Hillel Tokazier (13. osa) 

Hillel Tokazier.

EMI:n kanssa levytyssopimus kun ei onnistunut, niin Finnlevyn kanssa sopimus saatiin lopulta tehtyä. Levyn julkaisi Finnlevyn omistama Hi-Hat Records, jota johtivat Kaarlo Johannes ”Kalle” Toriseva (s. 28.9.1946 Kokkola ja k. 6.2.2026 Helsinki) ja Tuomo Antero ”Tommi” Liuhala (s. 1946); heidän sihteerinään toimi energinen Maikku Markkula. Hi-Hat Records oli kilpaileva levy-yhtiö Love Recordsille, sillä myös Finnlevy tahtoi olla mukana omaehtoisen suomalaisen rockmusiikin tuotannossa. Vanhempana yhtiönä Love Records vain oli haalinut talliinsa muun muassa Wigwamin, Royalsin, Piirpauken ja Tabula Rasan. Hi-Hat Recordsin valttikortti oli vain Kalevala tässä genressä. Rotox teki singlen, joka sisälsi kappaleet Rotox-robotti ja Alan keisari. Levyn julkistaminen tapahtui Tavastian keikalla elokuussa 1975. Keikkakin meni hyvin ja yleisö Tavastialla piti bändistä.

                                                                                         Tommi Liuhala.

Keikkoja Rotoxille myytiin Helsinkiin ja myös maaseudulle; isojen kaupunkien klubit käyttivät esiintyjinä rockbändejä. Näitä olivat muun muassa Pakkahuone Tampereella ja Kåren Turussa. Rotox kävi myös Ruotsin puolella keikkailemassa esimerkiksi Tukholman pienessä Bullerby -musiikkipubissa, joka oli varsinkin musiikkiväen suosiossa. Bändi sai kyllä innostuneen vastaanoton, mutta keikkapalkkiot olivat kiven takana, sillä yhtiön kulut olivat suuret. Onneksi yhtyeen soittajilla - Eero Raittista lukuun ottamatta – oli mahdollisuus hankkia sivutuloja studiosoittajina.

Rotox.

Levy-yhtiö halusi panostaa LP-levyn tekemiseen ja studioksi sovittiin Tukholman laadukas Decibelin äänitysstudio. Yhtye lähti levyntekoon Tukholmaan tuottaja Tommi Liuhalan kanssa. Decibelin studio sijaitsi Tukholmassa Skanssenin kupeessa Katarinahissenin alapuolella. Studio oli erittäin hyvin varusteltu viiseisimmällä tekniikalla ja hyvillä soittimilla sekä vahvistimilla. Studion äänittäjät olivat alan ammattilaisia ja itsekin muusikoita. Hillel Tokazier pääsi tällä studiolla ensimmäisen kerran soittamaan syntetisaattoria studioteknikoiden opastuksella. Yhtye asui äänitysten ajan studion yläkerran huoneissa. Muusikoilla oli paljon kunnianhimoa ja levyn tavoitteet olivat korkealla. Ensimmäinen studiopäivä meni siihen, että haettiin erinomaiset rumpusoundit äänitykseen. Viikon äänitysten jälkeen Tommi Liuhala soitti Hi-Hatin toimistoon kertoen: ”Täällä tehdään nyt historiaa!”

Myöhemmin myös hyvin monet muut suomalaiset yhtyeet käyttivät Decibelin studiota äänityksiinsä. Rotoxin albumin nimeksi tuli Etsikko. Albumi sai arvostelijoiltakin hyvän vastaanoton heti alkuun. Mutta kaupallisesti albumi oli kuitenkin floppi. Yhtyeestä kirjoitettiin näkyvästi levyn ilmestymisen jälkeen, mutta maksava yleisö ei oikein löytänyt levyä omakseen. Musiikin ammattilaisten piireissä Rotoxia kyllä arvostettiin. Yhtyeen muusikoita pyydettiin mm. erilaisten kilpailujen tuomaristoihin.

Lopulta Rotoxin heikko levymyynti ja keikkojenkin vähyys ajautui tilanteeseen vuonna 1976, että yhtyeen tarina oli päätöksessä. Toista albumia yhtye ei koskaan tehnyt. Onneksi kaikki velat saatiin maksuun ja soittajille jäi vähän varojakin, kun keikka-auto ja äänentoistokalusto myytiin. Yhtye oli lyhyen ikänsä aikana lisännyt soittajilleen tunnettavuutta, josta oli hyötyä kyllä jatkossa.

                                                                                            Kari Rydman.

Studiokeikoilla Rotoxin aikana Hillel Tokazier oli sen verran saanut jo julkisuutta, että hänelle alkoi tulla tarjouksia sävellystyöistä. Yleisradiokin tilasi häneltä pari työtä. Ensimmäisenä häneen otti yhteyttä säveltäjä, musiikinopettaja ja kirjoittaja Kari-Walter Rydman (s. 15.10.1936 Helsinki), jonka kanssa he tekivät Villahousurockin Raili Ruston ohjaamaan lastennäytelmään Villahousupakko. Hän sävelsi myös musiikin William Saroyanin näytelmään Elämäsi parhain aika, jonka ohjasi puolestaan taitava sekä arvostettu ohjaaja Jotaarkka Aleksis Vissarion Pennanen (s. 17.5.1946 Helsinki). Kaksi tuntia kestävän näytelmän musiikin tekeminen oli melko työlästä ja vaati paljon harjoitustunteja, soittamista ja säveltämistä. Tokazier sai näytelmämusiikin teosta myös hyvän korvauksen taloudellisesti. Näytelmästäkin tuli hyvin menestynyt ja sen musiikkia kehuttiin paljon.

Hillel Tokazier tarjosi mielellään koko ajan omia sävellyksiään levytettäviksi. Hän löysi pöytälaatikostaan sävellyksensä, jonka hän oli säveltänyt jo Israelissa ollessaan. Hän esitteli kappaleensa Hi-Hatissa tuottaja Tommi Liuhalalle. Tommi Liuhala kiinnostui kappaleesta ja hän otti kirjoittaakseen kappaleeseen suomalaiset sanat nimimerkillä Eki Vesterinen. Kappaleen nimeksi tuli Teryleeniä. Tommi Liuhala olisi halunnut Eero Raittisen laulavan kappaleen levylle, mutta Eero piti kappaletta täysin lapsellisena, eikä suostunut laulamaan sitä. Kun Rotoxin rumpali Upi Sorvali kuuli kappaleen, hän oli heti valmis laulamaan laulun levylle. Vuonna 1976 Teryleeniä sitten levytettiin ja Urpo Sorvali lauloi sen omalla nimellään levylle. Hillel Tokazier kehitti kappaleeseen hauskan pianosoolon. Finnlevyn tuottaja Arto Alaspää kuullessaan kappaleen studiossa nousi pystyyn ja sanoi: ”Miten lapsellista! Haluan tähän uuden pianosoolon.”

                                                                                               Arto Alaspää.

Hillel Tokazier piti puolensa eikä kappaleeseen tullut uutta pianosooloa. Kappaleesta tuli melkoinen hittisävelmä joksikin aikaa. Upi Sorvali kokosi yhtyeen ympärilleen, jolla tehtiin kokonainen albumi Urpon nimellä. Yhtye kirsi kiertueellakin, mutta suosio jäi valitettavan lyhyaikaiseksi. Teryleeniä oli kuitenkin Hillel Tokazierille ensimmäinen suuri hittikappale, jonka avulla häneltä alettiin pyytää lisää sävellyksiä.

Vanhemmista soittajakaveresta muun muassa kitaristi Antero Jakoila alkoi tarjota Hillel Tokazierille studiosoittajan töitä. Antero Jakoila tuotti Rauli Aarre Tapani ”Badding” Somerjoelle (s. 30.8.1947 Somero ja k. 14.1.1987 Helsinki) albumia Sydän lämpöä täys, joka tehtiin Love Records -yhtiölle. Hillel Tokazier oli levyllä pianistina ja hän koitti parhaansa jäljittelemällä Elvis Presleyn (s. 8.1.1935 Tupelo, Mississippi, Yhdysvallat ja k. 16.8.1977 Memphis, Tennessee, Yhdysvallat) laulamien laulujen säestävää pianistia, Floyd Crameria (s. 27.10.1933 Shreveport, Louisiana, Yhdysvallat ja k. 31.12.1997 Huttig, Arkansas, Yhdysvallat) soittotyyliä ja soundia.

                                                                                        Cisse Häkkinen.

Kitaristi Eero Lupari ja Hillel Tokazier pääsivät studiossa soittamaan Hurriganes -yhtyeen basistin Hugo Christer "Cisse” Häkkisen (s. 30.1.1951 Helsinki ja k. 26.12.1990 Espoo) ensimmäiselle soololevylle, Teen Dreams. Hillel Tokazier soitti myös Cisse Häkkisen seuraavallakin soololevyllä ja molemmat soololevyt myivät aikanaan kultaa. Cisse Häkkisen soololevyn tuotti muusikko Henry Olavi ”Remu” Aaltonen (s. 10.1.1948 Helsinki), joka välillä haukkui solistia voimakkaasti. Remu tuli vankilasta studioon aamuisin ja lähti illalla takaisin vankilaan. Remu Aaltonen nimitti Hillel Tokazieria Harmajaksi, sillä Tokazierilla oli jo tuolloin harmaa tukka. Kun Hurriganesin kiertue oli alkamassa, Cisse Häkkinen houkutteli Hillel Tokazieria mukaan kiertueelle soittamaan; Häkkinen nouti Hillel Tokazierin eräänä aamuna Lauttasaaressa sijaitsevaan Ravintola Opukseen, jossa hän joi itse Ferner Brancaa ja ehdotti Tokazierille, että tämä lähtisi yhtyeen kanssa Ruotsiin. Hillel Tokazier ei vain voinut asiaa vakavasti edes ajatella, koska sillä hetkellä hänen poikansa oli sairaana.

                                                                                            Seppo Närhi.

Hillel Tokazier oli mukana studiomuusikkona useilla Hi-Hatin poplevyillä soittamassa. Esimerkiksi sellainen levy oli Seppo Närhen (s. 2.9.1949 Äänekoski) albumi Randevuu, jonka levysovituksista vastasi kitaristi Nono Söderberg. Vuonna 1975 Seppo Närhen laulamana suuri hitti oli Hectorin sanoittama Prinsessa 65. Kappale oli käännöskappale, jonka säveltäjä oli laulaja ja pianisti Neil Sedaka (s. 13.3.1939 Brooklyn, New York, Yhdysvallat ja k. 27.2.2026 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat). Eero Raittinen ja Hillel Tokazier tekivät albumin, Eero & Hille: Good Rockin’ Tonight, joka oli silkkaa rock- ja rootsmusaa täynnä. Tämä albumi poiki tekijöilleen paljon keikkoja lisää.

Rotox -yhtyeen hajottua Eero Raittinen ja Hillel Tokazier tekivät jatkuvaa yhteistyötä. Eero Raittinen tunsi paljon soittajia Ruotsista ja ajatuksena oli tehdä heidän kanssa jotakin yhteistyötä. Henrik ”Hempo” Hildén ja Kaj Söderström soittivat aikanaan kuuluisan Pugh Rogefeltin yhtyeessä. Tasavallan Presidentin viimeisellä kiertueella Söderhamnissa Eero Raittinen oli tutustunut Hempoon. Hempo itse asuikin Söderhamnissa. Hän järjesti pienen kiertueen Ruotsissa Rotox -yhtyeelle aivan yhtyeen alkuaikoina.

Eero Raittinen ja Hillel Tokazier houkuttelivat kitaristi Nono Söderbergin mukaan soittamaan, kun tiesivät hänellä nyt olevan aikaa. Aikanaan he olisivat ottaneen Söderbergin jo Rotox -yhtyeeseen soittamaan, mutta Nono Söderberg ei tuolloin lähtenyt mukaan omien töidensä vuoksi. Ensimmäiset yhteiset treenit järjestettiin 8.11.1976 Eero Raittisen kotona Lohjan Karstussa, jota Eero itse kutsui Jurttilaksi. Harjoitukset lähtivät erittäin hyvin käyntiin uudelta bändiltä. Ohjelmistossa oli muun muassa Hillel Tokazierin kappaleita, joihin oli nyt tehty englanninkieliset sanat. Näitä kappaleita olivat mm. Ballgame ja Leaving for a New Land, jonka Hillel Tokazier oli säveltänyt Israelissa.

 Hillel Tokazier (12. osa)

Hillel Tokazier.

Israelissa bändikaveri Chicosta oli muodostunut Hillel Tokazierille hyvin merkittävä ystävä. Usein he soittokeikoiltaan palattuaan yöllä jäivät Hillelin kotitalon edustalle Tel Avivin Herzliyassa istumaan ja keskustelemaan oluen ääressä. Tuolloin Hillel sai kuulla kaverinsa soittomatkoista, huippumuusikoista ja lempimusiikista. Joskus Chico ihmetteli ääneen Hillel Tokazierille, miksi noin lahjakas kaveri ei jättäisi pankissa päivätöitään ja alkaisi ammattimuusikoksi, johon hänen eväänsä kyllä riittäisivät. Lopulta kävi niin myöhäissyksyllä 1974, että Sam Anthonyn bändin soittokeikkojen kuivuessa kasaan alkoi Hillel Tokazierkin toteuttaa pitkäaikaista haavettaan ryhtyä täysin ammattimaiseksi muusikoksi.

Hillel Tokazier viimeisteli hieman keskeneräisiä sävellyksiään kuntoon ja lähetteli joitakin sävellyksiään Suomeen koemielessä. Israelissa Hillel Tokazier oli tutustunut radio- ja televisiopersoona, kääntäjä ja runoilija Ehud Manoriin (Ehud Weiner, s. 13.7.1941 Binyamina, Palestiina ja k. 12.4.2005), joka teki myös sanoituksia lauluihin. Hän lienee Israelin kaikkien aikojen tuotteliaimpia sanoittajia, sillä hänen jäljiltään on originaali- tai käännössanoituksia jäänyt yli 1 250 laulullista. Vuonna 1998 Ehud Manorille myönnettiin Israel -palkinto poikkeuksellisesta panoksestaan israelilaiseen musiikkiin. Hän valmistui heprealaisesta Reali-koulusta vuonna 1959. Näyttelijä Ofra Fuchsin kanssa he olivat avioliitossa 40 vuotta ja heillä oli kolme yhteistä lasta.

Koska Ehud Manor teki radioon ohjelmia, hän kutsui myös muutamia kertoja Hillel Tokazierin ohjelmiinsa vieraaksi ja esitteli tätä ohjelmissaan radionkuuntelijoille. Ehud Manor oli selvästi innostunut Hillel Tokazierin tekemistä sävellyksistä ja muutamia kertoja tavatessaan ohjelmien jälkeen Hillel Tokazier luovutti hänelle joidenkin kappaleidensa demoja, joita Ehud Manor lupasi esitellä israelilaisille laulajille. Demokappaleet eivät kuitenkaan näin edenneet paikallisille laulajille ja Hillel Tokazier oli asian vuoksi hyvin pettynyt. Myöhemmin onneksi useita hänen Israelissa säveltämiä kappaleita saatiin Suomessa levytettyä. Tällainen kappale oli esimerkiksi Teryleeniä.

Israelissa ajat kävivät vaikeammiksi, mutta Tokazierit päättivät kuitenkin pitkään vielä jäädä maahan, vaikka monet heidän tuttavansa olivat poistuneet maasta. Toukokuussa 1974 heille syntyi ensimmäinen lapsi, tytär Keren. Carmelan äiti vieraili Israelissa Kerenin syntymisen jälkeen useita kertoja ja samoin vierailivat Hillel Tokazierin vanhemmat lapsensa lasta katsomassa. Jakob Tokazierin nivelreuma yllättäen huononi kovasti kesällä 1974 ja Jakob kuoli heinäkuussa. Häntä hoidettiin Heinolan reumasairaalassa pitkään. Juutalaisen tavan mukaan hautajaiset järjestetään vuorokauden kuluessa kuolemasta. Koska Keren oli vasta pieni vauva, joutui Hillel Tokazier lentämään Suomeen yksin hautajaisiin Israelista. Ylimääräisiä vaikeuksia aiheutti Kyproksen sota, jonka vuoksi ilmatila oli välillä suljettuna ja lentolippuja oli vaikea saada. Yhdysvaltalainen naapuri, Rose, joka työskenteli matkatoimistossa auttoi lentolipun saamisessa. Lennon välilasku on Saksan Frankfurtissa, jossa koneenvaihtoa Hillel Tokazier joutui odottamaan kaksitoista tuntia. Hautajaisväki toki kuitenkin odotteli Hillel Tokazierin saapumista hautajaispaikalle.

Bertha -äiti oli Jakob Tokazierin poismenon jälkeen järkyttynyt tilanteesta ja halusi itsekin kuolla pian. Hillel Tokazier käytti äitiään haudalla ja äiti taputteli hautakiveä ja sanoi tulevansa pian perässä. Varmaan hän aavisteli loppunsa lähenevän, sillä syöpä oli uusiutunut jälleen ja syöpähoidot käynnistyivät jo kolmanteen kertaan. Carmela, Hillel ja Keren Tokazier lensivät tammikuussa 1975 Suomeen ja Bertha -äiti ennätti vielä nähdä lapsenlapsensa, vaikka äiti oli jo silloin kovin sairas. Hannele -sisar oli ekonomina jo ottanut äitinsä liikeyrityksen haltuun ja valmisteli sen alasajoa sekä myyntiä. Bertha Tokazier kuoli helmikuussa 1975, noin puoli vuotta miehensä kuoleman jälkeen.

Rakkaiden vanhempiensa menetys aiheutti Hillel Tokazierille syvän kaipuun Suomeen takaisin. Hän oli jom kippur -sodan jälkeen pettynyt myös moniin asioihin Israelissa. Israelissa kaikki asiat tuntuivat kietoutuvan rahan ympärille; kaikille oli tärkeää se, mitä he omistivat ja he vertailivat toistensa elintasoa. Kansalaisten pioneerihenki oli laimentunut selkeästi. Suomeen lähtöä houkutti lisäksi vielä se, että Hillel Tokazierin ystävä Gido oli myös palannut Suomeen asumaan. Työpaikalla pankin osastonjohtaja samoin suositteli Suomeen lähtöä, sillä hänen arvion mukaan Israelilla oli edessä kovat ajat.

Bertha Tokazier säästi elinaikanaan molemmille lapsille pienen perinnön, joka auttoi myös hieman Hillel Tokazierin ammattimuusikon uran käynnistystä Suomessa. Merkittävä apu oli samoin Lauttasaaren vanhempien asunnon jääminen Hillel Tokazierin käyttöön. Lauttasaaren asunto käsitti kolme huonetta ja keittiön, mutta Hillel Tokazier sai lisäksi myös taloyhtiöltä vuokrattua itselleen työhuoneen kellarikerroksesta. Äidin liikehuoneen Hannele ja Hillel myivät. Toukokuussa 1976 Tokazierin perheeseen syntyi poika, Ilan. Suomeen muutto piti alunperin olla muutaman vuoden kestävä tilapäinen ratkaisu. Muutamia kertoja Israelissa käytyään perhe kuitenkin päätti lopullisesti jäädä Suomeen asumaan.

Eero Raittinen.

Perintörahojensa turvin Hillel Tokazier ei ollut aivan tyhjän päällä Suomeen tullessaan ja uskalsi lähteä mukaan Eero Raittisen perustamaan yhtyeeseen. Samaan aikaan hän sävelsi myös omaa musiikkiaan tulevaisuutta varten. Yhtyeellä oli melkoisia käynnistysongelmia, sillä pari kaveria, jotka olivat luvanneet tulla soittamaan yhtyeeseen, peruivatkin tulonsa. Lopulta yhtyeeseen saatiin jäseniksi kitaristi Eero Rainer Johan Lupari (s. 8.6.1949 Helsinki), rumpali, säveltäjä, sovittaja, tuottaja ja musiikinopettaja Urpo Tapani ”Upi” Sorvali (s. 31.7.1952 Helsinki ja k. 24.3.1989 Helsinki) ja basisti Urpo ”Uppe” Siitonen (s. 1.1.1954 Helsinki). Uuden yhtyeen nimeksi tuli kohtuupitkän harkinnan jälkeen Rotox. Yhtyeen ensimmäisen singlen nimeksi tuli Rotox-robotti.

Eero Lupari.

Upi Sorvali.

Yhtyeen käytännön asioiden selvittäminen vei myös tovin aikaa. Kirjanpitäjän neuvosta yhtye päätti perustaa kommandiittiyhtiön, jonka nimeksi tuli Rotox Lupari & Co. Yhtye osti Chevrolet Chevy Van -auton keikka-ajoja varten sekä palkkasi Otto Kuuselan hoitamaan keikka-ajot ja bändin miksauksen. Samoin hyvät äänentoistolaitteet tuli hankittaviksi. Hillel Tokazier marssi Ruskeasuolle Matti Tapani Sarapaltion (s. 12.11.1940 Riihimäki ja k. 23.4.2014 Las Palmas, Espanja) MS Audiotron -musiikkikauppaan ja neuvotteli kaupat äänentoistolaitteista Sarapaltion liikekumppanin, diplomi-insinööri Peter ”Putse” Stråhlmanin kanssa.

Matti Sarapaltio & Peter Stråhlman.

MS Audiotron -musiikkikauppa Ruskeasuolla vuonna 1980.

Yhtyeen harjoitukset alkoivat Pukinmäessä, Upi Sorvalin autotallissa. Eero Raittisen ja Hillel Tokazierin Israelissa säveltämistä kappaleista muodostui pääasiassa yhtyeen ohjelmisto. Ainut ongelma oli saada sanoitukset Hillel Tokazierin kappaleisiin. Etupäässä sanoitusten laatiminen jäi Eero Luparin ja Hillel Tokazierin työksi. Lupari ja Sorvali kirjoittivat yhtyeelle kaiken tarvittavan nuottimateriaalin. Yhtye neuvotteli levy-yhtiöiden kanssa levynjulkaisusta ja odotti jo puhelua EMI-yhtiön päällikön, kapellimestari ja säveltäjä Raimo Henrikssonin (s. 9.3.1938 Helsinki ja k. 10.10.2021 Vantaa) myönteistä soittoa, jota sitten kylläkään ei koskaan tullut.

Raimo Henriksson.

Lapinjärvellä lapsuutensa asunut Raimo Henriksson aloitti muusikonuransa Loviisassa. 15-vuotiaana Henriksson teki pieniä esiintymisiä harmonikkansa kanssa. Nuoruudenystävä säveltäjä, sovittaja ja jazzmuusikko Pentti Kalevi Lasanen (s. 17.9.1936 Kotka ja k. 13.3.2021 Helsinki) opetti Raimo Henrikssonille soittamisen niksit. Raimo Henriksson perusti oman jazzyhtyeen 1950-luvun puolivälissä, mutta yhtye täytyi lopettaa, kun Henriksson muutti Helsinkiin ja jatkoi siellä kauppakorkeakoulussa opintojaan. Helsingissä Raimo Henriksson liittyi Leo Lindblomin yhtyeeseen soittamaan. Erkki Melakoski pyysi vuonna 1963 Raimo Henrikssonia Sävelradio -musiikkiohjelman toimittajaksi. Henriksson toimi 1960-luvulla toimittajauransa ohella Radion tanssiorkesterin kapellimestarina. Hän teki samoin sovituksia eri iskelmäartisteille ja valvoi niiden äänityksiä. Vuonna 1971 Raimo Henrikssonista tuli EMI-levy -yhtiön Suomen osaston levytyspäällikkö.

Raimo Henriksson teki 1970-luvulla yhteistyötä monien EMI:n artistien kanssa, kuten Marion Rungin, Viktor Klimenkon ja Ritva Oksasen kanssa. Hän oli mukana levy-yhtiön toimesta myös eri laulukilpailuissa, kuten Sopotin laulufestivaaleilla. Musiikki-Fazerin musiikkikustantamon palvelukseen Henriksson siirtyi vuonna 1980 ja siellä hän vastasi kevyen musiikin kustannustoiminnasta. Myöhemmin hänestä tuli vielä kustantamon johtaja. 1990-luvun alussa Musiikki-Fazer myytiin Warner Music Finlandille ja Raimo Henrikssonista tuli Warner/Chappell Music -kustantamon Suomen osaston johtaja. Hän työskenteli kustantamon johdossa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka vuoteen 2003.Vuosina 1978-2011 Raimo Henriksson johti JASO Big Bandia. Hän oli suuri big band tyylisen jazzmusiikin ystävä ja osallistui suomalaisen big band -musiikin kehittämiseen.