Luottokitaristi Ari "Kankku" Kankaanpää (3. osa)
Martti Innanen päätti lopettaa musiikityöt 1980-luvun alun ja Kissantervaaja -albumin jälkeen. Hän oli jo lopettanut keikkailun, kun Ari Kankaanpää otti häneen yhteyttä vuonna 1986. Tuossa vaiheessa Martti Innanen tienasi naivistisella taidemaalauksellaan jo varsin hyvin. Ari Kankaanpää alkoi vaatia Martti Innaselta kappaleita väittäen, että jossakin pöytälaatikossa hänellä kuitenkin olisi valmiina julkaistavia kappaleita. Aluksi Martti Innanen kielsi kappaleita olevan tallessa, mutta sinnikkään vaatimisen jatkuessa alkoi Innanenkin pehmetä. Lopulta vuonna 1995 ilmestyi Martti Innaselta Umpirautaa -albumi.
Ari Kankaanpää sovitti Umpirautaa -albumille kappaleet Sudennahkaviitta ja Orpo pihalaulaja. Albumilta löytyy myös Kankaanpään alter ego, säveltäjä-sovittaja Kapo Sammal, joka on yhdistänyt voimansa tangodiktaattori Antero Ryskön kanssa. Antero Ryskön takana piileskeli näyttelijä Jukka Tapani Leisti (s. 6.4.1958 Karhula). Television Kansanhuveissa parivaljakon yhteinen Tango selvinpäin sai esityksensä. Antero Ryskö on Suomen ensimmäinen tangodiktaattori, joka valittiin 6.6.1966 Luvialla järjestetyssä Eero Väre -laulukilpailussa jopa 84 vuoden ajaksi; näin hänen valtakautensa päättyy vasta vuonna 2050. Antero Ryskön tavaramerkki on lavalla tanssia soitinsoolojen aikana kappaleissa polviaan taivuttamatta. Umpirautaa -albumilta löytyy myös Antero Ryskön tulkitsema tango, Vedä hattu päähän, jossa viulisti Luis Henrik Perello (s. 1969 Tampere) soittaa primasviulua taidokkaasti. Martti Innanen neuvoi innokkaasti Rysköä tarkoilla tulkintaohjeilla.
Sastamalan Sammaljoen koulun tiloissa järjestettiin vuonna 2026 naivistinen suurnäyttely, Suomi nousee suosta. Autokauppias Aulis Ylönen kertoi haastattelussa Sastamalan paikalliselle Alueviesti -lehdelle ostaessaan vaimonsa Leilan kanssa tämän koulurakennuksen Sastamalan kaupungilta vuonna 2014, että autokauppaa koululle tuskin tulee. Martti Innasen taidenäyttely tuli ja Innasen taulu, Ensimmäinen suomalainen nousee turvesuosta, joka tuli myös taidenäyttelyn julisteeseen. Kesäksi 2027 Sastamalaan on tulossa Martti Innasen taideteoksien suurnäyttely. Martti Innasen teoksia näyttelyyn on tulossa jopa 150 kappaletta, joukossa on samoin ennennäkemättömiä tauluja.
Iskelmälaulaja Paula Kristiina Koivuniemen (vuosina 1969-1975 Lehti, s. 19.6.1947 Seinäjoki) isä oli suosittu tanssimuusikko, hanuristi Mauri Kullervo Koivuniemi (1920-1989) Etelä-Pohjanmaalla. Mauri Koivuniemellä oli oma orkesteri ja hän otti nuoren tyttönsä mukaan keikoille laulamaan. Paulan epämusikaalisesta isosiskosta tuli sairaanhoitaja ja veljestä laulava rumpali. Mauri Koivuniemi vei tyttärensä Helsinkiin Toivo Pietari Johannes Kärjen (s. 3.12.1915 Pirkkala ja k. 30.4.1992 Helsinki) luokse laulatettavaksi ja Kärki antoi Paula Koivuniemen levytettäväksi vuonna 1966 H. Saarniahon eli Heikki Josef Litun (s. 19.3.1921 ja k. 13.6.1998) säveltämän ja sanoittaman kappaleen, Yöperhonen, jonka Iris Kangasniemi oli levyttänyt Toivo Kärjen sovittamana vuonna 1950. Tuula Valkama muutti hieman laulun sanoitusta ja multi-instrumentalisti, säveltäjä, sovittaja ja kapellimestari Rauno Väinämö Lehtinen (s. 7.4.1932 Tampere ja k. 1.5.2006 Helsinki) sovitti Koivuniemen ensisinglen, Perhonen. Singlen B-puolelle tuli Toivo Kärjen säveltämä ja Reino Vihtori Helismaan (vuoteen 1934 Helenius, s. 12.7.1913 Helsinki ja k. 21.1.1965 Helsinki) sanoittama Seitsemän onnen tähteä.
Ari Kankaanpää tapasi Paula Koivuniemen ensimmäisen kerran Kuoreveden Hallin Janne ravintolassa vuonna 1980. Paula Koivuniemi tuli Hallin Janneen solistikeikalle mukanaan nuottimapit säestäjiä varten. Koivuniemi oli juuri levyttänyt tuottaja, säveltäjä ja sovittaja Esa Antero Niemisen (s. 20.4.1952 Tampere) ohjauksessa ranskalaisen käännöshitin Le coeur somnambule (Tummat silmät ruskea tukka), jonka oli alkuperäisenä tulkinnut Marie Myriam (Myriam Lopés, s. 8.5.1957 Braga) vuonna 1979. Myöhemmin Ari Kankaanpää kohtasi Paula Koivuniemen Tampereella hotelli Rosedahlissa, jonka avajaisia vietettiin marraskuussa 1977 Pyynikillä; hotelli oli valmistuessaan Suomen suurin hotelli ja hotellin vihki käyttöönsä presidentti Urho Kaleva Kekkonen (s. 3.9.1900 Pielavesi ja k. 31.8.1986 Helsinki). Kongressihotellin suunnittelivat arkkitehdit Jaakko Veikko Johannes Laapotti (s. 28.3.1931 Antrea ja k. 30.10.2017 Helsinki) ja Martti Kukkonen (s. 14.7.1942 Kuopio ja k. 30.5.2013 Helsinki). Hotelli sijaitsee aiemman ravintola Rosendahlin puutarhan ja ravintolan paikalla. Ari Kankaanpää oli tuolloin jo soittamassa Frederikin yhtyeessä, kun Paula Koivuniemi oli tuolloin vailla kosketinsoittajaa bändiinsä. Kari Lilja oli juuri jättänyt Frederikin yhtyeen ja siksi Ari Kankaanpää uskalsi antaa Koivuniemelle Kari Liljan puhelinnumeron.
Aikanaan sitten Kari Lilja jätti Paula Koivuniemen bändin, jolloin Paula Koivuniemi jälleen soitti Ari Kankaanpäälle tiedustellen jälleen kosketinsoittajaa Liljan tilalle bändiinsä. Ari Kankaanpäällä oli jälleen antaa armeijakaverinsa, Harri Juha Herman Taittosen (s. 1963), puhelinnumero Paula Koivuniemelle. Harri Taittosesta tulikin kosketinsoittaja Paula Koivunimen bändiin. Nykyään Harri Taittonen soittaa blueskitaristi, laulaja ja lauluntekijä Erja Anneli Lyytisen (s. 7.7.1976 Kuopio) kanssa duokeikkoja sekä Erja Lyytisen keikkabändissä kosketinsoittimia.
Harri Taittonen oli tuolloin vielä ammattimuusikkona vailla rutiineja varsinkin tanssiorkesterien maailmasta. Ari Kankaanpää kehotti Paula Koivuniemeä olemaan Harri Taittosen kanssa kärsivällinen. Pian Paula Koivuniemi soittikin jo Ari Kankaanpäälle puhelun, jossa hän kehui Harri Taittosta soittajana. Ari Kankaanpää pääsi armeijasta syyskuussa 1983, jolloin hän palasi heti soittamaan Frederikin bändiin. Jälleen kohta Ari Kankaanpää sai puhelun Paula Koivuniemeltä ja tällä kertaa Koivuniemi tarjosi Ari Kankaanpäälle kitaristin paikkaa kvintettiinsä. Näin Ari Kankaanpää liittyi Paula Koivuniemen bändiin 1.1.1984 lähtien. Soittokeikkoja oli tuolloin varsin hyvin tarjolla ja lisäksi Paula Koivuniemi teki soolokeikkoja yhdessä Ari Kankaanpään ja basistina soittavan teinipoikansa Toni Lehden kanssa. Näillä keikoilla säestystehtävää hoiti orkesterina usein Aarne Tapani Kansan (s. 9.3.1949 Hamina ja k. 25.3.2025 Kotka) bändi.
Paula Koivuniemellä oli tuolloin suhde Yhdysvalloissa opiskelevaan David Gamrasniin ja Koivuniemi alkoi aivan tosissaan suunnitella laulajauran lopetusta nelikymppisenä ja kotiäidiksi ryhtymistä. Ari Kankaanpää kertoi heti Koivuniemelle, että suunnitelmasi ei tule onnistumaan, kun sinä poltat teevedenkin pohjaan. Kankaanpää kertoi myös laulajattarelle, että nyt ei kannata laulamista lopettaa, mutta hän neuvoi järjestämään 40-vuotisjuhlakonsertin ja muuttamaan musiikin suuntaa enemmän Yhdysvaltojen länsirannikon suuntaan. Paula Koivuniemen kohdalla tämä muutos tapahtui vasta vuoden 1999 aikoihin, kun ilmestyi albumi, Kun kuuntelen Tomppaa (BMG Finland Oy); levyn tuottaja ja sovittaja oli Esa Nieminen.
Kaukorakkaus Paula Koivuniemen ja David Gamrasnin kanssa ei kantanut kauaa ja Koivuniemi jatkoi laulajattaren uraa edelleen. Ari Kankaanpää ylistää laulajattarena sekä kappaleiden tulkitsijana Paula Koivuniemeä aikakautensa ylivoimaisimpana, varsinkin 1980-luvulla. Hän johti orkesterin käytännön asiat tarkasti eikä hänen orkesterissaan alkoholi näytellyt minkäänlaista osaa. Erinomaisena esimerkkinä Kankaanpää kertoo Paula Koivuniemen täsmällisyydestä tapa, jolla hän organisoi yrityksensä hallinnon, kun seurustelusuhde lääkäri Jorma Lauharannan kanssa loppui. Paula Koivuniemi pyysi silloin Ari Kankaanpäätä kommandiittiyhtiönsä äänettömäksi yhtiömieheksi Jorma Lauharannan paikalle siksi aikaa, että hänen oma poikansa Toni Lehti ennättäisi täysi-ikäiseksi. Ari Kankaanpää jätti kuitenkin Paula Koivuniemen yhtyeen alkukesästä 1985, kun hän perusti musiikkikaupan.
Jo Frederikin yhtyeessä soittaessaan Ari Kankaanpää oli tehnyt musiikkikauppiaana töitä tamperelaisessa Ahosen Musiikin myymälässä Hämeenpuiston ja Satakunnankadun kulmassa. Musiikkiliikkeen perustivat haitarikauppias Martti Ahonen vaimonsa Helvi Ahosen kanssa, joka hoiti yrityksen kaikki paperityöt. Ahosen Musiikki oli persoonallinen musiikkikauppa ja perheyritys, jonka käytännön toimintaa johti Martti ja Helvi Ahosen vahin poika, Pauli Ahonen. Paulin veljeksistä Pentti Ahonen auttoi liikkeessä lähinnä viikonloppuisin, mutta Petri ei juurikaan. Myöhemmin Pauli Ahonen vaihtoi musiikkiliikkeen paikaksi osoitteen Ilmarinkatu 37 Tampereen Kalevassa.
Bändikamoja myymään Ahosen Musiikkiin palkattiin Tampereen Musiikista Jarmo Johannes Broman (s. 19.06.1951 ja k. 24.12.2023), joka oli aikaisemmin työskennellyt myös musiikkikauppiaana Matti Korpelan johtamassa Westerlundin Musiikkiliikkeessä Tampereen Koskikadulla, kuten samoin Tampereen Musiikissakin. Jarmo Broman perusti vuonna 1982 Simo Luukkasen kanssa (s. 1949) Kyttälänkadulle Stockmannin tavartalon taakse musiikkiliikkeen, Sound Menin. Kun Jarmo Broman lähti Ahosen Musiikista omaan musiikkiliikkeeseensä, jäi hänen myyjän paikkansa Ahosen Musiikissa Ari Kankaanpäälle täytettäväksi bändikamojen myyjänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti