Tere Sammallahti kerää lakialoitteeseen nimiä 

Kansanedustaja ja rakennusinsinööri sekä tubettaja Tere Andreas Sammallahti (s. 5.8.1981) haluaa lisää läpinäkyvyyttä valtion rahalla toimivien järjestöjen rahankäyttöön. Tere Sammallahti tuli valittua Kokoomuksen ehdokkaana Espoon kaupunginvaltuustoon vuoden 2021 kuntavaaleissa. Uudenmaan vaalipiiristä Sammallahti nousi eduskuntaan vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Kokoomuksen kansanedustaja Tere Sammallahti kerää tällä hetkellä eduskunnassa nimiä lakialoitteeseen, jossa vaaditaan julkista rahoitusta saavien järjestöjen kirjanpidon muuttamista julkiseksi. – Niiltä osin kuin avustusta on saatu, se kirjanpito olisi julkista, että päästäisiin kuittitasolla katsomaan, mihin se raha on käytetty, kansanedustaja Tere Sammallahti avaa lakialoitteensa perusideaa.

Tere Sammallahti.

Tere Sammallahtea ärsyttää todella nykytilanne, jossa kansalaiset eivätkä edes kansanedustajat pääse käsiksi tietoon siitä, mihin järjestöjen valtiolta saamaa avustusta on oikeasti käytetty. Ajattelen, että tällaisen toiminnan olisi hyvä olla läpinäkyvää, Tere Sammallahti sanoo. Tere Sammallahti kannattaa julkisen sektorin koon pienentämistä Suomessa leikkaamalla valtion ydintehtäviin kuulumattomia menoja. Hän tukee sääntelyn vähentämistä, kuten Veikkauksen rahamonopolin purkamista ja alkoholisääntelyn vapauttamista, kritisoiden esimerkiksi alkoholijuomien myyntirajoituksia ja Alkon toimintaa. Lisäksi Tere Sammallahti on tunnettu perintöveron vastustaja ja hän on ehdottanut perintöveron korvaamista luovutusvoittoverolla kirjoittamassaan pamfletissa.

Tällä hetkellä järjestöjen rahankäyttöön pääsee yksityiskohtaisesti perehtymään avustuksen antaja niin halutessaan. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan järjestöjä tukeva Stea tekee säännöllisesti tarkastuksia avustamiinsa järjestöihin.

Välillä Stean tarkastuksissa paljastuu jopa vakavia väärinkäytöksiä. Iltalehti uutisoi perjantaina tapauksesta, jossa kotkalainen sote-järjestö oli käyttänyt avustusrahaa niin räikeästi väärin, että sen rahoitus lopetettiin kokonaan. Rahoilla oli ostettu muun muassa ruokaa grilliltä ja jogurttia kaupasta, mitkä olivat vain pieni osa paljastuneista väärinkäytöksistä.

Iltalehti uutisoi jo viime viikolla toisesta väärinkäytöstapauksesta, jossa sote-järjestön rahoitus lopetettiin, kun se oli vuokrannut veronmaksajien rahoilla asunnon toiminnanjohtajalleen ja maksattanut saman johtajan työmatkat avustuksilla. Aivan täysin vastuutonta käyttää veronmaksajien rahoja tuolla tavalla, kansanedustaja Tere Sammallahti kommentoi Iltalehden paljastuksista kirjoittamaa uutista.

Kansanedeustaja Tere Sammallahti muistuttaa, että suomalainen yhteiskunta perustuu korkeaan luottamukseen ja ajatukseen siitä, että veronmaksajien rahat käytetään aidosti hyödyllisiin tarkoituksiin ja sinne, minne ne on tarkoitettukin käyttää. Verorahojen käytön läpinäkyvyyden lisääminen pitäisi Tere Sammallahden mukaan ulottaa jatkossa pidemmälle kuin pelkkiin järjestöihin.

Tämä liittyy totta kai koko valtionhallintoon ja myös kuntien ja hyvinvointialueiden rahankäyttöön. Myös sen pitäisi olla läpinäkyvämpää, jotta kansalaisyhteiskunnalla olisi mahdollisuus tarkistaa, mihin sitä rahaa käytetään, Tere Sammallahti sanoo.

Läpinäkyvyys olisi voinut Tere Sammallahden mukaan estää esimerkiksi sote-järjestöistä esiin nousseet epäselvyydet. Mitä näihin viime aikoina tulleisiin väärinkäytöksiin tulee, niin ajattelen, että jos tämä projektirahoitusten kirjanpito olisi ollut julkista, niitä ei olisi koskaan käynytkään.

Tere Sammallahden mielestä valtion rahoitus järjestöille pitäisi lopettaa kokonaan ja kanavoida tuki mieluummin hyvinvointialueiden kautta järjestöille täydentävään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotantoon. Vaikka Tere Sammallahti kiistää ajattelevansa, että suurin osa järjestökentälle annettavasta rahasta käytettäisiin korruptoituneesti, hänellä on kuitenkin suora mielipide nykytilanteesta. Salaisuuksien verhon takana tapahtuvaa suhmurointia, kansanedustaja täräyttää.

Hillel Tokazier (23. osa) 

Valtaosalle juutalaisista Jeesuksen pitäminen Messiaana tarkoittaa avointa kapinaa ja pyhäinhäväistystä; traditionaaliset juutalaiset eivät edes pidä Jeesukseen uskovaa enää juutalaisena. Israelissa tämä asia voi nousta hakijaa vastaan kansalaisuutta haettaessa, koska Israelissa ortodoksijuutalaisilla on paljon poliittista valtaa ja heitä on paljon töissä muun muassa sisäministeriössä. Hillel Tokazier saa nykyisin käydä rauhassa kirkoissa soittamassa, sillä juutalaiset katsovat hänet muusikoksi. Omassa juutalaisessa seurakunnassaan hän ei suuresti puhu omasta uskonnäkemyksestään. Yleensä juutalaisille usko Jeesukseen Messiaana on jatkuvien vuosisataisten vainojen, ristiretkien ja holokaustin aiheuttaman pelon vuoksi täysin mahdoton kynnys ylittää.

Vuonna 1980 Hillel Tokazier aloitti työskentelyn juutalaisen Hazamir -kuoron kanssa. Kuorossa oli noin kolmekymmentä laulajaa ja monet kuorolaiset olivat jo ennestään hänelle tuttuja. Hänet pyysi kuoroon mukaan kuoronjohtaja Leo Skurnik, kun kuoro oli lähdössä Yhdysvaltoihin kiertueelle New Yorkiin ja sen ympäristöön. Hillel Tokazierin elämässä kotiolot olivat juuri tuolloin vaikeat, joten hänen oli helppo lähteä Atlantin tuolle puolelle. Kuoron säestyksen lisäksi hän soitti ja lauloi pianistina myös paikallisissa baareissa. Hän sai jopa Yhdysvalloissa työtarjouksen vakituisena trubaduurina olemisesta, mutta omien kiireidensä vuoksi hän joutui kohteliaasti kieltäytymään työtarjouksesta.

André Zweig.

Vuosittain kuoro järjesti juhlat, jossa esitettiin Leo Skurnikin ja Isak Kantorin kirjoittamia sketsejä seurakunnan erikoisista henkilöistä. Heillä oli myös oma orkesteri, johon Hillel Tokazierin lisäksi kuuluivat Jorma Leskinen, Sami Javne ja Pauli Pulkkinen. Usein mukana oli laulajana André Zweig. Kuoro vieraili vuonna 1982 Lontoossa katedraalissa äänittämässä Leo Skurnikin johdolla juutalaisia lauluja omakustanteena. Äänityksen tuotti Decca -yhtiön tuottaja John Locke.

Diplomipianistiksi Leningradin konservatoriosta vuonna 1975 valmistunut Eva Jacob (s. 14.8.1951 Grozny, Tšetšenia) seurasi Leo Skurnikia kuoronjohtajana; Jacob tunnettiin hyvänä pedagogina ja pianistina. Vaikka alkuun oli vaikeuksia, uusi johtaja kuitenkin uudisti kuoroa ja kuoroa sai samoin uusia laulajia joukkoonsa. Hazamir -kuoro teki vuonna 1986 kiertueen Israelissa ja kuoro myös vieraili 1990-luvulla Jerusalemissa Zimria -kuorofestivaaleilla. Hillel Tokazier lauloi kuorossa 1990-luvun puoliväliin asti, noin viidentoista vuoden ajan. Monista kuoron jäsenistä tuli hänen hyviä ystäviä. Kuoron ohjelmistossa on vieläkin jokunen Hillel Tokazierin säveltämä laulu, kuten mm. Ensi vuonna Jerusalemissa.

Hillel Tokazier alkoi tutkia juutalaisia musiikillisia juuriaan ja tutkimuksissaan hän käytti muun muassa kuoronjohtaja Abraham Idelsohnin vuonna 1929 ilmestynyttä kirjaa, Jewish Music, josta julkaistiin uusi laitos vuonna 1992. Hillel Tokazier oli unelmoinut vanhojen juutalaislaulujen levyttämisestä jo 1970-luvulta lähtien. Hän tutki ahkerasti Sidduria, juutalaista rukouskirjaa, josta hän löysi vanhoja synagogalauluja. Näitä lauluja hän keräsi Suomen lisäksi myös Ruotsista, jossa hän vieraili melko usein omaa siskoansa tapaamassa; sisko oli muuttanut Ruotsiin vuonna 1983.

Rabbi Morton Narrowe.

Tukholman rabbi Morton Herman Narrowe (s. 15.3.1932 Philadelphia, Yhdysvallat) ihastui Hillel Tokazierin soitosta ja rabbi hankki Warburgin rahastosta apurahan Hillel Tokazierin levyn tekemistä varten. Ehtona tuen saannille oli, että levyä toimitettaisiin tietty määrä Ruotsin juutalaiselle seurakunnalle. Paljolti tästä johtuen Hillel Tokazier esiintyi paljon vuosia 1985-2000 Ruotsin juutalaisten eri tilaisuuksissa. Finngospel -levy-yhtiö kustansi tämän LP-levyn. Laulujen sanat käännettiin ammattilaisella hepreasta ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Levyllä oli myös Hhillel Tokazierin omia sävellyksiä. Levyn keskeisen muusikkoryhmän Hillel Tokazierin lisäksi muodostivat Juhani Antero Aaltonen (s. 12.12.1935 Kouvola), Raakel Johanna Lignell (o.s. Honkanen, s. 13.12.1966 Mikkeli), Bruno Korpela ja Jouko Kantola, joka myös tuotti levyn. Levyllä lauloi myös Pulssi -kuoro sekä juutalaisen koulun lapsikuoro. Vuonna 1989 ilmestyi tämä Hillel Tokazierin ensimmäinen hengellinen soololevy, Etz Chajim, Elämän puu. Hän omisti levyn omalle pojalleen, Iilanille, jonka bar mitsva -juhlaa vietettiin samana keväänä.

Hengelliseksi levyksi albumi myikin aivan hyvin sekä suomalaisissa että ruotsalaisissa hengellisissä piireissä; levyn julkaisua pidettiin jopa kulttuuritekona. Jotain arvosteluakin kuului lähinnä juutalaisen seurakunnan vanhempien joukosta. Heidän mielestään vanhat perinteiset laulut oli pilattu modernisoimalla niitä. Hillel Tokazierilla oli heille vastaus valmiina, kun hän valisti arvostelijoita kuulleensa näitä sovituksia jo Israelissa, jossa ne oli pilattu jo häntä ennemmin.

1990-luvun alussa Hillel Tokazier alkoi käydä vuosittain järjestettävillä gospelfestivaaleilla, jonka hän koki tärkeäksi. Hollannin Christian Artists -konferenssissa hän kävi kaksi kertaa; Jukka Leppilammen yhtyeen kanssa vuonna 1989 ja vuonna 1990 hän esitti omaa musiikkia Etz Chajim-levyltä. Samalla matkalla hän esitelmöi myös juutalaisesta musiikista. Hän tutustui konferenssissa useisiin eurooppalaisiin ja yhdysvaltalaisiin gospelmuusikoihin ja sai näiltä noukittua monia ideoita. Monet konferenssin luennot eri aiheista samoin tukivat hänen luovuuttaan sekä loivat uskoa jatkossakin musiikin tekemiseen.

Simo Salminen.

Varsin pian Hillel Tokazier alkoi jälleen kerätä materiaalia seuraavaa juutalaista levyä ajatellen. Hän onnistui löytämään perinteisiä slaavilaisia juutalaisia lauluja, rukouksia ja kanssanlauluja. Samoin hän haastatteli vanhempia juutalaisia synagogissa. Kaikista näistä hän kokosi levyn, Chalav udvash (Maitoa ja hunajaa), joka näki päivänvalon vuonna 1997. Suomen Lähetysseura uhrasi tähän levyyn melkoisesti rahojaan. Levyllä soittivat monet nimekkäät muusikot, kuten Peter Leo Lerche (s. 24.8.1954 Helsinki), Bruno Korpela, Raakel Lignell, Juhani Aaltonen, Pertti ”Pepa” Päivinen (s. 2.6.1955), Simo Juhani Salminen (s. 16.12.1956 Helsinki ja k. 3.3.2014 Helsinki), Raimo Antero Jakoila (s. 17.10.1945 Vaasa), Markku Luuppala ja Pekka Nylund (s. 15.6.1957). Bassoa soitti Anssi Växby (s. 1970), joka myös tuotti myöhemmin Hillel Tokazierin levyjä.

Levylle kuorosovitukset rakensi Kaarle Mannila (s. 1964), joka pyysi kuoroon mukaan oopperalaulaja ja laulunopettaja, baritoni Sören Alf Johan Lillkungin (s. 21.6.1962 Pietarsaari). Hillel Tokazierkin sai Sören Lillkungilta muutaman laulutunnin. Kuorossa lauloivat Mervi Hiltunen, Annika Hultman ja Jukka Leppilampi. Levyn äänittäjänä toimi Erkki Marjasvaara hyvin tarkalla otteella ja musiikkikorvalla. Sopraanolaulajatar Angelika Klas (Angelika Klas-Fagerlund, s. 10.3.1974 Tallinna, Viro) lauloi levyllä dueton Hillel Tokazierin kanssa kappaleessa Yehalelu (Ylistäkää). Tästä laulusta muodostui juutalaisissa juhlissa varsinainen kestosuosikki. Hillel Tokazier omisti yhden levynsä laulun, Ya’alen (Illasta lähtien), oman serkkunsa Ariel Rimonin muistolle.

Hillel Tokazier ryhtyi Maitoa ja hunajaa -levyn jälkeen valmistella jo kolmatta juutalaismusiikkia sisältävää levyään, johon hän toi lisää mukaan etnisyyttä. Lähetysseura lupautui vastaamaan levyn kustannuksista ja Hillel Tokazier toimi itse levyn tuottajana. Kolmas juutalaismusiikkia sisältävä Roots (Juuret) -levy julkaistiin vuonna 2003. Levy sai vallan hyvän vastaanoton varsinkin ruotsalaisessa lehdistössä. Hillel Tokazier käytti levyllään useita etnisiä soittimia, kuten muun muassa erilaisia lyömäsoittimia, udia (arabialaista kielisoitinta), suomalaista puusarvea ja erilaisia nokkahuiluja. Kaarle Mannilan käytti myös sovituksissa käyrätorvea ja marssirumpua. Levylle toivottiin myös klezmeriä, joten Hillel Tokazier sävelsi sille kappaleen Klezmer Train. Tämä kappale levytettiin hieman myöhemmin myös Unkarissa. Siellä orkesterina toimi Vince Palin johtama Chagall Klezmer Band, joka teki levytyksen myös Hillel Tokazierin toisestakin kappaleesta, Tevjen tanssi. Eva Jacob johti Suomen ainutta klezmeryhtyettä, Freilach mit Kneidlachia, jonka mukana myös Hillel Tokazier on soittanut.

Eero Hämeenniemi.

Henrik Otto Donner.

Juuret -levyn ilmestyttyä Hillel Tokazier sai helpommin taiteilija-apurahoja niin suomenkielisiltä kuin ruotsinkielisiltä taiteentukijoilta. Ystäväpiiri myös kasvoi levyn ansiosta. Hillel Tokazier tutustui levyä tehdessään mm. säveltäjä Eero Olavi Hämeenniemeen (s. 29.4.1951 Valkeakoski), jonka kanssa he sommittelivat bassolinjoja levylle. Ennen Juuret-levyä ilmestyi Hillel Tokazierin suomenkielinen albumi, Lauluja elämästä, jonka tuotti Antero Jakoila. Hillel Tokazier kustansi tämän levyn itse ja levylle teki jousisovituksia Henrik Otto Donner (s. 16.11.1939 Tampere ja k. 26.6.2013 Pietarsaari). Tämän levyn myötä Donnerista tuli Hillel Tokazierille hyvin tärkeä mentori sekä tienviitoittaja. Donnerilta hän sai tukea ja palautetta tekemisiinsä. Henrik Otto Donner oli poikkeuksellisen lahjakas musiikissa ja kielissä. Donner teki levyn jousisovitukset Hillel Tokazierin levylle ottamatta niistä edes palkkiota.

 

Pirha haluaa ostaa Hatanpään sairaalan Tampereen kaupungilta

Hatanpään sairaala.

Tampereen kaupunki saa Hatanpään sairaalasta noin 118 miljoonaa euroa, mikäli valtio antaa Pirkanmaan hyvinvointialueelle luvan nostaa lisää lainaa. Pirkanmaan hyvinvointialue aikoo ostaa tamperelaisille tutun Hatanpään kantasairaalan ja puistosairaalan Tampereen kaupungilta.

Lähes 120 miljoonan euron hintalappu on niin kova, että osto edellyttää lainanottovaltuutta valtiolta ja Pirkanmaan hyvinvointialueen investointisuunnitelman muuttamista. Pirhan ensi viikolla kokoontuvalle konserni- ja toimitilajaostolle esitetään, että investointisuunnitelmaa täydennettäisiin 118 miljoonan euron varauksella Hatanpään sairaalan ostamiseksi. Sen jälkeen asiaa käsitellään aluehallituksessa. Aluevaltuusto päättää suunnitelmasta todennäköisesti jo 15. kesäkuuta.

Pirkanmaan hyvinvointialueen omat rahat eivät riitä näin suureen investointiin, vaan sen pitää hakea valtiolta lisää lainanottovaltuuksia kaupan mahdollistamiseksi. Nykyiset Hatanpään alueen vuokrasopimukset ovat pääosin päättymässä vuoden 2026 lopussa. Hatanpäästä on teetetty eri vaihtoehtoja kartoittava kartoitus.

Marina Erhola.

Pirhan hyvinvointialuejohtaja Marina Erhola sanoo, että Pirha on pitänyt tärkeänä alueen ostamista kokonaisuutena eli maapohjineen. ”Tämä antaa meille mahdollisuuden alueen monimuotoiseen ja pitkäjänteiseen suunnitteluun jatkossa”, Marina Erhola sanoo tiedotteessa.

Tampereen pormestari Ilmari Nurminen (sd.) pitää hienona, että pirkanmaalaisille ja tamperelaisille tärkeät sosiaali- ja terveyspalvelut säilyvät ja kehittyvät Hatanpäällä myös jatkossa. Järjestely selkeyttää kaupungin ja hyvinvointialueen työnjakoa, kun kiinteistöt siirtyvät Pirhan vastuulle. ”Toivomme, että valtio näkee ratkaisun välttämättömyyden ja myöntää tarvittavan lainanottovaltuuden”, pormestari Ilmari Nurminen sanoo tiedotteessa.

Ilmari Nurminen.

Hatanpään sairaalassa on Tays Hatanpään ja perusterveydenhuollon yksiköitä. Siellä hoidetaan useita eri sairauksia ja tehdään monia eri leikkauksia. Hatanpään puistosairaalassa on tällä hetkellä erityisesti ikäihmisten ja kuntoutuksen palveluja. Kantasairaalassa on muun muassa perus- ja erikoissairaanhoidon tasoista vastaanottotoimintaa, toimenpideyksiköitä ja vuodeosastohoitoa. Kantasairaalassa toimii muun muassa Hatanpään sote-asema ja laaja kiirevastaanotto.

Hatanpään sairaala sai alkunsa vuonna 1914, jolloin Tampereen kaupungin omistukseen tulleen Hatanpään kartanon maille muutti mielisairaala. Tampereen kunnansairaala kärsi tilanpuutteesta, minkä takia toimintoja siirrettiin Hatanpäälle. Sisällissodan aikana rakennukset olivat sotilassairaaloina, minkä jälkeen huvilarakennuksesta tehtiin sairaala.

Bertel Strömmer.

Arkkitehti Bertel Evert Strömmerin (s. 11.7.1890 Ikaalinen ja k. 18.4.1962 Tampere) arkkitehtitoimiston ensimmäiset työt olivat usein jugendtyylisiä omakoti- ja paritaloja. Mariankadulle valmistui kolmikerroksinen kerrostalo, jonka rakennusmestari Mikko Tamminen oli piirtänyt vuonna 1916. Talon julkisivu kelpasi vasta kun arkkitehti Bertel Strömmer sen suunnitteli. Talon julkisivussa näkyi jo klassisia vaikutteita. Bertel Strömmerin perhe asui tässä kerrostalossa sisällissodan aikana. Sodan jälkeen 23.4.1918 arkkitehti Bertel Strömmer otti hoitaakseen väliaikaisesti ja samoin ehdoin kuin edeltäjänsä kaupunginarkkitehti Lambert Pettersonkin häneltä vapautunutta kaupunginarkkitehdin sivutoimista virkaa. Strömmer teki töitä kaupunginarkkitehtina ainoastaan kymmenen tuntia viikossa. Tehtävään kuului päivittäinen vastaanottoaika, joka oli klo 10-11. Näin toimien Bertel Strömmerille jäi aikaa myös oman arkkitehtitoimiston työtehtäville. Näihin aikoihin Strömmerin arkkitehtitoimiston merkittävimmät suunnittelutyöt olivat Naparstokin talo Hämeenkadulla sekä Haarlan paperitehdas Santalahdessa. Näillä suunnittelutöillään Bertel Strömmer vakiinnutti asemansa omalla arkkitehtitoimistollaan ja hän sai palkattua lisää työntekijöitä omaan toimistoonsa.

Tammikuussa 1920 Tampereen rahatoimikamari havahtui siihen, että Tampereella oli sangen paljon huonerakennusalan tekemättömiä tehtäviä, että kaupunginarkkitehdin tulisi jatkossa työskennellä kokopäiväisesti ilman omia sivutoimia. Talvella 1920 kaupunginarkkitehdin virka julistettiin haettavaksi, mutta virkaan ei tullut ainuttakaan hakemusta. Tämän jälkeen varovasti tiedusteltiin arkkitehti Bertel Strömmerin halukkuutta ottaa kaupunginarkkitehdin virka vastaan. Bertel Strömmer laittoi ehdoksi viran palkan korottamisen, kesälomasijaisen palkkaamisen virkaan, oikeuden pitää yksityistä arkkitehtitoimistoaan sekä viiden huoneen vuokra-asunnon osoittamista omalle perheelleen. Näin Tampereen rahatoimikamari joutui nöyrtymään ja hyväksymään kaikki arkkitehti Bertel Strömmerin asettamat ehdot kaupunginarkkitehdin virasta. Arkkitehti Bertel Strömmer valittiin Tampereen päätoimiseksi kaupunkiarkkitehdiksi 29-vuotiaana 23.3.1920.

Hatanpään sairaala vuonna 1935.

Bertel Strömmer esitti lokakuussa 1931 ehdotuksen, että Petsamosta sairaalan sijoituspaikkana luovuttaisiin ja Hatanpäälle tehtäisiin uusi, rajoitetumpi sairaalasuunnitelma. Tampereen kaupunginvaltuustokin päätti lopulta puoltaa tätä ehdotusta ja nyt pääsi kaupungin arkkitehtiosasto täysipainoisesti sairaalaa suunnittelemaan Hatanpäälle. Bertel Strömmerin apuna osastolla työskentelivät Jaakko Thure Laaksovirta (s. 24.7.1901 Säkkijärvi ja k. 3.7.1955 Pori) sekä Arvo Muroma ja Hugo Borgström, jotka olivat mukana juuri valmistuneessa arkkitehti Johan Sigfrid Sirénin (s. 27.5.1889 Ylihärmä ja k. 5.3.1961 Helsinki) eduskuntatalon suunnitteluryhmässä. Vuonna 1932 Arvo Muroma suunnitteli sairaalan pohjakuvia. Hugo Borgström jatkoi hänen työtään pidemmälle aina helmikuulle 1933 saakka.

Hatanpään sairaalasta pyrki tulla vain liian kallis projekti, joten potilaiden eristystilat täytyi sijoittaa osittain maanpinnan alapuoliselle kerrokselle, jotta toimenpidetilojen tarvitsemaa siipirakennusta voitiin pienentää. Lopulta koko sairaala kääntyi piirustuksilla peilikuvakseen ja sen teki Hugo Borgström elokuussa 1933. Jaakko Laaksovirta vastasi koko ajan henkilökunnan asuinrakennuksesta, kattilalaitoksesta sekä vanhojen rakennusten muutos- ja sisustustöistä.

Hatanpään sairaalan röntgenhuone.

Kaupunginhallituksen hyväksyttyä sairaalakomitean maaliskuussa 1933 tekemän ehdotuksen Hatanpään sairaalasta, suunnitelma laitettiin hyvin ripeästi täytäntöön. Pääsuunnittelija oli arkkitehti Bertel Strömmer ja pääurakoitsijana toimi Rakennustoimisto Tähtinen & Sola. Rakennustyöt alkoivat syksyllä 1933. Ennen vuoden loppua sairaalarakennuksen ja henkilökunnan asuinrakennuksen perustustyöt oli tehty ja talousrakennuksen laajennus oli vesikatossa. Rakennustyöt saivat jatkoa seuraavana vuonna. Uusiin sairaalatiloihin kaivattiin myös irtaimistoa. Sairaalalautakunta itse arvioi, että tarvitaan esimerkiksi vaihtovirtamoottoreita, leikkaussalin erikoislamppuja, keittiön yleiskone ja kaksi höyrykeittokattilaa.

Hatanpään sairaalan loppusuunnittelua teki tuolloin vielä opiskelijana ollut Mikael Nordenswan ja hänen piirustuksensa valmistuivat tammikuussa 1934. Koko Hatanpään sairaala valmistui kesäkuussa 1935. Sairaala oli 148-paikkainen erillinen sairaalarakennus, johon siirrettiin kirurginen ja sisätautien osasto. Samalla saatiin mielisairaalan potilaille lisätilaa. Sairaalaan tulivat samoin lastentautien osasto, laboratorio, röntgen, poliklinikka ja apteekki; näin saatiin kaikki tärkeimmät sairaalapalvelut tamperelaisten käyttöön. Potilaat pääsivät uuteen sairaalaan heinäkuussa 1935. Vain osa sairaalasta otettiin alussa käyttöön, koska uusi henkilökunta saapui suurimmaksi osaksi vasta syksyllä. Sisätautien ja lastenlääkärit aloittivat jo heinäkuussa uusissa viroissaan sairaalassa. Varsinaisesti loppusyksystä 1935 koko uusi sairaala oli täydellä teholla toiminnassa. Talvi- ja jatkosodan aikana tiloissa alueella toimi sotasairaala.

Wivi Lönn.

Pirkanmaan hyvinvointialue on ostamassa myös Tampereen historiallisen keskuspaloaseman Tampereen kaupungilta. Alustava summakin on selvillä: 6,7 miljoonaa euroa. Keskuspaloasema on valmistunut vuonna 1908 ja se on arkkitehti Olivia Mathilda ”Wivi” Lönnin (s. 20.5.1872 Tampere ja k. 27.12.1966 Helsinki) suunnittelema. Tämä ostos on niin paljon pienempi, että siihen Pirkanmaan hyvinvointialue saa rahat järjestymään.

Pirha on aiemmin kertonut olevansa halukas ostamaan myös Koukkuniemen yhteisöllisen ja ympärivuorokautisen asumisen yksiköt 42 miljoonalla eurolla. Tampereen kaupunki on saanut vuokratuloa näistä rakennuksista, Hatanpäästä ja keskuspaloasemasta noin 18,8 miljoonaa euroa vuodessa.

Hyvinvointialueet kyykyttävät vammaisia

Hyvin­vointi­alueet Suomessa ovat leikanneet laajasti useiden vammaisten palveluja. Henkilö­kohtaista apua korvataan muun muassa kotihoidolla, kertoo Vammaisfoorumin teettämä tuore selvitys. Vammaispalveluiden toteuttamisessa hyvinvointialueilla on merkittäviä rakenteellisia ongelmia, jotka vaarantavat vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen ja yhdenvertaisen pääsyn palveluihin. Näin kertoo Vammaisfoorumin tuore selvitys. Selvitys koostuu 424 vammaispalveluasiakkaan ja heidän läheistensä kyselyvastauksista. Kysely tehtiin kesällä 2025, kun uudistettu vammaispalvelulaki oli ollut voimassa puoli vuotta.

Vammaisfoorumi ry on vuonna 1999 perustettu 29 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö.Vammaisfoorumi edustaa Suomen vammaisjärjestöjä kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä, erityisesti Euroopan vammaisfoorumissa. Foorumin kotimainen vaikuttamistoiminta keskittyy vammaisten yhdenvertaisen osallistumisen turvaamiseen. Vammaisfoorumin tavoitteena on vammaisten henkilöiden aseman ja oikeuksien turvaaminen muuttuvassa toimintaympäristössä. YK:n vammaissopimuksen toteutumisen seurantamenettelyä kehitetään, johon liittyy tiedon kokoaminen rinnakkaisraportointia varten. Vammaisfoorumi vaikuttaa niin, että yhteiskunnan esteettömyys ja saavutettavuus lisääntyy rakennetussa ympäristössä, tiedonsaannissa, joukkoliikenteessä ja palveluissa. Vammaisten henkilöiden itsenäisen elämän, arjesta selviytymisen ja asumisen kannalta tärkeiden palvelujen saatavuutta ja laatua seurataan ja edistetään. Vammaisfoorumi edistää vammaisten henkilöiden koulutusta, työllisyyttä ja yrittäjyyttä.

Vammaisfoorumin tuoreen selvityksen mukaan vammaisten palvelujärjestelmä ei vastaa Suomen lainsäädännön ja YK:n vammaisyleissopimuksen velvoitteita. Selvityksestä käy ilmi selvästi, että vammaispalveluita leimaavat palvelujen riittämättömyys, asiakkaan kohtaamisen ongelmat, päätöksenteon hitaus ja epäselvyys sekä tiedottamisen ja neuvonnan toistuvat puutteet. Vammaispalveluissa monen yksilön kohdalla toteutuu vain arjen sujumisen kannalta välttämättömin, niin sanottu eksistenssiminimi, mutta ei kokonaisvaltainen hyvä elämä. Monet vammaiset ihmiset eivät saa sellaisia palveluja, joita he tarvitsisivat ja joihin heillä myös olisi vammansa vuoksi oikeus, tehdystä selvityksestä ilmenee.

Samoin vammaisille, kuten kaikille muillekin ihmisille, olisi tärkeää täysipainoinen hyvä elämä. Että hän pystyy käymään työssä ja opiskelemaan, ei vain hengissä pysyminen, Vammaisfoorumin puheenjohtaja Maija Aatelo huomauttaa. Maija Aatelon mukaan suurin osa vammaisista elää Suomessa köyhyysrajan alapuolella, sillä vammaisten työllisyystilanne on erittäin huono.

Maija Aatelo.

Vammaisia ohjataan yhä enemmän yleispalveluihin sen sijaan, että he saisivat vammaisille räätälöityjä palveluita. Selvityksen mukaan näin tehdään, vaikka yleispalvelut ovat ylikuormittuneita ja niiden saatavuus on riittämätöntä. Vuoden 2025 alusta voimaan tulleen uuden vammaispalvelulain ennakoitiin parantavan vammaisten ihmisten elämän laatua.

Vammaisfoorumin mielestä hyvinvointialueet vaikuttavat käyttävän lakia kuitenkin lähinnä säästämiseen ja vammaisten palveluista leikkaamiseen. Vammaisfoorumin puheenjohtaja Maija Aatelon mukaan hyvinvointialueilla tulkitaan vammaispalvelulakia niin, että henkilökohtainen ympärivuorokautinen apu voidaan korvata muutaman kerran päivässä käyvällä maksullisella kotihoidolla. Vammaisfoorumi saa jatkuvasti yhteydenottoja, joissa kerrotaan henkilökohtaisen avun korvaamisesta vammaisille kotihoidolla ja palvelujen yleisestä karsimisesta. Kotihoito saattaa saapua vammaisen kotiin vaihtelevin aikatauluin, mikä hankaloittaa arkielämän suunnittelua.

Saattaa hyvin olla tilanne, että asiakkaan tarvitsisi mennä illalla kauppaan, mutta et tiedä, tuleeko kotihoito kuudelta vai kahdeksalta, ja pystytkö menemään kauppaan, kertoo Vammaisfoorumin puheenjohtaja Maija Aatelo. Maija Aatelo kertoo, että vammaiset ihmiset ovat hyvin tietoisia ja kovin huolestuneita palvelujen karsimisista. Hänen mukaansa monet pelkäävät olla yhteydessä hyvinvointialueen vammaispalveluun, koska se saattaisi tietää uutta palvelutarpeen kokonaisarviota ja palveluiden heikentymistä.

Ihmiset pelkäävät, että tulkinta avun tarpeesta muuttuu. Me tiedämme, että tuo pelko on ihan todellinen ja siihen on syytä. Kuulemme jatkuvasti vammaisista ihmisistä, joiden palveluja on leikattu hyvinvointialueilla, Vammaisfoorumin puheenjohtaja Maija Aatelo kertoo.

Taiteilijoiden työtilat Tampereella 

Lielahden kartano.

Useilta tamperelaisilta taiteilijoilta on vaarassa lähivuosina työskentelytilojen lähtö pois. Tampereen kaupungin pitkän aikavälin suunnitelmissa on tällä hetkellä kirjaukset muun muassa ateljeetalo Pesulan Hatanpäällä, taidekeskus Mältinrannan Tammerkosken rannassa sekä Takahuhdin taiteilijatalon myynnit tulevaisuudessa. Myytävien kulttuurirakennusten listalle kaupunki on mahduttanut samoin vuosi sitten väliaikaisena kulttuurikeskuksena avatun Lielahden kartanon, joka valmistui aikanaan Ylöjärven puolelle vuonna 1893. Jokainen edellä mainituista rakennuksista vaatisi pikaista perusparannusta.

Takahuhdin taiteilijatalo.

Tampereen kaupunki on suunnitellut Mältinrannan ja Takahuhdin taiteilijatilojen korvaamista Hiidenrannan vanhalle tehdasalueelle rakennettavalla taiteilijatalolla. Päätöstä Hiidenrannan taiteilijatalon rakentamisesta ei tosin ole vielä tehty, koska sen rakentaminen ja rahoitus ovat edelleen avoimia kysymyksiä. Yhäti vaihtoehtona on vanhojen taiteilijatilojen säilyminen, sillä tällä hetkellä tutkitaan, mitä kannattaa tehdä ja mitä eri vaihtoehdot kustantavat kaupungille. Tampereen kaupungin kulttuuritilakehittämisen projektipäällikkö Anna Vesén tähdentää, että Mältinrannan myynti ja Hiidenrannan taiteilijatalon rakennuttaminen ovat vasta suunnittelun alla.

AnnaVesén.

Tampereen Taiteilijaseura toimii kuvataiteilijoiden etujärjestönä, joka edistää pirkanmaalaista kuvataidetta sekä järjestää galleria-, taidelainaamo- ja työpajatoimintaa. Tampereen Taiteilijaseura järjestää vaihtuvia näyttelyitä Taidekeskus Mältinrannassa – Mältinrannan avajaiset olivat vuonna 1983 - sekä muutakin näyttelytoimintaa. Taiteilijaseuralla on samoin ateljeetiloja kuten Tampereen ateljeetalo Kalevassa ja Ateljeetalo Pesuja Hatanpäällä sekä yhteistiloja Mältinrannan taidekeskuksessa. Taiteilijaseuran toimintaan kuuluu myös kurssitoiminta, työpajoja ja näyttelyopastuksia. Tämän lisäksi taiteilijaseura jakaa stipendejä seuran jäsenille Alli ja Allan Adolf Salon (s. 27.11.1901 Pori ja k. 23.12.1978) erillisrahastosta, joka perustettiin testamenttilahjoituksen pohjalta Tampereen Taiteilijaseuraan vuonna 1981.

Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Inka Hannulan mukaan seura ei haluaisi siirtää Mältinrannan galleriaa eikä taidelainaamoa Hiidenrantaan. Mikäli työtilat ja työpajat siirtyisivät Hiidenrantaan, Taiteilijaseura toivoo gallerian ja taidelainaamon säilyvän kuitenkin kaupungin keskustassa. Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Inka Hannula on silti tyytyväinen, kun keskusteluyhteys Tampereen kaupungin virkamiesten kanssa on olemassa. Tampereen kaupungin verkkopalvelusuunnitelmaan on kirjattu, että Mältinrannan galleria- ja taidelainaamon tilat korvataan etsimällä kaupungin keskustasta niille tiloja yhteistyössä Taiteilijaseuran kanssa.

Inka Hannula.

Tampereen kaupungin mukaan sekä Mältinrannan taidekeskus että Takahuhdin taiteilijatalo tarvitsevat laajoja peruskorjauksia. Anna Vesénin mukaan Takahuhdin taidekeskus on niin huonossa kunnossa, ettei taidekeskuksen korjausta voi enää kauaa siirtää. Samoin selvää on sekin, että korjauksen aloittaminen vaatii taiteilijoille väistötiloja, joita kaupungilla ei valitettavasti juuri ole tarjota. Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Inka Hannulan mielestä Mältinrannan taidekeskus on vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa, mutta sensijaan Takahuhdin taiteilijatalon rakennus on suuren remontin tarpeessa.

Mältinrannan taidekeskus.

Mältinrannan taidekeskuksen parhaita puolia Taiteilijaseuran kannalta on eittämättä sen sijainti Tampereen kaupungin keskustassa muiden gallerioiden ja taidemuseoiden lähellä. Rakennusmestari Karl Edvard ”Eetu” Murros (vuoteen 1906 saakka Molin, s. 17.8.1880 Tampere ja k. 9.6.1949 Tampere) suunnitteli Tampereen kaupungin rakennustoimistossa vuonna 1929 Mältinrannan punatiilisen rakennuksen, joka alun perin valmistui vedenpuhdistuslaitokseksi. Tampereen kaupunki kunnosti tilat vedenpuhdistustoiminnan päätyttyä vuonna 1983 ja vuokrasi tilat Tampereen Taiteilijaseuralle sekä Pirkkalaiskirjailijoille. Tuolloin remontoitiin tilat molempien järjestöjen toimistoille sekä Taiteilijaseuran gallerioille ja grafiikkapajalle. Rakennuksen takaosassa sijaitsevaan entiseen allasosastoon suunniteltiin silloin työtiloja, jotka rakennettiin 25 vuotta myöhemmin valmiiksi. Syyskuussa 2008 päättyneessä remontissa Taidekeskus Mältinranta sai uutta tilaa noin 700 neliötä.

Vuonna 1920 perustetun Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Inka Hannulan mukaan Mältinrannan taidekeskus sopii tehtäväänsä monella tapaa. Rakennuksen tilat on kunnostettu taiteilijaseuran toimintaa silmällä pitäen ja grafiikanpaja on taiteen ammattilaisten sekä harrastajien käytössä. Tilat saavat myös ammattilaisilta kiitosta ja galleriatila on varsin toimiva ja käyttöön sopiva. Puheenjohtaja Inka Hannulan mukaan Takahuhdin puutalo puiston keskellä on rauhallinen ja taiteilijoita inspiroiva työympäristö. Puurakennuksessa sijaitsee työtiloja, residenssi ja kaksi suurta työtilaa, jotka ovat vuokrattavissa käyttöön.

Kesäkuussa 2025 Lielahden kartanon rakennus avautui yleisölle väliaikaisena kulttuurikeskuksena. Lielahden kartanon on tarkoitus tarjota vielä työtiloja taiteilijoille ja kulttuurialan työntekijöille neljän vuoden ajan sekä samalla tuottaa osallistavaa kulttuuritoimintaa. Vuodella 2030 oli aikaisemmin suunniteltu Lielahden kartanon peruskorjaus, mutta tällä hetkellä kartanon päärakennus on poistettavien rakennusten listalla. Mikäli Tampereen kaupunki päättää rakennuttaa Hiedanrannan taiteilijatalon, sen pitäisi valmistua viimeistään vuoteen 2036 mennessä. Projektipäällikkö Anna Vesén toivoo, että taiteilijatalo valmistuisi jo aikaisemmin, sillä vanhat rakennukset eivät välttämättä kestä edes vuoteen 2030 saakka.

Ateljeetalo Pesula Hatanpäällä.

Tampereen Taiteilijaseura tyhjentää parhaillaan Hatanpään pesularakennusta. Ainakin osa ateljeetalon kuvataiteilijoista on jo ennättänyt vuokrata uudet työtilat maaliskuussa avautuneesta Nekalabista. Mikäli Hiedanrannan taiteilijatalo rakennetaan, tulee siihen Anna Vesénin mukaan saada työtiloja taiteilijoille nykyistä ateljeerakennusta enemmän, koska juuri työtiloista on Tampereen kaupungissa huutava pula. Hiedanrannan taiteilijatalolle on uumoiltu paikaksi tehdasrakennusten viereistä tilaa. Tahtaan tiloihin tulisi muiden taiteiden aloille omat tilansa. Vuoden 2027 kaavaohjelmasta selviävät tarkemmat suunnitelmat.

Invalidiliiton lausunto etukäteismaksun käyttöönotosta tuomioistuimissa 

Oikeusministeriölle antamasaan lausunnossa vuonna 1938 perustettu Invalidiliitto vastustaa etukäteismaksun käyttöönottoa tuomioistuimissa. Maksun asettaminen heikentäisi Invalidiliiton mukaan erityisesti vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia hakea oikeutta asioihinsa.

Etukäteismaksun periminen tuomioistuimissa heikentäisi Invalidiliiton mukaan erityisesti vammaisen henkilön oikeusasemaa, mikäli hän on aikeissa nostaa siviilikanteen syrjinnästä käräjäoikeudessa. Siviilikanteen nostaminen on suuri taloudellinen riski useille vammaisille henkilöille, koska oikeudenkäyntikulut voivat nousta huomattavan korkeiksi. Siksi tämä lisäisi merkittävästi kynnystä viedä syrjintätapauksia tuomioistuimeen.

Omassa lausunnossaan Invalidiliitto korostaa, että lakiehdotus on ristiriidassa perustuslain takaaman oikeusturvan kanssa. Invalidiliiton mukaan jokaisella tulee olla oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa ilman kohtuutonta estettä. Perittävä etukäteismaksu kaventaisi merkittävästi tätä oikeutta sekä lisäisi eriarvoisuutta kansalaisten välillä. Siten oikeuden saatavuus olisi riippuvainen henkilön maksukyvystä. Samalla Invalidiliitto muistuttaa, että oikeuden saatavuutta on jo merkittävästi rajoitettu aiemmilla lakimuutoksilla, esimerkiksi edellyttämällä vammaispalveluita koskevissa valitusasioissa valitusluvan hakemista korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Valtioiden tulee turvata vammaisille henkilöille YK:n vammaisyleissopimuksen mukaan yhdenvertainen ja tehokas oikeussuoja muihen henkilöiden kanssa. Esiselvityksen mukainen etukäteismaksu olisi ristiriidassa tämän velvoitteen kanssa, joten etukäteismaksun ennakkoperinnän jatkovalmistelusta tulee luopua.

Invalidiliitto ry:n lausunto on päivätty 19.5.2026 ja lausunto on seuraava:

Asia: Invalidiliiton lausunto oikeusministeriölle esiselvityksestä etukäteismaksusta tuomioistuimissa Viite: Lausuntopyynnön diaarinumero: VN/16835/2024

Miten katsotte etukäteismaksun vaikuttavan asianosaisen harkintaan asiansa saattamisesta tuomioistuimen ratkaistavaksi?

Invalidiliitto katsoo etukäteismaksun perimisen vaikuttavan heikentävästi entisestään vammaisen henkilön oikeusasemaan, mikäli hän on aikeissa nostaa siviilikanteen syrjinnästä vastaajaa kohtaan yleisessä tuomioistuimessa. Erilaisten tutkimusten mukaan vammaiset ihmiset ovat suurelta osin työelämän ulkopuolella eikä heillä ole samankaltaista taloudellista puskuria siviilioikeudenkäyntien varalle kuin taloudellisesti vakaammassa tilanteessa olevilla ihmisillä. Vammaiselle henkilölle siviilikanne syrjintäjutussa olisi riski, koska pelkästään oikeudenkäyntikulut syrjintäjutussa voivat nousta huomattavan korkeiksi, sillä siviilijutun häviäjä maksaa omat ja vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Lisäksi siviiliperusteella syrjinnästä tuomittujen hyvitystenkin määrä on yleisissä tuomioistuimissa ollut varsin vähäinen vrt. esim. KKO: 2025:85 (välillinen syrjintä vamman perusteella, esteetön sisäänkäynti pyörätuolinkäyttäjälle, 2.000 euroa).

Onko teillä muuta lausuttavaa?

Suomen perustuslain 22 §:n mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Edelleen perustuslain 21 §:n (Oikeusturva) 1 momentin nojalla ”jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi.”

Invalidiliiton näkemyksen mukaan ennakkomaksun periminen oikeudenkäynnin aloittamisen edellytyksenä heikentäisi perustuslaissakin turvattua kansalaisen oikeutta saattaa asiansa käsitellyksi asianmukaisesti oikeusistuimessa. Tämä eriarvoistaisi entisestään kansalaisten yhdenvertaisia oikeuksia oikeuden saatavuudelle ja lisäisi polarisaatiokehitystä, mikä voisi johtaa oikeusvaltion rapautumiseen. Lainsäädännön keinoin ei voida ennakkoon puuttua siihen, mikä on siviilijutun lopputulos, vaan riippumaton tuomioistuin arvioi esitettyjä todisteita ja muuta näyttöä, onko kanne hyväksyttävissä tuomioistuimessa.

Invalidiliitto muistuttaa, että oikeuden saatavuutta on jo rajoitettu aiemmilla lakimuutoksilla mm. kaikki hallintoasiat korkeimpaan hallinto-oikeuteen edellyttävät erillisen valitusluvan hakemista ja sen hyväksymistä esim. haettaessa muutosta vammaispalvelulain subjektiivisista oikeuksista. Yleisen tuomioistuimen puolella edellytetään suurimmassa osassa rikos- ja riita-asioita jatkokäsittelylupaa hovioikeudelta. Käytännössä oikeudenkäynnin intressipunninnan voi myös suorittaa ennakolta laajoissa riita-asioissa esim. vaatimalla vakuustakavarikkoa.

Esiselvityksen johtopäätöksenä on katsottu, että etukäteismaksuun siirtyminen vahvistaisi oikeudenhoidollisia edellytyksiä ja toisi merkittäviä taloudellisia säästöjä. Invalidiliitto on havainnut neuvonnastaan ja jäsenistöltään tulleiden viestien perusteella sen, että yhä harvempi vammainen henkilö on saanut valitusluvan korkeimmasta hallinto-oikeudesta vammaispalvelulain subjektiivisia oikeuksia koskevista päätöksistä. Vammaisten ihmisten perusoikeusherkkien ja perustuslain 19.1 §:n välttämätöntä huolenpitoa koskevien vammaispalvelupäätösten oikeudenhoito on pikemminkin heikentynyt valitusluvan astuttua voimaan korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämä lisää inhimillisiä mutta myös sote -kustannuksia pitkällä aikavälillä.

YK:n vammaisyleissopimus ratifioitiin 10.6.2016 ja on osa lainsäädäntöä ja Suomen oikeusjärjestelmää. Yleissopimuksen 13 artiklan (Oikeussuojan saavutettavuus) mukaan mm. ”sopimuspuolet varmistavat vammaisille henkilöille oikeussuojan tehokkaan saavutettavuuden yhdenvertaisesti muiden kanssa, muun muassa järjestämällä menettelyllisiä ja ikään perustuvia mukautuksia, helpottaakseen heidän tehokasta suoraa ja välillistä osallistumistaan, myös todistajina, kaikkiin oikeudellisiin menettelyihin, tutkintavaihe ja muut valmisteluvaiheet mukaan lukien.” Invalidiliitto katsoo, että esiselvityksen mukainen etukäteismaksu tuomioistuimessa ei luo vammaiselle mahdollisuutta saada tehokasta oikeussuojaa eikä varmista tehokasta osallistumista oikeusprosessiin, joten sen jatkovalmistelusta lainsäädännöksi tulee luopua.

Helsingissä 19. päivänä toukokuuta 2026

Invalidiliitto ry

Janne Juvakka                       Laura Andersson

toimitusjohtaja                        johtaja

Lisätietoja: Henrik Gustafsson, juristi, henrik.gustafsson@invalidiliitto.fi

Sara Hildénin taidemuseo 

Sara Hildén.

Tänä suvena Sara Hildénin taidemuseo Tampereella avaa ovensa maksutta yleisölle joka kuukauden viimeisenä perjantaina kello 15–19.

Ilmaiset iltapäivät järjestetään 29. toukokuuta, 26. kesäkuuta, 31. heinäkuuta ja 28. elokuuta. Sara Hildénin taidemuseossa on esillä nuorta maalaustaidetta esittelevä ryhmänäyttely Vastamaalattua – Freshly Painted, johon näyttelyyn on kutsuttu pääasiassa Suomessa asuvia ja työskenteleviä kuvataiteilijoita, joiden päätekniikkana on maalaustaide.

Sara Hildénin taidemuseo sijaitsee Tampereen Särkänniemessä Näsijärven rantamaisemissa. Liikenainen ja taidemesenaatti Sara Ester Hildénin (1930-luvulle Saara Ester Hilden; vuosina 1949–1962 Sara Ester Hildén-Enroth, s. 16.8.1905 Tampere ja k. 7.10.1993 Tampere) taidemuseo järjestää yleisölle kesäaikaan neljä ilmaista iltapäivää.

Tampereen kaupungin ja Sara Hildénin säätiön välinen sopimus museon perustamisesta solmittiin vuonna 1975. Sara Hildén oli ulkomaanmatkoillaan tutustunut useisiin eurooppalaisiin taidemuseoihin. Paikkaa valittaessa Hildén mieltyi rakenteilla olleen Särkänniemen huvipuiston vieressä sijainneen vanhan huvilatontin Näsijärvelle avautuvaan näköalaan. Paikan lisäksi rakennuksen suunnittelun lähtökohdiksi otettiin näyttelysalien liittyminen toisiinsa ja teoksille sopivan valaistuksen luominen. Museorakennuksen suunnittelijaksi valittiin tamperelainen Pekka Juhani Ilveskosken (s. 31.5.1931 ja k. 6.9.1987) arkkitehtitoimisto. Taidemuseo avasi ovensa yleisölle helmikuussa 1979. Sara Hildénin taidemuseo oli valmistuessaan Suomen suurin taidemuseo ja Tampereen ensimmäinen nimenomaan taidemuseoksi valmistunut rakennus.

Sara Hildénin taidemuseo.

Taidemuseoon on sijoitettu Sara Hildénin säätiön taidekokoelma, joka sai alkunsa vuonna 1962. Tuolloin Sara Hildén lahjoitti omistamansa taideteokset säätiölle, joka nimettiin hänen mukaansa. Taidekokoelman ytimen muodostavat taidemaalari Erik Sigfrid Enrothin (s. 11.12.1917 Helsinki ja k. 16.4.1975 Helsinki) varhaiskauden maalaukset vuosilta 1945–1963.

Erik Enroth.

Sara Hildénin säätiön kokoelma koostuu suomalaisista ja ulkomaisista maalauksista, veistoksista, piirustuksista ja grafiikasta, ja se on yksi Suomen laajimmista ja merkittävimmistä modernin taiteen kokoelmista. Hildénin säätiö huolehtii edelleen kokoelman kartuttamisesta ja tallentaa hankintansa Sara Hildénin taidemuseoon. Tällä hetkellä säätiön kokoelmaan kuuluu noin 4 600 teosta sekä testamenttilahjoituksena vastaanotettu taidegraafikko Pentti Ensio Kaskipuron (vuoteen 1935 Krut, s. 10.10.1930 Helsinki ja k. 4.9.2010 Kauniainen)taidekokoelma.

Pentti Kaskipuro.

Museo järjestää vaihtuvia näyttelyitä. Usein kesäaikaan esillä ovat Sara Hildénin säätiön kokoelmateokset modernismin klassikoista uusimpiin hankintoihin. Näyttelyohjelmaan kuuluvat myös suomalaisen nykytaiteen esittelyt sekä erityisesti korkeatasoiset kansainvälisen modernin taiteen ja nykytaiteen katselmukset. Näyttelyiden tutkimuksellinen valmistelu, julkaisutoiminta sekä lapsille ja nuorille suunnattu taidekasvatustyö ovat keskeisiä museon toiminnallisia painopistealueita.

Sara Hildénin äiti oli Ida Maria Kadell, torpparintytär Lempäälästä, isän henkilöllisyydestä ei ole tietoa. Äiti Ida meni vuonna 1909 naimisiin Kalle Kustaa Hildénin kanssa ja Saran sukunimi vaihtui Hildéniksi. Sukunimi kirjoitetaan välillä aksentilla, välillä ilman. 

Sara-tyttö jäi orvoksi 13-vuotiaana ja sai kotiapulaisen paikan Jaakko Wilhelm Hongon perheestä. Perheen isä oli linja-autoyrittäjä, ja Sara Hildén työskenteli myös bussin rahastajana. Hän hoiti pari vuotta Hongon perheen Jaakko-poikaa, josta tuli myöhemmin Helsingin kauppakorkeakouluun rehtori ja kansleri. Sara Hildén suuntautui sitten vaatealalle: hän työskenteli eri vaateliikkeissä 1920-luvulta aloittaen Tampereella, kunnes perusti oman muotiliikkeen 1950-luvulla. Vähitellen vaateliikkeitä oli useita Tampereella ja myös Lahdessa. Liikkeiden niminä oli muun muassa Muotitalo Hildén ja Muoditar.

Sara Hildén avioitui taidemaalari Erik Enrothin kanssa vuonna 1949; avioliitto päättyi kuitenkin avioeroon vuonna 1963.

Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja Pia Andell (s. 31.12.1964 Turku) on ohjannut vuonna 2013 Hildénin elämästä kertovan dokumenttielokuvan Mesenaatti. 

Sara Hildénin taidemuseon uutta rakennusta suunniteltiin sijoitettavaksi Tampereen keskustaan Finlaysonin tehdasalueelle tehtaan vanhan pääkonttorin ja Finlaysonin palatsinväliselle aukiolle Finlaysonin- ja Kuninkaankadun risteykseen. Rakennuksen kansainväliseen arkkitehtuurikilpailuun osallistui 472 ehdotusta ja kilpailun voitti vuonna 2021 arkkitehti Janne Matias Hovi (s. 1989 Ranska)ehdotuksellaan Lumen valo. Uuden taidemuseorakennuksen olisivat omistaneet Tampereen kaupunki, Sara Hildénin säätiö ja työeläkevakuutusyhtiö Varma. Ahdas tontti Finlaysonin alueella osoittautui kuitenkin jatkosuunnitelun kannalta niin hankalaksi, että hankkeesta luovuttiin. Tammikuussa 2024 kerrottiin, että taidemuseo ei muuta Finlaysonin alueelle vaan pysyy vanhoissa tiloissa Särkänniemessä.