Kuvassa vasemmalla Cabonline Groupin toimitusjohtaja Ole Oftedal.

Ole Oftedal, Pohjoismaiden isoimman taksialan yrityksen, Cabonline Groupin, toimitusjohtaja  uumoilee Suomesta kiinnostavaa markkina-aluetta, kunhan lainsäädäntöä saadaan ensin päivitettyä nykyaikaiseksi. Paitsi taksikyytejä yhtiö välittää myös alalla tarvittavaa teknologiaa. Mukana toiminnassa on Ruotsissa ja Norjassa n. 6800 taksiautoa ja n. 12 000 kuljettajaa 200 eri paikkakunnalla ja tavoitteena on edelleen kasvaa varsinkin Pohjoismaissa ja niiden isoimmissa kaupungeissa. Taxisystemsin nimen alla yhtiöllä on toimintaa myös Hollannissa ja Britanniassa. Yhtiön omistaa H. I. G. Capital ja yrityksen liikevaihto oli n. 567 miljoonaa euroa vuonna 2015. Yrityksen oma järjestelmä välittää vuositasolla n. 20 miljoonaa kyytiä ja yritys omistaa 11 tunnettua brändiä, kuten esim. Taxi Kurir, Norgetaxi, Taxi 020, TOPCAB ja Taxi Skåne. Cabonline Groupin mobiiliapplikaatio löytyy jo yli 700 000 käyttäjältä ja noin puolet yrityksen välittämistä taksikyydeistä tulee julkiselta sektorilta, 30 prosenttia kyydeistä on yritysten tilaamia sekä loput kyydit ovat yksityisten ihmisten tilauksia. Yrityksen kuljetuskalustosta 89 prosenttia on vähäpäästöisiä automalleja, jotka ovat korkeintaan 4 vuotta vanhoja. Toimitusjohtaja Oftedalin mukaan vuoteen 2025 mennessä koko heidän taksikalusto on vähäpäästöistä ja n. 70 prosenttia kalustosta on sähkökäyttöisiä.

Taxisystemsin nimellä Cabonline Groupilla on toimintaa myös Hollannissa ja Britanniassa.

Ruotsissa taksiliikenne vapautettiin säännöstelystä 26 vuotta sitten ja monet ihmiset ovat sen jälkeen pitäneet varsinkin Tukholman taksiliikennettä varsinaisena ”villinä läntenä”. Toimitusjohtaja Ole Oftedal kertoo taksimatkan Arlandan lentokentältä keskustaan maksavan kuitenkin nykyään vähemmän kuin 20 vuotta sitten. Asiakas saa jo tilatessaan tietää taksikyytinsä hinnan puhelinsovelluksessa. Oftedalin mielestä heidän taksiensa hintataso on vähintään 10-20 prosenttia matalampi kuin Helsingin taksien. Kaikissa heidän takseissa on tunti- ja kilometrihinnat tai vastaavat yhdistelyhinnat selkeästi nähtävissä jo ikkunoissa ja hinnat vaihtuvat eri vuorokauden aikojen ja tilanteiden mukaan. Yritystään toimitusjohtaja Oftedal kutsuu markkinointiyhtiöksi; kuljetusalalle tuleville ihmisille yritys tarjoaa koulutusta, vakuutuksia ja autoja sekä taksikyytien välityksessä ja taksimatkojen laskutuksessa tarvittavaa teknologiaa. Tämäkään ei ole pyyteetöntä työtä, vaan taksit maksavat näistä Cabonline Groupille 700-1 000 kruunua kuukaudessa sekä kolmesta neljään prosenttia kyytien hinnasta. Lisäksi Cabonline Group vaatii taksinkuljettajilta tietyn koulutuksen, työssä käytettävän virka-asun, ruotsinkielen taidon sekä vähäpäästöiset ja riittävät uudet autot taksiliikenteeseen.

Cabonline Group kertoo tarjoavansa pelkästään Ruotsissa vielä tänä ja ensi vuonna n. 2 000 uutta työpaikkaa taksikuljettajille. Suomen taksiliikenne on Oftedalin mukaan vielä hyvin säännösteltyä Ruotsiin verrattuna ja se ei ole toimivaa nykyaikaisessa yhteiskunnassa. Nykyaikaiset taksisovellukset ja kuluttajaystävälliset mobiiliratkaisut mahdollistavat Cabonline Groupille taksimatkojen hintojen alennuksen sekä toisaalta lyhentää taksikuljettajien ajotyöpäiviä. Toimitusjohtaja Oftedal ounastelee taksimarkkinoiden välttämätöntä muutosta myös Suomessa väestön ikääntyessä, keskiluokan kasvaessa, kroonisten sairauksien lisääntyessä, taksikeskusten siirtyessä pilvipalveluiksi ja koska taksit saavat jatkossa tilauksia useammalta alan toimijalta. Hänen mukaansa säätelytalouksissa taksien täyttöasteet ovat 25-30 prosentin luokkaa, kun taas heidän taksien täyttöasteet ovat 50-55 prosentin luokkaa. Tämän vuoksi myös taksikuljettajien työpäiviä on pystytty lyhentämään esim. kymmenestä tunnista kahdeksaan tuntiin. Markkinoiden vapauttaminen on ainoa keino, jotta edellä kuvattuja muutoksia saadaan aikaiseksi. Markkinoita on aiemmin jo vapautettu lentoliikenteelle ja linja-autoille säännöstely meillä Suomessa purkautuu vuoteen 2019 mennessä

Vaikka Uber osaakin hyödyntää teknologiaa taksimarkkinoilla, toimitusjohtaja Oftedal ei näe yritystä esim. Ruotsissa heidän kovimpana kilpailijanaan. Kaikki kestävä yritystoiminta pohjautuu siihen, että verot maksetaan. Oftedalin mukaan Uberin toiminta ei kestä markkinoilla pitkään, jos veroja ei makseta. Cabonline Groupin välittämistä kyydeistä suurin osa on julkisen hallinnon tilaamia taksikyytejä, kuten koulukyytejä, vanhusten- ja vammaistenkyydityksiä. Yritysten tilaamat kyydit työllistävät heitä eniten aamuvarhaisella ja sitten taas myöhemmin iltapäivällä uudestaan. Cabonline voitti juuri hiljakkoin esim. nelivuotisen sopimuksen Tukholman maakäräjiltä, jonka arvo on 700 miljoonaa kruunua vuodessa. Sopimus kattaa 4,1 miljoonaa kyyditystä, joista kolme miljoonaa kyytiä on tarkoitus tehdä perinteisillä takseilla ja loput ovat pyörätuoli- ja paarikyydityksiä. Näitä kyytejä hoitaa päivittäin n. 2 500 taksiautoa ja kyytejä kertyy päivittäin n. 10 000.

Ville Matvejeff ja Lotta Wennäkoski (s. 1970) kertovat illan konsertista Teokset tutuksi-tilaisuudessa Tampere-talon Sonaatti 1:ssä.

Pohjoismaiden suurimmassa kongressi- ja konserttitalossa, Tampereelle vuonna 1990 valmistuneessa Tampere-talossa on näyttävästi esillä tänä keväänä maamme eturivin nuoria kapellimestarilahjakkuuksia. HarrisonParrot agentuurin kanssa hiljan sopimuksen tehnyttä 20-vuotiasta sellistiä ja kapellimestaria Klaus Mäkelää odotellessamme 4.5.2016 Nuorten solistien konserttia johtamaan, tutustumme perjantain 15.4.2016 Tampere Filharmonian Tampere Biennale-konsertin Tampere-talon suuressa salissa johtaneeseen Jyväskylä Sinfonian ylikapellimestariin, pianistiin ja säveltäjään Ville Matvejeffiin. Tämä Tampere Filharmonian kausisarjaankin kuuluvan konsertin taltio Yle ja se lähetetään Yle Radio 1:ssä maanantaina 18.4.2016 klo 20, jonka jälkeen konsertti on vielä kuultavissa Yle Areenan kautta 30 vuorokauden ajan. Illan konsertti oli Tampere Biennalen 30-vuotiskonsertti ja sen ohjelmassa kuultiin Jarmo Sermilän (s. 16.8.1939 Hämeenlinna) Labor!, Usko Meriläisen (s. 27.1.1930 ja k. 12.11.2004) Visions and Whispers huilulle ja orkesterille - solistina huilunsoiton professori Mikael Helasvuo (s. 23.7.1948), Lotta Annukka Wennäkosken (s. 8.2.1970) Amor Omnia Suite (kantaesityksenä) ja Antti Auvisen (s. 1974) Himmel Punk (Tampere Filharmonian tilauksena ja kantaesityksenä).

Ville Matvejeff on syntynyt 1986 ja opiskellut musiikkia Espoon Musiikkiopistossa ja Sibelius-Akatemiassa. Hän on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta. Ville Matvejeff on valittu Turun musiikkijuhlien taiteelliseksi johtajaksi vuodesta 2016 alkaen. Pianosolistina Ville Matvejeff muistetaan jo vuodelta 2004, jolloin hän debytoi kapellimestari Susanna Mälkin johtamana Radion sinfoniaorkesterin solistina. Tuosta lähti käyntiin Ville Matvejeffin ura monilla kansainvälisillä festivaaleilla; esiintymisiä on ollut mm. Helsingin Juhlaviikoilla, Kuhmon Kamarimusiikissa, Bergen Festivalilla, Mexico Cervantino Festivalilla ja Kitakyushu Music Festivalilla. Vuonna 2012 Matvejeff aloitti yhteistyön sopraanolaulaja Karita Mattilan kanssa ja he ovat yhdessä kiertäneet esiintymässä ainakin Hong Kong Arts Festivalilla, Pariisin Selle Pleyelissä ja Théâtre du Chatélet'ssa, Lissabonin Gulbenkien Foundationissa, Lontoon Wigmore Hallissa ja Zürichin Oopperassa. Vuonna 2005 Ville Matvejeff suoriutui Helmi Vesa-pianokilpailun voittajaksi ja vuonna 2007 hän sai 3. palkinnon Jyväskylän pianokilpailussa.

         Sopraano Karita Mattila (s. 5.9.1960).

Ville Matvejeff on niittänyt mainetta myös säveltäjänä; huomio kiinnittyi hänen lahjakkuuteensa jo vuonna 2004 nuoruuden kamarikuoroteoksellaan ”Enkeli”. Jukka-Pekka Sarasteen tilauksesta syntyi Suomalaiselle Kamariorkesterille ”Seaside Rendezvous”, kunnes varsinainen läpimurto säveltäjänä siivittyi vuosina 2009-2010 Helsingin Juhlaviikoilla teoksella ”Il Principe Dei Dolori”” ja Yle:n tilausteoksella ”Ad Astra”. Matvejeffin sellokonserton ”Crossroads” Wilfred Jacobsin koreografioimana esitti Suomen Kansallisbaletti Shanghain EXPO:ssa keväällä 2010. Syyskuussa 2011 Radion sinfoniaorkesteri kantaesitti kapellimestari Osmo Vänskän johdolla Ville Matvejeffin viulukonserton. Ville Matvejeffin musiikkia on myös taltioitu useimmille äänitteille. Vuonna 2012 Ville Matvejeff perusti uuden sukupolven oopperatuotantoalusta, New Generation Operan, jonka taiteellisena johtajana hän myös työskentelee.

Paljon kiitosta saaneen kapellimestaridebyyttinsä Ville Matvejeff teki Porin Oopperassa syksyllä 2011 Purcellin Fairy Queen-teoksen kanssa. Tämän jälkeen hänet on nähty johtamassa säännöllisesti mm. Helsingin kaupunginorkesteria, Tapiola Sinfoniettaa, Oulun Sinfoniaa, Turun filharmonista orkesteria, Joensuun kaupunginorkesteria, Jyväskylä Sinfoniaa, Orchestre Philharmonique du Luxembourg'ia, Sinfonia Lahden orkesteria, Avanti!-kamariorkesteria, Suomalaista Barokkiorkesteria ja Suomen Kansallisoopperan orkesteria. Kauden 2012-2013 Matvejeff toimi Malmön Oopperan vakituisena kapellimestarina. Kuluvan kauden yhteistyöorkestereita ovat Rijekan oopperaorkesteri, Sonderjyllands Symfoniorkester ja Viron kansallinen sinfoniaorkesteri.

Mielellään oopperamusiikin maailmassa viihtyvän Ville Matvejeffin ohjelmisto kattaa yli 50 näyttämöteosta, joukossa moderneja teoksia ja kantaesityksia kuten mm. Veli-Matti Puumalan Anna-Liisa, Alexander Raskatovin A Dog's Heart ja Mikko Heiniön Eerik XIV. Tukholman kuninkaallisessa oopperassa Matvejeff on työskennellyt sekä korrepetiittorina että apulaiskapellimestarina. Ville Matvejeff johti vuonna 2013 Kimmo Hakolan Akseli-monilogioopperan ja Mozartin Figaron häät Åbo Svenska Teaterissa sekä Aribert Reimannin Lear-oopperan Malmössä. Assistenttina Ville Matvejeff on toiminut sekä kapellimestari Leif Segerstamille että kapellimestari Esa-Pekka Saloselle Tristan und Isolde-produktiossa Helsingin Juhlaviikoilla ja Östersjöfestivalenilla vuonna 2012. Tammikuusta 2014 lähtien Ville Matvejeff on toiminut Jyväskylän Sinfonian ylikapellimestarina menestyksellisesti.

Usko Meriläinen.

Jarmo Sermilä.

Maija Leino ja kapellimestari Tung-Chieh Chuang.

Tampere Filharmonian perjantain 8.4.2016 kausisarjan konserttia Tampere-talon suuressa salissa klo 19 saapui johdattelemaan hieman päälle 30-vuotias taiwanilainen kapellimestari Tung-Chieh Chuang. Musiikkimaailma olisi saattanut hänet myös menettää, sillä hetken aikaa hän opiskeli tilastotieteitä ennen uravalintaansa. Tämä lahjakas aiemmin pianonsoittoa ja käyrätorvensoittoa opiskellut kapellimestari tuli laajemmin tietoisuuteen tultuaan vuonna 2013 toiseksi Gustav Mahlerin nimeä kantavassa kapellimestarikisassa (Gustav Mahler Conducting Competition) ja sen jälkeen varsinkin voittamalla keväällä 2015 kansainvälisen Malko-kapellimestarikilpailun, jonka tuomaristoa vetää kapellimestari Sakari Oramo. Tung-Chieh Chuang on jatkanut musiikkiopintojaan Curtis-instituutissa Philadelpiassa ja Weimarin musiikkikorkeakoulussa. Palkintona Malko-kapellimestarikilpailusta Tung-Chieh Chuang sai 20 000 € ja kapellimestari Sakari Oramon mentorikseen kolmen vuoden ajaksi. Palkintoon liittyi myös oiva mahdollisuus päästä johtamaan 27 kuuluisaa orkesteria. Näiden orkestereiden joukossa ovat mm. Wienin Filharmonikot, Tukholman Filharmonikot, Oslon Filharmonikot, Münchenin Filharmonikot, Bamberg Symphony, MDR Symphony Orchestra Leipzigissa ja Deutsche Kammerphilharmonie-orkesteri Bremenissä.

Kansainvälisen Malko-kapellimestarikilpailun keväällä 2015 voittanut Tung-Chien Chuang.

Alkuperäinen konserttiohjelma Tampere Filharmonian konsertissa muuttui hieman, koska orkesterin nimikkosäveltäjä Jouni Kaipaisen Marimbakonsertto jäi säveltäjältään kesken ja tämän tilalle jouduttiin vaihtamaan Kaipaisen Pianokonsertto nro 1 op. 55. Pianokonserton tilasi Yle ja se kantaesitettiin RSO konsertissa maaliskuussa 1997 Sakari Oramon johdolla. Pianosolistina toimi tuolloin – kuten myös perjantai-illan Tampere Filharmonian konsertissa – Sibelius Akatemian pianomusiikin professorina toimiva Juhani Lagerspetz. Tämä esitys oli Lagerspetzille tästä kyseisestä pianokonsertosta jo kuudes esitys. Tämän teoksen kohdalla nuori kapellimestarimme ei ennättänyt saada kaikilta osin orkesterin balansseja kuntoon, sillä orkesteri jyräsi kunnolla pianosolistin yli varsinkin parissa kohdassa ensimmäisessä osassa (Allegro con spirito [ma un poco nervoso]) ja toisessa osassa (Larghetto). Kurkistakaamme säveltäjä Jouni Kaipaisen kuvausta omasta pianokonsertostaan 20.2.1998 Tampereen kaupunginorkesterin konsertin käsiohjelmasta:

Jouni Ilari Kaipainen (s. 24.11.1956 Helsinki ja k. 23.11.2015 Tampere).

”Pianokonserttoni syntyi Yleisradion tilauksesta ja sai kantaesityksensä Helsinki Biennalen konsertissa viime vuoden [1997] maaliskuun 12. päivänä; solistina oli [...] Juhani Lagerspetz ja RSO:ta johti Sakari Oramo. Sävellystyö tapahtui kahdessa vaiheessa, kuten kaikkien konserttomuotoisten teosteni: kirjoitin soolostemman ensin, loka–marraskuussa 1996, ja orkesteriosuuden tammi–helmikuussa 1997. Tilanne oli todella sähköinen, sillä samaan aikaan tein myös alttoviulukonserttoni. Räjähtävän nopeassa työskentelyssä on hyvät ja huonot puolensa. Monomaaninen omistautuminen tekee työn jäljestä ehyempää, mutta tekijälle se on ilmeinen terveysriski. Asetelma on sama kuin sairastaessa: kun flunssaviruskanta voi paremmin, minä voin huonommin. Tässä tapauksessa tosin osat täytyy kääntää ja ottaa tavoitteekseen kamppailun vähittäinen häviäminen. Suloisen tappion päivämäärä oli 24. helmikuuta, jolloin työpöydälläni oli kaksi uutuuttaan hohtavaa konserttopartituuria ja itse olin epätietoinen siitä, millä planeetalla ollaan.

Sävellystehtävänä pianokonsertto tarjoaa kaksi hykerryttävän haasteellista tekstuuriongelmaa. Ensimmäinen niistä on klaverismi: piano on instrumenteista monipuolisin ja muuntautumiskykyisin – urut mukaan lukien! – ja sille on pitkin historiaa sävelletty valtava määrä mitä erilaisinta musiikkia. Vaikka vain murto-osa säveltäjien ratkaisuista tällä alueella on todella toimivia, tuo murto-osakin on volyymiltaan suuri ja kirjava. Jokainen tietysti pyrkii omaleimaiseen, itsenäiseen kirjoitustapaan, mutta olisi älytöntä kuvitella, etteikö maailman pianomusiikin suurenmoisilla valioilla olisi mitään vaikutusta. Mozart, Beethoven, Brahms, Chopin, Liszt, Rahmaninov, Debussy, Skrjabin, Ravel ja Prokofjev ovat esikuvallisia myös minulle, mutta ratkaisuni ovat omani ja vastaan niistä.


Toinen probleema on pianon ja orkesterin välinen suhde. Kysymyksessä ei ole tavanomainen solistikonsertto, koska piano yksinään vastaa suunnilleen toista orkesteria, varsinkin jos sitä käyttää suurieleisellä tavalla, kuten minä teen. En halunnut luoda modernin muodikasta ’epäkonserttoa’ vaan Oikean Solistisen Konserton, mutta en liioin halunnut pitäytyä romanttiseen ’yksilö vastaan yhteisö’ -sosiodraamaan; kirkasotsaiset sankaritarinat ovat nykyään vähemmän uskottavia kuin sata vuotta sitten. Tämän vuoksi pianokonsertto sisältää lukuisia erilaisia asetelmia: vastakohtaisia rintamalinjoja, yhteistoimintaa, polaarisia tilanteita, pianon eriasteista sulauttamista orkesteriin jne.

Ensimmäinen osa on ylivoimaisesti laajin, monimuotoisimmin hahmoteltu, ja sen ytimenä on draaman rakentaminen suhteellisen pienieleisistä aineksista; melkeinpä leikkisäksi mieltyvästä pääteemasta ja laajakaarisesti laulavasta sivuteemasta syntyy suuri joukko asetelmia, joista osa ponkaisee varsin pitkälle näennäisen vaatimattomista lähtökohdista. Hitaan osan suvantoon on tunkeutunut tummempia, salaperäisempiä sointeja, ja jotakin sen varjoista voidaan aistia myös finaalin muuten räväkässä ilotulituksessa; omasta mielestäni viimeinen osa ’avautuu’ hauskasti ’takaperin’, sillä lähelle loppua sijoittuu eräänlainen motto tai ’avain’. Pianokonsertto on omistettu pojalleni Tuomakselle hänen ylioppilaskeväänään.”

Juhani Lagerspetz.

Auvoisan konserttiehtoon taitava pianosolisti, Juhani Henrik Lagerspetz on syntynyt 12.7.1959 Turussa, missä paikallisessa konservatoriossa opiskeli pianonsoittoa vuosina 1965 – 1975 ja jatkoi sitten opintojaan Sibelius-Akatemiassa vuosina 1975 – 1977. Opinnot jatkuivat vielä vuosina 1977 – 1979 Leningradin konservatoriossa, kunnes valmistui Sibelius-Akatemiasta vuonna 1980. Siitä lähtien hän on toiminut Sibelius-Akatemiassa opetustehtävissä ensin pianonsoiton opettajana (vuodet 1980-1983), sitten lehtorina (vuodet 1983-1993), jatkaen va. apulaisprofessorina (1993-1994) sekä (vuodet 1995-1999) vt. apulaisprofessorina ja lopulta pianomusiikin professorina elokuusta 2009 lähtien. Kasteensa orkesterisolistina hän sai RSO:n solistina 13-vuotiaana soittaessaan Šostakovitšin pianokonserton. Kotimaassaan Lagerspetz on voittanut mm. Ilmari Hannikaisen pianokilpailun vuonna 1975 ja saanut jaetun ensipalkinnon sekä Yleisradion tunnustuspalkinnon Maj Lind-pianokilpailussa vuonna 1976.

Ludwig van Beethoven (s. 17.12.1770 ja k. 26.3.1827).

Konsertin alkunumerona soi Ludwig van Beethovenin Coriolanus-alkusoitto op. 62, joka kestoltaan on noin kahdeksan minuuttia. Beethoven teki sävellyksensä itävaltalaisen kirjailijan Heinrich Joseph von Collinin näytelmään, joka taas perustui William Shakespearen 1600-luvun alussa kirjoittamaan tragediaan sotapäälliköstä nimeltä Caius Marcus.

Dmitri Šostakovitš.

Konsertin päätösnumerona soi Dmitri Šostakovitšin (s. 25.9.1906 Pietari ja k. 9.8.1975 Moskova) Sinfonia nro 5 d-molli op. 47. Tämän lähes 50 min. kestävän teoksen kapellimestari johti ilman partituuria. Sinfoniassa on neljä osaa: I Moderato, II Allegretto, III Largo ja IV Allegro non troppo. Teoksen kantaesitys oli Leningradissa 21.11.1937. Teoksen finaalia kapellimestari Tung-Chieh Chuang kuvailee: ”Se ei ole todellista iloa, se ei ole todellinen voitto. Sadat tuhannet saivat surmansa, ihmiset kärsivät todella paljon. Šostakovitškin kärsi. Häneltä vietiin vapaus, joku kertoi, miten piti säveltää. Ja hän tavallaan totteli, mutta teos on aivan täynnä sarkasmia. Se on täynnä piiloviestejä, jotka yritämme orkesterin kanssa saada mahdollisimman läpinäkyvästi esille. Šostakovitš kirjoitti musiikiksi sen, mitä kuuli ympärillään. Siellä on itkua, on aseita, on korkeita huudahduksia, viulut soittavat sellaista hullua huutoa, joka pyrkii pakoon hulluutta. Oikeastaan tätä teosta on turha kuvailla monisanaisesti, kaikki salissa olevat ymmärtävät kyllä. Tämä teos ei ole vain nuotteja. Šostakovitš ei kirjoittanut vain nuotteja, vaan soundin, kaiken sen, miltä hänen maailmansa kuulosti.”

Tampere Filharmonian perjantain konserttia edelsi Teokset tutuksi-esittelytilaisuus Tampere-talon Sonaatti-salissa (alakerta) klo 18. Tässä tilaisuudessa orkesterin tiedottaja Maija Leino haastatteli ensin vierailevaa kapellimestaria Tung-Chieh Chuangia ja sen jälkeen vuoron haastateltavana sai illan pianosolisti Juhani Lagerspetz. Tilaisuus päättyi lopulta hieman sekavassa tilanteessa osan yleisöä jo poistuessa paikalta, kun säveltäjä Fridrich Bruk (s. 18.9.1937 Harkova, Ukraina) piti tilaisuuden lopussa oman monologinsa varastaen täysin tilaisuuden hallinnan. Bruk oli ilmeisesti oivaltanut tilaisuutensa tulleen oman musiikkinsa markkinointiin. Vähän varttuneempi väki ei voi olla muistamatta takavuosilta paikallisen Aamulehden yleisönosastossa käytyä tulikivenkatkuista kirjeenvaihtoa säveltäjien Jouni Kaipainen ja Fridrich Bruk välillä. Tuolloin käyty ajatustenvaihto ei pienimmässäkään määrin muistuttanut keskinäisen kehumisenkerhoa, vaan kummatkin säveltäjät eivät tohtineet jättää suuren yleisön tietämättömiin oman taiteensa erinomaisuutta, siinä sivussa sivaltaen aina toistensa taitoja arvioden. Käyty kirjeenvaihto ehkä kärjistyi kysymykseen orkesterimme nimikkosäveltäjyydestä; Bruk koki oman musiikkinsa jääneen syrjään, sillä sitä on viimeksi soitettu Tampere-talossa Eri Klasin ylikapellimestaruuskauden alkuaikana.

 

 

Cosima von Bülow teki vuonna 1868 Wagnerin kanssa matkan Italiaan ja tuon matkan jälkeen hän muutti Isolden ja Evan kanssa asumaan Tribscheniin vakituisesti. Avioero Cosiman miehestä – kapellimestari Hans von Bülowista – aiheutti säröä Cosiman ja Wagnerin suhteeseen; Wagner halusi välitöntä eroa, kun taas Cosima ei halunnut tehdä mitään kiireellä. Wagner toivoi myös Cosiman vaihtavan uskontonsa katolisuudesta protestanttiseen lasten kasvatuksen vuoksi ja lopulta 31.10.1872 kääntyi protestanttiseen uskoon. Vaikea lapsuus oli jättänyt Cosimaa lähtemättömät jälkensä, sillä hän oli saanut niin ankaran kasvatuksen. Hänestä kehkeytyi kyllä sivistynyt nainen laajoine tietoineen ja hän myös luotti itseensä, mutta hänen tietonsa olivat yleensä pinnallisia ja hän näki asiat usein ahdasmielisesti. Wagner arvosti paitsi Cosiman fyysistä kauneutta, myös erityisesti tämän ymmärrystä ja alttiutta keskustella ja myötäillä säveltäjän oivalluksia. Cosima palvoi uutta miestään nerona, jolla oli oma asemansa länsimaisen kulttuurin historiassa.

1.1.1869 on Cosima aloittanut oman päiväkirjansa pitämisen ja tätä päiväkirjaa hän piti aina Richard Wagnerin kuolemaan asti. 27.7.1878 Cosima kirjoitti päiväkirjaansa: ”Aamulla hän antoi minulle kulmakarvoistaan yhden kiehkuran, joka oli kasvanut liian pitkäksi ja varjostanut hänen vasenta silmäänsä, ja minä kannan sitä nyt jatkuvasti mukanani.” Kirjanpidosta käy selville, että vaikka Cosima olikin passiivinen ja taiteellisten kysymysten suhteen avuton, hän kuitenkin pystyi vaikuttamaan ohjailevasti Wagnerin mielipiteisiin. Cosima avasi kaikki Wagnerille lähetetyt kirjeet ja teki omat ehdotuksensa vastauksiksi kirjeisiin, joissa näkyy hyvin luja mutta tahdikas olemus. Hän osasi paljon diplomaattisemmin kuin Wagner vastata kirjeisiin loukkaamatta suotta ihmisiä, mutta samalla hän pääsi julmasti käyttämään omaa valtaansa.

24-vuotias filosofi Friedrich Nietzsche saapui 17.5.1869 Tribscheniin, sillä Wagner oli edellisen vuoden marraskuussa tavatessaan filosofin kutsunut hänet vierailulle luokseen. Nietzsche oli nimitetty Baselin yliopiston klassillisen filologian professoriksi. Nietzsche oli vierailulla Wagnerin luona kun Wagnerin ja Cosiman kolmas lapsi, Siegfried syntyi 6.6.1869. Vasta nyt Cosima ehdotti aviomiehelleen (Hans von Bülow) avioeroa ja samalla pyysi saada Danielan ja Blandinen huollettavikseen. Näihin pyyntöihin Hans von Bülow suostui empimättä.

Kuningas Ludvig 10.2.1869 Wagnerille osoitetussa kirjeessään pyysi saada Reininkullan kantaesityksen Müncheniin. Wagner epäili ettei Nibelungin sormusta pystytä esittämään säällisissä olosuhteissa häntä tyydyttävällä tavalla, sillä teoksen kolmas osio oli vielä loppuun saattamatta. Wagner kuitenkin suostui lopulta harjoitusten aloittamiseen. Samoihin aikoihin Wagner päätti ottaa kirjoituksestaan Das Judentum in der Musik (Juutalaisuus musiikissa) uuden painoksen, johon kirjoitti itse uuden esipuheen. Esipuheessa protestoitiin juutalaisten aiheuttamaa vainoa Wagneria kohtaan. Monet Wagnerin ystävät, mukaan lukien jopa Cosima, pitivät julkaisua erheenä ja sen seurauksia kohtalokkaina. Heinäkuussa 1869 Bismarckin tukema lakiesitys hyväksyttiin Pohjois-Saksan liiton valtiopäivillä ja tämä laki poisti juutalaisten syrjinnän, mutta ei poistanut ennakkoluuloja asian suhteen.

Samoin heinäkuussa 1869 Wagner sai kolme mieluista vierasta kotiinsa; runoilija Théophile Gautierin tytär Judith Mendés-Gautier puolisonsa Catulle Mendésin kanssa sekä heidän ystävänsä, runoilija Philippe Auguste Villiers de l'Isle-Adamin. Vieraan olivat Wagnerin innokkaita ihailijoita ja useita iltoja he kuluttivat yhdessä keskustellen ja lukien. Wagner oli varsinkin Judithin tapaamisesta niin innostunut, että kiipeili talon vieressä kasvaviin puihin.

Pian Wagnerille kantautui tietoa Reininkullan tilanteesta Münchenissä; Wagner ja Cosima saivat nähdä pukuluonnokset, jotka he heti hylkäsivät ”erittäin typerinä ja mielikuvituksettomina”. Vaikka he saivat parannuksia läpi, olivat heidän puolestaan toteutusta seuranneiden mielestä teos jo tärvelty täysin. Wagner yritti estää teoksen esityksen Münchenissä, mutta kuningas Ludvig teki kaikkensa teoksen saamiseksi esille. Wagner harkitsi jo uhraavansa suhteensa kuninkaaseen välirikolla, mutta lopulta kuningas sai tahtonsa läpi. Ennen ensi-iltaa kapellimestari Hans Richter esitti Wagnerin toiveesta eroanomuksen virastaan. Tämäkään ei lannistanut Ludvigia. Useat kapellimestarit kieltäytyivät tarttumasta teokseen, mutta lopulta paikallinen ja melko kokematon kapellimestari Franz Wüllner uhrautui tehtävään. Wagner uhkaili häntä: ”Näpit irti partituuristani! Tämä on minun neuvoni teille, arvoisa herra, tai muuten piru teidät perii.” Wagner jättäytyi ensi-illasta mielenosoituksellisesti pois 22.9.1869.

Wagner päätti perustaa oman festivaalin Nibelungin sormuksen esittämiseen ja hän etsi sinnikkäästi esityspaikkaa hankkeelleen. Ylä- Frankenista löytyi Bayreuthin kaupunki, ja Cosima yllytti Wagneria etsimään lisää tietoa kaupungista tietosanakirjoista. Kaupunkiin oli vuonna 1748 rakennettu Markgräfliches Operhaus (Maakreivin oopperatalo), joka saattoi olla Wagnerin etsimä kohde. 18.7.1870 saapui tieto Cosiman ja Hans von Bülowin avioerosta ja Wagner vei Cosiman vihille 25.8.1870 Luzernin protestanttisessa kirkossa. Cosimalle Wagner sävelsi lahjaksi intiimin Siegfried-idyllin. Huhtikuussa 1871 Wagnerit vierailivat Bayreuthissa katsastamassa Markgräfliches Operhausin ja havaitsivat sen liian pieneksi paikaksi esityksiinsä. Nyt alkoi kokonaan uuden oopperatalon kehittely ja rahoitukseen kokoonpuristaminen. Budjetti arvioitiin olevan hallintokuluineen 300 000 taaleria ja tämä oli tarkoitus rahoittaa 1000 kappaleen patronaattitodistuksen myynnillä, joiden arvo oli 300 taaleria kappaleelta. Tähän tehtävään valjastettiin nuori virtuoosi, Carl Tausig, joka sitten heinäkuussa kuitenkin kuoli vain 29-vuotiaana.

Paroni Ludwig August von Buchin tytär, kreivitär Marie von Schleinitz (s. 22.1.1842 Rooma ja k. 18.5.1912 Berliini) sai luvan kartoittaa Berliinin vauraat ja yhteistyöhaluiset taiteiden tukijat hankkeen mesenaateiksi. Musiikkikauppias Emil Heckel teki aloitteen ja myös toteutti Wagner-seurojen verkoston, jonka välityksellä myös vähemmän varakkaat pystyivät tukemaan hanketta. Wagner ystävystyi pankkiiri ja Bayreuthin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Friedrich Feustelin kanssa ja Feustel huolehti, että kaupunginhallituksella oli valtuudet tarjota Wagnerille tämän valitsema tontti festivaaliteatterin rakentamiseen. Innostuksissaan Wagner ilmoittikin, että ensimmäinen festivaali Bayreuthissa järjestetään vuonna 1873. Helmikuussa 1872 Wagner osti tulevan kotinsa paikaksi tontin linnanpuiston vierestä ja teatterille löytyi paikka Bürgerreuthin Vihreältä kukkulalta, jolla paikalla teatteri sijaitsee vielä tänä päivänäkin. Teatterin peruskivi muurattiin Wagnerin syntymäpäivänä 22.5.1872 ja juhlapuheet jouduttiin siirtämään sateen vuoksi vanhaan oopperataloon, jossa esitettiin myös Beethovenin 9. sinfonia samassa yhteydessä. Wagner kutsui juhlaan myös Franz Lisztin, mutta tämä jätti tulematta onnitellen tilaisuuden vuoksi kuitenkin lämpimästi.

Wagnerin perhe muutti syyskuun lopussa väliaikaiseen kotiin osoitteeseen Dammallee 7. Melko pian marraskuussa Cosima ja Richard Wagner lähtivät yhdessä kiertueelle Saksan tärkeimpiin oopperataloihin löytääkseen laulajia hankkeelleen. Monet asiat olivat vielä ratkaisematta elokuussa 1873, joten Wagner joutui ilmoittamaan tukijoilleen, ettei ensimmäistä festivaalia olisi mahdollista järjestää ennen vuotta 1875. Karl Brandtin hän sai suunnittelemaan ja rakentamaan näyttämökoneiston ja Josef Hoffmann vastasi lavasteista. Kuningas Ludvigilta ei enää ollut tiedossa lisää rahaa, kunnes Wagnerin jo vaipuessa epätoivoon tammikuun lopulla Ludvig kirjoitti säveltäjälle myöntävänsä hankkeelle 100 000 taalerin lainan. Ludvig myönsi myös Wagnerin kodin viimeistelyä varten rahallista tukeaan. Wagnerit pääsivät muuttamaan taloonsa 28.4.1874 ja talo sai nimen Wahnfried. Jumalten tuhon partituuri valmistui lopulta 21.11.1874.

Edes vuonna 1875 festivaalia ei onistuttu saamaan pystyyn, vaan avajaiset siirtyivät seuraavaan vuoteen. Siegfriedin löytyminen teokseen osoittautui erityisen vaikeaksi; Albert Niemann halusi kovasti rooliin, mutta Wagner päätti olla häntä ottamatta. Mannheimin oopperan tenori Georg Unger oli Wagnerin mielestä sopivampi rooliin, mutta hän vaati perinpohjaista ohjausta rooliin, joten Wagner joutui järjestämään müncheniläisen laulunopettaja Julius Heyn hänen valmentajakseen. Myös wieniläistä Amalie Maternaa, joka lauloi Brünnhilden osan, piti valmentaa. Franz Betz lauloi Hans Sachsin tehtävän Mestarilaulajien kantaesityksessä. Laulajat suostuivat laulamaan ainoastaan kulukorvauksilla ilman palkkaa. Wagner itse avusti valmennuksessa, johon oli koottu työryhmä, jota Wagner kutsui ”Nibelungin kansliaksi”. Sen muodostivat Hermann Zumpe, Joseph Rubinstein, Anton Seidl sekä Demetrius Lalas ja toisinaan Franz Fischer ja Felix Mottl, joka oli erinomainen muusikko ja hänet muistetaan yhtenä kuuluisimmista Wagner-kapellimestareista.

Kokonaisvastuun ohjauksesta otti Wagner itselleen, mutta henkilöohjauksesta vastasi Richard Fricke. Wagnerin kuoltua Cosima otti vastatakseen ohjauksesta auktoritaarisesti haluten pakottaa esiintyjät toimimaan kuten Wagner olisi oletettavasti halunnut. Wagnerin suojatti Heinrich Porges tallensi muistiin Wagnerin pyynnöstä jälkimaailmaa varten kaiken, mitä Wagner sanoi harjoituksissa. Tämä tietokanta antaa arvokasta tietoa Wagnerin omasta tahdosta, mutta jättää silti tilaa myös tulkinnoille. Lopulta Wagner ei ollut läheskään tyytyväinen ensimmäisten esitysten toteutukseen, vaan sanoi päiväkirjan mukaan Frickelle: ”Ensi vuonna teemme kaiken toisin.”

Kapellimestari Hans Richter sai myös oman osansa Wagnerin kritiikistä. Säveltäjä ei ollut lainkaan tyytyväinen Richterin tempoihin, vaikka kapellimestari olikin jo hyvin kokenut. Richter yritti ilmeisesti mukauttaa tempoja esitettyjen toiveiden mukaisesti, mutta lopputulos johti kuvasten mukaan sekasortoon. Cosima kirjoitti päiväkirjassaan 9.9.1876 seuraavasti asiasta: ”Richter ei ollut varma ainoastaan temposta – surullinen kokemus todellakin!” Kapellimestari Hans Richterin palveluksia käytettiin kuitenkin Wagnerin kuoleman jälkeen monasti Bayreuthissa.

Esitykset alkoivat lopulta Bayreuthin festivaaleilla 13.8.1876 ja paikalle oli kerääntynyt merkittäviä säveltäjiä, kriitikoita ja merkkihenkilöitä sekä paljon ihailijoita ympäri Eurooppaa. Säveltäjistä paikalla olivat ainakin Tšaikovski, Bruckner, Grieg ja Saint-Saëns ja kuninkaallisia edustivat Brasilian keisari Dom Pedro II, Saksan keisari Vilhelm I ja Baijerin kuningas Ludvig II, joka seurasi myös kenraaliharjoituksia, mutta kaihtoi mielellään julkisuutta. Harjoituksia seurasi paikalla myös Nietzche, jonka terveys alkoi hieman myöhemmin häilyä ja lopulta hän joutui jättämään toimensa Baselin yliopistossa terveytensä vuoksi. Hiukan ennen Nibelingin sormuksen kantaesitystä vuonna 1876 oli ilmestynyt Nietzchen teoksen Unzeitgemässe Betrachtungen (Epäajankohtaisia mietiskelyjä) neljäs osa. Nietzche koki loitontumista Wagnerin taiteesta ja lehdistön sekä yleisön käytös ärsyttivät häntä suunnattomasti. Nietzche jättiki festivaalin ja poistui paikalta.

Bayreuthissa Wagner jatkoi edelleen naisseikkailujaa, kun Judith Gautier vieraili juhlilla. Judith eli erossa aviomiehestään, mutta seurusteli Ludwig Benedictus-nimisen amatöörisäveltäjän kanssa. Esitykseen Wagner varasi itselleen istumapaikan Judithin ja Benedictuksen välistä. Näytännön alkaessa hän kuiskasi Judithin korvaan, että hän haluaa kuulla kaikki teoksensa Judithin käsivarsilla. Kahden ollessaan heillä oli jotakin intiimiä menossa, mutta Judith piti huolen ettei suhde päässyt liian intohimoiseksi ja kehotti Wagneria unohtamaan itsensä. He harrastivat kirjeenvaihtoa puolentoista vuoden ajan, helmikuuhun 1878 asti. Judith lähetti Wagnerille Pariisista satiini- ja silkkikankaita sekä parfyymeja. Wagner kävi kirjeenvaihtonsa parturinsa avustuksella, jotta ei asia olisi paljastunut Cosimalle. Cosimalle asia paljastui kuitenkin joulukuussa 1877, mutta hänelle ei kerrottu aivan kaikkea suhteesta. Päiväkirjoissaan Cosima on hyvin vaitonainen asiasta, mutta tiedetään hänen nähneen tammikuussa Wagnerin kirjeitä polttamassa. Suhde kuivui kokoon viimeistään silloin, kun Cosima varoitti Judithia asiasta. Wagner on kirjoittanut Judithille viimeisen kirjeensä 15.2.1878.

Ensimmäinen Bayreuthin festivaali oli Wagnerille kuitenkin jonkinlainen pettymys; taloudellisesti juhlat tuottivat tappiota 148 000 markkaa ja hän koki ettei kansa oikein ymmärtänyt hänen uutta taidenäkemystään. Hetken aikaa hän jopa harkitsi festivaalin siirtämistä Münchenin hoviin tai keisarikunnan järjestettäväksi. Kuningas Ludvigille hän ehdotti, että tämä antaisi määräyksen asian ottamisesta esille Saksan valtiopäivillä. Toivuttuaan kuitenkin masennuksestaan Wagner ryhtyi jälleen suunnittelemaan uusia kohennuksia, joilla festivaali saataisiin tuottavammaksi tapahtumaksi.

Tampereen Aleksanterin kirkko oli tuuheana ihmisistä, jotka kerääntyivät maanantaina 4.4.2016 klo 18 yhteislaulukonserttiin Virsi kiertää maailmaa. Konsertin järjestivät kirkkohallitus, Tampereen tuomiokirkkoseurakunta ja Yle Radio 1. Yle Radio 1 lähetti konsertin suorana lähetyksenä ja konsertin juonsi Yle Radio 1:n kuuluttaja Maaria Seppänen. Konserttia varten oli tilattu uusia sovituksia virsistä Timo Alakotilalta ja Pekka Nymanilta. Konsertissa kuultiin muutamia soolonumeroita ja loput virsilaulut suoritettiin yhteislauluina. Kirkon tiedotuskeskus ja Yleisradio aloittivat vuonna 2015 hankkeen, jossa tallennetaan n. 140 suomenkielistä ja n 150 ruotsinkielistä uutta hengellistä laulua ja virttä mm. radion Aamuhartauksien ja kirkon omaan käyttöön. Laulujen sävelmät ovat monista eri maista; Suomesta kuitenkin laululla lähdettiin liikkeelle ja Suomeen myös palattiin viimeisessä laulussa. Erityisesti nostan esille Maria Kalaniemen soolonumerona laulaman ruotsalaisen virren 808 Herra, olet Luojani, jonka monet saattavat muistaa paremmin sävelmästä Ystävä sä lapsien.

     Taitavat musikantit työnsä ääressä konsertissa.

Seurakunta veisaa aina uskollisesti pienellä viiveellä säestystä.

Säestävän soitto- ja laulukunnan muodostivat Timo Alakotila (piano), Maria Kalaniemi (harmonikka ja laulu), Pekka Nyman (perkussiot), Petra Perttula (laulunjohto), Hannu Rantanen (kontrabasso), Soila Sariola (laulu), Esa Toivola (urut), Senni Valtonen (kantele, huilu ja klarinetti), sekä Kamarikuoro Solenne. Musiikkituokiossa olivat laulua vahvistamassa myös kamarikuoro Camena, kamarikuoro Eternitas, Jäämien kuoro, naiskuoro Katajaiset, mieskuoro Kelot sekä Picantus-kuoro.

Timo Alakotila Aleksanterin kirkossa.

Konsertissa kuultiin ja laulettiin seuraavat virret: Kasteessa lapsi Jumalan (virsi 836), Herra, olet Luojani (virsi 808), Soi, virteni, kiitosta Herran (903), Nousta sain aamuun (virsi 967), Silmäni aukaise (virsi 923), Kuljemme yhdessä tällä tiellä (virsi 814), Rauhan Herra, suo rauha (virsi 918), Kirkko olkoon niinkuin puu (virsi 949), Oi ihmeellistä armoa (Amazing Grace) (virsi 932), Aurinko tanssii, halleluja (virsi 942) ja Maan korvessa kulkevi (virsi 971).

Harmonikkataiteilija Maria Kalaniemi ja pianisti-sovittaja Timo Alakotila.

Aleksanterin kirkko urkuparvelta katsottuna.

Aleksanterin kirkko rakennettiin vuosina 1880 – 1881 ja punatiilisen kirkon suunnitteli arkkitehti Theodor Decker. Kirkko vihittiin käyttöön adventtina 1881 ja kirkossa on 1 430 istumapaikkaa. Kirkon 56 + 3 äänikertaiset sähköpneumaattiset urut ovat Kangasalan Urkutehtaan rakentamat vuodelta 1939. Alttaritaulun – Kristuksen kirkastus – maalasi Alexander Frosterus-Såltin vuonna 1883.