Invalidiliiton lähihistoriaa (3. osa)
Uusi perustettu keskusjärjestö alkoi tehtävänsä eli mm. lainsäädännön kehittämistyön, invalidien etujen valvomisen, ammattikasvatuksen edistämisen, tiedotus- ja julkaisutoiminnan, invalidien hyväksi toimivien laitosten aikaansaamisen sekä hätään joutuneiden invalidien tukemisen. Uuden liiton äänenkannattajaksi perustettiin Suomen Invaliidi -lehti vuonna 1938. Jäsenlehden ensimmäiseksi päätoimittajaksi – vuosina 1938-1961 – tuli liiton toiminnanjohtaja, sosiaalineuvos Eino Kullervo Kalervo (s. 28.3.1907 Helsinki ja k. 2.5.1961 Espoo).
Eino Kalervon vanhemmat olivat teknikko Hans Petter Kalervo ja Irene Amanda Lehtinen. Eino Kalervon aviopuoliso oli vuodesta 1948 lähtien Lea Kyllikki Koskinen. Eino Kalervo opiskeli vuosina 1930-1933 Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa. Kalervo toimi OTK:n konttoristina vuosina 1934-1935 sekä Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liiton puheenjohtajana ja liiton julkaiseman lehden päätoimittajana vuodesta 1938 kuolemaansa saakka. Hän vammautui itse vaikeasti varusmiespalveluksensa aikana. Eino Kalervo sai vuonna 1950 sosiaalineuvoksen arvonimen. Kalervo toimi lukuisissa koti- ja ulkomaisissa luottamustehtävissä, kuten mm. pohjoismaisen VNI-invalidijärjestön ensimmäisenä puheenjohtajana vuosina 1946-1948 sekä uudestaan vuodesta 1960.
Eino Kullervo Kalervo oli jo ennen Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liiton perustamista ollut aktiivisesti mukana perustamassa Raajarikkoyhdistyksiä paikallisyhdistyksiksi Tampereella, Turussa, Kuopiossa, Viipurissa, Kemissä, Oulussa ja Lahdessa eli kaikkiaan seitsemässä kaupungissa Suomessa. Raajarikkoisten Työkotiyhdistyksen tilalle perustettiin 16.6.1941 Helsingin Invalidien Yhdistys. Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liiton perustamiskokouksessa Helsingissä olivat edustettuina Helsingin, Tampereen, Turun, Viipurin, Kemin, Kuopion, Lahden ja Oulun paikallisyhdistykset.
Alkuaikana Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liitto järjesti 1940-luvulla ammattikursseja sotainvalideille. Espoon Westendin Invalidien ammattioppilaitoksessa alkoi heinäkuussa 1942 ammattikoulutustoiminta Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien liitto ry:n toimesta. Westendin Invalidien ammattioppilaitoksen ensimmäiset opiskelijat olivat sotainvalideja. Westendin ammattioppilaitos antoi opetusta metalli- puutyö- ja puutarha-aloilla. Espoon Westendin Invalidien Ammattioppilaitoksen toiminnot yhdistettiin vuonna 1993 Järvenpään ammattiopiston kanssa. Uusi yhdistetty ammattiopisto sai nimen Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskus. Ammattiopiston nimi muuttui vuonna 2014 Validia Ammattioppilaitokseksi.
Invalidien kotiteollisuuskoulu aloitti toimintansa Espoon Kolmirannassa Nuuksiossa lokakuun alkupuopella vuonna 1945. Espoon Kolmirannassa keskityttiin antamaan opetusta etupäässä naisille. Helsingin Sanomien mukaan ensimmäisen kahdenkymmenen vuoden aikana Kolmirannan invalidien ammattioppilaitos koulutti ammattiin 640 invalidia. Syksyllä 1965 Kolmirannan invalidien ammattiopistossa aloitti uusi toimistotyölinja, jossa tuolloin opiskeli 81 oppilasta.
Järvenpään Invalidien Ammattihuoltolaitoksesta tuli Suomen suurin erityisammattioppilaitos, jossa oli 300 oppilaspaikkaa ja ammattikoulutusta erityisammattioppilaitoksessa sai lähes pariin kymmeneen eri ammattiin. Järvenpään Ammattihuoltolaitos aloitti toimintansa vuonna 1948 ja Sulkavan oppilaitos käynnistyi vuonna 1950. Ammattiopetus Sulkavalla päättyi vuonna 1987, jolloin oli paineita yhdistää kaikki invalidien ammattikoulutus samaan paikkaan. Nykyään tämä oppilaitos on nimeltään Ammattiopisto Spesia.
Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liitto kiinnitti 1950-luvulla erityistä huomiota invalidien lääkinnällisen hoidon sekä kuntoutuksen puutteisiin. Liiton Helsinkiin rakennuttama Käpylän Kuntouttamiskeskus vihittiin käyttöön 12.10.1953. Nykyään tämä Käpylän Kuntouttamiskeskus tunnetaan nimellä Validia Kuntoutus. Samoin Suomen Siviili- ja Asevelvollisuusinvalidien Liitto toteutti laajan ”Lapsihalvauksen tuhot torjuttava” -keräys- ja tiedotuskamppanjan.
Invalidiliitto ry:n toimitusjohtajana toimi vuoteen 2011 saakka noin kymmenen vuoden ajan Raimo Lindberg. Raimo Lindbergiä epäiltiin ja myöhemmin syytettiin Helsingin käräjäoikeudessa työpaikkakiusaamisesta. Vuonna 2006 tämä tapaus eteni käräjäoikeuteen ja siinä oli kyse laajemmasta liiton johtoportaaseen ulottuvasta kiusaamisepäilystä. Raimo Lindberg joutui syytteeseen esimiesasemassa olleena henkilönä, joka oli laiminlynnyt velvollisuutensa puuttua alaistensa kokemaan huonoon kohteluun. Oikeusprosessin seurauksena Raimo Lindberg jätti tehtävänsä Invalidiliiton toimitusjohtajana. Toimitusjohtaja Raimo Lindberg tuomittiin sakkoihin työturvallisuusrikoksesta. Oikeus katsoi, että Raimo Lindberg toimitusjohtajana ja toinen liiton johtotehtävissä ollut henkilö olivat laiminlyöneet lakisääteisen velvollisuutensa puuttua alaisen kokemaan pitkäaikaiseen ja vakavaan työpaikkakiusaamiseen. Heidän olisi tullut siirtää kiusaamiseen syyllistynyt esimies pois tehtävistään saatuaan tiedon ongelmista. Helsingin käräjäoikeus antoi ratkaisunsa tammikuussa 2007 ja Helsingin hovioikeus piti tuomion ennallaan syyskuussa 2008.
Raimo Lindbergin jätettyä Invalidiliitto tuli Invalidiliiton toimitusjohtajaksi valtiotieteiden maisteri Marja Pihnala (s. 1952). Marja Pihnala valittiin tehtävään loppuvuodesta 2010, muta Pihnala aloitti tehtävässä maaliskuussa 2011. Pihnala oli Invalidiliiton historian ensimmäinen vammainen naistoimitusjohtaja. Marja Pihnala johti Invalidiliittoa vuoden 2015 loppuun saakka, jolloin hän siirtyi eläkkeelle. Toimitusjohtajakaudellaan Marja Pihnala piti esillä varsinkin vammaisten työllisyyden edistämistä, vammaisten naisten asemaa sekä yhteiskunnan esteettömyyttä ja yhdenvertaisuutta.
