Amy Winehouse (2. osa) 

Amy Winehouse.

Antamissaan haastatteluissa Amy Winehouse oli heti uransa alusta alkaen poikkeuksellisen suorapuheinen ja hän arvosteli albumiensa markkinointia liian tavanomaisiksi. Amy Winehouse oli ehdolla kahteen BRIT Awardiin helmikuussa 2004, mutta hän ei voittanut kumpaakaan palkintoa. Amy Winehouse aloitti ensimmäisen oman soolokiertueensa huhtikuussa 2004 Glasgow’sta. Toukokuussa hän voitti Ivor Novello -palkinnon parhaasta nykyaikaisesta laulusta kappaleella Stronger Than Me. Tämän palkinnon myötä Frank -albumin myynti vilkastui huomattavasti ja se saavutti korkeimman listasijoituksensa. Amy Winehouse sai loppuvuoden aikana myös muita merkittäviä palkintoehdokkuuksia. Kesän aikana hän esiintyi useilla festivaaleilla, muun muassa Glastonburyssa. Albumin neljäs single, Pumps, jäi kuitenkin listalla vasta sijalle 65. Marraskuussa Amy Winehouse teki toisen kiertueensa. Brittimenestyksestään huolimatta Frank -albumia ei julkaistu Yhdysvalloissa vielä vuonna 2004.

Mark Ronson.

Amy Winehouse keikkaili vuoden 2005 kuluessa säästeliäästi ja hän keskittyi enemmän yksityiselämäänsä musiikin sijasta. Winehouse oli ollut jo pitkään kovin tyytymätön manageriinsa ja vuoden 2006 alussa Amy Winehouse lopulta vaihtoi managerikseen Metropolis Musicin toimitusjohtajan, Raye Cosbertin. Toiselle albumillee Amy Winehouse sai tuottajakseen Salaam Remin lisäksi Grammy -palkitun tuottajan, Mark Daniel Ronsonin (s. 4.9.1975 Lontoo), jolla olikin suuri vaikutus albumin tyyliin. Tämä albumi äänitettiin New Yorkissa sekä Miamissa. Albumi on tyyliltään 1960-luvun Motownia, soulia, tyttöbändejä ja doo-wopia, joita Amy Winehouse tuolloin kuunteli. Levyn taustalla soittivat Sharon Jones & Dap-Kings -yhtyeen muusikot. Amy Winehouse lauloi albumilla selvästi matalammalta kuin Frank-albumilla. Albumi on edeltäjäänsä kypsempi ja vähemmän jatsahtava, mikä teki levystä helpomman suurelle yleisölle. Albumin sanoitukset kertoivat Amy Winehousen traumaattisesta erosta poikaystävästään, Blake Fielder-Civilistä.

Back to Blackin ensimmäinen singlejulkaisu, Rehab, kertoo omakohtaisesti Amy Winehousen haluttomuudesta mennä vieroitushoitoon. Single julkaistiin 23.10.2006. Kappale sijoittui Britannian singlelistalla seitsemänneksi ja Yhdysvaltain Billboard Hot 100 -listan yhdeksänneksi. Rehab on Amy Winehousen ainoa kappale, joka on sijoittunut Yhdysvalloissa kymmenen parhaan joukkoon. Kappaleesta tuli kansainvälinen menestys nopeasti sekä kriitikoiden mielestä että kaupallisesti. Kappaletta on pidetty Amy Winehousen ”nimikkokappaleena”. Kappale voitti kolme Grammy -palkintoa vuonna 2008 kategorioissa ”Vuoden levytys”, ”Vuoden kappale” ja ”Paras naispoplaulajan esitys”. Tämän lisäksi kappale oli ehdokkaana kahdessa muussa kategoriassa. Se voitti samoin Ivor Novello Awardin kategoriassa ”Paras nykyaikainen kappale”. Amy Winehousen julkinen taistelu huume- ja alkoholiriippuvuuden kanssa on vaikuttanut kappaleen jatkuvaan suosioon myös Amy Winehousen kuoleman jälkeen.

Koko albumi julkaistiin viikkoa myöhemmin. Albumi sai kauttaaltaan ylistäviä arvioita ja se nousi lopulta brittilistan ykköseksi. Amy Winehousen alkoholinkäyttö johti vuoden 2006 aikana muutamaan sekavaan televisioesiintymiseen. Samoin Amy Winehousen syömishäiriöt nousivat albumin saaman julkisuuden myötä julkisuuteen. Amy Winehousen laihtuminen johtui syömättömyyden lisäksi myös ahkerasta kuntosalilla käymisestä.

Amy Winehousen albumi julkaistiin maaliskuussa 2007 Yhdysvalloissa. Tammikuussa 2007 Amy Winehouse esiintyi Yhdysvalloissa ensi kertaa New Yorkin Joe’s Pubissa. Helmikuussa Amy Winehouse voitti parhaan naisartistin BRIT Award -palkinnon. Winehouse konsertoi alkuvuonna ja kesällä 2007 ahkerasti niin Yhdistyneessä kuningaskunnassa kuin Yhdysvalloissakin. Amy Winehousen muuttunut olemus, esiintymisiä pilannut alkoholinkäyttö ja viiltely herättivät paljon huomiota mediassa. Heinäkuussa Amy Winehouse joutui keskeyttämään Yhdistyneen kuningaskunnan -kiertueensa väliaikaisesti ylirasituksen vuoksi. Elokuussa Winehouse joutui huumeiden yliannostuksesta sairaalaan ja myös hänen veriset riitansa aviomiehensä kanssa nousivat julkisuuteen.

Nelson Mandela.

Amy Winehouse esiintyi Rock in Rio Lisboa -festivaaleilla Portugalissa toukokuussa 2008, vaikka hänen isänsä, managerinsa ja monet kiertuetiimin jäsenet yrittivät taivutella häntä pois sieltä. Esiintymistä vaivasivat myöhästyminen ja ääneen liittyvät ongelmat, mutta yleisö otti kuitenkin hänet hyvin lämpimästi vastaan. 27.6.2008 Amy Winehouse esiintyi Nelson Mandelan (oik. Rolihlahla Mandela, s. 18.7.1918 Mvezo, Etelä-Afrikka ja k. 5.12.2013 Johannesburg, Etelä-Afrikka) 90-vuotissyntymäpäiväjuhlien konsertissa Lontoon Hyde Parkissa sekä seuraavana päivänä Glastonbury -festivaaleilla Piltonissa (Somerset), Englannissa. Irlannissa hän esitti 12.7.2008 Oxegen -festivaaleilla hyvin vastaanotetun 50 minuutin setin, jota seuraavana päivänä seurasi 14 kappaleen setti T in the Parkissa, Skotlannissa.

Ensimmäisen albuminsa jälkeen Amy Winehouse kiinnitti huomionsa 1950- ja 1960-lukujen tyttöbändeihin. Hän palkkasi newyorkilaisen soul- ja funk -laulaja Sharon Lafaye Jonesin (s. 4.5.1956 Augusta, Georgia, Yhdysvallat ja k. 18.11.2016 Cooperstown, New York, Yhdysvallat) pitkäaikaisen yhtyeen, Dap-Kingsin, säestämään häntä studiossa sekä kiertueella. Mitchell Wwinehouse kirjoitti kirjassaan, Amy, My Daughter, kuinka kiehtovaa hänen oli seurata studiossa levyn äänityksiä ja tyttärensä perfektionismia studio-olosuhteissa. Uusi albumi äänitettiin viidessä kuukaudessa ja se sisälsi yksitoista kappaletta. Albumin tuottivat Salaam Remin ja Mark Ronson.

Sharon Jones.

