Mikko Kuustonen & yhtye Laukon kartanolla 17.7.2026
Muusikko ja laulaja-lauluntekijä Ari-Mikko Kuustonen (s. 4.3.1960 Leppävirta) saatiin uuden ja taitavan yhtyeensä kanssa perjantaina 17.7.2026 vieraaksi Vesilahden Laukon kartanoon. Yhtyeessä Mikko Kuustosen lisäksi soittavat Varre Vartiainen (kitara, laulu), Harri Ala-Kojola (rummut), Tuomo Prättälä (kosketinsoittimet) ja Ansku Mellanen (basso). Yhtye tekee tällä kokoonpanolla tänä kesänä viisi keikkaa ja esiintymiset ovat Seinäjoella (9.7.2026), Pori Jazzfestivaaleilla (16.7.2026), Laukon kartano (17.7.2026), Salmelan taidekeskuksessa (1.8.2026) ja Krapin puutarhajuhlilla Tuusulassa (15.8.2026). Varttuneempi musiikkiväki saattaa muistaa Mikko Kuustosen myös olleen mukana sellaisissa kokoonpanoissa, kuten Pro Fide ja Q.Stone.
Mikko Kuustonen syntyi Oravikoskella asustaneeseen Outokumpu Oy:n kaivosmies Olavi ja Aili Kuustosen perheeseen kuudentena eli nuorimpana lapsena. Kotalahden nikkelikaivos toimi vuosina 1959-1987 ja se tuotti etupäässä nikkeliä ja jonkin verran kuparia. Outokumpu Oy:n kaivos työllisti parhaimmillaan yli 300 työntekijää. Kotiäiti Aila oman kodin lisäksi hoiti kaivoskylän apteekkia, joka sijaitsi perheen kodin tuulikaapissa; Leppävirran apteekin sivupisteenä toimineen kotiapteekin ylivoimainen menestystuote oli Hota -pulveri, jota Mikkokin oppi myymään äidin ohjeiden mukaisesti kotiapteekista. Sinisissä pusseissa myytävä Hota oli vahvempaa ja keltaisissa pusseiissa Hota oli miedompaa. Mikko oppi samoin äidiltään sen sosiaalisen taidon, kuinka ihmiset täytyy kohdata.
Mikko Kuustonen sai kesätöitä Outokummun kaivosyhtiöltä ja ensimmäisellä palkallaan hän osti itselleen bongorummut. Kitaransoiton Mikko Kuustonen aloitti 15-vuotiaana opettelemalla kansalaisopiston kitarasoittokurssilla Peikkoäidin kehtolaulun. Mikon sisaruksen hankkivat hänelle nailonkielisen kitaran, jonka mukana seurasi sointutaulukko, josta Mikko opetteli heti muutamia perussointuja. Muuten muusikonuran ensivaiheet olivat takkuisia; Mikko olisi tahtonut mukaan Myrskyvaroitus -bändin harjoituksiin partiokoloon. Bändin muodostivat vuonna 1973 Eki Alava, Kalle Pitkäkangas ja Tapsa Supinen. Mikko seisoi usein harjoitustilan oven takana, mutta pojat eivät aukaisseet Mikolle ovea harjoituksiin.
Iltarippikoulun päätyttyä Mikko Kuustonen jäi seurakunnan toimintaan mukaan, joka tarjosi samalla lohtua perheen äidin sairastuttua syöpään. 30.10.1976 Aili Kuustonen menehtyi syövän uuvuttamana ja Mikko Kuustonen jäi kaksin eläkkeellä olevan isänsä kanssa. Musiikki alkoi merkitä Mikko Kuustoselle yhäti enemmän; hän alkoi kitaran kanssa kehitellä sointukiertoja ja löysi itsensä vähitellen omia lauluja tekemässä. Hän tutki tuolloin mm. Tuomas Anhavan kääntämiä tankarunoja sekä Kahlil Gibranin Profeetta -teosta. Veljensä Heikki Kuustosen lainaamilla rahoilla Mikko Kuustonen osti paremman kitaran itselleen. Kitarakaupoilla he kävivät yhdessä ystävänsä Seppo Suhosen kanssa ostamassa samanlaiset kitarat, kuitenkin sillä erolla, että Mikon kitara oli 12-kielinen. Pian heillä oli koulukavereiden kanssa perustettu bändi.
Outokumpu Oy:n kaivosyhtiöltä bändi sai käyttöönsä vanhan kivinavetan päädyssä sijainneen harjoitustilan, jota bändi alkoi kutsua Koloksi. Kanamunakennot seinillä paransivat akustiikkaa harjoitustilassa. Bändin ohjelmisto alkoi rakentua gospellauluilla ja seurakuntakin kustansi heille tarpeeseen pienet PA-laitteet. Bändin nimeksi otettiin raamatullises nimi, Nehemia. Mikon ensimmäinen julkinen esiintyminen laulajana oli kotikylän traagisen tapahtuman yhteydessä, jossa yhdeksänvuotias Petri Ylönen oli koulutiellä jäänyt auton yliajamaksi; Mikko Kuustonen lauloi Ylösen muistotilaisuudessa.
Abivuonna bändi päätti tehdä demoäänitteen muistoksi, kun sen jäsenet kuitenkin hajaantuisivat lukion jälkeen omille teilleen. Äänityspaikaksi tarjottiin Prisma -studiota Vantaalla, jonka omisti pieni kristillinen kustantamo. Kustantamo yllättäen tarjosi Mikko Kuustoselle oman soololevyn tekemistä. Mikko Kuustonen oli musiikkialalla vielä sangen kokematon, joten hän testasi demokasettia soittamalla sitä koulussa musiikkitunnilla luokkakavereilleen. Koulussa vieraili gospelyhtye Pro Fide pitämässä oppilaskonserttia. Mikko vaikuttui tämän bändin ammattimaisesta otteesta musiikin tekemiseen. Joroisten kirkossa Mikko Kuustonen kävi Pro Fiden konsertissa ja konsertin jälkeen Mikko rohkaistui juttelemaan sakastissa bändin jäsenten kanssa. Hän kertoi tarvitsevansa apua kappaleidensa kanssa levytykseen. Samoin hän soitti uudella kasettinauhurillaan demokasettiaan. Ainoa kommentoija yhtyeestä oli rumpali Jukka Bonsdorff, joka tiedusteli mitä Kuustonen oli maksanut uudesta kasettinauhuristaan.
Mikko Kuustonen poistui Joroisten kirkosta lievästi hämmentyneenä. Pro Fiden liideri, pianisti Juha Kela juoksi kuitenkin Mikko Kuustosen kiinni. Hän halusi Mikko Kuustosen puhelinnumeron ja hän lupasi palata pian asiaan. Ylioppilaskirjoitusten päätyttyä Juha Kela lunasti lupauksensa soittamalla yllättäen Mikolle ja tarjoamalle tälle bändissään vapautuvaa laulajan paikkaa. Mikko Kuustosen hän pyysi koelauluun Suomen Raamattuopistolle Kauniaisiin, viidennen herätysliikkeen päämajaan ja Pro Fiden taustajärjestön kotiin. Mikko Kuustonen sai kiinnityksen Pro Fideen ja syksyllä 1979 hän myös muutti Kauniaisiin asumaan Raamattuopiston asuntolaan. Keikkoja bändillä oli paljon – jopa neljä päivän aikana keikkojen ollessa mm. kouluilla, varuskunnissa ja vankiloissa – ja samalla hänen täytyi käydä puolivuotinen Raamattuopiston peruskurssi, jotta hän saisi valmiuksia evankelioimistehtäväänsä yhtyeessä.
19-vuotiaana Mikko Kuustonen teki ensimmäisen soololevynsä, Jää kuuntelemaan, Pro Fide -yhtyeen avustuksella. Muusikko Anssi Kelan isä, Juha Kela toimi albumin taiteellisena tuottajana. Levyllä soittaa saksofonia kapellimestarina sittemmin tunnettu Osmo Vänskä. Mikko Kuustonen sävelsi ja sanoitti kaikki albumin yksitoista kappaletta ja Juha Kela vastasi kappaleiden sovituksista.
Laukon kartanon keikka laskettiin sisään Mikko Kuustosen vuonna 1994 levyttämällä kappaleella Tanssi sisko tanssi. Ensimmäisen setin toisena kappaleena yhtye soitti Mikon oman kappaleen Vielä vähän aikaa, jota seurasi Abrakadabra, samannimiseltä Mikko Kuustosen albumilta vuodelta 1992. Mikko Kuustonen ehti jo kuuluttaa tulevaksi pari blueskappaletta, mutta rumpali Harri Ala-Kojolan ehdotuksesta yhtye yhteistuumin soittikin Auroran. Tämän jälkeen Mikko rohkaisi Tuomo Prättälää improvisoimaan sanat johonkin tunnettuun ja huuliharpulle sopivaan sävellajille tarjottavaan bluessävelmään. Perään bändi soitti toisenkin bluessävelmän Mikon laulaessa englanniksi. Omat väkevät soolonsa soittivat sekä Tuomo Prättälä ja Varre Vartiainen. Uusi soulversio Mikon omaelämäkerran liitteenä olevalta cd-levyltä Pysyn tässä -kappaleesta irtosi bändiltä seuraavaksi. Ennen konsertin väliaikaa ensimmäisen setin viimeisenä kappaleena yleisö kuuli Jään sisälle. Mikko kuulutti: ”Jaksatteko vielä? Jos otetaan vielä yksi biisi ja pidetään sitten pieni tauko, koska mun henkilökohtainen lääkäri vaatii niin. Meiltä otetaan verikokeet tuolla. Täähän on kaikki silkkaa hämäystä; mä olen täällä Kelan tuella ja nää on omaishoitajia, nää tyypit. Mut omaishoitajiks’ soittavat yllättävän hyvin!”
Toinen Laukon setti lähti liikkeelle Mikon kappalella Hyvällä tuulella. Seuraavaksi sukellettiin lattarirytmeihin biisillä Ei kyyneltäkään. Tämä kappale näki päivänvalon vuonna 2000 Mikko Kuustosen albumilla Atlantis. Enkelit lentää sun uniin -kappale sai uuden Varre Vartiaisen hienona sovituksen ja ilmaa siipiensä alle, jossa soolo-osuutensa saivat sekä Tuomo Prättälä koskettimilla ja Mikko Kuustonen huuliharpulla. Uudemmasta Mikon tuotannosta esiteltiin seuraavaksi Elävien kirjoissa. Jälleen poimittiin vanhempaa Mikon sävellystä esille vuodelta 1994, kun bändi soitti Taikurin. Töölönlahden rantaan kuljetettiin rauhallisempaan tunnelmaan kappaleella Talvipuutarha, jonka Mikko taltioi omalle soololevylleen, Hietaniemi, vuonna 2007. Vartiaisen modernisoima versio sai käsittelyn kappaleelle Kaktusviinaa, jossa Varre soitti mainion soolon kitarallaan sekä Mikko Kuustonen huuliharppusoolonsa. Yhdestoista hetki -kappale soitettiin seuraavaksi; kappale löytyy albumilta Seepra varjo vuodelta 1997. Setti päättyi kappaleeseen, Onnen tyttö, kappale on vuodelta 1996 albumilta Siksak. Ylimääräisenä kappaleena yleisöstä pyydettiin vielä Mikko Kuustosen laulu, Taivas varjele, joka kappale löytyy Mikon soololevyltä Musta jalokivi vuodelta 1991.