Kansalaisaktivistit vai pandemiankieltäjät (4. osa)

Täuberin mukaan moralisaatiota on käytetty monesti strategisena tavoitteena saada ihmiset muuttamaan asenteitaan ja käyttäytymistään (Täuber 2019, 172). Moraalisaatiossa luodaan käyttäytymisnormeja ja määritellään oikeat ja väärät toimintatavat. Tällainen moralisointi voi johtaa suvatsemattomuuteen ja moraaliseen oikeuteen toisten stigmatisointiin, mikä puolestaan aiheuttaa vastakkainasettelua ja heikentää sosiaalista yhteenkuuluvuutta (Täuber 2019, 178). Vaihtoehtoisten näkemysten esittäminen moralisaation kautta on demokraattisen keskustelun kannalta ongelmallista ja tuottaa yhden totuuden hyväksyvää yhteiskuntaa.

Polarisaation näkökulmasta moralisaatio vahvistaa vastakkainasettelua (Brandsma 2017; van Ddijk 2008). ”Moralisoitu suostuttelu aikaansaa uuden moraalin normeja, jotka johtavat jäykkään luokitteluun”. Tässä sosiaalisessa ympäristössä ihmiset jakautuvat herkästi ”moraalisesti hyviksi ja huonoiksi”. Tilanne aiheuttaa moraalista poikkeavien leimaamista ja syrjäyttämistä. Tällöin moraalin normeja kannattavat todennäköisesti syrjivät moraalista poikkeavia ja moraaliin suostumattomat hylkäävät moraalin seuraajat (Täuber 2019, 175-176). Mmoralisaatiolla on näin ollen negatiivinen vaikutus sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen, eikä se edistä yhteisten tavoitteiden saavuttamista.

Vastakkainasettelua lisäävää moralisointia esiintyi media-aineistossa jonkin verran. Tämä olmeni esimerkiksi siten, että epäilevästi koronarokotteeseen suhtautumista oudoksuttiin, ja tähän joukkoon kuuluvia nuhdeltiin julkisesti: ”Joukossa on rokotusturvallisuutta pohtivia, vaihtoehtohoitojen kannattajia, valtiota epäileviä, raamatullisin syin pelkääviä, pandemian riskit kieltäviä ja salaliittoteorioihin vihkiytyneitä. Mikä kääntäisi heidän päänsä??! (HS 10.1.2021). Äärimmäisestä moralisoinnista kertoivat viittaukset ”rokottamattomien pandemiaan” ja rokottamattomien syyllistäminen muiden tartuttamiseen tai jopa kuolemaan.

Retoriikka pohjautuu yhteiseen totuuteen tilanteesta. Tankardin (2001, 96-97) mukaan kehytämisellä voidaan määritellä tilanne ilman, että yleisö edes huomaa, että moralisoivaa määrittelyä on tehty. Kun rokotekriittisiä tarkastellaan moralisoinnin kehyksessä, heidän epäröintinsä näyttäytyy järjenvastaisena, kuten seuraavassa Aamulehden toimittamassa artikkelissa, jossa haettiin syitä rokottamattomuudelle: ”[…] on selvää, että tartuttamisen riski on rokottamattomilla paljon suurempi kuin rokotetuilla. Miksi jotkut eivät ota koronarokotetta, vaikka se ehkäisee vakavaa tautia ja kuolemia?” (AL 29.9.2021)

Selvityksenomaisessa Ylen verkkoartikkelissa rokotekriittisyys yhdistettiin taloudelliseen hyötyyn. Artikkelissa osoitetaan rokotevastustajien mahdollisesti ansaisevan näkemystensä levittämisestä, mitä voidaan pitää moraalisesti arveluttavana. Artikkelissa todetaan: ”Aktiivisimmat rokotevastustajat voivat hyötyä itse taloudellisesti salaliittojen levittämisestä” (YLE 17.2.2021). Artikkelin alussa viitataan Yhdysvalloissa tehtyyn selvitykseen, jossa löydettiin taloudellisia vaikuttamia. Järjestön toimenkuvaa ei kuitenkaan avata artikkelissa. Selvityksen on toteuttanut järjestö, jonka toimenkuvana on toteuttaa kampanjoita vihapuheen ja misinformaation kuten rokotekriittisen viestinnän karsimiseksi (CCDH 2022). Aartikkelissa kerrotaan muutamista hallituksen rajoituksia vastustavista suomalaisista, jotka ottavat vastaan lahjoituksia tai markkinoivat tuotteita. Artikkelissa päädytään kuitenkin toteamaan, että ”rokotevastaisuus ei vaikuta muodostuvan merkittäväksi bisnekseksi Suomessa”.

Vaihtoehtoiset näkemykset mitätöinnin kehyksissä

Vaihtoehtoisista näkemyksistä ei aineistossa keskusteltu refleksiivisesti, vaan pikemminkin mitätöitiin faktoihin puuttumalla ja niitä korjaamalla, kuten Ilta-Sanomien artikkelissa ”Nyt puhuvat ne, jotka eivät vielä ole ottaneet koronarokotetta – asiantuntija vastaa 3 yleiseen huoleen” (IS 28.11.2021). Faktojen tarkastus toteutettiin useimmiten julkisorganisaatioiden edustajien asiantuntijalausunnoilla tai tutkimukselliseen konsensukseen viittaamalla, kuten: ””tutkimusten mukaan PCR-testi on luotettava ja tutkimusten mukaan maskit, koronatestit ja rokotteet eivät ole vahingollisia” (YLE 31.5.2021).

Moralisointi ja mitätöinti kehystivät usein kerrontaa rinnakkain. Esimerkiksi Pandemiankieltäjät -ohjelmassa moralisointi ilmenee erityisesti oikean ja väärän tiedon osoittamisena. Samalla väärä tieto ja vaihtoehtoiset arhumentit mitätöidään asiantuntijalausunnoilla. Ohjelmassa epäilevästi koronarokotteisiin suhtautuvan haastateltavan näkemys elintapojen vaikutuksesta koronaan sairastumiseen korjataan vaihtoehtoisia terveysväittämiä oikovan lääkärin lausunnolla.

Autoritaarisuus sisältää puhujakategorioilla oikeuttamisen, jolloin arvostetun asiantuntijan, kuten tunnetun lääkärin puhe näyttäytyy vaihtoehdottomana ja tekee muiden kannanottojen pohtisesta turhaa tai jopa epäilyttävää (Jokinen 2002). Media-aineiston puhujakategorioissa ei esiinny viranomaisviestinnästä poikkeavia asiantuntijoita esimerkiksi virologian tai epidemiologian aloilta.

Tutkimuksen media-aineistossa oli jotain mediasisältöjä, joissa vaihtoehtoisia näkemyksiä oli haettu yleisökyselyitä ja haastatteluita toteuttamalla. Kyselyt oli liitetty usein osaksi median toteuttamia selvityksiä vaihtoehtoisten näkemysten taustoista. Esimerkiksi Aamulehden kyselyssä osallistettiin lukijoita kysymällä: ”Kerro meille, miksi et ota koronarokotetta. Aamulehti tekee aiheesta juttua. Vastaa kyselyymme ja kerro perustelusi” (AL 20.9.2021). Kyselyä seuranneessa artikkelissa kerrottiin satojen ihmisten vastanneen ”kysymykseen miksi he eivät ota koronarokotetta, vaikka ilman sitä ovat vaarassa sairastua vakavasti ja jopa kuolla – turhaan” (AL 29.9.2021). Mahdolliset perusteet rokotteesta kieltäytymiselle esitettiin mitättöminä kuolemanvaarallisen sairastumisen näkökulmasta. Artikkelissa pohdittiin kieltäytymisen syitä haastattelemalla lisäksi neljää rokotteista kieltäytyvää henkilöä ja neljää asiantuntijaa. Lukijoita osallistamalla ja epäröiviä henkilöitä haastattelemalla tuotiin esiin erilaisia näkemyksiä, mutta samalla vaihtoehtoiset näkemykset mitätöitiin virallisen tiedotuksen mukaisilla faktoilla, kuten tiedolla, jonka mukaan koronarokotteista ei ole tullut ilmi laajmittaisia haittoja: ”Rokotteet täyttävät rokotteiden turvallisuudelle asetetut kriteerit, ja niitä on annettu jo yli kuusi miljardia annosta. Seurantatieto ei ole tuonut ilmi mitään laajamittaisia haittoja”. Nämä faktat oli sijoitettu useaan kohtaan artikkelia epäröivien kommettien perään. Vastaava rakenne toistui useissa analysoituun aineistoon kuuluvissa ja sen ulkopuolelle jätetyissä artikkeleissa.

Mitätöimisessä viitataan monesti tiedevastaisuuteen ja vaihtoehtojen valheellisuuteen, kuten Helsingin Sanomien artikkelissa,jossa pohdittiin väärän tiedon leviämistä sosiaalisessa mediassa, ja esitettiin terveisiin elämäntapoihin luottavat ihmiset halailevina uskomushoitojen kannattajina:

”Viime marraskuussa sosiaalisessa mediassa levisi erikoinen kampanja. Koronaviruksen voi välttää terveillä elintavoilla ja onnellisuuteen keskittymällä, kampanjassa väitettiin. Kuvissa hyvinvointialan vaikuttajat ja uskomushoitojen kannattajat halailivat toisiaan metsän siimeksessä. Väitteet olivat tietenkin valetta (HS 18.2.2021).

Pohdinta

Koske median vaikutus yhteiskunnassa on ilmeinen, ja media koetaan tärkeäksi vaikutusvallan välineeksi esimerkiksi politiikan ja kansalaistoiminnan alueilla (Reunanen ja Kunelius 2021), on kansalaisyhteiskunnan toimivuuden näkökulmasta olennaista, saavatko kansalaiset näkemyksiään kuuluville. Moniääninen kansalaisyhteiskunta nostaa esille yhteiskunnalle tärkeitä keskusteluaiheita ja valvoo päätöksentekijöiden toimien oikeudenmukaisuutta (Harju 2020; Järvinen 2018).

Journalistisessa mediassa pyritään usein tuottamaan moniäänisyyttä tai luomaan keskustelua erilaisten näkemysten välillä. Moniääniseen keskusteluun liittyy kuitenkin ongelmia – miten osallistaa erilaisia näkemyksiä esittäviä ja turvata kunnioittava keskustelu. Journalistisen tarinankerronnan näkökulmasta voi olla houkuttelevaa tuoda esiin ääripäitä, joiden kautta toimittaja kuvaa yhteiskunnallisia jännitteitä (Hautakangas ym. 2017; van Dijk 2008). Vvalinta jää huomioimatta näkemysten taustalla olevat motiivit, taustavaikuttimet ja moniäänisyyden sisältämän kirjavuuden. Moniäänisyyden toteuttaminen esittämällä ääripäitä tai vastapuolia sivuuttaa todellisuuden kompleksisuuden ja voi lisätä viestinnällistä vastakkainasettelua.

Tässä tutkimuksessa voitiin tunnistaa pandemian alkujaan mediasisällöistä viestinnällistä polarisoitumista vahvistavia elementtejä, kuten dialogisuuden puute, puhujakaregorioilla oikeuttaminen, ihmisten luokittelu sekä ääri-ilmaisujen käyttäminen. Lisäksi aineistossa esiintyi valittuun moraalikoodiin perustuvaa faktan konstruointia, joka voi lisätä ihmisten välistä vastakkainasettelua. Polarisoituneesta ajatusrakenteesta kertovat kielteiset stereotypia, asioiden esittäminen mustavalkoisena ja retoriset sanavalinnat.