Radio-orkesteri (3. osa)

Johan ja Aino Sibelius.

Johan Christian Julius Sibelius (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) johti 1.1.1939 Radio-orkesteria vain yhden kerran, kun hänen Andante festivo soitettiin Yleisradion erikoislähetyksessä, joka lähetys kuultiin Amerikka saakka. Heikki Valentin Klemetti (s. 14.2.1876 Kuortane ja k. 26.8.1953 Helsinki), Lauri Arvi Pellervo Poijärvi (vuoteen 1906 Boijer, s. 25.8.1900 Helsinki ja k. 2.8.1986 Helsinki), Samuel Rubinstein (s. 7.2.1903 ja k. 4.5.1976 Lidingö, Tukholma, Ruotsi), Martti Johannes Turunen (s. 11.8.1902 Viipuri ja k. 29.4.1979 Helsinki), Väinö Rautavaara ja Armas Toivo Valdemar Maasalo (vuoteen 1905 Masalin, s. 28.8.1885 Rautavaara ja k. 9.9.1960 Helsinki) johtivat Radio-orkesterin edessä kirkkokonserteissa ja kuorokonserteissa avustajina.

Heikki Klemetti.

Martti Turunen.

Helmikuussa 1930 Yleisradio järjesti Radio-orkesterille esiintymisen, jota johti orkesterin huilisti Väinö Littonen debyyttikonsertissaan orkesterin edessä. Kyseessä oli ns. Väinö-ilta, jossa kaikki esitettävät teokset sisälsivät jotakin Väinö -nimistä esitystä tai teoksia. Teoksina oli mm. säveltäjä ja Helsingin kaupunginorkesterin soolosellisti Väinö Aatos Hannikaisen (s. 12.1.1900 Jyväskylä ja k. 7.8.1960 Kuhmoinen) ja säveltäjä ja kuoronjohtaja Väinö Haapalaisen (s. 30.5.1893 Rautavaara ja k. 8.11.1945 Helsinki) sävelteoksia.

Väinö Hannikainen.

Selim Palmgren.

Sävellyskonserttien lähettäminen alkoi Yleisradiossa helmikuussa 1930. Säveltäjä ja pianisti Selim Palmgrenin sävellyskonsertilla aloitettiin ja seuraavassa kuussa oli vuorossa säveltäjä ja kapellimestari Armas Järnefeltin musiikin esittämisen vuoro reilun puolituntia kestäneessä konsertissa. Vielä samana vuonna ennätettiin esittää sävellyskonsertteja seuraavilta säveltäjiltä: Robert Kajanus, Oskar Merikanto, Erkki Melartin, Ilmari Hannikainen ja Johan Sibelius. Vuoden 1932 tammikuussa sävellyskonsertin sai Väinö Haapanen säveltäjän itse johtaessa Radio-orkesteria. Nils-Eric Fougstedtin sävellyskonsertti lähetettiin helmikuussa 1934 ja marraskuussa 1936 Haapanen johti Olavi Pesosen sävellyskonsertin. Leevi Madetoja johti omia teoksiaan toukokuussa 1937 laulajatar Alma Johanna Kuulan (o.s. Silventoinen, s. 5.2.1884 Pietari ja k. 8.10.1941) laulaessa solistina. Saksalainen säveltäjä Paul Graener johti vierailullaan omia sävellyksiä Radio-orkesterin edessä elokuussa 1937.

Toivi ja Alma Kuula.

Myös Radio-orkesterin radiokonsertteja koottiin ns. tunnettujen taidesäveltäjien ohjelmistojen varaan. Esimerkiksi tällaisia säveltäjiä olivat mm. Pjotr Tšaikovski (s. 7.5.1840 Votkinsk, Venäjä ja k. 6.11.1893 Pietari, Venäjä), Jules Émile Frédéric Massenet (s. 12.5.1842 ja k. 13.8.1912), Nikolai Andrejevitš Rimski-Korsakov (s. 18.3.1844 Tihvinä, Venäjä ja k. 21.6.1908 Ljubensk, Venäjä), Charles Émil Waldteufel (s. 9.12.1837 ja k. 12.2.1915), Edvard Hagerup Grieg (s. 15.6.1843 Bergen ja k. 4.9.1907 Bergen), Wilhelm Richard Wagner (s. 22.5.1813 Leipzig ja k. 13.2.1883 Venetsia), Alexandre César Léopold (Georges) Bizet (s. 25.10.1838 Pariisi ja k. 3.6.1875 Bougival), Charles François Counod (s. 17.6.1818 ja k. 18.10.1893) ja Ruggiero Leoncavallo (s. 23.4.1857 Napoli ja k. 9.8.1919 Montecatini Terme, Italia).

Arkadius Krull.

Vuonna 1930 Radio-orkesterissa käynnistyivät ulkolaisten kapellimestareiden vierailukonsertit. Maaliskuussa saapui ensin virolainen kapellimestari, pedagogi, pianisti ja säveltäjä Arkadius Krull (s. 22.10.1895 Kuressaari ja k. 21.4.1975 Winnipeg, Kanada) johtamaan virolaista musiikkia ja marraskuussa orkesterin vieraaksi saatiin kapellimestari ja säveltäjä Johan Ludwig Mowinckel (s. 12.11.1895 Bergen, Norja ja k. 27.5.1940 Aker, Norja) vuonojen maasta tuoden mukanaan norjalaista musiikkia. Mowinckel työskenteli valmistuttuaan kaupallisella alalla vuodesta 1914 vuoteen 1917 saakka. Sen jälkeen hän kouluttautui kapellimestariksi Oslossa, Lontoossa ja Berliinissä vuosina 1917-1921. Hän työskenteli Opera Comiquessa Oslossa sekä toimi kapellimestarina Den Nationale Scenessä Bergenissä vuosina 1922-1925 ja Gävleborgin läänin orkesteriyhdistyksen kapellimestarina vuosina 1931-1935. Hän sävelsi orkesteriteoksia, mieskuoroteoksia, pianoteoksia ja lauluja. Mowinckel kirjoitti samoin useita musiikkikirjoja, kuten ”Mitä kaikkien tulisi tietää musiikista” vuonna 1932.

Johan Ludwig Mowinckel.

Vierailuvälivuoden jälkeen vuonna 1932 Reidar Brehmer tuli Norjasta esittelemään norjalaista musiikkia ja tanskalainen kapellimestari ja säveltäjä Launy Valdemar Grøndahl (s. 30.6.1886 ja k. 21.1.1960) toi tullessaan tanskalaista orkesterimusiikkia. Launy Grøndahl opiskeli kahdeksanvuotiaasta lähtien viulunsoittoa Anton Blochin, Ludolf Nielsenin ja Axel Gaden ohjauksessa ja ammattimuusikkona hän soitti jo 13-vuotiaana Kööpenhaminan Casino Theatren orkesterissa. Kesällä 1924 hän sai Kobenhavns Orkestreforenings Jubioeumslegatin myöntämän stipendin. Launy Grøndahl toimi pitkään (1925-1956) Tanskan kansallisen sinfoniaorkesterin vakituisena kapellimestarina. Grøndahlin ensimmäisiin teoksiin kuuluivat sinfonia, teoksia pienille jousiyhtyeille ja viulukonsertto. Kuitenkin hänet tunnetaan parhaiten hänen pasuunakonsertostaan, jonka hän kirjoitti vuonna 1924 matkallaan Italiassa. Hänet muistetaan samoin maamiehensä Carl August Nielsenin (s. 9.6.1865 Sortelung, Tanska ja k. 3.10.1931 Kööpenhamina, Tanska) sinfonioiden uraauurtavista levytyksistä ja alkuperäisestä musiikistaan Benjamin Christensenin mykkäelokuvaan Häxan vuonna 1922.

Launy Grøndahl.

Vuonna 1933 Radio-orkesterin vierailevana kapellimestarina esittäytyi Berliinistä Helmut Thierfelder (s. 18.8.1897 Deutschenbora, Saksa ja k. 12.11.1966 Hannover, Saksa), joka jo ensimmäisen maailmansodan aikana aloitti musiikin opinnot sekä suoritti lopulta myös filosofian tohtorin tutkinnon. Opiskeluaikaan hän oli Leipzigin yliopiston Pyhän Paulin kuoron jäsen vuodesta 1919. Myöhemmin hän toimi korrepetiittorina mm. Leipzigissa ja Schwerinissä. Vuosina 1927-1928 hän oli kapellimestarina Berliinin valtionoopperassa ja sen jälkeen kylpyläkapellimestarina Friedrichrodessa. Hän toimi Berliinin sinfoniaorkesterin toisena kapellimestarina vuodesta 1932. Vuosina 1932-1934 hän johti kapellimestarina Wiesbadenin valtionteatterissa sekä myöhemmin Hampurin valtakunnan radioasemalla. Vuodesta 1938 hän johti vuonna 1934 perustettua Ala-Saksin sinfoniaorkesteria ylikapellimestarina ja sitä pestiä hän hoiti vuoteen 1964 saakka. Helmut Thietfelder esiintyi usein vierailevana kapellimestarina sekä Saksassa että ulkomailla.

Toinen vuoden 1933 vieraileva kapellimestari oli latvialaista musiikkia esitellyt säveltäjä ja kapellimestari Janis Medinš (s. 9.10.1890 Riika, Latvia ja k. 4.3.1966 Tukholma, Ruotsi) Riiasta. Vielä 1930-luvun kestäessä Radio-orkesteria hävivät johtamassa Varsovasta kapellimestari ja teatteriohjaaja Tadeusz Mazurkiewicz (s. 30.9.1887 Dąbrowa Górnicza ja k. 18.7.1968 Varsova) kaksi kertaa, ruotsalainen urkuri, konserttipianisti, säveltäjä ja kapellimestari Hilding Constantin Rosenberg (s. 21.6.1892 Bosjökloster ja k. 18.5.1985) ja Tallinnasta näyttämömusiikkia säveltänyt Valfried Jakobson (s. 26.5.1895 Tartto ja k. 3.6.1980 Tallinna), jonka vanhemmat olivat puuseppä Eduard Jakobson ja August Wiera -teatterin orkesterin jäsen sekä äiti Alviine Jakobson, saman teatterin kuorolaulaja. Jakobson opiskeli trumpetinsoittoa Pietarin konservatoriossa vuosina 1914-1918 Alexander Gordonin luokalla ja valmistui Tallinnan konservatoriosta sävellys pääaineenaan vuonna 1928 Artur Kappin luokalta. Hän toimi orkesterinjohtajana ja näyttämömusiikin konsulttina Pietarissa vuosina 1916-1918, Pärnun kesämusiikki- ja sotilasorkesterin johtajana vuosina 1919-1921, musiikinopettjana Türillä vuosina 1921-1923 ja Tallinnassa vuosina 1923-1956, musiikkikonsulttina Draamateatterissa vuosina 1927-1938, kapellimestarina ja äänielokuvien musiikillisena johtajana Tallinnan elokuvastudiossa vuosina 1937-1956 sekä kapellimestaruuden lehtorina Tallinnan valtion konservatoriossa vuosina 1944-1945 ja 1946-1950. Vuosina 1945-1946 Jakobson oli vangittuna.

Valfried Jakobson.

Muita saman vuosikymmen vieraailijoita olivat saksalainen säveltäjä ja kapellimestari Otto Frickhoeffer (s. 29.3.1892 Bad Schwalbach ja k. 9.4.1968), ruotsalainen säveltäjä Kurt Magnus Atterberg (s. 12.12.1887 Göteborg, Ruotsi ja k. 15.2.1974 Tukholma, Ruotsi) ja Norjan Radio-orkesterin kapellimestari ja viulisti Hugo Kramm (s. 5.2.1890 Düsseldorf, Saksa ja k. 26.4.1958 Oslo). Helmikuussa 1937 toteutui kapellimestari Helmut Thierfeldin toinen vierailukonsertti Radio-orkesterin kutsumana. Vielä samana keväänä kapellimestari ja musiikkipedagogi Carl Bamberger (s. 21.2.1902 Wien, Itävalta-Unkari ja k. 18.7.1987 New York, Yhdysvallat) johti Radio-orkesterin edessä Wolfgang Amadeus Mozartin (oik. Joannes Chrysostomus Wolfgangus Theophilus Mozart, s. 27.1.1756 Salzburg ja k. 5.12.1791 Wien), Franz Peter Schubertin (s. 31.1.1797 Himmelpfortgrund, Itävalta ja k. 19.11.1828 Wien, Itävalta) ja Franz Schmidtin (s. 22.12.1874 Pressburg, Itävalta-Unkari ja k. 11.2.1939 Perchtoldsdorf, Itävalta) teoksia. Tämän lisäksi Carl Bamberger johti modernimpaa Arnold Franz Walter Schönbergin (s. 13.9.1874 Wien, Itävalta ja k. 13.7.1951 Los Angeles, Yhdysvallat) edellisenä vuonna säveltämää Jousiorkesterisarjaa.

Arnold Schönberg.

Hillel Tokazier (5. osa) 

Pianisti Hillel Tokazier.

Keskikoulun jälkeen juutalaisen koulun opiskelijat hajaantuivat eri puolille Helsingin lukioihin. Hillel Tokazier pääsi vuonna 1938 valmistuneeseen Etu-Töölöön Apollon lukioon osoitteessa Apollonkatu 11. Algebra oli Hillel Tokazierille vaikeaa ja siksi hän valitsikin kielilinjan itselleen sopivampana. Hän oli koko lukioaikansa keskitasoinen oppilas. Hillel luki lukiossa latinaa ja pitkää englantia. Kielilinjalla oli tuolloin vain kaksi poikaa. Hänen ylioppilaskirjoituksensa menivät jonkin verran pieleen, koska hän sairastui juuri ennen penkinpainajaisia ja sitä hetkeä, kun olisi täytynyt aloittaa kirjoituksiin lukeminen. Hillel Tokazier oli kahden viikon ajan korkeassa kuumeessa. Ruotsista hän kuitenkin kirjoitti laudaturin, englannista cum lauden ja reaalista approbaturin.

Ernos -yhtye.

Apollon lukiossa Hillel valitsi luonnollisesti musiikin vapaaehtoiseksi aineeksi. Hän sai usein harjoitella pianonsoittoa koulun voimistelusalissa. Koulussa hän tapasi myös ensimmäisen kerran Erno Lindahlin (s. 1944), joka perusti myöhemmin suositun Ernos -yhtyeen. Lukiossa he esiintyivät jo yhdessä, kun koulussa kävi ulkomaisia vieraita. Hillel Tokazier osallistui lukiossa järjestettyyn kulttuurikilpailuun soittamalla Bumble Bee Boogie (Kimalaisen lento) boogie woogiena. Kilpailun palkintona Hillel Tokazier sai kaulaansa plakaatin, jossa oli hänen kuvansa piirrettynä ja teksti, ”Ihmelapsi”. Hän päihitti kilpailussa monia taidemusiikin soittajia pianonsoitollaan.

Tokazier otettiin mukaan Apollon jazzbändiin, vaikka hän ei ollut soittanut jazzmusiikkia vielä paljoakaan. Korvakuulolta hän yritti rämpiä perässä, vaikka tunsi olonsa yhtyeessä epävarmaksi. Jazzbändi osallistui Norssissa koulujen väliseen kilpailuun kappaleella Moonlight in Vermont. Hillel Tokazier teki tämän kappaleen kanssa kohtuullisesti töitä ja se avasi hänelle uutta maailmaa jazzin soinnutukseen. Kilpailussa bändi pärjäsi myös aivan kohtuullisesti.

Jorma Weneskoski.

Ilmari Weneskoski.

Manageri ja jazzmuusikko Jorma Weneskoski (s. 15.10.1929 Helsinki ja k. 15.8.2006 Helsinki) oli kotoisin musikaalisesta perheestä; hänen isänsä, Ilmari Wäinö Ludvig Weneskoski (s. 2.10.1882 Tampere ja k. 8.2.1976 Helsinki) oli viulisti ja kapellimestari. Ilmari Weneskoski opiskeli Helsingissä, Pariisissa ja Leipzigissa. Hän perusti Tampereen musiikkikoulun vuonna 1917 ja toimi koulun rehtorina vuoteen 1924 saakka. Weneskoski toimi kapellimesarina Heinolassa, Helsingissä, Tampereella, Viipurissa ja Oulussa. Hän opetti samoin viulunsoittoa Helsingissä. Hän oli avioliitossa pianisti Gerda Maria Weneskosken (o.s. Braxén, s. 16.3.1892 Oulu ja k. 4.10.1984) kanssa. Jorma Weneskoski perusti ensimmäisen oman tanssiorkesterinsa 15-vuotiaana, opiskeli bassonsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja otti yksityistunteja sellonsoitossa. 1950-luvun alussa Jorma Weneskoski valmistui ekonomiksi ja hyödynsi opintojaan perustaessaan oman ohjelmatoimiston, Weneskoski-tuotannon.

Topmost.

1960-luvun suosittu yhtye, Jormas, nimettiin Weneskosken mukaan ja Jorma Weneskoski toimi myös yhtyeen managerina. Jorma Weneskosken manageritalliin kuuluivat Jormasin lisäksi 1960-luvun huippunimet Topmost, Roosters, Anita Hirvonen (oik. Anita Riitta Helena Lindgren, s. 7.2.1946 Äänekoski), Anneli Sari (oik. Anneli Valtonen o.s. Lundberg, s. 8.3.1947 Taivassalo) ja Koivistolaiset eli Anja Koivisto (s. 21.12.1946) ja Anneli Koivisto (s. 11.11.1943). 1960-luvulla Jorma Weneskosken tanssiyhtyeeseen kuuluivat muiden muassa saksofonisti ja mainosgraafikko Paavo Partti (s. 6.1.1933 Hamina ja k. 19.12.2000 Tuusula), pianisti Christer Sandell (s. 1.4.1941 Helsinki ja k. 19.5.2016 Helsinki) ja rumpali Kaj-Matti Ernest Oiling (s. 20.11.1942 Helsinki ja k. 5.11.2009 Fuengirola, Espanja), joka aloitti ammattimuusikkona soittamisen jo alle 20-vuotiaana muusikko Onni Gideon Tervosen (s. 7.4.1921 Balašov, Neuvostoliitto ja k. 25.7.1994 Helsinki) yhtyeessä. Itse Jorma Weneskoski soitti etupäässä jazzia kontrabassolla, ja hän suunnitteli vielä keikkoja kesäksi 2006. Hänelle myönnettiin vuonna 1995 valtion taiteilijaeläke. Hän kuoli pitkälliseen sairauteen 76-vuotiaana Helsingissä. Jorma Weneskosken viimeinen leposija on Helsingin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäellä.

Matti Oiling.

Vuonna 1963 alkoi Beatlesin huikea suosio maailmalla ja sen myötä myös Apollon lukioon perustettiin nuorisomusiikkia soittava yhtye, joka esiintyi lukiossa joko Blue Notes tai Livingstones -nimillä. Yhtye soitti aivan kelvollisesti, mutta yhtyeen kalustossa oli paljonkin toivomisen varaa. Rahaa olisi tarvittu kunnollisten vahvistimien sekä keikkaurkujen ostoon. Kovaa kilpailua käytiin tuolloin siitä, kuka pääsi soittamaan koulujen teinibileisiin; näillä keikoilla täytyi olla myös hyvät soitinlaitteet yhtyeillä. Joitakin yhtyeitä rahoittivat varakkaat vanhemmat.

Jorma Weneskoski järjesti Tapanilan urheilutalolla bändikilpailun, johon Apollon lukion jazzbändi myös osallistui. Hillel Tokazierille selvisi vasta Tapanilassa, että heitä oli viety kuin kölin alta, sillä kaikki kilpailun sijoitukset oli etukäteen sovittu. Tämän tiedon kertoivat vanhemmat muusikot, jotka olivat aikanaan kokeneet saman kohtalon. Urheilutalolle Tapanilaan tullessa samoin selvisi, että toisin kuin heille oli kerrottu, ei paikalla ollut pianoa. Hillel Tokazierilla oli onneksi huuliharppu mukana, jota hän sitten soitti sekä lauloi. Tapanilan urheilutalolle oli vierailevaksi esiintyjäksi kutsuttu Lenne & The Lee Kings -yhtye, joka soitti hyvillä laitteilla. Rohkeasti Hillel Tokazier tämän huomattuaan asteli vieraitten pakeille ja sai luvan lainata heidän soitinkalustoaan. Näin he saivat omankin keikkansa pelastettua Tapanilassa.

Kirka.

Heidän jälkeensä Tapanilan urheilutalon estradille asteli nuori kaveri mustine kiharine hiuksineen. Hän alkoi esittää kovalla äänellä Hippy Hippy Shake -kappaletta, joka tuolloin olikin suuri hitti nuorison keskuudessa. Solisti oli Kirka eli Kiril Babitzin (s. 22.9.1950 Helsinki ja k. 31.1.2007 Helsinki) ja bändi oli The Creatures; rumpuja soitti jo tuolloin yhtyeessä Remu Aaltonen (oik. Henry Olavi Aaltonen, s. 10.1.1948 Helsinki). Koko kilpailun voitti sillä kertaa Gary & The Teasers, jonka laulajana toimi myöhemmin taiteilijanimella Robin (Esa Kari Simonen, s. 3.11.1944 ja k. 12. tai 13.9.2024 Hollola).

                                                                                            Remu Aaltonen.

Vuonna 1964 Greta toimi viimeisiä aikoja Hillel Tokazierin pianonsoiton opettajana. Hän ehti toimia tässä tehtävässä seitsemän vuoden ajan, mutta kerran hän sanoi sopimuksensa irti ja kertoi Bertha Tokazierille näin: "Minulla ei ole Hillelille enää mitään annettavaa, koska hän ei suostu opettelemaan klassisen musiikin kappaleita. Minusta on parempi, että hän jatkaa soittamista konservatoriossa, koska siellä on kovempi kuri.” Konservatoriossa Hillel Tokazier pääsi jonkun opettajattaren yksityisopetukseen Merikadulle. Opettajatar havaitsi varsin pian, ettei Hillel ollut lainkaan kiinnostunut taidemusiikin soittamisesta. Hän lähetti Hillelin asepalveluksen jälkeen Ensio Ranttilan oppilaaksi.

                                                                                            The Beatles.

Gideon ja Hillel kävivät usein juutalaisnuorten kotibileissä viikonloppuisin eri puolella Helsinkiä. He toimivat samoin kotibileissä tiskijukkina tavan takaa; Hillel Tokazier kuljetti kotibileisiin usein vanhemmiltaan lahjaksi saamaansa hyvälaatuista Philipsin kannettavaa kelanauhuria. Hillel soitti näissä kotibileissä yleensä aina uusimpia amerikkalaisia, englantilaisia ja muitakin pop- ja rockkappaleita. Tuohon aikaan juuri läpimurtonsa teki mm. australialaisen Bee Geesin kappaleet, kärjessä mm. To Love Somebody. Suosikkien kärjessä oleskelivat kuitenkin The Beatles ja laulaja ja näyttelijä Elvis Aaron Presley (s. 8.1.1935 Tupelo, Mississippi ja k. 16.8.1977 Memphis, Tennessee). Heidän vanavedessään tuli nuorison villinnyt Rolling Stones.

                                                                                Kahvila Primula Helsingissä.

Juutalaisena Hillel Tokazier hyväksyttiin kuitenkin ns. Primulan jengiin, joka kokoontui suositussa Mannerheimintiellä sijainneessa kahvilassa. Päivittäin kahvilan toisessa kerroksessa soi keveä viihde- ja operettimusiikki pianolla tai viululla ja pianolla soitettuna. Muun muassa pianisti ja kapellimestari Jaakko Salo soitti paljon Primulassa omana opiskeluaikanaan pianoa. Siellä nuorisonkin oli mukava istua iltaa saman kahvikupin ääressä, joka ei tietysti miellyttänyt suinkaan tarjoiluhenkilökuntaa; varakkaimmat porukasta tilasivat lepytelläkseen tarjoilijoita spagettiannokset. Sama Primulan ryhmä vieraili kesäisin yleensä myös Hangon Regatassa bailaamassa.

Primulan nuorisoryhmä kasvoi kasvamistaan ja pian toiset pojat alkoivat seurustella vaaleiden suomalaistyttöjen kanssa. Hillel Tokazier oli kuitenkin sen verran ujo ainakin aluksi. Kohta hänkin kaverinsa rohkaisemana alkoi tavata erästä vaaleaa ja kivaa tyttöä. Jakob-isä sentään varoitti omaa poikaansa tästä toiminnasta sanoen: ”Tajuathan, ettei tuosta voi tulla mitään, koska tyttö ei ole juutalainen?” Nuorena täytyy kai uhmata vanhempien neuvoja ja niin kävi tässäkin. Lopulta Hillel Tokazier lausui vaalealle tytölle, että parempi kun päätetään erota ystävinä, sillä hänen perheensä ei tulisi koskaan hyväksymään heidän tapaamisiaan. Aluksi tyttö kyllä vähän ihmetteli tätä, mutta ymmärsi kuitenkin tilanteen mahdottomuuden. Nyt Hillel Tokazier päätti löytää itselleen juutalaisen tyttöystävän, mutta siinäpä olisikin työmaata.

 Elävää musiikkia Suomessa 2025

Teoston elävän musiikin tapahtumista keräämät ilmoitustiedot osoittavat meille, että elävä musiikki on edelleen vahvasti mukana suomalaisten arjessa. Vaikka musiikkitapahtumien kokonaismäärä laski vuonna 2025, musiikki kuuluu yhä edelleen ja kerää yleisöä yhteen ympäri maan. Suurten kaupunkien lisäksi elävä musiikki keskittyy Suomessa varsinkin matkailu- ja vapaa-ajan keskuksiin, joissa musiikilla on hyvin tärkeä osa paikallisisessa vetovoimassa.

Vuosittain Teosto kerää tietoja maamme musiikkitapahtumista kahdesta eri lähteestä. Ensimmäinen lähde on musiikin käyttölupia ostavat tapahtumajärjestäjät, joiden tulee tietyissä lupatyypeissä raportoida järjestetyt tapahtumat. Toinen lähde on esiintyjien tekemät esitysilmoitukset, joita käytetään lupakorvausten kohdentamiseen musiikin tekijöille ja kustantajille. Nämä tiedot eivät ole valitettavasti täydellisiä, sillä raportointivelvoite ei koske kaikkia lupia, ja osa esiintymisilmoituksista jää tekemättä esiintyjiltä. Kokonaisuudessaan voidaan kuitenkin tunnistaa elävän musiikin kehityssuuntia koko maassa.

Teostolle ilmoitettuja elävän musiikin tapahtumia oli vuonna 2025 noin 32 500, mikä on 6,5 prosenttia edellisvuotta vähemmän. Suurimmat pudotukset tapahtumissa tapahtuivat Rovaniemellä (-19 %), Porissa (-19 %) ja Turussa (-16 %). Niitä harvoja kaupunkeja, joissa musiikkitapahtumamäärät kasvoivat olivat Oulu (+5 %) ja Kuopio (+3 %).

Elävän musiikin keikkojen järjestäjiä haastavat kohonneet kustannukset, arvonlisäveron nosto 25,5 prosenttiin sekä yleinen maamme taloustilanne.

Teoston viestintäjohtaja Vappu Aura.

”Tutkimusten mukaan musiikki on yhä tärkeää yhdeksälle kymmenestä suomalaisesta ja maailman teknologisoituessa elävä musiikki koetaan entistäkin tärkeämmäksi. Noin neljännes kuluttajista on kuitenkin joutunut vähentämään keikoilla käyntiä taloudellisista syistä”, kertoo Teoston viestintäjohtaja Vappu Aura, joka esitteli tuloksia elävän musiikin MARS -tapahtumassa helmikuussa.

Uusimaa on Suomen maakunnista Teoston keräämien tapahtumailmoitusten mukaan selkeä elävän musiikin keskus. Seuraavana listalla tulee Pirkanmaa, Varsinais-Suomi ja Pohjois-Pohjanmaa. Asukaslukuun suhteutettuna selkeä ykkönen tapahtumien järjestämisessä on Pirkanmaa ja kärkisijoille kiilaa myös Lappi, jossa hiihtokeskukset ja muut matkailukohteet houkuttelevat keikoillaan ja konserteillaan.

Vaikka suuret kaupungit houkuttelevat suurimman osan elävän musiikin keikoista, elävää musiikkia esitetään yhä laajasti koko Suomessa. Kun tapahtumamäärät suhteutetaan asukaslukuun, asetelma muuttuu selvästi. Suurten kaupunkien rinnalle silloin kiilaavat matkailu- ja tapahtumavetoiset alueet. Kalajoki nousee koko Suomen ykköseksi, sillä paikkakunnalla on niin ravintoloissa soitettavaa elävää musiikkia kuin festivaaleja ja konserttejakin. Lähes yhtä korkealle yltää Kauhava, jossa muun muassa paikallinen kylpylä tuo sinne runsaasti elävää musiikkia. Myös Naantali ja Tahkon ympäristö Kuopiossa kuuluvat suhteellisiin kärkipaikkakuntiin maassamme.

”Aktiivisia elävän musiikin paikkakuntia yhdistää se, että ne eivät ole keskittyneet vain talvi- tai kesäkauteen vaan siellä on yleensä joku ympärivuorokautinen vapaa-ajan keskus tai elämyspaikka. Viikottaiset keikat ja tanssit tekevät paikkakunnasta elävän ja kulttuurinnälkäisille houkuttelevan paikan asua”, sanoo Teoston viestintäjohtaja Vappu Aura.

Paapan Kapakan perustaja Reijo Innanen.

Teoston esitysilmoitukset paljastavat, millaisissa paikoissa elävä musiikki todella soi. Vuoden 2025 kärki muodostuu paikoista, joissa keikat ovat osa arkea: Helsingin Molly Malone’s, Tampereen Paapan Kapakka ja Kauhavan Härmän kylpylä muodostavat kolmen kärjen. Nämä paikat järjestävät elävää musiikkia lähes joka ilta ja toimivat monilla alueilla tärkeimpinä kulttuurin kohtaamispaikkoina. Niiden lisäksi kymmenen kärjestä löytyvät myös perinteiset musiikkiklubit kuten Bar Loose, On the Rocks, Tavastia ja G Livelab.

G Livelab Tampere.

”Tämä on selvä viesti: suomalainen elävä musiikki elää ja voi hyvin silloin, kun tutut peruspaikat voivat hyvin. Pubit, baarit ja tanssipaikat ovat verkosto, jonka varaan elävä musiikki ja samoin tekijöiden toimeentulo rakentuu”, kertoo Teoston asiakaskokemuspäällikkö Susanna Perämaa, joka työskentelee muun muassa musiikin käyttölupien kehittämisen parissa.

Asiakaskokemuspäällikkö Susanna Perämaa.

Teoston esiintyjien esitysilmoitusten perusteella suomalaiset ovat edelleen vahvasti iskelmäkansaa. Tanssimusiikki, iskelmä ja kotimainen pop sekä rock ovat suurimmassa osassa maakunnista keskeisessä roolissa. Myös paikallisuus näkyy: esimerkiksi Keski-Pohjanmaalla pelimannimusiikki on erityisen vahvassa asemassa. Lapin alueella hiihtokeskusten bilemusiikki etottuu omana ilmiönä joukosta.

Kentältä löytyy kuitenkin ilahduttavaa monimuotoisuutta. Rap, raskaan nusiikin eri alalajit, punk ja jazz näkyvät esitysilmoituksissa. Tämä vahvistaa kuvaa siitä, että elävä musiikki on yhä monipuolista eikä se nojaa vain muutamiin genreihin. Myös Teoston tavoitteena on vahvistaa kotimaisen elävän musiikin kenttää.

”Esitysilmoitukset antavat striimauslistoja monimuotoisemman kuvan siitä, millaista musiikkia Suomessa todella kuunnellaan. Monimuotoisuus ja paikalliset erityispiirteet kertovat elinvoimaisesta musiikkikentästä”, toteaa asiakaskokemuspäällikkö Susanna Perämaa.

 Hillel Tokazier (4. osa)

Pianisti Hillel Tokazier.

Tokazierin perheen kodissa soitettiin paljon juutalaita musiikkia. Jakob Tokazier soitti sellollaan mielellään saksalaisen säveltäjä, pianisti ja kapellimestari Max Christian Friedrich Bruchin (s. 6.1.1838 Köln ja k. 20.10.1920 Berliini) sävellystä, Kol nidrei, joka nimi tarkoittaa "kaikki valat tai lupaukset”. Jom kippurin – suuren sovituspäivän – aattona tätä rukouslaulua lauletaan synagogissa. Helsingin juutalaisten synagogassa tätä rukouslaulua on tapana laulaa palveluksen aikana kolmasti. Max Bruch aisti varmasti laulusta jotakin tärkeää, vakka hän ei itse ollut juutalainen; hän tarttui kuitenkin sävelmään ja kehitteli sitä eteenpäin.

Max Bruch.

Jascha Heifetz.

David Oistrah.

Bertha ja Jakob Tokazier kävivät konserteissa nauttimassa suurien ja kuuluisien taiteilijoiden, kuten juutalaisten viulistien Jascha Heifetzin (s. 2.2.1901 Vilna ja k. 19.12.1987 Los Angeles) ja David Fjodorovitš Oistrahin (s. 30.9.1908 Odessa, Ukraina ja k. 24.10.1974 Amsterdam, Alankomaat) laadukkaasta soitannasta. Näihin konsertteihin ei otettu Hillel Tokazieria mukaan. Levysoittimen avulla Hillel pääsi kuitenkin tutustumaan maailmalla tarjolla olevaan musiikkiin. Laulajista oopperatenori Jan Peerce (oik. Yehoshua Pinkhes Perelmuth, s. 3.6.1904 New York ja k. 15.12.1984 New Rochelle, New York) ja aškenasi- chazzan (kanttori) ja säveltäjä Josef ”Yossele” Rosenblatt (s. 9.5.1882 Bila Tserkva, Venäjä ja k. 19.6.1933 Jerusalem) olivan varsinkin isä-Jakobin mieleisiä laulajia. Kodin levykirjastosta löytyi samoin savikiekko, jossa amerikanjuutalainen orkesterinjohtaja Meyer Myron ”Mickey” Katz (s. 15.6.1909 Cleveland, Ohio, Yhdysvallat ja k. 30.4.1985 Los Angeles, Kalifornia, Yhdysvallat) esitti kappaleen There Is a Hole In the Iron, parodian Venäjästä.

Katz syntyi Johanna (o.s. Herzberg) ja räätäli Menachem Katzin viisilapsiseen perheeseen, jossa rahat olivat usein tiukalla. Isänsä kanssa konsertissa yksitoistavuotias Katz kuuli soitettavan klarinettisoolon, johon hän ihastui. Hän toivoi saavansa klarinetin ja sellainen järjestyikin koulun orkesterijohtajan kautta hänelle. Hän pääsi Joseph Narovecin oppiin. Soittimen soittamisessa hän edistyi nopeasti ja erinomaisesti ja hän oppi samoin saksofoninsoiton. Lukion jälkeen hän pääsi Phil Spitalnyn (s. 7.11.1890 Tetijev, Venäjä ja k. 11.10.1970 Miami Beach, Florida, Yhdysvallat) orkesteriin soittamaan klarinettia ja saksofonia; kiertueelle lähtiessa ja junaa asemalla odottaessa hän tapasi jo tulevan vaimonsa, neljätoistavuotiaan Grace Epsteinin, jonka kanssa hän avioitui kolme vuotta myöhemmin. Katz sai kiertueen jälkeen paikan Doc Whipplen big bandissa Golden Pheasant Chinese Restaurantissa vuoden ajaksi, minkä päätyttyä hän pestautui Angelo Vitalen bändiin Park Theaterissa.

Sieltä hän siirtyi New Yorkiin etsiskelemään töitä. Lopulta hän Ed Fishmanin avulla päätyi Howard Phillipsin orkesteriin soittamaan Manger Hotelliin. Seuraava soittopesti järjestyi Jack Spectorin suosituksesta Maurice Spitalnyn orkesteriin soittamaan Loew’s State Theaterissa vuoteen 1933 saakka. Vuoteen 1935 hän soitti vielä Spitalnyn kanssa Palace Theaterissa, kunnes muusikoiden lakkoilun myötä ja elokuvateattereiden yleistyttyä livemuusikoiden käyttö teattereissa väheni radikaalisti. Muutaman vuoden hän soitti loimailijoille laivoilla, mutta vuonna 1939 hän aloitti yhtyeenjohtajana ja juontajana Ohion Villan pelihallilla. Vuonna 1942 Katz toimi orkesterinjohtajana Alpine Villagen teatteri-ravintolassa Clevelandissa. Terveyssyistä häntä ei hyväksytty armeijaan, mutta hän myi esitysten jälkeen sotaobligaatioita yleisölle ja tienasi 25 000-30 000 dollaria siten viikossa Yhdysvaltain hallitukselle. Vuonna 1945 hän vei kuusimiehisen orkesterinsa USO:n Euroopan kiertueelle elokuvatähti Betty Huttonin (oik. Elizabeth June Thornburg, s. 26.2.1921 Battle Creek, Michigas, Yhdysvallat ja k. 12.3.2007 Palm Springs, Kalifornia, Yhdysvallat) kanssa.

Vuonna 1946 Katz tapasi muusikko Lindley Armstrong ”Spike” Jonesin (s. 14.12.1911 Long Beach, Kalifornia, Yhdysvallat ja k. 1.5.1965 Beverly Hills, Kalifornia, Yhdysvallat) ja he aloittivat yhteistyön Hollywoodissa. Vuonna 1947 Katz lopetti yhteistyön kyllästyttyään Jonesin uuvuttavaan keikkatahtiin. Katz teki parodialevyjä englannin- ja jiddišinkielillä. Hän sai suurta suosiota, mutta myös paljon vihamiehiä musiikillaan. Katz oli pitkälti jazzmuusikko. Kaikissa hänen parodioissaan on hyvin selvä klezmer -mauste, joko koko kappaleen ajan tai osan kappaleesta. Hänen laulunsa usein hehkuttivat sekä juutalaista että amerikkalaista kulttuuria. Katzin orkesterin soittajat olivat kaikki todellisia virtuooseja, jotka hallitsivat kaikki musiikin alueet. Katz kuoli Los Angelesissa munuaisen vajaatoimintaan vuonna 1985.

Abraham -eno Tampereelta lahjoitti perheelle Barry Sistersin levyn, josta tuli hyvin kuunneltu levy Tokazierin perheessä. Sisarukset Claire ja Merna Berry New Yorkista olivat loistavia laulajia; he hallitsivat sekä jazzikasta swingiä että klezmeriä, mutta samoin romanttista mollilaulantaa. Heidän säestäjänään levyllä toimi säveltäjä ja yhtyeenjohtaja Abraham ”Abe” Ellsteinin (s. 7.7.1907 ja k. 22.3.1963) orkesteri, joka oli hyvin kuuluisa yhtye New Yorkin juutalaisissa musiikkipiireissä. The Barry Sisters levytti paljon vanhaa juutalaista kansanmusiikkia ja jiddiš-teatterin laulelmia, kuten Yiddishe Momme ja Bei Mir Bist Du Schoen. He lauloivat usein jiddišin kielellä. Samoin he esittivät jazzstandardeja, kuten After You’ve Gone ja Them There Eyes.

Abraham Ellstein.

Abraham Ellstein syntyi Lower East Sidella Manhattanilla, joka tuolloin tunnettiin itäeurooppalaisten juutalaisten maahanmuuttajien alueena. Hänen musiikillinen koulutuksensa käynnistyi Third Street Music School Settlementissä. Yhdeksän vuoden ikäisenä hän aloitti pianonsoiton opiskelun juutalais-amerikkalaisen säveltäjä ja opettaja Frederick Jacobin (s. 4.5.1891 ja k. 24.10.1952) johdolla. Kapellimestarina hän aloitti jo 13-vuotiaana Broadway -tuotannossa Richard III poikakuoron johtajana. Hän jatkoi musiikkiopintojaan Juilliardin Graduate Schoolissa, jossa hän opiskeli kapellimestariksi pääaineenaan sävellys.

Minnie ja Claire Bagelman syntyivät 1920-luvun alussa New Yorkin Bronxissa aškenasijuutalaisille siirtolaisvanhemmille. Siskokset aloittivat laulajanuransa lasten radio-ohjelmassa ”Uncle Norman” 1930-luvun alussa. Jo vuosikymmenen lopussa he lauloivat ensimmäiset levytyksensä. Samoin he alkoivat käyttää taiteilijanimiä Merna ja Claire Barry. Vuodesta 1939 lähtien aina 1950-luvun puoliväliin saakka he esiintyivät ”Yiddish Melodies in Swing” -radio-ohjelman vakituisina laulajina levytysuransa ohessa. Lauluyhtye vieraili usein myös televisio-ohjelmissa, kuten Ed Sullivan Show’ssa. The Barry Sisters julkaisi viimeisen albuminsa, Our Way, vuonna 1973. Merna Barry kuoli vuonna 1976 ja Claire Barry menehtyi vuonna 2014.

Hillel Tokazier opetteli The Barry Sistersin levyn hienosti tehdyistä sovituksista korvakuulolta itse kappaleita, kuten Mustat silmät, Belz, Yoch mein liebe Tochter (Pojat), Tsiribim tsiribom, Abi gezundt ja Ai Horan, jonka levytyksen hän teki myöhemmin itsekin. Hänen mielestään Barry Sistersin versio Hava Nagilasta on edelleenkin ylittämätön. Vähitellen Hillel Tokazier hankki kaikki duon levytykset itselleen. Hän ihailee erityisesti albumia, jossa sisarukset laulavat moderneja sovituksia Viulunsoittaja katolla -musikaalista.

Annikki Tähti.

Brita Koivunen.

