tiistai 24. kesäkuuta 2025

 Heikki Samuli "Sami" Suominen (25. osa)

Marja ja Sami Suominen.

Toiminimi Amerplast oli aivan alkujaan Marja Suomisen nimissä. Myöhemmin Amerplast muutettiin kommandiittiyhtiöksi, jossa sekä Maria ja Sami Suominen olivat yhtiökumppaneita. Yhtiön voimakkaan kasvun vuosina myös osakeyhtiön muodostamista harkittiin vakavasti. Reino Pyhältö hoiti Amerplastin kirjanpitoa tilitoimistossaan neljännesvuosisadan ajan, kun verohallituksen varatuomari yritti houkutella Reino Pyhällön todistamaan Sami Suomista vastaan oikeudessa. Kyseessä oli suuri ulkolainen tuontierä, joka oli vastaanotettu sekä varastoitu Poriin. Oli olemassa oikeuden päätös siitä, että Amerplastilla oli toimittu aivan oikein ottaessaan tämän erän inventaarioonsa. Verohallitus yritti nostaa tästä 2,4 miljoonan markan erästä kannetta. Reino Pyhältö vetosi kuitenkin verolakiin, jossa oli maininta varastovarauksista. Lopulta verohallituksen varatuomari myönsi, että Amerplastissa oli tässä asiassa toimittu oikein. Lehdet saivat tästä revittyä näyttäviä otsikoita, joissa käsiteltiin suuria rahoja.


Sami Suominen oli jo kymmenen vuoden ajan omistanut Vehmaisissa tehdaskiinteistön, jonka hän oli ostanut henkilökohtaisilla varoillaan. Antti Lehtinen haki sittemmin keskusverolautakunnalta ennakkoveropäätöksen siitä, että Sami Suomisella oli oikeus myydä tämä tehdaskiinteistö omalle yritykselleen siten, ettei kaupasta synny veroja, kun kaupasta ei muodostu myyntivoittoa. Tehdaskiinteistö oli ostettu jo kymmenen vuotta sitten ja sen jälkeen paikalle oli rakennettu edelleen lisää, jolloin tehdaskiinteistön arvo oli kasvanut monia miljoonia markkoja. Nyt oikeudessa tulkittiin, että Sami Suominen oli saanut voittoa useita miljoonia. Virhe oli myöskin se, että vaikka ennakkoveropäätös oli etukäteen haettu, päätös oli voimassa vain vuoden ajan. Kiinteistökauppa oli kuitenkin jostakin syystä aina vain siirtynyt siirtymistään. Lopulta kiinteistökauppa toteutui vuoden viimeisenä päivänä – siis vielä ennakkopäätöksen voimassa ollessa. Amerplastilla vain ei juuri tuolloin ollut likvidiä rahaa, joten yhtiö jäi velkaa Sami Suomiselle. Amerplastilla oli velanmaksuun aikaa tammi-huhtikuulle, jolloin velka maksettiinkin Suomiselle.



Vuoden päästä tästä tehdaskiinteistökaupasta koitti veronmaksun aika. Sami Suomisen puolesta hänen veroilmoituksensa laati kirjanpitäjä, joka valitettavasti ei enää muistanut Sami Suomisen tehneen kiinteistökaupan, josta Suomiselle oli jäänyt miljoonia markkoja saatavia jotka nyt eivät näkyneetkään veroilmoituksessa. Veroilmoituksessa oli kiinteistökauppa ilmoitettu normaalina veroilmoituslomakkeella; erillinen lisälomake kaupasta oli tekemättä, jossa asia olisi voitu ilmoittaa tarkemmin. Verottaja nosti asiasta kanteen Sami Suomista vastaan. Oikeudessa kirjanpitäjä kävi tunnustamassa tehneensä virhekirjauksen, mutta Sami Suominen sai siitä huolimatta tuomion. Lehtien kirjoituksissa tätä asiaa myös käsiteltiin sangen näyttävästi.


Sami Suomisen veli, Risto Suominen muiteli tapahtumia näin: ”Minä istuin Amerplastin hallituksessa Samin kuolemaan asti – noin viisi vuotta. Sami pyysi minua ja ajattelin veljenä – hänellä kun oli vaikeuksia näiden veroihmisten kanssa – etteivät kaikki käännä hänelle selkäänsä. Samihan tuomittiin siinä jutussa ehdollisena linnaan, ja Sami suhtautui siihen erittäin realistisesti. Häntä rangaistiin taloudellisesti mielestäni aika kohtuullisesti, mutta että häntä rangaistiin tämmöisellä vankeustuomiolla, se kävi Samin kunnialle, mutta minä luulen, että hän näki siinä jotakin hyvääkin – kunnian palautuminen on mahdollista. Sanotaanhan että rahat menetetty, ei mitään menetetty, kunnia menetetty, puolet menetetty, rohkeus menetetty, kaikki menetetty! Ja kyllä se kouri Samia selvästi niin paljon, että hän ajatteli, että tässä vielä näytetään. Amerplastin kasvu oli selvästi hidastunut Samin ollessa politiikassa ja markkinaosuuksia menetettiin. Tuli Rani-muovi, tuli Rosenlew, tuli Satamuovi jne. Sami linnottautui julkisuutta vastaan ja pani erittäin suuren panoksen firmaansa. Hän jäi pois politiikasta ja yritys koki selvän taloudellisen nousun. Yhteen aikaanhan he olivat Marjan kanssa Tampereen kaupunginvaltuustossa ja Yrjö oli ehdokkaana, mutta tämän verojutun jälkeen kaikkien mielenkiinto lopahti ja minusta tämäkin todistaa, että he olivat realisteja ja Amerplastista tuli johtava muovipakkausten tekijä Suomessa.”


Kirjanpitäjä Reino Pyhältö hämmästeli Sami Suomista näinkin: ”Kaiken tämän jälkeen olisi luullut, että Sami olisi hautonut jotain kostoa, mutta ei se kuulunut Samin luonteenkuvaan. Eräs verotarkastaja haki valtion vakanssia ja hän oli minun hyvä tuttavani. Hän pyysi minulta joitakin suosituksia ja minä kerroin sen Samille. Sami sanoi, jotta kyllä tää järjestyy ja otti siinä siunaamassa puhelun suoraan teollisuusneuvos Pappiselle Kauppa- ja teollisuusministeriöön ja sanoi, että kuuleha sie, tämmöne mies pyrkii sinne ja hää on kuule Viipuri poikii… Niin oli Pappinenkin ja kaveri pääsi. Tämä tapahtui sen verotouhun jälkeen.”


Aarno Lindström jatkaa Sami Suomisesta: ”Ensimmäisen öljykriisin jälkeen Amerplastissa alkoi selvä jatkuvan kasvun aika, joka jatkui 1980-luvun taitteeseen, mutta on muistettava että Sami käytti aikaansa sekä valtakunnan että kunnallispolitiikkaan ja oli niin monessa mukana, että yhtiö olisi saanut enemmän, jos hän olisi ollut kiinteämmin mukana, yhtä kiinteästi kuin 60-luvun alussa. Sami katsoi, että kun hän oli valinnut ihmisiä töihin, he hoitavat yhtiötä parhaansa mukaan ja kyllähän jokainen koettikin!”


Lopulta Sami Suomiselle kävi kuten niin monelle muullekin yhdenmiehenyrityksen perustajalle; asiat kerääntyivät sumaksi asti sitä mukaa kun yritys kasvoi ja vaikka hän delegoikin vastuuta myös muille yrityksessään. Aina viime kädessä kaikki narut kuitenkin johtivat Sami Suomisen käsiin. Tärkeissä asioissa ei kukaan uskaltanut tehdä itse päätöksiä kysymättä ensin Samin mielipidettä asiasta. Antti Lehtinen luonnehti tilannetta näin:


Vero-oikeudenkäynnin jälkeen Sami sulkeutui Amerplastiin kuin karhu talvipesäänsä, mutta kiukkuinen ja unelias hän ei kuitenkaan ollut. Hän hautasi kiukkunsa ja sai ympäristönsä uskomaan, että kaikki oli ohimenevää. Tärkeää oli vain Amerplast. Kaikki haukkoivat henkeään, kun hän osti Upo-Pakkauksen Askolta, ja minä luulen, että hän nautti siitä tilanteesta, pojat olivat jo silloin mukana. Olin sanonut hänelle, että Napoleon oli viimeinen kenraali, joka piti kaiken sormenpäissään, mutta sitten saksalaiset keksivät yleisesikunnan ja sen jälkeen ne hakkasivat kaikki Euroopan sotatantereilla. Sanoin Samille, että perusta sinäkin yleisesikunta, et sinä kykene pitämään kaikkia hallussasi ja näin hän tekikin!”

Yrjö Suominen.

Samin ja Marjan pojat olivat kasvaneet yrittäjähengessä ja yrittäjäperheessä, eikä kenellekään tullut varmasti yllätyksenä, että pojat aikanaan ajautuivat Amerplastiin myös työtä tekemään. Yrjö Suominen kirjautui ylioppilaaksi pääsyn jälkeen Tampereen yliopistoon taloudellis-hallinnolliseen tiedekuntaan valmistautuen sieltä ekonomiksi. Jo hiukan yli parikymppisenä Yrjö astui Amerplastin palvelukseen ja otti Marja Suomiselta vastaan henkilöstöpäällikön tehtävät. Opinnot jatkuivat kuitenkin työnteon lomassa ja Yrjö valmistui taloustieteiden maisteriksi. Vuonna 1980 taloustieteiden maisteri Yrjö Suominen nimitettiin Amerplastin markkinointijohtajaksi. Lauri Suominen opiskeli talous- ja koneinsinööriksi Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa ja teki diplomityönsä Amerplastista. Lauri Suominen asettui asumaan Saksaan ja hoiti siellä ollessaan kolmen vuoden ajan Amerplastin Stuttgartin konttoria. Vuodesta 1980 lähtien DI Lauri Suominen otti hoitaakseen talousjohtajan tehtävät Amerplastissa. Nuorin veljeksistä, Hannu Suominen, valmistui merkonomiksi ja sen jälkeen Hannu hoiti Amerplastin Helsingin toimistoa.



Askon johtajat ajoivat isolla mustalla autolla helmikuun pakkaspäivänä vuonna 1982 Vehmaisten tehtaan pihaan. Sami Suominen säikähti ensin heidän tulleen ostamaan hänen yritystään, mutta Askon miehet olivatkin myymässä Sami Suomiselle tappiollista Upo-Pakkausta. Asko-konsernille Upo-Pakkaus oli painolasti, vaikka sen liikevaihto oli suunnilleen yhtä suuri kuin Amerplastin. Pankinjohtaja Pentti Leino kertoo tästä lisää:

Asko Oy:n tehdas.

Olin muuttanut Turusta pääkonttoriin Helsinkiin 80-luvun alussa, ja eräänä päivänä Sami törmäsi huoneeseeni. Vaikka en ollutkaan tämän alueen pankinjohtaja, me juttelimme kuitenkin aika paljon, koska tunsimme toisemme entuudestaan. Sami sanoi minulle, että kuule Pentti, mie en ole keksinyt nyt mitään muuta kuin että mie aion ostaa tuon Upon muovitehtaan. Minä sanoin, että siitä vain! Neuvotteluja käytiin useammankin kerran, ja sanoin Samille, että nyt sinun pitää uskoa, että olet suuren yrityksen toimitusjohtaja ja kohta kuusikymppinen. Et sinä kykene enää niitä kaikkia lankoja hoitamaan – tarkista organisaatiotasi! No, Sami oli vielä sen verran intoa täynnä, ettei hän vielä siinä vaiheessa minua kuullut, mutta Lauri oli jo mukana neuvotteluissa. Hänhän oli tullut äitiinsä siinä, että jalat ovat maassa, ja niin he kävivät neuvotteluja lahtelaisten kanssa ja kauppahan siitä syntyi. Mutta kyllä hän organisaationsa tarkisti – kaikki oli valmiina pöytälaatikossa – ennenaikainen poismeno vain joudutti suunnitelman esiin ottamista.”

sunnuntai 22. kesäkuuta 2025

Pandemiatilanteen julistuksesta (2. osa)


Suomen perustuslaki olisi vaatinut asian käsittelyä eduskunnassa seuraavalla tavalla:

94 §Kansainvälisten velvoitteiden ja niiden irtisanomisen hyväksyminen

Eduskunta hyväksyy sellaiset valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, jotka sisältävät lainsäädännön alaan kuuluvia määräyksiä tai ovat muutoin merkitykseltään huomattavia taikka vaativat perustuslain mukaan muusta syystä eduskunnan hyväksymisen. Eduskunnan hyväksyminen vaaditaan myös tällaisen velvoitteen irtisanomiseen.

Kansainvälisen velvoitteen tai sen irtisanomisen hyväksymisestä päätetään äänten enemmistöllä. Jos ehdotus velvoitteen hyväksymisestä koskee perustuslakia tai valtakunnan alueen muuttamista taikka Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle, se on kuitenkin hyväksyttävä päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä.”

Sanni Gran-Laasanen.

Iltasanomat uutisoi 9.5.2025 seuraavasti: ”Grahn-Laasosen mukaan Suomi on osallistunut sekä kansainvälisten terveyssäännösten (IHR) että tulevan pandemiasopimuksen neuvotteluihin osana EU:ta ja aktiivisesti myös virkamiestasolla, ja neuvottelutulos vastaa Suomen tavoitteita. Muutoksista ei arvioida aiheutuvan Suomelle lisäkustannuksia. WHO:ta koskevasta hallituksen esityksestä vastaava sosiaaliturvaministeri Sanni Grahn-Laasonen (kok) viestittää IS:lle, että WHO tekee välttämätöntä työtä rajat ylittävien terveysuhkien torjumiseksi. – Kuten pandemia opetti, terveysuhat eivät tunne kansallisvaltioiden rajoja, joten kansainväliset säännöstöt ja rakenteet terveysyhteistyölle ja tiedon jakamiselle tarvitaan.”


Tämän eduskuntahuhmarin läpi käyvät asiat hienontuvat ja sekoittuvat tehokkaasti.


Pääministeri Antti Petteri Orpon (s. 3.11.1969 Köyliö) hallituksen sosiaaliturvaministeri, kokoomuslainen yhteiskuntatieteiden maisteri Sanni Gran-Laasanen (o.s. Gran, s. 4.5.1983 Forssa) on elokuussa 2013 julkaissut kokoomuksen kansanedustaja Lasse Pekka Männistön (s. 16.3.1982 Mikkeli) – Männistö siirtyi vuonna 2015 terveyspalveluja tuottavan Mehiläisen johtajaksi - kanssa pamfletin, jossa he listasivat 46 turhaa lakia ja sääntöä. Helsingin Sanomat uutisoi, että Sanni Gran-Laasonen ja Lasse Männistö olivat itse äänestäneet eduskuntaryhmänsä mukana joidenkin sellaisten lakien puolesta, joita moittivat tyystin turhaksi. Syksyllä 2014 Sanni Gran-Laasonen johti puolueiden välistä sääntelynpurkutyöryhmää.


Kuinka tämän IHR-sopimuksen tiedottamisen kansalaisille hoiti suomalainen media? Täysin ala-arvoisesti. Kansalaisten huomio pidetään mm. Ukrainassa ja Lähi-Idässä sangen yksipuolisesti ja samalla ”unohdetaan” kertoa uutisissa, kuinka suomalaista päätäntävaltaa ollaan omaa perustuslakia uhatenkin viemässä jälleen muiden käsiin. Tiistain 17.6.2025 eduskunnan istunnossa selvisi, että mm. vihreiden jyväskyläläinen kansanedustaja Bella Asha Maria Belaynesh Forsgrén (s. 10.2.1992) kyseenalaisti eduskunnan valikunnan kuulemien kahden IHR-sopimukseen kriittisesti suhtautuneen asiantuntijan asiantuntemuksen. Toinen näistä valiokunnan kuulemista asiantuntijoista on erikoislääkäri, lääketieteen ja kirurgian tohtori, dosentti ja psykoterapeutti. Toinen puolestaan on biokemian maisteri, lääketieteen tohtori joka on väitellyt toksikologiasta, erikoistunut neurologiaan ja omaa kehitysvammalääketieteen erityispätevyyden – lisäksi hän on ollut lääkelaitoksen eli nykyisen Fimean palveluksessa seitsemän vuoden ajan.


Alexander Fleming.


Pelottava esimerkki siitä pandemiatilanteen hoidosta maassamme koettiin SARS-Cov-2-viruksen aiheuttaman Covid-19 influenssan aikana, kun WHO julisti pandemia 11.3.2020 alkaneeksi. Tämän ei suinkaan ollut ensimmäinen pandemia laatuaa edes Suomessa; vuosina 1918-1920 riehui Euroopassa espanjantauti, jonka amerikkalaiset sotilaat toivat mukanaan tullessa ensimmäiseen maailmansotaan sotimaan. Espanjantautiin ei ollut olemassa mitään lääkettä ja penisilliinikin keksittiin vasta vuonna 1928 Alexander Flemingin (s. 6.8.1881 ja k. 11.3.1955) toimesta. Espanjantauti surmasi Suomessa noin 20 000-25 000 ihmistä. Covid-19 tauti tappoi Suomessa 520 ihmistä korjattujen tilastojen mukaan eli saman verran kuin normaali kausi-influenssa joka syksy tappaa suomalaisia.


Petteri Orpo.


Valtiotieteiden maisteri ja Kokoomuksen kansanedustaja Petteri Orpo vaati äänekkäästi oppositiosta koronapassin käyttöönottoa jo toukokuussa 2021, vaikka hänellä ei ole tiettävästi lääketieteellistä koulutusta. Orpo väitti, että koronapassista on saatu Tanskassa hyviä kokemuksia ja se pitäisi ottaa myös Suomessa pian käyttöön. Petteri vain ei ollut oivaltanut, että koronapassi ei takaa sitä, ettei rokotettukaan ihminen voisi levittää koronatautia eteenpäin. Koronapassin perusvirhe oli juuri siinä, että rokotus ei takaa taudin levityksen estoa; tällainen terveyspassi toimii vain silloin, jos asiakkaalta tutkitaan taudin vasta-aineet todistuksen saamiseksi. Tämä on esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun poliitikoilla ei ole kompetenssia hoitaa asioita, mutta oma ”lusikka täytyy sotkea soppaan”. Koronapassi otettiin samana syksynä 2021 Suomessa käyttöön ja sillä rikottiin räikeästi monia kohtia Suomen perustuslaissa. Oikeuskansleri Tuomas Henrik Pöysti (s. 2.5.1970 Rovaniemi) Suomen hallituksen korkeimpana oikeusvalvojana hämmensi vielä lisää taitamattomia poliitikkoja ilmoittamalla, että koronapassi ei ole mikään perustuslaillinen ongelma.


Tuomas Henrik Pöysti.


Suomen perustuslaki takaa kansalaisille monia vapauksia, kuten esimerkiksi oikeuden harjoittaa haluamaansa ammattia eikä terveydellisillä syillä saa myöskään syrjiä ihmisiä. Koronapandemian aikana media valjastettiin luomaan pakokauhua ihmisiin, jotta nämä kansalaiset saatiin peloteltuina toimimaan mahdollisimman nöyrällä asenteella viranomaisten tahtomalla tavalla. Mediassa esiintyivät vain samat, tietyt ja harvalukuiset asiantuntijat, jotka saivat lausua kantojaan pandemian aikana; mitään kritiikkiä hoidoista ei saanut esittää ja kaikki toisinajattelijat leimattiin äänekkäästi heti välittömästi salaliittoteorioiden kannattajiksi. Muutamat näistä eniten pandemia-aikana paljon mediassa esillä ollesta asiantuntijoista palkittiin myöhemmin poliittisilla virkanimityksillä korkeisiin virkoihin, kuten mm. Mika Olavi Salminen (s. 1965 Helsinki) Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) pääjohtajaksi ja Lasse Lehtonen (s. 1962) Kelan pääjohtajaksi. Tämä on suomalainen tapa hoitaa korruptiota.


Mika Olavi Salminen.
Lasse Lehtonen.



Koronasulut rajoittivat ihmisten kulkua – mm. Uudenmaan sulku 28.3.-15.4.2020 – ja sulki ja rajoitti monien ravintololoiden ja kulttuurilaitoksien aukioloa, kuten teattereiden ja konserttisalien. Monilta ihmisiltä vietiin sulkujen vuoksi käytännössä työpaikat, varsinkin kulttuurialalla. Aivan erityisen kylmää kyytiä tarjoiltiin hoitoalalla työskenteleville ihmisille; jos hoitaja ei ollut rokotettu koronatautia vastaan, häneltä kiellettiin työskentely hoitajan ammatissa poikkeuslailla, jonka jälleen poliitikot ”äärimmäisen suuressa viisaudessaan” säätivät. Käytännössä poliitikot samalla aiheuttivat valtavan suuren hoitajien poistumisen hoitoalalta ja alanvaihdon; hoitajat myös luovuttivat hoitolupansa pois, joka tarkoitti samalla sitä, että he eivät tule koskaan palaamaan hoitoalalle. Kummallista tämän lain säätämisessä oli erityisesti se, että eduskunnan säätäessä tätä hoitajien ”rokotuslakia” oli jo täysin yleisessä tiedossa päättäjilläkin, että koronarokotteet eivät estä hoitajia levittämästä tautia.


Sanna Marin.


Sanna Mirella Marinin (s. 16.11.1985 Helsinki) hallitus lupasi poikkeulaislakien aikana, että koronatautitilanteen rauhoitettua käydään kaikki paniikissa tehdyt toimenpiteet läpi, jotta tästä kaikesta tapahtuneesta voitaisiin saada oppia tulevia mahdollisia pandemiatilanteita varten. Näinhän ei tietenkään ole tapahtunut ja poliitikothan lupaavat paljon muitakin asioita perättömästi. Poliitikothan ajavat ensisijaisesti omia ja taustaryhmiensä – kuten esim. Petteri Orpo ajaa Helsinki-Turku rautatieradan uusimista nopeammin liikennöitäväksi - etuja, mutta voivat joskus niitä asioita hoitaessaan myös satunnaisesti hoitaa tilapäisesti ja sattumalta myös sinunkin asioita.

Lajityypillisesti ihminen ei ole mikään rationaalinen olento ja moneen kertaan on todistettu se, ettei ihminen opi mitään historiasta. Ei vaadi mitään suuria ennustajan taitoja oivaltaa millainen asioiden älyvapaa hoito alkaa jälleen, kun uusi pandemiatilanne ”yllättää”. On hyvä samalla tiedostaa, ettei lääketeollisuus huolehdi ihmisten terveydestä, vaan lääketehtaiden ainoa tarkoitus on tuottaa omistajilleen ja sijoittajilleen valtavan suuria voittoja. Heillehän – kuten myös lääkäreille – olisi valtavan suuri taloudellinen menetys hoitaa ihmiset terveiksi ja samalla sahata sitä oksaa poikki, jolla itse istuvat. Meillä Suomessa on ollut vielä mahdollisuus kunkin itse päättää omasta hoidostaan, saa nähdä, kuinka jatkossa tässä suhteessa asiat ovat; potilas on itse saanut vielä päättää siitä, ottaako hoitoja vastaan vai ei. Todella pahalta näyttää, jos meitä ollaan tulevaisuudessa viemässä maailmaan, joka tekee esimerkiksi pakkorokotukset mahdollisiksi.


lauantai 21. kesäkuuta 2025

 Pandemiatilanteen julistuksesta

YK:n alaisuudessa toimiva ja 7.4.1948 Genevessä perustettu Maailman Terveysjärjestö WHO (lyhenne sanoista World Health Organization) hyväksyi IHR-sopimuksen (International Health Regulations) 1.6.2024 kokouksessaan. WHO ei ole edustuksellinen eikä demokraattisesti valittu toimielin. WHO ei ole myöskään valtiollinen toimija. WHO:n rooli on lähinnä olla jonkinlainen neuvoa-antava ryhmä tai ajatushautomo, jonkinlainen komitea, joka laatii jäsenilleen suosituksia. Tällä IHR-sopimuksen päivityksellä WHO haluaa nyt käyttää globaalia valtaa varsinkin silloin, kun se itse on julistanut voimaan ”vaarallisen pandemiatilanteen”.

WHO:n päämaja Genevessä, Sveitsissä.

Kansalaisia harhautetaan väittämällä, että WHO ei veisi kansallisvaltioilta tällä sopimuksella niiden omaa päätäntävaltaa. Kun tutustut huolella tähän 73-sivuiseen IHR-sopimukseen, huomaat pian, että niissä on kirjattuna suuri joukko valtavan ongelmallisia lausekkeita, joihin sopimusosapuolten täytyy kuitenkin sitoutua WHO julistaessa hätätilan voimaan. Hätätila julistaminen ei edes vaadi todellisen hätätilanteen olemassa oloa, vaan pelkkä mahdollinen vaara hätätilanteen muodostumisesta voi laukaista tämän tapahtumaketjun liikkeelle. Tällaisen hätätilan vallitessa kaikkien sopimuksessa mukana olevien valtioiden on toteutettava kaikki WHO:n määräämät toimenpiteet. IHR-sopimuksessa on mukana ikävä puoli, joka käsittelee informaation hallitsemista, sensuuria sekä manipulointia; WHO julistaa näissä ”terveysasioissa” itsensä korkeimmaksi auktoriteetiksi maailmassa ja saa sopimuksessa luvan manipuloida ihmisiä, rajoittaa informaatiota sekä harjoittaa sensuuria.

WHO:n pääjohtaja Tedros Adhanom Ghebreyesus.

Suomessa STM (sosiaali- ja terveysministeriö) omilla sivuillaan kertoi IHR-sopimuksesta näin: ”WHO:n kansainvälinen terveyssäännöstö (International Health Regulations, IHR, 2005) on keskeisin voimassaoleva kansainvälinen sopimus ja yhteistyön perusta, joka kattaa toimia rajat ylittäviin terveysuhkiin varautumiseksi ja vastaamiseksi. IHR:n tarkoituksena on tautien kansainvälisen leviämisen ehkäisy, torjunta ja hallinta. 

IHR:n perusteella sen osapuolet ovat sitoutuneet toimiin, joilla vahvistetaan maiden valmiutta ennaltaehkäistä, tunnistaa sekä torjua terveysuhkia. Osapuolten tulee myös raportoida havaituista uhkista. Suomessa IHR on saatettu voimaan lailla ja asetuksella (SopS 50 ja 51/2007). 

Pandemiasopimuksen neuvotteluiden rinnalla WHO:n jäsenvaltiot neuvottelivat marraskuusta 2022 lähtien myös IHR:n muutoksista. WHO:n yleiskokous hyväksyi IHR:n muutokset kesäkuussa 2024. Yleiskokouksen hyväksymistä IHR:n muutoksista osa oli pieniä ja teknisiä, osa isompia linjauksia. Neuvottelutulos noudatti Suomen kantaa ja tavoitteita.

WHO:n pääjohtaja lähetti jäsenmaille kirjeen hyväksytyistä IHR:n muutoksista syyskuussa 2024. Jäsenmailla on tämän jälkeen kymmenen kuukautta aikaa tarkastella muutoksia ja hyväksyä ne kansallisesti. Muutokset tulevat voimaan 12 kuukauden päästä pääjohtajan ilmoituksesta niissä jäsenmaissa, jotka eivät ole ilmoittaneet irtautuvansa muutoksista. Suomessa muutokset käsittelee ensin valtioneuvosto, sitten eduskunta ja lopuksi tasavallan presidentti.” 

Ministeri Sanni Gran-Laasanen.

Pandemia on määritelty tässä IHR-sopimuksessa erittäin epämääräisesti. Käytännössä sopimus tekee mahdolliseksi aina vain matalammalla kynnyksellä WHO:n julistaa kansainvälinen pandemia voimaan yleisesti. Sopimukseen liittyy hyvin olennaisesti myös sananvapauden rajoittaminen eli minkäänlaista arvostelua WHO:n toimintaa kohtaan ei näin sallittaisi. Ihmisiltä velvoitettaisiin pandemian julistuksen jälkeen rokotepassia tai terveyspassia näytöksi siitä, että heidät on rokotettu ”pandemiaa vastaan”. WHO:n hyväksymä IHR-sopimus velvoittaa jäsenmaita siirtämään sopimukseen tehdyt muutokset kansallisiin lainsäädäntöihin. WHO pääsee tällä IHR-sopimuksella säätelemään valtioiden omaa terveyspolitiikkaa. Sopimus tasoittaa tietä globaaleille rokotusohjelmille, joita ei saisi missään tapauksessa arvostella.


IHR-sopimus määrää jokaisen jäsenvaltion asettamaan oman IHR-viranomaisen, joka laittaisi pandemian aikaiset ”terveystoimet” käytäntöön jokaisessa maassa. Tämä viranomainen ei ole minkään valtion eikä hallituksen käskytettävänä, sillä IHR-viranomainen saa ohjeensa suoraan WHO:lta. IHR-sopimus lisäksi velvoittaa jäsenvaltioita osallistumaan kustannuksiin, joita esim. terveysohjelmat aiheuttavat; tämä siitäkin huolimatta, että kustannusten määrästä ei ole mitään tietoa eikä niitä ole mitenkään rajoitettu. IHR-sopimuksessa jäsenvaltiot sitoutuvat hyvin laajaan valikoimaan terveystuotteita, kuten lääkkeiden ja rokotteiden tuotantoon sekä jakeluun. Ainoastaan WHO koordinoi kuitenkin näiden lääkkeiden tuotantoa ja jakelua. Sopimuksen piiriin WHO on ottanut myös solu- ja geeniterapeuttiset tuotteet, jotka saattavat hyvin aiheuttaa vielä lisää terveysriskejä jatkossa muunneltaessa ihmisten perimää.


IHR-sopimuksen myötä ennen suosituksia antaneesta WHO:sta tulee pääasiassa määräävä viranomainen. Sopimuksen mukaan WHO:lla on immuniteetti, syytesuoja sekä vastuuvapaus toimistaan organisaationa, vaikka järjestönä se on jo rikkonutkin omia sääntöjään vastaan. Miksi joku WHO:n organisaatio haluaa itselleen immuniteetin, syytesuojan ja vastuuvapauden, jos sen on tarkoitus toimia rehellisesti ja pyyteettömästi ihmisten terveyden hyväksi? IHR-sopimus käsittää pääosin rokotteita. Rokotteita valmistava lääketeollisuus on samoin julistettu vastuusta vapaaksi kaikista mahdollisista rokotteiden haittavaikutuksista. Vastuu rokotteiden haittavaikutuksista siirtyisi jäsenvaltioille.


WHO on riippuvainen yksityisistä lahjoituksista sekä rahoituksesta. Kahdeksankymmentä prosenttia WHO:n rahoituksesta muodostuu näistä yksityisistä rahoituksista, kuten esimerkiksi lääketeollisuuden antamasta rahoituksesta. Näin lääketeollisuus saa erittäin voimakkaan vallan WHO:n ohjailuun. WHO ei julistaman Covid-19 pandemian aikanakaan pystynyt rokotteilla estämään koronataudin leviämistä eikä ihmisten sairastumisia. Ennen koronarokotteiden myyntilupien myöntämistä lääkeyhtiö Pfizer teki kliinisiä rokotetutkimuksia, joiden tulokset Pfizer halusi julistaa salaisiksi seitsemänkymmenenviiden vuoden ajaksi. Yhdysvalloissa kuitenkin tuomari määräsi, että nämä kliinisten koetulokset pitää julkistaa. Tästä kliinisistä koetuloksien materiaalista selvisi, että lääketeollisuudella oli tyystin tiedossa koronarokotteiden aiheuttamat kuolemat, monenlaiset sairaudet sekä syntyvyyden lasku.


IHR-sopimuksessa geeniterapia halutaan tuoda pandemioiden hoidoksi. Sopimuksen mukaan geeniteknologisten tuotteiden sisältö voidaan salata; jatkossa ei ole tietoa mitä geenejä manipuloidaan ja mitä siitä koituisi seuraukseksi. Kun lääketeollisuus siirtyy näihin geeniteknologisiin rokotteisiin, niin ihmisille ei myöskään kerrota, mitä aineita heihin rokotteiden muodossa kulloinkin pistetään. Sosiaalinen ihmisten kontrollointi lisääntyy YK:n tulevaisuus- ja digitalisoimissopimuksen mukaan littyen globaaliin hallintoon, jota YK kehittelee; tämän seurausta ovat mm. digitaaliset rikote- ja terveystodistukset, jotka voivat jakaa ihmisiä A ja B kansalaisiin. Kaikkien on jatkossa oltava internetissä ja kaikki tieto kerätään sekä hyödynnetään tekoälyn avulla.


Jäsenmaiden kansalaisilla ei tietenkään ole mitään mahdollisuuksia valita tai edes vaikuttaa siihen, ketä ”näkymättömiä” virkamiehia heidän terveysasioitaan jatkossa käsittelee. Siksi tämä toiminta on hyvin vaarallista esimerkiksi demokratian kannalta katsottuna. Suomessa Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on esittänyt itseään tämän IHR-sopimuksen mukaiseksi IHR-viranomaiseksi. Täysin avoimena asiana on vielä se, että toimisiko STM tässä viranomaistehtävässään normaalilla virkavastuulla vai saisiko STM siinä tapauksessa myös syytesuojan ja vastuuvapauden. Joka tapauksessa tässä asiassa puututaan ihmisten perusoikeuksiin sekä perustuslakiimme niin suuressa määrin, että eduskunta ei perustuslakimme mukaan toimiessaan pysty tällaista päätöstä tehdä vain yksinkertaisella enemmistöpäätöksellä.


IHR-sopimuksen valmistelua ei missään vaiheessa ole viety Suomessa perustuslakivaliokuntaan – Suomessahan ei ole edes perustuslakituomioistuinta. IHR-sopimuksen käsittelyä on valmisteltu vain sosiaali- ja terveyslautakunnassa, joka on kuullut tiettyjä asiantuntijoita mietintönsä pohjaksi. Sosiaali-ja terveyslautakunnan käsittely ei tietenkään ole julkistettua tietoutta. Lautakunta laati käsittelynsä pohjalta mietinnön eduskuntaa varten, jonka pohjalta eduskunta käsitteli asiaa ja teki 18.6.2025 päätöksen asiasta; lopulliseksi päätökseksi tuli, että Suomi hyväksyi IHR-sopimuksen muutokset ja luovutti WHO tulevien pandemioiden aikaisen päätäntävallan. Yhdysvallat ja Argentina ovat esimerkkejä maista, jotka sanoutuivat irti tästä IHR-sopimuksesta. Yhdysvallat ovat irtautumasta koko WHO:n toiminnasta, jota he ovat aikaisemmin mm. rahoittaneet merkittävästi. IHR-sopimuksen sopimuksen tarkkaa sopimusalaa ei ole millään tavalla rajattu, vaan IHR-sopimus antaa hyvin laajan valtakirjan ”terveysasioiden” pandemianaikaiseen käsittelyyn WHO:lle yli meidän kansallisen päätäntävallan.

maanantai 16. kesäkuuta 2025

 Tampereen Puuvillateollisuus Osakeyhtiö (2. osa)



Magnus Lavoniuksen vanhemmat olivat hovioikeudenneuvos, lakitieteen tohtori Wilhelm Lavonius (s. 14.2.1832 Viipuri ja k. 25.4.1897 Helsinki) ja Maria Franciska Westzynthius. Magnus Lavoniuksella oli kolme veljeä: liikemies ja vuorineuvos Robert Johannes (s. 16.12.1879 Helsinki ja k. 2.1.1967 Helsinki), yritysjohtaja ja poliitikko Wilhelm Alexander (s. 22.6.1874 Helsinki ja k. 11.3.1932 Helsinki) ja lääkäri ja lääkintöneuvos Herman Gabriel Lavonius (s. 30.9.1882 Viipuri ja k. 19.8.1960 Helsinki). Magnus Lavonius valmistui diplomi-insinööriksi vuonna 1893 Polyteknillisen opiston konerakennusosastolta. Suoritettuaan jatko-opintoja Saksassa Reutlingenin Spinn-, Web- und Wirkschulessa vuosina 1894-1895 Lavoniuksesta tuli Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n (Tampella) palveluksessa kutomonjohtaja vuonna 1895. Vuonna 1909 Magnus Lavoniuksesta tuli Tampereen Puuvillateollisuus Oy:n Lapinniemen tehtaan isännöitsijä eli toimitusjohtaja, joka johti puuvillatehdasta aina vuoteen 1945 saakka. Magnus Lavonius oli myös Kutomoteollisuudenharjoittajien liiton johtokunnan jäsen vuosina 1911-1945 ja saman johtokunnan puheenjohtaja vuosina 1927-1945.

Magnus Lavonius.

Magnus Lavonius oli porvarissäädyssä Tampereen edustaja säätypäivillä vuosina 1905-1906. Tasavallan presidentin valitsija Lavonius oli vuonna 1945. Edistyspuoluetta edustanut Magnus Lavonius toimi kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä pääministeri Rafael Waldemar Erichin (s. 10.6.1879 Turku ja k. 19.2.1946 Helsinki) hallituksessa 15.3.1920-9.4.1921. Jälkimmäisenä vuonna Lavonius yritti muodostaa Kokoomuksen, Maalaisliiton ja Edistyspuolueen yhteishallitusta, mutta yritys epäonnistui, kun kokoomuslaiset eivät halunneet samaan hallitukseen ulkoministeriksi kaavaillun Edistyspuolueen Eino Rudolf Woldemar Holstin (s. 8.10.1881 Jyväskylä ja k. 4.8.1945 Palo Alto, Kalifornia, Yhdysvallat) kanssa. Magnus Lavonius luopui hallitustunnustelijan tehtävästä ja uuden Edistyspuolueen vähemmistöhallituksen muodosti pääministeri Juho Heikki Vennola (s. 19.6.1872 Oulu ja k. 3.12.1938 Helsinki).

Magnus Lavoniuksen erokirje Tampereen Kauppakamarin puheenjohtajan tehtävistä.

Magnus Lavonius oli mukana Tampereen kunnallispolitiikassa kaupunginhallituksen edeltäjän rahatoimikamarin jäsenenä vuosina 1902-1908 ja kaupunginvaltuuston puheenjohtajana vuosina 1912-1915 sekä 1918 ja jäsenenä vuosina 1907-1918 sekä 1922-1928. Tampereen ensimmäisen sekä toisen raitiotiekomitean puheenjohtajana toiminut Magnus Lavonius kannatti voimakkaasti raitioteiden rakentamista Tampereelle, mutta tämä hanke ei kuitenkaan toteutunut vielä tuolloin. Magnus Lavoniuksen useista kunnallispolitiikkaa koskevista kannanotoista huokuu hänen pyrkimyksensä säästäväisyyteen; hän vastusti mm. Hämeensillan rakentamista leveänä, koska monissa eurooppalaisissa suurkaupungeissa oli kapeampia siltoja. Magnus Lavonius toimi samoin raitiotiehankkeeseen keskeisesti liittyneen sähkölaitoksen hallituksen jäsenenä vuosina 1909-1919 ja 1922.

Villa Lavonius.

Magnus Lavonius sai vuorineuvoksen arvonimen vuonna 1930. Lavoniuksen ensimmäinen aviopuoliso oli vuodesta 1901 Ester Gabriella Solin, joka kuoli jo seuraavana vuonna eli 1902. Toinen aviopuoliso oli vuodesta 1908 lähtien lyseon lehtori ja suomentaja Olga Erika Simelius (s. 4.4.1876 Haukipudas ja k. 16.11.1948 Tampere). Filosofian maisteri Olga Lavonius tuli tunnetuksi työstään lastensuojelun hyväksi. Olga Lavonius vaikutti miehensä tavoin Tampereen kunnallispolitiikassa. Heille syntyi yksi tytär.

Magnus Lavonius Lapinniemen puuvillatehtaan portilla.

Magnus Lavonius toimi samoin useissa paikallisissa seuroissa ja järjestöissä – usein jopa niiden johtotehtävissä – pyrkiessään parantamaan tamperelaisen teollisuuden toimintaedellytyksiä. Tällaisia olivat mm. Tampereen Kauppakamari, jonka puheenjohtajana Magnus Lavonius toimi vuosina 1919-1920. Lavonius erosi puheenjohtajan paikalta tultuaan nimitetyksi Rafael Erichin johtamaan hallitukseen, mutta hän jäi kuitenki edelleen kauppakamarin jäseneksi. Lavonius kuului sotien välisen ajan kauppakamarin voimakolmikkoon yhdessä Lauri Heleniuksen ja varatuomari Yrjö Raevuoren kanssa. Toinen huomattava järjestö Magnus Lavoniuksen elämässä oli Tampereen teknillinen seura, jonka puheenjohtajana Magnus Lavonius toimi vuosina 1902-1904. Magnus Lavonius toimi samoin Tampereen teollisuuskoulun johtokunnan puheenjohtajana vuosina 1909-1912.

Kuvassa oikealta Olga Lavonius, presidentti K.J. Ståhlberg, adjutantti A. W. Falkenberg ja rouva Ester Ståhlberg.

Lapinniemen puuvillatehtaan onnistui ensimmäisen maailmansodan aikana hankkia tarvitsemansa puuvillan Englannista ja Yhdysvalloista; raaka-aneet kuljetettiin puuvillatehtaalle Ruotsin kautta ja jonkin verran puuvillaa hankittiin myös Venäjältä. Suomalaiset puuvillatehtaat järjestivät vuonna 1916 tilapäisesti puuvillan kuljetuksen Norjan rannikolta Inarin ja Rovaniemen kautta Etelä-Suomeen. Lapinniemen puuvillatehtaan puuvillavarastot pysyivät tilapäisistä kuljetusvaikeuksista huolimatta sangen suurina ja puuvillatehdas menestyi sotavuosinakin taloudellisesti hyvin.


Suomen sisällissodan alettua tammikuun lopulla 1918 Lapinniemen puuvillatehdas oli kymmenen päivää pysähdyksissä, mutta saattoi sen jälkeen jatkaa jälleen tuotantoaan. Puuvillatehdas kärsi vaurioita Tampereen taistelun aikana maalis-huhtikuun vaihteessa 1918. Sisällissodan jälkeen Lapinniemen tehtaan puuvillavarastoa ei kuitenkaan saatu täydennettyä ja tehdas joutui siirtymään kolmipäiväiseen työviikkoon. Samassa yhteydessä puuvillatehtaalla aloitettiin samoin tilapäisesti pakettilangan valmistus paperiliuskoista.


Lapinniemen puuvillatehtaan puurakennuksia tuhoutui sisällissodassa ja näiden tilalle arkkitehti Birger Federley suunnitteli kaksikerroksisen, julkisivultaan rapatun tiilirakenteisen insinöörirakennuksen. Rakennus edusti tyyliltään hillittyä klassismia, minkä havaitsi ikkunoita ympäröivinä listoituksina sekä puolikaaren muotoisina koristeina. Tämä rakennus valmistui vuonna 1919. 1920-luvulla sodan jälkeen Tampereen Puuvillateollisuus Oy:n suhdanteet lähtivät nousuun ja tehtaan tuotteiden kysyntä oli runsasta. Keväällä 1923 käynnistettiin Lapinniemen tehdaskiinteistön laajennustyö yrityksen tuotannon lisäämiseksi ja kutomokoneiden hankinnan vuoksi. Uudet koneet sopisivat tehdassaliin, jos yhtiön konttori saataisiin tehtaasta erilleen.

Tampereen Puuvillateollisuus Oy:n konttorirakennus.

Tampereen Puuvillateollisuus Oy hankki lisää tonttimaata niemen pohjukasta ja näin saatiin tehtaan portin kupeeseen lähelle Lapintietä (nykyään Rauhanniementie) rakennettua yritykselle uusi konttorirakennus. Arkkitehti Birger Federleyltä oli jo aikaisemmin tilattu suunnitelma tästä kolmikerroksisesta talosta, jonka suunnitelma valmistui lopulta huhtikuussa 1923. Talon ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat tehtaan ja työväestön kirjastot, arkistot sekä yksi asuinhuoneisto. Talon toisessa kerroksessa sijaitsi yhtiön pääkonttori ja kolmannessa kerroksessa olisi kaksi suurta asuinhuoneistoa.


Lapinniemen puuvillatehtaan uuden konttorirakennuksen julkisivut edustivat tyyliltään klassismia. Matalampi alin kerros erottui ylemmistä kerroksista seinien rihlauksella sekä vahvalla vaakalistoitetulla rajattuna. Ylempien kerrosten pyöristettyjen nurkkien kummankin puolin tulivat pilasterit. Niiden päätteenä kolmannen kerroksen ylälaidassa kulki samankaltainen vaakalista kuin alempanakin. Hyvin loivan aumakaton räystäslista nousi tästä vielä ylemmäksi. Rakennuksen pääovea, oven yläpuolista ikkunaa sekä kulmaikkunoiden yläpuolia korostettiin kehyksillä ja päätykolmioilla. Koko rakennus oli valmiina jouluun 1924 mennessä.


1920-luvulla Lapinniemen puuvillatehtaan voimalaitos uusittiin vuosina 1921-1922 ottamalla tehtaalla käyttöön 2 000 hevosvoiman turbodynamo. Samassa yhteydessä rakentui myös kehräämön lisärakennus, joka valmistui vuonna 1924. 1930-luvun alkupuolella syntyi ongelmia puuvillatehtaiden yhteistoiminnassa, kun yksi tehtaista ei liittynyt vuonna 1932 perustettuun Puuvillatehtaiden Myyntikonttoriin. Tämän seurauksena Tampereen Puuvillateollisuus Osakeyhtiö päätettiin yhdistää Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n (Tampellan) osaksi jälkimmäistä yhtiötä johtaneen toimitusjohtaja Arnold (Arno) Henrik Solinin (s. 4.1.1889 Tampere ja k. 19.11.1959 Helsinki) aloitteesta. Yhdistyminen lopulta tapahtuikin syksyllä 1934. Lapinniemen puuvillatehdas jatkoi sen jälkeen toimintaansa Tampellan osana.

Arnold Henrik Solin.

Toimitusjohtaja Solinin vanhemmat olivat isännöitsijä ja valtiopäivämies Henrik Solin (s. 19.8.1848 Tampere ja k. 8.7.1902 Varsova) ja Gabriella (Ella) Amalia Heimbürger. Arnold Solin valmistui ylioppilaaksi vuonna 1907 ja diplomi-insinööriksi vuonna 1912. Solin työskenteli ulkomailla erilaisissa työtehtävissä vuosina 1914-1918. Solin toimi Tampereen Puuvillateollisuus Oy:n teknillisenä johtajana vuosina 1919-1921 ja Turussa John Baker Oy:n johtajana vuosina 1921-1925. Arnold Solin toimi sitten Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n teknillisenä johtajana vuosina 1925-1928, apulaisjohtajana vuosina 1926-1928 sekä toimitusjohtajana vuodesta 1929 lähtien. Solin sai vuorineuvoksen arvonimen vuonna 1939 ja hänestä tuli tekniikan kunniatohtori vuonna 1949.


Arnold Solin oli Suomen työnantajien keskusliiton puheenjohtaja vuodesta 1948 ja Suomen kutomoteollisuuden työnantajaliiton puheenjohtajana vuodesta 1953 alkaen. Hän oli mm. Oy Strömberg Ab:n, Vaasan Puuvilla Oy.n, Etelä-Suomen Voima Oy:n ja Oy Rouhiala Ab:n johtokunnan puheenjohtaja ja useiden yhtiöiden johtokuntien jäsenenä. Arnold Solin oli avioliitossa vuosina 1919-1934 Greta Österholmin (k. 1934) kanssa ja vuodesta 1941 Clary Tornbergin kanssa. Arnold Solinin veli oli pankinjohtaja Henrik Edvard Solin (s. 23.5.1877 Tampere ja k. 19.9.1945 Turku).


Lapinniemen tehdas joutui sotavuosien aikana 1939-1945 raaka-ainepulan vuoksi valmitamaan myös viskoosi- eli rayon-tuotteita sekä paperinarua ja paperikankaita. Sotien jälkeen 1950-luvulla kustannuspaineet ja ulkomainen kilpailu johtivat automatisointiin, toiminnan rationalisointiin ja jalostusasteen nostamiseen. Vuonna 1959 valmistui Tampellan tehdasalueelta Naistenlahden yli Lapinniemen tehtaalle johtanut yli 500 metriä pitkä höyryputkisilta, joka purettiin vuonna 1987. Kun puuvillatuotteiden tuontisääntely päättyi vuonna 1959 kotimainen puuvillateollisuus joutui 1960-luvun alussa kasvaviin vaikeuksiin myynnin kasvun pysähtyessä. Sisustuskankaiden ja puuvillalangan kysyntä kuitenkin elpyi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa. Tampellan pellava- ja puuvillakutomot yhdistettiin 1970-luvun lopulla Tampellan perustekstiiliksi. Vuonna 1984 Tampellan puuvillatuotteiden valmistus siirrettiin Tampellan yhdessä Oy Finlayson Ab:n kanssa perustamaan Lapinniemen Puuvillatehdas Oy:lle, joka aloitti toimintansa vuoden 1985 alussa. Lapinniemen valmistustoimintaa alettiin lopettaa syksyllä 1985 ja koneet myytiin pois tehtaalta. Lapinniemen Puuvillatehdas Oy siirtyi kokonaan Finlaysonin omistukseen maaliskuussa 1986. Lapinniemi oli asuntomessualueena vuonna 1990; entiselle puuvillatehtaan alueelle rakennettiin 1990-luvulla asuntoja. Entisessä Lapinniemen puuvillakehräämörakennuksessa toimii nykyisin Holiday Club kylpylä.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2025

Tampereen Puuvillateollisuus Osakeyhtiö

Lapinniemen puuvillatehdas Naistenlahdessa Tampereella.

Tampereen Puuvillateollisuus Osakeyhtiö perustettiin Tampereella elokuussa 1897. Yhtiön perustajia olivat maaliskuussa 1897 Finlaysonin tehtaalta lähteneet toimitusjohtaja, kauppaneuvos Arthur Sommer, kasööri J. Kupiainen ja insinööri Percy Albert Sharples (s. 10.9.1857 Tampere ja k. 10.10.1915), joka oli tehtaan suurin yksityinen osakkeenomistaja. Percey Albert Sharples sai koulutuksensa Englannissa. Hän toimi tekstiili-insinöörinä monissa tehtaissa Englannissa ja Venäjällä ennen tuloaan Finlaysonin puuvillatehtaalle töihin. Sharples toimi Lapinniemen tehtaan teknillisenä johtajana vuoteen 1914 saakka, jolloin hän jäi sairauseläkkeelle. Percy Albert Sharplesin isä, John Sharples, syntyi huhtikuussa 1814 Manchesterissa, Englannissa. John Sharples vihittiin Mary Mooresin (1815-22.11.1892) kanssa 16.6.1834. Pariskunnalle syntyi kahdeksan lasta. Kesällä 1846 Finlaysonin puuvillatehtaalta eronneen Turnerin tilalle kutomomestariksi tuli John Sharples. Kutomomestari John Sharples oli pidetty esimies Finlaysonilla ja myös siitä poikkeuksellinen englantilainen, että hänellä oli hyvät yhteydet muuhun kaupungin väestöön.

John Sharples.

Arthur Sommerin vanhemmat olivat talonomistaja Alexander Martinus Sommer (s. 27.11.1805 ja k. 24.5.1881 Tampere) ja Maria Josefina Holmström (s. 5.12.1810). Sommerin perhe muutti vuonna 1850 Tampereelle, kun Alexander Sommer valittiin Finlayson & Co:n konttoripäälliköksi. Alexander Sommer rakennutti Satakunnan ja Itäisen puistokadun (Hämeenpuiston) kulmaukseen Sommerin huvilana tunnetun asuintalon. Arthur Sommer kävi Viipurissa toimineen Behmin saksalaisen – teologi Karl Gottlieb Behm perustama oppilaitos, joka toimi vuosina 1853-1881 - koulun. Hän oli Finlaysonin palveluksessa konttoriharjoittelijana, konttoristina, kassanhoitajana ja prokuristina vuosina 1864-1890. Arthur Sommer toimi Finlaysonin tehtaan isännöitsijänä vuosina 1890-1897, mutta erosi Finlaysonilta jouduttuaan kieli- ja kansallisuuskysymysten vuoksi riitoihin yhtiön omistajien kanssa. Tämän jälkeen Arthur Sommer oli yhdessä kasööri J. Kupiaisen ja insinööri P. A. Sharplesin kanssa perustamassa Tampereen Puuvillateollisuus Oy:n toimintaa ja Sommer toimi yhtiön isännöitsijänä vuosina 1897-1907. Tampereen Puuvillateollisuus Oy:lle valmistui vuonna 1899 oma puuvillatehdas Tampereen Lapinniemeen.

Arthur Sommer.

Vuonna 1875 Arthur Sommer perusti Suomen ensimmäisen kenkätehtaan Tampereelle nykyisen Puisto-Emmauksen tontille (Hämeenpuisto 14). Jalintehtaan nimellä tunnettu tehdas toimi aina vuoteen 1887 saakka. Kenkätehtaan koneet tuotiin Englannista ja suurimmillaan kenkätehdas työllisti 25 henkilöä. Arthur Sommer lopetti kenkätehtaan toiminnan työntekijöiden liiallisen alkoholin käytön aiheuttamien ongelmien vuoksi. Arthur Sommer rakennutti 1880-luvulla Hatanpään kartanolta vuokraamalleen maa-alalle Metsola -nimisen huvilan Pyhäjärven rantaan nykyisen Härmälän kaupunginosan alueelle. Tampereen kaupunki osti Metsolan huvilan vuonna 1921 Sommerin perillisiltä ja huvilassa toimi sitten lasten vastaanottokoti. Härmälän huvila-alueella oli kaikkiaan 12 huvilaa, joista on säilytyt tähän päivään vain Lepolan huvila. Arthur Sommer oli porvarissäädyn Tampereen edustaja valtiopäivillä 1894, 1899 ja 1900. Sommer oli Tampereen kaupunginvaltuutettuna lähes 30 vuotta. Puoluekannaltaan Arthur Sommer oli vanhasuomalainen. Arthur Sommer oli avioliitossa vuodesta 1880 Lydia Johanssonin (1852-1921) kanssa. Heillä oli kuusi lasta, jotka kaikki suomensivat sukunimensä Somersaloksi vuonna 1906.



Tampereen Puuvillateollisuus Oy vuokrasi Tampereen kaupungilta Näsijärveen pistävän Lapinniemen alueen ja aloitti heinäkuussa 1897 Lapinniemessä puuvillatehtaan rakennustyöt. Uusi kehräämö ja kutomo aloitti toimintansa tammikuussa 1899 ja hieman myöhemmin aloitti samoin toimintansa alueella lankojen valkaisu- ja värjäyslaitos. Lapinniemen tehdasta laajennettiin jo vuonna 1902 kutomosalilla. Tehtaan tuotteisiin kuuluivat mm. langat, erilaiset kankaat ja nenäliinat. 1900-luvun alussa jo uusi puuvillatehdas oli vaikeuksissa puuvillan korkean hinnan, kovan kotimaisen kilpailun sekä suppean tuotevalikoiman vuoksi, mutta onneksi vuoden 1905 jälkeen markkinatilanne alkoi parantua.

Arkkitehti Birger Federley.

Tampereen Puuvillateollisuus Oy liittyi suomalaisten puuvillatehtaiden syyskuussa 1905 perustamaan Puuvillatehtaiden Yhtymä -kartelliin, joka sopi asiakkaille myönnettävistä alennuksista ja myyntihinnoista. Yhtiön konttori siirrettiin vuonna 1909 Lapinniemen tehtaan yhteyteen. Vuonna 1904 valmistui samoin värjäämö- ja viimeistelyrakennus. Lapinniemen puuvillatehtaan korjauspaja valmistui vuonna 1911 sekä kehräämön ja kutomon kolmikerroksinen lisärakennus vuonna 1916. Isännöitsijä Arthur Sommerin kuoltua Tampereen Pellavatehtaan johto vaihtui usein, kunnes lopulta huhtikuussa 1909 tehtaan isännöitsijäksi valittiin Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Osakeyhtiön kutomonjohtaja, tamperelainen kunnallispoliitikko ja tuleva vuorineuvos Magnus Karl Lavonius (s. 5.11.1870 Viipuri ja k. 21.9.1948 Ylöjärvi). Arkkitehti Carl Birger Federley (s. 17.2.1874 Helsinki ja k. 29.3.1935 Helsinki) piirsi jo vuonna 1901 Magnus Lavoniukselle asuinhuvilan Tampellan alueen Herrainmäelle – aikaisemmalta nimeltään mäki oli Asuntomäki.

Gustaf Werner Ryselin.

Herrainmäelle oli rakennettu asuintalo myös insinööri ja teollisuusjohtaja Gustaf Werner Ryselinille (s. 22.7.1870 Oulu ja k. 31.12.1939 Järvenpää). Gustaf Werner Ryselinin vanhemmat olivat merikapteeni, kauppias Johan Gustaf Ryselin ja Elisabet Manninen. Gustaf Werner Rryselin pääsi ylioppilaaksi vuonna 1890 Oulun yksityislyseosta ja valmistui insinööriksi vuonna 1894. Tämän jälkeen hän työskenteli höyryveturitehtaalla Sveitsissä ja Saksassa vuosina 1894-1896. Ryselin toimi piirtäjänä rautatiehallituksessa vuosina 1896-1898 ja hän oli sitten yksityisen Porvoon radan liikennepäällikkönä vuonna 1898 sekä Tampereen pellava- ja rautateollisuus Oy:n konepajan veturiosaston teknillisenä johtajana vuosina 1899-1915. Hän oli mukana perustamassa vuonna 1915 Tampereen Lokomon konepajaa ja hän oli Lokomon toimitusjohtaja vuosina 1915-1923. Viimeksi Ryselin oli valtionrautateiden Pasilan konepajan yli-insinöörinä vuodet 1923-1932.

Ryselinin talo Herrainmäellä.

Vuonna 1925 Ryselin oli perustamassa Ivalojoki Oy:tä, joka harjoitti kullankaivuuta Lapissa Ivalojoen Ritakoskella, Hangasojan Kuivakurulla ja Sotajoen Suupankilla. Vähäiset löydetyt kultamäärät, yhtiön omistajien erimielisyydet ja riidat toisen alueella kullankaivuuta harjoittaneen yhtiön Lapin Kulta Oy:n johtivat lopulta siihen, että yhtiö purettiin marraskuussa 1927. Rryselin rakennutti itselleen Vihnula-nimisen huvilan Nokian Vihnusjärvelle vuosien 1905-1910 tienoilla. Hän rakennutti paikalle myös navetan ja raivasi peltoa aikoen harjoittaa puutarhaviljelyä. Tampere-Pori -rautatien ja Vihnusjärven välinen alue on täynnä Velhonlähteiksi kutsuttuja lähteitä joiden vesi on kirkasta ja radiumpitoista. Ryselin perusti vuoden 1930 tienoilla huvilan yhteyteen vesitehtaan, jossa pullotettiin lähteiden radioaktiivista vettä myytäväksi terveysjuomana Aradium-tuotemerkillä. Vesitehdas Oy Radium-Vesi Ab:n tehtaalla valmistettiin myös olutta ja myöhemmin keltaista ja punaista limonadia. Sotavuosien jälkeen oluen ja limonadin valmistus siirtyi Pyynikille.


Ryselin oli avioliitossa Emma von Schantzin (1876-1969) kanssa. Heidän tyttärensä voimistelunopettaja Märtha Maria Elisabeth Ryselin oli naimisissa oopperalaulaja Yrjö Ikosen (s. 18.5.1902 Turku ja k. 24.11.1981 Helsinki) kanssa. Toinen tytär Gerda Ryselin oli Svenska Teaternin näytelmä ja operettitähti.

Bassolaulaja Yrjö Ikonen.

Magnus Lavonius halusi samoin Herrainmäelle oman asuinhuvilansa ja se valmistui vuonna 1901 tehtaan toimeksiannosta Herrainmäen koillisrinteeseen. Maistraatti hyväksyi huvilan piirustukset syyskuussa 1901. Huvilassa oli vain yksi asuinkerros. Osittain maanpinnan yläpuolisessa kellarikerroksessa sijaitsivat jääkellari, pesutupa ja keittiönporras. Varsinaiseen asuinkerrokseen tulivat neljä asuinhuonetta, keittiö sekä palvelijanhuone ja kaksi verantaa. Korkea ullakkotila jäi avoimeksi tilaksi. Hirsirakenteisesta talosta tuli monikulmainen, mikä johtui vapaasti sommitellusta jugendtyylistä. Huvilan etelä- ja pohjoissivuilla ruokasalissa ja rouvanhuoneessa oli erkkeri-ikkunat.

Villa Lavonius Herrainmäellä.

Lavoniuksen huvilan kellarikerros muurattiin punatiilestä makkarasaumoin. Huvilan ullakon ja asuinkerroksen päädyt vuorattiin vaakalaudoituksella. Kellarikerroksen sekä ullakon päätyikkunoiden yläreunaa oli hieman pyöristetty. Huomiota herätti korkean peltikaton hieman ylöspäin taivutettu räystäslinja, joka katon päätyjen pienen aumauksen ja rouvanhuoneen erkkerin jatkoksi rakennetun tornin kanssa loi rakennukselle kiinnostavan huvilamaisen ilmeen. Lyhyillä sauvoilla korostettiin vielä katonharjun päitä. Kaikki ikkunat tehtiin jugendtyylin mukaisesti yläosistaan pieniruutuisiksi.


Tampereen Puuvillateollisuus Osakeyhtiön johtokunta halusi tehtaan isännöitsijän asuvan Lapinniemen tehtaan läheisyydessä. Magnus Lavoniuksen edellinen asuinrakennus oli jäänyt kilpailevan Tampellan puuvillatehtaan alueelle. Lapinniemen tehtaan uuden isännöitsijän asuinrakennuksen suunnittelijaksi valikoitui arkkitehti Olivia Mathilda ”Wivi” Lönn (s. 20.5.1872 Tampere ja k. 27.12.1966 Helsinki). Vuonna 1912 arkkitehti Wivi Lönnin piirtämä tehtaan isännöitsijä Magnus Lavoniuksen asuintalo valmistui tehtaan alueelle. Vielä samana vuonna Tampereen Puuvillatehdas Oy osti samoin vuokraamansa Lapinniemen alueen tontin Tampereen kaupungilta.

Arkkitehti Wivi Lönn.


torstai 12. kesäkuuta 2025

 Finlayson & Co. (4. osa)

Nuoren Ernst von Nottbeckin jälkeen seuraavaksi Lielahden kartanon pieneen hautalehtoon siunattiin patruuna Wilhelm von Nottbeckin armas aviopuoliso Constance Marie Elise von Nottbeck, kun hän kuoli Tampereella 4.12.1888 todennäköisesti syövän vuoksi. Vanha patruuna ja Finlaysonin puuvillatehtaan johtaja, Wilhelm von Nottbeck kuoli 30.3.1890 Wiesbadenissa Saksassa, mutta hänet toimitettiin oman toiveensa mukaisesti Tampereelle ensin Finlaysonin kirkkoon siunattavaksi ja sitten haudan lepoon puolisonsa viereen Lielahden kartanon maille. Hänen työtään Finlaysonin tehtaan johdossa jatkoi isännöitsijä ja kauppaneuvos (1896) Arthur Sommer (s. 21.10.1847 Hämeenlinna ja k. 10.10.1907 Tampere).

Arthur Sommer.

Arthur Sommerin vanhemmat olivat talonomistaja Alexander Martinus Sommer (s. 27.11.1805 ja k. 24.5.1881 Tampere) ja Maria Josefina Holmström (s. 5.12.1810). Sommerin perhe muutti vuonna 1850 Tampereelle, kun Alexander Sommer valittiin Finlayson & Co:n konttoripäälliköksi. Alexander Sommer rakennutti Satakunnan ja Itäisen puistokadun (Hämeenpuiston) kulmaukseen Sommerin huvilana tunnetun asuintalon. Arthur Sommer kävi Viipurissa toimineen Behmin saksalaisen – teologi Karl Gottlieb Behm perustama oppilaitos, joka toimi vuosina 1853-1881 - koulun. Hän oli Finlaysonin palveluksessa konttoriharjoittelijana, konttoristina, kassanhoitajana ja prokuristina vuosina 1864-1890. Arthur Sommer toimi Finlaysonin tehtaan isännöitsijänä vuosina 1890-1897, mutta erosi Finlaysonilta jouduttuaan kieli- ja kansallisuuskysymysten vuoksi riitoihin yhtiön omistajien kanssa. Tämän jälkeen Arthur Sommer oli yhdessä kasööri J. Kupiaisen ja insinööri P. A. Sharplesin kanssa perustamassa Tampereen Puuvillateollisuus Oy:n toimintaa ja Sommer toimi yhtiön isännöitsijänä vuosina 1897-1907. Tampereen Puuvillateollisuus Oy:lle valmistui vuonna 1899 oma puuvillatehdas Tampereen Lapinniemeen.

Tampereen Puuvillateollisuus Oy:n Lapinniemen tehdas. Oikealla on yhtiön pääkonttori.


Vuonna 1875 Arthur Sommer perusti Suomen ensimmäisen kenkätehtaan Tampereelle nykyisen Puisto-Emmauksen tontille (Hämeenpuisto 14). Jalintehtaan nimellä tunnettu tehdas toimi aina vuoteen 1887 saakka. Kenkätehtaan koneet tuotiin Englannista ja suurimmillaan kenkätehdas työllisti 25 henkilöä. Arthur Sommer lopetti kenkätehtaan toiminnan työntekijöiden liiallisen alkoholin käytön aiheuttamien ongelmien vuoksi. Arthur Sommer rakennutti 1880-luvulla Hatanpään kartanolta vuokraamalleen maa-alalle Metsola -nimisen huvilan Pyhäjärven rantaan nykyisen Härmälän kaupunginosan alueelle. Tampereen kaupunki osti Metsolan huvilan vuonna 1921 Sommerin perillisiltä ja huvilassa toimi sitten lasten vastaanottokoti. Huvila-alueella oli kaikkiaan 12 huvilaa, joista on säilytyt tähän päivään vain Lepolan huvila. Arthur Sommer oli porvarissäädyn Tampereen edustaja valtiopäivillä 1894, 1899 ja 1900. Sommer oli Tampereen kaupunginvaltuutettuna lähes 30 vuotta. Puoluekannaltaan Arthur Sommer oli vanhasuomalainen. Arthur Sommer oli avioliitossa vuodesta 1880 Lydia Johanssonin (1852-1921) kanssa. Heillä oli kuusi lasta, jotka kaikki suomensivat sukunimensä Somersaloksi vuonna 1906.


Näsinkalliolle Milavidan palatsin kodikseen rakennuttaneen Peter von Nottbeckin Olga -puolison kuoltua synnytyksen jälkeen Baden Badenissa 20.10.1898 toimitettiin hänetkin suvun hautausmaalle hautaan; melko pian Olgan jälkeen kuoli myös Peter von Nottbeck puhjenneen umpisuolen vuoksi 25.5.1899. Samoin hänet haudattiin Nottbeckien sukuhautaan Lielahteen. Joulun alla 22.12.1900 kuoli myös Peterin veli Alexander Johan Ferdinand von Nottbeck – Alexanderin palatsin rakennuttaja, palatsin, jota virheellisesti kutsutaan Finlaysonin palatsiksi – ja hänet mullattiin aviomattomana omaan hautaan Lielahden sukuhautausmaalla. Veljeksistä tuotiin sukuhautaan vielä Imatran Neitsytniemen kartanon patruuna, Edward Alexander von Nottbeck, joka kuoli Genevessä ja toimitettiin talvisodan aikana 14.2.1939 Lielahden multiin. Edwardin aviopuoliso, Eugenie von Nottbeck kuoli Genevessä 12.4.1944 ja Edwardin sekä Eugenien yhteisen pojan, Walter von Nottbeckin – Walter kuoli 23.8.1970 – tuhkauurnat kuljetti Lielahdelle Walterin aviopuoliso Andrée von Nottbeck. Andrée von Nottbeck oli itse suvun viimeinen edustaja, joka tuli haudatuksi suvun hautausmaalle. Hän kuoli 13.2.1990 Genevessä 93-vuotiaana. Hänen muistotilaisuutensa pidettiin Milavidassa Näsinkalliolla sekä uurna laskettiin hautalehtoon Lielahdessa 23.9.1997 tuomiorovasti Voitto Silfverhuthin avustuksella.



James Finlaysonin Tampereelle houkutellut Suomen Raamattuseuran John Paterson oli muuttanut jo Pietariin asumaan ja 1.11.1817 hän väitteli Turun keisarillisessa akatemiassa teologian tohtoriksi. Vuonna 1822 Paterson erosi Britannian ja ulkomaisen Raamattuseuran jäsenyydestä ja prinssi Galitzin sekä muut ystävät pyysivät Patersonia hoitamaan Venäjän Raamattuseuran asioita. Venäjän keisari Aleksanteri I myönsi John Patersonille kuuden tuhannen ruplan vuosipalkan, mutta keisarin kuoltua alkoi kuulua vastalauseita pyhien kirjoitusten levittämiselle. Vuonna 1825 oltiin siinä tilanteessa, että keisari Nikolai antoi määräyksen, jolla Venäjän Raamattuseuran toiminta keskeytettiin ja seura siirrettiin kreikkalaisen kirkon alaisuuteen. Tämän jälkeen John Paterson poistui Venäjältä, mutta siitä huolimatta Venäjän keisari kohteli Patersonia hyvin ystävällisesti ja jatkoi myös hänen eläkkeensä maksatusta koko John Patersonin elämän ajan.


Palattuaan kotiin Paterson asettui Edinburghiin ja toimi monia vuosia Lontoon lähetysseuran Skotlannin sihteerinä sekä Congregational Unionin komitean puheenjohtajana. Edinburghissa Paterson asui osoitteessa Salisbury Place 11 South Side. John Paterson muutti vuonna 1850 Dundeen tyttärensä perässä, jossa hän myös saarnasi ajoittain. John Paterson oli avioitunut ensimmäisen kerran jo Tukholmassa 31.8.1809 Katrine Margarete Hollinderin kanssa, joka kuitenkin kuoli jo 7.3.1813; heillä oli yhdessä kaksi lasta, George ja Catherine. Tämän jälkeen John Paterson solmi avioliiton 19.4.1817 Jane Greigin (s. 26.10.1783 ja k. 19.1.1820) kanssa; Jane oli Venäjän laivaston amiraali Samuel Greigin (s. 30.11.1735 ja k. 1788) tytär. Jane ja John Patersonilla oli tytär nimeltä Jean, joka avioitui Edward Baxterin kanssa ja he asuivat Kincaldrumissa, Skotlannissa. John Paterson kuoli vieraillessaan tyttärensä luona ja Paterson haudattiin Dundeen läntiselle hautausmaalle.

John Patersonin hauta.

Vuonna 1844 myös James ja Margaret Finlayson olivat muuttaneet Edinburghiin, jossa he asuivat Nicolson Squarella numero 12:ssa, vain 0.8 mailia Swansin ja 1.2 mailia John Petersonin kodeista. Edinburghissa kveekarit hyväksyivät joulukuussa 1844 Finlaysonit jäsenikseen, mutta kuitenkin 9.5.1846 James Finlayson lähetti kveekareille eroanomuksensa yhdistyksestä. Sarah Wheeler avioitui 13.6.1849 kveekarisaarnaaja William Tannerin kanssa Englannissa.


Lielahden kartanon uusi päärakennus edusti aikansa muodikasta rakennustyyliä eli ranskalaista renessanssia. Rakennus on kaksikerroksinen tiilirakennus, joka on julkisivuiltaan ja kattomuodoltaan epäsymmetrinen. Rakennuksessa on 35 metriä korkea torni ja Näsijärven puolelle avautuva suuri avoveranta. Kartanon päärakennuksen ulkoseinät ovat puhtaalla tiilipinnalla. Tamperelainen rakennusmestari J. E. Lönnqvist johti Lielahdessa kartanon rakennustöitä ja päärakennus mitä ilmeisemmin valmistui vuonna 1892.

Lielahden kartanon portaikko.

Nottbeckien Lielahden kartanon pääsisäänkäynti sijaitsee rakennuksen läntisellä sivustalla, tornin alapuolella. Sisäänkäynti johdattaa tilavaan aulaan, johon vievät leveät portaat. Portaikko jatkuu avarana aulasta rakennuksen toiseen kerrokseen ja portaikkoa vastapäätä sijaitsee näyttävä avotakka. Alakerran eteläosassa sijaitsee talon herrasväen huoneita ja sieltä on käynti myös talon itäpuolen terassille, joka aukeaa Näsijärvelle päin. Päärakennuksen pohjoisosassa sijaitsivat erillinen keittiöosasto sekä palvelusväen työtiloja ja huoneita. Kartanon päärakennuksessa on kaikkiaan 26 huonetta.



Kartanon päärakennuksen pohjoispäässä on sisäänkäynti ja porraskäytävä, jota käyttivät vain herrasväen palveluskunta. Koko toinen kerros oli varattu talon herrasväen yksityiskäyttöön. Lielahden patruunan aikana toisessa kerroksessa sijaitsivat ainakin makuuhuoneet, poikien huoneet, vierashuone, sali, patruunan kabinetti ja ruokasali. Lielahden kartanon päärakennuksessa työskenteli 12-16 nais- ja miespuolista palvelijaa; heihin lukeutui mm. pikantti eli miespalvelija, lakeija, kamarineiti, taloudenhoitaja, lastenhoitaja, keittäjä, imettäjä, tiskityttö, silittäjä, sisäkköjä sekä henkilökuntaa, joka huolehti talon vieraista ja kotiopettajista.



Palveluskunnasta osa työskenteli ainoastaan yläkerrassa ja osa alakerrassa; yläkerrassa esimerkiksi työskentelivät vain lastenhoitajat, kamarineidot ja sisäköt, mutta alakerrassa uurasti etupäässä keittiöhenkilökunta. Erityiskohtelu suotiin kotiopettajille, jotka tekivät työtään yläkerrassa. Heillä oli oma huone rakennuksen toisessa kerroksessa ja he saivat ruokailla samassa ruokapöydässä talon isäntäperheen seurassa. Samoin kamarineideillä oli pääsy isäntäväen ja muun palvelusväen väliin; talon rouva välitti toiveensa kamarineitien välityksellä muulle palveluskunnalle, jota rouva ei suoraan puhutellut itse. Sisäköt, kuski ja pehtoori ruokailivat rakennuksen alakerrassa; palveluskunnan aterioilla oli arkisin tarjolla kaksi ruokalajia ja sunnuntaisin kolme lajia. Lielahden patruunan aikana Lielahden kartanon henkilökunta oli melko kansainvälistä väkeä; lakeija oli virolainen, pikantti oli ranskalainen, kotiopettajat olivat venäläisiä ja virolaisia, kuljettajat virolaisia ja itävaltalaisia, kamarineidit saksalaisia, keittiöhenkilökunta sekä suomalaista että venäläistä.