George John Malcolm 

George John Malcolm.

George John Malcolm (28.2.1917 Lontoo ja k. 10.10.1997 Lontoo) oli englantilainen pianisti, urkuri, cembalisti, kapellimestari sekä säveltäjä, jonka satavuotisjuhla vuonna 2017 oli Balliol Collegessa, Englannin Oxfordissa. Korkeakoulu on aatelismies John de Balliolin (s. ennen vuotta 1208 ja k. 25.10.1268) vuonna 1263 perustama ja tämän yliopiston väitetään olevan Englannin ja koko englanninkielisen maailman vanhin yliopisto.

Balliol College.

George Malcolm aloitti soittoharrastuksensa ensin pianolla. Malcolmin ensimmäinen musiikinopettaja oli katolinen nunna, joka jo seitsemänvuotiaasta George Malcolmista tunnisti tämän lahjakkuuden ja siksi hän suositteli George Malcolmia oppilaaksi vuonna 1883 perustettuun Royal College of Musiciin (RCM) Lontoon South Kensingtoniin. Siellä George Malcolm jatkoikin musiikkiopiskelujaan Kathleen McQuittyn johdolla aina 19-vuotiaaksi saakka. Malcolm opiskeli myös Wimbledon Collegessa ja hän jatkoi 1930-luvulla opintojaan Balliol Collegessa Oxfordissa.

George Herbert Fryer.

Toisen maailmansodan aikana George Malcolm palveli RAF:ssa lähinnä musiikkitehtävissä toimien orkesterinjohtajana. Sodan päätyttyä George Malcolm suoritti musiikkiopintonsa loppuun pianisti, pedagogi ja säveltäjä sekä pianonsoiton professori George Herbert Fryerin (s. 21.5.1877 Hampstead, Lontoo, Englanti ja k. 7.2.1957 Lontoo, Englanti) ohjauksessa. Sittemmin George Malcolm hankki huutokaupasta käytetyn cembalon ja aloitti uransa myös cembalistina. Samoin Malcolm jatkoi satunnaisia esiintymisiä pianistina esimerkiksi Wolgang Amadeus Mozartin nelikätisessä musiikissa sekä käyrätorvensoittaja Dennis Brain (s. 17.5.1921 ja k. 1.9.1957) johtamassa Wind Ensemblessä, jonka kanssa Malcolm myös levytti. George Malcolm vaikutti myös mentorina useisiin muusikoihin, jotka kaikki eivät välttämättä olleet cembalisteja. Sellainen on esimerkiksi juutalainen Sir András Schiff (s. 21.12.1953 Budapest), unkarilais-englantilainen pianisti ja kapellimestari.

Wanda Landowski.

George Malcolmin elinaikana historialliseen tietoon perustuva soittotyyli muuttui, mutta Malcolmin soittotyyli saattaa kuulostaa vanhentuneelta joidenkin mielestä verrattuna nuorempiin cembalisteihin, kuten kapellimestari Trevor David Pinnockiin (s. 16.12.1946 Canterbury, Englanti). George Malcolm suosi cembalisti ja pianisti Wanda Aleksandra Landowskin (s. 5.7.1879 Varsova, Puola ja k. 16.8.1959 Lakeville, Connecticut, Yhdysvallat) tavoin melko suuria, pedaaleilla varustettuja, moderniin tyyliin rakennettuja cembaloja, joita nykyisin pidetään epäaitoina barokkimusiikin soitossa. Varsin monet ihmiset pääsivät kuitenkin George Malcolmin levytysten ja esiintymisten avulla tutustumaan cembalomusiikkiin. Esimerkiksi Malcolmin ensimmäinen levytys – levytys on tehty vuonna 1954 – Johann Sebastian Bachin (31.3.1685 Eisenach, Saksa ja k. 28.7.1750 Leipzig, Saksa) Kromaattisesta fantasiasta ja fuugasta, BWV 903, tunnettiin paljon paremmin pianoteoksena, vaikka Wanda Landowska oli jo aikaisemmin sen levyttänyt.

George Malcolm soitti barokkimusiikin lisäksi modernimpaa cembalomusiikkirepertuaaria. Malcolmin oma sävellys ”Bach before the Mast” on humoristinen kokoelma muunnelmia Johann Sebastian Bachin tyyliin sävelletyistä teoksista. Tämän teoksen Malcolm kirjoitti B-puoleksi cover -versioon Alec Templetonin kappaleesta Bach goes to town, joka jukaistiin 1950-luvulla. George Malcolm sävelsi samoin Muunnelmia Mozartin teemasta -teoksen.

George Malcolm osallistui 1950-luvulla vuosittain konsertteihin, joissa soitti neljä cembalistia; kolme muuta cembalistia olivat musiikkitieteilijä, kapellimestari ja musiikin professori Robert Thurston Dart (s. 3.9.1921 Surbiton, Lontoo, Englanti ja k. 6.3.1971 Lontoo, Englanti), kapellimestari ja multi-instrumentalisti Denis Edward Vaughan (s. 6.6.1926 Melbourne, Australia ja k. 7.7.2017 Lontoo, Englanti) ja australialainen pianisti Eileen Alannah Joyce (s. 21.11.1908 Zeehan, Tasmania, Australia ja k. 25.3.1991 Redhill, Surrey, Englanti). Nämä neljä cembalistia levyttivät vuonna 1957 kaksi Antonio Lucio Vivaldin (s. 4.3.1678 Venetsia ja k. 28.7.1741 Wien, Itävalta) neljälle cembalolle sävellettyä konserttoa – toisen Johann Sebastian Bachin sovituksena – Pro Arte Orchestran kanssa urkuri ja kuoronjohtaja Boris Ordin (oik. Bernhard Ord, s. 9.7.1897 Clifton, Bristol, Englanti ja k. 30.12.1961 Cambridge, Englanti) johdolla. George Malcolm, Dart ja Joyce levyttivät samoin Johann Sebastian Bachin C-duuri konserton kolmelle cenbalolle. Malcolm esiintyi vuonna 1967 Eileen Joycen, pianisti Geoffrey Penwill Parsonsin (s. 15.6.1929 Summer Hill, Uusi Etelä-Wales, Australia ja k. 26.1.1995 Lontoo, Englanti) ja urkuri, kapellimestari ja säveltäjä Simon John Prestonin (s. 4.8.1938 Bournemouth, Englanti ja k. 13.5.2022) kanssa neljän cembalon konsertissa vuonna 1959 Lontoossa perustetun Academy of St. Martin-in-the-Fieldsin keralla Royal Festival Hallissa; konsertin johti viulisti ja kapellimestari Sir Neville Marriner (s. 15.4.1924 Lincoln, Englanti ja k. 2.10.2016 Lontoo, Englanti).

Sir Neville Marriner.

George Malcolm loi sangen merkittävän uran urkurina ja kuoronjohtajana. Toimittuaan ensin Claphamissa sijaitsevan St. Mary’s roomalaiskatolisen kirkon urkuri-kuoronjohtajana, Malcolm toimi sittemmin Westminsterin katedraalin musiikinjohtajana 12 vuotta vuosina 1847-1959. Hän kehitti kuorolle täyteläisen sävyn, jota usein kutsutaan mannermaiseksi tyyliksi ja jonka vastakohta tuolloin oli anglikaanisten kuorojen sävy. Säveltäjä Benjamin Britten ylisti kuoron ”hämmästyttävää loistoa ja auktoriteettia” ja hän rohkaistui ehdottaa kuorolle sävelteoksen kirjoittamista. Tuloksena syntyi latinalainen messu, Missa Brevis D-duurissa, op. 63 vuonna 1959. Teoksen ensiesitys oli yksi George Malcolmin viimeisistä työtehtävistä Westminsterin katedraalissa ennen hänen eläkkeelle jäämistään 1.9.1959.

George Malcolm jatkoi kuitenkin urkujen soitantaa jäätyään eläkkeelle Westminsterin katedraalista ja hän levytti George Händelin kaikki urkukonsertot Neville Marrinerin ja John Churchillin vuonna 1959 perustaman lontoolaisen Academy of St. Martin-in-the Fields -kamariorkesterin kanssa. George Malcolm oli myös Spode Music Weekin perustajajäsen sen perustamisesta vuonna 1954 lähtien. Musiikkiviikko järjestettiin vuodesta 1954 alkaen vuoteen 1986 saakka Spode House -kartanossa. Malcolm säveltämä laulu on mm. Ingrediente Domino sekä Miserere mei, jonka hän sävelsi vuonna 1950 psalmiin 51. Laulu katosi sittemmin, mutta se löydettiin uudelleen katedraalin arkistosta vuonna 2011 ja laulu muistuttaa urkuri ja kuoronjohtaja Sir Ivor Algernon Atkinsin (s. 29.11.1869 Llandaff, Wales ja k. 26.11.1953) vuoden 1951 tulkintaa roomalaisen pappi ja säveltäjä Gregorio Allegrin (s. 1582 ja k. 18.2.1652) teoksesta Miserere, psalmista 51.

George Malcolm sai uskollisena roomalaiskatolisena paavillisen kunnianosoituksen palveluksistaan muusikkona Westminsterin katedraalissa. Säveltäjä Benjamin Britten palkkasi Malcolmin johtamaan vuonna 1960 Kesäyön unelman toisen ja kolmannen esityksen. Myöhemmällä iällä George Malcolm loi vielä kapellimestarina uran pitkäaikaisin suhtein sellaisiin orkestereihin, kuten English Chamber Orchestra ja Northern Sinfonia. Pianisti András Schiff – hän lähti Unkarista opiskelemaan George Malcolmin johdolla – oli usein konserttosolisti Malcolmin johtaessa ja kaksikko levytti Wolgang Amadeus Mozartin kaikki pianoduoteokset yhdessä säveltäjän omalla pianolla. George Malcolm haudattiin hänen kuoltuaan St. Nicholasin kirkon hautausmaalle Saintburyyn, Gloucestershireen.

Kapellimestari George Malcolm.

Pinchas Tibor Rosenbaum 

Pinchas Tibor Rosebaum.

Unkarilaissyntyinen Pinchas Tibor Rosenbaum (jiddišiksi : פנחס סג״ל ליטש ראזענבוים, s. 2.11.1923 Kisvárda, Unkarin kuningaskunta ja k. 23.10.1980 Geneve, Sveitsi) oli sveitsiläinen rabbi ja liikemies. Hän oli yksi merkittävä Sveitsin juutalaisyhteisön johtajista, joka omalla urhealla toiminnallaan pelasti satoja juutalaisia holokaustin aikana. Toisen maailmansodan jälkeen Rosenbaum oli mukana laajoissa Israelin talouteen liittyvissä liiketoimissa. Rosenbaum oli samoin keskeisessä asemassa auttaessaan uutta Israelin valtiota turvallisuuskysymyksissä ja hän työskenteli myös 13.12.1949 perustetulle Israelin valtion kansalliselle tiedustelupalvelulle, Mossadille tiedusteluasioissa.

Tibor Rosenbaumin isä oli Shmuel Shmelke Rosenbaum (k. 1944), joka toimi Kisvárdan kaupungin päärabbina Unkarissa. Unkarilaisen kaupungin nimi tarkoittaa ”pientä linnaa”. Unkarilaiset ottivat linnoitusmäen haltuunsa vuonna 895 ja käyttivät sitä rajansa suojana. Linna paikalle rakennettiin vuonna 1415 ja kaupunki perustettiin hieman myöhemmin, vuonna 1421. Shmuel Shmelke Rosenbaumin isä, Moshe Mazes Chaim Rosenbaum (1864-1942) oli samoin Kisvárdan rabbi sekä Lechem Rav -teoksen kirjoittaja. Perheen sukulinja ulottuu aina rabbi Judah Loew ben Bezaleliin (s. noin 1524 Poznań, Puola ja k. 17.9.1609 Praha, Böömi) saakka.

Tibor Rosenbaum sai jo 18-vuotiaana rabbiinivihkimyksen (semikhan) ortodoksijuutalaiselta päärabbi Yitzhak HaLevi Herzogilta (s. 3.12.1888 Łomża, Puola ja k. 25.7.1959 Jerusalem, Israel). Herzog vihittiin itse rabbiksi vuonna 1910 Safadin kaupungin rabbin toimesta. Holokaustin aikana Tibor Rosenbaum pelasti satoja juutalaisia tuholta naamioituneena saksalaiseksi SS-upseeriksi, Unkarin Nuoliristin tai Unkarin Levente -liikkeen jäseneksi tilanteen mukaan.

Ferenc Szálasi.

Unkarilainen ultranationalistinen Nuoliristipuolue johtajansa Ferenc Szálasin (s. 6.1.1897 Kassa, Unkarin kuningaskunta ja k. 12.3.1946 Budapest, Unkarin tasavalta) johdolla muodosti maahan hallituksen, jota nimitettiin Kansallisen yhtenäisyyden hallitukseksi. Puolue oli vallassa 15.10.1944 – 28.3.1945 ja tuona aikana noin 15 000 siviiliä murhattiin, mukaan lukien useita juutalaisia ja romaneja. Samoin tuolloin karkoitettiin 80 000 ihmistä Unkarista keskitysleireille Itävaltaan. Toisen maailmansodan jälkeen Nuoliristin johtajat tuomittiin ja heidät todettiin syyllisiksi sotarikoksiin ja maanpetoksiin Unkarin tuomioistuimissa. Maaliskuussa 1946 Ferenc Szálasi ja kolme hänen avainavustajaansa hirtettiin.

Leventeyhdistykset (Leventeszervezetek) olivat puolisotilaallisia nuorisojärjestöjä Unkarissa sotien välisenä aikana sekä toisen maailmansodan kestäessä. Yhdistykset perustettiin vuonna 1921 fyysisen ja terveysvalmennuksen tarkoitusta varten. 1930-luvun puolivälistä alkaen Leventeyhdistyksistä tuli tosiasiallinen tapa kiertää Trianonin sopimuksen Unkarille asettamaa asevelvollisuuskieltoa ja ajan myötä yhdistyksistä tuli avoimesti puolisotilaallisia järjestöjä sotaveteraanien johdolla. Vuodesta 1939 lähtien Unkarin puolustuslain nojalla kaikkien 12-21 -vuotiaiden poikien oli liityttävä Levente -liikkeeseen.

Tibor Rosenbaumin palattua Kisvárdaan toisen maailmansodan jälkeen hän huomasi, että kaupungin juutalaisväestö oli vähentynyt aiemmasta 5 000:sta vain 400:aan. Tibor Rosenbaum nimitettiin kaupungin rabbiksi edesmenneen isänsä työtä jatkamaan. Tibor Rosenbaum suoritti sodan jälkeen taloustieteen tohtorin tutkinnon sekä julkaisi kaksi kirjaakin. Melko pian Israelin valtion perustamisen jälkeen Tibor Rosenbaum perusti Helvis Company -nimisen järjestön edistääkseen aktiivisesti Israelin ja Sveitsin välistä kauppaa. Kymmenen vuotta myöhemmin Helvis Companyn väitettiin antaneen lahjuksia Kansallisen uskonnollisen puolueen erityisrahastoon saadakseen terveysministeriöltä sopimuksia, jotka liittyivät kahteen Tel Avivin lähellä sijaitsevaan sairaalaan.

Israelissa nostettiin taannoin syyte maan merkittävintä talousjohtajaa, Michael Tzuria, vastaan petoksesta, lahjonnasta ja luottamusaseman väärinkäytöstä. Syytteen takana on pitkä pankkiveijariketju Sveitsissä ja Liechtensteinissa, jonka väitettiin kavaltaneen miljoonia dollareita, jotka oli tarkoitettu Israelin kehitykseen. Ssyytteessä keskityttiin myös Tzurian suhteisiin Geneven kansainväliseen luottopankkiin ja sen perustajaan, Tibor Pinchas Rosenbaumiin. Michael Tzur, jonka uraa edisti entinen Israelin valtiovarainministeri Pinhas Sapir (oik. Pinchas Kozlowski, s. 15.10.1906 Suwalki, Venäjä ja k. 12.8.1975 Nevatim, Israel), saavutti finassivelhon maineen tärkeissä tehtävissä, kuten valuutanvalvojana ja kauppa- ja teollisuusministeriön pääjohtajana. Sittemmin hänestä tuli Israel Corporationin, hallituksen tukeman kehitysyhtiön, toimitusjohtaja ja tästä tehtävästä käsin hän allekirjoitti rahansiirtojen asiakirjat Tibor Rosenbaumin pankkiin Geneveen.

Meyer Lansky.

Vasemmalla kuvassa Bernard Cornfeld.

Israel Corporation ja jotkut muut Kansainvälisen luottopankin tallettajat havaitsivat, että tilillä olevia varoja oli siirretty Tibor Rrosenbaumin henkilökohtaisiin trust-rahastoihin, jotka on rekisteröity Lichtensteinissa. Siellä taloussalaisuudet ja anonymiteetin lait ovat vieläkin kattavammat kuin naapurimaassa Sveitsissä. Yhdessä ystävänsä Bernard Cornfeldin kanssa Tibor Rosenbaum perusti Banque De Credit International Genén vuonna 1959 Geneveen; pankki meni vuonna 1976 konkurssiin. Tibor Rosenbaum rahoitti alun perin Israelin aseostot pankin kautta. Pankin haalitukseen kuuluivat vuonna 1963 Pierre Audéoud (puheenjohtaja), Samuel Scheps (varapuheenjohtaja), Jacques Leimbacher (apulaisjohtaja), Chaim Haller (varajohtaja) ja Tibor Rosenbaum. Sylvain Ferdman, joka oli BBCI:n toimitusjohtaja Genevessä, toimi rahakuriirina juutalaisamerikkalaiselle järjestäytyneen rikollisuuden hahmolle, Meyer Lanskylle (oik. Maier Suchowljansky, s. 4.7.1902 Grodno, Venäjä ja k. 15.1.1983 Miami Beach, Florida, Yhdysvallat) sekä muille pankin yhdysvaltalaisille asiakkaille. Se avasi samoin yhteyden Israeliin Meyer Lanskylle, joka tapasi Tibor Rosenbaumin ensimmäisen kerran vuonna 1965. Pankilla oli vuonna 1973 kaksi konttoria, Luxemburgissa ja Lontoossa. Aktiivisena aikana pankilla oli talletuksia 8 000 Ranskassa asuvalta juutalaisyhteisön jäseneltä. Richard Gilbriden kirjan, Matrix for Assassination: The JFK Conspiracy, mukaan pankki vastasi jopa 90 prosenttisesti Israelin puolustusministeriön aseostoista. Pankki tunnettiin myös saksalaissyntyisestä Israelin poliisista, Avner Lessistä (s. 18.12.1916 Berliini, Saksa ja k. 7.1.1987 Zürich, Sveitsi) natsiupseeri Otto Adolf Eichmannin (s. 19.3.1906 Solingen, Saksa ja k. 31.5.1962 Ramla, Israel) kuulusta kuulustelijasta, joka työskenteli pankissa vuosina 1968-1973. Pankki kuitenkin ajautui selvitystilaan ja se poistettiin Sveitsin kaupparekisteristä vuonna 2011.

Otto Adolf Eichmann.

Tibor Rosenbaum avioitui Stephanie Sternin kanssa, joka selvisi toisesta maailmansodasta pääsemällä Sveitsiin Kastner-junalla. Aviopari asui Sveitsin Genevessä. Heillä oli kolme yhteistä lasta, kaksi poikaa ja tytär. Tibor Rosenbaum kuoli sydänkohtaukseen Genevessä 23.10.1980. Hänen hautansa on Har HaMenuchotin (Lepäävien vuori) hautausmaalla Jerusalemissa. Toimittaja Menechem Michelson työskentelee israelilaisessa päivälehti Yedioth Aharonothissa. Hän on kirjoittanut Pinchas Tibor Rosenbaumista laajan elämäkerran, joka on julkaistu sekä hepreaksi että englanniksi.

Mikko Kuustonen & yhtye Laukon kartanolla 17.7.2026 

Mikko Kuustonen Laukon kartanossa 17.7.2026.

Kuvassa vasemmalta alkaen Tuomas Prättälä, Varre Vartiainen, Mikko Kuustonen, Ansku Mellanen ja Harri Ala-Kojola.

Muusikko ja laulaja-lauluntekijä Ari-Mikko Kuustonen (s. 4.3.1960 Leppävirta) saatiin uuden ja taitavan yhtyeensä kanssa perjantaina 17.7.2026 vieraaksi Vesilahden Laukon kartanoon. Yhtyeessä Mikko Kuustosen lisäksi soittavat Varre Vartiainen (kitara, laulu), Harri Ala-Kojola (rummut), Tuomo Prättälä (kosketinsoittimet) ja Ansku Mellanen (basso). Yhtye tekee tällä kokoonpanolla tänä kesänä viisi keikkaa ja esiintymiset ovat Seinäjoella (9.7.2026), Pori Jazzfestivaaleilla (16.7.2026), Laukon kartano (17.7.2026), Salmelan taidekeskuksessa (1.8.2026) ja Krapin puutarhajuhlilla Tuusulassa (15.8.2026). Varttuneempi musiikkiväki saattaa muistaa Mikko Kuustosen myös olleen mukana sellaisissa kokoonpanoissa, kuten Pro Fide ja Q.Stone.

Mainio kitaristi Varre Vartiainen.

Mikko Kuustonen syntyi Oravikoskella asustaneeseen Outokumpu Oy:n kaivosmies Olavi ja Aili Kuustosen perheeseen kuudentena eli nuorimpana lapsena. Kotalahden nikkelikaivos toimi vuosina 1959-1987 ja se tuotti etupäässä nikkeliä ja jonkin verran kuparia. Outokumpu Oy:n kaivos työllisti parhaimmillaan yli 300 työntekijää. Kotiäiti Aila oman kodin lisäksi hoiti kaivoskylän apteekkia, joka sijaitsi perheen kodin tuulikaapissa; Leppävirran apteekin sivupisteenä toimineen kotiapteekin ylivoimainen menestystuote oli Hota -pulveri, jota Mikkokin oppi myymään äidin ohjeiden mukaisesti kotiapteekista. Sinisissä pusseissa myytävä Hota oli vahvempaa ja keltaisissa pusseiissa Hota oli miedompaa. Mikko oppi samoin äidiltään sen sosiaalisen taidon, kuinka ihmiset täytyy kohdata.

Mikko Kuustonen sai kesätöitä Outokummun kaivosyhtiöltä ja ensimmäisellä palkallaan hän osti itselleen bongorummut. Kitaransoiton Mikko Kuustonen aloitti 15-vuotiaana opettelemalla kansalaisopiston kitarasoittokurssilla Peikkoäidin kehtolaulun. Mikon sisaruksen hankkivat hänelle nailonkielisen kitaran, jonka mukana seurasi sointutaulukko, josta Mikko opetteli heti muutamia perussointuja. Muuten muusikonuran ensivaiheet olivat takkuisia; Mikko olisi tahtonut mukaan Myrskyvaroitus -bändin harjoituksiin partiokoloon. Bändin muodostivat vuonna 1973 Eki Alava, Kalle Pitkäkangas ja Tapsa Supinen. Mikko seisoi usein harjoitustilan oven takana, mutta pojat eivät aukaisseet Mikolle ovea harjoituksiin.

Iltarippikoulun päätyttyä Mikko Kuustonen jäi seurakunnan toimintaan mukaan, joka tarjosi samalla lohtua perheen äidin sairastuttua syöpään. 30.10.1976 Aili Kuustonen menehtyi syövän uuvuttamana ja Mikko Kuustonen jäi kaksin eläkkeellä olevan isänsä kanssa. Musiikki alkoi merkitä Mikko Kuustoselle yhäti enemmän; hän alkoi kitaran kanssa kehitellä sointukiertoja ja löysi itsensä vähitellen omia lauluja tekemässä. Hän tutki tuolloin mm. Tuomas Anhavan kääntämiä tankarunoja sekä Kahlil Gibranin Profeetta -teosta. Veljensä Heikki Kuustosen lainaamilla rahoilla Mikko Kuustonen osti paremman kitaran itselleen. Kitarakaupoilla he kävivät yhdessä ystävänsä Seppo Suhosen kanssa ostamassa samanlaiset kitarat, kuitenkin sillä erolla, että Mikon kitara oli 12-kielinen. Pian heillä oli koulukavereiden kanssa perustettu bändi.

Outokumpu Oy:n kaivosyhtiöltä bändi sai käyttöönsä vanhan kivinavetan päädyssä sijainneen harjoitustilan, jota bändi alkoi kutsua Koloksi. Kanamunakennot seinillä paransivat akustiikkaa harjoitustilassa. Bändin ohjelmisto alkoi rakentua gospellauluilla ja seurakuntakin kustansi heille tarpeeseen pienet PA-laitteet. Bändin nimeksi otettiin raamatullises nimi, Nehemia. Mikon ensimmäinen julkinen esiintyminen laulajana oli kotikylän traagisen tapahtuman yhteydessä, jossa yhdeksänvuotias Petri Ylönen oli koulutiellä jäänyt auton yliajamaksi; Mikko Kuustonen lauloi Ylösen muistotilaisuudessa.

Pro Fide.

Abivuonna bändi päätti tehdä demoäänitteen muistoksi, kun sen jäsenet kuitenkin hajaantuisivat lukion jälkeen omille teilleen. Äänityspaikaksi tarjottiin Prisma -studiota Vantaalla, jonka omisti pieni kristillinen kustantamo. Kustantamo yllättäen tarjosi Mikko Kuustoselle oman soololevyn tekemistä. Mikko Kuustonen oli musiikkialalla vielä sangen kokematon, joten hän testasi demokasettia soittamalla sitä koulussa musiikkitunnilla luokkakavereilleen. Koulussa vieraili gospelyhtye Pro Fide pitämässä oppilaskonserttia. Mikko vaikuttui tämän bändin ammattimaisesta otteesta musiikin tekemiseen. Joroisten kirkossa Mikko Kuustonen kävi Pro Fiden konsertissa ja konsertin jälkeen Mikko rohkaistui juttelemaan sakastissa bändin jäsenten kanssa. Hän kertoi tarvitsevansa apua kappaleidensa kanssa levytykseen. Samoin hän soitti uudella kasettinauhurillaan demokasettiaan. Ainoa kommentoija yhtyeestä oli rumpali Jukka Bonsdorff, joka tiedusteli mitä Kuustonen oli maksanut uudesta kasettinauhuristaan.

Juha Kela & Mikko Kuustonen.

Mikko Kuustonen poistui Joroisten kirkosta lievästi hämmentyneenä. Pro Fiden liideri, pianisti Juha Kela juoksi kuitenkin Mikko Kuustosen kiinni. Hän halusi Mikko Kuustosen puhelinnumeron ja hän lupasi palata pian asiaan. Ylioppilaskirjoitusten päätyttyä Juha Kela lunasti lupauksensa soittamalla yllättäen Mikolle ja tarjoamalle tälle bändissään vapautuvaa laulajan paikkaa. Mikko Kuustosen hän pyysi koelauluun Suomen Raamattuopistolle Kauniaisiin, viidennen herätysliikkeen päämajaan ja Pro Fiden taustajärjestön kotiin. Mikko Kuustonen sai kiinnityksen Pro Fideen ja syksyllä 1979 hän myös muutti Kauniaisiin asumaan Raamattuopiston asuntolaan. Keikkoja bändillä oli paljon – jopa neljä päivän aikana keikkojen ollessa mm. kouluilla, varuskunnissa ja vankiloissa – ja samalla hänen täytyi käydä puolivuotinen Raamattuopiston peruskurssi, jotta hän saisi valmiuksia evankelioimistehtäväänsä yhtyeessä.

19-vuotiaana Mikko Kuustonen teki ensimmäisen soololevynsä, Jää kuuntelemaan, Pro Fide -yhtyeen avustuksella. Muusikko Anssi Kelan isä, Juha Kela toimi albumin taiteellisena tuottajana. Levyllä soittaa saksofonia kapellimestarina sittemmin tunnettu Osmo Vänskä. Mikko Kuustonen sävelsi ja sanoitti kaikki albumin yksitoista kappaletta ja Juha Kela vastasi kappaleiden sovituksista.

Pannuissa Harri Ala-Kojola.

Bassossa Ansku Mellanen.

Laukon kartanon keikka laskettiin sisään Mikko Kuustosen vuonna 1994 levyttämällä kappaleella Tanssi sisko tanssi. Ensimmäisen setin toisena kappaleena yhtye soitti Mikon oman kappaleen Vielä vähän aikaa, jota seurasi Abrakadabra, samannimiseltä Mikko Kuustosen albumilta vuodelta 1992. Mikko Kuustonen ehti jo kuuluttaa tulevaksi pari blueskappaletta, mutta rumpali Harri Ala-Kojolan ehdotuksesta yhtye yhteistuumin soittikin Auroran. Tämän jälkeen Mikko rohkaisi Tuomo Prättälää improvisoimaan sanat johonkin tunnettuun ja huuliharpulle sopivaan sävellajille tarjottavaan bluessävelmään. Perään bändi soitti toisenkin bluessävelmän Mikon laulaessa englanniksi. Omat väkevät soolonsa soittivat sekä Tuomo Prättälä ja Varre Vartiainen. Uusi soulversio Mikon omaelämäkerran liitteenä olevalta cd-levyltä Pysyn tässä -kappaleesta irtosi bändiltä seuraavaksi. Ennen konsertin väliaikaa ensimmäisen setin viimeisenä kappaleena yleisö kuuli Jään sisälle. Mikko kuulutti: ”Jaksatteko vielä? Jos otetaan vielä yksi biisi ja pidetään sitten pieni tauko, koska mun henkilökohtainen lääkäri vaatii niin. Meiltä otetaan verikokeet tuolla. Täähän on kaikki silkkaa hämäystä; mä olen täällä Kelan tuella ja nää on omaishoitajia, nää tyypit. Mut omaishoitajiks’ soittavat yllättävän hyvin!”

Varre Vartiainen & Mikko Kuustonen.

Mikko Kuustonen.

Toinen Laukon setti lähti liikkeelle Mikon kappalella Hyvällä tuulella. Seuraavaksi sukellettiin lattarirytmeihin biisillä Ei kyyneltäkään. Tämä kappale näki päivänvalon vuonna 2000 Mikko Kuustosen albumilla Atlantis. Enkelit lentää sun uniin -kappale sai uuden Varre Vartiaisen hienona sovituksen ja ilmaa siipiensä alle, jossa soolo-osuutensa saivat sekä Tuomo Prättälä koskettimilla ja Mikko Kuustonen huuliharpulla. Uudemmasta Mikon tuotannosta esiteltiin seuraavaksi Elävien kirjoissa. Jälleen poimittiin vanhempaa Mikon sävellystä esille vuodelta 1994, kun bändi soitti Taikurin. Töölönlahden rantaan kuljetettiin rauhallisempaan tunnelmaan kappaleella Talvipuutarha, jonka Mikko taltioi omalle soololevylleen, Hietaniemi, vuonna 2007. Vartiaisen modernisoima versio sai käsittelyn kappaleelle Kaktusviinaa, jossa Varre soitti mainion soolon kitarallaan sekä Mikko Kuustonen huuliharppusoolonsa. Yhdestoista hetki -kappale soitettiin seuraavaksi; kappale löytyy albumilta Seepra varjo vuodelta 1997. Setti päättyi kappaleeseen, Onnen tyttö, kappale on vuodelta 1996 albumilta Siksak. Ylimääräisenä kappaleena yleisöstä pyydettiin vielä Mikko Kuustosen laulu, Taivas varjele, joka kappale löytyy Mikon soololevyltä Musta jalokivi vuodelta 1991.

Kemisti Jöns Jakob Berzelius 

Jöns Jakob Berzelius.

Ruotsalainen Jöns Jakob Berzelius (s. 20.8.1779 Linköping ja k. 7.8.1848 Tukholma) oli kemisti, joka keksi modernin kemiallisen merkinnän. Berzeliusta pidetään Robert Boylen, John Daltonin ja Antoine Lavoisierin ohella yhtenä modernin kemian perustajista. Jakob Berzelius syntyi Väversundan pitäjässä Itä-Götanmaalla Ruotsissa. Hänen isänsä, Samuel Berzelius oli opettaja läheisessä Linköpingin kaupungissa ja äitinsa Dorothea Sjösteen oli kotiäiti. Hänen molemmat vanhempansa olivat kirkkopappien perheistä. Jakob Berzelius menetti molemmat vanhempansa jo varhain. Hänen isänsä kuoli vuonna 1779, minkä jälkeen hänen äitinsä meni avioliittoon leskipastori ja kirjailija Anders Eckmarckin (s. 19.11.1741 Svennevadin seurakunta, Örebro, Ruotsi ja k. 17.9.1822 Ekebyn seurakunta, Östergötland, Ruotsi) kanssa, joka antoi Jakob Berzeliukselle perusopetuksen, mukaan lukien tiedon luonnosta. Pastori Eckmarckin edellisestä avioliitosta oli jäänyt viisi lasta pastorille; pastori Anders Eckmark ennätti olla eläessään kolmannenkin kerran avioliitossa.

Kahdeksan vuotiaana Jakob Berzelius oli koko muun perheen ollessa kirkossa laittanut kotitalonsa sisäänkäynnin portaiden eteen rovion, jossa hänen oli tarkoitus uhrata oma pikkusiskonsa. Onneksi perhe ennätti juuri tulla kotiin, ennen kuin uhraus tapahtui. Havaittiin, että Jakob oli itsekseen oppinut lukutaidon ja hän oli Raamatusta – Ensimmäinen Mooseksen kirjan luku 22 ja Tuomarien kirjan luku 11 - hurmaantunut Vanhan Testamentin uhrauskertomuksista ja suunnattomassa ihailussaan ja vilpittömästi halunnut toimia suurten esikuvansa jalanjäljissä. Äitinsä kuoltua vuonna 1787 sukulaiset pitivät Linköpingissä pitivät Jakob Berzeliuksesta huolta. Siellä Jakob Berzelius kävi koulua, joka tunnetaan nykyään nimellä Katedralskolan. Teini-ikäisenä Jakob Berzelius työskenteli kotiopettajana lähellä kotiaan olevalla maatilalla, jossa hän samaan aikaan kiinnostui kukkien sekä hyönteisten keräilystä ja niiden luokittelusta.

Vuosina 1796-1802 Berzelius opiskeli lääketiedettä vuonna 1477 perustetussa Uppsalan yliopistossa, josta hän myös valmistui lääkäriksi. Tantaalin – Ta, järjestysluku 73 - löytäjä Anders Gustaf Ekeberg (1767-1813) opetti Jakob Berzeliukselle tänä aikana kemiaa. Berzelius työskenteli oppipoikana apteekissa ja samalla hän oppi käytännön asioita laboratoriossa, kuten lasinpuhallusta. Opiskeluaikanaan Berzelius toisti onnistuneesti ruotsalaisen kemisti Carl William Scheelen (s. 9.12.1742 Stralsund, Ruotsin Pommeri ja k. 21.5.1786 Köping, Ruotsi) tekemät kokeet, jotka johtivat Scheelen hapen löytämiseen. Lääketieteen opintojensa väitöskirjatutkimuksena Berzelius tutki galvaanisen virran vaikutusta useisiin sairauksiin. Tämä koelinja ei tosin tuottanut selkeää näyttöä tällaisesta vaikutuksesta. Jakob Berzelius valmistui lääkäriksi vuonna 1802. Hän työskenteli aluksi lääkärinä Tukholman lähellä, kunnes kemisti ja kaivoksenomistaja Wilhelm Hisinger (s. 23.12.1766 Västmanland, Ruotsi ja k. 28.6.1852 Skinnskatteberg, Västmanland, Ruotsi) tunnisti hänen kykynsä analyyttisenä kemistinä ja järjesti Berzeliukselle laboratorion. Hänestä tuli lääketieteen ja kirurgian professori Tukholman kirurgiseen kouluun vuonna 1807. Hän työskenteli vuosina 1897-1832 lääketieteen ja farmasian professorina Lääketieteellisessa ja kirurgisessa instituutissa, josta tuli myöhemmin Karoliininen instituutti, ruotsalainen lääketieteellinen koulutus- ja tutkimuslaitos. Jakob Berzelius työskenteli yhdessä Anna Sundströmin (oik. Anna Christina Persdotter, s.26.2.1785 Kymlinge, Spånga ja k. 1871) kanssa, joka toimi Berzeniuksen assistenttina ja Sundström oli Ruotsin ensimmäinen naiskemisti.

Hänestä tuli Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian jäsen vuonna 1808 ja vuodesta 1818 Berzelius toimi kuninkaallisen tiedeakatemian päävirkailijana eli pysyvänä sihteerinä. Kasvavan kansainvälisen maineensa ansiosta Berzelius ylennettiin vuonna 1818 aatelisarvoon kuningas Kaarle XIV Juhanan (s. 26.1.1763 Paussa, Ranska ja k. 8.3.1844 Tukholma, Ruotsi) kruunajaisten yhteydessä. Jakob Berzelius valittiin Amerikan taide- ja tiedeakatemian ulkomaiseksi kunniajäseneksi vuonna 1822. Vuonna 1827 hänestä tuli Alankomaiden kuninkaallisen instituutin kirjeenvaihtaja ja vuonna 1830 liitännäisjäsen. Hänelle myönnettiin samoin baronetin arvo vuonna 1835 hänen avioiduttuaan Elizabeth Poppiuksen kanssa; heillä ei ollut yhteisiä lapsia avioliitosta. Vuonna 1837 Jakob Berzelius valittiin Ruotsin akatemian jäseneksi.

Jakob Berzelius oli yksi ruotsalaisista, jotka tutkivat varhain tunnettua ranskalaista kemistiä, Antoine Lavoisieria (s. 26.8.1743 Pariisi, Ranska ja k. 8.5.1794 Pariisi, Ranska). Antoine Lavoisier oli merkittävä ranskalainen kemisti ja 1700-luvun kemiallisen vallankumouksen johtohahmo. Hän kehitti kokeellisesti perustuvan teorian hapen kemiallisesta reaktiivisuudesta ja oli mukana kehittämässä modernia kemiallisten aineiden nimeämisjärjestelmää. Hän toimi myös johtavana rahoittajana ja julkishallinnon virkamiehenä ennen Ranskan vallankumousta ja hänet teloitettiin muiden rahoittajien lanssa terrorin aikana.

Tukholmassa Jakob Berzelius kirjoitti kemian oppikirjan lääketieteen opiskelijoilleen. Oppikirjan tekemisen aikaan tekemissään kokeissa Berzelius havaitsi, että epäorgaaniset yhdisteet koostuivat eri alkuaineista painosuhteissa. Vuonna 1828 Berzelius loi tämän perusteella taulukon suhteellisista atomipainoista. Tässä taulukossa happiarvoksi asetettiin 100. Tuolloin kaikki tunnetut alkuaineet olivat tuossa taulukossa. Hänen tekemä työ antoi todisteita atomihypoteesista, jonka mukaan kemialliset yhdisteet koostuvat atomeista, jotka ovat yhdistyneet kokonaislukumäärinä.

Berzelius loi kokeidensa helpottamiseksi kemiallisen merkintäjärjestelmän. Tässä merkintäjärjestelmässä alkuaineille annettiin yksinkertaiset kirjalliset nimet, esimerkiksi O on happi ja Fe tarkoittaa rautaa. Alkuaineiden suhteet osoitettiin numerolla. Tämä on sama perusjärjestelmä, jota vielä nykyäänkin käytetään. Ainoa ero on, että Berzelius käytti nykyään käytettävän alaindeksinumeron (esimerkiksi H2O) sijaan yläindeksiä.

Jakob Berzenius löysi kemialliset aineet, kuten pii, seleeni, torium ja cerium. Berzeliuksen laboratoriossa työskennelleet opiskelijat löysivät myös litiumia ja vanadiinia. Jakob Berzelius osoitti ensimmäisenä orgaanisten yhdisteiden (hiilestä koostuvien) ja epäorgaanisten yhdisteiden välisen eron. Berzelius auttoi Gerhardus Johannes Mulderia tämän analysoidessa orgaanisia yhdisteitä, kuten kahvia, teetä ja monia proteiineja. Itse termin ”proteiini” Berzelius loi sen jälkeen, kun Mulder huomasi, että kaikilla proteiineilla näytti olevan sama kaava ja ne saattoivat koostua yhdestä (hyvin suuresta) molekyylistä.

Jakob Berzelius kirjoitti paljon. Hän auttoi monia johtavia tiedemiehiä – kuten Mulderia, Claude Louis Bertholletia, Humphry Davya, Friedrich Wöhleria ja Eilhard Mitscherlichiä – ja monia vähemmän tunnettuja tiedemiehiä. Berzelius tavoitteli aluksi uraa fysiologisessa, varsinkin eläinkemiassa. Hän siirsi kuitenkin kiinnostuksensa epäorgaaniseen kemiaan, alaan, jolla hän teki tärkeimmät tuloksensa. Lopulta hän käytti huomattavasti aikaa myös orgaaniseen kemiaan.

Jakob Berzelius oli tiukka empiristi, joka odotti, että jokaisen uuden teorian oli oltava yhdenmukainen aikansa kemiallisen tietämyksen kanssa. Hän kehitti parempia kemiallisen analyysin menetelmiä, joita tarvittiin stoikiometriaa koskevan työnsä tueksi tarvittavien perustietojen kehittämiseen. Hän tutki isomeriaa, allotropiaa ja katalyysiä, ilmiöitä, jotka ovat saaneet nimensä häneltä.

Kreivi Bengt Erland Franc-Sparre.

Jakob Berzelius oli aktiivinen raittiusliikkeessä. Kreivi Bengt Erland Franc-Sparren (s. 14.3.1774 Ekhamn, Tukholma ja k. 20.8.1837 Floda, Södermanland), virkamies ja poliitikko Jakob August von Hartmansdorffin (s. 12.3.1792 Adelöv, Ruotsi ja k. 21.12.1856), eläin- ja kasvitieteilijä sekä professori Anders Jahan Retziuksen (s. 3.10.1742 Kristianstad, Ruotsi ja k. 6.10.1821 Tukholma, Ruotsi), insinööri Samuel Owenin (s. 12.5.1774 Shropshire, Englanti ja k. 15.2.1854 Tukholma), metodistisaarnaaja George Scottin (1804-1874) ja muiden ohella Berzelius oli yksi Svenska nykterhetssällskapetin (Ruotsin raittiusseuran) perustajajäsenistä vuonna 1837. Hän oli myös raittiusseuran ensimmäinen puheenjohtaja. Jakob Berzelius kirjoitti esipuheen yhteen Carl Theodor af Ekenstamin (s. 24.3.1798 Sjögestad, Ruotsi ja k. 17.9.1879 Magata, Ruotsi) aihetta käsittelevistä teoksista, joita painettiin 50 000 kappaletta.

Jakob Berzeliuksen patsas on Tukholmassa.

Jakob Berzelius kärsi enimmän osan elämästään useista sairauksista. Näihin sairauksiin kuuluivat muun muassa migreenipäänsäryt ja myöhemmin vielä kihti. Hänellä oli samoin masennusjaksoja. Berzelius sai vuonna 1818 hermoromahduksen, jonka sanottiin johtuneen hänen työnsä stressistä. Lääkäriltä hän sai neuvoksi toipumiseensa matkustaa ja pitää lomaa. Jakob Berzelius matkustikin Ranskaan, jossa hän työskenteli kemisti Claude Louis Bertholletin (s. 9.12.1748 Talloires, Savoiji ja k. 6.11.1822 Arcueil, Ranska) kemian laboratoriossa. Berzelius valittiin 63-vuotiaana 18.4.1843 Manchesterin kirjallisuus- ja filosofiayhdistyksen kunniajäseneksi. Jakob Berzelius kuoli 7.8.1848 kotonaan Tukholmassa, jossa hän oli asunut vuodesta 1806 lähtien. Jakob Berzelius on haudattu Solnan hautausmaalle Tukholmaan.

 Dave Lindholm

Tampereella vuodesta 1983 asunut kitaristi, laulaja sekä lauluntekijä Dave ”Isokynä” Lindholm (oik. Ralf Henrik Lindholm, s. 31.3.1952 Helsinki) sai 6.7.2026 Eino Leinon palkinnon. Palkinto jaettiin Lindholmille maanantaina 6.7.2026 Päivitä Leino -tapahtumassa Helsingin Esplanadin lavalla. Lindholmin levytystuotanto on tehty joko suomeksi tai englanninkielellä.

Eino Leino palkinnon saajan päätti Eino Leinon seura ry:n valitsema itsenäinen lautakunta ja tähän lautakuntaan kuuluivat tänä vuonna runoilija Harri Hertell, runoilija ja kirjailija Riina Katajavuori, suomentaja Jaana Nikula sekä suomentaja Elina Suolahti. Eino Leinon rahapalkinnon kustantaa Suomen Kirjasäätiö ja palkintosumma on 5 200 euro. Myönnettyyn palkintoon sisältyy samoin kunniakirja ja pronssinen mitali. Palkinnon perusteluissa nousi esille Dave Lindholmin vaikutus suomalaiseen kulttuurikenttään yli puoli vuosisataa jatkuneen muusikkouran aikana.

Suomen Kirjasäätiön tiedotteessa ilmoitetaan muun muassa näin: ”Dave Lindholmin tähänastinen ura on tarjonnut kuulijoilleen lohtua, rauhaa, oivalluksia ja riemua jo kuudella eri vuosikymmenellä. Elävän klassikon työ jatkuu.” Dave Lindholm uusin levy, Well, julkaistiin syyskuussa 2025. Dave Lindholm asuu Tampereella Tammelan kaupunginosassa. Lindholmin tunnetuimpia kappaleita ovat Pieni ja hento ote, Jazzikansa tulee, Sitähän se kaikki on, Kaikki menee seinään, Joo,joo, mä rakastan sua, Sataa & 22 ja Annan kitaran laulaa.

Dave Lindholmin ensimmäinen levyttävä yhtye oli Ferris, joka oli toiminnassa vuosina 1969-1971. Yhtye perustettiin alkujaan nimellä Ferris Wheel, mutta elinaikanaan yhtye julkaisi vain yhden albumin verran musiikkia. Levyn julkaisi vuonna 1971 Love Records. Levy-yhtiön ehdotuksesta Lindholmin taiteilijanimeen tuli lisäys – Iso ”Kynä” Lindholm – joka oli myös vuonna 1972 hänen ensimmäisen soololevynsä nimi. Vuonna 1973 ilmestyi seuraava albumi, Sirkus, jota pidetään suomirockin klassikkona.

Dave Lindholm perusti vuonna 1975 yhtyeen, Rock’n’Roll Band, jossa hä lauloi englanninkielellä. Bändissä soittivat Lindholmin lisäksi Pekka Juhani ”Pave” Maijanen (s. 3.9.1950 Lappeenranta ja k. 16.1.2021) ja Alf Henrik ”Affe” Forsman (s. 5.4.1952 Helsinki). Tämän kokoonpanon elinkaari jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. Lindholmilta julkaistiin vuonna 1979 sooloalbumi, Vanha & uusi romanssi. Vielä samana vuonna Dave Lindholm perusti Ari Vahteran kanssa Bluesounds -kokoonpanon, joka levytti vuonna 1980 englanninkielisen rockalbumin, Black. Like -kustantamo julkaisi vuonna 2001 kirjan, Dave Lindholm – levytyksiä 30 vuotta, jossa käydään läpi Dave Lindholmin siihenastinen levytysura hänen ja muiden muusikoiden kertomana. Kirjan kirjoitti toimittaja Ari ”Lamppu” Laamanen (s. 1958).

Dave Lindholm kokosi kesän 2006 aikana uuden kokoonpanon, johon Dave Lindholmin lisäksi kuuluivat Maria ”Manta” Hänninen (laulu, basso, s. 18.4.1964 Rautalampi), Sir Lampard (kitara) ja Anssi Olavi Nykänen (rummut, s. 7.2.1965 Keuruu). Yhtye soitti keikoilla Dave Lindholmin uran tunnetuimpia englanninkielisiä kappaleita, esimerkiksi I’m Gonna Roll ja T.H.E. World. Yhtyeen kiertueelta äänitettiin livealbumi, joka ilmestyi marraskuussa 2006. Albumin äänitykset ovat Helsingin Tavastialta (28.6.2006) ja Kesäkaivarin konsertista (17.7.2006). Albumin nimi on Dave Lindholm in English.

Lindholm julkaisi vuonna 2012 kolme levyllistä musiikkia; kaksi levyä Dave L.B. Inventive -yhtyeen kanssa ja yhden levyn veljensä Calle Lindholmin (s. 1947) kanssa. Vuonna 2013 Lindholmilta julkaistiin suomenkielinen levy neljän vuoden tauon jälkeen, Ken elää, ken näkee. Ken B. Vuonna 2015 Dave L.B. Inventiven kolmas levy, Behind Shades, julkaistiin ja samoin Dave Lindholmin suomenkielinen soololevy, Ajaton on ajoissa.

Vuonna 2006 Dave Lindholm ja urkutaiteilija Kalevi Ilmari Kiviniemi (s. 30.6.1958 Jalasjärvi ja k. 3.4.2024 Jalasjärvi) saivat säveltaiteen valtionpalkinnon. Molemmat olivat jo tuolloin tehneet pitkän ja tinkimättömän uran musiikin alueella. Tällöin oli kulunut jo 35 vuotta Dave Lindholmin ensilevytyksestä. Vuonna 2009 Dave Lindholm kävi pokkaamassa Kotkassa Juha Vainio -palkinnon. Lindholm sai vuonna 2011 Emma -gaalassa Erikois -Emman. Dave Lindholmia luonnehdittiin Emma -gaalassa näin: ”Aito bluesmies, suomalaisen bluesin ja rockin peruskallio”.

Lahjakas Woody Allen (8. osa) 

Woody Allen.

Kesäkuussa 2020 Woody Allen vieraili näyttelijä Alec Baldwinin podcastissa, Here’s the Thing, jossa hän puhui omasta urastaan stand up -koomikkona, komediakirjailija ja elokuvantekijänä sekä elämästään COVID-19 -pandemian aikana. Woody Allen uumoili syyskuussa 2022, että hän saattaisi jäädä eläkkeelle elokuvanteosta seuraavan elokuvansa julkaisun jälkeen. Espanjalaisen vuonna 1881 perutetun La Vanguardia -päivälehden haastattelussa Woody Allen kertoi: ”Ideani on periaatteessa olla tekemättä enempää elokuvia ja keskittyä kirjoittamiseen.” Woody Allenin tiedottaja kertoi hieman myöhemmin: ”Woody Allen ei koskaan sanonut jäävänsä eläkkeelle, eikä hän sanonut kirjoittavansa uutta romaania. Hän sanoi ajattelevansa elokuvien tekemisen lopettamista, koska suoraan tai hyvin nopeasti suoratoistoalustoille menevien elokuvien tekeminen ei ole hänelle niin nautinnollista, koska hän on suuri elokuvaelämyksen ystävä. Tällä hetkellä ei ole aikomusta jäädä eläkkeelle ja hän on erittäin innoissaan voidessaan olla Pariisissa kuvaamassa uutta elokuvaansa, joka tulee olemaan 50...”

Woody Allen on tehnyt jo 50 pitkää elokuvaa, joista uusin on Coup de chance (2023), Ranskan Pariisiin sijoitettu kotimainen trilleri. Tämä elokuva on tekijänsä, Allenin, ensimmäinen ranskankielinen elokuva. Elokuva tuli ensi-iltaan 80. Venetsian kansainvälisillä elokuvajuhlilla ja elokuva sai hyvin positiivisia arvosteluja. Rolling Stone -lehden arvostelija, Chris Vognar, kutsui elokuvaa ”melko pieneksi ja vähäpätöiseksi elokuvaksi, mutta 87-vuotiaalle amerikkalaiselle, joka työskentelee toisella kielellä, se vaikuttaa väistämättä vaikuttavalta.” Varietyn Owen Gleiberman nimitti elokuvaa ”parhaaksi elokuvakseen sitten Blue Jasmine -elokuvan.”

David Trueban.

Espanjalaisen elokuvatekijä David Rodriguez Trueban (s. 10.9.1969 Madrid, Espanja) haastattelussa helmikuussa 2024 Woody Allen kertoi aikovansa aloittaa elokuvan kuvaamisen Italiassa kesällä 2024. Italian tuotannon elokuvasuunnitelmat peruuntuivat, samoin kävi myöhemmin suunnitelmille kuvata Barcelonassa. Joulukuussa 2025 uutisoitiin, että Madridin yhteisö sekä kaupunginvaltuusto antoivat Wwoody Allenille 1,5 miljoonaa euroa (1,7 miljoonaa dollaria) elokuvan tekemiseen. Elokuvan kuvausten on määrä alkaa 5.10.2026. Deadline -uutisblogin mukaan tulevan elokuvan budjetiksi arvioidaan 14 miljoonaa dollaria ja elokuvan nimessä on oltava sana ”Madrid”.

Jakob Abraham Camille Pissarro.

Woody Allen vaikutti syyskuussa 2025 tyytyväiseltä Honestly with Bari Weiss -ohjelman 98 minuutin mittaisessa haastattelussa tehneensä 50 elokuvaa eikä enempää. Allen kertoi olevansa edelleen ateisti ja olevansa luonnostaan murehtiva ihminen, joka aktiivisesti välttää elokuviensa katsomista, kirjoittavansa päivittäin ja että Manhattan on metropolialueen runo. Allen kertoi suosikkimuusikokseensa Sidney Joseph Bechetin (s. 14.5.1897 New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat ja k. 14.5.1959 Garches, Ranska), suosikkitaidemaalarinsa olevan Jakob Abraham Camille Pissarron (s. 10.7.1830 Charlotte Amalie, Saint Thomas, Tanskan Länsi-Intian saaret) ja k. 13.11.1903 Pariisi, Ranska) ja suosikki baseball -pelaajansa olevan Willie Howard Maysin Jr. (s. 6.5.1931 Westfield, Alabama, Yhdysvallat ja k. 18.6.2024 Palo Alto, Kalifornia, Yhdysvallat).

Willie Howard Maysin Jr.

Siitä huolimatta, että Woody Allen tunnetaan varmasti parhaiten elokuvistaan, hänellä on ollut myös hyvin menestyksekäs teatteriura, joka alkoi jo vuonna 1960. Silloin hän myi itse kirjoittamiaan sketsejä From A to Z -revyyn tekijöille. Allenin ensimmäinen suuri menestyksensä oli Don’t Drink the Water, joka sai ensi-iltansa vuonna 1966 ja sitä esitettiin peräti 598 kertaa Broadwaylla. Allenin menestys jatkui Broadwaylla Play It Again, Sam -näytelmällä, jonka ensi-ilta oli vuonna 1969. Nöytelmän pääosissa esiintyivät Woody Allen ja Diane Keaton. Esityskertoja tälle näytelmälle kertyi 453 kertaa ja näytelmä oli ehdolla kolmeen Tony -palkintoon, vaikka yksikään ehdokkaista ei ollut Allenin käsikirjoituksen tai näyttelijäntyön ansiosta.

Woody Allen & Diane Keaton.

Woody Allen kirjoitti 1970-luvulla useita yksinäytöksisiä näytelmiä, kuten God and Death, joka julkaistiin hänen vuoden 1975 kokoelmassaan Without Feathers. Vuonna 1981 Woody Allenin näytelmä The Floating Light Bulb, jonka pääosissa olivat Danny Aiello ja Bea Arthur, sai ensi-iltansa Broadwaylla ja sitä esitettiin 65 kertaa. New York Timesin kriitikko Frank Rich antoi näytelmälle lievän arvion kirjoittaen: ”Näytelmässä on muutamia nauruja, muutamia hyvin tehtyjä hahmoja ja toisessa näytöksessä kauniisti kirjoitettu kohtaus, joka johtaa liikuttavaan viimeiseen esirippuun”. Woody Allen on kirjoittanut monia Broadwayn ulkopuolisia yksinäytöksisiä, kuten Riverside Drive, Old Saybrook (Atlantic Theater Companyssa) ja A Second Hand Memory (Variety Arts Theatressa).

Pitkän tauon jälkeen vuonna 1995 Woody Allen palasi jälleen teatteriin yksinäytöksisellä Central Park West -näytelmällä, joka oli osa teatteri-iltaa nimeltä Death Defying Acts, johon sisältyi myös David Marmetin ja Elaine Mayn uusia teoksia. Seuraavien vuosien aikana Woody Allenilla ei ollut suoranaista tekemistä teatterin kanssa, mutta hänen töidensä tuotantoja esitettiin kuitenkin. God esitettiin Bank of Brasil -kulttuurikeskuksessa Rio de Janeirossa ja Woody Allenin elokuvien Bullets Over Broadway ja September teatterisovitukset tuotettiin Italiassa ja Ranskassa ilman Woody Allenin osallistumista niihin.

Vuonna 2003 Woody Allen palasi lavalle esityksellä Writer’s Block, joka koostui kahdesta yksinäytöksisestä illasta, Old Saybrook ja Riverside Drive, jota esitettiin Off-Broadway Atlantic Theatressa. Tuotanto oli Allenin ohjaajadebyytti ja se myytiin loppuun. Woody Allen ohjasi vuonna 2004 ensimmäisen kokoillan näytelmänsä sitten vuoden 1981, A Second Hand Memoryn. Näytelmää esitettiin pidennettynä Off-Broadwaylla. Kesäkuussa 2007 ilmoitettiin, että Woody Allen tekisi kaksi uutta luovaa debyyttiä teatterissa, ohjaten teoksen, jota hän ei itse kirjoittanut ja oopperan – Giacomo Antonio Domenico Michele Secondo Maria Puccinin (s. 22.12.1858 Lucca, Grand Duchy of Tuscany ja k. 29.11.1924 Brysseli, Belgia) Gianni Schicchin uudelleentulkinnan Los Angelesin oopperalle. Oopperan ensi-ilta oli Dorothy Chandler Pavilionissa 6.9.2008. Oopperan ohjauksesta Woody Allen kertoi: ”Minulla ei ole aavistustakaan, mitä teen.” Allenin oopperatuotanto avasi Kahden maailman festivaalin Spoletossa, Italiassa, kesäkuussa 2009.

Zachary Braff.

Lokakuussa 2011 Woody Allenin yksinäytöksinen näytelmä Honeymoon Motel sai ensi-iltansa osana Broadwaylla esitettyä yksinäytöksistä sarjaa nimeltä Relatively Speaking. Sarjaan osallistuivat samoin Elaine May ja Ethan Coen; ohjaajana toimi John Michael Turturro (s. 28.2.1957 New York City, Yhdysvallat). Vuonna 2012 ilmoitettiin, että Woody Allen sovittaisi Bullets over Broadway -musikaalin Broadway -musikaaliksi. Musikaalia esitettiin 10.4.-24.8.2014. Sen näyttelijöihin kuuluivat Zachary Israel Braff, Nickolas Eduardo Alberto Cordero ja Betty Wolfe. Ohjauksesta vastasi Susan Storman ja hän laati myös koreografian. Musikaalin esitys sai ristiriitaisia arvosteluja kriitikoilta, mutta se sai kuusi Tony -palkintoehdokkuutta.

Betty Wolfe.

Woody Allenin näytelmän A Brooklyn Fairytale ensi-ilta oli Budapestissa, Unkarissa 4.10.2024. Englanniksi kirjoitettu näytelmä käännettiin unkariksi ja esitettiin unkarinkielellä. 7.11.2025 Budapestin Central Theater sai ensi-illan Woody Allenin toisesta näytelmästä, Pure Madnessista, joka myös käännettiin unkarinkielelle. Tuottaja Julian Schlossbergin kanssa 29.10.2025 julkaistussa haastattelussa Woody Allen mainitsi, että hänellä on näytelmiä, joita esitetään tai jotka saavat ensi-iltansa Saksassa, Venäjällä ja Ranskassa. Vuoteen 2025 mennessä A Brooklyn Fairytale ja Pure Madness eivät ole saaneet virallisia ensi-iltoja Yhdysvalloissa.

Woody Charles Herman.

Woody Allen on tunnetusti intohimoinen jazzin ystävä ja siksi jazzia kuullaan usein hänen elokuviensa soundtrackeilla. Allen aloitti klarinetin soiton jo lapsena ja hän otti taiteillijanimensä klarinetisti Woody Charles Hermanilta (s. 16.5.1913 Milwaukee, Wisconsin, Yhdysvallat ja k. 29.10.1987 West Hollywood, Kalifornia, Yhdysvallat). Woody Allen on esiintynyt julkisesti ainakin 1960-luvun lopulta lähtien, muun muassa Preservation Hall Jazz Bandin kanssa Sleeperin soundtrackilla.

George Lewis.

Woody Allen ja hänen New Orleans Jazz Bandinsa ovat soittaneet joka maanantai-ilta New Yorkissa vuonna 1930 avatussa art deco Carlyle Hotellissa Upper East Sidella Manhattanilla jo vuosia erikoistuen 1900-luvun alun New Orleans -jazziin. Allen soittaa mielellään Sidney Joseph Bechetin (s. 14.5.1897 New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat ja k. 14.5.1959 Garches, Ranska), George Lewisin (oik. Joseph Louis Francois Zenon, s. 13.7.1900 New Orleans, Louisiana, Yhdysvallat ja k. 31.12.1968 New Orleans, Yhdysvallat), Johnny Doddsin (s. 12.4.1892 New Orleans, Yhdysvallat ja k. 8.8.1940 Chicago, Illinois, Yhdysvallat), James ”Jimmie” Noonen (s. 23.4.1895 New Orleans, Yhdysvallat ja k. 19.4.1944 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Louis Daniel Armstrongin (s. 4.8.1901 New Orleans, Yhdysvallat ja k. 6.7.1971 New York City, Yhdysvallat) tutuksi tekemiä kappaleita.

 Lahjakas Woody Allen (7. osa)

Woody Allen.

Woody Allen kuvasi heinä- ja elokuussa 2014 mysteeridraamaa Irrational Man Newportissa, Rhode Islandilla, näyttelijöiden Joaquin Rafael Phoenixin (s. 28.10.1974 San Juan, Puerto Rico), Emily Jean ”Emma” Stonen (s. 6.11.1988 Scottsdale, Arizona, Yhdysvallat), Parker Christian Poseyn (s. 8.11.1968 Baltimore, Maryland, Yhdysvallat) ja Jamie Alexander Blackleyn (s. 8.7.1991, Douglas, Mansaari) kanssa. Woody Allen kertoi, että tällä elokuvalla – kuten myös kolmella seuraavalla hänen elokuvallakin – oli Sony Pictures Classicsin rahoitus ja täysi tuki. Jonathan Romney kirjoitti vuonna 1962 perustetussa Film Commentissa elokuvasta varsin ristiriitaisen arvostelun, ylistäen Stonen työskentelyä, mutta haukkui elokuvaa ”hämmentävän persoonottomaksi – varsinkin kun se avoimesti kantaa tiettyjä hänen patentoimansa brändin perinteisiä piirteitä ollessaan kevyt ja hienostunut käytöskomedia, höystettynä kirjaihmisten vitseillä”.

Amazin MGM Studios perustettiin jo 16.11.2010 nimellä Amazon Studios, mutta kun studio osti vuonna 2022 MGM Holding -yhtiön fuusioitiin nimikin 3.10.2023 alkaen muotoon Amazon MGM Studios. 14.1.2015 Amazon Studios ilmoitti tilanneensa Woody Allenin käsikirjoittaman sekä ohjaaman puolen tunnin Amazon Prime Instant Video -sarjan kokonaisen tuotantokauden. Tämä oli Woody Allenillekin uusi aluevaltaus. Hämmentynyt Woody Allen kertoi tuolloin sarjasta: ”En tiedä, miten päädyin tähän. Minulla ei ole aavistustakaan enkä ole varma, mistä aloittaa. Veikkaan, että studion johtaja Roy Price (s. 1967) tulee katumaan tätä.” Woody Allen kuvaili tulevaa Amazon -sarjaansa vuoden 2015 Cannesin elokuvajuhlilla seuraavasti: ”Se oli katastrofaalinen virhe. En tiedä, mitä teen. Olen kömpelö. Odotan tämän olevan kosminen häpeä.” Kuitenkin Amazon Video esitteli 30.9.2016 Woody Allenin ensimmäisen televisiosarjatuotannon, Crisis in Six Scenesin. Minisarja on 1960-luvulle sijoitettu komedia. Se keskittyy esikaupunkiperheen elämään sen jälkeen, kun yllätysvieras aiheuttaa kaaoksen heidän keskuuteensa. Allen käsikirjoitti ja ohjasi kuusi jaksoa puolen tunnin mittaisia sarjan jaksoja. Sarjassa näyttelevät Woody Allen, Elaine May ja Miley Ray Cyrus (oik. Destiny Hope Cyrus, s. 23.11.1992 Franklin, Tennessee, Yhdysvallat). Miley Cyrus esittää sarjassa radikaalia hippikarkuria, joka myy marihuanaa.

Woody Allenin seuraavassa elokuvassa, Café Societyssa, näyttelivät ensemble -näyttelijät, joihin kuuluivat Jesse Adam Eisenberg, Kristen Jaymes Stewart (s. 9.4.1990 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) sekä Blake Libely (oik. Blake Ellender Brown, s. 25.8.1987 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat). Näyttelijä Walter Bruce Willisin (s. 19.3.1955 Idar-Oberstein, Länsi-Saksa) piti näytellä elokuvan vastanäyttelijänä, mutta Steve John Carell (s. 16.8.1962 Concord, Massachusetts, Yhdysvallat) korvasi hänet elokuvan kuvauksissa. Amazon Studios levitti elokuvaa ja elokuva avasi vuoden 2016 Cannesin elokuvajuhlat 11.5.2016, joka oli kolmas kerta, kun Woody Allen avasi elokuvafestivaalin. The Gguardianin toimittaja Peter Bradshaw antoi elokuvalle positiivisen arvion kirjoittaen: ”Elokuva näyttää hurmaavalta ja sen New Yorkin kuvat tuovat mieleen kuvia Woody Aallenin suuresta teoksesta, Manhattan, mutta kuinka upeasti sommiteltuja tahansa, molemmissa on jotain lähes turistista ja hänen kulta-ajan Tinseltownin kuvauksessaan, kuten hänen kunnianosoituksissaan Pariisille ja Roomalle. Woody Allen tuo kaiken yhteen elokuvan loppuhetkillä, jotka loihtivat esiin jotain odottamattoman melankolista ja taitavasti harkittua. Siinä on viihdettä ja viehätystä.”

Draamaelokuva Wonder Wheelin kuvaukset Woody Allen aloitti syyskuussa 2016. Tämän elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Coney Islandille, New Yorkin Brooklynin kaupunginosan lounaisosaan. Elokuvan pääosissa näyttelevät Kate Elizabeth Winslet (s. 5.10.1975 Reading, Berkshire, Englanti), Justin Randall Timberlake (s. 31.1.1981 Memphis, Tennessee, Yhdysvallat), Juno Temple (s. 21.7.1989 Lontoo, Englanti) ja James Adam Belushi (s. 15.6.1954 Chicago, Illinois, Yhdysvallat). New Yorkin elokuvajuhlilla 15.10.2017 elokuva toimi päätösnäytöksenä ja elokuvateatterissa elokuva julkaistiin 1.12.2017. Elokuvaa levitti Amazon Studios elokuvateattereihin. Elokuva sai osakseen meko ristiriitaisia arvosteluja ja kriitikot ylistivät kuitenkin Kate Elizabeth Winsletin suorituksia elokuvassa.

Elokuvakriitikko Owen Gleiberman (s. 24.2.1959 Lausanne, Sveitsi) Variety -lehdestä kirjoitti arviossaan: ”Wonder Wheel ei ole komedia – päinvastoin, se tuntuu usein vakavimmalta keittiödraamalta, jota näytelmäkirjailija, käsikirjoittaja ja näyttelijä Clifford Odets (s. 18.7.1906 Philadelphia, Pennsylvania, Yhdysvallat ja k. 14.8.1963 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) ei koskaan kirjoittanut. Se saattaa osoittautua palkintogaalaelokuvaksi tai olla osoittautumatta, mutta elokuva on hyvä illanviettopaikka, eikä se ole mitään.” Vuonna 2017 Woody Allen sai seisten osoitetut suosionosoitukset harvinaisessa julkisessa esiintymisessään Diane Keatonin 45. vuosittaisessa elämantyöpalkintojenjakotilaisuudessa. Ennen palkinnon luovuttamista Allen puhui heidän pitkäaikaisesta yhteistyöstään ja ystävyydestään näin: ”Heti kun tapasin hänet, hän oli minulle suuri, suuri inspiraation lähde. Paljon siitä, mitä olen saavuttanut elämässäni, olen varmasti hänelle velkaa."

Woody Allen palasi kuvaamaan New York Cityyn romanttista elokuvaansa, Rainy Day in New York. Elokuvassa pääosissa näyttelivät Timothée Hal Chalamet (s. 27.12.1995 New York City, Yhdysvallat), Selena Marie Gomez (s. 22.7.1992 Grand Prairie, Texas, Yhdysvallat), Mary Elle Fanning (s. 9.4.1998 Conyers, Georgia, Yhdysvallat), David Jude Heywort Law (s. 29.12.1972 Lontoo, Englanti), Diego Dionisio Luna Alexander (s. 29.12.1979 Toluca, Meksiko), Isaac Liev Schreiber (s. 4.10.1967 San Francisco, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Rebecca Maria Hall. Elokuvan tuotanto alkoi New Yorkissa syyskuussa 2017. Elokuvan julkaisun aikoihin Timothée Chalamet, Selena Comez ja Rebecca Hall kertoivat Me Too -liikkeen ansiosta lahjoittavansa palkkionsa useille hyväntekeväisyysjärjestöille. Elokuva sai jokseenkin ristiriitaisia arvosteluja osakseen, mutta näyttelijät saivat rooleistaan kiitosta.

Helmikuussa 2019 ilmoitettiin, että Amazon Studios lopetti A Rainy Day in New Yorkin kuvaukset eikä enää rahoita, tuota tai levitä elokuvia Woody Allenin kanssa. Tästä suivaantuneena Woody Allen nosti 68 miljoonan dollarin kanteen väittäen Amazonin antaneen ""epämääräisiä syitä” sopimuksen irtisanomiseen, lopettaneen elokuvan tuotannon kesken ”25 vuotta vanhan, perusteettoman väitteen” perusteella ja jättänyt maksuja suorittamatta. Kanne sovittiin myöhemmin ja hylättiin. Elokuva julkaistiin kaikkialla Euroopassa heinäkuussa 2019 ja elokuva sai hyvin ristiriitaisia arvosteluja, mutta elokuvan tuotto oli noin 20 miljoonaa dollaria. Yli vuoden viiveen jälkeen elokuva jaulkaistiin Yhdysvalloissa 9.10.2020 MPI Media Groupin ja Signature Entertainmentin toimesta.

Toukokuussa 2019 tuli ilmoitus, että Woody Allenin seuraava elokuva olisi nimeltään Rifkin’s Festival. Variety -lehti vahvisti, että elokuvan näyttelijöihin kuuluisivat Christoph Waltz (s. 4.10.1956 Wien, Itävalta), Elena Anaya Gutiérrez (s. 17.7.1975 Palencia, Espanja), Louis Garrel (s. 14.6.1983 Pariisi,Ranska), Gina L. Gershon (s. 10.6.1962 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat), Sergi López i Ayats (s. 22.12.1965 Vilanova i la Geltrú, Katalonia, Espanja) ja Wallace Michael Shawn (s. 12.11.1943 New York City, Yhdysvallat). Elokuvan tuottaisi Gravier Productions. Elokuva tuotettiin Mediapron, itsenäisen espanjalaisen tv-elokuvayhtiön, kanssa. Lokakuussa 2019 elokuva Rifkin’s Festivalin kuvaukset päättyivät. Elokuvan ensi-ilta oli San Sebastiánin kansainvälisillä elokuvajuhlilla 18.9.2020. Elokuva sai ristiriitaisia aarviointeja, vaikka Jessiga Kiang The New York Timesista kutsui sitä ”nälkäiselle vangille, kuin odottamattoman jälkiruokakätkön löytämiseksi”.

2.3.2020 ilmoitettiin, että Grand Central Publishing julkaisee Woody Allenin omaelämäkerran, Apropos of Nothing, 7. huhtikuuta 2020. Kustantajan mukaan elämäkerta on ”kattava kuvaus Allenin elämästä, sekä henkilökohtaisesta että ammatillisesta ja se kuvaa hänen työtään elokuvissa, teatterissa, televisiossa, yökerhossa ja painotuotteissa… Allen kirjoittaa myös suhteistaan perheeseen, ystäviin ja elämänsä rakkauksiin.” Dylan ja Ronan Farrow kritisoivat kirjan julkaisupäätöstä, joista jälkimmäinen katkaisi välit kustantajaansa. Ilmoitus aiheutti kritiikkiä samoin kustantajan työntekijöiltä. Kustantaja ilmoitti 6.3.2020 peruuttaneensa kirjan julkaisun ja totesi samalla muun muassa: ”Päätös peruuttaa herra Allenin kirjan julkaisu oli vaikea.” Kustantajan päätös peruuttaa kirja sai kritiikkiä kirjailija Stephen Kingiltä, Pen American toimitusjohtajalta Suzanne Nosselilta ja muilta. Manuel Carcassonne ilmoitti 6.3.2020 kustantajan Ranskan sivuliikkeestä, kustantamo Stockista, ilmoitti julkaisevansa, jos Woody Allen sen sallisi. Arcade julkaisi muistelmateoksen 23.3.2020.