Helsingin eduskunnassa esitettiin hallitukselle 29.6.1945 seuraava välikysymys: ”Haluamme hallitukselle, nojautuen valtiopäiväjärjestyksen 37§:n 2 momentin, esittää suraavan välikysymyksen: Onko hallitus selvillä siitä, että maamme sisä- ja ulkopoliittinen asema saattaa tuntuvasti heikentyä, jos kysymys sotaan ryhtymisestä Saksan rinnalla, samoin kuin siihen liittyvien muiden kysymysten selvittely on jatkuvasti ratkaisematta, ja mihin toimenpiteisiin hallitus on ryhtynyt tai aikoo ryhtyä asian poistamiseksi nopeasti päiväjärjestyksestä saattamalla asianomaiset henkilöt lailliseen edesvastuuseen?
Onko hallitus tietoinen niistä niin hyvin sisä- kuin ulkopoliittisista vaaroista, jotka johtuvat siitä, että fasistiset ja selvästi saksalaissuuntauksen kannattajina työskennelleet henkilöt vieläkin ovat johtavilla paikoilla sekä yleisissä että yksityisissä toimissa maassamme, ja täten vaikeuttavat sisä- ja ulkopoliittista asemaamme, ja suostuuko hallitus käyttämään koko vaikutusvaltaansa siinä tarkoituksessa, että saadaan aikaan tarpeellinen poliittinen puhdistus maassamme niitä suuntaviivoja ja periaatteita noudattaen, joihin viitataan eduskunnan kolmen suurimman puolueen yhteistoimintasopimuksessa?”
SKDL Ja kommunistit olivat ymmärtäneet välikysymyksen jäävän yhden puolueen mielenosoitukseksi, jollei välikysymykseen saada muitakin allekirjoittajia. Välikysymyksessä herätti heti huomiota se, että viidestätoista RKP:n edustajasta kymmenen kansanedustajaa oli laittanut nimensä välikysymykseen. Vain viisi Ruotsalaisen kansanpuolueen edustaja kieltäytyi laittamasta allekirjoitusta välikysymykseen ja he olivat Ture Oliver Hollstein (s. 29.9.1896 Tammisaaren maalaiskunta ja k. 1.1.1978 Dragsfjärd), Johan Emil Hästbacka (s. 30.6.1872 Terjärvi ja k. 17.1.1951 Terjärvi) ja Ralf Johan Gustaf Törngren (s. 1.3.1899 Oulu ja k. 16.5.1961 Turku) sekä puolueryhmän kumpikin lakimies, Ernst Victor Lorenz von Born (s. 24.8.1885 Pernaja ja k. 7.7.1956 Loviisa) ja Johan Otto Söderhjelm ((s. 3.9.1898 Helsinki ja k. 28.2.1985 Helsinki). Eino Pekkala oli SKDL:n edustaja ja allekirjoittaneiden ainoa juristi, josta sittemmin tuli myös tuomari sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin.
Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja oli Hertta Elina Kuusinen (1945-1950 Kuusinen-Leino, s. 14.2.1904 Luhanka ja k. 18.3.1974 Moskova). Välikysymyksen allekirjoittivat 35 SKDL:n kansanedustajaa, kymmenen RKP:n edustajaa, seitsemän sosiaalidemokraattia ja kaksi Maalaisliiton kansanedustajaa. Kukaan ei tuolloin vielä tiennyt, että välikysymyksen laati tuolloin oikeusministeri Urho Kekkonen. Ensimmäisen, huomattavasti maltillisemman luonnoksen välikysymyksestä teki kansanedustaja Tor Nils Hilding Meinander (s. 4.8.1910 Tammisaari ja k. 3.7.1985 Helsinki), joka tunnettiin rauhanopposition puuhamiehenä. Välikysymyksessä hän tyytyi tiedustelemaan ”mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sen saattamiseksi nopeasti pois päiväjärjestyksestä.” Urho Kekkosen viilatussa versiossa tähdennettiin ”saattamalla asiaomaiset henkilöt lailliseen edesvastuuseen”.
Omassa päiväkirjassaan Juho Kusti Paasikivi esitti, että kyseinen välikysymys ilmestyi hänelle ”epämiellyttävänä yllätyksenä” ja ettei hänellä ollut välikysymyksestä ennakkotietoa. Päiväkirjaansa Paasikivi kirjasi: ”Näinä päivinä olen työskennellyt välikysymyksen vastauksen valmistamisessa. Koskee sotasyyllisiä. Kekkonen teki luonnoksen, jonka minä olen muuttanut ja parantanut. Huomenna kl. 11 vastaan eduskunnassa”, hän tarinoi. Nils Meinander on todistanut, että Paasikivelle näytettiin välikysymys ennen sen jättämistä eduskunnassa hallitukselle. Samoin professori Kaarle Väinö Voionmaa (vuoteen 1906 Wallin, s. 12.2.1869 Jyväskylä ja k. 24.5.1947 Helsinki) on omissa kirjoituksissaan tämän vahvistanut.
Jotain hyvin erikoista on siinä että hallituspuolueiden edustajat ja oikeusministeri Urho Kekkonen olivat ideoimassa välikysymystä, jonka pääministeri Juho Kusti Paasikivi siunasi jo etukäteen. Samoin virkatyönä oikeusministeri Urho Kekkonen muotoili pääministeri Paasikiven vastauksen välikysymykseen. Siten sekä välikysymyksen tekijä ja vastaaja sekä osittain haamukirjoittaja olivat yksi ja sama henkilö eli silloinen oikeusministeri Urho Kaleva Kekkonen. Hallituksensa kantana pääministeri Paasikivi lausui: ”Niiden henkilöiden, jotka kaikkein näkyvimmällä tavalla olivat harjoittaneet natsilaista politiikkaa ja edistäneet saksalaismielistä suuntausta, tulisi vetäytyä syrjään johtavista asemista julkisissa ja yksityisissä toimissa”. Tälle välikysymyksellä ei mitattu vain hallituksen luottamusta, vaan vastahakoinen pääministeri Juho Kusti Paasikivi sidottiin tähän asiaan välikysymyksellä henkilökohtaisesti. Korkeimmat valtioelimet joutuivat nyt julkisesti ottamaan kantaa sotasyyllisyyteen.
Välikysymyksen allekirjoittajat vaativat poliittista puhdistusta. Kansanedustaja Hertta Kuusinen esitti asian tiivistetysti näin: oikeustuomiot täytyi ehdottomasti langettaa entisen tasavallan presidentti Risto Rytille, pääministeri Jukka Ringellille, Edwin Linkomiehelle, ulkoministeri Väinö Tannerille sekä sota-ajan Berliinin-lähetiläs Toivo Kivimäelle. Hertta Kuusinen vaati: ”Entinen presidentti Risto Ryti on niin ilmeinen sotasyyllinen, ettei kukaan, tuskin hän itsekään, sitä epäilee.” Tuon sanottuaan Hertta Kuusinen kysyi, voiko Rytin pääministeri Jukka Ringell vapautua edesvastuusta. Entä Edwin Linkomies sitten? Kivimäki oli samoin syyllinen, koska hän oli ”hoitanut suhteita Saksaan sillä tavoin, että sota oli tullut mahdolliseksi”. Hertta Kuusinen jatkoi: ""Tällaisen kourallisen asettaminen oikeaan paikkaansa ei toki liene hallitukselle ylivoimainen tehtävä”. Mikäli tarvittavaa lainsäädäntöä ei ollut olemassa, sellaiset lait täytyi välittömästi säätää. ”Lait eivät suinkaan ole mitään ikuisiksi ajoikai annettuja kivettymiä”, Hertta Kuusinen veisteli.
Kansanedustaja Nils Meinander palasi omissa muistelmissaan motiiveihinsa kuvaillen, että välikysymyksen tarkoituksena oli pakottaa hallitus ottamaan sotasyyllisyyteen kantaa. Kirjassaan hän kertoo samoin pelosta kommunistien kovasti laajenevaa ja terävöityvää ulkoparlamentaarista toimintaa kohtaan sekä epäilys valvontakomission puuttumisesta ennen pitkää tähän asiaan; seurauksena siitä olisi sotasyyllisyyskysymyksen käsittelyn siirto Neuvostoliiton Moskovaan. John Österholm käytti myös perusteluna sittemmin RKP:n asennetta ja hän tähdensi, että välikysymyksellä haluttiin pitää sotasyyllisyysasia hallituksen ja eduskunnan hallinnassa.
Oikeusministeri Urho Kekkosta samoin huolestuttivat kommunistien sekä kansandemokraattien tiukat toimenpiteet. Kekkosen huoli näkyy selvästi hänen laatimissaan perusteluissa omalle eduskuntaryhmälleen: ”Sotasyyllisyyskysymyksen nopea ratkaisu on tämän valtakunnan elinehto ja meidän on oltava mukana, jos emme salli, että SKDL hoitaa asian mielensä mukaan.” Urho Kekkonen esitti suurimmaksi vaaraksi juuri valvontakomission puuttumisen tähän asiaan, mille kesäkuun jälkipuolella hyvin nopeasti kärjistynyt asekätkentätapaus antoi loistat puitteet. Asekätkennän varjolla Kekkonen pääsi kiirehtimään myös sotasyyllisyysonhelman ratkaisua. Urho Kekkosta ilmeisesti potki eteenpäin samoin se, että puhdistuspolitiikassa oli luisuttu pattitilanteeseen, joka ”oli murrettavissa vain radikaalein ottein.”
Kansanedustaja, toimittaja ja pakinoitsija ”Jehvetti” Yrjö Kaarle Kilpeläinen (s. 3.10.1907 Leppävirta ja k. 30.1.1955 Helsinki) syntyi Leppävirran Saahkarlahden kylässä pienviljelijä Otto Kilpeläisen (s. 1882) ja Maria Sofia Hynösen (s. 1874) esikoispoikana. Perhe muutti sittemmin Kangaslammille. Kansakoulun käytyään Yrjö Kilpeläinen kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin Koelyseosta vuonna 1927. Yrjö Kilpeläinen aloitti opinnot Helsingin yliopiston filosofisessa tiedekunnassa. Hän oli opiskeluaikanaan Ylioppilaslehden toimitussihteeri ja hän pakinoi lehdessä nimimerkillä ”Onkimies”.
Yrjö Kilpeläinen liittyi samoin Akateemiseen Karjala-seuraan, josta hä kuitenkin erosi vuonna 1932 Mäntsälän kapinan jakaessa seuran eri leireihin. Seurasta eronneiden 53 henkilön joukkoon kuului myös Urho Kekkonen. Vielä samana vuonna Kilpeläinen valmistui filosofian kandidaatiksi. Valmistuttuaan yliopistosta Yrjö Kilpeläinen valittiin Kuopion kansalaisopiston johtajaksi vuosiksi 1932-1935. Tämän jälkeen Yrjö Kilpeläisestä tuli vastaperustetun Osuusliike Elannon henkilökunnan koulun rehtori. Lokakuussa 1938 Kilpeläinen nimitettiin Työväen Akatemian väliaikaiseksi johtajaksi, mutta työ keskeytyi talvisodan sytyttyä. Yrjö Kilpeläinen alkoi 1930-luvun loppupuolella toimittamaan radiopakinoita nimimerkillä ”Jahvetti”. Kilpeläinen ennakoi suursodan syttymistä jo 1938 kommentoidessaan Münchenin sopimusta ja sen nojalla tapahtunutta Sudeettimaan liittämistä Saksaan todeten kyseisen tavan voivan muodostua kohtalokkaaksi sekä yleisten oikeusperiaatteiden että varsinkin pienten kansojen olemassaolon kannalta. Yrjö Kilpeläinen liittyi SDP:n jäseneksi vuonna 1937. Vuonna 1945 hänet valittiin eduskuntaan Kuopion läntisestä vaalipiiristä. Yrjö Kilpeläisestä tuli Väinö Olavi Leskisen (s. 8.3.1917 Helsinki ja k. 8.3.1972 Helsinki), Unto Uuno Mikael Varjosen (s. 22.8.1916 Turku ja k. 11.2.1954 Washington DC, Yhdysvallat) ja Penna Tervon (s. 10.11.190 Viipuri ja k. 26.2.1956 Tuusula) ohella yksi asevelisosialistien keskeisistä hahmoista.























































