Oikeuskansleri lausuu hallituksen lakiehdotuksen koronapassista: ”Sekava, keskeneräinen ja puutteellinen”.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

Oikeuskanslerin Tuoma Pöystin mielestä tartuntatautilaki on uudistuksessa muuttunut pistemäiseksi, vaikeasti ymmärrettäväksi ja aivan liian yksityiskohtaiseksi. Tuorein ehdotus tartuntatautilain määräaikaisesta uudistuksesta on tehty kovassa kiireessä. Lakiuudistuksella laajennetaan koronapassin käyttömahdollisuuksia. Tartuntatautilakiehdotuksen lausuntoaika meni umpeen 17.1.2022 maanantaina. Lakiehdotukseen tuli lausuntoja ennätysmäärä, yli 2 600. Suurin osa lausunnoista tuli kansalaisilta, jotka vastustivat koronapassia. Oman lausuntonsa tästä tartuntatautilakiehdotuksesta antoi myös oikeuskansleri Tuomas Pöysti.

Oikeuskansleri Tuomas Pöystin mielestä tartuntatautilakiehdotus on turhan sekava, valitettavan keskeneräinen, perusteluiltaan puutteellinen ja epäjohdonmukainen. Lisäksi se voi estää yhdenvertaisuuden toteutumista ja ”on omiaan herättämään useampiakin vastakohtaispäätelmiä”. Yhdenvertaisuudella oikeuskansleri ei viittaa rokottamattomien ja rokotettujen erilaiseen kohteluun.

Tartuntatautilakiehdotus laajentaisi koronapassin käyttöä niin, että ravintoloitsija voisi vaatia koronapassia myös tilanteissa, joissa alueella ei ole rajoituksia. Lisäksi passin käytöllä voisi vapautua rajoituksista, jos valtioneuvosto näin päättää ja koronapassia käytetään koko aukioloajan. Valtioneuvosto voisi myös määrätä, ettei koronapassia saa käyttää rajoituksien välttämiseksi.

Samalla periaatteella koronapassia voitaisiin käyttää muissa tiloissa ja tapahtumissa. Näiden tilojen ja tapahtumien osalta päätöksiä voivat tehdä valtioneuvoston sijaan alueellisesti myös kunnat ja aluehallintovirasto. Lisäksi valtioneuvosto voisi velvoittaa käyttämään koronapassia. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta oikeuskanslerin mukaan tartuntatautilaki tekisi sääntelystä entistä monimutkaisempaa ja vaikeammin ymmärrettävää.

Oikeuskanslerin mielestä tämä heikentää pandemian hallintaa, jos turhautuneet kansalaiset eivät enää suostuisi noudattamaan määräyksiä. Oikeuskansleri kritisoi myös sitä, että sääntely on pistemäistä ja liian yksityiskohtaista. Lisäksi tartuntatautilain eri vaihtoehtojen käyttö jopa rinnakkain olisi lakiehdotuksen mukaan mahdollista.

”Lakiehdotuksen mukaan lain nojalla annettavien säännösten ja päätösten sisällössä olisi aikaisempaa enemmän vaihtoehtoja. Tämä voi periaatteessa parantaa oikeasuhteisuuden varmistamista. Ehdotetusta sääntelystä tai sen perusteluista ei kuitenkaan ilmene, millä edellytyksillä ja missä tilanteessa erityisesti uusia vaihtoehtoja käytettäisiin ja miten vältettäisiin epäselvyydet samaa toimintaa mahdollisesti koskevissa eri tahojen asettamissa velvoitteissa”, lausunnossa sanotaan.

Monimutkaisuus johtaa oikeuskanslerin mielestä alueelliseen vaihteluun. ”Aikaisempaa laajempaa keinovalikoimaa ei ole juurikaan perusteltu. Sääntelyn tarpeellisuus ja käytännön toimeenpano sekä siten myös sen valtiosääntöoikeudellinen hyväksyttävyys ja oikeasuhtaisuus jää näistä syistä suurelta osin epäselväksi.” Lisäksi ”hallituksen esityksessä on myös osoitettava vaikutuksia ja suhdetta perustuslakiin koskevassa arvioinnissa se, että koronatodistus on tässä tarkoituksessa tehokas toimenpide”, todetaan lausunnossa.

Samaan aikaan koronapassi on saanut kovaa kritiikkiä lehdistössä. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) infektioylilääkäri Asko Järvinen ilmoitti äsken, että koronapassi on koronaviruksen omikronmuunnoksen myötä osin vanhentunut. Nyt hallitus kaavailee siirtymistä rokotepassin käyttöön. Oikeuskanslerin mielestä lakitekstin perustelut ja kirjoitetut pykälät ovat keskenään joissakin kohdin ristiriidassa. Hänen mukaansa lakiteksti antaa oikeuden estää sisäänpääsy niiltä, joilla ei ole koronapassia vain tilanteissa, joissa yrittäjä on ottanut koropassin käyttöön vapaaehtoisesti.

Oikeuskansleri moittii myös esityksen perusteluja yleensä ja erityisesti perustuslain osalta. ”Esityksen suhdetta perustuslakiin koskevat perustelut ovat niin puutteelliset, että niiden voidaan sanoa puuttuvan kokonaan.” Lakiehdotuksen sekavuus vaikeuttaa myös lausuntojen antamista. ”Lausuntojen antajille sääntelystä annettu tieto ei siten ole vastaanottajan kannalta selkeää ja avointa. Tämä on ongelmallista perustuslain 2 ja 14 §:ssä säädettyjen osallistumisoikeuksien kannalta.”

Synkimmän arvionsa tartuntatautilakiehdotuksesta oikeuskansleri Tuomas Pöysti antaa lausunnon yhteenvedossa. ”Lakiehdotus on vielä niin keskeneräinen ja perustelut kokonaisuutena niin puutteelliset, että hallituksen esitys ei tässä vaiheessa täytä eduskunnalle annettavan esityksen vaatimuksia. Esitys on perusteltua toimittaa oikeuskanslerille ennakolta tarkastettavaksi hyvissä ajoin ennen sen esittelyä valtioneuvoston yleisistunnossa.”

Oikeuskanslerin tiivistelmä ehdotuksesta

Lakiehdotuksen perusteella ravintoloihin pääsyä varten koronatodistusta:

- saisi edellyttää siltä osin kuin toimintaan ei kohdistuisi rajoituksia (58 i § 3 mom.)

- saisi edellyttää valtioneuvoston asetuksella tietylle alueelle säädetyistä rajoituksista poikettaessa, jos todistusta edellytetään koko aukioloajan (58 i § 2 mom.) tai

- olisi velvollisuus edellyttää tietyillä alueilla, jos velvollisuudesta säädetään valtioneuvoston asetuksella (58 a § 2 mom.) tai

- ei saisi käyttää rajoituksista poikkeamiseen tiettynä ajanjaksona ja tietyllä alueella, jos tästä säädetään valtioneuvoston asetuksella (58 i § 7 mom.)

Lisäksi lakiehdotuksen mukaan muihin tiloihin ja tilaisuuksiin pääsyä varten koronatodistusta

- saisi edellyttää kunnan tai aluehallitoviraston päätöksellä tiettyjen kuntien alueille asetetuista rajoituksista poikettaessa, jos todistusta edellytetään koko aukioloajan, ei kuitenkaan silloin, jos yleisötilaisuus on kielletty kokonaan (58 i § 2 mom.)

