Hillel Tokazier (12. osa)

Hillel Tokazier.

Israelissa bändikaveri Chicosta oli muodostunut Hillel Tokazierille hyvin merkittävä ystävä. Usein he soittokeikoiltaan palattuaan yöllä jäivät Hillelin kotitalon edustalle Tel Avivin Herzliyassa istumaan ja keskustelemaan oluen ääressä. Tuolloin Hillel sai kuulla kaverinsa soittomatkoista, huippumuusikoista ja lempimusiikista. Joskus Chico ihmetteli ääneen Hillel Tokazierille, miksi noin lahjakas kaveri ei jättäisi pankissa päivätöitään ja alkaisi ammattimuusikoksi, johon hänen eväänsä kyllä riittäisivät. Lopulta kävi niin myöhäissyksyllä 1974, että Sam Anthonyn bändin soittokeikkojen kuivuessa kasaan alkoi Hillel Tokazierkin toteuttaa pitkäaikaista haavettaan ryhtyä täysin ammattimaiseksi muusikoksi.

Hillel Tokazier viimeisteli hieman keskeneräisiä sävellyksiään kuntoon ja lähetteli joitakin sävellyksiään Suomeen koemielessä. Israelissa Hillel Tokazier oli tutustunut radio- ja televisiopersoona, kääntäjä ja runoilija Ehud Manoriin (Ehud Weiner, s. 13.7.1941 Binyamina, Palestiina ja k. 12.4.2005), joka teki myös sanoituksia lauluihin. Hän lienee Israelin kaikkien aikojen tuotteliaimpia sanoittajia, sillä hänen jäljiltään on originaali- tai käännössanoituksia jäänyt yli 1 250 laulullista. Vuonna 1998 Ehud Manorille myönnettiin Israel -palkinto poikkeuksellisesta panoksestaan israelilaiseen musiikkiin. Hän valmistui heprealaisesta Reali-koulusta vuonna 1959. Näyttelijä Ofra Fuchsin kanssa he olivat avioliitossa 40 vuotta ja heillä oli kolme yhteistä lasta.

Koska Ehud Manor teki radioon ohjelmia, hän kutsui myös muutamia kertoja Hillel Tokazierin ohjelmiinsa vieraaksi ja esitteli tätä ohjelmissaan radionkuuntelijoille. Ehud Manor oli selvästi innostunut Hillel Tokazierin tekemistä sävellyksistä ja muutamia kertoja tavatessaan ohjelmien jälkeen Hillel Tokazier luovutti hänelle joidenkin kappaleidensa demoja, joita Ehud Manor lupasi esitellä israelilaisille laulajille. Demokappaleet eivät kuitenkaan näin edenneet paikallisille laulajille ja Hillel Tokazier oli asian vuoksi hyvin pettynyt. Myöhemmin onneksi useita hänen Israelissa säveltämiä kappaleita saatiin Suomessa levytettyä. Tällainen kappale oli esimerkiksi Teryleeniä.

Israelissa ajat kävivät vaikeammiksi, mutta Tokazierit päättivät kuitenkin pitkään vielä jäädä maahan, vaikka monet heidän tuttavansa olivat poistuneet maasta. Toukokuussa 1974 heille syntyi ensimmäinen lapsi, tytär Keren. Carmelan äiti vieraili Israelissa Kerenin syntymisen jälkeen useita kertoja ja samoin vierailivat Hillel Tokazierin vanhemmat lapsensa lasta katsomassa. Jakob Tokazierin nivelreuma yllättäen huononi kovasti kesällä 1974 ja Jakob kuoli heinäkuussa. Häntä hoidettiin Heinolan reumasairaalassa pitkään. Juutalaisen tavan mukaan hautajaiset järjestetään vuorokauden kuluessa kuolemasta. Koska Keren oli vasta pieni vauva, joutui Hillel Tokazier lentämään Suomeen yksin hautajaisiin Israelista. Ylimääräisiä vaikeuksia aiheutti Kyproksen sota, jonka vuoksi ilmatila oli välillä suljettuna ja lentolippuja oli vaikea saada. Yhdysvaltalainen naapuri, Rose, joka työskenteli matkatoimistossa auttoi lentolipun saamisessa. Lennon välilasku on Saksan Frankfurtissa, jossa koneenvaihtoa Hillel Tokazier joutui odottamaan kaksitoista tuntia. Hautajaisväki toki kuitenkin odotteli Hillel Tokazierin saapumista hautajaispaikalle.

Bertha -äiti oli Jakob Tokazierin poismenon jälkeen järkyttynyt tilanteesta ja halusi itsekin kuolla pian. Hillel Tokazier käytti äitiään haudalla ja äiti taputteli hautakiveä ja sanoi tulevansa pian perässä. Varmaan hän aavisteli loppunsa lähenevän, sillä syöpä oli uusiutunut jälleen ja syöpähoidot käynnistyivät jo kolmanteen kertaan. Carmela, Hillel ja Keren Tokazier lensivät tammikuussa 1975 Suomeen ja Bertha -äiti ennätti vielä nähdä lapsenlapsensa, vaikka äiti oli jo silloin kovin sairas. Hannele -sisar oli ekonomina jo ottanut äitinsä liikeyrityksen haltuun ja valmisteli sen alasajoa sekä myyntiä. Bertha Tokazier kuoli helmikuussa 1975, noin puoli vuotta miehensä kuoleman jälkeen.

Rakkaiden vanhempiensa menetys aiheutti Hillel Tokazierille syvän kaipuun Suomeen takaisin. Hän oli jom kippur -sodan jälkeen pettynyt myös moniin asioihin Israelissa. Israelissa kaikki asiat tuntuivat kietoutuvan rahan ympärille; kaikille oli tärkeää se, mitä he omistivat ja he vertailivat toistensa elintasoa. Kansalaisten pioneerihenki oli laimentunut selkeästi. Suomeen lähtöä houkutti lisäksi vielä se, että Hillel Tokazierin ystävä Gido oli myös palannut Suomeen asumaan. Työpaikalla pankin osastonjohtaja samoin suositteli Suomeen lähtöä, sillä hänen arvion mukaan Israelilla oli edessä kovat ajat.

Bertha Tokazier säästi elinaikanaan molemmille lapsille pienen perinnön, joka auttoi myös hieman Hillel Tokazierin ammattimuusikon uran käynnistystä Suomessa. Merkittävä apu oli samoin Lauttasaaren vanhempien asunnon jääminen Hillel Tokazierin käyttöön. Lauttasaaren asunto käsitti kolme huonetta ja keittiön, mutta Hillel Tokazier sai lisäksi myös taloyhtiöltä vuokrattua itselleen työhuoneen kellarikerroksesta. Äidin liikehuoneen Hannele ja Hillel myivät. Toukokuussa 1976 Tokazierin perheeseen syntyi poika, Ilan. Suomeen muutto piti alunperin olla muutaman vuoden kestävä tilapäinen ratkaisu. Muutamia kertoja Israelissa käytyään perhe kuitenkin päätti lopullisesti jäädä Suomeen asumaan.

Eero Raittinen.

Perintörahojensa turvin Hillel Tokazier ei ollut aivan tyhjän päällä Suomeen tullessaan ja uskalsi lähteä mukaan Eero Raittisen perustamaan yhtyeeseen. Samaan aikaan hän sävelsi myös omaa musiikkiaan tulevaisuutta varten. Yhtyeellä oli melkoisia käynnistysongelmia, sillä pari kaveria, jotka olivat luvanneet tulla soittamaan yhtyeeseen, peruivatkin tulonsa. Lopulta yhtyeeseen saatiin jäseniksi kitaristi Eero Rainer Johan Lupari (s. 8.6.1949 Helsinki), rumpali, säveltäjä, sovittaja, tuottaja ja musiikinopettaja Urpo Tapani ”Upi” Sorvali (s. 31.7.1952 Helsinki ja k. 24.3.1989 Helsinki) ja basisti Urpo ”Uppe” Siitonen (s. 1.1.1954 Helsinki). Uuden yhtyeen nimeksi tuli kohtuupitkän harkinnan jälkeen Rotox. Yhtyeen ensimmäisen singlen nimeksi tuli Rotox-robotti.

Eero Lupari.

Upi Sorvali.

Yhtyeen käytännön asioiden selvittäminen vei myös tovin aikaa. Kirjanpitäjän neuvosta yhtye päätti perustaa kommandiittiyhtiön, jonka nimeksi tuli Rotox Lupari & Co. Yhtye osti Chevrolet Chevy Van -auton keikka-ajoja varten sekä palkkasi Otto Kuuselan hoitamaan keikka-ajot ja bändin miksauksen. Samoin hyvät äänentoistolaitteet tuli hankittaviksi. Hillel Tokazier marssi Ruskeasuolle Matti Tapani Sarapaltion (s. 12.11.1940 Riihimäki ja k. 23.4.2014 Las Palmas, Espanja) MS Audiotron -musiikkikauppaan ja neuvotteli kaupat äänentoistolaitteista Sarapaltion liikekumppanin, diplomi-insinööri Peter ”Putse” Stråhlmanin kanssa.

Matti Sarapaltio & Peter Stråhlman.

MS Audiotron -musiikkikauppa Ruskeasuolla vuonna 1980.

Yhtyeen harjoitukset alkoivat Pukinmäessä, Upi Sorvalin autotallissa. Eero Raittisen ja Hillel Tokazierin Israelissa säveltämistä kappaleista muodostui pääasiassa yhtyeen ohjelmisto. Ainut ongelma oli saada sanoitukset Hillel Tokazierin kappaleisiin. Etupäässä sanoitusten laatiminen jäi Eero Luparin ja Hillel Tokazierin työksi. Lupari ja Sorvali kirjoittivat yhtyeelle kaiken tarvittavan nuottimateriaalin. Yhtye neuvotteli levy-yhtiöiden kanssa levynjulkaisusta ja odotti jo puhelua EMI-yhtiön päällikön, kapellimestari ja säveltäjä Raimo Henrikssonin (s. 9.3.1938 Helsinki ja k. 10.10.2021 Vantaa) myönteistä soittoa, jota sitten kylläkään ei koskaan tullut.

Raimo Henriksson.

Lapinjärvellä lapsuutensa asunut Raimo Henriksson aloitti muusikonuransa Loviisassa. 15-vuotiaana Henriksson teki pieniä esiintymisiä harmonikkansa kanssa. Nuoruudenystävä säveltäjä, sovittaja ja jazzmuusikko Pentti Kalevi Lasanen (s. 17.9.1936 Kotka ja k. 13.3.2021 Helsinki) opetti Raimo Henrikssonille soittamisen niksit. Raimo Henriksson perusti oman jazzyhtyeen 1950-luvun puolivälissä, mutta yhtye täytyi lopettaa, kun Henriksson muutti Helsinkiin ja jatkoi siellä kauppakorkeakoulussa opintojaan. Helsingissä Raimo Henriksson liittyi Leo Lindblomin yhtyeeseen soittamaan. Erkki Melakoski pyysi vuonna 1963 Raimo Henrikssonia Sävelradio -musiikkiohjelman toimittajaksi. Henriksson toimi 1960-luvulla toimittajauransa ohella Radion tanssiorkesterin kapellimestarina. Hän teki samoin sovituksia eri iskelmäartisteille ja valvoi niiden äänityksiä. Vuonna 1971 Raimo Henrikssonista tuli EMI-levy -yhtiön Suomen osaston levytyspäällikkö.

Raimo Henriksson teki 1970-luvulla yhteistyötä monien EMI:n artistien kanssa, kuten Marion Rungin, Viktor Klimenkon ja Ritva Oksasen kanssa. Hän oli mukana levy-yhtiön toimesta myös eri laulukilpailuissa, kuten Sopotin laulufestivaaleilla. Musiikki-Fazerin musiikkikustantamon palvelukseen Henriksson siirtyi vuonna 1980 ja siellä hän vastasi kevyen musiikin kustannustoiminnasta. Myöhemmin hänestä tuli vielä kustantamon johtaja. 1990-luvun alussa Musiikki-Fazer myytiin Warner Music Finlandille ja Raimo Henrikssonista tuli Warner/Chappell Music -kustantamon Suomen osaston johtaja. Hän työskenteli kustantamon johdossa aina eläkkeelle jäämiseensä saakka vuoteen 2003.Vuosina 1978-2011 Raimo Henriksson johti JASO Big Bandia. Hän oli suuri big band tyylisen jazzmusiikin ystävä ja osallistui suomalaisen big band -musiikin kehittämiseen.

 Hillel Tokazier (11. osa)

Hillel Tokazier.

Seuraavankin yhteyden rockbändiin Tel Avivissa Hillel Tokazier löysi jälleen Cafe Nogasta. Tätä bändiä johti tunisianjuutalainen laulaja Arie Nakash, joka käytti taiteilijanimeä Sam Anthony. Samaa nimeä häytti myös itse rockbändi. Tämä Sam Anthony bändi oli kasvatti lopullisesti Hillel Tokazierista todellisen ammattimuusikon. Laulusolistin lisäksi bändissä oli neljä soittajaa. Euroopasta saapunut juutalainen, Chanan, soitti rumpuja ja nicaragualainen trumpetisti Chico Fajardo oli täysiverinen muusikko. Aikaisemmin hän toimi muusikkona legendaarisessa Lecuona Cuban Boys -orkesterissa, joka oli keikkaillut Skandinaviassa. Chico ei itse ollut juutalainen, mutta hän muutti Israeliin, sillä hän löysi juutalaisen vaimon.

Hillel Tokazierin fuktio uudessä bändissään oli soittaa sekä bassoa että urkuja. Monet muutkin yhtyeet toimivat näin Israelissa. Urkuri soitti urkujen bassokoskettimilla bändin bassoäänet. Tämän yhtyeen keikat tapahtuivat usein hääjuhlissa ja bar mistva -juhlissa. Bändin johtaja toimi aina esiintymisissä seremoniamestarina. Alkuillasta yhtye soitti vain taustamusiikkia, mutta hieman ennen hääseremonian alkua musiikkityyli vaihtui kansanmusiikiksi. Rabbi toimitti chapun eli vihkikatoksen alla vihkiseremonian. Vihkiseremonian päätteeksi sulhanen polkaisi kankaaseen kiedotun lasin rikki liiton merkiksi. Tämä on symboli Jerusalemin temppelin hävittämisestä ja samalla se kuvastaa juutalaisten yhteenkuuluvuutta.

Hääseremonian päätyttyä käynnistyi todellinen ilojuhla. Hääorkesterin säestyksellä tanssittiin alkuun kansantansseja. Seuraavaksi tanssijat piirittivät hääparin lattialla ja nostivat heidän tuolien kanssa ilmaan laulaen samalla sulhaselle sekä morsiamelle ylistyslauluja. Vasta näiden jälkeen oli vuorossa juhlapuheet ja ruokailu hääjuhlissa. Myös soittajille suotiin tässä välissä tauko, jonka aikana hekin saivat syödä ruokaa ja juoda juomaa. Hääjuhlien menu oli usein aika yksinkertainen: kalkkunaa tai kanapihvejä salaatin kanssa sekä ranskalaisia perunoita ja ruokajuomaksi soodaa, joka kuumassa ilmanalassa vei herkemmin janon. Juhlissa tarjoiltiin vieraille yleensä juotavaksi viiniä tai olutta sekä 777-merkkistä brandyä. Alkoholia käytettiin hääjuhlissa kaikkiaan kuitenkin hyvin kohtuullisesti ja humaltuneita ihmisiä niissä ei juuri nähty.

Ruokailun jälkeen orkesteri soitti tanssimusiikkia noin tunnin verran, jonka jälkeen soittajilla oli jälleen tauko. Toisen tunnin soitettuaa tanssimusiikkia orkesterin työt olivatkin siinä. Paljon soittaneille soittajille muodostui näistä hääsoitoista sellainen rutiini, että kappaleet ja niiden järjestys oli hyvin kaikkien muusikoiden tiedossa. Sam Anthony soitti tällä kokoonpanolla noin puolitoista vuotta. Vain sesonkiaikana keikkoja saattoi olla parikymmentä keikkaa kuukaudessa, joten harjoituksia soittajien ei tarvinnut paljon järjestää. Harjoittelemaan kokoonnuttiin vain uusien muotikappaleitten kasaamiseksi esityskuntoon.

Yehoram Gaon.

Yleensä häissä yhtyeet soittivat tanssimusiikkina runsaasti ranskalaisia ja italialaisia iskelmiä, amerikkalaisia maailmanhittejä sekä myös israelilaisia lauluja, kuten hyvin suositun laulaja, näyttelijä ja tuottaja Yehoram Gaonin (s. 28.12.1939 Jerusalem) tunnetuksi tekemiä kappaleita. Yhtyeen laulaja Sam Anthony lauloi upealla äänellään monasti ranskalaisia kappaleita, toisella äidinkielellään. Hänen varsinaisia bravuureitaan olivat ranskalaisten ja italialaisten iskelmätähtien suositut kappaleet, mutta aivan erityisesti hän nautti laulaessaan oman henkilökohtaisen suosikkinsa, Algeriasta Ranskaan muuttaneen suositun juutalaisen laulajan, Enrico Maciasin (oik. Gaston Ghrenassias, s. 11.12.1938 Constantine, Algeria) levyttämiä lauluja. Enrico Macias joutui pakenemaan kotimaastaan Ranskaan Algerian sodan vuoksi. Hän debytoi Ranskassa vuonna 1962 laulamalla ”Adieu mon pays” -laulun, joka tilitti pakolaisten tuntemuksia. Ranskassa hänestä nousi supertähti ja hän on siellä levyttänyt yli sata tunnettua laulua.

Enrico Macias.

Yhtyeessä Hillel ja Chico nauttivat lattarirytmien soittamisesta. Ohjelmistoon kuului myös Santanan levyttämiä hittejä, joista he pitivat. Sellaisia olivat mm. Oye Como Va ja Black Magic Woman. Chico opetti Hillel Tokazierille useiden laulujen espanjankieliset sanat. Latinopop innosti kyllä muitakin yhtyeen jäseniä soittamaan. Kreikanjuutalaisten häissä oli aivan erityisen hauskaa soittajien mielestä. Hääjuhlaväen villiintyessä tanssimaan pullot otsillaan, oli seuraava vaihe tanssiminen setelit hikisillä otsilla. Tuolloin oli vielä huudettava: ”Jassu!”, ja lopulta nämä setelit heitettiin orkesterin soittajille tipiksi.

Aris San.

Tuohon aikaan kreikkalainen musiikki oli Israelissa todella kovassa nosteessa. Useat laulusolistit, kuten kreikkalais-israelilqinen laulaja ja yökerhon omistaja Aris San (Aristides Seisanas, s. 19.1.1940 Kalamata ja k. 25.7.1992) ja Trifonas (s. 1944) olivat suosionsa huipulla ja tekivät kreikkalaista musiikkia tunnetuksi Israelissa. Samoin Sam Anthonylla oli ohjelmistossa muutamia perinteisiä kreikkalais- ja turkkilaispohjaisia kappaleita, joiden haltuunottaminen soittoteknisesti ei ollut kovin yksinkertaista. Israelilainen laulaja ja näyttelijä Izhar Cohen (s. 13.3.1951 Tel Aviv, Israel) – hän voitti Euroviisujen laulukilpailut 1978 – levytti Hillel Tokazierin säveltämän kappaleen, josta Suomessa teki oman versionsa omilla sanoillaan laulaja Aarne Tapani Kansa (s. 9.3.1949 Hamina ja k. 25.3.2025 Kotka). Laulu sai suomalaiseksi nimeksi vuonna 1981, Puolella elämän, ja laulun sovitti äänilevylle Ilmo Bruno Antero Korpela (s. 1949).

Juutalaisten suurta juhlapäivää, jom kippuria (‏יום כיפור‎, jom kipur, sovituspäivä, yleisemmin‏יום הכיפורים‎, jom ha-kipurim) vietetään tišri-kuun kymmenentenä päivänä, länsimaisen ajanlaskun mukaan syys- tai lokakuussa. Jom kippurin vietto on säädetty Toorassa, kolmannessa Mooseksen kirjassa, 3. Moos 23:27-31. Tätä juutalaisten juhlaa vietetään yhden päivän ajan. Jom kippur päättää juutalaisten uudestavuodesta roš hašanasta alkaneen kymmenen katumuspäivän jakson. Juutalaiset pitävät sitä vuoden päivistä pyhimpänä ja päivä vietetään paastoten sekä rukoillen. Vanhuksia, sairaita sekä raskaana olevia naisia lukuun ottamatta bar-ja bat-mitzvaiän saavuttaneet juutalaiset noudattavat täydellistä paastoa ilman ruokaa ja juomaa jom kippurin aattoillasta seuraavaan auringonlaskuun saakka.

Anwar Sadat. 

Vuonna 1973 jom kippuria vietettiin lokakuun kuudentena päivänä. Tuolloin Egypti ja Syyria hyökkäsivät Israeliin suurimman osa israelilaisista ollessa synagogissaan juhlaa viettämässä. Sota kesti 6.-24.10. 1973 ja se päätyi lopulta israelilaisten voittoon. Egyptin presidentti Muhammad Anwar al-Sadat (s. 25.12.1918 Mit Abu al-Kum ja k. 6.10.1981 Kairo) tahtoi saada neuvotteluteitse vuonna 1967 kuuden päivän sodassa menetetyt Siinain niemimaan takaisin. Sadat toivoi Yhdysvaltain toimivan välittäjänä neuvotteluissa Egyptin ja Israelin välillä, mutta Israelin pääministeri ja yksi Israelin valtion perustaja Golda Meir (o.s. Mabovitz, ent. Meyerson, s. 3.5.1898 Kiova, Ukraina ja k. 8.12.1978 Jerusalem, Israel) edellytti suoria neuvotteluja Eegyptin ja Israelin välillä, joten neuvottelut eivät johtaneet mihinkään. Tuolloin Egypti ja Syyria hyökkäsivät Siinaille ja Golanin kukkuloille.

Pääministeri Golda Meir.

Sodan kaksi ensimmäistä päivää monet Israelissa olivat paniikissa, mutta kun Israelin armeija sai joukkonsa kuntoon alkoi välittömästi torjuntasota, jonka israelilaiset myös lopulta voittivat. Hillel Tokazier työskenteli sodan aikana Bank Discountissa ja hänelle soitettiin pankista hyökkäyksen jälkeisenä aamuna, että tule vain normaalisti töitä tekemään pankkiin. Israelilaiset velvoitettiin tiellä liikkuessaan ottamaan liftarit ja sotilaat kyytiinsä. Sam Anthony ilmoitti johtamansa bändin vapaaehtoiseksi esiintyjäksi israelilaisten sotilaiden tukikohtiin. Bändin soittajat pomittiin kotoaan sotilasbusseihin, joilla heidät toimitettiin sotilastukikohtiin.

Ariel Sharon.

Jom kippur -sota jätti Israelin yhteiskuntaan pahat arvet. Sodasta toipuminen vaati monia vuosia aikaa. Ihmismenetykset sodassa olivat melkoisia ja kansalaisten luottamus maan tiedustelupalveluun koki pahan kolauksen. Pääministeri Golda Meiriä jopa syytettiin huolimattomuudesta. Armeijan kenraali, Ariel Sharon, jonka komentamat joukot löivät etelässä ylittäen Suezsin kanavan egyptiläiset takaisin, hän nousi israelilaisten sankariksi. Kansainväliset poliitikot puuttuivat tapahtumien kulkuun voimakkaasti ja estivät Israelin etenemisen syvemmälle Egyptiin. Samoin Syyria rintamalla olleet alueet saatiin valtaamalla takaisin. Egyptin presidentti Anwar Sadat tuli ja teki vuonna 1977 Israelin kanssa rauhan. Anwar Sadat kuitenkin murhattiin vuonna 1981.

Jom kippur -sota muutti ratkaisevasti Israelissa maan ilmapiiriä. Aivan kuin maa olisi yhteiskuntana jotenkin pysähtynyt. Ihmisten käytös muuttui huomattavan epäystävälliseksi jopa toisiaan kohtaan. Elämä tuntui ahdistavalta ja epäluulo lisääntyi kansassa. Samaan aikaan käynnistyi hyvin hitaasti kiihtyvä maastamuutto pois Israelista. Helena -sisar miehensä kanssa muutti vuodenvaihteessa 1973-1974 takaisin Suomeen asumaan. Hillel Tokazierin asumasta taloyhtiöstä alkoi väki lähteä ja lähtijöiden joukossa oli muun muassa mukava naapuri, yhdysvaltalainen Roger Stern vaimoineen. Näin ystäväpiiri kävi vähitellen harvalukuisemmaksi. Hillel Tokazier koki pankkimaailman hyvin pitkäveteiseksi haluten jättää sen jo taakseen sekä siirtyä vihdoinkin vain ammattimuusikoksi.