Kapellimestari Markku Johansson ja TASO.

Johan Julius Christian Sibeliuksen (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Ainola) Jääkärimarssi op. 91 vuodelta 1917 kajautti Tampere-talon suuressa salissa Sata vuotta suomalaista viihdettä -viihdekonsertin käyntiin maanantaina 25.9.2017 klo 19. Sibelius työsti marssiaan kolme päivää jääkäri Heikki Nurmion kirjoittamiin sanoihin Ainolassa. Sanoitus voitti lokakuussa 1917 Kuurinmaan kuvernementissä kilpailun parhaasta marssilaulusta ja salakuljetettiin Suomeen Sibeliukselle työstettäväksi. Ensimmäisen kerran marssi esitettiin 28.11.1917, mutta mieskuorolle ja pianolle kirjoitettuna se julkaistiin joulukuun alussa samana vuonna.

Kuvassa vasemmalla rumpali Jari "Kepa" Kettunen ja Tampere-talon ohjelmapäällikkö Timo Suomi.

Tampere-talon ohjelmapäällikkö Timo Suomi järjesti yhteen osaavan, paikallisen orkesterin ja ammattitaitoisen sovittajan/kapellimestarin sekä laulusolistit. Konsertin orkesterina toimi vuonna 2003 perustettu TASO eli Tampereen akateeminen sinfoniaorkesteri, jonka omana kapellimestarina toimii Tampere Filharmonian II-viulujen äänenjohtaja ja kapellimestari Kimmo Tullila. Heinolasta saatiin trumpetinsoiton 13-vuotiaana aloittanut Markku Henrik Johansson (s. 22.3.1949 Lahti) illan kapellimestariksi ja lähes kaikki illan sovituksetkin olivat Markku Johanssonin tekemiä. Trumpetisti ja flyygelitorven soittaja Markku Johansson toimi vuodet 1988-2009 Vantaan viihdeorkesterin kapellimestarina ja hän oli myös perustamassa UMO Jazz Orchestraa ja toimi sen kapellimestarina vuosina 1992-1993. Laulusolisteina ja juontajina toimivat Arja Koriseva ja Hannu Lehtonen.

Kuvassa vasemmalla laulusolistit Hannu Lehtonen ja Arja Koriseva.

Viihdekonsertti jatkui Sibeliuksen jälkeen säveltäjä ja urkuri Frans Oskar Merikannon (vuoteen 1882 Mattsson, s. 5.8.1868 Helsinki ja k. 17.2.1924 Oitti) sävellyksellä Aleksis Kiven (Alexis Stenvall, s. 10.10.1834 Nurmijärvi ja k. 31.12.1872 Tuusula) sanoihin, Onnelliset. Konsertti piti sisällään huomattavan määrän kotimaista elokuvamusiikkia ja välillä orkesteri soitti myös hyvinvalittuja instrumentaaliosuuksia. Melkein kahdeksan ja puolisataa levytystä tehnyt laulaja, säveltäjä ja kapellimestari Georg Malmsténin (s. 27.6.1902 Helsinki ja k. 25.5.1981 Helsinki) sävellyksistä yleisölle esiteltiin valssi Ilta skanssissa, Pot, pot, pot, pot, potkut sain sekä Auringon lapset – Päikese lapsed, saman nimisestä Theodor Lutsin elokuvasta vuodelta 1932. Elokuva tehtiin suomalais-virolaisena yhteistyönä, mutta sitä ei ole koskaan nähty Suomessa. Laulun sanoituksesta vastasi Erkki Karu (vuoteen 1907 Erland Fredrik Kumlander, s. 10.4.1887 Helsinki ja k. 8.12.1935 Helsinki). Erkki Karu teki Tampereella alkuun lyhyitä filmejä Frans Ekebomin kanssa ja perusti sitten Karl Fagerin ja Teuvo Puron kanssa Suomi-Filmin sekä myöhemmin T. J. Särkän kanssa Oy Suomen Filmiteollisuuden.

Erkki Karu.

Suomen sotavuosien viihdettä edusti konsertissa kapellimestari, pianisti, sovittaja ja säveltäjä George de Godzinskyn (s. 5.7.1914 Pietari ja k. 23.5.1994 Helsinki) musiikki. Gode sävelsi musiikin kaikkiaan 64 pitkään elokuvaan ja toimi Radion viihdeorkesterin kapellimestarina vuosina 1953-1980 sekä Suomen Kansallisoopperan ja Suomen Kansallisbaletin vierailevana kapellimestarina. Goden valssisävelmä Äänisen aallot ja Katupoikien laulu – vuodelta 1942 Turo Kartton sanoihin - edustivat sota-aikamme musiikkia konsertin ensimmäisellä puoliskolla. Sota-aikaan liittyi myös Viljo Vesterisen (s. 26.3.1907 Terijoki ja k. 18.5.1961 Helsinki) Säkkijärven polkka, joka konsertissa sai verevän instrumentaalitulkinnan. Ennen väliaikaa esiteltiin vielä työpari Reino Vihtori Helismaan (vuoteen 1934 Helenius, s. 12.7.1913 Helsinki ja k. 21.1.1965 Helsinki) ja Toivo Pietari Johannes Kärjen (s. 3.12.1915 Pirkkala ja k. 30.4.1992 Helsinki) tuotoksia; ensin Rakovalkea, joka on tuotteliaan runoilijan ja latojan Reino Helismaan oma sävellys ja sanoitus. Hän oli tunnettu Lapin kävijä ja jätti jälkeensä n. 5 000 laulusanoitusta, 104 radiohupailua, 32 elokuvakäsikirjoitusta, 10 revyytä ja 8 näytelmää. Säveltäjä ja sovittaja sekä tuottaja Toivo Kärjeltä kuultiin potpuri kappaleista Täysikuu, Sinun silmiesi tähden (elokuvasta Pekka ja Pätkä kesälaitumilla vuodelta 1953) sekä Lapin jenkka.

Konsertin jälkipuoliskon polkaisi rummuilla käyntiin Jari ”Kepa” Kettunen (s. 3.5.1962), kun orkesteri soitti säveltäjä, sovittaja, kapellimestari ja multi-instrumentalisti Rauno Väinämö Lehtiselle (s. 7.4.1932 Tampere ja k. 1.5.2006 Helsinki) ehkä eniten Teostotuloja maailmalta tuoneen sävellyksen, Letkiksen. Pelkästään MTV:n kapellimestarina toimiessaan vuosina 1967-1977 Rauno ennätti tehdä 6 000 sävellystä – lukuun on sisällytetty myös mainosmusiikki. Jälleen elokuvamusiikki vyöryi suureen saliin, kun esitysvuoroon tuli Lars ”Lasse” Anders Fredrik Mårtensonin (s. 24.9.1934 Helsinki ja k. 14.5.2016 Espoo) sävelmä Myrskyluodon Maija samannimisestä Åke Lindmanin ohjaamasta TV-elokuvasta. Laulun huikeasta suomennuksesta vastaa Jukka Virtanen (s. 25.7.1933 Jämsänkoski). Lasse Mårtenson ja Jukka Virtanen olivat Jaakko Salon, Matti Kuuslan ja Marjatta Leppäsen kanssa perustamassa Uutta Iloista Teatteria vuonna 1978 Linnanmäen Peacock-teatteriin; teatteri kunnioitti Ossi Nikolai Elstelän (s. 18.5.1902 Tampere ja k. 10.4.1969 Helsinki) ja Pallen eli Reino Wilhelm Palmrothin (s. 2.4.1906 Ruovesi ja k. 2.5.1992 Helsinki) Iloista Teatteria, jonka valvontakomissio lakkautti. Tämä teatteri jatkoi toimintaansa Elstelän johdolla Punaisen Myllyn revyyteatterina avustajinaan mm. Reino Helismaa ja Toivo Kärki.

Säveltäjä Kaj Chydenius.

Kaj Oskar Chydenius (s. 16.10.1939 Kuusankoski) esiteltiin seuraavana elokuvasäveltäjänä; ensin elokuvasta Asfaltilampaat sävelmä Sinua, sinua rakastan ja sitten Nuoruustango elokuvasta Kreivi. Kuusikymmentäluvulta siirryttiin seuraavalle vuosikymmenelle Irwin Goodmanin eli Antti Yrjö Hammaebergin (s. 14.9.1943 Hämeenlinna ja k. 14.1.1991 Hamina) ja Veikko Olavi ”Vexi” Salmen (s. 21.9.1942 Hämeenlinna) musiikilla ja sanoilla. Jälleen potpuriksi kirjoitettu St. Paul ja Reeperpahn, Po, po, po, poing ja lyhyt duetto Hannu Lehtosen ja Markku Johanssonin esittämänä Työmiehen lauantaista. Kari Tuomisaaren sanoihin teki Rauno Lehtinen Suomen Euroviivuedustuskappaleen Tom, Tom, Tom, jonka Marion Rung lauloi Luxemburgissa vuonna 1973.

Sanoittaja ja säveltäjä Juha Harri Vainio (s. 10.5.1938 Kotka ja k. 29.10.1990 Gryon, Sveitsi) esiteltiin kahden laulun voimin. Ensin Juhan oma teos Albatrossi, erittäin mukaansa vievä tarina kahdesta kaveruksesta ja menetetyistä vuosista. Toisena sovittaja ja säveltäjä Veikko Samulin sävellys Juha Vainion sanoin Mun sydämeni tänne jää, jonka aikoinaan levyttivät ainakin Katri Helena ja Kari Tapio. Norjan vuonoille johdatteli Pauli Matti Juice Juhani Leskisen (s. 19.2.1950 Juankoski ja k. 24.11.2006 Tampere) Norjalaisvillapaita ja Satulinnaan saateltiin Jukka Kuoppamäen (s. 1.9.1942 Helsinki) alkujaan tangoksi säveltämällä kappaleella vuodelta 1995.

Kaksi viimeistä laulunumeroa solistiparimme esittivät yhdessä. Timo Johannes Koivusalon (s. 31.10.1963 Pori) elokuvasta Kaksipäisen kotkan varjossa sävelmä Jotain jää (Susanna Palin, Timo Koivusalo) sekä Jussi Pekka Hakulisen (s. 21.12.1964 Pori) Rakkaus on lumivalkoinen. Konsertin loppusävelmänä soi Jukka Kuoppamäen sävellys ja sanoitus  Sininen ja valkoinen.

Näyttelijä Martti Suosalo.

Kolme Jussi-palkintoa voittanut näyttelijä Martti Juhani Suosalo syntyi 19.7.1962 Oulussa. Helsingin Kaupunginteatterin henkilökuntaan kuuluva näyttelijä Martti Suosalo ja kitaristi Pekka Tegelman (s. 13.5.1957) sekä Tapiola Big Band johtajanaan trumpetisti ja kapellimestari Esko Heikkinen (s. 1953) vierailivat perjantaina 8.9.2017 Tampereen Pakkahuoneella konsertilla, joka koostui belgialaisen Jacques Brelin lauluista.

Jacques Brel.

