Reposaaren poika Eino Joel Grön syntyi kaksoissisarensa, Maritan, kanssa Lauri Joeli Grönin ja Sally Impi Sanelma Salon lapsina 31.1.1939. Marita syntyi neljä tuntia ennen Einoa. Lauri Grön työskenteli laivoilla lämmittäjänä ja myöhemmin tunkkina eli rasvarina, Salli taas vastasi miehistön ruokahuollosta laivan messissä. Avioiduttuaan perheen ensimmäinen koti oli vuokrahuone ja keittiö Reposaaren Kirkkokadulla. Syksyllä 1939 Lauri Grön oli merellä tulossa Ranskan Guayanasta Yhdysvaltoihin, kun hän sairastui malariaan ja hänet jätettiin laivasta sairaalaan New Orleansiin. Kun Suomessa alkoi talvisota, internoitiin Lauri ja siirrettiin New Yorkin Ellis Islandille, josta pääsi vasta viimeisellä Petsamoon menevällä laivalla välirauhan aikana Suomeen. Lapset olivat jo yli kaksivuotiaita nähdessään ensikerran isänsä. Isä oli sodan aikana muutenkin paljon poissa kotoa; ensin hän oli Kotkassa rannikkotykistön valoheitinyksikössä ja sitten Satakunnassa huoltojoukoissa hankkimassa elintarvikkeita armeijalle.

Marita ja Eino Grön kotipihassaan Reposaaressa.

Salli-äiti lauloi kirkkokuorossa ja oli nuoruudessa hyvä urheilija ja mestariuimari. Hän kasvatti lapset, vaikka välillä sota-aikaan oli varmasti myös vaikeuksia. Salli teki mitä tahansa töitä, mitä sattui saamaan. Satamaan otettiin myös naisia töihin, kun miehistä oli pulaa. Ruokaa perheessä kuitenkin riitti, vaikka vaatteista oli joskus pulaa. Sodan jälkeen Reposaaren Konepaja sai sotakorvausteollisuuden valtuuskunnalta SOTEVA:lta 25 kpl:n 1000 tonnin komposiittiproomun ja useiden kalastajatroolareiden tilauksen. Lisäksi Konepajalla tehtiin laivakorjauksia ja alihankintatöi-tä. Muutamassa vuodessa työntekijämäärä Konepajalla viisinkertaistui ollen parhaimmillaan 300 henkeä. Lauri Grön työskenteli Konepajalla ja myös Salli-äiti sai Konepajalta töitä henkilökunnan saunassa saunottajana. Eino kalasti innokkaasti isän kanssa ja saaliit olivat tervetulleita perheen ruokapöytään. Olympiahopeaa Lontoosta 1948 tuonut painija Kelpo Gröndahl innosti myös Einoa painiharrastuksen pariin.

Salli-äidin sylissä Eino ja Marita Grön.

Eino Grön muistaa pitäneensä laulamisesta jo lastentarhasta asti, jossa he esiintyivät Marita-siskon kanssa yhdessä. Naapurin poika, Topi Henriksson, oli merkittävä ystävä Einolle; Eikka pääsi laulamaan aikanaan hänen bändiinsä ja Topi ohjaili häntä musiikissa eteenpäin monin tavoin. Kansakoulusta Eino siirtyi oppikouluun syksyllä 1950 ja 13-vuotiaana Eikka meni jo kesätöihin Reposaaren Konepajalle. 14-vuotiaana vuonna 1953 Eino voitti painin piirinmestaruuden 52 kg:n sarjassa. Keskikoulun päästötodistuksen Eino sai elokuussa 1956 suoritettuaan ensin kahdet ehdot. Eino pyrki aktiivisesti laulamaan eri bändeihin ja vuonna 1955 hän voitti teinien yksinlaulukilpailut. Oppikoulun lehtori Laina Laine oivalsi Einon musikaalisuuden ja kustansi Einolle pianotunteja Verna Illmanin oppilaana; Eino sai tämän lisäksi harjoitella myös yhteiskoulun pianolla. Tämä harrastus ei jatkunut kovin pitkään. Eino osallistui kuitenkin mielellään Porin Otsolan settlementtiliikkeen kerhotoimintaan, jota Reposaaressa kävi vetämässä kerhonjohtaja Taisto "Tante" Tuominen.

Eino ja Marjatta Grön. Marjatta on nykyään muistisairauden vuoksi hoidettavana Espoon Westendin hoitokodissa.

Reposaaren kanttori Anselmi Varonen houkutteli Einoa kirkkoon laulamaan jumalanpalveluksiin sekä jopa houkutteli kanttorin uralle asti. Eino lauloi mielellään VPK:n talolla tansseissa aina kuin vai pääsi laulamaan. Lapsuuttaan Reposaaressa Eino muistelee onnellisena aikana. Marita-sisko päätyi apteekkialalle ja avioitui merimiehen kanssa Kotkaan, nyt eläkkeellä ollessa he asuvat Turussa. Nuorempi veli Esko päätyi pelastusalus Reposaaren päälliköksi. Eino osallistui vuonna 1957 Porin Torpalla Toivo Kärjen järjestämään iskelmälaulukilpailuun ja voitti kisan. Aina kun Reposaaren Konepajasta valmistui uusi proomu, vesillelaskun jälkeen järjestettiin juhlat, joissa soitti paikallinen orkesteri, solistina yleensä Eino Grön. Syksyllä 1957 Eino astui armeijaan Pansion laivastoasemalla ja laulava matruusi oli kysytty soisti myös upseerikerhon illanvietoissa. 

Reposaaren kirkko on norjalaisten merimiesten rakennuttama.

Tammikuussa 1958 Eino voitti jälleen Kärjen järjestämän laulukilpailun Turun VPK:lla. Kärki teki levysopimuksen Einolle ja lähetti nuotit Venäläiseen tangoon, josta tuli Einon ensilevytys Fazerille. Levy julkaistiin huhtikuussa 1958, samoihin aikoihin Eino pääsi siviiliin armeijasta.

Ensimmäinen Einon levysopimus oli rauennut, eikä Kärjestä kuulunut alkuun mitään. Kesällä 1958 hän osallistui Eero Väreen iskelmälaulukurssille Helsingissä ja valmistui aloittamaan kauppaopis-tossa opiskelun syksyllä. Helsingissä hän tapasi kurssin yhteydessä jo Erik Lindströmin studiossa. Eino lauloi porilaisten bändien solistina sekä aloitti lauluopinnot Porin konservatoriossa. Syksyllä Eino osallistui Helsingin työväentalolla kykyjenetsintäkilpailuun, jonka tuomareina olivat Kärjen lisäksi Seija Lampila ja Olavi Virta. Hän lauloi Kullervo Linnan orkesterin säestyksellä kappaleet Onni, jonka annoin pois sekä I can't give you anything but love, voittaen suomen- että englanninkielisten iskelmien miesten sarjan. Nyt Eino sai Kärjeltä neljän vuoden levysopimuksen. Kärki tutustutti Einon myös manageri Leo Heinoseen, joka oli naimisissa Anna-Liisa Väkeväisen kanssa (Metro-tyttöjen laulaja). Nyt Einolla alkoi olla keikkoja Hangosta Ivaloon asti ja Suomi tuli tutuksi. 

Marraskuussa 1958 Eino lauloi singlelevyn A-puolelle italialaisen iskelmän Maliziusella ja B-puolelle Toivo Kärjen ja Reino Helismaan Muistatko minua milloin.

Sunnuntaina 17.3.2019 klo 18 Eino Grön konsertoi 80-vuotisjuhlakiertueella Riku-Jussi Niemen (s. 24.11.1967 Turku)  tangotentetin kanssa ääriään myötä täydelle Tampere-talon suuren salin yleisölle. Niemi perusti orkesterinsa vuonna 2005 ja noin 25-henkiseen orkesterikokoonpanoon kuuluu big band ja jousisoitinryhmä. Riku Niemen orkesteri nauttii opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusta. Konsertin juontajana toimi toimittaja Markku Veijalainen ja konsertin vierailijana olivat Marco Lundberg ja Anna-Mari Rinne. Konsertti lämmiteltiin käyntiin elokuvamusiikilla Bond-leffasta, Idän ja lännen tiet. Sovittajamestari - lähes saman verran sovituksia, kuin Paul "Nacke" Johanssonilla - Ramblers-orkesterin taiteellisen johtajan ja Helsingin kaupunginorkesterin alttoviulistin Kaarlo Valkaman tangolla Valkovuokot, jonka jälkeen seurasi Suudelmin suljetut kirjeet (Sealed With A Kiss). Vielä ennen Marco Blombergin osuutta kajautettiin laulut Liian paljon rahaa - Toivo Kärjen sävellys Reino Helismaan sanoihin, joka levytettiin 5.2.1959 -, Tango d'amore (säv. Granata Rocco ja suom. san. Sauvo Puhtila vuodelta 1963), Seinillä on korvat (The Walls Have Ears), ja Kaj Chydeniuksen tango P. Mustapään sanoilla Viimeisestä illasta (Olet kaunis, Margerita). Marco Lundberg venyi kahteen lauluun; Muistojen lauluun ja Henry Mancinin sävellykseen Pink Panther elokuvasta, Tämä ilta aikaa on. Konsertin alkuosan päätös koostui potpurrista, jonka lauloivat yhdessä Anna-Mari Rinne ja Eino Joel Grön. Sikermässä käsiteltiin kappaleet Carina, Signorina capucina, Katrina, Maliziusella, Maruzella, Marina ja vihdoin Lazzarella.

Puolen tunnin tauon jälkeen konsertti Tampere-talon suuressa salissa jatkui kappaleilla Spanish eyes, Kyyneleet (tango) ja Kuiskaa sanat lemmen. Sinatran lauluohjelmistosta esiteltiin mm. Fly me to the moon, I got you under my skin, ja Cole Porterin sävellys I love Paris. Georg Malmsténin alkuperäinen Hango käsiteltiin jatsahtavasti Leila-valssina. Michelle Legrandin Summer of 42-sävelmällä kunnioitettiin hiljan edesmennyttä säveltäjämestaria. Reino Markkulan tango Juha Vainion sanoihin, Sä kuulut päivään jokaiseen, nostettiin konsertissa seuraavaksi esille. Juha Vainio teki myös seuraavankin laulelman, Ääretön aava on ympärilläin, Reposaaren Einolle tämä 50-vuotislahjaksi ja kävi tämän laulun paikan päällä itse esittämässä Jaakko Salon säestyksellä. Riku Niemi jätti sanoittajanakin kynänjälkensä konserttiin sanoittamalla uudelleen vanhan laulun Kolme kolikkoa lähteessä. Konsertin loppupuolella tuli vuoroon tulkinnat argentiinalaisista tangoista; Carlos Gardelin (s. 1.12.1890 Toulouse, Ranska ja k. 24.6.1935 Medellin, Kolumbia) Volver eli Luokses jään (suom. san. Aappo Ilmari Piippo), jonka Eino levytti vuonna 1984. Gardelin tango Tuo päivä kun jään luoksesi oli saanut suomalaiset sanat Jukka Virtasen kynästä.

Carlos Gardel.

Kapellimestari, tuottaja, säveltäjä ja sovittaja Riku Niemi oli tehnyt konserttiin Eino Joel Grönille syntymäpäivälaulun, Elämän laulu, joka toimi varsinaisen konsertin päätöskappaleena, luonnollisesti päivänsankarin itsensä laulamana. Eino joutui vielä yleisön sitkeästä vaatimuksesta talsimaan lavalle laulaakseen runsaslukuisen yleisön vaatimaa ylimääräistä, joka tällä kertaa oli - hakkelusta ilman varoitusta - Toivo Kärjen sävellys ja Reino Helismaan sanoitus, Laivat puuta, miehet rautaa, jonka Tapio Rautavaara levytti vuonna 1952. Orkesteritaustat olivat ammattimiehen, Riku Niemen, työtä ja äänentoisto oli hyvässä balanssissa koko konsertin ajan.