Espoolainen Invalidiliiton hallituksen nykyinen puheenjohtaja Pirkko Kuusela (s. 1960) on myös Sosiaalidemokraattisen Puolueen jäsen. Hän kehuu olevansa vahva vammaisvaikuttaja, koska istuu samoin Espoon vammaisneuvoston puheenjohtajana sekä Länsi-Uudenmaan vammaisneuvoston puheenjohtajana. Näiden lisäksi hänellä on luottamustoimia Espoon eläkekotisäätiön hallituksen jäsenenä ja Espoon tarkastuslautakunnan varajäsenenä. Kuusela kuuluu myös Invalidiliiton vaikuttajatyöryhmään.
Invalidiliiton määräysvaltaa käyttää liittovaltuusto, jonka puheenjohtajana istuu nykyään tamperelaistunut, mutta Porista lähtöisin oleva Anni Täckman (s. 1981) jo toista kauttaan. Anni Täckman on koulutukseltaan BBA ja hän pitää itseään vaikuttamis- ja järjestötoiminnan ammattilaisena. Hän kannattaa tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta sekä läpinäkyvyyttä ja avoimuutta vammaisoikeuksien puolustuksessa. Hän kertoo olevansa samoin ravitsemusohjaaja ja fitnessvalmentaja. Anni Täckman on toiminut järjestöpäällikkönä sekä Rusetti ry:ssä että Selkäydinvammaiset Akson ry:ssä, mutta jälkimmäisen yhdistyksen puheenjohtajana myös kaksi kautta vuosina 2022-2025. Anni Täckman hakeutui jäseneksi Invalidiliiton vaikuttajaryhmään keväällä 2026, mutta jo muutaman kuukauden päästä hän erosi vaikuttajaryhmän jäsenyydestä.
Liittovaltusto on Invalidiliiton ylin päättävä elin; nykyinen liittovaltuusto valittiin loppuvuodesta 2025 järjestetyssä liittoäänestyksessä. Invalidiliiton liittovaltuuston toimikausi kattaa neljä vuotta ja nykyinen liittovaltuuston toimikausi päättyy siten vuoden 2029 loppuun. Invalidiliiton liittovaltuuston jäsenet valitaan joka neljäs vuosi loka-marraskuussa pidettävällä liittoäänestyksellä. Liittoäänestyksessä noudatetaan yhdistyslakia, Invalidiliitto ry:n sääntöjä, Invalidiliiton jäsenyhdistysten sääntöjä sekä liittoäänestysjärjestystä. Jäsenyhdistyksillä tarkoitetaan tässä rekisteröityjä yhdistyksiä, jotka on hyväksytty Invalidiliiton jäseniksi vaalivuotta edeltävän vuoden loppuun mennessä.
Olisiko jo vihdoin tullut aika repiä Invalidiliitossakin irti poliittisen ohjauksen painolasti Suomen eduskuntaan (Suomen suurimpaan laitosteatteriin) ja sen poliittisiin ja heikkolahjaisiin päättäjiin? Tärkein vaikuttajatyö Invalidiliitolla jäsenmäärän pudotessa on kunnostautua omaisuutensa turvin puolustamaan jäsenistöään vammaispalvelulakien siirtymäaikakaudella ja tulevaisuudessa hyvinvointialueiden vammaispalveluiden tekemiä irvokkaita palvelutarpeen arvioita sekä asiakassuunnitelmia vastaan. Työtehtävät edellyttävät Invalidiliitolta vielä rekrytointia – tai ulkoistamista – asianajajaoikeuden omaaviin lakimiehiin, jotka voivat ajaa tarvittavan määrän hallinto-oikeuksiin oikaisuvaateita ennakkotapausten saamiseksi. Kaikkien Invalidiliitossa toimijoiden tulisi muistuttaa itseään vuonna 1938 perustetun liiton alkuperäisestä ajatuksesta; toimia kaikkien niiden invalidien tukena, turvana ja apuna, jotka eivät vaivojensa vuoksi pysty itse itseään puolustamaan julmaa maailmaa vastaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti