Hillel Tokazier (10. osa)

Hillel Tokazier.

Aikanaan Hillel Tokazier sai kielikurssinsakin suoritettua ja sen jälkeen hän ryhtyi koulutustaan vastaavan päivätyön etsintään. Vielä tuolloin Israelissa hän ei ajatellut heittäytyvänsä yksin ammattimuusikon työn varaan. Alkuun työn löytäminen ekonomina ei ollut helppoa, mutta hän pääsi kuitenkin töihin suureen pankkiin. Ensin Bank Leumin kurssilla opiskeltiin pankkitermejä hepreaksi sekä annettiin pankkivirkailijalle tarvittava koulutus. Kaikki kurssin suorittaneet pääsivät myös Bank Laumin sivukonttoreihin töihin. Hillel Tokazier sai kurssin jälkeen työpaikan aivan Tel Avivin keskustan pääkadulla Dizengoffin varrella sijainneessa suuressa pankkikonttorissa. Tästä käynnistyi hänen reilun neljä vuotta kestänyt pankkiura.

Pankin työpäivä oli sellainen, että aamupäivä työskenneltiin keskipäivän pari tuntia kestävään siestaan saakka. Iltapäivällä työnteko jatkui jälleen puoli kuuteen saakka illalla. Aamulla Hillel pakkasi töihin lähtiessään jo soittimet autoonsa, jotta hän pääsi pankista suoraan soittokeikoille, jotka kestivät kello seitsemästä yleensä yhteen saakka yöllä. Soittimia ei kuitenkaan uskaltanut jättää yön ajaksi autoon, joten joka ilta hänen täytyi kantaa soittimet Ramat Ganin esikaupungin vuokra-asuntonsa neljänteen kerrokseen – talossa ei teitenkään ollut hissiä, joten kuntosalillakaan ei varsinaisesti täytynyt käydä kuntoa kohentaakseen.

Pankkimaailma ei täysin vastannut Hillel Tokazierin odotuksia. Hän sai paljon käyttää kielitaitoaan, etupäässä englantia. Lisäksi hän tarvitsi myös saksaa ja jiddišiä. Pelkästään pankin oma henkilökunta oli jo niin kansainvälistä, että kielitaitoa tarvittiin päivittäin. Pankkivirkailijoissa oli paljon holokaustin kokeneiden jälkeläisiä. Näille maksettiin Saksasta sievoisia summia korvauksia kärsimistään kokemuksista. Hillel Tokazierin työpaikka pankissa oli valuuttaosastolla. Dollarilla oli tuolloin kaksi kurssia: pankin kurssi ja kadun rahanvaihtajien maksama kurssi, joka oli parempi. Jerusalem Post -lehden takasivulla listattiin molemmat päivän kurssit.

Puolentoista vuoden päästä Hillel Tokazier sanoutui tästä pankista irti ja siirtyi hieman pienemmän pankin, Bank Discountin, tuontiosastolle. Tämäkin pankki sijaitsi aivan Tel Avivin ydinkeskustassa. Tässä pankissa hänen työaikansa oli kahdeksasta iltapäivä kolmeen saakka, joten nyt jäi hieman aikaa muullekin elämälle. Aluksi hän työskenteli tullauspapereiden parissa turkinjuutalaisen kaverinsa kanssa. Myöhemmin hänet siirrettiin asiakaspalvelutehtäviin. Pankki maksoi etuna työntekijöilleen ns. kolmannentoista kuukauden palkan sekä vaaterahaa. Palkka nousi automaattisesti joka vuosi, eikä palkka ollut riippuvainen työsuorituksesta. Silloin kun Hillel Tokazier työskenteli pankkialalla Israelissa elettiin öljykriisin aikaa ja joka paikassa kehotettiin säästämään polttoaineita. Hillel Tokazierkin kulki työmatkojaan kimppakyydeillä tai busseilla.

Talous oli tuohon aikaan hyvässä kunnossa Israelissa. Emigranteilla oli kolmen vuoden aikana etu ostaa useita tavaroita verovapaasti. Monet käyttivät etua hyväkseen ja hankkivat esimerkiksi auton ja kodinkoneita. Autoissa oli verovapauden merkkinä rekisterikilven alla valkoinen laatta merkkinä verovapaudesta. Tämä aiheutti luonnollisesti kateutta israelilaisissa, mutta myös poliisit olivat hieman hanakampia sakottamaan liikennevirheistä. Emigrantteja koski myös vapautus matkustusverosta kolmen vuoden ajan. Tietyin perustein oli myös mahdollista saada jatkoaikaa tähän ja sitä miehet usein hakivatkin; vapautuksen loputtua tuli miehille usein kutsu armeijaan. Hillel Tokazierkin hki tätä lykkäystä sillä perusteella, että hän joutui huolehtimaan omista sairaista vanhemmistaan.

Noga -kahvila Tel Avivassa.

Paikalliset muusikot kokoontuivat kaupungin keskustan Noga -kahvilassa päivisin siestan aikaan. Siellä koottiin uusia yhtyeitä ja sovittiin keikkojen tuurauksista. Phantoms -orkesteri alkoi olla jo tiensä päässä, sillä Chubby, Uri ja Hillel Tokazier suunnittelivat jättävänsä yhtyeen; he eivät olleet tyytyväisiä saamiinsa soittopalkkioihin ja kun asiat neuvottelujenkaan jälkeen eivät olennaisesti muuttuneet, he jättivät yhtyeen.

