Tampereen Seudun Invalidit - terveitten ehdolla (13. osa)

Palvelutalo valmistui joulukuulla 1977 ja vihkiäisjuhlaa vietettiin 11. helmikuuta 1978. Kahdeksankerroksiseen rakennukseen tuli 29 asuntoa pinta-alaltaan 1.517 m². Talon asukkaiden käytössä on lisäksi runsaat 1.300 m² yhteisiä tiloja, kuten keittiö ruokasaleineen, oleskeluhuone, kuntoutustilat, 2 saunaa ja uima-allas, kioski, pesula ja mankeli sekä pyörätuolivarasto. Talon kustannukset nousivat 5,2 milj. markkaan. Vihkiäisjuhlaan osallistuivat myös saksalaiset ystävät Bevern’istä. Suhteet heihin oli solmittu jo kesällä 1973, käyty vieraissa seuraavana vuonna, yhteyksiä jatkuvasti vahvistettu ja vierailukutsuja esitetty laajemmaltikin. Tampereelle saapui 16 beverniläistä.

Hervannan palvelutalon asukas on vaikeavammainen, joka arkipäivän toiminnoissaan tarvitsee ympäristön apua, mutta talon suomin mahdollisuuksin yltää mahdollisimman pitkälle omatoimisesti. Ylöjärveläinen Heikki Järvinen on yksi heistä. Heikki oli kesällä 1986 Tampereen Messuilla Teknillisen korkeakoulun osastolla esiintymässä pyörätuolissaan, jonka ympärintönhallintalaitteet kaikessa yksinkertaisuudessaan ovat suorastaan mykistävät. Sen lisäksi että Heikki leukansa liikkeillä liikuttelee ja ohjaa pyörätuoliaan, hän ottaa puhelimitse yhteyden ulkomaailmaan viheltämällä, avaa ja sulkee television ja radion niinikään viheltämällä – vain äänen taajuus vaihtelee. Heikki toteaa itse neliraajahalvautuneena, ettei vammaisen ole syytä käpertyä omaan koloonsa, vaan on lähdettävä ulos elämään. Omasta olemisestaan Heikki sanoo ytimekkäästi:

””Ylöjärvellä minä vain makasin, täällä minä elän! … sain ensimmäisen pyörätuolini yhdeksän vuotta sitten, tähän toiseen on kaiken aikaa lisäilty laitteita. Tässä on ovenavaajat, hissikutsut ja tämän kotelon sisällä on eri laitteita, joista vihellyksellä toimii radiot, televisiot, puhelimet, siinä yleisimmät käyttöalueet. Minun ei välttämättä tarvitse olla tuolissani – jos puhelu tulee, voin vaikka vuoteessani maaten avata sen viheltämällä ja ottaa vastaan.

… kaiken tämän takana on oma ideani, jonka kerran sain lukiessani Tekniikan Maailmaa. Siinä kerrottiin lelusta, muistaakseni koirasta, joka ’toimi’ viheltämällä. Mieltäni alkoi vaivata, etteikö minullekin tältä pohjalta löytyisi apua ja kun vanha tuttavani Olli Kivimäki TV-Pajasta oli kerran korjaamassa televisiotani, heitin hänelle haasteen. Ollihan oli tehnyt minulle ensimmäiset käsihallintalaitteet ja näin yhteistyö on jatkunut. Olli otti sen haasteen vastaan ja puolisen vuotta siinä kehittelyssä meni. Että tämä on puhtaasti tamperelainen tuote, me olimme vain mukana Teknillisen korkeakoulun osastolla…”

Tänään Hervannan palvelutalossa on seitsemällä vammaisella käytössään Olli Kivimäen kehittämät hallintalaitteet, mutta mistään kansanliikkeestä ei voi puhua. Heikin pohjaidea leluista ei ottanut tulta hänen omassa ympäristössään sen paremmin kuin johtokuntatasollakaan. Tarvittiin Olli Kivimäkeä, jonka keksinnöstä Heikki Järvisen mukaan on syntymässä jotain ainutlaatuista. Kun talon 47 asukkaasta 36 liikkuu pyörätuolissa, on auttajan tarvetta lähes joka hetki – hallintalaatikko puolijohdelevyineen taas poistaisi yöhoitajan kiireet. Heikki Järvinen uskoo vakaasti, että keksintö poikii vastaisuudessa, tarvitaan vain vastaanottavaisia sieluja. Hervanta on toistaiseksi ainoana palvelutalona yltänyt liikuntaesteitten poistamisessa näinkin pitkälle.

”… täällä on käynyt keskussairaalan väkeä ja heidän kanssaan on ollut puhetta, että vähintään kaksi tällaista laitteistoa pitäisi saada sinne. Joku meikäläinen tai tänne mahdollisesti päätyvä voisi saada sen käyttöönsä tai harjoitella sen käyttöä. Toisaalta en tiedä, missä määrin tämä laitteisto saa vastakaikua suurteollisuuden piirissä, vaikka tarvetta olisikin – me olemme kohteena liian pieni ryhmä. Mutta kun ajattelen omaa elämääni, niin täällä se on parantunut ratkaisevasti. Ylöjärven vanhainkodissa minä pääsin kolmeksi tunniksi nojatuoliin istumaan tai joskus terassille maailmaa katsomaan, muun ajan minä makasin, mutta täällä minä elän…”

Suomi ”tuottaa” vuosittain noin 1.000 eriasteista liikuntavammaista: vanhusten keski-ikä nousee, liikenne ruhjoo ja noin 15 prosenttia koko väkiluvusta on tavalla tai toisella liikuntaesteinen. Heille kynnykset tänäänkin ovat turhan korkeat – tarvitaan vain asenteiden muutosta.

Heikki Järvisen mukaan vain tositilanteeseen joutunut tietää parhaiten oman tarpeensa. Näissä sanoissa toteutuu myös Tampereen seudun invalidien – silloisen Tampereen Raajarikkoyhdistyksen – kokousedustajien lausuma 24. lokakuuta 1937 kokouspöytäkirjaan perustettavasta liitosta: ”Liiton toimiin ja hallintoon olisi saatava yksinomaan raajarikkoja, sillä he parhaiten käsittävät oman asemansa.”

Näin on tapahtunutkin, eikä ole syytä epäillä, etteikö yhteiskuntasuunnittelusta vastaava arkkitehti kuuntelisi paremmin pyörätuolissa istuvaa kollegaansa kuin tervettä esittelijää. Jatkossa kysymys on ainoastaan päättäjistä ja heidän asenteistaan. Tarkastellessaan lähtöä 1980-luvulle puheenjohtaja Matti Kallio toteaa TSI-lehti 4//79 seuraavaa:

"Seitsemänkymmentälukua voitaneen hyvällä syyllä nimittää vaikeavammaisten vuosikymmeneksi, sillä juuri vaikeavammaisten elinolosuhteiden parantamiseen on kiinnitetty paljon huomiota. Toisaalta on myös todettava, että suuntaus on ollut täysin oikeutettua, sillä vaikeavammaisten suhteellinen osuus jäsenkentästämme on 70-luvulla voimakkaasti kasvanut. Kasvu johtuu liikenteen ja työelämän tahdin kiristymisestä ja sen mukanaan tuomista vammautumista. Se on myös huomioitu Invalidiliiton toiminnassa, joka on voimakkaasti pyrkinyt parantamaan kuntoutus-, koulutus- ja asumisolosuhteita vaikeavammaisten erityisolosuhteiden mukaan. Näkyvin osa tästä toiminnasta on varmasti ollut valtaisa rakennusprojekti, jonka tuloksena on saatu palvelutalot Helsinkiin, Joensuuhun, Kuopioon, Vantaalle, Kuusankoskelle, Tampereelle, Ouluun, Poriin ja Rovaniemelle…

Oman yhdistyksemme työtavat ovat myötäilleet keskusjärjestömme toimintaa ja olemme niin ikään eläneet voimakkaan kymmenvuotiskauden. Yhdistyksemme on paikallistasolla ollut myötävaikuttamassa ja edustettuna lähes kaikilla vammaistyön aloilla. Olemme saaneet paikkakunnalle palvelutalon, suojatyökeskuksen ja kuljetuspalvelun, vaan osa niistä projekteista mainitakseni, joissa olemme olleet mukana kunnallisella tasolla. Uskoisinkin, että yhdistyksemme arvostus ulkoisella kentällä on vahvistunut…

Siirtyessämme nyt 80-luvulle on meidän tarkasteltava toimintaamme menneen vuosikymmenen tapahtumien valossa. Mielestäni se todistaa, että jokaisen jäsenen huomioon ottavaa työtä on tehty sekä liitossa että paikallisella tasolla… Olemme kulkeneet voimakkaasti eteenpäin. Näin on jatkuttava tulevaisuudessa. Meillä ei ole varaa hyväksyä esityksiä, jotka luovat uusia väliinputoajaryhmiä…”

Invalidiliiton vuoden 1980 teemana oli ”Joukkoliikenne kaikille”. Sillä haluttiin huomauttaa yhteiskunnalle, että joukkoliikenteen pitäisi nimensä mukaisesti palvella kaikkia. Näin ei suinkaan ollut. Liikuntaesteisiä – vanhukset, vammaiset, tilapäisesti loukkaantuneet, sairaat, raskaana olevat, lastenvaunuja tai raskaita kantamuksia kuljettavat jne – on koko maan väestöstä noin 15 prosenttia ja heidän joukossaan on paljon joukkoliikennettä tarvitsevia. Kaikilla ei suinkaan ole mahdollisuuksia omaan ajoneuvoon tai kalliisiin taksikuljetuksiin. Invalidiliitto korostikin mm. liikenneympäristön ja -välineiden muuttumista siten, että kaikki liikuntaesteiset voivat käyttää joukkoliikennettä. Muutostöiden kohteena ovat mm. kaide-, porras- ja ovijärjestelyt sekä erilaisten tasoerojen poistaminen ja pyörätuolin tilatarpeen huomioiminen. Kyseiset muutokset lisäisivät niin liikenteen joustavuutta kuin sen turvallisuuttakin.

Tampereen kaupunki nimesi 2. maaliskuuta 1981 työryhmän selvittämään, miten joukkoliikennettä ja sen kalustoa voitaisiin kehittää, jotta liikuntavammaisilla olisi paremmat mahdollisuudet kyseisen liikennemuodon käyttämiseen. Työryhmään tulivat: Pekka Alanko, Seppo Suuripää, Juhani Valanto sekä asiantuntijana puheenjohtajana Matti Kallio TSI:stä. Työryhmä teetti tutkimuksen, jolla vammaisia haastattelemalla kuultiin heidän mielipiteitään joukkoliikenteen kehittämisestä. Haastateltavina olivat Tampereen Kotilinnasäätiön vanhustentalojen asukkaat sekä vammaistalojen asukkaat. Tutkimukseen liittyi liikennekokeilu, jossa haastateltava liikkui kuukauden ajan – noin 30 matkaa/kk – joukkoliikennevälineellä.

Yhdistyksen lähetystö oli jo toukokuulla 1980 käynyt jättämässä kaupunginjohtaja Paavo Lehtiselle kirjelmän, missä todettiin liikuntavammaisten määrän jatkuva kasvu yhdistyksen jäsenistössä ja heidän kuljetuspalvelunsa varatun määrärahan supistuminen kaupungin talousarviossa vuodelle 1980. Kaupunginvaltuusto käsittelikin asiaa ja myönsi TSI:n esityksen mukaisesti 60.000 markan lisämäärärahan ja huomioi tapahtuneen myös seuraavalle vuodelle.

Tampereen Seudun Invalidit - terveitten ehdolla (12. osa) 

”… näitä leirejä meillä oli useampana vuonna ja ne oli tarkoitettu vaikeavammaisille, sellaisille jotka istuivat pyörätuoleissa eivätkä tulleet toimeen omin avuin. Nämä kansainvälisen työjärjestön nuoret tulivat meille järjestönsä ohjaamina ja työskentelivät täysin ruokapalkalla. Iältään he olivat 18-30 ikävuoteen, siis tavallaan nuoria, siellä oli poliisi Lontoosta, pappi Hollannista, lääkäri Tsekkoslovakiasta ja tämän KVT:n idea lienee juuri siinä, että kun nuoret ihmiset saavat vapaasti tavata toisiaan, ei myöhemminkään synny mitään jännitteitä. Joka tapauksessa heistä oli suuremmoista apua ja he auttoivat näitä meidän leiriläisiämme vähän kaikkialla. Aitoranta oli noina kesinä kielellisesti täysin omavarainen, tulipa sinne kuka tahansa, niin tulkki löytyi aina. Minun lomani oli jo loppumassa ja leiriläisetkin sen totesivat, että harmin paikka, kun kaverin pitää lähteä ja minä asetuin rukoileen siihen Aitorannan kioskin eteen, että jos jumala nyt vähän minua heittelisi, ettei tarvitsisi lähteä ja sillehän naurettiin, mutta pari tuntia myöhemmin minä nyrjäytin nilkkani rinteessä niin pahasti, että pari viikkoa tuli sairaslomaa ja se sama tsekkiläinen lääkäri oli minun henkilääkärini.”

Bevern on pikkukaupunki Saksan Liittotasavallassa keskisen Weser-joen varrella pillipiiparistaan kuulun Hameln’in eteläpuolella. Yhteydet Bevernin vammaisiin solmittiin jo kesällä 1973 Aitorannassa ja seuraavana kesänä toteutettiin pikkubussilla kymmenen yhdistyksen jäsenen voimin matka Liittotasavaltaan. TSI-lehdessä 3/74 Satu Tahlo kirjoittaa seuraavasti:

”Pienoisbussilla lähdettiin 8. elokuuta kohti Kappelskäriä ja siitä edelleen Ruotsin ja Tanskan halki kohti Bevernin pikkukaupunkia. Autossa oli kuuma, mutta mieli oli korkealla ja täynnä odotusta… Aamulla heräsimme beverniläiseen aamuun: lehmä ammui ja kukko kiekui lähes kaupungin keskustassa… Ryhmäämme johti Saksassa energinen ja aina niin vikkelä Max Wagner, jonka laatimaa vierailuohjelmaa noudatettiin saksalaisella täsmällisyydellä. Ohjelmassa oli erilaisia tehdasvierailuja kutomoon, haluvesitehtaaseen, elektroniikan laitoksiin ja proteesitehtaaseen. Varsinkin Otto Bockin proteesitehdas oli mielenkiintoinen: poppelipuusta se alkoi ja elektroniseen käteen se päättyi. Monta vaihetta on proteesinvalmistuksessa ennenkuin poppelinpalasella voi esim. kävellä.

Mielenkiintoisin oli varmasti käynti Weserberglandin kuntoutuslaitoksella. Muutama vuosi sitten rakennettu laitos oli täynnä liikenne- ja muissa onnettomuuksissa ja tapaturmissa loukkaantuneita, samoin CP-vammaisia ja muita pitkäaikaista hoitoa tarvitsevia. Ylilääkärin kertoman mukaan jonotusaika kuntoutukseen on ainoastaa 3-4 kk. Siis varsin lyhyt verrattuna meidän sairaalajonoihimme.

Virallisten vierailujen lomaan mahtui saksalaisia ystävyysiltoja, joissa naurua, laulua ja ilonpitoa riitti. Lähes joka päivä meille oli järjestetty mahdollisuus kokeilla erilaisia urheilulajeja ampumisesta keilailuun. Istumalentopallossa olimme vasta-alkajia, niin kehnosti se meiltä sujui. Puolustukseksi voi sanoa, että me pelaamme täällä erilaisin säännöin. Bevernin vammaisten harjoittamista urheilulajeista saimme huomata sen, että Saksassa pääpaino ei ole kilpaurheilussa vaan kunnon kohentamisessa. Heillä on käytettävissään jopa oma urheilulääkärinsä, joka suunnittelee yksilöllisesti mm. kunto-ohjelmat aina vamman ja kunnon mukaan. Näin vältetään mahdolliset riskitekijät.”

Keväällä 1974 invalidihuoltolakiin tuli varsin merkittävä muutos. Huhtikuun ensimmäisestä päivästä lähtien vammaisen tarvitsemat apuvälineet tulivat eräin poikkeuksin ilmaisiksi varallisuudesta riippumatta. Myös hakumenettelyä helpotettiin sosiaalihallituksen antaessa päätöksenteko-oikeutta enemmän kentän harkittavaksi. Varsinkin vaikeavammaisten asumispalvelujen saanti parantui, koska siihen oli nyt mahdollisuus saada valtionapua.

Seitsemänkymmentäluvulla Invalidiliitto ry. – vuoteen 1971 Suomen siviili- ja asevelvollisuusinvalidien liitto – otti ohjelmaansa ns. palvelutalojen rakentamisen. Palvelutalot ovat nimensä mukaisesti tarkoitettu palvelemaan varsin tarkoin rajattua vammaisryhmää, jotka eivät tarvitse jatkuvaa sairaalahoitoa, mutta eivät kuitenkaan tule toimeen ilman päivittäistä toisten ihmisten apua. Palvelutalojen puuttuessa on tällaisia vammaisia jouduttu sijoittamaan vanhainkoteihin ja sairaaloihin, joiden tarjoama elämänympäristö on aivan soveltumaton nuorille tai keski-ikäisille vammaisille. Osa eli myös vaikeissa oloissa kodeissaan omaistensa tai tuttaviensa avun varassa. Palvelutalo tarjosi heille itsenäisen ja samalla turvatun elämänpiirin.

Kokemukset palvelutalosta saatiin Käpylän Invakodista vuodesta 1970 lähtien ja ne myös rohkaisivat jatkoon, joiden takana oli tieto, että maassa oli sillä hetkellä noin 500 palvelutalon tarpeessa olevaa vammaista. Palvelutaloista ensimmäiset valmistuivat Joensuuhun ja Vantaalle. Seuraavina olivat ohjelmassa Kuopio, Kuusankoski ja Tampere. Rakentamiseen Invalidiliitto sai rahaa raha-automaattiavustuksista sekä valtion asuntolainana, joka kattaa noin 60 prosenttia kustannuksista. Varsin merkittävä osa jää siis itse liiton kustannettavaksi, ja se on vaatinut hyvinkin tarmokasta keräystoimintaa. Sananlaskun mukaan tilaisuus tulee kuin etana ja häipyy kuin salama eli tilaisuuteen on tartuttava:

”… se oli seitsemänkymmentäluvun puolivälissä, kun sain vinkin professori Aaltoselta, että liitolta lohkeaisi mahdollisesti tuollaiset 4,5 miljoonaa palvelutaloa varten, jos vain Tampereelta löytyisi sopiva tontti ja siltä siunaamalta minä otin puhelun Paavo Lehtiselle ja sanoin, että minä kuulin muutama sekunti sitten sen lajin puhetta, että panenkohan minä nämä puhelimet vastakkain… Joka tapauksessa se oli meidän puoleltamme mahtavaa, kun kerrankin kykenimme tarjoamaan kaupungille rahaa sen sijaan että aina olemme sitä pyytämässä. Nyt kaupungin ei tarvitse sijoittaa muuta kuin antamalla vain palvelutalolle sopivaksi katsomansa tontin. Tiesin jo ennakkoon Lehtisen hoitavan tämän puolen tehokkaasti – hän on ollut koko ajan lämmin tukijamme…”

Tontti järjestyi Hervannasta ja rakennuksen urakkasopimus allekirjoitettiin 10. joulukuuta 1976 – Invalidiliitosta osastopäällikkö Heimo Taskinen ja Rakennusliike Rauno Tuominen Ky:stä toimitusjohtaja Rauno Tuominen. TSI:tä tilaisuudessa edusti puheenjohtaja Matti Kallio. Maanlouhintatyöt aloitettiin heti, rakennuksen piti valmistua seuraavan vuoden loppuun mennessä ja siihen tulisi 42 asuntoa, pääasiassa yksiöitä.

Vuoden 1976 toimintakertomus toteaa kuluneen vuoden olleen yhdistyksen 40. toimintavuosi, joka menee kuitenkin aikakirjoihin ”lamavuotena” huolimatta yhdistyksen jäsenten toimeliaisuudesta. Syynä tähän on koko valtakuntaa koetteleva lama ja jos kauppa ei käy, rahakaan ei liiku, mikä myös näkyy yhdistyksenkin taseissa.

Laivayhteydet Mustastalahdesta Aitorantaan loppuivat, sillä laivuri Kalle Lahtinen – NÄSI III kippari – ’purjehti tammikuulla tuntemattomille vesille’ ja Aitorantaan kuljettiin tästedes maanteitse – kuljetuspalveluista vastasivat linjaliikennöitsijät Frans Kovanen ja Arvo Laine. Vuoden nimiä olivat Raimo Hiiri ja Elli Korva: Hiiri voitti elokuulla Torontossa keihäskullan ja tarkkuusheiton pronssin, Korva toi hopeaa jousiammunnassa. Opetusministeriö myönsi Toivo Valkamalle urheilun hopeisen ansiomitalin vammaisurheilun hyväksi tehdystä työstä. Yhdistyksen jäsenmäärä oli vuoden lopussa 1719 jäsentä – lisäystä edellisvuoteen verrattuna 21. Vuoden aikana kuoli 17 yhdistyksen jäsentä.

Esteitten madaltamisen vuosikymmen

Tiistaina 12. huhtikuuta 1977 päivän lehdet kertovat Länsi-Saksan korkeimman syyttäjän murhasta epäiltyjen kolmen miehen paenneen Ruotsiin. Norjalaiset metsästävät kolmea amerikkalaisopiskelijaa ja Rovaniemellä pidätettiin kolme sveitsiläistä turistia.

Pääsiäisen paluuliikenne sujui maassa rauhallisesti. Kiskoilla oli tungosta linja-autolakon johdosta. SAK:laiset sähkömiehet eivät laajenna lakkoaan, tosin neuvottelujen vauhdittamiseksi uhka 21. huhtikuuta eteenpäin on olemassa.

Yhdistys vietti 40-vuotisjuhlaansa Tampereen yliopiston juhlasalissa sunnuntaina 17. huhtikuuta – iltajuhla oli samana päivänä Jäähovissa. Onnittelijoita ja lahjoittajia riitti läheltä ja kaukaa, TSI:n laulu- ja soittoryhmän Kehtolaulu jäi soimaan sydämiin.

Toukokuulla oli Järvenpäässä Invalidiliiton liittokokous ja koska jokaista alkavaa 200 jäsentä kohti sai lähettää yhden edustajan, Tampereelta heitä matkusti 9 – maan toiseksi suurimpana jäsenyhdistyksenä. Matkalle oli kelpuutettu: Irma Aittokallio, Esteri Heikkilä, Anja Jortikka, Aili Lappalainen, Anja Simonen, Ensio Jortikka, Mauri Mäkipää, Mauno Sillman, Toivo Valkama ja puheenjohtaja Matti Kallio. Lliittohallitukseen tuli valituksi kokouksessa Matti Kallio ja liittoneuvostoon Irma Aittokallio.

Hervannassa Insinöörinkatu 12:ssa päästiin harjannostajaisiin 10. kesäkuuta. Palvelutalon suunnitteli Arkkitehtitoimisto Terttu ja Heikki Suvitie Helsingistä, rakennussuunnittelut teki Insinööritoimisto Erkki Juva Tampereelta, LVI-suunnittelun LVI-insinööritoimisto Juhani Kähönen Helsingistä, sähkötyöt Hankkija, ilmastoinnin Oy Huber Ab Tampereelta ja säätölaitteet Honeywell Oy Tampereelta. Urakoitsijana oli Rakennusliike Rauno Tuominen Lempäälästä.

 Kansalaisaktivistit vai pandemiankieltäjät (4. osa)

Täuberin mukaan moralisaatiota on käytetty monesti strategisena tavoitteena saada ihmiset muuttamaan asenteitaan ja käyttäytymistään (Täuber 2019, 172). Moraalisaatiossa luodaan käyttäytymisnormeja ja määritellään oikeat ja väärät toimintatavat. Tällainen moralisointi voi johtaa suvatsemattomuuteen ja moraaliseen oikeuteen toisten stigmatisointiin, mikä puolestaan aiheuttaa vastakkainasettelua ja heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta (Täuber 2019, 178). Vaihtoehtoisten näkemysten esittäminen moralisaation kautta on demokraattisen keskustelun kannalta ongelmallista ja tuottaa yhden totuuden hyväksyvää yhteiskuntaa.

Polarisaation näkökulmasta moralisaatio vahvistaa vastakkainasettelua (Brandsma 2017; van Ddijk 2008). ”Moralisoitu suostuttelu aikaansaa uuden moraalin normeja, jotka johtavat jäykkään luokitteluun”. Tässä sosiaalisessa ympäristössä ihmiset jakautuvat herkästi ”moraalisesti hyviksi ja huonoiksi”. Tilanne aiheuttaa moraalista poikkeavien leimaamista ja syrjäyttämistä. Tällöin moraalin normeja kannattavat todennäköisesti syrjivät moraalista poikkeavia ja moraaliin suostumattomat hylkäävät moraalin seuraajat (Täuber 2019, 175-176). Mmoralisaatiolla on näin ollen negatiivinen vaikutus sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, eikä se edistä yhteisten tavoitteiden saavuttamista.

Vastakkainasettelua lisäävää moralisointia esiintyi media-aineistossa jonkin verran. Tämä olmeni esimerkiksi siten, että epäilevästi koronarokotteeseen suhtautumista oudoksuttiin, ja tähän joukkoon kuuluvia nuhdeltiin julkisesti: ”Joukossa on rokotusturvallisuutta pohtivia, vaihtoehtohoitojen kannattajia, valtiota epäileviä, raamatullisin syin pelkääviä, pandemian riskit kieltäviä ja salaliittoteorioihin vihkiytyneitä. Mikä kääntäisi heidän päänsä??! (HS 10.1.2021). Äärimmäisestä moralisoinnista kertoivat viittaukset ”rokottamattomien pandemiaan” ja rokottamattomien syyllistäminen muiden tartuttamiseen tai jopa kuolemaan.

Retoriikka pohjautuu yhteiseen totuuteen tilanteesta. Tankardin (2001, 96-97) mukaan kehytämisellä voidaan määritellä tilanne ilman, että yleisö edes huomaa, että moralisoivaa määrittelyä on tehty. Kun rokotekriittisiä tarkastellaan moralisoinnin kehyksessä, heidän epäröintinsä näyttäytyy järjenvastaisena, kuten seuraavassa Aamulehden toimittamassa artikkelissa, jossa haettiin syitä rokottamattomuudelle: ”[…] on selvää, että tartuttamisen riski on rokottamattomilla paljon suurempi kuin rokotetuilla. Miksi jotkut eivät ota koronarokotetta, vaikka se ehkäisee vakavaa tautia ja kuolemia?” (AL 29.9.2021)

Selvityksenomaisessa Ylen verkkoartikkelissa rokotekriittisyys yhdistettiin taloudelliseen hyötyyn. Artikkelissa osoitetaan rokotevastustajien mahdollisesti ansaisevan näkemystensä levittämisestä, mitä voidaan pitää moraalisesti arveluttavana. Artikkelissa todetaan: ”Aktiivisimmat rokotevastustajat voivat hyötyä itse taloudellisesti salaliittojen levittämisestä” (YLE 17.2.2021). Artikkelin alussa viitataan Yhdysvalloissa tehtyyn selvitykseen, jossa löydettiin taloudellisia vaikuttamia. Järjestön toimenkuvaa ei kuitenkaan avata artikkelissa. Selvityksen on toteuttanut järjestö, jonka toimenkuvana on toteuttaa kampanjoita vihapuheen ja misinformaation kuten rokotekriittisen viestinnän karsimiseksi (CCDH 2022). Aartikkelissa kerrotaan muutamista hallituksen rajoituksia vastustavista suomalaisista, jotka ottavat vastaan lahjoituksia tai markkinoivat tuotteita. Artikkelissa päädytään kuitenkin toteamaan, että ”rokotevastaisuus ei vaikuta muodostuvan merkittäväksi bisnekseksi Suomessa”.

Vaihtoehtoiset näkemykset mitätöinnin kehyksissä

Vaihtoehtoisista näkemyksistä ei aineistossa keskusteltu refleksiivisesti, vaan pikemminkin mitätöitiin faktoihin puuttumalla ja niitä korjaamalla, kuten Ilta-Sanomien artikkelissa ”Nyt puhuvat ne, jotka eivät vielä ole ottaneet koronarokotetta – asiantuntija vastaa 3 yleiseen huoleen” (IS 28.11.2021). Faktojen tarkastus toteutettiin useimmiten julkisorganisaatioiden edustajien asiantuntijalausunnoilla tai tutkimukselliseen konsensukseen viittaamalla, kuten: ””tutkimusten mukaan PCR-testi on luotettava ja tutkimusten mukaan maskit, koronatestit ja rokotteet eivät ole vahingollisia” (YLE 31.5.2021).

Moralisointi ja mitätöinti kehystivät usein kerrontaa rinnakkain. Esimerkiksi Pandemiankieltäjät -ohjelmassa moralisointi ilmenee erityisesti oikean ja väärän tiedon osoittamisena. Samalla väärä tieto ja vaihtoehtoiset arhumentit mitätöidään asiantuntijalausunnoilla. Ohjelmassa epäilevästi koronarokotteisiin suhtautuvan haastateltavan näkemys elintapojen vaikutuksesta koronaan sairastumiseen korjataan vaihtoehtoisia terveysväittämiä oikovan lääkärin lausunnolla.

Autoritaarisuus sisältää puhujakategorioilla oikeuttamisen, jolloin arvostetun asiantuntijan, kuten tunnetun lääkärin puhe näyttäytyy vaihtoehdottomana ja tekee muiden kannanottojen pohtisesta turhaa tai jopa epäilyttävää (Jokinen 2002). Media-aineiston puhujakategorioissa ei esiinny viranomaisviestinnästä poikkeavia asiantuntijoita esimerkiksi virologian tai epidemiologian aloilta.

Tutkimuksen media-aineistossa oli jotain mediasisältöjä, joissa vaihtoehtoisia näkemyksiä oli haettu yleisökyselyitä ja haastatteluita toteuttamalla. Kyselyt oli liitetty usein osaksi median toteuttamia selvityksiä vaihtoehtoisten näkemysten taustoista. Esimerkiksi Aamulehden kyselyssä osallistettiin lukijoita kysymällä: ”Kerro meille, miksi et ota koronarokotetta. Aamulehti tekee aiheesta juttua. Vastaa kyselyymme ja kerro perustelusi” (AL 20.9.2021). Kyselyä seuranneessa artikkelissa kerrottiin satojen ihmisten vastanneen ”kysymykseen miksi he eivät ota koronarokotetta, vaikka ilman sitä ovat vaarassa sairastua vakavasti ja jopa kuolla – turhaan” (AL 29.9.2021). Mahdolliset perusteet rokotteesta kieltäytymiselle esitettiin mitättöminä kuolemanvaarallisen sairastumisen näkökulmasta. Artikkelissa pohdittiin kieltäytymisen syitä haastattelemalla lisäksi neljää rokotteista kieltäytyvää henkilöä ja neljää asiantuntijaa. Lukijoita osallistamalla ja epäröiviä henkilöitä haastattelemalla tuotiin esiin erilaisia näkemyksiä, mutta samalla vaihtoehtoiset näkemykset mitätöitiin virallisen tiedotuksen mukaisilla faktoilla, kuten tiedolla, jonka mukaan koronarokotteista ei ole tullut ilmi laajmittaisia haittoja: ”Rokotteet täyttävät rokotteiden turvallisuudelle asetetut kriteerit, ja niitä on annettu jo yli kuusi miljardia annosta. Seurantatieto ei ole tuonut ilmi mitään laajamittaisia haittoja”. Nämä faktat oli sijoitettu useaan kohtaan artikkelia epäröivien kommettien perään. Vastaava rakenne toistui useissa analysoituun aineistoon kuuluvissa ja sen ulkopuolelle jätetyissä artikkeleissa.

Mitätöimisessä viitataan monesti tiedevastaisuuteen ja vaihtoehtojen valheellisuuteen, kuten Helsingin Sanomien artikkelissa,jossa pohdittiin väärän tiedon leviämistä sosiaalisessa mediassa, ja esitettiin terveisiin elämäntapoihin luottavat ihmiset halailevina uskomushoitojen kannattajina:

”Viime marraskuussa sosiaalisessa mediassa levisi erikoinen kampanja. Koronaviruksen voi välttää terveillä elintavoilla ja onnellisuuteen keskittymällä, kampanjassa väitettiin. Kuvissa hyvinvointialan vaikuttajat ja uskomushoitojen kannattajat halailivat toisiaan metsän siimeksessä. Väitteet olivat tietenkin valetta (HS 18.2.2021).

Pohdinta

Koske median vaikutus yhteiskunnassa on ilmeinen, ja media koetaan tärkeäksi vaikutusvallan välineeksi esimerkiksi politiikan ja kansalaistoiminnan alueilla (Reunanen ja Kunelius 2021), on kansalaisyhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta olennaista, saavatko kansalaiset näkemyksiään kuuluville. Moniääninen kansalaisyhteiskunta nostaa esille yhteiskunnalle tärkeitä keskusteluaiheita ja valvoo päätöksentekijöiden toimien oikeudenmukaisuutta (Harju 2020; Järvinen 2018).

Journalistisessa mediassa pyritään usein tuottamaan moniäänisyyttä tai luomaan keskustelua erilaisten näkemysten välillä. Moniääniseen keskusteluun liittyy kuitenkin ongelmia – miten osallistaa erilaisia näkemyksiä esittäviä ja turvata kunnioittava keskustelu. Journalistisen tarinankerronnan näkökulmasta voi olla houkuttelevaa tuoda esiin ääripäitä, joiden kautta toimittaja kuvaa yhteiskunnallisia jännitteitä (Hautakangas ym. 2017; van Dijk 2008). Vvalinta jää huomioimatta näkemysten taustalla olevat motiivit, taustavaikuttimet ja moniäänisyyden sisältämän kirjavuuden. Moniäänisyyden toteuttaminen esittämällä ääripäitä tai vastapuolia sivuuttaa todellisuuden kompleksisuuden ja voi lisätä viestinnällistä vastakkainasettelua.

Tässä tutkimuksessa voitiin tunnistaa pandemian alkujaan mediasisällöistä viestinnällistä polarisoitumista vahvistavia elementtejä, kuten dialogisuuden puute, puhujakaregorioilla oikeuttaminen, ihmisten luokittelu sekä ääri-ilmaisujen käyttäminen. Lisäksi aineistossa esiintyi valittuun moraalikoodiin perustuvaa faktan konstruointia, joka voi lisätä ihmisten välistä vastakkainasettelua. Polarisoituneesta ajatusrakenteesta kertovat kielteiset stereotypia, asioiden esittäminen mustavalkoisena ja retoriset sanavalinnat.

Kansalaisaktivistit vai pandemiankieltäjät (3. osa) 

Tämän tutkimuksen analyysissa tunnistetaan ja kuvaillaan niitä vallitsevia kehyksiä, joilla viranomaisviestinnästä poikkeavia tai niitä epäileviä näkemyksiä sekä niitä esittäviä kansalaisia valtamediassa on kuvattu. Tutkimukseen on valittu deduktiivinen lähestymistapa, jolloin analysoitavat kehykset määritellään aineiston alustavan luennan pohjalta. Kehysten idenfiointia on systemisoitu sovittamalla viestinnän tutkija James William Tankardin (2001, 100) työlistaa, jolloin ensimmäiseksi selvitetään mahdolliset kehykset, toiseksi laaditaan niistä luettelo, kolmanneksi kehitetään avainkäsitteet ja symbolit kehysten idenfioimiseksi ja neljänneksi käytetään kehyksiä sisältöanalyysin kategorioina. Tämän jälkeen mediasisältöjä on mahdollista koodata näihin luokkiin. Mahdolliset kehykset on valittu käymällä läpi aineistoa ja listaamalla kehyksiä, jotka voidaan erottaa ja jotka ovat yleisesti tunnistettavissa (Tankard 2001; Ikäheimo 2021).

Kehysanalyysin tulokset kiinnitetään Brandsman (2017)) polarisaatiomalliin, jolla selvitetään journalistisen argumentoinnin suhdetta polarisaation vahvistamiseen ja purkamiseen. Käytettyjen kehysten kuvauksilla pyritään mahdollisesti tiedostamattomien kehysten näkyväksi tekemiseen journalistisen työn prosesseissa sekä niiden vaikutuksen ymmärtämiseen poikkeusajan kontekstissa.

Aktivistit vaarallisuuden kehyksissä

Pandemiankieltäjät -ohjelma kuvaa ihmisiä, jotka suhtautuvat epäilevästi viranomaisten koronaviestintään ja -rajoituksiin. Ohjelma koostuu pääosin Helsingin kansalaistorilla keväällä 2020 mielenosoituksessa kuvatuista videokuvista, kahden mielenosoitukseen osallistuneen henkilön haastatteluista, kolmen yhteiskuntatieteilijän ja yhden julkisuudessa tunnetun lääkärin asiantuntijalausunnoista sekä tv-dokumentin toteuttaneen kahden toimittajan journalistisesta selvitystyöstä.

Ohjelman narratiivia voi verrata elokuvakerrontaan, jossa katsoja johdatellaan tarinamuotoisilla kuvauksilla tapahtumien sisään ja kokijaksi. Kun ohjelman kertoja ainoastaan kuvailee asioita ”niin kuin ne tapahtuivat”, kuten ohjelman mielenosoituksessa, kertojan rooli rakentuu eri tavalla kuin suorassa argumentoinnissa. Kun katsoja tekee tulkinnan narratiivissa rakentuneen tulkintakehyksen puitteissa, kertoja ei joudu selontekovelvolliseksi väitteistään. Narratiivi johdattelee katsojan tekemään kategorisoinnin itse, ja kertoja näyttäytyy henkilönä, joka pitäytyy tosiasioissa (Jokinen 2002, 144-145).

Pandemiankieltäjät -ohjelman alku sisältää kuvauksia kylttejä ja Suomen lippuja kantavista mielenosoittajista räntäsateessa, halaavia ihmisiä, poliiseja portaikossa ja miestä taluttamassa. Synboliikka, kuten poliisit, liput ja banderollit aktivoivat katsijalla vaaraan ja konfliktiin liittyviä tulkintakehyksiä. Journalistisessa mediassa huomio kohdistuu usein konfliktiin, vastustajiin tai oppositioon vallitsevassa tilanteessa (Smith 1997). Ohjelman draamallinen jännite muodostuu kuvausvalinnoista, musiikista ja lyhyistä haastatteluista, jotka luovat katsojille mielikuvan kohteena olevista aktivistiryhmistä. Vaikutelma on tunnevoimainen ja mahdollisesti pelkoefektiä tarjoava.

Pandemiankieltäjät-tv-dokumentin tavoitteet ja tiivistelmä kerrotaan ohjelman tallenteen ingressissä: ”Keitä ovat ihmiset, jotka osoittavat mieltään Suomen koronarajoituksia vastaan ja levittävät väärää tietoa niin pandemiasta, maskeista, koronatesteistä kuin rokotuksistakin? Spotlight liittyi vaihtoehtoisissa sosiaalisissa medioissa oleviin koronankieltäjien ryhmiin ja löysi kytköksiä sekä Yhdysvaltain koronavastaiseen liikkeeseen että Venäjän ulkoministeriöön (YLE 31.5.2021).”

Lähtökohtaisesti katsojille esitetään tässä ingressissä useita vaaran kehyksiin sopivia ilmaisuja, kuten mielenosoittajat, väärän tiedon levittäjät, koronankieltäjät sekä kytkökset epäilyttäviin ryhmiin. ”Pandemiankieltäjät” -nimitystä ei täsmennetä ohjelman aikana. Ohjelmassa esiintyvä kansalaisaktivisti kertoo kriittisestä suhtautumisestaan pandemian määritelmän muuttamiseen, mutta ei taudin olemassaoloon.

Toimittajat näyttäytyvät tutkivan journalismin positiossa, josta he tarkastelevat epäilyttävinä esitettyjä aktivistijoukkoja: ”He sanovat olevansa tavallisia huolestuneita kansalaisia, jotka puolustavat vapautta, mutta ryhmissä levitetään runsaasti väärää tietoa rokotteista ja koronasta.” Ohjelmassa kerrotaan toimittajien liittyneen nimettöminä sosiaalisen median keskusteluryhmiin hankkiakseen tietoa, mikä menetelmänä viittaa yleisemmin poliisin soluttautumiseen rikollisten toimintaan.

Tv-dokumentin kohteena olevia kansalaisaktivisteja ja mielenosoitukseen osallistuvia kuvataan snavalinnoilla: ”pandemiankieltäjät”, ”radikaalistuneet” ja ”äänekkäät aktivistit”. Samaan kohdejoukkoon nimeltään ”new age -väkeä”, ”vaihtoehtoisten hoitojen kannattajia”, ”perussuomalaisia”, ”EU-vastaisia” ja ”äärioikeistolaisia”. Lisäksi kohteena olevilla aktivisteilla kerrotaan olevan yhteyksiä kansainvälisiin koronanvastaisiin liikkeisiin, Venäjän ulkoministeriöön ja antisemitisteihin. Aktivisteja yhdistäviä tekijöitä kerrotaan olevan usko salaliittoteorioihin ja kapinointi eliittejä ja viranomaisia vastaan.

Sekä tv-ohjelma että artikkeliaineisto sisältävät vaihtoehtoisten näkemysten epäilyttävyydestä kertovaa diskurssia. Epäilyttävyyden ja vaaran diskurssia kuvaavat esimerkiksi lehtiotsikot: ”Rokotevastaisuus on vaarallista disinformaatiota, Rokottamaton kantaa vastuun lähimmäisen kärsimyksestä ja kuolemasta, Rokottamattoman hoitajan levittämä koronatauti johti kuolemaan Eurajoella.” Pelko ruokkii vastakkainasettelun ajatusrakennetta, jolloin jutun kohteena olevat kansalaiset asemoidaan kunnon kansalaisten vastapuolelle.

Tiettyjä avainsanoja, käsitteitä, symboleita ja stereotyyppisiä elementtejä käyttämällä, yleisön mieleen latautuu asioita, joita tämän alla tunnistetaan, jolloin tutkintakehikko aktivoituu (Karvonen 2000, 81-82; van Dijk 2008, 220). Tarkaisteltavassa aineistossa käsitteet ja stereotypiat, kuten ”disinformaation levittäjät”” ja ”pandemiankieltäjät”, aktivoivat salaliittojen ja vaaran tulkintakehyksiä. Tv-dokumentissa esitetään lisäksi aktivistien verkkosivuilta poimittuja symbolisia kuvia, kuten juutalaisvastaisuuteen liitettyjä meemejä, jotka aktivoivat pelon tunteita. Ohjelmassa haastateltu aktivisti kiistää yhteyden salaliittoihin, ja kertoo verkkosivuille hyökänneistä meemejä ja vihapuhetta levittäneistä trolleista.

Salaliittoteoriat kytketään useissa aineiston mediasisällöissä vaihtoehtoisten näkemysten esittäjiin perustelematta käsitettä tai tätä yhteyttä. Kielitoimiston sanakirjan mukaan salaliitto on ”kahden tai useamman henkilön salainen sopimus usein rikollisesta tavoitteesta” (Kielitoimistosanakirja.fi). Salaliittoteorioilla taas viitataan yleisesti selityksiin, joiden mukaan jonkin tapahtuman tai kehyskulun takana on salaliitto, josta ei kerrota julkisuudessa (esim. Hyvönen ja Pyrhönen 2023). Salaliittoteorioihin viittaamalla voidaan epäily tai vaihtoehtoinen näkemys osoittaa virheelliseksi ja sijoittaa vaarallisuuden kehykseen.

Vaarallisuudesta ja pelosta kertovat lisäksi uutisjuttuihin liitetyt kuvat sairaalasta, rokotetta jonottavista ihmisjoukoista ja mielenosoittajista. Kuvat sairaaloiden teho-osastolta konkretisoivat yleisölle tilanteen vakavuutta.

Rokotekriittiset moralisaation kehityksessä

”Rokotusvastaisuudessa kyse on hurahtumisesta salaliittoteorioihin. Se muistuttaa kultteihin sekoamisesta. Kummassakin tapauksessa luonnontieteelliset perusfaktat muuttuvat ihmiselle merkityksettömiksi ja hän korvaa ne väärällä informaatiolla, disinformaatiolla. Yhtäkkiä maapallo ei ole enää pyöreä, vaan litteä. Tästä rokotevastaisuudessakin on kyse. […] Kaikkein tärkeintä on varata ja ottaa itselleen koronarokotukset kotikunnan ohjeiden mukaisesti. (AL 24.7.2021)

Oikean ja väärän osoittaminen saa vaihtoehtoiset näkemykset näyttämään turhilta ja vääristyneiltä. Tällöin aihetta tarkastellaan vääriä näkemyksiä arvostellen ja korjaten sekä lukijaa ohjeistaen, kuten yllä olevassa Aamulehden pääkirjoituksessa.

Oikean ja väärän tiedon ja toimintatavan osoittamista voidaan nimittää moralisoinniksi. Ssosiaalipsykologian tutkijan Susanne Täuberin mukaan moralismissa on yleensä kyse yhden katsontakannan tunnustamisesta ja muiden ohjaamisesta samaan ajatteluun ja toimintaan (Täuber 2019, 172-173). Media-aineistossa moralisointi esiintyy yksisuuntaisen joukkotiedotuksen tyyppisenä, jolloin se voi antaa vaikutelman valtamedian kiinnittymisestä viranomaisviestintään. Hegemoniaan suostuttelevaa moralisointia esiintyy artikkeliaineistossa esimerkiksi kehotuksena ottaa rokote viranomaissuositusten mukaisesti tai rajoittaa vääräuskoisten näkemysten levittämistä:: ”[…] pitää nykyistä enemmän suitsia väärän tiedon levitystä” (AL 24.7.2021).

 

Upseeriliiton ay-pomo nosti kolmea eläkettä samaan aikaan

Vuonna 1918 perustetun Upseeriliiton entinen puheenjohtaja Ville Viita nosti kolmea eläkettä samaan aikaan ollessaan suomalaisia upseereita edustavan liiton johdossa. Everstiluutnantti Ville Viita joutui aiemmin kohun keskelle, kun Ilta-Sanomat paljasti puheenjohtaja Ville Viidan sekä kahden muun sotilas­ammatti­liittojohtajan nostaneen sotilaseläkettä, vaikka he olivat virkavapaalla Puolustusvoimien viroista. Puolustusvoimat maksoi samoin Aliupseeriliiton Mika Tiitiselle sekä Päällystöliiton Jyrki Lukkariselle.

Jussi Niinistö.

Jyrki Lukkarinen ja Mika Tiitinen.

Asiasta sovittiin kirjallisella sopimuksella Puolustusvoimien Pääesikunnan kanssa. Vuonna 2018 Juha Sipilän hallituksen aikana puolustusministerinä toimi Jussi Lauri Juhani Niinistö (s. 27.10.1970 Helsinki). Kesäkuussa 2020 Jussi Niinistö valittiin Kannuksen kaupunginjohtajaksi. Eduskunnan oikeusasiamies Jari Råman otti asian tutkintaan artikkelin pohjalta ja totesi tämän hyvin erikoisen palkkajärjestelyn olevan hyvän hallintotavan vastainen. Oikeusasiamies Råmanin päätöksestä ilmenee, että ”palkkajärjestelyyn liittyvää menettelyä on pidettävä myös vastoin virkamiesten tasapuolista kohtelua, jota hallintolain 6 § ja valtion virkamieslain 11 § edellyttävät.” Eduskunnan oikeusasiamies Jari Råman pitää menettelyä sotilasammattiliittojen palkanmaksujärjestelyissä hallinnon oikeusperiaatteisiin kuuluvan tarkoitussidonnaisuuden sekä yhdenvertaisuuden vastaisina. Oikeusasiamiehen mielestä menettelyyn sisältyy samoin muitakin ongelmia. Samalla, kun sotilasammattijärjestöjen puheenjohtajien tulisi ajaa vastakkaisesta näkökulmasta oman henkilöstönsä etuja, he ovat saaneet työnantajaosapuolelta etuja.

Jari Råman.

Sekä Upseeriliitto että Puolustusvoimat ovat väittäneet, ettei kysymys olisi sotilaseläkkeen kerryttämisestä, vaan palkkajärjestelyn taustalla oli muita perusteita. Ilta-Sanomien lähteiden mukaan totuus on aivan toinen. Järjestelyn ainoa tehtävä oli kerryttää Upseeriliiton puheenjohtajille sotilaseläkettä, eräs asian hyvin tunteva lähde kertoo. Ilta-Sanomien useista eri lähteistä saamien tietojen mukaan eräs kummallisuus liittyy erityisesti Upseeriliitosta tänä keväänä kesken kautensa lähteneeseen puheenjohtaja Ville Viitaan.

Everstiluutnantin arvossa oleva Viita toimi Upseeriliiton puheenjohtajana vuodesta 2018 tähän kevääseen saakka. Ville Viita erosi Upseeriliiton puheenjohtajan paikalta 1.4.2026. Upseeriliitto edustaa suurinta osaa suomalaisista kadettiupseereista. Viita erosi kesken puheenjohtajakautensa ja työllistyi takaisin Puolustusvoimiin esikuntapäällikön tehtäviin. Ville Viidan ero herätti Iilta-Sanomien tietojen mukaan kysymyksiä Upseeriliitossa.

Ville Viita.

Lähteiden mukaan Upseeriliiton johdossa tänä keväänä lopettanut Ville Viita sai Upseeriliiton johdossa ollessaan yhteensä kolmea eläkettä yhtäaikaa. Ville Viita sai palkkansa Puolustusvoimilta sekä Upseeriliitolta. Puolustusvoimat maksoi Viidan puheenjohtajakaudella osan Ville Viidan palkasta ja loput maksoi ay-liitto.

Näistä palkoista Viidalle kertyi sekä sotilaseläkettä että tavanomaista työeläkettä. Ilta-Sanoman tietojen mukaan Upseeriliitto maksoi Viidalle tämän lisäksi myös niin sanottua top-eläkettä, joka on työnantajan tarjoama vapaaehtoinen lisäeläketurva. Upseeriliitossa vapaaehtoinen eläketurva luotiin aikanaan kattamaan eläkemenetykset, joita sotilaseläkkeen katkeaminen puheenjohtajalle aiheutti, lähteet kertovat. Jos puheenjohtajat eivät olisi olleet Puolustusvoimien palkkalistoilla, he eivät olisi kerryttäneet sotilaseläkettä. Virkavapaillakin maksetut palkat turvasivat kyseisille upseereille alemman eläkeiän. Saadessaan valtiolta palkkaa virkamies säilyy julkiten alojen eläkelain näkökulmasta tarkasteltuna sotilaseläkkeitä koskevien säännösten piirissä säilyttäen sotilaseläkkeitä koskevan etuutensa.

Aiemmin Upseeriliiton puheenjohtajan tuli erota Puolustusvoimien virastaan, mikäli hän oli aktiiviupseeri ja tällöin sotilaseläkettä ei kertynyt. Viidan tapauksessa kuitenkin hän onnistui säilyttämään sotilaseläkkeensä ja sen lisäksi Ilta-Sanomien lähteiden mukaan sai kerrytettyä top-eläkettä ay-pomona. Viidan kuukausipalkka on ollut Upseeriliitossa noin 14 000 euroa kuukaudessa eli noin 170 000 euroa vuodessa. Tästä palkasta on Upseeriliitto maksanut lisäksi reilu 15 prosenttia niin sanottua top-eläkettä, joka tekee noin 25 000 euroa vuodessa.

Näin ollen Viita onnistui sotilaseläkkeensä ja työeläkkeensä lisäksi kerryttämään lähteiden arvion mukaan noin 150 000 euron eläkepotin ollessaan liiton johdossa. Upseeriliiton eläkkeet ja palkat katetaan pääosin Upseeriliittoon kuuluvien aktiiviupseerien jäsenmaksuista. Erään asian hyvin tuntevan lähteen mukaan tietoa palkkajärjestelyistä on yritetty peitellä jo pidempään. Hän näkee asian hyväksymättömänä. Tämä järjestely on ollut todellista porsastelua, jonka laskun ovat maksaneet mm. liiton jäsenet.

Useamman toisistaan riippumattoman lähteen arvion mukaan Ville Viita päätti jättää tehtävänsä Upseeriliitossa, sillä hän tiesi palkkajärjestelyn loppuvan Ilta-Sanomien kirjoitettua asiasta vuoden 2024 lopulla. Joulukuussa 2025 Ville Viita määrättiin Puolustusvoimien palvelukeskuksen esikuntapäälliköksi Joensuuhun. Esikuntapäällikön palkka Joensuussa on huomattavasti pienempi kuin Upseeriliiton puheenjohtajalla. Sittemmin myös Päällystöliiton Jyrki Lukkarinen on siirtynyt muihin tehtäviin. Upseeriliiton virkaatekevä puheenjohtaja ja edunvalvontapäällikkö Mika Ylönen ei suostunut kommentoimaan syntynyttä eläkekohua Ilta-Sanomille. Everstiluutnantti Ville Viita saa itse kommentoida eläkkeisiinsä liittyviä asioita Upseeriliiton edunvalvontapäällikkö Mika Ylönen mukaan.

Ilta-Sanomat on uutisen julkaisua edeltävinä päivinä yrittänyt tavoittaa toistuvasti myös Upseeriliiton entistä puheenjohtajaa ja nykyistä Puolustusvoimien palvelukeskuksen esikuntapäällikköä Ville Viitaa kommentoimaan asiaa. Ville Viita ei ole vastannut Ilta-Sanomien yhteydenottoihin.

Marko Jalkanen ja Mika Ylönen.

Päällystöliitto vierittää vastineessaan vastuun palkkajärjestelyistä Puolustusvoimille. Päällystöliiton puheenjohtaja Marko Jalkanen korostaa, että kysymys ei ole ollut ”palkkakikkailusta”. Puheenjohtaja Marko Jalkasen mukaan moinen järjestely on täysin työnantajaviraston eli pääesikunnan aloitteesta tehty ja puheenjohtajilta vaadittu järjestely. Marko Jalkasen mukaan Päällystöliitolle oli melkoinen yllätys, että järjestelyssä olikin moitittavaa. He olivat Päällystöliitossa ajatelleet, että jos valtionvirasto lakimiehineen esittää heille vaatimuksen toimintamallista, sen tietysti täytyisi olla lainmukainen. Päällystöliiton puolelta järjestelyä ei hänen mukaansa haluttu.

Aliupseeriliiton puheenjohtaja Mika Tiitinen puolestaan kertoi hyväksyneen tehdyn päätöksen, mutta myös hän sysää vastuun asiasta Puolustusvoimille. Tiitinen uskoi järjestelyyn suostuessaan, että työnantajalla oli lailliset perusteet sille järjestelylle. Upseeriliiton edunvalvontapäällikkö Mika Ylönen vahvisti samoin sen, että sopimus on tehty Puolustusvoimien aloitteesta. Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö Rami Saari tiedotti asiasta, että jos järjestely todetaan ei-hyväksyttäväksi, Puolustusvoimat lopettavat sopimukset.

 Scott Bradlee & Postmodern Jukebox

Scott Bradlee.

Yhdysvaltalainen muusikko, pianisti ja armoitettu sovittaja, Scott Bradlee (s. 19.9.1981) tunnetaan parhaiten Postmodern Jukebox (PMJ) -kollektiivin luojana ja perustajana. Scott Bradlee varttui Union Townshipin Pattenburgin kaupunginosassa Hunterdonin piirikunnassa New Jerseyssä, jonne perhe muutti Scott Bradleen ollessa neljävuotias Nesconsetista, New Yorkista. Hän kuuli 12-vuotiaana ensimmäisen kerran säveltäjä George Gershwinin (oik. Jacob Bruskin Gershowitz, s. 26.9.1898 Brooklyn, New York, Yhdysvallat ja k. 11.7.1937 Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat) sävellyksen Rhapsody in Bluen ja rakastui välittömästi jazzmusiikkiin. Scott Bradlee kävi North Hunterdonin lukiota ja myöhemmin hän opiskeli yksityisessä Hartfordin yliopistossa West Hartfordissa, Connecticutissa.

New Yorkin jazzpiireissä Scott Bradleesta tuli hyvin menestynyt esiintyjä. Hän oli Broadwayn ulkopuolella musiikillisena johtajana interaktiivisessa teatterielämyksessä nimeltä, Sleep No More. Sleep No More oli englantilaisen Punchdrunk -teatteriryhmän New Yorkissa tuottama immersiivinen teatteriesitys, joka perustui pääasiassa näytelmäkirjailija ja runoilija William Shakespearen (kastettu 26.4.1564 Statford-upon-Avon, Warwickshire ja k. 3.5.1616 Statford-upon-Avon, Warwickshire) Macbeth -näytelmään. Esitys sai lisämausteita ohjaaja Alfred Joseph Hitchcockin (s. 13.8.1899 Lontoo, Englanti ja k. 29.4.1980 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) noir-elokuvista sekä vuoden 1697 Paisleyn noitaoikeudenkäynneistä. Lontoossa teatteriesitykset päättyivät vuonna 2003 ja sieltä esitys tuotiin Brooklineen, Massachusettsiin. Sleep No More lanseerattiin New Yorkissa yhteistyössä Emursiven kanssa ensiesityksellä 7.3.2011.

Alfred Hitchcock.

Sleep No More oli sovitus Macbethin tarinasa, josta oli lähes tyystin poistettu puhuttu dialogi; sen tapahtumat sijoittuivat etupäässä hämärästi valaistuun 1930-luvun McKittrick Hotelliin. Yleisö liikkui esityksen aikana esitystilassa ja oli vuorovaikutuksessa rekvisiitan kanssa omaan tahtiinsa. Esiintyjät jättivät yleensä kuitenkin yleisön tekemiset huomiotta, eivätkä ne vaikuttaneet tarinan kulkuun.

Inspiraationsa virkistykseksi Scott Bradlee alkoi työstää polulaarimusiikkia uusina sovituksina. Hän julkaisi vuonna 2009 ”Hello My Ragtime ’80s”, joka liitti toisiinsa ragtime-tyylistä pianonsoittoa 1980-luvun populaarimusiikkiin. Robert Restaurantissa Scott Bradlee julkaisi kokoelmalevyn, Mashups by Candlelight. Vuonna 2012 Scatt Bradlee nousi suosioon A Motown Tribute to Nikelback -albumillaan, joka levy oli yheistyössä tehty sovitus paikallisten muusikkojen kanssa kanadalaien rockyhtyeen, Nickelbackin kappaleista 1960-luvun R&B -musiikin tyyliin.

Scott Bradlee alkoi työstää vuonna 2013 tosissaan materiaalia Postmodern Jukeboxin perustamiseksi. Postmodern Jukebox on vaihtuva muusikkokollektiivi, joka tuottaa cover-versioita pop-kappaleista vaihtoehtoisissa musiikkityyleissä, kuten jazzissa, ragtimessa ja swingissä. Tämä yhtye nousi julkisuuteen Miley Cyrusin We Can’t Stop -kappaleen doo-wop -cover-versiolla, jossa esiintyivät laulaja ja näyttelijä Robyn Adele Anderson (s. 19.2.1989 Albany, New York, Yhdysvallat) ja vierailevat artistit The Tee-Tones. Suosion kasvaessa Scott Bradlee haluttiin haastatteluihin radioihin ja televiolähetyksiin, kuten Good Morning America ja Fuse -televisiokanavalle. Postmodern Jukebox vieraili Cosmopolitan -lehden New Yorkin toimistossa vuoden lopun katsauksessa kertomassa työstään sekä vuoden suosikkikappaleistaan.

Dave Koz.

Niia.

Monet artistit ovat julkisuudessa ilmaisseet oman arvostuksensa Postmodern Jukeboxin tekemää työtä kohtaan. Orkesterin merkittäviin vieraileviin muusikoihin kuuluvat saksofonisti, tuottaja ja säveltäjä Dave Stephen Koz (s. 27.3.1963 Tarzana, Kalifornia, Yhdysvallat) – tekivät yhteistyönä jazz-covereissa Careless Whisper ja Game of Thrones -tunnusmusiikissa – sekä laulaja, pianisti ja laulunkirjoittaja Niia Bertino (s. 11.7.1988 Needham, Massachusetts, Yhdysvallat), joka liittyi kokoonpanoon avaruusjazz -versiossa kappaleesta The End of the World. Lokakuussa 2013 Postmodern Jukebox teki yhteistyötä Puddles Pity Partyn kanssa Lorden Royals -cover-version kanssa herättäen sillä valtavaa kiinnostusta.

Kate Davis.

Dave Tedeschi.

Scott Bradlee herätti vuonna 2013 huomiota videopeliteollisuudessa ja hän sai säveltäjän tunnustusta 2K Gamesin BioShock Infiniten soundtrackille, jolla oli neljä hänen tyyliteltyä sovitusta: pianocover Tears for Fearsin kappaleesta Everybody Wants to Rule the World (piano ja laulu), jazzahtava ragtime -cover Gloria Jonesin kappaleesta Tainted Love (sovitus ja piano) sekä cover-versiot REM:n kappaleista Shiny Happy People (sovitus ja piano) sekä After You’ve Gone (sovitus ja piano). Scott Bradlee latasi You Tube -videokanavalleen syyskuun alussa 2014 jazztulkinnan kappaleesta All About That Bass nimellä All About That (Upright) Bass, jossa Kathryn L. ”Kate” Davis (s. 4.2.1991 West Lin, Oregon, Yhdysvallat) laulaa soloona ja soitti kontrabassoa. Dave Tedeschi soittaa videolla rumpuja ja Scott Bradlee pianoa. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana video sai kahdeksan miljoonaa katselukertaa videokanavalla. Vielä samana vuonna (2014) Scott Brdleen You Tube -kanava ”Postmodern Jukebox” sijoittui sijalle 42 NewMediaRockstarsin Top 100 Channels -listalla.

Sting.

Postmodern Jukebox kiersi loppuvuodesta 2014 kesäkuuhun 2015 laajasti Yhdysvaltoja ja Eurooppaa vaihtuvan musiikkokollektiivinsa kanssa. Helmikuun 24. päivä Postmodern Jukebox oli Dubai Jazz Festivalin pääesiintyjä Stingin, Toton, Chris Bottin ja David Grayn rinnalla. Orkesteri aloitti 26.2.2015 kaikkiaan 75 esiintymistä käsittävän kansainvälisen kiertueen Vicar Streetilla Dublinissa, Irlannissa, ja tämä kiertue päättyi 4.6.2015 Turkin Ankarassa.

David Bowie.

Scott Bradlee & Postmodern Jukebox tekivät helmikuussa 2016 cover -version edesmenneen artisti David Bowien (oik. David Robert Jones, s. 8.1.1947 Lontoo, Englanti ja k. 10.1.2016 New York, Yhdysvallat) tunnetusta kappaleesta Heroes Maailman syöpäpäivän kunniaksi. Laulaja-lauluntekijä Nicole Atkins (s. 1.10.1978 Neptune, New Jersey, Yhdysvallat) tulkitsi tämän kappaleen. Tästä David Bowien kappaleen uudesta sovituksesta tuli valtava hitti ja sitä myytiin iTunessa Cancer Research Instituten hyväksi.

Scott Bradlee julkaisi 12.6.2018 esikoiskirjanaan muistelmateoksen nimeltä Outside The Jukebox: How I Turned My Vintage Music Obsession Into My Dream Gig (Hachette Books). Bradleen kirja sai sangen ylistäviä arvosteluja useilta taiteilijoilta, kuten muun muassa laulaja-näyttelijä Kristin Dawn Chenowethilta (s. 24.7.1968 Broken Arrow, Oklahoma, Yhdysvallat) sekä rockyhtye Fleetwood Macin perustajalta ja johtajalta, rumpali ja näyttelijä Michael John Kells Fleetwoodilta (s. 24.6.1947 Redruth, Cornwall, Englanti). Scott Bradleen kirjasta kirjoitettiin artikkeleita muun muassa Publishers Weeklyssä, The Weekly Standardissa ja Billboardissa. Scott Bradlee järjesti intiimit kirjanjulkistustilaisuudet 23.7.2018 Wayback Machinen kautta kirjan julkaisuviikolla Los Angelesissa, Washington DC:ssä, New Yorkissa ja kotikaupungissaan Flemingtonissa, New Jerseyssä.

Tähän mennessä Scott Bradleen suurin saavutus on ollut hänen perustamansa kollektiivi, Postmodern Jukebox. Scott Bradlee julkaisee viikottain cover -versioita uusimmista pop-kappaleista, jotka hän on sovittanut uudelleen jazziksi tai johonkin muuhun genreen soveltuvaksi. Postmodern Jukeboxin You Tube -videokanavalla oli toukokuussa 2023 yli 5,95 miljoonaa tilaajaa. Viikottain julkaistavat Postmodern Jukeboxin uudet videot You Tube -kanavassa on pääosin kuvattu rennoissa olosuhteissa Scott Bradleen olohuoneessa. Postmodern Jukebox aloitti toimintansa pienenä ystäväryhmänä, joka teki musiikkia kellareissa Queesissa, New Yorkissa. Siitä alkaen Postmodern Jokebox on esiintynyt 70 eri esiintyjän voimin ja kiertänyt ryhmänä kuutta eri mannerta. Yhtye on tehnyt cover -versioita artisteilta, kuten Lady Gaga (oik. Stefani Joanne Angelina Germanotta, s. 28.3.1986 New York City, Yhdysvallat), The Strokes, Katy Perry (oik. Katheryn Elizabeth Hudson, s. 25.10.1984 Santa Barbara, Kalifornia, Yhdysvallat) ja White Stripes.

 

Pirkanmaan hyvinvointialue sai jälleen huomautuksen viranomaiselta

Pirkanmaan hyvinvointialue (Pirha) on saanut Lupa- ja valvontavirastolta huomautuksen Taysin päivystyksen ruuhkautumisesta vuosina 2024 ja 2025. Pirkanmaan hyvinvointialueen mukaan nämä ongelmat on nyttemmin korjattu.

Lupa- ja valvontaviraston antamassa huomautuksessa kerrotaan, että Tampereen yliopistollisen sairaalan Acuta-päivystykseen ohjattiin tarpeettomasti potilaita, jotka olisi voitu hoitaa sote-asemilla tai kiirevastaanotoilla.

Tämän lisäksi Lupa- ja valvontavirasto huomautti Pirhaa perustason vuodeosastoille hoitoonpääsystä. Viraston mukaan potilaiden jatkohoidossa tarvittavia perusterveydenhuollon vuodeosastopaikkoja ei ole ollut Pirkanmaan hyvinvointialueella saatavilla tarpeeksi.

Pirkanmaan hyvinvointialueen tiedotteen mukaan ongelmat on korjattu, eivätkä jatkohoitopaikkojen jonot aiheuttaneet vaaratapahtumia. Lupa- ja valvontaviraston valitukseen ei sisältynyt määräyksiä.

Tilanteen korjaamiseksi Pirkanmaan hyvinvointialue on muun muassa lisännyt yöaikaista kotihoitoa sekä laajentanut kotisairaalahoitoa lähes koko maakunnan alueelle. Tämän lisäksi huhtikuussa valmistuu uusi lyhytaikaisen ympärivuorokautisen palveluasumisen yksikkö ikäihmisille.

Huomautuksia aiemminkin tullut Pirhalle

Pirkanmaan hyvinvointialue on saanut huomautuksia aiemminkin. Tammikuussa eduskunnan oikeus­valtuutettu antoi Pirhalle huomautuksen lain rikkomisessa vanhustenhoidossa. Huomautus tuli samasta asiasta jo toista kertaa. Pirkanmaan hyvinvointialue tosin kiisti osan esitetyistä väitteistä.

Lupa- ja valvontavirastoa edeltänyt aluehallintovirasto (avi) antoi hyvinvointialueelle huomautuksen vuoden 2025 marraskuussa pelastustoimen palvelutason toistuvasta rikkomisesta. Pelastustoimen vuorokohtainen minimivahvuus jäi toistuvasti täyttämättä Pirkanmaan hyvinvointialueella.

Tammikuussa 2025 aluehallintovirasto antoi huomautuksen, koska Pirhalla oli ollut liian vähän sosiaalihuollon työntekijöitä lapsiperheiden sosiaalityössä ja lastensuojelussa. Joulukuussa 2024 Pirkanmaan hyvinvointialueelle tullut huomautus koski vammaispalvelujen poliklinikan riittämätöntä työntekijämäärää. Vuonna 2023 Tays sai aluehallintovirastolta huomautuksen Acutan päivystyksen liian pienistä henkilöstömääristä.

Laboratorioyhtiö Fimlab on aloittanut muutosneuvottelut, jotka voivat johtaa enimmillään 30 henkilötyövuoden vähenemiseen. Lisäksi koko yhtiötä koskevaan kustannussäästöohjelmaan sisältyy samoin muitakin säästötoimia.

Laboratorioyhtiö Fimlab tiedottaa, että hyvinvointialueiden toiminnan kehittyminen on vähentänyt laboratoriopalveluiden kysyntää aiempaa ennakoitua voimakkaammin. Hyvinvointialueiden yhtenäiset potilastietojärjestelmät ovat parantaneet näkyvyyttä laboratoriotuloksiin, mikä on vähentänyt päällekkäisiä tutkimuspyyntöjä.

Aiemmin toteutetut sopeuttamistoimet eivät ole olleet riittäviä. Laboratorioyhtiö Fimlab uskoo, että laboratoriopalvelujen kysynnän lasku jatkuu yhä edelleen. Muutosneuvottelut päättyvät laboratorioyhtiössä aikaisintaan toukokuun puolivälissä. Fimlab on Pirkanmaan, Kanta-Hämeen, Keski-Suomen, Päijät-Hämeen ja Pohjanmaan hyvinvointialueiden yhdessä omistama laboratorioyhtiö.