Hillel Tokazier (19. osa)
Syksyllä 1982 Raittisen veljekset olivat Hillel Tokazieriin yhteydessä ja pyysivät häntä jälleen soittamaan Eero ja Jussi & The Boys -yhtyeeseen vakituiseksi soittajaksi. Yhtyeessä soitti edelleen kitaristina Eero Lupari. Jussi Raittinen myi keikat ja heillä oli päivisin paljon koululaiskonsertteja eri kouluilla. Keikat oli suunniteltu niin, että lyhyt kiertue aina kesti kolme tai neljä päivää. Aamu- ja iltapäivisin oli koulukonsertteja ja iltaisin yhtye soitti keikkoja ravintoloissa. Seuraavat neljä vuotta vierähtivät näin Hillel Tokazierilla.
Yhtyeen täytyi hallita melko laaja lastenmusiikkiohjelma koululaisia varten. Jussi Raittisen todellinen bravuurinumero oli Georg Malsténin (s. 27.6.1902 Helsinki ja k. 25.5.1981 Helsinki) laulu Mikkihiiri merihädässä ja Eero Raittisen vakiokappale joka koululaiskonsertissa oli Ville ja Valle. Laulun sanat olivat Kirsi Marjatta Kunnas-Syrjä (o.s. Kunnas, s. 14.12.1924 Helsinki ja k. 8.11.2021 Ylöjärvi) Tiitiäisen satupuusta. Hillel Tokazierkin oli säveltänyt koulukonsertteihin oman numeron, Villahousurockin, joka oli tehty kirjailija ja suomentaja Marja Kaarina Helakisa-Käkelän (s. 22.6.1946 Helsinki ja k. 21.4.1998 Helsinki) sanoihin. Koululaiskonsertin juonsi suvereenisti Jussi Raittinen.
Erään kerran koululaiskonserttien jälkeen yhtye majoittui Jämsässä hotelliin, jossa samana iltana esiintyi laulajatar Seija Saara Maria Simola (myöh. Franzén, s. 25.9.1944 Helsinki ja k. 21.8.2017 Vantaa) yhtyeensä kanssa. Seija Simola oli kovin onnellinen nähdessään Hillel Tokazierin tulevan hotelliin. Simola tiedusteli heti Hillel Tokazierilta voisiko hän tulla säestämään pianolla orkesteriin, sillä hänen oma pianistinsa oli sairastunut. Hillel Tokazier toki suostui parin setin säestykseen ja tuuraus sujui mallikkaasti osin korvakuulolla ja bändin nuoteista seuraamalla.
Seija Simola esiintyi rumpali Leo Lindblomin (s. 20.5.1927 Helsinki ja k. 9.12.2018 Helsinki) yhtyeen solistina 1960-luvun alkupuolella. Seuraava kiinnitys hänellä oli jazzrumpali Kaarlo Erkki Matti Valasteen (s. 22.6.1931 Kokkola ja k. 10.5.1989 Helsinki) orkesteriin. Vuonna 1966 Simola lauloi ensimmäiselle singlelevylleen laulut, Kun hämärtää/Suurkaupungin valot ja vuonna 1969 ilmestyivät hänen laulamina laulut, Kun aika on, Sulle silmäni annan ja Rakkaus kasvoista kasvoihin. Vielä samana vuonna ilmestyivät levylle laulettuina myös Näkemiin (Aranjuez -konserton teema) ja Claude Debussyn Kuutamo. Koko 1970-luvun ajan Seija Simola oli suosittu laulaja. Laulelmien ja iskelmien lisäksi Simola levytti silloin tällöin myös popmusiikkia, kuten Abba -yhtyeen kappaleet Waterloo ja Fernando, joihin laulaja teki itse sanoitukset. Suurimpia hänen laulamiaan menestyksiä olivat Maritza ja Et itkeä saa Argentina. 1970-luvulla Seija Simola lauloi Pepe & Paradisen kanssa sekä lauluyhtye Fyrkassa, jonka Yleisradiolle tekemiä kantanauhaäänitteitä soitettiin ahkerasti radiossa. Parhaiten näistä mieleen lienee jäänyt lastenlaulu, Pippuri ja unikko.
Seija Simola edusti Suomea vuonna 1978 Eurovision laulukilpailussa laulaja, lauluntekijä ja musiikinopettaja Reijo Olavi Karvosen (s. 27.1.1953 Kuusamo ja k. 2.2.2026 Itävalta) sävellyksellä, Anna rakkaudelle tilaisuus. Laulu jäi kilpailussa 18. sijalle, joka oli vuosikymmenen huonoin suomalaissijoitus. Huono menestys Euroviisuissa vaikutti laulajan suosioon ja levymyyntiin, joten keikkatarjoukset vähenivät. Vuonna 1979 julkaistu LP-levy Katseen kosketus ei menestynyt. Levy sisälsi kuitenkin tunnetut kappaleet, Kesytetty ja Kaj Chydeniuksen sävellyksen ja Marja-Leena Mikkolan sanoittaman Laulu kuolleesta rakastetusta.
Seija Simola levytti 1980-luvulla kaksi pitkäsoittoa, jotka sisälsivät diskotyylisiä iskelmiä. Ei rakastaa voi tämän enempää jäi hänen laulamanaan viimeiseksi hitiksi. Simola ei koskaan mieltänyt itseään varsinaisesti iskelmälaulajaksi ja diskoalbumien vastapainoksi Esa Juhani Kaartamo (s. 28.8.1961 Helsinki ja k. 18.8.2018 Tampere) sävelsi ja sanoitti vuonna 1986 Simolalle levykokonaisuuden, jota artisti itse piti yhtenä uransa parhaista. Albumi jäi Seija Simolan viimeiseksi pitkäsoitoksi. Artistin uusimmat levytykset löytyvät vuonna 2003 julkaistulta kokoelmalevyltä 50-70-luvun ladyt: 17 Erik Wilhelm Lindströmin (s. 29.5.1922 Helsinki ja k. 27.8.2015) unohtumatonta iskelmää. Opetusministeriö myönsi Seija Simolalle vuonna 2005 taiteilijaeläkkeen. Seija Simola menetti vuonna 2011 lauluäänensä leikkauksessa, joka vaurioitti hänen äänihuuliaan. Tällöin hän myös vetäytyi julkisuudesta eikä juuri enää antanut haastatteluja. Seija Simolalla on vuonna 1963 syntynyt tytär, josta lapsena huolehti pääasiassa hänen äitinsä ja isoäititinsä. Simola oli vuodesta 1969 naimisissa autokoulunopettaja Petteri Tandefeltin kanssa ja vuodesta 1975 muusikko Pekka Olavi Hartosen (s. 30.9.1947 Heinola ja k. 6.12.2025 Lohja) kanssa, joka soitti Solistiyhtye Suomessa bassoa. Seija Simolan ja Rekka Hartosen poika, Noco Hartonen (s. 16.10.1975) on metalliyhtye Godplaguen solisti. Simolan isä oli taidemaalari ja director cantus, Urpo Johannes Simola (s. 19.2.1920 Janakkala ja k. 2.7.2003 Tervakoski, Janakkala). Seija Simola kuoli 72-vuotiaana kotikaupungissaan Vantaalla elokuussa 2017. Hänet on haudattu Janakkalan hautausmaalle isänsä viereen.
Raittisen veljesten kanssa Hillel Tokazier kokeili showesitystä ravintola Adlonissa Helsingissä. Esityksessä oli mukana muun muassa a cappellana Irving Berlinin (oik. Israel Isidore Beilin, s. 11.5.1888 Tjumen, Venäjä ja k. 22.9.1989 New York City, Yhdysvallat) sävellys White Christmas, joka oli Eero Luparin kirjoittama hieno sovitus. Sittemmin kävi myös aivan selväksi, että Eero ja Jussi & The Boys ei ollut mikään ravintolashow -bändi. Myöhemmin vielä Eero Raittinen ja Hillel Tokazier tekivät joitakin keikkoja kajaanilaisten muusikoiden kanssa Kajaanissa ja Oulussa. Kokoonpano esiintyi Kajaani -kvartetin komppiryhmän kanssa vahvistettuna kitaristi Tatu Mannbergillä.
Myöhemmin Hillel Tokazier on ihmetellyt jaksamistaan ja ehtimistään kaikkeen tekemiseensä. Yhtenä syynä jaksamiseen on varmasti ollut kuntoilu ja urheilu. Lenkkeilyn hän aloitti soittaessaan Tapani Kansan yhtyeessä ja uimisen hän aloitti vuonna 1983, kun hän muutti asumaan Tarkk’ampujankadulle. Kuntoiluharrastus jatkui myös Eero ja Jussi & The Boys -orkesterissa. Hän oli aina huolellinen siitä, että liikuntaa tuli harrastettua vähintään joka toinen päivä. Samassa talossa asuvasta rumpali Jorma Mikkelistä hän sai lenkkikaverin, kun he lenkkeilivät Kaivopuistossa ja ympäri Töölönlahtea. Myöhemmin liikunnallisiin harrastuksiin ovat tulleet myös kuntosaliharjoittelu sekä oman pojan kanssa pelattu sulkapalloilu.
Teatterikorkeakoulun musiikinopettaja, kitaristi Nono Söderberg pyysi Hillel Tokazierilta apua musiikkiproduktio No Satisfactionin tekemisessä, joka toteutettiin teatterikorkeakoulussa Erkki Saarelan (s.24.10.1946 Helsinki) ohjaamana. Tuotannossa olivat mukana muun muassa näyttelijät Antti Juhani Virmavirta (s. 7.3.1959 Harjavalta), Ritva Ulla Irmeli Sorvali (s. 30.1.1958 Jyväskylä), Ilkka Untamo Järvi-Laturi (s. 28.11.1961 Valkeakoski ja k. 5.3.2023 Padasjoki) sekä laulaja Mona Carita (oik. Cariota Virkkunen, o.s. Hautanen, s. 16.4.1962 Helsinki), joka pääsi myös teatterikorkeakouluun. Esityksessä lauloivat Taneli Mäkelä (s. 10.3.1959 Espoo) The Whon kappaleen My Generation ja Riitta Marja Havukainen (s. 2.4.1955 Lahti) esitti Procol Harumin kappaleen A Salty Dog (Merimies). Teatterikorkeakoulussa Hillel Tokazier sai tutustua myös Jouko Veli Turkan (s. 17.4.1942 Pirkkala ja k. 22.7.2016 Pirkkala) opetusmenetelmiin ja armeijamaiseen komenteluun. Myöhemmin vielä Hillel Tokazier oli lomansijaisena tekemässä musiikinopettajan työtehtäviä teatterikorkeakoulussa.
Noihin aikoihin liittyen Islannin Suomen suurlähetystössä työskentelevä Hillel Tokazierin serkkupoika, Ariel Rimon (s. 14.2.1947 Turku ja k. 26.12.1994) kutsui Tokazierin keikalle Islantiin. Ariel Rimon oli lanseerannut serkkunsa Islannissa ”Suomen Jerry Lee Lewisinä”. Hillel Tokazier soitti pianoa Islannissa suurlähetystön suuressa Suomi -juhlassa sekä paikallisissa yökerhoissa, jotka olivat melko erikoisia paikkoja. Ihmiset niissä yökerhoissa vaelsivat edestakaisin ja tarkkailivat toisiaan ja tilasivat drinkkejä. Alkoholinkäyttö vaikutti melko rajulta paikallisissa yökerhoissa. Olutta ei vielä tuolloin saanut Islannissa myydä vapaasti, mutta muita juomia toki sai.
Ariel Rimon järjesti Hillel Tokazierille Islannissa miellyttäviä tapaamisia. Hillel Tokazier osallistui moniin juhliin vierailunsa aikana ja kaikki kustannukset maksettiin kutsujan toimesta. Hän kuuli matkalla hurjia merimiestarinoita. Samoin hän teki uskomattoman matkan Pohjois-Islantiin geysirien sekä suurten putousten luokse. Islannin maisemat olivat henkeäsalpaavan kauniita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti