Maamiehen Ystävä
Maamiehen Ystävä -sanomalehti ilmestyi Kuopiossa vuosina 1844-1855. Johan Anton Karsten (vuoteen 1817 saakka Carstén, s. 17.1.1795 Pälkäne ja k. 14.4.1871 Kuopio) oli lehden julkaisija ja Karsten oli myös Kuopion ensimmäinen kirjanpainaja. Johan Vilhelm Snellman (s. 12.5.1806 Tukholma, Ruotsi ja k. 4.7.1881 Kirkkonummi) oli Maamiehen Ystävä -lehden ensimmäinen toimittaja. Johan Kersten syntyi kersantti Peter Gustaf Carsténin perheeseen ja hän suoritti Turussa ylioppilastutkintonsa vuonna 1810, jonka jälkeen hän hakeutui vuonna 1812 sotapalvelukseen. Karsten palveli aliluutnanttina Viipurin läänin jääkärirykmentissä, josta hänet ylennettiin luutnantiksi vuonna 1815. Hän toimi Haapaniemen kadettikoulussa vuonna 1817 opetusupseerina ja sieltä hänet siirrettiin henkikaartiin Pavlovin rykmenttiin vuonna 1818 ja vielä samana vuonna alikapteeniksi 3. Suomen jääkärirykmenttiin. Vuonna 1824 hän sai kapteenin arvon ja hän erosi palveluksesta majurina vuonna 1830. Tämän jälkeen Johan Karsten asettui viljelemään maata Lahdentaan tilalla Kuopion kaupungin lähellä.
Vuonna 1837 Johan Karsten anoi ensimmäisen kerran sensuuriylihallitukselta lupaa perustaa kirjapainon. Aikaisemmin lupaa oli hakenut kirjailija, suomalaisuuden edistäjä ja Helsingin yliopiston suomenkielen lehtori Carl Axel Gottlund (s. 24.2.1796 Ruotsinpyhtää ja k. 20.4.1875 Helsinki), joka teki tutkimusmatkoja Ruotsin metsäsuomalaisten parissa ja innostui kirjakielen kehittämisessä itämurteista, varsinkin savolaismurteista. Gottlundin huono maine viranomaisten keskuudessa saattoi olla syy siihen, että myös Johan Karstenin ensimmäinen hakemus hylättiin. Vuonna 1841 Johan Karsten yritti toistamiseen lupaa kirjapainolle. Tällä kertaa hän perusteli hakemuksensa sivistyksellä ja taloudellisella merkityksellä, Kuopion lääninhallituksen sekä perusteilla olleen lukion tarpeilla, mutta myös oman perheensä elatuksella.
Syksyllä 1841 senaatti myönsikin Johan Karstenille luvan kirjapainon perustamiselle. Anders Cedervaller (s. 14.8.1774 Linköpinginin hiippakunnan Kärnä, Ruotsi ja k. 17.8.1837 Viipuri) toimi Viipurissa kirjanpainajana ja hänen kuoltuaan kirjapainotoiminta jäi hänen leskelleen Johanna Catharina Cedervallerille (o.s. Thorenberg, s. 30.8.1783 Amsterdam ja k. 24.11.1849 Viipuri) sekä hänen pojalleen Anders Fredric Cedervallerille (s. 17.9.1817). Cedervallerin kirjapainosta lähteneen faktori C. W. Holmströmin avulla Johan Kerstenin kirjapaino onnistuttiin saamaan vuoden 1843 alussa toimintakuntoon. Karstenin kirjapaino oli Suomen ensimmäinen sisämaassa sijainnut kirjapaino.
