Hillel Tokazier (2. osa)
Tokazierin perheeseen liittyy myös surullinen tragedia, josta Hillel Tokazier sai kuulla vasta kymmenen vuoden iässä. Jakob Tokazierin toinen sisar, Fanny (oik. Feige, s. 28.12.1910 Helsinki ja k. 2006) meni avioliittoon ei juutalaisen miehen, Bruno Ernst Nybergin (s. 27.6.1907 Helsinki ja k. 31.12.1966 Helsinki) kanssa; tämän vuoksi hänen perheensä Meier Tokazierin julistuksesta erotettiin suvusta ja katsottiin kuolleiksi. Isoäiti piti kuitenkin salaa yhteyttä tyttärensä ja tämän perheen kanssa, mutta muu suku solmi suhteet uudelleen Fannyn kanssa vasta myöhemmin. Fannyn lapset Eivor ja René ovat Hillelin serkkuja; Ernst René Anselm Nyberg (s. 13.2.1946 Helsinki) on diplomaatti, joka eläköityi vuonna 2013. Hän on toiminut mm. Suomen ulkoministeriön palveluksessa Moskovassa, Leningradissa, Brysselissä, Bonnissa ja Suomen edustajana Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä Wienissä vuosina 1992-1995. René Nyberg kirjasi äitinsä kertomuksen kirjaansa, Viimeinen juna Moskovaan (Siltala 2015).
Hillel Tokazier tapasi pian Fanny-tätinsä perheen erottamisen jälkeen ja hän tuli hyvin toimeen tätinsä kanssa, jonka kanssa hän oli myös säännöllisesti yhteydessä. Aluksi Fanny oli katkera isälleen kohtalostaan, mutta myöhemmin hän ymmärsi isäänsä: ”Ymmärrän nyt, että hän oli vain tavallinen juutalaisesta kylästä tullut fanaattinen uskovainen, joka ei tiennyt muusta kuin traditiosta.” Sukulaiset olivat järkyttyneitä, kun Fanny pian avioiduttuaan kääntyi juutalaisuudesta kristinuskoon.
Lahjakkaana urheilijana ja sellonsoittajana Jakob-isällä oli vastoinkäymisiä työelämässään. He pitivät alkuun vaimonsa veljen kanssa pukimoliikettä Tokazier-Portnoj, TO-PO, joka kuitenkin kompastui taloudellisiin vaikeuksiin. Sittemmin Jakob Tokazier erehtyi ostamaan laittomia veromerkkejä, joka oli siihen aikaan muotia. Koko porukka jäi siitä kiinni ja heidät tuomittiin puolen vuoden ajaksi Seutulaan Vantaalle lentokenttää rakentamaan. Tuon jälkeen Jakob Tokazier toimi osto- ja myyntipäällikön tehtävissä erään juutalaisen omistamassa pukimotehtaassa. Viimeiset työvuotensa hän käytti tilintarkastajan tehtävissä Wilderin omistamassa Wieniläisessä pukimossa Helsingin Kaisaniemenkadulla.
Musikaalisuus periytyi Hillel Tokazierille aivan varmasti molempien vanhempien suvuista, mutta painavin anti tuli ilmeisesti äidin, Bertha Portnojn suvun puolelta. Hillelin nimikin tuli äidin isoisän, opettaja Moshe Hillel Portnoj mukaan. Portnojt tulivat Suomeen Liettuasta ja asettuivat asumaan Turkuun. Hillel Tokazierin äidin isällä – isoisä kuoli ennen Hillelin syntymää – oli vaatetusliike Portnoj aikanaan Hämeenlinnassakin ja Hillel Tokazierin serkku, Dan Portnoj jatkaa vaatetusalalla poikansa Deif Portnojn kanssa vielä Turussa. Venäjänkielen sana Portnoj tarkoittaa räätäliä.
Bertha Tokazier työskenteli ennen oman muotiliikkeen perustamista juutalaisessa Helmi-silkkikutomossa Helsingin Lönnrotinkadulla. Vaikka ajat olivat vielä vaikeat sai Bertha veljensä lainaamilla rahoilla perustettua myymälän. Finess -niminen muotiliike toimi osoitteessa Fredrikinkatu 24. Samalla kadulla toimi paljon juutalaisten omistamia liikkeitä. Vaatekauppojen keskittyminen juutalaisten käsiin oli perua ajalta, jolloin juutalaisilla oli lupa myydä vain käytettyjä vaatteita ja tavaroita. Heistä muodostui vähitellen liikemiehiä ja yrittäjiä, jotka muodostivat osan keskiluokkaa. Heidän liikkeensä sijaitsivat lähellä Narikkatoria ja Heikikadun (nykyisen Mannerheimintien) eteläpäätä. Alueen ainut musiikkiliike oli 1950-luvulla kitaristi Herbert Abraham ”Häkä” Katzin (s. 10.12.1926 Turku ja k. 1.12.2007 Göteborg, Ruotsi) Levybaari Uudenmaankadulla.
Juutalaisissa perheissä musiikki kuului harrastuksena yleissivistykseen, kuten oli laita myös Hillel Tokazierin vanhempien kodeissa. Täysin samoin oli laita myös johdattamisessa laadukkaan kirjallisuuden piiriin. Jakob Tokazier soitti selloa amatöörinä Bragen orkesterissa, jossa musisoi muitakin juutalaisia soittajia. Veljekset Moosen ja Abraham Tokazier soittivat samoin saksofonia ja viulua. Fanny ja Riko keskittyivät pianonsoittoon. Bertha Tokazierilla oli yksi sisar ja viisi veljeä. Ruben (Rufke) Portnoj oli hyvin taitava ravintolapianisti, joka menehtyi liian varhain kuluttavan elintavan vuoksi; juuri Rufken esimerkin vuoksi Bertha-äiti pelkäsi antaa lupaa Hillelin alkaa ammattimuusikoksi. Leila Portnoj, Rubenin tytär, asuu Ahvenanmaalla ja hän on siellä toiminut suosittuna jazzlaulajana.
Abraham-veli pystytti Tampereelle erittäin hyvin menestyneen El-Pon -nimisen pukimoliikkeen, joka teki hänestä varakkaan miehen. Abraham hankki kotiinsa flyygelin ja lahjoitti vanhan pianonsa Helsinkiin Hillel Tokazierin käyttöön vuonna 1956. Daniel-serkku, Abrahamin poika, opetti boogie woogie -säestyksen Hillel Tokazierille. Vuonna 1961 Abraham muutti perheensä kanssa Israeliin.
Pianoa ja hanuria soitti Turussa asunut Efraim (Effa), jonka tytär Reine Rimón (s. 6.10.1942 Helsinki) teki huomattavan uran jazzlaulajana. Reine Rimón lauloi vuosina 1958-1960 Mauno Kalervo Maunulan (s. 20.10.1911 Helsinki ja k. 15.4.1970) yhtyeessä Ravintola Hungariassa ja sittemmin saksofonisti ja klarinetisti Leo Kähkösen (1924-1998) yhtyeessä Cabaret Fenniassa. Tunnetuinta oli kuitenki yhteistyö säveltäjä Erik Lindströmin (s. 29.5.1922 Helsinki ja k. 27.8.2015) orkesterin kanssa vuosina 1963-1965 sekä levytys Iskelmän yö. Erik Lindströmin tunnetuimpia sävellyksiä ovat mm. Muistatko Monrepos’n, Ranskalaiset korot, Pikku midinetti, Armi ja Liian vähän aikaa. Uransa pitkä tauon aikana Reine työskenteli lentoemäntänä ja lentoemäntien kouluttajana Finnairilla. Vuodesta 1981 hän lauloi Old Time Jazz Bandin solistina, mutta bändi vaihtoi vuonna 1999 nimekseen Hot Papas; yhtye soittaa edelleen New Orleans -jazzia. Reine asui San Diagossa pitkään, mutta hänet nähtiin usein esiintymässä Storyvillessä Helsingissä.
Reine veli, Fred, asuu Helsingissä ja hän on äidin puolen serkuista kaikkein läheisin Hillelille. 1980-luvun puolivälissä serkukset tutustuivat uudelleen paremmin. Siitä lähtien he ovat pitäneet viikottain yhteyttä toisiinsa. Fred on Hillelin mukaan erittäin luotettava ihminen.
Salomonin poika Ariel oli Hillel Tokazerin kanssa samanikäinen ja samoin tärkeä ystävä. Hillel vietti kesäisin heidän luonaan Naantalissa parin viikon ajan, jossa hän viihtyikin hyvin. Polja, Arielin äiti oli siivoushullu, josta Salomon sai aiheen vitsailla menneensä siivoojan kanssa naimisiin. Ariel-serkku teki merkittävän poliittisen uran ulkoministeriössä. Hän ennätti työskennellä ennen sairastumistaan Suomen suurlähetystöissä mm. Islannissa, Belgradissa sekä Yhdysvalloissa. Hillel Tokazier kävi häntä joka päivä sairaalassa katsomassa ennen hänen kuolemaansa vain 47-vuotiaana.
Lena-täti oli serkuksille samoin tärkeä ihminen. Hän tosin muutti pian sodan jälkeen Ruotsiin asumaan. Lena oli käsityönopettaja ja hänellä oli laukkuliike, Ullabels väskor, Tukholman vanhassakaupungissa. Lena avioitui Tukholmassa ja hänen ruotsinjuutalainen aviomies, Moshe Benkow, oli Ruotsin kuninkaan hovikuvaaja sekä taidemaalari. Vieläkin sukulaisten kotien seiniä komistavat hänen maalaamat muotokuvat tai katunäkymät. Moshe Benkow kuoli vuonna 1952. Lapsia heillä ei ollut, sillä ainoa lapsi kuoli synnytykseen.
Hillel Tokazierin ensimmäinen julkinen esiintyminen oli hänen ollessa viisivuotias. Hän soitti huuliharpulla ruotsinkielisessä Lekstugan -radio-ohjelmassa kappaleen En sjöman älskar havets våg, joka olikin hänelle merkittävä asia. Kirkkonummen Luoman kesähuvilalla Hillel soitteli isänsä kanssa mielellään huuliharpuilla; heidän huuliharput olivat kaksipuoleisia Hohner-Echo -merkkisiä, joiden toisella puolella sai soittaa duurissa ja toisella puolella mollissa. Perheen kodissa soi myös jatkuvasti musiikki. Kotona oli melko kattava levykokoelma ahkerassa käytössä. Isä ja äiti kävivät myös taidemusiikkikonserteissa, mutta Hillel Tokazieria ei näihin konsertteihin otettu mukaan. Uusia äänilevyjä hankittiin Uudenmaankadun Herbert Katzin Levybaarista, josta Hillel Tokazier hankki mm. päivän hittilevyjä sekä pasunisti ja viihdeorkesterin johtaja Joseph Raymond ”Ray” Conniffin (s. 6.11.1916 ja k. 12.10.2002) viihdeorkesterin levyn. Conniff teki orkestereineen ja lauluyhtyeineen vuosien 1957 ja 1974 välillä 53 menestysalbumia ja kaikkiaan uransa aikana yli sata albumia. Jakob-isä innosti poikansa kuuntelemaan suuria viihdeorkestereita sekä niiden kapellimestareita, kuten Annunzio Paolo Mantovania (s. 15.11.1905 ja k. 29.3.1980), saksalaista Werner Mülleria (s. 2.8.1020 ja k. 28.12.1998), ranskalaista Franck Pourcelia (s. 11.8.1913 ja k. 12.11.2000) ja englantilaista Georg Edward Heathiä (s. 30.3.1902 ja k. 18.11.1969).
Useat Tokazierien sukulaiset menettivät henkensä Adolf Hitlerin natsien vainoissa ja siksi Jakob-isä ei pitänyt Saksasta eikä saksalaisista tuotteista. 1960-luvulla hän vasta muutti mielipidettään. Sen sijaan saksalaisesta musiikista hän nautti, lukuun ottamatta Richard Wagnerin musiikkia.
