkastus­johtajaksi valittiin eläkkeelle jääneen tarkastus­johtaja Jarmo Paanasen poika. Valintaa edistäneet aluevaltuutetut pitävät häntä pätevimpänä tehtävään. Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuutetut itse kertovat, ettei tarkastusjohtajan valintaan liity poliittista ohjailua. Uudeksi Pirhan tarkastusjohtajaksi valittiin tehtävästä eläköityneen johtajan ja Tampereen työväenyhdistys ry:n puheenjohtaja Jarmo Paanasen poika Aleksi Paananen.

Aleksi Paananen.

Valinta oli yllättävä, sillä tarkastuslautakunta esitti tehtävään toista henkilöä, Rami Aaltosta. Aleksi Paananen voitti kuitenkin suljetun lippuäänestyksen äänin 43–35. Eläköitynyt tarkastusjohtaja Jarmo Paananen on SDP:n jäsen ja Tampereen työväenyhdistys ry:n puheenjohtaja. Valintaan vaikuttaneet valtuutetut kiistävät tienneensä uuden ja vanhan tarkastusjohtajan sukulaissuhteesta ennen tehtyä valintapäätöstä. SDP:n ryhmäjohtaja Taru Tolvanen kiistää vaikutusyritykset. Hän kertoo, ettei tiennyt sukulaisuudesta ennen median yhteydenottoa. Pirkkalan Toiviossa asuva SDP:n ryhmänjohtaja Taru Tolvanen ei myöskään tiennyt, että Jarmo Paananen on Tampereen työväenyhdistyksen puheenjohtaja.

Taru Tolvanen.

Myös kokoomuksen ryhmäjohtaja, rehtori Leena Kostiainen (o.s. Kulmala, s. 1966 Lempäälä) kertoo, ettei hän havainnut lobbaamista tarkastusjohtajan valinnan yhteydessä tapahtuneen.

Leena Kostiainen.

Valtuusto otti aikalisän valmisteluun

Tarkastusjohtajan valinta oli esillä jo aluevaltuuston kokouksessa 23. maaliskuuta. Tuolloin tarkastuslautakunta esitti Rami Aaltosen valitsemista, mutta Taru Tolvanen teki esityksen asian palauttamisesta valmisteluun. Tolvasen mukaan valtuutetuilla oli prosessista vielä kysymyksiä ja niihin haluttiin saada vastaukset. Kokoomuksen ryhmänjohtaja Leena Kostiainen kertoi kannattaneensa palautusesitystä, koska heränneiden kysymysten vuoksi haluttiin ottaa aikalisä. Kokoomuksen Leena Kostiaisen mukaan ryhmäjohtajilla on tapana tavata ennen kokouksia, ja yleinen käytäntö on, että suurin puolue esittää palauttamista ja toiseksi suurin kannattaa sitä. Pääsääntöisesti valtuusto äänestää ainoastaan korkeimmista johtavista viroista, kuten konserni- ja hyvinvointialuejohtajan viroista.

Ryhmänjohtaja Leena Koistiainen tähdentää, että tässä tapauksessa tarkastuslautakunnan esitys olisi käynyt Kokoomuksen ryhmälle. Kokoomuksen aluevaltuustoryhmä oli Rami Aaltosen takana. Aiemmin maaliskuussa valtuusto palautti tarkastusjohtajan valinnan uudelleen valmisteluun SDP:n aloitteesta.

Milka Hanhela.

Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuusto käsitteli tarkastusjohtajan valintaa uudestaan maanantaina 27. huhtikuuta. Kokouksessa vasemmistoliiton aluevaltuustoryhmäjohtaja ja aluehallituksen jäsen, kasvatustieteiden maisteri Milka Hanhela esitti Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen tarkastusjohtaja Aleksi Paanasta Pirkanmaan hyvinvointialueen uudeksi tarkastusjohtajaksi sekä asiasta äänestämistä. Milka Hanhelan mukaan vasemmistoliiton varavaltuutettu ja Pirhan aluevaltuuston tarkastuslautakunnan jäsen, yhteiskuntatieteiden tohtori Tiina Vaittinen oli nostanut Aleksi Paanasen nimen neljän kärkiehdokkaan joukosta. Kaikkiaan tarkastusjohtajan virkaan tuli 19 hakemusta. Vasemmistoliiton ryhmän varapuheenjohtaja Tiina Vaittinen oli perehtynyt hakijoiden ansiovertailuihin ja piti Aleksi Paanasta ehdokkaista parhaana.

Tiina Vaittinen.

Ryhmänjohtaja Milka Hanhela tuli lopulta samaan tulokseen. Hän ei kertomansa mukaan tiennyt Aleksi Paanasen demaritaustasta. Hänen mukaansa ehdolla ei ollut huonoja vaihtoehtoja. Aleksi Paanasen valintaan vaikutti hänen mukaansa kokonaisarvio.

Vihreiden ryhmäjohtaja Olga Haapa-aho kannatti Hanhelan esitystä äänestyksestä. Haapa-ahon mukaan vihreiden ryhmässä oli esitetty toive mahdollisuudesta äänestää.

Se, että merkittävän tason johtajista äänestetään, on Pirhassa normaali käytäntö, Haapa-aho sanoo. Myös muut ryhmäjohtajat pitävät äänestämistä tavallisena johtajavalinnoissa. Vaikka valtuusto päätyi eri tulokseen kuin lautakunta, vasemmistoliiton Milka Hanhelan mukaan tilanne ei ollut täysin yllättävä. Lautakunta piti esityksensä ennallaan. Tarkastuslautakunta päätti esittää Rami Aaltosta virkaan jo helmikuussa, jolloin myös Pirha tiedotti asiasta. Tässä tapauksessa asiasta oli äänestetty jo Pirhan tarkastuslautakunnassa, eikä ero ehdokkaiden välillä ollut kovin iso, hän sanoo.

Pirhan tarkastuslautakunnan äänestys käytiin 14. huhtikuuta. Lautakunnan puheenjohtajan Anne-Mari Jussilan (kok.) esitys oli Rami Aaltonen, mutta tarkastuslautakunnan jäsen Tiina Vaittinen esitti kokouksessa Aleksi Paanasta. Äänestys päättyi Rami Aaltosen hyväksi 8–4, yksi lautakunnan jäsenistä äänesti tyhjää. Tiina Vaittinen kertoo, että tutkijana ja pitkän yliopistouran tehneenä häneen arvioonsa vaikutti erityisesti Aleksi Paanasen koulutus. Myös Vaittinen ihmettelee lobbauspuheita. Hänellä ei ollut tietoa Paanasten sukulaisuudesta, eikä se olisi häneen vaikuttanutkaan. Kyse oli hänen mielestään pelkästään siitä, että hän piti Aleksi Paanasta parempana ehdokkaana.

Anna-Mari Jussila.

Aleksi Paananen on hallintotieteiden maisteri, joka on valmistunut tilintarkastuksen ja arvioinnin maisteriohjelmasta. Rami Aaltonen taas on suorittanut tradenomin ylemmän AMK-tutkinnon. Molemmilla kärkiehdokkailla on vahva kokemus hyvinvointialueilta: Rami Aaltonen työskentelee parhaillaan arviointijohtajana Varsinais-Suomessa, kun taas Aleksi Paananen toimi viimeksi tarkastuspäällikkönä Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella. Aikaisemmin Kuopion kaupungin tarkastuspäälliköksi valittiin Aleksi Paananen 1.8.2018 alkaen. Hän on työskennellyt samoin Mikkelin kaupungin konsernitarkastajana.

