Hillel Tokazier (12. osa)
Israelissa bändikaveri Chicosta oli muodostunut Hillel Tokazierille hyvin merkittävä ystävä. Usein he soittokeikoiltaan palattuaan yöllä jäivät Hillelin kotitalon edustalle Tel Avivin Herzliyassa istumaan ja keskustelemaan oluen ääressä. Tuolloin Hillel sai kuulla kaverinsa soittomatkoista, huippumuusikoista ja lempimusiikista. Joskus Chico ihmetteli ääneen Hillel Tokazierille, miksi noin lahjakas kaveri ei jättäisi pankissa päivätöitään ja alkaisi ammattimuusikoksi, johon hänen eväänsä kyllä riittäisivät. Lopulta kävi niin myöhäissyksyllä 1974, että Sam Anthonyn bändin soittokeikkojen kuivuessa kasaan alkoi Hillel Tokazierkin toteuttaa pitkäaikaista haavettaan ryhtyä täysin ammattimaiseksi muusikoksi.
Hillel Tokazier viimeisteli hieman keskeneräisiä sävellyksiään kuntoon ja lähetteli joitakin sävellyksiään Suomeen koemielessä. Israelissa Hillel Tokazier oli tutustunut radio- ja televisiopersoona, kääntäjä ja runoilija Ehud Manoriin (Ehud Weiner, s. 13.7.1941 Binyamina, Palestiina ja k. 12.4.2005), joka teki myös sanoituksia lauluihin. Hän lienee Israelin kaikkien aikojen tuotteliaimpia sanoittajia, sillä hänen jäljiltään on originaali- tai käännössanoituksia jäänyt yli 1 250 laulullista. Vuonna 1998 Ehud Manorille myönnettiin Israel -palkinto poikkeuksellisesta panoksestaan israelilaiseen musiikkiin. Hän valmistui heprealaisesta Reali-koulusta vuonna 1959. Näyttelijä Ofra Fuchsin kanssa he olivat avioliitossa 40 vuotta ja heillä oli kolme yhteistä lasta.
Koska Ehud Manor teki radioon ohjelmia, hän kutsui myös muutamia kertoja Hillel Tokazierin ohjelmiinsa vieraaksi ja esitteli tätä ohjelmissaan radionkuuntelijoille. Ehud Manor oli selvästi innostunut Hillel Tokazierin tekemistä sävellyksistä ja muutamia kertoja tavatessaan ohjelmien jälkeen Hillel Tokazier luovutti hänelle joidenkin kappaleidensa demoja, joita Ehud Manor lupasi esitellä israelilaisille laulajille. Demokappaleet eivät kuitenkaan näin edenneet paikallisille laulajille ja Hillel Tokazier oli asian vuoksi hyvin pettynyt. Myöhemmin onneksi useita hänen Israelissa säveltämiä kappaleita saatiin Suomessa levytettyä. Tällainen kappale oli esimerkiksi Teryleeniä.
Israelissa ajat kävivät vaikeammiksi, mutta Tokazierit päättivät kuitenkin pitkään vielä jäädä maahan, vaikka monet heidän tuttavansa olivat poistuneet maasta. Toukokuussa 1974 heille syntyi ensimmäinen lapsi, tytär Keren. Carmelan äiti vieraili Israelissa Kerenin syntymisen jälkeen useita kertoja ja samoin vierailivat Hillel Tokazierin vanhemmat lapsensa lasta katsomassa. Jakob Tokazierin nivelreuma yllättäen huononi kovasti kesällä 1974 ja Jakob kuoli heinäkuussa. Häntä hoidettiin Heinolan reumasairaalassa pitkään. Juutalaisen tavan mukaan hautajaiset järjestetään vuorokauden kuluessa kuolemasta. Koska Keren oli vasta pieni vauva, joutui Hillel Tokazier lentämään Suomeen yksin hautajaisiin Israelista. Ylimääräisiä vaikeuksia aiheutti Kyproksen sota, jonka vuoksi ilmatila oli välillä suljettuna ja lentolippuja oli vaikea saada. Yhdysvaltalainen naapuri, Rose, joka työskenteli matkatoimistossa auttoi lentolipun saamisessa. Lennon välilasku on Saksan Frankfurtissa, jossa koneenvaihtoa Hillel Tokazier joutui odottamaan kaksitoista tuntia. Hautajaisväki toki kuitenkin odotteli Hillel Tokazierin saapumista hautajaispaikalle.
Bertha -äiti oli Jakob Tokazierin poismenon jälkeen järkyttynyt tilanteesta ja halusi itsekin kuolla pian. Hillel Tokazier käytti äitiään haudalla ja äiti taputteli hautakiveä ja sanoi tulevansa pian perässä. Varmaan hän aavisteli loppunsa lähenevän, sillä syöpä oli uusiutunut jälleen ja syöpähoidot käynnistyivät jo kolmanteen kertaan. Carmela, Hillel ja Keren Tokazier lensivät tammikuussa 1975 Suomeen ja Bertha -äiti ennätti vielä nähdä lapsenlapsensa, vaikka äiti oli jo silloin kovin sairas. Hannele -sisar oli ekonomina jo ottanut äitinsä liikeyrityksen haltuun ja valmisteli sen alasajoa sekä myyntiä. Bertha Tokazier kuoli helmikuussa 1975, noin puoli vuotta miehensä kuoleman jälkeen.
Rakkaiden vanhempiensa menetys aiheutti Hillel Tokazierille syvän kaipuun Suomeen takaisin. Hän oli jom kippur -sodan jälkeen pettynyt myös moniin asioihin Israelissa. Israelissa kaikki asiat tuntuivat kietoutuvan rahan ympärille; kaikille oli tärkeää se, mitä he omistivat ja he vertailivat toistensa elintasoa. Kansalaisten pioneerihenki oli laimentunut selkeästi. Suomeen lähtöä houkutti lisäksi vielä se, että Hillel Tokazierin ystävä Gido oli myös palannut Suomeen asumaan. Työpaikalla pankin osastonjohtaja samoin suositteli Suomeen lähtöä, sillä hänen arvion mukaan Israelilla oli edessä kovat ajat.
Bertha Tokazier säästi elinaikanaan molemmille lapsille pienen perinnön, joka auttoi myös hieman Hillel Tokazierin ammattimuusikon uran käynnistystä Suomessa. Merkittävä apu oli samoin Lauttasaaren vanhempien asunnon jääminen Hillel Tokazierin käyttöön. Lauttasaaren asunto käsitti kolme huonetta ja keittiön, mutta Hillel Tokazier sai lisäksi myös taloyhtiöltä vuokrattua itselleen työhuoneen kellarikerroksesta. Äidin liikehuoneen Hannele ja Hillel myivät. Toukokuussa 1976 Tokazierin perheeseen syntyi poika, Ilan. Suomeen muutto piti alunperin olla muutaman vuoden kestävä tilapäinen ratkaisu. Muutamia kertoja Israelissa käytyään perhe kuitenkin päätti lopullisesti jäädä Suomeen asumaan.
Perintörahojensa turvin Hillel Tokazier ei ollut aivan tyhjän päällä Suomeen tullessaan ja uskalsi lähteä mukaan Eero Raittisen perustamaan yhtyeeseen. Samaan aikaan hän sävelsi myös omaa musiikkiaan tulevaisuutta varten. Yhtyeellä oli melkoisia käynnistysongelmia, sillä pari kaveria, jotka olivat luvanneet tulla soittamaan yhtyeeseen, peruivatkin tulonsa. Lopulta yhtyeeseen saatiin jäseniksi kitaristi Eero Rainer Johan Lupari (s. 8.6.1949 Helsinki), rumpali, säveltäjä, sovittaja, tuottaja ja musiikinopettaja Urpo Tapani ”Upi” Sorvali (s. 31.7.1952 Helsinki ja k. 24.3.1989 Helsinki) ja basisti Urpo ”Uppe” Siitonen (s. 1.1.1954 Helsinki). Uuden yhtyeen nimeksi tuli kohtuupitkän harkinnan jälkeen Rotox. Yhtyeen ensimmäisen singlen nimeksi tuli Rotox-robotti.
Yhtyeen käytännön asioiden selvittäminen vei myös tovin aikaa. Kirjanpitäjän neuvosta yhtye päätti perustaa kommandiittiyhtiön, jonka nimeksi tuli Rotox Lupari & Co. Yhtye osti Chevrolet Chevy Van -auton keikka-ajoja varten sekä palkkasi Otto Kuuselan hoitamaan keikka-ajot ja bändin miksauksen. Samoin hyvät äänentoistolaitteet tuli hankittaviksi. Hillel Tokazier marssi Ruskeasuolle Matti Tapani Sarapaltion (s. 12.11.1940 Riihimäki ja k. 23.4.2014 Las Palmas, Espanja) MS Audiotron -musiikkikauppaan ja neuvotteli kaupat äänentoistolaitteista Sarapaltion liikekumppanin, diplomi-insinööri Peter ”Putse” Stråhlmanin kanssa.
Yhtyeen harjoitukset alkoivat Pukinmäessä, Upi Sorvalin autotallissa. Eero Raittisen ja Hillel Tokazierin Israelissa säveltämistä kappaleista muodostui pääasiassa yhtyeen ohjelmisto. Ainut ongelma oli saada sanoitukset Hillel Tokazierin kappaleisiin. Etupäässä sanoitusten laatiminen jäi Eero Luparin ja Hillel Tokazierin työksi. Lupari ja Sorvali kirjoittivat yhtyeelle kaiken tarvittavan nuottimateriaalin. Yhtye neuvotteli levy-yhtiöiden kanssa levynjulkaisusta ja odotti jo puhelua EMI-yhtiön päällikön, kapellimestari ja säveltäjä Raimo Henrikssonin (s. 9.3.1938 Helsinki ja k. 10.10.2021 Vantaa) myönteistä soittoa, jota sitten kylläkään ei koskaan tullut.
Lapinjärvellä lapsuutensa asunut Raimo Henriksson aloitti muusikonuransa Loviisassa. 15-vuotiaana Henriksson teki pieniä esiintymisiä harmonikkansa kanssa. Nuoruudenystävä säveltäjä, sovittaja ja jazzmuusikko Pentti Kalevi Lasanen (s. 17.9.1936 Kotka ja k. 13.3.2021 Helsinki) opetti Raimo Henrikssonille soittamisen niksit. Raimo Henriksson perusti oman jazzyhtyeen 1950-luvun puolivälissä, mutta yhtye täytyi lopettaa, kun Henriksson muutti Helsinkiin ja jatkoi siellä kauppakorkeakoulussa opintojaan. Helsingissä Raimo Henriksson liittyi Leo Lindblomin yhtyeeseen soittamaan. Erkki Melakoski pyysi vuonna 1963 Raimo Henrikssonia Sävelradio -musiikkiohjelman toimittajaksi. Henriksson toimi 1960-luvulla toimittajauransa ohella Radion tanssiorkesterin kapellimestarina. Hän teki samoin sovituksia eri iskelmäartisteille ja valvoi niiden äänityksiä. Vuonna 1971 Raimo Henrikssonista tuli EMI-levy -yhtiön Suomen osaston levytyspäällikkö.
Raimo Henriksson teki 1970-luvulla yhteistyötä monien EMI:n artistien kanssa, kuten Marion Rungin, Viktor Klimenkon ja Ritva Oksasen kanssa. Hän oli mukana levy-yhtiön toimesta myös eri laulukilpailuissa, kuten Sopotin laulufestivaaleilla. Musiikki-Fazerin musiikkikustantamon palvelukseen Henriksson siirtyi vuonna 1980 ja siellä hän vastasi kevyen musiikin kustannustoiminnasta. Myöhemmin hänestä tuli vielä kustantamon johtaja. 1990-luvun alussa Musiikki-Fazer myytiin Warner Music Finlandille ja Raimo Henrikssonista tuli Warner/Chappell Music -kustantamon Suomen osaston johtaja. Hän työskenteli kustantamon johdossa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka vuoteen 2003.Vuosina 1978-2011 Raimo Henriksson johti JASO Big Bandia. Hän oli suuri big band tyylisen jazzmusiikin ystävä ja osallistui suomalaisen big band -musiikin kehittämiseen.