- olisi velvollisuus edellyttää, jos kunnan tai aluehallitoviraston päätöksellä asetetaan tällainen velvollisuus (58 d § 1 mom.) tai

- ei saisi käyttää kunnan tai aluehallitoviraston päätöksellä setetuista rajoituksista poikkeamiseen tiettynä ajanjaksona ja tietyllä alueella, jos tästä säädetään valtioneuvoston asetuksella (58 i § 7 mom.)

Lainaan tähän vielä oikeuskansleri Tuomas Pöystin omaa sanontaa: ”Suomalaisessa perustuslaillisuudessa pitää hakea joustavuutta ja perustuslain kantavimpien periaatteiden laajaa toteutumista myös muuttuvissa oloissa. Rajautuminen vain yhä tarkkarajaisempaan lailla säätämiseen on perusoikeuksien ja niiden kantavien periaatteiden turvaamisessa liian suppea ajattelutapa. Yhteiskunnan ja oikeuden kehitys asettaa lisääntyvästi rajoja tälle lähestymistavalle.” Edelleen oikeuskansleri Tuomas Pöysti on kirjoittanut seuraavasti: ”Perustuslakivaliokunnan kiinnittyminen yksinomaan aiempiin tulkintaratkaisuihin sekä lain historialliseen tarkoitukseen voi jopa tukahduttaa yhteiskunnallisen uudistamisen. Valtion vastuita on katsottava kokonaisuutena (eurokriisi) ja siltä kannalta miten ne vaikuttavat valtion mahdollisuuksiin vastata velvoitteistaan. Perustuslaillisuus ei ole juristeriaa…”

Professori Pierre Rosanvallon.

Ranskalainen valtiotieteilijä, historioitsija, kirjailija ja Collége de Francen nykyaikaisen politiikan tutkimuksen professori Pierre Rosanvallon (s. 1.1.1948 Blois, Ranska) on kirjoituksissaan keskittynyt demokratian tilaan, poliittiseen historiaan, hallinnon rooliin sekä yhteiskunnalliseen oikeuteen. Hänen teoksiaan on käännetty jo 22 eri kielelle. Pierre Rosenvallon on tutkinut demokratia- ja perustuslakikäsityksen muuttumista parin vuosisadan ajalta. Hän erityisesti korostaa, että perustuslaki on tarkoitettu kansalaisten turvaksi vallanpitäjiä vastaan.

Suomen perustuslakiin sisällytettiin vuonna 1919 määrävähemmistösäädökset. Pääministeri Esko Ahon hallituksen aikana vähemmistöturva poistettiin kokonaan, jotta säästölait saatiin vietyä lävitse väkisin eduskunnassa. Vielä nykyään monien hämmästyttävien lakiesitysten esteenä näyttää olevan perustuslaissa kansalaisille ja kunnille taatut oikeudet. Näitä oikeuksia mm. oikeuskansleri Tuomas Pöysti yrittää mittavasti heikentää kaikin voimin; oikeuskansleri Tuomas Pöystiin henkilöityy perusoikeuksien törkeä heikentämiskampanja. Onko media Tuomas Pöystin suhteen laiminlyönnyt pahasti velvollisuutensa jättäessään suuremmin kertomatta Tuomas Pöystin saamista moitteista jo muinoin VTV:n pääjohtajan aikanaan?

Professori Veli-Pekka Viljanen.

Surullista on ollut seurata, kuinka tasavallan presidentti Sauli Niinistö ei tullut oikeuskansleria valittaessa toimeen viran pätevyysvaatimukset täyttäneen Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori, Veli-Pekka Viljasen, kanssa. Professori Veli-Pekka Viljanen on yksi eduskunnan perustuslakivaliokunnan eniten kuulemista asiantuntijoista, joka on vuodesta 1995 lähtien antanut perustuslakivaliokunnalle yhteensä noin 400 asiantuntijalausuntoa. Presidentti Sauli Niinistö hermostui professori Veli-Pekka Viljasen puheista 12.9.2016 Helsingin yliopiston seminaarissa. Presidentin ja professorin mielipiteet erosivat ratkaisevasti ainakin koskien kansainvälisten sopimusten roolia, maahanmuuttoa ja toimivaltuuksia kriisitilanteessa. Siksi presidentti Sauli Niinistö valitsi oikeuskanslerin virkaan Tuomas Pöystin valtiontalouden tarkastusvirastosta. Tuomas Pöysti oli itse hakenut oikeuskanslerin virkaa. Oikeusministeriö esitti professori Veli-Pekka Viljasta uudeksi oikeusministeriksi Jaakko Jonkan seuraajaksi, mutta presidentti Sauli Niinistön vaatimuksesta tämä esitys vedettiin pois valtioneuvoston esityslistalta. Tämä tapahtui Juha Sipilän ollessa pääministerinä. Laillisuusvalvojan tehtävässä oikeuskansleri katsotaan tuomiovaltaan kuuluvaksi; myös presidentti on osa tuomiovaltaa. Oikeuskanslerin virkaa viimeksi täytettäessä prosessiin liittyi vahvasti poliittisia pyrkimyksiä. Presidentti (toimeenpanovalta) valitsi itselleen sopivan oikeuskanslerin (tuomiovalta) poliittisin perustein (lainsäädäntövalta).

Presidentti Sauli Niinistö.

Oikeuskanslerin taannoinen valinta vuonna 2018 nosti esiin Suomen perustuslaissa vallitsevan vaarallisen jääviysongelman. Suomen presidentti valitsee itse itselleen sopivan virkatoimiensa lainmukaisuuden valvojan. Tilanne olisi vastaava, jos asunto-osakeyhtiössä toimitusjohtaja (isännöitsijä) valitsisi itselleen tilintarkastajan! Asunto-osakeyhtiössä kuitenkin tilintarkastajan valitsevat osakkaat ja yhtiökokous valvomaan osakkaiden puolesta toimintaa ja taloutta. Samalla periaatteella oikeuskanslerin pitäisi toimia kansalaisten puolesta laillisuusvalvojana.

Syytä on muistaa, että oikeuskansleri Tuomas Pöysti kieltäytyi mm. julkistamasta liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin ja Pöystin välistä sähköpostiviestittelyä. Hän sai tästäkin asiasta moitteet oikeudelta, joka katsoi, että viesteissä oli julkista tietoa, jota ei pidä salata. Kertooko tämä jotakin korkean laillisuusvalvontaa hoitavan virkamiehen ammattitaidosta? Oikeuskansleri Tuomas Pöysti ei ole nykyisen pääministeri Sanna Marininkaan hallituskaudella selvinnyt ”puhtain paperein” tehtävistään. Onko oikeuskansleri Tuomas Pöystin sisälukutaidossa tai ymmärryksessä jotakin erikoista, koska hän ei ole nähnyt ristiriitaisuuksia mm. koronapassin ja perustuslain välillä? Suomen perustuslain 2 luvun 6 § on pahasti ristiriidassa koronapassin idean kanssa. Tähän koronapassiasiaan liittyy hyvin läheisesti myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 29.1.2021 julkaisema päätös, jonka mukaan koronarokotteesta ei voi tehdä pakollista eikä ketään saa syrjiä rokottamattomuuden vuoksi. Rokotetodistuksia ei myöskään saa käyttää minkäänlaisen diskriminaation välineenä. Vai onko Tuomas Pöysti aivan oikeasti sitä mieltä, että Suomen perustuslakia ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä ei tarvitse noudattaa? Lainaan tähän vielä kyseisen em. perustuslain kohdan: Yhdenvertaisuus;

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Lapsia on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä, ja heidän tulee saada vaikuttaa itseään koskeviin asioihin kehitystään vastaavasti. Sukupuolten tasa-arvoa edistetään yhteiskunnallisessa toiminnassa sekä työelämässä, erityisesti palkkauksesta ja muista palvelussuhteen ehdoista määrättäessä, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään.

Perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru.

Samoin kävi myös sosiaali- ja hoitohenkilöstön pakkorokotuslain aikaansaamisessa; perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiurun kysymykseen – onko lakiehdotus ristiriidassa Suomen perustuslain kanssa? – oikeuskansleri Tuomas Pöysti vastasi, että mitään ongelmaa ei ole. Näin lähti liikkeelle täysin käsittämätön ja ennen kuulematon lakihanke Suomessa! Vaikka hoitajat rokotettaisiin kuinka moneen kertaan näillä nykyaikaisilla koronarokotteilla, ei se estä heitä tartuttamasta ja jakamasta tautia varsinkaan heikkoihin vanhuksiin, joilla saattaa jo valmiiksi olla muitakin perussairauksia.

 Vasta-aineita ja variantteja

Vasta-aineet muodostuvat ryhmästä proteiineja, jotka ovat osa immuunijärjestelmää. Vasta-aineet ovat joukko varsin erityisiä molekyylejä, jotka suojaavat kehoa vieraaksi tunnistamiensa organismien hyökkäyksiltä, kuten viruksilta ja bakteereilta. Ne ovat siis tärkeitä immuunijärjestelmän oikean toiminnan kannalta. Vasta-aineet ovat elimistön “toimintamolekyylejä”. Niitä kutsutaan myös immunoglobuliineiksi. Niiden tuotanto on riippuvainen immuunijärjestelmään kuuluvista erikoistuneista soluista. Elimistö tuottaa niitä yhä enemmän, mikäli se tunnistaa tai havaitsee antigeenejä.

Näitä antigeenejä on vieraissa tekijöissä, kuten bakteereissa, viruksissa jne. Aiheesta tehtyjen tutkimusten ansiosta on havaittu, että näitä plasmaproteiineja eli immunoglobuliineja tuottavat B-solut ja tietyt plasmasolut. Soluja, jotka tuottavat synnynnäisiä vasta-aineita, kutsutaan B1-soluiksi. Kyseessä on tietynlainen B-solutyyppi, joka eroaa B-soluista, jotka tuottavat luonnollisesti hankittuja vasta-aineita. Näillä luonnollisilla vasta-aineilla on lisäksi muisti (muistisolut). Luonnostaan hankitut vasta-aineet ovat antigeenikohtaisia. Niillä on korkea taipumus kyseiseen antigeeniin ja ne ovat pitkäikäisiä. Luonnolliset vasta-aineet ovat tyypillisesti hankittuja, kun puhutaan esimerkiksi SARS:sta ja muista tartuntataudeista. Niinpä tässä piilee myös ilmeinen väärinkäsityksen vaara; useat ihmiset ovat huolissaan, sillä heidän vasta-aineensa ovat kadonneet heidän verestään. Heidän olisi tiedettävä, että heti kun heidän elimistönsä näkee antigeenin uudelleen tai altistuu uudelleen virukselle, alkavat muistisolut taas tuottaa luonnollisesti hankittuja vasta-aineita, jotka suojaavat heitä. Synnynnäiset vasta-aineet ovat jo olemassa olevia vasta-aineita, esivalmistettuja, jotka sinulla on jo syntymästä eikä niinkään antigeenikokemuksen seurauksena. Vastasyntynyt kohtaa yllättäen taudinaiheuttajia; hänellähän ei voi olla näitä vasta-aineita, koska hän ei ole koskaan törmännyt niihin taudinaiheuttajiin, joten tämä turvaa heille hyvän alun. Synnynnäisiä vasta-aineita on löydetty kaikista selkärankaisista lajeista, mikä kertoo myös siitä, miten tärkeitä ne ovat evoluution kannalta. Tämä on siis jotain, mitä olemme täysin laiminlyöneet, ja nämä ovat periaatteessa vasta-aineet, jotka suojaavat kaikkia nuoria lapsia ja terveitä ihmisiä taudeilta, jotka eivät ole lapsuusiän tauteja, kuten SARS-CoV-2.

Kokeellisten, testivaiheessa olevien koronapiikkien antama, spesifi, kapea-alainen immuniteetti syrjäyttää luontaisen, laaja-alaisen immuniteetin tehden ”rokotteen” ottaneista haavoittuvia kaikille viruksille. Luontainen immuniteetti suojaa yhtä aikaa monilta eri viruksilta ja bakteereilta, koska se ei ole erikoistunut, se torjuu laajan kirjon vasta-aineita kaikkea mahdollista terveyttä uhkaavaa kaiken aikaa. Luontainen immuniteetti ei ole variantti-spesifi; ei ole väliä sillä, minkä tyyppisen variantin saat. Ei ole väliä sillä, minkä tyyppisen monista koronaviruksista kohtaat. Vasta-aineet suojaavat sinua yhtä kaikki – paitsi jos tukahdutat luontaisen immuniteettisi yhteistoiminnan tai jos spesifit vasta-aineet kävelevät luontaisen immuniteetin yli. Immunisointi [rokottamalla] on uuden ohjelman asentamista tietokoneeseesi. Nämä [rokottamalla synnytetyt] pitkäaikaiset vasta-aineet ovat ne, jotka vastaavat joka kerran kun kohtaat jonkin koronaviruksen, eikä tätä voi perua. Koronapiikitykset epidemian aikana kouluttavat virusta väistämään immuunisuojaa. Jokainen koronapiikitetty on väistelykouluttaja. Koronapiikki muuntaa jokaisen koronapiikitetyn valtavaksi gain-of-function-laboratorioksi (GoF; virusten ominaisuuksien muokkaaminen esim. uuden ominaisuuden synnyttämiseksi). Normaalisti virus kehittää ominaisuuksia, joilla se leviää tehokkaammin, mutta muuttuu samalla vähemmän tappavaksi; isäntää ei kannata tappaa. Mutta nyt ei ole ”normaalisti”-tilanne, koska koronapiikeillä insertoidaan mekanismi, joka opettaa virusta tappavammaksi. Opetettu koronavirus ei liiku suuntaan, johon virus normaalisti liikkuisi, siitä ei tule vähemmän tappava, koska emme itse toimi normaalisti pakottamalla massakoronapiikityksillä virusta eri suuntaan, ja siitä saattaa tulla niin tappava, että ei ole mitään, mitä voimme tehdä pysäyttääksemme sen.

Ihmisiä pakotetaan tilanteeseen, jossa he joutuvat ottamaan koronapiikin säilyttääkseen työpaikkansa tai voidakseen matkustaa, vaikka kyseessä on tilanne, jossa valitaan tappion ja tappion välillä. Tulos on vahingollinen sekä yksilö että väestötasolla; kohtaamme enenevässä määrin infektoivia kantoja, joita emme voi kontrolloida – väestötasolla, koska pohjimmiltaan, kun koronarokotamme jonkun ihmisen, muutamme hänet oireettomaksi tartuttajaksi, ja yksilötasolla, koska koronapiikitetyt menettävät kallisarvoisen luontaisen immuniteettinsa. Koronapiikitetyt menettävät suojamekanisminsa viruksia ja variantteja vastaan, siitä tulee nolla. Rokotteita ei pidä käyttää pandemian aikana; hinta, joka tulee maksettavaksi tulee olemaan hirveä. Nyt, kun pandemia on muuttunut koronatoimilla keinotekoiseksi pandemiaksi, täytyisi suojella edes lapsia näiltä koronarokotuksilta. Aiempien pandemioiden aikana oli luontainen immuniteetti, massakoronapiikitysten takia nyt ei ole. Koronatoimilla on muutettu viruksen luonnollista kehityskaarta tappavammaksi.

Koronavariantit tulevat maista, joissa on tehty rokotuskokeita. Mieleen tulee ensimmäisenä Etelä-Afrikka ja Intia. Rokotekokeista ja koronapiikkien aiheuttamasta bioriskistä päästään Suomessa täydessä mediapimennossa tehtyihin lakimuutoksiin. Suomessa hyväksyttiin hallituksen esitys, joka mahdollistaa selkärankaisilla tehtävät kliiniset lääkekokeet geenimuunneltuja ainesosia sisältävillä ”tuotteilla” – kuten koronapiikit – ilman julkista kuulemista ja väestölle kertomatta, siis ihmisille. Tietäen, että koronapiikit ovat potentiaalinen bioriski. Se tulee ilmi hallituksen esityksestä. EU-puheissa hellitty varovaisuusperiaate hylättiin silmää räpäyttämättä minimissään 10 vuotta salattavien rokoteostosopimusten takia. Anonyymeina pysyttelevien terveydenhuollon ammattilaisten Injektiopiikki-blogi on laatinut ajatuksia herättävän aikataulun uuden, valtion osa-omistaman rokotustutkimusyhtiön perustamisesta ja lakimuutoksista. Yhtiöafäärit liittyvät selkeästi tehtyihin lakimuutoksiin ja lääkeyhtiöiden kanssa solmittuihin koronapiikki-ostosopimuksiin.

Valtamediamme Suomessa ovat tyystin vaienneet monista asioista koronaan liittyen. Meille ei ole kerrottu, että Bill & Melinda Gates-säätiö lahjoitti vuoden aikana Tampereen yliopistolle rokotetutkimukseen 23,2 miljoonaa. Eduskunnassa tehtiin lakimuutos 17.12.2020 uuden valtionyhtiön muodostamisesta. Samana päivänä tiedotettiin tästä uudesta perustettavasta yhtiöstä, jonka toiminta keskittyy rokotetutkimukseen. Valtion lisäksi hankkeessa ovat mukana Tampereen yliopisto ja Rokotetutkimuskeskus. 30.3.2021 rekisteröitiin alle 12-vuotiaisiin lapsiin kohdistuva mRNA-rokotetutkimus EU-järjestelmiin ja vastuuviranomaisena oli Fimea. Eduskunnalle esiteltiin 8.4.2021 geenitekniikkalain muutosta ja 3.6.2021 eduskunta tämän lainmuutoksen myös hyväksyi. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö vahvisti lain 4.6.2021 ja laki tuli voimaan 10.6.2021. Rokotetutkimuskeskus alkoi 24.5.2021 värvätä lapsia rokotetutkimuksiin, vaikka geenitekniikkalaki oli vielä hyväksymättä. Syyskuussa 2021 Sosiaali- ja Terveysministeriöstä ilmoitettiin, että uusi valtionyhtiö perustetaan syys-lokakuun 2021 aikana ja kaikki meneillään olevat tutkimukset siirtyvät uuteen perustettavaan yhtiöön varoineen ja kuluineen.

Tiedot suuren rokotekattavuuden maiden uusien tapausten ennätysmääristä viittaavat siihen, että riskit ovat alkaneet realisoitua. Rokotehaitan saaneiden ohella sairaaloissa on myös ”täysin suojattuja” so. kaksi, jopa kolme annosta ottaneita. Israelissa harkitaan neljännen piikin tarjoamista vuoden sisään. Kaikki tällainen kertoo, että kokeellinen, testivaiheessa oleva koronapiikki ei suojaa ottajaansa tartunnalta eikä se estä koronapiikitettyä tartuttamasta muita; koronapiikistä ei ole epidemian torjujaksi. Väite muiden suojaamisesta on osoittautunut mainospuheeksi. Päätelmä: koronapiikki ei ole tehokas eikä turvallinen. Koronapiikki ei myöskään estä ottajaansa sairastumasta vakavastikin. Kun se lisäksi on lakiesityksissäkin tunnustettu potentiaaliseksi bioriskiksi, sen jakeleminen terveydenhuollon kuormituksen pienentämiseksi ei ole validi argumentti. Lasten piikittämiselle ei ole mitään perusteita. Sky News kertoi jo heinäkuussa, että ensimmäisen pandemiavuoden aikana Isossa-Britanniassa kuoli Covidiin vain 25 lasta (0,005% tartunnan saaneista), ja näistäkin 19:llä oli jokin perussairaus. Suomessa ei ole kuollut koko aikana yhtään lasta tai nuorta koko tautiin. Hoidolla (koronapiikki) pitäisi olla pienempi riskiprofiili kuin taudilla, jotta sen käyttöön ottaminen olisi perusteltua. Se mahdollisuus on jo ohitettu, piikki on osoittautunut tautia vaarallisemmaksi lapsilla ja nuorilla.

Immuunijärjestelmämme on yleensä hyvin tarkka. Se tuottaa eri vasta-aineita eli immunoglobuliineja immuunijärjestelmän plasmasoluissa, B-soluissa ja muisti-B-soluissa olevia vesiliukoisia proteiineja jokaista antigeenia vastaan ja tämän vuoksi selviydymme monista vitsauksista. Tosin immuunijärjestelmällä on myös heikko lenkki, kuten autoimmuunisairaudet. Silloin vasta-aineet tunnistavat ihmisen omat solut vieraiksi soluiksi ja alkavat eliminoida tätä luultua uhkaa tuhoamalla terveitä soluja, kuin ne olisivat patogeenejä. Vasta-aineet kulkeutuvat tavallisesti verenkierron mukana kehomme eri alueille. Siten ne pystyvät kulkemaan nopeasti sinne, missä on havaittu antigeenejä tuhotakseen välittömästi ne. Immunoglobuliinit eli vasta-aineet jaetaan viiteen eri lajiin niiden ominaisuuksien ja tehtävien mukaisesti:

Immunoglobuliini G (IgG) on vasta-aine, jota prosentuaalisesti kehossa on eniten. Nämä vasta-aineet suojaavat vauvoja jo syntymästä asti, koska niitä on äidin istukassa. Nämä vasta-aineet siis siirtyvät äidiltä sikiölle ja periaatteessa ne ovat kehossamme koko elämämme ajan. Näillä vasta-aineilla on tärkeä tehtävä esim. fagosyyttien aktivoimisessa eli haitallisten solujen tappamisessa.

Immunoglobuliini M (IgM), jonka molekyylit muodostavat rengasmaisia rakenteita, joilla on jopa kymmenen kiinnityskohtaa antigeeneille. Nämä vasta-aineet ovat yleisesti ottaen niitä, jotka ovat ensimmäisinä kosketuksissa tunnistettuihin antigeeneihin. Nämä vasta-aineet myös mahdollistavat ja edistävät makrofagien – elimistön syöjäsolujen - toimintaa.

Immunoglobuliini A (IgA) vasta-aineita esiintyy hyvin merkittävissä rooleissa varsinkin hengitysteiden ja suolen limakalvoilla; ne osallistuvat mm. rintamaidon, veren, liman ja kyyneleitten tuotantoon. Nämä vasta-aineet ovat muodoltaan monomeerisiä tai dimeerisiä, eli ne voivat esiintyä siis jopa kahden vasta-aineen ryhmissä. IgA:n muodostuminen voi myös puuttua synnynnäisesti. Tämä perinnöllinen poikkeavuus todetaan noin 1:400 – 1:600 suomalaisella vuosittain. Puutos voi altistaa tulehdukselle ja verensiirtoreaktiolle. IgA:n pitoisuus saattaa olla kohonnut maksakirroosissa, autoimmuunisairaudessa ja pitkäaikaisessa infektiossa. Noin 15 prosenttia veren vasta-aineista on IgA:ta.

Immunoglobuliini E (IgE) vasta-aineet koostuvat kahdesta raskasketjusta ja kahdesta kevytketjusta. Päinvastoin kuin edellä mainitut vasta-aineet, nämä vasta-aineet sijaitsevat yleensä syöttösolujen pinnalla. Suurin osa näistä vasta-aineista on kehomme kudoksissa, erityisesti limakalvoilla ja ihossa. Nämä vasta-aineet ovat tavanomaisesti reseptoreja allergeeneille, antigeeneille, jotka aiheuttavat kehossa hyvin nopean yliherkkyysreaktion. Nämä allergeenit eivät ole vaarallisia aineita itsessään, mutta immuunijärjestelmämme tunnistaa ne vakavaksi uhkaksi. Ne saavat aikaan syöttösolujen aktivoitumisen ja histamiinin vapautumisen.

Immunoglobuliini D (IgD) vasta-aineet muodostavat polymeerejä, jotka kiinnittyvät antigeenimolekyyleihin. Näitä vasta-aineita on yhteensä noin 1 prosentti B-solujen plasmaproteiineista.

Yksinkertaisimpien vasta-aineiden Y-kirjaimen muotoisen rakenteen kärjessä sijaitsee kaksi identtistä aluetta, jotka sitoutuvat taudinaiheuttajaan tai johonkin muuhun aineeseen. Alueita on enemmän monimutkaisemmissa vasta-aineissa. Paratoopiksi kutsutaan näitä sitoutuvia alueita. Paratoopin sitomaa ainetta kutsutaan kokonaisuudessaan nimellä antigeeni. Yksittäistä antigeenin kohtaa, johon paratooppi sitoutuu, kutsutaan epitoopiksi tai antigeenin determinantiksi. Kunkin vasta-aineen toiminto on sitoutunut vain tietynlaiseen virukseen, bakteeriin tai johonkin muuhun vasta-aineita tuottaneelle eliölle tuntemattomaan taudinaiheuttajaan, myrkkyyn tai muuhun haittatekijään. Sitoutuminen ei ole kovalenttista; kovalenttinen sidos on kemiallinen sidos, jossa atomit jakavat elektroneja keskenään tasaisesti. Sitoutuminen voi estää haittatekijän funktion. Sitoutuminen voi tämän sijaan tai sen lisäksi merkitä myös haittatekijän tuhottavaksi. Koska vasta-aineita on elimistön nesteissä, niiden sanotaan olevan osa humoraalista immuunijärjestelmää (latinaksi humor tarkoittaa nestettä).

Samoin vasta-aineiden sitoutuminen voi olla kyllä haitallistakin. Vasta-aineet voivat sitoutua vaarattomiin elimistönulkoisiin aineisiin aiheuttaen allergioita tai vasta-aineita tuottaneen eliön omiin rakenneosiin aiheuttaen autoimmuunisairauksia. Elinsiirroissa vasta-aineet aiheuttavat hyljintäreaktioita ja samoin käy keskenään epäsopivien verenluovuttajien välillä. Vasta-aineita käytetään samoin lääketieteellisissä testeissä ja hoidoissa yleensä monoklonaalisten vasta-aineiden muodossa.

Muun muassa ihmisillä vastamuodostuneen B-solun kehittyessä luuytimessä, RAG1-2-entsyymi katkaisee satunnaisesti kaksi kohtaa solun raskasketjua koodaavan DNA:n D- ja J-alueiden vierestä. Katkaistujen kohtien välinen alue DNA:sta leikkautuu pois ja muut entsyymit liittävät D- ja J-alueet yhteen DJ-alueeksi eli eheäksi DNA-ketjuksi. D- ja J-alueita on monia, joten ne voivat tuottaa useita eri DJ-yhdistelmiä. Sitten DJ-alue liittyy samalla tavoin RAG1-2-välitteisesti ja satunnaisesti johonkin kymmenistä V-alueista. Muodostuu VDJ-alue, joka on lopullinen osa B-solun DNA:ta. Koko tapahtumaa sanotaan V(D)J-rekombinaatioksi. Sama ylimääräistä DNA:ta karsiva ja sitä satunnaisesti eri tavoin yhdistelevä rekombinaatio tapahtuu myös kevytketjuille, mutta niissä ei ole D-alueita, jota nimen "V(D)J" sulut merkitsevät. Rekombinaation jälkeen B-solut voivat tuottaa silmukoitumisen kautta IgD- ja IgM-vasta-aineita. V-, D- ja J-alueita on kutakin useampi kuin yksi, joten osittain niiden mahdollisten yhdistelmien takia ihmiset voivat tuottaa suuren määrän eri vasta-aineita. Esim. ihmisten raskasketjun geenissä D- J- ja V-alueita on vastaavasti 23,6 ja noin 40. Näiden yhdistelmiä on 23x6x40 = 5 520. κ- ja λ-kevytketjun geeneissä J- ja V-alueita on kummassakin vastaavasti 5 ja noin 40, joten yhdistelmiä on 200. Ihmisillä V(D)J-rekombinaatio tuottaa siten 5 520x200x200= 220 miljoonaa erilaista vasta-ainetta. Luokanvaihto ja somaattiset hypermutaatiot lisäävät määrää entisestään.

 

Maalaislääkäri ja tutkija Edward Jenner.

Vielä 1800-luvun alussa joka kymmenes kuolintapaus Suomessa oli isorokon aiheuttama. Tilanne muuttui, kun tautia vastaan kehitettiin rokote. Isorokko oli ensimmäinen sairaus, joka on rokotuksin saatu hävitettyä maailmasta. Tauteja ja sairauksia ehkäisevänä toimenpiteenä on käytetty rokotuksia, joko pistoksina tai nenäsuihkeina sekä suun kautta nautittuina. Tyypillisesti näissä rokotteissa on ennen käytetty laimennettua kantaa taudinaiheuttajista, taudinaiheuttajien passiivisia eli inaktiivisia osasia sekä muokattuja taudinaiheuttajien valmistamia toksigeenejä. Rokotuksilla halutaan aikaansaada puolustusreaktio kehossamme, joka samalla aiheuttaisi muistijäljen elimistössämme. Kehomme immuniteetin ja vasta-aineiden tehtävä on vastustaa tartuntaa sekä lieventää tartunnan aiheuttamia vakavia haittoja. Rokotusten tarkoituksena on tuhota tauteja aiheuttavat mikrobikannat kokonaan ja estää näin tauteja ja sairauksia puhkeamasta elinympäristössämme. Tosiasia on kuitenkin se, että luonnossa ja elimistössämme häviölle jäänyt mikrobi, bakteeri tai viruskanta ennemmin tai myöhemmin korvataan uudella haittatekijällä. Tämän aiheen parissa tutkimustyötä tekevät muun muassa biodiversiteettitutkijat.

