Amy Winehouse (6. osa) 

Amy Winehousen hautajaiset järjestettiin 26.7.2011 Pohjois-Lontoossa Edgwarebury Lanen hautausmaalla. Hautajaiset olivat täysin yksityinen seremonia, johan osallistuivat ainoastaan perhe ja ystävät. Rabbi Frank Hellnerin johtamaan yksityiseen hautajaistilaisuuteen osallistuivat muun muassa Janis ja Mitchell Winehouse, läheisistä ystävistä Nicholas Peter Andrew Grimshaw (s. 14.8.1984 Manchester, Englanti) ja Kelly Michelle Lee Osbourne (s. 27.10.1984 Westminster, Lontoo, Englanti), tuottaja Mark Ronson, kummitytär Dionne Bromfield sekä Amy Winehousen poikaystävä Reg Traviss. Isä Mitchell Winehouse lausui muistopuheessaan seuraavasti: "Hyvää yötä, enkelini, nuku sikeästi! Äiti ja isä rakastavat sinua niin paljon.” Carole Kingin kappale So Far Away soi tilaisuuden päätteeksi, koska laulu oli yksi Amy Winehousen lempikappaleita. Amy Winehouse tuhkattiin myöhemmin Golders Green krematoriossa. Perhe suunnitteli kaksipäiväisen shivan eli juutalaisen suruajan viettoa. Amy Winehousen tuhka haudattiin hänen isoäitinsä Cynthia Levyn tuhkan viereen Edgwarebury Lanen hautausmaalla 16.9.2012.

Yleisesti oli vallalla uskomus, että Amy Winehouse olisi jättänyt miljoonaomaisuudestaan testamentin, jota olisi muutettu hänen otettua avioeron Blake Fielder-Civilistä. Lopulta kuitenkin selvisi, ettei Amy Winehousella ollut testamenttia ja siksi hänen omaisuutensa meni perintönä hänen omille vanhemmilleen. Amy Winehousen ennenaikainen kuolema vain 27-vuotiaana herätti nopeasti mediassa vertailuja muihin samassa iässä kuolleisiin muusikoihin, joita yleisesti nimitettiin 27 Clubiksi. Amy Winehousen veli, Alex Winehouse antoi kesäkuussa 2013 haastattelun, jossa hän kertoi uskovansa, että hänen sisarensa syömishäiriö ja siitä johtuva fyysinen heikkous olivat hänen kuolemansa ensisijainen syy. Näin Alex Winehouse lausui asiasta: ”Hän kärsi pahasta bukimiasta. Se ei ole mikään ihmetys – sen tiesi jo häntä katsomalla… Hän olisi lopulta kuollut, sillä tavalla kuin hän oli menossa, mutta se, mikä hänet oikeasti tappoi, oli bulimia… Mielestäni se teki hänestä heikomman ja alttiimman. Jos hänellä ei olisi ollut syömishäiriötä, hän olisi ollut fyysisesti vahvempi.”

Hyvin pian Amy Winehousen kuoleman jälkeen monet tunnetut musiikkikriitikot alkoivat arvioida laulajattaren perintöä. Kirjailija, musiikkitoimittaja ja musiikkikriitikko Maura K. Johnston (s. 28.5.1975 Syosset, New York, Yhdysvallat) kirjoitti uutis- ja kulttuurijulkaisu The Village Voicessa: ”Kun hän oli keikalla, Winehousella oli vähän vertaisiaan – hän ei ollut oktaavin hyppääjä kuten muut aikansa suuret diivat, mutta hänen alttonsa oli nappi, joka rikastutti jopa yksikertaisimman tavun täydellä tunnekirjolla”. Muusikko, kirjailija ja musiikkikriitikko Alexander Roger Wallace ”Sasha” Frere-Jones (o.s. Jones, s. 1967) kirjasi The New Yorkeriin: ”Ketään ei voi verrata Winehousen ainutlaatuisiin siirtymiin tai täysin outoihin fraseerauksiin. Hän kuulosti alkuperäiseltä 60-luvun soul-tähdeltä, joka kehittyi aikana, jolloin maisemalla ei ollut sääntöjä. Mutta nyt esteetön traditionalismi on johdossa ja hänen kaunis alaviitteensä on katkennut. Amerikkalainen soul – visinäärien, kuten Erykah Badun, Janelle Monáen ja Jill Scottin, kautta – oli siirtynyt eteenpäin. Mutta Winehouse oli menneisyyden taitava paimen.”

Amy Winehousen molemmat vanhemmat ovat kirjoittaneet tyttärestään omat muistelmansa ja he ovat lahjoittaneet molempien kirjojen tuotot Amy Winehouse -säätiölle. Mitchell Winehousen kirjoittama elämäkerta oli nimeltään, Amy: My Daughter, julkaistiin vuonna 2012. Amy Winehousen äiti, Janis Winehouse, julkaisi vuonna 2014 kirjan, Amy: A Mother’s Story. Englantilainen elokuvantekijä Asif Kapadian (s. 1972 London Borough of Hackney, Englanti) ohjaama ja James Gay-Reesin tuottama dokumenttielokuva Amy (2005) julkaistiin 3.7.2015. Dokumenttielokuva käsittelee Amy Winehousen elämää, hänen ihmissuhteitaan, päihdeongelmiaan ennen uran kukoistusta ja kukoistuksen jälkeen sekä hänen kuolemaa. Vuonna 2018 näki päivänvalon Amy Winehousen albumiin Back to Black pohjautuva dokumenttielokuva Amy Winehouse – Back to Black. Heinäkuussa 2021 BBC Two esitti uuden dokumentin nimeltään, Reclaiming Amy, Winehousen kuoleman 10-vuotispäivän kunniaksi. Dokumenttielokuva perustui valtaosin Amy Winehousen äidin, Janis Winehouse-Collinsin näkemykseen, joka elokuvassa kerrottiin. Dokumentti sisälsi intiimejä tarinoita Amy Winehousen läheisistä ihmisistä Amy Winehousen elämän loppuun saakka, mukaan lukien läheiset ystävät, kuten Naomi Parry – Winehousen stylisti – ja Catriona Gourlay sekä Bruised Sky -teatteriryhmän taiteellinen johtaja, Chantelle Dusette.

Lähes viisitoistavuotta Amy Winehousen kuoleman jälkeen saatii päätökseen oikeustapaus Mitchell Winehousen nostettua kanteen korkeimmassa oikeudessa Naomi Parrya ja PeaceNexus -säätiön toimitusjohtaja Catriona Gourlayta vastaan meidän myytyä huutokaupassa Amy Winehousen heille lahjoittamia kymmeniä tavaroita. Korkeimman oikeuden tuomion mukaan syytetyillä oli kuitenkin oikeus myydä huutokaupassa Amy Winehousen heille lahjoittamia tavaroita. Oikeudessa saatiin näyttöä Amy Winehousen voimakkaasta halusta lahjoittaa tavaroitaan ja vaatteitaan ystävilleen. Hän ei esimerkiksi halunnut esiintyä kahta kertaa julkisesti samassa puvussa, joten hänellä oli itsellään suuria säilytysongelmia vaatteidensa ja tavaroidensa kanssa.

Winehousen isä, Mitchell Winehouse julkisti 9.10.2017, että Amy Winehousesta on tekeillä West End/Broadway -musikaali. Tämän uutisen Mitchell Winehouse paljasti Amy Winehouse -säätiön gaalassa Lontoossa. Heinäkuussa 2022 uutisoitiin, että StudioCanal UK tuottaisi elämäkertaelokuvan nimeltä Back to Black (2024), elokuvan levittäjänä toimisi Focus Features ja sen ohjaisi englantilainen elokuvantekijä Samantha Louise Taylor-Johnson (o.s. Taylor-Wood, s. 4.3.1967 Lontoo, Englanti). Elokuvan käsikirjoituksen kirjoitti Matthew Greenhalgh Manchesterista, ja elokuva tehtiin täydessä yhteistyössä Amy Winehousen isän Mitchell Winehousen ja Winehousen kuolinpesän kanssa.

Amy Winehousea elokuvassa näytteli Marisa Gabrielle Abela (s. 7.12.1996 Brighton, East Sussex, Englanti). Muissa elokuvan pääosissa näyttelivät Jack O’Connell (s. 1.8.1990 Alvaston, Derbyshire, Englanti), Edward Maurice Charles Marsan (s. 9.6.1968 Stepney, Lontoo, Englanti) ja Lesley Ann Manville (s. 12.3.1956 Brighton, East Sussex, Englanti). Elokuvan kuvaukset tapahtuivat tammikuusta huhtikuuhun 2023 Lontoossa. StudioCanal julkaisi elokuvan ensin Australiassa 11.4.2024 ja Englannissa 12.4.2024. Focus Features julkaisi elokuvan 17.5.2024 Yhdysvalloissa. Elokuva sai kriitikoilta melko ristiriitaista arvostelua ja elokuva tuotti tekijöilleen maailmanlaajuisesti 51 miljoonaa dollaria.

Laulaja Amy Winehousen kuoltua alkoholimyrkytykseen heinäkuussa 2011 Winehousen perhe perusti heti Amy Winehouse -säätiön, jonka toiminta alkoi 14.9.2011 – joka olisi ollut Amy Winehousen 28. syntymäpäivä. Amy Winehousen veli Alex Winehouse toimii säätiön asiamiehenä. Amy Winehouse -säätiön tavoitteena on auttaa haavoittuvassa asemassa olevia tai heikommassa asemassa olevia nuoria ja säätiö tekee yhteistyötä muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa tarjotakseen etulinjan tukea. Säätiön päätoimisto sijaitsee Pohjois-Lontoossa, mutta sillä on toimisto myös New Yorkissa, jossa säätiö toimii nimellä The Amy Winehouse Foundation US. Englantilainen toimittaja ja Channel 4 Newsin pitkäaikainen (vuosina 1989-2021) televisiojuontaja Jonathan George Snow (s. 28.9.1947 Ardingly, Sussex, Englanti) toimii säätiön suojelijana, kuten myös näyttelijätär Barbara Windsor (oik. Barbara Ann Deeks, s. 6.8.1937 Shoreditch, Lontoo ja k. 10.12.2020 Stanmore, Lontoo) ennen kuolemaansa. Säätiön lähettiläitä ovat laulaja ja lauluntekijä Jessica Hannah Glynne (s. 20.10.1989 Hampstead, Lontoo, Englanti), näyttelijä Patsy Palmer (oik. Julie Anne Harris, s. 26.5.1972 Bethnal Green, Lontoo, Englanti), näyttelijä Jessie Jane Wallace (s. 25.9.1971 Enfield, Pohjois-Lontoo, Englanti), malli, liikenainen ja näyttelijä Keira Chaplin (s. 1.7.1982 Belfast, Pohjois-Irlanti) ja laulaja sekä näyttelijä Mica Paris (Michelle Antoinette Wallen, s. 27.4.1969 Islington, Lontoo, Englanti). Lopetettuaan uransa verkkomusiikkitoimittajana Alex Winehouse on toiminut kokopäivätoimisesti säätiössä töissä.

Amy Winehouse -säätiö itse pyrkii ehkäisemään huumeiden sekä alkoholin väärinkäytön vaikutuksia nuoriin ja säätiön tavoitteena on samoin tukea ja inspiroida haavoittuvia ja heikommassa asemassa olevia nuoria auttaakseen heitä saavuttamaan täyden potentiaalinsa. Säätiö käynnisti 12.3.2013 entisen huumeriippuvaisen koomikki-näyttelijä Russell Edward Brandin (s. 4.6.1975 Grays, Essex, Englanti) avulla Amy Winehouse -säätiön Resilience -ohjelman kouluille kaikkialla Englannissa. Resilience -ohjelman tavoitteena on tarjota tehokasta koulutusta huumeiden ja alkoholin vaaroista sekä emotionaalisten ongelmien käsittelystä.

 Tampere-talossa 12.6.2026 Tower of Power

Tiukkoja muusikoita oli nipullinen koolla Tampere-talon suuren salin lavalla perjantaina 12.6.2026 kello 20 alkaneessa konsertissa. Vieraaksi oli saapunut kymmenen huimaa soittajaa Yhdysvaltojen Kaliforniasta. Tower of Power on tämän hämmästyttävän soittajaryhmän nimi, ja orkesteri on perustettu jo vuonna 1968 Oaklandissa, Kaliforniassa. Tower of Power on tarjonnut parasta funk- ja soulmusiikkia 58 vuoden ajan. Yhtye on jo kauan sitten ylittänyt Emilio Castillon alun pyrkimykset matkustaa ympäri maailmaa, nautiskella hittisingleistä yksin ja soittamalla legendaaristen artistien säestäjänä, kuten esimerkiksi Otis Redding, Elton John, Santana, Grateful Dead, John Lee Hook, Aerosmith, Bonnie Raitt. Tampere-talon saliin oli kerääntynyt noin yhdeksänsataa konsertin seuraajaa kokemaan voimakkaalla volumilla soitettua konserttia. Orkesterin mukana keikoilla kiertää vielä kaksi alkuperäistä perustajajäsentä soittamassa saksofoneja. Tower of Power majoittui Tampereen konsertin jälkeen Marriott -hotellissa ja jatkoi seuraavana päivänä matkaansa konsertoimaan Helsingin Kulttuuritalolle.

Tower of Power.

Tenorisaksofonisti ja säveltäjä Emilio Castillo (s. 24.9.1950 Detroit, Michigan, Yhdysvallat) tunnetaan Tower of Power -yhtyeen perustajana. Emilio Castillon kiinnostus heräsi musiikkiin vuonna 1965. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hänen isänsä jäi Jack-veljen kanssa kiinni varkaudesta. Isä käski Emilio Castillon pysytellä huoneessaan kunnes tämä keksisi jotakin, joka pitäisi hänet poissa kaduilta. Veljensä kanssa Emilio Castillo silloin päätyivät musiikkiin; Emilio Castillo valitsi saksofonin ja Jack Castillo rummut.

Emilio Castillo.

Emilio Castillo otti soittotunteja saksofonin-, pianon- ja kitaransoitossa ja musiikinteoriaa hän opiskeli jazzpianisti Dave Warren Brubeckin (s. 6.12.1920 ja k. 5.12.2012) kvartetin basistin, Norman Louis Batesin (s. 26.8.1927 Boise, Idaho, Yhdysvallat ja k. 29.1.2004) kanssa. Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli Extension Five, josta myöhemmin tuli The Gotham City Crime Fighters aikakauden Batman -villityksen vuoksi. Yhtyeessä Emilio Castillo soitti sekä urkuja että saksofonia. Samassa yhtyeessä soittivat Jack-veli rumpuja, Jody Lopez kitaraa, Frank ”Rocco” Houghton bassoa – myöhemmin hänet tunnettiin nimellä Francis Rocco Prestia – ja Dave Genthner laulusolistina. Maaliskuussa 1966 yhtye julkaisi kappaleen Who Stole The Batmobile?.

Stephen "Doc" Kupka.

Nähtyään San Franciscon Bay Arean soul-yhtye The Spydersin, Emilio Castillo vaihtoi soittimensa saksofoniin ja perusti The Motowns’in soittamaan soul- cover-versioita. Tavattuaan baritonisaksofonisti Stephen ”Doc” Kupkan, Emilio Castillo siirtyi Kupkan ehdotuksesta esittämään omia sävellyksiä ja yhtye alkoi soittaa monia keikkoja Oaklandissa ja Berlkeleyssä houkutellen yleisökseen vähemmistö- ja vastakulttuuriyhteisöstä. Samalla yhtye vaihtoi nimensä muotoon Tower of Power, voidakseen soittaa Bill Grahamin Filmore Auditoriumissa San Franciscossa. Yhtyeessä soittivat trumpetisti ja sovittaja Greg Adams, trumpetisti Mic Gilette, saksofonisti Skip Mesquite, bassoa Francis ”Rocco” Prestia, kitaraa Willie Fulton ja rumpuja David Garibaldi.

Vuonna 1970 yhtye allekirjoitti levytyssopimuksen Bill Grahamin San Francisco Recordsin kanssa ja äänitti ensimmäisen albuminsa, East Bay Grease. Emilio Castillo on ollut yhtyeen mukana siitä lähtien johtajana ja toisena tenorisaksofonistina. Castillo ja Kupka ovat samoin vastuussa yhtyeen useiden tunnetuimpien kappaleiden säveltänisestä. Rufus Miller lauloi suurimman osan tämän debyyttialbumin lauluosuuksista. Yhtye esiteltiin isommin San Franciscon lahden alueelle ensimmäisen kerran KSAN -radioaseman kautta. Radioasema soitti paljon muun muassa R&B -torvifunckyhtye Cold Bloodin, kanadalaisen Eric Alexander Mercuryn (s. 28.6.1944 Toronto, Ontario, Kanada ja k. 14.3.2022 Toronto, Ontario, Kanada) ja R&B- ja soullaulaja, lauluntekijä, muusikko ja levytuottaja Marvin Gayen (s. 2.4.1939 Washington DC, Yhdysvallat ja k. 1.4.1984 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) esittämää musiikkia.

Lyömäsoittaja/perkussionisti Brent Byars liittyi Tower of Poweriin ja yhtye vaihtoi levy-yhtiötä Warner Bros. Recordsille. Rick Stevens korvasi Rufus Millerin laulajana vuonna 1972 ilmestyneellä albumilla Bump City, joka levy sai jo kansallistakin näkyvyyttä. Tällä albumilla oli hittisingle You’re Still a Young Man, joka nousi Billboard Hot 100 -listan sijalle 29 ja kappaleessa oli samalla Stevensin paras laulusuoritus ennen yhtyeestä lähtöä. Emilio Castillo kirjoitti kappaleen yhdessä Stephen Kupkan kanssa; Castillo paljasti Songfactsille, että kappale perustui tositarinaan hänestä ja hänen kuusi vuotta vanhemmasta entisestä tyttöystävästä.

Tower of Powerilta julkaistiin keväällä 1973 yhtyeen kolmas albumi. Albumilla lauloi soullaulaja Leonard ”Lenny” Charles Williams (s. 16.2.1945 Little Rock, Arkansas, Yhdysvallat) ja Lenny Pickett (s. 10.4.1954 Las Cruces, New Mexico, Yhdysvallat) soitti tenorisaksofonia. Bruce Anthony Conte (s. 3.3.1950 Sanger, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 8.8.2021 Cebu, Filippiinit) korvasi kitaristi Willie Fultonin ja kosketinsoittaja Chester D. Thompson liittyi samoin yhtyeeseen uuden albumin äänitysten aikana. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Thompson ei ainoastaan täyttänyt yhtyeen omaleimaista R&B/fuck-soundia dynaamisella kosketinsoittotyylillään, vaan hän kirjoitti myös useita yhtyeen kappaleista. Albumilta julkaistiin Tower of Powerin menestynein single So Very Hard to Go. Vaikka single nousi Billboard Hot 100 -listan sijalle 17, se pääsi monien West Coast Top 40 -radioasemien kyselyissä kymmenen parhaan joukkoon ja sijoittui useilla niistä listaykköseksi. Albumilta nousi myös kaksi muuta singleä Billboard Hot 100 -listalle, This Time It’s Real ja What Is Hip?.

Jordan John.

Tower of Power -yhtyeen puhaltajat ovat vuosien saatossa vieraillut useiden artistien levytyksillä, kuten muun muassa Otis Ray Redding (s. 9.9.1941 Dawson, Georgia, Yhdysvallat ja k. 10.12.1967 Madison, Wisconsin, Yhdysvallat), Aaron Joseph Neville (s. 24.1.1941 New Orleans, Lousiana, Yhdysvallat), Aerosmith, Bonnie Raitt (s. 8.11.1949 Burbank, Kalifornia, Yhdysvallat), David Sandborn (s. 30.7.1945 Tampa, Florida, Yhdysvallat ja k. 12.5.2024 Tarrytown, New York, Yhdysvallat), Eric Patrick Clapton (s. 30.3.1945 Ripley, Surrey, Englanti), Elton John (Reginald Kenneth Dwight, s. 25.3.1947 Pinner, Middlesex, Englanti), Labelle, Huey Lewis (Hugh Anthony Cregg III, s. 5.7.1950 New York City, Yhdysvallat), Little Feat, Heart, Michelle Shocked (Karen Michelle Johnson, s. 24.2.1962 Dallas, Texas, Yhdysvallat), Paula Julie Abdul (s. 19.6.1962 San Fernando, Kalifornia, Yhdysvallat), Carlos Santana (Carlos Humberto Santana Barragán, s. 20.7.1947 Autlán de Navarro, Jalisco, Mexico) ja Stephanie Lynn Nicks (s. 26.5.1948 Phoenix, Arizona, Yhdysvallat).

Jerry Cortez.

Samoin mainio Tower of Powerin torvisektio on ollut mukana soittamassa seuraavien muusikoiden levyillä, kuten esimerkiksi Graham Central Station, Grateful Dead, Journey, Elkie Brooks (Elaine Bookbinder, s. 25.2.1945 Salford, Lancashire, Englanti), Cat Stevens (Steven Demetre Georgiou, s. 21.7.1948 Lontoo, Englanti), Luis Miguel Gallego Basteri (s. 19.4.1970 San Juan, Puerto Rico), Linda Lewis (Linda Ann Fredericks, s. 27.9.1950 Custom House, Lontoo), Rose Ann Dimalanta, Jermaine Jackson (Jermaine LaJuane Jackson, s. 11.12.1954 Gary, Indiana, Yhdysvallat), John Lee Hooker, s. 22.8.1912 Tutwiler, Mississippi, Yhdysvallat ja k. 21.6.2001 Los Altos, Kalifornia, Yhdysvallat), Helen Maxine Reddy (s. 25.10.1941 Melbourne, Victoria, Australia ja k. 29.9.2020 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat), Refus, Rod Stewart (Roderick David Stewart, s. 10.1.1945 Highgate, Lontoo, Englanti), Jefferson Starship, Mickey Hart (Michael Steven Hartman, s. 11.9.1943 Brooklyn, New York, Yhdysvallat), Damn Yenkees, Frankie Valli (Francesco Stephen Castelluccio, s. 3.5.1934 Newark, New Jersey, Yhdysvallat), Spyro Gyra, KMFDM, Lyle Pearce Lovett (s. 1.11.1957 Houston, Texas, Yhdysvallat), Poison, Phish, Toto, Pharoahe Monch (Troy Donald Jamerson, s. 31.10.1968 Queens, New York City, Yhdysvallat), Ned Anson Doheny (s. 26.3.1948 Malibu, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Brothers Johnson.

Tower of Powerin nykyisessä kokoonpanossa soittavat seuraavat muusikot: Jordan John (soololaulu, multi-instrumentalisti), Emilio ”Mimi” Castillo (laulu, tenorisaksofoni), Tom E. Politzer (tenori-, altto- ja baritonisaksofoni, klarinetti, huilu ja laulu), Stephen ”Doc” Kupka (baritonisaksofoni), Adolfo Acosta (trumpetti, flyygelitorvi ja laulu), Dave Richards (trumpetti, flyygelitorvi, pasuuna ja laulu), Pete Antunes (s. 7.7.1981 Providence, Rhode Island, rummut ja perkussiot), Mike Jerel (koskettimet ja laulu), Jerry Cortez (kitara, sitar ja laulu) ja Marc van Wageningen (basso). Heinäkuun 2026 aikana Tower of Powerin kiertua konsertoi seuraavissa paikoissa: 2.7. Alameda County Fair (Pleasanton, CA), 8.7. Halifax Jazz Festival (Halifax, Canada), 10.7. Syracuse Jazz Festival (Syracuse, NY), 18.7. Humphreys Concerts By the Bay (San Diago, CA), 19.7. California State Fair (Sacramento, CA), 29.7. Hollywood Bowl (Los Angeles, CA).

Amy Winehouse (5. osa) 

Amy Winehouse.

Joulukuussa 2007 Amy Winehousen tiedottaja kertoi, että laulaja oli lääkärin valvonnassa olevassa ohjelmassa ja kanavoi omia vaikeuksiaan kirjoittamalla paljon musiikkia. Tammikuussa 2008 englantilainen tabloidlehti The Sun julkaisi videon, jossa Amy Winehouse näytti polttavan crack-kokaiinia ja puhui ottaneensa ekstaasia ja Valiumia. Video oli kuvattu perjantaina 18.1.2008 aamuyöllä. Pian väitetyn crack-kokaiinitapauksen jälkeen Amy Winehousen isä Mitchell Winehouse muutti tyttärensä luokse pitääkseen häntä 24 tuntia vuorokaudessa valvonnassaan. Saman tammikuun lopulla Amy Winehousen kerrottiin menneen kuntoutuslaitokseen kahden viikon hoito-ohjelmaan. Amy Winehousen tiedottaja kertoi 26.3.2008, että Winehouse voi hyvin. Huhtikuun lopulla vuonna 2008 Amy Winehousen epävakaa käytös – samoin kuin hänen hänen väitetyt pahoinpitelynsä – herätti pelkoa siitä, että hänen huumevieroitusyrityksensä olivat epäonnistuneet.

Amy Winehousen isä sekä manageri vaativat sittemmin Amy Winehousen pidättämistä vuoden 1983 mielenterveyslain nojalla. Winehousen epäsiisti ulkonäkö syyskuussa 2008 suunnitellun klubi-illan aikana ja sen jälkeen herätti uusia huhuja sairauden uusiutumisesta. Valokuvaajien mukaan hänellä näytti olevan haavoja käsissään ja jaloissaan. Lääkärin mukaan Amy Winehouse lopetti laittomien aineiden käytön vuonna 2008.

Lokakuussa 2010 antamassaan haastattelussa Amy Winehouse kertoi päätöksestään lopettaa huumeidenkäyttö: ”Heräsin kirjaimellisesti eräänä päivänä ja ajattelin: ’En halua tehdä tätä enää’”. Alkoholista muodostui kuitenkin hänelle suuri ongelma; Amy Winehouse pidättäytyi muutaman viikon ajan alkoholista, mutta sen jälkeen hän aloitti rapsakan alkoholin käytön. Hänen lääkärinsä kertoi, että Amy Winehousea hoidettiin Libriumilla alkoholin vieroitusoireisiin ja ahdistukseen ja hänelle tehtiin psykologisia ja psykiatrisia arviointeja vuonna 2010, mutta Winehouse kieltäytyi psykologisesta terapiasta. Ennen kuolemaansa psykiatri ja psykologi tutkivat Winehousen ja lääkärit suosittelivat hänelle dialektista käyttäytymisterapiaa (DBT). DBT perustuu mielenterveysongelmien biososiaaliseen teoriaan ja se on ensimmäinen terapia, joka on kokeellisesti osoitettu olevan yleisesti tehokas epävakaan persoonallisuushäiriön hoidossa. Tämän DBT -hoidon kehitti yhdysvaltalainen psykologi, professori Washingtonin yliopistossa Seattlessa ja kirjailija Marsha M. Linehan (s. 5.5.1943 Tulsa, Oklahoma, Yhdysvallat).

Lokakuussa 2007 Amy Winehouse ja Blake Fielder-Civil pidätettiin Norjan Bergenissä seitsemän gramman kannabiksen hallussapidosta. Pari vapautettiin myöhemmin ja heille määrättiin 3 850 kruunun (noin 350 punnan) sakot. Amy Winehouse valitti ensin sakon vuoksi, mutta luopui lopulta valituksesta. 26.4.2008 Amy Winehouse sai varoituksen, kun hän myönsi poliisille lyöneensä 38-vuotiasta miestä kasvoihin. Amy Winehouse ilmoittautui itse vapaaehtoisesti poliisille ja häntä pidettiin pidätettynä yön yli. Poliisin mukaan Amy Winehouse ei ollut kuulustelukunnossa.

Kymmenen päivää myöhemmin Amy Winehouse pidätettiin epäiltynä huumeiden hallussapidosta sen jälkeen, kun tammikuussa poliisille toimitettiin video, jossa Amy Winehouse ilmeisesti poltti crack-kokaiinia. Hänet kuitenkin vapautettiin takuita vastaan muutamaa tuntia myöhemmin, koska poliisit eivät pystyneet videosta vahvistamaan, mitä hän poltti. Syyttäjälaitos harkitsi syytteiden nostoa Amy Winehousea vastaan, mutta vapautti hänet syytteistä, koska ei pystytty osoittamaan, että videolla poltettu aine oli huumausainetta. Parlamentit jotkut jäsenet kritisoivat päätöstä olla nostamatta syytteitä Amy Winehousea vastaan. Kaksi lontoolaista tuomittiin myöhemmin salaliitosta kokaiinin ja ekstaasin toimittamisesta Amy Winehouselle, mikä johti kahden vuoden vankeusrangaistuksiin toiselle tuomitulle ja kahden vuoden yhdyskuntapalveluun toiselle.

23.6.2008 Amy Winehousen tiedottaja korjasi Mitchell Winehousen aiempia virheellisiä väitteitä tyttärensä varhaisvaiheen keuhkolaajentuman vaikutuksista sanomalla, että tällä oli sen sijaan merkkejä siitä, mikä voisi johtaa varhaisvaiheen keuhkolaajentumaan. Mitchell Winehouse oli samoin kertonut, että hänen tyttärensä keuhkot toimivat 70 prosentin kapasiteetilla ja että hänellä oli epäsäännöllinen sydämensyke. Hän sanoi, että nämä ongelmat johtuivat hänen crack-kokaiinin ketjupoltostaan. Laulajattaren isä kertoi samoin, että lääkärit olivat varoittaneet Amy Winehousea, että jos hän jatkaisi crack-kokaiinin polttamista, hänen olisi käytettävä happinaamaria ja hän lopulta kuolisi. Radiohaastattelussa Mitchell Winehouse sanoi laulajan reagoivan upeasti hoitoon, johon kuului nikotiinilaastareiden käyttö.

British Lung Foundationin tiedottaja Keith Prowse huomautti, että tämäntyyppistä sairautta on mahdollista hoitaa. Keith Prowse kertoi, että tila ei ole normaali hänen ikäiselleen, mutta ”runsas tupakointi ja muiden aineiden, kuten huumeiden, hengittäminen voi vanhentaa keuhkoja ennenaikaisesti”. Norman H. Edelman American Lung Associationista selitti, että jos Amy Winehouse lopettaisi tupakoinnin, hänen keuhkojensa toiminta heikkenisi samaan tahtiin kuin normaalilla ihmisellä, mutta tupakoinnin jatkaminen johtaisi keuhkojen toiminnan nopeampaan heikkenemiseen.

Amy Winehouse kotiutettiin London Cliniciltä vuorokauden päästä, sillä hänellä oli tarkoitus esiintyä Nelson Mandelan 90-vuotissyntymäpäiväjuhlissa sekä Glastonburyn konsertissa; Winehouse jatkoi kuitenkin hoitoaan avohoidossa. Heinäkuussa 2008 Amy Winehouse ilmoitti, että hänellä on diagnosoitu keuhkolaajentumaa ja hän kertoi kokoavansa itseään ”syömällä paljon terveellistä ruokaa, nukkumalla paljon, soittamalla kitaraa, tekemällä musiikkia ja kirjoittamalla kirjeitä miehelleen joka päivä”. Winehousella oli myös solarium asunnossaan. 23.11.2008 Amy Winehouse palasi sairaalaan hoidettavaksi ongelmiensa vuoksi.

Amy Winehousen henkivartija Andrew Morris kertoi saapuneensa Amy Winehousen asuntoon kolme päivää ennen tämän kuolemaa. Andrew Morris koki Winehousen olleen hieman päihtynyt tuolloin. Vielä samana päivänä lääkäri oli käynyt Amy Winehousen luona tekemässä rutiinitarkastuksen hänen hauraan tilansa vuoksi, vaikka mitään todella poikkeavaan ei tuolloin havaittu hänessä. Kun lääkäri lähti perjantai-iltana kaikki oli ollut vielä kunnossa. Vuorokautta myöhemmin Amy Winehouse kuitenkin löydettiin kotoaan kuolleena. Lääkärintarkastuksen jälkeen Amy Winehouse oli soittanut vielä lääkärilleen tunnustaakseen riippuvuutensa alkoholista ja sanonut puhelimessa: ”En halua kuolla!” Amy Winehouse oli kertonut lääkärille yrittäneensä raittiutta, mutta ei onnistunut siinä.

Andrew Morris jatkoi Amy Winehousen juomisen tarkkailua tämän kodissa ja Morris kertoi myöhemmin Amy Winehousen ”nauraneen, kuunnelleen musiikkia ja katsoneen televisiota kello kaksi kuolinpäivänään”. Kello kymmenen aikaan 23.7.2011 Andrew Morris huomasi Amy Winehousen makaavan sängyllään ja hän yritti tuloksettomasti herättää Amy Winehousea. Tämä ei herättänyt henkivartijassa suurta huolta, koska Amy Winehouse monasti nukkui myöhäisen illanvieton jälkeen. Henkivartija tarkisti Amy Winehousen voinnin uudelleen hieman kello 15 jälkeen ja havaitsi hänen makaavansa samassa asennossa kuin ennenkin. Tarkastuksessa hän totesi, ettei Amy Winehouse hengittänyt eikä hänellä ollut pulssia. Andrew Morris soitti heti hätäkeskukseen. Ambulanssi saapui kello 15.54 Amy Winehousen kotiin Lontoon Camdeniin. Amy Winehouse todettiin kuolleeksi tapahtumapaikalla. Pian sen jälkeen Lontoon poliisi vahvisti Amy Winehousen kuolleen.

Kuoleman jälkeen media ja kuvausryhmät ilmestyivät Amy Winehousen asunnon läheisyyteen. Rikostekniset tutkijat menivät taloon poliisin eristäessä kadun ulkopuolella. Rikostutkijat löysivät Winehousen makuuhuoneesta yhden pienen ja kaksi suurta vodkapulloa. Koska tietoa oli aluksi vähän, alkoi liikkua paljon huhuja asiasta. Useimmat huhut mainitsivat kuolinsyyksi huumeidenkäytön. Kuukauden sisään varmistui toksikologinen tutkimus, joka kiisti huumeiden olleen kuolinsyynä. Lokakuussa 2011 kuolinsyyntutkijat raportoivat Amy Winehousen veren alkoholipitoisuuden kuolinhetkellä olleen 416 mg/100 ml (0,416 %). Kuolinsyyksi varmistui sattumanvarainen kuolema alkoholimyrkytyksen alaisuudessa. Viranomaiset avasivat uudelleen Amy Winehousen kuoleman tutkinnan 17.12.2012, kun todettiin, että ensimmäinen kuolinsyyntutkija ei ollut pätevä tehtävään. Toinen kuolemansyyntutkimus, joka tehtiin 8.1.2013, todisti ensimmäisen kuolemansyyntutkimuksen johtopäätöksen; kuolinsyyntutkija tohtori Shirley Radcliffe vahvisti, että Amy Winehouse kuoli alkoholimyrkytykseen.

Kuolemansa jälkeen Amy Winehouse rikkoi toisen Guinnessin maailmanennätyksensä; kahdeksan hänen kappaletta oli samanaikaisesti Englannin singlelistalla. Amy Winehousen levy-yhtiö Universal Republic julkaisi sen vuoksi lausunnon, jossa muun muassa luki: ”Olemme syvästi suruissamme näin lahjakkaan muusikon, artistin ja esiintyjän äkillisestä menetyksestä.”

Amy Winehouse (4. osa) 

Amy Winehouse.

Amy Winehousen kaksijakoinen julkisuuskuva kriittisestä sekä kaupallisesta menestyksestä verrattuna henkilökohtaiseen sekasotkuun, joka herätti huomattavaa mediahuomiota. 12.4.1913 perustettu lontoolainen poliittinen ja kulttuurinen uutislehti, New Statesman, kutsui Amy Winehousea ”rämäsuiseksi, maanläheiseksi diivaksi”, kun taas Newsweek nimitti häntä ”täydelliseksi seksikissanpennun, raa’an lahjakkuuden ja heikon impulssikontrollin myrskyksi”. Karen Heller The Philadelphia Inquirerista tiivisti asian näin: ”Hän on vasta 24-vuotias ja hänellä on kuusi Grammy-ehdokkuutta. Hän syöksyy pää edellä menestykseen ja epätoivoon, kun hänen riippuvainen aviomiehensä on vankilassa, exhibitionistivanhemmat kyseenalaisine arvostelukykyineen ja paparazzit dokumentoivat hänen emotionaalista ja fyysistä kärsimystään. Samaan aikaan huippusuunnittelija Karl Lagerfeld omaksuu hänen epäsiistin tyylinsä ja syömisongelmansa markkinoidakseen niitä eliitille ja julistaa hänet uudeksi Bardotiksi.”

Karl Lagerfeld.

Vuoteen 2008 mennessä Amy Winehousen huumeongelmat uhkasivat hänen uraansa. Grammy-gaalojen jälkeen jotkut kyseenalaistivat, olisiko Amy Winehouselle pitänyt myöntää palkinnot hänen viimeaikaisten henkilökohtaisten ja huumeongelmiensa vuoksi. Näitä olivat muun muassa Natalie Maria Cole (s. 6.2.1950 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 31.12.2015 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat), joka esitteli Amy Winehousen seremoniassa ja joka itse kamppaili päihdeongelmien kanssa voittaessaan Grammyn parhaana uutena artistina vuonna 1975.

Natalie Cole.

Amy Winehousea estettiin matkustamasta sekä esiintymästä Grammy-palkintojenjakotilaisuudessa Yhdysvalloissa, koska hän ei läpäissyt huumetestiä. YK:n huume- ja rikollisuustoimiston toimitusjohtaja, ekonomisti Antonio Maria Costa (s. 16.6.1941 Torino, Italia) kertoi, että Amy Winehousen ja muiden julkkisten väitetyt huumeidenkäyttötavat lähettävät kovin huonon viestin ”muille, jotka ovat alttiita riippuvuudelle” ja heikentävät muiden julkkisten pyrkimyksiä lisätä tietoisuutta Afrikan ongelmista nyt, kun yhä enemmän Euroopassa käytettyä kokaiinia kulkee kyseisen mantereen läpi. Amy Winehousen tiedottaja vastasi, että ”Amy ei ole koskaan lainannut huumeita tai rehennellyt niillä millään tavalla. Hänellä on ollut joitakin ongelmia ja hän yrittää parantua. YK:n pitäisi saada omat asiansa järjestykseen.”

Tammikuussa 2008 Amy Winehousen levy-yhtiö ilmoitti uskovansa Winehousen saaman laajan mediahuomion kasvattaneen lyvymyyntiä. Sky Newsin uutiskanavan huhtikuussa 2008 tekemän kyselyn mukaan Amy Winehouse nimettiin Englannin toiseksi suurimmaksi ”suurin sankari”-kategoriassa ja hän voitti alle 25-vuotiaiden äänimäärän tässä sarjassa. Psykologi Donna Dawson kommentoi tulosten osoittavan, että Amy Winehousen kaltaiset naiset, joilla oli ”tietty haavoittuvuuden tunne tai jotka olivat joutuneet taistelemaan vastoinkäymisistä elämässä”, saisivat tunnustusta.

Lily Rose Beatrice Allen.

Heinäkuussa 2008 BBC Radio Skotlannin johtaja Jeff Zycinski totesi, että BBC ja media yleensä olivat osallisina julkkisten, kuten Amy Winehousen, arvovallan heikentämisessä. Hän sanoi, että yleisön kiinnostus laulajan elämäntapaa kohtaan ei tee hänen elämäntyylistään uutisoinnin arvoista. BBC Radio Onen Newsbeat -ohjelman toimittaja Rod McKenzie vastasi: ”Jos soitat Aamy Winehousen musiikkia tietylle väestöryhmälle, samat ihmiset haluavat tietää, mitä hänen yksityiselämässään tapahtuu. Jos et uutisoi siitä, loukkaat nuoria lisenssimaksujen maksajia.” The Scotsman -lehdessä englantilainen laulaja-lauluntekijä Lily Rose Beatrice Allen (s. 2.5.1985 Hammersmith, Lontoo, Englanti) sanoi: ”Tunnen Amy Winehousen erittäin hyvin. Hän on hyvin erilainen kuin mitä ihmiset hänen antavat ymmärtää. Kyllä, hän menee joskus sekaisin huumeiden vaikutuksesta, nutta hän on myös erittäin älykäs, nokkela ja hauska ihminen, joka osaa pitää itsensä kasassa. Et vain näe sitä puolta.”

Paparazzien otettua hänestä valokuvia kaikkialla, missä pystyivät, Amy Winehouse hankki kieltomääräyksen johtavaa paparazzitoimistoa, Big Picturesia, vastaan vuoden 1997 häirinnän vastaisen lain nojalla. Korkeimman oikeuden vuonna 2009 antama määräys kielsi heitä seuraamasta häntä. Valokuvaajia kiellettiin myös seuraamasta häntä 100 metrin säteellä hänen Lontoon kodistaan ja valokuvaamasta Amy Winehousea hänen kotonaan tai hänen ystäviensä ja sukulaistensa kodissa. Sanomalehden mukaan laulajan lähipiirilähteet sanoivat, että oikeustoimet tehtiin Amy Winehousen ja hänen läheistensä turvallisuuden vuoksi.

Amy Winehouse kasvatettiin juutalaiseksi ja hän ilmaisi ylpeyttään juutalaisuudestaan, vaikka hän ei ollutkaan uskonnollinen. Eräässä haastattelussa Amy Winehouse sanoi: ”Juutalaisuus merkitsee minulle yhdessä olemista kuin oikea perhe. Kyse ei ole kynttilöiden sytyttämisestä ja brachan lausumisesta.” Amy Winehouse esiintyi samoin usein Daavidin tähden mitali kädessään.

Lontoon juutalainen museo.

Vuonna 2013 Lontoon vuonna 1932 perustettu ja vuonna 2010 uudelleen 10 miljoonan punnan remontin jälkeen avattu juutalainen museo järjesti Amy Winehousen muistoksi näyttelyn nimeltä ”Amy Winehouse: Perhekuva”. Museo tutki Amy Winehousen isänpuoleisen isoisän saapumista Minskistä vuonna 1890 ja sitä, miten perhe lopulta asettui asumaan Lontooseen. Hän aloitti työväenluokan töissä ennen kuin siirtyi vähitellen keskiluokan töihin. Amy Winehousella oli 14 tunnettua tatuointia, mukaan lukien ”Daddy’s Girl” vasemmassa käsivarressaan isälleen ja pin-up-tyttö nimeltä ”Cynthia” oikeassa käsivarressaan juutalaisen isoäitinsä muistoksi.

Vuonna 2011 julkaistiin raportteja, joiden mukaan Amy Winehouse olisi adoptoimassa 10-vuotiasta tyttöä Saint Lucian saarivaltiosta Karibialta. Tytön nimi oli Dannika Augustine. Dannikan ja hänen perheensä mukaan Amy Winehouse oli muodostanut vahvan siteen köyhyydessä elävään tyttöön Winehousen pitkien Karibian saarella vietettyjen oleskelujen aikana. Dannika kutsui Amya äidikseen ja sanoi, että heillä oli läheinen ja rakastava suhde. Augustinen vanhemmat Nadia Germaine ja Vid Augustine olivat myös mukana Amy Winehousen adoptiosuunnitelmissa. Dannikan isoäiti, Marjorie Lambert – joka piti rantabaaria – oli esitellyt lapsenlapsensa Amy Winehouselle.

Alex Clare.

Amy Winehouse seurusteli kokki-muusikko Alex Claren (oik. Alexander George Clare, s. 14.9.1985 Southwark, Lontoo, Englanti) kanssa vuonna 2006, jolloin Winehouse piti taukoa satunnaisesti etenevästä poikaystävästään ja tulevasta aviomiehestään, Blake Fielder-Civilistä. Winehouse ja Clare asuivat yhdessä lyhyen aikaa ja Alex Clare myi heidän tarinansa viikottain sunnuntaisin julkaistulle News of the World -tabloidlehdelle, joka sen myös julkaisi sivuillaan. Entinen videotuotantoassistentti Blake Fielder-Civil oli keskeyttänyt Bourne Grammar Schoolin ja muuttanut 16-vuotiaana Lontooseen kotiseudultaan Lincolnshirestä. Hän avioitui Amy Winehousen kanssa 18.5.2007 Miami Beachillä, Floridassa. Blake Fielder-Civil oli vangittuna 21.7.2008 – 25.2.2009 tunnustettuaan syyllistyneensä oikeudenkäytön vääristämiseen ja pahoinpitelyyn. Heinäkuussa 2007 tapahtuneessa välikohtauksessa hän pahoinpiteli pubinpitäjää murtaen uhrinsa poskiluun.

Josh Tobias Bowman.

Lomalla Amy Winehouse nähtiin Saint Luciassa tammikuun alussa 2009 näyttelijä Josh Tobias Bowmanin (s. 4.3.1988 Berkshire, Englanti) kanssa. Amy Winehouse kommentoi, että hänen ”koko avioliittonsa perustui huumeiden käyttöön ja toiseksi olen vain unohtanut, että olen edes naimisissa”. 12.1.2009 Amy Winehousen tiedottaja vahvisti, että eropaperit on vastaanotettu ja ero perustuu aviorikossyytteeseen. Riidaton avioero myönnettiin kuitenkin 16.7.2009 ja se tuli lopulliseksi 28.8.2009. Blake Fielder-Civil ei saanut korvauksia.

Amy Winehouse & Reg Traviss.

Amy Winehouse oli suteessa englantilaisen kirjailijan ja elokuvaohjaaja Reg Travissin (s. 12.2.1977 Lontoo, Englanti) kanssa vuoden 2010 alkupuolelta aina kuolemaansa saakka. Mediatietojen ja Amy Winehousen isän kirjoittaman elämäkerran mukaan Reg Traviss ja Amy Winehouse olivat suunnitelleet avioliittoon menoa ja lasten hankkimista. Toisten raporttien mukaan Amy Winehouse ja Blake Fielder-Civil olivat aloittaneet suhteen samana vuonna ja jopa keskustelleet uudelleen avioitumisesta. Heinäkuussa 2008, kun Rolling Stone -lehden toimittaja Claire Hoffman kysyi Amy Winehouselta, oliko tämä suhteessa muusikko ja laulaja Pete Dohertyn (s. 12.3.1979 Hexham, Northumberland, Englanti) kanssa, hän vastasi: ”Olemme vain hyviä ystäviä. Pyysin Peteä tekemään konsepti-EP:n ja hän irvisti ja katsoi minua kuin olisin kakannut lattialle. Hän ei suostunut tekemään sitä. Olemme vain todella läheisiä.” Amy Winehousen kuoleman jälkeen Pete Doherty kertoi, että hän ja Amy Winehouse olivat olleet rakastavaisia jossakin vaiheessa.

Pete Doherty.

Amy Winehousen päihdehäiriö oli mediahuomion kohteena vuosien ajan näkyvästi. Vuonna 2005 hän kävi läpi ajanjakson, jossa hän joi paljon alkoholia ja käytti huumeita sekä laihtui. Kirjoittaessaan Back to Black -albumille lauluja monet hänet tunteneet ihmiset kertoivat vuonna 2006 hänen raitistuneen päihderiippuvuudestaan. Eräs asia, joka tähän saattoi vaikuttaa oli hänen isoäitinsä kuolema vuonna 2006. Elokuussa 2007 Amy Winehouse perui monia keikkoja Englannissa ja Euroopassa uupumuksen ja huonon terveytensä vuoksi. Hän joutui myös sairaalahoitoon tuona aikana huumeiden käytön sekä alkoholin yliannostuksen vuoksi. Monissa haastatteluissa hän kertoi kärsivänsä itsetuhoisuudesta, masennuksesta sekä syömishäiriöstä. Hänen henkilökohtaisten ongelmiensa vuoksi Washington Postissa kirjoitettiin jo hänen muistokirjoituksensa etukäteen.

Amy Winehouse (3. osa) 

Amy Winehouse.

Amy Winehouse yhtyeensä kanssa.

Amy Winehousen viimeinen julkinen esiintyminen oli yllätysesiintyjänä 20.7.2011 Camdenin Roundhousessa. Esiintyjänä oli Amy Winehousen kummitytär, soullaulaja Dionne Julia Bromfield (s. 1.2.1996 Tower Hamlets, Lontoo, Englanti), joka lauloi kappaleen Mama Said irlantilaisen vuonna 2009 perustetun poikayhtye The Wantedin kanssa. Dionne Bromfield oli ensimmäinen artisti, joka kiinnitettiin syyskuussa 2009 Amy Winehousen perustamalle levy-yhtiölle, Lioness Recordsille. Vielä samana vuonna ilmestyi Dionne Bromfieldin debyyttialbumi, Introducing Dionne Bromfield.

Dionne Bromfield.

Amy Winehouse kuoli vain kolme päivää myöhemmin 23.6.2011 kotonaan. Hänen viimeinen levytyksensä oli duotto yhdysvaltalaisen laulaja Tony Bennettin (oik. Anthony Dominick Benedetto, s. 3.8.1926 New York City, Yhdysvallat ja k. 21.7.2023 New York, Yhdysvallat) kanssa tämän albumilla Duets II, joka julkaistiin 20.9.2011. Heidän laulamansa duettosingle albumilta Body and Soul julkaistiin 14.9.2011 MTV:llä ja VH1:llä Amy Winehousen 28. syntymäpäivän muistoksi.

Amy Winehousen ja hänen isoäitinsä hauta.

Tony Bennett aloitti laulamisen jo hyvin varhain. Bennett taisteli toisen maailmansodan loppuvaiheessa Yhdysvaltain armeijan jalkaväessä Euroopassa. Vuonna 1951 hän teki levytyssopimuksen 15.1.1889 perustetun Columbia Recordsin kanssa ja listaykköseksi nousi hänen laulamansa laulu Because of You. Hän laajensi ohjelmistoaan myös jazzlaulun suuntaan. 1950-luvun lopulla hänen taiteellinen huippunsa osui albumeihin The Beat of My Heart ja Strike Up the Band. Vuonna 1962 Tony Bennett levytti nimikkokappaleensa I Left My Heart in San Francisco. Hänen uransa ja henkilökohtainen elämänsä kokivat pitkän laskukauden rockmusiikin aikakauden huipulla. Tony Bennett teki paluun 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla, kun häneltä julkaistiin jälleen kultalevyjä.

Tony Bennett & Amy Winehouse.

Amy Winehouse lahjoitti koko elämänsä ajan rahaa, musiikkiaan sekä aikaansa lukuisille hyväntekeväisyysjärjestöille ja -kohteille, varsinkin lapsille. Hän otti osaa kanpanjaan, jolla pyrittiin estämään kerrostalon rakentaminen George Tavernin – kuuluisan Lontoon East Endin musiikkipaikan – viereen Commercial Roadilla Stepneyssä. Paikan omistaa ja sitä johtaa taiteilija Pauline Forster (s. 1949 Carlisle, Englanti). Kampanjan kannattajat pelkäsivät asuinrakentamisen lopettavan paikan tuottoisan sivutoiminnan elokuva- ja valokuvauspaikkana, josta se on riippuvainen selviytyäkseen. Osana rintasyöpätietoisuuskampanjaa Amy Winehouse esiintyi paljastavassa valokuvassa Easy Living -lehden huhtikuun 2008 numerossa. Vuonna 2009 Winehouse esiintyi Classics -nimisellä CD-levyllä yhdessä muusikoiden, kuten Rolling Stones, Killersin ja monien kuubalaisten muusikoiden, kanssa lisätäkseen tietoisuutta ilmastonmuutoksesta.

Amy Winehouse lainasi vintagemekon, jota hän käytti Tears Dry on Their Own -videossaan sekä DVD:n British Music Experiencelle, uudelle museolle, joka on omistettu brittiläisen popmusiikin historialle. Lontoon 02 Arenalla sijaitseva museo avattiin 9.3.2009. Amy Winehouse lahjoitti maaliskuussa 2011 yli 20 000 punnan arvosta vaatteita paikalliselle hyväntekeväisyysmyymälälle Lontoossa. Karibialainen mies, Julian Jean DeBaptiste kertoi, että Amy Winehouse oli maksanut hänen kiireisen leikkauksensa, joka tuli maksamaan 4 000 puntaa, hänen ollessa Saint Luciassa vuonna 2009. Näin DeBaptiste itse kertoi: ”Minulle tehtiin leikkaus 1.7.2009… se maksoi omaisuuden ja Amy maksoi koko jutun. Yritin kiittää häntä, mutta hän vain halasi minua ja käski minun olla sanomatta mitään. Hänen anteliaisuutensa antoi minulle elämäni takaisin.”

Amy Winehousen viimeinen talo, jossa hän ennätti asua neljä kuukautta.

Amy Winehousen omaisuuden arvioitiin olevan 10 miljoonaa puntaa, mikä nosti hänet jaetulle kymmenennelle sijalle The Sunday Times vuonna 2008 julkaisemassa alle 30-vuotiaiden muusikoiden varallisuuslistalla. Amy Winehousen taloutta hoitivat Mitchell ja Janis Winehouse. Winehousen kerrottiin ansainneen noin miljoona puntaa laulamalla kahdessa yksityisjuhlissa Pariisin muotiviikoilla sekä toiset miljoona puntaa esiintymisestä Moskovan taidegalleriassa venäläiselle oligarkille Roman Arkadjevitš Abramovitšille (s. 24.10.1966 Saratov, Neuvostoliitto).

Roman Arkadjevitš Abramovitš.

Tammikuussa 2009 Amy Winehouse ilmoitti perustavansa oman levy-yhtiön. Hänen Lioness Recordsilla soittaa ensimmäisenä Amy Winehousen 13-vuotias kummitytär Dionne Bromfield. Dionne Bromfieldin ensimmäinen albumi, joka sisälsi klassisten soul-levyjen cover-versioita, julkaistiin 12.10.2009. Amy Winehouse on taustalaulaja monilla albumin kappaleilla ja hän lauloi taustalauluja Bromfieldille BBC:n televisio-ohjelmassa Strictly Come Dancing 10. lokakuuta.

Amy Winehouse sekä hänen perheensä ovat Daphne Barakin vuonna 2009 kuvaaman dokumentin Saving Amy kohteina. Amy Winehouse perusti vuonna 2009 EMI:n kanssa yhteisyrityksen lanseeratakseen käärepapereita ja lahjakortteja, jotka sisältävät Back to Black -albuminsa laulujen sanoituksia. Channel 4:llä esitettiin 8,1,2010 televisiodokumentti My Daughter Amy. Saving Amy julkaistiin pokkarina tammikuussa 2010.

Amy Winehouse oli erkittävä Fred Perry -tuotemerkin ihailija. Winehouse työskenteli tuotemerkin kanssa 17-osaisen muotimalliston parissa, malliston, joka tuli lokakuussa 2010 myyntiin. Fred Perryn markkinointijohtajan mukaan ”meillä oli kolme suurta suunnittelukokousta, joissa Amy oli tiiviisti mukana tuotetyylin valinnassa sekä kankaan, värin ja tyylin yksityiskohtien sovittamisessa ja hän antoi ratkaisevan panoksen mittasuhteisiin, väriin ja istuvuuteen. Mallisto koostuu vintage-henkisistä lookeista, kuten caprit, keilamekko, trenssitakki, kynähameet, pitkät argyle-neulepusero ja pinkki-musta ruutukuvioinen kauluspaita.” Winehousen perheen pyynnöstä julkaistiin kolme tulevaa mallistoa syksyyn/talveen 2012 saakka, jotka hän oli suunnitellut ennen kuolemaansa. Amy Winehousen kuoleman jälkeen Fred Perry lahjoitti 20 prosenttia Amy Winehousen kokoelman nettotuotoista Amy Winehousen nimissä perustetulle hyväntekeväisyysjärjestölle, Amy Winehouse Foundationille.

Amy Winehouse oli tunnettu syvästä ja ilmeikkäästä alttoäänestään sekä eklektisestä musiikkigenrejen sekoituksestaan; hän sekoitti tehokkaasti rhythm & bluesia, soulia ja jazzia. Rolling Stone, The New York Times, The Nation ja Billboard kuvasivat Amy Winehousea retro-soul -laulajaksi. BBC:n Garry Mulholland kutsui Amy Winehousea ”sukupolvensa huomattavimmaksi laulukyvyksi”. All Musicin Cyril Cordorin mukaan hän oli yksi Englannin johtavista laulajista 2000-luvulla. Cyril Cordor kirjoitti: ”Sekä fanit että kriitikot omaksuivat hänen karun viehätyksensä, röyhkeän huumorintajunsa ja leimallisen sielukkaat ja jazzahtavat laulunsa”. Caroline Sullivan kirjoitti myöhemmin The Guardianissa, että ”hänen Dinah Washington ja Ronettesin ihannointinsa erotti hänet lähes kaikista 2000-luvun alun uusista poplaulajista ja hänen poikkeuksellisen altis sydäntäsärkevä äänensä hoiti loput”.

Amy Winehousen suurin rakkaus oli 1960-luvun tyttöbändit. Winehousen kampaaja Alex Foden lainasi hänen tunnusomaisen mehiläispesäkampauksen yhdysvaltalaiselta tyttöbändiltä, The Ronetteilta; samoin hän lainasi Kleopatra -meikkinsä tuolta samalta tyttöbändiltä. Hänen jäljittelynsä oli niin menestyksellistä, että kuten The Village Voice raportoi, ”Ronnie Spector – joka voitaisiin väittää keksineen Winehousen tyylin alun perin noustessaan lavalle Brooklyn Fox -teatterissa muiden Ronettejen kanssa yli 40 vuotta sitten – oli niin hämmästynyt Amy Winehousen kuvasta New York Postissa, että hän huudahti: ”En tunne häntä, en ole koskaan tavannut häntä ja kun näin kuvan, ajattelin: ’Se olen minä! Mutta sitten sain tietää, ettei se olekaan Amy! Minulla ei ollut silmälaseja.”

Amy Winehouse & Blake Fielder-Civil.

New York Timesin tyylitoimittaja Guy Trebay käsitteli Amy Winehousen tyyliin hänen kuolemansa jälkeen vaikuttaneiden monien tekijöiden vaikutusta. Guy Trebay huomautti, että ”hänen tyylikäs aviomiehensä, Blake Fielder-Civil, on saattanut vaikuttaa hänen ulkonäköönsä.” Hän totesi lisäksi: ”Hän oli 160-senttinen visuaalinen viittauskokoelma, tunnetuimpina Ronnie Spectorista Ronettesista, mutta myös valkoisesta brittiläisestä soul-laulajasta Mari Wilsonista, joka on vähemmän kuuluisa soundistaan kuin mehiläispesästään; punk-jumala Johnny Thundersista…; rajoista kaupungintalon tytöistä… pahojen tyttöjen sukuun, joka ulottui Kleopatrasta Louise Brooksin Luluun ja Salt-n-Pepa mukaan lukien, vastustamattomiin miesansoihin, jotka tuntuivat aina päättyvän samaan onnettomaan loppuun.”

Entinen Rolling Stone -lehden toimittaja Joe Levy, joka oli laittanut hänet lehden kanteen, kuvaili hänen tyyliään näin: ”Aivan kuten hänen paras musiikkinsa ammensi samplauksesta – yhdistäen soundillisia vivahteita ja tyylillisiä fragmentteja Motownista, Staxista, punkista ja varhaisesta hiphopista – hänen henkilökohtainen tyylinsä oli myös tietävä kollaasi. 1990-luvulla oli tietty hetki, jolloin keskustaan päin käännyttäessä vasemmalle jokainen tyttö näytti Bettie Pagelta. Mutta he eivät tehneet sitä, mitä Winehouse teki, sekoittamalla Bettie Pagea ja Brigitte Bardotia ja lisäämällä ripauksen Ronnie Spectoria.

Amy Winehouse (2. osa) 

Amy Winehouse.

Antamissaan haastatteluissa Amy Winehouse oli heti uransa alusta alkaen poikkeuksellisen suorapuheinen ja hän arvosteli albumiensa markkinointia liian tavanomaisiksi. Amy Winehouse oli ehdolla kahteen BRIT Awardiin helmikuussa 2004, mutta hän ei voittanut kumpaakaan palkintoa. Amy Winehouse aloitti ensimmäisen oman soolokiertueensa huhtikuussa 2004 Glasgow’sta. Toukokuussa hän voitti Ivor Novello -palkinnon parhaasta nykyaikaisesta laulusta kappaleella Stronger Than Me. Tämän palkinnon myötä Frank -albumin myynti vilkastui huomattavasti ja se saavutti korkeimman listasijoituksensa. Amy Winehouse sai loppuvuoden aikana myös muita merkittäviä palkintoehdokkuuksia. Kesän aikana hän esiintyi useilla festivaaleilla, muun muassa Glastonburyssa. Albumin neljäs single, Pumps, jäi kuitenkin listalla vasta sijalle 65. Marraskuussa Amy Winehouse teki toisen kiertueensa. Brittimenestyksestään huolimatta Frank -albumia ei julkaistu Yhdysvalloissa vielä vuonna 2004.

Mark Ronson.

Amy Winehouse keikkaili vuoden 2005 kuluessa säästeliäästi ja hän keskittyi enemmän yksityiselämäänsä musiikin sijasta. Winehouse oli ollut jo pitkään kovin tyytymätön manageriinsa ja vuoden 2006 alussa Amy Winehouse lopulta vaihtoi managerikseen Metropolis Musicin toimitusjohtajan, Raye Cosbertin. Toiselle albumillee Amy Winehouse sai tuottajakseen Salaam Remin lisäksi Grammy -palkitun tuottajan, Mark Daniel Ronsonin (s. 4.9.1975 Lontoo), jolla olikin suuri vaikutus albumin tyyliin. Tämä albumi äänitettiin New Yorkissa sekä Miamissa. Albumi on tyyliltään 1960-luvun Motownia, soulia, tyttöbändejä ja doo-wopia, joita Amy Winehouse tuolloin kuunteli. Levyn taustalla soittivat Sharon Jones & Dap-Kings -yhtyeen muusikot. Amy Winehouse lauloi albumilla selvästi matalammalta kuin Frank-albumilla. Albumi on edeltäjäänsä kypsempi ja vähemmän jatsahtava, mikä teki levystä helpomman suurelle yleisölle. Albumin sanoitukset kertoivat Amy Winehousen traumaattisesta erosta poikaystävästään, Blake Fielder-Civilistä.

Back to Blackin ensimmäinen singlejulkaisu, Rehab, kertoo omakohtaisesti Amy Winehousen haluttomuudesta mennä vieroitushoitoon. Single julkaistiin 23.10.2006. Kappale sijoittui Britannian singlelistalla seitsemänneksi ja Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listan yhdeksänneksi. Rehab on Amy Winehousen ainoa kappale, joka on sijoittunut Yhdysvalloissa kymmenen parhaan joukkoon. Kappaleesta tuli kansainvälinen menestys nopeasti sekä kriitikoiden mielestä että kaupallisesti. Kappaletta on pidetty Amy Winehousen ”nimikkokappaleena”. Kappale voitti kolme Grammy -palkintoa vuonna 2008 kategorioissa ”Vuoden levytys”, ”Vuoden kappale” ja ”Paras naispoplaulajan esitys”. Tämän lisäksi kappale oli ehdokkaana kahdessa muussa kategoriassa. Se voitti samoin Ivor Novello Awardin kategoriassa ”Paras nykyaikainen kappale”. Amy Winehousen julkinen taistelu huume- ja alkoholiriippuvuuden kanssa on vaikuttanut kappaleen jatkuvaan suosioon myös Amy Winehousen kuoleman jälkeen.

Koko albumi julkaistiin viikkoa myöhemmin. Albumi sai kauttaaltaan ylistäviä arvioita ja se nousi lopulta brittilistan ykköseksi. Amy Winehousen alkoholinkäyttö johti vuoden 2006 aikana muutamaan sekavaan televisioesiintymiseen. Samoin Amy Winehousen syömishäiriöt nousivat albumin saaman julkisuuden myötä julkisuuteen. Amy Winehousen laihtuminen johtui syömättömyyden lisäksi myös ahkerasta kuntosalilla käymisestä.

Amy Winehousen albumi julkaistiin maaliskuussa 2007 Yhdysvalloissa. Tammikuussa 2007 Amy Winehouse esiintyi Yhdysvalloissa ensi kertaa New Yorkin Joe’s Pubissa. Helmikuussa Amy Winehouse voitti parhaan naisartistin BRIT Award -palkinnon. Winehouse konsertoi alkuvuonna ja kesällä 2007 ahkerasti niin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuin Yhdysvalloissakin. Amy Winehousen muuttunut olemus, esiintymisiä pilannut alkoholinkäyttö ja viiltely herättivät paljon huomiota mediassa. Heinäkuussa Amy Winehouse joutui keskeyttämään Yhdistyneen kuningaskunnan -kiertueensa väliaikaisesti ylirasituksen vuoksi. Elokuussa Winehouse joutui huumeiden yliannostuksesta sairaalaan ja myös hänen veriset riitansa aviomiehensä kanssa nousivat julkisuuteen.

Nelson Mandela.

Amy Winehouse esiintyi Rock in Rio Lisboa -festivaaleilla Portugalissa toukokuussa 2008, vaikka hänen isänsä, managerinsa ja monet kiertuetiimin jäsenet yrittivät taivutella häntä pois sieltä. Esiintymistä vaivasivat myöhästyminen ja ääneen liittyvät ongelmat, mutta yleisö otti kuitenkin hänet hyvin lämpimästi vastaan. 27.6.2008 Amy Winehouse esiintyi Nelson Mandelan (oik. Rolihlahla Mandela, s. 18.7.1918 Mvezo, Etelä-Afrikka ja k. 5.12.2013 Johannesburg, Etelä-Afrikka) 90-vuotissyntymäpäiväjuhlien konsertissa Lontoon Hyde Parkissa sekä seuraavana päivänä Glastonbury -festivaaleilla Piltonissa (Somerset), Englannissa. Irlannissa hän esitti 12.7.2008 Oxegen -festivaaleilla hyvin vastaanotetun 50 minuutin setin, jota seuraavana päivänä seurasi 14 kappaleen setti T in the Parkissa, Skotlannissa.

Ensimmäisen albuminsa jälkeen Amy Winehouse kiinnitti huomionsa 1950- ja 1960-lukujen tyttöbändeihin. Hän palkkasi newyorkilaisen soul- ja funk -laulaja Sharon Lafaye Jonesin (s. 4.5.1956 Augusta, Georgia, Yhdysvallat ja k. 18.11.2016 Cooperstown, New York, Yhdysvallat) pitkäaikaisen yhtyeen, Dap-Kingsin, säestämään häntä studiossa sekä kiertueella. Mitchell Wwinehouse kirjoitti kirjassaan, Amy, My Daughter, kuinka kiehtovaa hänen oli seurata studiossa levyn äänityksiä ja tyttärensä perfektionismia studio-olosuhteissa. Uusi albumi äänitettiin viidessä kuukaudessa ja se sisälsi yksitoista kappaletta. Albumin tuottivat Salaam Remin ja Mark Ronson.

Sharon Jones.

Back to Black -albumi julkaistiin Englannissa 30.10.2006. Albumi nousi Englannin albumilistan ykköseksi kahden viikon ajaksi tammikuussa 2007. Helmikuussa albumin sijoitus alkoi tippua useiden viikkojen ajan, kunnes albumin sijoitus listalla jälleen nousi. Yhdysvalloissa albumi nousi Billboard 200 -listalla seitsemänneksi. Vuoden 2007 aikana albumi oli Englannissa myydyin albumi; sen myynti nousi 1,85 miljoonaan kappaleeseen. Kirjailija ja toimittaja Josh Tyrangiel (s. 25.9.1972) ylisti Amy Winehousea tämän itsevarmuudesta näin: ”Hän on sanavalmis, hauska, aistillinen ja mahdollisesti jopa hullu… On mahdotonta olla viehättymättä hänen omaperäisyydestään. Yhdistä se Mark Ronsonin tuotantoon, joka viittaa neljän vuosikymmenen soulmusiikkiin kopioimatta sitä kertaakaan, ja saat vuoden 2007 parhaan kappaleen.”

5.11.2007 julkaistiin Back to Black -albumin deluxe -versio myös Englannissa; levyllä oli myös harvinaisia live-esityksiä sekä Valerie. Amy Winehousen debyytti -DVD, I Told You I Was Trouble: Live in London, julkaistiin samana päivänö Englannissa ja 13.11.2007 Yhdysvalloissa. Se sisältää Lontoon Shepherd’s Bush Empiressa äänitetyn live-esityksen ja 50 minuutin dokumentin, joka kartoittaa laulajan uraa edeltävien neljän vuoden ajalta. Frank -albumi julkaistiin 20.11.2007 Yhdysvalloissa positiivisin arvosteluin. Amy Winehouse teki tuolloin myös yhteistyötä muidenkin laulajien kanssa singlelevyillä.

Lesley Core.

Quincy Jones.

Mark Ronson ja Amy Winehouse tekivät cover -version laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä Lesley Coren (oik. Lesley Sue Goldstein, s. 2.5.1946 Brooklyn, New York, Yhdysvallat ja k. 16.2.2015 New York, Yhdysvallat) kappaleesta It’s My Party, joka tuli levytuottaja, säveltäjä, orkesterinjohtaja ja sovittaja sekä trumpetisti Quincy Delight Jonesin (s. 14.3.1933 Chicago, Illinois, Yhdysvallat ja k. 3.11.2024 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) tribuuttialbumille Q Soul Bossa Nostra, joka julkaistiin marraskuussa 2010. Vielä samana vuonna huhuttiin Amy Winehousen uuden albumin julkaisua. Heinäkuussa 2010 Amy Winehouse oli paljastanut, että seuraava albumi julkaistaisiin viimeistään tammikuussa 2011. Ronson sanoi kuitenkin tuolloin, että hän ei ole vielä aloittanut uuden albumin äänityksiä. Valerie -kappale esitettiin elokuvan ensi-illassa, mutta esityksessä Amy Winehouse unohti osan kappaleen sanoituksista. Lokakuussa 2010 Amy Winehouse esitti neljä kappaleen setin mainostaakseen muotibrändiään. Hän esiintyi joulukuussa 2010 venäläisen oligarkin juhlissa Moskovassa 40 minuutin konsertin verran.

Janelle Monáe.

Amy Winehouse esiintyi viiden keikan verran tammikuussa 2011 Brasiliassa. Keikkojen lämmittelijöinä toimivat Janelle Monáe (oik. Janelle Monáe Robinson, s. 1.12.1985 Kansas City, Yhdysvallat) ja Mayer Hawthorne (oik. Andrew Mayer Cohen, s. 2.2.1979). Florianópolisissa esiintyessään Amy Winehouse unohti laulujen sanoja useita kertoja. Hän myös poistui kesken esityksen lavalta noin viiden minuutin ajaksi. Palattuaan yleisö kuitenkin kannusti häntä voimakkaasti jatkamaan esityksiään. Helmikuussa 2011 Amy Winehouse keskeytti Dubaissa pitämänsä keikan yleisön buuauksen jälkeen. Hänen kerrottiin olleen hyvin väsynyt, hajamielinen sekä humalassa esityksensä aikana.

Mayer Hawthorne.

Amy Winehouse ennätti aloittaa Euroopankiertueensa Belgradissa 18.6.2011. Paikallinen media kuvaili Amy Winehousen esiintymistä skandaaliksi tai katastrofiksi; hänen buuattiin pois esiintymislavalta, sillä hän oli ilmeisen humalassa esiintyäkseen. Serbian puolustusministeri Dragon Šutanovac kutsui Amy Winehousen esiintymistä ”valtavaksi häpeäksi ja pettymykseksi”. Esityksestä kerrottiin, ettei Winehouse muistanut esiintymiskaupunkia, kappaleiden sanoja eikä yhtyeensä jäsenten nimiä. Tämän jälkeen Winehouse perui seuraavalle viikolle suunnitellut konserttinsa Istanbulissa ja Ateenassa. 21.6.2011 ilmoitettiin, että hän oli perunut kaikki kiertueensa konsertit.