Otto Heinrich Warburg ja aineenvaihduntasairaudet (2. osa) 

Otto Warburg tuli tutkimuksissaan siihen tulokseen, että syövän kasvun aiheuttavat kasvainsolut, jotka tuottavat energiaa (kuten esimerkiksi adenosiinitrifosfaattia/ATP:tä) pääasiassa glukoosin anaerobisen hajoamisen kautta – ilmiö tunnetaan nimellä käyminen tai anaerobinen hengitys. Tämä on vastakohta terveille soluille, jotka tuottavat energiaa pääasiassa pyruvaatin oksidatiivisesta hajoamisesta. Pyruvaatti on glykolyysin lopputuote ja pyruvaatti hapettuu mitokondrioissa. Tämän vuoksi Otto Warburgin mukaan syöpä tulisi tulkita mitokondrioiden toimintahäiriöksi.

Näin asian ilmaisi Otto Warburg: ”Syövällä, ennen kaikkia muita sairauksia, on lukemattomia toissijaisia syitä. Mutta jopa syövällä on vain yksi ensisijainen syy. Muutamaan sanaan tiivistettynä syövän ensisijainen syy on hapen hengityksen korvautuminen normaaleissa kehon soluissa sokerin käymisellä… Aivan kuten rutolla, kuumuudella, hyönteisillä ja rotilla on monia kaukaisia syitä, mutta vain yksi yhteinen syy, ruttobasilli, on myös syövällä monia kaukaisia syitä – terva, säteet, arseeni, paine, uretaani – mutta on vain yksi yhteinen syy, johon kaikki muut syövän aiheuttajat sulautuvat, hengityksen peruuttamaton vaurioituminen.”

Efraim Racker.

Otto Warburgin teorian keskeiset kohdat ovat siis: 1) riittämätön hengitys käynnistää kasvainten synnyn ja lopulta syövän. 2) Glykolyysin kautta saatava energia kompensoi vähitellen riittämätöntä energiaa hengityksen kautta. 3) Syöpäsolut jatkavat laktaatin käymistä hapen läsnä ollessa. 4) Hengitys muuttuu lopulta peruuttamattomaksi. Itävaltalainen biokemisti Efraim Racker (s. 28.6.1913 Neu Sandez, Itävallan Galicia, nyk. Nowy Sącz, Puola ja k. 9.9.1991 Syracuse, New York) kuvasi ensimmäisenä syöpäsoluissa havaittua lisääntynyttä aerobista glykolyysia ”Warburgin vaikutukseksi". Otto Warburg puolestaan viittasi syöpäsolujen ilmiöön "aerobiseksi käymiseksi” korostaakseen laktaatin epänormaalia tuotantoa hapen läsnä ollessa. Koska laktaatin tuotanto tunnustetaan laajalti hengitysvajaatoiminnan indikaattoriksi biologisissa järjestelmissä, Otto Warburg piti samoin laktaatin aerobista tuotantoa kasvainsoluissa hengitysvajaatoiminnan indikaattorina.

Otto Warburg jatkoi hypoteesin kehittämistä kokeiden avulla ja hän piti asiasta useita merkittäviä luentoja, joissa hän esitteli tämän teorian ja datan. Nykyään onkogeenien ja kasvaimien suppressoivien geenien mutaatioiden uskotaan olevan vastuussa pahanlaatuisesta transformaatiosta eli prosessista, jossa solut saavat syöpämäisiä ominaisuuksia. Se tapahtuu ensisijaisena prosessina normaalissa kudoksessa tai toissijaisesti aiemmin olemassa olevan hyvänlaatuisen kasvaimen pahanlaatuisena rappeutumisena. Siksi Otto Warburgin kausaalisina pitämät aineenvaihduntamuutokset katsotaan nykyään näiden mutaatioiden seurauksiksi.

Syöpää nykyisin pidetään laajasti geneettisenä sairautena, johon liittyy tuman mutaatioita onkogeeneissä ja kasvaimia suppressoivissa geeneissä. Tyypillisen kasvaimen uskotaan sisältävän kahdesta kahdeksaan niin kutsuttua ”ajurigeeni”-mutaatiota, jotka säätelevät kasvaimen muodostumista aiheuttavaa fenotyyppiä. Lähes kaikissa kasvainsolutyypeissä havaittua tuman genomin epävakautta pidetään syövän tunnusmerkkien – kuten jatkuvan proliferatiivisen signaloinnin, kasvun estävien tekijöiden välttämisen, solukuoleman vastustuskyvyn, replikatiivisen kuolemattomuuden, tehostuneen angiogeneesin sekä invaasion ja metastaasin aktivoitumisen – ensisijaisena syynä. Tämä näkemys on säilynyt huolimatta lukuisista somaattisten mutaatioiden teoriaan liittyvistä epäjohdonmukaisuuksista. Somaattisten mutaatioiden teorian vastaisesti uudet todisteet viittaavat siihen, että syöpä on mitokondriaalinen aineenvaihduntasairaus Otto Warburgin alkuperäisen teorian mukaisesti. Viime vuosina tehdyt uudelleenarvioinnit tuma-/sytoplasmasiirtokokeista, joissa syöpäsolujen tumat sijoitetaan normaaliin sytoplasmaan ja normaalien solujen tumat syöpäsytoplasmaan, tukee aineenvaihdunnan roolia syövässä ja mitokondrioiden roolia kasvaimen suppressiossa. Otto Warburgin aineenvaihduntateoria on myös linjassa englantilaisen biologi, sytologi ja geneetikko Cyril Dean Darlingtonin (s. 19.12.1903 Chorley, Lancashire, Englanti ja k. 26.3.1981) ja useiden muiden käsitysten kanssa, jotka osoittivat syövän olevan hyvin suurelta osin sytoplasminen mitokondriosairaus.

Cyril Dean Darlington.

Somaattisten mutaatioiden teoria on yleisesti hyväksytty näkemys syövän alkuperästä ja se on yhä perustelu yksilöllisten geenihoitojen kehittämiselle taudin eri muotojen hallitsemiseksi (Vaux, 2011 Vaux DL (2011). Syövän somaattisten mutaatioiden teorian puolustukseksi. Bioessays 33, 341–343. 10.1002/bies.201100022  ; McLeod, 2013 Syövän farmakogenomiikka: varhaisia ​​lupauksia, mutta yhteisiä toimia tarvitaan. Science 339, 1563–1566. 10.1126/science.1234139  ; Hou ja Ma, 2014  DawnRank: personoitujen ajurigeenien löytäminen syövässä. Genome Med. 6, 56. 10.1186/s13073-014-0056-8 ). Huolimatta lukuisista somaattisten mutaatioiden teoriaan liittyvistä epäjohdonmukaisuuksista (Rous, 1959 Oletuksia ja faktoja syövän luonteesta. Nature 183, 1357–1361. 10.1038/1831357a0  ; Sonnenschein ja Soto, 2000 Somaattisten mutaatioiden teoria karsinogeneesissä: miksi se tulisi hylätä ja korvata. Mol. Carcinog. 29, 205–211. ; Soto ja Sonnenschein, 2004 Syövän somaattisten mutaatioiden teoria: kasvavia ongelmia paradigman kanssa? Bioessays 26, 1097–1107. 10.1002/bies.20087  ; Baker ja Kramer, 2007 Karsinogeneesin paradoksit: uusia tutkimussuuntia. BMC Cancer 7:151. 10.1186/1471-2407-7-151  ; Burgio ja Migliore, 2015. Kohti systeemistä paradigmaa karsinogeneesissä: epigenetiikan ja genetiikan yhdistäminen. Mol. Biol. Rep. 42, 777–790. 10.1007/s11033-014-3804-3), teoria esitetään ikään kuin se olisi dogma useimmissa nykyisissä genetiikan, biokemian ja solubiologian korkeakoulukirjoissa, ja se on National Cancer Instituten tukipilari todetessaan, että " syöpä on geneettinen sairaus – eli sen aiheuttavat muutokset geeneissä, jotka säätelevät solujemme toimintaa, erityisesti niiden kasvua ja jakautumista "

Vaihtoehtona somaattisten mutaatioiden teorialle on olemassa uusia todisteita, jotka viittaavat siihen, että syöpä on ensisijaisesti mitokondriaalinen aineenvaihduntasairaus (Seyfried ja Shelton, 2010 Syöpä aineenvaihduntasairaudena. Nutr. Metab. Lond. 7:7. 10.1186/1743-7075-7-7  ; Hu Y., Lu W., Chen G., Wang P., Chen Z., Zhou Y., ym. 2012. K-ras(G12V):n transformaatio johtaa mitokondrioiden toimintahäiriöön ja aineenvaihdunnan muuttumiseen oksidatiivisesta fosforylaatiosta glykolyysiin. Cell Res. 22, 399–412. 10.1038/cr.2011.145  ; Verschoor ML, Ungard R., Harbottle A., Jakupciak JP, Parr RL, Singh G. (2013). Mitokondriot ja syöpä: menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Biomed Res. Int 2013:612369. 10.1155/2013/612369  ; Seyfried TN, Flores RE, Poff AM, D'agostino DP (2014). Syöpä aineenvaihduntasairautena: vaikutukset uusiin hoitomuotoihin. Carcinogenesis 35, 515–527. 10.1093/carcin/bgt480). Hengitysvajaus on Warburgin teorian mukaan syövän alkuperä. Kaikki muut taudin fenotyypit, mukaan lukien somaattiset mutaatiot, johtuvat joko suoraan tai epäsuorasti riittämättömästä hengitystiheydestä (Warburg O. (1956a). Syöpäsolujen alkuperästä. Science 123, 309–314. 10.1126/science.123.3191.309  ; Seyfried TN (2012a). Syöpä aineenvaihduntasairaudena: syövän alkuperästä, hoidosta ja ehkäisystä. Hoboken, NJ: John Wiley & Sons; Seyfried TN, Flores RE, Poff AM, D'agostino DP (2014). Syöpä aineenvaihduntasairautena: vaikutukset uusiin hoitomuotoihin. Carcinogenesis 35, 515–527. 10.1093/carcin/bgt480). 

Warburgin aineenvaihduntateoria oli myös linjassa C. D. Darlingtonin ja muiden käsitysten kanssa, jotka osoittivat syövän olevan suurelta osin sytoplasminen mitokondriosairaus (Woods MW, Du Buy HG (1945). Sytoplasmiset sairaudet ja syöpä. Science 102, 591–593. 10.1126/science.102.2658.591; Darlington CD (1948). Syövän alkuperän plasmageeniteoria. Br. J. Cancer 2, 118–126. 10.1038/bjc.1948.17). Somaattisten mutaatioiden teorian kannattajat pitävät kuitenkin kasvainsolujen epänormaalia energiametaboliaa vain yhtenä fenotyyppinä, jota " ohjelmoivat proliferaatiota indusoivat onkogeenit ja vialliset kasvainsuppressorigeenit " (Hanahan D., Weinberg RA (2011). Syövän tunnusmerkit: seuraava sukupolvi. Cell 144, 646–674. 10.1016/j.cell.2011.02.013). Somaattisten mutaatioiden teorian ylivoimaisen hyväksynnän valossa olisi hyvä tarkastella uudelleen ydinsiirtokokeista saatuja tietoja, jotka ovat ristiriidassa somaattisten mutaatioiden teorian kanssa.

Ydinsiirtokokeiden tarkoituksena on selvittää, voiko somaattisten solujen genomi ohjata normaalia kehitystä (Gurdon ja Wilmut, 2011). Samantyyppisiä kokeita voidaan käyttää myös syövän somaattisten mutaatioiden teorian testaamiseen. Jos tuman somaattiset mutaatiot ovat syöpäsolujen alkuperä, niin syövän tunnusomaisen fenotyypin, dysreguloidun solujen lisääntymisen , tulisi ilmetä kasvaintuman siirron jälkeen normaaliin solun sytoplasmaan. Toisin sanoen, kasvainsolun tuman somaattisten mutaatioiden tulisi määrittää epänormaalin solukasvun kasvaimia aiheuttava fenotyyppi. Toisaalta, jos mitokondrioiden toimintahäiriö on syöpäsolujen alkuperä, niin kasvaimia aiheuttavan fenotyypin tulisi seurata solun mitokondrioiden tyyppiä. Toisin sanoen, ei-syöpäsolujen mitokondrioiden tulisi estää kasvainten muodostumista, kun taas kasvainsolujen mitokondrioiden tulisi tehostaa kasvainten muodostumista riippumatta siitä, onko läsnä oleva tuma normaalista solusta vai kasvainsolusta. Siksi olisi tärkeää ottaa huomioon tuma-sytoplasmasiirtotutkimusten tulokset, kuten aiemmin kuvailin (Seyfried, 2012d ).

Otto Heinrich Warburg ja aneenvaihduntasairaudet 

Otto Warburg.

Fysiologi, lääkäri ja Nobel -palkittu Otto Heinrich Warburg (s. 8.10.1883 Freiburg im Breisgau, Saksa ja k. 1.8.1970 Berliini, Länsi-Saksa) toimi ratsuväkirykmentin upseerina ensimmäisessä maailmansodassa, jonka vuoksi hänelle myönnettiin Rautaristi urheudesta. Otto Warburg syntyi vuonna 1883 Freiburgissa lähellä Sveitsin rajaa. Hänen isänsä, Emil Gabriel Warburg (s. 9.3.1846 Altona, Holsteinin herttuakunta ja k. 28.7.1931 Bayreuth, Weimarin tasavalta) oli fyysikko ja fysiikan professori Strasburgin, Freiburgin ja Berliinin yliopistoissa. Äiti oli pankkiirisuvusta ja Badenista lähtöisin oleva Elisabeth Warburg (o.s. Gärtner, s. 11.2.1861). Perheeseen kuului Oton lisäksi kolme muuta lasta. Isän vanhemmat olivat ortodoksijuutalaisia, mutta Emil-isä kääntyi protestanttiseen uskoon aikuisiällään.

Emil Warburg.

Otto Warburg opiskeli kemiaa Nobel -palkitus kemistin, Hermann Emil Louis Fischerin (s. 9.10.1852 Euskirchen, Preussi ja k. 15.7.1919 Berliini, Saksa) johdolla ja hän suoritti kemian tohtorin tutkinnon vuonna 1906 Berliinissä. Hän jatkoi vielä opiskelujaan Leipzigistä kotoisin olleen sisätautilääkäri ja fysiologi Ludolf von Krehlin (s. Albrecht Ludolf Krehl, 26.12.1861 ja k. 26.5.1937) ohjauksessa ja suoritti vuonna 1911 lääketieteen tohtorin tutkinnon Heidelbergissä. Otto Warburg työskenteli vuosina 1908-1914 Napolin meribiologisella asemalla Italian Napolissa tutkimuksia tehden. Myöhempinäkin vuosinaan hän palasi tälle meribiologiselle asemalle ja hän säilytti elinikäisen ystävyyden aseman johtaja Felix Anton Dohrnin (s. 29.12.1840 Stettin, Pommeri, Preussi ja k. 26.9.1909 München) perheen kanssa.

Dohrnin perhe. Anton, Maria ja heidän neljä poikaansa Boguslaw, Wolfgang, Harald ja Reinhard.

Otto Warburg ratsasti koko ikänsä ja hän palveli upseerina eliittiratsuväessä (ulaanit) rintamalla ensimmäisen maailmansodan aikana. Ensimmäisen maailmansodan lopussa – kun sodan lopputulos oli jo selvillä – Albert Einstein (s. 14.3.1879 Ulm, Saksan keisarikunta ja k. 18.4.1955 Princeton, Nnew Jersey, Yhdysvallat), joka oli Otto Warburgin isän Emilin ystävä, kirjoitti Otto Watburgille kirjeen ja pyysi tätä lähtemään armeijasta ja palaamaan akateemiseen maailmaan, sillä hänen kykyjensä menettäminen olisi ollut maailmalle suuri tragedia. Albert Einsteinista ja Otto Warburgista tuli myöhemmin hyviä ystäviä ja Albert Einsteinin fysiikan tutkimuksilla oli suuri vaikutus Otto Warburgin biokemialliseen tutkimukseen.

Napolin meribiologisella asemalla työskennellessään Otto Warbueg tutki merisiilien munien hapenkulutusta hedelmöityksen jälkeen ja hän osoitti, että hengitystiheys kasvaa jopa kuusinkertaiseksi hedelmöityksen jälkeen. Watburgin tekemät kokeet osoittivat, että rauta (ferro) on välttämätöntä toukkavaiheen kehitykselle. Otto Warburg nimitettiin professoriksi vuonna 1918 Kaiser Wilhelm -biologian instituuttiin Berliiniin, Dahlemiin. Hänet nimitettiin vuoteen 1913 mennessä Kaiser Wilhelm -solufysiologian instituutin johtajaksi. Instituutti perustettiin edellisenä vuonna Rockefeller -säätiön lahjoitusvaroilla Kaiser Wilhelm Gesellschaftille, joka myöhemmin vuodesta 1948 toimi Max Planck -seuran nimellä.

George Wald.

Otto Warburg tutki kasvainten aineenvaihduntaa sekä solujen – erityisesti syöpäsolujen – hengitystä ja hänelle myönnettiin vuonna 1931 Nobelin fysiologian palkinto ”hengitysentsyymin luonteen ja vaikutustavan löytämisestä”. Otto Warburg havaitsi erityisesti, että eläinten kasvaimet tuottavat suuria määriä maitohappoa. Nobelin -palkinto myönnettiin sen jälkeen, kun hän oli saanut 46 ehdokkuutta yhdeksän vuoden aikana vuodesta 1923 lähtien. Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnolla palkittu George Wald (s. 18.11.1906 New York, Yhdysvllat ja k. 12.4.1997 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat) – joka suoritti eläintieteen tohtorin tutkinnon Columbian yliopistossa – sai Yhdysvaltain kansalliselta tutkimusneuvostolta apurahan opiskeluun Otto Warburgin johdolla. Työskennellessään Otto Warburgin kanssa vuosina 1932-1933 George Wald löysi A-vitamiinin verkkokalvolta.

Kun natsit Saksassa nousivat 1930-luvulla valtaan, juutalaista syntyperää olevat ihmiset pakotettiin pois omista ammateistaan; natsit tekivät joskus myös harvinaisia poikkeuksia tästä käytännöstä. Otto Warburgilla oli protestanttinen äiti ja juutalaista syntyperää oleva isä, joka tosin kyllä kääntyi protestantiksi hänkin. Vuoden 1935 valtakunnanlain (Reichsbürgergesetz) mukaan Otto Warburgin katsottiin olevan ”puolijuutalainen”, jota kutsuttiin nimellä Halbjude tai Mischling (sekarotuinen, puolirotuinen). Otto Warburgilla oli myös toinen riski jäädä natsien homoseksuaalisuuden vastaisen politiikan kiinni suhteestaan Jakob Heissin kanssa. Jakob Heiss toimi vuodesta 1918 alkaen eri tehtävissä Otto Warburgin henkilökohtaisena avustajana, sihteerinä sekä hallintoassistenttina. Pari asui yhdessä hienossa huvilassa Dahlemissa, Berliinissä.

Otto Warburgin rakennuttama huvila Dahlemissa.

Otti Warburgilta natsihallinto kielsi opetustyön, mutta hän sai jatkaa tutkimustyötään. Natsihallintoa kritisoivien lausuntojensa vuoksi Otto Warburg menetti virkansa lyhyeksi hetkeksi vuonna 1941, mutta vain muutamassa viikossa Adolf Hitlerin (s. 20.4.1889 Braunau am Inn, Itävalta-Unkari ja k. 30.4.1945 Berliini, Saksa) kanslerinviraston henkilökohtaisesta määräyksestä Warburg sai jatkaa tutkimustyötään. Hermann Wilhelm Göring (s. 12.1.1893 Rosenheim, Saksa ja k. 15.10.1946 Nürnberg, Saksa) junaili suhuvasti Otto Warburgin luokittelun neljännesjuutalaiseksi. Otto Warburg esitti syyskuussa 1942 virallisen pyynnön saada tasavertainen asema (Gleichstellung) saksan arjalaisten kanssa, ja pyyntöön myös suostuttiin.

Natsit sallivat Otto Warburgin työskentelyn, sillä hän keskittyi tutkimaan aineenvaihduntaa ja syöpää. Adolf Hitlerillä oli pakkomielle syövästä, koska hän oli menettänyt oman äitinsä rintasyöpään ja nuorena. Lopulta hyvin ratkaiseva tekijä oli Otto Watburgin ansiokas asepalvelus ensimmäisen maailmansodan aikana; sillä asepalveluksella juutalaisia veteraaneja oli ennekin vapautettu Nürbergin lakien edellyttämästä kansalaisuuden menetyksestä. Otto Warburgin germaaninen fysiogenomia on hyvinkin voinut painaa hänen edukseen, koska Adolf Hitlerin kanslerin tiedetään ottaneen huomioon Otto Warburgin silmien värin ja kasvojen muodon arvioidessaan aryanisaatiohakemuksia.

Birgit Vennesland.

Otto Warburg oli avoimen eri mieltä natsihallinnon kanssa monista asioista ja hän kieltäytyi natsien tervehdyksestä, jopa siinä määrin, että hän oli suuressa vaarassa joutua upseereiden kostotoimien kohteeksi. Historiankirjoittajat ovat myöhemmin ihmetelleet, miksi Otto Warburg jäi Saksaan natsien alaisuuteen. Warburgin oma itsekkyys on voinut johtaa hänet aliarvoimaan natsien aiheuttaman mahdollisen uhan. Sam Apple on muiden mukana arvellut, että Warburg ei kuvitellut, kuinka pahaksi tilanne Saksassa voisi mennä. Jotkut ovat taas esittäeet, että Otto Warburg oli tyystin omistautunut työlleen, ettei hän piitannut Saksaan jäämisestä. Norjalaisamerikkalainen biokemisti Birgit Vennesland (s. 17.11.1913 Kristiansand ja k. 15.10.2001), josta tuli solufysiologian instituutin johtaja Läni-Berliinissä vuonna 1968, kertoi mielenkiintoisen anekdootin. Hän kertoi, että Otto Warburg neuvoi emotionaalisista vaikeuksista kärsivälle tuttavalleen: ”Käske hänen olla ajattelematta mitään muuta kuin tiedettä – ei mitään muuta – vain tiedettä.”

Otto Warburg siirsi vuonna 1943 laboratorionsa Liebenburgin kylään Berliinin laidalle välttääkseen jatkuvat ilmapommitukset kaupungissa. Rockefeller -säätiö oli halukas jatkamaan Warburgin työn rahoitusta, jos hän vain muuttaisi pois Saksasta. Toisen maailmansodan päätyttyä Otto Warburg tiedusteli mahdollisuutta muuttaa Yhdysvaltoihin, mutta tuolloin hänet torjuttiin. Kolme Otto Warburgin laboratoriossa työskennellyttä tiedemiestä – mukaan lukien saksalaisenglantilainen biologi, lääkäri ja biokemisti Sir Hans Adolf Krebs (s. 25.8.1900 Hildesheim, Hannoverin maakunta, Preussi ja k. 22.11.1981 Oxford, Englanti) – voittivat myöhemmin Nobelin palkinnon. Muiden löytöjensä ohella Krebsille annettiin kunnia sitruunahappokierron (tai Szent-Györgyi-Krebs-kierron) tunnistamisesta.

Sir Hans Adolf Krebs.

Unkarilainen biokemisti ja vuonna 1937 Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnon saaja Albert Imre Szent-Györgyi (s. 16.9.1893 Budapest, Itävalta-Unkari ja k. 22.10.1986 Woods Hoke, Massachusetts, Yhdysvallat) nimitti vuonna 1944 Otto Warburgin toiseksi Nobelin -palkinnon saajaksi työstään nikotiiniamidin, käymiseen liittyvän mekanismin ja entsyymien, sekä flaviinin (keltaisissa entsyymeissä) löytämisen parissa. Albert Szent-Györgyi muistetaan muun muassa ensimmäisenä C-vitamiinin eristäjänä. Vuonna 1937 Adolf Hitlerin hallinto antoi asetuksen, joka kielsi saksalaisia vastaanottamasta Nobel -palkintoja. Otto Warburgin yhdistetty työ kasvifysiologian, soluaineenvaihdunnan sekä onkologian parissa teki hänestä merkittävän henkilön systeemibiologian myöhemmässä kehityksessä. Warburg työskenteli yhdysvaltalaisen biokemistin, lääketieteen ja syöpätutkija Dean Turner Burkin (s. 21.3.1904 Oakland, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 6.10.1988 Washington, DC, Yhdysvallat) kanssa fotosynteesin kvanttisaannon parissa.

 Hillel Tokazier (25. osa)

Saaristolaiselämä toi kaupunkilaispoika Hillel Tokazierille kosolti uusia elämyksiä. Vähitellen hän tutustui kalastuksen nikseihin ja hänestä kasvoi innokas haukien pyydystäjä. Vain kalan päästäminen hengiltä tuntui hänestä vaikeammalta; puukalikalla kalan tappaminen ei ottanut onnistuakseen, jolloin vaimo huudahti lyömään kovempaa. Onneksi kalojen paisto sujui huomattavasti helpommin. Maaseudulla nikkarointitaidoista olisi ollut aina käyttöä, mutta puutöissä Hillel Tokazier keskittyi ainoastaa puiden pilkkomiseen antaen vaimonsa kätevämpänä hoitaa muut enemmän taitoa vaativat tehtävät.

Saaristolaista Hillel Tokazierista ei varsinaisesti koskaan tullut, mutta meri-ilmasto rikastutti hänen luovuuttaan musiikillisesti. Hän nautti paljon aavasta merestä ja hän saattoi istua tunteja vain katsellen merta rantakalliolta. Kaupunkiin taas palattuaan hänen pianonsoittonsa tuntui jälleen saaneen aivan uutta potkua. Avioparin elämä kaupungissa muuttui, kun Johanna avasi oman lahjatavaraliikkeen. He ostivat myös vuonna 2000 Helsingin Punavuoresta isomman asunnon, johon Hillel Tokazierkin sai oman työhuoneen Yamaha-flyygelilleen. Asunnon remontoitiin kului rahaa kovin, mutta lopputuloskin oli mainio ja hyvin käytännöllinen. Johanna lopetti kuitenkin pian lahjaliikkeensä ja hän kiinnostui luontaistuotteista, joiden verkostomarkkinointiin hän keskittyikin. Tämän lisäksi hän teki edelleen puutarhatöitä sukulaistensa puutarhoissa Tammisaaressa.

Johanna-vaimo rikastutti Hillel Tokazierin elämää tuomalla siihen paljon opiskelemaansa taidehistoriaa; yhteisillä ulkomaanmatkoilla hän opetti aviomiehelleen kuvataiteen saloja perusteellisesti. Näin tulivat tutuiksi muun muassa Joan Miró i Ferrá (s. 20.4.1893 Barcelona, Espanja ja k. 25.12.1983 Palma de Mallorca, Espanja), Henri Émile Benoīt Matisse (s. 31.12.1869 Le Cateau-Cambrésis, Nord, Ranska ja k. 3.11.1954 Nizza, Alpes-Maritimes, Ranska), Vincent Willem van Gogh (s. 30.3.1853 Zundert, Pohjois-Brabant, Alankomaat ja k. 29.7.1890 Auvers-sur-Oise, Val-d’Oise, Ranska), Fernand Leger (s. 4.2.1881 Argentan, Ome, Ranska ja k. 17.8.1955 Gif-sur-Yvette, Essonne, Ranska) ja Henri de Toulouse-Lautrec (s. 24.11.1864 Albi, Tarn, Ranska ja k. 9.9.1901 Château Malromé, Saint-André-du-Bois, Gironde, Ranska). Seuraus tästä oli, että Hillel Tokazier innostui kuvataiteista niin kovin, että hän alkoi käydä taidenäyttelyissä itsekseen.

Omaan työhuoneeseensa Hillel Tokazier rakensi musiikin äänityksiä varten studion Cubase -äänitysohjelman varaan; hän opiskeli asiantuntijan ohjauksessa laitteiston käytön. Vuoden päivät hän jaksoi työstää ja käsitellä koneella musiikkia, kunnes hän kyllästyi ja palasi perinteisempään musiikkimaailmaan. Aito ja oma soittaminen flyygelin ääressä oli hänelle kuitenkin luontevampi tapa luoda musiikkitunnelmia. Työhuoneessaan Hillel Tokazier antoi myös muutamille nuorille pianotunteja.

Aivan uutena aluevaltauksena Hillel Tokazier alkoi 2000-luvun alussa säestää mykkäelokuvia. Hänet kutsuttiin säestämään ensin Forssan mykkäelokuvafestivaaleille sekä Espoo Ciné -elokuvajuhlille. Hän on sittemmin soittanut pianoa Forssan mykkäelokuvafestivaaleilla useita kertoja. Alkuun hänen säestämät mykkäelokuvat olivat komedioita, kuten Majakka ja perävaunu, Ohukainen ja Paksukainen, Charles Chaplinin, Buster Keatonin ja Harold Lloydin elokuvia. Näissä elokuvissa pärjäsi improvisoidulla musiikilla. Myöhemmin tuli tehtäväksi useita pitkiä elokuvia, kuten Oopperan kummitus sekä joitakin merirosvoelokuvia, joiden säestämiseen täytyi valmistautua huolellisemmin. Näissä jälkimmäisissä tapauksissa Hillel Tokazier teki elokuvasta itselleen tarkat muistiinpanot, jonka mukaan laati elokuvan säestyksen. Toisinaan kävi kuitenkin niin, että pianistin heikko pianovalo syystä tai toisesta sammui, joten käsikirjoituksen lukeminenkin loppui ja loppu elokuvan säestys täytyi tehdä täysin improvisointiin perustuen.

Hillel Tokazierille improvisaatio oli tuttua jo hänen lapsuudestaan saakka; improvisoidessaan hän antaa tajuntansa virrata vapaasti ja hän ottaa ikäänkuin kaikki keinot käyttöönsä. Impulsseja hän saa elokuvan kohtauksen yksittäisistä kuvista, ihmishahmoista, erilaisista tunteista ja jopa jonkun hahmon kävelyrytmistä. Välillä hänen soitto voi suurieleistä, jolloin hän käyttää käsiään näyttävästi. Toisinaan hän otti säestäessään huuliharppunsa käyttöön, joskus ostamiaan torvia, pillejä tai erilaisia lyömäsoittimia. Elokuvan väliajalla hän saattoi yleisölle kertoa, kuinka säestystorkesterit otettiin elokuviin ja millaisia ääniefektejä elokuvissa on käytetty.

Marraskuussa 1999 Hillel Tokazier piti 30-vuotistaiteilijajuhlakonsertin Helsingin Savoy-teatterissa. Konsertissa olivat omalla esityksillään mukana taiteilijat, kuten Lasse Mårtenson, Pekka Helin, Eero ja Jussi & The Boys, Marion Rung ja André Zweig. Konsertin musiikki oli monipuolista rockista aina juutalaiseen musiikkiin saakka. Savoy-teatterin sali oli loppuunmyyty ja konsertin tuotti Niklas Rosström, joka osasi taitavasti markkinoinnin.

Savoy-teatterissa Hillel Tokazier konsertoi seuraavan kerran vuonna 2002. Konsertin teema oli Rokista etnorytmeihin ja tämän konsertin Hillel Tokazier tuotti itse yhdessä musiikkitoimittaja, levytuottaja ja tietokirjailija Matti Laipion (s. 25.2.1944 Helsinki) kanssa. Suomen Jazzliitto palkitsi Matti Laipion vuonna 2020 elämäntyöstä Andania -palkinnolla. Palkinnon perusteluissa todettiin hänen tehneen jazzmusiikin eri vaiheita tunnetuksi varsinkin toimittajana ja kirjailijana. Matti Laipiolla on ollut samoin merkittävä rooli Jazzliiton puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä 1970- ja 1990-luvuilla. Vanhemmat jazzharrastajat saattavat muistaa Matti Laipion yhtenä ”jazzin äänistä” Ylen radio-ohjelmissa. Tässä Savoyn -konsertissa oli yleisölle tarjolla mykkäelokuvamusiikkia, tanssiesityksiä, monipuolista estradiviihdettä sekä parhaita paloja tulossa olevalta Lauluja elämästä -levyltä. Konsertin vierailijoina olivat sopraanolaulajatar Angelika Klas ja Doina Klezmer -yhtye. Myös Hillel Tokazierin sisar Ruotsista miehensä kanssa saapui täyteen teatterisaliin konserttia kuuntelemaan.

Vuonna 2004 Hillel Tokazier kiersi Suomea laajasti soittamassa omaa musiikkiaan. Koulukonserteissa hän esitti ohjelman Pianon rooli kevyessä musiikissa ja lukioissa hän esitti paljon etnistä juutalaista musiikkiperinnettä, kuten klezmermusiikkia. Rhythm & Roots -konsertti oli vuorossa vuonna 2005. Konsertin vierailevana solistina lauloi Laura Garam jazzia sekä juutalaismusiikkia. Hillel Tokazier lauloi omia kappaleitaan ja orkesteri esitti myös hupailun piiroselokuvien maailmasta.

Eero Raittisen kanssa Hillel Tokazier esitti maaliskuussa 2007 Good Rockin’ Tonight -konsertin. Konsertissa esiintyivät heidän lisäkseen rocklegenda Rock Ragge ja kitaristi Red Hot Max Ruotsista. Tämän konsertin yhteydessä vuonna 1976 tallennettu Eero Raittisen ja Hillel Tokazierin LP-levy Good Rockin’ Tonight julkaistiin uudelleen CD -levynä. Jokaisessa Hillel Tokazierin konsertissa soitti orkesteri, jonka hän oli koonnut muusikkoystävistään, kuten Jari ”Kepa” Kettunen (s. 3.5.1962), Kaarle Mannila, Hannu Rantanen (s. 1962), Antero Jakoila, Ykä Putkinen, Jari Antero "Heinä” Nieminen (s. 1962), Bruno Korpela, Markku Luuppala ja Mervi Multamäki (ent. Hiltunen, s. 1963).

Hannu Rantanen ja Jari "Kepa" Kettunen.

Vuosinan 2005-2007 hän piti Helsingin Lilla Teaternissa neljän konsertin sarjan, kun teatterinjohtaja Pekka Strang halusi laajentaa teatterinsa tarjontaa. Näissä konserteissa oli tarjolla ensin klezmeriä ja juutalaista musiikkia, sen jälkeen mykkäelokuvamusiikkia orkesterin kanssa soitttuna ja elokuvien kanssa sekä kaksi Good Rockin’ Tonight -iltaa. Kaikki neljä konserttia olivat loppuunmyytyjä Lilla Teaternissa. Hillel Tokazier järjesti Lilla Teaternissa vuonna 2008 konsertin Hillel med vänner – klezmer och mycket mer. Konsertti tarjosi läpileikkauksen juutalaisesta musiikista. Konsertti toteutettiin orkesterin kanssa ja mukana oli viisi nuorta naissolistia. Konsertti oli kaikkiaan suuri ponnistus, joka kyllä herätti myös hyvin laajaa huomiota jopa televisiotuottajissa. Kun lopulta televisiolähetystä päästiin suunnittelemaan, havaittiin, että televisiointi tulisi liian kalliiksi ja laulusolistitkin olivat jo toisaalla. Hillel Tokazier oli kovin pettynyt, kun konsertin televisioinnista ei tullut mitään.

Kesällä 2008 Hillel Tokazier teki onnistuneen konserttikiertueen Eero Raittisen yhtyeen kanssa. Hänellä oli sen jälkeen perhe- ja lähipiirissä ihmissuhdeongelmia, jotka rasittivat hänen mieltään päivittäin. Hän koetti olla monin tavoin avuksi ja ratkoa ongelmia, mutta hän ei onnistunut toimimaan toisia tyydyttävin tavoin. Ongelmista oli seurauksena mitätöintiä sekä hylätyksi tulemisen tunnetta. Kohtuuttomuudet saivat hänet surulliseksi ja ahdistuneeksi. Sen jälkeen alkoi hänen sairastelunsa; myöhemmin hän on miettinyt, että fyysiset vaivat olivat ainakin osin psykosomaattisia vaivoja, jotka vain pahenivat stressin kasvaessa. Ensimmäisenä vaivana hänellä oli polvi, joka kyllä leikattiin. Operaation jälkeen polveen jäi hermopaine ja hermokivut, mutta hän kärsi myös vakavasta unettomuudesta.

 Asuntomarkkinoiden tilanteesta

Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana asuntomarkkinoille vapautuu OP Pohjolan arvion mukaan jopa kolmannes asuntokannasta väestön ikääntymisen vuoksi. Tällä hetkellä Suomessa on valtava määrä tyhjiä asuntoja. Asiantuntijat ovat väläyttäneet käyttöön otettavan jopa ”asuntojen romutuspalkkiota”. Suuri määrä Suomen asuntokannasta on jo nykyään tyhjillään, ja tilanne pahenee tulevina vuosikymmeninä.

Juho Keskinen.

Asunnon omistajat ikääntyvät, mikä lisää jossain vaiheessa tätä asuntojen tarjontaa. Ylitarjontaa arvioidaan syntyvän erityisesti pienemmille paikkakunnille ja muuttotappioalueille. Ilmiö on nähtävissä jo nyt, sanoo Hypon pääekonomisti Juho Keskinen Markkinaraati-ohjelmassa. "Meillä on jo nyt sellaiset 11 prosenttia Suomen asuntokannasta näitä tyhjillään olevia asuntoja. Meillä löytyy kuntia jo nyt, jossa tyhjillään olevia asuntoja asuntokannasta on 30 prosenttia. Joka kolmas asunto on tyhjillään", Juho Keskinen sanoo. Tällainen ylitarjonta merkitsee matalia hintoja ja vaikeaa asunnon jälleenmyyntiä, mutta toisaalta asuminen tai niin sanottu ”asumispalvelu” on varsin edullista.

Väestön ikääntyminen joka tapauksessa syventää asuntomarkkinoiden eriytymistä entisestään. Kaupungit ovat vetovoimaisia myös tulevaisuudessa, mutta monilla alueilla asuntoja jää tyhjäksi. Mikä on tyhjien talojen kohtalo? Muuttotappioalueilla niitä tulee jäämään myös perikunnille ja osa niistä tulee päätymään valtiolle ja, ja niin muodoin sitten myös takaisin niille kunnille. Joku 60 miljoonaa on tainnut olla viimeisimpinä vuosina se asuntovarallisuuden arvo, joka on päätynyt valtiolle, Juho Keskinen arvelee. Mutta mikä on tyhjien asuntojen kohtalo? Aktian pääekonomisti Lasse Corin nostaa esiin idean asuntojen romutuspalkkiosta.

Lasse Corin.

Pitäisikö olla joku tällainen asia kuin asuntojen romutuspalkkio? Sillä varmasti niitä asuntoja on, joille ei vaan löydy ottajaa nollahinnallakaan. Eikö olisi parempaa, että koetettaisiin romuttaa tai purkaa sellaiset asunnot, joille ei löydy ottajaa, Lasse Corin kysyy. Kerrostalot voivat olla vähän vaikeampia, koska siellä voi olla tyhjiä huoneistoja. Mutta jos on huoneistoja, joista vaikka taloyhtiö ei saa hoitovastiketta, niin se on iso rasite näille muille taloyhtiön osakkaille. Lopulta romutuspalkkion idea törmää ainakin julkisen talouden vaikeaan tilanteeseen.

Kyllähän näistä purkuavustuksista on käyty keskustelua. Täytyy toki miettiä julkisen talouden kokonaistilanne. Silloin tullaan oikeudenmukaisuuskysymyksiin, että mitkä alueet, mitkä kiinteistöt niitä sitten saavat. Mikäli kaikkiin niitä avustuksia annetaan, niin se käy kyllä melko kalliiksi, Juho Keskinen huomauttaa. Yhä useampi suomalainen kokee olevansa jumissa omassa kodissaan, koska asunnon myyminen on vaikeaa. Asuntomarkkinoilla on eletty hankalia aikoja jo yli neljä vuotta. Asuntokauppa ei käy ja niiden hinnat ovat romahtaneet.

Asuntokaupan odotettiin viimein piristyvän jo tänä vuonna. Vuoden vaihteessa vallitsikin optimismia, mutta toisin kuitenkin kävi. Iranin sota kiihdytti inflaatiota ja nostatti jälleen korot, minkä seurauksena asuntokauppa hyytyi uudelleen. Sp-Kodin uudessa kyselyssä kerrotaan, että moni asunnon myyjä kokee turhautumista ja jopa luovuttamisen mielialaa. Kun asuntomarkkinat ovat jumissa, sillä on laajat seuraukset taloudessa, sanoo Hypon  pääekonomisti Juho Keskinen Markkinaraadissa. Yksi vaikutus tilanteessa tunnetaan varallisuusvaikutuksen nimellä.

Varallisuusvaikutus tyypillisesti heijastuu sinne yksilön käyttäytymiseen niin, että kun keskeisin oma varallisuuserä laskee, silloin ollaan varovaisempia laajasti omassa kuluttamisessa. Tämä heijastuu talouteen, sillä puolet BKT:stä käytännössä on tätä yksityistä kulutusta, Juha Keskinen sanoo. Asuntonsa kanssa jumissa olevat kaipasivat kyselyssä konkreettisia neuvoja tilanteeseensa. Asiantuntijan mukaan yksi neuvo on kaikkein tärkein: aseta myyntihinta kohdalleen, vaikka se kirpaiseekin.

Veera Holappa.

Hinta on suurin tekijä, joka kohtaa ostajien maksuhalukkuuden. Tietysti ne perusasiat pitää olla kunnossa, sijainti ja puitteet. Mutta ehkä tässä tilanteessa ei pikkuremonteilla sitten tilannetta juurikaan muuteta, sanoo PTT:n vanhempi ekonomisti Veera Holappa. Valinnat voivat olla vaikeita, Veera Holappa myöntää. Jos lainaa on maksettu vasta vähän aikaa ja pääomaa ei ole vielä ehtinyt kertymään, niin siinä tilanteessa se on kyllä haastavaa, jos ei pääse siitä omilleen sitten myyntitilanteessa. Loppujen lopuksi asunto – vaikka onkin oma koti – on kuitenkin sijoitus. Joskus riskin realisoiminen voi kyllä kannattaa. Asunto on silti sijoitus ja sijoittamiseen liittyy aina riskejä, Veera Holappa muistuttaa.

Hillel Tokazier (24. osa)

Hillel Tokazierin levy, Lauluja elämästä, oli projektina yhtä vaativa kuin hänen hengelliset levynsä. Levyn sanoitukset hän teki itse ja toisena sanoittajana oli muusikko-lauluntekijä ja arkkitehti Eero Ainesmaa (s. 1961 Äänekoski ja k. Helmikuu 2026). Muusikot arvostivat levyä viihdelevynä, mutta radiokanavilla levyä ei paljoa soitettu. Levyllä lauloivat muun muassa Maarit Helena Hurmerinta (o.s. Äijö, s. 10.11.1953 Helsinki) ja Marion Evi Rung (s. 7.12.1945 Helsinki). Jotta levy olisi päässyt radiosoittoon, olisi täytynyt olla taustalla iso levy-yhtiö lobbaamassa levyä esille radioon. Tuohon aikaan myös toimittajat vaihtuivat Radio Suomessa ja radio alkoi käyttää soittolistoja. Oli myös olemassa huhu, jonka mukaan varsinkin instrumentaalimusiikin soitto loppuisi radiossa kokonaan. Levyä kuitenkin myytiin sen verran, että Hillel Tokazier sai omakustannelevystään omansa rahallisesti takaisin.

Maarit Hurmerinta.

1990-luvulla Hillel Tokazier soitti toisinaan jazzravintola Storyvillen pianobaarissa yksin. Kunnia näistä pianokeikoista kuului paljolti jazzrumpali Kaj-Matti Ernest Oilingille (s. 20.11.1942 Helsinki ja k. 5.11.2009 Fuengirola, Espanja). Hillel Tokazier tutustui Oilingiin 1980-luvulla, jolloin he soittivat Groovy Jazz Clubissa Ruoholahdenkadulla laulaja Eero Raittisen ja basisti Jorma Ojanperän kanssa. Matti Oiling otti vuonna 2001 yhteyttä Hillel Tokazieriin ja pyysi häntä soittamaan Jump’n Jive -yhtyeeseen. Yhtyeessä soittivat Jussi Raittinen, basisti Iiro Kautto ja saksofonisti Panu Syrjänen.

Matti Oiling.

Jazzrumpali ja ohjaaja Risto Vanari (s. 22.3.1931 Helsinki ja k. 2.7.1986 Espoo) taivutteli Kantaravintolat Oy:n markkinointipäällikkö Juha Lehdon ajatuksensa taakse ja 5.10.1977 avattiin Ruoholahdenkatu 4:ään Helsingin ainoa jazzravintola, Groovy. Jazzravintolan malli haettiin Tukholman Stampenilta. Jazzravintolan avajaisissa soitti kapellimestari ja trumpetisti Markku Henrik Johanssonin (s. 22.3.1949 Lahti) kvintetti, jossa hänen lisäkseen musisoivat saksofonisti ja huilisti Pekka Juhani Pöyry (s. 10.12.1939 Helsinki ja k. 4.8.1980 Helsinki), kapellimestari ja pianisti Esko Elias Linnavalli (s. 4.9.1941 Turku ja k. 21.12.1991 Helsinki), Ilkka Hanski (s. 1.12.1952) ja Esko ”Rusina” Rosnell (s. 23.6.1943 Pori ja k. 24.9.2009 Helsinki). Alkuaikoina ravintola oli aina täysi ja ovella oli ihmisiä jonoksi saakka. Musiikkia riitti ravintolassa joka päivälle; yhtyeet soittivat maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin, mutta muut illat olivat jami-iltoja. Alkuvuosina Juha Lehto sai kritiikkiä perinteisen jazzin suosimisesta ohjelmassa, mutta myöhemmin ohjelmalinjassa tehtiin muutos ja ohjelmistoon tuli myös modernimpaa jazzia.

Jazzravintola Groovy.

Groovyn elinkaari kesti kahdeksan vuotta; ensimmäisen vuoden jälkeen alkoi jazzravintolan arki. Aloitushuuma laantui ja yleisökatokin oli tosiasia. Nopeasti ravintolassa oli käyty läpi koko Suomen kapea jazzmuusikkojoukko. Ratkaisuksi löytyi se, että jokaiselle illalle kiinnitettiin vain yksi yhtye useiden yhtyeiden sijaan. Näin toiminta saatiin vakiintumaan ainakin joksikin aikaa. Groovy ei kuitenkaan omistajilleen ollut mikään kultakaivos, koska se sinnitteli pitkään taloudellisesti omillaan. Musiikkia saattoi olla jopa 320 iltana vuodessa. Muusikoille Groovy tarjosi säännöllistä tuloa, ja yleisölle mahdollisuutta nauttia korkeatasoisesta jazzmusiikista.

Markku Johansson.

Groovyssä esiintyi suomalaisia sekä ulkomaisia jazzmuusikoita. Kantaesiintyjinä Groovyssa nähtiin Gustaf ”Gusse” Olavi Rössin (s. 28.4.1928 Turku ja k. 30.6.1997 Helsinki) kvartetti, Pekka Sarmanto, Esko Linnavalli ja Vova Shafranovin (s. 31.12.1946) kokoonpanot sekä erityisesti suosiosta nauttinut DDT Jazzband (Downtown Dixie Tigers). Lisäksi siellä soittivat muun muassa Kalevi Hänninen (s. 22.6.1931 ja k. 8.1.1986), Valto Uolevi Laitinen (s. 23.11.1926 Helsinki ja k. 11.10.2004 Pariisi), Jaakko Vuorenmaa, Herbert Abraham ”Häkä” Katz (s. 10.12.1926 Turku ja k. 1.12.2007 Göteborg), Matti Oiling, Erkki Wilhelm Lindström (s. 29.5.1922 Helsinki ja k. 27.8.2015), Olli Ahvenlahti (s. 6.8.1949 Helsinki), Heikki ”Häkä” Atte Virtanen (s. 4.9.1953 Helsinki), Markku Johansson ja Matti Juhani ”Edward” Vesala (s. 15.2.1945 Mäntyharju ja k. 4.12.1999 Yläne). Groovy jazzravintolan viimeinen ilta oli tammikuussa 1986, jolloin DDT soitti jäähyväisiksi When The Saints Go Marching in -kappaleen.

Olli Ahvenlahti.

Matti Oiling rakasti New Orleans -tyylistä rytmimusiikkia, jonka ympärille nyt uuden yhtyeen musiikki koottiin. He esiintyivät pari kertaa kuukaudessa Storyvillessä ja silloin sinne kerääntyi paikallisia Comets-jiveklubin tanssiharrastajia. Yleisökin saatiin näin innostetuksi villiin menoon. Soittajat välillä vaihtuivat, mitta Matti Oiling sinnitteli sairastumisestaan huolimatta sitkeästi mukana soittamassa aina kuolemaansa saakka vuonna 2009 Espanjan keikalla.

Hillel Tokazier sai Matti Oilingilta paljon hyviä neuvoja; Matti opasti hänelle kuinka keikkoja myydään ja kuinka pukeudutaan esiintymisiin. Matti Oiling ja Jussi Raittinen olivat tarkkoja siitä, kuinka orkesteri pukeutuu keikoilla. Hillel Tokazier ymmärsi yskän ja hän hankki välittömästi itselleen esiintymisiä varten punaisia, keltaisia ja sinisiä pellavatakkeja. Matti Oiling ja Hillel Tokazier puhuivat keskenään aina ruotsinkieltä, koska se oli molempien kotikieli. Heidä yhteisen bändin menestys Storyvillessä toi Hillel Tokazierille vakituisen soittopestin kahdessa kerroksessa toimivan ravintolan pianobaariin; hän soitti siellä pianoa joka toinen viikko vuoteen 2011 saakka. Ohjelmistossa oli monipuolista musiikkia ja usein häneltä toivottiin varsinkin elokuvissa tutuksi tullutta musiikkia. Hän myös lauloi soittamisen ohessa; pakkiotkin näistä keikoista olivat hyvin asiallisia.

Pentti Lasanen.

1990-luvulla Hillel Tokazier soitti melko usein erilaisissa yritysten sekä yksityishenkilöiden juhlissa. Hän kokosi näitä tilaisuuksia varten ympärilleen soittajista yhtyeen. Välistä kutsuja tulla soittamaan tuli jopa valtioneuvoston juhlahuoneistoon Smolnaan ja pääministerin virka-asuntoon Kesärantaan. Hänen tuttuja luottomuusikoitaan olivat Pekka Helin, Toni Antone, Ande Päiväläinen, Jari Nieminen ja Vesa Aaltonen. Aina tarvittaessa yhtyettä vahvistettiin toisella kitaristilla ja saksofonistilla. Saksofonistina usein keikoilla soitti multi-instrumentalisti Pentti Lasanen (s. 17.9.1936 Kotka ja k. 13.3.2021 Helsinki). Laulaja romanialaissyntyinen Toni toi keikalle omat äänilaitteet, joista Hillel Tokazier maksoi hänelle erillisen korvauksen.

Näistä keikoista oli sittemmin hyvän aikaa hyötyä Hillel Tokazierille. Erään kerran kansanedustaja Ben Berl Zyskowicz (s. 24.5.1954 Helsinki) soitti hänelle keskellä päivää Kesärannasta ja pestasi Hillel Tokazierin soittokeikalle pääministerin virka-asuntoon. Hillel Tokazier kiiruhti taksilla Kesärantaan, jossa joutui säestämään ensitöikseen presidentti Martti Oiva Kalevi Ahtisaarta (s. 23.6.1937 Viipuri ja k. 16.10.2023 Helsinki) tämän laulaessa Kotkan ruusua. Tämä soittokeikka taas poiki sen, että pääministeri Esko Tapani Ahon (s. 20.5.1954 Veteli) vaimo Kirsti Aho tilasi pianisti Hillel Tokazierin Kannukseen soittamaan koulukonsertteja.

Koulukonsertit toivat osin merkittävästikin tuloja Hillel Tokazierille; vuosina 1998-2013 hän soitti peräti 250 koulukonserttia. Hänellä oli kasattuna eri ikäisille oppilaille omat ohjelmat. Konserttien yhteydessä hän kertoi myös pianonsoitosta koululaisille. Alakoululaisten ohjelmaan kuului hänellä perustaa oppilaiden kanssa mykkäelokuvaorkesteri, johon oppilaat osallistuivat soittamalla heille jaettuja soittimia. Joku opettajista knallihattu päässään toimi orkesterin kapellimestarina. Kappaleiden lomassa Hillel Tokazier kertoili koululaisille vitsejä, joita hän oli opetellut Kilon poliisi- ja Ujo Piimä -kokoelmista.

Hillel Tokazier alkoi seurustella vuonna 1991 tapaamansa suomenruotsalaisen Johannan kanssa, jonka hän oli tuntenut jo ennestäänkin. Kolmen vuoden jälkeen he avioituivat pienimoitoisessa hääjuhlassa. Hillel Tokazierin lapset olivat tuolloin jo teini-iässä ja lapset tulivat oikein hyvin Johannan kanssa toimeen. Hannele -sisarkin piti Johannasta kovasti. Johanna ei ollut uskovainen ihminen, eikä Hillel Tokazier koskaan olettanut tämän kääntyvän juutalaiseksi. Suomenruotsalaisena Johanna ymmärsi myös vähemmistöjä. Johannan suvussa Hillel Tokazier otettiin todella hyvin vastaan, vaikka hän olikin muusikko ammatiltaan. Johanna puolestaan oli koulutukseltaan puutarha-alan ammattilainen, mutta hän on myös taiteellisesti lahjakas.

Suomenruotsalainen kulttuuri alkoi entistä enemmän kiinnostaa avioliiton myötä Hillel Tokazieria. Varsin uusi asia oli hänelle esimerkiksi joulun viettäminen. Jouluaatot hän vietti vaimonsa perheen luona juhlapöydässä ja säestäen heidän laulamiaan joululauluja. Myös hänen juutalainen musiikkinsa otettiin perheen keskuudessa hyvin myönteisesti vastaan. Johannan suku oli kotoisin Tammisaaren Gullöstä ja kesämökki perheellä oli Turun saariston Hiittisissä, jossa avioparikin vietti kesäisin aikaansa. Hiittisten kirkossa Hillel Tokazier soitti usein konsertteja.