Englantilaista maalaislääkäriä ja tiedemiestä, Edward Jenneriä (s. 17.5.1749 ja k. 26.1.1823) pidetään edelläkävijänä rokottamisessa. Vuonna 1796 Edward Jenner käytti ensimmäisenä omassa tutkimuksessaan lehmärokkoa (Variolae vaccinae) vastaan uutta menetelmää, joka sitten osoittautui tehokkaaksi isorokkoa vastaan. Maalaislääkäri Edward Jenner teki havainnon, että hyvin harvat karjanhoitajat sairastuivat isorokkoon. Näin hän päätteli, että lehmärokkotartunta oli tehnyt karjanhoitajat immuuneiksi isorokkoa vastaan. Jenner otti näytteen karjatyttö Sarah Nelmesin kädessä olleesta lehmärokkorakkulasta ja istutti sen 14.5.1796 kahdeksanvuotiaaseen James Phipps-nimiseen poikaan. James Phipss oli Edward Jennerin puutarhurin poika. Poika tuli molempiin käsivarsiin annetusta rokotteesta levottomaksi ja hänelle nousi kuume, mutta täysimittaista infektiota poika ei saanut. Edward Jenner testasi hypoteesiaan menestyksellä vielä 23 lisärokotetutkimuksella.

Edward Jenner antaa rokotetta James Phippsille.

Tuohon aikaan isorokko tappoi noin 10 prosenttia maaseudun väestöstä ja kaupungeissa jopa 20 prosenttia väestöstä, sillä taudin oli helpompi levitä siellä suuremman väestön keskellä. Itse asiassa maalaislääkäri Edward Jenner käytti oivalluksessaan hyväksi vanhaa kansanperinteessä hyvin tunnettua suojautumistapaa, jonka nykyinen koululääketiede on sittemmin omaksunut tehokkaaksi keinoksi suojautua tartuntatauteja vastaan. Nykyään lääketieteen nimiin vannovat vain mielellään herjaavat ja pilkkaavat rokotteisiin kriittisesti suhtautuvia salaliittoteorioiden ja epätieteellisten luontaistuotteiden puolustajiksi. Maalaislääkäri Edward Jenner esitteli rokotuskokeidensa tulokset vuonna 1798 teoksessaan Inquiry into the Causes and Effects of the Variolae Vaccinae. Edward Jenner kyllä pidätettiin ensin syytettynä taudin levittämisestä, ennen kuin hänen oivalluksensa arvo tajuttiin. Hyvin nopeasti maalaislääkäri Edward Jennerin rokotusmenetelmä otettiin käyttöön monissa maissa ja Suomessakin jo vuonna 1802.

Edward Jenner syntyi pastori Stephen Jennerin perheen kahdeksantena – kaikkiaan perheessä oli yhdeksän lasta – lapsena 6.5.1749 Berkeleyssä, Gloucestershiressä, Englannissa. Hän kävi koulua Wotton-under-Edgessä Katherine Lady Berkeley’s Schoolissa ja Cirencesterissä. Variolaatiolla – rokotusmenetelmä, joka suoritettiin hieromalla jauhemaisia isorokkorupia tai märkärakkulan nestettä iholle tehtyihin pinnallisiin naarmuihin – Edward Jenner suojattiin jo nuoruuden opiskeluaikoina isorokkoa vastaan. Näin hän sai elinikäisen immuniteetin tautia vastaan. Jenner aloitti 14-vuotiaana seitsenvuotisen opiskelun jaarli William le Grossin 1100-luvulla perustamassa Chipping Sodburyssa, South Gloucestershiressä, kirurgi Daniel Ludlowin ohjauksessa. 21-vuotiaana Edward Jenner pääsi vuonna 1770 skotlantilaisen kirurgin, John Hunterin (s. 13.2.1728 ja k. 16.10.1793) oppiin Lontoon St. George’s Hospitaaliin. Hunter antoi mm. Jennerille – valistuskaudella tyypillisen – ohjeen: ”Älä ajattele, vaan yritä.” Myöhemmin John Hunter jatkoi vielä Edward Jennerin kanssa kirjeenvaihtoa luonnonhistoriasta ja Hunter myös ehdotti Jenneriä Royal Societyn jäseneksi. Vuonna 1773 Jenner aloitti perhelääkärinä ja kirurgina erityistiloissa Berkeleyssä.

Vuonna 1788 Edward Jenner julkaisi tutkimuksensa käkien aiemmin väärinymmärretystä elämästä. Pian tämän jälkeen hänet valittiin Royal Societyn jäseneksi vuonna 1788. Maaliskuussa 1788 Edward Jenner avioitui Catherine Kingscoten kanssa; Catherine kuoli vuonna 1815 tuberkuloosiin. Heillä oli yhdessä kolme lasta: Edward Robert (1789-1810), Robert Fitzharding (1792-1854) ja Catherine (1794-1833). Vuonna 1792 Jenner suoritti tohtorin tutkinnon vuonna 1413 perustetussa St. Andrewsin yliopistossa. Edward Jenner liittyi myös Fleece Medical Societyn – nimi tuli siitä, että seura kokoontui Fleece Innin salissa Rodboroughissa, Gloucestershiressä - tai Gloucestershire Medical Societyn jäseneksi; jäsenet ruokailivat yhdessä ja lueskelivat lehdistä lääketieteellisiä aiheita. Edward Jenner tutki angina pectorista – rintakipua, joka on sepelvaltimotaudin oire ja se aiheutuu yleensä riittämättömästä verenkierrosta sydänlihakseen -, oftalmiaa – silmän tulehdusta – ja sydänläppäsairauksia sekä lehmärokkoa. 30.12.1802 Edward Jenneristä tuli muurarimestari Uskon ja ystävyyden Lodgessa nro 449. Jenner palveli vuodesta 1812 vuoteen 1813 kuninkaallisen Berkeleyn Uskon ja ystävyyden loosin palvovana mestarina.

Jo ennen Edward Jennerin oivallusta rokotus oli ollut Aasiassa ja Afrikassa hoitona tartuntatauteja vastaan, mutta siihen liittyi myös vakavia riskejä; ennen kaikkea riski siitä, että rokotetut tartuttavat taudin ympärillään oleville ihmisille. Aristokraatti Lady Mary Wortley Montagu (os. Pierrepont, s. 15.5.1689 ja k. 21.8.1762) toi vuonna 1721 variolaation Konstantinopolista Englantiin. Lady Maryn veli oli kuollut isorokkoon vuonna 1713 ja Lady Mary oli itse toipunut samasta taudista vuonna 1715, mutta hänen kasvonsa olivat vääristyneet taudin jäljiltä. Maaliskuussa 1717 Lady Mary todisti muslimien ja hindujen taloissa, zenanoissa, variolaatiota, jota hän itse kutsui oksastukseksi.

John Williamson (1730-1803), joka tunnettiin paremmin lempinimellä Johnnie Notions, oli itseoppinut lääkäri Shetlandin saarilla. Hän immunisoi noin 3 000 ihmistä omalla rokotehoidolla jo 1780-luvun lopulta 1790-luvun alkuun. Hän ei menettänyt hoidoillaan tiettävästi yhtäkään potilastaan ja hoidoilla oli merkittävä vaikutus Shetlannin väestörakenteeseen. Hänen antamansa hoito jäi kuitenkin suurelta osin Edward Jennerin antaman hoidon varjoon. Valistuksen ajan kirjailija, historioitsija ja filosofi Voltaire, joka oikealta nimeltään oli François-Marie Arouet (s. 21.11.1694 ja k. 30.5.1778), kirjoitti, että 60 prosenttia väestöstä sairastui isorokkoon ja 20 prosenttia väestöstä kuoli isorokkoon. Voltaire myös väitti, että tšerkessilaiset käyttivät rokotusta ikimuistoisista ajoista lähtien ja turkkilaiset lienevät lainanneet tavan tšerkesseiltä. Daniel Bernoulli analysoi vuonna 1766 isorokkoon sairastuvuutta ja kuolleisuutta osoittaakseen rokotuksen tehokkuuden.

Kirurgi ja apteekkari John Fewster (1738-1824) Thornburyssa, Gloucestershiressä, teki merkittävän työn isorokkorokotteen eteen. Vuonna 1768 hän tajusi, että lehmärokkotartunta teki ihmisestä immuunin isorokolle. Hän tutki Creed-nimisiä veljeksiä ja huomasi molempien saadessa variolaatin, että toinen veljeksistä ei reagoinut tautiin ollenkaan. Tämä veli ei ollut sairastanut isorokkoa, mutta hän oli aiemmin sairastanut lehmärokon. Tämä havainto sai Fewsterin miettimään, voisiko lehmärokko suojata isorokkoa vastaan. John Fewster otti asian esille Convivio-Medical Societyn illallisella Ship Innissä, Alvestonissa. Kokoukseen osallistui myös nuori lääketieteen opiskelija, Edward Jenner. John Fewster rokotti kolme lasta Thornburyssa lehmärokolla keväällä 1796. Kirurgi John Fewster ei koskaan esittänyt löytäneensä rokotusta isorokkoa vastaan.

Vuodesta 1770 eteenpäin ainakin viisi tutkijaa Englannissa ja Saksassa (Sevel, Jensen, Jesty 1774, Rendell ja Plett 1791) testasi menestyksellä ihmisiin lehmärokkorokotetta isorokkoa vastaan. Muun muassa Dorsetin maanviljelijä Benjamin Jesty onnistui rokottamaan vaimonsa ja kahden lapsensa isorokkoepidemian aikana vuonna 1774. Edward Jenner saattoi hyvinkin olla tästä Jestyn rokotuksesta tietoinen. Samanlaisen rokotehavainnon teki Ranskassa Jacques Antoine Rabaut-Pommier vuonna 1780.

Jenner's House Berkeleyssä, Gloucestershiressa, Englannissa.

Maalaislääkäri Edward Jenner jatkoi tutkimuksiaan ja raportoi niistä Royal Societylle; tarkistusten ja lisätutkimusten jälkeen havainnot julkaistiin. Toiset Jennerin johtopäätökset olivat oikeita ja toiset virheellisiä; nykyaikaiset mikrobiologiset ja mikroskooppiset menetelmät tekevät hänen tutkimuksistaan helpompia toistaa. Lääketieteen edustajat puntaroivat pitkään hänen löydöstään ennen kuin hyväksyivät ne. Vuonna 1840 lopulta rokotukset hyväksyttiin ja Iso-Britannian hallitus kielsi variolaation sekä tarjosi suojausta tauteihin ilmaisrokotuksen avulla. Napoleon Bonaparte (oik. Napoleone di Buonaparte, s. 15.8.1769 ja k. 5.5.1821), joka kävi sotaa Britannian kanssa, rokotutti kaikki ranskalaiset sotilaansa. Napoleon myönsi Edward Jennerille mitali ja vapautti Jennerin pyynnöstä kaksi englantilaista sotavankia ja salli heidän palata kotiinsa. Napoleon huomautti, ettei hän kyennyt ”evätä mitään yhdeltä ihmiskunnan suurimmista hyväntekijöistä”.

Edward Jennerin jatkuva rokotustyö haittasi hänen lääketieteellistä toimintaansa. Siksi hänen kollegansa ja kuningas tukivat hänen työtään esittämällä parlamentille vetoomuksen, jolla hänelle myönnettiin 10 000 puntaa rokotustyöstä vuonna 1802. Vuonna 1807 Jennerille myönnettiin vielä 20 000 puntaa lisää, kun Royal College of Physicians vahvisti rokotusten laajalle levinneen tehokkuuden. Edward Jenner valittiin myöhemmin American Academy of Arts and Sciencesin ulkomaalaiseksi kunniajäseneksi vuonna 1802, American Philosophical Societyn jäseneksi vuonna 1804 ja Ruotsin kuninkaallisen tiedeakatemian ulkojäseneksi vuonna 1806. Hänestä tuli Lontoossa Jennerian Societyn puheenjohtaja vuonna 1803; yhdistyksen tehtävä oli edistää rokotuksia isorokon hävittämiseksi. Vuonna 1805 perustettiin Medical and Chirurgial Society (nyk. Royal Society of Medicine), jonka jäseneksi myös Edward Jenner tuli. National Vaccine Establishment perustettiin vuonna 1808 ja tämän valtion tuella perustetun yhdistyksen johtajuudesta Edward Jenner erosi itse.

Robert William Sievierin tekemä muistomerkki vuodelta 1825 Edward Jennerille sijaitsee Gloucestershiren katedraalissa.

Lontooseen palattuaan vuonna 1811 Jenner huomasi merkittävän määrän isorokkotapauksia rokotuksen jälkeen. Jenner havaitsi, että näissä tapauksissa kuitenkin sairauden vakavuus oli huomattavasti heikentynyt aikaisemmilla rokotuksilla. Edward Jenner nimitettiin vuonna 1821 kuningas Yrjö IV:n erikoislääkäriksi ja hänestä tehtiin myös Berkeleyn pormestari ja rauhantuomari. Jenner jatkoi luonnonhistorian tutkimista ja elämänsä viimeisenä vuonna, 1823, hän esitti ”Havaintoja lintujen vaelluksesta” Royal Societylle. Edward Jenner löydettiin aivohalvaantuneena 25.1.1823 ja hänen oikea kylkensä oli halvaantunut. Hän ei toipunut tästä enää, vaan kuoli seuraavana päivänä. Edward Jenner haudattiin Berkeleyn St. Mary-kirkon perheholviin.

Edward Jennerin pronssinen patsas Kensington Gardenissa, Lontoossa.

 Sibelius-Akatemia sai 1 000 000 dollarin lahjoituksen

Kulttuurienvälisen vuoropuhelun ja yhteistyön vahvistamiseen sai taideyliopisto Sibelius-Akatemia miljoonan dollarin – noin 880 000 euron – lahjoituksen Yhdysvalloista suomensukuiselta Elsa Brulelta. Brule teki lahjoituksensa Sibelius-Akatemian Global Music-koulutusohjelmalle, vaikka hänellä itsellään ei ole musiikillista taustaa olemassa. Lahjoitusvaroja hallinnoi suomalais-amerikkalaista kulttuuria Yhdysvalloissa vaaliva, vuonna 1953 perustettu hyväntekeväisyysjärjestö, Finlandia Foundation National. Aikaisemmin lahjoittaja Elsa Brule on tehnyt aktiivista hyväntekeväisyystyötä mm. lukutaidon edistämiseksi tukemalla esimerkiksi koulukirjastojen rakentamista ja entisöintiä Yhdysvalloissa sekä sen ulkopuolella. Yksi viimeisimmistä projekteista oli rakentaa ensimmäinen kunnallinen kirjasto Kambodžassa. Elsa Brule varttui Pohjois-Michiganin niemimaalla, jossa oli myös suomalaista kulttuuria maahanmuuttajien tuomana. Brulen isoisä muutti Itä-Suomesta 18-vuotiaana Yhdysvaltoihin välttääkseen joutumasta tsaarin armeijaan. Isoisä päätyi kuparikaivoksille Michiganiin ja myöhemmin hän omisti biergartenin Michiganin Hancockissa. Elsa Brulen äiti ja isoäiti syntyivät molemmat myös Yhdysvalloissa ja heidän suomalainen perintönsä ilmenee mm. elämänasenteessa ja pullan leivonnassa.

Filantrooppi Elsa Brulen kutsui Suomeen konsultti Erika Sauer. Elsa Brule on aina ollut utelias muita kulttuureja kohtaan ja osittain sitä saattaa selittää myös se, että hänellä on suomalaiset sukujuuret. Luultavasti tämän vuoksi hän samaistuu vähemmistökulttuurien tarpeeseen vaalia omia perinteitään. Hänen mukaansa maailman kutistuessa on yhä keskeisempää kunnioittaa ja vaalia erojamme; olemme kaikki samanlaisia monella ihanalla tavalla, mutta erot tekevät maailmasta mielenkiintoisemman. Elsa Brule tutustui Global Music-ohjelmaan Suomen vierailullaan vuonna 2019. Suomessa hän tutustui lähemmin Sibelius-Akatemiaan ja säveltäjä Sibeliuksen taiteilijakotiin, Järvenpään Ainolaan. Aluksi Brule ajatteli, ettei hänellä olisi mitään annettavaa musiikkikoulutukselle.

Suomen vierailullaan Elsa Brule kuuli esimerkkejä köyhempien maiden musiikinopiskelijoista, jotka olivat saaneet mahdollisuuden opiskella Sibelius-Akatemiassa. Tuolloin hän oivalsi, että musiikin kieli yhdistää ihmisiä kaikkialla. Opintomatkallaan Elsa Brule tuli niin vakuuttuneeksi upeasta instituutiosta (Sibelius-Akatemia), tiedekunnasta, musiikinopiskelijoista ja hallinnosta sekä uusista ideoista ja mahdollisuuksista, että hän innostui osallistumaan hankkeeseen tavalla, joka hyödyttäisi Sibelius-Akatemiaa, Suomea ja Yhdysvaltoja sekä auttaisi nuoria muusikoita ympäri maailmaa. Erityisen haltioissaan Elsa Brule oli kuullessaan Sibelius-Akatemian musiikinopiskelijoiden Hildá Länsmanin ja Viivi Maria Saarenkylän duo Vildá-nimellä esittämää saamelaismusiikkia.

Kaikki tämä johti Elsa Brulen ideaan projektista, jossa tuotaisiin yhteen Sibelius-Akatemian saamelaisopiskelijat ja New Mexicossa sijaitsevan Amerikan alkuperäiskansojen edustajille tarkoitetun koulun oppilaat. New Mexicon yksityiskoulussa ei ole erikseen musiikin opetusta, siksi kokemus oli koulun oppilaille myös uusi. Brule rahoitti nopeasti Hildá Länsmanin ja Viivi Maria Saarenkylän sekä Sibelius-Akatemian opettajien matkan New Mexicoon pitämään St. Joseph Mission Schoolin oppilaille työpajaa. Hildá Länsmanin ja Viivi Maria Saarenkylän luotsaamassa työpajassa koululaiset tekivät musiikkia vedestä. Elsa Brulen mielestä vesi on universaali ja yhdistävä tekijä sekä Lapissa että New Mexicon aavikolla. Vähemmistökielten ja -musiikin ylläpitäminen sekä siltojen rakentaminen saamelaisten ja intiaanikulttuurien välille innoittivat Elsa Brulea tukemaan vastaavia projekteja suuremmassa mittakaavassa.

Elsa Brulen lahjoitus mahdollistaa Sibelius-Akatemian laajennushankkeen vähemmistökulttuureja tukevaan toimintaan seuraavien viiden vuoden aikana. Tällä hetkellä Sibelius-Akatemian koulutuksessa on yli 25 eri kulttuuritaustasta muusikoita. Suomessa yhteistyöhankkeet maahanmuuttajien ja syrjäytymisvaarassa olevien yhteisöjen kanssa laajenevat ja kumppanuuksia on tarkoitus solmia Tansanian, Chilen ja Mosambikin kanssa. Toiminta laajenee myös muille Afrikan alueille. Tämän lisäksi stipendejä tarjotaan kansainvälisille musiikinopiskelijoille. Global Music-koulutusohjelma käynnistyi Sibelius-Akatemiassa kymmenen vuotta sitten. Yhäti monikulttuuristuvassa ja kansainvälistyvässä Suomessa kaivataan vuoropuhelua ja ympäristöjä, jotka edistävät eri taustoista tulevien ihmisten välistä ymmärrystä ja oppimista. Global Music-ohjelma on jo vakiintunut itsenäiseksi aineryhmäksi, joka kokoaa yhteen muusikoita moninaisista musiikki- ja kulttuuritaustoista kandidaatti- ja maisteriopintoihin sekä nuorisokoulutukseen.

Taideyliopisto Sibelius-Akatemian Global Music-ohjelman koulutus perustuu monikulttuurisen opiskelijayhteisön yhteistyölle. Parhaillaan on käynnissä projekteja Syyrian pakolaisleirillä, ympäristöaktivismin parissa Chilessä sekä Suomenlinnan vankilassa. Eräs opiskelija on jopa perustanut maahanmuuttajien orkesterin Helsingissä. Global Music-ohjelman johtaja, Nathan Riki Thomson kertoo tiedotteessaan seuraavasti: ”Musiikki ja taide ovat välineemme, ja kulttuurienvälinen yhteistyö toimii katalysaattorina uusille musiikillisille ja pedagogisille löydöille sekä kuuntelun, myötätunnon ja globaalin kansalaisuuden taitojen kehittämiselle. Niillä voi olla yhä suurempi merkitys rakentaessamme rauhanomaista tulevaisuutta maailmaamme.” Yhteisöprojekteista rakentuu kokonaisuutena lahjoittajan nimeä kantava huippuosaamisen keskus, Elsa Brule Center for Global Music and Community Engagement.

Sibelius-Akatemian dekaani, Emilie Gardberg kuvailee, että tavoitteena on tuottaa uutta taiteellista, pedagogista ja tutkimustietoa työn menetelmien kehittämiseksi ja vaikutusten mittaamiseksi. Tutkimusyhteistyötä tehdään kansainvälisten yliopistokumppanien kanssa. Taideyliopiston rehtori, Kaarlo Hildén lausuu: ”Kiitämme Elsa Brulea merkittävästä lahjoituksesta, jolla vahvistamme uuden muusikkosukupolven kasvua maailmaa muuttaviksi taiteilijoiksi. Se antaa meille myös mahdollisuuden kehittää ja uudistaa niitä tapoja, joilla taideopiskelijoita koulutetaan tulevaisuudessa.”