Johan Karstenin kirjapaino sijaitsi apteekkari Johan August Kellgrenin (s. 27.2.1792 Strömstad, Ruotsi ja k. 15.8.1850 Kuopio) talossa, jonka tontti 42 on nykyään Kuopion seurakuntayhtymän omistuksessa Suokadun varrella. Kirjapainon käsipainokoneen muodosti paksuista tammilankuista tehty painopöytä, jonka kääntötangolla varustettuun puiseen ruuviin oli kiinnitetty pöydälle asetetulle latomukselle laskeutuva paininkansi. Itse valmistettu painoväri levitettiin valssilla latomukselle ja sen päälle asetettiin kostutettu paperi, joka painamisen jälkeen oli silitettävä, kuivatettava ja painettava uudestaan toiselta puolelta. Latomukset tehtiin käsin poimimalla tarvittavat kirjasimet puisista laatikoista eli kasteista. Työ oli hidasta ja raskasta. Karstenin kirjapainon faktorina toimi vuonna 1846 Sortavalaan muuttaneen Holmströmin jälkeen Johan Hendrik Andersson ilmeisesti vuoteen 1853 asti, jolloin hänen tilalleen saapui Fredrik Ahlqvist. Lisäksi kirjapainossa oli joitakin oppipoikia.
Kuopion kaupungin ensimmäiset lehdet Saima, Maamiehen Ystävä, Litteraturblad ja Kuopio Tidning kaikki painettiin Johan Karstenin kirjapainossa. Karsten oli tehnyt ensimmäisen julkaisulupa-anomuksensa jo vuonna 1842 Kuopion Viikko-Sanomia varten, mutta silloinen sensuuriylihallitus ei anomusta puoltanut, sillä Kuopiossa ei tuolloin ollut sensoria. Johan Vilhelm Snellmanin muutettua Kuopion kaupunkiin tilanne muuttui. Senaatin talousosaston myöntämän luvan mukaan lehti sai sisältää etupäässä maataloutta käsitteleviä tutkielmia. Pienehköjä historiallisia, maantieteellisiä ja teknisiä kirjoituksia, Finlands Almänna Tidningistä lainattuja poliittisia uutisia, tietoja kotimaan tapahtumista sekä viranomaisten kuulutuksia ja yksityisten ihmisten kirjoituksia.
Maamiehen Ystävä oli suomalaiskansallisessa hengessä toimitettu kansaa valistava yleislehti, jonka kohderyhmä oli talonpoikaisväestö. Kohderyhmälle haluttiin antaa ohjausta ja opastusta tietojen kartuttamiseksi ja ajattelutavan muovaamiseksi. Asetetun tehtävän toteuttamista hankaloitti vuoden 1850 kieliasetus, jonka mukaan suomenkielellä sai julkaista vain uskonnollisia ja taloudellisia kirjoituksia. Tämä kieliasetus näkyi lehdissä ensi sijassa ulkomaita koskevan uutisoinnin lakkaamisena, mutta Krimin sodan vuoksi sai keväällä 1854 jälleen jatkaa ulkomaanuutisten julkaisemista. Maamiehen Ystävä -lehti oli toisaalta jo alun perinkin luonteeltaan sangen konservatiivinen, eikä lehdessä esiintynyt viipurilaisen Kanavan kaltaista yhteiskunnallista radikalismia. Siksi sensuurikin puuttui lehden kirjoituksiin vain harvoin.
Suomenkieltä varsin puutteellisesti hallinnut Johan Snellman sai lehteen avustajakseen Kuopion lukion opettajan, Joachim Zittingin (s. 11.6.1806 Hankasalmi ja k. 5.6.1876 Kuopio), mutta Johan Snellman joutui jättämään lehden toimittamisen muiden työtehtäviensä vuoksi huhtikuussa 1844 neljäntoista numeron ilmestymisen jälkeen. Vuoden 1850 lopulle ja uudestaan vuosina 1852-1853 lehden toimittajana työskenteli Zitting. Joachim Zittingin avuksi lehden toimitukseen pestattiin vuonna 1848 lehtori Clas Fredrik Corander, jonka vastuulla lehden toimittaminen oli myös vuosina 1850-1851. Lehden toimitukseen tuli kesällä 1853 toimittajaksi Karstenin kirjapainon faktori Fredrik Ahlqvist ja Johan Karsten huolehti yksin lehden toimittamisesta vuoden 1855 lopulla.
Lehdellä oli monia avustajia, joista useimmat olivat pappeja. Tuottelian lehden avustaja oli Oulun pastori, toimittaja, runoilija ja suomentaja Johan Bäckwall (s. 28.6.1817 Haapajärvi ja k. 21.12.1883 Oulu). Muita lehden avustajia olivat mm. Liperin kirkkoherra, rovasti, valtiopäivämies ja teologian tohtori Anders Josef Europaeus (s. 20.11.1797 Kuolemajärvi ja k. 24.5.1870 Liperi), Valkeasaaren kirkkoherra runoilija ja sanomalehtimies Konstantin Schröder (s. 29.6.1808 Uukuniemi ja k. 9.8.1868 Valkeasaari) ja Lappeenrannan kirkkoherra Gregorius Mononen (s. 14.7.1811 Ilomantsi ja k. 2.2.1884 Ilomantsi) ja lääketieteen tohtori Samuel Roos (s. 1.1.1792 Eurajoki ja k. 14.11.1878 Vehmaa). Talonpoikaisia kirjoittajia olivat ainakin tuuloslainen Henrik Selin (s. 19.1.1824 Tuulos ja k. 13.2.1882 Tuulos ja k. 13.2.1882 Tuulos), kontiolahtelainen rahvaanrunoilija Antti Puhakka (s. 24.4.1816 Kontiolahti ja k. 30.3.1893 Juva) sekä itseoppinut talonpoika ja maatalouskirjallisuuden uranuurtaja Antti Manninen (s. 30.6.1831 Mikkelin pitäjä ja k. 20.10.1866 Kuopion pitäjä).
Maamiehen Ystävä ilmestyi kerran viikossa ja lehti oli kvartokokoinen, kuten olivat monet muutkin sanomalehdet 1840-luvun Suomessa. Palstamillimetreiltään lehti oli kuitenkin vain puolet Saima -lehden koosta. Lehti alkoi vuonna 1845 ensimmäisenä sanomalehtenä Suomessa julkaista toistuvasti kuvia. Lehden liitteenä jaettiin ensimmäisenä Suomessa Suomen, toisena maailman ja kolmantena raamatunhistorian kannalta tärkeän Palestiinan kartta.
Maamiehen Ystävän merkittävin sisältö oli tietopuolisista artikkeleista koostuva aineisto, joka oli suuremmaksi osaksi lainattu muista lehdistä. Lehden tärkeimmät aiheet olivat maanviljely sekä karjanhoito. Vuoden 1850 jälkeen uskonnolliset kirjoitukset lisääntyivät lehdessä. Kulttuuriartikkelien keskeinen aihesisältö oli kansanvalistus, jossa lehti ei juurikaan osallistunut ajankohtaisiin keskusteluihin. Sanomalehden yhteiskunnallisista aiheista eniten esille nousi raittiuskysymys. Lehti pyrki kansanomaiseen esitystapaan ja noudatti katekismuksesta tuttua kysymys ja vastaus -mallia, jossa valistunut henkilö jakoi neuvoja tiedonhaluisille.
Maamiehen Ystävä uutislehtenä oli melko vaatimaton ja suppea, mutta uutisten osuus sanomalehden sisällöstä varttui sen iän myötä. Hyvin tärkeässä asemassa lehdessä olivat maatalouteen ja kirkolliseen elämään liittyvät uutisaiheet. Uutisaineistosta suurin osa lainattiin muista lehdistä, mutta paikalliset uutiset lehden toimittajan oli hankittava itse. Maaseudun uutiskirjeiden määrä oli lehdessä verrattain vaatimaton. Kotimaankin uutisten saapuminen Kuopioon kesti tuolloin useita viikkoja ja ulkomaanuutisissa saattoi vierähtää jopa kuukausi.
Maanmiehen Ystävän sisällöstä oli 10-15 prosenttia kaunokirjallisuuden ja muun ajanvieteaineiston osuutta. Sanomalehti julkaisi mm. kansallisrunoilijamme Johan Ludvig Runebergin lyyristen runojen suomennoksia, valistushenkisten talonpoikaisrunoilijoiden tilapäisrunoja sekä Johan Bäckwallin tendenssimäisiä jatkokertomuksia. Kielikäännöksen kiellettyä kaunokirjallisuuden julkaisemisen ajanvieteosasto täytettiin mm. vanhoilla kansanrunoilla, saduilla ja lauluilla. Ilmoituksia Maamiehen Ystävä -lehdessä oli vähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti