Nuorisosäätiö (15. osa) 

Nuorisosäätiön rakentamiseen käyttämät varat tulivat vuodesta 2005 lähtien ainostaan ARA:n myötämistä rahoista. Raha-automaattiyhdistys jakoi vain yleisavustusta Nuorisosäätiön toimintamenoihin. ARA maksoi vuonna 2008 investointiavustuksia superkorkotukena Nuorisosäätiölle 2,5 miljoonaa euroa ja samaan aikaan RAY osallistui 250 000 eurolla säätiön toimintamenoihin. Jo vuosikymmenten ajan ARA oli miehitetty Keskustapuolueen väellä. Jopa Nuorisosäätiön puheenjohtaja istui ARA:n johtokunnassa. Näin varmistettiin vielä se, että säätiötä kohdeltiin todella suopeasti.

Lopulta kuitenkin paineet kasvoivat myös julkisuuden vuoksi ARA:ssa ja virasto joutui tutkimaan Nuorisosäätiön toimintaa aivan kuten aikaisemmin jo RAY oli joutunut tekemään. ARA:n kolme tarkastajaa tekivät tarkastuksen jälkeen raportin tarkastuksesta; Nuorisoasuntojen Isännöintiyhtiö Oy oli rahastanut vuokrina satojatuhansia euroja liikaa ja näitä varoja oli käytetty avara- ja korkotukilakien vastaisesti. Omakustannusperiaatetta ei noudatettu – kuten laki velvoitti – vaan asukkaiden vuokrat olivat jatkuvasti aivan liian korkeat. Näillä varoilla oli hankittu mm. liiketiloja, järjestetty kokouksia liian suurilla palkkioilla, matkailtu, virkistäydytty asiattomasti ja osallistuttu poliittiseen toimintaan. Myös vuokra-asuntojen peruskorjauksiin tarkoitettuja varoja ei löytynyt Nuorisosäätiön hallinnasta.

Mikä oli ARA suorittaman tarkastuksen seuraus? Nuorisosäätiölle annettiin lievät moitteet toiminnasta sekä kehoitus kohentaa käytäntöjä säätiön toiminnassa. ARA:n johtoryhmä jopa vähätteli tarkastuksessa havaittuja puutteita sekä vaalirahoitusta ja hukattuja varoja. ARA:n mukaan poliittista tukea ei oltukaan maksettu mitenkään merkittäviä summia vuokra-asukkailta perityillä vuokrilla, muutamaan kiinteistöön oli hankittu tauluja sekä osallistuttu yhteen vaaliseminaariin. Nuorisosäätiön toiminnassa ei ARA:n johdon mukaan ollut ilmennyt niin suuria puutteita, että niiden perusteella täytyisi peruutta säätiön yleishyödyllinen asema, saati perus aravalainoja, lopettaa korkotukea tai edes periä sen saamia avustuksia takaisin. ARA:n mielestä oli tyystin riittävää, kun Nuorisosäätiö lupasi sitoutua jatkossa huolellisemmin noudattaa saamiaan ohjeita ja vaatimuksia.

Esko Aho.

Keskustapuolue kutsui asuntopoliittiseen työryhmäänsä sekä ARA:n että Nuorisosäätiön johtohenkilöt vuosiksi 2007-2009. ARA:n ylijohtaja vietti virasto tarkastusta edeltävänä keväänä vapaa-aikaa Nuorisosäätiön asiamiehen yksityishuvilalla Sodankylän Luoston keväthangilla. Tällä samaisella matkalla he yhdessä sopivat myös uudesta isosta rakennuskohteesta, Kiinteistöosakeyhtiö Sivakkapolusta ja sen rakennuttamisesta. Nokian palveluksesta vuonna 2012 lähtenyt Esko Aho kertoi jossakin lehtihaastattelussa, että on suuri vahinko, jos suomalaisten poliitikkojen ja virkamiesten etäisyys taloudelliseen vallankäyttöön kasvaa. Näin Esko Aho sommitteli: ”Hyvä veli ja hyvä sisko -verkostot ovat hyviä asioita ja pienen maan harvoja valtteja.”

Säätiöiden tärkein valvoja, Patentti- ja rekisterihallitus (PRH) kyseli lähettämässään kirjelmässä syksyllä 2009 Nuorisosäätiöltä, oliko sieltä annettu vaalirahoitusta ja kuinka paljon sitä oli annettu. Nuorisosäätiön vastaus kyselyyn oli hyvin ylimalkainen ja vastauksessa enemmänkin kritisoitiin PRH:n edustajan televisiohaastattelussa aikaisemmin antamaa lausuntoa säätiöitä koskevasta tiukasta määrittelystä, mihin säätiö voi rahaansa antaa. Nuorisosäätiön mielestä PRH:lla oli hyvin puutteellinen käsitys säätiön tarkoituksesta ja Nuorisosäätiöstä alettiin ohjeistaa linjajohtaja Olli Koikkalaista, ettei vaalirahaa oli säätiöstä annettu suoraan kenellekään ”luonnolliselle henkilölle”. Vaikka rahaa olisikin annettu ”eri oikeushenkilöille”, on ollut aina kyse vastikkeellisesta ja markkinahintaisesta tavaroiden ja palveluiden hankinnasta.

Oili Kela.

Kipakan ja vähän röyhkeänkin Nuorisosäätiön vastauksen PRH:n kirjeeseen laati säätiön palkkaama juristi, joka edusti säätiölle parasta asiantuntemusta, mitä vain rahalla saattoi tuolloin saada. Borenius & Kemppainen Oy:n asianajaja Oili Kela (2007-2014) olikin aikaisemmin – vuosina 2002-2007 - työskennellyt PRH:ssa ja hänen kerrottiin olevan Suomen johtava säätiölain asiantuntija. Kela valmistui oikeustieteen maisteriksi vuonna 1997, varatuomariksi vuonna 2002 ja hän on asianajajana toiminut vuodesta 2011 lähtien. Vuosina 1998-2001 hän työskenteli Helsingin hallinto-oikeudessa ja vuosina 2001-2002 Jyväskylä käräjäoikeudessa. Oili Kela on toiminut oikeusministeriön asettaman säätiölain uudistamisryhmän sihteerinä vuosina 2012-2013 ja hän on ollut mukana kirjoittamassa Säätiöt ja rahastot ry:n Säätiön hyvä hallinto sekä Esimerkkejä lähipiiriin liittyvistä menettelytavoista säätiön johdolle ja tilintarkastajille ohjeita. Oili Kela on ollut kirjoittamassa samoin säätiölain kommentaariteosta Säätiölaki (2017). Vuonna 2014 Oili Kela perusti vielä omalla nimellään olevan asianajotoimiston. Nuorisosäätiö sekä maan pääministeri tarvitsivat syksyllä 2009 kipeästi rautaista säätiölainsäädännön asiantuntijaa ja puolustajaa. Asianajaja Oili Kela kääri hihansa ja alkoi toimeen; hän laati puolustuksen strategian, määritti puolustuksen suuret linjat ja keskitti johdon. Siitä hetkestä eteenpäin kaikki Nuorisosäätiön tärkeimmät kokouksetkin järjestettiin asianajotoimiston tiloissa Kampissa, Yrjönkadulla.

Nuorisosäätiössä alkoi kiireinen puuha oikoa ja korjata asiamies Seppo Pyykkösen lausuntoja. Pyykkönen tuli näyttävästi julkisuudessa kiistäneeksi, että säätiön vuokralaisten vuokrarahoista olisi tuettu poliitikkojen vaalityötä. Hänen mielestään vaalitukea voitiin kuitenkin jakaa Nuorisoasuntojen Isännöintiyhtiö Oy:n osingoista, joita oli esimerkiksi vuonna 2008 kertynyt yhteensä 100 000 euroa. Sangen pian kuitenkin Pyykkönen huomasi tekemänsä virheen itsekin. Virheensä hän samoin tunnusti hallituksen puheenjohtaja Annti Kaikkoselle sähköpostiviestissään: ”Minä kerroin lomalta ja lonkalta tuon osinkoasian. Yritin kyllä myöhemmin puhua liiketiloista, mutta ei se enää mennyt läpi.”

Mielenkiintoinen oli myös pääministeri Matti Vanhasen käytös tässä kohtaa asiaa, vaikka hän oli jättänyt jo noin kuusi vuotta aikaisemmin Nuorisosäätiön hallituksen puheenjohtajan tehtävät. Hän alkoi selittää ja puolustella Nuorisosäätiön tekemisiä, jolloin hän tietysti sotki itsensä yhä vain enemmän mukaan ihmeelliseen kuvioon, joka oli median avulla noussut pintaan. Matti Vanhanen palasi syyskuun lopulla Yhdysvalloista ja sekaantui heti käytyyn keskusteluun. Hän kertoi, että Nuorisosäätiöllä oli runsaasti ”itsenäistä, omaa tulopohjaa” ja liikehuoneistoista saatuja vuokratuloja voitiin käyttää yhteiskunnalliseen toimintaan. Matti Vanhanen sanoi näin: ”Tälläkin säätiöllä on erittäin suuri varallisuus, joka on muutoin hankittu kuin näillä RAY-varoilla tai vuokralaisten tuloilla.”

Matti Vanhanen ei muistanut sanoa, mitä Nuorisosäätiön omat säännöt asiasta sanovat. Hänen oma tulkinta säännöistä oli melko luova: ”Harvalla taholla on säännöissä, että se rahoittaa poliittista toimintaa, mutta ei se silti tarkoita, että se olisi lainvastaista. Ei siellä säännöissä ole tai muiden yhdistysten tai yritysten säännöissä kielletä sitä, saako ostaa toimiston seinälle taulun.” Kommentoimalla Nuorisosäätiön asioita ikään kuin sisältäpäin tuntevana hän asetti itseään koko ajan vain ihmeellisempään maineeseen.

Lopulta liikehuoneistoselitys kuivui kokoon, sillä vuokratuloista ei ollut järjestetty kirjanpidossa erillistä seurantaa. Vihon viimeinenkin peruste, jolla ”vapaat varat” voisi jotenkin selittää, oli ARA:n luovutussääntelystä vapautuneet Nuorisohotellin vuokrien katteet. Asiamies Seppo Pääkkönen tästä kirjoitti Antti Kaikkoselle: ”Mutta menepä se sanomaan!” Nuorisosäätiö halusi asiantuntijalausunnon siitä, että sen vuokralaiset eivät ole maksaneet säätiön poliitikoille jakamaa vaalitukea. Säätiön oma tilintarkastaja oli jäävi tällaista lausuntoa antamaan ja sitä yritettiin saada myös Keskustapuolueen tilintarkastajalta, joka kieltäytyi tällaista paperia tekemästä.

Lopulta etsinnän tuloksena löytyi KHT Kimmo Rautvuori Espoosta, joka kahdessa päivässä teki työtä pyydettyä. Hän todisti, että Nuorisosäätiöllä oli ”sääntelemättömiä” varoja vuosilta 2003-2008 kaikkiaan 1,4 miljoonaa euroa. Nuorisosäätiö oli joka ikinen vuosi tuottanut voittoa ja se oli taserakenteeltaan hyvin vahva. Tämä todistui osoittautui myöhemmin kuitenkin turhaksi, sillä säätiön säännöt ratkaisivat asian.

Kirjanpidon laadinnassa Nuorisosäätiössä oli paljon toivomisen varaa. Esimerkiksi säätiön vuokralaisten maksamille vuokravakuuksille ei kirjanpidossa varattu omaa tiliä, vaan nämä vuokravakuudet olivat sekaisin muiden Nuorisosäätiön varojen kanssa. Nuorisosäätiö tietenkin vähätteli esiin nousseita puutteellisuuksia kirjanpidossa. Yhdysvalloista tullessaan pääministeri Matti Vanhanen mm. lausui: ”RAY:n avustuksia ei tietenkään voi käyttää puoluetoiminnan tai ehdokastoiminnan tukemiseen. Jos säätiö on niitä rahoja käyttänyt, se joutuu palauttamaan ne.”