Nimitys nousi julkisuuteen, sillä valinta oli yllättävä ja vastoin tarkastuslautakunnan ehdotusta. Aleksi Paananen aloittaa uudessa virassaan toukokuussa. Pirkanmaan hyvinvointialue on Suomen suurin hyvinvointialue. Tarkastusjohtajan kuukausipalkka on Pirkanmaan hyvinvointialueella lähes 9 700 euroa. Pirkanmaan hyvinvointialueen uuden tarkastusjohtajan Aleksi Paanasen isä on tehtävästä eläkkeelle jäänyt tarkastusjohtaja Jarmo Paananen. Aleksi Paananen vahvistaa asian. Hän ei itse pidä asiaa merkityksellisenä. Eläkkeellä oleva tarkastusjohtaja Jarmo Paananen ei halua kommentoida sukulaissuhdettaan uuteen tarkastusjohtajaan.

Aleksi Paananen katsoo itse rakentaneensa oman uransa. Hän muistuttaa lisäksi, että sukulaisuussuhde ei estä virkaan hakemista tai valitsemista. Aleksi Paananen siirtyy Pirkanmaalle Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen tarkastuspäällikön tehtävästä.

Yllättävä äänestys muutti tuloksen

Pirkanmaan aluevaltuusto valitsi Aleksi Paanasen tarkastusjohtajan virkaan maanantaina 27.4.2026 yllättävän äänestyksen jälkeen. Aleksi Paanasta ja tarkastusjohtajasta äänestämistä ehdotti aluevaltuutettu Milka Hanhela (vas.). Esitystä kannatti vihreiden valtuutettu Olga Haapa-aho. Valtuusto äänesti tarkastusjohtajasta suljetulla lippuäänestyksellä. Aleksi Paananen sai 43 ääntä ja Rami Aaltonen 35 ääntä. Koska äänestys tehtiin suljetuin lipuin, ei ole tietoa, ketä kukin äänesti. Koska lautakunnan esitys ei ollut yksimielinen, valtuutetut äänestivät 16 ehdokkaasta, jotka täyttivät kelpoisuusvaatimukset.

Olga Haapa-aho.

19 henkilöä haki tarkastusjohtajan virkaan

Tarkastusjohtajan virkaa haki määräajassa 19 henkilöä, joista 16 täytti kelpoisuusvaatimukset. Tarkastusjohtaja osallistuu arviointikertomuksen sekä lautakunnan muiden selvitysten valmisteluun. Viran kelpoisuusehtona oli soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, toimialan tuntemus ja riittävä kokemus vaativista johtamistehtävistä. Haastattelujen jälkeen heistä neljä valittiin henkilöarviointiin; henkilöarviointiin valittiin Rami Aaltonen, Aleksi Paananen, Kirsi Pelvola ja Matti Rosvall. Tarkastuslautakunnan valintapäätös perustuu kokonaisarviointiin,​ jossa on huomioitu henkilöhaastattelu,​ työkokemus, henkilön suorittamat koulutukset ja tutkinnot sekä henkilöarviointi.

Tarkastuslautakunnan puheenjohtajistosta ja kahdesta jäsenestä sekä viranhaltijoista koostuva valintaryhmä haastatteli kuutta hakijaa joulukuussa. Heistä neljä haastateltiin uudelleen tammikuussa. Toimittajat eivät päässeet vertailemaan hakijoiden ansioluetteloja tai näkemään tarkastusjohtajan palkkaa ennen aluevaltuuston kokousta, koska vain aluevaltuutetut pääsivät näkemään nämä tiedot. Tarkastusjohtaja toimii tarkastuslautakunnan alaisuudessa ja johtaa ulkoisen tarkastuksen yksikköä. Pirhassa toimii tarkastuslautakunnan alaisuudessa ulkoisen tarkastuksen yksikkö, joka on aluehallituksesta ja sen alaisesta organisaatiosta riippumaton. Sen tehtävänä on varmistaa, että aluehallinnon toiminta ja talous ovat läpinäkyviä, tehokkaita ja vastuullisia.