Pyri syömään vain myrkyttömiä ruokia. Tämän toiveen esittäminen on nykyään vain kovin paljon helpompaa kuin sen toteuttaminen. Suurimman vaaran terveydellemme muodostavat juuri erillaiset myrkyt ja lähes mahdottomaksi toiveeksi osoittautuu löytää tänään elintarvikkeita, joissa ei olisi lisäaineita tai myrkkyjäämiä. Meriin kerääntyneet mikromuovitkin ovat jo osa ravintoketjuamme, jotka palautuvat takaisin ihmisiin. Vihannekset ja hedelmät sisältävät lukemattomia hyönteismyrkkyjä, huuhteluaineita, vahoja, keinotekoisia väriaineita tai säilöntäaineita ja niiden jäämiä. Voi, maito ja liha sisältävät tuholaisaineiden lisäksi DDT:tä ja hormoneja sekä antibiootteja ja eläinten kasvattamisen nopeuttamiseen käytettyjä vieraita aineita. Elintarviketeollisuus käyttää nykyään lähes tuhatta eri kemikaalia mm. leivissä, lihajalosteissa, valmisruoissa, leivissä ja juomissa.

Täysin liioittelematta voidaan sanoa, että ihmiskunta tekee hidasta itsemurhaa käyttämällä näitä aineita ruoka-aineissaan. Näistä aineista ovat useat maailman tiedemiehet varoittaneet päättäjiä. Tiedetään jo nyt monien uusien sairauksien yhteydestä käyttämiimme elintarvikemyrkkyihin. Esim. synnynnäiset epämuodostumat ovat yksi esimerkki myrkyllisten lääkeaineiden käytön ja ravintomme myrkkyjäämien karmeimmista seurauksista. Amerikassa on havaittu järkyttävällä tavalla DDT:n, parationin ja malationin sekä muiden ravintoon tiesä löytäneiden hyönteismyrkkyjen vaarat. Vuonna 1969 DDT:n käyttö kiellettiin monissa osavaltioissa ja vuonna 1970 Yhdysvallat päätti rajoittaa koko maassa DDT:n käyttöä. Ehkä pahinta jälkeä myrkyillä on saatu lyijyllä aikaiseksi. Lyijyä käytetään mm. kemiateollisuuden laitteisiin ja akkuihin. Lyijyvalkoista käytettiin aikoinaan mm. maaleissa. Myös veneiden pohjamaaleissa käytettiin lyijypitoista maalia, sillä myrkky esti tehokkaasti eliöiden kasvun veneen pohjassa. Antiikin Kreikassa ja Roomassa lyijyllä hoidettiin kauneutta tuhoisin seurauksin ja roomalaisten ruokailuvälineet valmistettiin lyijystä, joka taas aiheutti monet myrkytykset käyttäjilleen. Lyijy pilaa ilmakehää lähinnä lyijypitoista polttoainetta käytettäessä. Se saastuttaa ilmaa, sitoutuu maaperaan ja imeytyy hedelmiin ja vihanneksiin. Lyijy viottaa perimää ja rappeuttaa keskushermostoa. Jo hyvin pienetkin lyijyannokset tuottavat degeneratiivisia muutoksia munuaisissa, maksassa, sydämessä ja muissa sisäelimissä. Kaikki marketeista ja valintamyymälöistä ostetut hedelmät ja kasvikset on syytä pestä moneen kertaa lämpimällä vedellä tai kuorittava ennen käyttöä. Lopuksi ne voi huuhdella kylmällä vedellä. Pelkkä huuhtelu vain kylmällä vedellä ei kuitenkaan riitä, sillä useimmat elintarvikkeisiin ruikutettavat aineet ja vahat ovat öljyliukoisia.

Yritä noudattaa ruokavaliota, joka sisältäisi runsaasti luonnollisia hiilihydraatteja ja vähän eläinvalkuaista. Luonnollisia hiilihydraatteja ovat kokonaiset siemenet, jyvät, pähkinät, tuoreet luonnonhedelmät ja vihannekset (käsittelemättöminä). Jalostetut hiilihydraatit ovat taas sivistysmaiden vitsaus, joka saa aikaan lukemattomia sairauksia. Näistä karmeimmat esimerkit ovat siis valkoinen sokeri ja vaaleat jauhot sekä kaikki näistä valmistetut elintarvikkeet.

Tasapainoinen ruokavalio sisältää runsaasti orgaanisesti viljeltyjä vihanneksia ja hedelmiä sekä raakoja tai idätettyjä kokonaisia jyviä, siemeniä ja pähkinöitä. Laktovegetaristeille voisi suositella lisäksi tuoretta, pastöroimatonta maitoa ja jogurttia sekä kotijuustoa, joka valmistetaan orgaanisesti kasvatettujen eläinten maidosta. Vielä kun näihin lisätään kylmäpuristetut kasviöljyt, kalaöljy, hunaja, vehnänalkiot ja leseet, oluthiiva, meri- ja mikrolevät sekä kuivatut hedelmät. On ravinnossamme puhtaina, luonnollisina ja helposti sulavina ja imeytyvinä vitamiineja, kivennäis- ja hivenaineita, entsyymejä, rasvahappoja, valkuaisaineita, hiilihydraatteja ja vitaaliaineita.

Olisi hyvä noudattaa järjestelmällisesti alisyömistä ja pitää ajoittaisia paastoja. Terveyden kannalta olennaista on: mitä syöt, mutta myös se, miten paljon syöt. Tieteelliset tutkimukset näyttävät selvästi, että liikasyöminen aiheuttaa sairauksia ja alisyöminen taas suojelee terveyttä ja edistää pitempää ikää. Esim tohtori C. M. McCay Cornellin yliopistosta osoitti tutkimuksissaan, että ylensyöminen on kaikkein pahin ennenaikaisen vanhenemisen aiheuttaja ja järjestelmällinen kevyempi syöminen taas pidentää ikää ja vähentää sairastumista degeneratiivisiin tauteihin. Tutkimuksissa on havaittu myös, että jos madot laitetaan paastolle joka toinen päivä, ne elivät 50 kertaa pitempään kuin paastoamattomat madot.

Tarpeeton syöminen vaikuttaa elimistöömme myrkyn lailla. Näin haitataan ruoansulatusta, aiheutetaan ilmavaivoja, vaikeutetaan ruoka-aineiden imeytymistä ja sulamista, veltostutetaan suolentoimintaa ja lopulta myrkytetään koko kehon. Jatkuvasti liikaa syövät ovat aina nälissään, koska he ovat aliravittuja; he ovat yliruokittuja, mutta aliravittuja.

Jatkuva ylensyöminen johtaa ensin ruoansulatus- ja imeytymishäiriöihin ja aiheuttaa lopulta puutostiloja. Vaikka ylensyöjä on lihava, hänen kehonsa vaatii lisää ruokaa, sillä hän potee vitamiinien, kivennäisaineiden ja muiden tarvitsemiensa aineiden puutosta. Kun syö vähemmän, ei myöskään nälkä vaivaa niin pahasti, sillä keho käyttää silloin tehokkaammin ja paremmin saamansa ravinnon hyödykseen.

Kuinka ruoka sitten kannattaisi syödä? Katsotaanpa vielä lopuksi sitäkin. Hidas syöminen ja huolellinen ruoan pureskelu ovat terveyden kannalta tärkeitä asioita. On parempi jättää ateria kokonaan syömättä, kuin hotkia ruoka kiireellä. Perusteellinen ruoan pureskelu parantaa ravintoaineiden sulamista ja imeytymistä suolistossa sekä tekee kylläisen olon pienemmälläkin ruoka-anoksella. Ruokaan sekoittuva sylki sisältää tärkeitä ruoansulatusentsyymejä ja jos pureskelet ruokasi huolella, on ruoka jo käytännöllisesti katsoen puoliksi sulanut mahalaukkuun tullessaan.

Ruokien sekoittamisesta keskenään on kirjoitettu runsaasti. Tarvitset kuitenkin vain kolme pääperiaatetta sekoitussääntöihin: Älä syö samalla aterialla sekä raakoja vihanneksia että raakoja hedelmiä. Syö samalla aterialla vain harvoja ruokia. Aterialla syö ensin runsaasti valkuaista sisältävät ruoat.

Raakojen hedelmien ja raakojen vihannesten tehokas sulautuminen vaatii tyystin erilaisen entsyymiyhdistelmän. Entsyymejä tuottavien rauhasten toiminta häiriintyy ja saat helposti ruoansulatu- ja ilmavaivoja jos syöt samalla aterialla sekaisin raakoja hedelmiä ja raakoja vihanneksia. Parempi tapa on nautti yhdellä aterialla hedelmät ja toisella aterialla vihannekset. Papaijat ja sitruuna muodostavat tästä säännöstä poikkeuksen.

Mitä harvempia lajikkeita ruoka-ateria sisältää, sitä paremmin ruoka-aineet imeytyvät ja sulavat kehossamme. Aivan jokainen ruoka-aine vaatii erilaisen entsyymin tai entsyymiyhdistelmän ruoansulatukseen. Terveyden kannalta olisi kovin ihanteellista sisällyttää kuhunkin ruokailuun vain yhtä ruokaa. Koska tämä käytännössä saattaa olla vaikea järjestää, kannattaa kuitenkin järjestää ruokailu vain hyvin harvojen ruokien varaan kerrallaan.

Mahalaukussa valkuaisaineiden sulattaminen vaatii melko runsaasti suolahappoa. Hiilihydraattien sulamiseen ei mahalaukku eritä suolahappoa, koska sitä hiilihydraatit eivät vaadi. Jos ensin täyttää vatsansa hiilihydraateilla ja sitten syöt vielä valkuaisaineita sisältäviä ruokia, jää valkuainen suurelta osin sulamatta, sillä vatsalaukussa ei ole tarpeeksi suolahappoa. Parempi on syödä ensin valkuaisaineita sisältävä ravinto tyhjään vatsaan; tällöin suolahappoa erittyy tunsaasti vatsaan. Vasta sen jälkeen ateriaa voi jatkaa hiilihydraateilla, jotka eivät vaadi suolahappoa vatsassa. Kaikkein parasta olisi tietenkin syödä valkuaisainetta sisältävät ruoat ja hiilihydraatteja sisältävät ruoat täysin eri aterioilla.

Luonto on onneksi kuitenkin sotkenut kaikki hyvät raaka-aineet sopivaan suhteeseen, jotta meidän ei tule vallan hirveästi välittää syömisjärjestyksistä. Ruoka olisi kuitenkin hyvin suositeltavaa nauttia rentoutuneessa ilmapiirissä. Hyvällä mielellä nautittu ruoka antaa myös biologista hyötyä keholle. Kiireetön, rauhallinen ja hyvä ruokapöytätunnelma tuottaa tuloksena hyvän imeytymisen ja sulamisen myös ruoan suhteen ja kohentaa siten myös terveyttämme.