Hillel Tokazier tutustui Nogassa puolanjuutalaiseen basistiin, Ryzhiekiin, joka soitti silloin Mispacha -nimisessä rockbändissä. Mispacha nimi tarkoitta perhettä. Basistin kutsumana Hillel Tokazier lähti heidän bändiään katsomaan Moadon Haomanim -nimiseen yökerhoon. Yökerho sijaitsi keskellä teollisuusaluetta ja se oli varsinkin työläisnuorison suosittu bilepaikka. Keikko oli kaikin puolin onnistunut ja Hillel Tokazier sai illan päätteeksi tarjouksen Ryzhiekiltä ja egyptinjuutalaiselta kitaristi Aaronilta liittyä bändiin soittajaksi. Bändissä soittivat myös marokonjuutalaiset rumpali Michael ja kitaristi Roni. Bändin laulusolisti oli intianjuutalainen Yosi, lyhyt kikkaratukkainen laulaja, jolla oli mielettömän kova ääni; hän lauloi kuin Deep Purplen Ian Gillan. Siksi bändi soittikin mielellään paljon Deep Purplen, Led Zeppelinin ja Grand Funkin kappaleita keikoilla.

Keith Emerson.

Jon Lord.

Uudessa rockbändissään Hillel Tokazier pääsi nyt toteuttamaan rock-urkurin haaveitaan. Bändin harjoitukset pidettiin surkeassa sementtiparakissa irakin- ja marokonjuutalaisten vaatimattomalla asuinalueella Tel Avivin ulkopuolella. Hillel Tokazier oli kuunnellut jo ennenkin paljon Keith Emersonin ja Jon Lordin urkujensoittoa. Nyt hän kopioi Fireball -levyltä joitakin Deep Purplen Jon Lordin urkusooloja keikkaohjelmistoonsa. Hän kuunteli samoin hollantilaista Exception -yhtyettä ja heidän versioitaan taidemusiikkikappaleista rocktyylillä soitettuna. Kuuntelussa olivat Brian Auger ja Jimmy Smith, mutta itsekseen hän harjoitteli joitakin Johann Sebastian Bachin kappaleita. Myös Procol Harum oli suuri esikuva hänelle musiikillisesti. Tuon aikakauden muotisoitin oli Hammond B3 -urut. Mispacha -bändin kokoonpano pysyi kasassa puolisentoista vuotta, mutta lopulta sen tarina päättyi keikkojen vähyyteen.

Vähitellen alkoi Carmelan ja Hillel Tokazierin suhde myös syventyä Israelissa. Välillä he jopa seurustelivat, mutta välillä olivat erikseen. Suhde muuttui kuitenkin kiinteämmäksi, kun Hillel Tokazier pääsi omien sukulaistensa luota muuttamaan omaan asuntoon. Asunnon hän hankki yhdessä Israeliin jo aikaisemmin saapuneen ystävänsä Gido Nemeksen kanssa, mutta jo kolmen viikon päästä Gido muutti Etelä-Afrikasta tulleen vaalean juutalaistytön perheen luokse asumaan. Carmela ja Hillel kävivät muutaman kerran vuodessa parin viikon matkoilla Suomessa tapaamassa perheitään.

Toivo Jalmari Särkkä.

Hillel Tokazier ei ollut ollut Carmelan perheelle kaikkein ihanteellisin vävyehdokas muusikkuutensa vuoksi. Molempien nuorien perheet toivoivat, että Hillel Tokazier olisi jättänyt soittotyöt ja kekittynyt vain ekonomin töihin. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että Carmelan isä oli Jakob (Jaakko) Furman (s. 14.5.1924 Helsinki ja k. 27.6.2012), joka itse nuorempana toimi viihdealalla. Furmanin perhe saapui Puolasta Suomeen, jossa Jakob syntyikin. Jo nuorena ”ihmelapsena” Jakob esiintyi stepaten Erkki Ahon orkesterin edessä 1930-luvulla. Vuonna 1938 Jaakko Furman oli Suomen steppimestari. Vuosina 1939-1940 Jakob Furman näytteli Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa ja maisteri Toivo Jalmari Särkkä (alk. Toivo Hjalmar Silén, s. 20.11.1890 Mikkeli ja k. 9.2.1975 Helsinki) keksi hänelle taiteilijanimen Jaakko Vuorenmaa.

Jaakko Furman soitti rumpuja oma orkesterinsa lisäksi myös Laila Kinnusen, Pirkko Mannolan ja Herbert Katzin orkestereissa. Ammattimuusikon ura houkutteli Jaakko Furmaniakin, mutta vaimo vastusti hanketta. Furman hankki itselleen ammattivaatturimestarin pätevyyden ja perheellä oli Helsingin Uudenmaankadulla naisten kappaliike Atelier Furman ja hänen vaimonsa myös työskenteli oman veljensä naistenvaateliikkeessä. Sodan aikana Jaakko Furman toimitti ruotsinkielistä jazz-lehteä, joka ilmestyi ensin nimellä Swing, mutta vaihtoi myöhemmin nimeksi Yam. Jaakko Furman sai vuonna 1994 Suomen Jazzliiton Andania -palkinnon.

Jakob "Jaakko" Furman.

Vuoden oleskeltuaan Israelissa alkoi Bertha -äiti kysellä pojaltaan, aikoiko tämä kihlata Carmelan. Tuohon aikaa nuorenparin monet tuttavat myös kihlautuivat ja hekin päättivät kihlautua. He viettivät Israelissa sangen vilkasta sosiaalista elämää. Hillel Tokazierin sisar asui miehensä Elis Nemesin kanssa myös Israelissa, sillä Nemes johti Haifassa suomalaista paperitehdasta. Heillä oli myös tiivit välit Carmelan serkun, Mikaelan ja tämän uruguaynjuutalaisen miehensä Felipen kanssa. Paljon oli muitakin suomenjuutalaisia, jotka asuivat tuolloin Israelissa.

Juutalaisten synagoga Helsingissä.

Hääjuhla heillä oli tammikuussa 1972 Helsingin juutalaisessa synagogassa. Molempien perheet saatiin näin tyytyväisiksi. Nuoripari suunnitteli jäävänsä pysyvästi Israeliin, sillä siitä oli myös taloudellista hyötyä perheelle. Verohelpotusten lisäksi nuoripari sai myös hyvin edullista pankkilainaa. Lainalla ja apen antamalla lahjoituksella nuoripari sai hankittua pienen kolmion uudesta talosta Herzliyan merenpuoleisesta kaupunginosasta, jossa oli mm. paljon hotelleja sekä suurlähetystöjä. Asunnosta oli upeat näkymät alas laaksoon ja meri oli vain puolen kilometrin päässä.

Hillel Tokazier (9. osa) 

Hillel Tokazier.

Omat vanhemmat toivoivat Hillel Tokazierin valitsevan itselleen juutalaisen aviopuolison. Hän ei kuitenkaan pitänyt tässä asiassa mitään erityistä kiirettä, sillä musiikki oli varmasti hänen elämänsä tärkeimmällä sijalla. Omasta mielestään Hillel Tokazier aloitti seurustelunsa varsin myöhään. Ujona poikana hänellä ei ollut vakituisia tyttöystäviä pitkään. Kävi silläkin lailla, että eräs juutalainen tyttö kiinnostui Hillel Tokazierista. Vieläpä Bertha -äiti yllytti poikaansa tutustumaan tähän juutalaistyttöön. Suhteesta ei sittemmin tullutkaan mitään, mutta tämän juutalaistytön välityksellä Hillel Tokazier kohtasi tulevan vaimonsa ja lastensa äidin, Carmelan. Carmela lähti kesken lukion Israeliin opiskellakseen siellä irsensä lasten sairaanhoitajaksi. Carmelan käydessä Suomessa he tapasivat toisensa ensi kerran ja alkoivat käydä yhdessä juutaisissa juhlissa. Suomessa Carmela vietti siitä lähtien kaikki kesälomansa ja nuoripari kirjoitti kirjeitä ahkerasti toisilleen. Hillel Tokazier kävi myös kerran katsomassa Carmelaa Israelissa.

Oman opiskelunsa loppuvaiheessa Hillel Tokazier alkoi työstää ajatusta Israeliin lähdöstä, kun varsinkaan soittomarkkinoilla ei ollut juuri silloin mitään kovin ihmeellistä tarjolla. Carmelan kanssa seurustelu ei ollut äitynyt vielä kovin vakavaksi, joten se ei näyttäytynyt ainakaan tärkeimpänä syynä Israeliin lähtöön. Enemmänkin häntä tuntui kiinnostavan Israelissa tapahtuvat muutokset, kuten näyttävä maahanmuutto eri puolilta maailmasta. Hän halusi itse kokea millaista olisi asua ja elää juutalaisessa valtiossa valtaväestön parissa, jossa ei tarvitse perustella juutalaista uskoaan tai identiteettiään.

Suvusta oli menetetty holokaustin aikana kaikkiaan 55 henkilöä ja ajallisesti 1960-luvun lopussa näistä karmeista tapahtumista oli kulunut vasta 15 vuotta. Maailmanlaajuisesti juutalaset suhtautuivat hyvin epäluuloisesti Saksaan, mutta kotimaamme suomenjuutalaisilla suurin pelko kohdistui Neuvostoliittoon ja sen toimintaan. Juutalaistemme pelot pohjautuivat vuosisatoja jatkuneisiin vainoihin Venäjän maalla, Baltiassa sekä useissa Itä-Euroopan maissa. Toisen maailmansodan jälkeenkään nämä vainot eivät päättyneet. Jakob Tokazierin serkun perhe Latvian Riiassa oli jatkuvassa kontrollissa ja seurannassa kunnes heidän sallittiin vuonna 1971 muuttaa Israeliin. Hillel Tokazierin serkku, diplomaatti René Nyberg kuvailee tätä Jungmanin perheen kohtaloa mainiosti kirjoittamassaan kirjassa, Viimeinen juna Moskovaan.

Kekkoslovakian aikana presidentti Urho Kaleva Kekkosen (s. 3.9.1900 Pielavesi ja k. 31.8.1986 Helsinki) Neuvostoliitosta tilaaman noottikriisin myötä vuonna 1961 monet juutalaiset Suomessa pelästyivät todella pahasti tapahtumien mahdollisia kulkuja. Heidän keskuudessaan syntyi jopa pienimuotoinen muuttoaalto Ruotsin ja Israeliin pois kauemmaksi Neuvostoliiton vaikutuspiiristä. Itse asiassa koko 1960-luvun ajan juutalaisa nuoria houkuteltiin ja suorastaan värvättiin Israeliin siirtymään. Suomen juutalaiseen seurakuntaan jopa perustettiin tätä varten nuorisoseura, Hanoar, sekä akateeminen juutalainen kerho. Nuorten juutalaisten ryhmä – johon Hillel Tokazerkin kuului – suunnitteli vakavasti 1960-luvulla oman Kibbutz Finlandian perustamista Israeliin. Tämä Kibbutz-hanke kuitenkin kuivui kokoon, sillä yleinen poliittinen tilanne kuitenkin rauhoittui sen verran tuolloin. Tottakai näissä hankkeissa oli tunnistettavasti mukana aimo ripaus nuoruuden intoa, koska asiat olivat ajankohtaisia juuri tuolloin juutalaisnuorille.

Myös Hillel Tokazier koki itsensä osaksi 1960-luvulla käynnistynyttä muuttoliikettä; hän koki jopa velvollisuutena lähdön rakentamaan ainoaa oikeaa juutalaisten kotimaata, Israelia. Samalla hän myös toivoi pystyvänsä oman juutalaisuutensa vahvistamiseen. Aajatuksena oli samoin kasvattaa omat mahdollisesti tulevat lapset Israelissa juutalaisiksi. Hieman hänelle oli haikeaa luopua suomalaisista muusikkoystävistä, mutta lohtuna matkalla oli myös tieto siitä, että useat hänen nuoruuskaverinsa olivatkin jo muuttaneet Israeliin.

Annikki Tähti.

Laila Kinnunen.

Ensimmäisen asumuksensa Israelissa Hillel Tokazierille järjesti äidin veli, Tampereelta Israeliin muuttanut eno Abraham Portnojn omasta kodistaan Tel Avivin hienostokaupunginosasta. Heti alkoi ahkera, viisi kuukautta kestänyt kielikurssi, jonka aikana hän opetteli puhumaan, kirjoittamaan sekä lukemaan mahdollisimman hyvää heprean kieltä. Suomessa jo aikaisemmin hankitun hyvän pohjan vuoksi tämä kieliurakka onnistui kelvollisesti. Soittotöihinkään ei tullut pitkää taukoa, sillä ne käynnistyivät välittömästi hänen tultua Tel Aviviin. Suomesta muuttanut basisti Harry Scheiman oli soittanut suomalaisissa huippuorkestereissa aikanaan, kuten mm. säveltäjä ja muusikko Erkki Olavi Melakosken (s. 5.1.1926 Turku ja k. 6.4.1997 Helsinki) Kuukauden suositut -tv-ohjelman yhtyeessä vuonna 1967, jolloin ohjelman vakisolistina nähtiin Laura Annikki ”Laila” Kinnunen (vuodesta 1971 Mišiċ, s. 8.11.1939 Helsingin maalaiskunta ja k. 26.10.2000 Heinävesi). Erkki Melakosken varmasti tunnetuin sävellys lienee Balladi Olavinlinnasta, jonka Aira Annikki Tähti (vuosina 1959-1978 Tähti-Tiensuu, s. 5.12.1929 Helsinki ja k. 19.6.2017 Vantaa) lauloi levylle vuonna 1956. Harry Scheiman järjesti Hillel Tokazierille kiinnityksen Phantoms-tanssiorkesteriin, jota johti trumpetisti-laulaja Henry Kadosh, joka esiintyi taiteilijanimellä Henry Kord.

                                                        Onni Gideonin orkesterin kuvassa oikealla Harry Scheiman.

Israelissa oli ollut hyviä rockbändejä, mutta juuri tuolloin rockmusiikki ei ollut vallan kovassa huudossa. Jazzmusiikkia kuuli aika paljon, mutta jazz ei ollut vielä Hillel Tokazierille niin läheistä. Henryn bändi soitti jazzklubilla Tel Avivissa, jossa Hillel Tokazier kävi usein bändiä kuuntelemassa. Yhtyeessä soitti tuolloin pianoa Dani Gottfried, joka innosti enemmän häntä jazzmusiikin pariin. Hillel Tokazier hankki heti hyvät italialaiset Prestige-sähköurut ja siihen Elkatone vahvistimen. Hankittavaksi tuli heti myös verovapaa auto, joka oli Saab-merkkinen farmariauto. Auton maksun hän hoiti osittain vanhempien rahallisella tuellaan ja osin osamaksulla. Auto oli keikkamuusikon työväline, jolla kuljetettiin soittimet ja kuljettiin keikkamatkat.

Varsinkin alkuun Hillel Tokazierilla oli paljon keikkoja eri puolilta maailmaa tulleiden juutalaisten bar mitsva -juhlissa sekä häissä. Nyt hän pääsi näkemään monia erilaisia juutalaisia kulttuuritapoja, jotka aina vähän vaihtelivat sen mukaan, mistä päin juutalaiset olivat saapuneet Israeliin. Samalla tämä tarkoitti tietenkin, että hänen piti omaksua paljon erilaista juutalaista kansamusiikkia tilaisuuksia varten. Koko ajan Israelin alueella oli asustanut vähemmistönä juutalaisia, mutta kova muuttoliike alueelle kävi vuosina 1880-1903, kun suuri joukko juutalaisia saapui maanpakoon Venäjän pogromeja eli juutalaisiin kohdistettuja väkivaltaisia vainoja. Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948 sinne alkoi kulkeutua valtavasti holokaustista selviytyneitä juutalaisia sekä hieman myöhemmin Pohjois-Afrikan mantereen juutalaisia. Paljon muutti juutalaisia myös Pohjois- ja Etelä-Amerikan valtioista, kuten esimerkiksi Argentiinasta.

Lentävänä mattona tunnettiin Jemenistä tapahtuva juutalaisten maahanmuutto. Israelin viranomaiset halusivat toteuttaa sen hyvin nopeasti. Myös Henry Kordin yhtyeessä soitti kaksi jemeniläissyntyistä veljestä, Chubby ja Uri. He ystävystyivät helposti Hillel Tokazierin kanssa ja Hillel Tokazier vieraili usein veljesten kotona, jossa perheen isä poltti istualtaan eteisessä valtavan suurta vesipiippua. Kahvi tarjoiltiin maustettuna kitkerällä kaardemummaa muistuttavalla hawaij-mausteella ja tee tarjoiltiin minttulehtien keralla.

Yhtyeelle Henry Kord maksoi palkat toimen mukaan. Itselleen hän pidätti myyntiprovision, sillä keikkamyynti kulki hänen kauttaan. Yhtyeessä korkeinta palkaa nautti basisti-laulaja Chubby, joka lisäksi omisti yhtyeen käyttämät äänentoistolaitteet ja huolehti myös niiden kuljetuksesta. Hillel Tokazier sai ainakin alkuun vähemmän palkkaa kuin muut soittajat ja sen Henry Kord perusteli sillä, että hän oli tullut yhtyeeseen viimeksi. Rumpuja soittaneelle Urille Henry maksoi myös nuoren iän vuoksi samaa palkkaa kuin Hillel Tokazierille.

Yhtye soitti täysin samalla kokoonpanolla puolentoista vuoden ajan. Esiintyessään yhtyeen soittajilla oli yhteläinen esiintymisasu. Tummat puvut oli teetetty mitoilla marokkolaisella räätälillä ja asuun kuuluivat valkoiset sekä pilkulliset kauluspaidat. Orkesterin ohjelmisto sisälsi erilaista tanssimusiikkia sekä israelilaista kansanmusiikkia. Tuon aikakauden muotikappaleita olivat muun muassa sellaiset kappaleet kuten Shadow of Your Smile, Love Story ja Speak Softly Love, jonka suuri yleisö muisti elokuvasta Kummisetä ja jonka säveltäjä oli italialainen Nino Rota (oik. Giovanni Rota Rinaldi, s. 3.12.1911 Milano ja k. 10.4.1979 Rooma). Hillel Tokazier oppi tuona aikana soittamaan paljon israelilaisia kappaleita; hän piti ohjelmistosta myös tarkkaa kirjanpitoa. Ohjelmistossa oli enimmillään peräti 700 kappaletta.

                                                                                            Nino Rota.

 Statista ja Newsweek-lehti listasi maailman sairaalat

Sairauden hoitoon tarvitsevan valinta sairaalasta ei ole välttämättä lainkaan helppo valinta, sillä valitettavasti hoitovirheitä tapahtuu laadukkaissakin hoitolaitoksissa ihmisten tekeminä. Hoito on aina yhtä hyvää, kun on hoitolaitoksen heikoin lenkki. Sairaalan valinta on hoidettavalle tai hänen omaiselleen harvoin yksinkertainen päätös. Päätös hoitavasta sairaalasta saatetaan joutua tekemään yllättävässä kiireessä ja täydellisen epävarmuuden tilassa, kun epätavalliset oireet tai vaikea diagnoosi  ahdistaa  potilasta täysin äkkiarvaamatta. Tämän vuoksi luotettava ja riippumaton opastus siitä, mistä potilas löytää kulloinkin korkealaatuista lääketieteellistä hoitoa vaivaansa, voi olla enemmän kuin tärkeää. Mikäli henkilö etsii hoitoa itselleen tai läheiselleen, selkeät tiedot ennustettavasta hoivasta voivat parhaimmillaan auttaa heitä saavuttamaan parhaat mahdolliset hoitotulokset. 

Statistan pääkonttori Hampurissa 

Maailmanlaajuisen data-alustan Statistan mukaan sairaaloiden määrän maailmanlaajuisesti ennustetaan lähestyvän 216 000:ta tänä vuonna. Koska sairaalavaihtoehtoja on niin paljon, potilaiden ja heidän omaisten voi olla haastavaa saada kyllin kattavaa kuvaa erilaisista sairaaloiden vaihtoehdoista.

Thomas John Cardell Marty.

Helpottaakseen vaikeaa valintaa laadukkaasta hoivasta Time -lehden entinen ulkomaanuutisten toimittaja ja ensimmäisen maailmansodan lentäjä sekä kustantaja Thomas John Cardell Martyn (s. 3.1.1896 ja k. 6.2.1979) 17.2.1933 perustama ja New Yorkissa viikottain ilmestyvä yhdysvaltalainen Newsweek -lehti  on tehnyt yhteistyötä Statistan saksalaisen tietokannan kanssa ja esitellyt nyt kahdeksannen kerran maailman parhaiden sairaaloiden listauksen vuodelle 2026. Sairaalalista nostaa esiin maailman johtavia sairaaloita ja tarjoaa maakohtaisia ​​sijoituksia, jotta lukijat löytävät tarpeisiinsa ja sijaintiinsa räätälöityä tietoa. 

Statista on perustettu vuonna 2007 ja se on erikoistunut tiedonkeruuseen ja tiedon visualisointiin. Julkisesti saatavilla olevan kolmannen osapuolen datan lisäksi Statista tarjoaa alustan kautta myös ekslusiivista dataa, joka kerätään sen tiimin kyselyjen ja analyysin avulla. Statistan omien julkaisujen mukaan se tarjoaa yli miljoona tilastotietoa yli 80 000 aiheesta, ja tiedot kerätään yli 22 500 lähteestä kaikkiaan yli 150 maasta, ja tietoja käytetään noin 31 miljoonaa kertaa kuukaudessa (vuoden 2022 joulukuu). Statista tiedottaa kattavansa tuottamallaan sisällöllä noin 170 toimialan tiedot. Vuonna 2024 Statista raportoi yli neljästä miljoonasta rekistöröityneestä käyttäjästä, joiden avulla Statista tuotti noin 167 miljoonan euron tulot. Statista on ollut vuodesta 2015 lähtien Ströer Median omistuksessa 81,3 prosentin osuudella.

Saksalainen Statista tarjoaa tilastoja ja kyselytuloksia, jotka esitetään yleensä kaavioissa ja taulukoissa. Tietojen pääasiallisina kohde- ja käyttäjäryhminä ovat yritysasiakkaat, luennoitsijat sekä tutkijat. Statistan toimittama data kattaa muun muassa mainokset, ostokäyttäytymisen sekä tietyt toimialat. Tämän lisäksi Statista tarjoaa raportteja mainonnasta, ostokäyttäytymisestä, politiikasta ja yhteiskunnasta sekä dataa yksityisistä talouden sektoreista ja maista.

Henry Robinson Luce.

Statista ilmoitti vuonna 2020 suunnitelmistaan tarjota tilauksia yritysten tietokantaan. Portaalin omien tietojen mukaan sen datakumppaneita ovat Saksan liittovaltion tilastovirasto, Allensbachin yleisen mielipiteen tutkimuslaitos, OECD ja Saksan taloustutkimuslaitos. Muita kumppaneita ovat englantilainen tammikuussa 1888 perustettu päivälehti Financial Times ja Henry Robinson Lucen (s. 3.4.1898 Tengchow, Kiina ja k. 28.2.1967 Phoenix, Arizona, Yhdysvallat) vuonna 1929 perustama yhdysvaltalainen globaali talouslehti, Fortune.

Tämän vuoden arviointiin osallistui useita sairaaloita kaikkiaan 32 eri maasta. Maat, jotka olivat arviossa mukana olivat Australia, Itävalta, Belgia, Brasilia, Kanada, Chile, Kolumbia, Tanska, Suomi, Ranska, Saksa, Intia, Israel, Italia, Japani, Malesia, Meksiko, Alankomaat, Norja, Filippiinit, Saudi-Arabia, Singapore, Etelä-Korea, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Taiwan, Thaimaa, Turkki, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat. Nämä maat valittiin useiden vertailukriteerien perusteella, mukaan lukien väestömäärä, elinajanodote, elintaso, sairaalatiheys ja luotettavien tietojen saatavuus. 

Jokainen sairaala arvioitiin ja pisteytettiin kaikkiaan neljän tietolähteen perusteella: lääketieteen asiantuntijoiden – mukaan lukien lääkärit, sairaalan johtajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset – suositukset, sairaalan laatumittarit, olemassa olevat potilaskokemustiedot ja Statistan potilaiden raportoimien tulosmittareiden toteutuskysely. PROM-kyselyt määritellään standardoiduiksi, validoiduiksi kyselylomakkeiksi, joita potilaat täyttävät mittaamaan heidän käsitystään toiminnallisesta hyvinvoinnistaan ​​ja elämänlaadustaan.

Vuoden 2026 metodologia laajensi aiempia ranking-versioita ja sisällytti mukaan ensimmäistä kertaa Filippiinit ja Turkin. Lisäksi tämän vuoden arvioinnissa annetaan entistä enemmän painoarvoa sairaaloiden laatumittareille, sisällytetään uutta akkreditointia, laatua, turvallisuutta ja potilaskokemusta koskevaa dataa useista maista ja nostetaan PROMSin roolia entisestään suuremman painoarvon ja tarkistetun täytäntöönpanokyselyn avulla.

Cherité.

Tänä vuonna arvioitiin yli 2 500 sairaalaa, ja erityismainintaa annettiin 250 parhaalle laitokselle maailmanlaajuisesti. Viisi parasta ja palkittua sairaalaa maailmassa ovat Mayo Clinic-Rochester (Rochester, Minnesota), Toronto General-University Health Network (Toronto), Cleveland Clinic (Cleveland), Karolinska Universitetssjukhuset (Tukholma) ja Massachusetts General Hospital (Boston). Eurooppalaisista sairaaloista Berliinin Charité – Universitätsmedizin Berlin Saksasta on listalla kahdeksas (8.) ja Universitätsspital Zürich Sveitsistä yhdeksäs (9.).

Tyks.

Suomalaisista sairaaloista Helsingin HUS on listalla 40:s – viime vuonna HUS oli 43:s listalla - ja Turun yliopistollinen keskussairaala nousi viime vuoden sijalta 120 tällä kertaa sijalle 107:s. Tampereen yliopistollinen sairaala Tays oli maailman sairaaloiden listalla 109:nneksi paras sairaala, pudotusta viime vuotisesta kaksi sijaa (vuonna 2025 Tays oli sijalla 107).

Tays.

Luotettava ja läpinäkyvä data voi olla korvaamatonta terveydenhuoltopäätöksiä tehtäessä. Tutkimuksen tekijät toivovat, että tämä ranking toimii käytännön resurssina potilaille, perheille ja terveydenhuollon johtajille, jotka haluavat lisää tietoa maailman arvostetuimmista lääketieteellisistä hoitolaitoksista. 

Hillel Tokazier (8. osa) 

Hillel Tokazier.

Eräs Hillel Tokazierin elämän merkkipaaluista on ollut tutustuminen Paavo Juhani ”Jussi” (s. 15.9.1943 Helsinki ja k. 13.2.2024 Helsinki) ja Eero Nikodemus Raittiseen (s. 6.10.1944 Helsinki ja k. 16.7.2025 Lohja). Veljekset olivat kuin suomalainen vastine Everly Brothers -yhtyeelle. Heidän yhtyeensä oli Eero ja Jussi & The Boys ja heidän treenikämppä sijaitsi Helsingin Albertinkadulla. Hillel Tokazier tuli bändiin soittamaan Jussi Raittisen kutsusta 1960-luvun lopulla.

Eero ja Jussi & The Boys.

Bluesin lisäksi Eero Raittinen sekä esitti että levytti myös monenlaista muutakin musiikkia aina rockista iskelmään. Jussi ja Eero Raittisen vanhemmat olivat yritys- ja pankkijohtaja Paavo Raittinen sekä Rakel Jotuni, joka oli kirjailija Maria Gustava Jotunin (vuoteen 1906 Haggrén, vuodesta 1911 Tarkiainen, s. 9.4.1880 Kuopio ja k. 30.9.1943 Helsinki) veljentytär. Heinäkuussa 1960 Eero Raittinen aloitti oman levytysuransa kokoonpanossa Eero ja Jussi sekä Harry Aaltosen yhtye; sittemmin yhtye levytti nimellä Eero ja Jussi rock-yhtyeineen. Pääsiäisenä 1962 perustettiin The Esquires, jossa Eero Raittinen soitti rumpuja. Tässä bändissä Eero Raittinen oli mukana tekemässä neljä singleä ja kaksi EP-levyä. Eeron rumpalin työt jatkuivat lokakuussa 1963 The Sounds -yhtyeessä. Pääsiäisenä 1964 perustettiin yhtye Eero ja Jussi & The Boys. Ensimmäiset omat soololevytykset Eero Raittinen teki vuonna 1966 ja kesällä 1966 hän oli mukana ensimmäisessä Danny -showssa. Samana syksynä hän liittyi D-tuotannon artistiksi.

Adelsön kirkko.

Sven Gustaf Lindahl.

Vuonna 1968 Eero Raittinen jätti The Boys -yhtyeen ja lähti omalle soolouralle. Samaan aikaan käännösiskelmä Vanha holvikirkko (Mälarö kyrka) oli hänen laulamaan noussut suureksi hitiksi Suomessa. Ruotsalainen toimittaja, säveltäjä ja sanoittaja Sven Gustaf Lindahl (s. 25.6.1937 Tukholma ja k. 2.7.2025 Nykvarn) teki kappaleen, jonka ensimmäisenä levytti Lenne Broberg (s. 27.9.1940 ja k. 2.1.1991). Kappaleen tapahtumat sijoittuvat kirkkorakennukseen, jossa kanttorin poika soittaa itsekseen urkuja kirkon parvella. Kappale on saanut vaikutteita Ekerön kunnassa sijaitevasta Adelsön 1100-luvun lopussa rakennetusta kivikirkosta Ruotsista. Lenne Brobergin laulama versio oli Svensktoppen -listalla 24.3.-5.5.1968 eli runsaan kuukauden ajan; 7.4.1968 kappale sijoittui listan kärkeen. Suomalaiset sanat lauluun kirjoitti Sauvo Puhtila eli Saukki ja Suomessa laulu julkaistiin 27.3.1968 singlenä, jonka toisella puolella oli kappale, Tää rakkaudelta näyttää, hitto vie.

Jukka Tolonen.

Eero Raittisen ensimmäinen oma sooloalbumi ilmestyi vuonna 1970 ja levy sisälsi yhdysvaltalaista juurimusiikkia; levy julkaistiin nimellä Eeron Elpee. Eero Raittinen valitsi oman yhtyeen soittajikseen serkukset kitaristi Jukka Jorma Tolosen (s. 16.4.1952 Helsinki) ja basisti Heikki ”Häkä” Virtasen sekä rumpaliksi Vesa Aaltosen ja koskettimiin Hillel Tokazierin. Yhtyeen nimeksi valikoitui Help, joka ilmeisesti napattiin The Beatles -yhtyeen kappaleesta. Keikoilla Eero Raittisen shown jälkeen bändi soitti vielä yhden setin verran tanssimusiikkia yleisön vaatimuksesta. Italiaksi Hillel Tokazier sai laulaa mm. kappaleita, kuten Tintarella di Luna ja espanjaksi Quando Calienta El Solin sekä muita vastaavia iskelmiä. Kaikki muu musiikki taittui yhtyeeltä, mutta tangojen kanssa tuli hieman harmaita hiuksia. Niitäkin kuitenkin täytyi olla ohjelmassa, joten tangoja poimittiin Olavi Virran, Eino Grönin, Taisto Tammen ja Markus Allanin ohjelmistoista. Yleensä nämä tangot olivat joko Toivo Kärjen tai Unto Monosen säveltämiä kappaleita.

Olavi Virta.

Eero Raittisen ja Helpin kiertue kesti kaikkiaan puolen vuoden ajan. Kiertueen ajan Hillel Tokazier oli Hankenilta poiskirjautuneena, koska opiskelusta ei kiertueolosuhteissa olisi tullut yhtään mitään. Kesällä 1969 Help teki viimeiset keikkansa ja Hillel Tokazier työskenteli kesätyöntekijänä Vatorilla, joka valmisti veneitä. Työ oli osaksi koulun työharjoittelua ja hänen tehtävänsä suven aikana oli myydä vesisuksia sekä perämoottoreita, vaikka hän ei niistä perustanut. Kesäksi Jakob Tokazier oli hankkinut pojalleen auton, jolla hän kulki öisin keikkamatkoilta Vatorin myymälään töihin. Eero Raittinen lähti kesäksi 1969 Kirkan kesäshown mukaan, joten Help -yhtyeen täytyi pohtia jatkoaan. Lopulta muusikot päättivät käydä omat opintonsa loppuun ja lopettaa yhtyeen.

Eero Raittinen tarvitsi jälleen Help-yhtyettään, kun hän alkoi levyttämään Eeron Elpeetä vuonna 1970. Vahvistukseksi albumille otettiin useita soittajia lisää, kuten mm. DDT:n (Downtown Dixie Tigers) kitarasolistina soittanut Pekka Johannes ”Albert” Järvinen (s. 25.10.1950 Iitti ja k. 24.3.1991 Lontoo), Eero Koivistoinen, Pentti Hietanen, Pekka Sarmanto, Reino ”Reiska” Laine ja Nono Söderberg. Eero Koivistoisen lisäksi puhallisektiossa touhusivat myös Juhani ”Junnu” Aaltonen, Paroni Paakkunainen ja trumpetisti Heikki Juhani ”Mike” Koskinen. Levystä tulikin sittemmin keräilyharvinaisuus, josta paljon myöhemmin otettiin uusintajulkaisuja.

Frank Robson.

Help -yhtyeen raunioille perustettiin Vesa Aaltosen, Jukka Tolosen ja Frank Robsonin (s. 27.4.1946 Bradford on Avon, Englanti ja k. 16.11.2024 Lahti) toimesta uusi yhtye, Tasavallan Presidentti. Bändiin liittyivät lisäksi basistiksi studioteknikko ja musiikkituottaja Måns Ivar Åkesson ”Måsse” Groundstoem (s. 23.4.1949 Helsinki) sekä huiluineen ja saksofoneineen Juhani ”Junnu” Aaltonen. Kun Frank Robson jätti yhtyeen, tuli Eero Raittisesta Tasavallan Presidentin laulusolisti. Myös yhtyeen basisti vaihtui Heikki ”Häkä” Virtaseksi sekä Juhani Aaltosen korvasi saksofonisti ja huilisti Pekka Juhani Pöyry (s. 10.12.1939 Helsinki ja k. 4.8.1980 Helsinki), jonka vanhemmat olivat arkkitehti Olli Johannes Pöyry (s. 30.6.1912 Oulu ja k. 11.1.1973 Oulu) ja diplomipianisti sekä arkkitehti Marja Tellervo Pöyry (o.s. Paatela, s. 13.4.1915 Tampere ja k. 9.8.1998 Helsinki).

John Mayall.

Hillel Tokazier siirtyi Helpin jälkeen tekemään yhteistyötä soittajana Jussi Raittisen kanssa Tommie Mansfield Groupin kanssa vuosina 1968-1970. Tommie Mansfield oli oikealta nimeltään Pekka Nurmi, joka päivätöikseen korjasi kitaroita Turussa. Yhtyeessä soittivat heidän lisäkseen Antero Jakoila ja Pertti Kilpeläinen. Tämä yhtye keikkaili vain silloin tällöin eri klubeilla suurimmissa kaupungeissa. Bändi soitti bluesia, rockia ja countrya. Jussi Raittinen kokosi englantilaisen bluesmuusikko John Brumwell Mayallin (s. 29.11.1933 Macclesfield, Cheshire, Englanti ja k. 22.7.2024 Kalifornia, Yhdysvallat) vierailukonserttiin Helsingin Kulttuuritalolle vuonna 1970 lämmittelybändiksi All Stars -yhtyeen. Tässä kokoonpanossa Hillel Tokazier sai aloittaa illan näyttävällä rock- ja boogie woogie -improvisaationumerolla. Samalla keikalla vieraili laulusolistina säveltäjä ja sanoittaja Kari Olavi Kuuva (s. 20.2.1946 Tampere ja k. 21.11.2018 Riihimäki).

Kari Kuuva.

Opiskelujensa loppuaikana Hillel Tokazier teki myös harvakseltaan soittokeikkoja. Rumpali Esko Järvisalon kokoaman trion kanssa hän soitti Englannin suurlahetystön kerhohuoneella pari kertaa kuukaudessa tanssimusiikkia Kaivopuistossa osoitteessa Itäinen Puistotie 15, arkkitehti Jarl Eklundin (s. 20.2.1876 Kirkkonummi ja k. 30.8.1962 Helsinki) suunnittelemassa huvilassa. Triossa soitti bassoa Kari Bergström, joka soitti aikanaan myös rautalankayhtye Strangersissa. Kaivopuiston klubikeikan jälkeen he useasti ajoivat Esko Järvisalon kotiin Vuosaareen, ja saunoivat sekä uivat talon alakerrassa syöden myös makkaravoileipiä. Saattoivatpa toisinaan jopa yöpyäkin siellä.

Jonkusen keikan Hillel Tokazier teki myös laulaja Reijo Hirvelän (s. 1943 Vaasa) yhtyeen kanssa. Reijo Hirvelä tunnettiin tempperamenttisena rocklaulajana, jolla oli upea ääni. Hirvelä perusti 1960-luvun alussa Vaasaan jazzklubi Bohemian. Reijo Hirvelä lauloi Elvis Aaron Presley (s. 8.1.1935 Tupelo, Mississippi ja k. 16.8.1977 Memphis, Tennessee) ohjelmistosta mm. Wear My Ring Around Your Neck -kappaletta, mutta erityisesti hän nautti esittää Walesin tiikerin, Tom Jonesin (oik. Thomas John Woodward, s. 7.6.1940 Treforest, Pontypridd, Glamorgan, Wales, Englanti) levylle laulamia kappaleita kuten Green Grass of Home. Myös Hillel Tokazierin säveltämän kappaleen, Autio katu, Reijo Hirvelä levytti myöhemmin.

Missään vaiheessa muusikonuraansa Hillel Tokazier ei unhoittanut omia ja sukunsa juutalaisia perinteitä eikä juutalaista seurakuntaa. Kaiken aikaa kulkiessaan hän kuljetti mukanaan juutalaista kansanmusiikkia sekä synagogamelodioita. Hän soitti paljon omassa seurakunnassaan musiikkia. Samoin hän opetteli kaikki juutalaiset iskelmät soittamaan ulkoa.

Hillel Tokazier vei sinnikkäästi opintojaan kohti loppua. Äidin rintasyövän sädehoidot olivat hyvin rankkoja kokemuksia ja hoidot veivät hänet aina huonoon kuntoon. 1960-luvun lopussa Jakob Tokazier oli sairastunut nivelreumaan, joka aiheutti hänelle aina välillä vettä keuhkoihin ja polviin. Punkteerauksia tehtiin Meilahden sairaalassa, johon Hillel Tokazier kuljetti isäänsä. Välillä Jakob Tokazieria hoidettiin Heinolan reumasairaalassa. Viimeisien opiskelujensa lomassa Hillel Tokazier samalla suunnitteli lähtevänsä Israeliin. Hillel halusi lähteä ainakin vuodeksi Israeliin vahvistamaan juutalaisuuttaan, joten soittotyöt olivat luonnollisesti Suomessa katkolla. Hankkenin päätösjuhlissa valmistuttuaan diplomiekonomiksi Hillel Tokazier oli jo Israelissa ja hänen Bertha-äiti sai ottaa diplomin vastaan.