Hillel Tokazier (11. osa)

Hillel Tokazier.

Seuraavankin yhteyden rockbändiin Tel Avivissa Hillel Tokazier löysi jälleen Cafe Nogasta. Tätä bändiä johti tunisianjuutalainen laulaja Arie Nakash, joka käytti taiteilijanimeä Sam Anthony. Samaa nimeä häytti myös itse rockbändi. Tämä Sam Anthony bändi oli kasvatti lopullisesti Hillel Tokazierista todellisen ammattimuusikon. Laulusolistin lisäksi bändissä oli neljä soittajaa. Euroopasta saapunut juutalainen, Chanan, soitti rumpuja ja nicaragualainen trumpetisti Chico Fajardo oli täysiverinen muusikko. Aikaisemmin hän toimi muusikkona legendaarisessa Lecuona Cuban Boys -orkesterissa, joka oli keikkaillut Skandinaviassa. Chico ei itse ollut juutalainen, mutta hän muutti Israeliin, sillä hän löysi juutalaisen vaimon.

Hillel Tokazierin fuktio uudessä bändissään oli soittaa sekä bassoa että urkuja. Monet muutkin yhtyeet toimivat näin Israelissa. Urkuri soitti urkujen bassokoskettimilla bändin bassoäänet. Tämän yhtyeen keikat tapahtuivat usein hääjuhlissa ja bar mistva -juhlissa. Bändin johtaja toimi aina esiintymisissä seremoniamestarina. Alkuillasta yhtye soitti vain taustamusiikkia, mutta hieman ennen hääseremonian alkua musiikkityyli vaihtui kansanmusiikiksi. Rabbi toimitti chapun eli vihkikatoksen alla vihkiseremonian. Vihkiseremonian päätteeksi sulhanen polkaisi kankaaseen kiedotun lasin rikki liiton merkiksi. Tämä on symboli Jerusalemin temppelin hävittämisestä ja samalla se kuvastaa juutalaisten yhteenkuuluvuutta.

Hääseremonian päätyttyä käynnistyi todellinen ilojuhla. Hääorkesterin säestyksellä tanssittiin alkuun kansantansseja. Seuraavaksi tanssijat piirittivät hääparin lattialla ja nostivat heidän tuolien kanssa ilmaan laulaen samalla sulhaselle sekä morsiamelle ylistyslauluja. Vasta näiden jälkeen oli vuorossa juhlapuheet ja ruokailu hääjuhlissa. Myös soittajille suotiin tässä välissä tauko, jonka aikana hekin saivat syödä ruokaa ja juoda juomaa. Hääjuhlien menu oli usein aika yksinkertainen: kalkkunaa tai kanapihvejä salaatin kanssa sekä ranskalaisia perunoita ja ruokajuomaksi soodaa, joka kuumassa ilmanalassa vei herkemmin janon. Juhlissa tarjoiltiin vieraille yleensä juotavaksi viiniä tai olutta sekä 777-merkkistä brandyä. Alkoholia käytettiin hääjuhlissa kaikkiaan kuitenkin hyvin kohtuullisesti ja humaltuneita ihmisiä niissä ei juuri nähty.

Ruokailun jälkeen orkesteri soitti tanssimusiikkia noin tunnin verran, jonka jälkeen soittajilla oli jälleen tauko. Toisen tunnin soitettuaa tanssimusiikkia orkesterin työt olivatkin siinä. Paljon soittaneille soittajille muodostui näistä hääsoitoista sellainen rutiini, että kappaleet ja niiden järjestys oli hyvin kaikkien muusikoiden tiedossa. Sam Anthony soitti tällä kokoonpanolla noin puolitoista vuotta. Vain sesonkiaikana keikkoja saattoi olla parikymmentä keikkaa kuukaudessa, joten harjoituksia soittajien ei tarvinnut paljon järjestää. Harjoittelemaan kokoonnuttiin vain uusien muotikappaleitten kasaamiseksi esityskuntoon.

Yehoram Gaon.

Yleensä häissä yhtyeet soittivat tanssimusiikkina runsaasti ranskalaisia ja italialaisia iskelmiä, amerikkalaisia maailmanhittejä sekä myös israelilaisia lauluja, kuten hyvin suositun laulaja, näyttelijä ja tuottaja Yehoram Gaonin (s. 28.12.1939 Jerusalem) tunnetuksi tekemiä kappaleita. Yhtyeen laulaja Sam Anthony lauloi upealla äänellään monasti ranskalaisia kappaleita, toisella äidinkielellään. Hänen varsinaisia bravuureitaan olivat ranskalaisten ja italialaisten iskelmätähtien suositut kappaleet, mutta aivan erityisesti hän nautti laulaessaan oman henkilökohtaisen suosikkinsa, Algeriasta Ranskaan muuttaneen suositun juutalaisen laulajan, Enrico Maciasin (oik. Gaston Ghrenassias, s. 11.12.1938 Constantine, Algeria) levyttämiä lauluja. Enrico Macias joutui pakenemaan kotimaastaan Ranskaan Algerian sodan vuoksi. Hän debytoi Ranskassa vuonna 1962 laulamalla ”Adieu mon pays” -laulun, joka tilitti pakolaisten tuntemuksia. Ranskassa hänestä nousi supertähti ja hän on siellä levyttänyt yli sata tunnettua laulua.

Enrico Macias.

Yhtyeessä Hillel ja Chico nauttivat lattarirytmien soittamisesta. Ohjelmistoon kuului myös Santanan levyttämiä hittejä, joista he pitivat. Sellaisia olivat mm. Oye Como Va ja Black Magic Woman. Chico opetti Hillel Tokazierille useiden laulujen espanjankieliset sanat. Latinopop innosti kyllä muitakin yhtyeen jäseniä soittamaan. Kreikanjuutalaisten häissä oli aivan erityisen hauskaa soittajien mielestä. Hääjuhlaväen villiintyessä tanssimaan pullot otsillaan, oli seuraava vaihe tanssiminen setelit hikisillä otsilla. Tuolloin oli vielä huudettava: ”Jassu!”, ja lopulta nämä setelit heitettiin orkesterin soittajille tipiksi.

Aris San.

Tuohon aikaan kreikkalainen musiikki oli Israelissa todella kovassa nosteessa. Useat laulusolistit, kuten kreikkalais-israelilqinen laulaja ja yökerhon omistaja Aris San (Aristides Seisanas, s. 19.1.1940 Kalamata ja k. 25.7.1992) ja Trifonas (s. 1944) olivat suosionsa huipulla ja tekivät kreikkalaista musiikkia tunnetuksi Israelissa. Samoin Sam Anthonylla oli ohjelmistossa muutamia perinteisiä kreikkalais- ja turkkilaispohjaisia kappaleita, joiden haltuunottaminen soittoteknisesti ei ollut kovin yksinkertaista. Israelilainen laulaja ja näyttelijä Izhar Cohen (s. 13.3.1951 Tel Aviv, Israel) – hän voitti Euroviisujen laulukilpailut 1978 – levytti Hillel Tokazierin säveltämän kappaleen, josta Suomessa teki oman versionsa omilla sanoillaan laulaja Aarne Tapani Kansa (s. 9.3.1949 Hamina ja k. 25.3.2025 Kotka). Laulu sai suomalaiseksi nimeksi vuonna 1981, Puolella elämän, ja laulun sovitti äänilevylle Ilmo Bruno Antero Korpela (s. 1949).

Juutalaisten suurta juhlapäivää, jom kippuria (‏יום כיפור‎, jom kipur, sovituspäivä, yleisemmin‏יום הכיפורים‎, jom ha-kipurim) vietetään tišri-kuun kymmenentenä päivänä, länsimaisen ajanlaskun mukaan syys- tai lokakuussa. Jom kippurin vietto on säädetty Toorassa, kolmannessa Mooseksen kirjassa, 3. Moos 23:27-31. Tätä juutalaisten juhlaa vietetään yhden päivän ajan. Jom kippur päättää juutalaisten uudestavuodesta roš hašanasta alkaneen kymmenen katumuspäivän jakson. Juutalaiset pitävät sitä vuoden päivistä pyhimpänä ja päivä vietetään paastoten sekä rukoillen. Vanhuksia, sairaita sekä raskaana olevia naisia lukuun ottamatta bar-ja bat-mitzvaiän saavuttaneet juutalaiset noudattavat täydellistä paastoa ilman ruokaa ja juomaa jom kippurin aattoillasta seuraavaan auringonlaskuun saakka.

Anwar Sadat. 

Vuonna 1973 jom kippuria vietettiin lokakuun kuudentena päivänä. Tuolloin Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin suurimman osa israelilaisista ollessa synagogissaan juhlaa viettämässä. Sota kesti 6.-24.10. 1973 ja se päätyi lopulta israelilaisten voittoon. Egyptin presidentti Muhammad Anwar al-Sadat (s. 25.12.1918 Mit Abu al-Kum ja k. 6.10.1981 Kairo) tahtoi saada neuvotteluteitse vuonna 1967 kuuden päivän sodassa menetetyt Siinain niemimaan takaisin. Sadat toivoi Yhdysvaltain toimivan välittäjänä neuvotteluissa Egyptin ja Israelin välillä, mutta Israelin pääministeri ja yksi Israelin valtion perustaja Golda Meir (o.s. Mabovitz, ent. Meyerson, s. 3.5.1898 Kiova, Ukraina ja k. 8.12.1978 Jerusalem, Israel) edellytti suoria neuvotteluja Eegyptin ja Israelin välillä, joten neuvottelut eivät johtaneet mihinkään. Tuolloin Egypti ja Syyria hyökkäsivät Siinaille ja Golanin kukkuloille.

Pääministeri Golda Meir.

Sodan kaksi ensimmäistä päivää monet Israelissa olivat paniikissa, mutta kun Israelin armeija sai joukkonsa kuntoon alkoi välittömästi torjuntasota, jonka israelilaiset myös lopulta voittivat. Hillel Tokazier työskenteli sodan aikana Bank Discountissa ja hänelle soitettiin pankista hyökkäyksen jälkeisenä aamuna, että tule vain normaalisti töitä tekemään pankkiin. Israelilaiset velvoitettiin tiellä liikkuessaan ottamaan liftarit ja sotilaat kyytiinsä. Sam Anthony ilmoitti johtamansa bändin vapaaehtoiseksi esiintyjäksi israelilaisten sotilaiden tukikohtiin. Bändin soittajat pomittiin kotoaan sotilasbusseihin, joilla heidät toimitettiin sotilastukikohtiin.

Ariel Sharon.

Jom kippur -sota jätti Israelin yhteiskuntaan pahat arvet. Sodasta toipuminen vaati monia vuosia aikaa. Ihmismenetykset sodassa olivat melkoisia ja kansalaisten luottamus maan tiedustelupalveluun koki pahan kolauksen. Pääministeri Golda Meiriä jopa syytettiin huolimattomuudesta. Armeijan kenraali, Ariel Sharon, jonka komentamat joukot löivät etelässä ylittäen Suezsin kanavan egyptiläiset takaisin, hän nousi israelilaisten sankariksi. Kansainväliset poliitikot puuttuivat tapahtumien kulkuun voimakkaasti ja estivät Israelin etenemisen syvemmälle Egyptiin. Samoin Syyria rintamalla olleet alueet saatiin valtaamalla takaisin. Egyptin presidentti Anwar Sadat tuli ja teki vuonna 1977 Israelin kanssa rauhan. Anwar Sadat kuitenkin murhattiin vuonna 1981.

Jom kippur -sota muutti ratkaisevasti Israelissa maan ilmapiiriä. Aivan kuin maa olisi yhteiskuntana jotenkin pysähtynyt. Ihmisten käytös muuttui huomattavan epäystävälliseksi jopa toisiaan kohtaan. Elämä tuntui ahdistavalta ja epäluulo lisääntyi kansassa. Samaan aikaan käynnistyi hyvin hitaasti kiihtyvä maastamuutto pois Israelista. Helena -sisar miehensä kanssa muutti vuodenvaihteessa 1973-1974 takaisin Suomeen asumaan. Hillel Tokazierin asumasta taloyhtiöstä alkoi väki lähteä ja lähtijöiden joukossa oli muun muassa mukava naapuri, yhdysvaltalainen Roger Stern vaimoineen. Näin ystäväpiiri kävi vähitellen harvalukuisemmaksi. Hillel Tokazier koki pankkimaailman hyvin pitkäveteiseksi haluten jättää sen jo taakseen sekä siirtyä vihdoinkin vain ammattimuusikoksi.

 Hillel Tokazier (10. osa)

Hillel Tokazier.

Aikanaan Hillel Tokazier sai kielikurssinsakin suoritettua ja sen jälkeen hän ryhtyi koulutustaan vastaavan päivätyön etsintään. Vielä tuolloin Israelissa hän ei ajatellut heittäytyvänsä yksin ammattimuusikon työn varaan. Alkuun työn löytäminen ekonomina ei ollut helppoa, mutta hän pääsi kuitenkin töihin suureen pankkiin. Ensin Bank Leumin kurssilla opiskeltiin pankkitermejä hepreaksi sekä annettiin pankkivirkailijalle tarvittava koulutus. Kaikki kurssin suorittaneet pääsivät myös Bank Laumin sivukonttoreihin töihin. Hillel Tokazier sai kurssin jälkeen työpaikan aivan Tel Avivin keskustan pääkadulla Dizengoffin varrella sijainneessa suuressa pankkikonttorissa. Tästä käynnistyi hänen reilun neljä vuotta kestänyt pankkiura.

Pankin työpäivä oli sellainen, että aamupäivä työskenneltiin keskipäivän pari tuntia kestävään siestaan saakka. Iltapäivällä työnteko jatkui jälleen puoli kuuteen saakka illalla. Aamulla Hillel pakkasi töihin lähtiessään jo soittimet autoonsa, jotta hän pääsi pankista suoraan soittokeikoille, jotka kestivät kello seitsemästä yleensä yhteen saakka yöllä. Soittimia ei kuitenkaan uskaltanut jättää yön ajaksi autoon, joten joka ilta hänen täytyi kantaa soittimet Ramat Ganin esikaupungin vuokra-asuntonsa neljänteen kerrokseen – talossa ei teitenkään ollut hissiä, joten kuntosalillakaan ei varsinaisesti täytynyt käydä kuntoa kohentaakseen.

Pankkimaailma ei täysin vastannut Hillel Tokazierin odotuksia. Hän sai paljon käyttää kielitaitoaan, etupäässä englantia. Lisäksi hän tarvitsi myös saksaa ja jiddišiä. Pelkästään pankin oma henkilökunta oli jo niin kansainvälistä, että kielitaitoa tarvittiin päivittäin. Pankkivirkailijoissa oli paljon holokaustin kokeneiden jälkeläisiä. Näille maksettiin Saksasta sievoisia summia korvauksia kärsimistään kokemuksista. Hillel Tokazierin työpaikka pankissa oli valuuttaosastolla. Dollarilla oli tuolloin kaksi kurssia: pankin kurssi ja kadun rahanvaihtajien maksama kurssi, joka oli parempi. Jerusalem Post -lehden takasivulla listattiin molemmat päivän kurssit.

Puolentoista vuoden päästä Hillel Tokazier sanoutui tästä pankista irti ja siirtyi hieman pienemmän pankin, Bank Discountin, tuontiosastolle. Tämäkin pankki sijaitsi aivan Tel Avivin ydinkeskustassa. Tässä pankissa hänen työaikansa oli kahdeksasta iltapäivä kolmeen saakka, joten nyt jäi hieman aikaa muullekin elämälle. Aluksi hän työskenteli tullauspapereiden parissa turkinjuutalaisen kaverinsa kanssa. Myöhemmin hänet siirrettiin asiakaspalvelutehtäviin. Pankki maksoi etuna työntekijöilleen ns. kolmannentoista kuukauden palkan sekä vaaterahaa. Palkka nousi automaattisesti joka vuosi, eikä palkka ollut riippuvainen työsuorituksesta. Silloin kun Hillel Tokazier työskenteli pankkialalla Israelissa elettiin öljykriisin aikaa ja joka paikassa kehotettiin säästämään polttoaineita. Hillel Tokazierkin kulki työmatkojaan kimppakyydeillä tai busseilla.

Talous oli tuohon aikaan hyvässä kunnossa Israelissa. Emigranteilla oli kolmen vuoden aikana etu ostaa useita tavaroita verovapaasti. Monet käyttivät etua hyväkseen ja hankkivat esimerkiksi auton ja kodinkoneita. Autoissa oli verovapauden merkkinä rekisterikilven alla valkoinen laatta merkkinä verovapaudesta. Tämä aiheutti luonnollisesti kateutta israelilaisissa, mutta myös poliisit olivat hieman hanakampia sakottamaan liikennevirheistä. Emigrantteja koski myös vapautus matkustusverosta kolmen vuoden ajan. Tietyin perustein oli myös mahdollista saada jatkoaikaa tähän ja sitä miehet usein hakivatkin; vapautuksen loputtua tuli miehille usein kutsu armeijaan. Hillel Tokazierkin hki tätä lykkäystä sillä perusteella, että hän joutui huolehtimaan omista sairaista vanhemmistaan.

Noga -kahvila Tel Avivassa.

Paikalliset muusikot kokoontuivat kaupungin keskustan Noga -kahvilassa päivisin siestan aikaan. Siellä koottiin uusia yhtyeitä ja sovittiin keikkojen tuurauksista. Phantoms -orkesteri alkoi olla jo tiensä päässä, sillä Chubby, Uri ja Hillel Tokazier suunnittelivat jättävänsä yhtyeen; he eivät olleet tyytyväisiä saamiinsa soittopalkkioihin ja kun asiat neuvottelujenkaan jälkeen eivät olennaisesti muuttuneet, he jättivät yhtyeen.

Hillel Tokazier tutustui Nogassa puolanjuutalaiseen basistiin, Ryzhiekiin, joka soitti silloin Mispacha -nimisessä rockbändissä. Mispacha nimi tarkoitta perhettä. Basistin kutsumana Hillel Tokazier lähti heidän bändiään katsomaan Moadon Haomanim -nimiseen yökerhoon. Yökerho sijaitsi keskellä teollisuusaluetta ja se oli varsinkin työläisnuorison suosittu bilepaikka. Keikko oli kaikin puolin onnistunut ja Hillel Tokazier sai illan päätteeksi tarjouksen Ryzhiekiltä ja egyptinjuutalaiselta kitaristi Aaronilta liittyä bändiin soittajaksi. Bändissä soittivat myös marokonjuutalaiset rumpali Michael ja kitaristi Roni. Bändin laulusolisti oli intianjuutalainen Yosi, lyhyt kikkaratukkainen laulaja, jolla oli mielettömän kova ääni; hän lauloi kuin Deep Purplen Ian Gillan. Siksi bändi soittikin mielellään paljon Deep Purplen, Led Zeppelinin ja Grand Funkin kappaleita keikoilla.

Keith Emerson.

Jon Lord.

Uudessa rockbändissään Hillel Tokazier pääsi nyt toteuttamaan rock-urkurin haaveitaan. Bändin harjoitukset pidettiin surkeassa sementtiparakissa irakin- ja marokonjuutalaisten vaatimattomalla asuinalueella Tel Avivin ulkopuolella. Hillel Tokazier oli kuunnellut jo ennenkin paljon Keith Emersonin ja Jon Lordin urkujensoittoa. Nyt hän kopioi Fireball -levyltä joitakin Deep Purplen Jon Lordin urkusooloja keikkaohjelmistoonsa. Hän kuunteli samoin hollantilaista Exception -yhtyettä ja heidän versioitaan taidemusiikkikappaleista rocktyylillä soitettuna. Kuuntelussa olivat Brian Auger ja Jimmy Smith, mutta itsekseen hän harjoitteli joitakin Johann Sebastian Bachin kappaleita. Myös Procol Harum oli suuri esikuva hänelle musiikillisesti. Tuon aikakauden muotisoitin oli Hammond B3 -urut. Mispacha -bändin kokoonpano pysyi kasassa puolisentoista vuotta, mutta lopulta sen tarina päättyi keikkojen vähyyteen.

Vähitellen alkoi Carmelan ja Hillel Tokazierin suhde myös syventyä Israelissa. Välillä he jopa seurustelivat, mutta välillä olivat erikseen. Suhde muuttui kuitenkin kiinteämmäksi, kun Hillel Tokazier pääsi omien sukulaistensa luota muuttamaan omaan asuntoon. Asunnon hän hankki yhdessä Israeliin jo aikaisemmin saapuneen ystävänsä Gido Nemeksen kanssa, mutta jo kolmen viikon päästä Gido muutti Etelä-Afrikasta tulleen vaalean juutalaistytön perheen luokse asumaan. Carmela ja Hillel kävivät muutaman kerran vuodessa parin viikon matkoilla Suomessa tapaamassa perheitään.

Toivo Jalmari Särkkä.

Hillel Tokazier ei ollut ollut Carmelan perheelle kaikkein ihanteellisin vävyehdokas muusikkuutensa vuoksi. Molempien nuorien perheet toivoivat, että Hillel Tokazier olisi jättänyt soittotyöt ja kekittynyt vain ekonomin töihin. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että Carmelan isä oli Jakob (Jaakko) Furman (s. 14.5.1924 Helsinki ja k. 27.6.2012), joka itse nuorempana toimi viihdealalla. Furmanin perhe saapui Puolasta Suomeen, jossa Jakob syntyikin. Jo nuorena ”ihmelapsena” Jakob esiintyi stepaten Erkki Ahon orkesterin edessä 1930-luvulla. Vuonna 1938 Jaakko Furman oli Suomen steppimestari. Vuosina 1939-1940 Jakob Furman näytteli Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa ja maisteri Toivo Jalmari Särkkä (alk. Toivo Hjalmar Silén, s. 20.11.1890 Mikkeli ja k. 9.2.1975 Helsinki) keksi hänelle taiteilijanimen Jaakko Vuorenmaa.

Jaakko Furman soitti rumpuja oma orkesterinsa lisäksi myös Laila Kinnusen, Pirkko Mannolan ja Herbert Katzin orkestereissa. Ammattimuusikon ura houkutteli Jaakko Furmaniakin, mutta vaimo vastusti hanketta. Furman hankki itselleen ammattivaatturimestarin pätevyyden ja perheellä oli Helsingin Uudenmaankadulla naisten kappaliike Atelier Furman ja hänen vaimonsa myös työskenteli oman veljensä naistenvaateliikkeessä. Sodan aikana Jaakko Furman toimitti ruotsinkielistä jazz-lehteä, joka ilmestyi ensin nimellä Swing, mutta vaihtoi myöhemmin nimeksi Yam. Jaakko Furman sai vuonna 1994 Suomen Jazzliiton Andania -palkinnon.

Jakob "Jaakko" Furman.

Vuoden oleskeltuaan Israelissa alkoi Bertha -äiti kysellä pojaltaan, aikoiko tämä kihlata Carmelan. Tuohon aikaa nuorenparin monet tuttavat myös kihlautuivat ja hekin päättivät kihlautua. He viettivät Israelissa sangen vilkasta sosiaalista elämää. Hillel Tokazierin sisar asui miehensä Elis Nemesin kanssa myös Israelissa, sillä Nemes johti Haifassa suomalaista paperitehdasta. Heillä oli myös tiivit välit Carmelan serkun, Mikaelan ja tämän uruguaynjuutalaisen miehensä Felipen kanssa. Paljon oli muitakin suomenjuutalaisia, jotka asuivat tuolloin Israelissa.

Juutalaisten synagoga Helsingissä.

Hääjuhla heillä oli tammikuussa 1972 Helsingin juutalaisessa synagogassa. Molempien perheet saatiin näin tyytyväisiksi. Nuoripari suunnitteli jäävänsä pysyvästi Israeliin, sillä siitä oli myös taloudellista hyötyä perheelle. Verohelpotusten lisäksi nuoripari sai myös hyvin edullista pankkilainaa. Lainalla ja apen antamalla lahjoituksella nuoripari sai hankittua pienen kolmion uudesta talosta Herzliyan merenpuoleisesta kaupunginosasta, jossa oli mm. paljon hotelleja sekä suurlähetystöjä. Asunnosta oli upeat näkymät alas laaksoon ja meri oli vain puolen kilometrin päässä.

Hillel Tokazier (9. osa) 

Hillel Tokazier.

Omat vanhemmat toivoivat Hillel Tokazierin valitsevan itselleen juutalaisen aviopuolison. Hän ei kuitenkaan pitänyt tässä asiassa mitään erityistä kiirettä, sillä musiikki oli varmasti hänen elämänsä tärkeimmällä sijalla. Omasta mielestään Hillel Tokazier aloitti seurustelunsa varsin myöhään. Ujona poikana hänellä ei ollut vakituisia tyttöystäviä pitkään. Kävi silläkin lailla, että eräs juutalainen tyttö kiinnostui Hillel Tokazierista. Vieläpä Bertha -äiti yllytti poikaansa tutustumaan tähän juutalaistyttöön. Suhteesta ei sittemmin tullutkaan mitään, mutta tämän juutalaistytön välityksellä Hillel Tokazier kohtasi tulevan vaimonsa ja lastensa äidin, Carmelan. Carmela lähti kesken lukion Israeliin opiskellakseen siellä irsensä lasten sairaanhoitajaksi. Carmelan käydessä Suomessa he tapasivat toisensa ensi kerran ja alkoivat käydä yhdessä juutaisissa juhlissa. Suomessa Carmela vietti siitä lähtien kaikki kesälomansa ja nuoripari kirjoitti kirjeitä ahkerasti toisilleen. Hillel Tokazier kävi myös kerran katsomassa Carmelaa Israelissa.

Oman opiskelunsa loppuvaiheessa Hillel Tokazier alkoi työstää ajatusta Israeliin lähdöstä, kun varsinkaan soittomarkkinoilla ei ollut juuri silloin mitään kovin ihmeellistä tarjolla. Carmelan kanssa seurustelu ei ollut äitynyt vielä kovin vakavaksi, joten se ei näyttäytynyt ainakaan tärkeimpänä syynä Israeliin lähtöön. Enemmänkin häntä tuntui kiinnostavan Israelissa tapahtuvat muutokset, kuten näyttävä maahanmuutto eri puolilta maailmasta. Hän halusi itse kokea millaista olisi asua ja elää juutalaisessa valtiossa valtaväestön parissa, jossa ei tarvitse perustella juutalaista uskoaan tai identiteettiään.

Suvusta oli menetetty holokaustin aikana kaikkiaan 55 henkilöä ja ajallisesti 1960-luvun lopussa näistä karmeista tapahtumista oli kulunut vasta 15 vuotta. Maailmanlaajuisesti juutalaset suhtautuivat hyvin epäluuloisesti Saksaan, mutta kotimaamme suomenjuutalaisilla suurin pelko kohdistui Neuvostoliittoon ja sen toimintaan. Juutalaistemme pelot pohjautuivat vuosisatoja jatkuneisiin vainoihin Venäjän maalla, Baltiassa sekä useissa Itä-Euroopan maissa. Toisen maailmansodan jälkeenkään nämä vainot eivät päättyneet. Jakob Tokazierin serkun perhe Latvian Riiassa oli jatkuvassa kontrollissa ja seurannassa kunnes heidän sallittiin vuonna 1971 muuttaa Israeliin. Hillel Tokazierin serkku, diplomaatti René Nyberg kuvailee tätä Jungmanin perheen kohtaloa mainiosti kirjoittamassaan kirjassa, Viimeinen juna Moskovaan.

Kekkoslovakian aikana presidentti Urho Kaleva Kekkosen (s. 3.9.1900 Pielavesi ja k. 31.8.1986 Helsinki) Neuvostoliitosta tilaaman noottikriisin myötä vuonna 1961 monet juutalaiset Suomessa pelästyivät todella pahasti tapahtumien mahdollisia kulkuja. Heidän keskuudessaan syntyi jopa pienimuotoinen muuttoaalto Ruotsin ja Israeliin pois kauemmaksi Neuvostoliiton vaikutuspiiristä. Itse asiassa koko 1960-luvun ajan juutalaisa nuoria houkuteltiin ja suorastaan värvättiin Israeliin siirtymään. Suomen juutalaiseen seurakuntaan jopa perustettiin tätä varten nuorisoseura, Hanoar, sekä akateeminen juutalainen kerho. Nuorten juutalaisten ryhmä – johon Hillel Tokazerkin kuului – suunnitteli vakavasti 1960-luvulla oman Kibbutz Finlandian perustamista Israeliin. Tämä Kibbutz-hanke kuitenkin kuivui kokoon, sillä yleinen poliittinen tilanne kuitenkin rauhoittui sen verran tuolloin. Tottakai näissä hankkeissa oli tunnistettavasti mukana aimo ripaus nuoruuden intoa, koska asiat olivat ajankohtaisia juuri tuolloin juutalaisnuorille.

Myös Hillel Tokazier koki itsensä osaksi 1960-luvulla käynnistynyttä muuttoliikettä; hän koki jopa velvollisuutena lähdön rakentamaan ainoaa oikeaa juutalaisten kotimaata, Israelia. Samalla hän myös toivoi pystyvänsä oman juutalaisuutensa vahvistamiseen. Aajatuksena oli samoin kasvattaa omat mahdollisesti tulevat lapset Israelissa juutalaisiksi. Hieman hänelle oli haikeaa luopua suomalaisista muusikkoystävistä, mutta lohtuna matkalla oli myös tieto siitä, että useat hänen nuoruuskaverinsa olivatkin jo muuttaneet Israeliin.

Annikki Tähti.

Laila Kinnunen.

Ensimmäisen asumuksensa Israelissa Hillel Tokazierille järjesti äidin veli, Tampereelta Israeliin muuttanut eno Abraham Portnojn omasta kodistaan Tel Avivin hienostokaupunginosasta. Heti alkoi ahkera, viisi kuukautta kestänyt kielikurssi, jonka aikana hän opetteli puhumaan, kirjoittamaan sekä lukemaan mahdollisimman hyvää heprean kieltä. Suomessa jo aikaisemmin hankitun hyvän pohjan vuoksi tämä kieliurakka onnistui kelvollisesti. Soittotöihinkään ei tullut pitkää taukoa, sillä ne käynnistyivät välittömästi hänen tultua Tel Aviviin. Suomesta muuttanut basisti Harry Scheiman oli soittanut suomalaisissa huippuorkestereissa aikanaan, kuten mm. säveltäjä ja muusikko Erkki Olavi Melakosken (s. 5.1.1926 Turku ja k. 6.4.1997 Helsinki) Kuukauden suositut -tv-ohjelman yhtyeessä vuonna 1967, jolloin ohjelman vakisolistina nähtiin Laura Annikki ”Laila” Kinnunen (vuodesta 1971 Mišiċ, s. 8.11.1939 Helsingin maalaiskunta ja k. 26.10.2000 Heinävesi). Erkki Melakosken varmasti tunnetuin sävellys lienee Balladi Olavinlinnasta, jonka Aira Annikki Tähti (vuosina 1959-1978 Tähti-Tiensuu, s. 5.12.1929 Helsinki ja k. 19.6.2017 Vantaa) lauloi levylle vuonna 1956. Harry Scheiman järjesti Hillel Tokazierille kiinnityksen Phantoms-tanssiorkesteriin, jota johti trumpetisti-laulaja Henry Kadosh, joka esiintyi taiteilijanimellä Henry Kord.

                                                        Onni Gideonin orkesterin kuvassa oikealla Harry Scheiman.

Israelissa oli ollut hyviä rockbändejä, mutta juuri tuolloin rockmusiikki ei ollut vallan kovassa huudossa. Jazzmusiikkia kuuli aika paljon, mutta jazz ei ollut vielä Hillel Tokazierille niin läheistä. Henryn bändi soitti jazzklubilla Tel Avivissa, jossa Hillel Tokazier kävi usein bändiä kuuntelemassa. Yhtyeessä soitti tuolloin pianoa Dani Gottfried, joka innosti enemmän häntä jazzmusiikin pariin. Hillel Tokazier hankki heti hyvät italialaiset Prestige-sähköurut ja siihen Elkatone vahvistimen. Hankittavaksi tuli heti myös verovapaa auto, joka oli Saab-merkkinen farmariauto. Auton maksun hän hoiti osittain vanhempien rahallisella tuellaan ja osin osamaksulla. Auto oli keikkamuusikon työväline, jolla kuljetettiin soittimet ja kuljettiin keikkamatkat.

Varsinkin alkuun Hillel Tokazierilla oli paljon keikkoja eri puolilta maailmaa tulleiden juutalaisten bar mitsva -juhlissa sekä häissä. Nyt hän pääsi näkemään monia erilaisia juutalaisia kulttuuritapoja, jotka aina vähän vaihtelivat sen mukaan, mistä päin juutalaiset olivat saapuneet Israeliin. Samalla tämä tarkoitti tietenkin, että hänen piti omaksua paljon erilaista juutalaista kansamusiikkia tilaisuuksia varten. Koko ajan Israelin alueella oli asustanut vähemmistönä juutalaisia, mutta kova muuttoliike alueelle kävi vuosina 1880-1903, kun suuri joukko juutalaisia saapui maanpakoon Venäjän pogromeja eli juutalaisiin kohdistettuja väkivaltaisia vainoja. Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948 sinne alkoi kulkeutua valtavasti holokaustista selviytyneitä juutalaisia sekä hieman myöhemmin Pohjois-Afrikan mantereen juutalaisia. Paljon muutti juutalaisia myös Pohjois- ja Etelä-Amerikan valtioista, kuten esimerkiksi Argentiinasta.

Lentävänä mattona tunnettiin Jemenistä tapahtuva juutalaisten maahanmuutto. Israelin viranomaiset halusivat toteuttaa sen hyvin nopeasti. Myös Henry Kordin yhtyeessä soitti kaksi jemeniläissyntyistä veljestä, Chubby ja Uri. He ystävystyivät helposti Hillel Tokazierin kanssa ja Hillel Tokazier vieraili usein veljesten kotona, jossa perheen isä poltti istualtaan eteisessä valtavan suurta vesipiippua. Kahvi tarjoiltiin maustettuna kitkerällä kaardemummaa muistuttavalla hawaij-mausteella ja tee tarjoiltiin minttulehtien keralla.

Yhtyeelle Henry Kord maksoi palkat toimen mukaan. Itselleen hän pidätti myyntiprovision, sillä keikkamyynti kulki hänen kauttaan. Yhtyeessä korkeinta palkaa nautti basisti-laulaja Chubby, joka lisäksi omisti yhtyeen käyttämät äänentoistolaitteet ja huolehti myös niiden kuljetuksesta. Hillel Tokazier sai ainakin alkuun vähemmän palkkaa kuin muut soittajat ja sen Henry Kord perusteli sillä, että hän oli tullut yhtyeeseen viimeksi. Rumpuja soittaneelle Urille Henry maksoi myös nuoren iän vuoksi samaa palkkaa kuin Hillel Tokazierille.

Yhtye soitti täysin samalla kokoonpanolla puolentoista vuoden ajan. Esiintyessään yhtyeen soittajilla oli yhteläinen esiintymisasu. Tummat puvut oli teetetty mitoilla marokkolaisella räätälillä ja asuun kuuluivat valkoiset sekä pilkulliset kauluspaidat. Orkesterin ohjelmisto sisälsi erilaista tanssimusiikkia sekä israelilaista kansanmusiikkia. Tuon aikakauden muotikappaleita olivat muun muassa sellaiset kappaleet kuten Shadow of Your Smile, Love Story ja Speak Softly Love, jonka suuri yleisö muisti elokuvasta Kummisetä ja jonka säveltäjä oli italialainen Nino Rota (oik. Giovanni Rota Rinaldi, s. 3.12.1911 Milano ja k. 10.4.1979 Rooma). Hillel Tokazier oppi tuona aikana soittamaan paljon israelilaisia kappaleita; hän piti ohjelmistosta myös tarkkaa kirjanpitoa. Ohjelmistossa oli enimmillään peräti 700 kappaletta.

                                                                                            Nino Rota.