Hillel Tokazier (8. osa) 

Hillel Tokazier.

Eräs Hillel Tokazierin elämän merkkipaaluista on ollut tutustuminen Paavo Juhani ”Jussi” (s. 15.9.1943 Helsinki ja k. 13.2.2024 Helsinki) ja Eero Nikodemus Raittiseen (s. 6.10.1944 Helsinki ja k. 16.7.2025 Lohja). Veljekset olivat kuin suomalainen vastine Everly Brothers -yhtyeelle. Heidän yhtyeensä oli Eero ja Jussi & The Boys ja heidän treenikämppä sijaitsi Helsingin Albertinkadulla. Hillel Tokazier tuli bändiin soittamaan Jussi Raittisen kutsusta 1960-luvun lopulla.

Eero ja Jussi & The Boys.

Bluesin lisäksi Eero Raittinen sekä esitti että levytti myös monenlaista muutakin musiikkia aina rockista iskelmään. Jussi ja Eero Raittisen vanhemmat olivat yritys- ja pankkijohtaja Paavo Raittinen sekä Rakel Jotuni, joka oli kirjailija Maria Gustava Jotunin (vuoteen 1906 Haggrén, vuodesta 1911 Tarkiainen, s. 9.4.1880 Kuopio ja k. 30.9.1943 Helsinki) veljentytär. Heinäkuussa 1960 Eero Raittinen aloitti oman levytysuransa kokoonpanossa Eero ja Jussi sekä Harry Aaltosen yhtye; sittemmin yhtye levytti nimellä Eero ja Jussi rock-yhtyeineen. Pääsiäisenä 1962 perustettiin The Esquires, jossa Eero Raittinen soitti rumpuja. Tässä bändissä Eero Raittinen oli mukana tekemässä neljä singleä ja kaksi EP-levyä. Eeron rumpalin työt jatkuivat lokakuussa 1963 The Sounds -yhtyeessä. Pääsiäisenä 1964 perustettiin yhtye Eero ja Jussi & The Boys. Ensimmäiset omat soololevytykset Eero Raittinen teki vuonna 1966 ja kesällä 1966 hän oli mukana ensimmäisessä Danny -showssa. Samana syksynä hän liittyi D-tuotannon artistiksi.

Adelsön kirkko.

Sven Gustaf Lindahl.

Vuonna 1968 Eero Raittinen jätti The Boys -yhtyeen ja lähti omalle soolouralle. Samaan aikaan käännösiskelmä Vanha holvikirkko (Mälarö kyrka) oli hänen laulamaan noussut suureksi hitiksi Suomessa. Ruotsalainen toimittaja, säveltäjä ja sanoittaja Sven Gustaf Lindahl (s. 25.6.1937 Tukholma ja k. 2.7.2025 Nykvarn) teki kappaleen, jonka ensimmäisenä levytti Lenne Broberg (s. 27.9.1940 ja k. 2.1.1991). Kappaleen tapahtumat sijoittuvat kirkkorakennukseen, jossa kanttorin poika soittaa itsekseen urkuja kirkon parvella. Kappale on saanut vaikutteita Ekerön kunnassa sijaitevasta Adelsön 1100-luvun lopussa rakennetusta kivikirkosta Ruotsista. Lenne Brobergin laulama versio oli Svensktoppen -listalla 24.3.-5.5.1968 eli runsaan kuukauden ajan; 7.4.1968 kappale sijoittui listan kärkeen. Suomalaiset sanat lauluun kirjoitti Sauvo Puhtila eli Saukki ja Suomessa laulu julkaistiin 27.3.1968 singlenä, jonka toisella puolella oli kappale, Tää rakkaudelta näyttää, hitto vie.

Jukka Tolonen.

Eero Raittisen ensimmäinen oma sooloalbumi ilmestyi vuonna 1970 ja levy sisälsi yhdysvaltalaista juurimusiikkia; levy julkaistiin nimellä Eeron Elpee. Eero Raittinen valitsi oman yhtyeen soittajikseen serkukset kitaristi Jukka Jorma Tolosen (s. 16.4.1952 Helsinki) ja basisti Heikki ”Häkä” Virtasen sekä rumpaliksi Vesa Aaltosen ja koskettimiin Hillel Tokazierin. Yhtyeen nimeksi valikoitui Help, joka ilmeisesti napattiin The Beatles -yhtyeen kappaleesta. Keikoilla Eero Raittisen shown jälkeen bändi soitti vielä yhden setin verran tanssimusiikkia yleisön vaatimuksesta. Italiaksi Hillel Tokazier sai laulaa mm. kappaleita, kuten Tintarella di Luna ja espanjaksi Quando Calienta El Solin sekä muita vastaavia iskelmiä. Kaikki muu musiikki taittui yhtyeeltä, mutta tangojen kanssa tuli hieman harmaita hiuksia. Niitäkin kuitenkin täytyi olla ohjelmassa, joten tangoja poimittiin Olavi Virran, Eino Grönin, Taisto Tammen ja Markus Allanin ohjelmistoista. Yleensä nämä tangot olivat joko Toivo Kärjen tai Unto Monosen säveltämiä kappaleita.

Olavi Virta.

Eero Raittisen ja Helpin kiertue kesti kaikkiaan puolen vuoden ajan. Kiertueen ajan Hillel Tokazier oli Hankenilta poiskirjautuneena, koska opiskelusta ei kiertueolosuhteissa olisi tullut yhtään mitään. Kesällä 1969 Help teki viimeiset keikkansa ja Hillel Tokazier työskenteli kesätyöntekijänä Vatorilla, joka valmisti veneitä. Työ oli osaksi koulun työharjoittelua ja hänen tehtävänsä suven aikana oli myydä vesisuksia sekä perämoottoreita, vaikka hän ei niistä perustanut. Kesäksi Jakob Tokazier oli hankkinut pojalleen auton, jolla hän kulki öisin keikkamatkoilta Vatorin myymälään töihin. Eero Raittinen lähti kesäksi 1969 Kirkan kesäshown mukaan, joten Help -yhtyeen täytyi pohtia jatkoaan. Lopulta muusikot päättivät käydä omat opintonsa loppuun ja lopettaa yhtyeen.

Eero Raittinen tarvitsi jälleen Help-yhtyettään, kun hän alkoi levyttämään Eeron Elpeetä vuonna 1970. Vahvistukseksi albumille otettiin useita soittajia lisää, kuten mm. DDT:n (Downtown Dixie Tigers) kitarasolistina soittanut Pekka Johannes ”Albert” Järvinen (s. 25.10.1950 Iitti ja k. 24.3.1991 Lontoo), Eero Koivistoinen, Pentti Hietanen, Pekka Sarmanto, Reino ”Reiska” Laine ja Nono Söderberg. Eero Koivistoisen lisäksi puhallisektiossa touhusivat myös Juhani ”Junnu” Aaltonen, Paroni Paakkunainen ja trumpetisti Heikki Juhani ”Mike” Koskinen. Levystä tulikin sittemmin keräilyharvinaisuus, josta paljon myöhemmin otettiin uusintajulkaisuja.

Frank Robson.

Help -yhtyeen raunioille perustettiin Vesa Aaltosen, Jukka Tolosen ja Frank Robsonin (s. 27.4.1946 Bradford on Avon, Englanti ja k. 16.11.2024 Lahti) toimesta uusi yhtye, Tasavallan Presidentti. Bändiin liittyivät lisäksi basistiksi studioteknikko ja musiikkituottaja Måns Ivar Åkesson ”Måsse” Groundstoem (s. 23.4.1949 Helsinki) sekä huiluineen ja saksofoneineen Juhani ”Junnu” Aaltonen. Kun Frank Robson jätti yhtyeen, tuli Eero Raittisesta Tasavallan Presidentin laulusolisti. Myös yhtyeen basisti vaihtui Heikki ”Häkä” Virtaseksi sekä Juhani Aaltosen korvasi saksofonisti ja huilisti Pekka Juhani Pöyry (s. 10.12.1939 Helsinki ja k. 4.8.1980 Helsinki), jonka vanhemmat olivat arkkitehti Olli Johannes Pöyry (s. 30.6.1912 Oulu ja k. 11.1.1973 Oulu) ja diplomipianisti sekä arkkitehti Marja Tellervo Pöyry (o.s. Paatela, s. 13.4.1915 Tampere ja k. 9.8.1998 Helsinki).

John Mayall.

Hillel Tokazier siirtyi Helpin jälkeen tekemään yhteistyötä soittajana Jussi Raittisen kanssa Tommie Mansfield Groupin kanssa vuosina 1968-1970. Tommie Mansfield oli oikealta nimeltään Pekka Nurmi, joka päivätöikseen korjasi kitaroita Turussa. Yhtyeessä soittivat heidän lisäkseen Antero Jakoila ja Pertti Kilpeläinen. Tämä yhtye keikkaili vain silloin tällöin eri klubeilla suurimmissa kaupungeissa. Bändi soitti bluesia, rockia ja countrya. Jussi Raittinen kokosi englantilaisen bluesmuusikko John Brumwell Mayallin (s. 29.11.1933 Macclesfield, Cheshire, Englanti ja k. 22.7.2024 Kalifornia, Yhdysvallat) vierailukonserttiin Helsingin Kulttuuritalolle vuonna 1970 lämmittelybändiksi All Stars -yhtyeen. Tässä kokoonpanossa Hillel Tokazier sai aloittaa illan näyttävällä rock- ja boogie woogie -improvisaationumerolla. Samalla keikalla vieraili laulusolistina säveltäjä ja sanoittaja Kari Olavi Kuuva (s. 20.2.1946 Tampere ja k. 21.11.2018 Riihimäki).

Kari Kuuva.

Opiskelujensa loppuaikana Hillel Tokazier teki myös harvakseltaan soittokeikkoja. Rumpali Esko Järvisalon kokoaman trion kanssa hän soitti Englannin suurlahetystön kerhohuoneella pari kertaa kuukaudessa tanssimusiikkia Kaivopuistossa osoitteessa Itäinen Puistotie 15, arkkitehti Jarl Eklundin (s. 20.2.1876 Kirkkonummi ja k. 30.8.1962 Helsinki) suunnittelemassa huvilassa. Triossa soitti bassoa Kari Bergström, joka soitti aikanaan myös rautalankayhtye Strangersissa. Kaivopuiston klubikeikan jälkeen he useasti ajoivat Esko Järvisalon kotiin Vuosaareen, ja saunoivat sekä uivat talon alakerrassa syöden myös makkaravoileipiä. Saattoivatpa toisinaan jopa yöpyäkin siellä.

Jonkusen keikan Hillel Tokazier teki myös laulaja Reijo Hirvelän (s. 1943 Vaasa) yhtyeen kanssa. Reijo Hirvelä tunnettiin tempperamenttisena rocklaulajana, jolla oli upea ääni. Hirvelä perusti 1960-luvun alussa Vaasaan jazzklubi Bohemian. Reijo Hirvelä lauloi Elvis Aaron Presley (s. 8.1.1935 Tupelo, Mississippi ja k. 16.8.1977 Memphis, Tennessee) ohjelmistosta mm. Wear My Ring Around Your Neck -kappaletta, mutta erityisesti hän nautti esittää Walesin tiikerin, Tom Jonesin (oik. Thomas John Woodward, s. 7.6.1940 Treforest, Pontypridd, Glamorgan, Wales, Englanti) levylle laulamia kappaleita kuten Green Grass of Home. Myös Hillel Tokazierin säveltämän kappaleen, Autio katu, Reijo Hirvelä levytti myöhemmin.

Missään vaiheessa muusikonuraansa Hillel Tokazier ei unhoittanut omia ja sukunsa juutalaisia perinteitä eikä juutalaista seurakuntaa. Kaiken aikaa kulkiessaan hän kuljetti mukanaan juutalaista kansanmusiikkia sekä synagogamelodioita. Hän soitti paljon omassa seurakunnassaan musiikkia. Samoin hän opetteli kaikki juutalaiset iskelmät soittamaan ulkoa.

Hillel Tokazier vei sinnikkäästi opintojaan kohti loppua. Äidin rintasyövän sädehoidot olivat hyvin rankkoja kokemuksia ja hoidot veivät hänet aina huonoon kuntoon. 1960-luvun lopussa Jakob Tokazier oli sairastunut nivelreumaan, joka aiheutti hänelle aina välillä vettä keuhkoihin ja polviin. Punkteerauksia tehtiin Meilahden sairaalassa, johon Hillel Tokazier kuljetti isäänsä. Välillä Jakob Tokazieria hoidettiin Heinolan reumasairaalassa. Viimeisien opiskelujensa lomassa Hillel Tokazier samalla suunnitteli lähtevänsä Israeliin. Hillel halusi lähteä ainakin vuodeksi Israeliin vahvistamaan juutalaisuuttaan, joten soittotyöt olivat luonnollisesti Suomessa katkolla. Hankkenin päätösjuhlissa valmistuttuaan diplomiekonomiksi Hillel Tokazier oli jo Israelissa ja hänen Bertha-äiti sai ottaa diplomin vastaan.

Hillel Tokazier (7. osa) 

Hillel Tokazier.

Kristina Hautala.

Taudin selätettyään vihdoin olivat Hillel Tokazierin edessä uudet haasteet. Musiikkielämässä alkoi yhä enemmän kiinnostaa tanssimuusikon tehtävät; hänet hyväksyttiin kahteenkin yhtyeeseen soittajaksi. Ensimmäinen näistä yhtyeistä oli iskelmälaulaja Kristina Hautalan (s. 28.6.1948 Tukholma) yhtye. Tämä ruotsalaistyttö ilmestyi Suomen iskelmämarkkinoille vuonna 1967. Hautala asui nuoruutensa Tukholmassa, josta hän muutti 1960-luvun puolivälissä Suomeen ja sai Scandia-levy -yhtiölle levytyssopimuksen. Vuosina 1967-1970 Kristina Hautala levytti Scandialle singlejä, kuten En koskaan (Dysty Springfieldin laulama You Don’t Have to Say You Love Me) sekä Beatles-cover Rakkautta vain (All You Need Is Love). Vuonna 1968 ilmestyi albumi yhdessä Lars ”Lasse” Anders Fredrik Mårtensonin (s. 24.9.1934 Helsinki ja k. 14.5.2016 Espoo) kanssa, Kristina & Lasse, jota edelsi yhteinen Jukka Jalmari Virtasen (s. 25.7.1933 Jämsänkoski ja k. 1.9.2019 Helsinki) käsikirjoittama ja Esko Elias Linnavallin (s. 4.9.1941 Turku ja k. 21.12.1991 Helsinki) trion säestämä ravintolashow Helsingin Adlonissa syksyllä 1967. Virtasen, Mårtesonin ja Linnavallin kanssa syntyi kappale Kielletyt käskyt, jonka Kristina Hautala esitti kirjailija, elokuvaohjaaja, -tuottaja, poliitikko ja diplomaatti Jörn Johan Donnerin (s. 5.2.1933 Helsinki ja k. 30.1.2020 Helsinki) elokuvan Mustaa valkoisella (1968) tanssiravintolakohtauksessa.

Lasse Mårtenson.

Jörn Donner.

Hillel Tokazier kävi hetken aikaa Kristina Halkolan keikoilla soittamassa ja hän oli hieman ihastunutkin tähän laulajatyttöön, kuten monet muutkin muusikot. Kristina Halkolan yhtyeessä Hillel tutustui basisti Vesa Salmelaan, joka taas tutustutti hänet Sakari Erkon yhtyeeseen. Hillel Tokazier soitti tuoreiden urkujensa kanssa monia keikkoja Erkon orkesterin kanssa. Hän hallitsi jo korvakuulolta tuolloin satoja eri kappaleita. Hankkenin juhlissa hän sai samoin soittaa. Hankkenin kurssikaveri, Johnny Liebkind (oik. John Eljon ”Johnny” Liebkind, s. 22.9.1945 Helsinki) oli jo tuolloin Suomen suosituimpia laulajia.

Johnny Liebkind.

Suomenjuutalainen Johnny Liebkind käynnisti muusikkouransa rautalankayhtye The Soundsissa rumpalina. The Sounds teki levytyssopimuksen Fazerille, jossa tuotantopäällikkö Toivo Kärjeltä jäi huomaamatta hänen laulutaito. Tilaisuuden tullen Scandia Musiikin toimitusjohtaja Harry Emanuel Zwi Orvomaa (vuoteen 1944 Orscholik, s. 14.3.1927 Helsinki ja k. 9.9.1990 Helsinki) kiinnitti Johnnyn oman yhtiönsä laulajakaartiin. Johnny Liebkindin soolodebyytti oli vuonna 1963 julkaisti Sauvo Puhtilan sanoittama, alun perin Ruth Brownin esittämä ja sittemmin Cliff Richardin tunnetuksi tekemä Hymyhuulet (Lucky Lips). Liebkind oli Lars-Erik ”Lasse” Olavi Liemolan (s. 5.9.1937 Helsinki) jälkeen toinen teini-idoli, joka hurmasi samoin ulkonäöllään. Hän kiersi koko 1960-luvun ajan Dannyn ohella ja he olivat nuorison suosikkilaulajia.

Sauvo Puhtila (s. 27.4.1928 Helsinki ja k. 2.11.2014 Helsinki).

Cliff Richards (oik. Harry Rodger Webb, s. 14.10.1940)

Johnny Liebkind kiersi koko 1960-luvun maata keikkaillen ja levyttäen useita angloamerikkalaisia käännöshittejä. Hän oli vuonna 1964 mukana Reino Helismaan viimeiseksi jääneellä kiertueella. Sen jälkeen hän aloitti opiskella kauppatieteitä. Vuonna 1970 hän lauloi levylle unkarilaisen Gábor Nádasin säveltämän ja Matti Kalevi Siitosen (s. 23.7.1942 Mikkeli ja k. 23.4.2021 Helsinki) eli Fredin suomeksi sanoittaman Ihana aamu, joka oli Johnny Liebkindin eniten listamenestystä saavuttanut kappale. Johnny Liebkind ei koskaan suunnitellut itselleen ammattimuusikon uraa, vaan hän vetäytyi lopullisesti alalta valmistuttuaan Helsingin kauppakorkeakoulusta kauppatieteiden maisteriksi. Hänen viimeinen levytyksensä oli vuonna 1973 ilmestynyt albumi, Jonglööri.

Johnnyn albumi Jonglööri.

Hillel Tokazier soitti Hankenin aikana ainoastaa yhden kerran yhdessä samassa kokoonpanossa Johnny Liebkindin kanssa. Reiska Bergström oli koonnut tämän yhtyeen, joka säesti Johnny Liebkindiä koulun bileissä. Koko koulunkäyntinsä ajan Hillel Tokazier uumoili ammattimuusikon urasta. Hän kävi toisinaan soittamassa Scndian studiolla soittamassa rockia levytyspohjiin Esko Linnavallin ja Jaakko Salon sovituksiin.

Keikkamuusikoiden joukko Etelä-Suomessa oli tuolloin vielä sangen mitätön, mutta muusikoiden kesken oli todella mainio henki. Sellaiset tanssiorkesterit, kuten Erik Lindströmin, Ronnie Kranckin, Olli Hämeen ja Leo Lindblomin orkesterit soittivat Helsingissäkin eri osakunnissa ja tanssipaikoissa. Sellaisia olivat esimerkiksi Hämis eli nykyinen Tavastia, Poli, Ostrobotnia, nuorison suosima Expohalli Kasarmintorilla sekä Kestikartano Keskuskadulla. Tanssiravintoloihin saattoi orkestereilla olla tuohon aikaan kuukauden kiinnitys; sellaisia tanssiravintoloita olivat ainakin Fennia, Hungaria, legendaarinen Canjon Hämeentiellä sekä Helsinginkadun Tenho.

Koiton talossa Kampissa sijaitsi hyvin suosittu tanssipaikka, Yrjönkulma. Ravintolassa soittivat säännöllisesti tuolloin säveltäjä ja orkesterimuusikko Helge Pahlman (s. 10.5.1911 Helsinki ja k. 7.8.1976 Helsinki) ja hänen poikansa, pianisti Kai Phlmanin (s. 8.7.1935 Helsinki ja k. 8.3.2013) yhtye. Kai Phlman varttui Helsingin Vallilassa. Isä Helge Pahlman soitti Dallapé-orkesterissa. Kai Pahlman opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja hän työskenteli muusikkona.

Kai Pahlman.

Helge Pahlman.

Kai Pahlman tunnettiin myös värikkäästä jalkapallourastaan; hän pelasi Suomen maajoukkueessa vuosina 1954-1968 yhteensä 56 ottelua ja hän teki näissä otteluissa yhteensä 13 maalia. Vuonna 1966 hän oli voittamassa Pohjoismaiden mestaruutta. Seurajoukkuetasolla Kai Pahlman voitti jalkapallon SM-sarjan maalikuninkuuden kolmesti: vuosina 1958, 1961 ja 1965. SM -tasolla Kai Pahlman teki kaikkiaan 191 maalia vuosina 1956-1972 yhteensä 288 ottelussa, joka on kaikkien aikojen toiseksi eniten SM -tasolla, heti Heikki Suhosen jälkeen. Pahlman voitti Suomen mestaruuden kahdesti: vuosina 1957 HPS:n paidassa ja vuonna 1970 Reippaassa. Suomen cupin voittoon hän ylsi vuosina 1962 ja 1966.

Kai Pahlmanin levytysura alkoi vuonna 1960 EP:llä Kai Pahlman laulaa ja soittaa. Myöhemmin hän levytti jazzahtavat pitkäsoittolevyt Musiikinopiskelija Kai Pahlman ystävineen tanssittaa (1985), Musiikinopiskelija Kaitsu ”Banaani” Pahlman (1988), Kaitsu Pahlman ystävineen tanssittaa (1998) ja Soolo (2001). Pahlmanin orkesterissa soitti klarinettia juutalainen Koppel David Smolar (s. 9.1.1935 Helsinki ja k. 10.9.1977 Helsinki), joka soitti myös konserttimusiikkia. Alkujaan Smolar innostui klarinetista kuultuaan Benny Goodmanin soittoa. Hän opiskeli vuosian 1952-1954 ja 1956-1958 Eero Linnalan johdolla Sibelius-Akatemiassa. Vuonna 1959 hän suoritti siellä diplominsa. Smolar täydensi musiikkiopintojaan Kölnissä ja Lontoossa. Keväällä 1966 hän sai Niilo Helanderin säätiön apurahan.

Koppel Smolar.

Koppel Smolar oli hyvin aktiivinen radioesiintyjä; hän nauhoitti 1960-luvulla mm. Francis Poulenc’in, Johannes Brahmsin, Paul Hidemithin, Phyllis Taten, John Irelandin, Arnold Cooken, Bernhard Henrik Crusellin, Béla Bartókin ja Wolfgang Amadeus Mozartin musiikkia. Hän oli mukana äänittämässä myös Eero Koivistoisen ja Mikko Kyösti Heiniön (s. 18.5.1948 Tampere) musiikkia. Hän äänitti myös kevyttä musiikkia. Smolar teki äänityksiä samoin Israelin radiolle. Hän perusti Aulos -kamarimusiikkikokoonpanon ja toimi itsekin siinä noin vuosikymmenen ajan. Kai Pahlmanin sekstetin lisäksi Smolar soitti myös Herbert Katzin kvintetissä. Hän soitti myös juutalaisen pianisti, säveltäjä ja teatterimuusikko Erna Tauron (o.s. Pergament, s. 16.8.1916 Viipuri ja k. 4.6.1993 Tukholma, Ruotsi) kvartetissa jazzia ja kansanmusiikkia. Myöhemmin Smolar keskittyi entistä enemmän kamarimusiikin soittamiseen. Vuonna 1974 hän soitti solistina kapellimestari Paavo Allan Engelbert Berglundin (s. 14.4.1929 Helsinki ja k. 25.1.2012 Helsinki) johdolla Helsingin kaupunginorkesterin kanssa Claude Debussyn Premiére Rhapsodien. Samana vuonna hänelle myönnettiin Jenny ja Antti Wihurin rahaston apuraha. Smolar työskenteli vuodesta 1969 Espoon musiikkiopiston lehtorina. Tätä ennen hän oli tuntiopettaja vuodesta 1966 lähtien Käpylän ja Espoon musiikkiopistossa. Hän opetti useina kesinä samoin Juuan musiikkileirillä. Hänen oppilaidensa joulossa ovat olleet mm. jazzsaksofonisti, -klarinetisti ja -huilisti Teemu Salminen (s. 5.6.1953 Helsinki) ja klarinetisti Karipekka Eskelinen.

Pianisti Oscar Peterson.

Kai Pahlman toimi Makkabin juniorijoukkueen valmentajana silloin, kun Hillel Tokazierkin pelasi joukkueessa jalkapalloa. Kai Pahlman ja Hillel Tokazier olivat hyviä ystäviä myöhemminkin ja heitä yhdisti tietysti pianonsoitto sekä rakkaus pianisti Oscar Emmanuel Petersonin (s. 15.8.1925 Montreal, Quebec, Kanada ja k. 23.12.2007 Mississauga, Ontario, Kanada) soittoon. He kävivät yhdessä Oscar Petersonin konsertteja kuuntelemassa. Hillel Tokazier arvosti Kai Pahlmania monipuolisena ja taitavana pianistina.

Eräs Hillel Tokazierin elämän merkkipaaluista on ollut tutustuminen Paavo Juhani ”Jussi” (s. 15.9.1943 Helsinki ja k. 13.2.2024 Helsinki) ja Eero Nikodemus Raittiseen (s. 6.10.1944 Helsinki ja k. 16.7.2025 Lohja). Veljekset olivat kuin suomalainen vastine Everly Brothers -yhtyeelle. Heidän yhtyeensä oli Eero ja Jussi & The Boys ja heidän treenikämppä sijaitsi Helsingin Albertinkadulla. Hillel Tokazier tuli bändiin soittamaan Jussi Raittisen kutsusta 1960-luvun lopulla.

 Hyvinvointialueiden kasvatettu byrokratia

Eduskunnan tietotoimistosta saatujen tietojen mukaan hyvinvointialueilla on johto- hallinto- esikunta ja tukitehtävissä kaikkiaan vuoden 2024 lopun tilaston mukaan noin 25 000 henkilöä. Eduskunnan tietotoimisto saa tietonsa suoraan hyvinvointialueilta. Näiden henkilöiden palkkakustannuksiin menee vuodessa 1,7 miljardia euroa. Hyvinvointialueita on 21 ja lisäksi Helsingin alue ja Ahvenanmaa toimivat omana hyvinvointialueinaan. Maamme hyvinvointialueista kaikkein suurin hyvinvointialue on Pirkanmaan hyvinvointialue eli Pirha. Vuodelle 2025 hyvinvointialueille on asetettu säästötavoite 200 miljoonaa euroa, joka säästetään vanhusten ja vammaisten palveluista. Juuri 20.2.2025 aloittanut Antti Petteri Orpon hallituksen sosiaali- ja terveysministeri Wille-Werner Rydman on jo ennättänyt puhua ainakin 100 miljoonan lisäsäästöistä jälleen kohdistettuna vanhuksiin ja vammaisiin.

Petteri Orpo rentoutuu Turun Ruisrockissa.

Ennen hyvinvointialueuudistusta oli olemassa neljä kuntaa, joissa ei ollut lainkaan omaa terveyskeskusta. Nyt tehtyjen päätöksien varjossa lähivuosina näitä terveyskeskuksettomia kuntia tulee olemaan 45 kappaletta.

Hyvinvointialueille aiheutuu vuosittain tulkkauksesta kustannuksia noin 35 miljoonaa euroa. Tässä saataisiin nopeasti säästöjä, kun tulkkien sijalla käytettäisiin tekoälypohjaista kääntämistä, silloin kun sitä voidaan käyttää; se oli nopeaa ja aina saatavissa ja saisi aikaan suuret säästöt.

Eduskunnassa hyväksyttiin 23.6.2021 sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta koskevat lakiesitykset. Lakiuudistuksen toimeenpanoa koskevan lain mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen tehtävät ja järjestysvastuu siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille 1. tammikuuta 2023. Alueellisen yhteistyön ja tarkoituksenmukaisen palvelurakenteen toteuttamiseksi hyvinvointialueista muodostettiin viisi yhteistyöaluetta, jotka vastaavat aiemmin käytössä olleita yliopistosairaaloiden erityisvastuualueita. Hyvinvointialueiden palkkaharmonisointi nosti samoin yllättävällä tavalla hyvinvointialueiden henkilökunnan palkkakustannuksia, jopa puolitoista kertaisiksi.

Kuntien sekä kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen henkilöstö siirtyi ns. vanhoina työntekijöinä hyvinvointialueiden palvelukseen Hyvinvointialueiden palvelukseen siirtyi noin 172 900 henkilöä 332 kunnasta tai kuntayhtymästä. Tämän lisäksi noin 14 400 henkilöä jatkoi Helsingin kaupungin palveluksessa ja HUS-yhtymän palveluksessa 22 800 henkilöä. Hyvinvointialueen ylin päättävä elin on aluevaltuusto, joka vastaa hyvinvointialueen toiminnasta, hallinnosta ja taloudesta. Hyvinvointialueiden aluevaltuustojen valtuutetut sekä varavaltuutetut valitaan aluevaaleissa nelivuotiskaudeksi. Aluevaltuustojen valtuutettujen määrä on hyvinvointialueen asukasluvusta riippuen 59-89 valtuutettua. Hyvinvointialueiden toiminta rahoitetaan pääosin valtion varoin ja lisäksi asiakasmaksuin. Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta ainakaan vielä maassamme. Hyvinvointialueilla on itsehallintoon perustuva oikeus päättää rahoituksen käytöstä ja kohdentamisesta. Toiminnan rahoittajana toimivan valtiovallan (Sosiaali- ja terveysministeriön) ohjaus toteutetaan ministeriön ja hyvinvointialueen välisessä vuosittaisessa ohjaus- ja arviointiprosessissa.

Tuottelias säveltäjä, Johann Sebastian Bach 

Muusikko Johann Sebastian Bach.

Johann Sebastian Bachin suvussa oli vuodesta 1580 lähtien tunnettu muusikkoja; aikanaan jopa sana Bach tarkoitti Saksassa samaa kuin muusikko. Nuorena – perheensä kahdeksantena lapsena - Johann Sebastian Bach imi musiikillisen oppinsa alkuun omalta viulisti-isältään, Johann Ambrosius Bachilta (s. 22.2.1645 Erfurt, Saksa ja k. 20.2.1695 Eisenach, Saksa), ja sittemmin Ohrdrufissa vanhemmalta veljeltään, Johann Christoph Bachilta (s. 16.6.1671 Erfurt ja k. 22.2.1721 Ohrdruf, Saksa), joka otti yhdeksänvuotiaan Johann Sebastianin ja toisen veljensä, Johann Jacob Bachin (kastettu 11.2.1682 Eisenach ja k. 16.4.1722 Tukholma) huostaansa vanhempien kuoltua.

Johann Ambrosius Bach.

Viiden vuoden jälkeen lyseolainen Johann Sebastian Bach sai lähteä Lüneburgiin laulamaan poikakuoroon aina äänenmurrokseensa saakka. Täysi varmaa tietoa ei ole siitä, kuka Johann Sebastian Bachille opetti urkujensoiton taitoja, mutta vahva epäilys on, että hänen veljensä Johann Christoph Bach olisi ollut ensimmäinen opettaja. Nykyään on myös tiedossa se, että Lüneburgissa hän on saanut opetusta Johanniskirchen urkuri, säveltäjä Georg Böhmiltä (s. 2.9.1661 Hohenkirchen ja k. 18.5.1733 Lüneburg).

Jüneburgin Johannes-kirkon urut.