Back to Black -albumi julkaistiin Englannissa 30.10.2006. Albumi nousi Englannin albumilistan ykköseksi kahden viikon ajaksi tammikuussa 2007. Helmikuussa albumin sijoitus alkoi tippua useiden viikkojen ajan, kunnes albumin sijoitus listalla jälleen nousi. Yhdysvalloissa albumi nousi Billboard 200 -listalla seitsemänneksi. Vuoden 2007 aikana albumi oli Englannissa myydyin albumi; sen myynti nousi 1,85 miljoonaan kappaleeseen. Kirjailija ja toimittaja Josh Tyrangiel (s. 25.9.1972) ylisti Amy Winehousea tämän itsevarmuudesta näin: ”Hän on sanavalmis, hauska, aistillinen ja mahdollisesti jopa hullu… On mahdotonta olla viehättymättä hänen omaperäisyydestään. Yhdistä se Mark Ronsonin tuotantoon, joka viittaa neljän vuosikymmenen soulmusiikkiin kopioimatta sitä kertaakaan, ja saat vuoden 2007 parhaan kappaleen.”

5.11.2007 julkaistiin Back to Black -albumin deluxe -versio myös Englannissa; levyllä oli myös harvinaisia live-esityksiä sekä Valerie. Amy Winehousen debyytti -DVD, I Told You I Was Trouble: Live in London, julkaistiin samana päivänö Englannissa ja 13.11.2007 Yhdysvalloissa. Se sisältää Lontoon Shepherd’s Bush Empiressa äänitetyn live-esityksen ja 50 minuutin dokumentin, joka kartoittaa laulajan uraa edeltävien neljän vuoden ajalta. Frank -albumi julkaistiin 20.11.2007 Yhdysvalloissa positiivisin arvosteluin. Amy Winehouse teki tuolloin myös yhteistyötä muidenkin laulajien kanssa singlelevyillä.

Lesley Core.

Quincy Jones.

Mark Ronson ja Amy Winehouse tekivät cover -version laulaja, lauluntekijä ja näyttelijä Lesley Coren (oik. Lesley Sue Goldstein, s. 2.5.1946 Brooklyn, New York, Yhdysvallat ja k. 16.2.2015 New York, Yhdysvallat) kappaleesta It’s My Party, joka tuli levytuottaja, säveltäjä, orkesterinjohtaja ja sovittaja sekä trumpetisti Quincy Delight Jonesin (s. 14.3.1933 Chicago, Illinois, Yhdysvallat ja k. 3.11.2024 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) tribuuttialbumille Q Soul Bossa Nostra, joka julkaistiin marraskuussa 2010. Vielä samana vuonna huhuttiin Amy Winehousen uuden albumin julkaisua. Heinäkuussa 2010 Amy Winehouse oli paljastanut, että seuraava albumi julkaistaisiin viimeistään tammikuussa 2011. Ronson sanoi kuitenkin tuolloin, että hän ei ole vielä aloittanut uuden albumin äänityksiä. Valerie -kappale esitettiin elokuvan ensi-illassa, mutta esityksessä Amy Winehouse unohti osan kappaleen sanoituksista. Lokakuussa 2010 Amy Winehouse esitti neljä kappaleen setin mainostaakseen muotibrändiään. Hän esiintyi joulukuussa 2010 venäläisen oligarkin juhlissa Moskovassa 40 minuutin konsertin verran.

Janelle Monáe.

Amy Winehouse esiintyi viiden keikan verran tammikuussa 2011 Brasiliassa. Keikkojen lämmittelijöinä toimivat Janelle Monáe (oik. Janelle Monáe Robinson, s. 1.12.1985 Kansas City, Yhdysvallat) ja Mayer Hawthorne (oik. Andrew Mayer Cohen, s. 2.2.1979). Florianópolisissa esiintyessään Amy Winehouse unohti laulujen sanoja useita kertoja. Hän myös poistui kesken esityksen lavalta noin viiden minuutin ajaksi. Palattuaan yleisö kuitenkin kannusti häntä voimakkaasti jatkamaan esityksiään. Helmikuussa 2011 Amy Winehouse keskeytti Dubaissa pitämänsä keikan yleisön buuauksen jälkeen. Hänen kerrottiin olleen hyvin väsynyt, hajamielinen sekä humalassa esityksensä aikana.

Mayer Hawthorne.

Amy Winehouse ennätti aloittaa Euroopankiertueensa Belgradissa 18.6.2011. Paikallinen media kuvaili Amy Winehousen esiintymistä skandaaliksi tai katastrofiksi; hänen buuattiin pois esiintymislavalta, sillä hän oli ilmeisen humalassa esiintyäkseen. Serbian puolustusministeri Dragon Šutanovac kutsui Amy Winehousen esiintymistä ”valtavaksi häpeäksi ja pettymykseksi”. Esityksestä kerrottiin, ettei Winehouse muistanut esiintymiskaupunkia, kappaleiden sanoja eikä yhtyeensä jäsenten nimiä. Tämän jälkeen Winehouse perui seuraavalle viikolle suunnitellut konserttinsa Istanbulissa ja Ateenassa. 21.6.2011 ilmoitettiin, että hän oli perunut kaikki kiertueensa konsertit.

Amy Winehouse 

Amy Winehouse.

Englantilainen Amy Jade Winehouse (s. 14.9.1983 Southgate, Lontoo ja k. 23.7.2011 Camden, Lontoo) oli jazz-, soul- ja rhythm and blueslaulaja. Amy Winehousen esikoisalbumi julkaistiin vuonna 2003 ja albumin nimi on Frank. Ensimmäinen albumi oli jo arvostelumenestys ja se oli myös vuodesta 1992 jaetun Mercury-palkinnon ehdokkaana. Amy Winehousen toinen studioalbumi, Back to Black tuli markkinoille vuonna 2006. Tämä albumi oli heti myyntimenestys ja se myi yli kymmenen miljoonaa kappaletta maailmanlaajuisesti. Albumin myötä Amy Winehouse voitti viisi Grammy -palkintoa.

Mitchell & Amy Winehouse.

Amy Winehousen lapsuudenkoti osoitteessa 83 Osidge Lane Southgatessa.

Osidgen alakoulu, jossa Amy Winehouse aloitti koulunkäyntinsä.

Amy Winehouse syntyi Chase Farmin sairaalassa Gordon Hillissä Enfieldissä, Lontoossa. Hän varttui Lontoon Enfieldin Southgatessa juutalaisperheessä. Isä Mitchell Winehouse oli myyntimies sekä taksinkuljettaja ja perheen äiti Janis Winehouse (o.s. Seaton) toimi farmaseuttina. Amyllä oli myös kolme vuotta vanhempi isoveli, Alex. Äiti Janis kuvaili Amya melko vilkkaaksi ja uteliaaksi, ujoksi ja kovin vaikeaksi lapseksi. Perhe ei ole kovinkaan uskonnollinen, mutta he noudattavat kuitenkin juutalaisia tapoja mielellään. Mitchell lähetti vastahakoisen Amyn joka sunnuntai cheder -kouluun oppimaan juutalaisuutta sekä hepreaa. Amy Winehouselle juutalaisuus merkitsi kuitenkin aina omaan perheeseensä liittyviä asioita eikä suinkaan rituaaleja.

Carole King.

Amy Winehousen lähisukulaiset olivat hyvin musikaalisia. Isä Mitchell lauloi Amyn kanssa jazzia sekä Francis Albert ”Frank” Sinatran (s. 12.12.1915 Hoboken, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 14.5.1998 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) tunnetuksi tekemiä lauluja ja Leon-setä oli ammatiltaan puhallinsoittaja. Äiti Janis kuunteli mielellään laulaja-lauluntekijöitä, kuten Carole Kingiä (oik. Carol Joan Klein, s. 9.2.1942 New York), jota Amy Winehouse sai kuulla paljon automatkojen aikana. Amy Winehousen vanhemmat muuttivat erilleen asumaan Amyn ollessa yhdeksänvuotias; lopulta vanhemmat erosivat kolme vuotta myöhemmin. Työasioiden vuoksi isä oli paljon poissa kotoa ja isällä oli myös avioliiton ulkopuolinen suhde. Perheen lapset jäivät äidin luokse asumaan, mutta lapset pitivät myös yhteyttä viikonloppuisin isäänsä, joka asui tyttöystävänsä kanssa Hatfield Heathissa Essexissä.

Ella Fitzgerald.

Pikkulapsena Amy Winehouse oli suuri Michael Joseph Jacksonin (s. 29.8.1958 Gary, Indiana, Yhdysvallat ja k. 25.6.2009 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) ihailija ja yksitoistavuotiaaksi saakka hän ihaili Madonnaa (oik. Madonna Louise Ciccone, s. 16.8.1958 Bay City, Michigan, Yhdysvallat). Vielä myöhemmin Amy alkoi kuunnella yhdysvaltalaista hip hop -trioa, Salt-N-Pepaa ja vuonna 1991 perustettua TLC:tä. Näiden musiikin konstailematon naisnäkökulma vetosi Amy Winehouseen. Hän jopa perusti parhaan ystävänsä Julietten kanssa rapduon nimeltä Sweet’n’Sour. Amy Winehouse ihaili tuolloin samoin jazz-laulajia, kuten Ella Jane Fitzgeraldia (s. 25.4.1917 Newport News, Virginia, Yhdysvallat ja k. 15.6.1996 Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Sarah Lois Vaughania (s. 27.3.1924 Newark, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 3.4.1990 Hidden Hills, Kalifornia, Yhdysvallat).

Sarah Vaughan.

Amy Winehousen isän äiti, Cynthia, kannusti poikansa tytärtä menemään Susi Earnshaw -teatterikouluun, jossa tämä vietti lauantaisin aikaansa kehittäen lauluaan, näyttelemistään ja steppaustaan. Amy Winehouse pääsi 12-vuotiaan maksulliseen keskilontoolaiseen esittävien taiteiden kouluun nimeltä Sylvia Young Theatre School. Amy teki opettajiinsa vaikutuksen lahjakkuudellaan, mutta hänen oli hyvin vaikea keskittyä opetukseen sekä sopeutua koulun tiukkoihin käyttäytymissääntöihin. Amy Winehouse joutui jättämään taidekoulun vastentahtoisesti kolmen vuoden kuluttua; Amyn äidin mukaan koulun rehtori kehotti tätä ottamaan tyttärensä pois koulusta. Taidekoulun johtaja Sylvia Young (oik. Sylvia Ruffell, o.s. Bakal, s. 18.9.1939 Hackney, Lontoo, Englanti ja k. 30.7.2025) kiisti erottaneensa Amy Winehousen ja kertoi Amyn lähteneen koulusta vanhempiensa päätöksellä. Sylvia Young jatkoi Amyn eron jälkeenkin Amy Winehousen auttamista musiikkiin liittyvissä asioissa.

Sylvia Young.

Susi Eaernshawin teatterikoulu, jota myös Amy Winehouse kävi.

Amy Winehouse opiskeli tämän jälkeen The Mount -tyttökoulussa. Tyttökoulu ei ollut taidepainotteinen, eikä Amy viihtynyt koulussa vuotta kauempaa. Amy Winehouse kävi vuonna 1996 sekalaisissa töissä sekä jatkoi opiskeluaan ilmaisessa BRIT Performing Arts & Technology -koulussa Croydonissa, Etelä-Lontoossa. Tuolloin Sylvia Young auttoi Amy Winehousea saamaan paikan National Youth Jazz Orchestra -nimisen jazz-yhtyeen solistina. Nyt Amy Winehouse alkoi esiintyä jazz-klubeilla. Hän lähti BRIT -koulusta ja alkoi keskittyä jazz -uraansa; elantonsa Amy Winehouse ansaitsi tuolloin musiikkijournalistina parhaan ystävänsä isän omistamassa yhtiössä. Kokeiltuaan veljensä kitaraa Amy Winehouse osti pian oman kitaran ja alkoi kirjoittaa omia kappaleita.

Tyler James.

Amy Winehousen kouluaikainen ystävä Tyler James (oik. Kenneth Gordon, s. 5.1.1982 Lontoo, Englanti) lähetti vuonna 2001 hänen demokasettinsa Brilliant 19 Ltd -yhtiölle, joka yhtiönä teki Amyn kanssa nopeasti managerisopimuksen. Yhtiö etsi hänelle avuksi tuottaja Majorin tekemään demokappaleita levy-yhtiöiden kiinnostuksen herättämiseksi. Amy Winehouse sai vuonna 2002 kumppanikseen kolme lauluntekijää, joiden kanssa hän alkoi äänittämään lauluja ensimmäistä albumiaan varten. Näiden vapaamuotoisten sessioiden lauluista lopulta kuitenkin vain kaksi laulua päätyi hänen esikoisalbumilleen. Universal-Island Records -levy-yhtiö teki vuoden 2002 joulukuussa 19-vuotiaan Amy Winehousen kanssa levytyssopimuksen. Levy-yhtiö hankki Amy Winehouselle tuottajaksi newyorkilaisen Salaam Remi Gibbsin (s. 14.5.1972 Queens, New York, Yhdysvallat), jonka kanssa yhdessä Amy Winehouse äänitti debyyttialbuminsa.

Amy Winehousen esikoisalbumi, Frank julkaistiin 20. päivä lokakuuta vuonna 2003. Itse albumi nousi lopulta parhaimmillaan brittilistan sijalle 13. Tämä albumi sai hyvät arvostelut ja varsinkin nuoren Amy Winehousen kypsyyttä ylistettiin. Esimerkiksi The Times -lehti kiitteli Amy Winehousea siitä, että hän on oikealla tavalla uskollinen ja onnistuu samalla kuulostamaan kiinnostavasti uudelta. The Daily Telegraph -lehti luonnehti Amy Winehousen esittämää musiikkia ”jazziksi ja souliksi nykyaikaisilla mausteilla”. Lehti vertasi hänen ääntään Billie Holidayhin ja Sarah Vaughaniin sekä lauluntekoaan säveltäjä ja sanoittaja Cole Albert Porteriin (s. 9.6.1891 Peru, Indiana, Yhdysvallat ja k. 15.10.1964 Santa Monica, Kalifornia, Yhdysvallat).

Amy Winehousea verrattiin myös samaan aikaan uransa aloittaneeseen ja heti huippusuosioon nousseeseen Norah Jonesiin (s. 30.3.1979 Brooklyn, New York, Yhdysvallat), mutta Amy Winehousea kiitettiin Norah Jonesia rohkeammaksi. Yhdeksän Grammy -palkintoa saanut Nohah Jones on alkuperäiseltä nimeltään Geetali Norah Jones Shankar, tunnetun intialaisen muusikon, Ravi Shankarin (Robindro Shaunkor Chowdhury, s. 7.4.1920 Banaras, Brittiläinen Intia ja k. 11.12.2012 San Diago, Kalifornia, Yhdysvallat), tytär. Jones kasvoi äitinsä kanssa Grapevinessa Texasissa ja hän tutustui isäänsä paremmin vasta 18-vuotiaana. Norah Jones tutustui jazziin taidesuuntautuneessa high schoolissa. Hän opiskeli jazzpianoa kaksi vuotta Pohjois-Texasin yliopistossa. Norah Jones muutti kesäksi 1999 New Yorkin Greenwich Villageen ja päätti kesän jälkeen jäädä kaupunkiin. Hän alkoi kirjoittaa omia lauluja ja esiintyä laulajana. Hänen yhtyeensä äänitti syksyllä 2000 demoja Blue Note Recordsille ja Norah Jones teki levytyssopimuksen vuoden 2001 alussa. Jones esiintyi vuoden 2001 aikana paljon Charlie Hunterin (s. 23.5.1967 Rrhode Island, Yhdysvallat) yhtyeen kanssa ja hän kirjoitti samalla lauluja esikoisalbumilleen.

Norah Jonesin jazz-vaikutteinen esikoisalbumi Come Away with Me julkaistiin vuoden 2002 alussa. Levy myi 18 miljoonaa kappaletta ja se toi Norah Jonesille viisi Grammy -palkintoa. Toisella albumillaan Feels Like Home (2004) Norah Jones yhdisteli 1970-lukulaista laulaja-lauluntekijämusiikkia bluesiin, countryyn ja omaan pehmeään pianojazziinsa. Vuodesta 2003 vuoteen 2006 Norah Jones esiintyi myös Little Willies -nimisessä yhtyeessä. Norah Jonesin seuraava sooloalbumi, Not Too Late, julkaistiin vuonna 2007. Sitä albumia seurasivat The Fall (2009) ja ...Featuring Norah Jones (2010), jolla oli vierailevia esiintyjiä. Little Broken Hearts ilmestyi vuonna 2012. Albumi Foreverly (2013) Norah Jones teki yhdessä Green Day -yhtyeen laulajan Billie Joe Armstrongin (s. 17.2.1972 Oakland, Kalifornia, Yhdysvallat) kanssa. Norah Jonesin, Sasha Dobsonin (s. 31.3.1979 Santa Cruz, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Catherine Popperin (s. 28.12.1973 Charlotte, North Carolina, Yhdysvallat) muodostama country -trio Puss N Boots julkaisi albumin No fools, No Fun vuonna 2014. Norah Jones vieraili vuonna 2015 The Rolling Stones -yhtyeen kitaristi Keith Richardsin (s. 18.12.1943 Dartford, Englanti) sooloalbumilla Crosseyed Heart ja hän lauloi Keith Richardsin kanssa dueton kappaleessa Illusion.

Kapellimestari Kristian Sallinen

Kristian Sallinen.

Oma valistunut veikkaukseni vuonna 1930 perustetusta Tampere Filharmonian tulevasta kapellimestarista osuu 25-vuotiaaseen Kristian Salliseen. Näin Kristian Sallinen olisi Tampere Filharmonian järjestyksessä kolmastoista kapellimestari. Kapellimestari Kristian Sallinen on maailman arvostetuimman taidemusiikkiagentuurin, HarrisonParrotin myyntilistoilla vuodesta 2023 alkaen. Agentuurilla on nykyään kolme toimistoa: Lontoossa, Münchenissä sekä Pariisissa.

Kristian Sallinen & Anu Hälvä.

Kristian Sallinen varttui Espoossa taiteilijoiden teatteriperheessä. Perheen äiti, näyttelijä, sopraanolaulaja ja ohjaaja Ani Kristiina Hälvä Sallinen (s. 30.6.1964 Hyvinkää) aloitti aikanaan omat musiikkiopintonsa Tampereen konservatoriossa vuonna 1981 pianonsoitolla, vaikka hän pian vaihtoikin pääaineekseen laulun. Anu Hälvä valmistui Sibelius-Akatemiasta oopperalaulajaksi ja laulupedagogiksi. Perheen isä oli Suomen Kansallisteatterin näyttelijä sekä freelance-ohjaaja, Petteri Sallinen (s. 7.3.1962 Tampere), joka vaihtoi ammattiaan ja asuinmaataan Ruotsiin. Kristian Sallisella on myös vanhempi sisar, vuonna 1997 syntynyt Ada Sallinen.

Ada Sallinen.

Kristian Sallisen isosisko Ada Sallinen soitti viulua ja siksi myös viisivuotias Kristian Sallinen halusi päästä viulutunneille. Koulun ala-asteen viidennellä luokalla Kristian Sallinen sai erikoisluvalla seurata Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla kapellimestari Jorma Juhani Panulan (s. 10.8.1930) opetusta. Omat vanhemmat ovat aina satsanneet erityisen paljon rahaa ja aikaa Kristian Sallisen musiikkiharrastukseen. Tästä seikasta Kristian Sallinen on myös hyvin kiitollinen omille vanhemmilleen. Kristian Sallisen elämässä on kuitenkin toinenkin, varsin paljon vaikeampi puoli lapsuudessa ja nuoruudessa.

Kapellimestari Jorma Juhani Panula.

Kristian Sallisen vanhempien suhde oli hyvin riitainen. Kristian Sallinen ei saanut edes kotona olla lapsi, sillä hän joutui usein rauhanneuvottelijaksi isänsä ja äitinsä väliin. Hänen ei tarvinnut välttämättä pelätä, mutta ei hän kyllä voinut myöskään luottaa siihen, että elämä sujuisi rauhallisesti. Jatkuvasti hänen piti olla varpaisillaan kotona ollessaan. Anu Hälvä on paljastanut myöhemmin julkisuudessa, että vanhempien antama parisuhdemalli omille lapsilleen oli todella katastrofaalinen.

Kapellimestari Sakari Oramo on toiminut Kristian Sallisen opettajana.

Kristian Sallinen muistaa itse hyvin, kuinka hän koetti saada vanhempansa lopettamaan raastavat riitansa, mutta kuitenkaan siinä tehtävässä onnistumatta. Erimielisyyksien keskellä Kristian Sallinen oppi tuntemaan kodin tunnelmia sekä ennakoimaan tulevia riitaisuuksia. Hän ehdotti omille vanhemmilleen monta kertaa, että nämä eroaisivat toisistaan. Vanhemmat kuitenkin päättivät jatkaa avioliittoaan juuri lasten vuoksi. Kristian Sallisen omasta mielestä vanhempien ei olisi kannattanut lastensa vuoksi jatkaa epätoivoista avioliittoaan, koska he olivat selvästi väärät ihmiset toisilleen.

Nykyisin Kristian Sallisen matkustaessa ulkomaille johtamaan orkesteria konsertissa, hän saapuessaan hotellissa huoneeseensa tarkastaa aina ensin sängyn patjan alta, ettei siellä ole luteita. Vasta sen jälkeen hän purkaa matkalaukkunsa, jottei hänen esiintymisvaatteisiinsa vain tule ryppyjä. Hotelliaamiaisella ensimmäisenä aamuna valittu ruoka viitoittaa suunnan myös seuraavien aamujen valikoimalle; valinnat pysyvät aina samanlaisina. Päivittäiset rutiinit ja pinttyneet tavat pysyvät muutenkin säännöllisinä. Kun Kristian Sallinen poistuu hotellihuobeestaan konserttisalille, hän vielä ennen lähtöään petaa sänkynsä, viikkaa hotellipyyhkeet ja järjestää huoneensa hyvään järjestykseen.

Bakteerikammoiselle Kristian Salliselle arkielämän rutiinit ovat todella tärkeitä. Hän ehdottomasti haluaa, että asiat tehdään aina samalla tavalla. Alitajuisesti se rauhoittaa häntä kovasti. Hänen terapeuttinsa mukaan se on hänen oma tapansa luoda rauhaa ja turvallisuutta hänen kiireiseen elämäänsä. Kristian Sallisen pakko-oireiset häiriöt voivat hyvinkin merkitä, että hän ajautuu hyvin helposti katastrofiajatukseen sekä hän pelkää myös sairastumista. Jos esimerkiksi joukkoliikennevälineessä joku yskii, hän pidättää omaa hengitystään, vaikka hän hyvin ymmärtää, ettei kyse ollut välttämättä mistään vakavasta asiasta. Jos koulukaveri oli istunut ulkovaatteissaan hänen sängyllään, Kristian Sallisen täytyi desinfioida omat petivaatteensa välittömästi käsidesillä. Samoin jos hänen jalkansa kosketti pyöräillessä maata, täytyi hänen koskea toisellakin jalallaan maata; hänellä on hillitön halu pyrkiä symmetriaan.

Kristian Sallinen sai jo lapsena päivittäin ajatuksia, joita hänen täytyi tiukasti noudattaa. Jotain kamalaa saattoi sattua, jos hän ei esimerkiksi ennättänyt tiellä kulkiessaan katulampun luokse ennen kuin auto ajoi ohi. Kun taas jokin rituaali oli onnistuneesti suoritettu, hänelle tuli heti tyytyväinen olotila. Silloin ahdistui poistui ainakin hetkeksi aikaa. Omat vanhemmat eivät vielä tuolloin tienneet, että Kristian Sallinen oli ahdistunut lapsi. Eikä hän kyllä itsekään ymmärtänyt sitä asiaa. Olotila tuntui hänestä täysin normaalilta ja hän luulikin, että kaikki kokivat samalla tavalla kuin hänkin. Kristian Salliselle oli normaalia sekin, että hänen vanhempansa riitelivät kovasti.

August Hannes Ryömä 

August Hannes Ryömä.

Tässä lyhyessä tarinassa esittelen lääkäri August Hannes Ryömän (s. 24.4.1878 Karkku ja k. 22.5.1939 Helsinki), joka vuosina 1928-1939 toimi Suomessa lääkintöhallituksen pääjohtajana. Toimiessaan lääkintöhallituksen pääjohtajana hän erityisesti kehitti ja uudisti sairaalatoimintaa, jonka vuoksi häntä kutsuttiinkin ”Suomen terveydenhuollon pääarkkitehdiksi”. Ryömä oli myös poliitikko ja hän toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1919-1939 sekä ministerinä vuosina 1926-1927 sekä vuosina 1937-1938.

Antti Sakarias Ryömä.

Hanna Matilda Ryömä.

August Hannes Ryömä syntyi maanviljelijöiden perheeseen Rikaisten kylään, Karkkuun. Perheen isä oli maanviljelijä Antti Sakarias Ryömä (s. 5.9.1834 ja k. 28.11.1915 Karkku) ja äiti oli Hanna Matilda Ryömä (o.s. Ollila, s. 7.4.1839 Tyrvää ja k. 23.12.1913 Karkku). Perheessä oli kaikkiaan yhdeksän lasta. August Hannes Ryömä kävi kotipitäjässään kansakoulun, jonka jälkeen hänet lähetettiin Hämeenlinnaan vuonna 1891 oppikouluun opiskelemaan. Hämeenlinnan klassisesta lyseosta Ryömä kijoitti vuonna 1899 ylioppilaaksi. Hämeenlinnasta August Hannes Ryömä siirtyi Helsingin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä.

Johan Richard Danielson-Kalmari.

August Hannes Ryömä oli ensin opiskelijapolitiikassa mukana suomettarelaisten joukossa. Suomettarelaiset eli vanhasuomalaiset olivat autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa toimiva konservatiivinen ja suomenmielinen puolue, joka syntyi 1860-luvulla ns. kieliriidan seurauksena; puolueen tavoitteena oli saattaa suomenkieli ruotsinkielen rinnalle maan viralliseksi kieleksi. Nykyaikaiseksi puolueeksi tämä liike järjestäytyi varsinaisesti vuonna 1906. Puolueen keskeisiä ja tärkeitä ideologisia vaikuttajia olivat filosofi, kirjailija, lehtimies ja valtiomies Johan Vilhelm Snellman, vapaaherra, senaattori, professori ja historioitsija Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen (s. 10.12.1830 Vaasa ja k. 13.11.1903 Helsinki) sekä historiantutkija, professori, poliitikko ja valtioneuvos Johan Richard Danielson-Kalmari (vuoteen 1906 Danielson, s. 7.5.1853 Hauho ja k. 23.5.1933 Helsinki). Puolueen äänenkannattajina toimivat sanomalehdet Suometar – perustettu Helsingissa vuonna 1847 - sekä myöhemmin vuonna 1869 perustettu Uusi Suometar.

Suurlakko vuonna 1905 Tampereella.

Ryömä pääsi keväällä 1905 ylioppilaskunnan hallitukseen Suomalaisen Nuijan edustajana. Seuraavana syksynä August Hannes Ryömä luopui suomalisesta puolueesta ja lähti mukaan sosiaalidemokraattien toimintaan. Ryömä kuului ns marraskuun sosialisteihin, jotka liittyivät puolueeseen mukaan suurlakon seurauksena. Suurlakon aikana August Hannes Ryömä oli muiden ylioppilaiden tavoin toimistotehtävissä työväestön miehittämillä poliisilaitoksilla. Suurlakon jälkeen Ryömä oli käynnistämässä Ylioppilaiden Sosialidemokraattisen Yhdistyksen julkista toimintaa. Lakon päätyttyä Satakuntalaisen Osakunnan kokouksessa pitämässään puheessa August Hannes Ryömä ennusti, ettei kielipuolueita enää tarvita, vaan tulevaisuudessa Suomen politiikassa vaikuttavat ainoastaan porvarit ja sosiaalidemokraatit. Hella Maria Wuolijoen (vuoteen 1908 Ella Maria Murrik, s. 22.7.1886 Helme, Viro ja k. 2.2.1954 Helsinki) mielestä August Hannes Ryömä sai sosialististen ylioppilaiden ohella vaikutteita omaan ajatteluunsa myös kotimaakunnassaan Satakunnassa voimakkaasti vaikuttaneelta toimittaja, kansanedustaja ja SDP:n perustajajäsen, Johan Edvard ”Eetu” Salinilta (s. 18.3.1866 Asikkala ja k. 6.4.1919 Helsinki).

Johan Edvard "Eetu" Salin.

Ryömän suoritettua vuonna 1904 kandidaattitutkintonsa sekä lisensiaattitutkintonsa vuonna 1909 hän toimi Tampereella yksityislääkärinä vuoteen 1911 saakka. Tämän jälkeen Ryömä jatkoi yksityispraktiikkansa hoitoa Helsingissä. August Hannes Ryömä toimi samoin professori ja valtioneuvos sekä Lääkintöhallituksen pääjohtaja (vuosina 1911-1917) Taavetti Laitisen (s. 15.1.1866 Suonenjoki ja k. 29.7.1941 Helsinki) vuonna 1907 perustaman Tilkan lepokodin ylilääkärinä vuosina 1911-1913, Helsingin yliopiston hygieenisen laitoksen vt. assistenttina vuonna 1912 sekä Heinolan kylpylän ylilääkärinä vuosina 1914-1917. Tilkan niityllä sijainneet yksityissairaalansa ja lepokotinsa professori Laitinen myi valtiolle vuonna 1913 ja valtio rakennutti niiden tilalle Tilkan sotilassairaalan vuonna 1936. Funkistyylisen sotilassairaalan suunnitteli laajennuksineen arkkitehti Israel Olavi Sortta (vuoteen 1932 Sahlbom, s. 23.12.1896 Turku ja k. 30.3.1968). Valmistuessaan sairaalarakennuksen tilavuus oli 32 000 kuutiometriä ja sairaalaan voitiin sijoittaa 250 potilasta. Vuonna 1965 sairaalarakennusta laajennettiin 15 300 kuutiometrillä ja huoneistoalaa oli runsaat 10 700 neliömetriä.

Professori Taavetti Laitinen.

Tilkan sotilassairaala Helsingissä.

August Hannes Ryömä ei kannattanut aseellista kapinaa sisällissodan aikana, vaan hän lausui vielä 23.1.1918 Porissa ilmestyneessä Sosiaalidemokraatissa julkaistussa kirjoituksessaan, että työväestön sotilaallisten järjestöjen syntymistä olisi pitänyt välttää kaikin tavoin. Ryömä ei myöskään uskonut työväen voittavan aseellista yhteenottoa, sillä porvaristolla oli takanaan enemmän rahaa ja ulkomaisia suhteita käytettävinään. Sisällissodan sytyttyä August Hannes Ryömä ei osallistunut punaisten toimintaan, mutta hän kyllä auttoi haavoittuneita yksityislääkärinä. Ryömä julkaisi maaliskuussa kirjan, Vallankumousvuoden tapahtumista 1918. Kirjan alkuosa sisälsi Sosialidemokraatissa hänen aikaisemmin ilmestyneitä kirjoituksia vuoden 1917 tapahtumista ja kirjan loppuosassa oli sotakuukausina kirjattuja muistiinpanoja. Kirjassaan August Hannes Ryömä arvosteli hyvin jyrkästi SDP:n harjoittamaa politiikkaa tuomiten aseellisen vallankumouksen sekä hän syytti porvaristoa ja maanviljelijöitä kapinaan osaltaan johtaneesta elintarvikepulasta. Tämän lisäksi Ryömä esitteli kirjassaan ohjelman, joka sodan päätyttyä tulisi toteuttaa yhteiskuntarauhan takaamiseksi.

Väinö Tanner.

Hugo Robert Wäinö Wuolijoki.

Ennen Helsingin valtausta Ryömän kotona kokoontuivat sosialidemokraatit Väinö Alfred Tanner (vuoteen 1895 Thomasson, s. 12.3.1881 Helsinki ja k. 19.4.1966 Helsinki), Hugo Robert Wäinö Wuolijoki (s. 14.12.1872 Hauho ja k. 12.12.1947 Hauho), Väinö Pietari Hakkila (aiemmin Tippa, s. 29.6.1882 Lempäälä ja k. 18.7.1958 Orivesi) ja pankinjohtaja Lauri af Heurlin (s. 25.9.1875 Helsinki ja k. 6.7.1958) sekä nuorsuomalaiset Heikki Ritavuori (vuoteen 1905 Henrik Rydman, s. 23.3.1880 Turku ja k. 14.2.1922 Helsinki) ja Wilhelm Lavonius miettimään keinoja, joilla punakaarti saataisiin antautumaan ja luopumaan kaupungin toivottomasta puolustamisesta. 10.4.1918 laaditun vetoomuksen allekirjoitti myös 16 muuta kapinasta sivussa pysynyttä sosialidemokraattia, mutta rauhanvälityspyrkimykset eivät tuottaneet tuolloin toivottua tulosta. Sisällissodan päätyttyä Ryömä oli jo toukokuussa perustamassa Suomen Sosialidemokraattia. Lehden alettua ilmestyä säännöllisesti seuraavana syksynä Ryömä alkoi myös lehden päätoimittajaksi jatkaen tässä tehtävässä aina vuoteen 1922 saakka. August Hannes Ryömän päätoimittajakaudella lehden linjaa syytettiin oikeistolaiseksi. Lehti arvosteli hyvin jyrkästi suomalaisia kommunisteja ja Neuvosto-Venäjää sekä kannatti selvästi yhteistyötä Maalaisliiton kanssa. Päätoimittaja Ryömä osallistui samoin syksyn 1918 puoluekokouksiin, joissa SDP:n toiminta käynnistettiin uudelleen. August Hannes Ryömä kuului SDP:n puoluetoimikuntaan vuosina 1918-1919.

Satalinnan sairaala Harjavallan Pirilässä.

Vuonna 1919 Ryömä valittiin kansanedustajaksi Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Ryömä valittiin samoin vuotta myöhemmin Helsingin kaupunginvaltuustoon, jossa hän istui aina vuoteen 1927 saakka. Ensimmäisellä kansanedustajakaudellaan August Hannes Ryömä oli ratkaisevasti vaikuttamassa Satakuntalaisen Osakunnan ajaman keuhkotautiparantolahankkeen toteutumiseen. Ryömän ansionaan pidetään varsinkin, että eduskunta myönsi vuonna 1922 määrärahan Satalinnan sairaalan rakentamiseksi Harjavallan Pirilään; keuhkotautiparantola valmistui sinne vuonna 1925 ja kahden vuoden kuluttua sen viereen valmistui myös lastensairaala. Aktiivisesti August Hannes Ryömä vaikutti myös edistysmielisessä osuustoimintaliikkeessä. Ryömä oli vuonna 1905 perustetun Elannon hallintoneuvoston puheenjohtaja, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton johtokunnan ja hallintoneuvoston jäsen, sekä hän toimi Kansa-yhtymän ylilääkärinä vuodesta 1923 lähtien.

Eino Emil Waldemar Suolahti.

August Hannes Ryömä oli vuosina 1926-1927 Väinö Tannerin hallituksen valtiovarainministeri. Tammikuussa 1928 hän aloitti kansanedustajatoimensa ohella Lääkintöhallituksen pääjohtajana. Maalaisliiton pääministeri Johan Emil Sunilan (s. 16.8.1875 Liminka ja k. 2.10.1936 Helsinki) hallituksen esityksestä tehtyä nimitystä Lääkintöhallituksen pääjohtajaksi syytettiin poliittiseksi virkanimitykseksi, sillä Suomalainen lääkäriseura Duodecim ry olisi halunnut virkaan oman puheenjohtajansa, Eino Emil Waldemar Suolahden (vuoteen 1906 Palander, s. 7.11.1879 Hämeenlinna ja k. 16.4.1951 Helsinki), jota lääkärikunta piti tehtävään sopivampana. Pääjohtajan nimityksen vahvistanut presidentti Lauri Kristian Relander (oik. Lars Kristian Relander, s. 31.5.1883 Kurkijoki ja k. 9.2.1942 Helsinki) sen sijaan piti August Hannes Ryömää ansioituneempana.

Presidentti L. K. Relander.

Äärioikeistolaisen Eino Suolahden sivuuttamisen on katsottu merkinneen terveyshallinnon irtautumista valkoisen Suomen ideologiasta. August Hannes Ryömä kannatti eugeniikkaa. Ryömä tuki vuonna 1935 eduskunnan hyväksymää uutta sterilisointilakia, joka sisälsi myös pakkosterilisoinnin. Ryömän mukaan yhteiskunta tulee sitä huonommaksi, mitä enemmän ”vajaakykyiset” saavat lisääntyä. Ryömän mielestä vajaamieliset olivat ”hyvin sikiäviä ja kaikkien vieteltävissä olevia” ja hän piti heidän jälkeläisiään ”järjestään huonon laatuisina”. Hän kehitti virassaan varsinkin sairaalatoimintaa ja terveydenhuoltoa sekä käynnisti maassamme kansanterveystyötä.

Vuosina 1925, 1931 ja 1937 Ryömä oli presidentin valitsijamiehenä. Hän oli toistamiseen ministerin tehtävissä vuosina 1937-1938 Kansallisen Edistyspuolueen Aimo Kaarlo Cajanderin (s. 4.4.1879 Uusikaupunki ja k. 21.1.1943 Helsinki) hallituksen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä. Syyskuussa 1938 August Hannes Ryömä erosi ministerin virastaan terveydellisistä syistä, mutta hän jatkoi edelleen eduskunnassa kansanedustajana. Ryömä kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen toukokuussa 1939. Ryömä haudattiin perhehautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Ryömän hautapatsas paljastettiin toukokuussa 1941. Ryömän syntymäkodin seinässä Karkussa on hänen syntymänsä 100-vuotispäivänä 1978 kiinnitetty muistolaatta.

Mauri Ryömä puhumassa Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1957.

Kirsti Kaarina Ryömä.

August Hannes Ryömän ensimmäinen aviopuoliso oli Lapin kirkkoherran tytär Eine Magda Sofia Sundwall (s. 14.7.1886 Kivikylä, Lappi, Satakunta ja k. 8.10.1928 Tukholma, Ruotsi), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908. Heidän poikansa oli SKDL:n kansanedustaja Mauri Ryömä (s. 30.10.1911 Helsinki ja k. 28.11.1958 Helsinki). Leskeksi jäätyään August Hannes Ryömä avioitui vuonna 1930 Kouvolasta kotoisin olleen sairaanhoitaja Kirsti Kaarina Metsäpellon (s. 22.1.1903 Iisalmi) kanssa. Heillä oli yhteinen tytär, Ritva Ryömä (s. 10.5.1931 ja k. 17.1.1941 Helsinki).

Kuinka Tampereen työväenopisto sai alkunsa? (2. osa) 

Tampereen Raittiusseuran talo Mustanlahdenkadulla.

Johtokunta vuokrasi opiston käyttöön ensimmäiseksi toimitilaksi Tampereen Raittiusseuran talon salin 600 markalla kuukaudessa. 15.3.1884 perustettu Tampereen Raittiusseura sai vuonna 1887 kaupungilta tontin Mustanlahdenkadulta, johon valmistui seuraavana vuonna oma talo seuralle. Talo toimi osoitteessa Mustanlahdenkatu 18 aina vuoteen 1967 asti ja tässä talossa järjestettiin mm. monenlaisia iltamia, arpajaisia ja monien teatteriseurueiden vierailuita. Nykyinen Raittiustalo on osoitteessa Mustanlahdenkatu 22 ja monet tuntevat sen paikalla nykyään olevan Hepokatin nimellä. Työväenopiston vuosibudjetti oli aluksi 5000 mk. Opiston avajaiset pidettiin juhlallisesti Tampereen Raittiustalolla 16.1.1899 ja pääpuhujana oli lehtori Eino Sakari Yrjö-Koskinen, innokas opistohankkeen puuhamies.

Opiston avauspuheessaan Eino Sakari Yrjö-Koskinen käsitteli puheensa aluksi opintosuunnitelmaa, todeten, että niin pitkään kuin opisto toimii muihin tarkoituksiin valmistetuissa vuokratiloissa, ei opetusohjelma voi sisältää muita kuin teoreettisia aineita. Hänelle työväenopisto-nimike tarkoitti ensi sijassa työnimeä, joka pohjasi siihen olettamaan, että laitoksen opiskelijoista enin osa muodostuisi työväestöstä. Hän tähdensi myös puheessaan, että opisto oi tarkoitettu kuitenkin kaikille yleiseksi kansalaisopistoksi. Näin Eino Sakari Yrjö-Koskinen puheessaan: "Niitä jotka odottavat Työväenopistosta jotakin tyyssijaa yhteen tai toiseen suuntaan käyville mielipiteille päivän yhteiskunnallisissa kiistoskysymyksissä, on kehoitettava luopumaan kaikista toiveista tässä kohdin. Johtokunta ja kaupungin valtuusto on epäilemättä pitävä huolta siitä, että opetuksen vapaus on tosin saava täyden arvonsa, mutta samalla, että opettajina tulee esiintymään henkilöitä, joissa on riittävästi tunnollisuutta, totuudenrakkautta ja älyä osatakseen tällaista vapautta oikein käyttää esittäen täytenä totuutena ainoastaan sitä minkä tiede on epäämättömästi siksi todistanut. Kaikki tieten uusimpien tulosten hoilaaminen, joka aina synnyttää itsekkäisyyttä ja kopeutta rehentelyä yhtä voivasti kuin todellinen vakava tieto synnyttää ihanteita ja tekee nöyräksi, kaikki taitamaton kiihoitus epäkypsien todistamattomain väitösten nojalla on sopimatonta laitoksessa, jonka tarkoituksena, kuten ohjesäännöt selvään sanovat, on 'herättää ja vireillä pitää tiedon ja valistuksen halua sekä isänmaallista ja kansallista mieltä’."

 

Eino Sakari Yrjö-Koskinen korosti opiston avauspuheessaan kompromissia Anton Nyströmin positiivis-henkisen Tukholman työväenopiston ja grundivigilaisiin ihanteisiin pohjautuvan kansanopistokurssien sivistystyön periaatteiden välillä. Vaikka Yrjö-Koskisen puheesta puuttuikin kansaopistoaatteelle tunnusomainen kristillisyys, ohjelmapuhe samaten kuin työväenopiston alkuaikojen toimintaperiaatteet tähdensivät kansallishenkeä ja isänmaallisuutta. Juhlapuheensa lopussa Yrjö-Koskinen vielä hyökkäsi ylikorostettua nyströmiläistä tieteellisyyttä vastaan.

Eino Sakari Yrjö-Koskinen selvästi antoi vastuun työväenopiston valvonnasta kaupungille, joka sitten tarvittaessa kajoaisi opiston toimintaperiaatteisiin. Yhtä aikaa hän samalla kuitenkin tähdensi opiston tulevan johtajan hyvin itsenäistä asemaa ja ilmoitti, että opiston suunta ja tulevaisuus riippuu johtajan asenteesta enemmän kuin kenenkään toisen.

Sangen reippaasti käynnistyi Suomen ensimmäisen työväenopiston toiminta Tampereella; jo tammikuussa 1899 ilmoittautui opistoon 511 opiskelijaa. Enin osa heistä oli työväkeä, käsityöläisiä ja palvelusväkeä. Opiskelijoista enemmistö ei ollut suorittanut edes kansakoulun oppimäärää ja he ahersivat ennen opistoon tuloa ensin 12-tuntisen työpäivän. Opiston opetukseen he osallistuivat illalla yleensä klo 20 jälkeen. Sunnuntaisin luentoja järjestettiin päiväaikaan. Opetus tapahtui luentoina ja keskustelutilaisuuksina. Tuntiopetusta ei vielä tässä yhteydessä käytetty opetuksessa. Ensimmäinen aine, jossa tuntiopetusta käytettiin Tampereen työväenopistossa oli yksiäänisen laulun opetus, josta sitten muodostuikin hyvin suosittu opiston piirissä. Yleensä kaikki opiston tilaisuudet alkoivat ja päättyivät yhteislaululla. Lauluharjoitukset järjestettiin keskiviikkoisin ja perjantaisin, mutta yleisopetuspäivät olivat maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin.

Tampereen kaupungista kehittyi vuosisatojen vaihteessa merkittävä koulukaupunki, joten opiston opettajien saannissa ei ollut suuriakaan vaikeuksia. Tarjolla oli sekä oppikoulujen opettajia että mm. teknillisen ja kaupallisen opiston opettajia. Opistoa ei hyljeksitty myöskään poliittisin perustein, sillä opettajia tuli eri yhteiskuntaelämän aloilta sekä eri poliittisista ryhmittymistä. Rehtori Severi Nyman luennoi etupäässä historiasta ja kansantaloudesta. Filosofian maisteri A. Salmela avusti myös historiassa. Opiston luottamusmiehet olivat mukana myös opetustoiminnassa; Eino Sakari Yrjö-Koskinen alusti usein keskustelutilaisuuksia, valtiopäivämies ja uskonnonlehtori J. A. Maunu sekä kaupunginvaltuutettu ja sähkömies Juho Holmsten (Heiniö) luennoivat ajankohtaisista aiheista. Laulun- ja soitonopettajana toimi A. Liljeström, joka ei alkuun olisi tohtinut ottaa edes pientä rahallista korvausta iltatunneistaan.

 

Alkuaikojen luennot pidettiin Raittiustalon kylmässä ja kalseassa salissa ja pulaa oli esim. kirjallisuudesta ja havaintovälineistä. Havaintovälineitä ei suuremmin kyllä olut muissakaan kouluissa tuohon aikaan, mutta erityiseksi puutteeksi tämä havaittiin aikuisopiskelijoiden keskuudessa työväenopistossa. Työväenopisto alkoi hankkia kuitenkin välineitä iltamatuloilla. Saksan Düsseldorfista saatiin ostettua skioptikonikone, jonka mukana tuli 103 lasikuvaa. Terveysopin luentoja varten ostettiin Friedlerin anatomiset seinätaulut.

Tampereen työväentalo.

Georg Schreck.

Tampereella Hämeenpuiston ja Hallituskadun kulmauksessa sijaitsee tänäänkin työväentalo, jonka tontin Tampereen työväenyhdistys osti jo vuonna 1889. Silloin tontilla sijaitsi vanha puurakenteinen kansakoulu, joka remontoitiin työväentaloksi. Uudistuksen tuolloin suunnitteli arkkitehti Georg Wilhelm Ismael Schreck (s. 25.2.1859 Hämeenlinna ja k. 15.3.1925 Tampere) ja työväentalo vihittiin käyttöön syyskuussa 1890. Schrekin suunnittelemia luomuksia Tampereella ovat esim. Tampereen Raatihuone (1890) ja Teiskon Aunessilta (1899). Talo osoittautui pian ahtaaksi ja tontille valmistui vuonna 1900 uusi kivirakenteinen työväentalo rakennusmestari Heikki Tiitolan (s. 3.8.1874 Kangasala ja k. 18.9.1952) suunnittelemana. Tämän talon suojiin pääsi myös heti Tampereen työväenopisto. Tämä kivitalo oli alkujaan kolmikerroksinen, mutta vuonna 1905 taloa laajennettiin juhlasalilla, joka tuli talossa neljä vuotta aiemmin aloittaneen Tampereen Työväen Teatterin käyttöön. Tämän juhlasalin suunnitteli arkkitehti Johan Lambert Pettersson (s. 19.5.1864 Hausjärvi ja k. 17.9.1938), jonka kynänjälki näkyy Tampereella mm. Ruuskasen talossa, Klingendahlin kehräämössä, Finlaysonin pääkonttorissa, Aleksanderin palatsissa (Finlaysonin palatsi), Liljeroosin villankehruu- ja värjäystehtaassa, Viikinsaaren ravintolarakennuksessa, Katohuopatehtaan tehdasrakennuksessa sekä Marjatan sairaalassa ja Aaltosen kenkätehtaassa.

Stalin ja Lenin.

Bertel Strömmer.

Vuonna 1907 järjestettiin arkkitehtikilpailu jälleen työväentalon laajennuksesta ja tällä kerralla voittajaksi selviytyi rakennusmestari Heikki Kaartisen (s. 3.5.1872 Kurkijoki ja k. 12.7.1947) luomus. Laajennushanke kärsi vakavasta rahoituspulasta ja laajennus saatiin lopulta valmiiksi vuonna 1912; nyt talo nousi viisikerroksiseksi ja sen jatkoksi tehtiin Hämeenpuiston ja Hallituskadun kulmaan edelleen viisikerroksinen uudisrakennus. Samassa yhteydessä Heikki Tiitolan uusrenessanssityyli vaihtui sujuvasti nykyiseen jugendtyyliin. Vuoden 1930 muutostöistä työväentalossa vastasi arkkitehti Bertel Evert Strömmer (s. 11.7.1890 Ikaalinen ja k. 18.4.1962 Tampere); kulmarakennus nousi kahdeksankerroksiseksi, johon tuli ravintola ja konserttisali Konsu. Uudeksi rakennukseksi jälleen vuonna 1985 talon yhteyteen rakennettiin Tampereen Työväen Teatterin  nykyinen rakennus ja tämän jälkeenkin työväentaloa on saneerattu useassa otteessa vuoteen 1992 asti. Vuonna 2012 kulmarakennuksen kuudes ja kahdeksas kerros uusittiin kokouskäyttöön sopiviksi. Joulukuussa 1905 Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue piti nykyisen Lenin-museon tiloissa salaisen konferenssin ja tässä konferenssissa tapasivat ensikerran Vladimir Iljitš Lenin (s. 22.4.1870 ja k. 21.1.1924 Gorki) ja Josef Stalin (oik. Josif Vissarionovitš Džugašvili, s. 18.12.1878 Gori ja k. 5.3.1953 Moskova).  

Rafael Waldemar Erich.

Niilo Liekka.

August Johannes Ryömä.

Ensimmäisten viiden vuoden aikana eli vuosina 1899 - 1904 Tampereen työväenopiston luennot olivat pääosin yleissivistäviä. Luennot pyrittiin hoitamaan paikallisin asiantuntijavoimin. Työväenopiston johtajan, historiantutkija, filosofian tohtori Johan August Pärnäsen (s. 19.10.1880 Juva ja k. 15.4.1946 Juva) kaudella (1908-1929) luentoaiheet monipuolistuivat ja opistossa alettiin turvautua myös vieraileviin luennoitsijoihin. Tämän myötä myös luentojen taso nousi vääjäämättä; ensimmäinen professori luennoimassa opistossa oli vuonna 1915 Helsingin yliopiston valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori, Kokoomuksen poliitikko ja diplomaatti sekä Suomen pääministeri vuosina 1920-1921, Rafael Waldemar Erich (s. 10.6.1879 Turku ja k. 19.2.1946 Helsinki), ja mm. kirjailija ja järjestövaikuttaja, tohtori Rafael Zacharias Engelberg (s. 31.1.1882 Pulkkila ja k. 19.10.1962 Helsinki) sekä Maalaisliiton kansanedustaja, ministeri ja kanslianeuvos Niilo Liakka (s. 23.6.1864 Alatornio ja k. 26.1.1945 Helsinki) esiintyivät luennoitsijoina opistossa. Myös sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustajat olivat ahkeria luennoitsijoita työväenopistossa. SDP:n kansanedustaja ja lehtimies Anton Huotari (s. 21.1.1881 Nurmes ja k. 7.11.1931 Helsinki), SDP:n perustajajäsen, filosofian tohtori Nils Robert af Ursin (s. 18.4.1854 Kuopio ja k. 8.5.1936 Hämeenlinna), opettaja, toimittaja ja poliitikko Santeri Nuorteva (vuoteen 1906 Alexander Nyberg, s. 29.6.1881 Viipuri ja k. 31.3.1929 Leningrad), tohtori August Johannes ”Hannes” Ryömä (s. 24.4.1878 Karkku ja k. 22.5.1939 Helsinki), maisteri Johan Helo (vuoteen 1906 Helenius, s. 22.8.1889 Helsinki ja k. 25.10.1966 Helsinki), opettaja, toimittaja, kirjailija ja kansanedustaja Hilja Amanda Pärssinen (o.s. Lindgren, s. 13.7.1876 Halsua ja k. 23.9.1935 Helsinki) sekä professori Kaarle Väinö Voionmaa (vuoteen 1906 Wallin, s. 12.2.1869 Jyväskylä ja k. 24.5.1947 Helsinki) olivat työväenopistossa usein nähtyjä luennoitsijoita.

Tampereen työväenopisto toimii nykyisin vuonna 1962 valmistuneessa Sampolassa.