Radio-orkesteri (5. osa)

Charles-Camille Saint-Saens.

Radio-orkesterin sellisti Tauno Korhonen pääsi samoin tilaisuuden tullen soittamaan solistinumeroitaan esityksissä. Tauno Korhosen sello-ohjelmisto muodostui etupäässä pienimuotoisista teoksista kuten Charles-Camille Saint-Saensin (s. 9.10.1835 Pariisi ja k. 16.12.1921 Alger) Joutsen, yksittäisistä sellokonserttojen osista, mutta toisinaan myös musiikillisesti painoarvoltaan suuremmista teoksista, kuten Max Bruchin Kol Nidrei, Aarre Merikannon (s. 29.6.1893 Helsinki ja k. 28.9.1958 Helsinki) Serenadi tai Johan Svendsenin Sellokonsertto.

Matti Rajula.

Joulukuussa 1931 Radio-orkesteriin liittynyt klarinetisti ja saksofonisti Matti Viljam Rajulalla (s. 4.3.1905 Oulu ja k. 24.5.1944 Helsinki) oli samoin hyvin merkittävä asema orkesterin solistisissa tehtävissä. Vuosina 1918-1924 Rajula oli soitto-oppilaana Suomen armeijassa sekä aliupseerina, sillä tämä oli hänelle ainoa tapa saada opiskella muusikon ammattiin. Hän palveli Suomen Valkoisen kaartin soittokunnassa ja sai vuonna 1924 eron palveluksesta. Armeijassa Rajulaa opetti muusikko ja klarinetinsoiton opettaja Kusti Vilho Aerila (s. 17.11.1876 Laitila ja k. 10.6.1954 Helsinki). Matti Rajula soitti ravintolamuusikkona helsinkiläisissä ravintoloissa; hän soitti mm. Zamba- ja Rytmi-Pojat -orkestereissa aluksi vain klarinettia, mutta pian myös saksofonia. Matti Rajula asui vuosina 1929-1932 Saksan Berliinissä, jossa hän toimi viulisti ja kapellimestari Bernard Ettén (s. 13.9.1898 Kassel ja k. 26.9.1973 Mühldorf) viihdeorkesterin ensimmäisenä saksofonistina. Rajula palasi takaisin Suomeen ja hänet kiinnitettiin Radio-orkesterin klarinetistiksi.

Kuvassa keskellä Bernard Etté.

Aleksandr Konstantinovitš Glazunov.

Työnsä ohella Matti Rajula soitti myös ravintolamuusikkona. 1930-luvulla Rajula soitti kotimaisissa elokuvissa, teki levytyksiä sekä esiintyi Radio-orkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin solistina. Matti Rajula sävelsi itse samoin musiikkia. Helsingin yliopiston juhlasalissa Rajula soitti maaliskuussa 1938 säveltäjä Yrjö Gunaropulosin häntä varten säveltämän saksofonikonserton. Matti Rajulan omista sävellyksistä tunnetuimpia ovat hänen suomalaisen kansanmusiikkiperinteen pohjalta säveltämänsä klarinettipolkat. Rajula myös itse levytti näitä polkkia ystävänsä klarinetisti Kalle Åckerin( s. 15.7.1910 Pyyrinlahti, Korpela, Konginkangas ja k. 27.8.1941 Kaislahti, Johannes) kanssa. Matti Rajula soitti kahden vuoden ajan Radio-orkesterin sekä Helsingin kaupunginorkesterin solistina. Hän soitti mm. Bernhard Henrik Crusellin (s. 15.10.1775 Uusikaupunki ja k. 28.7.1838) f-molli klarinettikonserton, Sulho Veikko Juhani Rannan (s. 15.8.1901 Peräseinäjoki ja k. 5.5.1960 Helsinki) Pienen sarjan, Aleksandr Konstantinovitš Glazunovin (s. 10.8.1865 Pietari, Venäjä ja k. 21.3.1936 Neuilly sur Seine, Ranska) saksofonikonserton sekä joulukuussa 1943 ensimmäistä kertaa Suomessa soitetun Carl August Nielsenin (s. 9.6.1865 ja k. 3.10.1931) klarinettikonserton. Matti Rajula esiintyi myös säännöllisesti radiossa soittaen kansanmusiikkia. Toukokuussa 1944 Matti Rajula joutui Helsingin Salus -sairaalaan sota-ajan rasitusten, työnteon ja avioliiton aiheuttamien paineiden vuoksi. Hän kuoli hypättyään sairaalan ikkunasta.

Bernhard Henrik Crusell.

Carl Maria Friedrich Ernst von Weber.

Matti Rajula tunnettiin oman ohjelmistonsa sekä taiteensa suhteen hyvin kunnianhimoisena muusikkona, kansainvälisen huipputason virtuoosina. Rajulan esittäminä teoksina kuultiin aikoinaan mm. Joseph Baermannin (1784-1847) Konserttikappale, Ferruccio Busonin Concertino, Carl Maria Friedrich Ernst von Weberin (s. 18.11.1786 Eutin, Holstein ja k. 5.6.1826 Lontoo) Concertino, Harry Lennart Yrjö Bergströmin (s. 4.4.1910 Tampere ja k. 12.11.1989 Nurmijärvi) Suite pour Saxophone, Uuni Klamin Concertino sekä Suomen ensiesityksenä Aarre Merikannon Konsertto viululle, klarinetille, käyrätorvelle ja jousisekstetille eli niin sanottu Schott-konsertto. Kaikkiaan 20 kertaa Rajula toimi Sulho Rannan suositun Ilta -sävellyksen solistina. Ehkä kuitenkin kaikkein merkittävin suoritus Rajulalta oli John Fernströmin (tammikuussa 1941) ja Carl Nielsenin (tammikuussa 1944) klarinettikonserttojen menestyksekkäät Suomen ensiesitykset.

Harry Bergström.

Sulho Ranta.

Yleisradion Radio-orkesterin huilistina soittanut Väinö Mathias Littonen konsertoi samoin joitakin kertoja pienemmillä solistiteoksilla. Väinö Littonen kävi kuusi vuotta Suomalaista Reaalilyseota, mutta toimi sen jälkeen kaksi vuotta konttoristina. Väinö Littosta alkoi kuitenkin huilunsoitto kiinnostaa yhä enemmän ja hän alkoi opiskella Filharmonisen seuran orkesterikoulussa. Häntä opetti siellä Max Fühler (1888-1969). Littonen rahoitti musiikkiopintojaan soittamalla Maailman ympäri -nimisessä helsinkiläisessä kaupungin ensimmäisessä elokuvateatterissa. Siten hän oli myös eräs ensimmäisistä elokuvamuusikoista Suomessa. Elokuvamuusikon työn lisäksi Littonen ennätti varsin lyhyessä ajassa toimia monien muidenkin elokuva-, ravintola- ja kylpylaitosorkesterien jäsenenä 1910-luvulla sekä Aleksei Apostolin (s. 6.1.1866 Ateena, Kreikka ja k. 20.6.1927 Helsinki) johtaman soittokunnan toisena huilistina.

Aleksei Apostol.

Porin orkesteriin Littonen palkattiin syksyllä 1914. Mahdollisesti vaativimpana teoksena Littosella oli saksalaisen säveltäjän ja huilistin Johann Joachim Quantzin (s. 30.1.1697 ja k. 12.7.1773) Huilukonsertto, joita huilukonserttoja säveltäjä Quantz sävelsi kaikkiaan 300. Vuonna 1740 Quantz alkoi opettaa huilunsoittoa myös Preussin kuningas Fredrik II:lle. Quantzin Huilukonserton G-duuri Littonen esitti syyskauden lopussa ensimmäisen kerran ja kevätkaudella vielä kolme kertaa. Porin orkesteri käsitti yksitoista soittajaa, mutta syksyllä 1916 Väinö Littonen siirtyi Turun Soitannollisen Seuran orkesterin ensimmäiseksi huilistiksi. Turussa Littonen ei saanut solistisia osuuksia soittaakseen, mutta hän työskenteli orkesterin rivimuusikkona luotettavasti.

Johann Joachim Quantz.

Vuosian 1922-1926 Väinö Littonen johti Rauman Soitannollisen Seuran orkesteria, mutta hän palasi jälleen huilunsoittajan aktiiviseen rooliin syksyllä 1927, kun hänet nimitettiin Radio-orkesterin huilistiksi. Paitsi huilistina hän hän toimi myös orkesterin nuotistonhoitajana kuolemaansa saakka. Orkesterin rivisoittajan vakiotehtävät sekä solistina soitetut osuudet Radio-orkesterissa ja oman pianosäestäjän avustuksella huolehtivat siitä, että Väinö Littonen säilyi radiokuuntelijoiden hyvässä muistissa pitkän tovin. Monien vuosien ajan jatkuneet vaikeat sydänvaivat lopulta päättivät huilistin elämän 25.6.1937. Väinö Littonen oli kuollessaan vain 46 vuoden ikäinen.

Radio-orkesterin omista vaskisoittajista ainakin trumpetisti Aleksi Wilkko konsertoi solistina Joseph Haydnin Trumpettikonsertossa sekä useissa muissa pienemmissä teoksissa. Hänen seuraajansa Radio-orkesterissa oli Feodor Kaski, joka jatkoi samoin solistista linjaa trumpetillaan. Hänen useimmiten esittämä trumpettisoolokappale oli Paciuksen Ballaadi, mutta Kaski esitti kyllä muitakin pienempiä kappaleita soittimellaan. Feodor Kasken merkittävimmät saavutukset lienevät olleet Uuno Klamin teosten Introduction e Staccato Etude ja Concertinon kantaesitykset.

Yleisradio päätti aloittaa Radio-orkesterilla niin sanotut tehdaskonsertit. Konsertiti radioitiin kerran kuukaudessa orkesterin vieraillessa jossakin työmaalla soittamassa aamupäivätilaisuudessa. Ensimmäinen tehdaskonsertti järjestettiin 18.4.1940 Strömberg Oy:n työsalissa. Seuraavat tehdasvierailut suoritettiin VR:n Konepajalle, Arabian tehtaille, Värtsilä -yhtymä Oy:n Kone ja Silta -tehtaalle sekä Hietalahden laivatelakalle. Kaikkein pisimmät orkesterin vierailumatkat tehtiin Karkkilaan Högforsin tehtaalle sekä Raumalle joulukuussa 1943. Samoin Radio-orkesteri aloitti heti talvisodan päättymisen jälkeen toukokuussa sairaalakonserttien järjestämisen.

Sotien jälkeen Yleisradio alkoi kasvattaa Radio-orkesterin kokoa. Huhtikuussa 1945 Yleisradion pääjohtajaksi nousi Hella Maria Wuolijoki (vuoteen 1908 Ella Maria Murrik, s. 22.7.1886 Helme, Liivinmaa ja k. 2.2.1954 Helsinki) ja samalla Radio-orkesteri kasvoi 39 soittajaa käsittäväksi orkesteriksi. Kesäkuussa 1949 Hella Wuolijoki erotettiin tehtävästään Yleisradion pääjohtajana. Kun Radio-orkesteri täytti kaksikymmentä vuotta 1.9.1947, orkesterin soittajien määrä nousi viiteenkymmeneen. Siinä vaiheessa Radio-orkesterin koko oli jo sitä luokkaa, että oli mahdollista puhua jo oikeasta sinfoniaorkesterista. Kuitenkin virallisesti vasta vuonna 1953 otettiin käyttöön Radion sinfoniaorkesteri -nimi, jolloin jälleen orkesterin soittajamäärä kasvoi. Tuossa vaiheessa orkesteria johti ylikapellimestari Nils-Eric Fougstedt.

 Radio-orkesteri (4. osa)

Kapellimestari Per Gösta Hådel (s. 1.5.1903 Hudiksvall, Ruotsi ja k. 5.12.1975 Tukholma, Ruotsi) Ruotsista vieraili elokuussa 1937 Radio-orkesteria Suomessa johtamassa säveltäjä Lars-Erik Larssonin (s. 15.5.1908 Åkarp, Ruotsi ja k. 27.12.1986 Helsingborg, Ruotsi) Divertimenton sekä Mozartin, Hugo Emil Alfvénin (s. 1.5.1872 Tukholma ja k. 8.5.1960 Falun, Ruotsi), Oscar Fredrik Lindbergin (s. 23.2.1887 Gagnef, Ruotsi ja k.10.4.1955 Tukholma, Ruotsi), Adolf Winklundin (s. 5.6.1879 Långserud, Ruotsi ja k. 2.4.1950 Tukholma, Ruotsi), Kurt Magnus Atterbergin (s. 12.12.1887 Göteborg, Ruotsi ja k. 15.2.1974 Tukholma, Ruotsi), Moses Pergamentin (s. 21.9.1893 Helsinki ja k. 5.3.1977 Tukholma, Ruotsi), Edvin Kallsteniuksen (s. 29.8.1881 Filipstad, Ruotsi ja k. 22.11.1967 Tukholma, Ruotsi) ja säveltäjä, urkuri ja sellisti Fritz Gunnar Rudolf Ekin (s. 21.6.1900 Asurum, Ruotsi ja k. 21.6.1981 Lund, Ruotsi) säveltämiä teoksia. Ek työskenteli San Franciscon orkesterin ensimmäisenä sellistinä vuosina 1928-1937 opiskeltuaan ensin Tukholman musiikkikonservatoriossa vuosina 1920-1926. Työskenneltyään kymmenen vuoden ajan orkesterin sellistinä Tukholmassa hän siirtyi Lundiin urkuriksi vuonna 1942. Ekin sävellystyyli oli polyfoninen ja siinä on ruotsalaisen kansanmusiikin elementtejä. Hänen teoksiinsa kuuluu kolme sinfoniaa, pianokonsertto sekä kirkkokuoroteoksia ja urkuteoksia.

Moses Pergament.

Kojiro Kobune.

Kesäkuussa 1939 toteutui melko poikkeuksellinen vierailukonsertti, kun japanilainen Kojiro Kobune (s. 4.4.1907 Jokohama, Japani ja k. 17.2.1982) poikkesi Helsingissä johtamassa uutta japanilaista orkesterimusiikkia. Radio-orkesterin muut kapellimestarivierailut olivat etupäässä Euroopan Yleisradioyhtiöiden välisiä kapellimestarivaihtoja. Viimeiset vierailijat ennen talvisodan alkua olivat Matti Rubinstein Göteborgista ja säveltäjä sekä kapellimestari Giulio Gedda (s. 16.4.1899 Torino ja k. 7.9.1970 Collegno) Italiasta.

Håkan Ingvar von Eichwald.

Talvisodan aikana loppuivat Radio-orkesterin kapellimestarivaihdot aivan luonnollisista syistä. Marraskuussa 1940 sekä maaliskuussa 1941 vasta onnistui kuulla Yleisradion taajuudella kansainvälisempää tarjontaa, kun suomenruotsalainen säveltäjä kapellimestari Håkan Ingvar von Eichwald (s. 2.4.1908 Turku ja k. 1.5.1964 Malmö) saapui Tukholmasta vierailulle Radio-orkesteriin. Håkan von Eichwald opiskeli musiikkia Karl Elmanin, Ilmari Hannikaisen ja Selim Palmgrenin ohjauksessa Helsingissä. Hän jatkoi musiikkiopintojaan Würzburgissa sekä Wienin konservatoriossa vuosina 1925-1926. Vuonna 1926 hän siirtyi Ruotsiin ja toimi siellä teatteri- ja viihdeorkestereiden pianistina ja kapellimestarina. Hän teki menestyksekkäitä kiertueita myös Keski-Eurooppaan. Håkan von Eichwald tunnettiin 1930-luvulla erityisesti operettikapellimestarina ja hän johti mm. Tukholman Vasateaternissa ja Helsingin Svenska Teaternissa. Hän työskenteli myös 1940-1960-luvuilla kapellimestarina Helsingborgissa ja Malmössä. Hän teki 1930-luvulla yli 300 levytystä. Hänen sävellystuotantoonsa kuuluu operetteja, iskelmiä, jatsia ja elokuvamusiikkia.

Peter Paul Kreuder.

Saksaan päin oli olemassa lämpimiä suhteita, joten sieltä oli helppo saada toukokuussa 1941 vierailulle hyvin suosittu saksalais-itävaltalainen pianisti, säveltäjä ja kapellimestari Peter Paul Kreuder (s. 18.8.1905 Aachen ja k. 28.6.1981 Salzburg). Kreuder aloitti pianonsoiton Kölnin konservatoriossa vuonna 1910 ja vuotta myöhemmin hän piti siellä ensimmäisen konserttinsa. Lisää hän opiskeli musiikkia akatemioissa Münchenissä, Berliinissä ja Hampurissa. Hän työskenteli ensimmäisen maailmansodan jälkeen säveltäjänä Kammerspiele -teatterissa, Münchenin Staatstheater am Gärtnerplatzissa sekä monissa kabareet- ja revyyproduktioissa. Sillä välin hän jatkoi opintojaan ja suoritti tentit Münchenin musiikkiakatemiassa vuonna 1924.

Kreuder työskenteli vuonna 1925 kapellimestarina Deutsches Theater Münchenissä ja johti teatteriyhtyeitä ensin Münchenissä ja sittemmin Berliinissä, missä hän työskenteli Max Reinhardtin kanssa. Hän tapasi vuonna 1930 Friedrich Hollaenderin, jota hän avusti Josef von Sternbergin elokuvan Sininen enkeli musiikin sovittamisessa. 1930- ja 1940-luvuilla hänestä tuli yksi saksalaisten halutuimmista musikaalielokuvien säveltäjistä; hänen tuotantoaan on noin 150 elokuvassa. Monet Zarah Leanderin ja Marika Rökkin kaltaisten tähtien esittämät kappaleet ovat suosittuja.

Vuonna 1932 Kreuder liittyi natsipuolueeseen, mutta hän erosi siitä vuonna 1934. Hänen sävellyksensä edistivät suunniteltua ”saksalaisen” kevyen musiikin genren kehitystä vastakohtana yhdysvaltalaiselle big band -tyylille, vaikkakin ne sisälsivät paljon jazz- ja swing -elementtejä. Hän muutti Ruotsiin vuonna 1939, mutta palasi Saksaan kaksi vuotta myöhemmin natsiviranomaisten uhkailtua hänen sukulaisiaan. Kreuder otti toisen maailmansodan jälkeen Itävallan kansalaisuuden ja johti radio-orkestereita Brasiliassa ja Argentiinassa. Hän toimi 1950-luvun jälkipuoliskolla toisinaan Joséphine Bakerin pianistina. Hän kuoli Salzburgissa ja on haudattu Münchenin Ostfriedhofiin.

Tor Mann.

Jatkosota keskeytti jälleen ulkomaisten kapellimestareiden vierailut Radio-orkesterin vieraina. Nyt vastuu orkesterin johtamisesta oli suomalaisten kapellimestareiden harteilla. Vuonna 1942 ainoat vierailukapellimestarit ulkomailta olivat huhti-toukokuussa Helmuth Thierfelder sekä Giovanni di Bella ja marraskuussa ruotsalainen kapellimestari Tor Gustaf Teodor Mann (s. 25.2.1894 Tukholma ja k. 29.3.1974 Tukholma).

Tiiviit kontaktit etupäässä Ruotsiin ja Saksaan vauhdittivat vuonna 1943 jälleen kapellimestarivierailujen määrää. Tuolloin vieraiksi saapuivat Sune Waldimir (oik. Sune Waldimir Engström, s. 15.11.1907 Västerås, Ruotsi ja k. 9.12.1967 Hedvig Eleonora, Tukholma, Ruotsi), Håkan von Eichwald, Carl von Garaguly (s. 28.12.1900 ja k. 18.10.1984), Tor Mann, Matti Rubinstein, János Ferencsik (s. 18.1.1907 Budapest ja k. 12.6.1984), Helmut Thierfelder sekä Alfred Bittner.

Huolimatta Suomen jatkosodan perin haastavista olosuhteista vuonna 1944 kävivät johtamassa Radio-orkesteria kuitenkin Rudolf Schulz-Dornburg (s. 31.3.1891 Würzburg, Saksa ja k. 16.8.1949 Gmund am Tegernsee, Saksa), Axel Sixten Lennart Eckerberg (s. 5.9.1909 Hjältevad, Ruotsi ja k. 9.4.1991 Göteborg, Ruotsi), Håkan von Eichwald, Giovanni di Bella, Tor Mann, Jaan Paul Klausen, Sune Waldimir, Helmut Thierfelder sekä Ivar Hellman (s. 20.1.1891 ja k. 19.2.1994). Varsinkin 1930-luvun hyvin tiivis, melkoin koko Euroopan käsittävä kapellimestarivaihto on omalta osaltaan varmasti ollut sekä eri maiden Radio-orkestereiden kehityksen että ohjelmiston monipuolisuuden kannalta hyvin merkityksellistä aikakautta.

Vittorio Monti.

Omasta soittajakunnasta Radio-orkesterissa kaikkein toimeliaimpia solisteja olivat viulistit Erik Cronvall ja Hugo Huttunen sekä sellisti Tauno Korhonen. Erik Cronvallin harteilla oli konserttimestarina täysin luonnollisesti vastata toistuvasti pienistäkin soolonumeroista, kuten esimerkiksi viulisti ja säveltäjä Vittorio Montin (s. 6.1.1868 Napoli, Italia ja k. 20.6.1922 Napoli) Czardas tai Charles Auguste de Bériotin (s. 20.2.1802 Leuven, Ranska ja k. 8.4.1870) Scéne de Ballet. Cronvall sai kuitenkin esittää myös paljon vaativampaakin ohjelmistoa, kuten mm. Jakob Ludwig Felix Mendelssohnin (s. 3.2.1809 Hampuri ja k. 4.11.1847 Leipzig), Wolfgang Amadeus Mozartin (s. 27.1.1756 Salzburg ja k. 5.12.1791 Wien), Fredrik Paciuksen (oik. Friedrich Pacius, s. 19.3.1809 Hampuri ja k. 8.1.1891 Helsinki), Max Bruchin (s. 6.1.1838 Köln, Saksa ja k. 2.10.1920 Berliini-Friedenau, Saksa) tai Pietro Nardinin (s. 12.4.1722 Livorno ja k. 7.5.1793 Firenze) viulukonsertot sekä Johannes Brahmsin (s. 7.5.1833 Hampuri ja k. 3.4.1897 Wien) Kaksoiskonsertto viululle ja sellolle op. 102.

Pietro Nardin.

Konserttimestari Erik Cronvall soitti solistina samoin monien pienten viulusävellysten kantaesityksissä Radio-orkesterin konserteissa. Näitä viuluteoksia sävelsivät mm. Väinö Johannes Pesola (s. 28.5.1886 Kaarina ja k. 20.4.1966 Helsinki), Uuno Kalervo Klami (s. 20.9.1900 Virolahti ja k. 29.5.1961 Virolahti), Heikki Valentin Klemetti (s. 14.2.1876 Kuortane ja k. 26.8.1953 Helsinki), Yrjö (Georg) Gunaropulos (s. 28.5.1904 Pietari ja k. 28.5.1968 Helsinki), Lauri Ilmari Ikonen (s. 10.8.1888 Kuopio ja k. 21.3.1966 Helsinki), Ole Christian Edgren (s. 12.5.1898 Jyväskylä ja k. 18.2.1962 Turku), Väinö Eerikki Rautio (s. 15.4.1891 Sortavala ja k. 10.9.1945 Helsinki), Bengt Viktor Johansson (s. 2.10.1914 Helsinki ja k. 22.6.1989 Ruovesi) ja Fredrik Donatus Isacsson (s. 13.7.1883 Vestanfjärd ja k. 6.8.1962 Naantalin maalaiskunta).

Yrjö Gunaropulos.

Viulisti Hugo Huttunen oli samoin tunnettu solistinimi radiokuuntelijoille. Hugo Huttusen tärkeimpiä solistinumeroita olivat Wolfgang Amadeus Mozartin ja Henryk Wieniawskin (s. 10.7.1835 Lublin, Puola ja k. 31.3.1880 Moskova, Venäjä) konsertot. Useimmiten kuitenkin Hugo Huttusta kuultiin sellaisissa pienemmissä soolonumeroissa kuin Johan Severin Svendsenin (s. 30.9.1840 Christiania, Norja ja k. 14.6.1911 Kööpenhamina, Tanska) Romanssi ja Vittorio Montin Czardas.

Radio-orkesteri (3. osa)

Johan ja Aino Sibelius.

Johan Christian Julius Sibelius (s. 8.12.1865 Hämeenlinna ja k. 20.9.1957 Järvenpää) johti 1.1.1939 Radio-orkesteria vain yhden kerran, kun hänen Andante festivo soitettiin Yleisradion erikoislähetyksessä, joka lähetys kuultiin Amerikka saakka. Heikki Valentin Klemetti (s. 14.2.1876 Kuortane ja k. 26.8.1953 Helsinki), Lauri Arvi Pellervo Poijärvi (vuoteen 1906 Boijer, s. 25.8.1900 Helsinki ja k. 2.8.1986 Helsinki), Samuel Rubinstein (s. 7.2.1903 ja k. 4.5.1976 Lidingö, Tukholma, Ruotsi), Martti Johannes Turunen (s. 11.8.1902 Viipuri ja k. 29.4.1979 Helsinki), Väinö Rautavaara ja Armas Toivo Valdemar Maasalo (vuoteen 1905 Masalin, s. 28.8.1885 Rautavaara ja k. 9.9.1960 Helsinki) johtivat Radio-orkesterin edessä kirkkokonserteissa ja kuorokonserteissa avustajina.

Heikki Klemetti.

Martti Turunen.

Helmikuussa 1930 Yleisradio järjesti Radio-orkesterille esiintymisen, jota johti orkesterin huilisti Väinö Littonen debyyttikonsertissaan orkesterin edessä. Kyseessä oli ns. Väinö-ilta, jossa kaikki esitettävät teokset sisälsivät jotakin Väinö -nimistä esitystä tai teoksia. Teoksina oli mm. säveltäjä ja Helsingin kaupunginorkesterin soolosellisti Väinö Aatos Hannikaisen (s. 12.1.1900 Jyväskylä ja k. 7.8.1960 Kuhmoinen) ja säveltäjä ja kuoronjohtaja Väinö Haapalaisen (s. 30.5.1893 Rautavaara ja k. 8.11.1945 Helsinki) sävelteoksia.

Väinö Hannikainen.

Selim Palmgren.

Sävellyskonserttien lähettäminen alkoi Yleisradiossa helmikuussa 1930. Säveltäjä ja pianisti Selim Palmgrenin sävellyskonsertilla aloitettiin ja seuraavassa kuussa oli vuorossa säveltäjä ja kapellimestari Armas Järnefeltin musiikin esittämisen vuoro reilun puolituntia kestäneessä konsertissa. Vielä samana vuonna ennätettiin esittää sävellyskonsertteja seuraavilta säveltäjiltä: Robert Kajanus, Oskar Merikanto, Erkki Melartin, Ilmari Hannikainen ja Johan Sibelius. Vuoden 1932 tammikuussa sävellyskonsertin sai Väinö Haapanen säveltäjän itse johtaessa Radio-orkesteria. Nils-Eric Fougstedtin sävellyskonsertti lähetettiin helmikuussa 1934 ja marraskuussa 1936 Haapanen johti Olavi Pesosen sävellyskonsertin. Leevi Madetoja johti omia teoksiaan toukokuussa 1937 laulajatar Alma Johanna Kuulan (o.s. Silventoinen, s. 5.2.1884 Pietari ja k. 8.10.1941) laulaessa solistina. Saksalainen säveltäjä Paul Graener johti vierailullaan omia sävellyksiä Radio-orkesterin edessä elokuussa 1937.

Toivi ja Alma Kuula.

Myös Radio-orkesterin radiokonsertteja koottiin ns. tunnettujen taidesäveltäjien ohjelmistojen varaan. Esimerkiksi tällaisia säveltäjiä olivat mm. Pjotr Tšaikovski (s. 7.5.1840 Votkinsk, Venäjä ja k. 6.11.1893 Pietari, Venäjä), Jules Émile Frédéric Massenet (s. 12.5.1842 ja k. 13.8.1912), Nikolai Andrejevitš Rimski-Korsakov (s. 18.3.1844 Tihvinä, Venäjä ja k. 21.6.1908 Ljubensk, Venäjä), Charles Émil Waldteufel (s. 9.12.1837 ja k. 12.2.1915), Edvard Hagerup Grieg (s. 15.6.1843 Bergen ja k. 4.9.1907 Bergen), Wilhelm Richard Wagner (s. 22.5.1813 Leipzig ja k. 13.2.1883 Venetsia), Alexandre César Léopold (Georges) Bizet (s. 25.10.1838 Pariisi ja k. 3.6.1875 Bougival), Charles François Counod (s. 17.6.1818 ja k. 18.10.1893) ja Ruggiero Leoncavallo (s. 23.4.1857 Napoli ja k. 9.8.1919 Montecatini Terme, Italia).

Arkadius Krull.

Vuonna 1930 Radio-orkesterissa käynnistyivät ulkolaisten kapellimestareiden vierailukonsertit. Maaliskuussa saapui ensin virolainen kapellimestari, pedagogi, pianisti ja säveltäjä Arkadius Krull (s. 22.10.1895 Kuressaari ja k. 21.4.1975 Winnipeg, Kanada) johtamaan virolaista musiikkia ja marraskuussa orkesterin vieraaksi saatiin kapellimestari ja säveltäjä Johan Ludwig Mowinckel (s. 12.11.1895 Bergen, Norja ja k. 27.5.1940 Aker, Norja) vuonojen maasta tuoden mukanaan norjalaista musiikkia. Mowinckel työskenteli valmistuttuaan kaupallisella alalla vuodesta 1914 vuoteen 1917 saakka. Sen jälkeen hän kouluttautui kapellimestariksi Oslossa, Lontoossa ja Berliinissä vuosina 1917-1921. Hän työskenteli Opera Comiquessa Oslossa sekä toimi kapellimestarina Den Nationale Scenessä Bergenissä vuosina 1922-1925 ja Gävleborgin läänin orkesteriyhdistyksen kapellimestarina vuosina 1931-1935. Hän sävelsi orkesteriteoksia, mieskuoroteoksia, pianoteoksia ja lauluja. Mowinckel kirjoitti samoin useita musiikkikirjoja, kuten ”Mitä kaikkien tulisi tietää musiikista” vuonna 1932.

Johan Ludwig Mowinckel.

Vierailuvälivuoden jälkeen vuonna 1932 Reidar Brehmer tuli Norjasta esittelemään norjalaista musiikkia ja tanskalainen kapellimestari ja säveltäjä Launy Valdemar Grøndahl (s. 30.6.1886 ja k. 21.1.1960) toi tullessaan tanskalaista orkesterimusiikkia. Launy Grøndahl opiskeli kahdeksanvuotiaasta lähtien viulunsoittoa Anton Blochin, Ludolf Nielsenin ja Axel Gaden ohjauksessa ja ammattimuusikkona hän soitti jo 13-vuotiaana Kööpenhaminan Casino Theatren orkesterissa. Kesällä 1924 hän sai Kobenhavns Orkestreforenings Jubioeumslegatin myöntämän stipendin. Launy Grøndahl toimi pitkään (1925-1956) Tanskan kansallisen sinfoniaorkesterin vakituisena kapellimestarina. Grøndahlin ensimmäisiin teoksiin kuuluivat sinfonia, teoksia pienille jousiyhtyeille ja viulukonsertto. Kuitenkin hänet tunnetaan parhaiten hänen pasuunakonsertostaan, jonka hän kirjoitti vuonna 1924 matkallaan Italiassa. Hänet muistetaan samoin maamiehensä Carl August Nielsenin (s. 9.6.1865 Sortelung, Tanska ja k. 3.10.1931 Kööpenhamina, Tanska) sinfonioiden uraauurtavista levytyksistä ja alkuperäisestä musiikistaan Benjamin Christensenin mykkäelokuvaan Häxan vuonna 1922.

Launy Grøndahl.

Vuonna 1933 Radio-orkesterin vierailevana kapellimestarina esittäytyi Berliinistä Helmut Thierfelder (s. 18.8.1897 Deutschenbora, Saksa ja k. 12.11.1966 Hannover, Saksa), joka jo ensimmäisen maailmansodan aikana aloitti musiikin opinnot sekä suoritti lopulta myös filosofian tohtorin tutkinnon. Opiskeluaikaan hän oli Leipzigin yliopiston Pyhän Paulin kuoron jäsen vuodesta 1919. Myöhemmin hän toimi korrepetiittorina mm. Leipzigissa ja Schwerinissä. Vuosina 1927-1928 hän oli kapellimestarina Berliinin valtionoopperassa ja sen jälkeen kylpyläkapellimestarina Friedrichrodessa. Hän toimi Berliinin sinfoniaorkesterin toisena kapellimestarina vuodesta 1932. Vuosina 1932-1934 hän johti kapellimestarina Wiesbadenin valtionteatterissa sekä myöhemmin Hampurin valtakunnan radioasemalla. Vuodesta 1938 hän johti vuonna 1934 perustettua Ala-Saksin sinfoniaorkesteria ylikapellimestarina ja sitä pestiä hän hoiti vuoteen 1964 saakka. Helmut Thietfelder esiintyi usein vierailevana kapellimestarina sekä Saksassa että ulkomailla.

Toinen vuoden 1933 vieraileva kapellimestari oli latvialaista musiikkia esitellyt säveltäjä ja kapellimestari Janis Medinš (s. 9.10.1890 Riika, Latvia ja k. 4.3.1966 Tukholma, Ruotsi) Riiasta. Vielä 1930-luvun kestäessä Radio-orkesteria hävivät johtamassa Varsovasta kapellimestari ja teatteriohjaaja Tadeusz Mazurkiewicz (s. 30.9.1887 Dąbrowa Górnicza ja k. 18.7.1968 Varsova) kaksi kertaa, ruotsalainen urkuri, konserttipianisti, säveltäjä ja kapellimestari Hilding Constantin Rosenberg (s. 21.6.1892 Bosjökloster ja k. 18.5.1985) ja Tallinnasta näyttämömusiikkia säveltänyt Valfried Jakobson (s. 26.5.1895 Tartto ja k. 3.6.1980 Tallinna), jonka vanhemmat olivat puuseppä Eduard Jakobson ja August Wiera -teatterin orkesterin jäsen sekä äiti Alviine Jakobson, saman teatterin kuorolaulaja. Jakobson opiskeli trumpetinsoittoa Pietarin konservatoriossa vuosina 1914-1918 Alexander Gordonin luokalla ja valmistui Tallinnan konservatoriosta sävellys pääaineenaan vuonna 1928 Artur Kappin luokalta. Hän toimi orkesterinjohtajana ja näyttämömusiikin konsulttina Pietarissa vuosina 1916-1918, Pärnun kesämusiikki- ja sotilasorkesterin johtajana vuosina 1919-1921, musiikinopettjana Türillä vuosina 1921-1923 ja Tallinnassa vuosina 1923-1956, musiikkikonsulttina Draamateatterissa vuosina 1927-1938, kapellimestarina ja äänielokuvien musiikillisena johtajana Tallinnan elokuvastudiossa vuosina 1937-1956 sekä kapellimestaruuden lehtorina Tallinnan valtion konservatoriossa vuosina 1944-1945 ja 1946-1950. Vuosina 1945-1946 Jakobson oli vangittuna.

Valfried Jakobson.

Muita saman vuosikymmen vierailijoita olivat saksalainen säveltäjä ja kapellimestari Otto Frickhoeffer (s. 29.3.1892 Bad Schwalbach ja k. 9.4.1968), ruotsalainen säveltäjä Kurt Magnus Atterberg (s. 12.12.1887 Göteborg, Ruotsi ja k. 15.2.1974 Tukholma, Ruotsi) ja Norjan Radio-orkesterin kapellimestari ja viulisti Hugo Kramm (s. 5.2.1890 Düsseldorf, Saksa ja k. 26.4.1958 Oslo). Helmikuussa 1937 toteutui kapellimestari Helmut Thierfeldin toinen vierailukonsertti Radio-orkesterin kutsumana. Vielä samana keväänä kapellimestari ja musiikkipedagogi Carl Bamberger (s. 21.2.1902 Wien, Itävalta-Unkari ja k. 18.7.1987 New York, Yhdysvallat) johti Radio-orkesterin edessä Wolfgang Amadeus Mozartin (oik. Joannes Chrysostomus Wolfgangus Theophilus Mozart, s. 27.1.1756 Salzburg ja k. 5.12.1791 Wien), Franz Peter Schubertin (s. 31.1.1797 Himmelpfortgrund, Itävalta ja k. 19.11.1828 Wien, Itävalta) ja Franz Schmidtin (s. 22.12.1874 Pressburg, Itävalta-Unkari ja k. 11.2.1939 Perchtoldsdorf, Itävalta) teoksia. Tämän lisäksi Carl Bamberger johti modernimpaa Arnold Franz Walter Schönbergin (s. 13.9.1874 Wien, Itävalta ja k. 13.7.1951 Los Angeles, Yhdysvallat) edellisenä vuonna säveltämää Jousiorkesterisarjaa.

Arnold Schönberg.

Hillel Tokazier (5. osa) 

Pianisti Hillel Tokazier.

Keskikoulun jälkeen juutalaisen koulun opiskelijat hajaantuivat eri puolille Helsingin lukioihin. Hillel Tokazier pääsi vuonna 1938 valmistuneeseen Etu-Töölöön Apollon lukioon osoitteessa Apollonkatu 11. Algebra oli Hillel Tokazierille vaikeaa ja siksi hän valitsikin kielilinjan itselleen sopivampana. Hän oli koko lukioaikansa keskitasoinen oppilas. Hillel luki lukiossa latinaa ja pitkää englantia. Kielilinjalla oli tuolloin vain kaksi poikaa. Hänen ylioppilaskirjoituksensa menivät jonkin verran pieleen, koska hän sairastui juuri ennen penkinpainajaisia ja sitä hetkeä, kun olisi täytynyt aloittaa kirjoituksiin lukeminen. Hillel Tokazier oli kahden viikon ajan korkeassa kuumeessa. Ruotsista hän kuitenkin kirjoitti laudaturin, englannista cum lauden ja reaalista approbaturin.

Ernos -yhtye.

Apollon lukiossa Hillel valitsi luonnollisesti musiikin vapaaehtoiseksi aineeksi. Hän sai usein harjoitella pianonsoittoa koulun voimistelusalissa. Koulussa hän tapasi myös ensimmäisen kerran Erno Lindahlin (s. 1944), joka perusti myöhemmin suositun Ernos -yhtyeen. Lukiossa he esiintyivät jo yhdessä, kun koulussa kävi ulkomaisia vieraita. Hillel Tokazier osallistui lukiossa järjestettyyn kulttuurikilpailuun soittamalla Bumble Bee Boogie (Kimalaisen lento) boogie woogiena. Kilpailun palkintona Hillel Tokazier sai kaulaansa plakaatin, jossa oli hänen kuvansa piirrettynä ja teksti, ”Ihmelapsi”. Hän päihitti kilpailussa monia taidemusiikin soittajia pianonsoitollaan.

Tokazier otettiin mukaan Apollon jazzbändiin, vaikka hän ei ollut soittanut jazzmusiikkia vielä paljoakaan. Korvakuulolta hän yritti rämpiä perässä, vaikka tunsi olonsa yhtyeessä epävarmaksi. Jazzbändi osallistui Norssissa koulujen väliseen kilpailuun kappaleella Moonlight in Vermont. Hillel Tokazier teki tämän kappaleen kanssa kohtuullisesti töitä ja se avasi hänelle uutta maailmaa jazzin soinnutukseen. Kilpailussa bändi pärjäsi myös aivan kohtuullisesti.

Jorma Weneskoski.

Ilmari Weneskoski.

Manageri ja jazzmuusikko Jorma Weneskoski (s. 15.10.1929 Helsinki ja k. 15.8.2006 Helsinki) oli kotoisin musikaalisesta perheestä; hänen isänsä, Ilmari Wäinö Ludvig Weneskoski (s. 2.10.1882 Tampere ja k. 8.2.1976 Helsinki) oli viulisti ja kapellimestari. Ilmari Weneskoski opiskeli Helsingissä, Pariisissa ja Leipzigissa. Hän perusti Tampereen musiikkikoulun vuonna 1917 ja toimi koulun rehtorina vuoteen 1924 saakka. Weneskoski toimi kapellimesarina Heinolassa, Helsingissä, Tampereella, Viipurissa ja Oulussa. Hän opetti samoin viulunsoittoa Helsingissä. Hän oli avioliitossa pianisti Gerda Maria Weneskosken (o.s. Braxén, s. 16.3.1892 Oulu ja k. 4.10.1984) kanssa. Jorma Weneskoski perusti ensimmäisen oman tanssiorkesterinsa 15-vuotiaana, opiskeli bassonsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja otti yksityistunteja sellonsoitossa. 1950-luvun alussa Jorma Weneskoski valmistui ekonomiksi ja hyödynsi opintojaan perustaessaan oman ohjelmatoimiston, Weneskoski-tuotannon.

Topmost.

1960-luvun suosittu yhtye, Jormas, nimettiin Weneskosken mukaan ja Jorma Weneskoski toimi myös yhtyeen managerina. Jorma Weneskosken manageritalliin kuuluivat Jormasin lisäksi 1960-luvun huippunimet Topmost, Roosters, Anita Hirvonen (oik. Anita Riitta Helena Lindgren, s. 7.2.1946 Äänekoski), Anneli Sari (oik. Anneli Valtonen o.s. Lundberg, s. 8.3.1947 Taivassalo) ja Koivistolaiset eli Anja Koivisto (s. 21.12.1946) ja Anneli Koivisto (s. 11.11.1943). 1960-luvulla Jorma Weneskosken tanssiyhtyeeseen kuuluivat muiden muassa saksofonisti ja mainosgraafikko Paavo Partti (s. 6.1.1933 Hamina ja k. 19.12.2000 Tuusula), pianisti Christer Sandell (s. 1.4.1941 Helsinki ja k. 19.5.2016 Helsinki) ja rumpali Kaj-Matti Ernest Oiling (s. 20.11.1942 Helsinki ja k. 5.11.2009 Fuengirola, Espanja), joka aloitti ammattimuusikkona soittamisen jo alle 20-vuotiaana muusikko Onni Gideon Tervosen (s. 7.4.1921 Balašov, Neuvostoliitto ja k. 25.7.1994 Helsinki) yhtyeessä. Itse Jorma Weneskoski soitti etupäässä jazzia kontrabassolla, ja hän suunnitteli vielä keikkoja kesäksi 2006. Hänelle myönnettiin vuonna 1995 valtion taiteilijaeläke. Hän kuoli pitkälliseen sairauteen 76-vuotiaana Helsingissä. Jorma Weneskosken viimeinen leposija on Helsingin Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäellä.

Matti Oiling.

Vuonna 1963 alkoi Beatlesin huikea suosio maailmalla ja sen myötä myös Apollon lukioon perustettiin nuorisomusiikkia soittava yhtye, joka esiintyi lukiossa joko Blue Notes tai Livingstones -nimillä. Yhtye soitti aivan kelvollisesti, mutta yhtyeen kalustossa oli paljonkin toivomisen varaa. Rahaa olisi tarvittu kunnollisten vahvistimien sekä keikkaurkujen ostoon. Kovaa kilpailua käytiin tuolloin siitä, kuka pääsi soittamaan koulujen teinibileisiin; näillä keikoilla täytyi olla myös hyvät soitinlaitteet yhtyeillä. Joitakin yhtyeitä rahoittivat varakkaat vanhemmat.

Jorma Weneskoski järjesti Tapanilan urheilutalolla bändikilpailun, johon Apollon lukion jazzbändi myös osallistui. Hillel Tokazierille selvisi vasta Tapanilassa, että heitä oli viety kuin kölin alta, sillä kaikki kilpailun sijoitukset oli etukäteen sovittu. Tämän tiedon kertoivat vanhemmat muusikot, jotka olivat aikanaan kokeneet saman kohtalon. Urheilutalolle Tapanilaan tullessa samoin selvisi, että toisin kuin heille oli kerrottu, ei paikalla ollut pianoa. Hillel Tokazierilla oli onneksi huuliharppu mukana, jota hän sitten soitti sekä lauloi. Tapanilan urheilutalolle oli vierailevaksi esiintyjäksi kutsuttu Lenne & The Lee Kings -yhtye, joka soitti hyvillä laitteilla. Rohkeasti Hillel Tokazier tämän huomattuaan asteli vieraitten pakeille ja sai luvan lainata heidän soitinkalustoaan. Näin he saivat omankin keikkansa pelastettua Tapanilassa.

Kirka.

Heidän jälkeensä Tapanilan urheilutalon estradille asteli nuori kaveri mustine kiharine hiuksineen. Hän alkoi esittää kovalla äänellä Hippy Hippy Shake -kappaletta, joka tuolloin olikin suuri hitti nuorison keskuudessa. Solisti oli Kirka eli Kiril Babitzin (s. 22.9.1950 Helsinki ja k. 31.1.2007 Helsinki) ja bändi oli The Creatures; rumpuja soitti jo tuolloin yhtyeessä Remu Aaltonen (oik. Henry Olavi Aaltonen, s. 10.1.1948 Helsinki). Koko kilpailun voitti sillä kertaa Gary & The Teasers, jonka laulajana toimi myöhemmin taiteilijanimella Robin (Esa Kari Simonen, s. 3.11.1944 ja k. 12. tai 13.9.2024 Hollola).

                                                                                            Remu Aaltonen.

Vuonna 1964 Greta toimi viimeisiä aikoja Hillel Tokazierin pianonsoiton opettajana. Hän ehti toimia tässä tehtävässä seitsemän vuoden ajan, mutta kerran hän sanoi sopimuksensa irti ja kertoi Bertha Tokazierille näin: "Minulla ei ole Hillelille enää mitään annettavaa, koska hän ei suostu opettelemaan klassisen musiikin kappaleita. Minusta on parempi, että hän jatkaa soittamista konservatoriossa, koska siellä on kovempi kuri.” Konservatoriossa Hillel Tokazier pääsi jonkun opettajattaren yksityisopetukseen Merikadulle. Opettajatar havaitsi varsin pian, ettei Hillel ollut lainkaan kiinnostunut taidemusiikin soittamisesta. Hän lähetti Hillelin asepalveluksen jälkeen Ensio Ranttilan oppilaaksi.

                                                                                            The Beatles.

Gideon ja Hillel kävivät usein juutalaisnuorten kotibileissä viikonloppuisin eri puolella Helsinkiä. He toimivat samoin kotibileissä tiskijukkina tavan takaa; Hillel Tokazier kuljetti kotibileisiin usein vanhemmiltaan lahjaksi saamaansa hyvälaatuista Philipsin kannettavaa kelanauhuria. Hillel soitti näissä kotibileissä yleensä aina uusimpia amerikkalaisia, englantilaisia ja muitakin pop- ja rockkappaleita. Tuohon aikaan juuri läpimurtonsa teki mm. australialaisen Bee Geesin kappaleet, kärjessä mm. To Love Somebody. Suosikkien kärjessä oleskelivat kuitenkin The Beatles ja laulaja ja näyttelijä Elvis Aaron Presley (s. 8.1.1935 Tupelo, Mississippi ja k. 16.8.1977 Memphis, Tennessee). Heidän vanavedessään tuli nuorison villinnyt Rolling Stones.

                                                                                Kahvila Primula Helsingissä.

Juutalaisena Hillel Tokazier hyväksyttiin kuitenkin ns. Primulan jengiin, joka kokoontui suositussa Mannerheimintiellä sijainneessa kahvilassa. Päivittäin kahvilan toisessa kerroksessa soi keveä viihde- ja operettimusiikki pianolla tai viululla ja pianolla soitettuna. Muun muassa pianisti ja kapellimestari Jaakko Salo soitti paljon Primulassa omana opiskeluaikanaan pianoa. Siellä nuorisonkin oli mukava istua iltaa saman kahvikupin ääressä, joka ei tietysti miellyttänyt suinkaan tarjoiluhenkilökuntaa; varakkaimmat porukasta tilasivat lepytelläkseen tarjoilijoita spagettiannokset. Sama Primulan ryhmä vieraili kesäisin yleensä myös Hangon Regatassa bailaamassa.

Primulan nuorisoryhmä kasvoi kasvamistaan ja pian toiset pojat alkoivat seurustella vaaleiden suomalaistyttöjen kanssa. Hillel Tokazier oli kuitenkin sen verran ujo ainakin aluksi. Kohta hänkin kaverinsa rohkaisemana alkoi tavata erästä vaaleaa ja kivaa tyttöä. Jakob-isä sentään varoitti omaa poikaansa tästä toiminnasta sanoen: ”Tajuathan, ettei tuosta voi tulla mitään, koska tyttö ei ole juutalainen?” Nuorena täytyy kai uhmata vanhempien neuvoja ja niin kävi tässäkin. Lopulta Hillel Tokazier lausui vaalealle tytölle, että parempi kun päätetään erota ystävinä, sillä hänen perheensä ei tulisi koskaan hyväksymään heidän tapaamisiaan. Aluksi tyttö kyllä vähän ihmetteli tätä, mutta ymmärsi kuitenkin tilanteen mahdottomuuden. Nyt Hillel Tokazier päätti löytää itselleen juutalaisen tyttöystävän, mutta siinäpä olisikin työmaata.