Jacques Romain Georges Brel syntyi 8.4.1929 Belgiassa (Schaerbeek) ja kuoli 9.10.1978 Ranskassa (Pariisi). Hän oli ranskankielisissä maissa arvostettu laulaja-lauluntekijä sekä runoilija, mutta hänet muistetaan myös näyttelijänä ja teatteriohjaajana. Martti Suosalo kiinnostui J. Brelin lauluista jo 1990-luvun puolivälissä ja suomensi kitaristi Pekka Tegelmanin kanssa yhdessä hänen laulujaan. Vuonna 1998 Suosalo alkoi esiintyä aluksi pelkän kitaran säestyksellä yleisölle Brelin lauluilla. Välillä Martti Suosalon esiintymisiä on säestänyt myös trio. Lauluista kaikkein parhaiten Martti Suosalolle istuvat varmaankin laulut, joissa on vahva ja elämän makuinen tarina, ja joissa hän pääsee tulkitsemaan näyttelijän taidoilla ja osaamisellaan. Suomennuksissa Suosaloa on kiehtonut juuri sellaiset ilmaukset, joissa hän kokee olevan suoran yhteyden Brelin maailmaan. Laulut on ohjelmaan tarkkaan valittu sellaiseksi kokonaisuudeksi, jossa tunnelmat vyöryvät jouheasti tarinoiden ja rytmien vaihdellessa dramaattisesta hauskaan sekä melankoliasta iloon.

Vasemmalla kuvassa Pekka Tegelman ja oikealla Martti Suosalo.

Pekka Tegelman ja Martti Suosalo ovat yhdessä esittäneet näitä lauluja jo pari sataa kertaa eri puolilla Suomea. Nyt kuitenkin Esko Heikkinen on tehnyt uudet ja tuoreet sovitukset laulujen ympärille Tapiola Big Bandille. Bändin mahdollisuuksia hyödynnetään hienosti ja kunnioitetaan vanhan ajan kabareeperinteitä. Esko Heikkinen on käyttänyt sovitustensa pohjana Pekka Tegelmanin kitarasovituksia sekä alkuperäisiä Jacques Brelin esityksiä, joissa esiintyjän tukena oli joko trio tai viihdeorkesteri.

Kapellimestari ja trumpetisti Esko Heikkinen.

Tapiola Big Band on perustettu vuonna 1970 ja se on vuosien vieriessä saanut esiintymiskokemusta lukemattomilla festivaaleilla Suomessa ja ulkomailla. Viime vuodet orkesteria on johtanut Esko Heikkinen, jonka big band messu ja Pepe Willbergin tutuksi tekemien laulujen uudet big band sovitukset tulivat viime vuonna kovin tutuiksi yleisölle. Paitsi kapellimestari ja sovittaja Esko Heikkinen on myös säveltäjä ja trumpetisti. Hän johtaa myös Helsingin poliisisoittokuntaa sekä Helsingin Palokunnan Soittokuntaa. Esko Heikkinen opettaa niin ikään Sibelius-Akatemian jazz-osastolla trumpetinsoittoa. Suomen Jazzliiton myöntämän Yrjö-palkinnon hän sai vuonna 1998.

Jacques Brelin lauluja Tampereen Pakkahuoneella pe 8.9.2017.

Konsertin ensimmäisellä puoliskolla saivat esityksensä laulut Jacky, Jeff, Vanhat rakastavaiset, Pastilli, Mathilde, Nuo ihmiset, Viimeinen ateria, Rakastuneet ja Amsterdam. Väliajan jälkeen vyöryivät seuraavat kappaleet: Porvarit, Seuraava, Fernand, Älä jätä nyt, Kun äiti kotiin palaa, Hyvästi jää, Jos oisit jumala, Mies kaupungista. Ilman ylimääräistä Suosalo ja kumppanit eivät päässeet jättämään Pakkahuonetta, vaan joutuivat vielä esittämään Porvarit uudestaan.

Helsingin Musiikkitalo keräsi jo perinteeksi muodostuneeseen Musiikki-talon Vapaapäivä -tapahtumaansa lauantaina 9.9.2017 klo 10-16 tuuhean joukon säätä pelkäämättömiä musiikinystäviä. Musiikkitalon pääaulassa esittäytyivät talon kaikki orkesterit (RSO, Helsingin kaupunginorkesteri ja Sibelius-Akatemian orkesteri) sekä orkestereiden ystävä/kannatusyhdistykset. Tarjolla oli myös musiikkia kuultavaksi; sinfoniaorkestereiden soittamaa sekä kamarimusiikkia.

Säveltäjä Antti Auvinen ja kapellimestari Hannu Lintu esittelevät RSO:n kanssa Himmel Punk -teosta.

Radion sinfoniaorkesteri kapellimestari Hannu Linnun johdolla esitteli hiljan kantaesitetyn säveltäjä Antti Auvisen Himmel Punk-nimisen nykysävellyksen. Helsingin kaupunginorkesteri taas soitti iltapäivällä musiikkituokion orkesterin I viulistin ja kapellimestari Jan Söderblomin johdolla. Tämän musiikkituokion aikana soivat Uuno Klamin, Einojuhani Rautavaaran ja Jean Sibeliuksen musiikit. Lämpiökonserteissa vierailijoita viihdytti mm. yhdeksän saksofonin enseble SaxibA sekä RSO:n pasunistien esittämä James Bond -elokuvien musiikki.

Helsingin kaupunginorkesteri ja kapellimestari Jan Söderblom esittävät Klamin, Rautavaaran ja Sibeliuksen musiikkia Helsingin Musiikkitalossa.

Tarjolla oli myös Pimeät paikat -kierroksia Musiikkitalossa, jossa pääsi kulissien taakse ja käymään Laulupuut -teoksen alla sekä tutkimaan konserttisalia katonrajasta. Esittelykierroksilla esiteltiin paitsi Musiikkitalon toimintaa myös salin akustiikkaa. Iltapäivällä oli peräti harvinainen tilaisuus tutustua myös Radion sinfoniaorkesterin nuotistoon ja oppaana tällä kierroksella toimi nuotistonhoitaja Sebastian Djupsjöbacka.

Muusikko ja toimittaja Ville Komppa isännöi Klasaribaaria, jossa vierailivat orkestereiden intendentit kertomassa syksyn ohjelmistoistaan. Rohkeimmat vierailijat pääsivät kokeilemaan orkesterin johtamista autenttisessa ympäristössä. Harjoitussali Paavossa taas pääsi valitsemaan stemman ja treenaamaan Musiikkitalon kuoron kanssa Brahmsin Ein deutsches Requiemiä.

Pianisti Ilmon Ranta.

Musiikkitalon Vapaapäivässä oli mahdollisuus seurata puolentoista tunnin ajan klo 14.30 Ilmo Rannan pitämää soittotuntia alakerran Cameratassa. Soittotunnilla työstettiin Franz Schubertin Sonaattia nro 15 C-duurissa, D 840, vuodelta 1825.  

Ilmo Rannan soittotunti menossa Musiikkitalon Cameratassa.

Julien Labro (syntynyt vuonna 1983) aloitti Ranskassa (Rodez) 9-vuotiaana pikkupoika haitarinsoiton. Hän valmistui Marseillen konservatoriosta ja voitti ensimmäisen palkinnon Coupe Mondialessa vuonna 1996. Useiden muiden kilpailuvoittojen jälkeen Julien Labro muutti unelmiensa perässä Yhdysvaltoihin vuonna 1998. Astor Piazzollan musiikkiin tutustuttuaan hän innostui bandoneonin soitosta. Yhdysvalloissa Julien Labro tutustui soittamisen yhteydessä myös Nurmeksesta lähteneeseen nuoreen kitaristilupaukseen, Olli Soikkeliin, joka on asunut muutaman vuoden Manhattanilla, New Yorkissa ja soittaa ahkerasti paikallisissa klubeissa. 15-18-vuotiaana Soikkeli harjoitteli kertomansa mukaan 4-8 tuntia joka päivä sekä kuunteli gipsy jazzia pitkin päivää. Olli Soikkeli sai ensimmäiset kutsunsa New Yorkiin jo vuonna 2011, mutta kaupunkiin hän muutti asumaan kesällä 2014. Olli Soikkelin suvussa ei liiemmin tunneta muusikkoja, mutta hänen harrastuksensa lähti liikkeelle oman äidin Anttilan postimyynnistä tilaamalla akustisella kitaralla. Nykyään Olli Soikkeli soittaa pelkästään Yhdysvaloissa n. 200 keikkaa.

Kitaristi Olli Soikkeli (kuvassa vasemmalla) ja harmonikkataiteilija Julien Labro.

Nämä omien soitintensa virtuoosit, Julien Labro ja Olli Soikkeli tekevät tänä syksynä maassamme konserttikiertueen ja heidän lisäkseen kokoonpanossa soittavat Tomi Kettunen (kitara) sekä Ville Herrala (basso). Maanantaina 11.9.2017 klo 19 kerääntyi lähes salintäyteinen yleisö Tampere-talon pieneen saliin nauttimaan Django Reinhardtin ja Stephane Grappelin tunnetuksi tekemää Gipsy Jazzia. Konserttiohjelmassa oli mukana myös Julien Labron sävellyksiä. Maailmalla sekä Soikkelia että Labroa pidetään tällä hetkellä yleisesti nousevina tähtinä omassa lajissaan.

Olli Soikkeli myymässä uunituoretta äänilevyään ja jakamassa nimikirjoituksia Tampere-talossa.

Konsertissa vaihtelivat hitaat rytmit ja varsinkin huikean nopeat, hengästyttävää teknistä taituruutta vaativat rytmit. Nautittavaa kuunneltavaa olivat Olli Soikkelin ja Julien Labron unisono-soitanta aidossa pelimannihengessä. Kangasalan puolelta löytyi onneksi Julien Labrolle lainaksi italialaisella systeemillä oleva soittopeli; Labron todella lähti Yhdysvalloista tälle Suomen kiertueelle ilman omaa soitinta!

Tätä loistavaa kvartettia pääset tänään lauantaina 16.9.2017 hämmästelemään Eurajoki-salissa, Eurajoella klo 18. Älä kävele onnesi ohi, vaan jalkaudu tapahtumapaikalle nauttimaan ainutlaatuisesta elämyksestä! Nautinnollisia hetkiä näiden loistavien muusikoiden parissa!

Karl Gustaf Idman.

Lääkintäneuvos Rudolf Gustaf Idmanin vanhin poika, Karl Gustaf Idman teki varsinaisen elämäntyönsä palvellen Suomen ulkopolitiikkaa. Itse Karl Gustaf Idman muistelee omaa tärkeää rooliaan Suomen itsenäistymisvaiheessa muistelmateoksessaan ”Maamme itsenäistymisen vuosilta”. Melkein kymmenessä eri maassa Karl Gustaf Idman ehti olla Suomen lähettiläänä hoitaen välistä samanaikaisestikin useampaa tehtävää. Karl Gustaf Idmanin diplomaattiura alkoi kuitenkin vuonna 1917.

Venäjä ajautui ensimmäisessä maailmansodassa oikeastaan tappiosta toiseen; alun lähes hurmoksellisesta tilasta elokuussa 1814 nousi isänmaallinen sotainto korkealle ja venäläiset hyökkäsivät elokuun lopussa 1914 Itä-Preussiin, jossa heidät heti lyötiin. Etelässä Itävalta-Unkarin ja Romanian rintamilla taistelut sujuivat ensin paremmin, mutta keväällä 1915 akselivallat pakottivat venäläiset vetäytymään ja syksyllä rintamalinjaksi vakiintui Riianlahti, Väinänlinna ja Romanian raja. Vuoden alussa 1917 saksalaiset alkoivat vyöryä kohti itää ja Venäjä oli jälleen vaikeuksissa.

Keisari Nikolai II ja hänen neuvonantajien harjoittama itsepäinen sotapolitiikka puhkesi lakkoliikkeeksi tammikuussa 1917, jolloin puolet Venäjän pääkaupungin työläisistä meni lakkoon. Helmikuun lopussa pääkaupungissa julistettiin yleislakko, joka pian levisi myäs Moskovaan ja muihinkin kaupunkeihin. Kansanjoukkojen laajoja mielenosoituksia hajoitettiin väkivaltaiseksi. Keisari Nikolai II:n viimeiset Suomen suurruhtinaskuntaa koskevat asetukset koskivat tuklaakimaksuja (asetus 4/1917), kyytilaitosta (12/1917) ja ylioppilastutkintoa (13/1917). Pääkaupungin varuskunnat liittyivät mielenosoittajien kanssa ja ryhtyivät surmaamaan tilannetta rauhoittamaan tulleita upseereita. Venäjän levottomuudet näkyivät myös Helsingissä, lähinnä kuitenkin venäläisten keskinäisenä nahisteluina.

Venäjälle muodostettiin nk. väliaikainen hallitus 15.3.1917, joka hallitsi maata. Samana päivänä keisari Nikolai II luopui painostettuna kruunustaan Pihlavassa. Venäläiset matruusit ja sotilaat hulinoivat Helsingissä ja vetivät suomalaisiakin mukaan juhlimaan keisarin vallan loppumista ja yksinvaltiuden päättymistä. Matruusit murhasivat jopa upseereita ja väkivaltaa esiintyi myös Helsingissä, mutta tilanne rauhoittui 20.3.1917 kun väliaikainen hallitus kumosi kaikki sortoasetukset ja kutsui jälleen eduskunnan koolle. 26.3.1917 muodostivat puolueet sosiaalidemokraattisen Oskari Tokoin (s. 15.5.1873 Kannus ja k. 4.4.1963 Leominster, Massachusetts, Yhdysvallat) johdolla senaatin.

Oskari Tokoi (ent. Hirvi) Albert Gebhardin maalaamana.

Venäjän kielen taitoinen Helsingin yliopiston valtio- ja kansainvälisen oikeuden vt. professori ja Venäjän olojen tuntija Karl Gustaf Idman tuli valituksi Yrjö Mäkelinin johtaman perustuslakivaliokunnan sihteeriksi. Perustuslakivaliokunta katsoi Venäjän vallankumouksen myötä ylimmän vallan kuuluvan eduskunnallemme, mutta oikeusoppineet – kuten Karl Gustaf Idmankin – tulkitsivat ylimmän vallan Suomessa kuuluneen väliaikaiselle hallitukselle Venäjällä. Suomesta lähetettiin edustusto neuvottelemaan Pietariin Suomen hallitusmuodosta ja tähän valtuuskuntaan kuului myös Karl Gustaf Idman.

21.4.1917 alkoivat neuvottelut Venäjän lainopillisen neuvottelukunnan kanssa ja tässä vaiheessa vielä Suomi ei vaatinut itsenäisyyden tunnustamista Venäjän väliaikaiselta hallitukselta. Aluksi Suomelle ehdoteltiin aikaisemmin keisarin päätäntävallassa olleiden asioiden siirtymistä Suomen senaatin ratkaistaviksi. Tällaisia asioita olivat mm. eduskunnan koolle kutsuminen ja hajoittaminen, lakien vahvistaminen ja lakiesitysten jättäminen, budjetin hyväksyminen sekä yleisimmät virkanimitykset. Lainopillinen neuvottelukunta tyrmäsi kuitenkin Suomen ehdotukset ja katsoi, että keisarin valta oli siirtynyt suoraan väliaikaiselle hallitukselle ja Suomen aseman käsittely katsottiin kuuluvaksi perustavalle kansalliskokoukselle.

Toukokuusta 1917 alkaen Karl Gustaf Idman teki työtä neuvottelevana virkamiehenä valtiosihteerin virastossa Pietarissa ja hoiti samalla siinä ohessa vt professuuria yliopistossa. Valtiosihteerin virasto toimi Suomen edustustona Pietarissa ja sen tehtävä oli toimia linkkinä Suomen senaatin ja venäläisen hallinnon välillä. Tätä virastoa johti ministerivaltiosihteeri, jonka kuului esitellä keisarille Suomea koskevat asiat. Virastossa hoidettiin myös passien myöntämisiä. Maaliskuun vallankumouksen jälkeen ministerivaltiosihteeriksi tuli teollisuusmies, insinööri Carl Johan Alexis Enckell (s. 7.6.1876 Pietari ja k. 26.3.1959 Helsinki). Enckell nimitettiin Suomen itsenäistymisen jälkeen lähettilääksi Pietariin.

Carl Enckell.

Heinäkuussa 1917 Suomen eduskunta hyväksyi valtalain, jonka mukaan eduskunta yksin päätti kaikesta paitsi ulkopolitiikasta ja sotilaslainsäädännöstä. Tämä tarkoitti samalla avointa konfliktia Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa. Lokakuun vallankumous nosti Venäjällä bolshevikit valtaan ja nyt muodostettiin Neuvostohallitus. Lokakuussa taas neuvoteltiin uudestaan Venäjän lainopillisen neuvottelukunnan kanssa Suomen sisäisestä itsemääräämisoikeudesta ja Idman oli jälleen neuvottelijana mukana. 15.11.1917 Suomen eduskunta julistautui korkeimmaksi vallan käyttäjäksi ja 27.11.1917 muodostettiin Svinhufvudin hallitus, jonka tavoitteena oli Suomen itsenäisyys. 4.12.1917 hallitus antoi eduskunnalle itsenäisyydenjulistuksen ja 6.12.1917 eduskunnan istunnossa se myös hyväksyttiin. Karl Gustaf Idman taas nimitettiin Pietarin valtiosihteerin viraston vt päälliköksi.

Presidentti Pehr Evind Svinhufvud (s. 15.12.1961 Sääksmäki ja k. 29.2.1944 Luumäki).

Senaatti lähetti joulukuun lopussa 1917 Carl Enckellin ja Karl Gustaf Idmanin Pietariin selvittämään, miten Neuvostohallitus Lenin johdolla suhtautuu Suomen itsenäisyyteen. Heidän joukkoonsa liittyi hieman myöhemmin myös Svinhufvud. Lähettiläämme Pietarissa vierailivat useasti Smolnassa koettaen saada tunnustusta Suomen itsenäisyydelle. Idman tunsi tilanteen ongelmallisuuden kansainvälisen oikeuden kannalta; Suomi oli julistautunut itsenäiseksi, mutta ei ollut tunnustanut Venäjän hallitusta. 31.12.1917 Lenin yhdessä muiden kansankomissaarien kanssa kuitenkin allekirjoitti Suomen itsenäisyydentunnustuksen hieman ennen puoltayötä. Samana yönä Svinhufvud lähti kiireellä viemään tunnustusta Helsinkiin. 5.1.1918 Idman sai vielä Smolnasta puhtaaksikirjoitetun version itsenäisyydentunnustuksesta, jota Enckell ja Idman lähtivät välittömästi kiikuttamaan Helsinkiin. Riemua koettiin eduskunnan istunnossa 8.1.1918 ja ensimmäisten valtioiden joukossa, jotka itsenäisyytemme tunnustivat, olivat Venäjä, Ruotsi, Sakasa, Ranska, Tanska, Norja ja Kreikka.

Karl Gustaf Idmanin mielestä kunnia Suomen itsenäisyyden tunnustamisesta ei yksin kuulunut bolshevikkien ja vasemmistoliittolaisten harteille, vaan tsaarin vallan aikaiset lakimiehet, tiedemiehet ja toimittajat tekivät myös korvaamatonta työtä puolustaessaan Suomen oikeuksia. Nykyään tutkijat ovat arvioineet bolshevikeillä olleen taka-ajatuksena antaa tunnustus itsenäisyydestä se, että he arvelivat Suomen sosiaalidemokraattejen liittyvät myöhemmin kansainväliseen vallankumoukseen ja osaksi veljeskansaa ja neuvostovaltojen joukkoja sosialistiseen federaatioon.

Ensimmäistä maailmansotaa käytiin vielä ja Suomen poliittinen tilanne oli hyvin kireä. Erityistä huolta hallitukselle aiheutti yli 40 000 venäläisen sotilaan sotaväki, joka oleskeli maassamme. Koska senaatin venäjänkielentaito oli heikkoa, pyysi Svinhufvud Karl Gustaf Idmania jäämään tulkiksi Helsinkiin venäläisten kanssa käytäviin neuvotteluihin. Tammikuun lopussa 1918 syttyi vielä sisällissota ja senaatin pääosa pakeni Vaasaan, jossa Mannerheim otti hallituksen pyynnöstä suojeluskunnan komentoonsa. Karl Gustaf Idman asui Helsingissä vanhempiensa asunnossa Vuorimiehenkatu 11:ssä ja kävi neuvotteluja avustaen Svinhufvudia senaatin neuvotteluissa venäläisten kanssa. Karl Gustaf Idman välttyi täysi vangitsemiselta sekä kotitarkastuksilta.

3.4.1918 nousi Hangossa 9 500 miestä,saksalaisten Itämeren divisioona maihin. Tämä joukko hyökkäsi 12.-13.4.1918 Helsinkiin valloittaen sen. Karl Gustaf Idman seurasi väkijoukon kanssa Helsingin Tähtitorninmäeltä käytyä taistelua. Valkoiset olivat jo aiemmin vallanneet Tampereen ja huhtikuun lopussa oli Viipurin, punaisten viimeisen tukikohdan, vuoro antautua. Senaatti palasi Vaasasta toukokuun alussa Helsinkiin ja 16.5.1918 valkoiset järjestivät Mannerheimin johdolla Helsingissä voitonparaatin.

Keväällä 1918 käytiin melko kiivasta keskustelua Suomen tulevasta valtiomuodosta. 17.5.1918 julkaisi Uusi Suomi Karl Gustaf Idmanin artikkelin, ”Onko Suomi nykyään monarkia vai tasavalta?”, jossa Idman pohdiskeli myös ajankohtaista asiaa. Hänen mukaansa eduskunnan julistus ei vielä sisältänyt hallitusmuodon lopullista muuttamista tasavallaksi. Suomi ja Venäjä eivät olleet keisarin kautta personaaliunionissa ja siten Suomi irtautuessaan Venäjästä ei automaattisesti vaihtanut valtiomuotoaan tasavallaksi. Idman huomioi myös sosialistien ja porvareiden käsitykset tasavallasta hyvin erillaisiksi. Idman päätteli: ”Suomi on katsottava monarkiaksi, kunnes se valtiopäiväjärjestyksen mukaisessa järjestyksessä on muutettu tasavallaksi.”

Hessenin maakreivi ja prinssi Fredrich Karl.

Keväällä 1918 olivat kuningasmieliset enemmistönä ja valkoiset johtajat uskoivat lujasti Saksan voittoon ensimmäisessä maailmansodassa. Suomi näin tahtoi varmistaa Saksan sotilaallisen tuen ja enemmistönä monarkistit halusivat valita saksalaisen prinssin Suomen kuninkaaksi. Valinta osui elokuun lopussa keisarin lankoon, Hessenin prinssiin Fredrich Karliin (s. 1.5.1868 Panken, Holstein, Preussi ja k. 28.5.1940 Kassel), ja prinssi myös suostui tehtävään. Maalaisliittolaiset Santeri Alkion johdolla onnistuivat kuitenkin pitkittämään eduskunnassa kuninkaanvaalia ja sillä välin sodassa olosuhteet muuttuivat. Keisarikunta luhistui, kun Saksa pyysi länsivalloilta aselepoa. Suomessa tuli kiire suunnata politiikka suopeammaksi länsivaltoihin nähden ja Lars Johannes Ingmanin (s. 30.6.1868 Teuva ja k. 25.10.1934 Turku) hallitus valitsi hallitusmuodoksi tasavallan. Joulukuussa valtionhoitaja Svinhufvud erosi tehtävästään ja hänen tilalleen valittiin C. G. E. Mannerheim. Tässä samassa yhteydessä prinssi Friedrich Karl lupasi luopua kruunusta ja 21.6.1919 hallitusmuoto muuttui lopulta tasavallaksi. 

Teologia professori, arkkipiispa ja pääministeri Lars Johannes Ingman.

Agents Mustanlahden ravintola Kaislassa Tampereella.

Pilvinen, mutta suhteellisen lämmin perjantai-ilta 18.8.2017 Tampereen Mustanlahden satamassa keräsi ravintola Kaislan täyteen vuonna 1979 Tuomari Nurmion ja Köyhien Ystävien raunioille perustetun Agents-yhtyeen tyylitietoiselle keikalle. Yhtyettä on alusta lähtien johtanut kitaristi Esa Pekka Pulliainen (s. 1.1.1957 Helsinki) ja hänen veljensä Vallilasta Kai Pulliainen (s. 22.4.1955 Helsinki) vastasi nytkin bassolinjoista. Komppia piti kasassa ammattimaisesti Jari "Kepa" Kettunen (s. 3.5.1962) ja komppikitarasta sekä laulusta oli vastuussa Vesa Haaja (s. 1968). Yhtyeen solisteina aiemmin ovat viihtyneet ainakin Rauli Badding Somerjoki (s. 30.8.1947 Somero ja k. 14.1.1987 Helsinki), Topi Sorsakoski (Pekka Erkki Juhani Tammilehto, s. 27.10.1952 Ähtäri ja k. 13.8.2011 Seinäjoki) ja Jorma Kääriäinen (s. 29.4..1961 Kajaani).

Esa Pulliainen

Agents julkaisi jo vuonna 1980 ensimmäisen albuminsa, jonka nimi oli Agents. Levy oli etupäässä instrumenttimusiikkia, mutta muutamista laulukappaleista kantoi vastuun siloinen solisti, Pekka Rytkönen. Vuonna 1981 yhtye aloitti yhteistyön Rauli Badding Somerjoen kanssa; Raulin solistiajoilta ovat peräisin albumit Ikkunaprinsessa (1982), Tähdet, tähdet (1983) ja Laivat (1985), joka jäi myös Rauli Badding Somerjoen viimeiseksi albumiksi.

Rauli Somerjoki

Agentsin ensimmäinen albumi Topi Sorsakosken kanssa ilmestyi vuonna 1986, In Beat. Heti seuraavana vuonna julkaistiin albumi Besame Mucho. Vuosi 1988 toi mukanaan albumin Pop, joka oli myös myyntimenestys, kuten edellisetkin levyt. EMI-levy-yhtiö julkisti vuona 1989 Greatest Hits-kokoelmalevyn, joka ei ollut yhtyeen mieleen. Tässä yhteydessä viimeinen Topi Sorsakosken kanssa yhdessä tehty levy oli Half and Half vuonna 1990 ja lopulta yhteistyö solistin ja yhtyeen kanssa päättyi riitoihin vuonna 1992, jolloin Sorsakoski jatkoi omaa solistiuraansa omilla kokoonpanoillaan. Musiikin harrastajat muistanevat, että muusikko Heikki "Pedro" Hietanen toimi vuosia yhteistyössä Agents-yhtyeen kanssa tuottajan ominaisuudessa edustaen levy-yhtiö EMI:ä.

Heikki "Pedro" Hietanen

Vuonna 1992 alkoi yhtyeen yhteistyö Jorma Kääriäisen kanssa, mutta ensimmäinen yhteinen levy, Agents Forever, ilmestyi vasta vuonna 1995. Seuraavana vuonna päivänvalon näki albumi Agents Is Back ja vuonna 1997 Agents Is More. Levytysputki jatkui vuonna 1998 levyllä Agets Is Best. Vuonna 1999 julkaistiin tuplalevy Laulava Sydän, jossa vieraili useita artisteja, kuten Topi Sorsakoski, Ville Valo, Marko Haavisto, Pate Mustajärvi ja Reijo Taipale. Vuonna 2001 puserrettiin kaksi albumillista markkinoille; Agents is... here! ja Agents is... rock! Agents is... tonight oli vuoden 2003 tuotos ja vuonna 2004 tehtiin yhteistyötä The Boys-yhtyeen kanssa Pop Show albumin ja keikkojen kanssa. Marraskuussa samana vuonna tuli vielä kokoelmalevyllinen (osa 2) Kääriäisen ja Agents yhtyeen yhteistyönä. 13.9.2006 julkaistiin toistaiseksi viimeiseksi jäänyt Kääriäisen ja Agents-yhtyeen levy ...Is Allright, ja yhtye jäi marraskuussa pitkälle keikka- ja levytystauolle.

Vesa Haaja

Syksyllä 2007 Topi Sorsakoski teki viimeiseksi jääneen albuminsa ja kiertueen Agents-yhtyeen kanssa ja Vesa Haaja astui yhtyeen uudeksi laulusolistiksi 26.8.2008. Uuden solistin kanssa ensimmäinen yhteinen tuotos tallenteena oli levy Agents Go Go vuonna 2011. Vuonna 2014 oli vuorossa levy Sound on Sound ja samana vuonna Agentsit saivat rumpalikseen Jari "Kepa" Kettusen. Yhtyeessä soitti tenorisaxofonia vuosina 2007-2014 Imatralta kotoisin oleva Juho Hurskainen. Yhtyeessä ovat vuosien saatossa soittaneet koskettimia mm. Jukka Ollila, Eero Ojanen (s. 1954) sekä äänitteillä Jukka-Pekka. Virtanen (s. 17.4.1966).

Tampereen Mustanlahden satamassa Agents soitti tyylikkäästi kahden setin keikkansa ja lämmitti paikalla olleen tuuhean yleisönsä tyytyväisiksi. Ilman ylimääräistä kappaletta Agets ei päässyt lavalta edes lähtemään. Bändi heltyi vielä yhteen ylimääräiseen, joka olikin enteellisesti: Jo Riittää! Kappaleen ajaksi lavalle nousi laulamaan myös näyttelijä Ilkka Koivula (s. 16.3.1966 Ranua).  

Tänä kesänä (2017) The Tall Ships Races-tapahtuman purjealukset rantautuivat Turun Aurajoen suistoon virallisesti 20.-23.7.2017. Ensimmäisen kerran tapahtuma poikkesi Turkuun vuonna 1996 ja tässä yhteydessä Aurajoen jokiranta sai osakseen remontin. Tänä vuonna viidennen kerran Turussa järjestetty tapahtuma veti paikalle ennätysmäisen yleisön; ennakkoarviot ilmoittavat 544 000 henkilön käyneen Turun tapahtumassa. Turun Aurajoen ylitti tapahtumaviikonloppuna noin 23 000 matkustajaa pikkuföreillä.

Turun kaupungin apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen ilmoittaa tyytyväisenä, että Tall Ships Racec-päivien onnistumisen eteen on tehty vuosia työtä ja palkintonto tehdystä työstä on onnistunut tapahtuma. Kansainvälisen The Tall Ships Races-organisaation puheenjohtaja Knut Western ylistää myös Turun viidettä kisaa menestykselliseksi ja lausuu samalla lämpimät kiitoksensa Turun järjestelytiimille sekä laajalle vapaaehtoistyöntekijöiden joukolle. Turussa kokoontuivat yhteen aikaisempien ja tulevien The Tall Ships Races-satamien edustajat; seminaarissa oli yli 50 delegaattia ja 18 satamaa edustettuna. Heti tapahtuman jälkeen Turun kaupunki ottaa vastaan n. 6 200 soittavaa ja tanssivaa vierasta 24 Euroopan maasta, kun Euroopan suurin kansanperinnetapahtuma Europeade valtaa kaupungin.

Vuonna 2003 The Tall Ships Races-tapahtumassa vieraili meksikolainen alus, joka aiheutti yleisössä paljon kiinnostusta. Vuoden 2009 kisoissa tapahtuma-alueelle nousi uusi konserttihalli ja tapahtuma muistetaan myös Itämeren alusennätyksestä, 115 alusta. Kulttuurivuoden ympärillä kisailtiin vuoden 2011 tapahtumassa. Tämä vuosi muistetaan kovasta yleisöennätyksestään sekä kehuja saaneesta uudesta tapahtuma-alueesta palveluineen.

Perjantaina 21.7.2017 järjestettiin näyttävä miehistöparaati Turun ylioppilasteatterin pihalta pitkin Läntistä Rantakatua päätyen Suomen Joutsenen vierustan ohjelmalavalle. Paraati alkoi 17.15 ja heti paraatin loputtua alkoi ohjelmalavalla palkintojenjakoseremonia. Sunnuntaina 23.7.2017 klo 14 tapahtui purjelaivojen yhteislähtö, jota pääsi seuraamaan Airistolla. Seuraavan virallisen kilpailuosuuden lähtö tapahtui Utön eteläpuolelta maanantaina 24.7.2017 klo 14, josta purjelaivat suunnistivat kohti Liettuan Klaipedaa. Vuoden 2017 The Tall Ships Races päättyi 8.8.2017 Puolan Szczeniin.