Vuonna 1990 sanoittaja ja taiteilija Juha Harri Vainion kuolinvuonna perustettu Juha Vainion rahastio – rahastoa hallinnoi Kotkan kaupunki ja vuonna 1954 perustettu Suomen Musiikintekijät -yhdistys – jakaa vuosittain merkittäville suomalaisille sanoittajille Kotkan Meripäivillä Juha Vainio -palkinnon. Palkinnon rahallinen suuruus on 6 000 euroa – markka-aikaan palkinnon rahallinen arvo oli 30 000 markkaa. Ensimmäinen Juha Vainio -palkinto jaettiin vuonna 1991 taiteilija Juhani Juice Leskiselle (vuoteen 2006 Pauli Matti Juhani ”Juice”” Leskinen, s. 19.2.1950 Juankoski ja k. 24.11.2006 Tampere). Vuonna 2005 muusikko Mikko Tapio Alatalo (s. 1.5.1951 Kuivaniemi) ja mainosmies Harri Mikael Rinne (s. 13.6.1948 Salo) palkittiin ensimmäisenä työparina Juha Vainio -palkinnolla. Mikko Alatalo on ollut mukana tekemässä yli 700 musiikkikappaletta, joista monet kappaleet ovat hyvin tunnettuja lauluja.

Mikko Alatalo syntyi Oulun lääninsairaalassa ja hänen kotipaikakseen merkittiin äidin silloisen kotipaikan mukaan Kuivaniemi. Kuitenkin lapsuutensa Alatalo vietti Kiimingin Alakylässä. Hän on perheensä ainoa lapsi. Mikko Alatalon isä oli pienviljelijä ja taksikuljettaja Jaakko ”Jaska” Alatalo (1924-2007) ja äiti Anna-Liisa Alatalo (o.s. Soini, 1926-2011). Mikko Alatalo lähti koulutielleen Alakylän kansakoulussa vuonna 1958. Jo seitsemänvuotiaana Mikko Alatalo eksyi musiikin harrastajaksi, lun hänen Kaisa-tätinsä hankki hänelle huuliharpun. Kaksi vuotta myöhemmin sama täti osti Mikolle Landola -kitaran. Nuori Mikko Alatalo kuunteli mielellään aikakauden iskelmiä, varsinkin Olavi Virran ja Tapio Rautavaaran laulutulkintoja. 12-vuotiaana hän tutustui ja innostui englantilaisen Beatlesin musiikkiin. Hän jäljensi toivelauluvihkoista Beatlesin hittilauluja ja alkoi itsekin laulaa niitä.

Mikko Alatalo opiskeli koulunsa ylimääräisillä musiikkitunneilla musiikin teoriaa sekä vielä myöhemmin hän opiskeli itsekseen nuottien lukemista ja kirjoittamista Tampereen kaupunginorkesterin (1942-1967) kontrabassonsoittaja Yrjö Oksalan (1917-1990) ansiokkaasta kaksiosaisesta musiikinteorian teoksesta, Musiikin perusteet (I Nuottikirjoitus ja II Rytmioppi, Fazer). Eipä aikaakaan, kun Mikko Alatalo osti itselleen puoliakustisen sähkökitaran ja perusti poikakavereidensa kanssa kotitalon vintille yhtyeen. Hän järjesti samoin Kiimingin keskikoulussa vuonna 1966 folk -klubia, jossa laulettiin muun muassa Bob Dylanin (oik. Robert Allen Zimmerman, s. 24.5.1941 Duluth, Minnesota) protestilauluja.

Arkkitehti Georg Schreck ja Komediateatterin Juhlatalo 

Georg Sckreck.

Arkkitehti Georg Wilhelm Ismael Schreck (s. 25.2.1859 Hämeenlinna ja k. 15.3.1925 Tampere) harjoitti Tampereella merkittävää rakennus-, urakointi- ja liiketoimintaa. Georg Schreckin vanhemmat olivat kruununvouti ja kapteeni Karl Fredrik Wilhelm Schreck (1826-1882) sekä Emilia Elisabet Ottiliana Ladau (1833-1910). Karl Schreck osti vuonna 1859 Pälkäneen Laitikkalasta Joensuun kartanon. Karl Fredrik Wilhelm Schreck osallistui sotilasvuosinaan Krimin sotaan ja Puolan kapinan kukistamiseen. Krimin sota eli itämainen sota käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853-1856. Sotilasuransa ja yliopisto-opintojensa jälkeen Schreck siirtyi kruununvoudiksi.

Tampereen teollisuuskoulu.

Georg Schreck opiskeli itsensä arkkitehdiksi ja valmistui vuonna 1881. Schreck perehtyi sittemmin arkkitehtuuriin ulkomaanmatkoilla, muun muassa Saksaan ja Italiaan tekemillään opintomatkoilla vuosina 1885-1886. Georg Schreck toimi heti arkkitehdiksi valmistuttuaan jonkin aikaa ylimääräisenä arkkitehtina rakennusylihallituksessa. Schreck muutti vuonna 1886 Tampereelle ja hänestä tuli Tampereen teollisuuskoulun lehtori rakennusalan ammattiaineissa sekä myös saman koulun rehtori.

Tampereen raatihuone.

Tammelan koulu.

Vuosina 1882-1885 Georg Schreck toimi opettajana Helsingin Rakennusmestarikoulussa, Tampereen teollisuuskoulun rakennusosastolla vuosina 1886-1915 sekä samaan aikaan koulun johtajana vuoteen 1912 saakka. Schreck suunnitteli muun muassa Tampereen Raatihuoneen (1890), Tampellan juhlatalon (1898), Johanneksen koulun (1898), Teiskon Aunessillan (1899), Tampereen tullikamarin ja pakkahuonerakennuksen (1901), Itämaisen kylmän hallin (1902), Tammelan kansakoulun (1911) Otran talon (1914) sekä Märketin majakan Ahvenanmerellä (1885) ja Vilppulan kirkon (1912).

Tullikamarin pakkahuone.

Johanneksen koulu.

Arkkitehti Georg Schreck perusti yhdessä insinööri L. E. Kjäldmanin ja konttoristi Fredrik Tukiaisen kanssa vuonna 1888 rautakauppa-alalla toimineen Otra Oy:n, joka toimi vuoteen 1918 saakka nimellä Tampereen Rakennuskonttori, ja vuoteen 1937 asti nimellä Oy Tampereen Rakennuskonttori Ab. Myöhemmin rautakaupan osakkaaksi tuli kauppias Anton Hahl (1865-1931), jonka kanssa Georg Schreck johti liikettä menestyksellisesti vuodesta 1897 lähtien. Vuonna 1914 Otran toimitalo valmistui Hämeenkatu 23:een. Georg Schreck omisti Tampereella talon osoitteessa Hallituskatu 25 sekä Ylöjärvellä Pohtolan kartanon. Arkkitehti Schreck toimi kunnallispolitiikassa ja 8.3.1893 Tampereen Kaupunginhotellissa perustetussa Tampereen Teknillisessä Seurassa. Georg Schreck kuului Tampereen kaupunginvaltuustoon jopa 27 vuoden ajan ja hän oli viimeksi valtuutettuna vuonna 1918. Schreck kuului samoin Tampereen kauppaopiston johtokuntaan ja Tampereen teknillisen opiston ja teollisuuskoulun johtokuntiin. Vuonna 1919 Georg Schreck sai Tampereen teknillisen seuran kunniajäsenyyden.

Otran talo.

Vuonna 1893 Georg Schreck avioitui Anna Katariina Forsmanin kanssa. Heidän avioliitosta syntyivät lapset Katri, Erik, Matti, Mary, Kaarlo ja Arne. Kymmen viime vuoden aikana Georg Schreck omisti ja viljeli Ylöjärvellä Pohtolassa sijainnutta maakartanoaan. Aikalaiset pitivät Georg Schreckiä luonteeltaan hiljaisena ja hyväntahtoisena; hän ei myöskään pyrkinyt yhteiskunnallisesti näkyville paikoille. Georg Schreckin ystäväpiiri oli samoin hyvin laaja. Arkkitehti Georg Schreckin pojan Matti Schreckin tyttärentytär, Helsingin Oulunkylässä asuva kirjailija Päivi Tuulikki Tapola (s. 8.10.1953 Helsinki) on kirjoittanut arkkitehti Sschreckin elämäkerran, Rakentajan elämä – Georg Wilhelm Ismael Schreck, 2011.

Tampereen Komediateatterin Juhlatalo.

Uusrenessanssityylinen Tampereen Komediateatterin Juhlatalo – entiseltä nimeltään Tampellan juhlatalo – sijaitsee Tampereella Tampellan kaupunginosassa osoitteessa Lapintie 3. Juhlatalo valmistui vuonna 1897 kaksikerroksiseksi ja talo toimi alun perin Tampellan -yhtiön tiloina. Juhlatalo rakennettiin alkujaan Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n (Tampella) ja sen henkilökunnan kokousten ja juhlatilaisuuksien pitopaikaksi. Talon rakentamista alettiin suunnitella vuonna 1885 ja juhlatalon varsinainen rakentaminen tapahtui vuosina 1895-1897; käyttöön talo otettiin vuonna 1897. Vuodesta 1994 lähtien juhlatalo on ollut Tampereen Komediateatterin päärakennuksena.

Vuoteen 1925 saakka Tampellan juhlatalossa sijaitsi myös tehtaan ruokala ja sen jälkeen taloon muutti tehtaan poliklinikka. Talossa kokoontuivat muun muassa Tampellan konepajan ja pellavatehtaan soittokunnat, kaksi urheiluseuraa, Konepajan Tempaus ja Pellavatehtaan Riento sekä raittiusseura Aamurusko, josta myöhemmin tuli Tampereen Raittiusseura. Talossa on jossakin vaiheessa toiminut myös kirjasto.

Esko Raipia.

Tapio Parkkinen.

Vuonna 1994 Tampella juhlataloon muutti näyttelijä Esko Juhani Raipian (s. 24.6.1946 Ikaalinen ja k. 21.11.2022 Tampere) ja teatteriohjaaja, käsikirjoittaja ja dramaturgi Tapio Juhani Parkkisen (s. 17.2.1943 Toholampi) vuonna 1991 perustama Tampereen Komediateatteri ja vuonna 1998 juhlatalon omistajaksi tuli Raipian Kiinteistöt Oy. Komediateatterilla on samoin kesäisin käytössä oleva ulkonäyttämö rakennuksen yhteydessä ja vuonna 2009 rakennettiin talon sisäpihalle kesäteatterin yhteyteen vielä Paviljonki -ravintola. Teatterin yhteydessä toimii Suomen Teatteriopisto vuonna 1995; vuoteen 2004 saakka Teatteriopiston nimi oli Tampereen Komediateatterin oppilaskoulu. Syksyllä 2006 valmistui juhlatalon kellarikerrokseen teatterin päänäyttämö, jossa on 256 katsojapaikkaa. Juhlatalon tiloissa järjestetään samoin kokouksia sekä juhla- ja koulutustilaisuuksia. Vuodesta 2026 Tampereen Komediateatterin toisena näyttämörakennuksena juhlatalon lisäksi toimii Hämeenkatu 30:ssä Tuulensuun palatsi, nykyiseltä nimeltään Komediateatterin Palatsi. Tuulensuun talon suunnitteli arkkitehti Bertel Evert Strömmer (s. 11.7.1890 Ikaalinen ja k. 18.4.1962 Tampere).

Komediateatterin Palatsi.

Tampereen ensimmäinen kaupunginjohtaja 

Kaarle Nordlund.

Kaarle Nordlund (s. 24.1.1889 Nakkila ja k. 8.1.1943 Tampere) oli Tampereen kaupungin ensimmäinen kaupunginjohtajan tittelillä valittu kaupunginjohtaja. Aikaisemmin Tamperetta olivat johtaneet pormestarit. Kaarle Nordlund oli Tampereen kaupunginjohtaja vuosina 1929-1943. Puoluetaustaltaan Nordlund oli sosiaalidemokraattisen puolueen jäsen. Kaarle Nordlundin aviopuoliso oli jyväskyläläinen Alli Kässi (1897-1955); heillä oli kaksi yhteistä lasta.

Kaupunginjohtaja Kaarle Nordlund ottaa vastaan presidentti Svinhufvudin hänen tullessa Tampereelle vuonna 1934.

Kaarle Nordlund syntyi Nakkilan Kukonharjan Tynin talossa kiertokoulunopettaja Adam Filemon Nordlundin (1831-1892) ja Euran (entisen Kiukaisten) Panelian kylästä kotoisin olleen Amanda Josefina Karlstedtin (s. 1858) perheeseen. Adam Nordlund toimi Nakkilan kunnallislautakunnan puheenjohtaja sekä Nakkilan kunnan esimiehiä. Kansakoulun jätettyään Kaarle Nordlund työskenteli harjoittelijana Valtionrautateillä vuosina 1907-1914. Nordlund suoritti samalla Vaasan kauppakoulun vuonna 1911. Kaarle Nordlund aloitti vuonna 1914 Jyväskylässä ilmestyneen sosiaalidemokraattisen Sorretun Voiman taloudenhoitajan tehtävät. Nordlund toimi samoin Jyväskylän työväenyhdistyksen puheenjohtajana.

Kaarle ja Alli Nordlund.

Kaarle Nordlund oli syksyn 1917 aikana Jyväskylän vallankumousneuvoston jäsen. Suomen sisällissodan sytyttyä 27.1.1918 hänet vangittiin jo helmikuussa ja toimitettiin heti Kokkolan vankileirin ja Vaasan lääninvankilan kautta kesäkuussa Tammisaaren vankileirille Dragsvikiin. Tammisaaren vankileirillä oli kesäkuussa 1918 yhteensä 8 597 vankia eli 11 prosenttia punavankien kokonaismäärästä. Olot Tammisaaren vankileirillä olivat poikkeuksellisen surkeat ja kuolleisuus oli korkea vankien joukossa. Vankeja kuoli nälkään ja tauteihin kesäkuun ja joulukuun välisenä aikana vuonna 1918 yhteensä 2 873 henkilöä, eli noin joka kolmas vanki. Vankien kuljetus ja vankileirin huono hygienia aiheutti punatautia ja toisintokuumetta ja aliravitsemus lisäsi kuolleisuutta. Sitten kun ruokaa saatiin, niin vangeille tarjottiin ”kalliokalaa” eli lipeäkalaa ja akanoista leivottua leipää, ”murikkaa”, joka rikkoi heidän suolistonsa.

Kaarle Nordlundista tehtiin Tammisaaren vankileirin lääkintämiesten esimies eli pääsanitääri. Elokuussa 1918 Nordlund tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta. Kaarle Nordlundin syyksi katsottiin kiihotuskirjeiden laatiminen Sorrettujen Voima -lehteen sekä vallankumousneuvoston jäsenenä hänen katsottiin sekaantuneen yleislakon aikana Jyväskylässä tapahtuneisiin vakivaltaisuuksiin ja ryöstöihin.

Syksyllä 1918 Kaarle Nordlund armahdettiin. Armahduksen jälkeen Nordlund palkattiin Keskenäisen vakuutusyhtiö Turvan johtajaksi Tampereelle. Vakuutusyhtiö Turva oli perustettu vuonna 1910 Tampereella työväestön ja työväenyhdistysten tarpeisiin nimellä Hämeen Työväen Keskinäinen Paloapuyhdistys. Tämä yhdistys oli aikanaan tarpeen, sillä muut vakuutuslaitokset eivät mielellään tai ainakaan kovin halvalla vakuuttaneet paloherkkiä puisia työväentaloja. Vakuutusyhtiö Turvan toiminta keskeytyi sisällissodan seurauksena hetkeksi. Vasta 1930-luvulla vakuutusyhdistyksestä tehtiin yhtiö, jonka nimeksi vaihtui Työväen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva.

Josef Grönberg.

Kaarle Nordlund valittiin vuonna 1922 sosiaalidemokraattien edustajana Tampereen kaupunginvaltuustoon ja jo seuraavana vuonna hänestä tuli kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja. Vuonna 1929 Kaarle Nordlund valittiin uuden kunnallislain – kaupunkien kunnallislaki (108/1917) tuli voimaan vuoden 1918 alussa - edellyttämään tehtävään Tampereen ensimmäiseksi kaupunginjohtajaksi. Nordlund oli samoin Suomen Kaupunkiliiton varapuheenjohtaja sekä Osuusliike Voiman hallintoneuvoston varapuheenjohtaja. Kaarle Nordlund kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana tammikuussa 1943. Hänet on haudattu Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle, jonka vihki käyttöön 25.7.1880 pappi ja valtiopäivämies sekä Messukylän kirkkoherra Josef Grönberg (s. 19.2.1813 Ylöjärvi ja k. 11.1.1903 Messukylä. Vihkiessään vuonna 1880 Kalevankankaan hautausmaata Mikkolan talossa syntynyt Grönberg julisti jylhästi: ”Tässä teille tamperelaiset on se paikka, jossa ei auta advokaattien temput eikä sikunasihteerien koukut. Täällä kaikki teidän riitanne päättyvät, ei täällä ylimyksiin vedota. Täällä vallitsee Jumalan totuus.”

Kaarle ja Alli Nordlundin hauta on Kalevankankaan hautausmaalla.

 Tampereella juhlittiin lauantaina 8.8.2026

Viime vuonna 95-vuotista taivaltaan juhlinut Tampereen Filharmoninen orkesteri avasi soittokautensa lauantaina 8.8.2026 klo 18 Sorsapuiston yleisölle vapaassa konsertissa. Puistokonserttia olivat mahdollistamassa Tampere Filharmonian lisäksi myös Tampere-talo sekä Tampereen Energia. Konsertin kapellimestarina toimi ylikapellimestari Matthew Halls ja tenorisolistina lauloi Tuomas Katajala. Lauantain puistotilaisuus alkoi jo kello 15-17.40, jolloin S-Wings by DJ Juissi soitteli monille tuttuja pop- ja rockhittejä svengaavina swingeinä ja jouhevina jazzversioina.

Ylikapellimestari Matthew Halls.

Samana lauantaina myös Tampere-talon Muumimuseo oli vapaasti avoinna, sillä siellä vietettiin lapsiperheille suunnattua Muumi – Suuri juhlapäivä -tapahtumaa. Puistoksi 1930-luvulla valmistunut Sorsapuisto on nykyisin 4,2 hehtaarin kokoinen vapaa-ajanvietto sekä virkistysalue Tampereen Tullin kaupunginosassa. Sorsapuiston laitaan Kalevantien ja Yliopistonkadun kulmaan valmistui vuonna 1990 Tampere-talo, jonka suunnittelivat arkkitehdit Esa Erkki Piironen (s. 25.10.1943 Turku) ja Sakari Aartelo (s. 24.8.1941 Pori). Tampere-talon salien akustiikkasuunnittelun teki arkkitehti ja professori Alpo Artturi Halme (s. 17.12.1929 Viiala). Vuonna 2016 valmistui Tampere-taloon uusi laajennusosa. Aikaisemmin Tampere-talon paikalla sijaitsivat teurastamo ja sen jälkeen vuosina 1964-1972 Tampereen eläintarha.

Sorsapuiston alueella sijaitsi vielä 1900-luvun alussa perunapeltoja sekä pieni vaatimaton lähde. Lähde puhkesi pieneksi lammeksi joko vuonna 1902 tai 1903 ja lampea kutsuttiin Tammelanlammeksi. Sorsapuiston välittömässä läheisyydessä sijaitseva Lähteenkatu on nimetty Tammelanlammen paikalla olleesta lähteestä. Vasta 1930-luvun alussa Tammelanlammen ympärille rakennettiin virkistysalue työttömyystöinä. Tammelanlampeen istutettiin 1930-luvulla kesyjä sorsia, minkä vuoksi lampea alettiin kutsua Sorsalammeksi.

Tenori Tuomas Katajala.

Sorsapuisto on vuosikymmenten saatossa ollut lapsiperheiden suosiossa, sillä puistoon on sijoitettu useita lapsille mieluisia leikkipaikkoja. Puistoon perustettiin vuonna 1956 lasten liikennepuisto sekä kahluuallas liukumäkineen. Lasten liikennepuistossa oli samoin käytöstä poistettu junaveturi, joka oli siirretty sinne tarpeettomana Harvialan kartanolta, Janakkalasta. Lasten liikennepuisto siirrettiin 1980-luvun lopulla Kalevan kaupunginosaan.

Tampere Filharmonian puistokonsertin ohjelma oli seuraava:

Johann Strauss: Alkusoitto operetista Lepakko

Giacomo Puccini: Intermezzo oopperasta Suor Angelica

Giacomo Puccini: Cavaradossin aaria E lucevan le stelle (Tähdet loistivat taivaan) oopperasta Tosca

Giuseppe Verdi: Alkusoitto oopperasta Luisa Miller

Ernesto de Curtis: Non ti scordar di me (Älä unohda minua)

Georges Bizet: Musiikkia oopperasta Carmen: Alkusoitto, La Aragonaise, Seguidilla, Habanera

Franz Lehár: Dein ist mein ganzes Herz (Sun on mun sydämein) operetista Hymyn maa (Das Land des Lächelns)

Benjamin Britten: Myrsky (Storm) sarjasta Four Sea Interludes oopperasta Peter Grimes

Pjotr Tšaikovski: Lenskin aaria Kuda, kuda oopperasta Jevgeni Onegin

Pjotr Tšaikovski: Musiikkia baletista Joutsenlampi: Kohtaus, Masurkka, Pienten joutsenten tanssi (Danse des cygnes), Valssi

Sääli vain, etteivät Tampereen kaupungin virkamiehet ja johtajisto ymmärrä ilmeisesti Tampere Filharmonian ja Tampere-talon aivan poikkeuksellisen hienoa arvoa kaupunkimme maineelle. Samana lauantaina kokematon Tampereen pormestari Ilmari Nurminen kutsui kaupungin vieraaksi veronmaksajien rahoja tuhlaten 100 henkilöä ensin Raatihuoneelle syömään ja sen jälkeen Ratinan stadionille seuraamaan Eppu Normaalin päätöskonserttia illalla. Sadan henkilön kutsuminen Tampereen kaupungin vieraaksi maksoi kaupungille kaikkiaan 22 190 euroa. Kutsuvieraiden joukossa vieraslistalla oli useita hallituksen ministereitä sekä kansanedustajiamme. Kutsuvieraista 38 oli vieraiden aveceja.

Hallituksen ministereistä kutsuttuina paikalla olivat valtiovarainministeri Riikka Purra (ps), sisäministeri Mari Rantanen (ps), liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd). Kansanedustajista kutsuvieraina näyttäytyivät Veijo Niemi (ps), Aleksi Jäntti (kok), Arto Satonen (kok), Sofia Vikman (kok), Marko Asell (sd), Lauri Lyly (sd), Piia Viitanen (sd) ja Sari Tanus (kd). Kansanedustajien ja ministereiden lisäksi paikalla oli myös kuntapomoja, ministeriöiden johtajia, toimitusjohtajia ja tamperelaisia kuntapoliitikkoja.

Pormestari Ilmari Nurmisen (sd) 8. elokuuta isännöimä tilaisuus sisälsi:

• Ruoka- ja juomatarjoilun Raatihuoneella (80 euroa)

• Pääsylipun Eppu Normaalin jäähyväiskeikalle (129,90 euroa)

• Drinkkilipun stadionilla (12 euroa)

Lahjan arvo oli yhteensä 221,90 euroa.

Lähde: Tampereen kaupunki

Kutsuvieraslista:

Aalto-Setälä Sari	toimitusjohtaja, Music Finland
Asell Marko	kansanedustaja (sd)
Auvinen Oskari	kaupunginjohtaja, Kangasala
Damski Juhani	kansliapäällikkö, ympäristöministeriö
Eskelinen Antti	toimitusjohtaja, Tampereen kauppakamari
Essayah Sari	maa- ja metsätalousministeri (kd)
Evilä Tommi	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (kok)
Grann Hanna-Maria	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Heikkinen Tuomas	kansliapäällikkö, Turku
Heinämäki Anna-Kaisa	vetovoima- ja edunvalvontajohtaja, Tampere
Jarva Marko	pormestari, Pirkkala (kok)
Jussila Anne-Mari	kaupunginvaltuuston jäsen (kok)
Jussila Perttu	kaupunginhallituksen 3. varapuheenjohtaja (vihr)
Jäntti Aleksi	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kok)
Järvisalo Vilma	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (vihr)
Kaivonen Kirsi	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Kallio Kalle	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Kari Mia	puheenjohtaja, Muusikkojen liitto
Karvonen Minna	pääjohtaja, Kansallisgalleria
Kemppi Saara	tapahtumapäällikkö, Turku
Keskinen Maggie	puoluesihteeri (kok)
Kirkkola Antti	tapahtumajohtaja, Turku
Kuusisto Juha	kaupunginjohtaja, Orivesi
Kuusisto Tiina	suhdetoimintapäällikkö, Tampere
Latvala Mikko	kunnanjohtaja, Vesilahti
Loukaskorpi Johanna	kaupunginvaltuuston jäsen, kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (sd)
Lyly Lauri	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (sd)
Minkkinen Minna	kaupunginvaltuuston 3. varapuheenjohtaja (vas)
Niemi Esa	puheenjohtaja, Suomen Judoliitto
Niemi Veijo	kansanedustaja (ps)
Nurminen Ilmari	pormestari, Tampere (sd)
Ojala Iina	kaupunkibrändi- ja markkinointijohtaja, Tampere
Ovaska Jouni	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kesk)
Pajari Noora	kunnanjohtaja, Lempäälä
Pesä Perttu	tapahtumajohtaja, Tampere
Piiparinen Pauli	kaupunginjohtaja, Ylöjärvi
Pikka Pauliina	kaupunginjohtaja, Nokia
Porttikivi Ilkka	kaupunginvaltuuston jäsen (sd)
Purra Riikka	valtiovarainministeri (ps)
Ranne Lulu	liikenne- ja viestintäministeri (ps)
Rantanen Mari	sisäministeri (ps)
Rintamäki Juha	ylijohtaja, opetus- ja kulttuuriministeriö
Rissanen Ruut-Maaria	maakuntajohtaja, Pirkanmaa
Saarikko Annika	toimitusjohtaja, YTHS
Saarteinen Saara	tapahtumapäällikkö, Tampere
Salminen Risto	toimitusjohtaja, Teosto
Sangervo Julia	kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vihr)
Satonen Arto	kansanedustaja (kok)
Savisaari Lauri	sivistyspalvelujohtaja, Tampere
Savolainen Lotta	toimitusjohtaja, Music x Media
Silvani Benjamin	yhteysjohtaja, Tampere
Tainio Hanna	aluehallituksen puheenjohtaja (sd)
Tanus Sari	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kd)
Tolonen Hannu	erityisasiantuntija, opetus- ja kulttuuriministeriö
Träskbäck Jocka	kaupunginvaltuuston jäsen, kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (kok)
Ujula Jukka-Pekka	kansliapäällikkö, Helsinki
Valtakari Anne	pormestarin sihteeri, Tampere
Viitanen Pia	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (sd)
Vikman Sofia	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kok)
Yli-Rajala Juha	konsernijohtaja, Tampere

Edwin Herbert Land (4. osa) 

Edwin Land.

David Bailey.

Helmut Newton.

Valokuvataiteilijoilla oli samoin mahdollisuus lainata Polaroid -studion 20 x 24 kameroita studion ulkopuolelle. Tästä vastineeksi valokuvataiteilijat puolestaan toimittivat Polaroid -kokoelmaan esimerkkejä Polaroid -teknologialla tuottamiaan töitä. Edwin Landin ja Ansel Adamsin kokoelmatyö ja Artist’s Support Program -ohjelman tuottamien valokuvien ohella Polaroidin Euroopan -osasto osti myös valokuvaajien, kuten David Royston Baileyn (s. 2.1.1938 Leytonstone, Essex, Englanti), Sarah Moonin (oik. Marielle Warin, s. 1941 Vernon, Eure, Ranska), Helmut Newtonin (oik. Neustädter, s. 31.10.1920 Berliini, Saksa ja k. 23.1.2004 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Josef Sudekin (s. 17.3.1896 Kolin, Böömi ja k. 15.9.1976 Praha, Tšekki) valokuvia International Polaroid -kokoelmaan.

Josef Sudek.

Dorethea Lange.

Margaret Bourke-White.

Vuonna 1990 nämä kaksi valokuvakokoelmaa yhdistettiin. Polaroid -kokoelma kasvoi sisältämään Dorothea Langen (oik. Dorothea Margaretta Nutzhorn, s. 26.5.1895 Hoboken, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 11.10.1965 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat), Margaret Bourke-Whiten (s. 14.6.1904 New York, Yhdysvallat ja k. 27.8.1971 Stamford, Connecticut, Yhdysvallat), Edward Henry Westonin (s. 24.3.1886 Highland Park, Illinois, Yhdysvallat ja k. 1.1.1958 Carmel Hoghlands, Kalifornia, Yhdysvallat), Imogen Cunninghamin (s. 12.4.1883 Portland, Oregon, Yhdysvallat ja k. 23.6.1976 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat), William A. Garnettin (s. 27.12.1916 Chicago, Illinois, Yhdysvallat ja k. 26.8.2006 Napa, Kalifornia, Yhdysvallat) sekä Ansel Adamsin teoksilla.

Edward Henry Weston.

Vuoden 2008 Polaroid Corporationin toisen konkurssin jälkeen kokoelman 16 000 valokuvasta noin 1 200 myytiin huutokaupalla vuonna 2010 Minnesotan piirin Yhdysvaltain konkurssituomioistuimen määräyksestä. Konkurssituomioistuimen päätöstä huutokaupasta seurasi jonkin verran kiistoja, koska useat taiteilijat kertoivat lainanneensa tai luovuttaneensa omia töitään kokoelmaan odottaen, että teokset pysyisivät kokoelmassa ikuisesti.

Marina Abramović.

Frank Uwe Laysiepen.

Sinänsä huutokauppa oli erittäin menestyksekäs ja se tuotti 12,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Joitakin valokuvateoksia myytiin ennätyshintaan; Ansel Adamsin teos Clearing Winter Storm, Yosemite National Park, myytiin 722 000 Yhdysvaltain dollarilla, mikä oli tuolloin Adamsin teoksista koskaan maksettu korkein hinta. Vuonna 2011 Wienin Westlicht -museo hankki yhteistyössä Impossible Projectin kanssa 4 400 vedoksen kokoelman, joka oli säilytetty Lausannen Musée de I’Élyséessä. Nämä kaksi organisaatiota maksoivat yhdessä vedoksista 705 000 Yhdysvaltain dollaria ja niihin sisältyi Marina Abramovićin (s. 30.11.1946 Belgrad, Jugoslavia) ja Frank Uwe Laysiepen (taiteilijanimi Ulayn, s. 30.11.1943 Solingen, Saksa ja k. 2.3.2020 Ljubljana, Slovenia) Ansel Adamsin, Walker Evansin (s. 3.11.1903 St. Louis, Missouri, Yhdysvallat ja k. 10.4.1975 New Haven, Cinnecticut, Yhdysvallat), Charles Thomas Closen (s. 5.7.1940 Monroe, Washington, Yhdysvallat ja k. 19.8.2021 Oceanside, New York, Yhdysvallat), David Hockneyn (s. 9.7.1937 Bradford, Länsi-Yorkshire, Englanti ja k. 11.6.2026 Lontoo, Englanti) ja Andy Warholin (oik. Andrew Warhola Jr. s. 6.8.1928 Pittsburg, Pennsylvania, Yhdysvallat ja k. 22.2.1987 New York, Yhdysvallat) teoksia. Eurooppalaisessa huutokaupassa olevista valokuvista 1 400 oli 20 x 24 tuuman Polaroid -kuvia, jotka oli tuotettu Landin taiteilijaohjelman puitteissa.

Walker Evans.

Charles Closen.

Edwin Land erosi Yhdysvaltain 37. presidentin, Richard Milhous Nixonin (s. 9.1.1913 Yorba Linda, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 22.4.1994 New York, Yhdysvallat), presidenttineuvonantajan paikalta Watergate -skandaalin aikana vuonna 1973. Land pääsi yhdeksi Nixonin pahamaineiselle poliittisten vastustajien listalle alkuperäisten 20 suurimman vihollisen jälkeen.

Richard Nixon.

Thomas Alva Edison.

Elihu Thomson.

Pikakameroidensa valtavasta suosiosta huolimatta Edwin Landin Polavision -pikaelokuvajärjestelmä oli taloudellinen katastrofi ja lopulta Edwin Land erosi Polaroidin puheenjohtajan tehtävästä 27.7.1982. Jättäytyessään eläkkeelle Landilla oli hallussaan 535 patenttia ja ainoastaan Thomas Alva Edison (s. 11.2.1847 Milan, Ohio, Yhdysvallat ja k. 18.10.1931 West Orange, New Jersey, Yhdysvallat) 1093 patentilla sekä Elihu Thomson yli 700 patentillaan olivat patenttien määrässä Edwin Landia edellä. Vaikka Edwin Landin varsinaiset työvelvoitteet vähenivät, hän ei silti jättänyt intohimoaan tutkimustyötään kohtaan; Land päätti jatkaa värinäön parissa tutkimustaan. Edwin Land vieraili vuodesta 1978 lähtien säännöllisesti Semir Zekin laboratoriossa Univercity College Londonissa osallistumalla neurobiologi Semir Zekin (s. 8.11.1940) värinäkökokeisiin. Vaikka he eivät koskaan julkaisseetkaan yhdessä mitään, Edwin Land suunnitteli gelatiinisuodattimet Semir Zekin Nature -lehdessä vuonna 1980 julkaiseman värinäön fysiologiaa käsittelevän artikkelin tueksi. Näitä suodattimia ja varsinkin pitkäaaltoista suodatinta, käytettiin myöhemmin DNA:n rakenteen yksityiskohtien tutkimiseen.

Semir Zeki.

Ennen Edwin Landin kuolemaa Semir Zeki neuvotteli tiedeseura ja tiedeakatemia Royal Societyn – Royal Society of London for Improving Natural Knowledge - kanssa saadakseen sivun Royal Societyn jäsenten kirjasta Edwin Landin allekirjoitettavaksi Yhdysvalloissa, sillä Land oli liian sairas osallistuakseen allekirjoitusseremoniaan Lontoossa. Kirja lopulta allekirjoitettiin pienessä yksityisessä seremoniassa Edwin Landin kotona Cambridgessa, Massachusettsissa, hänen vävynsä läsnä ollessa. Semir Zeki luki viitteet ja englantilainen molekyylibiologi Hugh Esmor Huxley (s. 25.2.1924 Birkenhead, Cheshire, Englanti ja k. 25.7.2013 Woods Hole, Massachusetts, Yhdysvallat) hyväksyi Edwin Landin virallisesti tiedeseuran jäseneksi.

Edward Mills Purcell.

Toinen Royal Societyn ulkomaalainen jäsen, joka samoin allekirjoitti kirjan samassa tilaisuudessa, oli fyysikko ja ydinmagneettisen resonanssin löytäjä, Edward Mills Purcell (s. 30.8.1912 Taylorville, Illinois, Yhdysvallat ja k. 7.3.1997 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat), joka oli Edwin Landin ystävä. Kerrotaan, että ainoat muut kerrat, jolloin Royal Societyn kirja on viety Lontoon ulkopuolelle allekirjoitettavaksi, olivat Sigmund Freudin ja Winston Churchillin allekirjoitukset, jotka he molemmat allekirjoittivat omissa kodeissaan. Edwin Land perusti myöhempinä vuosinaan Rowland Institute for Sciencen, josta Land löysi tyhjän tontin Charles Riverin vierestä Kendall Squarella.

Appleton oli Edwin Landin koti Cambridgessa.

Edwin Land kuoli 81-vuotiaana Cambridgessa, Massachusettsissa, 1.3.1991. Land haudattiin Mount Auburnin hautausmaalle Cambridgeen. Häntä jäivät kaipaamaan Helen ”Terre” Maislen, jonka kanssa hän ehti olla avioliitossa vuodesta 1929 lähtien ja heidän kaksi tytärtään Jenifer ja Valerie. Kaikki perheenjäsenet kieltäytyivät paljastamasta Edwin Landin kuolinsyytä. He eivät pitäneet ajatuksesta, että lehdissä kirjoitettiin Edwin Landista, vaan halusivat mielummin jättää Landin muistona perinnöksi tämän tieteelliset työt persoonallisuuskultin luomisen sijasta. Samasta syystä omaiset antoivat laboratoriotyöntekijöiden silputa Edwin Landin henkilökohtaiset paperit ja muistiinpanonsa hänen kuoleman jälkeen. Muistiinpanoja oli niin paljon, että niiden tuhoaminen kesti kolme vuotta.