Invalidiliiton lähihistoriaa (1. osa) 

Kun Invalidiliiton – ruotsiksi Invalidförbundet rf - toimitusjohtaja Janne Juvakka aloitti tehtävässään 1.3.2021 oli Invalidiliiton paikallisia jäsenyhdistyksiä Suomessa vielä 144 yhdistystä. Tällä hetkellä Invalidiliiton paikallisten jäsenyhdistysten lukumäärä on tippunut jo 137 yhdistykseen maassamme. Janne Juvakka on aikaisemmin työskennellyt muun muassa Diabetesliiton toiminnanjohtajana (2014-2021) Tampereella, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry:n johtajana (2012-2014) sekä Terveyden edistämisen keskus ry:n toiminnanjohtajana. Janne Juvakalla on samoin huomattavan pitkä, 11 vuoden työkokemus Raha-automaattiyhdistyksessä vuosina 1997-2008 organisaation kehittämispäällikkönä.

Janne Juvakka.

Invalidiliitto ry sai Raha-automaattiyhdistykseltä (RAY) tukea Helsingin Ruskeasuolla sijaitsevan esteettömän toimitalonsa (Koy Mannerheimintie 107) rakentamiseen vuosina 2005-2007. Invalidiliiton toimitalon suunnittelu alkoi helmikuussa 2005. Varsinainen toimitalon rakentaminen käynnistyi huhtikuussa 2006 ja liiton toimitalo valmistui joulukuussa 2007 valmiiksi. Talon käyttöönotto ja vihkiäiset tapahtuivat vuoden 2008 puolella. Invalidiliiton esteetön toimitalon rakentaminen toteutettiin Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Muita talon rakentamisen tukijoita olivat: Ilmarinen, Metallityöväen Liitto ry, Pohjola, Sampo Oyj, Software Innovation Finland Oy, Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry, Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super ry, Sähköalojen ammattiliitto ry, Orion Oyj ja VVO-yhtymä Oyj.

Invalidiliiton toimitalo valmistui vuonna 2007 Helsingin osoitteeseen Mannerheimintie 107.

Janne Juvakan edeltäjä Invalidiliitossa oli pääjohtaja, filosofian tohtori ja diplomi-insinööri Petri Pohjonen, joka johti järjestöä vuosina 2016-2020. Ennen pääjohtajaksi siirtymistään Petri Pohjonen työskenteli Opetushallituksen ylijohtajana ja suunnittelujohtajana sekä Ammatillisten Aikuiskoulutuskeskusten Liiton toiminnanjohtajana. Petri Pohjonen toimi ensin Invalidiliiton puheenjohtajana vuodesta 2014 lähtien ja siirtyi sittemmin vuoden 2016 alusta Invalidiliiton päätoimiseksi pääjohtajaksi (toimitusjohtajaksi), josta tehtävästä Petri Pohjonen jäi eläkkeelle vuodenvaihteessa 2020-2021. Petri Pohjosen aloittaessa Invalidiliiton johdossa kuului liittoon vielä 152 jäsenyhdistystä ja liiton jäsenmäärä oli 32 000 henkilöjäsentä. Tuolloin vielä Invalidiliitto-konserniin kuuluivat Validia Kuntoutus, Validia Asuminen ja Validia Ammattiopisto.

Petri Pohjonen.

Koulutukseltaan Janne Juvakka on yhteiskuntatieteiden maisteri, jonka pääaineenaan opiskeli sosiaalipolitiikka; lisäksi Juvakka on pätevöitynyt johto- ja asiantuntijatehtäviin eMBA-opintojen avulla Tampereen yliopistossa vuosina 2012-2013. Juvakka on 35-vuotisen työuransa aikana johtanut jo neljää järjestöä. Aloittaessaan Invalidiliitossa vuonna 2021 Janne Juvakka ilmoitti haluavansa keskittyä yhteistoimintaan. Tähän on hyvä ottaa Janne Juvakan omasta lausunnosta suora sitaatti vuodelta 2021: ”Liiton toimitusjohtajan keskeisin rooli on tukea liiton hallitusta päätöksenteossa, viedä käytäntöön hallituksen päättämät asiat ja johtaa toimiston organisaatiota yhdessä johtoryhmän kanssa. Tähän liittyy tiivis yhteistyö eri sidosryhmien ja luonnollisesti myös jäsenyhdistysten kanssa.”

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) lähetti kesällä 2026 Invalidiliitolle lausuntopyynnön, jossa pyydettiin kommentoimaan kolmannen sektorin sosiaali- ja terveysjärjestöille tehtäväksi suunniteltuja leikkauksia. Leikkauksien määräksikin on jo sovittu 84 miljoonaa euroa ensi vuodelle. Invalidiliiton toimitusjohtaja Janne Juvakka ja liiton yhteiskunnallisen vaikuttamisen johtaja Laura Andersson ohittivat Invalidiliiton liittovaltuuston – liiton tärkein päättävä elin – sekä liiton hallituksen. Janne Juvakka ja Laura Andersson päättivät kaksistaan olla vastaamatta STM:n lausuntopyyntöön. Oliko tämä nyt sitä Janne Juvakan hehkuttamaa tukea liiton hallitukselle päätöksenteolle ja tiivistä yhteistyötä jäsenyhdistysten kanssa?

Laura Andersson.

Invalidiliiton yhteiskunnallisen vaikuttamisen johtaja, Laura Andersson, kutsuu itseään yhteiskuntasuhteiden ja vaikuttamistyön verkostoituneeksi ammattilaiseksi. Aikaisemmin Anderssonin titteli oli Invalidiliitossa yhteiskuntasuhteidenjohtaja. Laura Andersson aloitti työtehtävässään Invalidiliitossa 26.8.2016. Yhteiskuntasuhdejohtajan tehtäväksi määriteltiin vahvistaa Invalidiliiton edunvalvontaa ja vaikuttamistyötä tavoitteena turvata vammaisten palvelut jatkossakin. Koulutukseltaan Andersson on valtiotieteen maisteri (VTM). Laura Anderssonilla on myös vahva sidos Sosiaalidemokraattiseen Puolueeseen (SDP), sillä ennen siirtymistään järjestökentälle Invalidiliittoon Andersson työskenteli muun muassa eduskunnan puhemies Paavo Lipposen erityisavustajana sekä yhteiskuntasuhteiden erityisasiantuntijana urheilujärjestöissä, kuten Valo ry:ssä ja Olympiakomiteassa. Laura Andersson on samoin suorittanut Valtakunnallisen maanpuolustuskurssin (kurssi 231). Andersson johtaa liitossa yhteiskunnallisen vaikuttamisen osastoa, jossa työskentelevät mm. Invalidiliiton juristit, esteettömyys-, sosiaali- ja terveyspolitiikan asiantuntijat. Sittemmin parivaljakko Juvakka ja Andersson ovat rehvastelleet Invalidiliitolla olevan niin paljon varallisuutta, ettei liiton toimintaan vaikuta mitenkään, vaikka kaikki tuet leikattaisiin Invalidiliitolta.

Miten Invalidiliitto on sitten päässyt taloudellisesti riippumattomaan asemaan viime vuosina? Takavuosina Invalidiliitto piti tärkeänä asiana rakentaa invalideille mm. palvelutaloja. Invalidiliitto ei enää nykyään omista tai ylläpidä palvelutaloja, sillä liitto myi koko vammaispalveluita ja palveluasumista tuottaneen tytäryhtiönsä, Validia Oy:n, keväällä 2025 ruotsalaiselle Ambea-konsernille. Historiallisesti Invalidiliitto on silti ollut Suomen merkittävimpiä vammaisten esteettömän asumisen uranuurtajia ja rakennuttajia. Ennen myyntiä Invalidiliiton asumispalveluorganisaatiolla (Validia Asuminen) oli yli 50 yksikköä lähes 30 eri paikkakunnalla ympäri Suomea. Kaikki näistä kiinteistöistä eivät olleet suoraan Invalidiliiton itsensä rakennuttamia, vaan osa oli vuokrattu tai ostettuja kohteita.

Invalidiliiton lakimies Henrik Gustafsson.

Nyt kun Invalidiliitto itse ilmoittaa olevansa niin varakas, olisi erinomainen mahdollisuus näillä liiton varoilla puolustaa invalideja ja vammaisia näiden saadessa uuden vammaispalvelulain siirtymäkauden vuoksi uusittuja asiakassuunnitelman päivityksiä ja palvelutarpeen arviointeja hyvinvointialueidensa vammaispalveluilta. Kolmen vuoden siirtymäkausi kestää vuoden 2027 loppuun, sillä uusi vammaispalvelulaki tuli voimaan vuoden 2025 alusta. Invalidiliiton yhteiskunnallisen vaikuttamisen johtaja Laura Anderssonin täytyisi valjastaa oman osastonsa juristit välittömästi hakemusten ja oikaisuvaatimusten tekoon auttaakseen sairaita, väsyneitä ja heikkokuntoisia ihmisiä. Invalidiliiton liittovaltuusto sekä liiton hallitus voisivat ryhdikkäästi johtajien työnantajina edellyttää samoin ripeää toimintaa edunvalvonnassa.

Laura Räty (nyk. Ämmälä).

Kokoomuspoliitikko ja lääkäri Laura Kaarina Räty (nykyään sukunimeltään Ämmälä, s. 14.9.1977 Äänekoski) nimitettiin Validia Oy:n toimitusjohtajaksi loppuvuodesta 2020; hän aloitti toimitusjohtajan tehtävät tammikuun 2021 alussa. Laura Räty toimi aikaisemmin myös Alexander Stubbin hallituksen sosiaali- ja terveysministerinä vuosina 2014-2015, Kevan hallituksen puheenjohtajana vuosina 2013-2014 sekä Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimesta vastaavana apulaiskaupunginjohtajana vuosina 2011-2014 – myös uudelleen vuonna 2015 - ja hän siirtyi Validian toimitusjohtajaksi Terveystalon julkisten palveluiden johtajan tehtävästä. Laura Rädyn raha-asioista nousi kohu, kun paljastui hänen lääkärinä työskennellessään muuntaneen vuosina 2006-2011 sivutyönsä tuloja verottomiksi osingoiksi.

Invalidiliitto-konserniin kymmeniä vuosia kuuluneen Validia Oy:n tarina osana Invalidiliittoa päättyi 1.4.2025, jolloin yhtiö siirtyi pohjoismaisen Ambea-konsernin omistukseen. Vuosien aikana Validia-palvelutaloissa on paljastunut useita vakavia laiminlyöntejä sekä epäkohtia. Nämä laiminlyönnit ovat liittyneet varsinkin henkilöstövajeeseen, puutteelliseen hoitoon sekä asiakasturvallisuuden vaarantumiseen. Viranomaiset, kuten aluehallintovirastot ja Valvira ovat puuttuneet useiden eri Validia-yksiköiden toimintaan eri puolilla Suomea. Vakavin julkisuuteen ponnahtanut tapaus johti kesäkuussa 2026 käräjäoikeuden tuomioon. Vuonna 2023 tapahtuneessa väärinkäytöksessä 34-vuotias vaikeavammainen asukas kuoli tukehtumalla hoiva-avustajan tekemän virheen vuoksi. Hoiva-avustaja ja kaksi esihenkilöä saivat tuomiot kuolemantuottamuksesta. Lisäksi Valvira on selvittänyt Seinäjoen yksikössä muidenkin epäselvien kuolemantapausten ja epäkohtien mahdollista yhteyttä.

Tampereen Validia Oy:n palvelutalo.

Useissa toimipisteissä, kuten Seinäjoella, Kangasalla, Oulussa, Mikkelissä ja Kuopiossa työntekijöitä on ollut työvuoroissa liian vähän lainmukaisiin mitoituksiin nähden. Työntekijöiden suuren vaihtuvuuden vuoksi asukkaat joutuivat jatkuvasti vieraiden hoitajien hoidettaviksi. Valvontaraporttien mukaan asukkaat eivät aina saaneet tarvitsemaansa hoitoa tai huolenpitoa. Esimerkiksi Oulun yksikössä raportoitiin tapauksesta, jossa vaikeavammainen asukas joutui odottamaan suihkuun pääsyä 23 päivää. Aiemmissa kanteluissa on tuotu esiin jopa asukkaiden unohtamista saunaan sekä paleltuneita raajoja. Tehdyissä tarkastusissa on havaittu vakavia lääkevirheitä ja puutteita lääkkeiden asianmukaisessa ja turvallisessa säilytyksessä. Yksiköissä oli samoin puutteita lainmukaisten asiakaskirjausten tekemisessä. Julkisuudessa entiset työntekijät ja päälliköt ovat myös kertoneet tilanteista, joissa viranomaisille (Avi:n tarkastaja) annettiin kaunisteltu kuva palvelutalon todellisesta arjesta ja henkilöstötilanteesta.

Brian Charette, Mathias Sandberg ja Teppo Mäkynen 

Kuvassa vasemmalta Teppo Mäkynen, Brian Charette ja Mathias Sandberg.

Marraskuussa 54 vuotta täyttävä yhdysvaltalainen jazzpianisti, tuottaja ja Hammond -urkuri Brian Charette (s. 24.11.1972 Meriden, Connecticut, Yhdysvallat) tekee jazztrionsa kanssa parhaillaan hyvin intensiivista keikkakiertuetta Suomessa ja Ruotsissa. Kiertueen triossa soittavat Brian Charetten lisäksi suomalaiset vaasalainen jazzkitaristi Mathias Sandberg ja turkulainen jazzrumpali Teppo Mäkynen. Keikkakiertue poikkesi keskiviikkona 23.9.2026 soittamaan setillisen nautinnollista jazzmusiikkia lähes täyteen Kangasala -taloon Tampereen kupeessa. Konsertin kappaleet muodostuivat groovaavista Brian Charetten ja Mathias Dandbergin sävellyksistä, joita laulajat eivät olleet latistamassa. Brian Charette on levyttänyt sekä esiintynyt muun muassa sellaisten artistien seurassa kuin George Coleman, Cyndi Lauper, Oz Noy, Michael McDonald, Jaimoe, Chaka Khan, Paul Simon, John Patitucci ja Vinnie Colaiuta.

Brian Charette kiertää ahkerasti myös Dave Wecklin, Dennis Chambersin, Ari Hoeningin, Oz Noyn sekä Gilad Hekselmanin kanssa esiintymässä, mutta hän on siitä huolimatta julkaissut yli kaksikymmentä omaa albumia musiikkia. Tätä nykyä Charette asustaa Yhdysvaltain New Yorkissa ja hän on vakiinnuttanut paikkansa eräänä modernin jazzin merkittävimmistä Hammond -urkureista. Vuonna 2014 Brian Charette sijoittui ensimmäiseksi Downbeat Magazine Critic’s Poll Rising Star: Organ -kategoriassa ja samoin hän voitti vuonna 2015 Hot House Magazinen ”Fan’s Decision Jazz Award for Best Urburist 2015 -palkinnon.

Oma äiti, Catherine, opetti Brian Charetten pianonsoiton saloihin jo varhain. Sittemmin Charette opiskeli pianonsoittoa enimmän osan lapsuudestaan George McKinstryn ohjauksessa. Lukionsa Brian Charette suoritti Orville H. Platt High Schoolissa Meridenissä, Connecticutissa; lukion aikana Charette alkoi tosissaan opiskella musiikkia sekä piano-, kitaran- ja trumpetinsoittoa. Lukion päätettyään Brian Charette osallistui kolmen viikon kesäkurssille Berklee College of Musiciin Bostonissa, jossa häntä opettivat säveltäjä ja jazzklarinetisti John Daniel LaPorta (s. 13.4.1920 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat ja k. 12.5.2004 Sarasota, Florida, Yhdysvallat) sekä säveltäjä ja kitaristi ja Berkleen kitaransoiton pitkäaikainen professori, Rick Peckham. Sittemmin Charette jatkoi opiskeluaan Connecticutin yliopistossa Storrsissa, jossa pianonsoittoa hänelle opettivat Ellen Rowen (s. 11.11.1958 Norwalk, Yhdysvallat), Kenny Werner (s. 19.11.1951 Brooklyn, New York, Yhdysvallat), multi-instrumentalisti ja säveltäjä Mark DeCozion, kanadalainen kokeellisen elektronisen musiikin taiteilija Mark Templeton (s. 1976), jazzpianisti, säveltäjä, kirjailija ja pedagogi Charlie Banacos (s. 11.8.1946 ja k. 8.12.2009) ja pianovirtuoosi Neal Larrabee (s. 1948). Vuonna 1994 Brian Charette valmistui kuvataiteen kandidaatiksi Uconnista.

Lukioaikoinaan Brian Charette alkoi esiintyä paikallisilla klubeilla Meridenissä ja New Havenissa, Connecticutissa. Jo 17-vuotiaana Charette alkoi työskennellä säännöllisesti pianistina muiden alueen muusikoiden, kuten jazzsaksofonisti ja gospel-muusikko sekä musiikinprofessori Jimmy Sidney Greenen (s. 24.2.1975 Hartford, Connecticut, Yhdysvallat), kitaristi Paul Brownin ja laulaja-kitaristi Jeff Pitchellin (s. 11.4.1966 Hartford, Connecticut, Yhdysvallat) kanssa. Pianistina Brian Charette työskenteli tunnettujen jazzartistien kanssa, kuten jazzalttosaksofonisti Lou Andrew Donaldsonin (s. 1.11.1926 Badin, North Carolina, Yhdysvallat ja k. 9.11.2024 Daytona Beach, Florida, Yhdysvallat), jazztenorosaksofonisti Houston Person (s. 10.11.1934 Florence, Etelä-Carolina, Yhdysvallat), jazzalttosaksofonisti Charles McPherson )s. 24.7.1939 Joplin, Missouri, Yhdysvallat), blueskitaristi Matthew Tyler Murphy (s. 29.12.1929 Sunflower, Mississippi, Yhdysvallat ja k. 15.6.2018 Miami, Florida, Yhdysvallat) ja rumpali Gregg Bissonette (s. 9.6.1959 Detroit, Michigan, Yhdysvallat). Brian Charetten ensimmäiset ammatilliset esiintymispaikkansa olivat Hartfordissa, Conecticutissa, missä hänestä tuli Street Temperaturen -jazzfuusioyhtyeen jäsen; tämä yhtye soitti säännöllisesti 880 Clubilla. Tšekkiläisen trumpetisti Laco Deczin kanssa Brian Charette kiersi Eurooppaa lukionsa jälkeen. Yhdysvaltoihin palattuaan vuonna 1994 hän muutti asumaan New York Cityyn.

Charetten valmistuttua yliopistosta hän alkoi työskennellä veljesten Jimmy Vivinon (s. 10.1.1955 Paterson, New Jersey, Yhdysvallat) ja Jerry Vivinon (s. 8.1.1954 Paterson, New Jersey, Yhdysvallat) kanssa säestäen muun muassa artisteja kuten Cyndi Lauper, Michael McDonald ja Michael Steven (s. 9.9.1975 Burnaby, Brittiläinen Columbia, Kanada). Brian Charette esiintyi samoin televisiossa Martha Stewart Show’ssa, Tony Danza Show’ssa, Conan O’Brien Show’ssa ja Last Call with Carson Dalyssa sekä pianistina The Guiding Light -ohjelmassa. Vuonna 1999 hän esiintyi Hammond B3 -urkurina ”Joni’s Jazz” -konsertissa New Yorkin Central Parkissa, jossa esiintyivät Joni Mitchell (oik. Roberta Joan Anderson, s. 7.11.1943 Fort Macleod, Aalberta, Kanada), Chaka Khan (oik. Yvette Maria Stevens, s. 23.3.1953 Chicago, Illinois, Yhdysvallat) ja Joe Jackson (oik. David Ian Jackson, s. 11.8.1954 Burton upon Trent, Staffordshire, Englanti).

2000-luvun ajan Brian Charette on jatkanut levyttämistä sekä soittamista useiden artistien kanssa, mukaan lukien Los Lobosin David Hidalgon ja Cougar Estradan ja laulajatar Laura Braniganin kanssa. Brian Charette teki sopimuksen SteepleChase Recordsin kanssa vuonna 2008 ja hän alkoi kiertää usein Euroopassa ja Aasiassa omien yhtyeidensä kanssa sekä bändien lämmittelijänä. Brian Charette aloitti vuonna 2011 levytykset Los Angelesissa toimivan Posi-Tone Records -jazzlevymerkin kanssa ja vuonna 2012 Charette sai Hammond USA:n tuen.

Brian Charette jatkoi esiintymisiään ja kiertueitaan sekä yhtyeen johtajana että taustamuusikkona. New York Timesin jazzarvostelussa Nate Chinen kirjoitti: ”Hammond B-3:n urkuri Brian Charette tasapainottaa soul-jazzin ikääntymätöntä tavoitetta ripauksella levotonta modernisuutta.” Jazzkriitikko Ken Micallef kirjoitti Downbeat Magazinen Once and Future -albumin arvostelussa: ”Sekä B-3 -stylisti että opiskelija, vakava jazztutkija ja loistava viihdyttäjä, Charette on palava solisti, joka ymmärtää Hammond B-3:n perinteen sekä sen tulevaisuuden – yhtä varmasti kuin hän ymmärtää paikkansa tässä sukulinjassa.”

Vuonna 2017 Brian Charette alkoi miksata Hammond -urkuja elektroniseen musiikkiin ja hän julkaisi Kürrentin omalla levymerkillään, Dim Makilla. Charette sai vuonna 2019 IK Multimedian tuen. Hänen Hammond -elektronisen musiikin albuminsa, Like the Sun, julkaistiin joulukuussa 2020 ja uusi SteepleChase -äänite, Power from the Air, vuonna 2021. Vuodesta 2011 lähtien Brian Charette on toiminut aktiivisena kouluttajana, luennoitsijana ja kirjoittajana. Hän on kirjoittanut artikkeleita Keyboard Magazineen, Jazz Timesiin, Downbeatiin, Elecytric Musicianiin ja The New York City Jazz Recordiin. Charette on kirjoittanut Hal Leonard Corporationin julkaiseman kirjan Hammond -uruista, ”101 Hammond B3 Tips: Stuff all the Pros Know and Use” sekä neljän opetusvideon sarja My Music Masterclassin yhteydessä. Brian Charette pitää säännöllisesti musiikin mestarikursseja ympäri maailmaa, mukaan lukien Czech Jazz Workshopissa Prahassa, Tšekin tasavallassa, jossa hän opettaa säännöllisesti kesäisin.

Mathias Sandberg.

Säveltäjä ja jazzkitaristi Mathias Sandberg lukeutuu Suomen aktiivisimpiin jazzmuusikoihin. Yhdysvaltalainen musiikkilehti JAZZIZ Magazine kutsuu Mathias Sandberg ”yhdeksi Suomen parhaiten varjelluista salaisuuksista”. Sandberg on opiskellut New Yorkin Manhattan School of Musicissa sekä Bbostonin Berklee College of Musicissa. Sandberg on työskennellyt muun muassa Georg Riedelin, Nick Mancinin, Peter Asplundin ja Manuel Dunkelin kanssa. Mathias Sandberg tekee vuosittain satakunta jazzkonserttia ja hän kiertää sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa soittamassa musiikkia.

Mathias Sandberg syntyi Pietarsaaressa, missä on pitkä kitarahistoria Landolan kitaratehtaan ansiosta. Sandberg oli myös itse kouluikäisenä Landolan kitaratehtaalla työharjoittelussa. Varsinaisesti kitaransoitto käynnistyi hänellä AC/DC:n innoittamana, mutta oma tyyli löytyi kuitenkin varsin pian. Alkuun hän kuunteli paljon hevimusiikkia, kun kukaan muu ei pitänyt siitä. Mutta kun kaikki kaverit innostuivat hevistä, niin täytyi löytää taas jotain uutta musiikkia tilalle. Sandberg luki paljon kitaralehtiä ja niissä aina hevitiluttajat huomauttivat, että jos tämä on vaikeata, niin kuuntelepa vaikka John Coltranea; se sytytti Sandbergin kiinnostuksen jazzmusiikkiin.

Aluksi Sandberg ei oivaltanut jazzista mitään, mutta sen vuoksi hän siitä kiinnostuikin. Jo kouluikäisenä hän alkoi kuunnella jazzia paljon, koska hän halusi päästä siitä selvyyteen. Koulunkäyntinsä ohella hän myös harjoitteli todella paljon. Mathias Sandberg oli ensimmäisiä oppilaita, kun Pietarsaaren musiikkiopistossa alkoi uusi pop-jazz -opetus. Kävi myös niin, että hyvin nopeasti Sandberg toimi koulussa itse opettajana. Jo 16-vuotiaana hän aloitti musiikin teorian opettajana ja myöhemmin vielä bändi- ja kitaransoiton opettajana. Sandberg osallistui 18-vuotiaana Yhdysvalloissa Berkleen kesäopintoihin, missä hän sai opetusta legendaariselta Mick Ggoodrickilta (1945-2022). Kokemus herätti hänessä kipinän päästä uudelleen yhdysvaltalaiseen oppiin.

Pari vuotta Vaasassa asuttuaan Sandberg haki opiskelemaan Manhattan School of Musiciin ja hän oli tosi onnekas päästessään sinne opiskelemaan, sillä tuolloin kouluun pääsi vain yksi kitaristi. Hänellä oli myös tukenaan opiskelussa apuraha ja hän oli säästänyt keikkapalkkioista opiskeluun myös rahaa; siitä huolimatta New Yorkissa rahat kuitenkin loppuivat kesken. Sandberg palasi takaisin Vaasaan, mutta hän kävi vielä muutamana vuonna New Yorkissa opiskelemassa yksityisesti lyhyitä aikoja muun muassa Jonathan Kreisbergin ja Gilad Hekselmanin opastuksessa.

Jazzkitaristi Mathias Sandbergin molemmat sooloalbumit, The Doctor ja The Captain, koostuvat hänen omista sävellyksistään. Levyillä soittavat hänen kanssaan Zacharias Holmkvist (basso) ja Stefan Brokvist (rummut). Sandberg tekee trionsa kanssa melko paljon keikkoja; viime vuonna hänellä oli yli sata keikkaa ympäri maata. Mielenkiintoinen asia on, että suuri osa keikoista on ollut paikoissa, jotka eivät ole perinteisiä klubeja tai jazzklubeja.

Jazzrumpali, säveltäjä, DJ ja tuottaja Teppo Mäkynen (s. 9.10.1974 Turku) toimi alkuun taiteilijanimellä DJ Zäppä ja myöhemmin vielä nimellä Teddy Rok. Teppo Mäkynen on saanut aikaiseksi kaksi soololevyä: toisen Teddy Rok Seven -yhtyeensä kanssa ja toisen kuvitteellisen The stance Brothers -yhtyeen nimissä. Tämän lisäksi Mäkynen soittaa muun muassa The Five Corners Quintet -yhtyeessä ja hän toimii yhtyeen keikkakokoonpanon johtajana. Teppo Mäkynen on palkittu samoin Suomen Jazzliiton Yrjö -palkinnolla.

Teppo Mäkynen.

Turussa syntyneen Teppo Mäkysen perhe muutti Saloon pojan ollessa vain yksivuotias. Mäkynen aloitti 11-vuotiaana musiikkiopintonsa Salon musiikkikoulussa. Hän on itse kertonut, että hän valitsi omaksi instrumentikseen rummut aivan sattumalta. Mäkynen jatkoi musiikkiopintojaan Kaustisen musiikkilukiossa ja samaan aikaan hän samoin opiskeli Kokkolan konservatoriossa jazzlinjalla opettajanaan Markus Ketola. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Mäkynen opiskeli vuoden ajan Oriveden opiston musiikkilinjalla. Hän pääsi opiskelemaan vuonna 1994 Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolle, jossa häntä opettivat mm. jazzmuusikko, pianisti, rumapali ja säveltäjä Jukkis Uotila (s. 23.8.1950 Helsinki), saksofonisti ja huilisti Kari Juhani ”Sonny” Heinilä (s. 31.10.1966 Kiukainen) ja jazz-kontrabasisti Anders Jormin (s. 1957 Jönköping). Mäkynen jätti linjan kuitenkin kesken, mutta myöhemmin hän on opettanut Sibelius-Akatemiassa rumpujen soittoa ja rytmiikkaa.

Sibelius-Akatemian aikana Teppo Mäkynen soitti monissa yhtyeissä, kuten Antti Rissasen Mr. Fonebonessa, jonka esikoisalbumilla on myös Mäkysen ensimmäinen levytetty sävellys. 1990-luvun puolivälissä Mäkynen soitti samoin Abe Anttilan Quartet Coyotassa, Manuel Dunkelin kvartetissa ja Pessi Levannon Burn! -yhtyeessä. Mäkynen liittyi kesällä 1996 Jukka Perkon ja Severi Oyysalon The Poppoo -yhtyeeseen yhdessä basisti Ville Huolmanin kanssa. Tämä nelikko on julkaissut albumin Varia vuonna 1998.

Teppo Mäkynen perusti vuonna 1998 kitaristi, säveltäjä ja tuottaja Jarmo Ilari Saaren (s. 14.3.1970 Kauniainen) kanssa yhtyeen nimeltä Reuna. Mäkynen toimi yhtyeessä sekä rumpalina että DJ:nä. Myöhemmin yhtyeeseen liittyi vielä ääni-insinööri Teemu Korpipää. Elektronista musiikkia soittava yhtye on julkaissut albumin Smelly vuonna 2003.Vuosituhannen vaihteessa Teppo Mäkynen päätti lähteä useasta yhtyeestä, koska monet kokoonpanot työllistivät häntä liikaa ja koska hän oli kiinnostunut elektronisesta musiikista. Hän jäi vain muutamaan yhtyeeseen, kuten Jukka Perkon Hurmio-orkesteriin ja Dunkelin kvartettiin.

Tutkija Maria Lindén 

Tutkija Maria Lindén (o.s. Annala, s. 1980 Helsinki) on Yhdysvaltojen politiikkaan erikoistunut toimittaja ja tutkija sekä presidentti Donald Trumpista kirjan kirjoittanut kirjailija. Vuodesta 2020 Maria Linsén on työskennellyt Ulkopoliittisen instituutin tutkijana. Vuodesta 2021 lisäksi hän on toiminut tutkimusviestintäpäällikkönä erityisalueenaan Yhdysvaltain sisä- ja ulkopolitiikka. Maria Lindén on samoin vuodesta 2022 lähtien tehnyt Tampereen yliopistossa väitöskirjaa Yhdysvaltojen demokratian kriisistä.

Tutkija Maria Lindén.

Maria Lindén on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri Tampereen yliopistosta sekä humanististen tieteiden kandidaatti Helsingin yliopistosta. Vuosina 2015-2019 Maria Lindén asui Yhdysvaltojen Bostonissa. Lindén on säännöllisesti laatinut artikkeleita STT:lle, Lännen Medialle ja Ulkopoliittisen instituutin julkaisemalle Ulkopolitiikka -lehdelle. Vuonna 2020 Maria Lindén kirjoitti Into-kustantamon julkaiseman kirjan, Trumpin kansa – keitä he ovat ja miksi he rakastavat johtajaansa. Tässä kirjassa seurataan Donald Trumpin tietä kohti vuoden 2016 presidentinvaalin voittoa varsinkin kolmen hänen kannattajansa silmin. Intohimoisista Donald Trumpin kannattajista kertova kirja horjuttaa stereotypioita entisen presidentin ihailijoista ja auttaa ymmärtämään syvällisesti syitä, joiden vuoksi Donald Trump nousi valtaan vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Kirja julkaistiin hänen aiemmalla nimellään Maria Annala.

Maria Lindén toimi jo ennen siirtymistään Ulkopoliittisen instituuttiin suomalaisessa mediassa Yhdysvaltain politiikan kommentaattorina. Vuoden 2016 Yhdysvaltain presidentinvaalien viimeisen televisioväittelyn jälkeen STT:n Yhdysvaltojen avustajana toiminut Maria Lindén piti ”äärimmäisen epätodennäköisenä”, että Donald Trump olisi uhannut demokraattien presidenttiehdokas Hillary Diane Rodham Clintonin (s. 26.10.1947 Chicago, Illinois, Yhdysvallat) voittoa. Sen sijaan vuoden 2020 presidentinvaaleissa Maria Lindénin ilmoittama ennustus piti ja demokraattipuolueen presidenttiehdokas, Joseph Robinette ”Joe” Biden (s. 20.11.1942 Scranton, Pennsylvania, Yhdysvallat), nousi presidentiksi. Tosi Joe Biden ei kylläkään voittanut niin suurella marginaalilla kuin Maria Lindén oli etukäteen analysoinut käyvän. Maria Lindén samoin arvioi, että ilman koronaviruspandemian vuosina 2019-2020 aiheuttamaa tilannetta Donald Trump olisi lähes varmasti tullut uudelleen valituksi presidenttikaudelle.

Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump.

Puhuminen ja kirjoittaminen ovat olleet lapsesta saakka Maria Lindénin suurimmat intohimot. Aikuisena Lindén on harjaantunut esiintyjänä muun muassa harrastamalla näyttelemistä ja improvisaatioteatteria sekä erikoistumalla yliopisto-opinnoissaan televisiotoimittajan työhön. Yhdysvalloissa asuessaan Maria Lindén vihkiytyi amerikkalaisen puhetaidon saloihin osallistumalla Harvardin yliopistossa lukuisille avoimille luennoille, joiden tarkoitus oli koulia yhteiskuntatieteiden opiskelijoista vaikuttavia puhujia ja puheenkirjoittajia.

Maria Lindén on puhujana selkeä, suorasanainen ja valovoimainen. Hän osaa taidon pitää kuulija otteessaan ja hän höystää puhettaan mieleenpainuvin esimerkein. Maria Lindén puhuu yleisönsä huomioiden aina ajankohtaisista aiheista tuoreiden tietojen pohjalta ja hän suuntaa katseensa usein puheissaan samoin rohkeasti tulevaisuuteen. Tutkijana Maria Lindén pohjaa puheensa tutkittuun tietoon, jonka hän osaa toimittajana esittää ytimekkäästi sekä ymmärrettävästi.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Maria Lindén ei enää nykyisin uskalla matkustaa Yhdysvaltoihin, sillä hän on kirjoittanut presidentti Ddonald Trumpista usein epäsuotuisaan sävyyn. Yleisradion Politiikkaradiossa Maria Lundén paljasti, että hän ei ole uskaltanut matkustaa Yhdysvaltoihin Donald Trumpin toisella presidenttikaudella. Lindén on huolissaan varsinkin siitä, että Yhdysvaltojen viranomaiset saavat Euroopasta maahan lentävien matkustajien listat. Näin on Lindénin mukaan toimittu sen jälkeen, kun New Yorkiin kohdistettiin terrori-isku vuonna 2001. Yhdysvaltalaisviranomaiset voivat Maria Lindénin mukaan itse päättää, ketkä matkustajat otetaan maahantulon yhteydessä satunnaistarkastukseen. Rajaviranomaiset Yhdysvalloissa voivat Maria Lindénin mukaan jo etukäteen mm. nimen googlaamalla selvittää taustatietoja saapuvasta henkilöstä. Viimeistään kasvokkain kohtaamalla selvitetään lopullinen ideologinen epäsopivuus. Maria Lindén kertoo, että hän on kirjoittanut monta akateemista artikkelia esimerkiksi siitä, että Donald Trump on yrittänyt tehdä vaalivilppiä vuoden 2020 presidentinvaaleissa, mikä on luonnollisesti presidentti Donald Trumpille hyvin arka asia. Kaikkein ihmeellisin tapahtuma oli se, että presidentti Donald Trump armahti Capitolin kukkulan valtaajat, vaikka valtaajien joukossa oli myös väkivaltaan syyllistyneitä henkilöitä. Demokratian näkökulmasta armahdukset olivat hyvin kyseenalainen teko.

Antti Vihisen kirja, Sibeliuksen katumuspäivä 1943

Mitä kaikkea säveltäjä Johan Christian Julius Sibelius (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) mahdollisesti ajatteli maailmantapahtumista sotaisilla 1930- ja 1940-luvuilla? Oliko Sibelius natsiaatetta ja -hallintoa myötäilevä onnenonkija vai natsijohtaja Adolf Hitlerin (s. 20.4.1889 Braunau am Inn, Itävalta-Unkari ja k. 30.4.1945 Berliini, Saksa) propagandakoneiston viaton uhri?

Sibelius Yousuf Karshin kuvaamana.

Filosofian tohtori, tietokirjailija Antti Vihinen perehtyy säveltäjä Sibeliuksen natsi-yhteyksiin uudessa, 28.8.2026 julkaistussa kirjassaan, Sibeliuksen katumuspäivä 1943. Antti Vihisen kirja avaa suomalaiselle yleisölle näkymiä natsihallinnon sisäisiin valtataisteluihin, joihin Sibeliuskin valitettavasti olennaisesti liittyi. Kirjassa esitellään myös joitakin uusia aiheeseen liittyviä dokumentteja – nyt vain ensi kerran julkisuudessa.

- ”Kirjassani on mukana kopio Adolf Hitlerin allekirjoittamasta lähetekirjeestä Sibeliukselle vuodelta 1935. Sitä ei ole aiemmin tietääkseni esitelty julkisuudessa”, Antti Vihinen kertoo kirjastaan.

- ”Sibeliuksen natsi-yhteyksistä on kiistelty tiedepiireissä ja mediassa kiivaasti suunnilleen neljännesvuosisadan ajan. Taidan siten olla syypää koko keskustelun syntyyn: väitöskirjani vuodelta 2000 oli pohdinnan lähtölaukaus”, Antti Vihinen kertoo.

Antti Vihinen kertoo, että sitten vuoden 2000 uutta tietoa, erilaisia tulkintoja ja tutkimuksia kansallissäveltäjä Sibeliuksen ja natsi-Saksan suhteesta on julkaistu paljon Suomessa, mutta varsinkin ulkomailla.

- ”Uuden ja päivitetyn tiedon kokoamiselle oli mielestäni korkea aika”, Vihinen lausuu asiasta.

Tässä teoksessa Sibeliuksen osuus natsien kulttuuri- ja musiikkipolitiikassa nostetaan esiin uudella tavalla.

- ”Hänen tahaton tai tahallinen osuutensa etenkin vuoden 1942 Suomen ja Saksan asevelipropagandan osana esitellään täysin uudessa valossa.”

Uutta on samoin Antti Vihisen tulkinta säveltäjä Sibeliuksen vuoden 1943 päiväkirjamerkinnöistä.

Kirja on suunnattu kaikille Sibeliuksen urasta, elämästä ja musiikista kiinnostuneille. Kirja ei kuitenkaan vaadi lukijalta taidemusiikin tuntemusta. Uutuskirja on myös hyvin kattava katsaus natsi-Saksan kulttuuri- ja musiikkipolitiikkaan.

Antti Vihinen.

Antti Vihinen (s. 11.5.1961 Tampere) on Hämeessä vaikuttava kulttuurialan hallintomies ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut musiikista, säveltäjistä ja politiikasta. Koulutukseltaan Antti Vihinen on valtiotieteiden maisteri ja hän on valmistunut Hampurin yliopistosta. Hän väitteli tohtoriksi myöhemmin Helsingissä musiikkitieteen alalta. Vuonna 2000 hänen väitöskirjansa käsitteli Theodor Adornon Sibelius -kritiikin poliittisia motiiveja. Antti Vihisen väitöskirjan hyväksymisprosessi herätti maassamme aikanaan melko laajaa huomiota, kun vastaväittäjä musiikkitieteilijä, esseisti, pianopedagogi ja Hallen yliopiston professori Tomi Matti Mäkelä (s. 3.1.1964 Lahti) ei puoltanut kirjan hyväksymistä, vaikka hän antoikin väitöstilaisuudessa aivan toisin ymmärtää. Lopulta kuitenkin Antti Vihisen väitöskirja päästettiin läpi alimmalla mahdollisella arvosanalla. Antti Vihinen on sittemmin julkaissut samoin musiikin historiaa ja politiikkaa sivuavia essee- ja pakinakokoelmia.

Professori Tomi Mäkelä.

Antti Vihinen työskenteli vuosina 1999-2010 Lahden Sibeliustalon toimitusjohtajana. Vihinen erosi itse Sibeliustalon johdosta ja ilmoitti samalla syyksi kaupungin johdon kanssa syntyneet linjaerimielisyydet. Antti Vihisen mukaan Lahden kaupungin linja oli ”akselilla Hollola-Nastola, minä halusin, että suunta olisi Eurooppa ja enemmänkin akselilla Pariisi-Frankfurt-Moskova”. Antti Vihinen työskenteli vuosina 2010-2013 professorina Saksassa Karlsruhen kansainvälisessä ammattikorkeakoulussa Karlshochschulessa opetusalanaan kansainvälinen matkailuala, tapahtumatuottaminen, kulttuurihallinto ja kaupunkien vetovoimatekijät.

Sidi & Hervottomat.

Vihinen toimi vuosina 1981-1983 sekä vuodesta 2012 samoin Sidi & Hervottomat manserock -yhtyeessä kosketinsoittajana. Sidi & Hervottomat on julkaissut kolme levyä; vuonna 1981 Vieraana älyn valtakunnassa, vuonna 1982 Runoja raunioille ka vuonna 2015 Näkyviin. Antti Vihinen on toiminut yhtyeen säveltäjänä ja sanoittajana lähes kaikissa yhtyeen kappaleissa. Vuosina 2015-2017 Antti Vihinen oli Hämeenlinnan kaupungin juhlavuosien koordinaattori syyskuusta 2014 alkaen. Tätä ennen Antti Vihinen toimi kaupungilla Hämeenlinnan alueen kehittämishankkeen projektipäällikkönä. Hämeenlinnan vuosien jälkeen Antti Vihinen on keskittynyt tietokirjojen kirjoittamiseen. Vuonna 2021 Antti Vihinen julkaisi ensimmäisen romaaninsa.

 Jukka Perko & Jay Kortehisto: Foxtet

Lähde nyt Sinäkin lauantaina 12.9.2026 kello 15 kuuntelemaan Tampereen G LiveLabiin tasokasta jazzmusiikkia. Esiintymisvuoron saa silloin Jukka Perko & Jay Kortehisto: Foxtet. Tässä mainiossa kokoonpanossa soittavat: Jukka Perko (saksofonit), Jay Kortehisto (laulu ja pasuuna), Toomas Keski Säntti (piano), Eero Seppä (basso) ja Teppo Mäkynen (rummut).

Jukka Perko & Jay Kortehisto.

Jukka Tapio Perko (s. 18.2.1968 Huittinen) on kotoisin Huittisista. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1987 ja hän on opiskellut musiikkia Sibelius-Akatemiassa vuodesta 1988 lähtien. Perkon kyvyt havaittiin jo kuitenkin Porin Jazz-festivaaleilla vuonna 1985 ja Jukka Perko napattiin mukaan vuonna 1987 The Dizzy Gillespie 70th Anniversary Bandin riveihin kahden vuoden ajaksi kiertämään bändin kanssa Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Kiertueen jälkeen Jukka Perko liittyi vuonna 1989 soittamaan UMO Jazz Orchestraan; saman vuoden lopulla Jukka Perko otti vastaan Jazzliiton myöntämän Yrjö -palkinnon. Säveltäjä ja vibrafonisti Jaani Pekka Severi Pyysalon (s. 18.12.1967 Pori ja k. 13.4.2026 Turku) kanssa Jukka Perko aloitti yhteistyön vuonna 1988.

Jukka Perko.

Jukka Perkolla oli 1990-luvun alussa Jukka Perko Quartet, johon hänen lisäkseen lukeutuivat vibrafonisti Severi Pyysalo, kuusivuotiaana musiikkiharrastuksen pianolla aloittanut basisti Eerik Jari Siikasaari (s. 8.10.1957) ja rumpali Marko Heikki Timonen (s. 7.9.1966 Kiukainen). Vuonna 1993 Jukka Perko ja Severi Pyysalo perustivat jazz-sukupolvensa erään tärkeimmistä sekä menestyneimmistä kokoonpanoista: Perko-Pyysalo Poppoon. Samoin vielä samana vuonna Jukka Perko nimettiin Finland Festivalsin vuoden nuoreksi taiteilijaksi ja Perko-Pyysalo Poppoon albumi Garden of Time palkittiin Jazz-Emmalla.

Jukka Perko sai vuonna 2001 jo toisen Jazz-Emmansa, mutta tällä kertaa se tuli Hurmio-orkesterin albumista, Music of Olavi Virta. Tämä kyseinen albumi oli Blue Note Finlandin ensimmäinen julkaisu. Virtuosi Di Kuhmo -ryhmän kanssa Jukka Perko julkaisi albumin Kaanaanmaa. Tämä virsiä sisältävä levy julkaistiin joulumarkkinoille vuonna 2002. Sunnuntaina 6.9.2026 Jukka Perko soitti saman levyn virsiä Sastamalan kirkossa hyväntekeväisyyskonsertissa Pirkanmaan musiikkiopiston sinfoniaorkesterin kanssa. Tämä levy myi jazzlevyksi aikanaan hyvin, peräti yli 20 000 kappaletta. Albumi nousikin Suomen viralliselle albumilistalle kahdenkymmenen kärkeen. Jukka Perkon kolmas Blue Note -albumi oli, Kuunnelmia, joka näki päivänvalon loppuvuodesta 2004. Vuonna 2006 julkaistiin Jukka Perkon kokoomalevy, Retrospective. Ari-Mikko Kuustosen (s. 4.3.1960 Leppävirta) kanssa yhdessä Jukka Perko äänittivät vuonna 2008 albumin Profeetta, jonka innoittajana toimi samanniminen kirjailija Kahlil Gibranin kulttiteos. Viimeaikoina Jukka Perko on ryhmän kapellimestarina ja soolosoittajana kulkenut Mikko Kuustosen ja Varre Vartiaisen kanssa esittämässä Kuustosen kappaleista upeita konsertteja Kymi Sinfonietan kanssa. Hienot orkesteritaustat kokoonpanolle ovat sovittaneet basisti Anssi Växby (s. 1970) ja jazzkitaristi Valtteri Laurell Pöyhönen (s. 23.9.1978 Helsinki).

Jay Kortehisto.

Juha Jay Kortehisto (s. 28.12.1972) on taitava studiomuusikko, laulaja, ja sovittaja. Hänen oma instrumenttinsa on pasuuna. Jay Kortehisto on kotoisin Senäjoelta, josta hän muutti vuonna 1994 Helsinkiin. Helsingissä Kortehisto aloitti musiikkiopiskelunsa Oulunkylän Pop & Jazz konservatoriossa. Jay Kortehisto on toiminut 1950-luvun rhythm and bluesia soittavan Screaming Jay & The Bonesin yhtyeen laulusolistina sekä pasunistina. Pasunistina Kortehisto on soittanut ainakin yhtyeissä Ricky Tick Band, Dallapé, Boston Promenade, Nu Spirit Helsinki, Jean S., Elastinen, Sunrise Avenue, Leningrad Cowboys, Popeda sekä Sami Saaren ja Jimi Tenorin yhtyeissä.

Jay Kortehistoa käytetään paljon samoin studiomuusikkona; Kortehisto on ollut mukana soittamassa yli 200 studioalbumilla. Kortehisto julkaisi vuonna 2018 ensimmäisen oman sooloalbuminsa, Jay Kortehisto. Soololevyn kaikki kappaleet on sävelletty yhdessä saksofonisti ja huilisti Pope Puolitaipaleen kanssa. Soololevyllä soittavat Kortehiston lisäksi muusikot: Pope Puolitaival (saksofoni), Mikael Jakobsson (piano), Antti Lötjönen (basso) sekä Jaakko ”Jaska” Lukkarinen (rummut). Sooloalbumin kappaleet ovat jazzmusiikkia suomeksi laulettuina. Jay Kortehisto on tehnyt samoin sovituksia muun muassa albumeille Nu Spirit Helsinki ja Nicole Willis/Be it sekä Mikko Juhani Koivusalon (s. 14.8.1956 Seinäjoki) kirjoittamaan musikaaliin Smokkijätkät. Rat Pack -hengessä suomalaista lauluyhtyettä värikkäästi kuvaava musikaali sai ensi-iltansa Helsingissä vuonna 2007. Kortehiston ääntän voi kuulla myös sarjassa Paavo Pesusieni (Jalmari Kalmari ja ranskalainen kertoja) sekä sivurooleina animaatioelokuvassa Kaksin karkuteillä, joka tuli Suomessa ensi-iltaan 11.2.2011.

Toomas Keski-Säntti.

Pianisti ja kosketinsoittaja Toomas Keski-Säntti (s. 1995) on kotoisin Espoosta. Hän on nuoren sukupolven kysytyimpiä jazzpianisteja Suomessa nykyään. Toomas Keski-Säntti on saavuttanut suurta suosiota OK:KO -yhtyeessä. Keski-Säntti on samoin monipuolisena muusikkona esiintynyt lukuisten kotimaisten yhtyeiden, kuten esimerkiksi UMOn ja Timo Lassy Bandin riveissä. Toomas Keski-Säntti on valmistunut musiikinmaisteriksi Sibelius-Akatemian jazzkoulutusohjelmasta ja hän on samoin opiskellut New Yorkissa kuuluisassa Manhattan School of Musicissa.

Eero Seppä.

Tamperelainen basisti Eero Seppä (s. 1990) asuu nykyään Tahmelassa isänsä, muusikko ja näyttelijä Pekka ”Pablo” Sepältä (s. 1946) ostamassa talossa. Eero Seppä soittaa basso nykyään myös Arppa -nimisen artistin yhtyeessä. Eero Seppä oainottaa nykyään soitossaan instrumenttinsa ominaispiirteitä: selkeyttä, varmuutta ja luotettavuutta. Tämän vuoksi Seppä on hyvin kysytty basisti monissa suomalaisissa eturivin jazzyhtyeissä.

Jazzrumpali, säveltäjä, DJ ja tuottaja Teppo Mäkynen (s. 9.10.1974 Turku) toimi alkuun taiteilijanimellä DJ Zäppä ja myöhemmin vielä nimellä Teddy Rok. Teppo Mäkynen on saanut aikaiseksi kaksi soololevyä: toisen Teddy Rok Seven -yhtyeensä kanssa ja toisen kuvitteellisen The stance Brothers -yhtyeen nimissä. Tämän lisäksi Mäkynen soittaa muun muassa The Five Corners Quintet -yhtyeessä ja hän toimii yhtyeen keikkakokoonpanon johtajana. Teppo Mäkynen on palkittu samoin Suomen Jazzliiton Yrjö -palkinnolla.

Teppo Mäkynen.

Turussa syntyneen Teppo Mäkysen perhe muutti Saloon pojan ollessa vain yksivuotias. Mäkynen aloitti 11-vuotiaana musiikkiopintonsa Salon musiikkikoulussa. Hän on itse kertonut, että hän valitsi omaksi instrumentikseen rummut aivan sattumalta. Mäkynen jatkoi musiikkiopintojaan Kaustisen musiikkilukiossa ja samaan aikaan hän samoin opiskeli Kokkolan konservatoriossa jazzlinjalla opettajanaan Markus Ketola. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan Mäkynen opiskeli vuoden ajan Oriveden opiston musiikkilinjalla. Hän pääsi opiskelemaan vuonna 1994 Sibelius-Akatemian jazzmusiikin osastolle, jossa häntä opettivat mm. jazzmuusikko, pianisti, rumapali ja säveltäjä Jukkis Uotila (s. 23.8.1950 Helsinki), saksofonisti ja huilisti Kari Juhani ”Sonny” Heinilä (s. 31.10.1966 Kiukainen) ja jazz-kontrabasisti Anders Jormin (s. 1957 Jönköping). Mäkynen jätti linjan kuitenkin kesken, mutta myöhemmin hän on opettanut Sibelius-Akatemiassa rumpujen soittoa ja rytmiikkaa.

Sibelius-Akatemian aikana Teppo Mäkynen soitti monissa yhtyeissä, kuten Antti Rissasen Mr. Fonebonessa, jonka esikoisalbumilla on myös Mäkysen ensimmäinen levytetty sävellys. 1990-luvun puolivälissä Mäkynen soitti samoin Abe Anttilan Quartet Coyotassa, Manuel Dunkelin kvartetissa ja Pessi Levannon Burn! -yhtyeessä. Mäkynen liittyi kesällä 1996 Jukka Perkon ja Severi Oyysalon The Poppoo -yhtyeeseen yhdessä basisti Ville Huolmanin kanssa. Tämä nelikko on julkaissut albumin Varia vuonna 1998.

Teppo Mäkynen perusti vuonna 1998 kitaristi, säveltäjä ja tuottaja Jarmo Ilari Saaren (s. 14.3.1970 Kauniainen) kanssa yhtyeen nimeltä Reuna. Mäkynen toimi yhtyeessä sekä rumpalina että DJ:nä. Myöhemmin yhtyeeseen liittyi vielä ääni-insinööri Teemu Korpipää. Elektronista musiikkia soittava yhtye on julkaissut albumin Smelly vuonna 2003.Vuosituhannen vaihteessa Teppo Mäkynen päätti lähteä useasta yhtyeestä, koska monet kokoonpanot työllistivät häntä liikaa ja koska hän oli kiinnostunut elektronisesta musiikista. Hän jäi vain muutamaan yhtyeeseen, kuten Jukka Perkon Hurmio-orkesteriin ja Dunkelin kvartettiin.

 Kuningas Haraldin hautajaiset Oslossa 9.9.2026

Akershusin linna sijaitsee Oslossa.

Akershusin linna Norjan Oslossa saa jälleen säilytettäväkseen uuden sakofagin suojaansa, kun tänään siunattiin 35 vuotta Norjaa hallinnut kuningas Harald Oslon tuomiokirkossa ja sen jälkeen Akershusin linnan pienessä kappelissa jatkui seremonia yksityisenä tilaisuutena. Kuningas Haraldin sarkofagi tulee jäämään säilytykseen linnan kappelin alapuolella sijaitsevaan mausoleumiin, jossa myös hänen vanhempansa sarkofagit sijaitsevat.

Akershusin linnan kappeli.

Akershusin historiallinen linna on eräs Norjan historian tärkeimmistä linnoituksista. Linna sijaitsee strategisella niemellä Oslossa ja Akershusin linnaa alettiin rakentaa vuoden 1290 tienoilla. Tämä linna on historiansa aikana nähnyt useita piirityksiä. Siitä huolimatta ulkoiset valloittajat eivät ole koskaan onnistuneet valloittamaan linnaa yhdeksästä yrityksestä huolimatta. Linnan rakennustyöt laittoi alulle kuningas Håkon V Magnusson (s. 10.4.1270 Tønsberg, Norja ja k. 8.5.1319 Tønsberg, Norja). Haakon oli Norjan kuningas Maunu VI Lainparantajan (1238-1280) ja Tanskan prinsessa Ingeborg Eriksdotterin nuorempi poika, ja häntä pidetään Kaunotukka -suvun viimeisenä kuninkaana. Äitinsä kautta Haakon oli Tanskan kuningas Erik IV Plovpenningin jälkeläinen. Haakonin vanhempi veli, Eirik Magnusson, nimitettiin vuonna 1273 nuoremmaksi kuninkaaksi isänsä hallitusaikana. Kolmivuotias Haakon sai samalla tittelin ”Norjan herttua” ja hän hallitsi vielä alaikäisenä isänsä kuolemasta vuonna 1280 lähtien laajaa aluetta Oslossa Itä-Norjassa ja Stavangerissa lounaassa (Opplandena, Oslosysla, Ryfylke, Färsaaret ja Hjaltland Shetlandinsaarilla) veljensä holhouksessa.

Akershusin linna mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1300 Håkonin kirjeessä; kirjeessä ei toisaalta mainita, kuinka pitkälle linnan rakennustyöt olivat edistyneet vielä tuolloin. Akeshusin linnassa on paljon samankaltaisuutta Turun linnan kanssa, mikä varmasti kertoo myös maiden yhtäläisyyksistä historiallisessa mielessä. Molemman linnan ovat peräisin hyvin samalta ajalta ja kummankin linnan yhteydessä sijaitsee kirkko keskeisellä paikalla. Molemmat linnat ovat hyvin karuja sisustuksiltaan ja pelkistetty vaatimattomuus kuvaa samoin sitä, että molemmat linnat sijaitsivat valtakunnan rajaseuduilla, joista orastava vauraus virtasi isompiin kaupunkeihin, kuten Tukholmaan ja Kööpenhaminaan.

Akershusin linna on nykyään lähialueineen Oslon tärkeimpiä turistikohteita. Norjan valtion juhlatilaisuuksia sekä Oslon kaupungin tilaisuuksia järjestetään linnoituksessa nykyään. Akershusin linnan alueella toimivat samoin Norjan toisen maailmansodan aikaisen vastarintaliikkeen museo ja sotamuseo. Vastarintaliikkeen museossa on kuvattuna mm. lehtileikkein sekä valokuvin ja eri esinein vastarintaliikkeen toimintaa vuodesta 1940 lähtien aina saksalaismiehityksen loppuun 1945 saakka.

Tuore Harald.

Norjan kuningas Harald V (s. 21.2.1937 Skaugum, Asker, Norja ja k. 28.8.2026 Oslo, Norja) siunattiin keskiviikkona 9.9.2026 Oslon tuomiokirkossa lepoonsa. Harald oli Olavi V:n (s. 2.7.1903 Appleton House, Sandringham, Englanti ja k. 17.1.1991 Holmenkollen, Norja) ja Ruotsin prinsessa Märtha Sofia Lovisan Dagmar Tyran (s. 28.3.1901 Tukholma ja k. 5.4.1954 Oslo) poika. Harald syntyi kruununprinssi Olavin kuninkaallisessa residenssissä Skaugumin kartanossa, Askerissa lähellä Osloa. Harald oli ensimmäinen Norjassa syntynyt prinssi sitten Olavi IV::n vuonna 1370. Harald V on Britannian kuningattaren Viktorian jälkeläinen ja kuningatar Elisabeth II:n (s. 21.4.1926 Mayfair, Lontoo, Englanti ja k. 8.9.2022 Balmoralin linna, Aberdeenshire, Skotlanti) pikkuserkku, molempien isoisoisä oli Edvard VII (s. 9.11.1841 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Englanti ja k. 6.5.1910 Buckinghamin palatsi, Lontoo, Englanti), kuningatar Viktorian vanhin poika.

Vuonna 1940 Norjan kuninkaallinen perhe pakeni Saksan hyökkäystä Ruotsi ja Suomen kautta Yhdysvaltoihin; kolmivuotian Harald pakeni äitinsä ja sisarensa kanssa Washingtoniin, jonne presidentti Franklin D. Roosevelt kutsui perheen Valkoiseen taloon viiden vuoden ajaksi. Kuningas Haakon ja kruununprinssi Olavi olivat tuolloin Lontoossa pakolaishallituksen johdossa. Vuonna 1945 Harald palasi kahdeksanvuotiaana Norjaan sodan jälkeen. Koulunsa jälkeen vuonna 1955 kruununprinssi Harald kouluttautui ratsuväkiupseeriksi ja hän viimeisteli armeijaopintonsa Norjan sotilasakatemiassa. Hän opiskeli myös Oxfordin yliopiston Balliol Collegessa yhteiskuntatieteitä, historiaa ja taloustiedettä vuosina 1960-1962.

Nuori Harald.

Vuonna 1991 isänsä kuoltua Harald nousi Norjan uudeksi kuninkaaksi. Norjan perustuslaki ei vaadi enää kruunajaisten pitämistä ja siksi Harald antoi hallitsijanvakuutuksensa suurkäräjille 21.1.1991. Harald ja uusi kuningatar Sonja siunattiin kuningaspariksi Nidarosin tuomiokirkossa Trondheimissa 23.6.1991. Kuninkaan ilmoitettiin sairastavan vuonna 2003 virtsarakon syöpää, joka leikattiin. Leikkauksesta toipusin ajan kruununprinssi Haakon toimi valtionhoitajana. Myös myöhemmin Haakon sijaisti kuningasta, kun tämä toipui sydänleikkauksesta. Norjan perustuslaki muutettiin vuonna 2012 siten, että kuningas ei enää ole Norjan evankelis-luterilaisen kirkon nimellinen johtaja, jonka tehtävä oli mm. suojella kirkkoa. Kuninkaan täytyi kuitenkin kuulua edelleen kyseiseen kirkkoon. Samana vuonna evankelis-luterilainen kirkko menetti samoin asemansa kuningaskunnan virallisena kirkkona. Vuonna 2018 voimaan tulleen perustuslain muutoksen nojalla kuningas ei enää ole pyhä. Hänellä on kuitenkin edelleen syytesuoja.

Tanskan kuningatar Margareeta II (s. 16.4.1940 Kööpenhamina) ilmoitti uudenvuodenpuheessaan vuonna 2023 luopuvansa kruunustaan ja pian heräsi myös Norjassa keskustelu siitä, pitäisikö kuninkaan myös luopua kruunustaan. Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa on perinteisesti noudatettu käytäntöä, jonka mukaan hallitsija istuu valtaistuimella elämänsä loppuun saakka. Kuningas Harald oli kuitenkin sanonut, ettei hän aio luopua kruunusta, koska hän vannoi aikanaan hallitsijanvalansa elämänsä loppuun saakka. Huhtikuussa 2024 kuningas ilmoitti kuitenkin karsivansa julkista toimintaansa.

Harald joutui sairaalahoitoon 17. elokuuta 2026 veren bakteeri-infektion vuoksi. Lopulta kuningas Harald V kuoli 89-vuotiaana 28. elokuuta 2026 Rikshospitalet -sairaalassa, Oslossa. Tänään 9.9.2026 Oslossa yli 200 000 norjalaista oli mukana saattamassa kuningas Haraldin arkkua ensin Oslon tuomiokirkkoon ja sieltä vielä Akershusin linnan kirkkoon. Kruununprinssi Harold avioitui 29.8.1968 seurusteltuaan salaa yhdeksän vuotta aatelittoman Sonja Haraldsenin (s. 4.7.1937 Oslo) kanssa. Heidän avioliitto herätti aluksi paljon vastustusta. Lopulta kruununprinssi Harald uhkasi jättää oikeutensa kruunuun, jollei pari saisi mennä avioliittoon. Heillä on kaksi lasta, prinsessa Märtha Louise (s. 1971) ja kuningas Haakon (s. 1973).

Samaan aikaan Suomessa 100-vuotta täyttävä Yleisradio lähetti TV1:n kanavalla suoran lähetyksen Oslon hautajaisista, joka oli ajoittain aika noloa seurattavaa. Hetkittäin oli jopa tunne, että lähetystä olisi helpompi seurata kytkemällä ääni pois lähetyksestä. Samanlainen tunne äänen suhteen saattaa tulla myös joskus vastaan urheiluselostuksien/huutojen kanssa.

Yleisradio haluaa mielellään esittäytyä ammattimaisena mediayhtiönä, jossa työskentelee tiedottamisen ja uutisoinnin osaavaa joukkoa. Silti vielä nykyäänkin joudumme mediassa seuraamaan itseään puhetyöläisinä ammatti-ihmisinä pitäviltä toimittajilta ...öö… ja ...ää…tavallaan… tota noin... täytesanoilla ryyditettyä puhetta ja selostusta. Nämä typerät väliäänteet ja tautologiat olisi tyystin helppo karsia pois toimittajien puheista, jos toimittajille näytettäisiin videoklipeistä, miltä heidän puheensa mediassa näyttää ja kuulostaa. Valitettavasti näitä ”puhevikaisia” toimittajia on uinut myös muihinkin mediataloihin.

Kirjailija Kjell Anders Westö 

Usein romaaneissaan Helsingistä ruotsinkielellä kirjoittava suomalainen kirjailija ja toimittaja Kjell Anders Westö (s. 6.8.1961) on kirjoittanut romaaniensa lisäksi myös runoja, esseitä, novelleja sekä kolumneja. Kjell Westö opiskeli journalistiikkaa vuonna 1943 perustetussa Svenska social- och kommunalhögskolanissa Helsingissä. Alkuvaiheessa työurallaan Westö työskenteli Hufvudstadsbladetissa ja Ny Tid -lehdissä toimittajana. Kjell Westön ensimmäinen runoteos oli vuonna 1986 ilmestynyt Tango Orange. Vuonna 1989 ilmestyi hänen ensimmäinen proosateos, Merkitty ja muita novelleja; tämä teos nimettiin Finlandia -palkintoehdokkaaksi ja vuonna 1990 Kjell Westö sai teoksestaan kirjallisuuden valtiopalkinnon.

Kjell Westö.

Vuonna 1996 ilmestyi Kjell Westön ensimmäinen romaani, Leijat Helsingin yllä, joka olikin silloin hänen läpimurtoteoksensa kirjailijamaailmassa. Seuraavat romaanit, Isän nimeen (2000) ja Lang (2002), olivat molemmat Finlandia -palkintoehdokkaita sekä Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaita. Westö sai neljännestä romaanistaan, Missä kuljimme kerran (2006), Finlandia -palkinnon. Teoksen dramatisoi näyttelijä, ohjaaja ja käsikirjoittaja Kari Olavi Heiskanen (s. 16.3.1955 Hämeenlinna) näytelmäksi – ensi-ilta oli 3.4.2008 - Helsingin kaupunginteatterin suurelle näyttämölle, mutta teoksen pohjalta tehtiin samoin vuonna 2011 samanniminen elokuva ja televisiosarja, jonka ohjasi elokuvaohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja Peter Lindholm (s. 12.1.1960). Peter Lindholm filmatisoi myös Westön romaanin, Leijat Helsingin yllä, vuonna 2001. Missä kuljimme kerran -romaani merkitsi Kjell Westölle myös läpimurtoa Ruotsissa.

Kjell Westön kirjoittamille runsaille ajankuvauksille on hyvin luonteenomaista se, että hän kuvaa tapahtumia tyypillisesti heikkojen ja melko haavoittuvien henkilöiden näkökulmasta. Näin kävi samoin Westön viidennessä romaanissa, Älä käy yöhön yksin (2009), sekä hänen kuudennessa romaanissaan, Kangastus 38 (2013). Kjell Westön teos, Kangastus 38, sijoittuu sekin Helsinkiin ja se on historiallinen kuvaus luokkajaosta. Historiaromaani oli Finlandia- ja August -palkintoehdokas ja kirja voitti vuonna 2014 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Kirja ansaitsi samoin Ruotsin radion romaanipalkinnon. Vielä samana vuonna Kjell Westölle annettiin koko hänen tuotannostaan ruotsalainen Aniara -palkinto sekä Samfundet De Nion suuri palkinto. Kirjan näytelmäversio sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterin suurella näyttämöllä syksyllä 2017.

Missä kuljimme kerran?

Kirjailija Kjell Westön teoksia on käännetty yli kahdellekymmenelle eri kielelle ja hän on saanut Svenska litteratursällskapetin palkinnon peräti seitsemän kertaa. Kirjailija ja kääntäjä Katriina Huttunen (entinen Savolainen, s. 1959) on Westön luottosuomentaja. Huttusen käännöstuotantoon luuluvat samoin muiden muassa Karl Ove Knausgårdin, Peter Sandströmin, Jussi Adler-Olsenin ja Yahya Hassanin teoksia. Ssyksyllä 2017 julkaistiin Kjell Westön seitsemäs romaani, Rikinkeltainen taivas, joka julkaistiin samaan aikaan ruotsiksi, suomeksi, norjaksi sekä tanskaksi. Tämän romaanin käännösoikeudet myytiin myös Ranskaan, Saksaan ja Hollantiin. Kahdeksas Westön romaani, Tritonus, ilmestyi kesällä 2020 yhtäaikaisesti ruotsiksi, suomeksi, tanskaksi, norjaksi ja viroksi sekä myöhemmin vielä ranskaksi.

Kjell Westö kertoi itse, että häntä kiehtoo kirjailijatyön keskiössä loputun halu selvittää ihmisen mysteeriä sekä kyltymätön halu selvittää, miksi ihmeessä olemme sellaisia kuin olemme ja miksi käyttäydymme kuten käyttäydymme. Kirjailija Kjell Westötä kiinnostaa sekä menneisyys että nykyisyys ja hän haluaa kuvata teoksissaan henkilöhahmoja, jotka eroavat omilla näkemyksillään ja elämänehdoillaan muusta joukosta. Kjell Westö onkin kuvannut kirjoittamisensa syytä näin: ”Koska kutsumattomat, oudot tyypit ilmestyvät päähäni ja alkavat puhua ja tehdä asioita ja haluavat sieltä pois.”

                                      

Kirjailija ja toimittaja Kjell Westö harrastaa kitaransoittoa ja hän on soittanut kitaraa mukana coverbändeissä, kuten Nyrok Dolls. Musiikki ja soittaminen ovat Kjell Westölle mieluisa tapa pitää yllä muistitoimintaa ja erinomainen vastapainoa kirjailijantyölle. Kjell Westön suhde musiikkiin ja kitaransoittoon on syvä ja pitkäaikainen. Vaikka Kjell Westö tunnetaan ensisijaisesti arvostettuna kirjailijana, musiikki on kulkenut hänen mukanaan nuoruudesta saakka.

Mårten Westö.

Kirjailija Kjell Westö soittaa kitaraa muun muassa suomalaisessa kokoonpanossa nimeltä Nyrok Dolls. Kyseessä on pääasiassa toimittajista, kirjailijoista ja muista kulttuurialan ihmisistä koostuva rock-yhtye, joka soittaa cover-musiikkia. Bändissä on mukana myös muita tunnettuja kasvoja, kuten toimittaja Barbara ”Baba” Lybeck (s. 26.12.1966 Parainen) ja Westön veli, kirjailija Mårten Westö (s. 15.5.1967).

Hänen soittamansa musiikki painottuu usein perinteisempään rockiin, popiin ja bluesiin, jotka ovat vaikuttaneet häneen jo nuoruusvuosina 1970- ja 1980-luvuilla. Kjell Westö on kuvaillut soittamista täydelliseksi vastapainoksi yksinäiselle ja henkisesti raskaalle kirjailijantyölle. Soittaessa täytyy keskittyä hetkeen, jolloin ajatukset irtoavat tekstin hiomisesta. Hän on myös maininnut jossakin haastatteluissa, että uusien biisien ja sointujen opettelu on erinomaista aivojumppaa, joka auttaa pitämään muistin virkeänä. Musiikki ei jää pelkästään vapaa-ajalle, vaan se heijastuu vahvasti myös Westön romaaneihin. Hänen teoksensa (kuten Missä kuljimme kerran tai Kangastus 38) sijoittuvat usein eri vuosikymmenten Helsinkiin, ja tarinoissa taustalla soiva musiikki – olipa se jazzia, vanhaa iskelmää tai varhaista rockia – toimii tärkeänä ajankuvana ja tunnelman luojana.

Mauri Kunnas.

Kjell Westö soitti pitkään kitaraa Nyrok Dolls -kokoonpanossa. Kyseessä oli ainutlaatuinen suomalainen kulttuurikokoonpano, joka perustettiin vuonna 2005. Bändi oli saanut nimensä ja inspiraationsa sarjakuvataiteilija Mauri Tapio Kunnaksen (s. 11.2.1950 Vammala) legendaarisesta Nyrok City -sarjakuvasta. Bändissä soittivat ja lauloivat Westön lisäksi muun muassa kirjailija ja graafikko Mauri Kunnas (laulu ja kitara), sarjakuvapiirtäjä ja humoristi Pasi Eino Heikura (s. 14.4.1963 Karvia, kitara), kirjailija ja toimittaja Pekka Markku Antero Seppänen (s. 15.9.1960 Helsinki, basso) sekä lastenohjelmista tuttu Silja Pauliina Sillanpää (s. 15.11.1975 Hämeenkyrö, laulu).

Kokoonpano keikkaili ahkerasti 20 vuoden ajan pääasiassa kirjallisuustapahtumissa, kirjamessuklubeilla ja pikkujouluissa. Pitkä ja hauska taival tuli päätökseensä loppuvuodesta 2025, jolloin Nyrok Dolls soitti virallisen jäähyväiskeikkansa Tampereen Telakalla.

Kari Heiskanen.

Vaikka musiikki on taustateemana läsnä monissa Westön kirjoissa, musiikki nousee teoksen varsinaiseksi päähenkilöksi ja kantavaksi voimaksi vuonna 2020 ilmestyneessä romaanissa Tritonus. Kirja kertoo menestyneestä, kuuttakymmentä lähestyvästä kapellimestarista nimeltä Thomas Brander, joka rakentaa saaristoon luksushuvilan. Hän ystävystyy paikallisen koulukuraattorin ja intohimoisen harrastajamuusikon, Reidar Lindellin, kanssa. Kirja käsittelee klassisen musiikin maailmaa, sen paineita ja loistoa, mutta asettaa sen vastakkain Lindellin edustaman juurimusiikin, rockin ja balladitradition kanssa. Westö loi kirjan julkaisun yhteydessä jopa omia soittolistojaan avaamaan romaanissa soivien kappaleiden merkitystä lukijoille.

Kjell Westö on eronnut ja hänellä on kaksi aikuista poikaa avioliitostaan. Kjell Westö puhuu varsin sujuvasti viittä eri kieltä ja hän osaa sen lisäksi myös jonkin verran lukea muutamaa muuta kieltä. Westön suurin vapaa-ajan innostuksensa on musiikki, mutta nuorempana Kjell Westö oli innokas vapakalastaja, jossa ominaisuudessa hän tuli muistuttaneekseen nuoruutensa suosikkinäyttelijää Paul Leonard Newmania (s. 26.1.1925 Shaker Heights, Ohio, Yhdysvallat ja k. 26.9.2008 Westport, Connecticut, Yhdysvallat).

Claes Bertel Olsson.

Kjell Westön romaani Lang valittiin marraskuussa 2006 Impac Dublin -kirjallisuuspalkinnon vuosittaiselle ”pitkälle listalle”, jolla oli 138 kirjaa. Stadin Slangi ry nimesi Kjell Westön Stadin Kundiksi vuonna 2007. Vuonna 2008 Kjell Westö sai Pro Finlandia -mitalin. Valtion kirjallisuustoimikunta myönsi Kjell Westölle viisivuotisen taiteilija-apurahan elokuussa 2010. Vuonna 2018 Westölle ojennettiin Ruotsin akatemian Suomi -palkinto. Mikko Joensuu sävelsi alkuvuodesta 2018 rajoitettuna vinyylipainoksena ilmestyneen kappaleen Alä käy yöhön yksin. Kappale perustuu Kjell Westön vuonna 2009 ilmestyneessä Älä käy yöhön yksin -romaanissa esiintyneeseen samannimiseen kappaleeseen. Vuonna 2019 esitettiin romaanin Riikinkeltainen taivas dramatisointi. Romaanista kuvattiin vuonna 2020 myös ruotsinkielinen elokuva ja televisiosarja, jonka ohjasi elokuvaohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja Claes Bertel Olsson (s. 28.11.1948 Helsinki). Elokuvan ensi-ilta oli marraskuussa 2021. Samoin romaani Tritonus dramatisoitiin; se esitettiin Kansallisteatterin Vallilan -näyttämöllä vuonna 2022 näytelmäkirjailija, dramaturgi ja teatteriohjaaja Michael Gad Baranin (s. 13.6.1963 Turku) dramatisointina ja käsikirjoittaja ja teatteriohjaaja Johanna Freundlichin (s. 16.9.1977 Helsinki) ohjaamana.