Ruoan puhtaus ja ruokailutottumukset? (2. osa)
Luonnollisia kananmunia saat kanoilta, jotka saavat olla vapaana ulkona auringossa, syödä ruohoa, siemeniä, hyönteisiä ja matoja – kana on sekasyöjä, kuten ihminenkin – ja kanat tuottavat meille luonnollisia ja hedelmällisiä kananmunia. Näiden kananmunien keltuaiset ovat voimakkaan keltaisen värisiä ja täynnä hyviä ravinteita. Jos kananmunia tuotetaan teollisesti isoissa kanaloissa, joissa kanat ahdetaan häkkeihin, kanat eivät näe kukkoja eivätkä auringon valoa koskaan ja niille syötetty synteettinen, lääkeaineilla kyllästetty mönjä, tuloksena kanojen tuottamat munat eivät ole enää luonnollista ravintoa. Näin tuotetut kananmunat eivät enää ole hedelmällisiä, sillä niistä ei kehity kananpoikasia, munien keltuaiset ovat kovin haaleita ja kananmunien kemiallinen koostumus on radikaalisti muuttunut. Näiden munien vitamiinipitoisuus on merkittävästi alentunut ja niissä on tyydyttyneitä rasvahappoja kaksinkertainen määrä luonnollisesti tuotettuihin kananmuniin verrattuna. Näiden munien ravintoarvot ovat huomattavasti heikommat kuin luonnollisesti tuotetuilla kananmunilla, jolloin ne myöskään eivät voi olla edistämässä terveyttämme.
Maailmalla ovat tutkijat yrittäneet elättää koe-eläimiä synteettisellä, kaikilla tieteen tuntemilla ravintoaineilla ja he ovat havainneet koe-eläinten säilyneen näennäisen terveinä ja lisääntymiskykyisinä. Toisen, kolmannen tai neljännen polven jälkeläiset kuitenkin menettävät lisääntymiskykynsä, ja tämä johtaa sitten lopulta kannan kuolemaan. Täysin synteettinen ravinto aiheuttaa eläimille myös terveysongelmia ja vaikuttaa myös eläinten kasvunopeuteen. Näillä kokeilla on osoitettu, että luonnollinen ravinto sisältää paljon muutakin, kuin kaikkia tunnettuja ravintoaineita. Ravintopuolella on vielä paljon tutkittavaa, mutta nyt jo tiedämme, että syömällä käsittelemätöntä ja luonnollista sekä pilaantumatonta ravintoa kehomme saa myös kaikkea toistaiseksi tieteelle tuntematontakin hyötyä ja elintärkeitä ravintoaineita.
Esim. tuoreessa, luonnollisessa ja pastöroimattomassa maidossa – raakamaito – on paljon vitamiineja ja entsyymejä. Tämän maidon kivennäisaineet ja valkuaisaineet ovat hyvin helposti sulavassa ja imeytyvässä muodossa. Teollinen pastörointi vähentää maidon entsyymi- ja vitamiinipitoisuutta sekä muuttaa rasvahapot, kivennäisaineet ja valkuaisaineet hyvin huonosti sulavaan ja imeytyvään muotoon. Pastörointi on lämpökäsittely, jossa tuhotaan bakteerit kuumentamalla. Tämän menetelmän kehitti ranskalainen mikrobiologi ja kemisti Louis Pasteur (s. 27.12.1822 Dole, Jura ja k. 28.9.1895 Mernes-la-Coquette, Seine-et-Oise).
Luonnollisesti kasvaneet hedelmät, kasvikset ja jyvät kehittyvät terveessä, humuspitoisessa maassa täysin ilman kemiallisia lannoitteita ja myrkyllisiä ruiskutuksia. Nämä luonnolliset raaka-aineet sisältävät huomattavasti enemmän valkuaista, vitamiineja sekä kivennäisaineita ja entsyymejä, kuin marketeista ostetut, purkitetut ja pussitetut, luonnottomat ja elintarviketeollisuuden prosessoimat elintarvikkeet. Luonnollisen ravinnon ja pitkäikäisyyden sekä terveyden välitön suhde on täysin kiistattomasti todistettu tieteellisesti.
Alkukantaisten kansojen keskuudessa ovat tehneet vuosien mittaan tutkimusmatkoja mm. kanadalainen tohtori ja hammaslääkäri Weston Andrew Valleau Price (s. 6.9.1870 ja k. 23.1.1948), tohtori ja ravitsemusterapeutti Sir Robert McCarrison (s. 15.3.1878 ja k. 18.5.1960), kanadalainen arktisen alueen tutkimusmatkailija sekä kansantieteilijä Vilhjalmur Steffansson (s. 3.11.1879 Ames, Anitoba, Kanada ja k. 26.8.1962 Hannover, New Hamsphire, Yhdysvallat), Arnold Paul de Vries (s. 30.11.1921 ja k. 16.2.1996). He ovat tutkimuksissaan pystyneet osoittamaan, että kun ruokavalio koostuu mahdollisimman luonnollisista, tuoreista, käsittelemättömistä, omassa elinympäristössä kasvaneista tuotteista, ihmisillä ilmenee huomattavasti vähemmän sairauksia – mm. hammasmätää – ja he elävät merkittävästi pitempään. Nämä edut taas poistuvat heti, kun alkuperäisväestölle tuodaan länsimaista ravintoa syötäväksi. Weston Price alkoi vuodesta 1894 pitää ruokavaliota hampaiden reikiintymisen ensisijaisena aiheuttajana. Vuonna 1925 hän kiinnostui kalsiumin aineenvaihdunnasta, kun hänestä tuli aktiivinen ravitsemustieteen tutkija. Pricen tutkimukset viittasivat 1930-luvun alussa siihen, että B-vitamiini ja mineraalisuolat olivat tärkeitä ruokavalion komponentteja reikiintymisen ehkäisemisessä.
Vuonna 1939 tohtori Weston Price julkaisi teoksen, Nutrition and Physical Degeneration, joka kuvaa yksityiskohtaisesti hänen tekemiään etnografisia ravitsemustutkimuksia eri kulttuureissa, mukaan lukien Sveitsin Lötschentalin alue, Amerikan alkuperäiskansat, polynesialaiset, pygmeet ja aboriginaalit jne. Tutkimusmateriaaliin kuului noin 15 000 valokuvaa, 4 000 diaa ja useita filmiraitoja. Kirjassaan hän väitti, että useita 1920- ja 1930-lukujen länsimaisille kulttuureille endeemisenä pidettyjä sairauksia – hammaskarieksesta tuberkuloosiin – esiintyi harvoin muissa kuin länsimaisissa kulttuureissa. Hän väitti, että kun muut kuin länsimaiset ryhmät hylkäsivät alkuperäiskansojen ruokavaliot ja omaksuivat länsimaisia elämäntapoja, niissä havaittiin tyypillisten länsimaisten sairauksien lisääntymistä. Hän päätteli, että länsimaiset kaupalliset elintarvikkeiden valmistus- ja varastointimenetelmät riistävät elintarvikkeista vitamiineja ja kivennäisaineita, jotka ovat välttämättömiä näiden sairauksien ehkäisemiseksi.
Robert McCarrison suoritti ensimmäiset kokeensa osoittaakseen ravinnon vaikutuksen tautien epidemiologiaan. Hänen katsotaan olevan ensimmäinen, joka osoitti kokeellisesti puutteellisen ruokavalion vaikutuksen eläinten kudoksiin ja elimiin. Hän teki samoin ihmiskokeita struuman syyn selvittämiseksi ja sisällytti itsensä yhdeksi koehenkilöksi. Merkittävä osa McCarrisonin työstä oli uraauurtavaa. Hänen vuonna 1921 julkaisemansa teosta, Studies in Deficiency Disease, pidettiin aikanaan merkittävänä, sillä se julkaistiin aikana, jolloin tieto vitamiineista ja niiden vaikutuksesta ravinnossa oli vasta orastamassa. McCarrison itse tuumasi, että ennen hänen puutossairauksien patogeenejä koskevia tutkimustensa julkaisua ”ei kukaan aikaisemmin ollut tehnyt systeemistä post mortem -tutkimusta eläimillä, joita olisi ruokittu B-vitamiinin puutteesta kärsivällä ravinnolla; tällaisen ruoan histopatologiset vaikutukset ovat kehon eri järjestelmiin täysin tuntemattomia, ennen kaikkea sen vaikutukset ruoansulatuskanavaan sekä ruoansulatus- ja assimilaatioelimiin ja näiden vaikutusten merkitys kliiniselle lääketieteelle olivat tyystin epäselviä.”
Robert McCarrisonin työ struuman, kretinismin sekä kilpirauhasen parissa – joka alkoi Länsi-Himalajalla vuonna 1902 – tuotti kymmeniä tieteellisiä julkaisuja seuraavien 35 vuoden aikana. Vaikka hänen työtään pidetään yhä usein vakavien struumaa ja kretinismiä koskevien tutkimusten alkuna Etelä-Aasiassa, sitä kuitenkin edelsi komissaari David Scottin työ Rangururissa Koillis-Intiassa boin vuonna 1825 ja Mountford Bramley tutki samoin sitä Katmandussa vuonna 1932. Vuonna 1966 joukko ravitsemuksen ja terveyden edistämisestä kiinnostuneita lääkäreitä, hammaslääkäreitä ja eläinlääkäreitä perusti McCarrison Societyn hänen ponnistelujensa kunniaksi.
Stefansson liittyi 1900-luvun alussa pohjoiseen tutkimusretkikuntaan ja eli tuktoyyaktut-inuitien parissa vuoden 1906-1907 talven yli. Vuonna 1908 hän lähti toiselle tutkimusretkelleen Pohjois-Alaskaan kahdeksi vuodeksi tutkimaan sikäläistä eristäytynyttä inuittiryhmää. Hän kirjoitti näistä kokemuksistaan kirjan, My Life With Eskimo. Stefansson jatkoi Pohjoisen jäämeren alueiden tutkimista 1910-luvun lopulle saakka, minkä jälkeen rahoituksen loppuessa hän siirtyi täysin luennoitsijaksi ja kirjailijaksi. Stefansson tunnetaan samoin inuiteiltaan oppimansa hiilihydraattoman ruokavalion kokeilijana ja hän kirjoitti aiheesta kirjan, Not by Bread Alone (1946).
Arnold de Vries havaitsi Pohjois- ja Etelä-Amerikan intiaanien, aasialaisten, eskimoiden, afrikkalaisten, Australian alkuasukkaiden, Uuden Seelannin maorien sekä Tyynen valtameren ja Atlantin saarten kansojen historiaa tutkiessaan nämä poikkeuksellisen terveiksi, uskomattoman sitkeiksi ja hedelmällisiksi. Vaimojen suorittamat synnytykset kävivät tuskattomasti ja nopeasti äitien palatessa töihin viljavainioille jopa tunnin päästä synnytyksestä. Miehet jaksoivat uurastaa väsymättä koko päivän. Hampaiden reikiintymistä ei esiintynyt, eikä kuulon tai näön heikkenemistä. Ihmisten hiukset eivät myöskään harmaantuneet. Tutkija havaitsi myös, että heti kun alkuperäisväestö joutuu tekemisiin ”sivistysruokien” kanssa, alkavat myös monet vaivat vaivata väestöä.
Arnold de Vries julkaisi vuonna 1946 kirjan, Fountain of Youth, jossa hän kannatti hedelmällistä raakaruokavaliota. Myöhemmin hän omaksui eläintuotteitakin sisältävän paleoliittisen ruokavalion teoksessaan, Primitive Man and His Food, vuonna 1952. Arnold de Vries ihaili Tyynenmeren saarten asukkaiden fyysistä kauneutta ja kritisoi länsimaisen kulttuurin laihduttamista ja elämäntapoja. Hän kannatti kirjassaan paastoa, auringonottoa, fritarianistista raakaruokavaliota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti