Tapio Rafael Heinonen
Laulaja, säveltäjä ja sanoittaja Tapio Rafael Heinonen (s. 29.12.1941 Porvoo ja k. 6.1.1985 Porvoo) tunnettiin Suomen ”ainoana oikeana trubaduurina”. Tapio Heinonen syntyi Porvoossa jatkosodan aikana kaksikieliseen perheeseen. Perheen isä työskenteli leipomoalalla ja isä kuului myös Borgå Sångarbröderna -kuoroon. Heinosen perheen kodissa oli lukuisia instrumentteja ja Tapio Heinonen peri musikaalisuutensa isän puolelta. Tapio Heinonen esiintyi jo opiskeluaikoinaan pienimuotoisesti oman kitaransa säestyksellä. Hän myös voitti ensimmäiset iskelmälaulukilpailunsa jo 16-vuotiaana. Jo tuolloin Heinosen musiikkityyliksi vakiintui tunnelmallinen laulelmamusiikki.
Vuonna 1962 Tapio Heinosen kirjoitettua ylioppilaaksi hän lähti matkalle kiertämään Eurooppaa toimien trubaduurina kitaransa säestyksellä muun muassa Andalusiassa, Etelä-Espanjassa. Matkan jälkeen hän palasi Suomeen ja suoritti armeijan vuosina 1962-1963. Armeijan jälkeen Heinonen muutti Porvoosta Helsinkiin ja aloitti siellä opiskelun Myynti- ja mainoskoulussa. Opintojensa jälkeen Tapio Heinonen toimi hetken aikaa lelukauppiaana. Heinonen solmi vuonna 1966 ensimmäisen avioliittonsa ja hänen ensimmäinen lapsensa syntyi jouluaattona 1967.
Tapio Heinonen liittyi vuonna 1966 ruotsalaisseura Visans Vänneriin (Laulun Ystävät). Visans Vänner -yhdistys perustivat vuonna 1936 muun muassa Axel Evert Taube (s. 12.3.1890 Göteborg ja k. 31.1.1976 Tukholma), laivanvarustaja Sven Gustaf Salén (s. 7.11.1890 Borås ja k. 29.10.1969 Tukholma) ja pormestari Gunnar Michael Fredriksson Fant (s. 12.8.1879 Tukholma ja k. 15.6.1967 Tukholma). Yhdistyksen tarkoituksena on suojella laulua ja vaalia sitä taidemuotona. Laulun Ystävien lauluiltoja äänitettiin ja eräs tällainen nauhoitus päätyi levy-yhtiö Discophonin tuottaja Johan Magnus ”Mosse” Vikstedtin (s. 25.7.1926 Helsinki ja k. 30.10.2017 Espoo) käsiin, joka kiinnostui suuresti samettiäänisestä laulajasta.
Mosse Vikstedt työskenteli musiikkialalla Akkuteollisuudessa vuosina 1951-1958, Scandia Musiikissa vuosina 1953-1955, Musiikki Fazerilla vuoteen 1958. Discophonissa Vikstedt aloitti vuonna 1958 ja hän nousi yhtiön toimitusjohtajaksi vuonna 1969. Eläkkeelle hän jäi yrityksen palveluksesta vuonna 1984. Vuonna 1956 perustetun Discophon -yhtiön ideana oli toimia yhdysvaltalaisen RCA -levymerkin edustajana Suomessa. Mosse Vikstedt kiinnitti useita artisteja levy-yhtiöön, sellaisia kuten Lars ”Lasse” Anders Fredrik Mårtenson (s. 24.9.1934 Helsinki ja k. 14.5.2016 Espoo), Carola Christina Standertskjöld-Liemola (s. 23.3.1941 Helsinki ja k. 12.11.1997 Kirkkonummi), Eero Nikodemus Raittinen (s. 6.10.1944 Helsinki ja k. 16.7.2025 Lohja) ja Paavo Juhani ”Jussi” Raittinen (s. 15.9.1943 Helsinki ja k. 13.2.2024 Helsinki), Konsta Viljami Jylhä (s. 14.8.1910 Kaustinen ja k. 13.9.1984 Kokkola) ja Hullujussi. Mosse Vikstedt teki samoin sanoituksia, kuten esimerkiksi Edelweiss, Kaunis kotimaani ja Romanssi. Mosse Vikstedtin isä oli taiteilija, piirtäjä ja taidegraafikko Toivo ”Topi” Alarik Vikstedt (s. 12.6.1891 Viipuri ja k. 6.5.1930 Helsinki). Samoin Vikstedtin tytär Maija Kuusi (s. 23.10.1954 Helsinki) on toiminut levy-yhtiön toimitusjohtajana (BMG Finland). Maijan aviomies on Kim Olavi Kuusi (s. 28.12.1947 Helsinki). Tyttärentytär Laura Närhi (s. 19.1.1978 Kirkkonummi) on Kemopetrol -yhtyeen laulaja. Mosse Vikstedt on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle.
