Jonna Korpi ja Edu Kettunen TTT-Klubin backstagella.

Todellinen lentäjän poika, Erkka Lauri ”Edu” Kettunen (s. 12.4.1961 Helsingin maalaiskunta) pyörähti Mika Kuokkasen kanssa heittämässä akustisen keikan Tampereella TTT-Klubilla Hallituskadulla. Edu Kettunen muistetaan hyvin 1980-luvun alussa toimineen Broadcast-yhtyeen kitaristina, joka sittemmin siirtyi vallan omalle soolouralle. Tuossa yhtyeessä soittivat mm. Kim Lasse Lönnholm (s. 4.10.1961 Helsinki), Jarmo Kalevi Nikku (s. 11.10.1958 Lappeenranta), Esa Juhani Kaartamo (s. 28.8.1961 Helsinki ja k. 18.8.2018 Tampere), Kari Ilmari "Miri" Miettinen (s. 22.8.1960) ja Veli-Matti "Masa" Maijanen (s. 1962 Lauritsala).

Mika ja Edu lavalla TTT-Klubilla 8.4.2022.

Edu Kettunen ei aikaisemmin tuntenut esiintyvän artistin roolia omakseen ja tästä syystä hänet nähtiin melko harvoin keikoilla, lukuun ottamatta joitakin satunnaisia hyväntekeväisyyskonsertteja. Viime vuosina keikkailu on alkanut kuitenkin Edu Kettuselle maistumaan paremmin, kun esim. levy-yhtiön Pekka Ruuska on Edu Kettusta rohkaissut keikkailuun omalla kannustuksellaan. Edu Kettunen on käynyt kumartamassa vuonna 2006 Juha Vainion rahaston tunnustuspalkinnon sanoittajalle. Kettunen on säveltänyt ja sanoittanut monille artisteille kappaleita, kuten mm. Kim Lönnholmille laulun, Minä olen muistanut, vuonna 1989.

Keväällä 1984 Edu Kettunen poikkesi helsinkiläisessä elokuvateatterissa katsomassa yhdysvaltalaisohjaaja Philip Kaufmanin ohjaaman elokuvan, Valiojoukko. Tämä historiallinen draama – elokuva voitti myös neljä Oscar-palkintoa – kuvaa 1950-luvun Yhdysvaltojen armeijan koelentäjiä, joista osa valikoitui myöhemmin astronauteiksi maan avaruusohjelmaan. Tämä elokuva teki 23-vuotiaaseen Edu Kettuseen valtavan vaikutuksen; elokuvan päätyttyä Kettunen kiirehti linja-autolla kotiinsa Vantaan Pirttirantaan. Kotona hän otti kitaran käteensä ja marssi pihamökkiin, joka toimi hänen työhuoneenaan. Vain muutaman tunnin päästä uusi kappale, Lentäjän poika, oli viimeistelyä vaille valmis. Edu Kettunen oli syntyprosessista itsekin hieman hämillään, koska aiemmin ei koskaan vastaavaa ollut sattunut. Kappale tuntui helpolta synnyttää ja saada itsestä ulos.

TTT-Klubi Tampereella perjantaina 8.4.2022 klo 22.

Edu Kettunen muistelee, ettei hän Lentäjän pojan valmiiksi saatuaan hetkeäkään ajatellut, että olisi mahdollisesti tullut tehneeksi menestyssävelmän. Päinvastoin hän suorastaan arasteli esittää teostaan ystävilleen arvioitavaksi; hän piti laulun sanomaa itse naiivina ja teos oli hänestä laulelma. Hänen omaan makuunsa laulu tuntui hieman liian ”lällyltä kamalta”. Kettunen oli aivan kahden vaiheilla, pitäisikö laulua ollenkaan laittaa äänilevylle. Kuitenkin laulu tuntui jotenkin erilaiselta. Korvat punaisina Kettunen kuuntelutti laulunsa muutamalla tuttavalla ja kysyi heiltä, voiko tällaista laulua edes pistää mihinkään. Kuuntelijat olivat ehdottomasti sitä mieltä, että kyllä voi ja vaativat sen myös laittamaan levylle.

Nuoruutensa päivät Helsingissä viettäneen Edu Kettusen yksinhuoltajaisä oli myös oikeasti lentokapteeni. Toisinaan, kun lastenhoitajaa ei saatu, isä otti Erkka-poikansa mukaan lentämilleen Euroopan lentoreiteille. Näillä lentomatkoilla Edu Kettunen näki esim. Brysselin, Dubrovnikin ja Amsterdamin; Edu istui isänsä ohjaamossa klaffipenkillä näillä lennoilla. Vaikka nämä kokemukset olivatkin pienelle Erkka-pojalle unohtumattomia, niillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä syntyneen laulun kanssa. Lopulta Lentäjän poika-laulu ilmestyi Edu Kettusen toisella soololevyllä vuonna 1986.

Mestari Jaakko Salo.

Edu Kettunen ei itselleen asettanut soolouransa suhteen suuria tavoitteita. Ensimmäisiä soololevyjään hän kuvailee harjoitustöiksi, joissa pääsi hiomaan suomenkielisten sanoituksien tekemistä. Lentäjän pojan ilmestymisen aikoihin Edu Kettunen soitti vielä kitaraa ja lauloi Broadcast-yhtyeessä. Yhtyeen suurin hitti oli balladi, You Break My Heart, ja keikkoja keikkoja riitti tuohon aikaan enemmän, kuin jaksoi tehdä. Levy-yhtiössä käydessään Edu Kettunen tapasi eräänä päivänä tuottaja-säveltäjä-sovittaja Jaakko Salon, joka heti kehui Lentäjän poika-laulua Kettuselle. Samoin laulaja Paula Koivuniemi käveli kerran öisellä Liisankadulla Kettusta vastaan ja kehui tämän tekemää laulua kovasti.

Mika Kuokkanen, Jonna Korpi ja Edu Kettunen 8.4.2022 Tampereella.

Lentäjän poika-laulusta tuli iso hitti; se myi kultaa ja levy teki Edu Kettusesta välittömästi julkisuuden henkilön. Nuoren pojan itsetuntoa laulun menestyminen myös hyväili. Yhä edelleen Kettunen esittää omaa lauluaan mielellään keikoillaan, vaikka ei pidä sitä itse parhaimpana teoksenaan.

 Paastoaminen

 Paastolla tarkoitetaan lyhytaikaista tai hieman pidempiaikaista syömättömyyttä. Paastoamista voidaan   toteuttaa hyvin monella eri tavalla ja se voi kestää päivästä jopa viikkoihin. Ihmiset paastoavat eri   syistä; syitä voivat olla mm. uskonnolliset syyt, terveydelliset syyt ja lääketieteelliset syyt. Paastosta   riippuu, luovutaanko joistakin ruoka-aineista tai jopa nesteytyksestä. Mehupaastolla esimerkiksi saattaa   kohentava vaikutus veren rasva-arvoihin. Suolistobakteerin saavat paaston aikana hyvän tilaisuuden   uudistua ja kohentua. Nestepaaston aikana nestemäisen ravinnon vuoksi suolistomme saa tilaisuuden   hengähtää ja levätä sekä parannella suoliston olosuhteita sen limakalvoilla.

 Paasto sopii periaatteessa kaikille terveille aikuisille ihmisille. Ensikertalaisen ei kannata paastota yli   viikkoa. Paastoa ei voi suositella, jos olet toipilaana, raskaana tai imetät tai jos verenpaineesi on   alhaisella tasolla. Paaston jälkeen on usein helpompi syödä kevyemmin, pitää oma paino kurissa ja   liikkua enemmän. Paaston jälkeen voit hyvinkin saada lisäenergiaa ja se auttaa siirtymisessä   terveellisempiin elintapoihin. Paasto saattaa lievittää niveltulehdukseen liittyvää kipua, aamujäykkyyttä   ja turvotusta. Ruoan sisältämissä rasvahapoissa syntyvät tulehduksen välittäjäaineet. Tulehdus   yleensä  helpottaa, kun paastottaessa rasvahappojen määrä elimistössä vähenee ja elimistö tuottaa   siten vähemmän välittäjäaineita.

 Kun ihminen paastoaa eli on syömättä, elimistömme alkaa hyödyntää omia rasvavarastojaan. Ihmisen   maksa vapauttaa varastoimaansa glukoosia, jotta verensokeri pysyisi tasaisena. Kun kehon varastot   ehtyvät, elimistö alkaa purkaa lihasproteiineja, jotta muodostuisi jälleen glukoosia. Siksi varsinkin pitkän   paaston aikana elimistön lihaskudos alkaa surkastua. Koska paaston aikana veren nestetilavuus   vähenee, paaston aikana yleensä verenpaine myös laskee. Paaston aikana saattaa ilmetä seuraavia   oireita: päänsärkyä, väsymystä, palelemista, heikkouden tunnetta tai huonoa oloa. Oireet kyllä yleensä   loppuvat, kun paasto päättyy.

 Ajoittainen paasto (intermittent fasting) on yläkäsite, joka sisältää erilaisia paastomuotoja. Ajoittaisella   paastolla tarkoitetaan sitä, että syömistä rajoitetaan tietyllä aikavälillä joko täysin tai osittain, jolloin   lopputuloksena on rasvan polttaminen ja painon putoaminen. Uskonnolliset paastot ovat eräänlaisia   ajoittaisia paastoja, vaikkakin niillä tavoitteellaan laihdutuksen sijaan hengellisyyttä. On olemassa   monia erilaisia ajoittaisen paaston muotoja, esimerkiksi vuoropäiväinen paasto (alternate-day fasting,   ADF). Toinen esimerkki ajoittaisesta paastosta on aikarajoitettu paasto eli 16/8-pätkäpaasto. Sitä   noudattaessa ollaan syömättä 16 tuntia, minkä jälkeen kaikki päivän ateriat nautitaan kahdeksan tunnin   aikana. Tällaista pätkäpaastoa noudattaessa päivän ateriat syödään yleensä kello 12:n ja kello 20:n   välillä.

 Eräs ajoittaisen paaston muoto on 5:2-paasto, jonka perusideana on syödä viitenä päivänä viikossa   normaalisti ja kahtena päivänä syödään rajoitetusti. Tällöin paastopäivinä naisten kalorinsaanti on noin   500 kilokaloria ja miesten noin 600 kilokaloria. 5:2-paastossa on tarkoituksena, etteivät paastopäivät   ole peräkkäisiä päiviä. Lisäksi ajoittaisten paastojen alle sijoittuvat erilaiset mehu- tai smoothiepaastot.   Niiden perusideana on useimmiten viikon mittainen paastojakso, jonka aikana pidättäydytään ruoasta,   mutta juodaan kasvis- ja hedelmämehuja sekä kasvislientä. Tällaisten paastojen aikana nestettä voi   pudota helposti ensimmäisten päivien aikana, mutta rasvan osuus pudonneesta painosta on erittäin   vähäinen. Paasto saattaa olla tehokas ja erittäin terveellinen osa laihduttajan elämänmuutosta.   Paastoa käytetäänkin elimistön puhdistamiseen: jotkut paastoamisen asiantuntijat ilmaisevat paaston   niin, että siinä maksalle, munuaisille ja suolistolle annetaan levähdystauko. Elimistömme puhdistuu   ylimääräisistä kuona-aineista, kuten raskasmetalleista ja muista kuona-aineista. 5:2 paasto   onkin varsin tehokas, mutta vähän kevyempi tapa paastota. Rajoittamalla energiansaantia kahtena   päivänä viikossa elimistö saa lähes samat terveyshyödyt kuin täyspaastossakin. 5:2-paastosta ei   kuitenkaan ole laihduttajalle mitään hyötyä, jos normaaleina päivinä tulee syötyä mitä sattuu.

 Tavallisina päivinä energiansaanti tulisi pysyä normaalilla tasolla, noin 2000   kilokalorissa päivittäin naisilla ja 2500 kilokalorissa päivittäin miehillä. Jos tavallisina päivinä maistuu   sipsit, suklaat ja karkit, paastopäivien energiavajehyöty häviää nopeasti. Helpointa 5:2-paasto on   toteuttaa siten, että se aloitetaan päivällisen jälkeen noin klo 18. Kun olet syönyt vankan päivällisen, et   ennen aamua edes tarvitse mitään syömistä. Aamulla herätessäsi olet paastonnut jo puolet   vuorokaudesta. Paastopäivän ateriat kannattaa jakaa kahteen tai kolmeen kertaan. Aterian sisältö on   erittäin tärkeä: kannattaa syödä paljon kasviksia ja proteiinipitoista ruokaa. Näin saat vähän energiaa   mutta paljon vatsantäytettä. Leipää ei kannata syödä ollenkaan.

Paastopäivä voi olla esimerkiksi tällainen:

Edellinen päivä klo 18 päivällinen ja paasto alkaa.

Aamiainen klo 8

- Marjoja 2 dl, 60 ckal

- Vähärasvaista turkkilaista jugurttia 1 dl, 60 ckal

- Leseitä, siemeniä ja pähkinöitä kourallinen, 100 ckal

- Lisäksi runsaasti vettä

Lounas klo 12

- Munakas tai keitetty muna 100 ckal

- Keitettyjä kasviksia, kuten parsakaalia, porkkanaa ja kukkakaalia n. 50 ckal

- Tuoretta vihreää salaattia, kurkkua, retiisiä jne. n. 30 ckal

- Paljon vettä

Välipala klo 14

- Kasviksia, esim. porkkanaa, kurkkua, lanttua, dipattuna rasvattomassa kermaviilissä. Punnitse kasvikset, varsinkin makeat kuten porkkanat, jotta energiaa ei tule liikaa. n. 100 ckal

Päivällinen klo 18

- Paasto loppuu, voit syödä normaalisti.

Myös 5:2-paaston aikana kannattaa kiinnittää aivan erityistä huomiota veden saantiin. Vettä olisi hyvä juoda vähintään pari litraa päivässä. Varsinkin paastopäivinä se on tärkeää, sillä runsas vedenjuonti lisää myös kylläisyyden tunnetta ja parantaa siten oloasi. Lääkäri Michael Mosleyn BBC:lle tekemässä dokumentissa hän teki hyvin tunnetuksi 5:2-paaston ja sen jälkeen aiheesta on julkaistuista useita kirjoja. Sittemmin pätkäpaastosta on julkaistu kirjoja myös suomeksi.

Pätkäpaastoa on alettu tutkia eri puolilla läntistä maailmaa viime vuosina. Esimerkiksi Ruotsin Karoliinisessa instituutissa alustavat tulokset ovat olleet erittäin positiivisia. Tutkimuksessa mukana olleet ovat sekä laihtuneet että heidän terveytensä on huomattavasti parantunut.

 Punaisen Myllyn taru (4. osa)

Malmin lentokentälle saapui 22.9.1944 joukko mantteleihin pukeutuneita Neuvostoliiton valvontakomission edustajia, jotka miehittivät hotelli Tornin Helsingin Yrjönkadulla asumuksekseen. Valvontakomission tehtävä oli valvoa, että Moskovan rauhansopimuksen ehdot toteutuvat sodan hävinneessä maassa; sen tehtävä ei ollut puuttua maan sisäisiin asioihin. Neuvostoliiton valvontakomission puheenjohtajana toimi kenraalieversti Andrei Aleksandrovitš Ždanov (s.26.2.1896 Mariupol ja k. 31.8.1948 Moskova). Valvontakomissio pääsi rajoituksetta Suomessa kaikkien viranomaisten kanssa puheyhteyteen ja heille tuli hankkia nähtäväksi kaikki heidän haluamansa tiedot. Suomessa valvontakomission tehtäviä tietysti epäiltiin ja sen tarkoitusperiä pidettiin vahvasti poliittisena. Lopulta valvontakomissio sekaantuikin vahvasti esim. Porkkalan alueen tyhjentämiseen, sotakorvausten hoitamiseen, armeijan demobilisaatioon, vakoilutoimintaan, armeijan koulutukseen, julkaisusensuuriin, sotasyyllisyysoikeudenkäyntiin ja se vaati lakkautettavaksi Lotta Svärd-järjestöt ja Suojeluskunnat Suomessa.

Kenraalieversti Andrei Aleksandrovitš Ždanov.

Reino Palmrothin toimintaa oli seurattu jonkin aikaa tarkasti ja kesällä 1945 Koppelo-saareen hänen kesämökilleen saapuivat Suomen Valtiollisen poliisin, Valpon – joka oli vuosina 1945-1948 vahvasti kommunistien hallinnassa - miehet etsimään kätkettyjä aseita. Palmrothin mökiltä aseita ei löytynyt ja hänet pidätettiin ja vietiin Valpon tiloihin Ratakadulle Helsinkiin selliin. Reino Palmroth katsoi tulleensa kostonhimoisen ilmiantajan uhriksi, sillä: ”Mistään muustahan näet ei ollut kysymys, sillä en voinut mitenkään kuvitella, että joku olisi tosissaan ilmiantanut minut olemattomista asioista. Enhän edes ollut sodan aikana suoranaisesti minkään aseellisen toiminnan kanssa tekemisissä, vaan toimin Päämajan alaisena paremminkin ääni- ja paperisotalinjalla sekä sotatoimistojen talteenoton johdossa propagandatarkoituksessa…”

Toimittaja Gunnar Olavi Veistäjä.

Reino Palmroth oli aikaisemmin siirretty syrjään Yleisradion ohjelmatoiminnasta ja tämän jälkeen vielä erotettu armeijan tehtävistä ja nyt hän oli pidätettynä asekätkennän vuoksi. Palmroth kuitenkin vapautettiin Valpon tiloista, kun todisteita asekätkennästä ei löytynyt. Keväällä Iloisen Teatterin ohjelmistoon tuli Arijoutsin käsikirjoittama revyy Syntymämerkki, josta Aamulehden toimittaja Gunnar Olavi Veistäjä (vuoteen 1947 Vesterdahl, joka käytti nimimerkkejä Olavi Vesistö ja Parras, s. 27.4.1908 Käkisalmi ja k. 27.8.1988 Tampere) kirjoitti seuraavasti: ”Arijoutsi on tunnettu teräväksi kynäilijäksi, joka synnynnäisen humoristin tavoin näkee leikillisiä ja naurettavia puolia perin tärkeissä ja vakavissakin asioissa. Hänellä on myös rohkeutta sinkautella ivan myrkytettyjä nuolia riemullisen railakkaasti irrottaen katsomosta vapauttavan naurun. Pikantinlaista juonta Syntymämerkissä on siteeksi ja kun lisäksi tarjoillaan kupletteja ja muita lauluja, hieman kaksimielisyyksiä, tansseja yms., on tuloksena varsin mehukas ja sopivasti ryyditetty herkullinen välipala.” Revyyssä käsiteltiin satiirisesti esim. asunto-oloja, asekätkentää sekä Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijokea. Maamme poliittisen tilanteen parodiointi oli tarkoitettu loiventamaan epävarmuutta.

Olavi Veistäjän vanhemmat olivat toimittaja ja kirjailija Albert Verner Vesterdahl (myöh. Veistäjä, s. 17.2.1876 Pietari ja k. 24.2.1913 Sortavala) ja Karin Theresia Rundqvist. Olavi Veistäjän pikkuveli oli teatterihistorioitsija ja filosofian kandidaatti Veijo Verneri Veistäjä (vuoteen 1947 Vesterdahl, s. 12.2.1913 Sortavala ja k. 6.2.1968 Turku). Jo kouluvuosinaan Olavi Veistäjä sai tuta toimittajan työstä toimiessaan kesätoimittajana Viipurissa toimintansa 1.1.1904 aloittaneessa Karjala-lehdessä. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1929 ja pääsi sen jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopistoon kirjallisuutta ja valtio-oppia. Opiskeluiden aikana hän toimi mm. Karjalan ja Käkisalmen Sanomien Helsingin-kirjeenvaihtajana. Hän siirtyi vuonna 1934 vakituiseksi toimittajaksi Käkisalmen Sanomiin ja Käkisalmen Sanomien päätoimittajana hän toimi vuosina 1935-1940. Vuonna 1941 hän avioitui Irja Johanna Pihljerta-Pajulan kanssa ja he muuttivat ensin Turkuun ja sitten Tampereelle. Tampereella Olavi Veistäjä toimi Aamulehdessä pitkään, eläkeikäänsä saakka; hän oli teatterikriitikko ja Aamulehden kulttuuriosaston vastaava toimittaja. Aamulehteen hän kirjoitti pakinoita nimimerkillä Parras. Suomen Kulttuurirahasto jakaa vuosittain Olavi Veistäjä-palkinnon valtakunnallisesti tuoreesta, merkittävästä ja ajankohtaisesta teatteriteosta.

Näyttelijä ja ohjaaja Edvin Armas Laine.

Elokuvakäsikirjoittajana Olavi Veistäjä käytti nimimerkkiä Olavi Vesistö. Veistäjä oli kirjailija, näytelmäkirjailija ja elokuvakäsikirjoittaja Toivo Kauppisen (s. 21.1.1907 Iisalmi ja k. 7.7.1987 Lahti) alias Topiaksen/Lauri Yrjänän ohella toinen teatteri- ja elokuvaohjaaja Edvin Armas Laineen (vuoteen 1906 Bovellán, s. 13.7.1905 Iisalmi ja k. 18.11.1989 Helsinki) alku-uran merkittävimmistä käsikirjoittajista. Veistäjä laati scenarion Edvin Laineen toiseen elokuvaan, Ristikon varjossa (1946), joka oli Suomessa aikoinaan harvinainen, vankilaoloja ja vankilan jälkeen yhteiskuntaan sopeutumista kuvaava draama. Elokuva sai kiitosta myös ranskalaisen elokuvaaja Marius Eugene Raichin (s. 13.9.1909 ja k. 24.4.1986) ekspressionistisesta kuvauksesta. Olavi Veistäjä sai elokuvan ansiosta parhaan käsikirjoittajan Jussi-palkinnon vuonna 1945. Muita Veistäjän ja Laineen yhdessä tekemiä elokuvia olivat mm. Nokea ja kultaa (1945) sekä Laitakaupungin laulu (1946). Veistäjä kirjoitti Edvin Laineelle kevyen musikaalin, Kirkastuva sävel (1946), ja sovitti karjalaiskirjailija Maija Kyllikki Mäntylän (o.s. Wanninen, s. 18.8.1907 Sortavala ja k. 5.1.1979 Kuopio) näytelmän elokuvaksi, Opri (1954). Ohjaaja Wilho Ilmarille (vuoteen 1906 Sundberg, s. 24.4.1888 Kymi ja k. 18.8.1983 Turku) Olavi Veistäjä sovitti kirjailija Adolf Jalmari Finnen (s. 11.8.1874 Kangasala ja k. 3.1.1938 Helsinki) näytelmän elokuvaksi Pitkäjärveläiset (1951).

Pakinoitsija Arijoutsi oikealla kuvassa.

Pakinoitsija Arijoutsi oli kirjoittanut Syntymämerkki-revyyn pakinan periaatteita noudattaen. Arijoutsin mukaan revyy on esitettävän taiteen laji, joka oli käytännössä lähinnä pakinaa. ”Molemmissahan, niin revyyketchissä kuin pakinassa on monta samanlaista piirrettä: joukko toisiinsa kiertyviä vitsejä, sanaleikkejä ja kirjoittajan laadusta riippuen jopa kaksimielisyyksiäkin sekä kaiken kukkuraksi mahdollisimman räjähdyksenomainen loppuhuipennus.” Arijoutsi oli kirjoittavinaan esitykseen omaperäisen juonen, mutta myöhemmin hänelle selvisi, että ”aihe oli sama kuin eräässä venäläisessä kansansadussa”. Ossi Elstelä oli selustaansa varmistaakseen varmuuden vuoksi soittanut Yleisradion pääjohtajalle, Hella Wuolijoelle, ja tiedustellut, loukkaantuuko Wuolijoki, jos hellasta puhutaan esityksessä. Hella Wuolijoki oli vastannut, että se on hänen mielestään yhdentekevää.

Tässä on lainaus Syntymämerkki-revyyn ilottelusta, huutokaupassa: ”Hiljaa huutokaupassa! Nyt alkaa toimitus. Jaha, mikä tämä on? Vähän käytetty mustapaita, mäntsäläläistä mallia. Mennyt jo pois muodista ja kuristaa kurkun kohdalta, mutta sopii ehkä vielä koulunuorisolle. Paljonko tarjotaan? Eikö kukaan uskalla aloittaa? Se on ollut jo mukana suurpyykissäkin, niin ettei tarvitse pelätä tartuntaa. Paljonko tarjotaan mustasta paidasta? Eikö ole kulttuurikirjailijoita paikalla huutamassa…?

No, koska kukaan ei uskalla tarjota, niin otetaan uutta. Tässä meillä on hyvin säilynyt Itä-Karjalan kartta. Paljonko siitä tarjotaan? Ja pannaan mukaan vielä yhdet saumoistaan ratkenneet marssikengät. Itä-Karjalan kartta ja vanhat marssikengät. ”Me marssimme niin, rajat raukeavat alta”, kuten runoilija niin kauniisti sanoo. Paljonko niistä tarjotaan? Eikö vieläkään kiinnosta ketään? Ja ennen ne aina tekivät hyvin kauppansa.

Täältähän minä vasta aarteen löysin! Vähän käytetty suomalaisen kenraalin virkapuku, muuten priimakunnossa, mutta takapuolella on kalossin jälki. Paljonko tarjotaan? Mitä, satako markkaa!? Hävetkää, ei Suomessa sentään vielä päästä niin halvalla kenraaliksi! Tuhat markkaa, kolmetuhatta markkaa, viisituhatta markkaa! Eikö tosiaankaan tämän useampi halua ruveta kenraaliksi? Taataan loistava virkaero… ei kun -ura… Miksei kukaan korota? Viisituhatta markkaa ensimmäinen, viisituhatta markkaa toinen ja viisituhatta markkaa kolmas kerta. Mikä on huutajan nimi? Guggelgren… ja arvo? Arvo oli kai kommodööri… ei se ollutkaan kuin ensaini. Merkitkää pöytäkirjoihin, että ensaini Guggelgren on vaihtanut aselajia.

Punaisen Myllyn tanssityttöjä.

Ja kun tässä on ruvettu myymään hyvää tavaraa, niin mitäs me laatua käymme huonontamaan. Tässä meillä on hyvä, vahva hella. Paljonko tarjotaan? Tunnettua virolaisen tehtaan merkkiä viimeisin englantilaisin, ruotsalaisin ja montecarlolaisin patentein. Äärettömän suuri ja tilaa vievä ja mahdottoman kalliit käyttökustannukset, mutta toimii kanssa vallan erinomaisesti. Varsinkin itätuulella. Eikö kukaan tarjoa mitään vanhasta hyvästä hellasta? Tämä kummaa on, että täytyy minun ruveta uskomaan, että joka talossa on yhä vielä vakiokeskuslämpö. Viisikymmentä markkaa. Sieltä tuli viisikymppinen. No, se alkaa olla jo hellan hinta. Viisikymmentä markkaa ensimmäinen, viisikymmentä markkaa toinen viisikymmentä markkaa kolmas. Sinne meni ja savu jäi. Ja kuka oli huutaja? Mitä te puhutte laardista? Jaha, se olikin Kaartin maneesin talonmies. Ottakaa hella ja muistakaa maksaa poistuessanne. Lämmintä teillä ainakin tulee olemaan ensi talvena. Ja nyt hyvä huutokauppayleisö, nyt pidetään pieni kahvipaussi. Mutta kymmenen minuutin kuluttua aloitetaan taas.”

Punaisen Myllyn taru (3. osa) 

Iloisen Teatterin orkesteri oli tuossa vaiheessa 14-miehinen kokoonpani, jota ensimmäisissä esityksissä johti kapellimestarina säveltäjä, sanoittaja, sovittaja, pianisti ja elokuvasäveltäjä Toivo Lampén (s. 7.1.1907 Pornainen ja k. 15.4.2003 Helsinki). Lampén oli opiskellut pianonsoittoa ja sävellystä pianisti ja säveltäjä Selim Gustaf Adolf Palmgrenin (s. 16.2.1878 Pori ja k. 13.12.1951 Helsinki) ohjauksessa. Toivo Lampén oli monipuolinen muusikko, joka toimi 30 vuotta viulisti Yrjö Armas Saarnion (s. 22.11.1906 Turku ja k. 11.5.1985 Helsinki) Polkkayhtyeessä, Radio-orkesterin pianistina, Fred Klimscheffskyn orkesterin pianistina, Eric Cronwallin sekstetissä sekä useiden kuorojen, kuten Aikamiesten ja Peipposten, säestäjänä. Toivo Lampénilla oli oma kamari- ja tanssiorkesteri 1930-luvulla, jolla hän vieraili mm. Unkarissa. Hänen sävellyksiään, sanoituksiaan ja sovituksiaan levyttivät mm. Georg Malmstén, Usko Kantola, Arvi Hänninen, Henry Theel, A. Aimo, Veikko Kines ja Harry Bergströmin orkesteri.

Toivo Lampén.

Lampén johti Iloisen Teatterin lisäksi musiikkia mm. Ruotsalaisessa teatterissa, Turun Teatterissa, Hilkka Kinnusen Operettiteatterissa, Mustikkamaan kesäteatterissa ja Koiton näyttämöllä. Toivo johti yli kahtakymmentä kuoroa ja oli perustamassa Helsingin NMKY:n musiikkiopistoa vuonna 1966 sekä toimi tämän opiston rehtorina ja opettajana. Tämän lisäksi hän opetti pianonsoittoa ja musiikin teoriaa Helsingin Konservatoriossa. Mm. Saarnion Polkkayhtyeen ja Georg Malmsténin kanssa Lampén esiintyi useita kertoja radiossa. Lampén oli aktiivinen järjestötoimija osallistumalla mm. Muusikkojen Liiton toimintaan; osaston puheenjohtajana sekä tilintarkastajana, Helsingin Konservatorion Opettajainyhdistyksen sekä Suomen Musiikkioppilaitosten Opettajainyhdistysten Liiton puheenjohtajana.

Hänelle ojennettiin monia ansiomerkkejä, kuten esim. Kauppakamarin kultainen ansiomerkki vuonna 1983, Sulasolin ansiomerkki vuonna 1989 sekä Rintamaveteraanien Liiton hopeinen plaketti vuonna 1996. Tasavallan yhdeksäs presidentti, Mauno Henrik Koivisto (s. 25.11.1923 Turku ja k. 12.5.2017 Helsinki), myönsi hänelle director musices-arvonimen vuonna 1987. Toivo Lampén on säveltänyt musiikin ainakin seuraaviin elokuviin: Laulu tulipunaisesta kukasta (ohj. Teuvo Tulio vuonna 1938), Kiusaus (ohj. Teuvo Tulio vuonna 1938), Vihtori ja Klaara (ohj. Teuvo Tulio vuonna 1939), Kersantilleko Emma nauroi? (ohj. Ilmari Unho vuonna 1940), Täysosuma (ohj. Hannu Leminen vuonna 1941, yhdessä säveltäjä ja jazzmuusikko Yrjö Gunaropolosin kanssa) sekä Anu ja Mikko (ohj. Ville Salminen vuonna 1956).

Sateenkaaren esitykset – esityksiä oli 28 kappaletta – päättyivät kesken kauden huviverotusteknisistä syistä. Ossi Elstelä kirjoitti uuden käsikirjoituksen, joka kyllä pohjautui Sateenkaareen pitkälti, mutta näin saatettiin vähentää huviveron määrää esityksestä. Uuden näytännön nimi oli Elokuun revyy ja sen näytännöt alkoivat ilmeisesti 18.8.1945. Teatterinjohtaja Ossi Elstelä aneli seuraavan esityksen käsikirjoitusta Lilla Teaternille revyitä väsänneiltä Boris Grünsteinilta (s. 14.6.1917 Pietari ja k. 1.6.1992 Helsinki) ja Gustav Laurenilta. Elstelä saikin heiltä revyykäsikirjoituksen, Syndiga Änglar, jonka Reino Hirviseppä käänsi suomeksi nimellä, Syntiset enkelit. Uuden revyyn ensi-ilta oli 7.11.1945 ja esitykset menivät tammikuulle 1946 saakka. Esityksen enkelit olivat Ossi Elstelä, rakennusmestari, laulaja, muusikko ja näyttelijä Kauko Käyhkö (s. 5.4.1916 Pietari ja k. 8.4.1983 Espoo) ja laulaja, viulisti sekä näyttelijä Teijo Reino Joutsela (s. 29.8.1912 Helsinki ja k. 15.9.1999 Helsinki), jotka eivät viihtyneet taivaassa vaan kaipasivat Havis Amandan kaupunkiin takaisin. Revyyssä esiintyi myös näyttelijä Pentti Elias Viljanen (s. 30.7.1915 Tampere ja k. 6.5.1975 Helsinki) useissa eri rooleissa. Tässä esityksessä teatterin kapellimestariksi vaihtui trumpetisti, sovittaja, säveltäjä, sanoittaja ja pedagogi Vilho Alvar Kosonen (taiteilijanimeltään Allu Kosonen, s. 17.7.1908 Kuopio ja k. 17.4.1965 Helsinki).

Vilho Alvar Kosonen.

Syntiset enkeli-revyyn paikallisuudesta teatteri valisti yleisöään näin: ”Revyyt ovat hyvin uusi ilmiö meidän huvielämässämme. Tästä johtuu, että joukko ihmisiä, jotka eivät ole tottuneet siihen, että revyyn etuoikeuksiin kuuluu ampua nuolia, mitä myrkyllisempiä, sitä parempi. Jos siis joku maassamme tuntee oikeutetusti saaneen pistoksia, tai, mikä vielä parempaa – epäoikeudenmukaisesti, voidaan hyvällä syyllä olettaa, että hän tulee äkäiseksi kuin ampiainen. Sitä paitsi on määrätynlainen teatteriyleisö, jonka on vaikea hymähtää millekään muulle kuin sellaiselle, mikä täysin valtaa heidän omaa käsitystään asiasta. Heille voimme vain huomauttaa, että vahingonilo on ilon halpahintaista muotoa sekä että pisara itseironiaa on aina terveellistä.”

Helge Pahlman.

Uudenvuodenrevyyksi valmistui esitys, Painajaisuni, jonka ohjasi Ossi Elstelä ja käsikirjoitti Mexico. Esitystä esitettiin 31.12.1945 – 4.2.1946 Messuhallissa ja esityksen tähtenä hyöri laulaja ja säveltäjä Georg Malmstén (s. 27.6.1902 Helsinki ja k. 25.5.1981 Helsinki) sekä säestävänä orkesterina muusikko ja säveltäjä Helge Pahlmanin (s. 10.5.1911 Helsinki ja k. 7.8.1976 Helsinki) johtama ja vuonna 1925 perustettu Dallapé-orkesteri. Revyyseen saatiin Ruotsista tanssijapari Riia Wiik ja Ivar Sjögren, jotka myös näyttelivät esityksessä. Tammikuussa 1946 teatterin esitykseen tuli lastenrevyy, Satu taikaviulusta ja pikkuprinsessasta. Revyyn käsikirjoitti Uhu ja esityksen ensi-ilta oli 6.1.1946 Messuhallissa.

Ossi Elstelä Napoleonina.

Musta kissa-revyy tuli ensi-iltaan 4.3.1946 Iloisessa Teatterissa; esityksen käsikirjoituksesta huolehti Mr. Duo (Reino Hirviseppä ja Ossi Elstelä), lavastuksesta ja ohjauksesta Ossi Elstelä ja esitysten kapellimestarina toimi Alvar Kosonen. Esiintyjinä Musta kissassa olivat mm. Ossi Elstelä, Pentti Viljanen, Eine Turunen, Lulu Paasipuro, Kauko Käyhkö, Teijo Joutsela, Arvo Kuusla ja Riia Wiik. Tanssisolisteina olivat Anna-Liisa Hämeensalo ja Allan Rask. Esityksessä oli mukana taikuri Julius Sandman, ja voimistelijat Miia Koponen sekä Matti Junnonen. Pakinoitsija Arijoutsin – Heikki Sakari Marttila (s. 1.9.1915 Lahti ja k. 31.1.1993 Vantaa) käsikirjoitti Laulufarssin, joka tuli Iloisen Teatterin ohjelmistoon 3.4.1946. Esityksen ohjasi jälleen Ossi Elstelä ja näyttelijöinä esiintyivät Kauko Käyhkö, Pentti Viljanen, Eine Turunen, Ossi Elstelä, Teijo Joutsela, Lulu Paasipuro, Ria Wiik, Arvo Kuusla.

Arijoutsi eli Heikki Sakari Marttila.

Heikki Sakari Marttila – Arijoutsi – kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1935 ja opiskeli sen jälkeen sanomalehtioppia Helsingin yliopistossa ja Yhteiskunnallisessa korkeakoulussa Tampereella vuosina 1935-1938. Nimimerkkiä Arijoutsi hän käytti ensimmäisen kerran Lipeäkala-julkaisussa vuonna 1937; nimimerkin keksi toinen aikansa tunnettu pakinoitsija, toimittaja ja kirjailija Henrik Ensio Ezechiel Rislakki (vuoteen 1934 Svanberg, s. 14.2.1896 Hausjärvi ja k. 30.1.1977 Helsinki), joka käytti nimimerkkiä Valentin. Marttila osallistui talvi- ja jatkosotaan tykistön tulenjohtajana ja patteriupseerina Karjalankannaksella, kunnes hänet siirrettiin Päämajan viihdytysosastolle. Hänet ylennettiin luutnantiksi vuonna 1942. Marttila työskenteli aluksi kotkalaisessa Etelä-Suomi-lehdessä sekä toimi Helsingin Sanomien pakinoitsijana vuosina 1942-1971. Hän julkaisi neljä kertaa vuodessa ilmestynyttä Arijoutsin Pippuri-pilalehteä. Arijoutsin pakinoita kuvittivat taiteilijat Torkel ”Totti” Rikhard Noisniemi (vuoteen 1935 Nyberg, s. 28.8.1916 Helsinki ja k. 23.8.1963 Helsinki) sekä pilapiirtäjä ja professori Kari Yrjänä Suomalainen (s. 15.10.1920 Helsinki ja k. 10.8.1999 Valkeakoski).

Arijoutsi oli omana aikanaan luetuin suomalainen pakinoitsija, myös myydyin. Hänen kerrottiin tuoneen sanomalehtipakinaan kaupunkilaista rentoutta ja hänen vahvuus oli kielellisessä nokkeluudessa ja sanaleikeissä. Ajoittain Arijoutsin huumori oli kovin suorasukaista, varsinkin hänen ottaessa kantaa päivänpolitiikkaan ja ajankohtaisiin ilmiöihin. Esimerkiksi hänen sotasyyllisyysoikeudenkäyntiä ja Valpoan menettelytapoja kommentoineet pakinansa aiheuttivat hallituksen ja valvontakomission taholta vastalauseita. Jopa Helsingin Sanomien päätoimittaja Yrjö Emil Niiniluoto (s. 9.2.1900 Tampere ja k. 4.11.1961 Johannesburg, Etelä-Afrikka) poistatti toisinaan Arijoutsin kirjoituksia ennen lehden lähettämistä latomoon. Monien Helsingin Sanomien lukijoiden mielestä Arijoutsi puolusti suomalaista sananvapautta vaarallisessa tilanteessa tehokkaimmalla mahdollisella tavalla, huumorin keinoin.

Sota-aikana Marttila avusti säännöllisesti Propaganda-Aseveljien Hopeatorvet-lehteä. Arijoutsin erikoispakinakokoelma Korsupokeria (1944) koostuu rintamamiehille suunnatuista kirjoituksista. Niissä mm. parodioidaan armeijan ohjeistoja. Rivien väleistä löytyi myös rintamamiehille arkoja aiheita, kuten huoli kotirintaman naisten kunnollisuudesta. Arijoutsin tuotteliaimmat vuodet osuivat 1940-luvulta aina 1960-luvun puoliväliin. Hänen pakinakokoelmiaan ilmestyi silloin lähes joka vuosi. Monet pakinat kuvaavat arkisia oman elämän sattumuksia, jotka hän kuorrutti kielellisellä iloittelulla. Arijoutsi osasi olla myös ärhäkkä, siksi kaikkia hänen kirjoittamiaan tekstejä ei julkaistu. Hänet tunnettiin vahvasti isänmaallisena ja jyrkkänä kommunismin vastustajana. Sodan jälkeen hän arvosteli pakinoissaan ja suosituissa revyyteksteissään voimakkaasti vasemmistolaisia poliitikkoja.