Hillel Tokazier (6. osa)
Parin kuukauden verran Hillel Tokazier teki töitä ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Stockmannin veneosastolla ennen armeijan harmaisiin lähtemistään. Hänen asepalveluksensa alkoi heinäkuussa 1965 Kirkkonummen rannikkojääkäripataljoonassa Upinniemessä. Hän oli tuolloin myös pataljoonan ainoa juutalainen, mutta uskontonsa vuoksi hän sai joka juutalaispyhän ajaksi loman.
Armeija-aikanaan Hillel Tokazier ei pitänyt järkevänä ainaista simputusta, jota siellä harrastettiin ja jonka vuoksi ihmisten piti tekeytyä tyhmemmiksi kuin olivat. Hän tuli kuitenkin muiden alokkaiden kanssa hyvin toimeen ja soittotöiden vuoksi hän pelastui monista epämukavista tilanteista kokonaan. Jo alokasaikana hän sai soitella paljon sotilaskodissa kavereidensa iloksi ja kanta-aliupseerien tilaisuuksissa esiintymisestä saattoi palkkioksi tulla iltalomakin. Aliupseerikoulun aikana Tokazier pääsi jo soittamaan monen ammattimuusikon kanssa. Aliupseeriajan palveluksen hän suoritti Säkylän viestilinjalla. Siellä tiedusteltiin heti oliko paikalla muusikoita ja muusikoista koottiin kaksi yhtyettä; toinen näistä yhtyeistä soitti Säkylän seuratalolla Honkalassa sunnuntaitanssit, josta soitosta saattoi saada palkkioksi sunnuntailoman. Tuossa yhtyeessä Hillel Tokazierin lisäksi soittivat mm. saksofonisti Kari Teräväinen, kitaristi Jorma Takala ja trumpetisti Pekka Pablo Seppä.
Muusikot pääsivät jo keskiviikkoisin harjoittelemaan Honkalaan sunnuntain tulevaa soittokeikkaa varten samaan aikaan kun muita armeijakavereita juoksutettiin toisaalla. Ammattilaiset kasasivat ohjelmiston nopeasti. Ylikersantin Mezzi-merkkisiä italialaisia äänentoistolaitteita muusikot saivat käyttää ja niistä saatiin aikaiseksi kelvollinen laulusoundi. Honkalan pianokin osoittautui aivan kelvolliseksi soittimeksi tanssien soittamiseen. Näin musisointi kesti koko aliupseerikoulun ajan ja sama orkesteri soitti toisinaan myös upseerikerholla. Kerran yhtye tilattiin soittamaan jopa Lännen Sokerin suuriin juhliin Säkylän tehtaalle.
Aliupseeri Tokazier palasi Säkylästä Upinniemeen. Reserviupseerikoulu Haminassa jäi paitsi häneltä, sillä sinne pääsi viestiryhmästä ainoastaan yksi henkilö. Hillel Tokazierin alokasryhmään sattui samaan aikaan myös jazzsaksofonisti, sovittaja ja säveltäjä Eero Uolevi Koivistoinen (s. 13.1.1946 Helsinki). 11-vuotiaana Koivistoisen ensimmäinen soitin oli viulu, jolla hän soitti alkuun barokki- ja kamarimusiikkia. Vasta 16-vuotiaana hän vaihtoi alttosaksofoniin, sillä hän ihastui jazzmusiikista, joita hänen veljensä toi äänilevyillä meriltä. Myöhemmin Koivistoinen vaihtoi foninsa vielä tenori- ja sopraanosaksofoneihin. Koivistoinen aloitti 1960-luvun puolivälissä opiskelun Sibelius-Akatemiassa, jossa soittoa opetti Eero Leonard Linnala (s. 30.9.1920 Mikkeli ja k. 22.7.1972 Keuruu) ja säveltämistä hänelle opetti säveltäjä Aulis Heikki Sallinen (s. 9.4.1935 Salmi).
Vuoden 1966 helmi-maaliskuussa Siuntion kartanon lähettyvillä käytiin armeijan ns. loppusota, jolloin oli myös kovat pakkaset, peräti – 32 astetta pakkasta. Sotilaan majoitettiin metsässä telttoihin, joiden kaminoissa oli suuria vaikeuksia pitää lämpöä yllä. Aamun tullen joukot lähtivät liikkeelle hiihtäen, Hillel Tokazierilta onnistui toinen sauva katkemaan hangessa. Vain yhden sauvan varassa hiihtäminen hangessa ei onnistunut kaatuilematta, jolloin lunta tunkeutui aina hihan kautta sisään. Hänen kädet alkoivat todella paleltua. Hän pyysi huoltoautosta uutta sauvaa, mutta hänelle vastattiin upseerin toimesta, että sotatilassa ei huoltokaan toimi.
Matkanteko hangessa kävi aina vain tuskallisemmaksi jäätynein käsin. Tienvarressa olleelta ambulanssilta Hillel Tokazier sai ensiapua ja hänet kuljetettiin kuorma-autolla sairastuvalle hoitoon. Sairastuvalla oli paljon muitakin, jotka kärsi erilaisista paleltumista. Hillel Tokazier oli huolissaan omista käsistään, sillä niillä soitettiin pianoa. Seuraavana päivänä kovan pakkasen vuoksi sotaharjoitus lopetettiin. Muillakin paikkakunnilla samaan aikaan oli sotaharjoituksissa kärsitty kylmästä ja sen aiheuttamista paleltumista, mutta heidän harjoitukset olivat päättyneet jo aikaisemmin. Useiden sotilaiden keralla Hillel Tokazier kävi parin viikon ajan sairastuvalla vaihdatuttamassa käsiinsä siteitä paleltumien hoitamiseksi. Kokemus oli hänelle niin rankka, että hän alkoi vihata armeijaa. Vielä pitkää siteiden poistamisen jälkeen sormenpäiden nahka kesi.
Toukokuussa 1966 Hillel Tokazier pääsi armeijasta pois. Omat vanhemmat avustivat Hillel Tokazieria siten, että hän sai hankittua ruotsalaisen Bergmanin tehtaan valmistamat Klavitron -urut rockkeikoille pääsyä varten. Hillel Tokazier löysi urut Helsingin Sanomien ilmoituksen perusteella; Roni Kaspin yhtyeen ilmoituksessa myytiin ruotsalaisia Bergman-Klavitron -sähköurkuja. Uruissa oli koskettimistossa vähemmän oktaaveja kuin pianossa, mutta urkujen erikoisuus oli äänikerrat, joilla pystyi vaihtamaan urkujen soundia tilanteen mukaan. Näissä uruissa oli myös polvipaisutin, jolla saattoi säädellä urkujen äänenvoimakkuutta.
Vanhemmat toivoivat Hillel Tokazierin pyrkivän Hankenille eli Helsingin ruotsinkieliseen kauppakorkeakouluun ja näin hän myös tekikin. Hän halusi olla vanhemmilleen mieliksi, sillä hän sääli äitiään, joka sairasti rintasyöpää jo vuonna 1958 ja nyt se oli jälleen uusiutunut. Hillel Tokazier luki ahkerasti koulun pääsykokeisiin ja hän sai myös opiskelupaikan, hyvänä apuna oli varmaan myös kiitettävä ruotsinkielen taito. Vanhemmat muistivat edelleen varoittaa vaaroista, jotka vaanivat muusikoiksi ryhtyneitä. Koulu alkoi syksyllä Hankenilla ja samaan aikaan Hillel kävi pianotunneilla Ranttilalla Helsingin konservatoriolla, jossa hän opiskeli samoin musiikin teoriaa Unto Saarisen ohjauksessa.
Konservatoriota Hillel Tokazier ei sitten kuitenkaan kokenut omaksi paikakseen, sillä siellä ei opetettu lainkaan kevyempää musiikkia. Hän alkoi hiljalleen säveltää viihdekappaleita pianolle, joita hän sitten lähetteli kykyjenetsintäkilpailuihin radioon. Hän myös pääsi siten esiintymään yhdelle ruotsinkieliselle kanavalle. Esiintymisessä hän soitti omia sävellyksiään.
Hillel Tokazier sai työharjoittelupaikan kesällä 1967 Helsingin Osakepankista. Israelissa oli juuri käyty kuuden päivän sota ja Helena-sisar lähti aviomiehensä, Elis Nemeksen kanssa kibbutsiin vapaaehtoistyöntekijäksi Israeliin. Hillel Tokazier olisi halunnut lähteä myös Israeliin, mutta tuolloin samasta perheestä otettiin vain yksi ihminen Israeliin.
Samana suvena Kaj Wallin – hän soitti aikaisemmin Dannyn Islanders -yhtyeessä – alkoi koota yhtyettä nimeltä Caj Incorporated. Kaj Wallin pyysi Hillel Tokazierin mukaan uuteen bändiinsä. Yhtyeessä soittivat tuolloin rumpuja Seppo Raatikainen, kitaroita Antero Jakoila ja laulusolistina lauloi hyvä laulaja, Hannu Väliniemi. Yhtye sai ilmaisen harjoitustilan juutalaisen seurakunnan omistaman talon kellarista, jossa alkoivat säännölliset harjoitukset yhtyeellä. Heidän ensimmäinen yhteinen soittokeikkansa oli Lohjalla. Yhtye soitti sekä popmusiikkia että rockmusiikkia, mutta myös bluesiakin. Hillel Tokazier sai yhtyeen ohjelmistoon muutamia omia sävellyksiään, kuten kappaleet Pöytään viereiseen ja Hämärää. Yhtye soitti mielellään suositus Manfred Mannin kappaleita sekä John Mayallin kappaleita.
Kilpailu soittomarkkinoilla oli tuolloin kovaa, sillä yhtyeitäkin oli paljon tarjolla. Oli todella työlästä päästä soittamaan jonnekin ja silloin kun pääsi soittamaan, huomasi nopeasti, että samassa paikassa oli muitakin soittajia. Kilpailun vuoksi myös soittopalkkiot olivat huonoja. Tilanteeseen keksittiin ratkaisuksi levyn tekeminen; Kaj Wallinilla oli hyvät suhteet levy-yhtiöihin ja siksi yhtye pääsi tekemään koenauhoitusta Scandia Musiikin studiolle. Nauhoituksesta julkaistiin levylle Hillel Tokazierin säveltämät kappaleet Hämärää ja Pöytään viereiseen.
Keikkoja yhtyeella tuli jonkin verran ja rumpali Seppo Raatikainen vaihtui aikaisemmin Unity -yhtyeessä soittaneeseen Vesa Aaltoseen (s. 7.3.1950 Helsinki). Yhtyeen soitto alkoi toimia aina vain paremmin, mutta keikkamyynti laahasi jäljessä, koska Kaj Wallin ei voinut päivätyönsä vuoksi siihen paljoa satsata. Scandia Musiikille tehty äänilevy jäi yhtyeen ainoaksi. Antero Jakoila ja Hillel Tokazier olivat sitten kuitenkin enemmän blues- ja rockmuusikoita, mutta Kaj Wallin tarrasi tiukemmin kiinni melodiseen poppiin. Loppuvuodesta 1967 kaikki yhtyeen jäsenet lähtivät kulkemaan omia teitään. Antero Jakoila kutsuttiin heti soittamaan kitaroita Jussi & The Boysiin. Tähän toimeen Antero Jakoilaa kannusti erityisen voimakkaasti Hillel Tokazier.
Hankkenilla ensimmäisen vuoden opinnot sujuivat Hillel Tokazierilta kelvollisesti. Kesällä 1968 hän matkusti Israeliin, mutta matka ei mennyt kommelluksitta. Hän sai Israelista mononukleoosin. Sen vuoksi hän joutui sairaalaan ja palattuaan Suomeen hän poti tautiaan kotonaan vielä kuukauden verran. Hän ei voinut sairauden vuoksi käydä koulua, sillä tauti vei häneltä voimat tyystin. Sen jälkeen oli kova urakka ottaa koulussa opinnoissa toiset kiinni.
