Maamiehen Ystävä (2. osa)

Gustaf Otto Wasenius

Alkaessaan ilmestyä Maamiehen Ystävä oli ainoa suomenkielinen sanomalehti ja sen vuoksi lehti sai melko innostuneen vastaanoton. Tilaajamäärä sanomalehdellä nousi ensimmäisenä ilmestymisvuonna jopa yhdeksäänsataan, joten Maamiehen Ystävä oli yhtä suuri kuin Suomen suosituin sanomalehti, vuonna 1829 ilmestymisensä aloittanut kirjakauppias, kustantaja ja tehtailija Gustaf Otto Waseniuksen (s. 4.6.1789 Hämeenlinna ja k. 19.4.1852 Helsinki) julkaisema Helsinfors Tidning. Helsinfors Tidning eli loistonsa päiviä vuosina 1841-1860 Zachris Topeliuksen päätoimittaja-aikana. Sanomalehdellä oli seuraavana vuonna jo 1 048 tilaajaa, jotka jakaantuivat hyvin tasaisesti koko maahan. Suurimmat levikkipaikkakunnat olivat Viipuri, Kuopio ja Turku.

Karl August Engelbrekt.

Paavo Tikkanen.

Lehden tilaajamäärät kääntyivät kolmantena vuotena tasaiseen laskuun ja lopulta vuonna 1851 jo kannattuvuusraja alittui. Kannattavuusrajana oli laskettu olevan neljäsataa tilaajaa. Uusien lehtien perustaminen vaikutti suoraan levikin määrän vähenemiseen. Maamiehen Ystävän suosiota Itä-Suomessa leikkasi ensin maanmittari, lehtimies ja kirjailija Pietari Hannikaisen (vuoteen 1852 Hanén, s. 24.8.1813 Sääminki ja k. 27.9.1899 Parikkala) Kanava (vuosina 1845-1846) ja sittemmin vielä vuonna 1847 perustettu Suometar. Suometar oli nuorten suomenmielisten opiskelijoiden Helsingissä perustama ja vuosina 1847-1866 ilmestynyt sanomalehti. Runoilija ja kieltentutkja Karl August Engelbrekt Ahlqvist (s. 7.8.1826 Kuopio ja k. 20.11.1889 Helsinki), toimittaja, kääntäjä ja runoilija Paavo Tikkanen (s. 2.3.1823 Kiuruvesi ja k. 7.11.1873 Helsinki), kielitieteilijä, kansanrunouden keräilijä ja arkeologi David Emanuel Daniel Eeuropaeus (s. 1.12.1820 Savitaipale ja k. 15.10.1884 Pietari) ja kirjailija ja pappi Antero Warelius (alk. Antti Matinpoika, myöh. Antti Seppä, Andreas Sebell, s. 14.7.1821 Tyrvää ja k. 16.1.1904 Loimaa) toimittivat lehteä aluksi sivistyneistölle suunnattuna aatteellisena suomalaisuuslehtenä. Vuoden 1851 jälkeen lehti suuntautui myös kansanlehdeksi, joka ns. maaseutukirjeillään uutisoi muun Suomen tapahtumista.

David Emanuel Daniel Europaeus.

Antero Warelius.

Lännessä levikkiä vähensivät vuonna 1851 julkaisun aloittanut Sanomia Turusta ja pohjoisessa vuodelta 1852 ilmestynyt Oulun Wiikko-Sanomat. Viimeisenä ilmestymisvuotenaan 1855 Maamiehen Ystävä -lehdellä oli enää 120 tilaajaa ja Johan Karstenin oli pakko lopettaa se kannattamattomana. Maamiehen Ystävän suosion romahdus johtui sanomalehden tason laskusta sekä siitä, että sen kustantaja ei ollut halukas seuraamaan muiden lehtien kehitystä. Niinpä Suometar sai aiheen pilkata lehden lörpöttelevän ”käärmeistä ja valaskaloista, Kiinalaisista ja Paapuista, Guanosta ja Juutalaisista, Planetoista, Tähdistä ja Kuista”.

Johan Vilhelm Snellman.

Maamiehen Ystävä -lehden sosiaalisesta levikistä ei ole olemassa tarkkoja tietoja. Pappien sangen innokkaasti levittämänä sanomalehti mitä ilmeisemmin tavoitti lukutaitoisista talollisista muodostuneen kohderyhmänsä ja oli hyvin merkittävä tekijä rahvaan lukuhalun kehittäjänä. Maamiehen Ystävää lukivat samoin Johan Snellmanin suomalaisuuskamppanjan innostamat opiskelijat. Maamiehen Ystävä oli hyvin pitkään aikaan ensimmäinen sanomalehti, joka tarjosi suomalaisille kirjoittajille mahdollisuuden omien tuotteidensa julkaisuun.

Johan Karstenin kirjapainossa painettiin lehtien lisäksi mm. herätysjohtaja Henrik Renqvistin (alk. Heikki Kukkonen, s. 1.8.1789 Ilomantsi ja k. 5.11.1866 Sortavala) uskonnollisia kirjoja, koulukirjoja sekä Helsingin yliopiston ensimmäisen suomenkielen professori Matthias Alexander Castrénin (s. 2.12.1813 Tervola ja k. 7.5.1852 Helsinki) painovirheistä kärsineen tšeremissin kielioppi. Karstenin kirjapainossa painettiin kaikkiaan noin 50 suomenkielistä ja kaksitoista ruotsinkielistä kirjaa sekä suuri joukko tilapäistöitä. Johan Karstenin toimesta julkaistiin ensimmäinen suomenkielinen kartta, Suomen -maa. Kartta lienee samoin ensimmäinen suomenkielellä yleensäkin julkaistu kartta. Tämä kartta julkaistiin 17.8.1844 Maamiehen Ystävän liitteenä ja sitä myytiin erikseen 40 kopeekan hintaan.

Johan Karstenin kirjapainon kehno painojälki ja lukuisat painovirheet herättivät arvostelua ja ajan myötä kirjapaino joutui rappiolle. Johan Karsten ei omistajana kiinnittänyt tarpeeksi huomiota myöskään Maamiehen Ystävä -lehteen, joka lopulta lopetettiin kannattamattomana vuonna 1855. Kuopion hiippakunnan perustamisen jälkeen vuonna 1850 opettaja ja kirjakauppias sekä lehdenkustantaja Adolf Edvard Rongain (s. 5.9.1821 Parikkala ja 16.6.1861 Kuopio) ja pastori, rehtori sekä lehdenkustantaja Carl Johan Moberg (s. 6.7.1820 Kuopio ja k. 24.4.1910 Hämeenlinna) anoivat lupaa uuden kirjapainon perustamiseksi Kuopion kaupunkiin.

Rongain ja Karstenin kirjapainossa työskennellyt faktori Fredrik Ahlqvist saivat luvan vuonna 1856, mutta heidän kirjapainonsa sulki kuitenkin ovensa melko pian. Johan Karsten myi vuonna 1857 kirjapainonsa matematiikan lehtori ja kirkkoherra Petter Adolf Aschanin (s. 18.10.1818 Laukaa ja k. 3.6.1896 Sakkola) johtamalle yritykselle ja Karsten itse vetäytyi maatilalleen maanviljelys- ja luontoharrastuksen pariin. Peter Aschan suomensi kreikkalaisen matemaatikon Eukleideen geometrian oppikirjan Alkeet kuusi ensimmäistä kirjaa. Kirjapainon kalusteluettelossa mainittiin tuolloin myös rautainen käsipainokone, jollaiset tulivat Suomeen vasta saman vuosikymmenen alussa. Vanhaa puupainoa käytettiin vielä pitkään, ja puupaino romutettiin vasta 1880-luvulla.