Mosse Vikstedt teki yhdessä Tapio Heinosen kanssa levytyssopimuksen ja debyyttisingle, Palanen maata/Odotan hyräillen (säv. Chip Taylor, suom. san. Saukki, sov. Aarno Raninen), levytettiin maaliskuussa 1968. Suurta yleisöä vielä debyyttisingle ei vielä tavoittanut, vaikka levyllä oli jo kuultavissa Tapio Heinosen lahjakkuus. Loppuvuodesta 1968 äänitettiin seuraava single, Yöllä on tuhat silmää, joka tehtiin yhdessä Seidat -tyttötrion kanssa. Tyttötriossa lauloivat sisarukset Raisa, Suvi ja Eeva Kiviharju. Vaikka yhteistyö levy-yhtiö Discophonin kanssa jatkui, kaupallisia menestyksiä ei juuri tullut. Tapio Heinonen saavutti siitä huolimatta huomiota esiintymällä Helsingin Kalastajatorpalta taltioidussa televisio-ohjelmassa vuonna 1968. Televisio-ohjelmaa juontanut iskelmälaulaja Carola julisti Tapio Heinosta omaksi löydökseen. Tapio Heinosen ja levy-yhtiö Discophonin yhteistyö loppui ja vuoden 1969 alusta Heinonen solmi sopimuksen levy-yhtiä EMI:n kanssa.
Elokuussa 1969 EMI julkaisi singlen, Solenzara (säv. Dominique Marfisi, suom. san. Pauli J. Lampinen, sov. Seppo Rannikko)/Yön sävel (säv. Vasori C, Claude Ciari, suom. san. Pauli J. Lampinen, sov. Seppo Rannikko), joka jo herätti jonkin verran mielenkiintoa myös suuren yleisön joukossa. Melko pian edellisen singlen jälkeen levy-yhtiö julkaisi jälleen singlen, Julian Grimau (trad., suom.san. Kari Tuomisaari, sov. Seppo Rannikko) /Monta vuotta sitten kello kymmenen (san. Kari Tuomisaari, sov. Seppo Rannikko). Nimikappale on kansansävelmä, joka kertoo Julián Grimau Garciasta (s. 18.2.1911 Madrid, Espanja ja k. 20.4.1963 Madrid, Espanja), joka oli Espanjan sisällissodassa mukana ollut vasemmistopoliitikko; hänet teloitettiin vuonna 1963. Sanoittaja ja säveltäjä Kari Kustaa Tuomisaari (s. 16.4.1934 Helsinki ja k. 21.6.2021 Loviisa) suomensi kappaleen ja laulusta muodostui Tapio Heinosen todellinen läpimurtokappale. Single oli saman vuoden marraskuussa Suomen seitsemänneksi myydyin. Vaikka kappale on kovin poliittisteemainen, Tapio Heinonen ei koskaan ottanut kantaa kappaleen herättämiin poliittisiin kysymyksiin.
Heti 1970-luvun alussa Tapio Heinonen levytti yhden hänen levytysuransa tunnetuimmista kappaleista, ranskalaisen laulaja, säveltäjä ja näyttelijä Charles Aznavourin (s. 22.5.1924 Pariisi, Ranska ja k. 1.10.2018 Mouriés, Ranska) säveltämän ja esittämän kappaleen, Eilen kun mä tiennyt en (Hier encore), jonka tekijä levytti jo vuonna 1964. Suomalaiset sanat lauluun teki muusikko, musiikkituottaja ja ääniohjaaja Reino Einar Ensio Bäckman (s. 30.5.1937 Helsinki ja k. 5.12.1990 Vantaa) ja sovituksen kirjoitti Seppo Rannikko. Päivi Johanna Paunu (Päivi Johanna von Hertzen, s. 20.9.1946 Helsinki ja k. 14.12.2016) levytti laulun Bäckmanin suomentamana jo vuotta aikaisemmin, kuin Tapio Heinonen, mutta Heinosen levyttämä versio tunnetaan laulusta paljon paremmin. Vielä samana vuonna ilmestyi samoin Tapio Heinosen omaa nimeä kantava esikoisalbumi, joka koostui singlekappaleiden lisäksi pitkälti Gilbert Bécaudin säveltämistä käännöskappaleista, joihin suomenkieliset sanoitukset kirjoitti sanoittaja Chrisse Johansson (oik. Christina Anneli Johansson, s. 14.3.1948 Helsinki ja k. 26.6.2025 Lahti). Jo seuraavana vuonna julkaistiin albumi uudella Emidisc-levymerkin ”kukkakantisessa” halpalevysarjassa ja levy nimitettiin Tapio Heinosen läpimurtosinglen mukaan, Julián Grimau.
Tapio Heinonen osallistui 1970-luvun alkupuolella Suomen esiintymisten lisäksi paljon myös ulkomailla. Heinonen edusti Suomea muun muassa Kultaisen Orfeuksen laulukilpailussa Bulgariassa, Sopotin laulufestivaaleilla Puolassa, Tokion laulufestivaaleilla Japanissa sekä Itä-Saksassa Rostockin Itämeren viikolla. Vuonna 1976 Tapio Heinonen osallistui Grand Prix de la Chansoniin Pariisissa. Muita esiintymisiä Tapio Heinonen teki samoin Yhdysvalloissa, Englannissa sekä Australiassa. Pian debyyttialbumin teon jälkeen levy-yhtiö näki Tapio Heinosessa olevan potentiaalia myös ulkomaille ja täten hänet laitettiin levyttämään myös englanniksi ja ruotsiksi. Ensimmäinen ruotsinkielinen albumi När livet börjar le ilmestyi loppuvuodesta 1970. Tapio Heinosen nimi vaihdettiin Tommy Vaughniksi, sillä se istui paremmin Ruotsissa myytävään albumiin.
Sanoittaja Chrisse Johansson on muistellut, että idea ruotsinkielisestä albumista tuli Reino Bäckmanilta. Ruotsinkieliseltä albumilla Tapio Heinosta säestää etupäässä jazzklarinetisti, yhtyeenjohtaja, säveltäjä ja sovittaja Ove Lind (s. 29.6.1926 ja k. 16.4.1991) johtama ruotsalainen säestysorkesteri, mutta muutamassa kappaleessa käytettiin samoja suomalaisia taustoja, kun Tapio Heinosen debyyttialbumilla julkaistuilla kappaleilla. Ove Lind liittyi vuonna 1949 pasunisti Simon Brehmin (s. 31.12.1921 ja k. 11.2.1967) orkesteriin, jossa hän hioi klarinetinsoittotaitojaan sodanjälkeisessä ruotsalaisissa jazzpiireissä. Vuosina 1952-1954 Ove Lind esiintyi jazzpianisti Thore Swanerudin (s. 18.6.1919 Tukholma ja k. 8.12.1988 Tukholma) sekstetin ja Swinging Swedes -nimisen yhtyeen kanssa ja vaikutti osaltaan kotimaisen swing-musiikin vilkkaan nousun alkuun. Vuonna 1954 Ove Lind perusti basisti Gunnar Almstedtin (s. 23.9.1926 Söderhamn ja k. 5.11.2002 Meriefred) kanssa kvartetin, jossa toisinaan esiintyi jazzpianisti Bengt Hallberg (s. 13.9.1932 Göteborg ja k. 2.7.2013 Uppsala) ja joka myöhemmin laajeni sekstetiksi. Tämä yhtye pysyi aktiivisena vuoteen 1962 saakka ja siitä tuli hänen varhaisten johtajuuspyrkimystensä kulmakivi. Seuraavien vuosikymmenten aikana Lind työskenteli ahkerasti ruotsalaisille levymerkeille, kuten CBS, Gazell, Euphonic ja Phontastic tehden usein yhteistyötä vibrafonisti Lars Erstrandin (s. 27.9.1936 Uppsala ja k. 11.3.2009) kanssa. Merkittäviä kokokohtia ovat vuoden 1970 sessio amerikkalaisen jazzpianistilegenda Theodore ”Teddy” Shaw Wilsonin (s. 24.11.1912 Austin, Texas, Yhdysvallat ja k. 31.7.1986 Uusi-Britannia, Connecticut, Yhdysvallat) kanssa, mikä korosti Lindin kansainvälisiä yhteyksiä genressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti