Hillel Tokazier (9. osa)
Omat vanhemmat toivoivat Hillel Tokazierin valitsevan itselleen juutalaisen aviopuolison. Hän ei kuitenkaan pitänyt tässä asiassa mitään erityistä kiirettä, sillä musiikki oli varmasti hänen elämänsä tärkeimmällä sijalla. Omasta mielestään Hillel Tokazier aloitti seurustelunsa varsin myöhään. Ujona poikana hänellä ei ollut vakituisia tyttöystäviä pitkään. Kävi silläkin lailla, että eräs juutalainen tyttö kiinnostui Hillel Tokazierista. Vieläpä Bertha -äiti yllytti poikaansa tutustumaan tähän juutalaistyttöön. Suhteesta ei sittemmin tullutkaan mitään, mutta tämän juutalaistytön välityksellä Hillel Tokazier kohtasi tulevan vaimonsa ja lastensa äidin, Carmelan. Carmela lähti kesken lukion Israeliin opiskellakseen siellä irsensä lasten sairaanhoitajaksi. Carmelan käydessä Suomessa he tapasivat toisensa ensi kerran ja alkoivat käydä yhdessä juutaisissa juhlissa. Suomessa Carmela vietti siitä lähtien kaikki kesälomansa ja nuoripari kirjoitti kirjeitä ahkerasti toisilleen. Hillel Tokazier kävi myös kerran katsomassa Carmelaa Israelissa.
Oman opiskelunsa loppuvaiheessa Hillel Tokazier alkoi työstää ajatusta Israeliin lähdöstä, kun varsinkaan soittomarkkinoilla ei ollut juuri silloin mitään kovin ihmeellistä tarjolla. Carmelan kanssa seurustelu ei ollut äitynyt vielä kovin vakavaksi, joten se ei näyttäytynyt ainakaan tärkeimpänä syynä Israeliin lähtöön. Enemmänkin häntä tuntui kiinnostavan Israelissa tapahtuvat muutokset, kuten näyttävä maahanmuutto eri puolilta maailmasta. Hän halusi itse kokea millaista olisi asua ja elää juutalaisessa valtiossa valtaväestön parissa, jossa ei tarvitse perustella juutalaista uskoaan tai identiteettiään.
Suvusta oli menetetty holokaustin aikana kaikkiaan 55 henkilöä ja ajallisesti 1960-luvun lopussa näistä karmeista tapahtumista oli kulunut vasta 15 vuotta. Maailmanlaajuisesti juutalaset suhtautuivat hyvin epäluuloisesti Saksaan, mutta kotimaamme suomenjuutalaisilla suurin pelko kohdistui Neuvostoliittoon ja sen toimintaan. Juutalaistemme pelot pohjautuivat vuosisatoja jatkuneisiin vainoihin Venäjän maalla, Baltiassa sekä useissa Itä-Euroopan maissa. Toisen maailmansodan jälkeenkään nämä vainot eivät päättyneet. Jakob Tokazierin serkun perhe Latvian Riiassa oli jatkuvassa kontrollissa ja seurannassa kunnes heidän sallittiin vuonna 1971 muuttaa Israeliin. Hillel Tokazierin serkku, diplomaatti René Nyberg kuvailee tätä Jungmanin perheen kohtaloa mainiosti kirjoittamassaan kirjassa, Viimeinen juna Moskovaan.
Kekkoslovakian aikana presidentti Urho Kaleva Kekkosen (s. 3.9.1900 Pielavesi ja k. 31.8.1986 Helsinki) Neuvostoliitosta tilaaman noottikriisin myötä vuonna 1961 monet juutalaiset Suomessa pelästyivät todella pahasti tapahtumien mahdollisia kulkuja. Heidän keskuudessaan syntyi jopa pienimuotoinen muuttoaalto Ruotsin ja Israeliin pois kauemmaksi Neuvostoliiton vaikutuspiiristä. Itse asiassa koko 1960-luvun ajan juutalaisa nuoria houkuteltiin ja suorastaan värvättiin Israeliin siirtymään. Suomen juutalaiseen seurakuntaan jopa perustettiin tätä varten nuorisoseura, Hanoar, sekä akateeminen juutalainen kerho. Nuorten juutalaisten ryhmä – johon Hillel Tokazerkin kuului – suunnitteli vakavasti 1960-luvulla oman Kibbutz Finlandian perustamista Israeliin. Tämä Kibbutz-hanke kuitenkin kuivui kokoon, sillä yleinen poliittinen tilanne kuitenkin rauhoittui sen verran tuolloin. Tottakai näissä hankkeissa oli tunnistettavasti mukana aimo ripaus nuoruuden intoa, koska asiat olivat ajankohtaisia juuri tuolloin juutalaisnuorille.
Myös Hillel Tokazier koki itsensä osaksi 1960-luvulla käynnistynyttä muuttoliikettä; hän koki jopa velvollisuutena lähdön rakentamaan ainoaa oikeaa juutalaisten kotimaata, Israelia. Samalla hän myös toivoi pystyvänsä oman juutalaisuutensa vahvistamiseen. Aajatuksena oli samoin kasvattaa omat mahdollisesti tulevat lapset Israelissa juutalaisiksi. Hieman hänelle oli haikeaa luopua suomalaisista muusikkoystävistä, mutta lohtuna matkalla oli myös tieto siitä, että useat hänen nuoruuskaverinsa olivatkin jo muuttaneet Israeliin.
Ensimmäisen asumuksensa Israelissa Hillel Tokazierille järjesti äidin veli, Tampereelta Israeliin muuttanut eno Abraham Portnojn omasta kodistaan Tel Avivin hienostokaupunginosasta. Heti alkoi ahkera, viisi kuukautta kestänyt kielikurssi, jonka aikana hän opetteli puhumaan, kirjoittamaan sekä lukemaan mahdollisimman hyvää heprean kieltä. Suomessa jo aikaisemmin hankitun hyvän pohjan vuoksi tämä kieliurakka onnistui kelvollisesti. Soittotöihinkään ei tullut pitkää taukoa, sillä ne käynnistyivät välittömästi hänen tultua Tel Aviviin. Suomesta muuttanut basisti Harry Scheiman oli soittanut suomalaisissa huippuorkestereissa aikanaan, kuten mm. säveltäjä ja muusikko Erkki Olavi Melakosken (s. 5.1.1926 Turku ja k. 6.4.1997 Helsinki) Kuukauden suositut -tv-ohjelman yhtyeessä vuonna 1967, jolloin ohjelman vakisolistina nähtiin Laura Annikki ”Laila” Kinnunen (vuodesta 1971 Mišiċ, s. 8.11.1939 Helsingin maalaiskunta ja k. 26.10.2000 Heinävesi). Erkki Melakosken varmasti tunnetuin sävellys lienee Balladi Olavinlinnasta, jonka Aira Annikki Tähti (vuosina 1959-1978 Tähti-Tiensuu, s. 5.12.1929 Helsinki ja k. 19.6.2017 Vantaa) lauloi levylle vuonna 1956. Harry Scheiman järjesti Hillel Tokazierille kiinnityksen Phantoms-tanssiorkesteriin, jota johti trumpetisti-laulaja Henry Kadosh, joka esiintyi taiteilijanimellä Henry Kord.
Israelissa oli ollut hyviä rockbändejä, mutta juuri tuolloin rockmusiikki ei ollut vallan kovassa huudossa. Jazzmusiikkia kuuli aika paljon, mutta jazz ei ollut vielä Hillel Tokazierille niin läheistä. Henryn bändi soitti jazzklubilla Tel Avivissa, jossa Hillel Tokazier kävi usein bändiä kuuntelemassa. Yhtyeessä soitti tuolloin pianoa Dani Gottfried, joka innosti enemmän häntä jazzmusiikin pariin. Hillel Tokazier hankki heti hyvät italialaiset Prestige-sähköurut ja siihen Elkatone vahvistimen. Hankittavaksi tuli heti myös verovapaa auto, joka oli Saab-merkkinen farmariauto. Auton maksun hän hoiti osittain vanhempien rahallisella tuellaan ja osin osamaksulla. Auto oli keikkamuusikon työväline, jolla kuljetettiin soittimet ja kuljettiin keikkamatkat.
Varsinkin alkuun Hillel Tokazierilla oli paljon keikkoja eri puolilta maailmaa tulleiden juutalaisten bar mitsva -juhlissa sekä häissä. Nyt hän pääsi näkemään monia erilaisia juutalaisia kulttuuritapoja, jotka aina vähän vaihtelivat sen mukaan, mistä päin juutalaiset olivat saapuneet Israeliin. Samalla tämä tarkoitti tietenkin, että hänen piti omaksua paljon erilaista juutalaista kansamusiikkia tilaisuuksia varten. Koko ajan Israelin alueella oli asustanut vähemmistönä juutalaisia, mutta kova muuttoliike alueelle kävi vuosina 1880-1903, kun suuri joukko juutalaisia saapui maanpakoon Venäjän pogromeja eli juutalaisiin kohdistettuja väkivaltaisia vainoja. Israelin itsenäistyttyä vuonna 1948 sinne alkoi kulkeutua valtavasti holokaustista selviytyneitä juutalaisia sekä hieman myöhemmin Pohjois-Afrikan mantereen juutalaisia. Paljon muutti juutalaisia myös Pohjois- ja Etelä-Amerikan valtioista, kuten esimerkiksi Argentiinasta.
Lentävänä mattona tunnettiin Jemenistä tapahtuva juutalaisten maahanmuutto. Israelin viranomaiset halusivat toteuttaa sen hyvin nopeasti. Myös Henry Kordin yhtyeessä soitti kaksi jemeniläissyntyistä veljestä, Chubby ja Uri. He ystävystyivät helposti Hillel Tokazierin kanssa ja Hillel Tokazier vieraili usein veljesten kotona, jossa perheen isä poltti istualtaan eteisessä valtavan suurta vesipiippua. Kahvi tarjoiltiin maustettuna kitkerällä kaardemummaa muistuttavalla hawaij-mausteella ja tee tarjoiltiin minttulehtien keralla.
Yhtyeelle Henry Kord maksoi palkat toimen mukaan. Itselleen hän pidätti myyntiprovision, sillä keikkamyynti kulki hänen kauttaan. Yhtyeessä korkeinta palkaa nautti basisti-laulaja Chubby, joka lisäksi omisti yhtyeen käyttämät äänentoistolaitteet ja huolehti myös niiden kuljetuksesta. Hillel Tokazier sai ainakin alkuun vähemmän palkkaa kuin muut soittajat ja sen Henry Kord perusteli sillä, että hän oli tullut yhtyeeseen viimeksi. Rumpuja soittaneelle Urille Henry maksoi myös nuoren iän vuoksi samaa palkkaa kuin Hillel Tokazierille.
Yhtye soitti täysin samalla kokoonpanolla puolentoista vuoden ajan. Esiintyessään yhtyeen soittajilla oli yhteläinen esiintymisasu. Tummat puvut oli teetetty mitoilla marokkolaisella räätälillä ja asuun kuuluivat valkoiset sekä pilkulliset kauluspaidat. Orkesterin ohjelmisto sisälsi erilaista tanssimusiikkia sekä israelilaista kansanmusiikkia. Tuon aikakauden muotikappaleita olivat muun muassa sellaiset kappaleet kuten Shadow of Your Smile, Love Story ja Speak Softly Love, jonka suuri yleisö muisti elokuvasta Kummisetä ja jonka säveltäjä oli italialainen Nino Rota (oik. Giovanni Rota Rinaldi, s. 3.12.1911 Milano ja k. 10.4.1979 Rooma). Hillel Tokazier oppi tuona aikana soittamaan paljon israelilaisia kappaleita; hän piti ohjelmistosta myös tarkkaa kirjanpitoa. Ohjelmistossa oli enimmillään peräti 700 kappaletta.
