Hillel Tokazier (16. osa)
Tapani Kansan yhtyeessä trumpettia soittanut Raimo Korhonen oli saanut työtarjouksen ammattiorkesterille, jolle luvattiin runsaasti keikkoja ja muun muassa säestystehtäviä. Raimo Korhonen esitteli idean Tapani Kansan bändin muusikoille ja koko bändi irtisanoutui Tapani Kansan säestystehtävistä. Nyt muusikot perustivat uuden bändin, jonka nimeksi tuli Night Train. Night Trainin keikat olivat suuremmaksi osaksi Helsingissä. Jälleen Hillel Tokazier pääsi soittamaan suureen ravintolayhtyeeseen. Yhtyeen keikat myi Turku Viihde. Night Trainin keikkamyyjänä kunnostautui entinen jääkiekkoilija Raimo Kuismanen, liikemies, joka nappasi myös itselleen kunnon provision myynnistään. Night Train soitti syksyllä 1980 Ravintola Arkadiassa sekä Hotelli Presidentin yökerho Pressassa Helsingissä.
Night Train sai kiinnityksen maaliskuussa 1981 Helsingin Kaivohuoneelle, joka valmistui saksalaisen arkkitehti Johan Carl Ludvig Engelin (s. 3.7.1778 Berliini ja k. 14.5.1840 Helsinki) suunnittelemana vuonna 1838. Yhtye pääsi säestämään puolentoista kuukauden ajaksi Danny ja Armi Show’ta Kaivohuoneella. Tuolloin Danny eli Ilkka Johannes Lipsanen (s. 24.9.1942 Pori) ja Armi Anja Orvokki Aavikko (s. 1.9.1958 Helsinki ja k. 2.1.2002 Espoo) olivat hyvin suosittuja ja säveltäjä Veikko Antero Samuli (s. 29.3.1947 Tampere) sekä sanoittaja Juha Harri Vainio (s. 10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 Gryon, Sveitsi) tekivät heille kappaleen, Tahdon olla sulle hellä vuonna 1977, josta heidän suosionsa sai vauhtia. Yhtyeen luottamusmiehenä Hillel Tokazier neuvotteli sopimuksen Ilkka Lipsasen kanssa yhtyeen saamasta palkkiosta; Lipsanen oli kova liikemies ja sopimuksesta täytyi oikein todella vääntää kättä. Armi Aavikko taas oli missi eikä mikään laulaja ja hänellä oli äänen kanssa puhtausongelmia. Yleisesti tiedettiin, että Armi Aavikolla ja Ilkka Lipsasella oli myös suhde.
Kesällä 1981 Night Train soitti muutaman viikon Naantalin Seurahuoneella. Naantalissa Hillel Tokazier joutui säveltämään eräälle naissolistille yön aikana laulun. Bruno Korpelalla ja Hillel Tokazierilla oli olemassa valmiit sanoittaja levytuottaja Crisse Johanssonin (oik. Christina Anneli Johansson, s. 14.3.1948 Helsinki ja k. 26.6.2025 Lahti) tekemä sanoitus, jota kaverukset päättivät käyttää hyväkseen. Puolen yön työskentelyn jälkeen kappale oli aamulla valmis ja nimi oli, Jorgos oli tip top tyyppi.
Night Trainin pisin keikkakiinnitys oli Helsingissä Sokos hotelli Presidentin yökerho Pressassa, jossa yhtye soitti house bandina parin kuukauden ajan joulukuusta 1981 lähtien. Yökerhossa yhtye joutui säestämään vierailevia ulkomaisia solisteja, joilla oli luonnollisesti täysin oma ohjelmistonsa. Bändin soitto alkoi kello kaksikymmentäyksi illalla ja aluksi yhtye soitti kaksi setillistä omaa ohjelmaansa tanssimusiikkia. Pienen tauon jälkeen oli vuorossa illan vierailevan solistin show. Show’n jälkeen oli hieman pidempi tauko, jonka jälkeen yhtye soitti tanssimusiikkia aamu kolmeen saakka. Aina väliajoilla yhtye söi takahuoneessa tarjolla ollutta välipalaa sekä joi runsaasti kahvia.
Yökerhokeikan jälkeen musiikki jäi Hillel Tokazierin päähän soimaan ja palutumiseen meni jonkin aikaa. Toisinaan hän otti lasillisen punaviiniä, jotta saisi unen päästä kiinni. Yhtyeellä saattoi heti aamu yhdeksältä alkaa studioäänitys Pitäjänmäellä, jolloin soittajien täytyi olla jälleen soittokunnossa ja valmiina. Hillel Tokazier piti tuohon aikaan kunnostaan huolta lenkkeilemällä päivittäin. Yökerhossa soittamisen aikana yhtyeellä oli lupa käydä lounaalla hotellissa päivällä. Soitoista maksettiin hyvin kaikkine mahdollisinen lisineen ja jopa harjoituksistakin maksettiin erikseen. Yhtye pystyi soittamaan kaikki uudet hittisävelmät ja Bruno Korpela oli nopea kaveri nuottien kirjoittajana. Myös yhtyeeseen tullut uusi kitaristi, Matti Auranen, teki bändille sovituksia.
Suurta muotia oli tuohon aikaan diskomusiikki. Kyllästymiseen saakka Night Train soitti muun muassa Cool and the Gangin Celebration -kappaletta. Hillel Tokazier lauloi korkealta itse Sir Roderick ”Rod” David Stewartin (s. 10.1.1945 Highgate, Lontoo, Englanti) levyttämän kappaleen Do You Think I’m Sexy sekä Diana Rossin (s. 26.3.1944 Detroit, Michigan, Yhdysvallat) laulaman Inside Out. Bändin ohjelmistossa oli Earth Wind and Firen, Commodoresin ja Lionel Ritchien tunnettuja kappaleita, mutta myös suomalaista musiikkia. Vaivaannuttavaa oli soittaa myös Lambadaa ja Macarenaa.
Hiljalleen pitkät ilta- ja yösoittoajat alkoivat puuduttaa Hillel Tokazieria ravintolamuusikkona. Bruno Korpela ja Hillel Tokazier olivat ensimmäisiä, jotka jättivät Night Train yhtyeen. Yhtyeen kireä ilmapiiri sen jälkeen, kun basisti Hannu ”Hemppa” Helkiö oli ottanut bändin johtajan roolin, joudutti myös päätöstä ravintolamuusikon työsarasta luopumisesta. Bändin jättämisen jälkeen Hemppa Helkiö ja Hillel Tokazier olivat kuitenkin hyviä kavereita.
Bruno Korpela toimi Jukka Kuoppamäen (s. 1.9.1942 Helsinki) Satsanga -yhtiön ja JP Musiikin luottosovittajana ja Korpela tarjosi paljon studiotöitä sen vuoksi Hillel Tokazierillekin. Yleensä nämä levyjen äänitykset tehtiin Pekka Nurmikallion omistamassa Microvox -studiossa. Keskimäärin kahden vuoden aikana heillä oli joka toinen viikko studiolla pohjiensoittotalkoot. Usein soittajat tulivat pari tuntiaan autossa nukuttuaan suoraan keikkamatkoiltaan studioon soittamaan taustoja. Myöhemmin Satsanga -yhtiö teki konkurssin ja soittajilta jäi soittopalkkoja saamatta yhtiöltä. Muusikkojen liiton ja palkkaturvan kautta takautuvasti palkat tulivat kuitenkin maksuun.
Tämän jälkeen Bruno Korpela ja Hillel Tokazier siirtyivät tekemään JP Musiikin äänityksiä Erno Lindahlin studiolle Helsingin Ruoholahteen. Näinä aikoina he tutustuivat moniin upeisiin muusikoihin ja oppivat aina vain lisää asioita. Tuottaja Jarmo Jylhä JP Musiikista työllisti Bruno Korpelan kautta useita muusikoita studiotöissä. Finnvoxin studiolle Pitäjänmäkeen siirryttiin sittemmin tekemään 1960-luvun hittikappaleiden cover-vesioita. Pitäjänmäellä sovittajina toimivat Bruno Korpela, Seppo Reino Juhani Rannikko (s. 6.4.1928 Tampere ja k. 25.11.2000 Tampere) sekä Taisto Aatos Wesslin (s. 23.7.1941 Helsinki ja k. 7.7.2010). Mukana kuviossa tuottajana hääräsi Kari Olavi Kuuva (s. 20.2.1946 Tampere ja k. 21.11.2018 Riihimäki).
Seppo Rannikko muutti 1940-luvun lopulla Ruotsiin työn perässä, jossa hän työskenteli päivät tehtaalla ja iltaisin tiskasi ravintolassa astioita. Palattuaan Tampereelle hän työskenteli Tammelan teurastamolla ja hän hankki Selmer-merkkisen tenorisaksofonin ja aloitti soiton. Hänen äiti saunotti yleisessä saunassa Järvensivulla ihmisiä ja kun sauna jäi pois käytöstä alkoi Seppo harjoitella tyhjässä saunassa soittoa. Hän kuunteli paljon varhaisia bebop-levytyksiä esikuvinaan Charlie Parker ja Dizzy Gillespie. Hän otti muutamia saksofoni- ja huilutunteja eräältä Tampereen kaupunginorkesterin muusikolta.
Muusikon uransa Seppo Rannikko aloitti laulaja ja vetopasunisti Aarre Johannes ”Acre” Karin (s. 12.11.1929 Jyväskylän maalaiskunta ja k. 24.4.1993 Tampere) yhtyeessä 1950-luvun puolivälissä. Sitä seurasivat Yrjö Osvald ”Ossi” Runnen (vuoteen 1936 Rundberg, s. 23.4.1927 Viipuri ja k. 5.11.2020 Helsinki) yhtye laulusolistina Eila Pellinen (Eila Reima, s. 6.8.1938 Sulkava ja k. 10.4.1977 Espoo) ja Olli Hämeen (Olli Hämäläinen, s. 19.5.1924 Helsinki ja k. 11.6.1984 Tampere) yhtye. Olli Hämeen yhtyeessä Rannikko soitti jopa pari vuotta ”Hämiksellä”, nykyisellä Tavastia-klubilla, laulusolistina Laura Annikki ”Laila” Kinnunen (vuoteen 1971 Mišiċ, s. 8.11.1939 Helsingin maalaiskunta ja k. 26.10.2000 Heinävesi). Olli Hämeen yhtye taltioi pienellä kokoonpanolla samoin muutamia levytyksiä, joissa Seppo Rannikko oli mukana soittamassa.
Seppo Rannikko siirtyi 1960-luvun alussa Jaakko Salon yhtyeeseen säestämään iskelmälaulajatar Vieno Hellevi Kekkonen-Sauria (s. 6.9.1934 Karttula), joka juuri oli vaihtanut levy-yhtiötä Fazerilta Scandia Musiikille. Tuon ajan Skandia -levytyksistä on jäänyt ikivihreänä elämään Oskari Olavi ”Ola” Virran (vuoteen 1926 Ilmén, s. 27.2.1915 Sysmä ja k. 14.7.1972 Tampere) laulama käännösiskelmä, Hopeinen kuu, jossa Seppo Rannikko soittaa tenorisaksofonisoolon. Seppo Rannikon 1960-luvun jazzkokoonpanoista eräs oli vielä kitaristi Herbert Abraham ”Häkä” Katzin (s. 10.12.1926 Turku ja k. 1.12.2007 Göteborg, Ruotsi) yhtye. Downbeat -jazzkapakassa Rannikko pääsi jammailemaan maailman huippuihin kuuluvien tenorisaksofonistien John ”Johnny” Arnold Griffinin III (s. 24.4.1928 Chicago, Illinois ja k. 25.7.2008 Maprévoir, Ranska) ja Dexter Gordonin (s. 27.2.1923 ja k. 25.4.1990) kanssa. Seppo Rannikon omia artistisuosikkejaan olivat tuolloin Edward Kennedy ”Duke” Ellington (s. 29.4.1899 Washington DC, Yhdysvallat ja k. 24.5.1974 New York, Yhdysvallat), William James ”Count” Basie (s. 21.8.1904 Red Bank, New Jersey, Yhdysvallat ja k. 26.4.1984 Hollywood, Florida, Yhdysvallat), Thelonius Sphere Monk (s. 10.10.1917 Rocky Mount, Pohjois-Carolina, Yhdysvallat ja k. 17.2.1982 Englewood, New Jersey, Yhdysvallat), Lars Gunnar Victor Gullin (s. 4.5.1928 Sanda, Gotlanti, Ruotsi ja k. 17.5.1976 Vissefjärda), Ian Ernest Gilmore Evans (o.s. Green, s. 13.5.1912 Toronto, Ontario, Kanada ja k. 20.3.1988 Cuernavaca, Meksiko), Walter Theodore ”Sonny” Rollins (s. 7.9.1930 New York City, Yhdysvallat) ja Lester Willis Young (s. 27.8.1909 Woodville, Mississippi, Yhdysvallat ja k. 15.3.1959 New York City, Yhdysvallat).
