Klooridioksidi ClO2

Tohtori Andreas Kalcker.

Sveitsissä nykyisin elävä saksalainen tohtori Andreas Ludwig Kalcker on viidentoista vuoden ajan perehtynyt klooridioksidin saloihin. Hän itse havaitsi selvää apua klooridioksidista pahasti reumaisiin käsiinsä; kädet olivat niin reuman runtelemat ettei hän pystynyt kunnolla niillä tekemään mitään, mutta klooridioksidi paransi hänen kätensä. Nyt Andreas Kalcker pystyy taas soittamaan pianoa, kuten ennenkin. Nykyään saksalaista Andreas Kalckeria pidetään klooridioksidin uranuurtajana aineen parantavista vaikutuksista. Anders Kalcker on kirjoittanut 500-sivuisen saksankielisen kirjan klooridioksidista – CDS, health is possible. Kirja on kirvoittanut polemiikkia konventionaalisten keskuudessa. Anders Kalckerin uusin kirja, Forbidden Health (Kielletty terveys), on kirjoitettu yksinkertaisella ja kattavalla tyylillä, joka sopii sekä aloittelijalle että terveydenhuollon ammattilaisille luettavaksi.

Omilla sivustoillaan Andreas Kalcker kertoo näin: ”Klooridioksidia (clorine dioxide – ClO2) on onnistuneesti yli 100 vuoden ajan käytetty tuhoamaan kaikenlaisia bakteereita, viruksia ja sieniä. Se toimii desinfioivana aineena, koska sen toimintamallina on oksidanttina olo. Se muistuttaa läheisesti sitä, miten ihmiskehokin toimii esimerkiksi fagosytoosissa, jossa prosessissa oksidaation avulla poistetaan kaikenlaisia patogeeneja solujen itsensä toimesta.

Nähtyään omassa elämässään todellisia vaihtoehtoja valtavirran lääketieteelle, Andreas Kalcker havahtui silmät auki repivään kokemukseen omalta kokemukselta. Tuosta hetkestä lähtien Andreas Kalcker on omistanut oman elämänsä klooridioksidin tutkimukseen. Yli sadan vuoden ajan klooridioksidi on tunnettu ja käytetty lähinnä desinfioivana puhdistusaineena.

Klooridioksidia käytetään laajalti kemiallisen massan nykyaikaisessa valkaisussa. Sitä valmistetaan natriumkloraatista, yleensä paikan päällä sellutehtaalla. Kemira voi tarjota myös räätälöityjä asiakkaalle sopivia vaihtoehtoja klooridioksidille.

Klooridioksidi on yleisesti käytetyin valkaisukemikaali, jota käytetään ympäristöystävällisessä, kemiallisessa ECF-massanvalkaisuprosessissa. Se toimii hapetusreaktioiden kautta, jolloin ei käytännössä muodostu kloorattuja orgaanisia yhdisteitä. Klooridioksidi syövyttää ligniinin aromaattista rengasta, mutta ei reagoi hiilihydraattien kanssa säilyttäen siten massan tuoton ja taaten massalle erinomaisen lujuuden muihin hapettimiin verrattuna.

Kemiran Kuusankosken ja Fray Bentosin toimipaikoissa käytetään integroitua prosessia, joka sisältää natriumkloraatin valmistuksen. Tuote toimitetaan putkistoa pitkin läheiseen sellutehtaaseen tehokkaasti ja oikeaan aikaan.

• Klooridioksidi on eniten käytetty ja maailmanlaajuisesti hyväksytty valkaisuaine ECF-valkaisuprosessissa.

• Klooridioksidi pystyy syövyttämään ligniiniä hajottamatta selluloosakuitua, mahdollistaen valkaistun massan korkeamman tuoton ja paremman lujuuden.

Kloori on halogeeneihin kuuluva alkuaine, jonka kemiallinen merkki on Cl (lat. chlorum). Puhtaana se esiintyy kaksiatomisena kaasuna (Cl2). Luonnossa kloori esiintyy vain yhdisteinä, joissa se on kloridi-ioneina (Cl-muodostavat merisuolasta pääosan – 1,9 % meriveden massasta on kloridi-ioneja. Yleisimmin kloori esiintyy luonnossa natriumkloridina, NaCl (ruokasuola), kaliumkloridina, KCl ja kaliummagnesiumkloridiheksahydraattina (Carnallite, KMgCl3 6H2O). Osana ruokasuolaa se on yleinen aine ja välttämätön useimmille elämänmuodoille, myös ihmiselle.

Pääkäyttökohde

Klooria käytetään Suomessa pääasiassa veden desinfiointiin, suolahapon ja hypokloriitin sekä karboksimetyyliselluloosan (CMC) valmistukseen. Paperiteollisuudessa klooria käytetään valkaisuaineena sekä muussa teollisuudessa muun muassa PVC-muoveissa, lääkkeissä, tekstiileissä, maaleissa ja hyönteismyrkkyjen valmistuksessa. Orgaaninen kemia käyttää klooria hapettimena ja substituutioreaktioissa. Substituutio on kemiallinen reaktio, jossa atomi tai atomiryhmä korvautuu toisella atomilla tai atomiryhmällä. Ilotulitteissa ja kiinanpommeissa saatetaan käyttää kloraattipohjaisia räjähteitä.

Perusasioita kloorista

Kloori on pistävän hajuinen, tukahduttava kaasu. Väriltään kloorikaasu on heikosti kellertävää suurissa pitoisuuksissa. Nestekloori on oranssin väristä. Kloorikaasu on ilmaa raskaampaa. Se on voimakas hapettava, valkaiseva ja desinfioiva aine. Kloori on suoloja muodostava halogeeni. Se yhdistyy helposti lähes kaikkien alkuaineiden kanssa. Maahan valunut nesteytetty kloori haihtuu ilmaan, mutta joutuu sateen mukana takaisin maahan.

Lisätietoja, etuja, haittoja

Klooria myydään, kuljetetaan ja varastoidaan paineenalaisena nesteytettynä kaasuna. Kun 1 litra nesteklooria höyrystyy ilmakehän paineessa, muodostuu noin 400 litraa kloorikaasua. Kloorikaasun ja vesihöyryn seos muodostaa myrkyllistä kloorivetyä (suolahappoa), joka syövyttää terästä ja useimpia muita metalleja. Kuiva kloorikaasu syövyttää alumiinia, titaania ja tinaa. Nestekloori vahingoittaa muoveja. Kloori reagoi kiivaasti tiettyjen orgaanisten ja epäorgaanisten aineiden kuten ammoniakin ja fosforin kanssa. Kloori reagoi hiilivetykaasujen (metaani, etaani, asetyleeni) kanssa räjähtäen.

Klooridioksidi ClO2

Klooridioksidi on herkästi reagoiva, räjähtävä ja myrkyllinen kaasu, jota tuotetaan sen tuottamiseen erikoistuneilla laitteistoilla. Sitä ei epävakautensa vuoksi pystytä varastoimaan, joten tuotto tapahtuu käyttötarpeen mukaan. Klooridioksidi on huoneenlämpötilassa punakeltainen kaasu. Haju on pienissä pitoisuuksissa makeahko, suurissa pitoisuuksissa tympeä ja pistävä. Klooridioksidin vesiliuos on punertava. Klooridioksidia käytetään veden desinfiointiin; juomavesi ja jätevesi sekä juomateollisuuden käyttämä vesi, puutarhan kasteluvesi ja teollisuuden jäähdytysvesi. Sitä käytetään myös kylmä- ja kuumavesijärjestelmien desinfiointiin.

 

Dimetyylisulfoksidi (lyhenne DMSO, molekyylikaava C2H6OS) on orgaaninen rikkiyhdiste, jota käytetään teollisuudessa liuottimena muun muassa maalin ohenteissa ja pakkasnesteissä. DMSO imeytyy ihon lävitse erittäin hyvin, minkä takia sitä on käytetty myös parantamaan lääkkeiden imeytymistä ihon läpi.

DMSO:ta on markkinoitu 1960-luvulla Pohjois-Amerikassa kivun lievittämiseen ja nivelsairauksien hoitoon. Koska DMSO:n tehosta ja turvallisuudesta analgeettina (kipulääkkeenä) ei ollut riittävästi näyttöä, sen myynti luontaistuotteena tai ravintolisänä on nykyään kielletty. Elimistössä osa DMSO:sta metaboloituu metyylisulfonyylimetaaniksi eli MSM:ksi, jota kuitenkin markkinoidaan luontaistuotteena.

DMSO tai dimetyylisulfoksidi on väritön, läpinäkyvä, ilmasta kosteutta imevä aine eli hygroskooppinen neste. Se voidaan nauttia suun kautta, käyttää paikallisesti tai ruiskeena suonensisäisesti. Se tunnetaan uskomattoman monipuolisena hoitona ja tuhannet tutkimukset ovat osoittaneet, miten monia terveyttä edistäviä ominaisuuksia sillä on. Jos etsit tapaa käsitellä kroonista kipua elämässäsi, nämä DMSO-käytöt ihmisillä voivat olla vain avuksi. Tässä blogissa sukellamme DMSO:n 10 tärkeimpään etuun ja siihen, kuinka sen käyttö voi auttaa elämääsi.

DMSO voi auttaa useissa erilaisissa ongelmissa ja olosuhteissa. Tämä sisältää kaikki seuraavat:

• Tulehdukselliset sairaudet

• Nivelkipujen lievitys

• Syövän sivuvaikutukset (kipu)

• Ruoansulatuskanavan häiriöt

• Päänsärkyä ja migreeniä

• Fibromyalgia

• Vyöruusu

• Psoriasis

• Candida eli hiivasieni

• Ekseema eli ihon pintaosien tulehdus

• Jännetulehdus

• Niveltulehdus

• Interstitiaalinen kystiitti

• Autoimmuunihäiriöt

• Peräpukama

• Lihaskouristukset

DMSO syöpää varten

Yksi vuoden 2012 tutkimus DMSO:sta osoitti, että se voi olla tärkeä tuumorisuppressoriproteiinin HLJ1 stimulaattori AP-1-aktivaation kautta erittäin invasiivisissa keuhkojen adenokarsinoomasoluissa. Aiemmat tutkimukset olivat osoittaneet, että DMSO:n käyttö voi moduloida AP-1-aktiivisuutta ja johtaa solusyklin pysähtymiseen G1-vaiheessa. Vaikka mikään ei ole (vielä) lopullista, tämän tutkimuksen mukaan HLJ1:n kohdennettu induktio edustaa lupaavaa lähestymistapaa syövän hoitoon. Tämä tarkoittaa, että DMSO voisi toimia mahdollisena lyijy-yhdisteenä, kun syöpälääkkeitä kehitetään tulevaisuudessa.

Varhaiset tutkimukset ovat myös ehdottaneet, että DMSO:n suonensisäinen ruiskuttaminen natriumbikarbonaatin kanssa voi auttaa lievittämään syöpään liittyvää kipua.

DMSO kivulle

DMSO:n tiedetään käsittelevän erilaisia kiputyyppejä. Venymät ja nyrjähdykset ovat yksi kiputyypeistä, joihin DMSO voi puuttua. Paikallisesti käytettynä DMSO voi poistaa tämäntyyppisten vammojen kivun. DMSO kulkee ihon öljyisten kalvojen läpi ja vähentää turvotusta ja tulehdusta alueella.

DMSO voi myös olla tehokas mustelmiin, palovammoihin, arpiin ja keloideihin eli arpiin liittyviin kipuihin. 50–80 prosentin DMSO-pitoisuus kahdesta kolmeen kertaan päivässä voi tasoittaa kohonnutta arpia ja poistaa palovammat ja mustelmat.

DMSO niveltulehdukseen

Varhaiset tutkimukset ovat ehdottaneet, että DMSO:n käyttö paikallisesti voi auttaa vähentämään molempien niveltulehdustyyppien - nivelrikon (OA) ja nivelreuman (RA) – oireita. Tämä johtuu todennäköisesti DMSO:n kyvystä tunkeutua kudoksiin.

DMSO ekstravasaatioille

DMSO:n käytön on osoitettu auttavan huumeiden ekstravasaatiovamman hoidossa. Ekstravasaatiolla tarkoitetaan lääkkeen karkaamista ekstravaskulaariseen tilaan (pehmytkudokseen) joko vuotamisena suonesta tai suoraan tunkeutumalla. Tutkimukset viittaavat siihen, että tämä on hyödyllistä kemoterapiapotilaille, koska kemoterapialääkkeet voivat jäädä ympäröiviin kudoksiin (ekstravasaatti), ja vaikutukset voivat olla erittäin haitallisia keholle. Sairastuneilla potilailla DMSO:n käyttö voi parantaa merkittävästi ekstravasaation aiheuttamaa kudosvauriota.

DMSO monimutkaisen alueellisen kipuoireyhtymän hoitoon

Monimutkainen alueellinen kipuoireyhtymä (CRPS) on krooninen kiputila, joka vaikuttaa usein yhteen raajaan vamman jälkeen. Sen uskotaan johtuvan ääreis- ja keskushermoston vaurioista tai toimintahäiriöistä. Tutkimukset viittaavat siihen, että 50-prosenttisen DMSO-voiteen levittäminen iholle parantaa kipua ihmisillä, joilla on CRPS eli hermokipuihin kuuluva monimuotoinen paikallinen ja pitkäaikainen kipuoireisto (Complex Regional Pain Syndrome).

DMSO ateroskleroosiin

Ateroskleroosi on sairaus, jossa plakki kerääntyy valtimoiden seinämiin kroonisen matala-asteisen tulehduksen aiheuttamana. Valtimon sisäkerroksen makrofageihin ja solunulkoiseen tilaan kerääntyy ateroskleroosissa rasva-aineista ja sidekudoksesta sekä vihdoin myös kalkista eli hapettuneesta kalsiumista koostuvaa plakkia. Tämän seurauksena happea sisältävä verenvirtaus rajoittuu sekä elimiisi että muihin kehosi osiin. Plakin mahdollinen repeytyminen aiheuttaa terveyttä uhkaavana verihyytymän eli veritulpan tai tukoksen eli embolian. Tyypillisiin hoitoihin liittyy elämäntapahaasteita, kuten terveellinen ruokavalio ja liikunta. Laboratoriokokeissa DMSO on osoittanut kykynsä viivyttää ravinnon kolesterolin aiheuttamien supistuvien valtimoiden kehittymistä. Se myös estää kolesterolin kertymistä kudoksiin vakavasti kohonneista tasoista huolimatta.

DMSO interstitiaaliseen kystiittiin

Interstitiaalinen kystiitti on virtsarakon tulehdus, krooninen sairaus, joka aiheuttaa painetta, virtsarakon kipua ja joskus lantion kipua. Tila on osa sairauksien kirjoa, joka tunnetaan nimellä kivulias virtsarakon oireyhtymä. Taudin aiheuttajaa ei tunneta. Naisilla on kymmenkertainen sairastumisvaara miehiin verrattuna. Se aiheuttaa mm. tiheää virtsaamistarvetta, kipua virtsatessa ja yhdyntäkipuja. Valitettavasti krooninen kipu vaikeuttaa usein sen käsittelemistä. Sairauteen ei ole parantavaa hoitoa, mutta taudin oireita voidaan lievittää. Onneksi DMSO:n tiputtaminen – hoidossa tehtävä toimenpide, jossa lääke ruiskutetaan rakkoon virtsakatetrin kautta – on FDA:n hyväksymä kipua lievittävä hoito.

DMSO vyöruusuille

Vyöruusu (lat. Herpes zoster) on virusinfektio, joka aiheuttaa tuskallisen rakkulaihottuman. Sen aiheuttaa varicella-zoster, joka on sama virus, joka aiheuttaa vesirokkoa. Se esiintyy tyypillisesti nimensä mukaisesti vyömäisenä keskivartalon iholla jommallakummalla vartalon puolella kehon keskilinjaan rajoittuen. Kaikille, joilla on ollut vesirokko, voi kehittyä vyöruusu, ja koska riski kasvaa iän myötä (useimmat ihmiset ovat yli 50-vuotiaita, kun he saavat sen), sitä pidetään usein vesirokon aikuisversiona. Vesirokon sairastamisen jälkeen virus jää elimistöön latentiksi aivo- ja selkäydinhermojen takajuurten tumakkeisiin. Myöhemmin aikuisiällä virus voi aktivoitua stressin vaikutuksesta ja aiheuttaa iholle vyöruusun. Myös auringon ultraviolettisäteily voi lisätä sairastumisen riskiä. Yleensä diagnoosi voidaan tehdä oireiden perusteella, mutta epäselvissä tapauksissa diagnoosi voidaan varmistaa osoittamalla virusantigeenin läsnäolo ihorakkuloiden soluissa.

Kaiken kaikkiaan vyöruusu on tuskallinen, ja DMSO:n on havaittu olevan sen suhteen hyödyllinen monin tavoin. Jos levität DMSO:ta iholle yhdessä idoksuridiini-nimisen lääkkeen kanssa, vyöruusuihin liittyvät leesiot (lat. laedere, lyödä, vahingoittaa) ja turvotus voivat vähentyä. Lisäksi tutkimukset osoittavat, että saman yhdistelmän levittäminen iholle voi myös auttaa vähentämään kipua.

DMSO sklerodermaan

Skleroderma eli systeeminen skleroosi on krooninen sidekudossairaus, jossa autoimmuunireaktion vuoksi iho (sidekudos) kovettuu ja kutistuu. Osalla potilaista on myös nivel- ja lihaskipua. Koska DMSO tunkeutuu ihon läpi, lääkärit testasivat aluksi DMSO:n vaikutuksia sklerodermaan nähdäkseen, mitä tapahtuisi. DMSO:lla havaittiin olevan anti-inflammatorisia vaikutuksia samalla, kun se lisäsi edelleen ihon verenkiertoa.

DMSO korkean verenpaineen hoitoon

Korkea verenpaine on ensisijainen tai myötävaikuttava kuolinsyy vuonna 2017 lähes puolelle miljoonalle ihmiselle Yhdysvalloissa. Kun DMSO:ta käytetään suonensisäisesti, sitä voidaan käyttää alentamaan epätavallisen korkeaa verenpainetta.

DMSO:n hyödyt – erityisesti kipuun – ovat valtavat. DMSO:ta käytetään edelleen yleisesti kilpahevosilla ja muilla eläimillä, mutta DMSO:ta käytetään ihmisillä runsaasti, ja sen tarjoama helpotus nivelkivuille, niveltulehdukselle ja virtsarakkokivulle on uskomatonta.

Itse asiassa, vaikka monia yllä olevista olosuhteista tutkitaan edelleen saadakseen lisätietoja DMSO:n tehokkuudesta, se on jo FDA:n hyväksymä tuote erityisesti interstitiaaliseen kystiittiin. Vain aika näyttää, millä muilla tavoilla DMSO:lla voidaan parantaa ihmisten terveyttä.

 

Medikalisaatio on jo pitkään ollut vitsauksena arkielämässämme. Jokainen vaiva pyritään diagnosoimaan ja antamaan sille diagnoosinumero; tämän jälkeen tätä vaivaa ryhdytään hoitamaan kemiallisilla lääkkeillä. Tänään täysin laillisina pidettävät lääkkeet kuitenkin tappavat vuosittain uskomattomia määriä ihmisiä. Sydän- ja verisuonitautien ja syövän jälkeen lääkkeet tappavat Amerikassa ja Euroopassa kolmanneksi eniten ihmisiä. Ihmisillä on usein täysin väärä illuusio siitä, että koska lääkkeet ovat laillisia, niiden täytyy myös olla ehdottomasti turvallisia. Näin ei kuitenkaan valitettavasti ole juuri koskaan. Rahanahneille lääkeyhtiöille lääkkeiden valmistus on vain puhdasta liiketoimintaa. Siinä toiminnassa ihmisten terveys ei paina mitään. Yksistään Amerikassa reseptillä hankitut särkylääkkeet saavat käyttäjänsä voimakkaimmin riippuvaisiksi ja tappavat joka vuosi enemmän amerikkalaisia kuin kokaiini ja heroiini yhteensä. Samoin antidepressantit lääkkeet eli masennuslääkkeet muuttavat miljoonia amerikkalaisia käveleviksi ihmisraunioiksi ja kohottavat huomattavasti itsemurhien määrää vuosittain.

Yksitoista kaikkein suurinta lääkeyritystä keräsi noin 85 miljardin dollarin voiton vuonna 2012. Amerikkalaiset kuluttivat vuoden 2013 aikana yli 280 miljardia reseptilääkkeiden hankintaan. CDC raportoi, että reseptilääkkeisiin hassattiin yli kaksinkertainen määrä rahaa vuosien 1999 ja 2008 välisenä aikana. Useat reseptilääkkeet maksavat Amerikassa noin kaksi kertaa enemmän kuin muissa maissa. On erittäin tuottoisaa liiketoimintaa markkinoida lääkkeitä; Yhdysvalloissa vuosina 1996-2001 lääketeollisuuden myyntihenkilöstön määrä vähintään tuplaantui. The Drug Pushers-artikkeli paljastaa, että jokainen dollari, joka käytetään lääkkeiden esittelemiseen suoraan lääkäreille, tuottaa voittoa keskimäärin 10 dollaria. Ihmisten suojelemiseksi hyödyttömiltä lääkkeiltä otettiin käyttöön satunnaistetut kokeet. Kuitenkin lääketeollisuus on vapautettu tiedontuotannosta. Tämä on johtanut vääjäämättä siihen, että lääkeyhtiöt käyttävät tätä porsaanreikää hyväkseen tuottamalla markkinoille lääkkeitä, joilla saadaan potilaille hyvin vähän tai ei lainkaan hyötyä, mutta usein kyllä valtavasti haittoja potilaille aiheuttaen. CDC:n mukaan Yhdysvalloissa viedään 750 000 ihmistä vuosittain ensiapuun reseptilääkkeiden haittavaikutusten vuoksi.

Markkinointi ja tiede sekoitetaan tarkoituksellisesti toisiinsa ja professoreista tehdään puoliväkisin lääketeollisuuden tuottamien lääkkeiden promoottoreita. Osasta lääkeyhtiöiden tutkijoista on kestämätöntä, että juuri heidät on tempaistu mukaan tähän käsittämättömään prosessiin, vaikka itse eivät voi asialle tehdä mitään. Hiljalleen vallinneet hyvät tavat unohdettiin ja tilalle astui kaiken muun jalkoihinsa tallaava periaate, ahneus. Voitto jokaista myytyä yksikköä kohden on lääketeollisuudessa ollut aina paljon korkeampi kuin muilla aloilla. Vuonna 1960 voitto oli lääketeollisuudessa 11 prosenttia, kun voitto samaan aikaan kaikkien Fortune 500-yritysten joukossa oli keskimäärin 6 prosenttia. 1980-luvulla markkinamiesten astuessa valtaan kipusivat lääketeollisuuden tekemät voitot ennalta näkemättömiin voittoihin ollen vuonna 2011 yksikköä kohden laskettuna 19 prosenttia. Fortune 500:n kymmenen lääkeyrityksen yhteenlasketut voitot olivat vuonna 2002 suuremmat kuin muilla 490 yrityksellä yhteensä.

Jo 1980-luvun lähti käyntiin lääkkeiden markkinoinnissa hyvin nopea muutos. Lääkeyritysten markkinointiosastoista tuli aggressiivisempia ja meluisia sekä suhteessa lääkäreihin että lääkeyritysten sisäpiirissä. Tässä vaiheessa myös kliiniset kokeet alistettiin osaksi markkinointikoneistoa. Uudet alalle tulleet johtajat eivät omanneet lainkaan tai korkeintaan hyvin vähän tuntemusta tieteeseen tai varsinkaan lääketieteeseen, sillä useat näistä uusista johtajista olivat kannuksensa hankkineet auto- tai jääkaappimyyjinä; osa tuli myös armeijan alemmasta päällystöstä uudelle alalle. Nämä uudet johtajat korvasivat vanhemmat tutkimuspäälliköt ja ryhtyivät ohjaamaan perustutkimuksia sekä kliinisiä tutkimuksia tällä ”ammattitaidolla”. Yritysten innovaatioiden kannalta tämä kehitys oli järkyttävää. Monet siihen asti tarpeellisiksi osoittautuneet lääkkeet, kuten esim. asykloviiri (herpeksen hoitoon), tsidovudiini (AIDS-lääke) ja simetidiini (vatsalääke) olivat suuressa vaarassa pudota pois markkinoilta, kun nämä uudet johtajat eivät ymmärtäneet näiden lääkkeiden merkitystä.

Erittäin kokenut kliininen tutkija, kansainvälisesti tunnustettu kardiovaskulaarinen epidemiologi, lääketieteen tohtori, Curt D. Furberg surkutteli akateemisen vapauden puutetta lääketeollisuuden hankkeissa seuraavasti: ”Yhtiöt voivat käyttää kovia otteita, mutta tutkijat yleensä eivät. Artikkeli on lähetettävä yhtiölle kommentoitavaksi, ja siinä vaara juuri piilee. Pystytkö panemaan vastaan yhtiön muutosvaatimuksille? Annatko ensin hiukan periksi, sitten hiukan enemmän ja sitten antaudut kokonaan? Pintansa pitäminen on vaikeaa, jos tarvitsee rahaa uusiin hankkeisiin.”

Lääketieteen tohtori Curt D. Furberg.

Yksi tapa määrittää eturistiriita on tämä: ”tilanne, jossa ihmisen ammatilliseen arvostelukykyyn vaikuttaa liikaa toissijainen etu (kuten taloudellinen hyöty), jolloin ensisijainen etu (kuten potilaan terveys tai tutkimuksen arvo) kärsii”. Lääketieteellisten lehtien kansainvälisistä päätoimittajista muodostettu työryhmä on määrittänyt, että ”tutkijoiden ei pitäisi solmia sopimuksia, jotka estävät heitä käyttämästä dataa vapaasti, analysoimasta sitä riippumattomasti, laatimasta käsikirjoituksia ja julkaisemasta niitä” ja lisäksi että ”toimitus voi jättää artikkelin julkaisematta, mikäli rahoittaja on rajoittanut tekijöiden julkaisuoikeutta”. Tästä mainiosta julistuksesta ja sen hyvästä tarkoituksesta huolimatta lehdet hyväksyvät kuitenkin sen, että yhtiöiden lääketutkimuksissa akateeminen vapaus jää käytännössä haaveeksi.

Hyvin arvostetutkin lehdet saattavat menettää erittäin merkittäviä summia rahaa eripainosten myynnistä, jos erehtyvät olemaan liian kriittisiä lääkeyrityksiä kohtaan. British Medical Journalin entinen päätoimittaja, Richard Smith kirjoitti aiheesta artikkelin ”Lääketieteelliset lehdet ovat lääkeyhtiöiden markkinointiosaston jatke”. Artikkelissa hän kertoo, kuinka lääkeyhtiöt voivat soittaa tiedelehtiin jätettyään artikkelin arvioitavaksi ja luvata lunastaa eripainoksia mikäli yhtiön lähettämä artikkeli hyväksytään julkaistavaksi. Richard Smith samalla myös ehdotti ratkaisuksi lehtien eturistiriitoihin seuraavaa: lehdet lopettavat kokonaan tutkimuksien julkaisun ja protokollat, tulokset ja tiedostot annetaan kokonaisuudessaan avoimeen käyttöön normaaleilla verkkosivuilla. Silloin lehdet välttyvät kiitollisuudenvelasta lääkeyhtiöille ja tutkimusten julkaisemisen sijaan nämä lehdet pystyisivät keskittyä tutkimusten kriittiseen arviointiin.

Yhtä ongelmallisen eturistiriidan muodostaa lääkemainonta. Tähänkin ongelmaan on olemassa hyvin yksinkertainen ratkaisu: lopetetaan lääkkeiden mainonta. Se olisi varsin kohtuullista ja hyvin kunniallinen tapa toimia, sillä lääkemainoksista ei ole kuin haittaa itse potilaille. Lehdet saisivat vapaasti kuolla, jos eivät tule toimeen ilman mainostuloja lääkeyhtiöiltä. Samoin tiedon etsiminen kävisi paljon vaivattomammaksi ylimalkaan.

Eräs lääketeollisuuden käyttämistä lahjontatavoista on erilaiset kokoukset, johon kerääntyy kansainvälisiä tutkijoita eri maista keskustelemaan esimerkiksi mahdollisuuksista tehdä yhteistyötä järjestävän lääkeyhtiön kanssa. Lääkeyhtiön järjestämän illallisen yhteydessä saattaa esim. kliinisistä tutkimuksista vastaava johtaja sujauttaa osallistujan käteen kirjekuoren, joka kätkee sisälleen lahjontarahaa. Kuoressa on kiitoskirje, jossa kiitetään osallistujaa osallistumisesta tapaamiseen. Näin lahjonta käynnistyy vähitellen, ensin vähän pienemmillä summilla, jotta lahjottu voisi elää asian kanssa. Jos lahjan saaja ei palauta kirjettä antajalleen, tulkitaan se merkiksi siitä, että seuraavalla kerralla osallistuja haluaa jo kunnon korvauksen menettämästään ajasta. Käteisellä maksettaessa ei tapahtumasta jää myöskään turhia jälkiä.

Lääkäreitä lähestyessään lääkeyhtiöt tekevät sen hienovaraisesti; etujen määrä kyllä kasvaa nopeasti, jos lääkäri osoittautuu hyödylliseksi lääkeyhtiölle. Varsin yleisesti käytetty tapa on saada ystäviä maksamalla lääkäreille heidän palveluksista sangen runsaat korvaukset sekä maksaa heille myös korvauksia olemattomistakin palveluksista. Tuotelahjat toimivat lääkäreihin kuin rokotteet; heidän itsetuntoaan hoidetaan pienillä lahjuksilla alkuun, jotta heidät saadaan uskomaan, ettei hän koskaan tule ottamaan rahaa vastaan. Sitten seuraa yllätys, kun lääkärit kuitenkin ottavat lääketeollisuudelta vastaan todella isoja rahasummia ja näin korruptoituvat pahasti. Suomalaiset neurologit anastivat itselleen tutkimuskustannuksiin tarkoitettuja rahavaroja ja jättivät tutkimusapulaisten palkat ja laboratoriokokeet potilaiden, yhdistysten ja yliopiston maksettaviksi. Kavallus oli miljoonia euroja ja tapaukseen liittyi 180 pankkitiliä, joista suurin osa oli Sveitsissä.

Vesi 

Vesistöjen liepeille on kautta aikain syntynyt sivilisaatioita ja ihmiset ovat rakentaneet vesien ääreen kaupunkeja; toisinaan nämä kaupungit ja sivilisaatiot ovat jopa tuhoutuneet joko liikaan veteen tai veden puutteeseen. Monet sivilisaatiot ovat aikain saatossa olleet riippuvaisia vedestä. Nykyisin on maailmassa suuri vaara, että puhtaasta vedestä tullaan käymään vielä sotia varsinkin kuivina kausina.

Lääketieteessä ja luonnontieteessä pohdimme suhdettamme veteen kvantitatiivisesti sekä mekaanisesti. Monasti kiinnitetään huomiota ainoastaan veden saantiin sekä veden kemialliseen käsittelyyn sitä puhdistettaessa. Vähemmälle huomiolle selvästi jääkin veden olemus elinvoiman vaalijana sekä perusterveyden ylläpitäjänä. Seisovan veden monet vaarat kyllä tunnistamme, mutta osaammeko ymmärtää virtaavan veden tärkeyttä ihmisen terveydelle ja hyvinvoinnille. Vesi yhdistyy samoin elämään ja kuolemaan. Elävästä totuuden vedestä kerrotaan evankeliumeissa ja varsinkin kristillisyydessä keskeiseksi nousee vesikaste. Aivan samoin kuin vesi antaa elämää, se voi myös tullessaan tuoda kuolemaa. Monasti ajatellaan kuolemaan siirtymistä joen ylittämisenä, joen, jolta ei ole paluuta takaisin. Herman Hessen Siddhartha oppi, että joki on kaikkialla yhtä aikaa – niin lähteellä kuin suullakin – ja lopulta se antautuu virralle ja yhtyy kaiken ykseyteen.

Maapallon elämä ja koko terveytemme perustuu puhtaan veden saantiin. Maapalloa ympäröi yli 1 337 miljoonan kuutiokilometrin vesivaippa. Vesi kiertää Maata vesihöyrynä, sateena, vetenä, lumena tai rakeina. Vesi on aina liikkeessä; puroissa, järvissä, joissa ja valtameressä, maan syvyyksissä ja pinnalla, eläimissä ja kasveissa. Ilmakehässä vesi kiertää vesihöyrynä. Pilvet kuljettavat ympäri maailmaa höyrystynyttä vettä, joka lopulta sataa uudelleen takaisin maan pinnalle täydentämään maapallon vesivaroja. Suunnilleen puolet maapallosta on jatkuvasti pilvien peitossa, koska joka päivä 1 420 kuutiokilometriä vettä haihtuu maan ja meren pinnalta ilmaan. Joka päivä sama vesimäärä sataa takaisin maahan. Käytettävissämme on vain prosentin verran maapallon vesivaroista, vaikka merissä vesivarantoja on 97 prosenttia ja jäävuorissa ja jäätiköissä vain kaksi prosenttia. Pintavesien lisäksi maan uumenissa virtaa paljon vettä; sillä vesimäärällä voisi peittää koko maanpinnan 305 metrin paksuudelta. Vesimäärästä, joka on käytössämme (1 %), teollisuus käyttää 98 prosenttia ja loppu kaksi prosenttia jää elollisten olentojen ravitsemuskäyttöön.

Aikuisessa ihmisessä on noin 75 prosenttia vettä, samoin ihmisen aivoissa on noin 75 prosenttia vettä. Vastasyntyneessä lapsessa on noin 97 prosenttia vettä. Luustossa on noin 22 prosenttia vettä ja hammaskiilteessä vettä on noin kaksi prosenttia. Kaikki elämä maapallolla sekä terveytemme on riippuvaista vesivaroistamme. Vesi takaa hedelmällisen kasvun, pitää yllä aivan kaikkea elämää sekä kuljettaa menneen elämän muistoa virrassaan. Kuoleman ja elämän välillä vesi toimii välittäjänä, kuten olemisen ja olemattomuudenkin välillä. Vesi jakaa myös sairautta ja terveyttä. Ihminen on vain jossakin vaiheessa kadottanut yhteyden tähän mainioon, elämää ylläpitävään aineeseen. Pidämme vettä aivan liian itsestään selvänä, ettemme osaa enää välttämättä arvostaa vettä.

Ihminen on toiminnallaan ja käsittelyprosesseillaan tuhoisasti neutralisoinut veden ominaispiirteitä. Vesi on päästetty surutta pilaantumaan ja likaantumaan; varsinkin teollisuus on tässä veden saastuttamisessa kunnostautunut huolella. Kemikaaleilla sitten yritetään puhdistaa vesiä uudestaan käyttöön. Kun vettä kohdellaan väärin, vesi pilaantuu ja tartuttaa monia tauteja eläviin organismeihin. Kun ihmiskehoon kulkeutuu pilaantunutta vettä, häiriintyy aineenvaihduntamme, biokemialliset järjestelmämme alkavat järkkyä ja aivoihimme kulkeutuvat viestit alkavat hämärtyä. Kehon ollessa epätasapainossa, tunteet vaihtelevat pelon ja aggression välillä.

Mitä tämä vesi sitten on? Vesi on kemiallinen yhdiste, joka muodostuu vain kahdesta yksinkertaisesta alkuaineesta, joita kumpaakin maapallolla on yllin kyllin. Vesi on puhtaana hajuton, mauton ja läpinäkyvää. Veden dipolimolekyyli muodostuu kahdesta positiivisesti varautuneesta vetyatomista (H) ja yhdestä negatiivisesti varautuneesta happiatomista (O). Kemiallinen kaava H2O on yksinkertainen, mutta veden rakenne on silti monimutkainen. Liikkuessaan vesi kerää mukaansa eri mineraaleja. Tiedossa on kuitenkin 36 eri vesityyppiä, jotka saadaan kun yhdistellään erilaisia yhdistelmiä vetyä ja happea; ns. ”raskaita” ja ”kevyitä” vesiä. Nestemäisessä olomuodossa vesi on dynaamista ja kaoottista, vesi on aina joko spiraaleina tai kaarina liikkeellä. Veden molekyylit painautuvat koko ajan yhteen muuttuvan sekasorron vallitessa, hajoavat kyllä helposti ja järjestäytyvät yhä uusiksi molekyyleiksi uudelleen. Vedellä on vaihtelevuudestaan huolimatta erittäin vahva rakenne. Vesimassat voivat tasata ilmaston lämpötilaa varastoimalla auringosta tulevaa lämpöä lämpiminä ajanjaksoina (päivä, kesä) luovuttaakseen sitä kylminä aikoina (yö, talvi). Tämän vuoksi rannikkoseutujen ilmasto on yleisesti leudompi kuin sisämaan. Veden suuri ominaislämpökapasiteetti johtuu vetysidoksista, joiden rikkominen vaatii suhteellisen suuren määrän energiaa.

Sidokset liittävät veden molekyylejä yhteen ja nämä sidokset ovat muita kemiallisia sidoksia paljon mukautuvaisempia. Nämä sidokset ovat niin vahvoja, että kykenevät sitomaan, mutta myös sen verran heikkoja, että sidokset murtuvat helposti. Näissä sidoksissa piilee selitys veden käyttäytymiseen; ne sitoutuvat ja purkautuvat miljoonia kertoja sekunnissa sekä järjestäytyvät uudestaan joka kerran erittäin täsmällisesti. Vesimolekyylin kaksi vetyatomia pyrkivät sitoutumaan aina happiatomiin erittäin täsmällisesti ja aina samalla tavoin. Atomit pyrkivät asettumaan täsmälleen 104,5 asteen kulmaan toisiinsa nähden. Muiden aineiden molekyyleillä on taipumus hakeutua säännölliseen muotoon ja rakentua siististi takaisin välein sijoittuvista atomeista.

Vesimolekyylin kemiallinen rakennekaava muistuttaa etäisesti Mikki Hiiren päätä; isompi ympyrä siinä on happiatomi ja kaksi pienempää ympyrää ovat vetyatomeja, jotka ovat tarkalleen määrätyssä asennossa. Vesimolekyylit pyrkivät muodostamaan kolmiulotteisen rakenteen naapurimolekyylien kanssa ja nestemäisessä muodossa vesi koostuu miljardeista läpikuultavan pikkuruisista rakenteista. Jäätyessään vesi laajenee, mikä on aivan ainutlaatuista. Tämän vuoksi vesi pystyy säilyttämään elämää. Mikäli kylmä vesi olisi tiheämpää kuin jää, lammet ja järvet jäätyisivät pohjasta ylöspäin. Jäätynyt vesi kelluu uppoamatta kuitenkin pinnalla ja suojaa suojaa järven pohjavesiä, jotta kalat voivat elää vedessä ja elämä voi jatkua normaalisti. Talven jään alla vesi lepää oman kiinteän olomuotonsa suojassa. Jää suojelee jokien ja purojen virtaavia vesiä.

Fysiikan lakien mukaan aineen kiinteä olomuoto on nestemäistä tiheämpää ja siksi kiinteä aina uppoaa nesteeseen. Veden suhteen on kuitenkin toisin. Kuten muutkin nesteet, vesi kutistuu jäähtyessään. Sitten tapahtuu jotakin odottamatonta, kun se on saavuttanut neljän asteen lämpötilan. Neljän asteen lämpötilassa vesi saavuttaa maksimaalisen tiheytensä ja tuolloin vesi sisältää myös maksimaalisen energiamäärän. Viileämmässä lämpötilassa vesi alkaa taas laajentua ja veden tiheys pienenee sen sijaan, että se kasvaisi. Lämpötilan edelleen laskiessa veden laajeneminen jatkuu edelleen ja vesi jähmettyy jääksi; siinä vaiheessa veden tilavuus on 9 prosenttia alkuperäistä suurempi ja paino nestemäistä olomuotoa alhaisempi. Neste yleensä tihenee jäähtyessään ja molekyylien liike hidastuu. Ne myös painautuvat yhteen nesteen kutistuessa. Kuitenkin jää on avoin, huokoinen rakenne, jonka samassa tilassa on yhä vähemmän molekyylejä. Sen sijasta, että vesimolekyylit painautuisivat yhteen jäähtyessään, ne avautuvat ulospäin ja liittyvät siroiksi pitsimäisiksi rakenteiksi kelluen keveästi vedessä.

Neljän asteen lämpötilassa veden rakenne on tiheimmillään ja vetysidokset pitävät happiatomit mahdollisimman lähellä toisiaan. Vesimolekyylit kerääntyvät kolmiulotteisiksi rakenteiksi, jotka muistuttavat prismoja tai kuusikulmaisia häkkejä, kuin kaksi tetraedria olisi asetettu yhteen. Tällä rakenteella on hyvin keskeinen merkitys veden käyttäytymiseen. Veden lämpötilan laskiessa osa optimitiheytensä saavuttaneen vetynesteen atomeista joutuu ryhmittymään uudelleen, jotta vesi pääsisi laajenemaan. Vetyatomit koittavat säilyttää 104,5 asteen kulman happiatomiin nähden ja paine murtaa sidoksen sekä muovaa vesimolekyyleistä avoimemman ja kevyempirakenteisen. Muinoin kaikki varhaiset lääketieteelliset järjestelmät tunnustivat veden elintärkeän merkityksen paitsi tiettyjen oireiden hoidossa myös elämänvoiman ja terveyden lähteenä. Kreikkalaiset suosittelivat kylpemistä terveyden ylläpitämiseen, kiinalaiset pitivät vettä chin elin elämänvoiman lähteenä, ja vedalaisissa järjestelmissä vesi oli pranan (chin vastine) lähde.

 

Koronarokotekriittisiä on Afrikassa paljon, sillä siellä jo perinteisesti on ihmisiä käytetty koekaniineina rokotuskokeiluissa; Afrikkaan on myös levitetty vauraammissa maissa vaarallisiksi todettuja rokotteita. Maaliskuussa Länsi-Afrikassa toteutetun kyselyn mukaan 68 prosenttia ihmisistä ei voinut luottaa siihen, että hallitus varmistaisi koronarokotteiden turvallisuuden ja ainoastaan 39 prosenttia ihmisistä olisi valmis saamaan koronarokotteen.

Kaikkialla maailmassa koronakriittisiä ihmisiä yhdistää se tosiasia, että he eivät ole vaipuneet koronahypnoosiin; heitä ei voi toistuvasti päivittäin massiivisilla tiedotusvälineitten propagandalla ja pelottelulla lamauttaa terveen järjen käytöstä ja kriittisestä ajattelusta. Psykologian professori, Mattias Desmet, - jolla on myös tilastotieteen maisterintutkinto - Gentin yliopistosta kertoo, että vain noin kolmasosa maailmanhistorian valtavimman propagandaoperaation kohteena olleista ihmisistä on joukkosuggestion vallassa. On paljon ihmisiä, jotka eivät sulata virallisia tarinoita kaikkine ihmeellisyyksineen koronatilanteesta, mutta useimmat heistä valitsevat tiekseen vaikenemisen, koska eivät halua esittää epäilyjään mukautuvaisuuden, sosiaalisen paineen, epävarmoin tiedoin tai jonkin muun syyn vuoksi. Mitä enemmän viranomaiset sähläävät uusia rokotepassi- tai pakkorokotushankkeita, sitä enemmän vastustus lisääntyy ja ihmiset uskaltautuvat lähteä liikkeelle näyttämään mielipiteensä.

Koronarokotteisiin kriittisesti suhtautuvia saattaa piilevästi olla jopa 50 prosenttia väestöstä, mutta silti on hämmästyttävää, kuinka pieni osa ihmisistä tarvitaan muutoksen aikaansaamiseksi yhteiskunnassa. Tutkimuksissa on pystytty näkemään, että yhteiskunnassa vallitsevan tilan muuttamiseen tarvitaan ainoastaan 10 tai 25 prosenttia kansalaisista, jotka toimivat hyvin aktiivisesti asiansa puolesta ohjaten muiden ajatusmaailmaa tiettyyn suuntaan. Toisinajattelijoiden äänille täytyy antaa reilusti tilaa. Ihmisten erilaisuus ja toisinajattelu tulee hyväksyä ja ovia täytyy pitää auki jokaiselle. Vertaistukea – aivan kuten kriisiapuakin – tulee antaa vaikeita aikoja eläville ihmisille. Huomiota kannattaa kohdistaa siihen, miten kohtaamme koronapaniikissa olevan ihmisen, joka ei jaksa kuunnella perusteltuja mielipiteitämme vaan saattaa kohdistaa jopa vihansa meitä toisinajattelijoita vastaan. Näitä ihmisiä täytyisi kohdata vain ystävällisessä hengessä ja kohdella heitä arvokkaasti. Yhtenä kauniina päivänä heidänkin silmänsä saattavat avautua näkemään asiain todellisen tilan.

Suomessa tällä hetkellä on paljon yksinäisiä ja vaikka elämme keskellä hyvinvointia, oli sosiaalinen ja henkinen kurjuus jo ennen koronaa hyvin laajalle levinnyttä. Joissakin tutkimuksissa yli puolet suomalaisista on ilmoittanut elävänsä ilman yhtään merkittävää ihmissuhdetta. Mielekäs elämä näyttää olevan myös monilta kadoksissa. Maailmanlaajuisesti Gallup-kyselyt näyttävät, että vain 13 prosenttia ihmisistä kokevat niin mielekkääksi oman työnsä, että pystyvät sitoutumaan työhönsä. Tämä sama luku Länsi-Euroopassa oli samoin 14 prosenttia. Liian monet ihmiset mieltävät yleiset vaikutusmahdollisuutensa yhteiskunnan virallisiin organisaatioihin hyvin vähäisiksi. Samasta syystä myös demokratia koetaan hyvin näennäiseksi. Saamme jatkuvasti huomata, kuinka haurasta demokratia, ihmisoikeudet ja lain kunnioitus ovat Euroopankin valtioissa ja kuinka äärimmäisen helposti niiden yli kävellään ”vaikeina” aikoina.

Psykologian professori Mattis Desmet.

Professori Mattis Desmetin mukaan tuo yleinen henkinen kurjuus yhteiskunnassa mahdollisti koronapropagandan voittokulun. Vapaana ilmassa leijuneelle pelolle ja paniikille saatiin nyt kohde: Covid-19-virus. Ihmisille on helpompaa saada tiettyyn asiaan kohdistuva pelko, kuin kestää epämääräistä ahdistuneisuutta. Tämän vuoksi niin monet vajosivat koronapaniikkiin. Katsotaanpa vielä, mitä professori Mattis Desmetin mielestä tarvitaan, jotta yhteiskunnassa ihmisten enemmistö saadaan seuraamaan kaiken maailman hullutuksia:

1) Tarvitaan paljon sosiaalisesti eristäytyneitä ihmisiä tai ihmisiä, jotka kokevat sosiaalisen siteen puutetta. 2) Ihmisiä, jotka kokevat "järjenmuodostuksen" puutteen. He eivät pysty järkeviin johtopäätöksiin. 3) Vapaasti kelluvaa ahdistusta (FFA) on paljon. Vapaasti kelluva, koska heidän ahdistuksensa ei liity mihinkään. Ahdistuksella ei ole polttopistettä. Koska ei pysty tunnistamaan syytä, ei ole mitään keinoa käsitellä sitä. 4) Siellä on myös paljon vapaasti kelluvaa psykologista tyytymättömyyttä. Ihmiset voivat kokea jokapäiväisen elämänsä olevan ilman tarkoitusta tai mielekästä merkitystä.

Vapaasti kelluva ahdistus on tuskallisin koettava psykologinen ilmiö, joka johtaa paniikkikohtauksiin. Tässä keskittymättömän ahdistuksen tilassa mieli yrittää yhdistää tämän ahdistuksensa johonkin, "ahdistusobjektiin". Seuraava hämmentynyt pala on strategia tämän ahdistusobjektin käsittelemiseksi.

Joten kun nämä ennakko-olosuhteet ovat erittäin läsnä populaatiossa ja sitten media tarjoaa narratiivin, joka osoittaa tämän ahdistuksen keskipisteen ja samalla kuvailee strategiaa käsitellä tätä ahdistuksen kohdetta, kaikki ahdistus liittyy tähän ahdistuksen kohteeseen.

Jos merkittävä osa ihmisistä on halukas noudattamaan tätä strategiaa käsitelläkseen tätä ahdistuksen kohdetta hinnasta riippumatta, niin toisessa vaiheessa ihmiset aloittavat kollektiivisen ja sankarillisen taistelun tämän ahdistusobjektin kanssa. Syntyy sidos ja sen myötä uudenlainen "järjestys" tai tarkoitus. Yhtäkkiä elämä on suunnattu taistelemaan tätä ahdistuksen kohdetta vastaan. Tämä luo uuden tunteen yhteydestä muihin joukkomuodostelmiin.

Tämä äkillinen ja radikaali siirtyminen negatiivisesta sosiaalisen yhteyden puutteen tilasta päinvastaiseen, sosiaalisen yhteyden massiiviseen lisääntymiseen, johtaa henkiseen päihtymään.

Hypnoosin tavoin ihmiset ovat tässä hyperfokusoituneessa tilassa kapeasti keskittyneitä. Hypnoosissa vain hypnotisoidut keskittyvät tällä tavalla. Hypnoosiasiantuntija ei ole ahtaasti keskittynyt. Massamuodostuksessa ilmaantuu johtajia, jotka ovat keskittyneet vielä suppeammin kuin seuraajat.

Kun ihmiset kokevat tämän henkisen päihtymyksen, ei ole enää väliä, onko kertomus väärä vai jopa räikeän väärä. Tärkeintä on, että se johtaa tähän henkiseen päihtymään. Tästä syystä he jatkavat kerronnan mukana. Vastustus kertomuksen väärälle tai väärälle ymmärtämiselle johtuu pelosta palata vapaasti leijuvan ahdistuksen tilaan ja halusta jatkaa henkisen päihtymyksen kokemista.

Tämä selittää, miksi faktoihin perustuva väittely ei toimi. Faktoilla ei ole heille enää väliä. Tosiasiat huomioon ottaen he eivät pysty tekemään järkeviä johtopäätöksiä edes oman etunsa mukaisesti. Massamuodostus on myös samanlainen kuin massahypnoosi sen suhteen, että ihmiset ovat halukkaita sietämään asioita, jotka ovat normaalisti sietämättömiä.

Vakiohypnoosia käytetään anestesian sijasta pienten leikkausten aikana, ja kohteet eivät koe kipua leikattaessa. Massanmuodostuksessa ihmiset eivät muutu itsekeskeisiksi, pikemminkin päinvastoin; massamuodostus keskittää huomion niin paljon yhteen kohtaan, että voit viedä ihmisiltä kaiken, heidän fyysisen hyvinvointinsa, aineellisen hyvinvoinnin ja he eivät edes huomaa sen puuttumista.

Joukkomuodostelmissa ihmiset tulevat radikaalisti suvaitsemattomiksi toisinajattelijoiden äänille. Tämä henkilö uhkaa herättää ihmiset ja he suuttuvat joutuessaan kohtaamaan alkuperäisen ahdistuksen ja tyytymättömyyden, jota he kokevat virallisen opin haasteiden vuoksi.

Yleisö suuntaa kaiken aggressiivisuutensa toisinajattelijoiden ääniin.

Samalla he ovat radikaalisti suvaitsevaisia johtajiaan kohtaan, jotka lausuvat valtavirran narratiivin. Nämä ihmiset voivat valehdella ja huijata ja tehdä kaiken mitä haluavat, ja yleisö antaa heille aina anteeksi. Manipuloitu yleisö kokee kaiken valehtelun, epärehellisyyden ja huonon käytöksen hyväksytyksi oman turvallisuutensa vuoksi.

 

Hautausurakoitsija John O’Looney, Milton Keynes, Iso-Britannia, toimii kaupungissa, joka sijaitsee hiukan vajaan 50 mailin säteellä Lontoosta luoteeseen. John O’Looney pitää kaupungissa vaimonsa kanssa kolme ihmistä työllistävää hautaustoimistoa, Milton Keynes Family Funeral Services. Hän sai jo marraskuussa 2019 hakea ruumishuoneelta kuolleita, joita ei näytetty omaisille. O’Looneylle kerrottiin hänen syytä tiedustellessa omaisten pyynnöstä, että jotakin kauheata on tulossa joukkokuolemien muodossa ja siihen valmistaudutaan huolella. Tuona ajankohtana ei vielä koronapandemia ollut alkanut eikä siitä yleisesti tiedetty vielä mitään.

John O’Looney on omin käsin käsitellyt yli 100 koronavainajaksi väitettyä ruumista; todellisuudessa nämä ruumiit on merkitty koronakuolemiksi, vaikka niiden joukossa on mm. auton alle jääneitä ihmisiä. Samaan aikaan on paikkakunnan hoitokoteihin tilattu vanhuksille poikkeuksellisen suuria määriä midatsolaamia, joka on tehokas anestesialääke ja 60 mg annoksilla se on jo tappava aine. Dokumentteihin perustuva näyttö osoittaa, että midatsolaamin hankinta lisääntyi tuohon aikaan paikkakunnalla 1 000 prosenttia. On olemassa erittäin suuri epäilys, että varsinkin iäkkäitä ihmisiä hoitokodeissa tapettiin eutanasialla käyttämällä midatsolaamia. Vainajia hoitokodeista noutaessa John O’Looney näki useita em. lääkepulloja yöpöydillä tai roskakoreissa. Hänen noutamansa ruumiit olivat vielä yleensä lämpöisiä, eivätkä säilytyksessä kylmässä ruumishuoneessa.

Maalis-huhtikuussa 2020 John O’Looneyn hautaustoimiston tilauksissa näkyi lyhytaikainen noin kolme viikkoa kestänyt piikki hautaustilauksissa. Hänet kutsuttiin käytännössä joka päivä kolmen viikon aikana hakemaan hoitokodeista kuolleita vanhuksia. Yhteiskunta toimii tänään niin, että kuolemat tapahtuvat valtaosin sairaaloissa; O’Looney hakee 80 prosenttia toimistonsa vainajista sairaaloista normaalioloissa. Samaan aikaan hallitus tiedotti, että he yrittävät suojella vanhusväestöä hoitokodeissa, mutta samalla pelätään, että koronatauti tulee iskemään pahoin juuri hoitokodeissa asuviin vanhuksiin. Vanhuksia siirrettiin järjestelmällisesti sairaaloista hoitokoteihin ja heidät merkittiin kaikki koronapotilaiksi. Koskaan O’Looney ei nähnyt vanhuksien huoneissa hengityslaitteita eikä koskaan hoitoprosessista vastaavaa lääkäriä. John O’Looney sai myös kutsuja hakea saattohoidossa esim. syöpiin kuolleita potilaita pois ja nämä vainajat tilastoitiin koronakuolemiksi, koska saattohoidossa oli kuulemma ollut koronatapauksia. Valtion virallisissa kuolintilastoissa koronakuolleisuus ei näyttänyt mitenkään kasvavan. Seuraavan kerran todelliset koronakuolemat alkoivat lisääntyä 12 viikon aikana tammikuun kuudennesta päivästä alkaen aina huhtikuun toiselle viikolle asti, kun koronarokotuksia alettiin jakaa ihmisille. Tuolloin vain kuolemat koskivat kaiken ikäistä väestöä.

Midatsolaami on bentsodiatsepiineihin kuuluva anestesialääke eli nukutusaine. Suomessa midatsolaamia käytetään lääkevalmistenimillä Buccolam, Dormicum, Epistatus, Midazolam ja Ozalin. Sairaalakäytössä midatsolaamia annetaan ruiskeena suoraan laskimoon tai lihakseen. Reseptejä on myös mahdollista saada hyvin harvinaisissa tapauksissa (mikäli joudutaan esim. lääkeaineen rektaaliseen eli peräsuolen kautta annettavaan annosteluun). Suurien apteekkien täytyy säilyttää varastoissaan midatsolaamia myös ampullimuodossa. Tabletteina midatsolaamia käytetään nopeavaikutteisena unilääkkeenä lyhytkestoisesti, lähinnä nukahtamisvaikeuksia kärsivällä unettomuuteen. Suuonteloon annosteltavaa midatsolaamia käytetään epilepsiakohtauksien hoidossa ja se kuuluu epilepsian erityskorvattaviin lääkeaineisiin.

Midatsolaami voi aiheuttaa muiden bentsodiatsepiinien tapaan usein voimakasta riippuvuutta, joka ilmenee mm. lääkkeen vähentämisen tai lopettamisen yhteydessä ilmaantuvina vieroitusoireina. Bentsodiatsepiinit ovat kemiallisia yhdisteitä, joilla hoidetaan anksiolyyttisesti eli rauhoittavasti esim. paniikkia ja ahdistuneisuutta, nopeutetaan nukahtamista sekä rentouttamaan mm. lihaksia, kouristuksia tai turruttamaan tuntoaistia; niitä käytetään myös unettomuuden, epilepsian, jännityspäänsäryn ja kroonisen kivun hoidossa. Lisäksi eräät midatsolaamin sivuvaikutukset ovat samanlaisia kuin oireet, joihin lääkitys on aloitettu. Oireiden vaikeutuessa bentsodiatsepiinihoidon aikana onkin aina epäiltävä sivuvaikutusten ilmaantumista, ennen kuin päätellään perustaudin pahentuneen. Mikäli bentsodiatsepiinia sisältävää lääkevalmistetta käytetään raskaana olevalle henkilölle raskauden aikana, on vaarana, että vastasyntyneellä ilmenee voimakkaita vieroitusoireita. Yhdysvalloissa midatsolaamia käytetään kuolemanrangaistuksissa teloitusruiskeen rauhoittavana lääkkeenä ainakin Alabaman, Arizonan, Floridan, Louisianan, Oklahoman ja Virginian osavaltioissa.

 

Tampereelle on perustettu rokotteisiin ja immunologiaan keskittyvä tutkimuskeskus

Eräät kansainvälisesti tunnetuimmista Tampereen yliopiston osaamisalueista ovat rokotteet ja immunologia. Tampereen yliopisto on siksi perustanut tuoreen rokotteiden ja immunologian tutkimiseen keskittyneen tutkimuskeskuksen. Uuden tutkimuskeskuksen nimi on Vaccim-tutkimuskeskus ja tutkimuskeskus sijaitseen lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunnassa.

Immunologia ja rokotteet ovat olleet Tampereen yliopiston kansainvälisesti tunnetuimpia osaamisalueita. Virologian professori, Heikki Hyöty, on sitä mieltä, että Vaccim-tutkimuskeskus vahvistaa tässä suhteessa Tampereen yliopiston kansainvälistä yhteistyötä. Hyödyn mielestä hanke saa lisäarvoa siitä, että nyt tutkimustyö kootaan yhteen paikkaan, jotta yhteistyö paranee ja kärkirokotehankkeita pystytään edistämään määrätietoisemmin. Aikaisemmin tutkimuksen eri osaamiset ovat olleet liian hajallaan Tampereen yliopiston sisällä. Yhdistäminen palvelee myös professori Hyödyn mukaan paljon puhuttua kansainvälistä kilpailukykyä. Professori Heikki Hyöty on toinen uuden Vaccim-tutkimuskeskuksen johtajista.

Virologian professori Heikki Hyöty.

Parhaillaan Tampereen yliopisto kehittää kansainvälisessä tutkijoiden etujoukossa eri rokotteita esim. ykköstyypin eli nuoruusiän diabetekseen, jota sairastavia Suomessa on noin 50 000 ihmistä. Suomessa esiintyy ykköstyypin diabetesta kuusi kertaa enemmän kuin Venäjän Karjalassa. Vuodesta 1999 lähtien ilmiön syitä on tutkittu EU-rahoituksella yhteistyössä Petroskoin yliopiston kanssa. Samoin Tampereella kehitetään rokotteita norovirusinfektioiden ja pandeemisen koronaviruksen ehkäisyyn. Tampereella tutkitaan lääkehoitoja myös tulehduksellisten nivelsairauksien ja allergian hoitoon. Tämä uusi Vaccim-tutkimuskeskus tekee tärkeää perustutkimusta.

Vaccim-tutkimuskeskusta johtava farmakologian professori ja professoriliiton hallituksen varapuheenjohtaja, Eeva Moilanen, katsoo, että uudet innovaatiot syntyvät ainoastaan vahvan ja pitkäjänteisen perustutkimuksen avulla. Avainsanoja tässä tutkimuksessa ovat luovuus, korkea osaaminen ja yhteistyö sekä luonnollisesti tarvittavat taloudelliset resurssit, professori Moilanen kiteyttää. Vaccim-tutkimuskeskus tekee vahvaa yhteistyötä viime syksynä Tampereelle perustetun valtion ja Tampereen yliopiston rokotetutkimusyhtiön kanssa. Nyt perustettu uusi Vaccim-tutkimuskeskus on erillinen valtion ja Tampereen yliopiston yhteisestä rokotetutkimusyhtiöstä; rokotetutkimusyhtiö rakentuu Tampereen yliopiston vanhastaan tunnetusta Rokotetutkimuskeskuksesta sekä THL:n kaupallisiin rokotetutkimuksiin liittyvistä toiminnoista, joista uutisointiin näyttävästi vuoden 2021 elokuussa. Sen sijaan vähemmälle mediahuomiolle jäi, että Bill & Melinda Gates säätiö lahjoitti viime vuonna tälle rokotetutkimusyhtiölle 23,2 miljoonaa tutkimukseen. Tämä rokotetutkimusyhtiö on valtion erityistehtäväyhtiö, jonka omistajaohjauksen vastuuta kantaa sosiaali- ja terveysministeriö.

Vaccim-tutkimuskeskus sekä valtion ja Tampereen yliopiston rokotetutkimusyhtiö täydentävät toisiensa osaamista. Vaccim Tampereen yliopiston tutkimuskeskuksena keskittyy akateemiseen, tieteelliseen tutkimustyöhön. Rokotetutkimusyhtiö taas toteuttaa kliinisiä eli käytännön lääkärityöhön ja potilaiden hoitoon liittyviä faasin 1-4 rokotetutkimuksia yhteistyössä rokoteyritysten kanssa. Professori Heikki Hyöty avaa vielä varmuuden vuoksi yksiköiden eroa siten, että Tampereen yliopiston Vaccim-tutkimuskeskus keskittyy ainakin alkuvaiheessa rokotekehitykseen, immuunivasteen tutkimukseen ja mm. uusien rokotustekniikoiden kehittämiseen. Tampereen yliopiston ja valtion rokotetutkimusyhtiö keskittyy puolestaan mm. testaamaan ja tutkimaan jo kehitettyjä rokotteita ja niiden vaikutusta ihmisiin.