Kapellimestari Kristian Sallinen

Kristian Sallinen.

Oma valistunut veikkaukseni vuonna 1930 perustetusta Tampere Filharmonian tulevasta kapellimestarista osuu 25-vuotiaaseen Kristian Salliseen. Näin Kristian Sallinen olisi Tampere Filharmonian järjestyksessä kolmastoista kapellimestari. Kapellimestari Kristian Sallinen on maailman arvostetuimman taidemusiikkiagentuurin, HarrisonParrotin myyntilistoilla vuodesta 2023 alkaen. Agentuurilla on nykyään kolme toimistoa: Lontoossa, Münchenissä sekä Pariisissa.

Kristian Sallinen & Anu Hälvä.

Kristian Sallinen varttui Espoossa taiteilijoiden teatteriperheessä. Perheen äiti, näyttelijä, sopraanolaulaja ja ohjaaja Ani Kristiina Hälvä Sallinen (s. 30.6.1964 Hyvinkää) aloitti aikanaan omat musiikkiopintonsa Tampereen konservatoriossa vuonna 1981 pianonsoitolla, vaikka hän pian vaihtoikin pääaineekseen laulun. Anu Hälvä valmistui Sibelius-Akatemiasta oopperalaulajaksi ja laulupedagogiksi. Perheen isä oli Suomen Kansallisteatterin näyttelijä sekä freelance-ohjaaja, Petteri Sallinen (s. 7.3.1962 Tampere), joka vaihtoi ammattiaan ja asuinmaataan Ruotsiin. Kristian Sallisella on myös vanhempi sisar, vuonna 1997 syntynyt Ada Sallinen.

Ada Sallinen.

Kristian Sallisen isosisko Ada Sallinen soitti viulua ja siksi myös viisivuotias Kristian Sallinen halusi päästä viulutunneille. Koulun ala-asteen viidennellä luokalla Kristian Sallinen sai erikoisluvalla seurata Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalla kapellimestari Jorma Juhani Panulan (s. 10.8.1930) opetusta. Omat vanhemmat ovat aina satsanneet erityisen paljon rahaa ja aikaa Kristian Sallisen musiikkiharrastukseen. Tästä seikasta Kristian Sallinen on myös hyvin kiitollinen omille vanhemmilleen. Kristian Sallisen elämässä on kuitenkin toinenkin, varsin paljon vaikeampi puoli lapsuudessa ja nuoruudessa.

Kapellimestari Jorma Juhani Panula.

Kristian Sallisen vanhempien suhde oli hyvin riitainen. Kristian Sallinen ei saanut edes kotona olla lapsi, sillä hän joutui usein rauhanneuvottelijaksi isänsä ja äitinsä väliin. Hänen ei tarvinnut välttämättä pelätä, mutta ei hän kyllä voinut myöskään luottaa siihen, että elämä sujuisi rauhallisesti. Jatkuvasti hänen piti olla varpaisillaan kotona ollessaan. Anu Hälvä on paljastanut myöhemmin julkisuudessa, että vanhempien antama parisuhdemalli omille lapsilleen oli todella katastrofaalinen.

Kapellimestari Sakari Oramo on toiminut Kristian Sallisen opettajana.

Kristian Sallinen muistaa itse hyvin, kuinka hän koetti saada vanhempansa lopettamaan raastavat riitansa, mutta kuitenkaan siinä tehtävässä onnistumatta. Erimielisyyksien keskellä Kristian Sallinen oppi tuntemaan kodin tunnelmia sekä ennakoimaan tulevia riitaisuuksia. Hän ehdotti omille vanhemmilleen monta kertaa, että nämä eroaisivat toisistaan. Vanhemmat kuitenkin päättivät jatkaa avioliittoaan juuri lasten vuoksi. Kristian Sallisen omasta mielestä vanhempien ei olisi kannattanut lastensa vuoksi jatkaa epätoivoista avioliittoaan, koska he olivat selvästi väärät ihmiset toisilleen.

Nykyisin Kristian Sallisen matkustaessa ulkomaille johtamaan orkesteria konsertissa, hän saapuessaan hotellissa huoneeseensa tarkastaa aina ensin sängyn patjan alta, ettei siellä ole luteita. Vasta sen jälkeen hän purkaa matkalaukkunsa, jottei hänen esiintymisvaatteisiinsa vain tule ryppyjä. Hotelliaamiaisella ensimmäisenä aamuna valittu ruoka viitoittaa suunnan myös seuraavien aamujen valikoimalle; valinnat pysyvät aina samanlaisina. Päivittäiset rutiinit ja pinttyneet tavat pysyvät muutenkin säännöllisinä. Kun Kristian Sallinen poistuu hotellihuobeestaan konserttisalille, hän vielä ennen lähtöään petaa sänkynsä, viikkaa hotellipyyhkeet ja järjestää huoneensa hyvään järjestykseen.

Bakteerikammoiselle Kristian Salliselle arkielämän rutiinit ovat todella tärkeitä. Hän ehdottomasti haluaa, että asiat tehdään aina samalla tavalla. Alitajuisesti se rauhoittaa häntä kovasti. Hänen terapeuttinsa mukaan se on hänen oma tapansa luoda rauhaa ja turvallisuutta hänen kiireiseen elämäänsä. Kristian Sallisen pakko-oireiset häiriöt voivat hyvinkin merkitä, että hän ajautuu hyvin helposti katastrofiajatukseen sekä hän pelkää myös sairastumista. Jos esimerkiksi joukkoliikennevälineessä joku yskii, hän pidättää omaa hengitystään, vaikka hän hyvin ymmärtää, ettei kyse ollut välttämättä mistään vakavasta asiasta. Jos koulukaveri oli istunut ulkovaatteissaan hänen sängyllään, Kristian Sallisen täytyi desinfioida omat petivaatteensa välittömästi käsidesillä. Samoin jos hänen jalkansa kosketti pyöräillessä maata, täytyi hänen koskea toisellakin jalallaan maata; hänellä on hillitön halu pyrkiä symmetriaan.

Kristian Sallinen sai jo lapsena päivittäin ajatuksia, joita hänen täytyi tiukasti noudattaa. Jotain kamalaa saattoi sattua, jos hän ei esimerkiksi ennättänyt tiellä kulkiessaan katulampun luokse ennen kuin auto ajoi ohi. Kun taas jokin rituaali oli onnistuneesti suoritettu, hänelle tuli heti tyytyväinen olotila. Silloin ahdistui poistui ainakin hetkeksi aikaa. Omat vanhemmat eivät vielä tuolloin tienneet, että Kristian Sallinen oli ahdistunut lapsi. Eikä hän kyllä itsekään ymmärtänyt sitä asiaa. Olotila tuntui hänestä täysin normaalilta ja hän luulikin, että kaikki kokivat samalla tavalla kuin hänkin. Kristian Salliselle oli normaalia sekin, että hänen vanhempansa riitelivät kovasti.

August Hannes Ryömä 

August Hannes Ryömä.

Tässä lyhyessä tarinassa esittelen lääkäri August Hannes Ryömän (s. 24.4.1878 Karkku ja k. 22.5.1939 Helsinki), joka vuosina 1928-1939 toimi Suomessa lääkintöhallituksen pääjohtajana. Toimiessaan lääkintöhallituksen pääjohtajana hän erityisesti kehitti ja uudisti sairaalatoimintaa, jonka vuoksi häntä kutsuttiinkin ”Suomen terveydenhuollon pääarkkitehdiksi”. Ryömä oli myös poliitikko ja hän toimi SDP:n kansanedustajana vuosina 1919-1939 sekä ministerinä vuosina 1926-1927 sekä vuosina 1937-1938.

Antti Sakarias Ryömä.

Hanna Matilda Ryömä.

August Hannes Ryömä syntyi maanviljelijöiden perheeseen Rikaisten kylään, Karkkuun. Perheen isä oli maanviljelijä Antti Sakarias Ryömä (s. 5.9.1834 ja k. 28.11.1915 Karkku) ja äiti oli Hanna Matilda Ryömä (o.s. Ollila, s. 7.4.1839 Tyrvää ja k. 23.12.1913 Karkku). Perheessä oli kaikkiaan yhdeksän lasta. August Hannes Ryömä kävi kotipitäjässään kansakoulun, jonka jälkeen hänet lähetettiin Hämeenlinnaan vuonna 1891 oppikouluun opiskelemaan. Hämeenlinnan klassisesta lyseosta Ryömä kijoitti vuonna 1899 ylioppilaaksi. Hämeenlinnasta August Hannes Ryömä siirtyi Helsingin yliopistoon opiskelemaan lääketiedettä.

Johan Richard Danielson-Kalmari.

August Hannes Ryömä oli ensin opiskelijapolitiikassa mukana suomettarelaisten joukossa. Suomettarelaiset eli vanhasuomalaiset olivat autonomisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa toimiva konservatiivinen ja suomenmielinen puolue, joka syntyi 1860-luvulla ns. kieliriidan seurauksena; puolueen tavoitteena oli saattaa suomenkieli ruotsinkielen rinnalle maan viralliseksi kieleksi. Nykyaikaiseksi puolueeksi tämä liike järjestäytyi varsinaisesti vuonna 1906. Puolueen keskeisiä ja tärkeitä ideologisia vaikuttajia olivat filosofi, kirjailija, lehtimies ja valtiomies Johan Vilhelm Snellman, vapaaherra, senaattori, professori ja historioitsija Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen (s. 10.12.1830 Vaasa ja k. 13.11.1903 Helsinki) sekä historiantutkija, professori, poliitikko ja valtioneuvos Johan Richard Danielson-Kalmari (vuoteen 1906 Danielson, s. 7.5.1853 Hauho ja k. 23.5.1933 Helsinki). Puolueen äänenkannattajina toimivat sanomalehdet Suometar – perustettu Helsingissa vuonna 1847 - sekä myöhemmin vuonna 1869 perustettu Uusi Suometar.

Suurlakko vuonna 1905 Tampereella.

Ryömä pääsi keväällä 1905 ylioppilaskunnan hallitukseen Suomalaisen Nuijan edustajana. Seuraavana syksynä August Hannes Ryömä luopui suomalisesta puolueesta ja lähti mukaan sosiaalidemokraattien toimintaan. Ryömä kuului ns marraskuun sosialisteihin, jotka liittyivät puolueeseen mukaan suurlakon seurauksena. Suurlakon aikana August Hannes Ryömä oli muiden ylioppilaiden tavoin toimistotehtävissä työväestön miehittämillä poliisilaitoksilla. Suurlakon jälkeen Ryömä oli käynnistämässä Ylioppilaiden Sosialidemokraattisen Yhdistyksen julkista toimintaa. Lakon päätyttyä Satakuntalaisen Osakunnan kokouksessa pitämässään puheessa August Hannes Ryömä ennusti, ettei kielipuolueita enää tarvita, vaan tulevaisuudessa Suomen politiikassa vaikuttavat ainoastaan porvarit ja sosiaalidemokraatit. Hella Maria Wuolijoen (vuoteen 1908 Ella Maria Murrik, s. 22.7.1886 Helme, Viro ja k. 2.2.1954 Helsinki) mielestä August Hannes Ryömä sai sosialististen ylioppilaiden ohella vaikutteita omaan ajatteluunsa myös kotimaakunnassaan Satakunnassa voimakkaasti vaikuttaneelta toimittaja, kansanedustaja ja SDP:n perustajajäsen, Johan Edvard ”Eetu” Salinilta (s. 18.3.1866 Asikkala ja k. 6.4.1919 Helsinki).

Johan Edvard "Eetu" Salin.

Ryömän suoritettua vuonna 1904 kandidaattitutkintonsa sekä lisensiaattitutkintonsa vuonna 1909 hän toimi Tampereella yksityislääkärinä vuoteen 1911 saakka. Tämän jälkeen Ryömä jatkoi yksityispraktiikkansa hoitoa Helsingissä. August Hannes Ryömä toimi samoin professori ja valtioneuvos sekä Lääkintöhallituksen pääjohtaja (vuosina 1911-1917) Taavetti Laitisen (s. 15.1.1866 Suonenjoki ja k. 29.7.1941 Helsinki) vuonna 1907 perustaman Tilkan lepokodin ylilääkärinä vuosina 1911-1913, Helsingin yliopiston hygieenisen laitoksen vt. assistenttina vuonna 1912 sekä Heinolan kylpylän ylilääkärinä vuosina 1914-1917. Tilkan niityllä sijainneet yksityissairaalansa ja lepokotinsa professori Laitinen myi valtiolle vuonna 1913 ja valtio rakennutti niiden tilalle Tilkan sotilassairaalan vuonna 1936. Funkistyylisen sotilassairaalan suunnitteli laajennuksineen arkkitehti Israel Olavi Sortta (vuoteen 1932 Sahlbom, s. 23.12.1896 Turku ja k. 30.3.1968). Valmistuessaan sairaalarakennuksen tilavuus oli 32 000 kuutiometriä ja sairaalaan voitiin sijoittaa 250 potilasta. Vuonna 1965 sairaalarakennusta laajennettiin 15 300 kuutiometrillä ja huoneistoalaa oli runsaat 10 700 neliömetriä.

Professori Taavetti Laitinen.

Tilkan sotilassairaala Helsingissä.

August Hannes Ryömä ei kannattanut aseellista kapinaa sisällissodan aikana, vaan hän lausui vielä 23.1.1918 Porissa ilmestyneessä Sosiaalidemokraatissa julkaistussa kirjoituksessaan, että työväestön sotilaallisten järjestöjen syntymistä olisi pitänyt välttää kaikin tavoin. Ryömä ei myöskään uskonut työväen voittavan aseellista yhteenottoa, sillä porvaristolla oli takanaan enemmän rahaa ja ulkomaisia suhteita käytettävinään. Sisällissodan sytyttyä August Hannes Ryömä ei osallistunut punaisten toimintaan, mutta hän kyllä auttoi haavoittuneita yksityislääkärinä. Ryömä julkaisi maaliskuussa kirjan, Vallankumousvuoden tapahtumista 1918. Kirjan alkuosa sisälsi Sosialidemokraatissa hänen aikaisemmin ilmestyneitä kirjoituksia vuoden 1917 tapahtumista ja kirjan loppuosassa oli sotakuukausina kirjattuja muistiinpanoja. Kirjassaan August Hannes Ryömä arvosteli hyvin jyrkästi SDP:n harjoittamaa politiikkaa tuomiten aseellisen vallankumouksen sekä hän syytti porvaristoa ja maanviljelijöitä kapinaan osaltaan johtaneesta elintarvikepulasta. Tämän lisäksi Ryömä esitteli kirjassaan ohjelman, joka sodan päätyttyä tulisi toteuttaa yhteiskuntarauhan takaamiseksi.

Väinö Tanner.

Hugo Robert Wäinö Wuolijoki.

Ennen Helsingin valtausta Ryömän kotona kokoontuivat sosialidemokraatit Väinö Alfred Tanner (vuoteen 1895 Thomasson, s. 12.3.1881 Helsinki ja k. 19.4.1966 Helsinki), Hugo Robert Wäinö Wuolijoki (s. 14.12.1872 Hauho ja k. 12.12.1947 Hauho), Väinö Pietari Hakkila (aiemmin Tippa, s. 29.6.1882 Lempäälä ja k. 18.7.1958 Orivesi) ja pankinjohtaja Lauri af Heurlin (s. 25.9.1875 Helsinki ja k. 6.7.1958) sekä nuorsuomalaiset Heikki Ritavuori (vuoteen 1905 Henrik Rydman, s. 23.3.1880 Turku ja k. 14.2.1922 Helsinki) ja Wilhelm Lavonius miettimään keinoja, joilla punakaarti saataisiin antautumaan ja luopumaan kaupungin toivottomasta puolustamisesta. 10.4.1918 laaditun vetoomuksen allekirjoitti myös 16 muuta kapinasta sivussa pysynyttä sosialidemokraattia, mutta rauhanvälityspyrkimykset eivät tuottaneet tuolloin toivottua tulosta. Sisällissodan päätyttyä Ryömä oli jo toukokuussa perustamassa Suomen Sosialidemokraattia. Lehden alettua ilmestyä säännöllisesti seuraavana syksynä Ryömä alkoi myös lehden päätoimittajaksi jatkaen tässä tehtävässä aina vuoteen 1922 saakka. August Hannes Ryömän päätoimittajakaudella lehden linjaa syytettiin oikeistolaiseksi. Lehti arvosteli hyvin jyrkästi suomalaisia kommunisteja ja Neuvosto-Venäjää sekä kannatti selvästi yhteistyötä Maalaisliiton kanssa. Päätoimittaja Ryömä osallistui samoin syksyn 1918 puoluekokouksiin, joissa SDP:n toiminta käynnistettiin uudelleen. August Hannes Ryömä kuului SDP:n puoluetoimikuntaan vuosina 1918-1919.

Satalinnan sairaala Harjavallan Pirilässä.

Vuonna 1919 Ryömä valittiin kansanedustajaksi Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä. Ryömä valittiin samoin vuotta myöhemmin Helsingin kaupunginvaltuustoon, jossa hän istui aina vuoteen 1927 saakka. Ensimmäisellä kansanedustajakaudellaan August Hannes Ryömä oli ratkaisevasti vaikuttamassa Satakuntalaisen Osakunnan ajaman keuhkotautiparantolahankkeen toteutumiseen. Ryömän ansionaan pidetään varsinkin, että eduskunta myönsi vuonna 1922 määrärahan Satalinnan sairaalan rakentamiseksi Harjavallan Pirilään; keuhkotautiparantola valmistui sinne vuonna 1925 ja kahden vuoden kuluttua sen viereen valmistui myös lastensairaala. Aktiivisesti August Hannes Ryömä vaikutti myös edistysmielisessä osuustoimintaliikkeessä. Ryömä oli vuonna 1905 perustetun Elannon hallintoneuvoston puheenjohtaja, Kulutusosuuskuntien Keskusliiton johtokunnan ja hallintoneuvoston jäsen, sekä hän toimi Kansa-yhtymän ylilääkärinä vuodesta 1923 lähtien.

Eino Emil Waldemar Suolahti.

August Hannes Ryömä oli vuosina 1926-1927 Väinö Tannerin hallituksen valtiovarainministeri. Tammikuussa 1928 hän aloitti kansanedustajatoimensa ohella Lääkintöhallituksen pääjohtajana. Maalaisliiton pääministeri Johan Emil Sunilan (s. 16.8.1875 Liminka ja k. 2.10.1936 Helsinki) hallituksen esityksestä tehtyä nimitystä Lääkintöhallituksen pääjohtajaksi syytettiin poliittiseksi virkanimitykseksi, sillä Suomalainen lääkäriseura Duodecim ry olisi halunnut virkaan oman puheenjohtajansa, Eino Emil Waldemar Suolahden (vuoteen 1906 Palander, s. 7.11.1879 Hämeenlinna ja k. 16.4.1951 Helsinki), jota lääkärikunta piti tehtävään sopivampana. Pääjohtajan nimityksen vahvistanut presidentti Lauri Kristian Relander (oik. Lars Kristian Relander, s. 31.5.1883 Kurkijoki ja k. 9.2.1942 Helsinki) sen sijaan piti August Hannes Ryömää ansioituneempana.

Presidentti L. K. Relander.

Äärioikeistolaisen Eino Suolahden sivuuttamisen on katsottu merkinneen terveyshallinnon irtautumista valkoisen Suomen ideologiasta. August Hannes Ryömä kannatti eugeniikkaa. Ryömä tuki vuonna 1935 eduskunnan hyväksymää uutta sterilisointilakia, joka sisälsi myös pakkosterilisoinnin. Ryömän mukaan yhteiskunta tulee sitä huonommaksi, mitä enemmän ”vajaakykyiset” saavat lisääntyä. Ryömän mielestä vajaamieliset olivat ”hyvin sikiäviä ja kaikkien vieteltävissä olevia” ja hän piti heidän jälkeläisiään ”järjestään huonon laatuisina”. Hän kehitti virassaan varsinkin sairaalatoimintaa ja terveydenhuoltoa sekä käynnisti maassamme kansanterveystyötä.

Vuosina 1925, 1931 ja 1937 Ryömä oli presidentin valitsijamiehenä. Hän oli toistamiseen ministerin tehtävissä vuosina 1937-1938 Kansallisen Edistyspuolueen Aimo Kaarlo Cajanderin (s. 4.4.1879 Uusikaupunki ja k. 21.1.1943 Helsinki) hallituksen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä. Syyskuussa 1938 August Hannes Ryömä erosi ministerin virastaan terveydellisistä syistä, mutta hän jatkoi edelleen eduskunnassa kansanedustajana. Ryömä kuoli pitkäaikaisen sairauden jälkeen toukokuussa 1939. Ryömä haudattiin perhehautaan Helsingin Hietaniemen hautausmaalle. Ryömän hautapatsas paljastettiin toukokuussa 1941. Ryömän syntymäkodin seinässä Karkussa on hänen syntymänsä 100-vuotispäivänä 1978 kiinnitetty muistolaatta.

Mauri Ryömä puhumassa Helsingin Kulttuuritalolla vuonna 1957.

Kirsti Kaarina Ryömä.

August Hannes Ryömän ensimmäinen aviopuoliso oli Lapin kirkkoherran tytär Eine Magda Sofia Sundwall (s. 14.7.1886 Kivikylä, Lappi, Satakunta ja k. 8.10.1928 Tukholma, Ruotsi), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1908. Heidän poikansa oli SKDL:n kansanedustaja Mauri Ryömä (s. 30.10.1911 Helsinki ja k. 28.11.1958 Helsinki). Leskeksi jäätyään August Hannes Ryömä avioitui vuonna 1930 Kouvolasta kotoisin olleen sairaanhoitaja Kirsti Kaarina Metsäpellon (s. 22.1.1903 Iisalmi) kanssa. Heillä oli yhteinen tytär, Ritva Ryömä (s. 10.5.1931 ja k. 17.1.1941 Helsinki).

Kuinka Tampereen työväenopisto sai alkunsa? (2. osa) 

Tampereen Raittiusseuran talo Mustanlahdenkadulla.

Johtokunta vuokrasi opiston käyttöön ensimmäiseksi toimitilaksi Tampereen Raittiusseuran talon salin 600 markalla kuukaudessa. 15.3.1884 perustettu Tampereen Raittiusseura sai vuonna 1887 kaupungilta tontin Mustanlahdenkadulta, johon valmistui seuraavana vuonna oma talo seuralle. Talo toimi osoitteessa Mustanlahdenkatu 18 aina vuoteen 1967 asti ja tässä talossa järjestettiin mm. monenlaisia iltamia, arpajaisia ja monien teatteriseurueiden vierailuita. Nykyinen Raittiustalo on osoitteessa Mustanlahdenkatu 22 ja monet tuntevat sen paikalla nykyään olevan Hepokatin nimellä. Työväenopiston vuosibudjetti oli aluksi 5000 mk. Opiston avajaiset pidettiin juhlallisesti Tampereen Raittiustalolla 16.1.1899 ja pääpuhujana oli lehtori Eino Sakari Yrjö-Koskinen, innokas opistohankkeen puuhamies.

Opiston avauspuheessaan Eino Sakari Yrjö-Koskinen käsitteli puheensa aluksi opintosuunnitelmaa, todeten, että niin pitkään kuin opisto toimii muihin tarkoituksiin valmistetuissa vuokratiloissa, ei opetusohjelma voi sisältää muita kuin teoreettisia aineita. Hänelle työväenopisto-nimike tarkoitti ensi sijassa työnimeä, joka pohjasi siihen olettamaan, että laitoksen opiskelijoista enin osa muodostuisi työväestöstä. Hän tähdensi myös puheessaan, että opisto oi tarkoitettu kuitenkin kaikille yleiseksi kansalaisopistoksi. Näin Eino Sakari Yrjö-Koskinen puheessaan: "Niitä jotka odottavat Työväenopistosta jotakin tyyssijaa yhteen tai toiseen suuntaan käyville mielipiteille päivän yhteiskunnallisissa kiistoskysymyksissä, on kehoitettava luopumaan kaikista toiveista tässä kohdin. Johtokunta ja kaupungin valtuusto on epäilemättä pitävä huolta siitä, että opetuksen vapaus on tosin saava täyden arvonsa, mutta samalla, että opettajina tulee esiintymään henkilöitä, joissa on riittävästi tunnollisuutta, totuudenrakkautta ja älyä osatakseen tällaista vapautta oikein käyttää esittäen täytenä totuutena ainoastaan sitä minkä tiede on epäämättömästi siksi todistanut. Kaikki tieten uusimpien tulosten hoilaaminen, joka aina synnyttää itsekkäisyyttä ja kopeutta rehentelyä yhtä voivasti kuin todellinen vakava tieto synnyttää ihanteita ja tekee nöyräksi, kaikki taitamaton kiihoitus epäkypsien todistamattomain väitösten nojalla on sopimatonta laitoksessa, jonka tarkoituksena, kuten ohjesäännöt selvään sanovat, on 'herättää ja vireillä pitää tiedon ja valistuksen halua sekä isänmaallista ja kansallista mieltä’."

 

Eino Sakari Yrjö-Koskinen korosti opiston avauspuheessaan kompromissia Anton Nyströmin positiivis-henkisen Tukholman työväenopiston ja grundivigilaisiin ihanteisiin pohjautuvan kansanopistokurssien sivistystyön periaatteiden välillä. Vaikka Yrjö-Koskisen puheesta puuttuikin kansaopistoaatteelle tunnusomainen kristillisyys, ohjelmapuhe samaten kuin työväenopiston alkuaikojen toimintaperiaatteet tähdensivät kansallishenkeä ja isänmaallisuutta. Juhlapuheensa lopussa Yrjö-Koskinen vielä hyökkäsi ylikorostettua nyströmiläistä tieteellisyyttä vastaan.

Eino Sakari Yrjö-Koskinen selvästi antoi vastuun työväenopiston valvonnasta kaupungille, joka sitten tarvittaessa kajoaisi opiston toimintaperiaatteisiin. Yhtä aikaa hän samalla kuitenkin tähdensi opiston tulevan johtajan hyvin itsenäistä asemaa ja ilmoitti, että opiston suunta ja tulevaisuus riippuu johtajan asenteesta enemmän kuin kenenkään toisen.

Sangen reippaasti käynnistyi Suomen ensimmäisen työväenopiston toiminta Tampereella; jo tammikuussa 1899 ilmoittautui opistoon 511 opiskelijaa. Enin osa heistä oli työväkeä, käsityöläisiä ja palvelusväkeä. Opiskelijoista enemmistö ei ollut suorittanut edes kansakoulun oppimäärää ja he ahersivat ennen opistoon tuloa ensin 12-tuntisen työpäivän. Opiston opetukseen he osallistuivat illalla yleensä klo 20 jälkeen. Sunnuntaisin luentoja järjestettiin päiväaikaan. Opetus tapahtui luentoina ja keskustelutilaisuuksina. Tuntiopetusta ei vielä tässä yhteydessä käytetty opetuksessa. Ensimmäinen aine, jossa tuntiopetusta käytettiin Tampereen työväenopistossa oli yksiäänisen laulun opetus, josta sitten muodostuikin hyvin suosittu opiston piirissä. Yleensä kaikki opiston tilaisuudet alkoivat ja päättyivät yhteislaululla. Lauluharjoitukset järjestettiin keskiviikkoisin ja perjantaisin, mutta yleisopetuspäivät olivat maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin.

Tampereen kaupungista kehittyi vuosisatojen vaihteessa merkittävä koulukaupunki, joten opiston opettajien saannissa ei ollut suuriakaan vaikeuksia. Tarjolla oli sekä oppikoulujen opettajia että mm. teknillisen ja kaupallisen opiston opettajia. Opistoa ei hyljeksitty myöskään poliittisin perustein, sillä opettajia tuli eri yhteiskuntaelämän aloilta sekä eri poliittisista ryhmittymistä. Rehtori Severi Nyman luennoi etupäässä historiasta ja kansantaloudesta. Filosofian maisteri A. Salmela avusti myös historiassa. Opiston luottamusmiehet olivat mukana myös opetustoiminnassa; Eino Sakari Yrjö-Koskinen alusti usein keskustelutilaisuuksia, valtiopäivämies ja uskonnonlehtori J. A. Maunu sekä kaupunginvaltuutettu ja sähkömies Juho Holmsten (Heiniö) luennoivat ajankohtaisista aiheista. Laulun- ja soitonopettajana toimi A. Liljeström, joka ei alkuun olisi tohtinut ottaa edes pientä rahallista korvausta iltatunneistaan.

 

Alkuaikojen luennot pidettiin Raittiustalon kylmässä ja kalseassa salissa ja pulaa oli esim. kirjallisuudesta ja havaintovälineistä. Havaintovälineitä ei suuremmin kyllä olut muissakaan kouluissa tuohon aikaan, mutta erityiseksi puutteeksi tämä havaittiin aikuisopiskelijoiden keskuudessa työväenopistossa. Työväenopisto alkoi hankkia kuitenkin välineitä iltamatuloilla. Saksan Düsseldorfista saatiin ostettua skioptikonikone, jonka mukana tuli 103 lasikuvaa. Terveysopin luentoja varten ostettiin Friedlerin anatomiset seinätaulut.

Tampereen työväentalo.

Georg Schreck.

Tampereella Hämeenpuiston ja Hallituskadun kulmauksessa sijaitsee tänäänkin työväentalo, jonka tontin Tampereen työväenyhdistys osti jo vuonna 1889. Silloin tontilla sijaitsi vanha puurakenteinen kansakoulu, joka remontoitiin työväentaloksi. Uudistuksen tuolloin suunnitteli arkkitehti Georg Wilhelm Ismael Schreck (s. 25.2.1859 Hämeenlinna ja k. 15.3.1925 Tampere) ja työväentalo vihittiin käyttöön syyskuussa 1890. Schrekin suunnittelemia luomuksia Tampereella ovat esim. Tampereen Raatihuone (1890) ja Teiskon Aunessilta (1899). Talo osoittautui pian ahtaaksi ja tontille valmistui vuonna 1900 uusi kivirakenteinen työväentalo rakennusmestari Heikki Tiitolan (s. 3.8.1874 Kangasala ja k. 18.9.1952) suunnittelemana. Tämän talon suojiin pääsi myös heti Tampereen työväenopisto. Tämä kivitalo oli alkujaan kolmikerroksinen, mutta vuonna 1905 taloa laajennettiin juhlasalilla, joka tuli talossa neljä vuotta aiemmin aloittaneen Tampereen Työväen Teatterin käyttöön. Tämän juhlasalin suunnitteli arkkitehti Johan Lambert Pettersson (s. 19.5.1864 Hausjärvi ja k. 17.9.1938), jonka kynänjälki näkyy Tampereella mm. Ruuskasen talossa, Klingendahlin kehräämössä, Finlaysonin pääkonttorissa, Aleksanderin palatsissa (Finlaysonin palatsi), Liljeroosin villankehruu- ja värjäystehtaassa, Viikinsaaren ravintolarakennuksessa, Katohuopatehtaan tehdasrakennuksessa sekä Marjatan sairaalassa ja Aaltosen kenkätehtaassa.

Stalin ja Lenin.

Bertel Strömmer.

Vuonna 1907 järjestettiin arkkitehtikilpailu jälleen työväentalon laajennuksesta ja tällä kerralla voittajaksi selviytyi rakennusmestari Heikki Kaartisen (s. 3.5.1872 Kurkijoki ja k. 12.7.1947) luomus. Laajennushanke kärsi vakavasta rahoituspulasta ja laajennus saatiin lopulta valmiiksi vuonna 1912; nyt talo nousi viisikerroksiseksi ja sen jatkoksi tehtiin Hämeenpuiston ja Hallituskadun kulmaan edelleen viisikerroksinen uudisrakennus. Samassa yhteydessä Heikki Tiitolan uusrenessanssityyli vaihtui sujuvasti nykyiseen jugendtyyliin. Vuoden 1930 muutostöistä työväentalossa vastasi arkkitehti Bertel Evert Strömmer (s. 11.7.1890 Ikaalinen ja k. 18.4.1962 Tampere); kulmarakennus nousi kahdeksankerroksiseksi, johon tuli ravintola ja konserttisali Konsu. Uudeksi rakennukseksi jälleen vuonna 1985 talon yhteyteen rakennettiin Tampereen Työväen Teatterin  nykyinen rakennus ja tämän jälkeenkin työväentaloa on saneerattu useassa otteessa vuoteen 1992 asti. Vuonna 2012 kulmarakennuksen kuudes ja kahdeksas kerros uusittiin kokouskäyttöön sopiviksi. Joulukuussa 1905 Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue piti nykyisen Lenin-museon tiloissa salaisen konferenssin ja tässä konferenssissa tapasivat ensikerran Vladimir Iljitš Lenin (s. 22.4.1870 ja k. 21.1.1924 Gorki) ja Josef Stalin (oik. Josif Vissarionovitš Džugašvili, s. 18.12.1878 Gori ja k. 5.3.1953 Moskova).  

Rafael Waldemar Erich.

Niilo Liekka.

August Johannes Ryömä.

Ensimmäisten viiden vuoden aikana eli vuosina 1899 - 1904 Tampereen työväenopiston luennot olivat pääosin yleissivistäviä. Luennot pyrittiin hoitamaan paikallisin asiantuntijavoimin. Työväenopiston johtajan, historiantutkija, filosofian tohtori Johan August Pärnäsen (s. 19.10.1880 Juva ja k. 15.4.1946 Juva) kaudella (1908-1929) luentoaiheet monipuolistuivat ja opistossa alettiin turvautua myös vieraileviin luennoitsijoihin. Tämän myötä myös luentojen taso nousi vääjäämättä; ensimmäinen professori luennoimassa opistossa oli vuonna 1915 Helsingin yliopiston valtio-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden professori, Kokoomuksen poliitikko ja diplomaatti sekä Suomen pääministeri vuosina 1920-1921, Rafael Waldemar Erich (s. 10.6.1879 Turku ja k. 19.2.1946 Helsinki), ja mm. kirjailija ja järjestövaikuttaja, tohtori Rafael Zacharias Engelberg (s. 31.1.1882 Pulkkila ja k. 19.10.1962 Helsinki) sekä Maalaisliiton kansanedustaja, ministeri ja kanslianeuvos Niilo Liakka (s. 23.6.1864 Alatornio ja k. 26.1.1945 Helsinki) esiintyivät luennoitsijoina opistossa. Myös sosiaalidemokraattisen puolueen kansanedustajat olivat ahkeria luennoitsijoita työväenopistossa. SDP:n kansanedustaja ja lehtimies Anton Huotari (s. 21.1.1881 Nurmes ja k. 7.11.1931 Helsinki), SDP:n perustajajäsen, filosofian tohtori Nils Robert af Ursin (s. 18.4.1854 Kuopio ja k. 8.5.1936 Hämeenlinna), opettaja, toimittaja ja poliitikko Santeri Nuorteva (vuoteen 1906 Alexander Nyberg, s. 29.6.1881 Viipuri ja k. 31.3.1929 Leningrad), tohtori August Johannes ”Hannes” Ryömä (s. 24.4.1878 Karkku ja k. 22.5.1939 Helsinki), maisteri Johan Helo (vuoteen 1906 Helenius, s. 22.8.1889 Helsinki ja k. 25.10.1966 Helsinki), opettaja, toimittaja, kirjailija ja kansanedustaja Hilja Amanda Pärssinen (o.s. Lindgren, s. 13.7.1876 Halsua ja k. 23.9.1935 Helsinki) sekä professori Kaarle Väinö Voionmaa (vuoteen 1906 Wallin, s. 12.2.1869 Jyväskylä ja k. 24.5.1947 Helsinki) olivat työväenopistossa usein nähtyjä luennoitsijoita.

Tampereen työväenopisto toimii nykyisin vuonna 1962 valmistuneessa Sampolassa.

Kuinka Tampereen työväenopisto sai alkunsa? 

Pyhäjärven vesi tulvi Tampereen Ratinassa vuonna 1899.

Tulvatilanne Tampereen Kalatorilla eli Laukontorilla.

Tampereen ortodoksikirkko valmistui vuonna 1899.

Seuraava pieni tuokiokuva kiinnittyy läheisesti vuoteen 1899, jolloin Tampereella tapahtui paljon mielenkiintoisia asioita; liikemies ja merkittävä mesenaatti Alfred Kordelin (s. 6.11.1868 Rauma ja k. 7.11.1917 Hausjärvi) saapui mullistamaan kaupungin talouselämää - tästä olen kirjoittanut mm. blogissani oman tarinan -, Pyhäjärvi tulvi pahasti aiheuttaen monenlaista haittaa ja ortodoksikirkko valmistui kaupunkiimme. Kelpo lukija saa ihmeteltäväkseen tarinassa Suomalaisen Klubin uskomattomasta roolista "työväenaatteen lipunkantajana" ja valistuksen vaalijana kotikaupungissamme, Tampereella.

Huonekalutehtailija ja valtiopäivämies Viktor Julius von Wright.

Kuopiolainen huonekalutehtailija Viktor Julius von Wright (s. 5.8.1856 Kuopiossa ja k. 16.5.1934 Helsingissä) oli vuosien 1882-1904 säätypäivillä aateliston edustajana ja samalla hänet tunnettiin myös viipyilevänä sosiaaliliberaalina, joka oli muiden edesottamustensa ohessa perustamassa vuonna 1883 mm. Helsingin työväenyhdistystä. Tämän työväenyhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksikin hänet valittiin vuoteen 1896 asti. Victor von Wright halusi työväelle parempia olosuhteita, jotta näin vältyttäisiin - tai jopa estettäisiin - työväen radikalisoituminen sosialistisiin yhdistyksiin. Victor kannatti markkinataloutta sekä yksilönvapautta, mutta ajatteli tarvittavan ilmeisesti - markkinaliberaaleista eroten ja vaatien - verovaroin tuettua sosiaaliturvaa markkinahäiriöiden tai negatiivisten korjausmekanismien turvaksi kuluttajansuojaa, kilpailulainsäädäntöä ja työsuojelua lainsäädännön apua hyväksikäyttäen.

Haminanlahden hovi Kuopiossa.

Puheenjohtajavuosinaan hän päätyi toimittamaan Uuden Suomettaren kyljessä julkaistua Arbetaren  (Työmies)-lehteä vuosina 1886-1889. Victor Julius von Wright toimi myös antaumuksella Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen pitkäaikaisena puheenjohtajana, minkä innoittamana ammatillista osaamista edistävä Mestarikiltaneuvosto ry on perustanut Victor Julius von Wrightin nimeä kantavan ritariston tunnustukseksi merkittävästä työstä korkean osaamisen, kädentaitoalan ja/tai käsi- ja pienteollisuuden hyväksi. Huomaavasti lukijani saattaa von Wrightien nimen paremmin liittää esim. Victorin setiin, taidemaalareina ja kuvittajina ehkä paremmin tunnettuihin Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wrighteihin, joiden sukutilana toimi vuosina 1759-1910 Haminanlahden hovi Kuopiossa. Suvun omistuksessa olevaan Pirttisaareen Victor von Wright rakennutti vuonna 1910 huvilansa. 

Victor von Wright ehdotti vuoden 1891 valtiopäivillä valtionapua annettavaksi työväelle pidettäviä luentoja ja kursseja varten ja tämä ehdotus piti sisällään ensikerran Suomessa mainitun sanan "työväenopisto". Johan Vilhelm Snellman vaati voimallisesti jo 1800-luvun puolivälissä suomalaisen valtion ja kansansivistyksen välttämättömyyttä ja oikeutta. Tampere kaupunkina tunnettiin jo tuolloin teollisuudestaan, varsinkin puuvilla- ja verkatehtaistaan. Sinnikkäiden tehtaalaisten ja liberaalien tehtaanomistajien edut kohtasivat ja alkoi syntyä aluksi kokeiluja sivistysharrasteiden järjestämiseen. Ensimmäisiä koitoksia oli tehtaalaisvoimin aikaansaatu lainakirjasto, jonka yhteyteen perustettiin  vuonna 1861 sivistysseura eli lukuyhtiö. 1870-luku toi mukanaan eri tehtaisiin perustetut lainakirjastot ja lukusalit, joissa asiakkaat pääsivät lukemaan mm. suomenkielisiä sanomalehtiä. Luentoja järjestettiin työväestölle jo vuonna 1869, mutta nälkävuodet verottivat käyttäjiä ja uudelleen luennot jatkuivat vuodesta 1872 keskiviikko- ja sunnuntai-iltaisin. Aiheet käsittelivät kasvatusoppia, historiaa, kasvioppia, ihmisruumista jne. Oppineiden paikallisten opettajien lisäksi luentoja pitivät myös itseoppineet tamperelaiset tehtaalaiset. Luentojen ylimpänä suojelijana toimi vuoteen 1890 asti pormestari Fredrik Vilhelm Procopé (s. 4.5.1834 Turku ja k. 8.2.1909 Tampere).

Fredrik Vilhelm Procopé.

 

Työväenyhdistys edusti täysi ajalle tyypillistä wrightiläistä yhdistystä, johon kuuluivat mm. kaupungin sivistyneistöä, pikkuporvareita sekä käsityöläisiä. Vuonna 1891 perustettu Tampereen Suomalainen Klubi otti yhdistyksen isälliseen holhoukseensa. Vuonna 1895 työväenyhdistys aloitti alkeiskurssit ja luennot, jotka Helsingin malliin perustuen nimettiin muistuttivat enemmänkin kansanopistokursseja. Kaupungin anniskeluvoittovaroista saatiin näiden kurssien rahoitus. Aivan aluksi kurssit saivat hyvän vastaanoton, mutta työväestön politisoitumisen myötä alkoi tulla vaatimuksia tehokkaammasta ja selvemmin tieteelliselle pohjalle ankkuroidusta opetuksesta. Kaivattiin tietoa varsinkin yhteiskunnallisista ja taloudellisista kysymyksistä sekä työläisten omista elinehdoista ja näiden parantamismahdollisuuksista.

 

Vuonna 1892 työväenyhdistyksen sihteeri, maisteri Kaarlo Fredrik Renström (myöh. Riukuniemi, s. 17.12.1860 Tampere ja k. 21.4.1932 Viipuri) esitteli yhdistyksen opintokomiteassa Tukholman laitoksen mallia ja puolsi voimallisesti sellaisen saantia myös Tampereelle, varsinaiseen työväenkaupunkiin sivistystä antamaan. Wrightiläinen Renström katsoi hankkeen toteutuksen tulevan valistuneen sivistyneistön harteille ja hanketta varten perustettiinkin keskustelun jälkeen työväenopistovaliokunta. Valiokunta jatkoi projektia tiedustelemalla kaupunginvaltuusmiesten kantaa asiaansa ja hanke saikin tylyn lopun, kun valtuusmiesten vastaus oli kielteinen. Wrightiläiset alkoivat hiljalleen poistua paikallisesta työväenyhdistyksestä, mutta lopulta paikallinen sivistyneistö Suomalaisen Klubin toimesta ryhtyi ajamaan työväenopiston asiaa ja hankkeen johtavaksi henkilöksi nousi senaattori, vapaaherra, poliitikko, historioitsija ja professori Yrjö Sakari Yrjö-Koskisen (s. 10.12.1830 Vaasa ja k. 13.11.1903 Helsinki) nuorempi poika, vapaaherra, valtiopäivämies ja lehtori sekä Tampereen Reaalilyseon rehtori Eino Sakari Yrjö-Koskinen (s. 3.10.1858 Hämeenkyrö ja k. 10.1.1916 Helsinki) vuonna 1898. Hän oli hyvin vihkiytynyt asiaan ja teki sen vuoksi jopa opintomatkoja Eurooppaan tutustuakseen kansanvalistustyöhön.

Eino Sakari Yrjö-Koskinen.

Eino Sakari Yrjö-Koskinen pääsi ylioppilaaksi vuonna 1875 ja hän suoritti filosofian kandidaatin tutkinnon vuonna 1890. Yrjö-Koskinen toimi Hämeenlinnan suomalaisen normaalilyseon ranskankielen opettajana vuosina 1881-1888 ja Tampereen reaalilyseossa ranskan- ja saksankielen lehtorina vuosina 1888-1916 sekä saman koulun rehtorina vuosina 1908-1916. Yrjä-Koskinen oli ritariston ja aatelin jäsenenä vuoden 1897 säätypäivillä sekä myöhemmin suomalaisen puolueen kansanedustajana vuosina 1907-1917 edustaen Hämeen läänin pohjoista vaalipiiriä. Hän oli samoin Tampereen kaupunginvaltuuston sekä kirkolliskokouksen jäsenenä. Eino Sakari Yrjö-Koskinen oli avioliitossa vuodesta 1884 Iida Maria Fredrika Petanderin (s. 12.6.1857 Kuopion maalaiskunta ja k. 18.3.1937 Helsinki) kanssa, joka myös toimi kansanedustajana.

Tampereen Suomalainen Klubi oli alkujaan Kuninkaankadulla.

Suomalainen Klubi teki 1.3.1898 Tampereen kaupunginvaltuustolle esityksen työväenopiston perustamisesta. Ehdotusta perusteltiin laajasti muistiolla opetuksen tarpeellisuudesta, opiston johtajakysymystä, työtapoja, taloutta, hallintoa ja oppiaineita. Suomalainen Klubi vetosi kaupungin antamaan tukeen työväenyhdistyksen ja raittiusyhdistysten Liiton järjestämiin kansanopistokursseihin. Päätoimista johtajaa pidettiin myös opistolle aivan välttämättömänä ja hänen tulisi mieluummin olla vähintään filosofian kandidaatti; aineyhdistelmänä ainakin Suomen historia, yhteiskuntaoppi ja kansantalous. Muistio suositti opintoaineiksi edellä mainittujen lisäksi ainakin myös luonnontieteitä, yleistä sivistyshistoriaa, terveysoppia sekä tärkeimpiä kohtia kirkkohistoriasta.

 

7.4.1898 kaupunginvaltuusto käsitteli sille esitetyn muistion ja yksimielisesti päätti perustaa kaupunkiin Suomen ensimmäisen työväenopiston Suomalaisen Klubin ehdotuksen mukaisesti. Valtuusto valitsi opiston johtokuntaan kolmivuotiskaudeksi lehtorit Eino Sakari Yrjö-Koskisen, H. Malisen ja kansakoulunopettaja Risto Kristian Kuosmasen (s. 18.3.1869 Lapinlahti ja k. 12.1.1946 Helsinki) sekä työnjohtajat H. Lindroosin ja A. Ahlgrenin. Työväenyhdistys, raittiusseura ja nuorisoseura saivat kukin mahdollisuuden nimetä yhden edustajan opiston johtokuntaan. Johtokunta kokoontui ensimmäiseen järjestäytymiskokoukseensa 18.4.1898 ja puheenjohtajaksi valittiin Eino S. Yrjö-Koskinen, varapuheenjohtajaksi Malinen, rahastonhoitajaksi J. V. Hellbergin ja kirjuriksi R. Kuosmanen. Johtokunta ryhtyi kiireen vilkkaa laatimaan opistolle johtosääntöä, joka sitten pääpiirteittäin noudattelikin Suomalaisen Klubin esitystä.

 

Severi Nyman oli Tampereen työväenopiston ensimmäinen johtaja.

Sääntöjen mukaan opiston tehtävä oli luentosarjoilla, esitelmillä ja keskusteluilla herättää ja pitää yllä tiedon ja valistuksen halua, isänmaallista ja kansallista mieltä kunnan jäsenissä yleensä ja erityisesti työväestössä. Työvuosi määriteltiin 30-35 viikkoa kestäväksi ajoittuen syyskuusta huhtikuun loppuun. Luentoja ja keskusteluja tuli tarjota ainakin neljä kertaa viikossa; oppiaineina Suomen historia, yhteiskuntaoppi, yleistä ja sivistyshistoriaa, taloustiedettä, maa- ja kansantiedettä, luonnontieteitä ja terveysoppia. Opiston taloutta pidettiin yllä anniskeluvoittovaroilla ja kunnan yleisillä varoilla. Opiskelijoiden tuli suorittaa markka kultakin lukukaudelta ja sääntöihin kirjattiin myös maininta, että "opetus on vapaa puoluetarkoituksista". Johtokunta valitsi kolmesta hakijaehdokkaasta Sääksmäen kansalaisopiston johtajan Severi Nymanin (vuodesta 1906 Nuormaa, s. 15.10.1865 Pälkäne ja k. 11.6.1924 Turku) työväenopiston johtajaksi sillä ehdolla, että tämä vuoden mennen suorittaisi yliopistollisen arvosanan kansantaloustieteessä. Nyman oli oppikoulun opettaja, idealisti, poliitikko, runoilija ja sanomalehtimies, joka nyt teki opintomatkan työväenopiston syntysijoille Ruotsiin ja julkaisen matkan tuloksena kirjasen "Kansanomaisesta opetustavasta".

VR ottaa uudet lähiliikenteen junat jo kesällä käyttöönsä 

Lähiliikennejuna Sm7.

Upouudet VR:n Sm7-junat alkavat liikennöidä vielä tänä kesänä. VR korvaa hiljalleen vanhat – vuodesta 1975 liikennöineet - Sm2-junat tällä sveitsiläisen Ernst Stadlerin vuonna 1942 Sveitsissä perustaman yhtiön – pääkonttori yhtiöllä on Sveitsin Bussnangissa - Puolassa valmistamilla Flirt 3 -mallisilla Sm7-junilla. Stadler Rail työllisti vuonna 2023 maailmanlaajuisesti noin 13 900 ihmistä. Medialle näitä uusia junia esiteltiin tiistaina 2.6.2026 Helsingin rautatieasemalla. Näissä uusissa sähköjunissa on induktiosilmukka, joka on langaton äänensiirtojärjestelmä; järjestelmä helpottaa kuulovammaisia vaimentamalla junassa taustahälyä ja samalla parantaa junakuulutusten kuuluvuutta. Uusissa Sm7-matalalattiajunissa on VR:n lähiliikennejohtaja Anu Punolan mukaan panostettu varsinkin matkustusmukavuuteen. Se on havaittavissa helposti matkustamon tiloissa, joissa matkustajien jalkatilaa on reilusti ja siksi heidän jalat eivät kovin helposti joudu kosketuksiin vastapäätä istuvan jalkojen kanssa.

Jokaisella istumapaikalla on sähköpistorasia virtalähteille sekä USB-liittimelle varustettuna. Junat on varustettu ilmastoinnilla, joka kesäisin viilentää mukavasti matkustamoa. Samoin matkustajien käytössä on VR:n mukaan hyvin toimiva langaton nettiyhteys. Uusien matalalattiajunien molemmissa päissä sijaitsevat työskentelytilat. Työskentelytiloissa ovat taitettavat pöydät kannettaville tietokoneille.

Juha Koskinen.

VR:n operatiivinen päällikkö Juha Koskinen paljastaa, että junan kaksikymmentä istumapaikkaa voidaan helposti kesäaikana tarvittaessa muuttaa pyöräpaikoiksi. Junan pyöräpaikat suunniteltiin yhdessä Pyöräliiton kanssa ja siksi näille paikoille mahtuvat myös paksurenkaiset pyörät myös. Uusilla junilla VR aloittaa liikennöinnin jo loppukesän aikana. Näitä junia tulee kaikkiaan vuosien 2026-2028 aikana liikenteeseen kaksikymmentä. Uusilla Sm7-junilla VR liikennöi lähiliikenteen reiteillä, joissa matkustaa eniten matkustajia. Näillä junilla voi matkustaa Helsingin seudun liikenteen alueella, mutta myös sekä Tampereelle R-junana että Lahteen Z-junana.

Uusissa Sm7-junissa on tuplasti enemmän tilaa kuin nykyisissä lähiliikenteen junissa. Junaan mahtuu kaikkiaan 700 matkustajaa, kun seisomapaikatkin lasketaan mukaan. Istumapaikkoja on kesäaikaan 320 matkustajalle ja talviaikaan peräti 340 matkustajalle. Uudet junat ovat 106 metriä pitkiä, kun nykyiset lähiliikenteen junat ovat pituudeltaan 54 -metrisiä junia. Nämä uudet junat kulkevat nopeimmillaan 160 kilometriä tunnissa. Nämä ensimmäiset viisi uutta junaa on testattu myös Suomen Lapissa liikennöintiä varten.

Antti Ojala.

SM7-junien tiedotustilaisuudessa median edustajilla oli mahdollisuus tutustua myös uuden junan ohjaamoon. Turvallisuuteen vedoten VR:n viestintä kielsi junien ohjaamon valokuvaamisen. VR:n vetopalveluasiantuntija Antti Ojala esitteli medialle ohjaamon ohjauslaitteita. Näiden junien suunnittelussa on huomioitu myös kuljettajien mielipiteitä siitä, mitä junan ohjaamossa pitäisi olla. Junankuljettajan edessä on useita digitaalisia näyttöjä. Mekaanisia laitteita ovat muun muassa vetovoimakahva, nopeudensäädin, hätänappi sekä jarrukahva. Junan hätänappia painamalla kaikki junan jarrut kytkeytyvät päälle. Antti Ojala ei kysyttäessä suostunut avaamaan, kuinka nopeasti juna pysähtyy todellisessa hätätilanteessa. Nopeuden lisäksi myös maasto ja sääolosuhteet vaikuttavat Antti Ojalan mukaan junan jarrutusaikaan. Aikaisemman tiedon mukaan junan pysähtyminen veisi hätäjarrutustilanteessa yli kilometrin pysähtymiseen saakka.