Olli Antero Ahvenlahti (16. osa)
Rauno Lehtisellä oli muuan persoonallinen ominaisuus: hän pystyi muuntumaan eri sivupersooniksi kivuttomasti. Varsinkin muutaman oluen jälkeen Rauno Lehtinen kertoi mielellään näihin sivupersooniinsa liittyviä kummallisia tarinoita. Kaikki nämä tarinat olivat hänen mielikuvituksensa tuottamia huikeita seikkailuita, joissa välillä oltiin Tallinnassa, Moskovan Punaisella torilla tai Cannesissa. Näitä Rauno Lehtisen kertomia tarinoita Olli Ahvenlahtikin on saanut paikan päällä todistaa mm. keikkamatkoilla.
Rauno Lehtisessä oli kyllä toisaalta sellainenkin puoli, että hän toimi Olli Ahvenlahdelle myös hyvin tärkeänä opettajana musiikkimaailmassa. Olli jopa laskee Rauno Lehtisen kolmen hänelle tärkeimmän opettaja joukkoon muusikon taipaleella. Rauno Lehtisen lisäksi kaksi muuta oppi-isää olivat Martin Fagerlund ja Esko Linnavalli. Annetaanpa Ollin itse kertoa asiasta: ”Rauno oli hyvä kirjoittaja ja hän teki hyviä sovituksia myös modernimmille bändeille, joissa oli mukana jo sähkökitaraa ja muuta. Rauno ei ollut ihan niin jazz kuin Esko oli, mutta hän opetti minulle aika paljon. Kun minulta alettiin pyytää sovituksia Sävelsilta-konsertteihin ja muihin vastaaviin, Rauno halusi joskus olla apuna. Hän kertoi, että nyt siellä on tällainen iso bändi ja kokoonpano, tee näin ja näin. Sitten hän kohteliaasti korjasi, että näin kuulostaisi paremmalta. Sillä tavalla opin tekemään.”
Sävelsilta-konsertit olivat suomalais-neuvostoliittolainen radion musiikkiohjelmien sarja. Kyseessä oli suuri viihdemusiikkikonsertti, joka radioitiin kaksi kertaa vuodessa alkaen vuodesta 1966 ja kestäen aina 1980-luvun lopulle saakka. Vuorotellen konsertti radioitiin Suomesta tai Virosta Yleisradion tai Eesti Raadion yhteistyönä. Vuonna 1966 ensimmäinen konsertti lähetettiin Tallinnan Kadriorgin puistosta 19.6.1966 ja Suomen konsertti lähetettiin Helsingin Linnanmäeltä 11.8.1866. Kaikissa konserteissa esiintyi puolen tusinaa artistia molemmista maista aina vuorossa olevan isäntämaan viihdeorkesterin säestyksellä. Sävelsillan juontajina toimivat virolaiset Lembit Lauri ja Ivar Trikkel sekä suomalaiset toimittaja Seija Raili Orvokki Wallius-Kokkonen (s. 21.3.1941 Nurmes), sivutoiminen radiotoimittaja ja rautakauppa Renlundin mainospäällikkö Oke Jokinen (s. 13.3.1918 Kotka ja k. 12.3.1998 Helsinki) ja sanoittaja, säveltäjä ja radiotoimittaja Niilo Sauvo Pellervo Puhtila (s. 27.4.1928 Helsinki ja k. 2.11.2014 Helsinki). Sävensilta-konserttien suomalaiskapellimestarina viuhtoi yleensä Rauno Lehtinen, mutta ainakin vuonna 1981 orkesteria johti Esko Linnavalli ja vuonna 1987 kapellimestarina oli jazzpianisti, säveltäjä ja orkesterinjohtaja Jukka Tapio Linkola (s. 21.7.1955 Espoo).
Sävelsilta-konsertteja radioitiin Virossa Tallinnan lisäksi ainakin Tartosta, Pärnusta ja Viljandista. Suomessakin konserttipaikka toisinaan vaihteli. Virossa oli poikkeuksetta käytössä aina täysi 30-miehinen viihdeorkesteri, mutta Suomessa jouduttiin kustannussyistä tyytymään pienempiin kokoonpanoihin. Kesäkuussa 1977 radioidussa Sävelsillan 10-vuotisjuhlakonsertissa esiintyivät Suomesta kapellimestari Olli Ahvenlahti, jazzpasunisti Juhani Aalto (s. 3.11.1931 Hämeenlinna ja k. 2012) ja trumpetisti, sovittaja, tuottaja ja orkesterinjohtaja Jörgen Petersen (oik. Jørgen Petrsen, s. 2.12.1931 Randers, Tanska ja k. 13.2.2009 Helsinki) sekä laulajat Kai Ahti Rainer ”Kuju” Hyttinen (s. 7.1.1947 Mikkeli), Inga Sulin (oik. Inga Sulin-Ahola, s. 17.8.1945 Luopioinen) ja Pirkkoliisa Tikka (oik. Pirkko-Liisa Tikka, o.s. Lampela, s. 19.7.1947 Helsinki). Virolaisia juhlakonsertissa edustivat Heli Lääts, Taisto Noor, Priit Pedajas sekä kansanmusiikkiyhtye Kukerpillid.
Olli Ahvenlahti sai 1970-luvun kuluessa levy-yhtiö Love Recordsilta koko ajan lisää studiomuusikon töitä. Olli oli Hasse Wallin ja Esko Rosnellin kanssa soittamassa Mikko Alatalon ensimmäisellä soololevyllä, Maalaispoika oon. Sovitustyöt alkoivat samoin studiolla, kun Henrik Otto Donner soitti Ollille eräänä päivänä; ensimmäiseksi Olli Ahvenlahti sai sovitettavakseen Reijo Franckin albumin, Toveruudella, joka sisälsi työväenlauluja. Vaikka Olli Ahvenlahdella ei ollut mitään yhteyksiä mihinkään poliittisiin liikkeisiin, hän sai tehdä seuraavat kaksi vuotta sekä sovituksia että säestystöitä etupäässä työväenliikkeen lauluihin, kuten esim. Agit-Propille. Olli sovitti mm. Kaj Chydeniuksen lauluja ja Eero Ojasen musiikkia.
Studiotyöskentelyssä Olli Ahvenlahti tutustui aviopari Matti Harri Björn Bergströmiin (s. 17.2.1938 Helsinki ja k. 8.10.1994 Helsinki) ja Pirjo Liisa Helena Bergströmiin (o.s. Halminen, s. 21.4.1939 Helsinki ja k. 15.5.2011 Helsinki), jotka sovittivat Heikki Veikko Harman (s. 20.4.1947 Helsinki) eli Hectorin ensimmäiset menestyslevyt, kuten Nostalgia, Herra Mirandos ja Hectorock 1. Bergströmien musikaalisuutta on vieläkin kuultavissa mm. Paula Kristiina Koivuniemen (s. 19.6.1947 Seinäjoki), Tuulikki Elorannan (s. 12.8.1946 Sammatti) ja oopperalaulaja Matti Kalervo Salmisen (s. 7.7.1945 Turku) Georg Malmstén -levytyksillä. 1970-luvun puolivälin jälkeen Bergströmit tekivät myös balettimusiikkia ja aloittivat yhteistyön tanssija ja koreografi Jorma Leo Kalevi Uotisen (s. 28.6.1950 Pori) kanssa. 1980-luvun lopulla he toimivat paikallisradio Etelän äänessä Keravalla ja pitivät omaa musiikkistudiota.
Olli Ahvenlahti sai Bergströmien avulla vuonna 1975 levylle ensimmäisen oman sävellyksensä, johon tehtiin myös sanoitus. Ahvenlahden sävellys päätyi Paula Koivuniemen albumille, Leikki riittää. Koivuniemen albumi kuului muutaman vuoden kokeilevampaan kauteen laulajattaren uralla, jolloin hän levytti mm. soul- ja diskovaikutteista musiikkia. Paula Koivuniemen albumille tuli joitakin amerikkalaisia soulkappaleita, jotka käännettiin suomeksi. Osa levyn kappaleista kuitenkin tilattiin suomalaisilta säveltäjiltä. Olli Ahvenlahden sävellys tälle levylle oli kappale Sivupersoonaansa rakastava. Olli Ahvenlahti alkoi hiljalleen saada tilauksia sävellyksistä, mutta määrällisesti enemmän hän teki edelleen sovituksia levyille, kantanauhoille, yhtyeille ja orkestereille konserttia varten.
