Tohtori Josef Mengele.
Josef Mengele oli pienikokoinen,
mustatukkainen ja tummapintainen mies, jonka vasen silmä karsasti
lievästi ja jolla oli kolmikulmainen rako ylhäällä etuhampaiden
välissä. Mengele oli 168 cm pitkä ja 53-vuotiaana hän alkoi
kaljuuntua. Joseg Mengelellä oli tapana hienostella koreilla
vaatteilla; hän käytti Auschwitzin keskitysleirillä aina hyvin
silitettyjä univormuja, kiiltäviä saappaita ja valkeita
hansikkaita.
Josef
Mengele saapui kerran Auschwitzin lastenosastoon tarkoituksenaan
mitata poikien pituuksia. Mengele raivostui huomatessaan, että monet
pojat olivat liian lyhyitä varreltaan ikäisikseen. Josef Mengele
mittasi poikia ovenpieltä vasten; ovenpieleen oli merkitty nauloilla
merkit, jotka vastasivat eri ikäryhmien mittoja. Jos mitattavan
pojan pää ei ulottunut määrättyyn naulaan, viittasi Mengele
ratsupiiskallaan hänet sivuun. Nämä ”alamittaise” pojat
vietiin välittömästi kaasukammioon. Tällä yhdellä kerralla
vietiin kaasukammioon kaasutettavaksi yli tuhat poikaa.
Josef
Mengele opiskeli Münchenin yliopistossa filosofian tohtoriksi. Hän
luki Kantin ”Puhtaan järjen kritiikkiä” ja omaksui samalla
hitleriläisen filosofin Alfred Rosenbergin roskapuheita
ihmisroduista. Josef Mengele, joka oli opiskellut Frankfurtin
yliopistossa lääketiedettä ja kirurgian tohtorin tutkinnon, uhrasi
urallaan tuhansittain eri puolilta Eurooppaa keskitysleirille tuotuja
kaksosia tutkimuksiinsa. Hän käytti mm. paljon tuskaa tuottavia
ruiskeita koettaessaan muuttaa lasten ruskeat silmät sinisiksi.
Myöhemmin molemmat yliopistot ovat riistäneet Josef Mengeleltä
tälle antamansa akateemiset arvonimet.
SS-mies ja Auschwitzin keskitysleirin Kuoleman enkeli, Josef Mengele.
Josef
Mengelellä oli teoria, että ihmisillä on sukupuu kuten koirilla.
Mengele oli tyystin vakuuttunut tehtävästään; hänen tuli
synnyttää täysin ylivoimainen sinisilmäisten, vaaleiden
pohjoisten ihmisten rotu. Täysin varma hän oli myös
velvollisuudestaan tappaa biologisesti ala-arvoiset yksilöt.
Mengelen kirurginen osasto Auschwitzin keskitysleirillä oli
moitteettoman puhdas; hänen käyttämänsä ruiskut olivat aina
puhtaat. Mengele antoi ruiskuillaan usein uhreilleen fenolia,
bensiiniä tai ilmaa ja uhri kuoli muutamassa sekunnissa. Josef
Mengele oli täydellinen SS-mies. Hän saattoi hymyillä sieville
tytöille lähettäessään heidät kuolemaan. Hänen on kuultu
sanovan Auschwitzin krematorion edessä: ”Juutalaiset tulevat tänne
portista ja lähtevät savupiipun kautta”.
Auschwitzin
keskitysleirin varuskunnan päällikkö teki Josef Mengelestä ja
tämän toiminnasta arvion 19.8.1944. Tämän raportin mukaan Josef
Mengelen henkinen tila oli suorastaan erinomainen. Arviossa
ylistettiin Mengelen ratkaisuja vankien lähettämisessä
kaasukammioon ja kaksosilla suorittamia kokeita. Arviossa edelleen
kiitettiin Mengelen päätöstä tuhota romaneja ja lavantautisia
naisia. Raportissa Josef Mengelelle annettiin runsaasti tunnustusta
hänen isänmaan eteen tekemästään tieteellisestä työstä. Josef
Mengelen johtajaominaisuudet olivat raportin mukaan SS-upseerille
kaiken tavoin sopivat.
Toisen
maailmansodan päätyttyä Josef Mengele palasi kotiinsa Günzburgiin,
jossa hänen ystävänsä ja sukulaisensa eivät tienneet Mengelen
urasta Auschwitzin keskitysleirissä. Suku ja tuttavat ottivat Josef
Mengelen vastaan hyvänä sotilaana, joka oli tehnyt oman
velvollisuutensa sodassa. Ne, jotka tiesivät Josef Mengelen
toimineen ”niillä leireillä”, eivät kuitenkaan kyselleet
häneltä asiasta mitään. Vielä silloinkin, kun huhut Mengelen
todellisista toimista olivat alkaneet levitä, kylän ihmiset
pysyttelivät tiukasti vaitonaisina asiasta. Günzburg kuului sodan
jälkeen Yhdysvaltojen valvomaan vyöhykkeeseen, mutta
amerikkalaisilla ei ollut tietoa Josef Mengelen tekemisistä ja näin
ollen häntä ei myöskään asetettu heti syytteeseen. Tämä
tilanne kuvaa hyvin sodan jälkeistä sekasorron tilannetta Saksassa.
Josef
Mengele pystyi rauhaisaan elämään noin viiden vuoden ajan
hiljaisessa Günzburgissa; hän matkusti usein Müncheniin ja
muullekin lähiympäristössä. Kukaan ei tullut häirinneeksi hänen
seesteistä eloansa paikkakunnalla. Mutta vuonna 1950 Josef Mengelen
nimi tuli esille natsioikeudenkäynneissä. Jotkut hänen entisistä
virkatovereistaan ja alaisistaan, kuten hänen entinen
SS-autonkuljettajansa, kertoivat Josef Mengelen tekemisistä
Auschwitzin keskitysleirissä.
Viitisen vuotta sodan jälkeen Mengele vietti kotiseudullaan seesteistä elämää täysin rauhassa.
Tässä
vaiheessa Josef Mengele tajusi, että hänen täytyy poistua ja
kadota paikkakunnalta pian. Josef Mengelellä oli apunaan hyvin
vaikutusvaltaisia SS-miehiä ja ystäviä ODESSAssa. Mengele pakeni
Reschen-solan ja Meranon kautta Italiaan vuonna 1951 ja jatkoi sieltä
matkaansa Espanjaan sekä myöhemmin vielä latinalaiseen Amerikkaan.
Buenos Airesiin Josef Mengele saapui vuonna 1952 monien väärien
henkilöpapereiden kanssa. Täällä hän alkoi harjoittaa lääkärin
ammattia ilman virallista lupaa. Tuohon aikaan hän käytti nimenään
Friedrich Edler von Breitenbachia ja asuinseudullaan hänellä oli
paljon paikallisina ystävinään natseja. Diktaattori Juan Perónin
poliisivoimien kanssa Mengelellä oli hyvät välit.
Juan
Perónin valtakausi päättyi kuitenkin 16.9.1955 ja diktaattorin oli
lähdettävä maanpakoon. Nyt myös natsiyhdyskunnan keskuudessa
levisi levottomuus siitä, että he eivät saisikaan enää suojelua
viranomaisilta. Natseja alkoi siirtyä pian joukoittain Paraguayhin
ja Josef Mengelekin muutti näin maan pääkaupunkiin, Asuncioniin.
Myöhemmin Josef Mengele muutti takaisin taas Buenos Airesiin, koska
elämä oli siellä hänelle mukavampaa. Nyt hän ei enää
uskaltanut toimia laittomana lääkärinä kaupungissa ja Mengele
alkoi johtaa oman sukunsa perheyhtiön paikallista toimistoa Buenos
Airesissa.
Josef Mengelellä oli paljon vaikutusvaltaisia ystäviä ja tukijoita.
Nyt
oli kulunut jo kymmenen vuotta Josef Mengelen sadasta paluusta ja
yksikään saksalainen tuomioistuin ei ollut nostanat oikeusjuttua
Mengeleä vastaan. Mehgelestä tuntui jo siltä, että hänen ei
tarvinnut enää piileskellä salanimien suojassa. Hän päätti
asettua asumaan Buenos Airesiin aivan omalla nimellään. Vain pari
vuotta myöhemmin natsien metsästäjät pääsivät hänen
jäljilleen kaupungissa. Samaan aikaan länsisaksalainen tuomioistuin
valmisteli oikeudenkäyntiä Auschwitzin keskitysleirin
natsirikollisia vastaan ja tässä oikeudenkäynnissä Josef Mengelen
nimi esiintyi tärkeimpien syytettyjen joukossa.
Saksassa
asuneet Mengelen sukulaiset ilmoittivat Josef Mengelelle, että
Freiburgissa oli julkaistu häntä koskeva pidätysmääräys.
Toukokuussa 1959 – kahdeksan viikkoa ennen pidätysmääräyksen
julkistamista – Josef Mengele oli matkustanut Paraguayhin, missä
Mengelellä oli paljon ystäviä aikaisemmilta matkoilta. Paroni
Alexander von Eckstein, Baltian venäläinen, oli eräs hänen
paikallinen ystävänsä. Paroni oli läheinen ystävä Paraguayn
presidentin, Alfredo Stroessnerin, kanssa ja presidentti taas oli
saksalaista sukujuurta. Paroni tuki voimallisesti Mengelen ottamista
Paraguayn kansalaiseksi. Saksalainen liikemies Werner Jung ja paroni
von Eckstein todistivat valheellisesti, että Josef Mengele oli
asunut Paraguayssa viisi vuotta, mikä aika vaaditaan maan
kansalaisoikeuksien saamiseksi. Tämä tieto paljastui, kun Werner
Jung joutui vuonna 1961 Frankfurtissa yleisen syyttäjän Hans
Küglerin valaehtoiseen kuulusteluun. Väärin todistuksin Josef
Mengelelle myönnettiin Paraguayn kansalaisoikeudet 27.11.1959
hallituksen päätöksellä n:o 809.
Pian
Josef Mengele palasi jälleen Argentiinaan, jossa hän sai kuulla,
että Länsi-Saksan hallitus oli esittänyt hänestä toisen,
kiireellisen vaatimuksen hänen luovuttamisestaan Saksaan. Asia oli
paikallisen valtionsyyttäjän hoidettavana, mutta hänellä ei ollut
ilmeisesti mitään haluja tehdä asian suhteen yhtään mitään.
Samoihin aikoihin natsien metsästäjät saalistivat todella
ahkerasti Adolf Eichmania Argentiinassa ja lopulta saivatkin hänet
saaliikseen ja kuljettivat tämän Israeliin saamaan tuomionsa. Josef
Mengelen vaimo, Irene, joka ei ollut muuttanut miehensä mukana
Etelä-Amerikkaan, erosi puolisostaan vuonna 1954. Josef Mengele taas
solmi vuonna 1958 avioliiton edesmenneen veljensä, Karl nuoremman,
Martha-lesken kanssa.
Josef Mengele ystäviensä seurassa.
Josef
Mengele tunsi oman olonsa epävarmaksi kuitenkin Buenos Airesissa;
hän ei ollut varma, suojelisiko Paraguayn passi häntä. Hän jätti
kaupungin taakseen ja siirtyi Barilocheen, kauniiseen
lomanviettopaikkaan Andien järvialueelle. Täällä monilla
rikkailla entisillä natseilla oli loistavia huviloita ja isoja
maatiloja. Bariloche oli myös hyvin lähellä Chilen rajaa ja
tuolloin Chile oli myös hyvin suosittu entisten natsien pako- ja
piilopaikka.
Josef Mengele pääsi aina karkuun etsijöitään.
Josef Mengele sai paljolti hyvien
suhteidensa ansiosta elää loppuelämänsä vapaana, vaikka Israelin
tiedustelupalvelu, Mossad, ja monet muut natsien metsästäjät
tiesivät Mengelen piileskelevän Etelä-Amerikassa. Mossadin agentin
Zvi Aharoni löysi Josef Mengelen vuonna 1962 Brasilian viidakosta;
Mossadin agenttien päätehtäväksi laitettiin kuitenkin Yossele
Schumacherin etsiminen ja näin Josef Mengele pääsi jälleen
katoamaan. Josef Mengelen tiedetään käyttäneen henkilötodistusta
vuodesta 1976 lähtien, jossa hänen nimekseen mainittiin Wolgang
Gerhard. Josef Mengele vietti elämänsä viimeiset vuodet São
Paulon lähellä Brasiliassa. Mengele sai aivohalvauksen ja hukkui
uidessaan Bertiogan lähellä sijaitsevassa lomakohteessa 7.2.1979.
Hänet haudattiin São Paulon esikaupunkiin Wolfgang Gerhard-nimisenä
vainajana.