Suomessa myös useista juutalaisista kappaleista nousi hittejä. Aira Annikki Tähti (vuosina 1959-1978 Tähti-Tiensuu, s. 5.12.1929 Helsinki ja k. 19.6.2017 Vantaa) mm. levytti 1950-luvulla laulun Ma yiddishe mame (Juutalainen äitini) nimellä On katseessa äidin. Brita Koivunen (oik. Brita Lemmikki Einiö, s. 31.8.1931 Helsinki ja k. 12.4.2014 Helsinki) lauloi vanhan moldavialais-juutalaisen sävelmän Tulkaa tänne, täällä tanssitaan ja Josef, Josef lankesi mm. Rita Maria Elmgren-Huldénin (s. 27.9.1929 Helsinki ja k. 6.7.2003 Loviisa) levyttämäksi. Pirkko Martta Irmeli Mannola (s. 27.12.1938 Sääksmäki) lauloi levylle kappaleen Tsiribim tsiribomin. Vuonna 1963 laulajatar Carola Christina Standertskjöld-Liemola (o.s. Standertsjöld, s. 23.3.1941 Helsinki ja k. 12.11.1997 Kirkkonummi) levytti Suomessa ensimmäisenä laulun Hava Nagila suomeksi. Vuonna 1969 Jukka Jalmari Virtanen (s. 25.7.1933 Jämsänkoski ja k. 1.9.2019 Helsinki) levytti saman kappaleen omilla sanoillaan ja kappaleen saama nimi oli Hanna ja Niilo. Carola levytti samoin kuuden päivän sodan jälkeen tehdyn laulun, Jerusalem, kaupungin vapautumisen ylistämiseksi.

Carola.

Taidemusiikki puolen juutalaisia säveltäjien musiikkia Hillel Tokazier ei juuri kuunnellut, vain sen verran, mitä Gretan opetuksessa hän joutui tutustumaan. Saksalaisen Felix Mendelssohnin musiikkia hän tunsi jonkin verran mm. häämarssin kautta. Felix Mendelssohn oli esimerkki juutalaisesta säveltäjästä, joka parempien töiden saamisen toivossa kääntyi kristityksi 1800-luvun Saksassa. Toinen tälläinen juutalaisuuden kristillisyyteen vaihtanut säveltäjä oli Gustav Mahler. Myöhemmin Hillel Tokazier tutustui Mahlerin musiikkiin ja oppi myös pitämään hänen musiikistaan.

Felix Mendelssohn-Bartholdy.

Gustav Mahler.

Hillel Tokazier (3. osa) 

Hillel Tokazier.

Hillel Tokazierin kotitalossa Lönnrotinkatu 40:ssä asusti samassa rapussa kaksi muusikko: Kaj Järnström eli taiteilijanimeltään Rock-Jerry ja rumpali ja tuottaja Kurt Christian ”Chrisse” Schwindt (s. 14.3.1940 Helsinki ja k. 12.10.1992 Helsinki), jonka asunnossa ainakin Esa Katajavuoren (s. 27.4.1940 Helsinki ja k. 20.1.2023 Porvoo) trio harjoitteli. Chrisse Schwindt oli hyvin tunnettu jazzrumpali ja hän oli aikanaa perustamassa levy-yhtiö Love Recordsia Artto Anders ”Atte” Blomin (s. 12.6.1943 Helsinki) ja Henrik Otto Donnerin (s. 16.11.1939 Tampere ja k. 26.6.2013 Pietarsaari) kanssa. Myöhemmin hän vielä perusti Lars ”Lasse” Anders Fredrik Mårtensonin (s. 24.9.1934 Helsinki ja k. 14.5.2016 Espoo) kanssa Kompass Records Oy -nimisen levy-yhtiön. Esa Katajavuoren trion basisti, Lauri Haapanen, asui hänkin saman talon viereisessa rapussa.

Kurt Christian Schwindt.

Esa Katajavuori.

Vähän varttuneempi maksava yleisö huvitteli osakuntajuhlissa, ravintoloissa ja tanssipaikoissa, joista suosituimmat olivat Kaivohuone, Kulttuuritalo, Hämäläisten talo, Poli, Eso, Botta, Espilä ja Kalastajatorppa. Ulkomaalaisia muusikoita alkoi tulla maahamme varsinkin ravintoloihin soittamaan. Kalastajatorpalla soitettiin tuolloin estradijazzia ja Punavuoresta löytyi varsinainen jamipaikka Albertinkatu 20:stä; kaupungin ensimmäinen jazzklubi ennen Groovya ja Storyvilleä oli Mäyränkolo. Paikka sai nimensä omistajansa Pekka Mäyrämäen (s. 29.6.1929 ja k. 31.3.2015 Helsinki) mukaan. Mäyränkolo oli kaupungin kaikkien jazzareiden oma kohtauspaikka, johon pääsi sisään ainoastaa jäsenkortilla. Jäsen sai tuoda mukanaa yhden ainoan vieraan. Myös Hillel Tokazierin sisar, Hannele, alkoi käydä Mäyränkolossa kuuntelemassa jazzmusiikkia.

Seppo Rannikko & Pekka Mäyrämäki.

Takazierin perheeseen alkoi hiljalleen ilmestyä myös rocklevyjä osittain Hannele Tokazierin avulla. Aivan ensimmäinen Rocklevy oli Bill Haley & The Cometsin Rock Around the Clock. Yhtyettä pääsi Helsingissä katsomaan samannimisen elokuvan välityksellä Edison -elokuvateatterissa. Hillel Tokazierille vielä merkityksellisempiä äänilevyjä olivat mm. Chuck Berryn EP-levy No Particular Place to Go, jonka Hannelen koulukaveri Vivi Kaplan toi Amerikasta tuliaisiksi, sekä Elvis Presleyn Heartbreak Hotel. Kappaleita, jotka häneen vetosivat myös hyvin paljon olivat esimerkiksi That’s All Right Mama ja All Shook Up.

Kun Tokazierin perheeseen saapui lahjoituksena piano, täytyi tietysti perheen lapsille järjestää laadukasta pianosoiton opetusta. Juutalaisten perheillä oli silloin kaksi sisarusta, jotka olivat heidän luotto-opettajiaan pianonsoitossa: Greta ja Frida Lagus. Molemmatkin kävivät lapsia kotona opettamassa. Gretalla oli tuohon aikaan venäläisen miehensä sukunimi, Komaroff. Hän oli hyvän venäläisen pianokoulun läpi käynyt pianisti sekä pedagogi, joka opetti täysin perinteisiin nojautuvaa taidemusiikkia tekniikkaharjoituksineen. Gretan tehtäväksi jäi opettaa Hannele sekä Hillel pianomusiikin saloihin. Hänen tehtävänsä tuntui varmasti haastavalta, koska Hillel Tokazier oli jo valinnut oman tiensä rytmimusiikin maailmaan.

Raimo Rantanen kuvassa oikealla.

Koulun puolella Hillel Tokazierilla oli musiikinopettajana Tuovi Voipio, joka ymmärsi paremmin häntä ja hänen esiintymisviettiään. Voipion antoi oppilailleen erittäin kelvollisen yleissivistyksen musiikin maailmasta. Hän laulatti sekä hepreankielisiä että suomenkielisiä lauluja oppilaillaan. Hillel pääsikin koulussa musiikkitunneilla paljon soittamaan ja sama päti myös koulun järjestämiä juhlia. Hillel Tokazierin tamperelaisserkku, Daniel Tokazier, oli neljä vuotta vanhempi kuin Hillel; hän opetti serkulleen vasemman käden tekniikan bookie woogien -soittamiseen. Danielille tämän taidon oli opettanut tamperelainen pianisti ja haitaristi, Raimo Rantanen, joka toimi Danielin opettajana. Jo 1950-luvulta lähtien Raimo Rantanen oli Tampereella kaupungin jazztoiminnassa mukana mm. Acre Karin ajoista alkaen. Rantasen omien yhtyeiden sekä muiden iskelmä- ja jazzkokoonpanojen lisäksi Raimo Rantanen soitti myös rockyhtyeissä kuten Matthews ja Alwari Tuohitorvi. Raimo Rantanen oli myös kapellimestarina Tampereen Popteatterin Hair -musikaalituotannossa sekä musikaalin levytyksessä vuonna 1969.

Hair-musikaali Tampereella 1969.

Syksyllä 1953 Hillel Tokazier aloitti koulunkäyntinsä juutalaisessa koulussa osoitteessa Ruoholahdenkatu 3; koulu oli pitkä keltainen puutalo ja koulun vieressä oli kaksi pientä ja ränsistynyttä kivitaloa. Puukoulu tuntui kodikkaalta ja viihtyisältä, mutta se oli myös valoisa sekä avara. Koulu oli aikaisemmin ruotsinkielinen, mutta 1930-luvulla kieli oli vaihtunut suomenkieleen. Juutalaiskoulussa oli alakoulussa kolme vuosiluokkaa ja yläkoulussa kuusi. Juutalaista koulua vastapäätä oli Lapinlahden kansakoulu. Koulujen pojat ottivat pihamaalla toisinaan yhteen, sillä Lapinlahden koulun pojat nimittelivät juutalaisiksi vastapäisen koulun poikia. Kiistojenkin jälkeen kaveruus kuitenkin säilyi.

Kotikielenä Tokazierin perheessä puhuttiin ruotsinkieltä, mutta Jakob-isä puhui ja opetti kotona Hillel Tokazierille suomenkielen. Tämä hyöty oli selvä lukiossa, kun Hillelin kielitaito suomenkielessä oli jo selkeästi muita juutalaisnuorukaisia parempi. Molemmat vanhemmat puhuivat samoin saksaa sekä jiddišiä kotona silloin, kun eivät halunneet lasten ymmärtävän keskustelun sisältöä. Hillel Tokazier sai siis kotoaan ja koulusta kielitaidon, joka kattaa suomenkielen lisäksi ruotsi, englannin sekä heprean.

Koululuokissa olivat käytössä kaksoispulpetit ja Hillel Tokazier sai pulpettiinsa kumppaniksi Gideon Miramon. Heistä olivat hyviä kavereita, vaikka välillä Gideon pisteli puukäsitöissä valmistamallaan puikolla Hilleliä ja Hillel pisteli tietysti takaisin Gideonia. Gideonin lisäksi luokkakavereista Hillel pitää vielä yhteyttä mm. Leif Kamtsaniin eli Kamppuun, joka tuli samalle luokalle hieman hyöhemmin. Pikkuserkku Deiv Salutskij kuului myös Hillel Tokazierin kavereihin, jonka luona Viisikulmassa Hillel kävi usein leikkimässä. Deivin isä menehtyi viikkoa ennen kuin Deiv täytti 13 vuotta, joka oli pojalle varmasti kova kokemus.

Paul Anka.

Elokuussa 1959 Hillel Tokazier 12-vuotiaana pääsi yhdessä sisarensa kanssa kokemaan kanadalaissyntyisen Paul Albert Ankan (s. 30.7.1941 Ottawa) konsertin Linnanmäen huvipuistossa. Paul Anka oli jo tuolloin iso tähti, joka oli levyttänyt monia aikakauden hittisävelmiä, kuten esimerkiksi Diana, Put Your Head On My Shoulder ja You Are My Dentiny. Paul Anka majoittui vierailunsa aikana Hotelli Vaakunassa Helsingin keskustassa. Sisarukset siirtyivät odottamaan hotellin edustalle suuren tähden tuloa nimikirjoituksen toivossa. Pitkän odottelun jälkeen Paul Anka saapui seurueineen ja samassa alkoi nimikirjoitusten pyytäjien kiireet. Tässä yhteydessä Hillel onnistui pääsemään hotellin tuulikaappiin. Järjestysmiehet puuttuivat tässä kohtaa tilanteeseen ja yrittivät häätää häntä pois paikalta. Silloin Paul Anka lausui järjestysmiehille: ”Don’t push that little boy!” Samassa yhteydessä Paul Anka myös kirjoitti Hillel Tokazierille nimikirjoituksensa.

Omasta mielestään Hillel Tokazier vietti tuiki tavallista pikkupojan elämää lapsena, mutta vasta myöhemmin hän oivalsi, että juutalaisuus uskoineen ja traditioineen muodosti hänenkin elämänsä monin tavoin erilaiseksi verrattuna hänen suomalaisiin ystäviinsä. Hän kävi viikottain synagogassa sapattijumalanpalveluksessa aivan pienestä lähtien. Synagogassa kaikki musiikki laulettiin, sillä siellä ei ollut yhtään soitinta. Soittaminen ortodoksijuutalaisten keskuudessa katsottiin työnteoksi ja työtä taas ei saanut tehdä sapattina. Nykyään useissa Euroopan maissa synagogissa onkin jo soittimia käytössä ja miehet ja naiset istuvat yhteisessä tilassa. Suomessa naisten paikka synagogassa oli yläparvella.

Poikasena Hillel Tokazier seisoi synagogassa isoisänsä vieressä, joka osasi musikaalisena ihmisenä kaikki merkittävimmät synagogalaulut. Esilaulajina synagogissa toimivat kanttorit. He alkoivat kaksiääniset Vekarev Pezureinun (Yhdistä kansastasi hajalle joutuneet yhteen), Mechalkel Chajimin (Elämän ylläpitäjä) ym. rukouslaulut. Seurakuntaan saapui vuonna 1956 rabiksi Mika Weiss Unkarin kuohuista suoraan. Hän opetti suomalaisille juutalaisille aškenasijuutalaisilta eli Vejäjältä ja muista Itä-Euroopan maista kotoisin olleita synagogalauluja. Nämäkin laulut jäivät musikaalisen Hillel Tokazierin mieleen ja hän on niitä myöhemmin jopa levyttänyt äänilevyille. Nykyään enää kantonisteja on juutalaisten joukossa vähän. Avioliittojen kautta juutalaisseurakuntaan on liittynyt myös sangen paljon käännynnäisiä.

Juutalaiskoulussa oli hyvin tärkeässä osassa juutalaismusiikki, jota lapsille siellä myös laitettiin kuulemaan sekä laulamaan. Heille opetettiin mm. ilojuhlien eli hanukan (Chanukah) ja purimin (Purim) lauluja. Juutalainen hanukka-juhla on kahdeksanpäiväinen valon juhla. Hanukkaa vietetään joulukuussa sen kunniaksi, että juutalaiset vapautuivat makkabealaisten avulla kreikkalaisten vallan alta vuonna 160 eaa. Purim -juhlassa muistellaan Persian juutalaisten pelastumista, joka on kerrottuna Raamatussa, Vanhan testamentin Esterin kirjassa. Juhlaan liittyi koulussa aina näytelmä sekä naamiaiset, joissa paras juhlapuku aina palkittiin.