Hillel Tokazier (24. osa)

Hillel Tokazierin levy, Lauluja elämästä, oli projektina yhtä vaativa kuin hänen hengelliset levynsä. Levyn sanoitukset hän teki itse ja toisena sanoittajana oli muusikko-lauluntekijä ja arkkitehti Eero Ainesmaa (s. 1961 Äänekoski ja k. Helmikuu 2026). Muusikot arvostivat levyä viihdelevynä, mutta radiokanavilla levyä ei paljoa soitettu. Levyllä lauloivat muun muassa Maarit Helena Hurmerinta (o.s. Äijö, s. 10.11.1953 Helsinki) ja Marion Evi Rung (s. 7.12.1945 Helsinki). Jotta levy olisi päässyt radiosoittoon, olisi täytynyt olla taustalla iso levy-yhtiö lobbaamassa levyä esille radioon. Tuohon aikaan myös toimittajat vaihtuivat Radio Suomessa ja radio alkoi käyttää soittolistoja. Oli myös olemassa huhu, jonka mukaan varsinkin instrumentaalimusiikin soitto loppuisi radiossa kokonaan. Levyä kuitenkin myytiin sen verran, että Hillel Tokazier sai omakustannelevystään omansa rahallisesti takaisin.

Maarit Hurmerinta.

1990-luvulla Hillel Tokazier soitti toisinaan jazzravintola Storyvillen pianobaarissa yksin. Kunnia näistä pianokeikoista kuului paljolti jazzrumpali Kaj-Matti Ernest Oilingille (s. 20.11.1942 Helsinki ja k. 5.11.2009 Fuengirola, Espanja). Hillel Tokazier tutustui Oilingiin 1980-luvulla, jolloin he soittivat Groovy Jazz Clubissa Ruoholahdenkadulla laulaja Eero Raittisen ja basisti Jorma Ojanperän kanssa. Matti Oiling otti vuonna 2001 yhteyttä Hillel Tokazieriin ja pyysi häntä soittamaan Jump’n Jive -yhtyeeseen. Yhtyeessä soittivat Jussi Raittinen, basisti Iiro Kautto ja saksofonisti Panu Syrjänen.

Matti Oiling.

Jazzrumpali ja ohjaaja Risto Vanari (s. 22.3.1931 Helsinki ja k. 2.7.1986 Espoo) taivutteli Kantaravintolat Oy:n markkinointipäällikkö Juha Lehdon ajatuksensa taakse ja 5.10.1977 avattiin Ruoholahdenkatu 4:ään Helsingin ainoa jazzravintola, Groovy. Jazzravintolan malli haettiin Tukholman Stampenilta. Jazzravintolan avajaisissa soitti kapellimestari ja trumpetisti Markku Henrik Johanssonin (s. 22.3.1949 Lahti) kvintetti, jossa hänen lisäkseen musisoivat saksofonisti ja huilisti Pekka Juhani Pöyry (s. 10.12.1939 Helsinki ja k. 4.8.1980 Helsinki), kapellimestari ja pianisti Esko Elias Linnavalli (s. 4.9.1941 Turku ja k. 21.12.1991 Helsinki), Ilkka Hanski (s. 1.12.1952) ja Esko ”Rusina” Rosnell (s. 23.6.1943 Pori ja k. 24.9.2009 Helsinki). Alkuaikoina ravintola oli aina täysi ja ovella oli ihmisiä jonoksi saakka. Musiikkia riitti ravintolassa joka päivälle; yhtyeet soittivat maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin, mutta muut illat olivat jami-iltoja. Alkuvuosina Juha Lehto sai kritiikkiä perinteisen jazzin suosimisesta ohjelmassa, mutta myöhemmin ohjelmalinjassa tehtiin muutos ja ohjelmistoon tuli myös modernimpaa jazzia.

Jazzravintola Groovy.

Groovyn elinkaari kesti kahdeksan vuotta; ensimmäisen vuoden jälkeen alkoi jazzravintolan arki. Aloitushuuma laantui ja yleisökatokin oli tosiasia. Nopeasti ravintolassa oli käyty läpi koko Suomen kapea jazzmuusikkojoukko. Ratkaisuksi löytyi se, että jokaiselle illalle kiinnitettiin vain yksi yhtye useiden yhtyeiden sijaan. Näin toiminta saatiin vakiintumaan ainakin joksikin aikaa. Groovy ei kuitenkaan omistajilleen ollut mikään kultakaivos, koska se sinnitteli pitkään taloudellisesti omillaan. Musiikkia saattoi olla jopa 320 iltana vuodessa. Muusikoille Groovy tarjosi säännöllistä tuloa, ja yleisölle mahdollisuutta nauttia korkeatasoisesta jazzmusiikista.

Markku Johansson.

Groovyssä esiintyi suomalaisia sekä ulkomaisia jazzmuusikoita. Kantaesiintyjinä Groovyssa nähtiin Gustaf ”Gusse” Olavi Rössin (s. 28.4.1928 Turku ja k. 30.6.1997 Helsinki) kvartetti, Pekka Sarmanto, Esko Linnavalli ja Vova Shafranovin (s. 31.12.1946) kokoonpanot sekä erityisesti suosiosta nauttinut DDT Jazzband (Downtown Dixie Tigers). Lisäksi siellä soittivat muun muassa Kalevi Hänninen (s. 22.6.1931 ja k. 8.1.1986), Valto Uolevi Laitinen (s. 23.11.1926 Helsinki ja k. 11.10.2004 Pariisi), Jaakko Vuorenmaa, Herbert Abraham ”Häkä” Katz (s. 10.12.1926 Turku ja k. 1.12.2007 Göteborg), Matti Oiling, Erkki Wilhelm Lindström (s. 29.5.1922 Helsinki ja k. 27.8.2015), Olli Ahvenlahti (s. 6.8.1949 Helsinki), Heikki ”Häkä” Atte Virtanen (s. 4.9.1953 Helsinki), Markku Johansson ja Matti Juhani ”Edward” Vesala (s. 15.2.1945 Mäntyharju ja k. 4.12.1999 Yläne). Groovy jazzravintolan viimeinen ilta oli tammikuussa 1986, jolloin DDT soitti jäähyväisiksi When The Saints Go Marching in -kappaleen.

Olli Ahvenlahti.

Matti Oiling rakasti New Orleans -tyylistä rytmimusiikkia, jonka ympärille nyt uuden yhtyeen musiikki koottiin. He esiintyivät pari kertaa kuukaudessa Storyvillessä ja silloin sinne kerääntyi paikallisia Comets-jiveklubin tanssiharrastajia. Yleisökin saatiin näin innostetuksi villiin menoon. Soittajat välillä vaihtuivat, mitta Matti Oiling sinnitteli sairastumisestaan huolimatta sitkeästi mukana soittamassa aina kuolemaansa saakka vuonna 2009 Espanjan keikalla.

Hillel Tokazier sai Matti Oilingilta paljon hyviä neuvoja; Matti opasti hänelle kuinka keikkoja myydään ja kuinka pukeudutaan esiintymisiin. Matti Oiling ja Jussi Raittinen olivat tarkkoja siitä, kuinka orkesteri pukeutuu keikoilla. Hillel Tokazier ymmärsi yskän ja hankki hankki välittömästi itselleen esiintymisiä varten punaisia, keltaisia ja sinisiä pellavatakkeja. Matti Oiling ja Hillel Tokazier puhuivat keskenään aina ruotsinkieltä, koska se oli molempien kotikieli. Heidä yhteisen bändin menestys Storyvillessä toi Hillel Tokazierille vakituisen soittopestin kahdessa kerroksessa toimivan ravintolan pianobaariin; hän soitti siellä pianoa joka toinen viikko vuoteen 2011 saakka. Ohjelmistossa oli monipuolista musiikkia ja usein häneltä toivottiin varsinkin elokuvissa tutuksi tullutta musiikkia. Hän myös lauloi soittamisen ohessa; pakkiotkin näistä keikoista olivat hyvin asiallisia.

Pentti Lasanen.

1990-luvulla Hillel Tokazier soitti melko usein erilaisissa yritysten sekä yksityishenkilöiden juhlissa. Hän kokosi näitä tilaisuuksia varten ympärilleen soittajista yhtyeen. Välistä kutsuja tulla soittamaan tuli jopa valtioneuvoston juhlahuoneistoon Smolnaan ja pääministerin virka-asuntoon Kesärantaan. Hänen tuttuja luottomuusikoitaan olivat Pekka Helin, Toni Antone, Ande Päiväläinen, Jari Nieminen ja Vesa Aaltonen. Aina tarvittaessa yhtyettä vahvistettiin toisella kitaristilla ja saksofonistilla. Saksofonistina usein keikoilla soitti multi-instrumentalisti Pentti Lasanen (s. 17.9.1936 Kotka ja k. 13.3.2021 Helsinki). Laulaja romanialaissyntyinen Toni toi keikalle omat äänilaitteet, joista Hillel Tokazier maksoi hänelle erillisen korvauksen.

Näistä keikoista oli sittemmin hyvän aikaa hyötyä Hillel Tokazierille. Erään kerran kansanedustaja Ben Berl Zyskowicz (s. 24.5.1954 Helsinki) soitti hänelle keskellä päivää Kesärannasta ja pestasi Hillel Tokazierin soittokeikalle pääministerin virka-asuntoon. Hillel Tokazier kiiruhti taksilla Kesärantaan, jossa joutui säestämään ensitöikseen presidentti Martti Oiva Kalevi Ahtisaarta (s. 23.6.1937 Viipuri ja k. 16.10.2023 Helsinki) tämän laulaessa Kotkan ruusua. Tämä soittokeikka taas poiki sen, että pääministeri Esko Tapani Ahon (s. 20.5.1954 Veteli) vaimo Kirsti Aho tilasi pianisti Hillel Tokazierin Kannukseen soittamaan koulukonsertteja.

Koulukonsertit toivat osin merkittävästikin tuloja Hillel Tokazierille; vuosina 1998-2013 hän soitti peräti 250 koulukonserttia. Hänellä oli kasattuna eri ikäisille oppilaille omat ohjelmat. Konserttien yhteydessä hän kertoi myös pianonsoitosta koululaisille. Alakoululaisten ohjelmaan kuului hänellä perustaa oppilaiden kanssa mykkäelokuvaorkesteri, johon oppilaat osallistuivat soittamalla heille jaettuja soittimia. Joku opettajista knallihattu päässään toimi orkesterin kapellimestarina. Kappaleiden lomassa Hillel Tokazier kertoili koululaisille vitsejä, joita hän oli opetellut Kilon poliisi- ja Ujo Piimä -kokoelmista.

Hillel Tokazier alkoi seurustella vuonna 1991 tapaamansa suomenruotsalaisen Johannan kanssa, jonka hän oli tuntenut jo ennestäänkin. Kolmen vuoden jälkeen he avioituivat pienimoitoisessa hääjuhlassa. Hillel Tokazierin lapset olivat tuolloin jo teini-iässä ja lapset tulivat oikein hyvin Johannan kanssa toimeen. Hannele -sisarkin piti Johannasta kovasti. Johanna ei ollut uskovainen ihminen, eikä Hillel Tokazier koskaan olettanut tämän kääntyvän juutalaiseksi. Suomenruotsalaisena Johanna ymmärsi myös vähemmistöjä. Johannan suvussa Hillel Tokazier otettiin todella hyvin vastaan, vaikka hän olikin muusikko ammatiltaan. Johanna puolestaan oli koulutukseltaan puutarha-alan ammattilainen, mutta hän on myös taiteellisesti lahjakas.

Suomenruotsalainen kulttuuri alkoi entistä enemmän kiinnostaa avioliiton myötä Hillel Tokazieria. Varsin uusi asia oli hänelle esimerkiksi joulun viettäminen. Jouluaatot hän vietti vaimonsa perheen luona juhlapöydässä ja säestäen heidän laulamiaan joululauluja. Myös hänen juutalainen musiikkinsa otettiin perheen keskuudessa hyvin myönteisesti vastaan. Johannan suku oli kotoisin Tammisaaren Gullöstä ja kesämökki perheellä oli Turun saariston Hiittisissä, jossa avioparikin vietti kesäisin aikaansa. Hiittisten kirkossa Hillel Tokazier soitti usein konsertteja.

Tere Sammallahti kerää lakialoitteeseen nimiä 

Kansanedustaja ja rakennusinsinööri sekä tubettaja Tere Andreas Sammallahti (s. 5.8.1981) haluaa lisää läpinäkyvyyttä valtion rahalla toimivien järjestöjen rahankäyttöön. Tere Sammallahti tuli valittua Kokoomuksen ehdokkaana Espoon kaupunginvaltuustoon vuoden 2021 kuntavaaleissa. Uudenmaan vaalipiiristä Sammallahti nousi eduskuntaan vuoden 2023 eduskuntavaaleissa. Kokoomuksen kansanedustaja Tere Sammallahti kerää tällä hetkellä eduskunnassa nimiä lakialoitteeseen, jossa vaaditaan julkista rahoitusta saavien järjestöjen kirjanpidon muuttamista julkiseksi. – Niiltä osin kuin avustusta on saatu, se kirjanpito olisi julkista, että päästäisiin kuittitasolla katsomaan, mihin se raha on käytetty, kansanedustaja Tere Sammallahti avaa lakialoitteensa perusideaa.

Tere Sammallahti.

Tere Sammallahtea ärsyttää todella nykytilanne, jossa kansalaiset eivätkä edes kansanedustajat pääse käsiksi tietoon siitä, mihin järjestöjen valtiolta saamaa avustusta on oikeasti käytetty. Ajattelen, että tällaisen toiminnan olisi hyvä olla läpinäkyvää, Tere Sammallahti sanoo. Tere Sammallahti kannattaa julkisen sektorin koon pienentämistä Suomessa leikkaamalla valtion ydintehtäviin kuulumattomia menoja. Hän tukee sääntelyn vähentämistä, kuten Veikkauksen rahamonopolin purkamista ja alkoholisääntelyn vapauttamista, kritisoiden esimerkiksi alkoholijuomien myyntirajoituksia ja Alkon toimintaa. Lisäksi Tere Sammallahti on tunnettu perintöveron vastustaja ja hän on ehdottanut perintöveron korvaamista luovutusvoittoverolla kirjoittamassaan pamfletissa.

Tällä hetkellä järjestöjen rahankäyttöön pääsee yksityiskohtaisesti perehtymään avustuksen antaja niin halutessaan. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalan järjestöjä tukeva Stea tekee säännöllisesti tarkastuksia avustamiinsa järjestöihin.

Välillä Stean tarkastuksissa paljastuu jopa vakavia väärinkäytöksiä. Iltalehti uutisoi perjantaina tapauksesta, jossa kotkalainen sote-järjestö oli käyttänyt avustusrahaa niin räikeästi väärin, että sen rahoitus lopetettiin kokonaan. Rahoilla oli ostettu muun muassa ruokaa grilliltä ja jogurttia kaupasta, mitkä olivat vain pieni osa paljastuneista väärinkäytöksistä.

Iltalehti uutisoi jo viime viikolla toisesta väärinkäytöstapauksesta, jossa sote-järjestön rahoitus lopetettiin, kun se oli vuokrannut veronmaksajien rahoilla asunnon toiminnanjohtajalleen ja maksattanut saman johtajan työmatkat avustuksilla. Aivan täysin vastuutonta käyttää veronmaksajien rahoja tuolla tavalla, kansanedustaja Tere Sammallahti kommentoi Iltalehden paljastuksista kirjoittamaa uutista.

Kansanedeustaja Tere Sammallahti muistuttaa, että suomalainen yhteiskunta perustuu korkeaan luottamukseen ja ajatukseen siitä, että veronmaksajien rahat käytetään aidosti hyödyllisiin tarkoituksiin ja sinne, minne ne on tarkoitettukin käyttää. Verorahojen käytön läpinäkyvyyden lisääminen pitäisi Tere Sammallahden mukaan ulottaa jatkossa pidemmälle kuin pelkkiin järjestöihin.

Tämä liittyy totta kai koko valtionhallintoon ja myös kuntien ja hyvinvointialueiden rahankäyttöön. Myös sen pitäisi olla läpinäkyvämpää, jotta kansalaisyhteiskunnalla olisi mahdollisuus tarkistaa, mihin sitä rahaa käytetään, Tere Sammallahti sanoo.

Läpinäkyvyys olisi voinut Tere Sammallahden mukaan estää esimerkiksi sote-järjestöistä esiin nousseet epäselvyydet. Mitä näihin viime aikoina tulleisiin väärinkäytöksiin tulee, niin ajattelen, että jos tämä projektirahoitusten kirjanpito olisi ollut julkista, niitä ei olisi koskaan käynytkään.

Tere Sammallahden mielestä valtion rahoitus järjestöille pitäisi lopettaa kokonaan ja kanavoida tuki mieluummin hyvinvointialueiden kautta järjestöille täydentävään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotantoon. Vaikka Tere Sammallahti kiistää ajattelevansa, että suurin osa järjestökentälle annettavasta rahasta käytettäisiin korruptoituneesti, hänellä on kuitenkin suora mielipide nykytilanteesta. Salaisuuksien verhon takana tapahtuvaa suhmurointia, kansanedustaja täräyttää.

Hillel Tokazier (23. osa) 

Valtaosalle juutalaisista Jeesuksen pitäminen Messiaana tarkoittaa avointa kapinaa ja pyhäinhäväistystä; traditionaaliset juutalaiset eivät edes pidä Jeesukseen uskovaa enää juutalaisena. Israelissa tämä asia voi nousta hakijaa vastaan kansalaisuutta haettaessa, koska Israelissa ortodoksijuutalaisilla on paljon poliittista valtaa ja heitä on paljon töissä muun muassa sisäministeriössä. Hillel Tokazier saa nykyisin käydä rauhassa kirkoissa soittamassa, sillä juutalaiset katsovat hänet muusikoksi. Omassa juutalaisessa seurakunnassaan hän ei suuresti puhu omasta uskonnäkemyksestään. Yleensä juutalaisille usko Jeesukseen Messiaana on jatkuvien vuosisataisten vainojen, ristiretkien ja holokaustin aiheuttaman pelon vuoksi täysin mahdoton kynnys ylittää.

Vuonna 1980 Hillel Tokazier aloitti työskentelyn juutalaisen Hazamir -kuoron kanssa. Kuorossa oli noin kolmekymmentä laulajaa ja monet kuorolaiset olivat jo ennestään hänelle tuttuja. Hänet pyysi kuoroon mukaan kuoronjohtaja Leo Skurnik, kun kuoro oli lähdössä Yhdysvaltoihin kiertueelle New Yorkiin ja sen ympäristöön. Hillel Tokazierin elämässä kotiolot olivat juuri tuolloin vaikeat, joten hänen oli helppo lähteä Atlantin tuolle puolelle. Kuoron säestyksen lisäksi hän soitti ja lauloi pianistina myös paikallisissa baareissa. Hän sai jopa Yhdysvalloissa työtarjouksen vakituisena trubaduurina olemisesta, mutta omien kiireidensä vuoksi hän joutui kohteliaasti kieltäytymään työtarjouksesta.

André Zweig.

Vuosittain kuoro järjesti juhlat, jossa esitettiin Leo Skurnikin ja Isak Kantorin kirjoittamia sketsejä seurakunnan erikoisista henkilöistä. Heillä oli myös oma orkesteri, johon Hillel Tokazierin lisäksi kuuluivat Jorma Leskinen, Sami Javne ja Pauli Pulkkinen. Usein mukana oli laulajana André Zweig. Kuoro vieraili vuonna 1982 Lontoossa katedraalissa äänittämässä Leo Skurnikin johdolla juutalaisia lauluja omakustanteena. Äänityksen tuotti Decca -yhtiön tuottaja John Locke.

Diplomipianistiksi Leningradin konservatoriosta vuonna 1975 valmistunut Eva Jacob (s. 14.8.1951 Grozny, Tšetšenia) seurasi Leo Skurnikia kuoronjohtajana; Jacob tunnettiin hyvänä pedagogina ja pianistina. Vaikka alkuun oli vaikeuksia, uusi johtaja kuitenkin uudisti kuoroa ja kuoroa sai samoin uusia laulajia joukkoonsa. Hazamir -kuoro teki vuonna 1986 kiertueen Israelissa ja kuoro myös vieraili 1990-luvulla Jerusalemissa Zimria -kuorofestivaaleilla. Hillel Tokazier lauloi kuorossa 1990-luvun puoliväliin asti, noin viidentoista vuoden ajan. Monista kuoron jäsenistä tuli hänen hyviä ystäviä. Kuoron ohjelmistossa on vieläkin jokunen Hillel Tokazierin säveltämä laulu, kuten mm. Ensi vuonna Jerusalemissa.

Hillel Tokazier alkoi tutkia juutalaisia musiikillisia juuriaan ja tutkimuksissaan hän käytti muun muassa kuoronjohtaja Abraham Idelsohnin vuonna 1929 ilmestynyttä kirjaa, Jewish Music, josta julkaistiin uusi laitos vuonna 1992. Hillel Tokazier oli unelmoinut vanhojen juutalaislaulujen levyttämisestä jo 1970-luvulta lähtien. Hän tutki ahkerasti Sidduria, juutalaista rukouskirjaa, josta hän löysi vanhoja synagogalauluja. Näitä lauluja hän keräsi Suomen lisäksi myös Ruotsista, jossa hän vieraili melko usein omaa siskoansa tapaamassa; sisko oli muuttanut Ruotsiin vuonna 1983.

Rabbi Morton Narrowe.

Tukholman rabbi Morton Herman Narrowe (s. 15.3.1932 Philadelphia, Yhdysvallat) ihastui Hillel Tokazierin soitosta ja rabbi hankki Warburgin rahastosta apurahan Hillel Tokazierin levyn tekemistä varten. Ehtona tuen saannille oli, että levyä toimitettaisiin tietty määrä Ruotsin juutalaiselle seurakunnalle. Paljolti tästä johtuen Hillel Tokazier esiintyi paljon vuosia 1985-2000 Ruotsin juutalaisten eri tilaisuuksissa. Finngospel -levy-yhtiö kustansi tämän LP-levyn. Laulujen sanat käännettiin ammattilaisella hepreasta ruotsiksi, suomeksi ja englanniksi. Levyllä oli myös Hhillel Tokazierin omia sävellyksiä. Levyn keskeisen muusikkoryhmän Hillel Tokazierin lisäksi muodostivat Juhani Antero Aaltonen (s. 12.12.1935 Kouvola), Raakel Johanna Lignell (o.s. Honkanen, s. 13.12.1966 Mikkeli), Bruno Korpela ja Jouko Kantola, joka myös tuotti levyn. Levyllä lauloi myös Pulssi -kuoro sekä juutalaisen koulun lapsikuoro. Vuonna 1989 ilmestyi tämä Hillel Tokazierin ensimmäinen hengellinen soololevy, Etz Chajim, Elämän puu. Hän omisti levyn omalle pojalleen, Iilanille, jonka bar mitsva -juhlaa vietettiin samana keväänä.

Hengelliseksi levyksi albumi myikin aivan hyvin sekä suomalaisissa että ruotsalaisissa hengellisissä piireissä; levyn julkaisua pidettiin jopa kulttuuritekona. Jotain arvosteluakin kuului lähinnä juutalaisen seurakunnan vanhempien joukosta. Heidän mielestään vanhat perinteiset laulut oli pilattu modernisoimalla niitä. Hillel Tokazierilla oli heille vastaus valmiina, kun hän valisti arvostelijoita kuulleensa näitä sovituksia jo Israelissa, jossa ne oli pilattu jo häntä ennemmin.

1990-luvun alussa Hillel Tokazier alkoi käydä vuosittain järjestettävillä gospelfestivaaleilla, jonka hän koki tärkeäksi. Hollannin Christian Artists -konferenssissa hän kävi kaksi kertaa; Jukka Leppilammen yhtyeen kanssa vuonna 1989 ja vuonna 1990 hän esitti omaa musiikkia Etz Chajim-levyltä. Samalla matkalla hän esitelmöi myös juutalaisesta musiikista. Hän tutustui konferenssissa useisiin eurooppalaisiin ja yhdysvaltalaisiin gospelmuusikoihin ja sai näiltä noukittua monia ideoita. Monet konferenssin luennot eri aiheista samoin tukivat hänen luovuuttaan sekä loivat uskoa jatkossakin musiikin tekemiseen.

Simo Salminen.

Varsin pian Hillel Tokazier alkoi jälleen kerätä materiaalia seuraavaa juutalaista levyä ajatellen. Hän onnistui löytämään perinteisiä slaavilaisia juutalaisia lauluja, rukouksia ja kanssanlauluja. Samoin hän haastatteli vanhempia juutalaisia synagogissa. Kaikista näistä hän kokosi levyn, Chalav udvash (Maitoa ja hunajaa), joka näki päivänvalon vuonna 1997. Suomen Lähetysseura uhrasi tähän levyyn melkoisesti rahojaan. Levyllä soittivat monet nimekkäät muusikot, kuten Peter Leo Lerche (s. 24.8.1954 Helsinki), Bruno Korpela, Raakel Lignell, Juhani Aaltonen, Pertti ”Pepa” Päivinen (s. 2.6.1955), Simo Juhani Salminen (s. 16.12.1956 Helsinki ja k. 3.3.2014 Helsinki), Raimo Antero Jakoila (s. 17.10.1945 Vaasa), Markku Luuppala ja Pekka Nylund (s. 15.6.1957). Bassoa soitti Anssi Växby (s. 1970), joka myös tuotti myöhemmin Hillel Tokazierin levyjä.

Levylle kuorosovitukset rakensi Kaarle Mannila (s. 1964), joka pyysi kuoroon mukaan oopperalaulaja ja laulunopettaja, baritoni Sören Alf Johan Lillkungin (s. 21.6.1962 Pietarsaari). Hillel Tokazierkin sai Sören Lillkungilta muutaman laulutunnin. Kuorossa lauloivat Mervi Hiltunen, Annika Hultman ja Jukka Leppilampi. Levyn äänittäjänä toimi Erkki Marjasvaara hyvin tarkalla otteella ja musiikkikorvalla. Sopraanolaulajatar Angelika Klas (Angelika Klas-Fagerlund, s. 10.3.1974 Tallinna, Viro) lauloi levyllä dueton Hillel Tokazierin kanssa kappaleessa Yehalelu (Ylistäkää). Tästä laulusta muodostui juutalaisissa juhlissa varsinainen kestosuosikki. Hillel Tokazier omisti yhden levynsä laulun, Ya’alen (Illasta lähtien), oman serkkunsa Ariel Rimonin muistolle.

Hillel Tokazier ryhtyi Maitoa ja hunajaa -levyn jälkeen valmistella jo kolmatta juutalaismusiikkia sisältävää levyään, johon hän toi lisää mukaan etnisyyttä. Lähetysseura lupautui vastaamaan levyn kustannuksista ja Hillel Tokazier toimi itse levyn tuottajana. Kolmas juutalaismusiikkia sisältävä Roots (Juuret) -levy julkaistiin vuonna 2003. Levy sai vallan hyvän vastaanoton varsinkin ruotsalaisessa lehdistössä. Hillel Tokazier käytti levyllään useita etnisiä soittimia, kuten muun muassa erilaisia lyömäsoittimia, udia (arabialaista kielisoitinta), suomalaista puusarvea ja erilaisia nokkahuiluja. Kaarle Mannilan käytti myös sovituksissa käyrätorvea ja marssirumpua. Levylle toivottiin myös klezmeriä, joten Hillel Tokazier sävelsi sille kappaleen Klezmer Train. Tämä kappale levytettiin hieman myöhemmin myös Unkarissa. Siellä orkesterina toimi Vince Palin johtama Chagall Klezmer Band, joka teki levytyksen myös Hillel Tokazierin toisestakin kappaleesta, Tevjen tanssi. Eva Jacob johti Suomen ainutta klezmeryhtyettä, Freilach mit Kneidlachia, jonka mukana myös Hillel Tokazier on soittanut.

Eero Hämeenniemi.

Henrik Otto Donner.

Juuret -levyn ilmestyttyä Hillel Tokazier sai helpommin taiteilija-apurahoja niin suomenkielisiltä kuin ruotsinkielisiltä taiteentukijoilta. Ystäväpiiri myös kasvoi levyn ansiosta. Hillel Tokazier tutustui levyä tehdessään mm. säveltäjä Eero Olavi Hämeenniemeen (s. 29.4.1951 Valkeakoski), jonka kanssa he sommittelivat bassolinjoja levylle. Ennen Juuret-levyä ilmestyi Hillel Tokazierin suomenkielinen albumi, Lauluja elämästä, jonka tuotti Antero Jakoila. Hillel Tokazier kustansi tämän levyn itse ja levylle teki jousisovituksia Henrik Otto Donner (s. 16.11.1939 Tampere ja k. 26.6.2013 Pietarsaari). Tämän levyn myötä Donnerista tuli Hillel Tokazierille hyvin tärkeä mentori sekä tienviitoittaja. Donnerilta hän sai tukea ja palautetta tekemisiinsä. Henrik Otto Donner oli poikkeuksellisen lahjakas musiikissa ja kielissä. Donner teki levyn jousisovitukset Hillel Tokazierin levylle ottamatta niistä edes palkkiota.

 

Pirha haluaa ostaa Hatanpään sairaalan Tampereen kaupungilta

Hatanpään sairaala.

Tampereen kaupunki saa Hatanpään sairaalasta noin 118 miljoonaa euroa, mikäli valtio antaa Pirkanmaan hyvinvointialueelle luvan nostaa lisää lainaa. Pirkanmaan hyvinvointialue aikoo ostaa tamperelaisille tutun Hatanpään kantasairaalan ja puistosairaalan Tampereen kaupungilta.

Lähes 120 miljoonan euron hintalappu on niin kova, että osto edellyttää lainanottovaltuutta valtiolta ja Pirkanmaan hyvinvointialueen investointisuunnitelman muuttamista. Pirhan ensi viikolla kokoontuvalle konserni- ja toimitilajaostolle esitetään, että investointisuunnitelmaa täydennettäisiin 118 miljoonan euron varauksella Hatanpään sairaalan ostamiseksi. Sen jälkeen asiaa käsitellään aluehallituksessa. Aluevaltuusto päättää suunnitelmasta todennäköisesti jo 15. kesäkuuta.

Pirkanmaan hyvinvointialueen omat rahat eivät riitä näin suureen investointiin, vaan sen pitää hakea valtiolta lisää lainanottovaltuuksia kaupan mahdollistamiseksi. Nykyiset Hatanpään alueen vuokrasopimukset ovat pääosin päättymässä vuoden 2026 lopussa. Hatanpäästä on teetetty eri vaihtoehtoja kartoittava kartoitus.

Marina Erhola.

Pirhan hyvinvointialuejohtaja Marina Erhola sanoo, että Pirha on pitänyt tärkeänä alueen ostamista kokonaisuutena eli maapohjineen. ”Tämä antaa meille mahdollisuuden alueen monimuotoiseen ja pitkäjänteiseen suunnitteluun jatkossa”, Marina Erhola sanoo tiedotteessa.

Tampereen pormestari Ilmari Nurminen (sd.) pitää hienona, että pirkanmaalaisille ja tamperelaisille tärkeät sosiaali- ja terveyspalvelut säilyvät ja kehittyvät Hatanpäällä myös jatkossa. Järjestely selkeyttää kaupungin ja hyvinvointialueen työnjakoa, kun kiinteistöt siirtyvät Pirhan vastuulle. ”Toivomme, että valtio näkee ratkaisun välttämättömyyden ja myöntää tarvittavan lainanottovaltuuden”, pormestari Ilmari Nurminen sanoo tiedotteessa.

Ilmari Nurminen.

Hatanpään sairaalassa on Tays Hatanpään ja perusterveydenhuollon yksiköitä. Siellä hoidetaan useita eri sairauksia ja tehdään monia eri leikkauksia. Hatanpään puistosairaalassa on tällä hetkellä erityisesti ikäihmisten ja kuntoutuksen palveluja. Kantasairaalassa on muun muassa perus- ja erikoissairaanhoidon tasoista vastaanottotoimintaa, toimenpideyksiköitä ja vuodeosastohoitoa. Kantasairaalassa toimii muun muassa Hatanpään sote-asema ja laaja kiirevastaanotto.

Hatanpään sairaala sai alkunsa vuonna 1914, jolloin Tampereen kaupungin omistukseen tulleen Hatanpään kartanon maille muutti mielisairaala. Tampereen kunnansairaala kärsi tilanpuutteesta, minkä takia toimintoja siirrettiin Hatanpäälle. Sisällissodan aikana rakennukset olivat sotilassairaaloina, minkä jälkeen huvilarakennuksesta tehtiin sairaala.

Bertel Strömmer.

Arkkitehti Bertel Evert Strömmerin (s. 11.7.1890 Ikaalinen ja k. 18.4.1962 Tampere) arkkitehtitoimiston ensimmäiset työt olivat usein jugendtyylisiä omakoti- ja paritaloja. Mariankadulle valmistui kolmikerroksinen kerrostalo, jonka rakennusmestari Mikko Tamminen oli piirtänyt vuonna 1916. Talon julkisivu kelpasi vasta kun arkkitehti Bertel Strömmer sen suunnitteli. Talon julkisivussa näkyi jo klassisia vaikutteita. Bertel Strömmerin perhe asui tässä kerrostalossa sisällissodan aikana. Sodan jälkeen 23.4.1918 arkkitehti Bertel Strömmer otti hoitaakseen väliaikaisesti ja samoin ehdoin kuin edeltäjänsä kaupunginarkkitehti Lambert Pettersonkin häneltä vapautunutta kaupunginarkkitehdin sivutoimista virkaa. Strömmer teki töitä kaupunginarkkitehtina ainoastaan kymmenen tuntia viikossa. Tehtävään kuului päivittäinen vastaanottoaika, joka oli klo 10-11. Näin toimien Bertel Strömmerille jäi aikaa myös oman arkkitehtitoimiston työtehtäville. Näihin aikoihin Strömmerin arkkitehtitoimiston merkittävimmät suunnittelutyöt olivat Naparstokin talo Hämeenkadulla sekä Haarlan paperitehdas Santalahdessa. Näillä suunnittelutöillään Bertel Strömmer vakiinnutti asemansa omalla arkkitehtitoimistollaan ja hän sai palkattua lisää työntekijöitä omaan toimistoonsa.

Tammikuussa 1920 Tampereen rahatoimikamari havahtui siihen, että Tampereella oli sangen paljon huonerakennusalan tekemättömiä tehtäviä, että kaupunginarkkitehdin tulisi jatkossa työskennellä kokopäiväisesti ilman omia sivutoimia. Talvella 1920 kaupunginarkkitehdin virka julistettiin haettavaksi, mutta virkaan ei tullut ainuttakaan hakemusta. Tämän jälkeen varovasti tiedusteltiin arkkitehti Bertel Strömmerin halukkuutta ottaa kaupunginarkkitehdin virka vastaan. Bertel Strömmer laittoi ehdoksi viran palkan korottamisen, kesälomasijaisen palkkaamisen virkaan, oikeuden pitää yksityistä arkkitehtitoimistoaan sekä viiden huoneen vuokra-asunnon osoittamista omalle perheelleen. Näin Tampereen rahatoimikamari joutui nöyrtymään ja hyväksymään kaikki arkkitehti Bertel Strömmerin asettamat ehdot kaupunginarkkitehdin virasta. Arkkitehti Bertel Strömmer valittiin Tampereen päätoimiseksi kaupunkiarkkitehdiksi 29-vuotiaana 23.3.1920.

Hatanpään sairaala vuonna 1935.

Bertel Strömmer esitti lokakuussa 1931 ehdotuksen, että Petsamosta sairaalan sijoituspaikkana luovuttaisiin ja Hatanpäälle tehtäisiin uusi, rajoitetumpi sairaalasuunnitelma. Tampereen kaupunginvaltuustokin päätti lopulta puoltaa tätä ehdotusta ja nyt pääsi kaupungin arkkitehtiosasto täysipainoisesti sairaalaa suunnittelemaan Hatanpäälle. Bertel Strömmerin apuna osastolla työskentelivät Jaakko Thure Laaksovirta (s. 24.7.1901 Säkkijärvi ja k. 3.7.1955 Pori) sekä Arvo Muroma ja Hugo Borgström, jotka olivat mukana juuri valmistuneessa arkkitehti Johan Sigfrid Sirénin (s. 27.5.1889 Ylihärmä ja k. 5.3.1961 Helsinki) eduskuntatalon suunnitteluryhmässä. Vuonna 1932 Arvo Muroma suunnitteli sairaalan pohjakuvia. Hugo Borgström jatkoi hänen työtään pidemmälle aina helmikuulle 1933 saakka.

Hatanpään sairaalasta pyrki tulla vain liian kallis projekti, joten potilaiden eristystilat täytyi sijoittaa osittain maanpinnan alapuoliselle kerrokselle, jotta toimenpidetilojen tarvitsemaa siipirakennusta voitiin pienentää. Lopulta koko sairaala kääntyi piirustuksilla peilikuvakseen ja sen teki Hugo Borgström elokuussa 1933. Jaakko Laaksovirta vastasi koko ajan henkilökunnan asuinrakennuksesta, kattilalaitoksesta sekä vanhojen rakennusten muutos- ja sisustustöistä.

Hatanpään sairaalan röntgenhuone.

Kaupunginhallituksen hyväksyttyä sairaalakomitean maaliskuussa 1933 tekemän ehdotuksen Hatanpään sairaalasta, suunnitelma laitettiin hyvin ripeästi täytäntöön. Pääsuunnittelija oli arkkitehti Bertel Strömmer ja pääurakoitsijana toimi Rakennustoimisto Tähtinen & Sola. Rakennustyöt alkoivat syksyllä 1933. Ennen vuoden loppua sairaalarakennuksen ja henkilökunnan asuinrakennuksen perustustyöt oli tehty ja talousrakennuksen laajennus oli vesikatossa. Rakennustyöt saivat jatkoa seuraavana vuonna. Uusiin sairaalatiloihin kaivattiin myös irtaimistoa. Sairaalalautakunta itse arvioi, että tarvitaan esimerkiksi vaihtovirtamoottoreita, leikkaussalin erikoislamppuja, keittiön yleiskone ja kaksi höyrykeittokattilaa.

Hatanpään sairaalan loppusuunnittelua teki tuolloin vielä opiskelijana ollut Mikael Nordenswan ja hänen piirustuksensa valmistuivat tammikuussa 1934. Koko Hatanpään sairaala valmistui kesäkuussa 1935. Sairaala oli 148-paikkainen erillinen sairaalarakennus, johon siirrettiin kirurginen ja sisätautien osasto. Samalla saatiin mielisairaalan potilaille lisätilaa. Sairaalaan tulivat samoin lastentautien osasto, laboratorio, röntgen, poliklinikka ja apteekki; näin saatiin kaikki tärkeimmät sairaalapalvelut tamperelaisten käyttöön. Potilaat pääsivät uuteen sairaalaan heinäkuussa 1935. Vain osa sairaalasta otettiin alussa käyttöön, koska uusi henkilökunta saapui suurimmaksi osaksi vasta syksyllä. Sisätautien ja lastenlääkärit aloittivat jo heinäkuussa uusissa viroissaan sairaalassa. Varsinaisesti loppusyksystä 1935 koko uusi sairaala oli täydellä teholla toiminnassa. Talvi- ja jatkosodan aikana tiloissa alueella toimi sotasairaala.

Wivi Lönn.

Pirkanmaan hyvinvointialue on ostamassa myös Tampereen historiallisen keskuspaloaseman Tampereen kaupungilta. Alustava summakin on selvillä: 6,7 miljoonaa euroa. Keskuspaloasema on valmistunut vuonna 1908 ja se on arkkitehti Olivia Mathilda ”Wivi” Lönnin (s. 20.5.1872 Tampere ja k. 27.12.1966 Helsinki) suunnittelema. Tämä ostos on niin paljon pienempi, että siihen Pirkanmaan hyvinvointialue saa rahat järjestymään.

Pirha on aiemmin kertonut olevansa halukas ostamaan myös Koukkuniemen yhteisöllisen ja ympärivuorokautisen asumisen yksiköt 42 miljoonalla eurolla. Tampereen kaupunki on saanut vuokratuloa näistä rakennuksista, Hatanpäästä ja keskuspaloasemasta noin 18,8 miljoonaa euroa vuodessa.

Hyvinvointialueet kyykyttävät vammaisia

Hyvin­vointi­alueet Suomessa ovat leikanneet laajasti useiden vammaisten palveluja. Henkilö­kohtaista apua korvataan muun muassa kotihoidolla, kertoo Vammaisfoorumin teettämä tuore selvitys. Vammaispalveluiden toteuttamisessa hyvinvointialueilla on merkittäviä rakenteellisia ongelmia, jotka vaarantavat vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumisen ja yhdenvertaisen pääsyn palveluihin. Näin kertoo Vammaisfoorumin tuore selvitys. Selvitys koostuu 424 vammaispalveluasiakkaan ja heidän läheistensä kyselyvastauksista. Kysely tehtiin kesällä 2025, kun uudistettu vammaispalvelulaki oli ollut voimassa puoli vuotta.

Vammaisfoorumi ry on vuonna 1999 perustettu 29 valtakunnallisen vammaisjärjestön yhteistyöjärjestö.Vammaisfoorumi edustaa Suomen vammaisjärjestöjä kansallisessa ja kansainvälisessä yhteistyössä, erityisesti Euroopan vammaisfoorumissa. Foorumin kotimainen vaikuttamistoiminta keskittyy vammaisten yhdenvertaisen osallistumisen turvaamiseen. Vammaisfoorumin tavoitteena on vammaisten henkilöiden aseman ja oikeuksien turvaaminen muuttuvassa toimintaympäristössä. YK:n vammaissopimuksen toteutumisen seurantamenettelyä kehitetään, johon liittyy tiedon kokoaminen rinnakkaisraportointia varten. Vammaisfoorumi vaikuttaa niin, että yhteiskunnan esteettömyys ja saavutettavuus lisääntyy rakennetussa ympäristössä, tiedonsaannissa, joukkoliikenteessä ja palveluissa. Vammaisten henkilöiden itsenäisen elämän, arjesta selviytymisen ja asumisen kannalta tärkeiden palvelujen saatavuutta ja laatua seurataan ja edistetään. Vammaisfoorumi edistää vammaisten henkilöiden koulutusta, työllisyyttä ja yrittäjyyttä.

Vammaisfoorumin tuoreen selvityksen mukaan vammaisten palvelujärjestelmä ei vastaa Suomen lainsäädännön ja YK:n vammaisyleissopimuksen velvoitteita. Selvityksestä käy ilmi selvästi, että vammaispalveluita leimaavat palvelujen riittämättömyys, asiakkaan kohtaamisen ongelmat, päätöksenteon hitaus ja epäselvyys sekä tiedottamisen ja neuvonnan toistuvat puutteet. Vammaispalveluissa monen yksilön kohdalla toteutuu vain arjen sujumisen kannalta välttämättömin, niin sanottu eksistenssiminimi, mutta ei kokonaisvaltainen hyvä elämä. Monet vammaiset ihmiset eivät saa sellaisia palveluja, joita he tarvitsisivat ja joihin heillä myös olisi vammansa vuoksi oikeus, tehdystä selvityksestä ilmenee.

Samoin vammaisille, kuten kaikille muillekin ihmisille, olisi tärkeää täysipainoinen hyvä elämä. Että hän pystyy käymään työssä ja opiskelemaan, ei vain hengissä pysyminen, Vammaisfoorumin puheenjohtaja Maija Aatelo huomauttaa. Maija Aatelon mukaan suurin osa vammaisista elää Suomessa köyhyysrajan alapuolella, sillä vammaisten työllisyystilanne on erittäin huono.

Maija Aatelo.

Vammaisia ohjataan yhä enemmän yleispalveluihin sen sijaan, että he saisivat vammaisille räätälöityjä palveluita. Selvityksen mukaan näin tehdään, vaikka yleispalvelut ovat ylikuormittuneita ja niiden saatavuus on riittämätöntä. Vuoden 2025 alusta voimaan tulleen uuden vammaispalvelulain ennakoitiin parantavan vammaisten ihmisten elämän laatua.

Vammaisfoorumin mielestä hyvinvointialueet vaikuttavat käyttävän lakia kuitenkin lähinnä säästämiseen ja vammaisten palveluista leikkaamiseen. Vammaisfoorumin puheenjohtaja Maija Aatelon mukaan hyvinvointialueilla tulkitaan vammaispalvelulakia niin, että henkilökohtainen ympärivuorokautinen apu voidaan korvata muutaman kerran päivässä käyvällä maksullisella kotihoidolla. Vammaisfoorumi saa jatkuvasti yhteydenottoja, joissa kerrotaan henkilökohtaisen avun korvaamisesta vammaisille kotihoidolla ja palvelujen yleisestä karsimisesta. Kotihoito saattaa saapua vammaisen kotiin vaihtelevin aikatauluin, mikä hankaloittaa arkielämän suunnittelua.

Saattaa hyvin olla tilanne, että asiakkaan tarvitsisi mennä illalla kauppaan, mutta et tiedä, tuleeko kotihoito kuudelta vai kahdeksalta, ja pystytkö menemään kauppaan, kertoo Vammaisfoorumin puheenjohtaja Maija Aatelo. Maija Aatelo kertoo, että vammaiset ihmiset ovat hyvin tietoisia ja kovin huolestuneita palvelujen karsimisista. Hänen mukaansa monet pelkäävät olla yhteydessä hyvinvointialueen vammaispalveluun, koska se saattaisi tietää uutta palvelutarpeen kokonaisarviota ja palveluiden heikentymistä.

Ihmiset pelkäävät, että tulkinta avun tarpeesta muuttuu. Me tiedämme, että tuo pelko on ihan todellinen ja siihen on syytä. Kuulemme jatkuvasti vammaisista ihmisistä, joiden palveluja on leikattu hyvinvointialueilla, Vammaisfoorumin puheenjohtaja Maija Aatelo kertoo.

Taiteilijoiden työtilat Tampereella 

Lielahden kartano.

Useilta tamperelaisilta taiteilijoilta on vaarassa lähivuosina työskentelytilojen lähtö pois. Tampereen kaupungin pitkän aikavälin suunnitelmissa on tällä hetkellä kirjaukset muun muassa ateljeetalo Pesulan Hatanpäällä, taidekeskus Mältinrannan Tammerkosken rannassa sekä Takahuhdin taiteilijatalon myynnit tulevaisuudessa. Myytävien kulttuurirakennusten listalle kaupunki on mahduttanut samoin vuosi sitten väliaikaisena kulttuurikeskuksena avatun Lielahden kartanon, joka valmistui aikanaan Ylöjärven puolelle vuonna 1893. Jokainen edellä mainituista rakennuksista vaatisi pikaista perusparannusta.

Takahuhdin taiteilijatalo.

Tampereen kaupunki on suunnitellut Mältinrannan ja Takahuhdin taiteilijatilojen korvaamista Hiidenrannan vanhalle tehdasalueelle rakennettavalla taiteilijatalolla. Päätöstä Hiidenrannan taiteilijatalon rakentamisesta ei tosin ole vielä tehty, koska sen rakentaminen ja rahoitus ovat edelleen avoimia kysymyksiä. Yhäti vaihtoehtona on vanhojen taiteilijatilojen säilyminen, sillä tällä hetkellä tutkitaan, mitä kannattaa tehdä ja mitä eri vaihtoehdot kustantavat kaupungille. Tampereen kaupungin kulttuuritilakehittämisen projektipäällikkö Anna Vesén tähdentää, että Mältinrannan myynti ja Hiidenrannan taiteilijatalon rakennuttaminen ovat vasta suunnittelun alla.

AnnaVesén.

Tampereen Taiteilijaseura toimii kuvataiteilijoiden etujärjestönä, joka edistää pirkanmaalaista kuvataidetta sekä järjestää galleria-, taidelainaamo- ja työpajatoimintaa. Tampereen Taiteilijaseura järjestää vaihtuvia näyttelyitä Taidekeskus Mältinrannassa – Mältinrannan avajaiset olivat vuonna 1983 - sekä muutakin näyttelytoimintaa. Taiteilijaseuralla on samoin ateljeetiloja kuten Tampereen ateljeetalo Kalevassa ja Ateljeetalo Pesuja Hatanpäällä sekä yhteistiloja Mältinrannan taidekeskuksessa. Taiteilijaseuran toimintaan kuuluu myös kurssitoiminta, työpajoja ja näyttelyopastuksia. Tämän lisäksi taiteilijaseura jakaa stipendejä seuran jäsenille Alli ja Allan Adolf Salon (s. 27.11.1901 Pori ja k. 23.12.1978) erillisrahastosta, joka perustettiin testamenttilahjoituksen pohjalta Tampereen Taiteilijaseuraan vuonna 1981.

Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Inka Hannulan mukaan seura ei haluaisi siirtää Mältinrannan galleriaa eikä taidelainaamoa Hiidenrantaan. Mikäli työtilat ja työpajat siirtyisivät Hiidenrantaan, Taiteilijaseura toivoo gallerian ja taidelainaamon säilyvän kuitenkin kaupungin keskustassa. Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Inka Hannula on silti tyytyväinen, kun keskusteluyhteys Tampereen kaupungin virkamiesten kanssa on olemassa. Tampereen kaupungin verkkopalvelusuunnitelmaan on kirjattu, että Mältinrannan galleria- ja taidelainaamon tilat korvataan etsimällä kaupungin keskustasta niille tiloja yhteistyössä Taiteilijaseuran kanssa.

Inka Hannula.

Tampereen kaupungin mukaan sekä Mältinrannan taidekeskus että Takahuhdin taiteilijatalo tarvitsevat laajoja peruskorjauksia. Anna Vesénin mukaan Takahuhdin taidekeskus on niin huonossa kunnossa, ettei taidekeskuksen korjausta voi enää kauaa siirtää. Samoin selvää on sekin, että korjauksen aloittaminen vaatii taiteilijoille väistötiloja, joita kaupungilla ei valitettavasti juuri ole tarjota. Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Inka Hannulan mielestä Mältinrannan taidekeskus on vielä kohtalaisen hyvässä kunnossa, mutta sensijaan Takahuhdin taiteilijatalon rakennus on suuren remontin tarpeessa.

Mältinrannan taidekeskus.

Mältinrannan taidekeskuksen parhaita puolia Taiteilijaseuran kannalta on eittämättä sen sijainti Tampereen kaupungin keskustassa muiden gallerioiden ja taidemuseoiden lähellä. Rakennusmestari Karl Edvard ”Eetu” Murros (vuoteen 1906 saakka Molin, s. 17.8.1880 Tampere ja k. 9.6.1949 Tampere) suunnitteli Tampereen kaupungin rakennustoimistossa vuonna 1929 Mältinrannan punatiilisen rakennuksen, joka alun perin valmistui vedenpuhdistuslaitokseksi. Tampereen kaupunki kunnosti tilat vedenpuhdistustoiminnan päätyttyä vuonna 1983 ja vuokrasi tilat Tampereen Taiteilijaseuralle sekä Pirkkalaiskirjailijoille. Tuolloin remontoitiin tilat molempien järjestöjen toimistoille sekä Taiteilijaseuran gallerioille ja grafiikkapajalle. Rakennuksen takaosassa sijaitsevaan entiseen allasosastoon suunniteltiin silloin työtiloja, jotka rakennettiin 25 vuotta myöhemmin valmiiksi. Syyskuussa 2008 päättyneessä remontissa Taidekeskus Mältinranta sai uutta tilaa noin 700 neliötä.

Vuonna 1920 perustetun Tampereen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Inka Hannulan mukaan Mältinrannan taidekeskus sopii tehtäväänsä monella tapaa. Rakennuksen tilat on kunnostettu taiteilijaseuran toimintaa silmällä pitäen ja grafiikanpaja on taiteen ammattilaisten sekä harrastajien käytössä. Tilat saavat myös ammattilaisilta kiitosta ja galleriatila on varsin toimiva ja käyttöön sopiva. Puheenjohtaja Inka Hannulan mukaan Takahuhdin puutalo puiston keskellä on rauhallinen ja taiteilijoita inspiroiva työympäristö. Puurakennuksessa sijaitsee työtiloja, residenssi ja kaksi suurta työtilaa, jotka ovat vuokrattavissa käyttöön.

Kesäkuussa 2025 Lielahden kartanon rakennus avautui yleisölle väliaikaisena kulttuurikeskuksena. Lielahden kartanon on tarkoitus tarjota vielä työtiloja taiteilijoille ja kulttuurialan työntekijöille neljän vuoden ajan sekä samalla tuottaa osallistavaa kulttuuritoimintaa. Vuodella 2030 oli aikaisemmin suunniteltu Lielahden kartanon peruskorjaus, mutta tällä hetkellä kartanon päärakennus on poistettavien rakennusten listalla. Mikäli Tampereen kaupunki päättää rakennuttaa Hiedanrannan taiteilijatalon, sen pitäisi valmistua viimeistään vuoteen 2036 mennessä. Projektipäällikkö Anna Vesén toivoo, että taiteilijatalo valmistuisi jo aikaisemmin, sillä vanhat rakennukset eivät välttämättä kestä edes vuoteen 2030 saakka.

Ateljeetalo Pesula Hatanpäällä.

Tampereen Taiteilijaseura tyhjentää parhaillaan Hatanpään pesularakennusta. Ainakin osa ateljeetalon kuvataiteilijoista on jo ennättänyt vuokrata uudet työtilat maaliskuussa avautuneesta Nekalabista. Mikäli Hiedanrannan taiteilijatalo rakennetaan, tulee siihen Anna Vesénin mukaan saada työtiloja taiteilijoille nykyistä ateljeerakennusta enemmän, koska juuri työtiloista on Tampereen kaupungissa huutava pula. Hiedanrannan taiteilijatalolle on uumoiltu paikaksi tehdasrakennusten viereistä tilaa. Tahtaan tiloihin tulisi muiden taiteiden aloille omat tilansa. Vuoden 2027 kaavaohjelmasta selviävät tarkemmat suunnitelmat.