Yksi täysin ohittamattomista rasvan- ja ravinnontutkijoista maailmalla oli Mary Gertrude Enig (s. 13.7.1931 Indianapolis, Indiana ja k. 8.9.2014). Enig perehtyi tutkijana erityisesti erilaisiin rasvoihin sekä toimi ravitsemusasiantuntijana Marylandissä yli kahdenkymmenen vuoden ajan. Erityisesti juuri hänen tutkimuksensa osoittivat, että transrasvat tuottavat valtavia ongelmia ihmisille. Näitä vaarallisia transrasvoja muodostuu, kun teollisuus kovettaa keinotekoisesti juoksevia kasvirasvoja, kuten meillä Suomessa rypsiöljyä. Vielä 1950-luvulla ei näistä transrasvojen vaarallisuudesta vielä ymmärretty juuri mitään ja transrasvoja sisältäviä margariineja mm. mainostettiin sydänystävällisinä terveystuotteina, ja sama meno jatkuu yhä edelleen tänään varsinkin Suomessa. Media tuottaa tietouteemme margariini-, kasvisrasva- ja kevytlevitemainoksia päivittäin; näin elintarvike- ja lääketeollisuus yrittää ohjata käyttäytymistämme voimakkaasti yhä edelleen.

Rasvakeskustelun jäljet johtavat voimallisesti 1950-luvun Yhdysvaltoihin. Sodan vuoksi 1940-luvun alussa kasvisrasvoja kovetettiin keinotekoisesti, jotta näin saataisiin korvattua mm. voista vallinnut huutava puutos. Yhdysvaltojen tilastoissa ei vielä 1920-luvulla sydän- ja verisuonitaudeilla ollut kuoleman aiheuttajana kovin merkittävää osaa. Presidentti Eisenhowerin henkilääkäri ja kardiologi Paul Dudley White (s. 6.6.1886 Roxbury, Massachusetts ja k. 31.10.1973 Boston) pystyi näyttämään lisääntyneen kasviöljyjen käytön ja ihmisten sairastumisen sydänsairauksiin liittyvän läheisesti toisiinsa.

Vuonna 1954 juutalainen, Chigagon yliopistosta valmistunut biokemisti ja rasvantutkija David Kritchevsky (s. 25.1.1920 Kharkov ja k. 20.11.2006 Bryn Mawr, Pennsylvania) julkaisi kaneilla tehdyn tutkimuksensa. Tässä tutkimuksessa hän oli syöttänyt kaneille puhdistettua, hapetettua kolesterolia suurina annoksina aiheuttaen kanien valtimoiden sisäseiniin rasvaläiskiä. Tällaisessa muodossa vain kolesteroli ei koskaan esiinny esim. ruoka-aineissa, eivätkä nämä aikaansaadut rasvaläiskät millään tavalla muistuttaneet ihmisten verisuonista löydettyjä ahtaumia ja kovettumia. Tästä tutkimuksesta virheellisesti valitettavasti tehtiin kuitenkin sellainen johtopäätös, että kolesterolia sisältävät eläinrasvat aiheuttavat ihmisille sydän- ja verisuonitauteja. Vuosien myötä lopulta David Kritchevsky tuli itsekin vakuuttuneeksi, ettei hänen esittämänsä teoria toiminut käytännössä. Hän sanoi vuonna 1998 eräässä tilaisuudessa: ”Lukuisissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, ettei vähärasvaisella ruokavaliolla ole vaikutusta sepelvaltimotautikuolleisuuden kokonaismäärään.”

Englantilainen filosofi Aldous Leonard Huxley (s. 26.7.1894 ja k. 22.11.1963) on viisaasti kiteyttänyt ongelman: ”Lääketiede on edistynyt niin valtavasti, ettei terveitä ihmisiä oikeastaan enää ole!” Ancel Benjamin Keys ei vielä kolesteroliteoriaansa väsätessään 1950-luvulla ymmärtänyt HDL- ja LDL-kolesterolien erosta ja tehtävistä mitään, saatikka että hän olisi ymmärtänyt vain pienen osan LDL-kolesterolista olevan haitallista. Elintarviketeollisuus takoo päivittäin miljoonavoittoja rasvapelkojemme turvissa, mutta se on vielä pientä liiketoimintaa lääketeollisuuden tarjoamaan ”apuun” verrattuna.

Ilmeisesti Pfizer-lääkeyhtiön eniten myyty statiini (kolesterolilääke) lienee Lipitor-tuotenimellä tunnettu lääke. Lääketeollisuus on valjastanut merkittävän osan lääkärikunnasta myyntimiehikseen; onnetonta vain on, että statiinien sivuvaikutuksista ei kerrota niin avoimesti. Pelkästään Suomessa statiineja määrätään resepteillä n. 700 000 ihmiselle ja niiden käyttäjistä todistettavasti hyötyy lääkkeestä vain yhden prosentin verran. Hurjimmat ehdotuksen suosittelevat statiineja jopa täysin terveille ihmisille.  

