Pyri
syömään vain myrkyttömiä ruokia. Tämän toiveen esittäminen on
nykyään vain kovin paljon helpompaa kuin sen toteuttaminen.
Suurimman vaaran terveydellemme muodostavat juuri erillaiset myrkyt
ja lähes mahdottomaksi toiveeksi osoittautuu löytää tänään
elintarvikkeita, joissa ei olisi lisäaineita tai myrkkyjäämiä.
Meriin kerääntyneet mikromuovitkin ovat jo osa ravintoketjuamme,
jotka palautuvat takaisin ihmisiin. Vihannekset ja hedelmät
sisältävät lukemattomia hyönteismyrkkyjä, huuhteluaineita,
vahoja, keinotekoisia väriaineita tai säilöntäaineita ja niiden
jäämiä. Voi, maito ja liha sisältävät tuholaisaineiden lisäksi
DDT:tä ja hormoneja sekä antibiootteja ja eläinten kasvattamisen
nopeuttamiseen käytettyjä vieraita aineita. Elintarviketeollisuus
käyttää nykyään lähes tuhatta eri kemikaalia mm. leivissä,
lihajalosteissa, valmisruoissa, leivissä ja juomissa.
Täysin
liioittelematta voidaan sanoa, että ihmiskunta tekee hidasta
itsemurhaa käyttämällä näitä aineita ruoka-aineissaan. Näistä
aineista ovat useat maailman tiedemiehet varoittaneet päättäjiä.
Tiedetään jo nyt monien uusien sairauksien yhteydestä käyttämiimme
elintarvikemyrkkyihin. Esim. synnynnäiset epämuodostumat ovat yksi
esimerkki myrkyllisten lääkeaineiden käytön ja ravintomme
myrkkyjäämien karmeimmista seurauksista. Amerikassa on havaittu
järkyttävällä tavalla DDT:n, parationin ja malationin sekä
muiden ravintoon tiesä löytäneiden hyönteismyrkkyjen vaarat.
Vuonna 1969 DDT:n käyttö kiellettiin monissa osavaltioissa ja
vuonna 1970 Yhdysvallat päätti rajoittaa koko maassa DDT:n käyttöä.
Ehkä pahinta jälkeä myrkyillä on saatu lyijyllä aikaiseksi.
Lyijyä käytetään mm. kemiateollisuuden laitteisiin ja akkuihin.
Lyijyvalkoista käytettiin aikoinaan mm. maaleissa. Myös veneiden
pohjamaaleissa käytettiin lyijypitoista maalia, sillä myrkky esti
tehokkaasti eliöiden kasvun veneen pohjassa. Antiikin Kreikassa ja
Roomassa lyijyllä hoidettiin kauneutta tuhoisin seurauksin ja
roomalaisten ruokailuvälineet valmistettiin lyijystä, joka taas
aiheutti monet myrkytykset käyttäjilleen. Lyijy pilaa ilmakehää
lähinnä lyijypitoista polttoainetta käytettäessä. Se saastuttaa
ilmaa, sitoutuu maaperaan ja imeytyy hedelmiin ja vihanneksiin. Lyijy
viottaa perimää ja rappeuttaa keskushermostoa. Jo hyvin pienetkin
lyijyannokset tuottavat degeneratiivisia muutoksia munuaisissa,
maksassa, sydämessä ja muissa sisäelimissä. Kaikki marketeista ja
valintamyymälöistä ostetut hedelmät ja kasvikset on syytä pestä
moneen kertaa lämpimällä vedellä tai kuorittava ennen käyttöä.
Lopuksi ne voi huuhdella kylmällä vedellä. Pelkkä huuhtelu vain
kylmällä vedellä ei kuitenkaan riitä, sillä useimmat
elintarvikkeisiin ruikutettavat aineet ja vahat ovat öljyliukoisia.
Yritä
noudattaa ruokavaliota, joka sisältäisi runsaasti luonnollisia
hiilihydraatteja ja vähän eläinvalkuaista. Luonnollisia
hiilihydraatteja ovat kokonaiset siemenet, jyvät, pähkinät,
tuoreet luonnonhedelmät ja vihannekset (käsittelemättöminä).
Jalostetut hiilihydraatit ovat taas sivistysmaiden vitsaus, joka saa
aikaan lukemattomia sairauksia. Näistä karmeimmat esimerkit ovat
siis valkoinen sokeri ja vaaleat jauhot sekä kaikki näistä
valmistetut elintarvikkeet.
Tasapainoinen
ruokavalio sisältää runsaasti orgaanisesti viljeltyjä vihanneksia
ja hedelmiä sekä raakoja tai idätettyjä kokonaisia jyviä,
siemeniä ja pähkinöitä. Laktovegetaristeille voisi suositella
lisäksi tuoretta, pastöroimatonta maitoa ja jogurttia sekä
kotijuustoa, joka valmistetaan orgaanisesti kasvatettujen eläinten
maidosta. Vielä kun näihin lisätään kylmäpuristetut kasviöljyt,
kalaöljy, hunaja, vehnänalkiot ja leseet,
oluthiiva, meri- ja mikrolevät sekä kuivatut hedelmät. On
ravinnossamme puhtaina, luonnollisina ja helposti sulavina ja
imeytyvinä vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, entsyymejä,
rasvahappoja, valkuaisaineita, hiilihydraatteja ja vitaaliaineita.
Olisi
hyvä noudattaa järjestelmällisesti alisyömistä ja pitää
ajoittaisia paastoja. Terveyden kannalta olennaista on: mitä syöt,
mutta myös se, miten paljon syöt. Tieteelliset
tutkimukset näyttävät selvästi, että liikasyöminen aiheuttaa
sairauksia ja alisyöminen taas suojelee terveyttä ja edistää
pitempää ikää. Esim
tohtori C. M. McCay Cornellin yliopistosta osoitti tutkimuksissaan,
että ylensyöminen on kaikkein pahin ennenaikaisen vanhenemisen
aiheuttaja ja järjestelmällinen kevyempi syöminen taas pidentää
ikää ja vähentää sairastumista degeneratiivisiin tauteihin.
Tutkimuksissa on havaittu
myös, että jos madot laitetaan paastolle joka toinen päivä, ne
elivät 50 kertaa pitempään kuin paastoamattomat madot.
Tarpeeton
syöminen vaikuttaa elimistöömme myrkyn lailla. Näin haitataan
ruoansulatusta, aiheutetaan ilmavaivoja, vaikeutetaan ruoka-aineiden
imeytymistä ja sulamista, veltostutetaan suolentoimintaa ja lopulta
myrkytetään koko kehon. Jatkuvasti liikaa syövät ovat aina
nälissään, koska he ovat aliravittuja; he ovat yliruokittuja,
mutta aliravittuja.
Jatkuva
ylensyöminen johtaa ensin ruoansulatus- ja imeytymishäiriöihin ja
aiheuttaa lopulta puutostiloja. Vaikka ylensyöjä on lihava, hänen
kehonsa vaatii lisää ruokaa, sillä hän potee vitamiinien,
kivennäisaineiden ja muiden tarvitsemiensa aineiden puutosta. Kun
syö vähemmän, ei myöskään nälkä vaivaa niin pahasti, sillä
keho käyttää silloin tehokkaammin ja paremmin saamansa ravinnon
hyödykseen.
Kuinka
ruoka sitten kannattaisi syödä? Katsotaanpa vielä lopuksi sitäkin.
Hidas syöminen ja huolellinen ruoan pureskelu ovat terveyden
kannalta tärkeitä asioita. On parempi jättää ateria kokonaan
syömättä, kuin hotkia ruoka kiireellä. Perusteellinen
ruoan pureskelu parantaa ravintoaineiden sulamista ja imeytymistä
suolistossa sekä tekee kylläisen olon pienemmälläkin
ruoka-anoksella. Ruokaan sekoittuva sylki sisältää tärkeitä
ruoansulatusentsyymejä ja jos pureskelet ruokasi huolella, on ruoka
jo käytännöllisesti katsoen puoliksi sulanut mahalaukkuun
tullessaan.
Ruokien
sekoittamisesta keskenään on kirjoitettu runsaasti. Tarvitset
kuitenkin vain kolme pääperiaatetta sekoitussääntöihin: Älä
syö samalla aterialla sekä raakoja vihanneksia että raakoja
hedelmiä. Syö samalla aterialla vain harvoja ruokia. Aterialla syö
ensin runsaasti valkuaista sisältävät ruoat.
Raakojen
hedelmien ja raakojen vihannesten tehokas sulautuminen vaatii tyystin
erilaisen entsyymiyhdistelmän. Entsyymejä
tuottavien rauhasten toiminta häiriintyy ja saat helposti
ruoansulatu- ja ilmavaivoja jos syöt samalla aterialla sekaisin
raakoja hedelmiä ja raakoja vihanneksia. Parempi tapa on nautti
yhdellä aterialla hedelmät ja toisella aterialla vihannekset.
Papaijat ja sitruuna muodostavat tästä säännöstä poikkeuksen.
Mitä
harvempia lajikkeita ruoka-ateria sisältää, sitä paremmin
ruoka-aineet imeytyvät ja sulavat kehossamme. Aivan jokainen
ruoka-aine vaatii erilaisen entsyymin tai entsyymiyhdistelmän
ruoansulatukseen. Terveyden kannalta olisi kovin ihanteellista
sisällyttää kuhunkin ruokailuun vain yhtä ruokaa. Koska tämä
käytännössä saattaa olla vaikea järjestää, kannattaa kuitenkin
järjestää ruokailu vain hyvin harvojen ruokien varaan kerrallaan.
Mahalaukussa
valkuaisaineiden sulattaminen vaatii melko runsaasti suolahappoa.
Hiilihydraattien sulamiseen ei mahalaukku eritä suolahappoa, koska
sitä hiilihydraatit eivät vaadi. Jos ensin täyttää vatsansa
hiilihydraateilla ja sitten syöt vielä valkuaisaineita sisältäviä
ruokia, jää valkuainen suurelta osin sulamatta, sillä
vatsalaukussa ei ole tarpeeksi suolahappoa. Parempi on syödä ensin
valkuaisaineita sisältävä ravinto tyhjään vatsaan; tällöin
suolahappoa erittyy tunsaasti vatsaan. Vasta sen jälkeen ateriaa voi
jatkaa hiilihydraateilla, jotka eivät vaadi suolahappoa vatsassa.
Kaikkein parasta olisi
tietenkin syödä valkuaisainetta sisältävät ruoat ja
hiilihydraatteja sisältävät ruoat täysin eri aterioilla.
Luonto
on onneksi kuitenkin sotkenut kaikki hyvät raaka-aineet sopivaan
suhteeseen, jotta meidän ei tule vallan hirveästi välittää
syömisjärjestyksistä. Ruoka olisi kuitenkin hyvin suositeltavaa
nauttia rentoutuneessa ilmapiirissä. Hyvällä mielellä nautittu
ruoka antaa myös biologista hyötyä keholle. Kiireetön,
rauhallinen ja hyvä ruokapöytätunnelma tuottaa tuloksena hyvän
imeytymisen ja sulamisen myös ruoan suhteen ja kohentaa siten myös
terveyttämme.