Tampereen Seudun Invalidit - terveitten ehdoilla (15. osa)

”… se harrastaminen jäi vähiin, kun muutettiin pois kaupungista. Ja vaikka liikenneyhteydet ovat hyvät, ei vain tule lähdetyksi ja kai se on niin, että kun perustaa perheen, niin ne riennot jäävät. Vaikuttaminen yhdistyksessä jää sekin vähiin, mutta voi sita vaikuttaa omalla paikkakunnallaankin, jos on halua ja nythän tämä vaikuttaminen vain korostuu, kun tämä laki valtion avuista kunnille muuttuu, mutta se vaatii tiedontason nostamista täällä kentälläkin, ettei kuljettaisi vallan pimeydessä kuten tuolla Kuhmalahdella kerran tehtiin… Se oli silloin sotien jälkeen, kun sieltä tuli kirje yhdistykselle, ettei meitin jäsenellemme annettu kunnasta kuin kolme litraa valopetroolia, vaikka pyydettiin kuutta ja kun me sitä peräsimme, saimme kunnasta vastauksen, että kyllä se kolme litraa niille saa riittää, kun siellä on niin monta suutakin, joita pitää avustaa, niin me vastasimme, että antakaa vaan ne kolme litraa – pimeydessä tulee herkästi suita lisää…”

VALTAVA-lain tuloa odotettiin vammaisten keskuudessa hieman sekavin tuntein, koska sen oletettiin huonontavan vammaispalveluja. Invalidiliiton piirissä pidettiin tärkeänä, ettei näin kävisi ja yhdistysten roolia edunvalvojina paikallistasolla korostettiin. Vuosi 1984 asetti siis yhdistyksille runsaasti haasteita.

Invalidiliitto oli käynnistänyt lapsivammaistoimintaansa kohdistuvan teemavuoden tunnuksella ”Lapsen vuoksi”. TSI:n osalta teemavuosi käynnistyi Invalidien päivän juhlassa kuulovammaisten koulun tiloissa Kalevassa ja sen ohessa tuli ilmi edunvalvonnan merkitys. Koulun naapuriin oli suunnitteilla vammaisten lasten peruskoulun uudisrakennus, mutta joka oli jäämässä pois valtion budjetista, minka johdosta koulu toimi edelleenkin huonoissa ja koululle sopimattomissa tiloissa Vuohenojalla.

Yhdistys otti asiaan voimakkaasti kantaa ja Invalidiliiton avustuksella opetusministeriölle luovutettiin asiaa koskeva kirjelmä, minkä tuloksena uudisrakennuksen tarpeellisuus otettiin uudelleen käsiteltäväksi ja budjettiin varattiin sitä koskeva määräraha. Koulun rakennustyöt käynnistyivät syksyllä 1984.

Kesän urheilusaavutuksiin kuului yhdistyksen urheilujoukkueen osallistuminen kesäkuulla Vammaisten olympialaisiin New Yorkissa, josta Reino Lindstedt toi kultaa ilmakivääriammunnassa, Pekka Reijonen kultaa penkkipunnerruksessa, Raimo Tirronen pronssia jousiammaunnassa ja Pekka Reijonen pistesijan istumalentopallossa.

Elokuun lopulla yhdistys keräsi ns. Aitorantaseminaariin lähes 50 osanottajaa 16 eri kunnasta. Seminaarin tarkoituksena oli tiivistää ja tehostaa kuntien ja yhdistyksen välistä yhteistyötä lähinnä lasten ja nuorten vammaisten osalta. Osastopäällikkö Heimo Taskinen Invalidiliitosta kertoi valtava-lainsäädännön sen hetken näkymistä, järjestösihteeri Pirjo-Liisa Kotiranta ja professori Esko Mälkiä tarkastelivat Invalidiliiton lapsivammaisten ja heidän vanhempiinsa kohdistuvaa toimintaa. Yhdistyksen lapsivammaistoimikunnan puheenjohtaja Matti Ilveskoski totesi kaksivuotisen toiminnan yhdistyksen piirissä olleen tuloksellista.

TSI-lehti totesi numerossaan 1/85 yhdistyksen aikaisempaa enemmän työskentelevän kunnallisten viranomaisten kanssa ja on muodostettu työryhmiä, joiden yksinomainen tehtävä on tuoda esiin vammaisten näkemyksiä. Paras esimerkki yhteistyöstä on VYP eli Vammaisten yhdyskuntapalvelu-jaosto, joka työssään on onnistunut varsin hyvin.

”Valtavalain myötä yhdistyksen toiminnassa korostunut etujärjestöluonne antoi myös sysäyksen eräälle yhdistyksen suurimmista projekteista, mitä se koskaan on toteuttanut. Yhdistys on jo runsaan vuoden ajan neuvotellut Invalidiliiton, Tampereen keskussairaalapiirin, Kaupungin terveyskeskuksen ja monien muiden asianosaisten kanssa APUVÄLINEYKSIKÖN saamiseksi Tampereelle. Tällä hetkellä olemme siinä vaiheessa, että Tampereen kaupungin johtajisto on päättänyt korjauttaa ja vuokrata yhdistyksellemme toimitilat apuvälineyksikköä varten…”

”Aitsuakaan” ei ole unohdettu. Paloviranomaisten majoituskieltoon määräämän päärakennuksen saneeraamiseksi Tampereen rakennusmestariyhdistys lahjoitti yhdistykselle saneeraussuunnitelman – kustannuksiltaa noin 550.000 mk – jo vuoden 1984 puolella ja muutostyöt koskivat lähinnä paloturvallisuus-, sähkö- ja putkitöitä, mutta koska rakennus sittenkään ei tyydyttäisi vaikeavammaisia, johtokunta päätti laatia Aitorannan kokonaissuunnitelman, jonka toteuttaminen siirtyi lähimmän viiden vuoden päähän. Aitorannan saneeraukseen on tarkoitus saada varoja Raha-automaattiyhdistykseltä.

Helmikuulla Matin päivänä TSI kampanjoi uudella tavalla: se tuotti yhdessä Humppilan lasitehtaan kanssa Raitis Matti -patsaan ja jakamalla sitä paikallisten raittiusjärjestöjen kanssa tarkoituksena on edistää raittiuskasvatusta. Ensimmäiset Raittius Matti -patsaat luovutettiin mm. TV- ja radiotoimittajille Matti Heinivaho ja Matti Hara. Puheenjohtaja Matti Kallio huomautti, että alkoholiongelmat vammaisilla ovat vähintään yhtä yleisiä kuin terveilläkin – osa järjestön jäsenistä on vammautunut alkoholin käytöstä, joten sen väärinkäytön asiantuntijoita löytyy omasta takaa. Raitis Matti -kampanjaa on tarkoitus laajentaa koko valtakuntaa koskevaksi.

Invalidien päivää vietettiin 25. maaliskuuta ja vuosi oli omistettu nuorille nimikkeellä Elämä edessä. Juhlapuhuja, professori Aimo O. Aaltonen, korosti nuorten vammaisten oikeutta omaikäisyyteen. Hän totesi vammaisten nuorten useissa asioissa joutuvan eristetyiksi ikäisistään ja heiltä saattaa puuttua oikeus omaikäisyyteen. Näin käy silloin kun nuori ei vammansa takia voi täyttää toisten nuorten tavoin ryhmän normeja tai kun nuori ei voi ylläpitää ikäistensä elin- ja kulutustapoja. Vaikeavammaiselle nuorelle osallistuminen muiden nurten elämään tulee kalliimmaksi kuin vammattomalle ja hänellä ei ole edes aina vammattoman mahdollisuuksia omiin asioihin.

Näin kansainvälisenä nuorisovuonna oikeus omaikäisyyteen elin- ja kulutustavoissa voisi olla vammaiselle nuorelle hyvinkin keskeinen tavoite. Oikeus omaikäisyyteen ei kuitenkaan saisi merkitä oman vammansa kieltämistä. Tasa-arvo ei ole erilaisuuden kieltämistä, vaan erilaisuuden hyväksymistä.

TSI:n kuoro täytti keväällä 35 vuotta. Entisestä ansiokkaasta suurkuorosta oli vuosien myötä tullut naiskuoro, jota täydensivät orkesteri ja soitinyhtye Sitsetti. Johtotähtenä kuitenkin oli edelleen musiikin tekemisen ilo ja pyrkimys mahdollisimman hyviin suorituksiin. Kuoroa johti Márta Timkó, Sitsettiä Hilkka Malm ja orkesteria Esko Lilja.

Keväällä 1985 katsastettiin myös Tampereen matkailukohteet. Paikallinen lehdistö oli mukana näkemässä, miten pyörätuolia käyttävä selviytyy kaupunkikierroksella. Laatuaan maan ensimmäinen, Länsilinjojen omistama invabussi kuljetti pyörätuolivammaisia eri kohteisiin. Tampereen uusi Työväenteatteri sai kaikkein korkeimman pistemäärän – siellä liikuntaesteinen oli huomioitu, mutta 1970-luvulla rakennettu Särkänniemi ei kaikilta osin ollut onnistunut, alueen ainoa invalidivessa oli Sara Hildenin museossa ja Delfinaario edusti jo uudempaa suunnittelua – pyörätuoleille oli varattu 10 paikkaa.

Tampereen rautatieasema kolmekymmentäluvulta on esimerkki vanhasta rakennuksesta, joka on tehty terveitten ehdoilla. VR:lle on kuitenkin annettava tunnustus: se on tehnyt vanhaan kaikki ne parannukset, mitä rakenteita purkamatta on voitu tehdä. Junalaitureille pääsee yhdellä tavarahissillä, mutta toinen on luvassa vanhan lehtikioskin kohdalle. Yhdistyksen VYP -toimikunta toteaakin, että yhteistyö suunnittelijoiden kanssa on lähtenyt hyvin liikkeelle.

Marraskuula 1985 pidettiin Tampereella Kirkko ja vammaiset -symposium, jossa mm. piispa Paavo Kortekangas ja symposiumin vetäjät pastorit Carl Gustav Henricson ja Ari Suutarla sanoutuivat jyrkästi ja ehdottomasti irti tuomitsijan roolista, että vamma olisi Jumalan rangaistus. Symposiumissa mukana ollut Invalidiliiton tiedotuspäällikkö Voitto Korhonen kirjoittikin TSI-lehti 4/85:

”Rangaistusajatus on perua Vanhasta Testamentista. Uudesta Testamentista löytyy vain yksi rangaistus, Jeesuksen kuoleminen syntiemme sovituksena. Raamatusta, Jeesuksen omista sanoista, löytyy perustus tälle ajattelulle…

Symposiumin vetäjä C. G. Henricson kertoi merkittävän uutisen meidän vammaisten kannalta. Kätten päälle panemisella parantamisesta on Raamatussa (Mark. 16:18) harhauttava käännös alkuperäiseen tekstiin verrattuna. Ei tulisi sanoa: he tulivat terveiksi vaan sellaiseen olotilaan, jossa oli hyvä olla. Ehkä olisikin oikeampaa sanoa: he tulivat onnellisiksi.”

Ja ihminen säilyy entisellään…

Yhdistys täytti 49 vuotta 12.4.1986 ja maailma tuotti tasaiseen tahtiin sotavammaisia: Beirutissa taisteltiin, Iranin ja Irakin sota jatkui, Gaddafi lupasi kostaa amerikkalaisille pommittajien iskun Libyaan. Juri Gagarinin lentoa muisteltiin idässä ja lännessä – tapahtumasta on 25 vuotta. Kantoraketin perä nousi troolin mukana Uudenkaupungin merialueella 55 metrin syvyydestä ja metallimiehet ovat hyväksyneet kevään työehtosopimuksen. Neuvostoliitto aloittaa jälleen ydinkokeet, koska USA ei lopeta omiaan.