Näillä voimakkailla statiineilla on todella sivuvaikutuksia, kun niillä aletaan estää elimistön omaa kolesterolintuotantoa. Yleisin sivuvaikutus näillä lääkkeillä on lihaskivut ja lihasheikkoudet, jotka vaikeuttavat liikkumista ja ovat saattaneet ihmisiä jopa sairaseläkkeelle. Koska kolesteroli on myös sukupuolihormoniemme rakennusaine, on myös havaittu statiinien vaikutus sukupuolielämään. Jotkut ovat saaneet niistä vaikutuksia muistiinsa ja kykyyn ajatella selkeästi asioita. Tutkimuksissa on kiistatta todettu statiinien käytön lisäävän tyypin 2 diabetesta.

Ancel Benjamin Keys syntyi 26.1.1904 Colorado Springsin kaupungissa Benjamin Pious Keysin ja Carolyn Emma Chaneyn poikana ja kuoli 20.11.2004 Minneapolisissa, Minnesotassa. Perhe muutti kuitenkin vuonna 1906 San Franciscon kaupunkiin josta matka jatkui pian maanjäristyksen jälkeen samana vuonna läheiseen Berkeleyn kaupunkiin Kaliforniassa. Ancel osoittautui jo varhaisessa vaiheessa testien mukaan hyvin älykkääksi ja ahkeraksi pojaksi. Koulunkäynti sai kuitenkin alkuun hetkeksi jäädä, sillä Ancel teki monenlaisia hanttihommia ennen kuin aloitti tosissaan opiskelun Kalifornian yliopistossa vuonna 1922. Vuoteen 1930 mennessä Ancel Keys oli väitellyt itsensä tohtoriksi ensin Scripps Institutessa La Jollassa biologiasta ja sitten vielä vuonna 1936 fysiologiasta Cambridgen yliopistosta. Välillä hän työskenteli pari vuotta Kööpenhaminassa August Kroghin ohjauksessa eläinfysiologian laboratoriossa Tanskan maalla. Mayo Säätiössä työskennellessään vuonna 1936 Ancel Keys palkkasi lääketieteelliseksi avustajakseen Margaret Haneyn (biokemisti), jonka kanssa hän avioitui vuonna 1939. Pari sai kolme lasta; Carrie, Henry ja Martha. Ancel Keys työskenteli pitkään Minnesotan yliopistoon perustamansa Laboratory of Physiological Hygiene -laitoksen johtajana, josta toimesta jäi eläkkeelle vuonna 1972.

Ancel Keys oli toiminnan mies ja ahkera puurtaja; yksityinen perhe-elämäkin oli alistettu uran vaatimuksille. Keys osallistui johtamalla tutkimusryhmän empiiriseen kokeeseen Andien rinteillä aiheesta, miten ihmisen keho sopeutuu erilaisissa korkeusolosuhteissa. Korkeudet olivat useita tuhansia metrejä ja kylmissä useamman kymmenen pakkasasteen säissä vietettiin talvella suhteellisen pitkiäkin aikoja. Toisen maailmansodan alettua Keys sai tehtäväkseen suunnitella armeijan joukoille hätäannokset, missä sotilaiden päivittäiset ruoka-annokset olivat 3000 kaloria – lisäksi myös suklaata, savukkeita ja purukumia. Sodan loppupuolella Keys toteutti käsittämättömän tutkimuksen aseistakieltäytyjillä; 36 vapaaehtoista altistui hänen tutkimuksiinsa, jossa tutkittavat joutuivat tarkkailuun puoleksi vuodeksi nälkäkuurilla ja laihtuivat keskimäärin 25 prosenttia.

Seuraavaksi Ancel Keys keskittyi kolesteroliin, kun hänen luokseen lähetettiin maitotilalta veljekset, joiden vartaloissa oli patteja. Osoittautui, että nämä patit sisälsivät kolesterolia; veren kolesteroliarvot olivat 25, joten tässä tapauksessa kysymyksessä oli varmaankin perinnöllinen sairaus. Keys syötti tutkittaville kuitenkin täysi rasvatonta ruokaa viikon ajan ja sai heidän veren kolesteroliarvot tippumaan tilapäisesti. Tästäkös Ancel Keys innostui. Hän tutki, miksi sotavuosina Pohjois-Euroopassa menehtyi sydänsairauksiin ihmisiä vähemmän, kun ruoasta oli suuri pula. Hän tuli siihen tulokseen, että jonkin ruoka-aineen, jota sodanaikaan ei saanut, sen täytyi aiheuttaa nämä sydänsairaudet. Verisuonien seinämiin kerääntyy paakkuja tai plakkia, joka ajan myötä saattaa tukkia verisuonen ja aiheuttaa sydäninfarktin. Tämä plakki taas sisältäisi kolesterolia. Näin yhteys oli rakennettu. Nyt tarvittiin vain tieteellinen näyttö tästä.

Alkoi ahkera kiertäminen eri puolilla maailmaa; Ancel ja Margaret tekivät suurelle joukolle ihmisiä kolesterolimittauksia järjestelmällisesti. Näin Keys keräsi aineistoa tutkimukseensa ja päätteli näiden perusteella, että rikkaissa maissa ihmiset syövät rasvaisempaa ruokaa ja saavat kolesterolinsa siksi korkeaksi sekä lopulta sairastuvat herkemmin sydänsairauksiin. Ensimmäisen tutkimustuloksensa hän julkaisi vuonna 1953, jossa hän osoitti kuuden maan aineiston perusteella rasvan saannin ja sydänsairauksien yhteyden. Myöhemmin kollegat tarkistivat tätä tutkimusmateriaalia, jota oli kertynyt kaikkiaan 22 maasta, mutta Ancel Keys oli tähän omaan tutkimukseensa kelpuuttanut tuloksia vain kuudesta maasta. Sanomattakin lienee selvää, että juuri näissä kuudessa maassa yhteys rasvan ja sydänsairauksien välillä oli maksimaalinen ja muista maista tätä näyttöä ei saatu. Tämä tieteellinen vääristely katsottiin ”läpi sormien” eikä siihen kiinnitetty juuri huomiota.

Tärkeimmän elämäntyönsä Ancel Keys katsoo tehneensä ns. seitsemän maan tutkimuksessa, joka alkoi vuonna 1958. Siinä seurattiin kymmeniä vuosia 12 000 keski-ikäisen miehen ruokavaliota, kolesterolia ja sairauksia Kreikassa, Italiassa, Hollannissa, Suomessa, Jugoslaviassa, Japanissa ja Yhdysvallissa. Tutkimus ei osoittanut kuitenkaan mitään selkeää yhteyttä rasvankäytön ja sydänsairauksien välille. Esim. Kreikassa käytettiin paljon rasvaa, mutta sydänsairauksia oli kaikkein vähiten juuri siellä. Nyt Keys muutti kiireesti teoriaansa; rasva ei enää aiheuttanutkaan sydänsairauksia, vaan tietynlainen rasva – tyydyttynyt rasva. Tästä alkoi tyydyttyneiden rasvojen joutuminen pannaan ja ne julistettiin ihmisille vaarallisiksi.

Maailmalla on ollut jatkuvasti esillä myös Keysin kolesteroliteorian kanssa kilpailevia teorioita, joista merkittävin liittyy hiilihydraatteihin ja sokeriin. Muista nyt erityisesti, että jos haluat syödä itsesi kylläiseksi, ei ole mitenkään mahdollista luopua jostakin (rasvat) korvaamatta puutosta jollakin toisella (hiilihydraatit). Rasvoista ja hiilihydraateista tulee pääosin ravintomme energia, ei niinkään proteiineista normaalisti. Kun ihmisiä ohjattiin pois rasvojen käytöstä, oli täysin vääjäämätöntä, että hiilihydraattien käyttöä piti lisätä. Alkuperäiseen ihmisravintoon – siis ennen maanviljelyksen aloittamista – eivät kuuluneet vaaleat viljat (ja niistä tehdyt jauhot) eikä sokeri. Ruokien teollinen valmistaminen räjäytti pankin elintarviketeollisuudelle; huonommista ja halvemmista raaka-aineista päästiin valmistamaan isolla katteella kuluttajille tarvikkeita, joihin vielä lisättiin lisäaineita muka makua parantamaan.

Insuliini keksittiin ja sillä hoidettiin Torontossa ensi kerran teininuorta vuonna 1922. Yksi insuliinin keskeisistä keksijöistä oli kanadalainen lääketieteilijä Sir Frederick Grant Banting (s. 14.11.1891 ja k. 21.2.1941), joka keksinnöstään Nobelin palkinnon vuonna 1923 sekä ritarinarvon ja Sir-arvonimen. Ennen insuliinin keksimistä suurin osa taudeista hoidettiin ja saatiin myös kuriin vähähiilihydraattisella ruokavaliolla, mutta kun insuliini keksittiin, oli ”lupa” taas syödä hiilihydraatteja. Britti Banting saapui Torontoon vuonna 1921 ja työskenteli alkuun professori John Macleodin johdolla yhdessä Charles Bestin kanssa. James Collipin kanssa he kehittivät menetelmän, jolla syntymättömien vasikoiden ja sikojen haimoista saatiin isletiiniä. Alkuvaiheessa insuliinia kutsuttiin isletiiniksi, sillä sitä eristettiin ns. saarekesoluista.

Valtaisasti lisääntyvä kansansairautemme paisuu suurelta osin täysin väärien ravintosuosituksien johdosta; valtaosa diabetespotilaistamme on tyypin 2 diabetespotilaita, joiden sairaus saataisiin hyvin edullisella tavalla ruokavaliota muuttamalla hoidettua kuntoon. Tämä ei vain ajatuksena sovi esim. lääketeollisuudelle, koska insuliineissa liikkuvat valtavat rahamäärät.