Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtaja Juha Ahonen
Ennen nykyistä tehtäväänsä Helsingin kulttuuri ja vapaa-ajan toimialajohtajana Juha Ahonen on toiminut Tampereen kaupungin kulttuurijohtajana vuodesta 2021 lähtien. Tampereen kulttuurijohtajana toimiessaan Juha Ahonen hankki lisäosaamista opiskelemalla muun muassa johtamisen erikoisammattitutkinnon Espoon seudun koulutusyhtymä Omniassa. Aiemmin hän toimi Tampere Filharmonian intendenttinä vuosina 2019–2021 ja Tapiola Sinfoniettan intendenttinä vuosina 2016–2019. Lisäksi hän on työskennellyt Radion sinfoniaorkesterin apulaisintendenttinä vuosina 2015–2016 sekä Helsingin Musiikkitalo Oy:n tapahtumapäällikkönä vuosina 2011–2015. Tätä aiempaa työkokemusta hänellä on muun muassa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa oopperakoulutuksen tuottajana sekä erilaisista rooleista Yleisradiossa, kuten toimittajana, juontajana ja tuottajana. Lisäksi hän on valmistunut laulajaksi, ensin Sibelius-Akatemiasta, sen jälkeen hän on suorittanut diplomilaulajan ylemmän korkeakoulututkinnon Kölnin vuonna 1850 perustetussa musiikkikorkeakoulussa Saksassa.
Juha Ahonen tuo mukanaan monipuolisen johtamiskokemuksen julkishallinnon strategisten painopisteiden jalkauttamisesta prosesseihin ja operatiiviseen työhön, sekä verkosto- ja henkilöstöjohtamisesta. Helsingin kaupungin tiedotteessa Juha Ahosen valintaa perusteltiin mm. sillä, että hänellä on työkokemuksensa vuoksi vahva ymmärrys kulttuurin ja vapaa-ajan sektorista, sekä laaja verkosto niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialajohtajan virka oli julkisesti haettavana 12.5.-29.5.2023. Virkaa täytettäessä on päättäjien täytynyt ottaa huomioon perustuslain 125 §:n 2 momentissa säädetyt yleiset virkanimitysperusteet, jotka ovat taito, kyky ja koeteltu kansalaiskunto.
Muodollisten kelpoisuusvaatimusten lisäksi hakuilmoituksessa todettiin, että tehtävässä menestyäkseen hakijalla on oltava vahvaa aiempaa kokemusta ja näyttöä suuren organisaation strategisesta ja operatiivisesta johtamisesta. Henkilöstön johtajana hän on linjakas, kirkastaa toiminnan tavoitteet ja kykenee luomaan innostunutta ja sitouttavaa työkulttuuria. Johtamisessa tulee myös näkyä Helsingin kaupungin johtamisen kulmakivet (näkemyksellisyys, innostus, linjakkuus ja toimeenpanokyky). Valittavan henkilön tulee hahmottaa monitahoista toimintakenttää ja julkiset esiintymiset ovat hänelle luontevia. Kansainvälisessä yhteistyössä hakija tarvitsee sujuvaa englannin kielen taitoa. Hänen on oltava taitava sisäisten ja ulkoisten yhteistyöverkostojen rakentaja, jolla on kokemusta vaativasta sidosryhmäyhteistyöstä ja joka näkee tiiviin työskentelyn poliittisen johdon kanssa innostavana. Lisäksi hakuilmoituksessa todettiin, että tehtävässä onnistumisessa hakijaa auttaa ymmärrys ja kokemus kulttuurin ja vapaa-ajan sektorin tehtävistä. Tehtävässä eduksi on Helsingin kaupunkiorganisaation tuntemus ja kokemus johtamisesta julkiselta sektorilta.
Hallintosäännön 12 luvun 1 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaan kansliapäällikkö päättää toimialajohtajan palkasta, palkan määräytymisperusteesta ja palkan harkinnanvaraisesta tarkistamisesta sekä näiden tehtävien vaativuusluokittelusta ja siihen perustuvasta palkasta. Kansliapäällikkö on rekrytointiprosessin yhteydessä päättänyt kulttuurin ja vapaa-ajan toimialajohtajan kokonaispalkaksi 12 400 euroa kuukaudessa. Henkilöarvioinnit suoritti Psycon Oy ajalla 19.6–21.6.2023.
Jatkoon valittuja hakijoita haastattelivat 3.8.2023 pormestari Juhana Vartiainen, pormestarin erityisavustaja Antti Leino, kansliapäällikkö Sami Sarvilinna, kasvatuksen ja koulutuksen toimialan toimialajohtaja Satu Järvenkallas ja rekrytoinnin asiantuntija Susanna Laakkonen.
Toisen haastattelun yhteydessä kaikki jatkoon valitut hakijat suoriutuivat hyvin näkemyksellisyyttä ja esiintymiskykyä kartoittavasta ennakkotehtävästä. Kaikki kolme hakijaa kutsuttiin toisen haastattelukierroksen jälkeen kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan haastatteluun 22.8.2023.
Toimialajohtajana Juha Ahonen vastaa Helsingin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan strategisesta suunnittelusta, tavoitteiden saavuttamisesta ja talouden hallinnasta. Hänellä on lisäksi vastuu organisaation henkilöstön johtamisesta ja toimintakulttuurin kehittämisestä. Juha Ahonen toimii tiiviissä yhteistyössä kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan sekä toimialan apulaispormestari Paavo Arhinmäen (s. 13.12.1976 Helsinki) kanssa ja on keskeinen jäsen kaupungin johtoryhmässä, yhdessä muiden johtajien kanssa. Hänen suorina alaisinaan toimii neljä palvelukokonaisuuden johtajaa, toimialan hallintojohtaja sekä johtava asiantuntija. Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla työskentelee noin 2 000 työntekijää. Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialajohtajan virka on seitsenvuotinen eli koskee vuosia 2024-2031. Virassa on kuuden kuukauden koeaika.
Toimialajohtajan virkaa haki määräaikana yhteensä 32 henkilöä, joiden joukossa olivat muun muassa Helsingin kaupunkitietopäällikkö Timo Cantell ja nykytaiteen museo Kiasman museojohtaja Leevi Haapala. 27 hakijaa täytti viran kelpoisuusehdot tutkinnon osalta. Haun ensimmäinen vaihe toteutettiin videohaastatteluna 31.5.-4.6.2023; videohaastatteluun kutsuttiin 11 hakijaa, joilla arvioitiin olevan täytettävänä olevan viran kannalta sopivinta kokemusta ja näyttöä suuren organisaation johtotehtävistä viran hoidossa onnistumisen kannalta. Kaikki videohaastatteluun kutsutut täyttivät viran kelpoisuusvaatimukset. Hakijoiden videohaastatteluja arvioivat kansliapäällikkö Sami Sarvilinna, kasvatuksen ja koulutuksen toimialan toimialajohtaja Satu Järvenkallas, pormestarin erityisavustaja Antti Leino, viestintäjohtaja Liisa Kivelä ja rekrytoinnin asiantuntija Susanna Laakkonen.
Ensimmäinen haastattelukierros toteutettiin 12.6.–16.6.2023 välisenä aikana; videohaastattelun pohjalta ensimmäiselle haastattelukierrokselle kutsuttiin kuusi hakijaa. Haastatteluun kutsutuilla hakijoilla arvioitiin olevan edellä mainittujen kriteerien lisäksi hakemuksen ja videovastausten kautta esiin tuotuja edellytyksiä linjakkaaseen johtamistyöhön sekä käytännön esimerkkien kautta esiin tuotua näyttöä onnistuneesta johtamisesta. Jatkoon valittujen henkilöiden näkemykset olivat monipuolisia ja kuvastivat johtamisajattelua ja johtamisen tasoa, jollaista Helsingin kaupunki johtamisen kulmakiviensä kautta johdoltaan edellyttää. Ensimmäisellä haastattelukierroksella haastattelijoina toimivat kansliapäällikkö Sami Sarvilinna, kasvatuksen ja koulutuksen toimialan toimialajohtaja Satu Järvenkallas, pormestarin erityisavustaja Antti Leino, viestintäjohtaja Liisa Kivelä ja rekrytoinnin asiantuntija Susanna Laakkonen.
Toimialajohtaja Juha Ahonen kertoo Helsingin kaupungin kuitenkin suunnittelevan Kontulan kaupunginosaan uutta yhteisö- ja kulttuuritaloa, johon voisivat muuttaa skeittihallia lukuun ottamatta niin nuorisotalon toiminnot kuin kirjastokin. Tampereella kulttuurijohtaja Juha Ahosen tontille kuuluivat taide ja kulttuuri, sekä muun muassa museot ja kirjastot. Helsingissä Ahosen vastuullaan ovat kulttuurin ja kirjastojen lisäksi liikunta ja nuorisopalvelut – ja lähemmäs 2000 työntekijää. Työtehtävä painottuu kaupunkilaisten yleiseen hyvinvointiin sekä asukkaiden saavuttamiseen ja osallistamiseen vapaa-ajan palveluiden kautta. Helsingissä se, joka konkreettisemmin vastaa kaupungin kulttuurielämästä ja -elinkeinosta, on Juha Ahosen työntekijä, kulttuurijohtaja Mari Männistö. Siinä missä Ahonen linjaa koko KuVan eli kulttuurin ja vapaa-ajan kehittämistä ja vetovoimaa, Mari Männistö miettii, mistä järjestyisi esimerkiksi työ- ja esitystiloja taiteilijoille.
Unelmakseen toimialajohtaja Juha Ahonen kertoo modernien liikuntapaikkojen ja tapahtumatilojen syntymisen. Kun rajataan näkökulma pelkästään kulttuuriin, Juha Ahonen näkee Helsingin tilanteen hyvänä, tai ainakin muuta Suomea parempana. Pääkaupungilla on selvästi enemmän pelimerkkejä pitää yllä ja kehittää kulttuuripalveluita. Helsingissä kulttuurin avustusmääräraha oli vuonna 2025 noin 21 miljoonaa euroa. Se on lähes viisi miljoonaa euroa enemmän kuin edellisen valtuustokauden alussa. Juha Ahonen ei puhu kompensaatiosta, mutta myöntää, että valtion kulttuuriavustuksiin tekemät leikkaukset ovat vaikuttaneet Helsingin kaupungin budjetointiin.
Toimialajohtaja Juha Ahosen mielestä Helsingin kaupunki on toiminut tässä hyvinkin määrätietoisesti. 21 miljoonan määrärahojen lisäksi kaupunki maksaa 25,9 miljoonaa euroa kulttuurilaitosavustuksia. Kun Helsingin kaupunginteatterilta leikattiin noin 400 000 euroa pois valtionosuuksia, Helsinki lisäsi teatterille maksettavaa avustusta jokseenkin saman verran. Se ei ollut tietoista, mutta sattui osumaan kerrankin kohdilleen.
Taiteen ja kulttuurin tila-asioissa sen sijaan on Juha Ahosenkin näkökulmasta parannettavaa. Tuhansien taiteilijoiden ja kymmenien tuhansien harrastajien kaupungissa harjoitus-, esitys-, näyttely- ja työtilojen puute on jatkuvaa. Vaikka esimerkiksi vuonna 1879 valmistunut ja keisari Aleksanteri II mukaan nimetty Aleksanterin teatteri kuului Senaatti-kiinteistöille eli valtiolle, sen kaavamuutos ja myyminen kiinteistösijoitusyhtiölle hotellikäyttöön lisää kaupungin kulttuuritoimijoiden ahdinkoa entisestään.
Kaupungin strategiaan ja tavoitteisiin kuuluu Juha Ahosen mukaan tyhjillään olevien tilojen järjestäminen ainakin väliaikaisesti kulttuurikäyttöön. Ahosen haaveena olisi, että saataisiin rakennettua myös nykyistä enemmän hub-toimintaa. Että olisi jonkinlainen laajempi rakennuskompleksi jossain päin Helsinkiä, joka pystyttäisiin saamaan kokonaan luovan alan toimijoille. Kaupunki toimisi eräänlaisena ankkurina, ja sen jälkeen siihen tulisi erilaisia avustuksilla toimivia yhteisöjä ja markkinaehtoisia tekijöitä. Näiden kolmen kautta saataisiin sen verran vahva verkosto, että se lähtisi kehittymään.
Keski-Euroopassa tämänkaltaisia kulttuurikeskuksia on rakennettu etenkin alkuperäisestä käytöstä poistettuihin tehdaskomplekseihin. Esimerkkejä tästä on jo olemassa Helsingissäkin: Kaapelitehdas, Suvilahti ja Vallilan N10, esimerkiksi. Toimialajohtaja Juha Ahonen on mukana istumassa myös Kaapelitalon hallituksessa.
Kaapelitehdas on aivan käsittämätön timantti! Juha Ahonen vetää henkeään ja alkaa sitten puhua kehityskohteista, operointimalleista ja niiden kustannustehokkuudesta. Tämäntyyppisen toiminnan monistaminen muuallakin Helsingissä on se, mitä Juha Ahosen mielestä tällä hetkellä kaupungissa ehkä kaikkein kipeimmin tarvitaan. Tämä vahvistaisi Helsingin luovan alan toimijoiden verkostoa ja sitä kautta myös Helsingin vetovoimaa aika paljon. Tilatarve Helsingissä on kuitenkin jatkuva ja Juha Ahosen mukaan ”aivan älyttömän suuri”, eikä toimialajohtaja usko, että kaikkiin tarpeisiin edes kyetään koskaan täysin vastaamaan. On vain elettävä tämän riittämättömyyden kanssa.
Kaupungin tarjoamiin tiloihin liittyy myös Ruoholahdenrannassa toimivan galleria Forum Boxin epävarma tilanne. Helsinki on ilmoittanut valmistelevansa kiinteistön myyntiä. Myynti tarkoittaisi mitä todennäköisimmin, että 26 vuotta tiloissa toiminut ja ne itse kunnostanut taideosuuskunta joutuisi lähtemään tiloista. Forum Box on perustanut tilojen pelastamiseen tähtäävän adressin Helsingin kaupungin päättäjille. Juha Ahonen ei pysty tässä vaiheessa kommentoimaan asiaa tarkemmin, mutta sanoo, että neuvotteluja on käyty. Lisäksi Forum Boxin tilat kuuluvat Helsingin tsaarinaikaisessa byrokratiassa kaupunkiympäristön toimialan vastuulle, joten varsinaisen ratkaisun valmistelu kuuluu heille.
Tilakysymysten ohessa toinen viime aikoina tunteita herättänyt asia on lasten ja nuorten kulttuurikasvatus. Kulttuurikasvatuksestakin on leikattu määrärahoja, ja seuraukset näkyvät. Pidetäänkö kulttuuriin kasvattamista enää tarpeellisena? Saavatko kaikki kaupungin lapset enää mahdollisuuksia tutustua taiteeseen? Toimialajohtaja Juha Ahonen väistää kysymykset ja toteaa kasvatuspolun kuuluvan kasvatuksen ja koulutuksen toimialalle. Helsingissä on aloitettu nyt sen yhteistyön kehittäminen, ja Juha Ahosen mukaan ensi vuonna on menossa eteenpäin se, minkä tyyppinen toimintamalli sinne kannattaa rakentaa ja miten se resursoidaan.
Tampereella oli jo Juha Ahosen aloittaessa työskentelynsä siellä käytössä Taidekaareksi nimetty malli, joka ulottuu viisivuotiaista yläkoulun loppuun ja on sidottu opetussuunnitelmaan. Sen ansiosta jokainen lapsi ja nuori pääsee kaksi kertaa vuodessa johonkin kulttuuritilaisuuteen. Helsingissä tähän on vielä matkaa.
Koska Helsingissä kulttuuria ei tässä laajuudessa ole kirjattu opetussuunnitelmaan, kulttuurikäynnit perustuvat vapaaehtoisuuteen ja opettajien sekä varhaiskasvattajien aktiivisuuteen. Usein ne jäävät väliin. Vaarana on silloin, että oppilaiden kiinnostus lakkaa, ja koulujen ja taidelaitosten yhteys katkeaa.
Ahosen mukaan vaikeinta hänen työssään ja johtamisessa ylipäänsä on nopeasti muuttuva toimintaympäristö. Koronapaniikki, Venäjä, hyökkäyssota Ukrainaan, sitten teknologinen kehitys; tekoäly, digitalisaatio, tietosuojakysymykset… Kun vertaa nykyistä tilannetta perinteiseen johtamismalliin ja rakenteisiin, jotka ovat lähteneet oman tuotteen ja toimintaympäristön vahvasta tuntemuksesta, niin varsinkin se, mihin suuntaan me yhdessä menemme ja minkä tietopohjan kautta me sitä toimintaa ohjamme kyllä haastaa meidänkin toimialaa todella voimakkaasti.
Toimialajohtaja Juha Ahonen puhuu vapaan hakeutumisen palvelusta sekä asiakaskohtaamisten tilanteista asukas- ja asiakasrajapinnassa. Hän siis iloitsee henkilökuntansa ammattitaidosta ja osaamisesta ja sen todistamisesta päivittäisessä työssään.
Helsingin Bulevardin Aleksanterin teatteri on Juha Ahoselle tuttu ensi sijassa esiintyjänä. Hän ehti olla siellä mukana muutamissa oopperaproduktioissa ennen kuin jätti lupaavan uransa baritonilaulajana. Hänellä on miellyttävä ääni, jonka ansiosta hän pääsi jo opiskeluaikana Yleisradiolle kuuluttajaksi, sitä kautta ”vakavan musiikin” osastolle kesätoimittajaksi ja vähitellen tuottajaksi viestintään ja markkinointiin. Tuottajana toimiminen avasi hänelle uusia urapolkuja ja korosti Ahosessa kasvanutta tunnetta siitä, että esiintyminen ei olekaan hänen suurin intohimonsa. Tai oikeammin: ei intohimo ollenkaan. Taiteilijan identiteetti ei kehittynyt toivotulla tavalla.
Juha Ahosella siihen liittyi, ja tämä oli hänelle aika henkilökohtainenkin asia, voimakas esiintymisjännitys. Esiintymisjännitys on laulajalle todella vaikea ongelma, koska sitä on lähes mahdoton peittää yleisöltä. Se ei tullut esille, kun hän oli vaikkapa radiostudiossa, mutta koelaulutilaisuuksissa Ahosen keho petti hänet kerran toisensa jälkeen.
Musiikin parissa vietetyt vuodet – aluksi sello-oppilaana Espoon musiikkiopistossa, sitten laulun opiskelijana Sibelius-Akatemiassa ja Kölnissä – antoivat kuitenkin eväitä nykyiseenkin työhön. Ei vanhanaikainen pedagogiikka, jossa keskityttiin etsimään virheitä, vaan sen vastakohdat. Juha Ahonen oppi silloin kuuntelemisen taidon, ehkä myös muita yhteistyötaitoja ja pitkäjänteisyyttä. Taidemusiikissa teknisen perustan rakentaminen vie hirveän pitkään, ja siinä kehittyvä tekniikka antaa mahdollisuuden lähteä ehkä vapaammin rakentamaan omaa luovaa prosessia.
Asiaan vaikutti paljon amerikkalainen harjoituspianisti, joka Kölnin musiikkikorkeakoulussa käänsi palautteen 180 astetta totutusta suunnasta eli jatkuvasta vertailusta ja virheiden osoittamisesta siihen, mikä sujuukin ja toimii. Tämä oli hirveän vahva kokemus Ahoselle. Jos ei tähtääkään aina täydelliseen suoritukseen vaan keskittyy siihen, mikä onnistuu, päästään paljon parempiin tuloksiin.
Oivallus ei kuitenkaan enää pelastanut Juha Ahosen uraa laulajana. Tunne siitä, että kaiken panostamisen jälkeen kyky ja halu ilmaista itseään taiteen kautta ei riittäisikään ammattiin asti, johti suureenn luopumisprosessiin. Pohtiessaan esiintymisjännityksen syitä Ahonen hakeutui Helsingin yliopistoon opiskelemaan käyttäytymistieteitä. Siellä hän kertoo lopullisesti ymmärtäneensä, että hänelle on parempi auttaa muita eteenpäin kuin keskittyä itseensä. Enää Juha Ahonen ei laula edes omaksi ilokseen. Kun ei saavuta tasoa, jolla tietää kerran olleensa, motivaatiota on vaikea löytää. Solistiksi kouluttautuneelle ei yhteisöllinen musiikin tekeminenkään tuo tyydytystä.
Helsingin asukasluku ylittää pian 700 000 asukkaan rajan. Vaikka Suomen pääkaupungilla on edelleen selkeä keskusta ja siellä sijaitsee useita niin kaupungin kuin valtionkin ylläpitämiä taideorganisaatioita, kulttuuritoimintaan vaikuttaa yhä enemmän kasvavan pääkaupungin verkostomainen rakenne. Kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalla asioita hahmotetaankin pitkälti sitä kautta, mitä tehdään idässä, mitä tarvitaan lännessä tai pohjoisessa, ja miten palvelut kohtaavat erilaisten alueiden erilaiset asukkaat.
Tässä mielessä Helsingin verrokkikaupunkeja ovat esimerkiksi muut pohjoismaiset pääkaupungit, kuten esimerkiksi Kööpenhamina ja Tukholma. Ahonen ei missään nimessä tahdo tällä asettaa Helsinkiä muiden yläpuolelle, pikemminkin päinvastoin. On jopa pieni pelko, että koska Helsingillä on ollut mahdollisuus lisätä kulttuurin rahoitusta valtionosuusleikkausten jälkeen, saattaa tämä osaltaan kasvattaa alueellista eriarvoisuutta Suomessa. Sitä Juha Ahonen ei soisi tietenkään tapahtuvan.
Pääkaupungin erityisasemaa korostaa paitsi valtiollisten kulttuurilaitosten keskittymä, myös vapaan kentän toimijat, joita kaupunki myös haluaa tukea. Tämän kerroksellisuuden ansiosta toimialajohtaja Juha Ahonen näkeekin luovien alojen toiminnan Helsingissä huomattavasti laajempana ja monipuolisempana kuin muissa Suomen kaupungeissa. Niiden potentiaalia vain ei hänen mukaansa juuri nyt ymmärretä esimerkiksi valtionhallinnossa.
Vapaa-ajan palveluista tulee myös eniten kuntalaispalautetta. Palaute on hyvää kuntalaisten vapaa-ajan palveluista suurimmaksi osaksi Juha Ahosen mukaan. Asukkaat ovat melko tyytyväisiä liikuntapalveluihin, kirjastoihin ja kulttuuritarjontaan. Nuorisotoiminnasta palautetta ei ymmärrettävästi tule yhtä paljon – mutta kun katselee ympärilleen Kontulassa sijaitsevassa Luupissa, johtopäätös on aivan selvä. Skeittihalli on lähes täynnä nuorisoa, pajoissa vallitsee rauhallinen ja keskittynyt ilmapiiri, nuorisotalolla tanssitaan ja vähän riehutaankin.