Oma koulumestari ja urkuri-isä antoi Georg Böhmille alusta alkaen musiikkikasvatusta. Böhm on erittäin todennäköisesti saanut myös ohjausta musiikin saloihin Ohrdrufin kanttorilta, Johann Heinrich Hildebrandilta. Georg Böhmin isän kuollessa vuonna 1675 Böhm opiskeli Goldbachissa ja Gothassa, kunnes päätyi lopulta Jenan yliopistoon opiskelemaan. Hänen tiedetään olleen Hampurissa vuonna 1693. Vuonna 1697 hänet valittiin Lüneburgin Johanniskirchen urkuriksi edeltäjänsä Christian Florin kuoltua. Tässä urkurinvirassaan Böhm toimi omaan kuolemaansa saakka. Vuonna 2004 saatiin vahvistus siitä, että Johann Sebastian Bach on saanut Georg Böhmiltä opetusta Lüneburgissa, sillä todistus siitä löytyi tabulatuurikäsikirjoituksen löytymisen myötä. Georg Böhm tunnetaan parhaiten hänen monista erityylisistä teoksista, jotka hän kirjoitti cembalolle ja uruille soitettaviksi.

Böhmin urkukoraalipartitaan Treüer Gott, ich muß dir klagen.

Johann Sebastian Bach valittiin jo 17-vuotiaana urkuriksi Sängerhauseniin, mutta pian herttua kumosi päätöksensä ja palkkasikin vanhemman ehdokkaan urkuriksi. Siten Johann Sebastian Bach aloitti vuonna 1703 muusikkona herttua Johann Ernstin hovissa Weimarissa. Bachin tehtäviin kuului ensisijaisesti viulunsoitto, mutta myös urkujensoitto hovissa.

Ainut tunnettu maalaus Dietrich Buxtehudesta (1674 Johannes Voorhout).

Muutamia kuukausia myöhemmin käydessään lähellä syntymäkaupunkiaan Arnstadtissa tarkastamassa uusia urkuja Johann Sebastian Bach teki kaupungin päättäjiin niin suuren vaikutuksen, että hänet nimitettiin jo toiselle urkurille luvatulle urkurin paikalle. Bachia pidettiin Arnstadtissa kuitenkin liian nuorena opettamaan kuorolaisia, mikä oli omiaan synnyttämään erimielisyyksiä Bachin ja päättäjien välille. Geyersbach -nimisen fagotistin kanssa Johann Sebastian Bach ajautui käsirysyyn, jossa hän ennätti jo käyttää miekkaansakin kiistakumppaninsa vaatteiden silpomiseen. Johann Sebastian Bachin asiaa ei huojentanut sekään seikka, että hän otti pitkän vapaan urkurin tehtävästä vuonna 1705 ja käveli lähes 300 kilometriä Lyypekkiin kuuntelemaan Marian kirkon tanskalais-saksalaisen urkuri Dietrich Buxtehuden (s. noin 1637 ja k. 9.5.1707 Lyypekki) urkujensoittoa.

Noin samalle vuodelle eli 1705 on ajoitettu nuoren Johann Sebastian Bachin kaksi ennen tuntematonta urkusävellystä, joiden sävellysten nuotit löytyivät vuonna 1992 belgialaisesta lukusalista. Nuori yhdysvaltalainen Kölnin ja Harvardin yliopistoissa opiskellut musiikkitieteilijä Peter Wollny (s. 29.6.1961 Sevelen, Länsi-Saksa) löysi kaksi nimetöntä urkuteosta, jotka olivat hyvin omaleimaisia teoksia. Peter Wollny kopioi urkuteokset itselleen ja piti versionsa tallessa. Wollny opiskeli vuosina 1981-1987 taidehistoriaa ja germanistiikkaa Kölnin yliopistossa. Sen jälkeen hän jatkoi musiikkitieteen opiskelua Harvardin yliopistossa Christoph Wwolffin, Lewis Lockwoodin ja Reinhold Brinkmannin ohjauksessa. Vuonna 1993 Peter Wollny väitteli tohtoriksi väitöskirjallaan, joka käsitteli Johann Sebastian Bachin ja Maria Barbara Bachin (s. 30.10.1684 ja haudattu 7.7.1720) toista lasta ja vanhinta poikaa, säveltäjä, urkuri ja cembalisti Wilhelm Friedemann Bachia (s. 22.11.1710 Weimar ja k. 1.7.1784 Berliini).

Wilhelm Friedemann Bach.

Peter Wollny pystyi vasta kolme vuosikymmentä myöhemmin todistamaan varmuudella sen, mitä oli jo löytäessään urkuteokset epäillytkin; kyseiset kaksi urkuteosta oli säveltänyt nuori Johann Sebastian Bach. Peter Wollnyn löytö oli kolmen vuosikymmenen arkistojen penkomisen lopputulos. Lopulta ratkaiseva läpimurto tapahtui, kun Peter Wollnyn kollega löysi lehdistötiedotteen mukaan vuodelta 1729 peräisin olevan hakemuksen, jonka oli kirjoittanut urkuri Salomon Günter John. Urkuri väitti olleensa Johann Sebastian Bachin oppilas Arnstadtissa. Urkuri Salomon Günter John oli kopioinut teokset noin vuonna 1705, jolloin Bach oli tuskin 20-vuotias. Sen jälkeen Peter Wollny vertasi Johnin muita asiakirjoja käsikirjoituksiin, ja hän pystyi tunnistamaan käsialan. Nyt oli mahdollista esittää nuoren Johann Sebastian Bachin kadoksissa olleet kaksi urkuteosta satoja vuosia myöhemmin. Arvokas löytö esiteltiin Leipzigissa, jossa hollantilainen urkutaiteilija Antonius Gerhardus Michael (Ton) Koopman (s. 2.10.1944 Zwolle) soitti kantaesityksen teoksista uruilla kaupungin Tuomaan kirkossa, jossa Johann Sebastian Bachin maalliset jäännökset lepäävät kirkon lattian alla. Koopman johtaa perustamaansa Amsterdamin barokkiorkesteriaan ja -kuoroaan, ja hän on toiminut samoin Alankomaiden radion kamariorkesterin pääkapellimestarina sekä johtanut vierailevana kapellimestarina mm. Wienin sinfoniaorkesteria.

Peter Wollny.

Nuorena Johann Sebastian Bachin säveltämät ja nyttemmin löydetyt molemmat urkuteokset ovat lisätty nimillä Chaconne d-molli, BWV 1178 ja Chaconne g-molli BWV 1179 viralliseen Bach -luetteloon. Se vaati kuitenkin löytäjältään varsin erityistä salapoliisityötä. Nuotit eivät olleet lainkaan säveltäjän käsialaa, joten Peter Wollny joutui palaamaan näihin nuottilöytöihin vuosikausia yhä uudelleen ratkaisemattomana arvoituksena.

Nuoren Johann Sebastian Bachin löydetyt teokset ovat niin sanottuja chaconneja eli musiikkikappaleita, joissa on variaatioita lyhyestä, toistuvasta sointukulusta. Peter Wollny, josta on sittemmin tullut Leipzigin Bach -arkiston johtaja, kertoi Guardianille, että nämä kaksi chaconnea ovat ”erittäin yksilöllisiä” ja ”monimutkaisia”. Peter Wollny on työskennellyt Leipzigin Bach -arkistossa tutkijana vuodesta 1993 lähtien ja nykyisin hän johtaa tätä arkistoa vuodesta 2014 alkaen. Wollny on professori Leipzigin yliopistossa ja hän opettaa säännöllisesti kansainvälisesti mm. Dresdenissä ja vieraana Weimarissa sekä Berliinin Taideteollisessa yliopistossa ja Humboldt -yliopistossa. Peter Wollny sai myös kunniatohtorin arvon Uppsalan yliopistosta vuonna 2020.

Hillel Tokazier (6. osa) 

Pianomies Hillel Tokazier.

Parin kuukauden verran Hillel Tokazier teki töitä ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen Stockmannin veneosastolla ennen armeijan harmaisiin lähtemistään. Hänen asepalveluksensa alkoi heinäkuussa 1965 Kirkkonummen rannikkojääkäripataljoonassa Upinniemessä. Hän oli tuolloin myös pataljoonan ainoa juutalainen, mutta uskontonsa vuoksi hän sai joka juutalaispyhän ajaksi loman.

Armeija-aikanaan Hillel Tokazier ei pitänyt järkevänä ainaista simputusta, jota siellä harrastettiin ja jonka vuoksi ihmisten piti tekeytyä tyhmemmiksi kuin olivat. Hän tuli kuitenkin muiden alokkaiden kanssa hyvin toimeen ja soittotöiden vuoksi hän pelastui monista epämukavista tilanteista kokonaan. Jo alokasaikana hän sai soitella paljon sotilaskodissa kavereidensa iloksi ja kanta-aliupseerien tilaisuuksissa esiintymisestä saattoi palkkioksi tulla iltalomakin. Aliupseerikoulun aikana Tokazier pääsi jo soittamaan monen ammattimuusikon kanssa. Aliupseeriajan palveluksen hän suoritti Säkylän viestilinjalla. Siellä tiedusteltiin heti oliko paikalla muusikoita ja muusikoista koottiin kaksi yhtyettä; toinen näistä yhtyeistä soitti Säkylän seuratalolla Honkalassa sunnuntaitanssit, josta soitosta saattoi saada palkkioksi sunnuntailoman. Tuossa yhtyeessä Hillel Tokazierin lisäksi soittivat mm. saksofonisti Kari Teräväinen, kitaristi Jorma Takala ja trumpetisti Pekka Pablo Seppä.

Pekka Pablo Seppä.

Muusikot pääsivät jo keskiviikkoisin harjoittelemaan Honkalaan sunnuntain tulevaa soittokeikkaa varten samaan aikaan kun muita armeijakavereita juoksutettiin toisaalla. Ammattilaiset kasasivat ohjelmiston nopeasti. Ylikersantin Mezzi-merkkisiä italialaisia äänentoistolaitteita muusikot saivat käyttää ja niistä saatiin aikaiseksi kelvollinen laulusoundi. Honkalan pianokin osoittautui aivan kelvolliseksi soittimeksi tanssien soittamiseen. Näin musisointi kesti koko aliupseerikoulun ajan ja sama orkesteri soitti toisinaan myös upseerikerholla. Kerran yhtye tilattiin soittamaan jopa Lännen Sokerin suuriin juhliin Säkylän tehtaalle.

Aliupseeri Tokazier palasi Säkylästä Upinniemeen. Reserviupseerikoulu Haminassa jäi paitsi häneltä, sillä sinne pääsi viestiryhmästä ainoastaan yksi henkilö. Hillel Tokazierin alokasryhmään sattui samaan aikaan myös jazzsaksofonisti, sovittaja ja säveltäjä Eero Uolevi Koivistoinen (s. 13.1.1946 Helsinki). 11-vuotiaana Koivistoisen ensimmäinen soitin oli viulu, jolla hän soitti alkuun barokki- ja kamarimusiikkia. Vasta 16-vuotiaana hän vaihtoi alttosaksofoniin, sillä hän ihastui jazzmusiikista, joita hänen veljensä toi äänilevyillä meriltä. Myöhemmin Koivistoinen vaihtoi foninsa vielä tenori- ja sopraanosaksofoneihin. Koivistoinen aloitti 1960-luvun puolivälissä opiskelun Sibelius-Akatemiassa, jossa soittoa opetti Eero Leonard Linnala (s. 30.9.1920 Mikkeli ja k. 22.7.1972 Keuruu) ja säveltämistä hänelle opetti säveltäjä Aulis Heikki Sallinen (s. 9.4.1935 Salmi).

Säveltäjä Aulis Sallinen.

Vuoden 1966 helmi-maaliskuussa Siuntion kartanon lähettyvillä käytiin armeijan ns. loppusota, jolloin oli myös kovat pakkaset, peräti – 32 astetta pakkasta. Sotilaan majoitettiin metsässä telttoihin, joiden kaminoissa oli suuria vaikeuksia pitää lämpöä yllä. Aamun tullen joukot lähtivät liikkeelle hiihtäen, Hillel Tokazierilta onnistui toinen sauva katkemaan hangessa. Vain yhden sauvan varassa hiihtäminen hangessa ei onnistunut kaatuilematta, jolloin lunta tunkeutui aina hihan kautta sisään. Hänen kädet alkoivat todella paleltua. Hän pyysi huoltoautosta uutta sauvaa, mutta hänelle vastattiin upseerin toimesta, että sotatilassa ei huoltokaan toimi.

Matkanteko hangessa kävi aina vain tuskallisemmaksi jäätynein käsin. Tienvarressa olleelta ambulanssilta Hillel Tokazier sai ensiapua ja hänet kuljetettiin kuorma-autolla sairastuvalle hoitoon. Sairastuvalla oli paljon muitakin, jotka kärsi erilaisista paleltumista. Hillel Tokazier oli huolissaan omista käsistään, sillä niillä soitettiin pianoa. Seuraavana päivänä kovan pakkasen vuoksi sotaharjoitus lopetettiin. Muillakin paikkakunnilla samaan aikaan oli sotaharjoituksissa kärsitty kylmästä ja sen aiheuttamista paleltumista, mutta heidän harjoitukset olivat päättyneet jo aikaisemmin. Useiden sotilaiden keralla Hillel Tokazier kävi parin viikon ajan sairastuvalla vaihdatuttamassa käsiinsä siteitä paleltumien hoitamiseksi. Kokemus oli hänelle niin rankka, että hän alkoi vihata armeijaa. Vielä pitkää siteiden poistamisen jälkeen sormenpäiden nahka kesi.

Toukokuussa 1966 Hillel Tokazier pääsi armeijasta pois. Omat vanhemmat avustivat Hillel Tokazieria siten, että hän sai hankittua ruotsalaisen Bergmanin tehtaan valmistamat Klavitron -urut rockkeikoille pääsyä varten. Hillel Tokazier löysi urut Helsingin Sanomien ilmoituksen perusteella; Roni Kaspin yhtyeen ilmoituksessa myytiin ruotsalaisia Bergman-Klavitron -sähköurkuja. Uruissa oli koskettimistossa vähemmän oktaaveja kuin pianossa, mutta urkujen erikoisuus oli äänikerrat, joilla pystyi vaihtamaan urkujen soundia tilanteen mukaan. Näissä uruissa oli myös polvipaisutin, jolla saattoi säädellä urkujen äänenvoimakkuutta.

Vanhemmat toivoivat Hillel Tokazierin pyrkivän Hankenille eli Helsingin ruotsinkieliseen kauppakorkeakouluun ja näin hän myös tekikin. Hän halusi olla vanhemmilleen mieliksi, sillä hän sääli äitiään, joka sairasti rintasyöpää jo vuonna 1958 ja nyt se oli jälleen uusiutunut. Hillel Tokazier luki ahkerasti koulun pääsykokeisiin ja hän sai myös opiskelupaikan, hyvänä apuna oli varmaan myös kiitettävä ruotsinkielen taito. Vanhemmat muistivat edelleen varoittaa vaaroista, jotka vaanivat muusikoiksi ryhtyneitä. Koulu alkoi syksyllä Hankenilla ja samaan aikaan Hillel kävi pianotunneilla Ranttilalla Helsingin konservatoriolla, jossa hän opiskeli samoin musiikin teoriaa Unto Saarisen ohjauksessa.

Konservatoriota Hillel Tokazier ei sitten kuitenkaan kokenut omaksi paikakseen, sillä siellä ei opetettu lainkaan kevyempää musiikkia. Hän alkoi hiljalleen säveltää viihdekappaleita pianolle, joita hän sitten lähetteli kykyjenetsintäkilpailuihin radioon. Hän myös pääsi siten esiintymään yhdelle ruotsinkieliselle kanavalle. Esiintymisessä hän soitti omia sävellyksiään.

Hillel Tokazier sai työharjoittelupaikan kesällä 1967 Helsingin Osakepankista. Israelissa oli juuri käyty kuuden päivän sota ja Helena-sisar lähti aviomiehensä, Elis Nemeksen kanssa kibbutsiin vapaaehtoistyöntekijäksi Israeliin. Hillel Tokazier olisi halunnut lähteä myös Israeliin, mutta tuolloin samasta perheestä otettiin vain yksi ihminen Israeliin.

Antero Jakoila.

Samana suvena Kaj Wallin – hän soitti aikaisemmin Dannyn Islanders -yhtyeessä – alkoi koota yhtyettä nimeltä Caj Incorporated. Kaj Wallin pyysi Hillel Tokazierin mukaan uuteen bändiinsä. Yhtyeessä soittivat tuolloin rumpuja Seppo Raatikainen, kitaroita Antero Jakoila ja laulusolistina lauloi hyvä laulaja, Hannu Väliniemi. Yhtye sai ilmaisen harjoitustilan juutalaisen seurakunnan omistaman talon kellarista, jossa alkoivat säännölliset harjoitukset yhtyeellä. Heidän ensimmäinen yhteinen soittokeikkansa oli Lohjalla. Yhtye soitti sekä popmusiikkia että rockmusiikkia, mutta myös bluesiakin. Hillel Tokazier sai yhtyeen ohjelmistoon muutamia omia sävellyksiään, kuten kappaleet Pöytään viereiseen ja Hämärää. Yhtye soitti mielellään suositus Manfred Mannin kappaleita sekä John Mayallin kappaleita.

Kilpailu soittomarkkinoilla oli tuolloin kovaa, sillä yhtyeitäkin oli paljon tarjolla. Oli todella työlästä päästä soittamaan jonnekin ja silloin kun pääsi soittamaan, huomasi nopeasti, että samassa paikassa oli muitakin soittajia. Kilpailun vuoksi myös soittopalkkiot olivat huonoja. Tilanteeseen keksittiin ratkaisuksi levyn tekeminen; Kaj Wallinilla oli hyvät suhteet levy-yhtiöihin ja siksi yhtye pääsi tekemään koenauhoitusta Scandia Musiikin studiolle. Nauhoituksesta julkaistiin levylle Hillel Tokazierin säveltämät kappaleet Hämärää ja Pöytään viereiseen.

Vesa Aaltonen.

Keikkoja yhtyeella tuli jonkin verran ja rumpali Seppo Raatikainen vaihtui aikaisemmin Unity -yhtyeessä soittaneeseen Vesa Aaltoseen (s. 7.3.1950 Helsinki). Yhtyeen soitto alkoi toimia aina vain paremmin, mutta keikkamyynti laahasi jäljessä, koska Kaj Wallin ei voinut päivätyönsä vuoksi siihen paljoa satsata. Scandia Musiikille tehty äänilevy jäi yhtyeen ainoaksi. Antero Jakoila ja Hillel Tokazier olivat sitten kuitenkin enemmän blues- ja rockmuusikoita, mutta Kaj Wallin tarrasi tiukemmin kiinni melodiseen poppiin. Loppuvuodesta 1967 kaikki yhtyeen jäsenet lähtivät kulkemaan omia teitään. Antero Jakoila kutsuttiin heti soittamaan kitaroita Jussi & The Boysiin. Tähän toimeen Antero Jakoilaa kannusti erityisen voimakkaasti Hillel Tokazier.

Hankkenilla ensimmäisen vuoden opinnot sujuivat Hillel Tokazierilta kelvollisesti. Kesällä 1968 hän matkusti Israeliin, mutta matka ei mennyt kommelluksitta. Hän sai Israelista mononukleoosin. Sen vuoksi hän joutui sairaalaan ja palattuaan Suomeen hän poti tautiaan kotonaan vielä kuukauden verran. Hän ei voinut sairauden vuoksi käydä koulua, sillä tauti vei häneltä voimat tyystin. Sen jälkeen oli kova urakka ottaa koulussa opinnoissa toiset kiinni.