Scott Bradlee & Postmodern Jukebox
Yhdysvaltalainen muusikko, pianisti ja armoitettu sovittaja, Scott Bradlee (s. 19.9.1981) tunnetaan parhaiten Postmodern Jukebox (PMJ) -kollektiivin luojana ja perustajana. Scott Bradlee varttui Union Townshipin Pattenburgin kaupunginosassa Hunterdonin piirikunnassa New Jerseyssä, jonne perhe muutti Scott Bradleen ollessa neljävuotias Nesconsetista, New Yorkista. Hän kuuli 12-vuotiaana ensimmäisen kerran säveltäjä George Gershwinin (oik. Jacob Bruskin Gershowitz, s. 26.9.1898 Brooklyn, New York, Yhdysvallat ja k. 11.7.1937 Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat) sävellyksen Rhapsody in Bluen ja rakastui välittömästi jazzmusiikkiin. Scott Bradlee kävi North Hunterdonin lukiota ja myöhemmin hän opiskeli yksityisessä Hartfordin yliopistossa West Hartfordissa, Connecticutissa.
New Yorkin jazzpiireissä Scott Bradleesta tuli hyvin menestynyt esiintyjä. Hän oli Broadwayn ulkopuolella musiikillisena johtajana interaktiivisessa teatterielämyksessä nimeltä, Sleep No More. Sleep No More oli englantilaisen Punchdrunk -teatteriryhmän New Yorkissa tuottama immersiivinen teatteriesitys, joka perustui pääasiassa näytelmäkirjailija ja runoilija William Shakespearen (kastettu 26.4.1564 Statford-upon-Avon, Warwickshire ja k. 3.5.1616 Statford-upon-Avon, Warwickshire) Macbeth -näytelmään. Esitys sai lisämausteita ohjaaja Alfred Joseph Hitchcockin (s. 13.8.1899 Lontoo, Englanti ja k. 29.4.1980 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) noir-elokuvista sekä vuoden 1697 Paisleyn noitaoikeudenkäynneistä. Lontoossa teatteriesitykset päättyivät vuonna 2003 ja sieltä esitys tuotiin Brooklineen, Massachusettsiin. Sleep No More lanseerattiin New Yorkissa yhteistyössä Emursiven kanssa ensiesityksellä 7.3.2011.
Sleep No More oli sovitus Macbethin tarinasa, josta oli lähes tyystin poistettu puhuttu dialogi; sen tapahtumat sijoittuivat etupäässä hämärästi valaistuun 1930-luvun McKittrick Hotelliin. Yleisö liikkui esityksen aikana esitystilassa ja oli vuorovaikutuksessa rekvisiitan kanssa omaan tahtiinsa. Esiintyjät jättivät yleensä kuitenkin yleisön tekemiset huomiotta, eivätkä ne vaikuttaneet tarinan kulkuun.
Inspiraationsa virkistykseksi Scott Bradlee alkoi työstää polulaarimusiikkia uusina sovituksina. Hän julkaisi vuonna 2009 ”Hello My Ragtime ’80s”, joka liitti toisiinsa ragtime-tyylistä pianonsoittoa 1980-luvun populaarimusiikkiin. Robert Restaurantissa Scott Bradlee julkaisi kokoelmalevyn, Mashups by Candlelight. Vuonna 2012 Scatt Bradlee nousi suosioon A Motown Tribute to Nikelback -albumillaan, joka levy oli yheistyössä tehty sovitus paikallisten muusikkojen kanssa kanadalaien rockyhtyeen, Nickelbackin kappaleista 1960-luvun R&B -musiikin tyyliin.
Scott Bradlee alkoi työstää vuonna 2013 tosissaan materiaalia Postmodern Jukeboxin perustamiseksi. Postmodern Jukebox on vaihtuva muusikkokollektiivi, joka tuottaa cover-versioita pop-kappaleista vaihtoehtoisissa musiikkityyleissä, kuten jazzissa, ragtimessa ja swingissä. Tämä yhtye nousi julkisuuteen Miley Cyrusin We Can’t Stop -kappaleen doo-wop -cover-versiolla, jossa esiintyivät laulaja ja näyttelijä Robyn Adele Anderson (s. 19.2.1989 Albany, New York, Yhdysvallat) ja vierailevat artistit The Tee-Tones. Suosion kasvaessa Scott Bradlee haluttiin haastatteluihin radioihin ja televiolähetyksiin, kuten Good Morning America ja Fuse -televisiokanavalle. Postmodern Jukebox vieraili Cosmopolitan -lehden New Yorkin toimistossa vuoden lopun katsauksessa kertomassa työstään sekä vuoden suosikkikappaleistaan.
Monet artistit ovat julkisuudessa ilmaisseet oman arvostuksensa Postmodern Jukeboxin tekemää työtä kohtaan. Orkesterin merkittäviin vieraileviin muusikoihin kuuluvat saksofonisti, tuottaja ja säveltäjä Dave Stephen Koz (s. 27.3.1963 Tarzana, Kalifornia, Yhdysvallat) – tekivät yhteistyönä jazz-covereissa Careless Whisper ja Game of Thrones -tunnusmusiikissa – sekä laulaja, pianisti ja laulunkirjoittaja Niia Bertino (s. 11.7.1988 Needham, Massachusetts, Yhdysvallat), joka liittyi kokoonpanoon avaruusjazz -versiossa kappaleesta The End of the World. Lokakuussa 2013 Postmodern Jukebox teki yhteistyötä Puddles Pity Partyn kanssa Lorden Royals -cover-version kanssa herättäen sillä valtavaa kiinnostusta.
Scott Bradlee herätti vuonna 2013 huomiota videopeliteollisuudessa ja hän sai säveltäjän tunnustusta 2K Gamesin BioShock Infiniten soundtrackille, jolla oli neljä hänen tyyliteltyä sovitusta: pianocover Tears for Fearsin kappaleesta Everybody Wants to Rule the World (piano ja laulu), jazzahtava ragtime -cover Gloria Jonesin kappaleesta Tainted Love (sovitus ja piano) sekä cover-versiot REM:n kappaleista Shiny Happy People (sovitus ja piano) sekä After You’ve Gone (sovitus ja piano). Scott Bradlee latasi You Tube -videokanavalleen syyskuun alussa 2014 jazztulkinnan kappaleesta All About That Bass nimellä All About That (Upright) Bass, jossa Kathryn L. ”Kate” Davis (s. 4.2.1991 West Lin, Oregon, Yhdysvallat) laulaa soloona ja soitti kontrabassoa. Dave Tedeschi soittaa videolla rumpuja ja Scott Bradlee pianoa. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana video sai kahdeksan miljoonaa katselukertaa videokanavalla. Vielä samana vuonna (2014) Scott Brdleen You Tube -kanava ”Postmodern Jukebox” sijoittui sijalle 42 NewMediaRockstarsin Top 100 Channels -listalla.
Postmodern Jukebox kiersi loppuvuodesta 2014 kesäkuuhun 2015 laajasti Yhdysvaltoja ja Eurooppaa vaihtuvan musiikkokollektiivinsa kanssa. Helmikuun 24. päivä Postmodern Jukebox oli Dubai Jazz Festivalin pääesiintyjä Stingin, Toton, Chris Bottin ja David Grayn rinnalla. Orkesteri aloitti 26.2.2015 kaikkiaan 75 esiintymistä käsittävän kansainvälisen kiertueen Vicar Streetilla Dublinissa, Irlannissa, ja tämä kiertue päättyi 4.6.2015 Turkin Ankarassa.
Scott Bradlee & Postmodern Jukebox tekivät helmikuussa 2016 cover -version edesmenneen artisti David Bowien (oik. David Robert Jones, s. 8.1.1947 Lontoo, Englanti ja k. 10.1.2016 New York, Yhdysvallat) tunnetusta kappaleesta Heroes Maailman syöpäpäivän kunniaksi. Laulaja-lauluntekijä Nicole Atkins (s. 1.10.1978 Neptune, New Jersey, Yhdysvallat) tulkitsi tämän kappaleen. Tästä David Bowien kappaleen uudesta sovituksesta tuli valtava hitti ja sitä myytiin iTunessa Cancer Research Instituten hyväksi.
Scott Bradlee julkaisi 12.6.2018 esikoiskirjanaan muistelmateoksen nimeltä Outside The Jukebox: How I Turned My Vintage Music Obsession Into My Dream Gig (Hachette Books). Bradleen kirja sai sangen ylistäviä arvosteluja useilta taiteilijoilta, kuten muun muassa laulaja-näyttelijä Kristin Dawn Chenowethilta (s. 24.7.1968 Broken Arrow, Oklahoma, Yhdysvallat) sekä rockyhtye Fleetwood Macin perustajalta ja johtajalta, rumpali ja näyttelijä Michael John Kells Fleetwoodilta (s. 24.6.1947 Redruth, Cornwall, Englanti). Scott Bradleen kirjasta kirjoitettiin artikkeleita muun muassa Publishers Weeklyssä, The Weekly Standardissa ja Billboardissa. Scott Bradlee järjesti intiimit kirjanjulkistustilaisuudet 23.7.2018 Wayback Machinen kautta kirjan julkaisuviikolla Los Angelesissa, Washington DC:ssä, New Yorkissa ja kotikaupungissaan Flemingtonissa, New Jerseyssä.
Tähän mennessä Scott Bradleen suurin saavutus on ollut hänen perustamansa kollektiivi, Postmodern Jukebox. Scott Bradlee julkaisee viikottain cover -versioita uusimmista pop-kappaleista, jotka hän on sovittanut uudelleen jazziksi tai johonkin muuhun genreen soveltuvaksi. Postmodern Jukeboxin You Tube -videokanavalla oli toukokuussa 2023 yli 5,95 miljoonaa tilaajaa. Viikottain julkaistavat Postmodern Jukeboxin uudet videot You Tube -kanavassa on pääosin kuvattu rennoissa olosuhteissa Scott Bradleen olohuoneessa. Postmodern Jukebox aloitti toimintansa pienenä ystäväryhmänä, joka teki musiikkia kellareissa Queesissa, New Yorkissa. Siitä alkaen Postmodern Jokebox on esiintynyt 70 eri esiintyjän voimin ja kiertänyt ryhmänä kuutta eri mannerta. Yhtye on tehnyt cover -versioita artisteilta, kuten Lady Gaga (oik. Stefani Joanne Angelina Germanotta, s. 28.3.1986 New York City, Yhdysvallat), The Strokes, Katy Perry (oik. Katheryn Elizabeth Hudson, s. 25.10.1984 Santa Barbara, Kalifornia, Yhdysvallat) ja White Stripes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti