Gustaf
Rudolf Idman (s. 26.9.1857 Messukylä ja k. 26.5.1927 Helsinki) tuli
tunnetuksi Tampereen kaupunginlääkärinä vuosina 1887-1907; tämän
toimen ohella hän hoiti samanaikaisesti Nokia Oy:n, Tampellan ja
Finlaysonin tehtaanlääkärin tehtäviä Tampereella. Hän oli myös
valtiopäivämies ja lääkintäneuvos sekä perustamassa vuonna 1881
Duodecim-seuraa. Gustaf Rudolf
Idmanin vanhemmat, tilanomistaja
Karl Gustaf Idman (s.26.6.1817 Nygård, Kuru ja k. 23.6.1880
Messukylä) ja hänen puolisonsa Beata Sofia Gustava Mellin (s.
4.11.1827 Kalvola ja k. 10.4.1900 Messukylä),
hallitsivat
Hatanpään kartanoa, joka vielä
tuolloin kuului Messukylän alueeseen.
Hatanpään kartano oli tullut vuonna 1835 Idmanin suvun haltuun, kun
laamanni ja ritari Nils Johan Idman oli ostanut huutokaupassa
kartanon ruukinpatruuna Lars Gustaf Lefrénin kuolinpesältä.
Idmanin suvun hallussa Hatanpään kartano säilyi aina vuoteen 1913,
jolloin kartano myytiin Tampereen kaupungille.
Vuodesta
1885 Gustaf Rudolf
Idman oli avioliitossa Olga Elisabeth Gustafssonin kanssa ja heille
syntyi kolme lasta: ministeri ja diplomaatti Karl Gustaf Idman, Anna
Maria Idman-Tigerstedt ja filosofian tohtori, pääkonsuli,
suomentaja ja kirjallisuuden tutkija Nils Rudolf Idman. Ministeri
Karl Gustaf Idmanin kuoltua hänen testamentissaan annettiin määräys
perustaa Gustaf Rudolf
ja Karl Gustaf Idmanin säätiö, joka tukee mm. opettajia ja
opiskelijoita myöntämällä apurahoja.
Kun
Gustaf Rudolf Idmanin
Anna-tyttäreltä ihmiset ja isän entiset potilaat kyselivät Gustaf
Rudolf Idmanin ominaisuuksista ja
lääkärin taidoista, oli tyttärellä usein sama vastaus valmiina:
”Hän oli taitava ja rauhallinen. Hän jopa levitti ympärilleen
turvallisuuden tunnetta. Niitäkin, joita hän ei voinut auttaa
lääkärinä, hän auttoi lämpimällä sympatialla.”
Kaupunginlääkäri
Gustaf Rudolf Idman
rakennutti perheelleen 1800-luvun lopulla kesähuvilan, Annilan,
Teiskolan kartanon maille Näsijärven rantaan. Idmanin Anna-tytär
on kuvaillut, millaista perheen kesänvietto oli Annilan
kesähuvilalla 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa.
Yksi
aikaisimmista lapsuusmuistoista Anna Maria Idmanilla liittyy päivään,
jolloin hänen isänsä tuli lastenkammariin ja kertoi, että
seuraavana vuonna perheelle valmistuisi oma kesäkoti. Samalla isä
ehdotti, että kesähuvilalle annettaisiin nimeksi Annila. Kesähuvila
rakennettiin Teiskon pitäjään, kolmen peninkulman päähän
Tampereesta. Teisko kuului vielä tuohon aikaan Messukylään.
Annilan kesähuvila nousi kauniin ja pienen Teiskolanlahden mutkaan,
niemenkärkeen itäiselle puolelle Näsijärveä Teiskolan kartanon
maille.
Teiskolan
kartanoa hoiti tuohon aikaan Gustaf
Rudolf Gustaf Idmanin serkku,
leskirouva Aina Tamlander. Gustaf
Rudolf Idman oli luultavasti jo
monilla herrasväelle järjestetyissä jahti- ja kalastusmatkoilla
Teiskolan mailla pistänyt merkille oivan niemenkärjen tulevan
huvilansa paikaksi. Kaupunginlääkäri Idman teetti kesähuvilansa
piirustukset tamperelaisella arkkitehdillä, mutta havaittuaan
kuvista huvilan kustannusten kasvavan tarpeettoman suuriksi, hän
alkoi suunnitella itse kesähuvilaansa; apuna Idmanilla oli
rakennusmestari Ahlgren, joka kuunteli ja toteutti Idmanin toiveita
kesähuvilan suhteen.
Idmanin
huvilan itä ja etelä puoli verhoiltiin kaksikymmentämetriä
pitkällä ulkonevalla ja katetulla terassilla, joka käytännössä
varjosti tehokkaasti huvilaa auringolta. Perhe käytti tätä
katettua terassia runsaasti aamusta iltaan asti. Kesähuvila
rakennettiin kaksikerroksiseksi ja alakerran huonekorkeus kohosi
lähes neljään metriin. Kesähuvilan sisustus oli suorastaan karun
yksinkertainen, lähes askeettinen. Huvilan sängyt olivat esim. ns.
haitarisänkyjä, jotka olivat hyvin kapeita ja epämukavia nukkua.
Anna Idman-Tigerstedt katsoi kuitenkin omien vanhempiensa lempeyden
ja kesänviettopaikan luonnon kauneuden korvanneen huvilan
vaatimattomuuden monin tavoin.
Perheen
isä, Gustaf Rudolf
Idman, oli erittäin innokas kalastaja, joka vietti suuren osan
kesästään veneessään. Kaikki perheen lapset saivat vuorollaan
olla mukana isän kalastusmatkoilla. Lääkäri Rudolf Idmanilla oli
loistava huumorintaju ja hän saattoi iloisena rallatella
lempimelodioitaan – Honkain keskellä tai Suomen tytön poskipäihin
– tyystin omalla melodialla, sillä hän oli täysin
epämusikaalinen.
Idmanin
perhe muutti kesähuvilalleen aina kesäkuun 1. päivä ja kolmen
kuukauden päästä eli elokuun lopussa perhe muutti jälleen
Tampereelle. Tuohon aikaan Näsijärvi oli vielä hyvin antoisa
kalajärvi, joten Idman kykeni helposti pitämään ravinnossa varsin
suuren perheensä kesähuvilallaan. Viisihenkisen perheen lisäksi
huvilan talouteen kuului kolme apulaista ja soutajapoika sekä usein
huvilalla oleskellut Olga-äidin sisar. Kolme kertaa päivässä
tarjoiltiin Annilan huvilalla ateria ja näistä aterioista vähintään
kahdella oli tarjolla aina myös kalaa.
Idmanin
perheen suuria nautintoja olivat antoiset kesäiset keskustelutuokiot
naapuruston asukkaiden kanssa. Teiskolan mailla tutuimmat henkilöt
perheelle olivat leskirouva Aina Tamlander (s. 23.9.1841 Viipuri ja
k.3.1912 Tampere) ja hänen lapsistaan varatuomari Johan Axel
Tamlander (s. 29.6.1865 Teisko, ja k. 13.3.1926 Tampere) sekä
insinööri Elin Mäklin. Pienen kokoinen ja pyylevä täti, Aina
Tamlander, oli jäänyt 7.5.1868 leskeksi tilanomistaja Johan Fredrik
Tamlanderista. Johan Tamlander oli saanut tartunnan lavantaudista ja
kuoli tautiin vain 34-vuotiaana. Leski jäi kolmen lapsensa kanssa
taistelemaan tuolloin velkaisen maatilan toimeentulosta.
Varatuomari
Johan Axel Tamlander oli vakavahenkinen ja sympaattinen mies, joka
avioitui insinööri Carl Fredrik von Schoultzin tyttären, Florencen
(s. 31.7.1876 Kramatjina), kanssa. Florencea kutsuttiin yleisesti
Miffoksi, ja hän oli hyvin eläväinen, iloinen ja musikaalinen sekä
hieman yli kymmenen vuotta miestään nuorempi. Miffosta tuli
luonnikas emäntä kartanoon; Miffolla oli kaunis lauluääni ja hän
hyvin mielellään viihdytti musiikilla vieraita Teiskolan kartanon
alueella.
Axel
Tamlander oli varsinaisesti pankkimies, jonka perhe vietti kuitenkin
kesät aina Teiskolassa. Myös Elin Mäklin toi lapsensa turvaan
Teiskolaan kesäisin, kunnes Aina-äiti kuoli ja Elin sai
perinnönjaossa Viitaniemen tilan, jota ryhtyi perheineen asustamaan.
Näiden tapahtumien myötä kanssakäyminen Idmanin perheen ja
Tamlanderien välillä ei ollut enää yhtä intensiivistä kuin
aiemmin. Gustaf Rudolf
Idman oli kuitenkin hyvin kiintynyt Tamlanderin perheeseen ja aina
emännän syntymäpäivänä hän mm. poikkesi kirjoittamassa oman
runonsa kartanon vieraskirjaan.
Joka
vuotinen kesäjuhla Annilassa järjestettiin 23.7. eli Olgan päivänä.
Tuolloin omat sukulaiset oli kutsuttu puolilta päivin huvilalle eri
puolilta. Myöhemmin saapui tuttavia moottoriveneillä ja autoilla
huvilalle juhlimaan n. 30-40 henkeä; ketään ei kutsuttu erikseen,
mutta kaikki tiesivät olleensa tervetulleita nimipäiville. Idmanin
perheen isäntä vastasi ruokapuolesta ja tarjoilu noudatti
vakiintunutta tapaa joka kesä: voileipäpöytä, uusia perunoita ja
silliä, kalasoppaa, vasikanpaistia ja vihanneksia, mansikoita tai
vadelmia omasta puutarhasta. Rudolf Idman nautti täysin näistä
juhlista ja mielellään näki nuorisoa ympärillään. Annilassa
Idman sai huumorintajulleen kiitollista yleisöä. Jo aikaisin
aamulla saivat omaiset kuulla Gustaf
Rudolf Idman hyräilyä
lempimelodioistaan hänen pukeutuessa.
Idmanit
olivat tavallisesti hyvin sukulaisrakkaita ja kesäisin sisarukset
kävivät perheidensä kanssa Hatanpäällä tai jossakin Tampereen
lähellä. Jokakesäinen sääntö oli tehdä yhteinen huviretki
veneellä Idmanin suvun Nygärdin tilalle Kuruun. Tila tunnetaan
nykyään paremmin Palhoniemen tilana, jonka nykyinen päärakennus
valmistui vuonna 1914 arkkitehti
Birger Federleyn suunnittelemana.
Tämä tila oli alkujaan suvun haltuun tullessa noin 6 500 hehtaaria
kattava kokonaisuus. Nygärdin tilan viimeiset Idmanin suvun
omistajat olivat Fredrik Leonard Idman (s. 12.9.1870 Messukylä ja k.
26.8.1922) ja hänen puolisonsa Ingeborg Eugenie Hammarén (s.
25.10.1880 Koivisto, Ulvila ja k. 1963). Tilan myi perikunta Fredrik
Idmanin kuoleman jälkeen vuonna 1924 J. R. Enqvistille,
sellutehtailija J. V. Enqvistin pojalle, ja vuonna 1930 tila siirtyi
Tampereen kaupungin omistukseen. Tampereen kaupunki piti tilalla
ensin koulukotia ja myöhemmin vielä alkoholistiparantolaa vuoteen
2017 asti. Elokuussa
2018 tila myytiin Tampereen Konepajat Oy:n toimitusjohtaja Juhani
Lehdelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti