Tampereella juhlittiin lauantaina 8.8.2026

Viime vuonna 95-vuotista taivaltaan juhlinut Tampereen Filharmoninen orkesteri avasi soittokautensa lauantaina 8.8.2026 klo 18 Sorsapuiston yleisölle vapaassa konsertissa. Puistokonserttia olivat mahdollistamassa Tampere Filharmonian lisäksi myös Tampere-talo sekä Tampereen Energia. Konsertin kapellimestarina toimi ylikapellimestari Matthew Halls ja tenorisolistina lauloi Tuomas Katajala. Lauantain puistotilaisuus alkoi jo kello 15-17.40, jolloin S-Wings by DJ Juissi soitteli monille tuttuja pop- ja rockhittejä svengaavina swingeinä ja jouhevina jazzversioina.

Ylikapellimestari Matthew Halls.

Samana lauantaina myös Tampere-talon Muumimuseo oli vapaasti avoinna, sillä siellä vietettiin lapsiperheille suunnattua Muumi – Suuri juhlapäivä -tapahtumaa. Puistoksi 1930-luvulla valmistunut Sorsapuisto on nykyisin 4,2 hehtaarin kokoinen vapaa-ajanvietto sekä virkistysalue Tampereen Tullin kaupunginosassa. Sorsapuiston laitaan Kalevantien ja Yliopistonkadun kulmaan valmistui vuonna 1990 Tampere-talo, jonka suunnittelivat arkkitehdit Esa Erkki Piironen (s. 25.10.1943 Turku) ja Sakari Aartelo (s. 24.8.1941 Pori). Tampere-talon salien akustiikkasuunnittelun teki arkkitehti ja professori Alpo Artturi Halme (s. 17.12.1929 Viiala). Vuonna 2016 valmistui Tampere-taloon uusi laajennusosa. Aikaisemmin Tampere-talon paikalla sijaitsivat teurastamo ja sen jälkeen vuosina 1964-1972 Tampereen eläintarha.

Sorsapuiston alueella sijaitsi vielä 1900-luvun alussa perunapeltoja sekä pieni vaatimaton lähde. Lähde puhkesi pieneksi lammeksi joko vuonna 1902 tai 1903 ja lampea kutsuttiin Tammelanlammeksi. Sorsapuiston välittömässä läheisyydessä sijaitseva Lähteenkatu on nimetty Tammelanlammen paikalla olleesta lähteestä. Vasta 1930-luvun alussa Tammelanlammen ympärille rakennettiin virkistysalue työttömyystöinä. Tammelanlampeen istutettiin 1930-luvulla kesyjä sorsia, minkä vuoksi lampea alettiin kutsua Sorsalammeksi.

Tenori Tuomas Katajala.

Sorsapuisto on vuosikymmenten saatossa ollut lapsiperheiden suosiossa, sillä puistoon on sijoitettu useita lapsille mieluisia leikkipaikkoja. Puistoon perustettiin vuonna 1956 lasten liikennepuisto sekä kahluuallas liukumäkineen. Lasten liikennepuistossa oli samoin käytöstä poistettu junaveturi, joka oli siirretty sinne tarpeettomana Harvialan kartanolta, Janakkalasta. Lasten liikennepuisto siirrettiin 1980-luvun lopulla Kalevan kaupunginosaan.

Tampere Filharmonian puistokonsertin ohjelma oli seuraava:

Johann Strauss: Alkusoitto operetista Lepakko

Giacomo Puccini: Intermezzo oopperasta Suor Angelica

Giacomo Puccini: Cavaradossin aaria E lucevan le stelle (Tähdet loistivat taivaan) oopperasta Tosca

Giuseppe Verdi: Alkusoitto oopperasta Luisa Miller

Ernesto de Curtis: Non ti scordar di me (Älä unohda minua)

Georges Bizet: Musiikkia oopperasta Carmen: Alkusoitto, La Aragonaise, Seguidilla, Habanera

Franz Lehár: Dein ist mein ganzes Herz (Sun on mun sydämein) operetista Hymyn maa (Das Land des Lächelns)

Benjamin Britten: Myrsky (Storm) sarjasta Four Sea Interludes oopperasta Peter Grimes

Pjotr Tšaikovski: Lenskin aaria Kuda, kuda oopperasta Jevgeni Onegin

Pjotr Tšaikovski: Musiikkia baletista Joutsenlampi: Kohtaus, Masurkka, Pienten joutsenten tanssi (Danse des cygnes), Valssi

Sääli vain, etteivät Tampereen kaupungin virkamiehet ja johtajisto ymmärrä ilmeisesti Tampere Filharmonian ja Tampere-talon aivan poikkeuksellisen hienoa arvoa kaupunkimme maineelle. Samana lauantaina kokematon Tampereen pormestari Ilmari Nurminen kutsui kaupungin vieraaksi veronmaksajien rahoja tuhlaten 100 henkilöä ensin Raatihuoneelle syömään ja sen jälkeen Ratinan stadionille seuraamaan Eppu Normaalin päätöskonserttia illalla. Sadan henkilön kutsuminen Tampereen kaupungin vieraaksi maksoi kaupungille kaikkiaan 22 190 euroa. Kutsuvieraiden joukossa vieraslistalla oli useita hallituksen ministereitä sekä kansanedustajiamme. Kutsuvieraista 38 oli vieraiden aveceja.

Hallituksen ministereistä kutsuttuina paikalla olivat valtiovarainministeri Riikka Purra (ps), sisäministeri Mari Rantanen (ps), liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd). Kansanedustajista kutsuvieraina näyttäytyivät Veijo Niemi (ps), Aleksi Jäntti (kok), Arto Satonen (kok), Sofia Vikman (kok), Marko Asell (sd), Lauri Lyly (sd), Piia Viitanen (sd) ja Sari Tanus (kd). Kansanedustajien ja ministereiden lisäksi paikalla oli myös kuntapomoja, ministeriöiden johtajia, toimitusjohtajia ja tamperelaisia kuntapoliitikkoja.

Pormestari Ilmari Nurmisen (sd) 8. elokuuta isännöimä tilaisuus sisälsi:

• Ruoka- ja juomatarjoilun Raatihuoneella (80 euroa)

• Pääsylipun Eppu Normaalin jäähyväiskeikalle (129,90 euroa)

• Drinkkilipun stadionilla (12 euroa)

Lahjan arvo oli yhteensä 221,90 euroa.

Lähde: Tampereen kaupunki

Kutsuvieraslista:

Aalto-Setälä Sari	toimitusjohtaja, Music Finland
Asell Marko	kansanedustaja (sd)
Auvinen Oskari	kaupunginjohtaja, Kangasala
Damski Juhani	kansliapäällikkö, ympäristöministeriö
Eskelinen Antti	toimitusjohtaja, Tampereen kauppakamari
Essayah Sari	maa- ja metsätalousministeri (kd)
Evilä Tommi	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (kok)
Grann Hanna-Maria	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Heikkinen Tuomas	kansliapäällikkö, Turku
Heinämäki Anna-Kaisa	vetovoima- ja edunvalvontajohtaja, Tampere
Jarva Marko	pormestari, Pirkkala (kok)
Jussila Anne-Mari	kaupunginvaltuuston jäsen (kok)
Jussila Perttu	kaupunginhallituksen 3. varapuheenjohtaja (vihr)
Jäntti Aleksi	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kok)
Järvisalo Vilma	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (vihr)
Kaivonen Kirsi	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Kallio Kalle	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Kari Mia	puheenjohtaja, Muusikkojen liitto
Karvonen Minna	pääjohtaja, Kansallisgalleria
Kemppi Saara	tapahtumapäällikkö, Turku
Keskinen Maggie	puoluesihteeri (kok)
Kirkkola Antti	tapahtumajohtaja, Turku
Kuusisto Juha	kaupunginjohtaja, Orivesi
Kuusisto Tiina	suhdetoimintapäällikkö, Tampere
Latvala Mikko	kunnanjohtaja, Vesilahti
Loukaskorpi Johanna	kaupunginvaltuuston jäsen, kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (sd)
Lyly Lauri	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (sd)
Minkkinen Minna	kaupunginvaltuuston 3. varapuheenjohtaja (vas)
Niemi Esa	puheenjohtaja, Suomen Judoliitto
Niemi Veijo	kansanedustaja (ps)
Nurminen Ilmari	pormestari, Tampere (sd)
Ojala Iina	kaupunkibrändi- ja markkinointijohtaja, Tampere
Ovaska Jouni	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kesk)
Pajari Noora	kunnanjohtaja, Lempäälä
Pesä Perttu	tapahtumajohtaja, Tampere
Piiparinen Pauli	kaupunginjohtaja, Ylöjärvi
Pikka Pauliina	kaupunginjohtaja, Nokia
Porttikivi Ilkka	kaupunginvaltuuston jäsen (sd)
Purra Riikka	valtiovarainministeri (ps)
Ranne Lulu	liikenne- ja viestintäministeri (ps)
Rantanen Mari	sisäministeri (ps)
Rintamäki Juha	ylijohtaja, opetus- ja kulttuuriministeriö
Rissanen Ruut-Maaria	maakuntajohtaja, Pirkanmaa
Saarikko Annika	toimitusjohtaja, YTHS
Saarteinen Saara	tapahtumapäällikkö, Tampere
Salminen Risto	toimitusjohtaja, Teosto
Sangervo Julia	kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vihr)
Satonen Arto	kansanedustaja (kok)
Savisaari Lauri	sivistyspalvelujohtaja, Tampere
Savolainen Lotta	toimitusjohtaja, Music x Media
Silvani Benjamin	yhteysjohtaja, Tampere
Tainio Hanna	aluehallituksen puheenjohtaja (sd)
Tanus Sari	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kd)
Tolonen Hannu	erityisasiantuntija, opetus- ja kulttuuriministeriö
Träskbäck Jocka	kaupunginvaltuuston jäsen, kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (kok)
Ujula Jukka-Pekka	kansliapäällikkö, Helsinki
Valtakari Anne	pormestarin sihteeri, Tampere
Viitanen Pia	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (sd)
Vikman Sofia	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kok)
Yli-Rajala Juha	konsernijohtaja, Tampere

Edwin Herbert Land (4. osa) 

Edwin Land.

David Bailey.

Helmut Newton.

Valokuvataiteilijoilla oli samoin mahdollisuus lainata Polaroid -studion 20 x 24 kameroita studion ulkopuolelle. Tästä vastineeksi valokuvataiteilijat puolestaan toimittivat Polaroid -kokoelmaan esimerkkejä Polaroid -teknologialla tuottamiaan töitä. Edwin Landin ja Ansel Adamsin kokoelmatyö ja Artist’s Support Program -ohjelman tuottamien valokuvien ohella Polaroidin Euroopan -osasto osti myös valokuvaajien, kuten David Royston Baileyn (s. 2.1.1938 Leytonstone, Essex, Englanti), Sarah Moonin (oik. Marielle Warin, s. 1941 Vernon, Eure, Ranska), Helmut Newtonin (oik. Neustädter, s. 31.10.1920 Berliini, Saksa ja k. 23.1.2004 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Josef Sudekin (s. 17.3.1896 Kolin, Böömi ja k. 15.9.1976 Praha, Tšekki) valokuvia International Polaroid -kokoelmaan.

Josef Sudek.

Dorethea Lange.

Margaret Bourke-White.

Vuonna 1990 nämä kaksi valokuvakokoelmaa yhdistettiin. Polaroid -kokoelma kasvoi sisältämään Dorothea Langen (oik. Dorothea Margaretta Nutzhorn, s. 26.5.1895 Hoboken, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 11.10.1965 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat), Margaret Bourke-Whiten (s. 14.6.1904 New York, Yhdysvallat ja k. 27.8.1971 Stamford, Connecticut, Yhdysvallat), Edward Henry Westonin (s. 24.3.1886 Highland Park, Illinois, Yhdysvallat ja k. 1.1.1958 Carmel Hoghlands, Kalifornia, Yhdysvallat), Imogen Cunninghamin (s. 12.4.1883 Portland, Oregon, Yhdysvallat ja k. 23.6.1976 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat), William A. Garnettin (s. 27.12.1916 Chicago, Illinois, Yhdysvallat ja k. 26.8.2006 Napa, Kalifornia, Yhdysvallat) sekä Ansel Adamsin teoksilla.

Edward Henry Weston.

Vuoden 2008 Polaroid Corporationin toisen konkurssin jälkeen kokoelman 16 000 valokuvasta noin 1 200 myytiin huutokaupalla vuonna 2010 Minnesotan piirin Yhdysvaltain konkurssituomioistuimen määräyksestä. Konkurssituomioistuimen päätöstä huutokaupasta seurasi jonkin verran kiistoja, koska useat taiteilijat kertoivat lainanneensa tai luovuttaneensa omia töitään kokoelmaan odottaen, että teokset pysyisivät kokoelmassa ikuisesti.

Marina Abramović.

Frank Uwe Laysiepen.

Sinänsä huutokauppa oli erittäin menestyksekäs ja se tuotti 12,4 miljoonaa Yhdysvaltain dollaria. Joitakin valokuvateoksia myytiin ennätyshintaan; Ansel Adamsin teos Clearing Winter Storm, Yosemite National Park, myytiin 722 000 Yhdysvaltain dollarilla, mikä oli tuolloin Adamsin teoksista koskaan maksettu korkein hinta. Vuonna 2011 Wienin Westlicht -museo hankki yhteistyössä Impossible Projectin kanssa 4 400 vedoksen kokoelman, joka oli säilytetty Lausannen Musée de I’Élyséessä. Nämä kaksi organisaatiota maksoivat yhdessä vedoksista 705 000 Yhdysvaltain dollaria ja niihin sisältyi Marina Abramovićin (s. 30.11.1946 Belgrad, Jugoslavia) ja Frank Uwe Laysiepen (taiteilijanimi Ulayn, s. 30.11.1943 Solingen, Saksa ja k. 2.3.2020 Ljubljana, Slovenia) Ansel Adamsin, Walker Evansin (s. 3.11.1903 St. Louis, Missouri, Yhdysvallat ja k. 10.4.1975 New Haven, Cinnecticut, Yhdysvallat), Charles Thomas Closen (s. 5.7.1940 Monroe, Washington, Yhdysvallat ja k. 19.8.2021 Oceanside, New York, Yhdysvallat), David Hockneyn (s. 9.7.1937 Bradford, Länsi-Yorkshire, Englanti ja k. 11.6.2026 Lontoo, Englanti) ja Andy Warholin (oik. Andrew Warhola Jr. s. 6.8.1928 Pittsburg, Pennsylvania, Yhdysvallat ja k. 22.2.1987 New York, Yhdysvallat) teoksia. Eurooppalaisessa huutokaupassa olevista valokuvista 1 400 oli 20 x 24 tuuman Polaroid -kuvia, jotka oli tuotettu Landin taiteilijaohjelman puitteissa.

Walker Evans.

Charles Closen.

Edwin Land erosi Yhdysvaltain 37. presidentin, Richard Milhous Nixonin (s. 9.1.1913 Yorba Linda, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 22.4.1994 New York, Yhdysvallat), presidenttineuvonantajan paikalta Watergate -skandaalin aikana vuonna 1973. Land pääsi yhdeksi Nixonin pahamaineiselle poliittisten vastustajien listalle alkuperäisten 20 suurimman vihollisen jälkeen.

Richard Nixon.

Thomas Alva Edison.

Elihu Thomson.

Pikakameroidensa valtavasta suosiosta huolimatta Edwin Landin Polavision -pikaelokuvajärjestelmä oli taloudellinen katastrofi ja lopulta Edwin Land erosi Polaroidin puheenjohtajan tehtävästä 27.7.1982. Jättäytyessään eläkkeelle Landilla oli hallussaan 535 patenttia ja ainoastaan Thomas Alva Edison (s. 11.2.1847 Milan, Ohio, Yhdysvallat ja k. 18.10.1931 West Orange, New Jersey, Yhdysvallat) 1093 patentilla sekä Elihu Thomson yli 700 patentillaan olivat patenttien määrässä Edwin Landia edellä. Vaikka Edwin Landin varsinaiset työvelvoitteet vähenivät, hän ei silti jättänyt intohimoaan tutkimustyötään kohtaan; Land päätti jatkaa värinäön parissa tutkimustaan. Edwin Land vieraili vuodesta 1978 lähtien säännöllisesti Semir Zekin laboratoriossa Univercity College Londonissa osallistumalla neurobiologi Semir Zekin (s. 8.11.1940) värinäkökokeisiin. Vaikka he eivät koskaan julkaisseetkaan yhdessä mitään, Edwin Land suunnitteli gelatiinisuodattimet Semir Zekin Nature -lehdessä vuonna 1980 julkaiseman värinäön fysiologiaa käsittelevän artikkelin tueksi. Näitä suodattimia ja varsinkin pitkäaaltoista suodatinta, käytettiin myöhemmin DNA:n rakenteen yksityiskohtien tutkimiseen.

Semir Zeki.

Ennen Edwin Landin kuolemaa Semir Zeki neuvotteli tiedeseura ja tiedeakatemia Royal Societyn – Royal Society of London for Improving Natural Knowledge - kanssa saadakseen sivun Royal Societyn jäsenten kirjasta Edwin Landin allekirjoitettavaksi Yhdysvalloissa, sillä Land oli liian sairas osallistuakseen allekirjoitusseremoniaan Lontoossa. Kirja lopulta allekirjoitettiin pienessä yksityisessä seremoniassa Edwin Landin kotona Cambridgessa, Massachusettsissa, hänen vävynsä läsnä ollessa. Semir Zeki luki viitteet ja englantilainen molekyylibiologi Hugh Esmor Huxley (s. 25.2.1924 Birkenhead, Cheshire, Englanti ja k. 25.7.2013 Woods Hole, Massachusetts, Yhdysvallat) hyväksyi Edwin Landin virallisesti tiedeseuran jäseneksi.

Edward Mills Purcell.

Toinen Royal Societyn ulkomaalainen jäsen, joka samoin allekirjoitti kirjan samassa tilaisuudessa, oli fyysikko ja ydinmagneettisen resonanssin löytäjä, Edward Mills Purcell (s. 30.8.1912 Taylorville, Illinois, Yhdysvallat ja k. 7.3.1997 Cambridge, Massachusetts, Yhdysvallat), joka oli Edwin Landin ystävä. Kerrotaan, että ainoat muut kerrat, jolloin Royal Societyn kirja on viety Lontoon ulkopuolelle allekirjoitettavaksi, olivat Sigmund Freudin ja Winston Churchillin allekirjoitukset, jotka he molemmat allekirjoittivat omissa kodeissaan. Edwin Land perusti myöhempinä vuosinaan Rowland Institute for Sciencen, josta Land löysi tyhjän tontin Charles Riverin vierestä Kendall Squarella.

Appleton oli Edwin Landin koti Cambridgessa.

Edwin Land kuoli 81-vuotiaana Cambridgessa, Massachusettsissa, 1.3.1991. Land haudattiin Mount Auburnin hautausmaalle Cambridgeen. Häntä jäivät kaipaamaan Helen ”Terre” Maislen, jonka kanssa hän ehti olla avioliitossa vuodesta 1929 lähtien ja heidän kaksi tytärtään Jenifer ja Valerie. Kaikki perheenjäsenet kieltäytyivät paljastamasta Edwin Landin kuolinsyytä. He eivät pitäneet ajatuksesta, että lehdissä kirjoitettiin Edwin Landista, vaan halusivat mielummin jättää Landin muistona perinnöksi tämän tieteelliset työt persoonallisuuskultin luomisen sijasta. Samasta syystä omaiset antoivat laboratoriotyöntekijöiden silputa Edwin Landin henkilökohtaiset paperit ja muistiinpanonsa hänen kuoleman jälkeen. Muistiinpanoja oli niin paljon, että niiden tuhoaminen kesti kolme vuotta.

Edwin Herbert Land (3. osa) 

Edwin Land toimi kylmän sodan alkuvuosina merkittävässä roolissa valokuvatiedustelussa sekä tiedustelutoiminnan kehittämisessä. Näihin tiedusteluprojekteihin lukeutuivat muun muassa Genotrix -ilmapallokamerat, U-2 -ohjelma, Corona- ja Samos -valokuvaussatelliitit sekä miehitetty kiertoratalaboratorio. Edwin Land toimi usein presidentti Dwight David Eisenhowerin (oik. David Dwight Eisenhower, s. 14.10.1890 Denison, Texas, Yhdysvallat ja k. 28.3.1969 Washington DC, Yhdysvallat) neuvonantajana valokuvaustiedusteluasioissa.

Vallankumouksellisen Lockheed U-2 -vakoilukoneen suunnittelutiimissä Edwin Landin lisäksi oli mukana myös tähtitieteilijä ja optisten järjestelmien suunnittelija James Gilbert Baker (s. 11.11.1914 Louisville, Kentucky, Yhdysvallat ja k. 29.6.2005 Bedford, New Hampshire, Yhdysvallat). Baker syntyi Jasse B. Baker ja Hattie M. Stallardin perheen neljäntenä lapsena, joka kävi koulunsa Louisville duPont Manual High Schoolissa. Myöhemmin hän opiskeli matematiikkaa Louisvillen yliopistossa. Yliopistossa ollessaan hän kiinnostui tähtitieteestä sekä omien peiliensä hiomisesta. Hän oli mukana perustamassa vuonna 1931 Louisvillen tähtitieteellistä seuraa. Vuonna 1935 Baker valmistui kandidaatiksi. Breitensteinin yliopistossa Baker tapasi tulevan aviovaimonsa, Elizabeth Katherinen.

Tähtitieteen kiinnostuksensa vuoksi Baker opiskeli Harvard Collegen observatoriossa. Baker suoritti maisterin tutkinnon vuonna 1936 ja hänet nimitettiin Harvard Societyn nuorimmaksi jäseneksi vuosiksi 1937-1943. Hän kehitti vuonna 1940 Baker-Schmidt -teleskoopin, Schmidt -kameran muunnelman. Vuonna 1942 Baker väitteli tohtoriksi tähtitieteessä ja astrofysiikassa Harvardin yliopistossa. Toisen maailmansodan alettua Baker rekrytoitiin siviilioptiseksi suunnittelijaksi armeijan vastaperustettuun eversti George William Goddardin (s. 15.6.1889 Lontoo, Englanti ja k. 20.9.1987 Boca Raton, Florida, Yhdysvallat) johtamaan ilmatiedusteluosastoon. Baker suunnitteli laajakulmakamerajärjestelmiä ja testasi niitä paineettomissa tiloissa koelentojen aikana. Bakerista tuli samoin vuonna 1937 perustetun yhdysvaltalaisen tarkkuusoptiikkaan keskittyneen Perkin Elmer Corporationin konsultti. Sodan jälkeen Bakerista tuli ilmavoimien valokuvauslaboratorion neuvonantaja.

James Baker.

Baker asui Cambridgessa, Massachusettsissa vuosina 1946-1949 ja hän toimi apulaisprofessorina Harvardin yliopistossa. Hän jatkoi myös sodan aikana tekemäänsä optiikan tutkimusta. Vuonna 1948 Baker muutti Orindaan, Kaliforniaan ja hän liittyi Lickin observatorion tutkijaksi. Vuonna 1950 hän palasi Harvardiin. Ennen Sputnik I -luotaimen laukaisua Baker ja insinööri Joseph Nunn (1905-1968) rakensivat yhteistyössä 12 satelliittiseurantakameran sarjan, jota kutsuttiin myöhemmin Baker-Nunn -kameraksi. Baker suunnitteli kameroiden optisen järjestelmän ja Perkin-Elmer Corporation valmisti kamerat.

Clarence Leonard "Kelly" Johnson.

Edwin Land ja James Baker olivat keskeisessä roolissa suostuttelemassa presidentti Dwight Eisenhoweria rakennuttamaan U-2 -vakoilukoneen. He suunnittelivat myös U-2 -vakoilukoneessa sekä myöhemmin SR-71 Blackbirdissä käytetyt linssit ja useimmat kamerat. Lockheed U-2 -vakoilukoneen lempinimi on ”Dragon Lady”; se on yksimoottorinen, korkealla lentävä keskustiedustelupalvelu CIA:n käyttämä tiedustelukone, jota voidaan käyttää kaikissa sääolosuhteissa päivin ja öin. Koneen suurin toimintakorkeus on 21 300 metriä. Ensimmäisen kerran konetta ehdotettiin vuonna 1953 ja hyväksynnän kone sai vuonna 1954. Koneen ensimmäinen koelento suoritettiin vuonna 1955. Vuosien 1956 ja 1962 välillä U-2 -koneet suorittivat salaisia tiedustelutehtäviä Neuvostoliiton, Kiinan, Vietnamin ja Kuuban yllä keräten kriittistä kuvatietoa koko kylmän sodan ajan. U-2 -tiedustelukoneen suunnitteluun osallistui myös ilmailu- ja järjestelmäinsinööri Clarence Leonard ”Kelly” Johnson (s. 27.2.1910 Ishpeming, Michigan, Yhdysvallat ja k. 21.12.1991 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat).

Lisäksi Baker suunnitteli Samos-satelliittiohjelmassa käytetyt linssit ja kamerat. Niiden optiikkojen muunneltuja versioita käytettiin myöhemmin myös kuukartoitusohjelmissa. 1960-luvulla Baker suunnitteli Polaroid SX-70 -maakameran taittuvan optiikan. Hän suunnitteli samoin Baker Super-Schmidt -kameran, jota käytettiin meteorien seurantaan sekä Paul-Baker -teleskoopin. Vuonna 1960 hänestä tuli Optical Society of American presidentti. Baker kirjoitti useita teknisiä julkaisuja ja hänellä oli yli 50 Yhdysvaltain patenttia. James Baker oli ensimmäinen, joka käytti tietokonetta optiikan suunnitteluun.

Kelly Johnson oli Lockheed Skunk Worksin jäsen ja hän toimi yrityksen tiiminvetäjänä yli neljä vuosikymmentä, siksi häntä kutsuttiin organisaationeroksi. Johnson oli johtavassa roolissa yli neljänkymmenen lentokoneen suunnittelussa, joista useat palkittiin arvostetulla Collier Trophylla. Hän sai maineen yhtenä ilmailuhistorian lahjakkaimmista ja tuotteliaimmista lentokonesuunnittelijoista. Kelly Johnson syntyi ruotsalaisille vanhemmille Ruotsin Malmön kaupungissa. Hänen isänsä johti rakennusliikettä. Jo 13-vuotiaana Johnson voitti palkinnon ensimmäisestä lentokonesuunnitelmastaan. Hän kävi Flint Central High Schoolia ja valmistui vuonna 1928. Sen jälkeen Johnson meni Flint Junior Collegeen, joka myöhemmin tunnettiin Mott Community Cillegena, ja lopulta Michiganin yliopistoon Ann Arboriin, jossa hän suoritti ilmailutekniikan kandidaatin ja maisterin tutkinnot.

Edwin Land löysi ensimmäisenä kaksivärijärjestelmän koko sävyspektrin heijastamiseksi vain kahdella heijastavan valon värillä; Land havaitsi myöhemmin tarkemmin, että sama vaikutus voitiin saavuttaa käyttämällä hyvin kapeita 579 nm:n ja 599 nm:n valokaistoja. Osa tästä työstä sisällytettiin myöhemmin myös hänen Retinex -värinäön teoriaan. Harvardin yliopisto myönsi vuonna 1957 Edwin Landille kunniatohtorin arvon, ja hänen muistokseen nimettiin katu – Edwin H. Land Blvd – Cambridgessa, missä Polaroidin pääkonttori sijaitsi.

Edwin Land nimitettiin 1950-luvulla vierailevan instituutin professoriksi, joka oli MIT:n korkein professorin arvo; vuonna 1957 Land piti vaikutusvaltaisen luennon teknillisen yliopiston merkityksestä tieteen ja yhteiskunnan kehityksessä. Vuonna 1968 Edwin Land teki MIT:lle merkittävän lahjoituksen rahoittaakseen aloitteita perustutkinto-opiskelijoiden koulutuksen parantamiseksi. Tällä lahjoituksella perustettiin kokeellisten tutkimusten ryhmä (ESG), jonka avulla MIT:n opiskelijat voivat suorittaa biologian, kemian, matematiikan, fysiikan ja humanististen tieteiden ydinopintonsa pienten, keskusteluun perustuvien kurssien ja tiiviin opettajanohjauksen avulla; Concourse – ensimmäisen vuoden ohjelma, joka tuo tieteen keskusteluun humanististen tieteiden kanssa – ja Undergraduate Research Opportunities Program (UROP), joka tarjoaa rahoitusta perustutkinto-opiskelijoille opettajanohjaamaan tutkimukseen osallistumiseen.

1970-luvun alussa Edwin Land kehitti uuden Retinex -teorian värinäöstä, aloittaen aiemmin tunnetusta värin pysyvyyden ilmiöstä. Hänen suositut värin pysyvyyden demonstraationsa herättivät paljon kiinnostusta konseptia kohtaan. Land piti johtajuutta integroidun pikavärivalokuvauksen – SX-70 -filmin ja -kameran – kehittämisessä kruununjalokivenä. Samalla kun Edwin Land johti Polaroid Corporationia yrityksen toimitusjohtajana, hän oli ennen kaikkea tiedemies ja siksi varmisti, että hän suoritti ”kokeen joka päivä”. Vaikka Landilla ei ollut virallista tutkintoa, yrityksen työntekijät, ystävät ja lehdistö kunnioittivat Edwin Landin tieteellisiä saavutuksia kutsumalla häntä tohtori Landiksi. Ainoa poikkeus tästä oli The Wall Street Journal-sanomalehti, joka kieltäytyi käyttämästä tätä kunnianimeä koko hänen elinaikanaan.

Martin Luther King Jr.

Edwin Land teki monesti teknisiä sekä johtamiseen liittyviä päätöksiä sen perusteella, minkä hän sekä tiedemiehenä että humanistina koki oikeaksi. Tämä tapahtui usein Wall Streetin ja muiden sijoittajien suureksi pettymykseksi. Ammatillisen uransa alusta lähtien Edwin Land palkkasi naisia ja koulutti heitä samoin tutkijoiksi, kuten esimerkiksi Meroë Morsen. Martin Luther King Jr:n salamurhan jälkeen vuonna 1968 Edwin Land kertoi henkilökunnalleen palkkaavansa jatkossa merkittävästi enemmän mustia henkilöitä yritykseensä töihin.

Ansel Adams.

Polaroid 20 x 24 tuumainen kamera.

Edwin Landilla oli kunnianhimoinen taiteellinen visio. Laboratoriossaan hän rakenteli jättimäisiä studiokameroita, jotka olivat makuuhuoneiden vaatekaappien kokoisia laitteita. Nämä studiokamerat tuottivat suurikokoisia, 20 x 24 tuuman vedoksia. Edwin Land salli valokuvaajille vapaan pääsyn näihin kameroihin vastineeksi joistakin niiden tuottamista vedoksista. Koska yhtiö jatkoi tätä käytäntöä, tuloksena oli Polaroid -kokoelma. Vuonna 1949 Edwin Land palkkasi valokuvaaja Ansel Adamsin Polaroid -kokoelman konsultiksi. Ansel Adams pysyikin sitten kokoelman konsulttina peräti 35 vuoden ajan.

Edwin Herbert Land (2. osa) 

Edwin Land.

Valokuvaus tarjosi ihmisille ainutlaatuisen mahdollisuuden dokumentoida elämää ja se antoi myös konkreettisia todisteita tapahtumista. Edwin Land piti valokuvausta ihmiskunnan suurimpana keksintönä; hän uskoi valokuvauksen ylittävän jopa tieteen rajat. Valokuvaus oli Landin viimeinen intohimo, mutta hän ihmetteli miten etäällä kuluttajat ovat valokuvauksen maailmasta. Hän unelmoi kamerasta, josta valokuvan saisi heti käteensä. Joulukuussa 1943 Land lanseerasi virallisesti hankkeensa, jota hän kutsui koodinimellä SX-70. Land istui itse mallina sadoissa testikuvissa.

Meroë Morse.

Meroë Morse hyödynsi Polaroidin antamaa tukea jatkokoulutukseensa ja hän osallistui mm. kemian kursseille Harvardin yliopistossa ja MIT:ssä sekä orgaanisen kemian ja orgaanisen kemian teorian kursseille Polaroid -tutkimusseminaarien kautta orgaanisen tutkimuksen laboratoriossa. Morsesta tuli Polaroidin mustavalkoisen valokuvatutkimuksen johtaja vuonna 1955 ja hänen tehtävänsä oli luoda vakaa mustavalkokuva, ongelma, jonka ratkaiseminen kesti kuitenkin vuosia. Morsen laboratorio tuotti nopeimpia filmejä, kuten tyyppi 42 (ASA 200) ja tyyppi 44 (ASA 400), jotka mahdollistivat terävämmän valokuvauksen hämärässä tai liikkuvista kohteista.

Ansel Adams.

Meroë Morse toimi yhteyshenkilönä maisemavalokuvaaja Ansel Easton Adams (s. 20.2.1902 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 22.4.1984 Monterey, Kalifornia, Yhdysvallat). Ansel Adams tunnettiin erityisesti mustavalkoisista valokuvistaan, jotka hän kuvasi Länsi-Yhdysvalloissa. Adams oli mukana seitsemän San Franciscon lahden alueen valokuvaajan perustamassa Group f/64 -valokuvaajien yhdistystä, joilla oli yhteinen valokuvaustyyli; tyylille oli ominaista terävästi tarkennetut ja huolellisesti rajatut valokuvat, jotka nähtiin erityisen länsimaisesta näkökulmasta.

Yhdysvalloissa 1920-luvun loppu ja 1930-luvun alku olivat huomattavan taloudellisen epävarmuuden aikaa. Tuolloin maassa kärsittiin suuresta lamasta ja ihmiset etsivät hengähdystaukoa jokapäiväisistä vaikeuksistaan. Yhdysvaltojen länsi koettiin tulevan taloudellisen elpymisen tukikohtana massiivisten julkisten töiden, kuten Hooverin padon, ansiosta. Yleisö etsi uutisia ja valokuvia lännestä, sillä ne edustivat toivon maata muuten niin synkkänä aikana. Yleisöä kiehtoi yhä enemmän sellaisten valokuvaajien kuin Ansel Adamsin työt, joiden silmiinpistävän yksityiskohtaiset valokuvat Yhdysvaltain lännestä nähtiin kuvallisina todistuksina inspiraatiosta ja lunastavasta voimasta.

Adams syntyi Charles Hitchcock Adamsin ja Olive Brayn ainoana lapsena San Franciscon Filmore Districtissä. Äidin perhe oli kotoisin Baltimoresta, jossa hänen äidinpuoleisella isoisällään oli menestyvä rahtikuljetusyritys, mutta isoisä menetti varallisuutensa sijoittamalla epäonnistuneisiin kaivos- ja kiinteistöyrityksiin Nevadassa. Ansel Adamsin perhe oli kotoisin Uudesta-Englannista muutettuaan Pohjois-Irlannista 1800-luvun alussa. Adamsin isänisä perusti erittäin menestyvän puutavarayrityksen, jota hänen isänsä myöhemmin johti. Myöhemmin elämässään Ansel Adams tuomitsi isoisänsä työskentelyn teollisuuden monien punapuumetsien kaatamisesta. Yksi Adamsin varhaisimmista muistoista oli vuoden 1906 San Franciscon maanjäristyksen aiheuttamien tulipalojen savun seuraaminen. Tuolloin neljävuotias Adams ei loukkaantunut alkujäristyksessä, mutta kolme tuntia myöhemmin tapahtunut jälkijäristys paiskasi hänet kasvot edellä puutarhan muuriin, jolloin hänen nenänsä murtui ja arpeutui. Lääkärin suosituksesta huolimatta hän jätti nenänsä aikuisena korjaamatta ja se pysyi siksi vinossa vaatien häneltä myös suun kautta hengittämistä loppuelämänsä ajan.

San Franciscon maanjäristys vuonna 1906.

Ansel Adams innostui pianonsoitosta 12-vuotiaana kuultuaan naapurinsa Henry Dixon Cowellin (s. 11.3.1897 Menlo Park, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 10.12.1965 Woodstock, New York, Yhdysvallat) soittavan pianoa. Hän opetteli itse soittamaan ja lukemaan nuotteja ja hän sai myös Henry Cowellilta – joka myöhemmin tunnettiin avantgarde-säveltäjänä – pianotunteja. Seuraavan vuoikymmenen kuluessa kolme musiikinopettajaa kannusti häntä kehittämään tekniikkaansa ja kurinalaisuuttaan; hän myös päätti pyrkiä taidemusiikin pianistin uralle.

Kodak No 1 Brownie Model B -laatikkokamera.

Vuonna 1916 Adams vieraili Yosemiten kansallispuistossa perheensä kanssa. Hänen isänsä antoi hänelle ensimmäisen kameran, Eastman Kodak Brownie -laatikkokameran, tuon vierailun aikana. Hän palasi Yosemiteen itsekseen seuraavana vuonna parempien kameroiden ja jalustan kanssa. Talven 1917 ja 1918 aikana Adams oppi pimiön perustekniikan työskennellessään osa-aikaisesti San Franciscon valokuvaviimeistelijälle.

Ansel Adamsin kuvaama Omenapuu Yosemiten luonnonpuistossa.

Ansel Adams sairastui espanjantautiin vuoden 1918 influenssapandemian aikana, josta hänen toipumisensa kesti useita viikkoja. Tuolloin hän luki kirjaa spitaalisista ja hän alkoi siksi suhtautua pakkomielteisesti puhtauteen; hän pelkäsi koskea mihinkään pesemättä käsiään välittömästi sen jälkeen. Vastoin lääkärinsä suositusta hän osallistui vanhempiensa kanssa jälleen Yosemiten matkaan ja vierailu paransi hänen tautinsa ja pakko-oireensa.

Valokuvaaja ja pianisti Paul Caponigro (s. 7.12.1932 Massachusetts, Yhdysvallat ja k. 10.11.2024 Cushing, Maine, Yhdysvallat).

Marie Cosindas (s. 22.9.1923 Boston, Yhdysvallat ja k. 25.5.2017 Boston, Yhdysvallat).

Meroë Morse toimi yhteyshenkilönä Ansel Adamsille, joka toimi Polaroid -konsulttina ja testasi yrityksen filmejä sekä kameroita vuosina 1948-1984. Ansel Adams piti Morsen edistämiä luentoja ja kursseja Polaroid -prosessista yrityksen työntekijöille. Morse työskenteli samoin useiden muiden konsulttivalokuvaajien kanssa, mukaan lukien Paul Caponigron, William Cliftin, Marie Cosindasin, Minor Whiten, Gerry Sharpen ja Brett Westonin. Morton perusti Polaroidin taiteilijatukiohjelman, joka tarjosi Polaroid-filmiä ja -laitteita nouseville ja vakiintuneille taiteilijoille, joiden työ testasi valokuvauksen teknisiä ja esteettisiä rajoja.

Minor Martin White (s. 9.7.1908 Minneapolis, Yhdysvallat ja k. 24.6.1976 Boston, Yhdysvallat).

Geraldine Sharpe (s. 1929 Trenton, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 29.12.1968 West Chester, Pennsylvania, Yhdysvallat). 

Meroë Morsesta tuli vuonna 1966 Polaroidin erikoisvalokuvaustutkimuksen johtaja ja hän lähetti Edwin Landille usein päivityksiä työskennellessään valvoen Polaroidin Walthamissa, Massachusettsissa sijaitsevan tehtaan mustavalko-osastolla. Smith College myönsi hänelle Smith College -mitalin vuonna 1968; mitali oli collegen merkittävä jatko-opintopalkinto. Toukokuussa 1969 hänestä tuli ensimmäinen nainen, joka valittiin valokuvaustieteilijöiden ja -insinöörien yhdistyksen jäseneksi hänen panoksestaan valokuvauksen hyväksi. Hänet on nimetty yli 30 patentin keksijäksi Polaroidilla työskentelyn aikana. Meroë Morse oli taitava harpisti ja hän soitti Three Arts Trio -nimisessä yhtyeessä, jossa hän vuorotteli harpunsoittoa ja musiikkia tulkitsevien liitupiirosten luonnostelua. Hän oli johtaja Cambridge Settlement Housessa ja hän opetti lapsille valokuvaus- ja taidekursseja. Meroë Morse kuoli syöpään 29.7.1969 Bostonissa, Massachusettsissa.

Hotel Pennsylvania New Yorkissa.

Hieman yli kolme vuotta tyttäreltään saamasta ideasta, 21.2.1947, Edwin Land esitteli New Yorkissa hotelli Pennsylvaniassa Optical Sociert of American tilaisuudessa uuden pikakameransa ja siihen liittyvän filmin. Land Camera -nimellä tuo kamera tuli kaupalliseen myyntiin alle kahden vuoden päästä, joulumarkkinoille vuonna 1948. Kameroita valmistettiin kuitenkin ainoastaan kuusikymmentä kappaletta; niistä viisikymmentäseitsemän kameraa myytiin vuonna 1841 perustetussa Jordan Marsh -tavaratalossa Bostonissa. Hän esitteli itse suurta 8 x 10 -kameraansa ottamalla itsestään valokuvan ja tulostamalla puolentoista minuutin päästä vedoksen. Polaroidin markkinointiosasto arvioi virheellisesti kameran ja filmin menekin, sillä tuotteet myytiin ensimmäisen päivän aikana. New York Timesissa kirjoitettiin: ”There is nothing like this in the history of photography!” Poladoid -kameran malli 95 myytiin alkuun hintaan 89,50 dollaria.

Edwin Land tunnettiin varsinkin maratonmittaisista tutkimussessioistaan koko Polaroidilla viettämänään työskentelyaikana. Kun Edwin Land sai idean, hän testasi ja ideoi, kunnes ongelma oli ratkaistu kelvollisesti ilman kokeilussa sallittuja taukoja. Testien aikana Landille piti tuoda ruokaa ja häntä piti myös muistuttaa syömisestä. Erään kerran hän Edwin Land piti samoja vaatteita kahdeksantoista päivää ratkaistessaan polarisoivan filmin kaupallisen tuotannon ongelmia. Polaroid -yhtiön kasvaessa Edwin Landilla oli avustajatiimejä, jotka työskentelivät työvuoroissa hänen rinnallaan. Kun yksi tiimi kului tai väsyi loppuun, tuotiin seuraava tiimi jatkamaan työtä edelleen.

Elkan Rogers Blout.

Edwin Landin ystävä, biokemisti Elkan Rogers Blout (s. 2.7.1919 Manhattan, New York, Yhdysvallat ja k. 20.12.2006 Boston, Massachusetts, Yhdysvallat), joka työskenteli Polaroid Corporationissa ja Bostonin lastensairaalassa, oli myös Edward S. Harknessin biologisen kemian ja Harvardin yliopiston emiritusprofessori. Elkan Blout suoritti vuonna 1939 kemian kandidaatin tutkinnon Princetonin yliopistossa sekä tohtorin tutkinnon vuonna 1942 Columbian yliopistossa. Blout valittiin vuonna 1969 Yhdysvaltain kansalliseen tiedeakatemiaan. Elkan Blout kirjoitti myöhemmin: ”Millainen Land oli? Hänen tuntemisensa oli ainutlaatuinen kokemus. Hän oli todellinen visionääri; hän näki asiat eri tavalla kuin muut ihmiset, mikä johti hänet ajatukseen pikavalokuvauksesta. Hän oli loistava, määrätietoinen mies, joka ei säästänyt itseään ja joka nautti työskentelystä yhtä määrätietoisten ihmisten kanssa.”