Olli Ahvenlahti & New Quintet 

Olli Ahvenlahti.

Pianisti, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari Olli Ahvenlahti & New Quintet saatiin Tampere G LiveLabiin vierailulle keskiviikkona 2.9.2026. Olli Antero Ahvenlahti (s. 6.8.1949 Helsinki) toimi 1990-luvulla Yleisradion kapellimestarina. Vuonna 1975 Suomen Jazzliitto palkitsi Ahvenlahden Yrjö-palkinnolla. Vuonna 2025 Olli Ahvenlahdelle myönnettiin valtion taiteilijaeläke. Musiikkiurallaan Olli Ahvenlahti on soittanut monien artistien taustalla sekä ollut muun muassa mukana UMO Jazz Orchestrassa ja Suomen jazzmusiikissa voimallisesti mukana 1970-luvulta lähtien. Ahvenlahti on toiminut Helsingin Komediateatteri Arenan kapellimestarina ja kesäkuussa 2008 hän siirtyi vapaaksi taiteilijaksi.

Olli Ahvenlahden New Quintetissä soittavat Ahvenlahden lisäksi Jaakko Lukkarinen (rummut), Ville Herrala (basso), Joonatan Rautio (saksofoni) ja Tero Saarti (tumpetti ja flyygelitorvi). Keskiviikon konsertissa kovassa vedossa oleva bändi soitti ensimmäisellä puoliskolla kolme Ahvenlahden sävellystä: Mirror, mirror, For Dizzy and Lionell ja Cantabile, joka on niin uusi kappale, ettei sitä ole vielä ennätetty edes levyttää. Väliajan ja kohtuullisten virvokkeiden jälkeen bändi jatkoi Olli Ahvenlahden sävellysten soittoa. Vuoroon tulivat konsertin jälipuoliskolla kappaleet: Paint It Blue, The Red Wood Story, Rhythm and Rhymes, The Morning Skyline (uusi, vielä levyttämätön kappale) ja A House in Montagnola.

Jaakko Lukkarinen.

Rumpali ja sovittaja Jaakko Lauri Valdemar Lukkarinen (s. 18.8.1982 Porvoon maalaiskunta) on myös tuore musiikintohtori. Vuonna 2008 Sony Jazz -palkinnolla ja vuonna 2010 Porin Jazzin vuoden taiteilija -palkinnolla huomioitu Jaakko Lukkarinen on soittanut rumpuja monissa jazzkokoonpanoissa, kuten esimerkiksi Jukka Eskola Quintetissä, Dalindéossa, Ricky-Tick Big Bandissä sekä Lukkarisen omassa Jaska Lukkarinen Triossa. Lukkarinen on ollut vahvistamassa useiden artistien ja yhtyeiden komppia, kuten Mikko Kuustosen, Jukka Perkon, UMOn, Rajattoman, Eero Koivistoisen, Erja Lyytisen, Marzi Nymanin ja Susanna Hietalan. Jaakko Lukkarinen on levyttänyt Jaska Lukkarisen Trion kanssa instrumentaalimusiikkia ja hän on julkaissut levyt Trane Ear ja Natural Terrain, joiden säveltäjinä ovat toimineet muun muassa Jaakko Lukkarinen ja Jussi Kannaste.

Olli Ahvenlahti & Ville Herrala.

Turkulainen basisti Ville Herrala (s. 1979) aloitti musiikkiharrastuksen seitsemänvuotiaana pianonsoitolla. Kaksi vuotta myöhemmin Herrala vaihtoi pianon klassiseen kitaraan, jota hän opiskeli Turun konservatoriossa opettajanaan Marianne Gardberg. Vasta 13-vuotiaana Ville Herrala aloitti basso-opintonsa Jan Engblomin ohjauksessa. Klassisen kitaran Herrala vaihtoi 16-vuotiaana kontrabassoon, jota Herralalle opetti tuolloin Olli Lehtinen. Kontrabassosta tulikin sitten Ville Herralan pääsoitin. Herrala on opiskellut Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolla vuodesta 2000 opettajinaan ainakin Ape Anttila, Christian Spering, Scott Colley, Palle Danielsson ja Matt Penman. Vuosina 2002-2003 Herrala opiskeli Göteborgissa Anders Jorminin johdolla. Vuonna 2010 Ville Herrala valmistui musiikin maisteriksi.

Ville Herrala on soittanut monissa yhtyeissä, kuten muun muassa Jukka Eskola Soul Trio + 1, Jukka Perko Jazztet, Innan 10+, Teemu Viinikainen Trio, Esa Pietilä Trio, Tokka, Mikko Hassinen Muuntaja, Ahava, Joonatan Raitio, Aleksi Ahoniemi Quartet, Reactor-5, Teemu Mattsson Quintet, Korma, Piirpauke, Jukka Perkon Viisikko ja U-Street All Stars. Herrala on esiintynyt muun muassa Benny Golsonin, John Tchicain, Joshua Redmanin, Jerry Bergonzin, Uri Cainen, Jim Blackin, Ben Monderin, Phil Markowitzin ja Cuong Vu:n kanssa.

Joonatan Rautio.

Jazzmuusikko Joonatan Raution (s. 12.9.1973 Kuusankoski) pääinstrumentti on saksofoni. Raution edustamina tyylilajeina ovat jazzmusiikin ohella myös useat muut, varsinkin rytmimusiikin genret. Rautio on samoin soittanut sekä levyttänyt useiden yhtyeiden kanssa. Joonatan Rautio on tehnyt monille äänitteille sovituksia ja hän on samoin tuottanut levyjä. Rautio opiskeli vuosina 1993-1995 Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. Myöhemmin hän opiskeli Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolla, josta Joonatan Rautio valmistui vuonna 2003 musiikin maisteriksi.

Joonatan Rautio on tehnyt yhteistyötä muun muassa Jukkis Uotila Bandin, Pentti Lasasen Big Bandin, Varre Vartiaisen Almost Standardsin, Sami Saari & Sonicsin, Jussi Lehtonen Quintet/Quartetin, Koko Jazz Orchestran, Jussi Fredriksson Jazz Warsin, Markus Ketola Rewiredin, Timo Hirvonen Brasillian Heartin, Markus Niittynen Bandin, Joonas Metsäkylä Skogby Quintein, Koe Peri & Perilän, Tessa Virta Oskesterin, Janne Maarala Good Spiritin, SuomiSolmun, Freda4:n, Big Brotherin, Caipirinhan, Laura Sippola & Tuen, Ves Rainin, Riverside Rascalsin, Jenny Robson Bandin, Visa Oscar Groupin, Kari Setälä Quartetin, DDT Jjazzbandin, Universal Big Bandin (Norja), His Master Noisen, Soul Connectionin, Higher Group Vocalsin ja Gospel Helsingin kanssa.

Joonatan Rautio on soittanut useiden kotimaisten sekä ulkomaisten huippumuusikoiden kanssa. Näitä ovat mm. Jim Beard, Tim Hagans, Randy Brecker, Jon Balke, Jukkis Uotila, Peter Erskine, Mike Stern, Frank McComb, Adam Nussbaum, Jeff ”Tain” Watts, Dave Liebmann, Jesse van Ruller, Lars Danielsson, Anders Jormin, Mark Soskin, Ron McClure, Dana Hall sekä UMO Jazz Orchestra. Tämän lisäksi Rautiolla on useita omia kokoonpanoja.

Tero Saarti, Joonatan Rautio ja Ville Herrala.

Tero Saarti (s. 28.6.1971) on UMO Jazz Orchestran pitkäaikainen jäsen ja häntä on kutsuttu Suomen funkeimmaksi trumpetistiksi. Tero Saarti opiskeli trumpetinsoittoa Kuopion Konservatoriossa vuosina 1983-1990, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan Helsingin Pop & Jazz Konservatoriossa. Vuonna 1993 Tero Saarti liittyi jäseneksi UMO Jazz Orchestraan. Hän osallistui vuotta myöhemmin UMOn ja Natalie Colen kiertueelle. Seuraava merkittävä kiertue toteutui vuonna 1996 UMOn ja Manhattan Transferin kanssa. Tero Saartin viimeaikaisia kokoonpanoja Olli Ahvenlahti Quintetin lisäksi ovat olleet Riku Niemi Orchestra, Jussi Fredriksson Busy Turtles, Antti Rissanen Jukebox Band, Sofia Finnilä, Annamaria Rinne & Quintet, Vaigla-Saarti-Vaigla, Espoo Big Band ja Koko Jazz Orchestra.

Smyrnan holokausti 

Kreikkalaisten kansanmurhan viimeinen vaihe tapahtui Smyrnassa (İzmir) syyskuussa 1922, kun kemalistijoukot tunkeutuivat kaupunkiin ja osallistuivat ryöstö-, raiskaus- ja verilöylyorgioihin, jotka kohdistivat hyökkäyksensä kaupungin kristittyyn väestöön, pääasiassa kreikkalaisiin ja armenialaisiin. Sen jälkeen he polttivat kaupungin maan tasalle. Termi Smyrnan holokausti viittaa Smyrnan väestön, joka oli tuolloin enemmistöltään kristittyä, joukkoteurastukseen sekä tulipaloon, joka tuhosi kaupungin täysin.

İzmirin kaupunki sijaitsee İzmirinlahden, Egeanmeren rannalla, Kızılçullujoen suistossa. Paikallinen liiketoiminta keskittyy Konakin kaupunginosaan, Karantina ja Güzelyali ovat isoja asuinalueita. Nykyisen keskustan eteläpuolella sijaitsee Kadifekale eli vanha kaupunki. Kaupungin paikalla on jälkiä asutuksesta viimeistään 2000-luvulta eaa. Smyrnan kaupungin ensimmäiset asukkaat olivat aiolialaisia – yksi antiikin Kreikan pääheimoista - siirtokuntalaisia ja myöhemmin kaupungin asuttivat joonialaiset. Kaupunki joko lakkasi olemasta tai ainakin taantui myöhemmällä arkaaisella kaudella noin 500-luvulla eaa., mutta kaupunki rakennettiin uudelleen klassisen kauden lopulla 300-luvulla eaa. Antiikin Smyrnan kaupunki kukoisti varsinkin hellenistisellä ja roomalaisella kaudella, jolloin kaupunki oli merkittävä satama- ja kauppakaupunki.

Vanhalta ajalta 1920-luvulle saakka Smyrnan kaupungin asukkaista noin puolet oli kreikkalaisia. Osa kreikkalaisista turkkilaistui, vaikka suurimmalla osalla kaupungin väestöstä oli edelleen kreikkalaisia esi-isiä. Kaupungissa oli jo tuolloin noin ¼ väestöstä turkkilaisia. Alle neljäsosa kaupungin väestöstä oli armenialaisia. Tämän lisäksi kaupungissa asui pienempi määrä juutalaisia, amerikkalaisia ja eurooppalaista alkuperää olevia ns. levanttilaisia. Egeanmeren helmenä tunnettu kaupunki oli vuosisatojen ajan kosmopoliittinen satamakaupunki sekä hyvin kukoistava kauppapaikka.

Ensimmäisen maailmansodan mentyä Sèvresin rauhansopimuksessa 10.8.1920 kaupunki ympäristöineen luovutettiin Kreikalle. Ympärysvaltojen tarkoituksena oli Osmanivaltakunnan jakaminen pienempiin osiin, sillä sitä pidettiin liian heikkona ylläpitämään rauhaa. Jo aseleposopimuksessa Turkille asetettiin tiukat rauhanehdot. Sèvresin rauhansopimuksessa Smyrnan kaupunki lähiseutuineen sekä suurin osa Itä-Traakiaa oli luovutettava Kreikalle. Lisäksi Armenia sai merkittäviä aluelaajennuksia ja itsenäisen Kurdistanin luominen esitettiin yhtenä mahdollisuutena. Istanbul ja useita muits Turkin osia oli ympärysvaltojen miehittäminä jo aseleposopimuksesta vuodesta 1918 lähtien. Kreikan saamista lisäalueista huolimatta Kreikka ei allekirjoittanut eikä ratifioinut rauhansopimusta, vaan se vaati itselleen lisää niitä Osmanivaltakunnan alueita, joissa asui kreikankielistä väestöä. Turkki ei kuitenkaan Ranskassa tehtyä rauhansopimusta hyväksynyt ja Kreikkakin hyökkäsi Smyrnasta syvemmälle Turkin sisämaahan.

Mustafa Kemal Atatürk.

Turkin armeija kenraali Mustafa Kemalin Atatürk (s. 1881 Thessaloniki ja k. 10.11.1938 Istanbul) johdolla valloitti 9.9.1922 Smyrnan ja syyllistyi kreikkalaisten ja armenialaisten vainoamiseen siellä. Turkin armeija sytytti 13.9.1922 İzmirin armenialaiskaupunginosan palamaan. Suotuisten tuulten ja bensiinillä valeltujen katujen ansiosta tulipalo levisi myös kreikkalaisten asuttamaan kaupungin keskustaan. Ainakin 100 000 ihmistä sai surmansa tässä tuhopoltossa ja sitä edeltäneessä kansanmurhassa. Satoja tuhansia ihmisiä jäi tämän vuoksi kodittomiksi ja he lähtivät pakolaisiksi Kreikkaan. Mmustafa Kemalin voitto itsenäisyyssodassa takasi Turkin itsenäisyyden ja Sèvresin rauhansopimus korvattiin Lausannen sopimuksella, jossa Turkki sai takaisin Kreikalle menettämänsä alueet Anatoliassa ja Itä-Traakiassa.

George Horton.

Ottomaanien valtakunnan aikana turkkilaiset kutsuivat Smyrnaa nimellä Gâvur İzmir (uskomaton Smyrna) sen suuren kristityn väestön vuoksi. Smyrnan konsulin, yhdysvaltalaisen George Hortonin (s. 11.10.1859 Waynen piirikunta, New Yyork, Yhdysvallat ja k. 5.6.1942) mukaan Smyrnassa oli tuhon aikaan vähintään 400 000 asukasta, joista 165 000 oli turkkilaisia, 150 000 kreikkalaisia ​​ja 25 000 armenialaisia. Loput koostuivat juutalaisista, italialaisista, ranskalaisista, brittiläisistä ja muista kansallisuuksista.

Ottomaanien valtakunnan kreikkalaisten yhteisöjen fyysisen tuhon ilmapiirissä Kreikka liittyi ensimmäiseen maailmansotaan vuonna 1917 liittoutuneiden puolella ja saapui Smyrnaan 15. toukokuuta 1919 sopimuksen mukaisesti liittoutuneiden kanssa.

Arthur James Balfour.

Britannian ulkoministeri Arthur James Balfour (s. 25.7.1848 Whittingehame, East Lothian, Skotlanti ja k. 19.3.1930 Woking, Surrey, Englanti) totesi 11. toukokuuta 1919 päivätyssä sähkeessä:

Thomas Woodrow Wilson.

"Välttääkseen levottomuudet ja kristittyjen joukkomurhat Smyrnassa ja sen ympäristössä, Yhdysvaltojen 28. presidentti Thomas Woodrow Wilson (s. 28.12.1856 Staunton, Virginia, Yhdysvallat ja k. 3.2.1924 Washington, Yhdysvallat), pääministeri David Lloyd George (s. 17.1.1863 Manchester, Englanti ja k. 26.3.1945 Caernarfinshire, Wales) ja herra Georges Benjamin Eugéne Clemenceau (s. 28.9.1841 Mouilleron-en-Pereds, Vendée, Ranska ja k. 24.11.1929 Pariisi, Ranska) ovat päättäneet miehittää kaupungin ja linnoitukset liittoutuneiden joukkojen toimesta. Kreikkalaiset joukot ovat matkalla Smyrnaan ja turkkilaiset kutsutaan luovuttamaan linnoitukset maihinnousujoukolle."

Georges Benjamin Eugéne Clemenceau.

Vaikka Kreikan armeijaa pidettiin Smyrnan monien kristittyjen väestöjen vapauttajana, nationalistiset turkkilaiset pitivät sitä hyökkäyksenä, ja lopulta sota johti Kreikan armeijan ja Mustafa Kemalin komennon alaisten nationalistijoukkojen välille .

Vaikka liittoutuneet alun perin tukivat Kreikkaa, se hylättiin myöhemmin, ja sen armeija eristettiin ja joutui hyökkäyksen kohteeksi. Kemalistien joukot lopulta kukistivat Kreikan armeijan, mikä sai sen vetäytymään kohti Länsi-Anatoliaa. Ilman suojaa ja kostotoimien pelossa tuhannet ottomaanien kristityt seurasivat armeijaa.

Smyrnasta 14. syyskuuta lähetetyssä tiedotteessa kuolonuhrien määräksi kirjattiin noin 1 000, ja tuntematon määrä kuolleita ja edelleen loukussa paloalueella. Lontoosta  15. syyskuuta lähetetyssä uutisessa lainattiin amerikkalaisen avustusjärjestön virkamiestä, joka sanoi kuolonuhrien määrän olleen vähintään 120 000. Yhdysvaltain  Smyrnan konsuli George Horton arvioi, että tulipalossa kuoli ainakin 100 000 ihmistä. Kuolonuhrien  määrä oli kuitenkin todennäköisesti huomattavasti suurempi. Vaikka liittoutuneiden sotalaivat alun perin kieltäytyivät evakuoimasta terrorin koettelemia pakolaisia ​​säilyttääkseen puolueettomuutensa, ne lopulta pelastivat eloonjääneet pakolaiset, jotka kuljetettiin Kreikkaan. Amerikkalaisen lähteen mukaan tuolloin evakuoitiin 213 480 eri kansallisuuksia edustavaa pakolaista.

Lukuisien silminnäkijäkertomusten perusteella on kiistatonta, että turkkilaiset olivat vastuussa Smyrnassa syyskuussa 1922 tehdyistä laajoista julmuuksista. Joissakin piireissä on kuitenkin edelleen epäilystä siitä, kuka oli vastuussa kaupungin polttamiskäskyjen antamisesta ja mikä oli  rooli sen tuhoamisessa.

Mehmed Nureddin Paşa. 

Mehmed Nureddin Paşa (s. 1873 Bursa ja k. 18.2.1932 Istanbul), joka oli Smyrnan sotilaskomentaja kaupungin tuhoutuessa, tunnettiin fanaattisuudestaan ​​ja julmuudestaan ​​kreikkalaisia ​​ja armenialaisia ​​kohtaan. Mustafa Kemalin elämäkerran kirjoittaja Andrew James Alexander Mango (s. 14.6.1926 Istanbul, Turkki ja k. 6.7.2014 Lontoo, Englanti) toteaa, että Smyrnaan saavuttuaan Nureddin " oli päättänyt kostaa " . Turkkilaisen historioitsija Süleyman Külçen mukaan Nureddin oli vastuussa tulipalosta. Turkkilainen toimittaja ja kirjailija Falih Rifki Atay (s. 26.12.1893 Istanbul ja k. 20.3.1971 Istanbul) toteaa, että ilman Nureddinia Smyrnan tapahtumat olisivat päättyneet hyvin eri tavalla. 

Smyrnan kaupungin palaessa Mustafa Kemal näki tapahtumat ja osoittaen tulta julisti, että se oli "...merkki siitä, että Turkki on puhdistettu pettureista, kristityistä ja ulkomaalaisista ja että Turkki on turkkilaisten puolella." 

Hän totesi myös: "Anna sen palaa, anna sen romahtaa." 

 Mikko Tapio Alatalo

Mikko Alatalo.

Vuonna 1990 sanoittaja ja taiteilija Juha Harri Vainion kuolinvuonna perustettu Juha Vainion rahastio – rahastoa hallinnoi Kotkan kaupunki ja vuonna 1954 perustettu Suomen Musiikintekijät -yhdistys – jakaa vuosittain merkittäville suomalaisille sanoittajille Kotkan Meripäivillä Juha Vainio -palkinnon. Palkinnon rahallinen suuruus on 6 000 euroa – markka-aikaan palkinnon rahallinen arvo oli 30 000 markkaa. Ensimmäinen Juha Vainio -palkinto jaettiin vuonna 1991 taiteilija Juhani Juice Leskiselle (vuoteen 2006 Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskinen, s. 19.2.1950 Juankoski ja k. 24.11.2006 Tampere). Vuonna 2005 muusikko Mikko Tapio Alatalo (s. 1.5.1951 Kuivaniemi) ja mainosmies Harri Mikael Rinne (s. 13.6.1948 Salo) palkittiin ensimmäisenä työparina Juha Vainio -palkinnolla. Mikko Alatalo on ollut mukana tekemässä yli 700 musiikkikappaletta, joista monet kappaleet ovat hyvin tunnettuja lauluja.

Mikko Alatalo & Harri Rinne.

Mikko Alatalo syntyi Oulun lääninsairaalassa ja hänen kotipaikakseen merkittiin äidin silloisen kotipaikan mukaan Kuivaniemi. Kuitenkin lapsuutensa Alatalo vietti Kiimingin Alakylässä. Hän on perheensä ainoa lapsi. Mikko Alatalon isä oli pienviljelijä ja taksikuljettaja Jaakko ”Jaska” Alatalo (1924-2007) ja äiti Anna-Liisa Alatalo (o.s. Soini, 1926-2011). Mikko Alatalo lähti koulutielleen Alakylän kansakoulussa vuonna 1958. Jo seitsemänvuotiaana Mikko Alatalo eksyi musiikin harrastajaksi, lun hänen Kaisa-tätinsä hankki hänelle huuliharpun. Kaksi vuotta myöhemmin sama täti osti Mikolle Landola -kitaran. Nuori Mikko Alatalo kuunteli mielellään aikakauden iskelmiä, varsinkin Olavi Virran ja Tapio Rautavaaran laulutulkintoja. 12-vuotiaana hän tutustui ja innostui englantilaisen Beatlesin musiikkiin. Hän jäljensi toivelauluvihkoista Beatlesin hittilauluja ja alkoi itsekin laulaa niitä.

Mikko Alatalo opiskeli koulunsa ylimääräisillä musiikkitunneilla musiikin teoriaa sekä vielä myöhemmin hän opiskeli itsekseen nuottien lukemista ja kirjoittamista Tampereen kaupunginorkesterin (1942-1967) kontrabassonsoittaja Yrjö Oksalan (1917-1990) ansiokkaasta kaksiosaisesta musiikinteorian teoksesta, Musiikin perusteet (I Nuottikirjoitus ja II Rytmioppi, Fazer). Eipä aikaakaan, kun Mikko Alatalo osti itselleen puoliakustisen sähkökitaran ja perusti poikakavereidensa kanssa kotitalon vintille yhtyeen. Hän järjesti samoin Kiimingin keskikoulussa vuonna 1966 folk -klubia, jossa laulettiin muun muassa Bob Dylanin (oik. Robert Allen Zimmerman, s. 24.5.1941 Duluth, Minnesota) protestilauluja.

Musiikin ohella Mikko Alatalo viihtyi kirjojen ja urheilun parissa. Alatalon kotitalon kupeessa oli perheen isän raivaama oma urheilukenttä. Talvikaudella Mikko Alatalo harrasti muun muassa jääpalloa. Vuonna 1970 Mikko Alatalo kirjoitti Ylioppilaaksi Tuiran yhteiskoulusta, josta ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat jo keväällä 1960. Alatalon poliittinen tietoisuus heräsi hänen lukioaikaan Teiniliiton toiminnassa. Teiniliitto syntyi nimellä Suomen Oppikoulujen Toverikuntien Liitto oppikoulujen yläluokkalaisten toverikuntien kattojärjestöksi 4.6.1939 ja vuonna 1943 nimi muuttui Ssuomen Teiniliitoksi. Merkittäviksi asioiksi Mikko Alatalolle tulivat luonnonsuojelu, kolmas maailma ja eriarvoisuutta vastaan kamppaileminen sekä kotimaassa että ulkomaillakin.

Juice Leskinen.

Yleisradion TV2:n Ajankohtaisen kakkosen toimittajat televisiossa herättivät yhteiskunnallisia ongelmia ruotivilla teemoillaan Mikko Alatalon halun pyrkiä opiskelemaan Tampereen yliopistoon tiedotusoppia. Vuonna 1970 Mikko Alatalo alkoi opiskella yhteiskuntatieteitä Tampereen yliopistossa ja Ttampereella hän tutustui samoin Juice Leskiseen ja Harri Rinteeseen, joista varsinkin Harri Rinteestä tuli Alatalon pitkäaikainen lauluntekijäparinsa. Mikko Alatalo suoritti yhteiskuntatieteiden kandidaatin paperin vasta vuonna 2011.

Alatalo työskenteli TV2:n ohjelmissa opiskelujensa ohella. Alkuun hän teki Yleisradion TV2:lle lastenohjelmia. Alatalo teki myös toimittajan tehtäviä sanomalehti Kalevassa vuonna 1971. Hän oli TV-uutisten toimittaja kolmen vuoden ajan vuosina 1972-1974. Sittemmin hän päätyi lukioaikanaan ihailemaansa Ajankohtaiseen kakkoseen toimittajaksi ja ohjelman välillä korvanneen Tasavallassa tapahtuu -makasiiniohjelman pariin vuosiksi 1975-1976. Tuohon samaan aikaan nousi hänen Maalaispoika oon -levy valtakunnassa menestykseen ja Alatalo jätti toimittajan työt ajankohtaisohjelmassa. Hänen televisioura kuitenkin jatkui vielä Iltatähti- ja Hittimittari -ohjelmissa toimittajana. Näistä varsinkin Iltatähti oli aikanaan merkittävä ohjelma. Mikko Alatalo juonsi vielä 1980-luvun lopussa MTV3 -kanavalle ohjelmaa Jukebox sekä 1990-luvun alussa hän teki Anna Hanskin kanssa TV2:n musiikkiohjelmaa Rififi. Vuosina 1995-2002 Mikko Alatalo laulatti ihmisiä Tammerkosken sillalla -nimisessä ohjelmassa; samaisessa ohjelmassa vieraili noin 70 kotimaan artistia.

Coitus Int -yhtyeen Mikko Alatalo, Harri Rinne ja Juice Leskinen perustivat vuonna 1971 ja tämän kokoonpanon Mikko Alatalo jätti vuonna 1974. Vaikka Mikko Alatalo jätti Coitus Int -yhtyeen ja yhtye hajosi vuonna 1975, Alatalo teki nimellä Mikko Alatalo & Coitus Inc. Myöhemmin vielä levyjä. Tässä kokoonpanossa oli mukana samoin kitaristi Heikki Johannes Silvennoinen (s. 27.4.1954 Sääminki ja k. 18.12.2024 Pälkäne), jonka yhtye Tabula Rasa teki keikkoja Mikko Alatalon kanssa vuosina 1975-1977. Alatalo kuului samoin vuonna 1977 Harri Rinteen, Juice Leskisen ja Veltto Virtasen muodostamaan underground -henkiseen Välikausitakki -yhtyeeseen, joka ennätti julkaista yhden singlen ja yhden albumin.

Tabula Rasa.

Mikko Alatalo perusti Harri Rinteen kanssa vuonna 1977 kustannusyhtiö ALR -musiikin. Jätettyään taakseen konkurssiin menneen Love Records-levy -yhtiön Alatalo siirtyi Tommi Liuhalan Hi-Hat -levymerkille, jossa häneltä julkaistiin kunnianhimoinen, maaseudusta sekä muuttoliikkeestä kertovan trilogian, Lauluja Siirtomaa-Suomesta. Trilogiaan kuuluivat levyt Yhdentoista virran maa (1978), Iso joki tulvii (1981) ja III tasavallan vieraana (1982). Mikko Alatalo pitää näitä levytyksiään oman uransa parhaina. Alatalo jatkoi näyttelijä Raimo Grönbergin kanssa maalaispoikien tarinaa vuonna 1986 Lähiorapsodiassa (Syntynyt lähiössä) ja Iso jako -kabareessa vuonn 1994, jonka pohjalta tehtiin myös albumi, Herraksi synnytään. Alatalo siirtyi lopulta rokimmasta ilmaisusta kohti iskelmämusiikkia 1970-luvun lopussa. Hän tavoitti suuren kansansuosion neljällä Syksyn Sävel -voittokappaleellaan, jotka olivat Vicky Lee (1978), Rikoo on riskillä ruma (1980), Mummoni ja moukarinheitto (1981) sekä Minna (1986).

Mikko Alatalo on puuhastellut muun muassa mainosmusiikkia ja esimerkiksi ihmissuhdeballadeita, kuten laulu Ihmisen ikävä toisen luo (1980) ja lastenlauluja, luten Känkkäränkkä (1981). Mikko Alatalon levyttämiä hittisävelmiä ovat olleet laulut, kuten Rokkilaulaja, Viivy vielä hetki, Leuhkat eväät ja Tytöt tahtoo pitää hauskaa. Mikko Alatalolle on ojennettu kultalevyt albumeista Maalaispojan rallit (1980), Eläimiä suomalaismetsissä (1981) ja Senaattori ja boheemi (2004), jälkimmäinen albumi on tehty yhdessä Juice Leskisen kanssa. Alatalon pitilähteä vuonna 1981 Esko Koivumiehen (s. 1951) säveltämällä laululla Taitaa tulla kesä Interviisuihin Puolan Sopottiin, mutta tuolloin festivaali peruttiin Puolan poikkeustilan vuoksi.

Mikko Niskanen.

Elokuvaohjaaja Mikko Niskanen pyysi vuonna 1982 Mikko Alataloa ja Harri Rinnettä tekemään musiikkia elokuvaansa Ajolähtö. Samana vuonna Alatalo ja Martti Kalevi ”Masi” Luoma (s. 1956) saivat valtion säveltaidepalkinnon elokuvan nimikappaleesta sekä lauluista Isänmaan toivot ja Jolsa jätkä. Mikko Alatalo on levyttänyt samoin ruotsiksi omia laulujaan albumilla En lantis är jag (1984) ja singlen Stanna lite längre vuonna 2011. Tämä kappale oli ruotsinkielisen Radio Vegan toivelistaykkönen kolme kuukautta. 2000-luvulla Mikko Alatalo palasi juurilleen ja hän teki kolme albumia rakstamaansa kantrimusiikkia, joissa hän jatkoi maaseudun muuttoliikkeen ja maaseudun teemojen käsittelyä. 2000-luvulla Mikko Alatalo on levyttänyt Sulo Eerikki Aittoniemen (s. 11.7.1936 Ikaalinen ja k. 16.6.2016 Tampere) kanssa albumit Hevosmiesten reseptit (2003) ja Harmaa Ferguson (2006) nimellä Suti & Alatalo.

Vuonna 2015 Mikko Alatalo vieraili Mansesterin ”Tampere II” -kappaleella. Vuonna 2019 kappale myi kultaa, jolloin Mansesteri ja Mikko Alatalo luovuttivat kappaleen kultalevyn Tampereen kaupungin pormestari Lauri Matias Lylylle (s. 20.2.1953 Seinäjoki). Petri Nevalainen kirjoitti vuonna 2011 Mikko Alatalosta 280-sivuisen kirjan nimellä Joviaali ilmiö. Tuntematon Mikko Alatalo (Helsinki-kirjat). Elokuussa 2020 ilmestyi Docendon julkaisema, Tuomas Marjamäen kirjoittama 560-sivuinen elämäkertakirja, Hän hymyilee kuin Mikko.

Mikko Alatalon yli 700 levyttämästä laulusta noin 600 laulua on tehty yhdessä Harri Rinteen kanssa. Itse hän on tehnyt noin sata laulua ja Juice Leskisen kanssa yhdessä tehtyjä lauluja on muutamia kymmeniä. Vuonna 2021 opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Suomi-palkinnon Mikko Alatalolle pitkästä ja merkittävästä musiikkiurasta ja musiikkitaiteilijoiden tekijänoikeuksien puolustamisesta. Vuonna 2021 Alatalo julkaisi 70-vuotisjuhlansa kunniaksi tupla-CD:n ja tuplavinyylialbumin sekä kymmenen CD:n boksin, Suomalainen reissupoika (ALRCD-054). Nämä kokoelmat olivat tuottaja-äänittäjä Yrjö Mikael ”Mika” Sundqvistin (s. 22.2.1947 Kihniö ja k. 7.8.2021 Kihniö) viimeisiä miksaustöitä ennen hänen poismenoaan syyskesällä 2021. Musiikkituottaja Tommi Antero Liuhala (s. 1946) masteroi nämä levyt. Vuonna 2021 Yleisradio lähetti dokumenttiohjelman, Maailma, jossa kasvoin, joka kertoo Mikko Alatalon laulujen ja sanoitusten kautta hänen sukupolvensa tarinaa maalta kaupunkeihin. Mikko Alatalolle myönnettiin toukokuussa 2023 musiikkineuvoksen arvonimi.

Mika Sundqvist.

2000-luvulla Mikko Alatalo lähti mukaan politiikkaan kansanedustajana. Hänet valittiin eduskuntaan ensimmäisen kerran vuoden 2003 vaaleissa keskustan edustajana sekä uudestaan vuosina 2007, 2011 ja 2015. Alatalo ei enää asettunut ehdolle vuoden 2019 eduskuntavaaleissa. Vuodesta 2003 Mikko Alatalo on ollut jäsen eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnassa, tulevaisuusvaliokunnassa ja Yleisradion hallintoneuvostossa. Vuodesta 2009 lähtien Alatalo on istunut myös Tampereen kaupunginvaltuustossa. Kausi 2017-2021 jäi Alatalon viimeiseksi samoin kunnallispolitiikassa.

Mikko Alatalo on ollut vuodesta 1995 avioliitossa Seija Alatalon (o.s. Marttila) kanssa. Heillä on kaksi poikaa. Lisäksi Alatalolla on kaksi poikaa aikaisemmasta vuonna 1973 alkaneesta avioliitosta Marja Mattilan kanssa, joka teki itsemurhan vuonna 1992. Kaikki neljä poikaa ovat samoin mukana musiikkibisneksessä. Kalle Alatalo soittaa kitaraa Hauli Bros -yhtyeessä, Aaro soittaa Kormus -bändissä ja Eero Lataus -yhtyeessä. Esikoispoika Jaskan tytär Ronja on näyttelijä.

Ronja Alatalo.

Mikko Alatalo on harrastanut nuoresta asti laskettelua ja hän toimi vuosina 1982-1989 Tahkovuorella vakinaisena hiihdonopettajana sekä samoin hän kiersi pitämässä lapsille hiihtokouluja ympäri Suomen aina 1990-luvulle saakka. Alatalon harrastuksia ovat olleet myös kajakkimelonta ja vuorivaellukset. Vuonna 1999 Alatalo kiipesi suomalaisryhmän kanssa Afrikan korkeimmalle huipulle Kilimanjarolle (5895 metriä). Mikko Alatalo sai julkisuudessa olleiden tietojen mukaan tuomion huumeiden käytöstä jäätyään kiinni Tampereen ylioppilastalolla vuonna 1979.

Arkkitehti Georg Schreck ja Komediateatterin Juhlatalo 

Georg Sckreck.

Arkkitehti Georg Wilhelm Ismael Schreck (s. 25.2.1859 Hämeenlinna ja k. 15.3.1925 Tampere) harjoitti Tampereella merkittävää rakennus-, urakointi- ja liiketoimintaa. Georg Schreckin vanhemmat olivat kruununvouti ja kapteeni Karl Fredrik Wilhelm Schreck (1826-1882) sekä Emilia Elisabet Ottiliana Ladau (1833-1910). Karl Schreck osti vuonna 1859 Pälkäneen Laitikkalasta Joensuun kartanon. Karl Fredrik Wilhelm Schreck osallistui sotilasvuosinaan Krimin sotaan ja Puolan kapinan kukistamiseen. Krimin sota eli itämainen sota käytiin Venäjän sekä Osmanivaltakunnan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Sardinian muodostaman liittouman välillä vuosina 1853-1856. Sotilasuransa ja yliopisto-opintojensa jälkeen Schreck siirtyi kruununvoudiksi.

Tampereen teollisuuskoulu.

Georg Schreck opiskeli itsensä arkkitehdiksi ja valmistui vuonna 1881. Schreck perehtyi sittemmin arkkitehtuuriin ulkomaanmatkoilla, muun muassa Saksaan ja Italiaan tekemillään opintomatkoilla vuosina 1885-1886. Georg Schreck toimi heti arkkitehdiksi valmistuttuaan jonkin aikaa ylimääräisenä arkkitehtina rakennusylihallituksessa. Schreck muutti vuonna 1886 Tampereelle ja hänestä tuli Tampereen teollisuuskoulun lehtori rakennusalan ammattiaineissa sekä myös saman koulun rehtori.

Tampereen raatihuone.

Tammelan koulu.

Vuosina 1882-1885 Georg Schreck toimi opettajana Helsingin Rakennusmestarikoulussa, Tampereen teollisuuskoulun rakennusosastolla vuosina 1886-1915 sekä samaan aikaan koulun johtajana vuoteen 1912 saakka. Schreck suunnitteli muun muassa Tampereen Raatihuoneen (1890), Tampellan juhlatalon (1898), Johanneksen koulun (1898), Teiskon Aunessillan (1899), Tampereen tullikamarin ja pakkahuonerakennuksen (1901), Itämaisen kylmän hallin (1902), Tammelan kansakoulun (1911) Otran talon (1914) sekä Märketin majakan Ahvenanmerellä (1885) ja Vilppulan kirkon (1912).

Tullikamarin pakkahuone.

Johanneksen koulu.

Arkkitehti Georg Schreck perusti yhdessä insinööri L. E. Kjäldmanin ja konttoristi Fredrik Tukiaisen kanssa vuonna 1888 rautakauppa-alalla toimineen Otra Oy:n, joka toimi vuoteen 1918 saakka nimellä Tampereen Rakennuskonttori, ja vuoteen 1937 asti nimellä Oy Tampereen Rakennuskonttori Ab. Myöhemmin rautakaupan osakkaaksi tuli kauppias Anton Hahl (1865-1931), jonka kanssa Georg Schreck johti liikettä menestyksellisesti vuodesta 1897 lähtien. Vuonna 1914 Otran toimitalo valmistui Hämeenkatu 23:een. Georg Schreck omisti Tampereella talon osoitteessa Hallituskatu 25 sekä Ylöjärvellä Pohtolan kartanon. Arkkitehti Schreck toimi kunnallispolitiikassa ja 8.3.1893 Tampereen Kaupunginhotellissa perustetussa Tampereen Teknillisessä Seurassa. Georg Schreck kuului Tampereen kaupunginvaltuustoon jopa 27 vuoden ajan ja hän oli viimeksi valtuutettuna vuonna 1918. Schreck kuului samoin Tampereen kauppaopiston johtokuntaan ja Tampereen teknillisen opiston ja teollisuuskoulun johtokuntiin. Vuonna 1919 Georg Schreck sai Tampereen teknillisen seuran kunniajäsenyyden.

Otran talo.

Vuonna 1893 Georg Schreck avioitui Anna Katariina Forsmanin kanssa. Heidän avioliitosta syntyivät lapset Katri, Erik, Matti, Mary, Kaarlo ja Arne. Kymmen viime vuoden aikana Georg Schreck omisti ja viljeli Ylöjärvellä Pohtolassa sijainnutta maakartanoaan. Aikalaiset pitivät Georg Schreckiä luonteeltaan hiljaisena ja hyväntahtoisena; hän ei myöskään pyrkinyt yhteiskunnallisesti näkyville paikoille. Georg Schreckin ystäväpiiri oli samoin hyvin laaja. Arkkitehti Georg Schreckin pojan Matti Schreckin tyttärentytär, Helsingin Oulunkylässä asuva kirjailija Päivi Tuulikki Tapola (s. 8.10.1953 Helsinki) on kirjoittanut arkkitehti Sschreckin elämäkerran, Rakentajan elämä – Georg Wilhelm Ismael Schreck, 2011.

Tampereen Komediateatterin Juhlatalo.

Uusrenessanssityylinen Tampereen Komediateatterin Juhlatalo – entiseltä nimeltään Tampellan juhlatalo – sijaitsee Tampereella Tampellan kaupunginosassa osoitteessa Lapintie 3. Juhlatalo valmistui vuonna 1897 kaksikerroksiseksi ja talo toimi alun perin Tampellan -yhtiön tiloina. Juhlatalo rakennettiin alkujaan Tampereen Pellava- ja Rautateollisuus Oy:n (Tampella) ja sen henkilökunnan kokousten ja juhlatilaisuuksien pitopaikaksi. Talon rakentamista alettiin suunnitella vuonna 1885 ja juhlatalon varsinainen rakentaminen tapahtui vuosina 1895-1897; käyttöön talo otettiin vuonna 1897. Vuodesta 1994 lähtien juhlatalo on ollut Tampereen Komediateatterin päärakennuksena.

Vuoteen 1925 saakka Tampellan juhlatalossa sijaitsi myös tehtaan ruokala ja sen jälkeen taloon muutti tehtaan poliklinikka. Talossa kokoontuivat muun muassa Tampellan konepajan ja pellavatehtaan soittokunnat, kaksi urheiluseuraa, Konepajan Tempaus ja Pellavatehtaan Riento sekä raittiusseura Aamurusko, josta myöhemmin tuli Tampereen Raittiusseura. Talossa on jossakin vaiheessa toiminut myös kirjasto.

Esko Raipia.

Tapio Parkkinen.

Vuonna 1994 Tampella juhlataloon muutti näyttelijä Esko Juhani Raipian (s. 24.6.1946 Ikaalinen ja k. 21.11.2022 Tampere) ja teatteriohjaaja, käsikirjoittaja ja dramaturgi Tapio Juhani Parkkisen (s. 17.2.1943 Toholampi) vuonna 1991 perustama Tampereen Komediateatteri ja vuonna 1998 juhlatalon omistajaksi tuli Raipian Kiinteistöt Oy. Komediateatterilla on samoin kesäisin käytössä oleva ulkonäyttämö rakennuksen yhteydessä ja vuonna 2009 rakennettiin talon sisäpihalle kesäteatterin yhteyteen vielä Paviljonki -ravintola. Teatterin yhteydessä toimii Suomen Teatteriopisto vuonna 1995; vuoteen 2004 saakka Teatteriopiston nimi oli Tampereen Komediateatterin oppilaskoulu. Syksyllä 2006 valmistui juhlatalon kellarikerrokseen teatterin päänäyttämö, jossa on 256 katsojapaikkaa. Juhlatalon tiloissa järjestetään samoin kokouksia sekä juhla- ja koulutustilaisuuksia. Vuodesta 2026 Tampereen Komediateatterin toisena näyttämörakennuksena juhlatalon lisäksi toimii Hämeenkatu 30:ssä Tuulensuun palatsi, nykyiseltä nimeltään Komediateatterin Palatsi. Tuulensuun talon suunnitteli arkkitehti Bertel Evert Strömmer (s. 11.7.1890 Ikaalinen ja k. 18.4.1962 Tampere).

Komediateatterin Palatsi.

Tampereen ensimmäinen kaupunginjohtaja 

Kaarle Nordlund.

Kaarle Nordlund (s. 24.1.1889 Nakkila ja k. 8.1.1943 Tampere) oli Tampereen kaupungin ensimmäinen kaupunginjohtajan tittelillä valittu kaupunginjohtaja. Aikaisemmin Tamperetta olivat johtaneet pormestarit. Kaarle Nordlund oli Tampereen kaupunginjohtaja vuosina 1929-1943. Puoluetaustaltaan Nordlund oli sosiaalidemokraattisen puolueen jäsen. Kaarle Nordlundin aviopuoliso oli jyväskyläläinen Alli Kässi (1897-1955); heillä oli kaksi yhteistä lasta.

Kaupunginjohtaja Kaarle Nordlund ottaa vastaan presidentti Svinhufvudin hänen tullessa Tampereelle vuonna 1934.

Kaarle Nordlund syntyi Nakkilan Kukonharjan Tynin talossa kiertokoulunopettaja Adam Filemon Nordlundin (1831-1892) ja Euran (entisen Kiukaisten) Panelian kylästä kotoisin olleen Amanda Josefina Karlstedtin (s. 1858) perheeseen. Adam Nordlund toimi Nakkilan kunnallislautakunnan puheenjohtaja sekä Nakkilan kunnan esimiehiä. Kansakoulun jätettyään Kaarle Nordlund työskenteli harjoittelijana Valtionrautateillä vuosina 1907-1914. Nordlund suoritti samalla Vaasan kauppakoulun vuonna 1911. Kaarle Nordlund aloitti vuonna 1914 Jyväskylässä ilmestyneen sosiaalidemokraattisen Sorretun Voiman taloudenhoitajan tehtävät. Nordlund toimi samoin Jyväskylän työväenyhdistyksen puheenjohtajana.

Kaarle ja Alli Nordlund.

Kaarle Nordlund oli syksyn 1917 aikana Jyväskylän vallankumousneuvoston jäsen. Suomen sisällissodan sytyttyä 27.1.1918 hänet vangittiin jo helmikuussa ja toimitettiin heti Kokkolan vankileirin ja Vaasan lääninvankilan kautta kesäkuussa Tammisaaren vankileirille Dragsvikiin. Tammisaaren vankileirillä oli kesäkuussa 1918 yhteensä 8 597 vankia eli 11 prosenttia punavankien kokonaismäärästä. Olot Tammisaaren vankileirillä olivat poikkeuksellisen surkeat ja kuolleisuus oli korkea vankien joukossa. Vankeja kuoli nälkään ja tauteihin kesäkuun ja joulukuun välisenä aikana vuonna 1918 yhteensä 2 873 henkilöä, eli noin joka kolmas vanki. Vankien kuljetus ja vankileirin huono hygienia aiheutti punatautia ja toisintokuumetta ja aliravitsemus lisäsi kuolleisuutta. Sitten kun ruokaa saatiin, niin vangeille tarjottiin ”kalliokalaa” eli lipeäkalaa ja akanoista leivottua leipää, ”murikkaa”, joka rikkoi heidän suolistonsa.

Kaarle Nordlundista tehtiin Tammisaaren vankileirin lääkintämiesten esimies eli pääsanitääri. Elokuussa 1918 Nordlund tuomittiin neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen valtiopetoksen valmistelusta. Kaarle Nordlundin syyksi katsottiin kiihotuskirjeiden laatiminen Sorrettujen Voima -lehteen sekä vallankumousneuvoston jäsenenä hänen katsottiin sekaantuneen yleislakon aikana Jyväskylässä tapahtuneisiin vakivaltaisuuksiin ja ryöstöihin.

Syksyllä 1918 Kaarle Nordlund armahdettiin. Armahduksen jälkeen Nordlund palkattiin Keskenäisen vakuutusyhtiö Turvan johtajaksi Tampereelle. Vakuutusyhtiö Turva oli perustettu vuonna 1910 Tampereella työväestön ja työväenyhdistysten tarpeisiin nimellä Hämeen Työväen Keskinäinen Paloapuyhdistys. Tämä yhdistys oli aikanaan tarpeen, sillä muut vakuutuslaitokset eivät mielellään tai ainakaan kovin halvalla vakuuttaneet paloherkkiä puisia työväentaloja. Vakuutusyhtiö Turvan toiminta keskeytyi sisällissodan seurauksena hetkeksi. Vasta 1930-luvulla vakuutusyhdistyksestä tehtiin yhtiö, jonka nimeksi vaihtui Työväen Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva.

Josef Grönberg.

Kaarle Nordlund valittiin vuonna 1922 sosiaalidemokraattien edustajana Tampereen kaupunginvaltuustoon ja jo seuraavana vuonna hänestä tuli kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja. Vuonna 1929 Kaarle Nordlund valittiin uuden kunnallislain – kaupunkien kunnallislaki (108/1917) tuli voimaan vuoden 1918 alussa - edellyttämään tehtävään Tampereen ensimmäiseksi kaupunginjohtajaksi. Nordlund oli samoin Suomen Kaupunkiliiton varapuheenjohtaja sekä Osuusliike Voiman hallintoneuvoston varapuheenjohtaja. Kaarle Nordlund kuoli pitkäaikaisen sairauden murtamana tammikuussa 1943. Hänet on haudattu Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle, jonka vihki käyttöön 25.7.1880 pappi ja valtiopäivämies sekä Messukylän kirkkoherra Josef Grönberg (s. 19.2.1813 Ylöjärvi ja k. 11.1.1903 Messukylä. Vihkiessään vuonna 1880 Kalevankankaan hautausmaata Mikkolan talossa syntynyt Grönberg julisti jylhästi: ”Tässä teille tamperelaiset on se paikka, jossa ei auta advokaattien temput eikä sikunasihteerien koukut. Täällä kaikki teidän riitanne päättyvät, ei täällä ylimyksiin vedota. Täällä vallitsee Jumalan totuus.”

Kaarle ja Alli Nordlundin hauta on Kalevankankaan hautausmaalla.

 Tampereella juhlittiin lauantaina 8.8.2026

Viime vuonna 95-vuotista taivaltaan juhlinut Tampereen Filharmoninen orkesteri avasi soittokautensa lauantaina 8.8.2026 klo 18 Sorsapuiston yleisölle vapaassa konsertissa. Puistokonserttia olivat mahdollistamassa Tampere Filharmonian lisäksi myös Tampere-talo sekä Tampereen Energia. Konsertin kapellimestarina toimi ylikapellimestari Matthew Halls ja tenorisolistina lauloi Tuomas Katajala. Lauantain puistotilaisuus alkoi jo kello 15-17.40, jolloin S-Wings by DJ Juissi soitteli monille tuttuja pop- ja rockhittejä svengaavina swingeinä ja jouhevina jazzversioina.

Ylikapellimestari Matthew Halls.

Samana lauantaina myös Tampere-talon Muumimuseo oli vapaasti avoinna, sillä siellä vietettiin lapsiperheille suunnattua Muumi – Suuri juhlapäivä -tapahtumaa. Puistoksi 1930-luvulla valmistunut Sorsapuisto on nykyisin 4,2 hehtaarin kokoinen vapaa-ajanvietto sekä virkistysalue Tampereen Tullin kaupunginosassa. Sorsapuiston laitaan Kalevantien ja Yliopistonkadun kulmaan valmistui vuonna 1990 Tampere-talo, jonka suunnittelivat arkkitehdit Esa Erkki Piironen (s. 25.10.1943 Turku) ja Sakari Aartelo (s. 24.8.1941 Pori). Tampere-talon salien akustiikkasuunnittelun teki arkkitehti ja professori Alpo Artturi Halme (s. 17.12.1929 Viiala). Vuonna 2016 valmistui Tampere-taloon uusi laajennusosa. Aikaisemmin Tampere-talon paikalla sijaitsivat teurastamo ja sen jälkeen vuosina 1964-1972 Tampereen eläintarha.

Sorsapuiston alueella sijaitsi vielä 1900-luvun alussa perunapeltoja sekä pieni vaatimaton lähde. Lähde puhkesi pieneksi lammeksi joko vuonna 1902 tai 1903 ja lampea kutsuttiin Tammelanlammeksi. Sorsapuiston välittömässä läheisyydessä sijaitseva Lähteenkatu on nimetty Tammelanlammen paikalla olleesta lähteestä. Vasta 1930-luvun alussa Tammelanlammen ympärille rakennettiin virkistysalue työttömyystöinä. Tammelanlampeen istutettiin 1930-luvulla kesyjä sorsia, minkä vuoksi lampea alettiin kutsua Sorsalammeksi.

Tenori Tuomas Katajala.

Sorsapuisto on vuosikymmenten saatossa ollut lapsiperheiden suosiossa, sillä puistoon on sijoitettu useita lapsille mieluisia leikkipaikkoja. Puistoon perustettiin vuonna 1956 lasten liikennepuisto sekä kahluuallas liukumäkineen. Lasten liikennepuistossa oli samoin käytöstä poistettu junaveturi, joka oli siirretty sinne tarpeettomana Harvialan kartanolta, Janakkalasta. Lasten liikennepuisto siirrettiin 1980-luvun lopulla Kalevan kaupunginosaan.

Tampere Filharmonian puistokonsertin ohjelma oli seuraava:

Johann Strauss: Alkusoitto operetista Lepakko

Giacomo Puccini: Intermezzo oopperasta Suor Angelica

Giacomo Puccini: Cavaradossin aaria E lucevan le stelle (Tähdet loistivat taivaan) oopperasta Tosca

Giuseppe Verdi: Alkusoitto oopperasta Luisa Miller

Ernesto de Curtis: Non ti scordar di me (Älä unohda minua)

Georges Bizet: Musiikkia oopperasta Carmen: Alkusoitto, La Aragonaise, Seguidilla, Habanera

Franz Lehár: Dein ist mein ganzes Herz (Sun on mun sydämein) operetista Hymyn maa (Das Land des Lächelns)

Benjamin Britten: Myrsky (Storm) sarjasta Four Sea Interludes oopperasta Peter Grimes

Pjotr Tšaikovski: Lenskin aaria Kuda, kuda oopperasta Jevgeni Onegin

Pjotr Tšaikovski: Musiikkia baletista Joutsenlampi: Kohtaus, Masurkka, Pienten joutsenten tanssi (Danse des cygnes), Valssi

Sääli vain, etteivät Tampereen kaupungin virkamiehet ja johtajisto ymmärrä ilmeisesti Tampere Filharmonian ja Tampere-talon aivan poikkeuksellisen hienoa arvoa kaupunkimme maineelle. Samana lauantaina kokematon Tampereen pormestari Ilmari Nurminen kutsui kaupungin vieraaksi veronmaksajien rahoja tuhlaten 100 henkilöä ensin Raatihuoneelle syömään ja sen jälkeen Ratinan stadionille seuraamaan Eppu Normaalin päätöskonserttia illalla. Sadan henkilön kutsuminen Tampereen kaupungin vieraaksi maksoi kaupungille kaikkiaan 22 190 euroa. Kutsuvieraiden joukossa vieraslistalla oli useita hallituksen ministereitä sekä kansanedustajiamme. Kutsuvieraista 38 oli vieraiden aveceja.

Hallituksen ministereistä kutsuttuina paikalla olivat valtiovarainministeri Riikka Purra (ps), sisäministeri Mari Rantanen (ps), liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne (ps) ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd). Kansanedustajista kutsuvieraina näyttäytyivät Veijo Niemi (ps), Aleksi Jäntti (kok), Arto Satonen (kok), Sofia Vikman (kok), Marko Asell (sd), Lauri Lyly (sd), Piia Viitanen (sd) ja Sari Tanus (kd). Kansanedustajien ja ministereiden lisäksi paikalla oli myös kuntapomoja, ministeriöiden johtajia, toimitusjohtajia ja tamperelaisia kuntapoliitikkoja.

Pormestari Ilmari Nurmisen (sd) 8. elokuuta isännöimä tilaisuus sisälsi:

• Ruoka- ja juomatarjoilun Raatihuoneella (80 euroa)

• Pääsylipun Eppu Normaalin jäähyväiskeikalle (129,90 euroa)

• Drinkkilipun stadionilla (12 euroa)

Lahjan arvo oli yhteensä 221,90 euroa.

Lähde: Tampereen kaupunki

Kutsuvieraslista:

Aalto-Setälä Sari	toimitusjohtaja, Music Finland
Asell Marko	kansanedustaja (sd)
Auvinen Oskari	kaupunginjohtaja, Kangasala
Damski Juhani	kansliapäällikkö, ympäristöministeriö
Eskelinen Antti	toimitusjohtaja, Tampereen kauppakamari
Essayah Sari	maa- ja metsätalousministeri (kd)
Evilä Tommi	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (kok)
Grann Hanna-Maria	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Heikkinen Tuomas	kansliapäällikkö, Turku
Heinämäki Anna-Kaisa	vetovoima- ja edunvalvontajohtaja, Tampere
Jarva Marko	pormestari, Pirkkala (kok)
Jussila Anne-Mari	kaupunginvaltuuston jäsen (kok)
Jussila Perttu	kaupunginhallituksen 3. varapuheenjohtaja (vihr)
Jäntti Aleksi	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kok)
Järvisalo Vilma	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (vihr)
Kaivonen Kirsi	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Kallio Kalle	kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen jäsen (sd)
Kari Mia	puheenjohtaja, Muusikkojen liitto
Karvonen Minna	pääjohtaja, Kansallisgalleria
Kemppi Saara	tapahtumapäällikkö, Turku
Keskinen Maggie	puoluesihteeri (kok)
Kirkkola Antti	tapahtumajohtaja, Turku
Kuusisto Juha	kaupunginjohtaja, Orivesi
Kuusisto Tiina	suhdetoimintapäällikkö, Tampere
Latvala Mikko	kunnanjohtaja, Vesilahti
Loukaskorpi Johanna	kaupunginvaltuuston jäsen, kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja (sd)
Lyly Lauri	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (sd)
Minkkinen Minna	kaupunginvaltuuston 3. varapuheenjohtaja (vas)
Niemi Esa	puheenjohtaja, Suomen Judoliitto
Niemi Veijo	kansanedustaja (ps)
Nurminen Ilmari	pormestari, Tampere (sd)
Ojala Iina	kaupunkibrändi- ja markkinointijohtaja, Tampere
Ovaska Jouni	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kesk)
Pajari Noora	kunnanjohtaja, Lempäälä
Pesä Perttu	tapahtumajohtaja, Tampere
Piiparinen Pauli	kaupunginjohtaja, Ylöjärvi
Pikka Pauliina	kaupunginjohtaja, Nokia
Porttikivi Ilkka	kaupunginvaltuuston jäsen (sd)
Purra Riikka	valtiovarainministeri (ps)
Ranne Lulu	liikenne- ja viestintäministeri (ps)
Rantanen Mari	sisäministeri (ps)
Rintamäki Juha	ylijohtaja, opetus- ja kulttuuriministeriö
Rissanen Ruut-Maaria	maakuntajohtaja, Pirkanmaa
Saarikko Annika	toimitusjohtaja, YTHS
Saarteinen Saara	tapahtumapäällikkö, Tampere
Salminen Risto	toimitusjohtaja, Teosto
Sangervo Julia	kaupunginvaltuuston 2. varapuheenjohtaja (vihr)
Satonen Arto	kansanedustaja (kok)
Savisaari Lauri	sivistyspalvelujohtaja, Tampere
Savolainen Lotta	toimitusjohtaja, Music x Media
Silvani Benjamin	yhteysjohtaja, Tampere
Tainio Hanna	aluehallituksen puheenjohtaja (sd)
Tanus Sari	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kd)
Tolonen Hannu	erityisasiantuntija, opetus- ja kulttuuriministeriö
Träskbäck Jocka	kaupunginvaltuuston jäsen, kaupunginhallituksen 1. varapuheenjohtaja (kok)
Ujula Jukka-Pekka	kansliapäällikkö, Helsinki
Valtakari Anne	pormestarin sihteeri, Tampere
Viitanen Pia	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (sd)
Vikman Sofia	kansanedustaja, kaupunginvaltuuston jäsen (kok)
Yli-Rajala Juha	konsernijohtaja, Tampere