Maria ja Juho Lallukka.

Pankinjohtaja Georg Sidorow ja varatuomari Otto Tanner ryhtyivät Lallukoiden testamentissa ilmoitetun tahdon mukaisesti hankkimaan Lallukan nimeä kantavaa taiteilijakotia Helsinkiin vuonna 1925. He jättivät ensin tarvittavan hakemuksen valtioneuvostolle taiteilijakodin säätiön perustamiseksi 8.5.1925, ja tämän hakemuksen mukana toimitettiin perustettavan säätiön säännöt. Samaan aikaan käytiin kiihkeää keskustelua ja huomiota herättävää ajatusten vaihtoa eri taiteenalojen yhteisöissä, jotka vaalivat jäsenistönsä etuja järjestöissä. Osan kohusta aiheutti tasavallan presidentin puoliso Ester Ståhlberg keväällä 1924 aloitteellaan taiteilijakodin saamiseksi vanhoille ja vaikeuksiin joutuneille taiteilijoille. Kirjailijaliitto tukenaan eräitä muita liittoja olivat voimakkaasti tämän hankkeen takana ja kokosivat sitä varten toimikunnan, joka esitti hankkeen toteuttamista Lallukoiden testamenttivaroilla. Kun sitten säätiö Lallukoiden taiteilijakodin perustamiseksi toteutui, kaatui tämä em. toimikunta tarpeettomana. Säätiön luottomiehet Sidorow ja Tanner ajoivat tiukasti läpi Lallukoiden vaaliman hankkeen, vaikka arvostelua joistakin taiteilijapiireistä oli olemassa.

Pankinjohtaja Georg Sidorow.

Säätiön ensimmäisestä hallituksen pöytäkirjasta lainaamme seuraavaa:

"Pöytäkirja tehty Juho ja Maria Lallukan Taiteilijakodin Säätiön kokouksesta 18. p. kesäkuuta 1925. Läsnä olivat professorit Onni Tarjanne ja Emil Wikström, taiteilija Eero Snellman ja pankinjohtaja Georg Sidorow.

§ 1. Herra G. Sidorow avasi kokouksen ja johti puhetta, allekirjoittaneen Snellmanin toimiessa sihteerinä.

§ 2. Luettiin Tasavallan Presidentin päätös, jolla hän on hyväksynyt säätiön säännöt."

Säätiön hallituksen ensimmäisessä kokouksessa tuli professori Tarjanne valituksi hallituksen puheenjohtajaksi, pankinjohtaja Sidorow rahastonhoitajaksi ja sihteeriksi varatuomari Heikki Borenius.

Professori Onni Tarjanne.

30.11.1925 järjestettiin Lallukoiden Taiteilijakodin säätiön toinen hallituksenkokous puheenjohtaja Tarjanteen asunnossa Helsingissä. Tässä kokouksessa olivat läsnä Tarjanteen lisäksi jäsenet Wikström, Sidorow ja Snellman ja varamiehet Robert Kajanus ja pormestari Otto Tanner. Pöytäkirjaa piti varatuomari Heikki Borenius. Tässä kokouksessa päällimmäisinä asioina olivat talousasiat. Rahastonhoitaja Sidorow paljasti kirjoittaneensa pormestari Tannerille kirjelmän, jotta tämä testamentin toimeenpanijana allekirjoittaisi luovutusmääräyksen saamisasiakirjoista, jotka testamentin mukaisesti kuuluisivat säätiö käyttöön sen toimintaan. Säätiön hallitus päätti samalla irtisanoa Viipurin kaupungin Lallukoilta saama lainan, sillä sen korkoprosentti oli vain 6 %. Osa näistä varoista lainattiin helsinkiläiselle asunto-osakeyhtiölle 9 % korolla. Säätiön hallitus sai rahastonhoitaja Sidorowilta tilityksen Juho Lallukan kuolinpesän selvityksestä. Tilityksen saldo oli 5 565 295 markkaa säätiön hyväksi. Säätiön hallitus hyväksyi tämän tilityksen.

Varatuomari Heikki Borenius.

Lisäksi säätiöllä oli varallisuutta talletustileillä 1 775 000 markkaa, velkakirjasaamisia 3 730 000 markkaa, juoksevalla tilillä 41 128 markkaa ja kassassa 10 003 markka, siis yhteensä 5 556 131 markkaa. Säätiön hallitus päätti samalla marraskuussa 1925, että Lallukoiden Taiteilijakodin Säätiön ensimmäinen tilinpäätös laaditaan vasta 31.12.1926 ja aivan ensimmäinen toimintakertomus vuodesta 1926. Säätiön hallituksen puheenjohtaja Tarjanne ilmoitti hallitukselle alustavasti tiedustelleensa käypää tonttia Lallukan Taiteilijakodin rakentamista varten. Viranomaiset ehdottivat ensin kahta tonttia; ns. Cygnaeuksen Gallerian tonttia Kaivopuistossa ja toisena vaihtoehtona oli Helsingin kaupungin omistama tontti Töölön kaupunginosassa, Suurtorin varrella. Säätiön hallitukselle kelpasivat molemmat tontit, mutta hallitus nimesi Kaivopuiston tontin ensisijaiseksi, jos sen käytöstä päästäisiin sopimukseen.

Säätiön hallituksen joulukuun kokouksessa vuonna 1925 puheenjohtaja Tarjanne ilmoitti, että Helsingin kaupunki oli hylännyt säätiön toiveen saada ostaa Kaivopuiston tontti. Seuraavaksi tarkasteltiin Töölössä tonttia N:o 26, korttelin 463 pohjoista osaa. Aluksi viranomaiset vastustivat tämän tontin myyntiä, mutta myöhemmin tontin myyminen näytti mahdollistuvan. Säätiön hallitus päätti jättää Helsingin kaupunginvaltuustolle hakemuksen tämän tontinosan myymisestä Lallukan Taiteilijakodin Säätiölle ja hakemus uusittiin vielä uudestaan helmikuussa 1928. Helsingin kaupunki ilmoitti toukokuussa 1929, että tältä osin kaupungin asemakaavaa oli muutettu ja tämä mahdollisti kyseisen tontin luovutuskirjan laadinnan.

Helsingin kaupungin rahatoimikamarin laatima suunnitelma esiteltiin Lallukan Taiteilijakodin Säätiön hallitukselle tammikuun alussa 1930 ja sen mukaan säätiölle luovutettaisiin korttelista N:o 448 tontti, jonka kauppakirjaan liitettäisiin se velkakirjaksi. Säätiön hallitus katsoi tässä yhteydessä, että taiteilijakodin kerroskorkeus ei ollut ehtojen mukaan tarkoitusta vastaava. Siksi se päätti jättää Helsingin kaupunginvaltuustolle hakemuksen tämän sopimuskohdan muuttamisesta. Saman vuoden maaliskuussa kaupunginvaltuusto päätti myöntyä esitettyyn muutospyyntöön. Säätiön hallitus hyväksyin huhtikuussa Helsingin kaupungin ehdotukset kauppakirjasta ja velkakirjasta. Tontin kauppakirjan allekirjoittivat Helsingin kaupungin ja Lallukan Taiteilijakodin Säätiön edustajat 2.9.1930. Kauppakirjassa mainitaan mm. seuraavat kauppaehdot:

"Kauppahinta tontista N:o 14 Etelä Hesperiankadun varrella XIII kaupunginosan korttelissa N:o 448, jonka pinta-ala on 1677,012 neliömetriä, on 3 500 000 markkaa. Tontti on käytettävä säätiön taiteilijakotia varten. Säätiö antaa kauppahinnasta kaupungille velkakirjan, jonka sisältö saa olla korottomana lainana niin kauan kuin tontilla ylläpidetään säätiön tarkoittamaa laitosta, mutta päinvastaisessa tapauksessa kauppahinta on maksettava heti. Kerrosluku Apollonkadun puolella on korkeintaan neljä ja Eteläisen Hesperiankadun puolella korkeintaan kuusi. Samalla antamassaan velkakirjassa säätiö sitoutui siihen, että ellei se täytä kauppakirjaan sisältyviä käyttö- ja rakentamisehtoja tai myy tontin, se suorittaa kaupungille tontin hinnan 3 500 0000 markkaa velkakirjassa sovittuine korkoineen maksuvelvollisuuden syntymispäivästä lukien." Valtiovarainministeriö vapautti Lallukan Taiteilijakodin Säätiön hakemuksesta säätiön leimaverosta, joka olisi muutoin täytynyt suorittaa lainhuudon yhteydessä.

Lallukan Taiteilijakodin Säätiön hallitus asetti toukokuussa 1929 valiokunnan laatimaan kilpailuohjelman "taiteilijakodin rakentamista tarkoittavaa piirustuskilpailua varten." Tähän valiokuntaan valikoitui säätiöstä professori Tarjanne ja taiteilija Snellman. Tämä valiokunta selosti suunnitelmaansa kilpailuhankkeesta säätiön hallitukselle huhtikuussa 1930. Säätiön hallitus sai esitellä mielipiteitä valiokunnalle ja valtuutti sen laatimaan kilpailuohjelman, joka oli vielä alistettava lopullinen esitys säätiön hallituksen hyväksyttäväksi. Samassa kokouksessa päätti hallitus asettaa kilpailun vuoksi palkintolautakunnan, johon säätiön hallitus valitsi kolme jäsentä ja Arkkitehtiliitto kaksi jäsentä.

Lopulta säätiön hallitus hyväksyi valiokunnan sommitteleman kilpailuohjelman kokouksessaan 5.11.1930. Kilpailuaika asetettiin päättyväksi 28.2.1931, mutta sittemmin kilpailuaikaa jatkettiin 31.3.1931 asti. Nyt myös kilpailuohjelmalle hyväksyttiin kilpailupalkintojen määrät. Säätiön hallitus nimesi palkintotuomariksi hallituksesta professori Tarjanteen, taiteilija Snellmanin ja professori Wikströmin ja kahdelle viimeksi mainitulle varamiehiksi hallituksen muut jäsenet. Arkkitehtiliiton valinta palkintotuomareiksi osui arkkitehti Harald Andersiniin ja arkkitehti Gunnar Taucheriin sekä varajäseneksi Väinö Vähäkallio, joka ei sitten osallistunut palkintolautakunnan työskentelyyn.

Arkkitehti Gösta Juslén.

Kilpailun määräajan loppuun mennessä jätettiin kilpailuun kaikkiaan 51 ehdotusta. Kilpailun palkintolautakunta ruoti ehdotukset runsaan viikon aikana huhtikuun alussa 1931. Alunperin kilpailuun oli palkintolautakunnalle varattu kolme palkintoa jaettavaksi: 20 000 markkaa, 17 000 markkaa ja 14 000 markkaa, mutta lautakunnalla oli mahdollisuus jakaa palkinnot toisinkin, jos päätös olisi kuitenkin yksimielinen. Näin palkintolautakunta päätyi jakamaan kaksi 14 000 markan toista palkintoa ja kaksi 11 500 markan kolmatta palkintoa. Jaetulle toiselle sijalle ylsivät arkkitehtitoimisto Frosterus & Gripenberg sekä rakennusteknikot Emil Svensson ja Karl Staaf. Kolmannen sijan jakoivat arkkitehdit E, Sutinen ja Ilmari Ahonen sekä arkkitehti Gösta Juslén yhdessä.

Säätiön hallitus kokouksessaan 17.4.1931 kuuli professori Tarjanteen selvityksen kilpailun tuloksista; perehtymisensä tuloksena säätiön hallitus päätti tarjota arkkitehti Gösta Juslénille Taiteilijakodin rakennuspiirustusten laatimista. Nämä neuvottelut sai hoitaakseen professori Tarjanne säätiön hallituksen puolesta. Saman vuoden marraskuussa nämä neuvottelut johtivat tyydyttävään lopputulokseen ja säätiön hallitus sai tarkastettavakseen hyväksyttäväkseen taiteilijakodin rakennuspiirustukset. Samassa kokouksessa päätettiin ryhtyä viivyttelemättä käytännön toimintaan Lallukan Taiteilijakodin rakentamiseksi ja urakkasopimukset jäivät rakennustoimikunnan harteille. Rakennustoimikuntaan kuuluivat Tarjanne, Snellman ja Borenius. Rakennuksen rahoituksen vuoksi säätiön hallitus irtisanoi kaikki säätiön myöntämät lainat ja talletukset.