Skinnarilan hovi.

Zacharis Topelius aikanaan jo kirjoitti Maamme kirjassa karjalaisista seuraavasti: "Matkustaminen ja kaupanteko ovat hänelle mieluisia, hän kulkee pitkiä matkoja omassa maassaan ja vie tavaroitaan Venäjälle asti. ... ajaa nelipyöräisiä vankkureita Pietariin. Siellä on karjalaisten alinomainen markkinapaikka. Siellä hän ansaitsee rahaa pienillä kivilläkin, ja yhtä helposti kuin raha on tullut, se taas meneekin. Sillä karjalaiset ovat iloista ja anteliasta väkeä, joka mielellään elää itse hyvin ja tarjoaa omastaan toisillekin. 'Kun leipä on lopussa, syödään vehnästä.'"

Petter (Pekka) Silventoinen oli Pietarissa hopeaseppänä. Hänen oma isänsä oli kauppias Kerimäeltä, joka kävi kauppaa voilla ja riistalla Pietariin asti. Surkeiden katovuosien aikaan 1860-luvulla perheen kotitalo joutui pakkohuutokaupan alle ja Pekka-poika lähti 12-vuotiaana Pietarin talonpoikaiskauppiaan kyydissä. Monien vaikeuksien jälkeen ja suomalaisten nuohoojien ystävällisellä avustuksella Pekka päätyi lopulta parikkalalaisen hopeasepän, Johan Lajusen oppiin Pietarissa. Lajusen neljänkymmenen työntekijän liikkeessä Pekka Silventoinen yleni työnjohtajaksi asti. Pekka Silventoinen avioitui amiraali J. E. von Schantzin lesken pohjalaisen kamarineidin Henrika (Hanna) Häggsonin kanssa ja parille syntyi viisi varsin musikaalista lasta, jotka saivat oivallista koulutusta. Johan Lajusen kuoltua Pekka osti tämän liikkeen Lajusen leskeltä vuonna 1885 ja laajensi liikkeen "tehtaaksi", jossa parhaimpaan aikaan oli työssä noin seitsemänkymmentä henkeä.

Alma ja Toivo Kuula vuonna 1914.

Lappeenrannassa kylpylälomallaan vuonna 1894 Pekka Silventoinen löysi Skinnarilanniemen, tykästyi tähän paikkaan ja se hankittiinkin perheen kesäasunnoksi. Skinnarilan päärakennus tuhoutui tulipalossa vuonna 1901, mutta Pekka Silventoinen rakennutti samalle paikalle uuden rakennuksen, Skinnarilan Hovin, joka valmistui vuonna 1903. Pekka Silventoinen itse kuoli täällä Skinnarilassa lopetettuaan ensin liiketoimintansa Pietarissa vuonna 1916.

Silventoisen perheen lapsista neljä kävi suomalaisen seurakunnan Kolomnan alustavaa kirkkokoulua ja heistä kolme jatkoi Helsingissä opiskeluaan. Perheen toisiksi vanhin tytär Emilia (Emmi) aloitti koulunsa saksalaisessa alkeiskoulussa, St. Petri Schulessa ja jatkoi venäläisessä sisäoppilaitoksessa koulunkäyntiä. Perheen kahdesta tyttärestä kehkeytyi konserttilaulajia ja kolmaskin kävi konservatorion. Oili-tytär luki aluksi kieliä ja pääsi opettajaksi Pietarin suomalaiseen yhteiskouluun, mutta päätyi omistamaan uransa laulutaiteelle. Pietarissa 5.2.1884 syntynyt Alma Silventoinen kulkeutui Helsinkiin ja Milanoon lauluopintojen perässä ja hän yltyi antamaan ensimmäisen laulukonserttinsa Pietarissa vuonna 1910. Pietarin suomalaisten sanomalehti - joka näki päivänvalon tammikuussa 1884 ja ilmestyi vuoteen 1917 asti - innostui antamaan tästä ensikonsertista ylistävän arvion ja siteeraan tätä kirjoitusta pienesti: " Alma Silventoisen konsertti wiime perjantaina oli tavallaan merkkitapaus Pietarin suomalaisten musiikkielämässä. Siihen nähden, että neiti Alma Silventoinen on ensimmäinen Pietarin suomalaisten omia lapsia, joka, warsinaisella laulajatar-uralle antautuneena, on täällä esiintynyt omalla itsenäisellä konsertillaan."

Laulaja Abraham Ojanperä.

Laulaja ja laulunopettaja Alexandra Ahnger.

Helsingin suomalaisen tyttölyseon jälkeen Alma Silventoinen ryhtyi opiskelemaan musiikkia Helsingin Musiikkiopistossa vuosina 1903-1908; ensin pääaineena oli pianonsoitto, mutta säveltäjä-kapellimestari Armas Järnefeltin (s. o14.8.1869 Viipuri ja k. 23.6.1958 Tukholma) ohjeesta piano vaihtui lauluopintoihin Abraham Ojanperän (s. 16.9.1856 Liminka ja k. 26.2.1916 Liminka) ja Alexandra Ahngerin (s. 15.5.1859 Kuopio ja k. 9.9.1940 Helsinki) ohjauksessa. Kotimaan opintojen jälkeen Alma jatkoi opintojaan ensin Milanossa Mathilde Riccin oppilaana (1908-1909) ja sen jälkeen Pariisissa M. Duquennen oppilaana (1909-1910). Alma oli suosittu konsertti- ja oratoriolaulaja, joka kotimaan konserttien lisäksi esiintyi myös mm. Unkarissa, Italiassa, Baltian maissa, Saksassa sekä muissa Pohjoismaissa.

Säveltäjä Toivo Kuula.

7.7.1883 kirkonkirjan mukaan Vaasassa syntynyt säveltäjä Toivo Timoteus Kuula vietti myös kesiään Skinnarilan Hovissa - ensimmäisen kerran kesällä 1907 - ja täällä hän myös tutustui laulajatyttö Almaan. Toivo Kuula opiskeli vuosina 1908-1909 mm. kontrapunktia, säveltämistä, orkestrointia ja orkesterinjohtamista ainakin Bolognassa, Leipzigin konservatoriossa sekä Pariisissa. Pariisissa syntyikin Toivo Kuulan suurimuotoinen teos Orjan poika sopraanolle, baritonille, kuorolle ja orkesterille. Koska säveltäjä Kuula ei saanut helposti eroa ensimmäisestä vaimostaan, 22.11.1883 Saarijärvellä syntyneestä luokkatoveristaan Rauha Maria Cecilia Nelimarkasta (Silja Valo), joutui Alma odottaman sitkeästi usean vuoden ajan Toivottomana. Ensimmäisestä avioliitosta Toivolla oli Aune-niminen tytär, joka kuitenkin kuoli parin kuukauden ikäisenä. Lopulta kuitenkin pariskunta Alma ja Toivo Kuula pääsivät avioon ja heidät vihittiin Skinnarin Hovissa 29.4.1914.

Kuvassa vasemmalta Urho Peltonen, Julius Saaristo ja Väinö Siikaniemi vuonna 1912.

Alma ja Toivo Kuula antoivat yhdessä konsertin Pietarissa vuonna 1916 ja tästä konsertista lainaan piskuisen kuvauksen Alma Kuulan omasta päiväkirjasta: "Konsertti meni aivan loistavasti. Saimme toistaa monta laulua ja Tule armaani-laulun lopussa tuli sellainen aplodien ja hyvä-huutojen myrsky, että loppusoitosta ei kuulunut yhtään mitään. Yleisö olisi vaatinut sen kolmasti laulettavaksi, mutta en jaksanut. Lopuksi ei yleisö tahtonut poistua millään salista, vaikka olin jo laulanut monta ylimääräistä. Estraadin ympärillä oli vaan kansaa, joka tahtoi vielä kuulla kunnes lopuksi jo ruvettiin salissa valoja sammuttamaan. Yleisössä oli suomalaisia, saksalaisia, virolaisia, venäläisiä ja ties mitä kaikkia. Konsertissa avustivat vielä rouva ja herra Wolkoff ja herra Tarle, jotka soittivat Toivon Trion kauniisti ja saivat suurta suosiota osakseen. Saimme sieltä erinomaiset arvostelut."

Pianisti Sinikka Kuula-Marttinen.

Pariskunnalle syntyi myös Sinikka-tytär 4.4.1917 Helsingissä, jonka jälkipolvet muistavat pianotaiteilija Sinikka Kuula-Marttisena (kuollut 18.8.1981). Sinikka suoritti diplominsa vuonna 1943 ohjaajinaan France Ellegaard ja Timo Mikkilä. Vuonna 1942 Sinikka avioitui Lassi Marttisen kanssa ja heillä on kaksi lasta; vuonna 1944 syntynyt pianotaiteilija Marja Väisänen ja 1954 syntynyt biologi Markku Marttinen. Sinikka Kuula-Marttinen on julkaissut vuonna 1968 kirjan äitinsä, Alma Kuulan, vuosien 1901-1919 päiväkirjamerkinnöistä nimellä: Virta venhettä vie.

Alpo Sailo.

Säveltäjä Yrjö Kilpinen.

Säveltäjä Leevi Madetoja.

Säveltäjä Sulho Ranta.

Säveltäjä Taneli Kuusisto.

Säveltäjä Toivo Kuula sävelsi Häämarssinsa Alman sisaren Emilia Silventoisen ja Yrjö Putkisen häihin. Alma kirjoitti omassa päiväkirjassaan tästä Häämarssista seuraavasti: "Olet säveltänyt häämarssin Emmin häihin. Se on äärettömän originelli ja kaunis. Itkin sitä ensi kerran kuullessani." Tämä kyseinen Häämarssi soi aivan ensimmäisen kerran julkisesti Mooses Putron soittamana uruilla häissä 6.5.1908 Pietarin suomalaisessa kirkossa. Toivo Kuula oli myös Suomen Säveltäjien Liiton (SSL) perustajajäseniä vuonna 1917. Alman ja Toivon avio-onni jäi valitettavan lyhytaikaiseksi, koska Toivo Kuula ammuttiin Viipurin Seurahuoneella 18.5.1918. Alma jäi nuorena leskeksi ja kuoli vasta 8.10.1941 sydänkohtaukseen matkallaan konserttinsa harjoituksiin. Toivo ja Alma haudattiin vieretysten lepäämään Helsingin Hietaniemen hautausmaalle ja paikalle pystytettiin vuonna 1922 kuvanveistäjä ja taidemaalari Alpo Sailon (s. 14.11.1877 Hämeenlinna ja k. 6.10.1955 Helsinki) tekemä hautapatsas. 

Runoilija L. Onerva.

Hilja Haahti.

Säveltäjä Ilmari Krohnin puoliso oli Hilja Haahti.

Kirjailija Maila Talvio.

Alma Kuulan nuorempi sisko, laulajatar Oili Silventoinen (1888-1932) avioitui maisteri ja olympiamitalisti Väinö Siikaniemen (alkujaan Siegberg, s. 27.3.1887 Hollola ja k. 24.8.1932 Helsinki) kanssa 31.12.1916 Skinnarilan Hovissa ja pariskunta vietti myös kaikki kesänsä Skinnarilan Hovissa, kansallisromanttisessa kulttuurikodissa. Lukuisia kesiään Skinnarilan Hovin läheisessä pikkumökissä vietti säveltäjä ja akateemikko Yrjö Henrik Kilpinen (s. 4.2.1892 Helsinki ja k. 2.3.1959 Helsinki) vuokralaisena. Muutkin säveltäjät, kuten ainakin Sulho Veikko Juhani Ranta (s. 15.8.1901 Peräseinäjoki ja k. 5.5.1960 Helsinki), Leevi Antti Madetoja (s. 17.2.1887 Oulu ja k. 6.10.1947 Helsinki) ja Taneli Kuusisto (s. 16.6.1905 Helsinki ja k. 30.3.1988 Helsinki) olivat ahkeria vierailijoita 1920- ja 1930-luvuilla Alma Kuulan ja Siikaniemen perheen luona Skinnarilassa. 

Professori V. A. Koskenniemi.

Kirjailija Olavi Paavolainen.

Runoilija Katri Vala.

Taidemaalari Tyko Sallinen.

Säännöllisiä vierailijoita olivat mm. runoilija L. Onerva (Hilja Onerva Lehtinen, s. 28.4.1882 Helsinki ja k. 1.3.1972 Helsinki), kirjailija Maila Talvio (Maila Mikkola, o.s. Winter, s. 17.10.1871 Hartola ja k. 6.1.1951 Helsinki), säveltäjä ja musiikkitieteilijä Ilmari Henrik Reinhold Krohn (s. 8.11.1867 Helsinki ja k. 25.4.1960 Helsinki), kirjailija ja suomentaja Hilja Haahti (Hilja Theodolinda Krohn, o.s. Haahti ent. Hahnsson, s. 11.9.1874 Hämeenlinna ja k. 6.1.1966 Helsinki), runoilija, professori ja akateemikko Veikko Antero Koskenniemi (vuoteen 1906 Forsnäs, s. 8.7.1885 Oulu ja k. 4.8.1962 Turku), kirjailija ja toimittaja Olavi Paavolainen (s. 17.9.1903 Kivennapa ja k. 19.7.1964 Helsinki) ja runoilija ja suomentaja Katri Vala (Karin Alice Heikel o.s. Wadenström, s. 11.9.1901 Muonio ja k. 28.5.1944 Eksjö, Ruotsi) sekä taidemaalari Tyko Sallinen (s. 14.3.1879 Nurmes ja k. 18.9.1955 Helsinki). Silventoisen suvun hallinnassa Skinnarilan Hovi säilyi vuoteen 1962 asti ja lopulta kuntainliitosten kautta se päätyi Lappeenrannan kaupungin omistukseen. Vuonna 1974 kaupunki luovutti tontin valtiolle ja siihen alettiin pystyttää Lappeenrannan teknillistä korkeakoulua eli nykyistä teknillistä yliopistoa. Nykyään Skinnarilan Hovi saa toimia yliopiston koulutus- ja juhlatilana ja tiloja vuokrataan myös ulkopuolisille eri tarkoituksiin.

Yksi täysin ohittamattomista rasvan- ja ravinnontutkijoista maailmalla oli Mary Gertrude Enig (s. 13.7.1931 Indianapolis, Indiana ja k. 8.9.2014). Enig perehtyi tutkijana erityisesti erilaisiin rasvoihin sekä toimi ravitsemusasiantuntijana Marylandissä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Erityisesti juuri hänen tutkimuksensa osoittivat, että transrasvat tuottavat valtavia ongelmia ihmisille. Näitä vaarallisia transrasvoja muodostuu, kun teollisuus kovettaa keinotekoisesti juoksevia kasvirasvoja, kuten meillä Suomessa rypsiöljyä. Vielä 1950-luvulla ei näistä transrasvojen vaarallisuudesta vielä ymmärretty juuri mitään ja transrasvoja sisältäviä margariineja mm. mainostettiin sydänystävällisinä terveystuotteina, ja sama meno jatkuu yhä edelleen tänään varsinkin Suomessa. Media tuottaa tietouteemme margariini-, kasvisrasva- ja kevytlevitemainoksia päivittäin; näin elintarvike- ja lääketeollisuus yrittää ohjata käyttäytymistämme voimakkaasti yhä edelleen.

Rasvakeskustelun jäljet johtavat voimallisesti 1950-luvun Yhdysvaltoihin. Sodan vuoksi 1940-luvun alussa kasvisrasvoja kovetettiin keinotekoisesti, jotta näin saataisiin korvattua mm. voista vallinnut huutava puutos. Yhdysvaltojen tilastoissa ei vielä 1920-luvulla sydän- ja verisuonitaudeilla ollut kuoleman aiheuttajana kovin merkittävää osaa. Presidentti Eisenhowerin henkilääkäri ja kardiologi Paul Dudley White (s. 6.6.1886 Roxbury, Massachusetts ja k. 31.10.1973 Boston) pystyi näyttämään lisääntyneen kasviöljyjen käytön ja ihmisten sairastumisen sydänsairauksiin liittyvän läheisesti toisiinsa.

Vuonna 1954 juutalainen, Chigagon yliopistosta valmistunut biokemisti ja rasvantutkija David Kritchevsky (s. 25.1.1920 Kharkov ja k. 20.11.2006 Bryn Mawr, Pennsylvania) julkaisi kaneilla tehdyn tutkimuksensa. Tässä tutkimuksessa hän oli syöttänyt kaneille puhdistettua, hapetettua kolesterolia suurina annoksina aiheuttaen kanien valtimoiden sisäseiniin rasvaläiskiä. Tällaisessa muodossa vain kolesteroli ei koskaan esiinny esim. ruoka-aineissa, eivätkä nämä aikaansaadut rasvaläiskät millään tavalla muistuttaneet ihmisten verisuonista löydettyjä ahtaumia ja kovettumia. Tästä tutkimuksesta virheellisesti valitettavasti tehtiin kuitenkin sellainen johtopäätös, että kolesterolia sisältävät eläinrasvat aiheuttavat ihmisille sydän- ja verisuonitauteja. Vuosien myötä lopulta David Kritchevsky tuli itsekin vakuuttuneeksi, ettei hänen esittämänsä teoria toiminut käytännössä. Hän sanoi vuonna 1998 eräässä tilaisuudessa: ”Lukuisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, ettei vähärasvaisella ruokavaliolla ole vaikutusta sepelvaltimotautikuolleisuuden kokonaismäärään.”

Englantilainen filosofi Aldous Leonard Huxley (s. 26.7.1894 ja k. 22.11.1963) on viisaasti kiteyttänyt ongelman: ”Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, ettei terveitä ihmisiä oikeastaan enää ole!” Ancel Benjamin Keys ei vielä kolesteroliteoriaansa väsätessään 1950-luvulla ymmärtänyt HDL- ja LDL-kolesterolien erosta ja tehtävistä mitään, saatikka että hän olisi ymmärtänyt vain pienen osan LDL-kolesterolista olevan haitallista. Elintarviketeollisuus takoo päivittäin miljoonavoittoja rasvapelkojemme turvissa, mutta se on vielä pientä liiketoimintaa lääketeollisuuden tarjoamaan ”apuun” verrattuna.

Ilmeisesti Pfizer-lääkeyhtiön eniten myyty statiini (kolesterolilääke) lienee Lipitor-tuotenimellä tunnettu lääke. Lääketeollisuus on valjastanut merkittävän osan lääkärikunnasta myyntimiehikseen; onnetonta vain on, että statiinien sivuvaikutuksista ei kerrota niin avoimesti. Pelkästään Suomessa statiineja määrätään resepteillä n. 700 000 ihmiselle ja niiden käyttäjistä todistettavasti hyötyy lääkkeestä vain yhden prosentin verran. Hurjimmat ehdotuksen suosittelevat statiineja jopa täysin terveille ihmisille.  

Näillä voimakkailla statiineilla on todella sivuvaikutuksia, kun niillä aletaan estää elimistön omaa kolesterolintuotantoa. Yleisin sivuvaikutus näillä lääkkeillä on lihaskivut ja lihasheikkoudet, jotka vaikeuttavat liikkumista ja ovat saattaneet ihmisiä jopa sairaseläkkeelle. Koska kolesteroli on myös sukupuolihormoniemme rakennusaine, on myös havaittu statiinien vaikutus sukupuolielämään. Jotkut ovat saaneet niistä vaikutuksia muistiinsa ja kykyyn ajatella selkeästi asioita. Tutkimuksissa on kiistatta todettu statiinien käytön lisäävän tyypin 2 diabetesta.

Ancel Benjamin Keys syntyi 26.1.1904 Colorado Springsin kaupungissa Benjamin Pious Keysin ja Carolyn Emma Chaneyn poikana ja kuoli 20.11.2004 Minneapolisissa, Minnesotassa. Perhe muutti kuitenkin vuonna 1906 San Franciscon kaupunkiin josta matka jatkui pian maanjäristyksen jälkeen samana vuonna läheiseen Berkeleyn kaupunkiin Kaliforniassa. Ancel osoittautui jo varhaisessa vaiheessa testien mukaan hyvin älykkääksi ja ahkeraksi pojaksi. Koulunkäynti sai kuitenkin alkuun hetkeksi jäädä, sillä Ancel teki monenlaisia hanttihommia ennen kuin aloitti tosissaan opiskelun Kalifornian yliopistossa vuonna 1922. Vuoteen 1930 mennessä Ancel Keys oli väitellyt itsensä tohtoriksi ensin Scripps Institutessa La Jollassa biologiasta ja sitten vielä vuonna 1936 fysiologiasta Cambridgen yliopistosta. Välillä hän työskenteli pari vuotta Kööpenhaminassa August Kroghin ohjauksessa eläinfysiologian laboratoriossa Tanskan maalla. Mayo Säätiössä työskennellessään vuonna 1936 Ancel Keys palkkasi lääketieteelliseksi avustajakseen Margaret Haneyn (biokemisti), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1939. Pari sai kolme lasta; Carrie, Henry ja Martha. Ancel Keys työskenteli pitkään Minnesotan yliopistoon perustamansa Laboratory of Physiological Hygiene -laitoksen johtajana, josta toimesta jäi eläkkeelle vuonna 1972.

Ancel Keys oli toiminnan mies ja ahkera puurtaja; yksityinen perhe-elämäkin oli alistettu uran vaatimuksille. Keys osallistui johtamalla tutkimusryhmän empiiriseen kokeeseen Andien rinteillä aiheesta, miten ihmisen keho sopeutuu erilaisissa korkeusolosuhteissa. Korkeudet olivat useita tuhansia metrejä ja kylmissä useamman kymmenen pakkasasteen säissä vietettiin talvella suhteellisen pitkiäkin aikoja. Toisen maailmansodan alettua Keys sai tehtäväkseen suunnitella armeijan joukoille hätäannokset, missä sotilaiden päivittäiset ruoka-annokset olivat 3000 kaloria – lisäksi myös suklaata, savukkeita ja purukumia. Sodan loppupuolella Keys toteutti käsittämättömän tutkimuksen aseistakieltäytyjillä; 36 vapaaehtoista altistui hänen tutkimuksiinsa, jossa tutkittavat joutuivat tarkkailuun puoleksi vuodeksi nälkäkuurilla ja laihtuivat keskimäärin 25 prosenttia.

Seuraavaksi Ancel Keys keskittyi kolesteroliin, kun hänen luokseen lähetettiin maitotilalta veljekset, joiden vartaloissa oli patteja. Osoittautui, että nämä patit sisälsivät kolesterolia; veren kolesteroliarvot olivat 25, joten tässä tapauksessa kysymyksessä oli varmaankin perinnöllinen sairaus. Keys syötti tutkittaville kuitenkin täysi rasvatonta ruokaa viikon ajan ja sai heidän veren kolesteroliarvot tippumaan tilapäisesti. Tästäkös Ancel Keys innostui. Hän tutki, miksi sotavuosina Pohjois-Euroopassa menehtyi sydänsairauksiin ihmisiä vähemmän, kun ruoasta oli suuri pula. Hän tuli siihen tulokseen, että jonkin ruoka-aineen, jota sodanaikaan ei saanut, sen täytyi aiheuttaa nämä sydänsairaudet. Verisuonien seinämiin kerääntyy paakkuja tai plakkia, joka ajan myötä saattaa tukkia verisuonen ja aiheuttaa sydäninfarktin. Tämä plakki taas sisältäisi kolesterolia. Näin yhteys oli rakennettu. Nyt tarvittiin vain tieteellinen näyttö tästä.

Alkoi ahkera kiertäminen eri puolilla maailmaa; Ancel ja Margaret tekivät suurelle joukolle ihmisiä kolesterolimittauksia järjestelmällisesti. Näin Keys keräsi aineistoa tutkimukseensa ja päätteli näiden perusteella, että rikkaissa maissa ihmiset syövät rasvaisempaa ruokaa ja saavat kolesterolinsa siksi korkeaksi sekä lopulta sairastuvat herkemmin sydänsairauksiin. Ensimmäisen tutkimustuloksensa hän julkaisi vuonna 1953, jossa hän osoitti kuuden maan aineiston perusteella rasvan saannin ja sydänsairauksien yhteyden. Myöhemmin kollegat tarkistivat tätä tutkimusmateriaalia, jota oli kertynyt kaikkiaan 22 maasta, mutta Ancel Keys oli tähän omaan tutkimukseensa kelpuuttanut tuloksia vain kuudesta maasta. Sanomattakin lienee selvää, että juuri näissä kuudessa maassa yhteys rasvan ja sydänsairauksien välillä oli maksimaalinen ja muista maista tätä näyttöä ei saatu. Tämä tieteellinen vääristely katsottiin ”läpi sormien” eikä siihen kiinnitetty juuri huomiota.

Tärkeimmän elämäntyönsä Ancel Keys katsoo tehneensä ns. seitsemän maan tutkimuksessa, joka alkoi vuonna 1958. Siinä seurattiin kymmeniä vuosia 12 000 keski-ikäisen miehen ruokavaliota, kolesterolia ja sairauksia Kreikassa, Italiassa, Hollannissa, Suomessa, Jugoslaviassa, Japanissa ja Yhdysvallissa. Tutkimus ei osoittanut kuitenkaan mitään selkeää yhteyttä rasvankäytön ja sydänsairauksien välille. Esim. Kreikassa käytettiin paljon rasvaa, mutta sydänsairauksia oli kaikkein vähiten juuri siellä. Nyt Keys muutti kiireesti teoriaansa; rasva ei enää aiheuttanutkaan sydänsairauksia, vaan tietynlainen rasva – tyydyttynyt rasva. Tästä alkoi tyydyttyneiden rasvojen joutuminen pannaan ja ne julistettiin ihmisille vaarallisiksi.

Maailmalla on ollut jatkuvasti esillä myös Keysin kolesteroliteorian kanssa kilpailevia teorioita, joista merkittävin liittyy hiilihydraatteihin ja sokeriin. Muista nyt erityisesti, että jos haluat syödä itsesi kylläiseksi, ei ole mitenkään mahdollista luopua jostakin (rasvat) korvaamatta puutosta jollakin toisella (hiilihydraatit). Rasvoista ja hiilihydraateista tulee pääosin ravintomme energia, ei niinkään proteiineista normaalisti. Kun ihmisiä ohjattiin pois rasvojen käytöstä, oli täysin vääjäämätöntä, että hiilihydraattien käyttöä piti lisätä. Alkuperäiseen ihmisravintoon – siis ennen maanviljelyksen aloittamista – eivät kuuluneet vaaleat viljat (ja niistä tehdyt jauhot) eikä sokeri. Ruokien teollinen valmistaminen räjäytti pankin elintarviketeollisuudelle; huonommista ja halvemmista raaka-aineista päästiin valmistamaan isolla katteella kuluttajille tarvikkeita, joihin vielä lisättiin lisäaineita muka makua parantamaan.

Insuliini keksittiin ja sillä hoidettiin Torontossa ensi kerran teininuorta vuonna 1922. Yksi insuliinin keskeisistä keksijöistä oli kanadalainen lääketieteilijä Sir Frederick Grant Banting (s. 14.11.1891 ja k. 21.2.1941), joka keksinnöstään Nobelin palkinnon vuonna 1923 sekä ritarinarvon ja Sir-arvonimen. Ennen insuliinin keksimistä suurin osa taudeista hoidettiin ja saatiin myös kuriin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta kun insuliini keksittiin, oli ”lupa” taas syödä hiilihydraatteja. Britti Banting saapui Torontoon vuonna 1921 ja työskenteli alkuun professori John Macleodin johdolla yhdessä Charles Bestin kanssa. James Collipin kanssa he kehittivät menetelmän, jolla syntymättömien vasikoiden ja sikojen haimoista saatiin isletiiniä. Alkuvaiheessa insuliinia kutsuttiin isletiiniksi, sillä sitä eristettiin ns. saarekesoluista.

Valtaisasti lisääntyvä kansansairautemme paisuu suurelta osin täysin väärien ravintosuosituksien johdosta; valtaosa diabetespotilaistamme on tyypin 2 diabetespotilaita, joiden sairaus saataisiin hyvin edullisella tavalla ruokavaliota muuttamalla hoidettua kuntoon. Tämä ei vain ajatuksena sovi esim. lääketeollisuudelle, koska insuliineissa liikkuvat valtavat rahamäärät.

Tutkijoiden tekemissä hiirikokeissa Yhdysvalloissa selvisi, että suoliston bakteeristo vaikutti siihen, miten hiiret pärjäsivät sydämen läppävian kanssa. Tutkijat löysivät suolistosta bakteereita, joilla havaittiin yhteys sydämen toiminnan häiriöihin. Ihmisten suoliston bakteeriston koostumus vaikuttaa ilmeisesti myös siihen, miten meidän sydän kestää sairauksia ja miten sydänkohtauksista yleensä toivutaan. Yhdysvalloissa hiljattain julkistettu uusi tutkimuslöytö havaitsi yhteyden sydämen vajaatoiminnan ja suoliston bakteeriston eli mikrobiomin koostumuksen välillä.

Mikrobiomilla tarkoitetaan elimistössä kaikkialla olevia mikrobeja. Ihmisen mikrobeista noin 99 prosenttia on bakteereita ja mikrobeja on joka paikassa ihmisillä, mutta ihmisen elimistössä niitä on eniten suolistossa (99 %), iholla, suussa, nielussa sekä sukupuolielinten alueella. Bakteerien lisäksi mikrobiomiin kuuluu myös arkkibakteereita, viruksia, bakteriofageja ja eukaryoottisia yksisoluisia eliöitä. Terve mikrobiomi varjelee ihmistä sairauksilta. Epätasapainossa oleva mikrobiomi altistaa monille sairauksille. Mikrobiomit ovat ihmisen anatomiassa ihoa ja eri ruumiinonteloiden asuttavia monimuotoisia mikrobistoja.

Mikrobiomit ovat aktiivisen lääketieteellisen tutkimuksen kohteena niiden merkityksen valjettua ja tarvittavien tekniikoiden kehityttyä, mutta mikrobiomien ja niiden vaikutusten tutkimus on kuitenkin alkutekijöissään, sillä jo pelkästään normaalin mikrobiomin koostumuksen määritys on osoittautunut hankalaksi muun muassa suuren yksilövariaation vuoksi. Mikrobiomit ja varsinkin niiden poikkeamat on liitetty useisiin paikallisiin sekä systeemisiin sairauksiin. Toistaiseksi ainoa käytössä oleva mikrobiomeihin perustuva lääketieteen hoitokeino on ulosteensiirto. On esitetty, että terveellisen mikrobiomin kehittymistä voidaan edistää tukemalla ihmisten yhteyttä luontoon.

Tämän uuden amerikkalaistutkimuksen mukaan suoliston bakteerit vaikuttavat sydämen vajaatoiminnasta kärsivään sydämeen T-solujen välityksellä. T-solut ovat elimistömme puolustusjärjestelmän soluja. Ne ohjaavat elimistön immuunivasteen toimintaa tuottamalla aivan tiettyjä kasvutekijöitä, sytokiineja. Yhdysvalloissa Tuftsin yliopisto tutkimusta johtaneen Francisco Javier Carrillo-Salinasin mukaan suolisto kommunikoi sydämen kanssa meidän T-solujen välityksellä. Manipuloimalla suolistomme bakteeristoa pääsemme vaikuttamaan siihen, miten T-solumme aktivoituvat ja kuinka T-solut vaikuttavat sydämeemme.

Tutkimusjohtaja Francisco Javier Carrillo-Salinas esitteli tutkijaryhmänsä löytämiä tutkimustuloksia keväällä 2018 San Diegossa Yhdysvalloissa järjestetyssä kokeellisen biologian 2018 Experimental Biology-konferenssissa. Koska tämän tutkimuksen kokeet tehtiin hiirillä, niin tarvitaan lisää tutkimusta, ennen kuin tiedetään, toimiiko suoliston ja sydämen T-soluviestintä samalla tavalla myös ihmisessä. Jos tämä viestintä toimii ihmisillä samalla tavalla, sydänsairauksiin saatetaan mahdollisesti kehittää hoitoja, joissa muokataan ihmisen suoliston bakteeristoa.

Suoliston bakteeristolla tiedetään jo nyt olevan yhteys moneen sairauteen, kuten diabetekseen, keliakiaan, ärtyvän suolen oireyhtymään, allergioihin, rasvamaksaan, joihinkin syöpiin, nivelreumaan, MS-taudin puhkeamiseen ja masennukseen. Tietyillä ihmisillä suoliston bakteeriston koostumus saattaa olla osasyy ylipainoon, sillä bakteeriston koostumus vaikuttaa siihen, miten ruoka suolistossamme hajoaa ja miten ravinto- ja muut aineet elimistöön imeytyvät. Valitettavasti suolistomme bakteeriston tieteellinen tutkiminen on vasta alkuvaiheessa ja sen vuoksi tarvitaan vielä paljon lisää ymmärrystä siitä, millainen on bakteeriston hyvä sekä huono koostumus ja millaisia terveysvaikutuksia niillä on ihmiseen.

Tämä pätee myös nyt Yhdysvalloissa julkaistuun tutkimukseen bakteeriston ja sydämen toimintojen yhteyksistä. Tutkimuksissa on jo aiemminkin saatu viitteitä siitä, että suoliston bakteeriston koostumuksella on yhteys varsinkin tiettyihin sydänsairauksiin. Uudessa amerikkalaistutkimuksessa hiirille annettiin viiden viikon antibioottikuuri. Kuuri poisti käytännössä niiden suoliston bakteeriston kokonaan. Osalla kokeen hiiristä oli sydämen vajaatoimintaa aiheuttava läppävika ja osalla hiiristä sydän oli terve.

Tutkimus paljasti tutkijoille, että niiden hiirten sydän vaurioitui vähemmän ja jaksoi pumpata paremmin, jotka olivat saaneet antibiootteja. Tutkijaryhmää johtava Francisco Javier Carrillo-Salinasin mukaan heidän tutkijat odottavat parhaillaan tuloksia siitä, mitä tapahtuu, kun antibioottien tuhoama koehiirten suolistobakteeristo toipuu ja bakteerikanta palautuu jonkin verran muuntuneena takaisin. Tutkijat toivovat hartaasti, että he pystyvät jäljittämään niitä bakteeriston osia, joilla on yhteys sydämen vajaatoimintaan ja sydämen vajaatoimintaan liittyviin häiriöihin.

Sydäntä ei voida hoitaa antamalla ihmisille niin järeä antibioottikuuri, että se pyyhkii käytännössä koko bakteeriston pois. Tämä johtuu siitä, että suoliston mahdollisimman hyvä tasapaino on tärkeä tekijä hyvin monessa ihmisen toiminnossa. Antibiootit voivat aiheuttaa ihmisille myös ripulia tai ihmiset voivat olla allergisia antibiooteille. Antibioottien lisäksi suoliston bakteeriston koostumus voidaan muuttaa ja kohentaa myös ruokavaliolla tai esikerkiksi ulosteensiirrolla.

Sydämen vajaatoiminnasta puhutaan silloin, kun sydänlihas ei toimita normaalisti tehtäväänsä eli veren pumppaamista elimistöön. Sydämen vajaatoiminta on oireyhtymä, ei itsenäinen sairaus, joka voi johtua monestakin eri sydänsairaudesta. Sydämen vajaatoiminnan yleisyys kasvaa kuitenkin jyrkästi iän myötä. Alle 50-vuotiailla se on harvinainen, ja yli 75-vuotiaista sydämen vajaatoimintaa sairastaa joka kymmenes. Yleisimmät sydämen vajaatoiminnan aiheuttajat ovat sepelvaltimotauti, sydäninfarkti ja kohonnut verenpaine. Muita aiheuttajia ovat läppäviat ja sydänlihaksen vaurio tulehduksen yhteydessä. Usein sydämen vajaatoimintapotilaan sydän koettaa palautta sydämen pumppauskykyään suurenemalla ja röntgenkuvissa tämä voidaan helposti huomata sydämen laajentumana.

Sydämen oikean puolen tehtävä on pumpata laskimoveri keuhkoihin hapettumista varten. Sydämen vasen puoli taas pumppaa keuhkoista tulleen hapettuneen veren aorttaan ja siitä edelleen kaikkialle elimistöön. Sydämen vajaatoiminta voi esiintyä kummalla puolella hyvänsä tai jopa molemmilla puolilla; oireet ovat sitten täysin erilaiset, riippuen siitä missä vajaatoimintaa tapahtuu.

Tällä 2 800 km² - ilman vesialueita 697,93 km² - käsittävällä Kemiönsaarella asustaa nykyään n. 6 760 henkilöä ja 35 vuoden aikana saaren väkiluku on pudonnut reilusta 9 000 asukkaasta siis yli 2 000 henkilöllä. Väestötiheys on nykyään vajaa 10 asukasta/km². Saaren asukkaista 68 % puhuu ruotsia äidinkielenään ja 28 % asukkaista on suomenkielisiä. Kouluja saarelta löytyy 12 kappaletta ja niistä yhdeksän on ruotsinkielisiä varten. Tämä Suomen vanhimpina pitäjinä pidetty Kemiö mainitaan historiankirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 1327, jolloin emäpitäjään kuuluivat Kemiön lisäksi Dragsfjärd, Hiittinen ja Västanfjärd. Kemiön naapurikunnat ovat Salo, Raasepori, Hanko, Parainen ja Sauvo. Kemiönsaaren kunta muodostui vuonna 2009, kun Dragsfjärd, Kemiö ja Västanfjärd liittyivät kuntaliitoksella yhteen; vuonna 1969 oli jo Hiittinen liitetty Dragsfjärdiin.

Kemiönsaarella on melko runsaasti keskiaikaa vanhempia muinaisraunioita. Ilmeisesti keskiajalla saarelle saapui Ruotsista asukkaita ja alkuperäinen suomalainen väestö joutui siirtymään mailtaan. Vuodelta 1378 tunnetaan saarella suomalaisia erisnimiä, joten alueen alkuperäisväestö on ollut suomalaisia. Kemiön kirkon kohdalla on ollut kirkko jo 1300-luvun alusta ja nykyisen kirkon rakensi Petrus Murator 1400-luvulla. Petrus Murator rakensi kirkkoholveja myös Turun tuomiokirkkoon sekä Sauvon, Perniön ja Tenholan kirkkoihin. Tarinan mukaan Wretan luostarista tulleet munkit rakensivat tänne kirkon ja tästä Vretan kylä olisi saanut nimensä. Vuonna 1781 kirkko paloi pahoin; kirkkoa jouduttiin kunnostamaan ja kirkontorni rakennettiin uudestaan.

Taalintehtaan vanhoja makasiineja.

Taalintehtaan ruukki on perustettu vuonna 1686.

Saaren eteläkärjessä sijaitseva Taalintehdas (ruots. Dalsbruk) on nykyään noin 1 700 asukkaan taajama, jolla on yli 300-vuotinen perinne ruukkitoiminnasta. Ruukki perustettiin tänne vuonna 1686 ja se oli toiminnassa vuoteen 2012 asti. Ruukin perusti ruotsalainen Daniel Faxellin ja hänen jälkeensä ruukki siirtyi Billnäsin omistajan, Mikael Hisingin haltuun. Kaikkiaan tehdas on vaihtanut omistajaa yli kaksikymmentä kertaa. Ruukki perustettiin ihanteelliselle paikalle, sillä läheisestä Skeppsholmenin saarella oli tarpeeksi syvä ja suojainen luonnon satama rahtialuksille, josta päästiin sujuvasti purjehdusväylää pitkin aina Ruotsiin asti. Ruukin käyttämä malmi tuotiin käytännössä Ruotsista, mutta Dahlin kylän ympäristön vesivarat riittivät energiaksi tehtaalle ja ympäristön puuvarat takasivat puuhiilen teon raudan sulattamiseksi. Taalintehtaasta tuli itsenäinen osakeyhtiö vuonna 1885. Parhaimmillaan työntekijämäärä tehtaalla vuonna 1976 oli 1 157 henkeä. Museovirasto on määritellyt Taalintehtaan historiallisen teollisuusalueen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. 

Söderlångvikin kartanon päärakennus.

Kemiönsaaren eteläkärjessä on myös 6 000 hehtaaria käsittävä Söderlångvikin kartanon tila, jonka historian kirjat mainitsevat ensikerran vuonna 1511. Kartanon hankki omistukseensa vuonna 1927 liikemies, toimittaja, kustantaja, kansanedustaja ja aikansa suuri mesenaatti Amos Valentin Anderson (s. 3.9.1878 Kemiö ja k. 2.4.1961 Dragsfjärd). Amos Anderson syntyi maalaiskylässä Brokärrissä, Kemiössä, ja kävi kansakoulun pienessä Vretan kylässä Kemiönsaarella. Amoksen isä oli maanviljelijä Anders Johan Andersson ja äiti Karolina Sofia Andersson (o.s. Lindblom), äitiä kutsuttiin myös Alinaksi. Perheen kaikki lapset olivat poikia; Paulus Gerhard (kuoli jo muutaman kk:n ikäisenä), Aron Wilhelm, Anders Joel, Amos Valentin ja Abel Johannes. Pojista ainoastaan Aron sai myöhemmin omia lapsia. Koulun opettajapariskunta Nils Oskar Jansson (s. 9.2.1862 Wretdal ja k. 20.1.1927) ja Parus Ater, Inge Storm ja Zakarias kirjailijanimimerkeillä toiminut Adéle Weman (s. 7.10.1844 Valkeala ja k. 10.9.1936 Kemiö) olivat Amos Andersonille niin tärkeitä henkilöitä, että Anderson turvasi opettajapariskunnan vanhuuden taloudellisesti loppuelämäksi. Amos oli Andersonin perheen ainut lapsi; hellä ja hiljainen äiti kuoli vuosisadan vaihteessa, mutta kiivaan ja kovan isän kanssa Amos ei tullut oikein koskaan toimeen. Myöhemminkin elämässään Amos Anderson kävi vain harvoin isäänsä katsomassa. 

Mesenaatti ja kustantaja Amos Anderson.

Amoksen vanhemmat; maanviljelijä Anders Johan Andersson ja Karolina Sofia Andersson.

Vuonna 1898 Amos Anderson aloitti Turun ruotsinkielisessä kauppakoulussa opintonsa ja valtioneuvos August Ramsayn (s. 15.3.1859 Taalintehdas ja k. 23.7.1943 Taalintehdas) kannustamana jatkoi opintojaan vuosina 1900-1902 ensin Göttingenissä ja sitten Lontoossa, jossa Anderson opiskeli kansantaloutta ja vakuutusalaa. Berliinissä Amos Anderson oppi tuntemaan kustantaja August Scherlin (s. 24.7.1849 Düsseldorf ja k. 18.4.1921 Berlin), jolta hän sai paljon eväitä elämäänsä varten. Vuonna 1902 Amos Anderson muutti asumaan Helsinkiin. Alle kolmekymmenvuotiaan Amos Anderson oli perustanut Helsinkiin jo ilmoitus- ja mainostoimiston sekä alkanut julkaista kahta talouslehteä, Försäkrings Tidskriftiä ja Mercatoria; Mercatorin päätoimittajana hän toimi itse aina vuoteen 1946 asti. 

Arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvist.

Vuonna 1909 Anderson perusti Mercantorin kirjapainon. Vuonna 1913 Amos Anderson rakennutti Helsinkiin osoitteeseen Yrjönkatu 27 viisikerroksisen kivitalo, jonka ylimmässä kerroksessa hän itse asui; talon suunnitteli arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvist (s. 16.1.1882 Kalajoki ja k. 14.6.1964 Helsinki), joka on suunnitellut myös mm. Hufvudstadsbladetin talon Helsingin Mannerheimintiellä. Vähitellen Amos Anderson hankki omistukseensa koko Forumin liikekorttelin talonsa läheisyydestä. Maamme suurimman ruotsinkielisen päivälehden, Hufvudstadsbladetin, sekä iltapäivälehti Svenska Pressenin Anderson osti vuonna 1921. Jo vuonna 1916 hän oli ostanut maamme suurimman litografisen painon, Tilgmannin kirjapainon, osake-enemmistön. Politiikkaan Anderson uppoutui ruotsalaisen kansanpuolueen edustajana vuonna 1922; ruotsalaisen kansapuolueen eduskuntaryhmään hän lukeutui 05.09.1922 - 01.09.1927 ja toimi presidentin valitsijamiehenä vuosina 1937, 1940 ja 1943. Eduskuntatyön jätettyään hän toimi Hufvudstadsbladetin päätoimittajana vuoteen 1936 ja lehden hallituksen puheenjohtajana aina kuolemaansa 1961 asti. 1920- ja 1930-luvuilla Amos Anderson järjesti Yrjönkadun kodissaan näyttäviä vastaanottoja, jossa viihtyivät mm. tulevat presidenttimme Juho Kusti Paasikivi, Mannerheim ja Risto Ryti.

Vuonna 1924 Anderson osti omistukseensa arkkitehtien Sigurd Frosteruksen ja Gustaf Strengellin suunnitteleman tukkukauppias Nissenin käyttöön vuonna 1904 valmistuneen jugendhuvilan Helsingin Meilahdesta meren rannalta, Tamminiemen. Anderson teetti ensin huvilassa remontin, mutta tunsi talossa olonsa yksinäiseksi eikä viihtynyt 450 neliömetrin huvilassaan. Anderson antoi Tamminiemen ensin vuokralle, mutta vuonna 1939 presidentti Kyösti Kallio houkutteli Amos Andersonin lahjoittamaan Tamminiemen valtiolle presidenttien vapaa-ajan asunnoksi. Sillä ehdolla, että Helsingin kaupunki jatkoi vuonna 1942 umpeutunutta tontin vuokrasopimusta, Amos Anderson lahjoitti Tamminiemen valtiolle vuonna 1940. Hän sitoutui myös kustantamaan huvilan peruskorjauksen, mutta presidentti Kallio ei ennättänyt itse asua Tamminiemessä. Viides presidenttimme Risto Heikki Ryti (s. 3.2.1889 Huittinen ja k. 25.10.1956 Helsinki) ja Rytin seuraajana sotamarsalkka ja kuuden presidenttimme Gustaf Mannerheim (s. 4.6.1867 Askainen ja k. 27.1.1951 Lausanne) sekä tietysti varsinkin presidentti Urho Kaleva Kekkonen (s. 3.9.1900 Pielavesi ja k. 31.8.1986 Helsinki) ovat asuneet Tamminiemessä. Presidentti Juho Kusti Paasikivi (vuoteen 1887 Johan Gustaf Hellstén, s. 27.11.1870 Koski Hl [syntymäkotikunta Tampere] ja k. 14.12.1956 Helsinki), Suomen seitsemäs presidentti, viihtyi enemmän presidentinlinnassa ja luovutti Tamminiemen – huvilan lahjakirjan vastaisesti ja Amos Andersonin mielipahaksi – puolisonsa Alli Paasikiven sukulaisten käyttöön.

Tamminiemen Amos Anderson lahjoitti Suomen valtiolle vuonna 1940.

Renessassihuvila Villa Lante Roomassa.

Amos Anderson ei lopulta viihtynyt Helsingin ilmapiirissä, mutta jo opiskeluajoiltaan asti hän oli aina viihtynyt Turussa. Jo Kemiössä nuorena ollessaan Anderson oli ihastunut keskiaikaan ja varsinkin kirkkomusiikkiin. Hänet tiedettiin hyvin musikaaliseksi ja kotiinsa Yrjönkatu 27 hän asennutti kappeliin urkuposetiivin, jolla mielellään soitti. Musiikin jälkeen seuraavaksi rakkaimmat harrastukset kohdistuivat teatteriin ja kuvataiteisiin. Vuonna 1921 Anderson julkaisi teoksen Suomen keskiaikaisesta kirkkoarkkitehtuurista. Samoin hän julkaisi teoksen Bysantin ja Rooman taistelusta Suomessa sekä kirjoitti ruotsalaisesta teologiasta ja Nathan Söderblomista, Nobelin rauhanpalkinnon saajasta. 

Kemiön kirkko.

Kemiön kirkon urut.

Uskonnollinen Amos Anderson tuki avokätisesti kirkkorakennusten restaurointia; mm. Kemiön kirkon muutostöitä ja hautausmaasuunnitelmaa Anderson vei eteenpäin yhdessä arkkitehti Armas Eliel Lindgrenin (s. 28.11.1874 Hämeenlinna ja k. 3.10.1929 Kööpenhamina) kanssa. Vuonna 1940 Amos Anderson perusti Föreningen Konstsamfundetin, säätiön, jolle määräsi testamentissaan siirrettäväksi käytännöllisesti katsoen koko omaisuutensa; säätiön tehtävä oli muuttaa hänen kuolemansa jälkeen hänen molemmat kotinsa museoiksi, kuten tapahtuikin. Lopettaessaan vuonna 1945 yhtiönsä aktiivisen johtamisen, mm. Hufvudstadsbladetin osakkeet siirrettiin hänen perustamalleen taidesäätiölle. Säätiön päätarkoitus on julkaista Hufvudstadsbladetia sekä tukea tieteitä ja taiteita. Säätiö omistaa monia kiinteistöjä, kuten mm. kiinteistöyhtiö Forum Henricin, Tolvsnäsin ja Nordanån Kemiössä ja Söderlångvikin Dragsfjärdissä. 

Anderson oli perustamassa ja rahoittamassa Suomen Rooman-instituuttia Villa Lantea; vuonna 1531 valmistunut renessassihuvila saatiin ostettua Suomen valtiolle vuonna 1950 Amos Anderson lahjoituksen turvin. Anderson perusti Suomen Rooman-instituutin säätiön Helsingissä jo 4.11.1938, kun oli saanut tietää Suomen Vatikaanin asiainhoitajalta Göran Steniukselta kenraali Demetrio Helbigin luopuvan omistamastaan Villa Lantesta hyvin edullisin ehdoin. Keväällä 1950 Amos Anderson ja säätiön sihteeri Torsten Steinby matkasivat Roomaan ja Villa Lante ostettiin Suomen valtiolle 23.4.1950 Amos Andersonin lahjoituksen turvin. Renessassihuvilaa alettiin välittömästi myös korjata instituutin käyttöä varten. Helsingin Taidehallin rakentamista 1920-luvun lopulla Amos Anderson tuki merkittävästi sekä rahoitti kokonaan Helsingin Ruotsalaisen teatterin korjaustyöt 1930-luvulla. 

Ruotsalaiseen teatteriin Anderson myös ohjasi kirjoittamansa näytelmän Vallis gratiae, joka sai menestystä sekä Tukholman että Wienin näyttämöillä. Myöhemmin hän ohjasi vielä Den stora värlsteaternin Tukholman Dramatenille ja Kööpenhaminan Kuninkaalliselle teatterille. Hän toimi myös Svenska Teaternin säätiön hallintoneuvoston jäsenenä ja tuki merkittävästi pääkaupungin ruotsinkielistä päänäyttämöä taloudellisesti. Anderson oli Nya Teaterhuset Ab:n johtokunnan puheenjohtaja ja Svenska Teaterföreningen i Finlandin kunniapuheenjohtaja sekä Finlands svenska skådespelarförbundin kunniajäsen. Amos Anderson sai vuorineuvoksen arvonimen vuonna 1945. Åbo Akademi sai Andersonilta vahvaa rahallista tukea ja Anderson vihittiin vuonna 1948 tämän yliopiston kunniatohtoriksi. Synnyinseudulleen Amos Anderson ojensi kätensä perustamalla naisille tarkoitetun lepokodin Labbnäsiin.

Söderlångvikin kartanon päärakennuksen sisäänkäynti.

Näkymä kartanon ikkunasta merelle päin.

1860-luvulla rakennettu Söderlångvikin kartanon päärakennus oli Amos Andersonin ostaessa sen yksikerroksinen, punainen hirsirakennus, jossa oli tuolloin vain kuusi huonetta ja veranta meren suuntaan. Dragsfjärdistä ostamalla huvilalla Anderson toteutti pitkäaikaisen unelmansa; hän sommitteli talosta arkkitehti Wäinö Gustaf Palmqvistin kanssa tarpeisiinsa sopivan. Kartanon päärakennukseen tuli toinen kerros vuosina 1934-1935 ja talon julkisivu rapattiin valkoiseksi. Kummallekin puolelle taloa rakennettiin pari vuotta myöhemmin yksikerroksiset rapatut siipirakennukset, joiden katot toimivat terasseina. Nyt huvilassa oli jo toistakymmentä huonetta ja asuinneliöitä 560. Talon pituus oli 47 metriä ja talosta avautui upea näkymä suoraan merelle. Naantalin Kultarannankin puutarhan suunnitellut puutarha-arkkitehti Svante Paul Olsson (s. 11.9.1890 Helsinki ja k. 24.10.1973 Kalifornia, Yhdysvallat) suunnitteli kartanon puiston suihkulähteineen. Suurin osa 6 000 hehtaaria käsittävästä tontista on metsää, mutta 21 hehtaarin alueelle Anderson istutti 12 000 omenapuuta. Metsä suojeli lapsesta asti arkaa ja pelokasta sekä taikauskoista Amos Andersonia. 

Amos Anderson rakasti musiikkia yli kaiken.

Amos Andersonin työhuonetta Söderlångvikissa.

Amos Anderson pysytteli koko elämänsä poikamiehenä menemättä naimisiin. Naisia hänellä kuitenkin oli; mm. 1930-luvun lopulla Anderson tapasi Tukholmassa Mona Mårtensonin (Monica Ingeborg Elisabeth Mårtenson s. 4.5.1902 ja k. 8.7.1956), filminäyttelijättären, joka majoittui vakituisesti Söderlångvikiin usean vuoden ajaksi. Kuusi vuotta ennen kuolemaansa Anderson toi Söderlångvikiin oopperalaulajatar, sopraano ja säveltäjä Erik Valdemar Bergmanin (s. 24.11.1911 Uusikaarlepyy ja k. 24.4.2006 Helsinki) ensimmäinen puoliso Sylvelin Långholmin (s. 26.6.1916 Helsinki ja k. 13.8.1994 Dragsfjärd), joka päivysti Andersonin kuollessa hänen vuoteensa äärellä. Kerrotaan Amos Andersonin joskus ihmetelleen keittäjälleen, mikä hänessä oikein vetosi naisiin. Tämä tokaisi isännälleen: ”Pengarna, doktorn, pengarna!” 

Yrjönkadun kodistaan Amos Anderson lähti autonkuljettajansa kanssa mielellään lepäämään ja lukemaan Söderlångvikin kartanoonsa Kemiönsaarelle; täällä Kemiössä hän vietti kaikkein onnellisinta aikaansa, usein yksin. Kovin pitkiä aikoja hän ei malttanut olla omassa seurassaan ja usein kartanossa nähtiin kuuluisia vieraita; siellä kestitettiin myös juhlissa Andersonin vieraat. Yksin ollessaan kartanollaan Amos Anderson vietti hyvin vaatimatonta ja säännöllistä elämää. Aamu alkoi klo kahdeksan aamuvoimistelulla ja kirjastossa nautitulla aamiaisella. Tämän jälkeen Anderson saattoi vetäytyä omiin oloihinsa – ehkä vielä yöasussa – lukemaan päivän lehtiä ja hoitamaan työasioita puhelimitse. Lounas oli vuorossa klo kolmetoista ja iltapäivän kahvihetki klo kuusitoista. Kahvin jälkeen Anderson teki mielellään kävelylenkin tiluksillaan. Kello kaksikymmentä tarjoiltiin päivällinen ja sen jälkeen Anderson saattoi nauttia vielä kirjastossa kahvin ja konjakin. Ihmisenä Amos Andersonia kuvailtiin liikeasioissa tiukaksi ja kovaksi, mutta vierailleen aina ystävälliseksi ja vieraanvaraiseksi; ystävilleenkin hän saattoi jäädä hieman etäiseksi ihmiseksi. 

Söderlångvikin yläkerran kirjasto.

Amos Andersonin kromattu sänky Söderlångvikissa.

Vieraskirjan mukaan Söderlångvikin kartanossa vierailivat poliitikkojen lisäksi usein mm. Ruotsalaisen teatterin johtaja ja Andersonin hyvä ystävä Nicken Rönngren (James Nikolai Rönngren s. 2.11.1880 Maarianhamina ja k. 26.4.1956 Helsinki), vuorineuvos Hans von Rettig, musiikkiprofessori Otto Andersson, kirjailija Anni Blomqvist. Viimeisinä vieraina Andersonin eläessä vieraskirjaan kirjoittivat nimensä puhemies ja valtioneuvos Karl-August Fagerholm (s. 31.12.1901 Siuntio ja k. 22.5.1984 Helsinki) puolisoineen. Amos Anderson kuoli keuhkokuumeeseen pääsiäispäivänä 2.4.1961. Siunaustilaisuus suoritettiin Helsingin Vanhassa kirkossa presidentti Urho Kekkosen läsnä ollessa. Amos Anderson haudattiin toiveidensa mukaisesti Kemiön kirkon hautausmaalle.  

Amos Andersonin hautamuistomerkki Kemiön hautausmaalla.

Kemiön kirkon hautausmaa.