UMO-klubi Helsingin Musiikkitalossa 

UMO Helsinki Jazz Orchestra.

UMO-klubi tuo muusikot lähemmäs yleisöä ja yleisön lähemmäs musiikkia! 

Syyskausi 2026 tuo mukanaan kolme UMO-klubia, joissa fokus on erityisesti musiikin tekijöissä. Vieraiksi kutsutaan vahvoiksi musiikintekijöiksi profiloituneet säveltäjät Selma Savolainen, Christian Elsässer ja Ville Vannemaa. Klubeilla sukelletaan vierailijoiden mielenmaisemiin ja esitellään heidät pintaa syvemmältä. Kukin vierailija tuo mukanaan teoslähtöisesti suunnitellun ohjelmiston ja ohjelmaan istuvan solistin.

Luvassa on jälleen yllätyksellisiä ja intiimejä iltoja, joissa UMO vierailijoineen ravistelee odotuksia ja esittelee eri puoliaan. Lue tarkemmat klubikohtaiset esittelyt ja osta liput! Klubikohtaisten lippujen lisäksi myynnissä on syyskauden kolme iltaa kattava sarjalippu.

Kolmen illan sarjalippu

Peruslippu 117 € (norm. 132 €)

Eläkeläiset 96 € (norm. 108 €)

Opiskelijat, lapset, työttömät, varushenkilöt 51 € (norm. 60 €)

Lipun hinta sisältää 3 illan naulakkomaksun.

Syyskausi 2026 tuo mukanaan Helsingin Musiikkitaloon kolme UMO-klubia, joissa fokus on erityisesti musiikin tekijöissä. Vieraiksi klubeille on kutsuttu vahvoiksi musiikintekijöiksi profiloituneet säveltäjät Selma Savolainen, Christian Elsässer ja Ville Vannemaa. Klubeilla sukelletaan vierailijoiden mielenmaisemiin ja esitellään heidät pintaa syvemmältä. Kukin vierailija tuo mukanaan teoslähtöisesti suunnitellun ohjelmiston ja lisäksi ohjelmaan istuvan solistin. Luvassa on jälleen yllätyksellisiä ja intiimejä iltoja, joissa UMO Helsinki Jazz Orchestra vierailijoineen ravistelee odotuksia ja esittelee eri puoliaan. 

– UMO-klubi on kerännyt jazzin ja big band -musiikin ystävät yhteen Musiikkitalolle. Erityisen ilahtuneita olemme olleet siitä, että yleisössä on ollut runsain joukoin myös nuoria jazzin kuulijoita. Oma klubi on ollut vahvasti osa UMOa sen historian eri vaiheissa, ja olen hyvin onnellinen, että intiimit klubikonsertit kiinteässä paikassa ovat taas säännöllinen osa ohjelmistoamme, iloitsee UMO Helsinki Jazz Orchestran toimitusjohtaja Henriika Steidel-Luoto.

Jatkossa klubit alkavat jo klo 18 ja konserttien kesto on n. 75 minuuttia, ei väliaikaa. Juhlakauden klubeilla tutuksi tulleet keskusteluosuudet jäävät nyt pois. Konsertteihin ei ole ikärajaa. Salissa on klubikattaus, mikä tarkoittaa, että suurin osa paikoista on seisomapaikkoja. Lisäksi salissa on hyvin rajallinen määrä numeroimattomia istumapaikkoja. 

UMO tuottaa klubi-illat yhteistyössä Musiikkitalon kanssa. 

Ville Vannemaa.

19.9.2026 syksyn ensimmäiseen UMO-klubiin tulevat vieraiksi Ville Vannemaa sekä Timo Kämäräinen. Kapellimestari ja sovittaja Ville Vannemaa (s. 1983), joka johtaa mm. Turku Jazz Orshestraa taiteellisena johtajana. Ville Vannemaa vierailee usein myös UMO Helsinki Jazz Orchestran, Espoo Big Bandin sekä Oulu All-Star Big Bandin kapellimestarina. Ville Vannemaalla on vankka kokemus myös kapellimestarin tehtävien lisäksi säveltämisestä, sovittamisesta ja orkesterimuusikkona toimimisesta.

Timo Kämäräinen.

Kitaristi Timo Kämäräinen (s. 29.4.1979 Sonkajärvi) kävi koulua Iisalmessa, josta siirtyi vanhempiensa luvalla Kuopion musiikkilukioon. Ylioppilaaksi kirjoitettuaan hän jatkoi musiikkiopintojaan Helsingin Stadiassa sekä vuodesta 2001 lähtien Sibelius-Akatemian jazzosastolla. Timo Kämäräisen omissa yhtyeissä on ollut mukana vahvasti rockjazz tai progejazz. Vuosina 2002-2008 Kämäräinen soitti Ismo Alanko Säätiössä ja vuodesta 2013 lähtien hän on soittanut Olavi Uusivirran yhtyeessä. Näiden lisäksi kitaristi Timo Kämäräinen on kirjoittanut musiikkia muille ja toiminut tuottajana monilla äänitteillä. Hän on tehnyt samoin teatterimusiikkia mm. Kristian Smedsin näytelmiin sekä säveltänyt musiikkia elokuviin ja tv-sarjoihin.

Sambuca di Sicilia 

Sambucan kaupungintalo.

Sisilian saaren pääkaupungista, Palermosta, vain noin 68 kilometria lounaaseen sijaitsee Sambuca di Sicilia. Sambucaa pidetään yhtenä Italian kauneimmista kylistä (I Borghi piú belli d’Italia). Ei ole täysin varmaa tietoa siitä, mistä Sambuca -nimi on peräisin; yksi mahdollisuus on kreikkalaisesta kielisoittimesta, Sambucasta (muistuttaa harppua), tai toinen mahdollisuus on seljamarjasta, jota kutsutaan myös Sambucaksi. Kirjailija Leonardo Sciascian (s. 8.1.1921 Racalmuto, Italia ja k. 20.11.1989 Palermo, Italia) mielestä Sambuca -nimi tarkoittaa As-Sambuqahia eli syrjäistä paikkaa. Vuoteen 1928 saakka paikan nimi oli Sambuca Zabut. Benito Amilcare Andrea Mussolini (s. 29.7.1883 Dovia de Predappio, Italia ja k. 28.4.1945 Giulino di Mezzegra, Italia) poisti vuonna 1928 Zabut -nimen ja lisäsi sen tilalle di Sicilia.

Muinaisten kreikkalaisten siirtolaisten perustama Sambuca kohosi merkittäväksi kauppakeskukseksi sen jälkeen, kun arabimuslimit valtasivat paikan noin vuonna 830, vain muutama vuosi Sisiliaan nousunsa jälkeen. Kansanperinteen mukaisesti paikkaa nimitettiin Zabuthiksi emiiri Zabut (Loistava) Al-Arabin kunniaksi. Emiiri rakennutti linnan paikkakunnalle Genuardo -vuoren rinteille, Belice- ja Sosius -jokien väliin, 350 metriä merenpinnan yläpuolelle. Zabutissa asui muslimiväestöä aina 1200-luvulle saakka, jolloin kuningas Fredrik II (s. 26.12.1194 Jesi, Italia ja k. 13.12.1250 Castel Fiorentino, Sisilian kuningaskunta) valloitti paikan.

Sambuca koki 1400-luvulta 1800-luvulle peräkkäin sekä vaurauden että taloudellisen ahdingon äärimmäisiä aikakausia. Kuninkaan hovi soi roomalaiselle – alkujaan Toscanan Barberinosta, Elsen laaksosta lähteneelle - Berberinin aatelissuvulle valta-aseman, joka tarkoitti käytännössä sitä, että kaupunkia laajennettiin, kaupungin muureja rakennettiin, palatseja, kartanoita, kirkkoja, luostareita samoin rakennettiin. Sambuca ylennettiin paronikunnasta markiisikunnaksi Espanjan Filip II:n privilegiolla Madridissa 15.11.1570. Sambuca markiisikunta siirtyi 16.9.1666 bolognalaisen Beccadelli -suvun hallintaan, joka oli noussut Camporealen ruhtinaskunnan ryhtinaiden asemaan.

Sambuca oli 1800-luvulla kulttuuriltaan rikas paikkakunta. Tuohon aikaan sinne syntyi samoin valistunut keskiluokka. Sambucan väkiluku laski 2000-luvulla heikon taloudellisen tilanteen vuoksi sekä alhaisen syntyvyyden takia. Väkiluku oli vuonna 2010 Sambucassa 5 834. Vuoden 2012 väestönlaskennassa Sambucan väkiluku oli vähentynyt yli 200 asukkaalla.

Tammikuussa 2019 Sambuca di Sicilia sai melkoista kansainvälistä mediahuomiota, kun siellä myytiin ihmisille koteja huutokaupassa yhden euron lähtöhinnalla. Näin Sambuca houkutteli paikkakunnalle ulkomaalaisia asukkaita alueen väestökadon pysäyttämiseksi. Tämän vuoksi Sambucassa kuvattiin HGTV:n dokumenttisarja My Big Italian Adventure. Dokumenttisarjan pääosassa toimi yhdysvaltalainen näyttelijä Lorraine Bracco (s. 2.10.1954 New York City, Yhdysvallat); Lorraine Bracco kertoi sarjassa kuukausia kestäneestä työstään noin 200 vuotta vanhan, yhden euron hintaisen rivitalon kunnostamiseksi Via Guglielmo Marconilla.

Lago Arancio.

Sambucan pinta-ala on 96 neliökilometriä. Sambucasta on matkaa hieman yli 67 kilometriä pääkaupunki Palermoon ja 34 kilometriä Selinunten arkeologisesta puistosta sekä noin 34 kilometrin päässä Lido Fiorin sinilippurannasta. Sambuca sijaitsee kukkulalla, joka on toisten kukkuloiden ja metsien ympäröimänä. Lago Arancio (ital. Appelsiinipuujärvi) on Agrigenton maakunnassa Sisiliassa sijaitseva tekojärvi, joka tehtiin vuonna 1951. Tekojärvi sijaitsee Sambica di Sicilian, Santa Margherita di Belicen ja Sciaccan kuntien alueella. Tekojärven pinta-ala on 3,7 km² ja sen keskisyvyys on 10,5 metriä. Arabien noin vuonna 830 rakentama Fortino di Mazzallakkarin linnoituksen rauniot sijaitsevat Lago Arancio -tekojärven lähellä.

Fortino di Mazzallakkarin linnoituksen rauniot.

Helsinki Garden monitoimiareena 

Helsingin Taka-Töölöön on suunniteltu Nordenskiöldinkadun varrelle vuonna 1966 valmistuneen Helsingin jäähallin ja vuosina 1915-1921 valmistuneen Töölön pallokentän pohjoispuolelle Garden Helsinki monitoimiareensaa. Keväällä 2008 HIFK käynnisti ensimmäiset puheet tästä uudesta monitoimiareenasta, kun HIFK:n puheenjohtajana toimi pankkiiri ja entinen jääkiekkoilija, Harri Tapio Tuohimaa (s. 21.11.1959 Turku). HIFK oli jäänyt pois Pasilan suurareenan – entisen Hartwall-areena – hankkeesta, joka valmistui keväällä 1997. HIFK:n tarve omasta areenasta alkoi silloin kasvaa. Harri Tuohimaan väistyttyä syrjään hankkeen vetovastuun otti kaudella 2008-2009 vastaan Timo Everi, joka toimikin pitkään hankkeen näkyvimpänä hahmona ja Projekti GH:n hallituksen puheenjohtajana. Varsinainen suunnittelu sai jatkoa vuonna 2010.

Harri Tuohimaa.

Alkujaan rakennukseen suunniteltiin maanpäälliseen osaan asuntoja, toimistotiloja sekä hotelli. Valmistuessaa Garden Helsingissä kyettäisiin järjestämään kaikkien sisäpalloilulajien EM- ja MM-tason kilpailuja. Tapahtuma-areena harjoitushalleineen ja pysäköintitiloineen sijoittuisi maan alle ja sen katsojakapasiteetti olisi noin 18 000-22 000 tilaisuudesta riippuen. Hanketta on suunniteltu vuodesta 2010 lähtien ja hanketta suunnitteli Timo Evertin johtama Projekti GH -hankeyhtiö, jonka omistajayhtiöitä ovat HIFK-Hockey, Fincap sekä Friends Of Garden; hankkeella on pitkään ollut rahoitusongelmia.

Timo Evert.

Vuonna 2015 Garden Helsinki sai suunnitteluvarauksen. Vuonna 1912 perustettu Rakennusyhtiö YIT valittiin marraskuussa 2018 hankkeen rakentajaksi. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi areenan mahdollistavan asemakaavan muutoksen (kaavanro 12572) 12.2.2020 äänin 70-12. Hanke oli tätä ennen hyväksytty kaupunkiympäristölautakunnassa äänin 11-2 ja kaupunginhallituksessa äänin 13-2. Museovirasto ja Suomen Arkkitehtiliitto (SAFA) vastustivat hanketta rakennuksen suuren koon ja miljööseen sopimattomuuden vuoksi.

Museovirasto valitti asemakaavasta Helsingin hallinto-oikeuteen. Tammikuussa 2021 hallinto-oikeus hylkäsi valituksen. Perusteluissaan hallinto-oikeus totesi, että kaava-alueella on kulttuurihistoriallista ja kaupunkikuvallista merkitystä ja että osa alueesta sisältyy vähäisiltä osin Museoviraston inventoinnin Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa (RKY 2009) kohteeseen Olympiarakennukset, mutta katsoi samalla, että alueen arvo oli turvattu riittävästi kaavamääräyksin eikä päätös siksi ollut maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:n sisältövaatimusten vastainen. Museovirasto ei hakenut asiassa valituslupaa korkeimmalta hallinto-oikeudelta, ja asemakaava sai lainvoiman vuonna 2021.

Monitoimiareenan rakentamisen toivottiin alkavan vuonna 2020, mutta rakennushanke kohtasikin useita vastoinkäymisiä. YIT vetäytyi elokuussa 2022 hankkeen sijoittaja- ja rakentajaroolista. Koronapandemia, Venäjän hyökkäys Ukrainaan, korkojen nousu, rakennuskustannusten nousu sekä kiinteistösijoittajien kohonneet tuottovaatimukset vaikeuttivat hankkeen rahoitusta. Monitoimiareenahankkeen kehittäminen oli toukokuuhun 2024 mennessä maksanut noin 22 miljoonaa euroa, josta rahoituskulujen osuus oli noin puolet. Rahoitus oli kerätty osakkailta sekä yksityisiltä suomalaisilta yrityksiltä lainana.

Helsingin kaupunki ja Projekti GH pääsivät keväällä 2024 neuvottelutulokseen kiinteistökaupasta. Esitys koski noin 2,5 hehtaarin suuruisen alueen myymistä Nordenskiöldinkadun varrelta vähintään 21 miljoonan euron kauppahinnalla. Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi tontin myynnin Projekti GH:lle 19.6.2024. Helsingin kaupunki ilmoitti, että nopeimmillaan areenan voisi ottaa käyttöön vuonna 2029. Koko hankkeen hinta-arvio oli 800 miljoonaa euroa, josta rakentamisen osuus ilman tonttikustannuksia oli 653 miljoonaa euroa. Marraskuussa 2024 osapuolet allekirjoittivat kiinteistökaupan esisopimuksen. Tämän sopimuksen mukaan ostaja saisi tontin lisäksi vanhan jäähallin sekä kaikkiaan 200 000 neliömetriä rakennusoikeutta, mutta varsinaiset maakaupat tehtäisiin vasta, kun hankkeen toteutuminen ja sen rahoitus olisivat varmistuneet. Tammikuussa 2025 hankkeen toteuttajaksi valittiin rakennusyhtiö SRV, joka oli aiemmin rakentanut Tampereen Nokia Arenan. Saman vuoden syksyllä Projekti GH:n hallituksen puheenjohtajaksi nousi Helsingin entinen pormestari ja kokoomuspoliitikko Jan Pellervo Vapaavuori (s. 3.4.1965 Helsinki).

Jan Vapaavuori.

Toukokuussa 2026 Projekti GH ilmoitti, että monitoimihallihanke etenisi alkuperäistä suppeampana. Uusimmassa suunnitelmassa asunnot, toimistot sekä hotelli ovat jääneet pois suunnitelmista ja hanke etenee vain areenan ja parkkihallin osalta. Areenan suunnitelmissa edelleen yleisökapasiteetti on 18 000-22 000 henkilöä tilaisuudesta riippuen. Rakennuksen kokonaisala laski noin 165 000 bruttoneliömetristä noin 100 000 bruttoneliömetriin ja sen kustannusarvio halpeni aikaisemmasta noin 400 miljoonaan euroon. Uudistetun projektin tavoiteaikataulu on rakentamisen aloittamisen suhteen vuoden 2027 lopussa, jolloin monitoimihalli olisi käytössä vuoden 2030 lopussa tai vuoden 2031 alussa.

Jan Vapaavuoren mukaan aiempi kokonaisuus ei ollut enää toteutuskelpoinen rakennuskustannusten ja korkoympäristön vuoksi ja supistettu hanke olisi rahoituskelpoisempi ja vähäriskisempi. Vielä vuonna 2019 Helsingin pormestarina toiminut Jan Vapaavuori oli pitänyt asuntorakentamista hankkeen elinehtona ja katsonut, että ilman sitä ”hankkeen talousyhtälö on mahdoton”.

Petteri Orpo.

Pääministeri Petteri Orpolta vaaditaan nyt selvitystä siitä, kuka junaili 35 miljoonan euron valtiontuen Helsinki Garden -areenahankkeelle. Petteri Orpon selvityksen vaatijoita ovat ainakin Liike Nytin Harry Harkimo, vihreiden Saara Hyrkkö, Keskustapuolueen varapuheenjohtaja Markku Siponen sekä SDP:n Johanna Ojala-Niemelä.

 

Areenasotkun jäljet näyttäisivät johtavan pääministeri Petteri Orpoon

Kukaan ei tunnu tietävän, miten Garden Helsinki -areenahanke sai 35 miljoonan euron valtiontuen pääministeri Petteri Orpon (Kokoomus) hallitukselta. Hanke vain ilmestyi jostakin hallituksen investointiohjelmaan viime vuoden kehysriihessä. Jäljet näyttävät kuitenkin siltä, että areenahanketta voimalla lobannut ex-kokoomusministeri ja Helsingin ex-pormestari Jan Vapaavuori lienee sopinut tuesta suoraan pääministeri Petteri Orpon kanssa.

Petteri Orpo.

Koetapas selvittää tätä Garden Helsinki -areenahankkeen valtiontukiasiaa, niin heti nousee eteen vaikenemisen muuri. Kokoomuslainen Garden Helsinki -hankkeen puheenjohtaja Jan Vapaavuori itse ei vastannut haastattelupyyntöön. Pääministeri Petteri Orpo kieltäytyi haastattelusta toistuvista yrityksistä huolimatta. Valtionvarainministeri Riikka Purran (ps.) suu menee suppuun heti, kun puheeksi ottaa kyseisen asian.

Silloinen vastuuministeri Sandra Bergqvist (r.) sanoo, ettei valtiontukipäätös kulkenut hänen kauttaan. Samoin liikuntapaikkarakentamisesta vastaavan opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiehille jättituki tuli todellisena yllätyksenä.

Mika Poutala.

Nykyinen vastuuministeri, liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri sekä Espoon kaupunginvaltuutttu Mika Poutala tarjoutui itse haastatteluun, mutta hän oli asiasta enemmän pihalla kuin omien havaintojeni mukaan kukaan vastuuministeri on koskaan ollut mistään vastuualueensa asiasta. Ministeri Mika Poutala ei haastattelussa tietänyt edes sitä, että tuki oli myönnetty Garden Helsingille ilman hakuprosessia. Siitäkin heräsi kysymys, miksi pihalla oleva Mika Poutala kiirehti tarjoamaan haastattelua heti, kun pääministeriä avustajineen oli patisteltu haastatteluun, mutta tämä oli kieltäytynyt... kokematon poliitikko saattoi vain tehdä työtä käskettyään.

Wille Rydman.

Periaatteessa tapahtuma-areenatuki voisi kulkea myös työ- ja elinkeinoministeriön kautta. Silloinen elinkeinoministeri Wille Rydman (ps.) on helsinkiläinen ja vieläpä HIFK-henkinen. Garden Helsinki tulisi olemaan IFK:n jääkiekkojoukkueen uusi uljas koti. Wille Rydman kuitenkin vakuuttaa, ettei ole osallistunut mihinkään Garden Helsinkiä koskeviin keskusteluihin hallituksessa eikä hän ollut mukana neuvottelemassa investointiohjelmasta.

Sari Multala.

Erityisen hankala Garden-tukipäätös on ympäristö- ja ilmastoministeri Sari Multalalle (kok.). Puolueensa uskollisena ratsuna Sari Multala vaikenee hankalasta aiheesta, vaikka räikeältä näyttävä helsinkiläishankkeen suosiminen varmasti sapettaakin vantaalaispoliitikkoa.

Pääministeri Petteri Orpon esikunnasta kehotettiin areenasotkua selvittänyttä toimittaja Lauri Jaakkolaa ottamaan yhteyttä aihealueesta vastaavaan opetus- ja kulttuuriministeriöön. Ei auttanut, vaikka hän vastasi tietävänsä jo, ettei päätös syntynyt OKM:ssä. Luulisi, että räikeän härski ja kilpailua vääristävä sekä avoimuudesta kaukana oleva valtiontukiveivaus kiinnostaisi vantaalaista oppositiojohtajaa juuri tässä hetkessä, jos haluja hallituksen kaatamiseen oikeasti on.

Tietopyyntö ministeriöihinkään ei tuota tulosta. Asiakirjoista ei paljastu, kuka tai ketkä päätöksen tekivät ja millä perustein. Garden Helsingin valtiontuen alla ei ole kenenkään jättämää puumerkkiä. Garden Helsingin saama valtiontuki nousi uudestaan keskusteluun, koska kesäkuussa kävi ilmi, että Vantaan Kivistöön valmisteilla oleva saman kokoluokan yksityisrahoitteinen tapahtuma-areena, Arena 3.3, on huomattavasti Gardenia pidemmällä. Silloin varsin perusteltu kysymys on, miksi Garden Helsinki saa valtiontukea, mutta Arena 3.3 ei. Yksinkertainen vastaus olisi, että Garden on hakenut valtiontukea, Arena 3.3 ei. Mutta Garden ei hakenut valtiontukea, se vain sai sen. Ei ole olemassa sellaista hakuprosessia, josta voisi saada 35 miljoonaa euroa yksityiselle hankkeelle.

Viime vuosikymmenellä oli aivan vastaavankaltainen tilanne. Tampereen silloinen Kansiareena, nykyinen Nokia Arena sai 18 miljoonan euron valtiontuen ilman mitään hakuprosesseja, puhtaasti kabinettipelillä. Miksi se oli mahdollista, mutta tämä ei olisi?

Ei Tampereen tukikaan ollut aivan taiteen sääntöjen mukaista, mutta nyt asiat ovat myös muuttuneet ratkaisevasti. Ensinnäkin Nokia Arenan tukisumma oli puolet Gardenin tukea pienempi. Toiseksi nykyään rahat pitää löytää aidosti valtion budjetista, eli veronmaksajien selkänahasta. Viime vuosikymmenellä oli käytettävissä vielä ylijäämiä veikkausvoittovaroista. Ja kolmanneksi: Garden Helsinki ei ole ainoa ison kokoluokan sisäareenahanke, toisin kuin Nokia Arena Tampereella oli omana valmistumisaikanaan. Nokia Arena ei toisin sanoen vääristänyt kilpailua. Tähän päätyi myös Euroopan komissio, jolla areenan valtiontuki täytyi hyväksyttää aikanaan.

Petteri Orpon hallituksen hallitusohjelmasta löytyy korulauseita hyvästä hallinnosta ja päätöksenteon läpinäkyvyydestä. Todellisuus on, että yksi yksityinen hallihanke voi saada 35 miljoonan euron tukipotin ilman perusteluita ja käsittelyprosessia, mutta toinen tai kolmas ei. Vaikuttaako tämä tasapuoliselta? Vääristääkö valtiontuki mahdollisesti pääkaupunkiseudulla markkinoiden kilpailua?

Jan Vapaavuori.

Helsingin Uutiset sekä Vantaan Sanomat on käynyt asiasta taustakeskusteluja useiden vuoden 2025 kehysriihessä mukana olleiden erityisavustajien ja valtiosihteereiden kanssa. Heistäkään osa ei joko tiedä tai halua kertoa asiasta mitään. Osa heistä kuitenkin suoraan vahvistaa tai antaa vahvasti ymmärtää, että Jan Vapaavuori on sopinut asian suoraan pääministeri Petteri Orpon ja kokoomuksen kanssa. Siitä ovat Petteri Orpon ja hänen lähimpien avustajiensa lisäksi tietoisia korkeintaan muut hallituspuolueiden puheenjohtajat ja heidän valtiosihteerinsä.

Pekka Timonen.

Vantaan kaupunginjohtaja Pekka Timosen ja kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Sakari Rokkasen (kok.) mukaan Gardenin saama valtiontuki on todella epäreilua ja mahdollisesti laitontakin. Helsingin Uutisten tietojen mukaan Helsingin kaupungin ylin luottamus- ja virkamiesjohto ei virallisesti ole edistänyt Gardenin valtiontukea, mutta on toki "esittänyt toiveita" sen suuntaan.

Sakari Rokkanen.

Tuen suuruus oli kuitenkin ylimmälle virkamiesjohdolle todellinen yllätys. Helsingin Uutisten tietojen mukaan Helsinki käytti kokoomuslaisia suhteitaan, jotta tuskaisen hitaasti edennyt Garden-hanke saisi kirivaihteen päälle ja kiilaisi todennäköisessä valmistumisaikataulussaan Vantaan Arena 3.3.:n edelle. Tämä nähtiin Helsingissä hyvin tärkeänä, jotta pääkaupunkiseudun jättiareena ja sen generoima elin- ja vetovoima ei lipsahtaisi pääkaupungin ulkopuolelle ja heikentäisi näin Helsingin asemaa. Vantaan Kivistöön rakennettava Arena 3.3 olisi Pohjoismaiden kolmanneksi suurin ympärivuotisten tapahtumien tapahtumapaikka ja Suomen suurin sisätapahtuma-areena. Arena 3.3 toisi Vantaalle kansainvälisiä konsertteja, urheilutapahtumia ja muita tilaisuuksia huippuolosuhteissa läpi vuoden. Arena 3.3 vetää parhaimmillaan yli 21 000 katsojaa konsertteihin tai 17 000 katsijaa urheilutapahtumiin.

Vantaan Kivistön Arena 3.3

Nyt, korruptionkatkuisesta valtiontuesta huolimatta, näin näyttää käyvän. Lienee nimittäin selvää, että kun Kivistön areena nyt näyttää toteutuvan, niin viimeinenkin pohja Gardenilta putoaa pois.

Korruptionkatkun on pakko leijailla myös oppositiojohtaja Antti Lindtmanin ja SDP:n nenään. Taannoin pääministeri Antti Rinne (sd.) kaatui, kun meni puuttumaan Posti-sotkuun. Nyt pääministeri Petteri Orpolla on päällä hallituskriisi sotejärjestöavustusten ja sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydmanin kanssa. Luulisi, että räikeän härski kilpailua vääristävä ja avoimuudesta kaukana oleva valtiontukiveivaus kiinnostaisi vantaalaista oppositiojohtajaa juuri tässä hetkessä, jos haluja hallituksen kaatamiseen oikeasti on.

Amy Winehouse (6. osa) 

Amy Winehousen hautajaiset järjestettiin 26.7.2011 Pohjois-Lontoossa Edgwarebury Lanen hautausmaalla. Hautajaiset olivat täysin yksityinen seremonia, johan osallistuivat ainoastaan perhe ja ystävät. Rabbi Frank Hellnerin johtamaan yksityiseen hautajaistilaisuuteen osallistuivat muun muassa Janis ja Mitchell Winehouse, läheisistä ystävistä Nicholas Peter Andrew Grimshaw (s. 14.8.1984 Manchester, Englanti) ja Kelly Michelle Lee Osbourne (s. 27.10.1984 Westminster, Lontoo, Englanti), tuottaja Mark Ronson, kummitytär Dionne Bromfield sekä Amy Winehousen poikaystävä Reg Traviss. Isä Mitchell Winehouse lausui muistopuheessaan seuraavasti: "Hyvää yötä, enkelini, nuku sikeästi! Äiti ja isä rakastavat sinua niin paljon.” Carole Kingin kappale So Far Away soi tilaisuuden päätteeksi, koska laulu oli yksi Amy Winehousen lempikappaleita. Amy Winehouse tuhkattiin myöhemmin Golders Green krematoriossa. Perhe suunnitteli kaksipäiväisen shivan eli juutalaisen suruajan viettoa. Amy Winehousen tuhka haudattiin hänen isoäitinsä Cynthia Levyn tuhkan viereen Edgwarebury Lanen hautausmaalla 16.9.2012.

Janis Winehouse, Amy Winehousen äiti.

Yleisesti oli vallalla uskomus, että Amy Winehouse olisi jättänyt miljoonaomaisuudestaan testamentin, jota olisi muutettu hänen otettua avioeron Blake Fielder-Civilistä. Lopulta kuitenkin selvisi, ettei Amy Winehousella ollut testamenttia ja siksi hänen omaisuutensa meni perintönä hänen omille vanhemmilleen. Amy Winehousen ennenaikainen kuolema vain 27-vuotiaana herätti nopeasti mediassa vertailuja muihin samassa iässä kuolleisiin muusikoihin, joita yleisesti nimitettiin 27 Clubiksi. Amy Winehousen veli, Alex Winehouse antoi kesäkuussa 2013 haastattelun, jossa hän kertoi uskovansa, että hänen sisarensa syömishäiriö ja siitä johtuva fyysinen heikkous olivat hänen kuolemansa ensisijainen syy. Näin Alex Winehouse lausui asiasta: ”Hän kärsi pahasta bukimiasta. Se ei ole mikään ihmetys – sen tiesi jo häntä katsomalla… Hän olisi lopulta kuollut, sillä tavalla kuin hän oli menossa, mutta se, mikä hänet oikeasti tappoi, oli bulimia… Mielestäni se teki hänestä heikomman ja alttiimman. Jos hänellä ei olisi ollut syömishäiriötä, hän olisi ollut fyysisesti vahvempi.”

Mitchell Winehouse, Amy Winehousen isä.

Hyvin pian Amy Winehousen kuoleman jälkeen monet tunnetut musiikkikriitikot alkoivat arvioida laulajattaren perintöä. Kirjailija, musiikkitoimittaja ja musiikkikriitikko Maura K. Johnston (s. 28.5.1975 Syosset, New York, Yhdysvallat) kirjoitti uutis- ja kulttuurijulkaisu The Village Voicessa: ”Kun hän oli keikalla, Winehousella oli vähän vertaisiaan – hän ei ollut oktaavin hyppääjä kuten muut aikansa suuret diivat, mutta hänen alttonsa oli nappi, joka rikastutti jopa yksikertaisimman tavun täydellä tunnekirjolla”. Muusikko, kirjailija ja musiikkikriitikko Alexander Roger Wallace ”Sasha” Frere-Jones (o.s. Jones, s. 1967) kirjasi The New Yorkeriin: ”Ketään ei voi verrata Winehousen ainutlaatuisiin siirtymiin tai täysin outoihin fraseerauksiin. Hän kuulosti alkuperäiseltä 60-luvun soul-tähdeltä, joka kehittyi aikana, jolloin maisemalla ei ollut sääntöjä. Mutta nyt esteetön traditionalismi on johdossa ja hänen kaunis alaviitteensä on katkennut. Amerikkalainen soul – visinäärien, kuten Erykah Badun, Janelle Monáen ja Jill Scottin, kautta – oli siirtynyt eteenpäin. Mutta Winehouse oli menneisyyden taitava paimen.”

Musiikkituottaja Mark Ronson Amy Winehousen hautajaisissa.

Amy Winehousen molemmat vanhemmat ovat kirjoittaneet tyttärestään omat muistelmansa ja he ovat lahjoittaneet molempien kirjojen tuotot Amy Winehouse -säätiölle. Mitchell Winehousen kirjoittama elämäkerta oli nimeltään, Amy: My Daughter, julkaistiin vuonna 2012. Amy Winehousen äiti, Janis Winehouse, julkaisi vuonna 2014 kirjan, Amy: A Mother’s Story. Englantilainen elokuvantekijä Asif Kapadian (s. 1972 London Borough of Hackney, Englanti) ohjaama ja James Gay-Reesin tuottama dokumenttielokuva Amy (2005) julkaistiin 3.7.2015. Dokumenttielokuva käsittelee Amy Winehousen elämää, hänen ihmissuhteitaan, päihdeongelmiaan ennen uran kukoistusta ja kukoistuksen jälkeen sekä hänen kuolemaa. Vuonna 2018 näki päivänvalon Amy Winehousen albumiin Back to Black pohjautuva dokumenttielokuva Amy Winehouse – Back to Black. Heinäkuussa 2021 BBC Two esitti uuden dokumentin nimeltään, Reclaiming Amy, Winehousen kuoleman 10-vuotispäivän kunniaksi. Dokumenttielokuva perustui valtaosin Amy Winehousen äidin, Janis Winehouse-Collinsin näkemykseen, joka elokuvassa kerrottiin. Dokumentti sisälsi intiimejä tarinoita Amy Winehousen läheisistä ihmisistä Amy Winehousen elämän loppuun saakka, mukaan lukien läheiset ystävät, kuten Naomi Parry – Winehousen stylisti – ja Catriona Gourlay sekä Bruised Sky -teatteriryhmän taiteellinen johtaja, Chantelle Dusette.

Juontaja Nick Grimshaw oli yksi hautajaisvieraista.

Lähes viisitoistavuotta Amy Winehousen kuoleman jälkeen saatii päätökseen oikeustapaus Mitchell Winehousen nostettua kanteen korkeimmassa oikeudessa Naomi Parrya ja PeaceNexus -säätiön toimitusjohtaja Catriona Gourlayta vastaan meidän myytyä huutokaupassa Amy Winehousen heille lahjoittamia kymmeniä tavaroita. Korkeimman oikeuden tuomion mukaan syytetyillä oli kuitenkin oikeus myydä huutokaupassa Amy Winehousen heille lahjoittamia tavaroita. Oikeudessa saatiin näyttöä Amy Winehousen voimakkaasta halusta lahjoittaa tavaroitaan ja vaatteitaan ystävilleen. Hän ei esimerkiksi halunnut esiintyä kahta kertaa julkisesti samassa puvussa, joten hänellä oli itsellään suuria säilytysongelmia vaatteidensa ja tavaroidensa kanssa.

Samatha Louise Taylor-Johnson.

Winehousen isä, Mitchell Winehouse julkisti 9.10.2017, että Amy Winehousesta on tekeillä West End/Broadway -musikaali. Tämän uutisen Mitchell Winehouse paljasti Amy Winehouse -säätiön gaalassa Lontoossa. Heinäkuussa 2022 uutisoitiin, että StudioCanal UK tuottaisi elämäkertaelokuvan nimeltä Back to Black (2024), elokuvan levittäjänä toimisi Focus Features ja sen ohjaisi englantilainen elokuvantekijä Samantha Louise Taylor-Johnson (o.s. Taylor-Wood, s. 4.3.1967 Lontoo, Englanti). Elokuvan käsikirjoituksen kirjoitti Matthew Greenhalgh Manchesterista, ja elokuva tehtiin täydessä yhteistyössä Amy Winehousen isän Mitchell Winehousen ja Winehousen kuolinpesän kanssa.

Marisa Gabrielle Abela.

Amy Winehousea elokuvassa näytteli Marisa Gabrielle Abela (s. 7.12.1996 Brighton, East Sussex, Englanti). Muissa elokuvan pääosissa näyttelivät Jack O’Connell (s. 1.8.1990 Alvaston, Derbyshire, Englanti), Edward Maurice Charles Marsan (s. 9.6.1968 Stepney, Lontoo, Englanti) ja Lesley Ann Manville (s. 12.3.1956 Brighton, East Sussex, Englanti). Elokuvan kuvaukset tapahtuivat tammikuusta huhtikuuhun 2023 Lontoossa. StudioCanal julkaisi elokuvan ensin Australiassa 11.4.2024 ja Englannissa 12.4.2024. Focus Features julkaisi elokuvan 17.5.2024 Yhdysvalloissa. Elokuva sai kriitikoilta melko ristiriitaista arvostelua ja elokuva tuotti tekijöilleen maailmanlaajuisesti 51 miljoonaa dollaria.

Alex & Amy Winehouse.

Laulaja Amy Winehousen kuoltua alkoholimyrkytykseen heinäkuussa 2011 Winehousen perhe perusti heti Amy Winehouse -säätiön, jonka toiminta alkoi 14.9.2011 – joka olisi ollut Amy Winehousen 28. syntymäpäivä. Amy Winehousen veli Alex Winehouse toimii säätiön asiamiehenä. Amy Winehouse -säätiön tavoitteena on auttaa haavoittuvassa asemassa olevia tai heikommassa asemassa olevia nuoria ja säätiö tekee yhteistyötä muiden hyväntekeväisyysjärjestöjen kanssa tarjotakseen etulinjan tukea. Säätiön päätoimisto sijaitsee Pohjois-Lontoossa, mutta sillä on toimisto myös New Yorkissa, jossa säätiö toimii nimellä The Amy Winehouse Foundation US. Englantilainen toimittaja ja Channel 4 Newsin pitkäaikainen (vuosina 1989-2021) televisiojuontaja Jonathan George Snow (s. 28.9.1947 Ardingly, Sussex, Englanti) toimii säätiön suojelijana, kuten myös näyttelijätär Barbara Windsor (oik. Barbara Ann Deeks, s. 6.8.1937 Shoreditch, Lontoo ja k. 10.12.2020 Stanmore, Lontoo) ennen kuolemaansa. Säätiön lähettiläitä ovat laulaja ja lauluntekijä Jessica Hannah Glynne (s. 20.10.1989 Hampstead, Lontoo, Englanti), näyttelijä Patsy Palmer (oik. Julie Anne Harris, s. 26.5.1972 Bethnal Green, Lontoo, Englanti), näyttelijä Jessie Jane Wallace (s. 25.9.1971 Enfield, Pohjois-Lontoo, Englanti), malli, liikenainen ja näyttelijä Keira Chaplin (s. 1.7.1982 Belfast, Pohjois-Irlanti) ja laulaja sekä näyttelijä Mica Paris (Michelle Antoinette Wallen, s. 27.4.1969 Islington, Lontoo, Englanti). Lopetettuaan uransa verkkomusiikkitoimittajana Alex Winehouse on toiminut kokopäivätoimisesti säätiössä töissä.

Russell Edward Brand.

Amy Winehouse -säätiö itse pyrkii ehkäisemään huumeiden sekä alkoholin väärinkäytön vaikutuksia nuoriin ja säätiön tavoitteena on samoin tukea ja inspiroida haavoittuvia ja heikommassa asemassa olevia nuoria auttaakseen heitä saavuttamaan täyden potentiaalinsa. Säätiö käynnisti 12.3.2013 entisen huumeriippuvaisen koomikki-näyttelijä Russell Edward Brandin (s. 4.6.1975 Grays, Essex, Englanti) avulla Amy Winehouse -säätiön Resilience -ohjelman kouluille kaikkialla Englannissa. Resilience -ohjelman tavoitteena on tarjota tehokasta koulutusta huumeiden ja alkoholin vaaroista sekä emotionaalisten ongelmien käsittelystä.

 Tampere-talossa 12.6.2026 Tower of Power

Tiukkoja muusikoita oli nipullinen koolla Tampere-talon suuren salin lavalla perjantaina 12.6.2026 kello 20 alkaneessa konsertissa. Vieraaksi oli saapunut kymmenen huimaa soittajaa Yhdysvaltojen Kaliforniasta. Tower of Power on tämän hämmästyttävän soittajaryhmän nimi, ja orkesteri on perustettu jo vuonna 1968 Oaklandissa, Kaliforniassa. Tower of Power on tarjonnut parasta funk- ja soulmusiikkia 58 vuoden ajan. Yhtye on jo kauan sitten ylittänyt Emilio Castillon alun pyrkimykset matkustaa ympäri maailmaa, nautiskella hittisingleistä yksin ja soittamalla legendaaristen artistien säestäjänä, kuten esimerkiksi Otis Redding, Elton John, Santana, Grateful Dead, John Lee Hook, Aerosmith, Bonnie Raitt. Tampere-talon saliin oli kerääntynyt noin yhdeksänsataa konsertin seuraajaa kokemaan voimakkaalla volumilla soitettua konserttia. Orkesterin mukana keikoilla kiertää vielä kaksi alkuperäistä perustajajäsentä soittamassa saksofoneja. Tower of Power majoittui Tampereen konsertin jälkeen Marriott -hotellissa ja jatkoi seuraavana päivänä matkaansa konsertoimaan Helsingin Kulttuuritalolle.

Tower of Power.

Tenorisaksofonisti ja säveltäjä Emilio Castillo (s. 24.9.1950 Detroit, Michigan, Yhdysvallat) tunnetaan Tower of Power -yhtyeen perustajana. Emilio Castillon kiinnostus heräsi musiikkiin vuonna 1965. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun hänen isänsä jäi Jack-veljen kanssa kiinni varkaudesta. Isä käski Emilio Castillon pysytellä huoneessaan kunnes tämä keksisi jotakin, joka pitäisi hänet poissa kaduilta. Veljensä kanssa Emilio Castillo silloin päätyivät musiikkiin; Emilio Castillo valitsi saksofonin ja Jack Castillo rummut.

Emilio Castillo.

Emilio Castillo otti soittotunteja saksofonin-, pianon- ja kitaransoitossa ja musiikinteoriaa hän opiskeli jazzpianisti Dave Warren Brubeckin (s. 6.12.1920 ja k. 5.12.2012) kvartetin basistin, Norman Louis Batesin (s. 26.8.1927 Boise, Idaho, Yhdysvallat ja k. 29.1.2004) kanssa. Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli Extension Five, josta myöhemmin tuli The Gotham City Crime Fighters aikakauden Batman -villityksen vuoksi. Yhtyeessä Emilio Castillo soitti sekä urkuja että saksofonia. Samassa yhtyeessä soittivat Jack-veli rumpuja, Jody Lopez kitaraa, Frank ”Rocco” Houghton bassoa – myöhemmin hänet tunnettiin nimellä Francis Rocco Prestia – ja Dave Genthner laulusolistina. Maaliskuussa 1966 yhtye julkaisi kappaleen Who Stole The Batmobile?.

Stephen "Doc" Kupka.

Nähtyään San Franciscon Bay Arean soul-yhtye The Spydersin, Emilio Castillo vaihtoi soittimensa saksofoniin ja perusti The Motowns’in soittamaan soul- cover-versioita. Tavattuaan baritonisaksofonisti Stephen ”Doc” Kupkan, Emilio Castillo siirtyi Kupkan ehdotuksesta esittämään omia sävellyksiä ja yhtye alkoi soittaa monia keikkoja Oaklandissa ja Berlkeleyssä houkutellen yleisökseen vähemmistö- ja vastakulttuuriyhteisöstä. Samalla yhtye vaihtoi nimensä muotoon Tower of Power, voidakseen soittaa Bill Grahamin Filmore Auditoriumissa San Franciscossa. Yhtyeessä soittivat trumpetisti ja sovittaja Greg Adams, trumpetisti Mic Gilette, saksofonisti Skip Mesquite, bassoa Francis ”Rocco” Prestia, kitaraa Willie Fulton ja rumpuja David Garibaldi.

Vuonna 1970 yhtye allekirjoitti levytyssopimuksen Bill Grahamin San Francisco Recordsin kanssa ja äänitti ensimmäisen albuminsa, East Bay Grease. Emilio Castillo on ollut yhtyeen mukana siitä lähtien johtajana ja toisena tenorisaksofonistina. Castillo ja Kupka ovat samoin vastuussa yhtyeen useiden tunnetuimpien kappaleiden säveltänisestä. Rufus Miller lauloi suurimman osan tämän debyyttialbumin lauluosuuksista. Yhtye esiteltiin isommin San Franciscon lahden alueelle ensimmäisen kerran KSAN -radioaseman kautta. Radioasema soitti paljon muun muassa R&B -torvifunckyhtye Cold Bloodin, kanadalaisen Eric Alexander Mercuryn (s. 28.6.1944 Toronto, Ontario, Kanada ja k. 14.3.2022 Toronto, Ontario, Kanada) ja R&B- ja soullaulaja, lauluntekijä, muusikko ja levytuottaja Marvin Gayen (s. 2.4.1939 Washington DC, Yhdysvallat ja k. 1.4.1984 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) esittämää musiikkia.

Lyömäsoittaja/perkussionisti Brent Byars liittyi Tower of Poweriin ja yhtye vaihtoi levy-yhtiötä Warner Bros. Recordsille. Rick Stevens korvasi Rufus Millerin laulajana vuonna 1972 ilmestyneellä albumilla Bump City, joka levy sai jo kansallistakin näkyvyyttä. Tällä albumilla oli hittisingle You’re Still a Young Man, joka nousi Billboard Hot 100 -listan sijalle 29 ja kappaleessa oli samalla Stevensin paras laulusuoritus ennen yhtyeestä lähtöä. Emilio Castillo kirjoitti kappaleen yhdessä Stephen Kupkan kanssa; Castillo paljasti Songfactsille, että kappale perustui tositarinaan hänestä ja hänen kuusi vuotta vanhemmasta entisestä tyttöystävästä.

Tower of Powerilta julkaistiin keväällä 1973 yhtyeen kolmas albumi. Albumilla lauloi soullaulaja Leonard ”Lenny” Charles Williams (s. 16.2.1945 Little Rock, Arkansas, Yhdysvallat) ja Lenny Pickett (s. 10.4.1954 Las Cruces, New Mexico, Yhdysvallat) soitti tenorisaksofonia. Bruce Anthony Conte (s. 3.3.1950 Sanger, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 8.8.2021 Cebu, Filippiinit) korvasi kitaristi Willie Fultonin ja kosketinsoittaja Chester D. Thompson liittyi samoin yhtyeeseen uuden albumin äänitysten aikana. Seuraavan kymmenen vuoden aikana Thompson ei ainoastaan täyttänyt yhtyeen omaleimaista R&B/fuck-soundia dynaamisella kosketinsoittotyylillään, vaan hän kirjoitti myös useita yhtyeen kappaleista. Albumilta julkaistiin Tower of Powerin menestynein single So Very Hard to Go. Vaikka single nousi Billboard Hot 100 -listan sijalle 17, se pääsi monien West Coast Top 40 -radioasemien kyselyissä kymmenen parhaan joukkoon ja sijoittui useilla niistä listaykköseksi. Albumilta nousi myös kaksi muuta singleä Billboard Hot 100 -listalle, This Time It’s Real ja What Is Hip?.

Jordan John.

Tower of Power -yhtyeen puhaltajat ovat vuosien saatossa vieraillut useiden artistien levytyksillä, kuten muun muassa Otis Ray Redding (s. 9.9.1941 Dawson, Georgia, Yhdysvallat ja k. 10.12.1967 Madison, Wisconsin, Yhdysvallat), Aaron Joseph Neville (s. 24.1.1941 New Orleans, Lousiana, Yhdysvallat), Aerosmith, Bonnie Raitt (s. 8.11.1949 Burbank, Kalifornia, Yhdysvallat), David Sandborn (s. 30.7.1945 Tampa, Florida, Yhdysvallat ja k. 12.5.2024 Tarrytown, New York, Yhdysvallat), Eric Patrick Clapton (s. 30.3.1945 Ripley, Surrey, Englanti), Elton John (Reginald Kenneth Dwight, s. 25.3.1947 Pinner, Middlesex, Englanti), Labelle, Huey Lewis (Hugh Anthony Cregg III, s. 5.7.1950 New York City, Yhdysvallat), Little Feat, Heart, Michelle Shocked (Karen Michelle Johnson, s. 24.2.1962 Dallas, Texas, Yhdysvallat), Paula Julie Abdul (s. 19.6.1962 San Fernando, Kalifornia, Yhdysvallat), Carlos Santana (Carlos Humberto Santana Barragán, s. 20.7.1947 Autlán de Navarro, Jalisco, Mexico) ja Stephanie Lynn Nicks (s. 26.5.1948 Phoenix, Arizona, Yhdysvallat).

Jerry Cortez.

Samoin mainio Tower of Powerin torvisektio on ollut mukana soittamassa seuraavien muusikoiden levyillä, kuten esimerkiksi Graham Central Station, Grateful Dead, Journey, Elkie Brooks (Elaine Bookbinder, s. 25.2.1945 Salford, Lancashire, Englanti), Cat Stevens (Steven Demetre Georgiou, s. 21.7.1948 Lontoo, Englanti), Luis Miguel Gallego Basteri (s. 19.4.1970 San Juan, Puerto Rico), Linda Lewis (Linda Ann Fredericks, s. 27.9.1950 Custom House, Lontoo), Rose Ann Dimalanta, Jermaine Jackson (Jermaine LaJuane Jackson, s. 11.12.1954 Gary, Indiana, Yhdysvallat), John Lee Hooker, s. 22.8.1912 Tutwiler, Mississippi, Yhdysvallat ja k. 21.6.2001 Los Altos, Kalifornia, Yhdysvallat), Helen Maxine Reddy (s. 25.10.1941 Melbourne, Victoria, Australia ja k. 29.9.2020 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat), Refus, Rod Stewart (Roderick David Stewart, s. 10.1.1945 Highgate, Lontoo, Englanti), Jefferson Starship, Mickey Hart (Michael Steven Hartman, s. 11.9.1943 Brooklyn, New York, Yhdysvallat), Damn Yenkees, Frankie Valli (Francesco Stephen Castelluccio, s. 3.5.1934 Newark, New Jersey, Yhdysvallat), Spyro Gyra, KMFDM, Lyle Pearce Lovett (s. 1.11.1957 Houston, Texas, Yhdysvallat), Poison, Phish, Toto, Pharoahe Monch (Troy Donald Jamerson, s. 31.10.1968 Queens, New York City, Yhdysvallat), Ned Anson Doheny (s. 26.3.1948 Malibu, Kalifornia, Yhdysvallat) ja Brothers Johnson.

Tower of Powerin nykyisessä kokoonpanossa soittavat seuraavat muusikot: Jordan John (soololaulu, multi-instrumentalisti), Emilio ”Mimi” Castillo (laulu, tenorisaksofoni), Tom E. Politzer (tenori-, altto- ja baritonisaksofoni, klarinetti, huilu ja laulu), Stephen ”Doc” Kupka (baritonisaksofoni), Adolfo Acosta (trumpetti, flyygelitorvi ja laulu), Dave Richards (trumpetti, flyygelitorvi, pasuuna ja laulu), Pete Antunes (s. 7.7.1981 Providence, Rhode Island, rummut ja perkussiot), Mike Jerel (koskettimet ja laulu), Jerry Cortez (kitara, sitar ja laulu) ja Marc van Wageningen (basso). Heinäkuun 2026 aikana Tower of Powerin kiertua konsertoi seuraavissa paikoissa: 2.7. Alameda County Fair (Pleasanton, CA), 8.7. Halifax Jazz Festival (Halifax, Canada), 10.7. Syracuse Jazz Festival (Syracuse, NY), 18.7. Humphreys Concerts By the Bay (San Diago, CA), 19.7. California State Fair (Sacramento, CA), 29.7. Hollywood Bowl (Los Angeles, CA).