Määrätietoisesti Olli Ahvenlahti laajensi ammatillista osaamistaan sovittajan myös pop-kappaleisiin päin. Ulkolaisia kappaleita hän kuunteli levyiltä ja kirjoitti kuuntelun perusteella kappaleesta nuotit stemma stemmalta. Hän aloitti aina kirjoittamisen bassosta, jonka jälkeen hän kirjoitti piano- ja kitarastemmat. Näin oli saatu selvitetyksi kappaleen harmoniarakenne. Tämän jälkeen vuorossa oli päämelodia, puhallinstemmat, jouset, kuorot ja rumpujen osuus. Jokainen instrumentti kirjoitettiin partituuriin omille stemmoille. Olli ei omasta mielestään koskaan ole ollut kovin nopea kirjoittaja, joten aikaa tähän kaikkeen saattoi kulua jonkisen verran. Työvälineinä hänellä nuottikirjoituksia tehtäessä on aina partituuri, paperi, kynä, kumi sekä viivotin.
Jokaisen instrumentin soittaja sai eteensä soitettavakseen vain oman soittostemmansa, johon kaikki tarvittava informaatio kyseistä instrumenttia varten oli kirjoitettu. Partituuri kirjoitetaan yleensä orkesterin johtajaa eli kapellimestaria silmällä pitäen. Näin kuitenkin yhden kappaleen sovituksesta saattoi syntyä partituurin ja eri stemmojen kanssa iso nippu nuotteja. Teoksen oikeudenomistaja voi sitten harkintansa mukaan joko myydä teoksen tai vuokrata oikeuksia.
Käytännössä kaikkien sovittajien oma käsiala ei ole selkeä ja monilta sovittajilta puuttui myös aikaa puhtaaksikirjoittaa omasta sovituksestaan luettavat nuotit. Tällaisissa tapauksissa aina käännyttiin puhtaaksikirjoittajan puoleen. Esimerkiksi Helsingin Punavuoren Isolla Roobertinkadulla asusti legendaarinen nuottien puhtaaksikirjoittaja, Harry Bernhard Kahramo (s. 1.11.1929 Helsinki ja k. 15.5.1991). Harry Kahramoa arvostettiin jazz- ja latinalaismuusikkona. Hän oli monipuolinen tenorisaksofonisti, jota kutsuttiin Suomen Stan Getziksi. Kahramo soitti mm. pasunisti Eki Vuoren kanssa perustamassaan Gerry Mulligas -tyylisessä kvartetissa ja Tampereen kaupunginorkesterin jousien kanssa nauhoituksessa omia sovituksiaan. Harry Kahramo sävelsi myös itse ja hänen musiikkiaan löytyy Yleisradion kantanauhoilta RTO:n soittamana. Kahramo kirjoitti nuotteja teattereille, Yleisradiolle, MTV:lle, Helsingin kaupunginorkesterille sekä lukuisille säveltäjille ja sovittajille. UMO:n arkistossa on vieläkin varmaan Harry Kahramon puhtaaksikirjoittamia nuotteja.
Soittaminen vaihtui Harry Kahramolla alkoholiin, mutta nuottienkirjoittajana hän eräs parhaista; hänen käsiala oli hyvin selkeä, mutta hän oli myös erittäin nopea toimessaan. Hän kirjoitti nuotteja silloin, kun tietokoneet eivät vielä olleet tulleet markkinoille. Tämä jalo käsityöammatti oli muinoin arvostettu ja sillä jopa pääsi hyviin ansioihin. Puhtaaksikirjoittajien harvalukuinen ammattikunta oli suurelle yleisölle tuiki näkymätön, mutta samalla orkestereille ja useille sovittajille täysin välttämätön ammattikunta. Kahramo oli suuri persoona ja myös Esko Linnavallin paljon käyttämä puhtaaksikirjoittaja. Olli Ahvenlahti käytti mielellään Kahramon palveluita, koska hänen käsiala oli kuin painettua, hyvin luettavaa notaatiota.